Mitä ajattelen maataloudesta

Blogilla on käy­ty mie­lenki­in­toista joskin välil­lä aika tun­nepi­toista keskustelua maat­aloud­es­ta. Kos­ka huo­maan, että moni tulk­it­see kom­men­taat­tor­ei­den esit­tämät mielip­i­teet min­un mielip­iteik­seni, ajazt­telin ker­toa, mitä itse ajat­te­len maataloudesta.

Omavaraisu­us

Jonkin­lainen poten­ti­aa­li­nen omavaraisu­us on syytä säi­lyt­tää, kos­ka ruuan käy­dessä niukak­si maid­en halu tur­va­ta omien kansalais­ten­sa ruokahuolto tyre­hdyt­tää vapaan kau­pan. Tois­sa vuon­na moni maa aset­ti vil­jalle vien­ti­t­ulle­ja, ja onpa EU:kin tain­nut sel­l­aisen ker­ran aset­taa. Omavaraisu­udek­si riit­tää kuitenkin aika vähän. Jos kri­isi tulee, vähen­nämme lihan syön­tiä ja syömme eläin­ten rehun.  Sikalas­sa, joka toimii tuon­ti­soi­jan varas­sa, ei ole mitään omavaraista. Mei­dän ei tarvitse olla omavaraisia jokaisen kasvin osalta, kun­han pel­tomme pide­tään iskus­sa. Tuotan­to­su­un­taan voidaan muut­taa, jos ruokahuolto maail­mal­la alkaa vaarantua. 

Suh­teelli­nen etu

Maat­aloudessa pitäisi nou­dat­taa suh­teel­lisen edun peri­aatet­ta. Niin­pä sok­erin vil­jelyssä Suomes­sa ei esimerkik­si ole mitään järkeä. Koko Euroopan sok­eripoli­ti­ik­ka on raukka­maista niitä kehi­tys­mai­ta kohtaan, joil­la on voimakas suh­teelli­nen etu tuot­taa sok­e­ria. Sok­e­ria on muuten help­po varas­toi­da. En tarkkaan tunne, miten suh­teel­lisen edun peri­aate vaikut­taisi vil­jan vil­je­lyyn, mut­ta vaik­ka se johtaisi vuosit­taiseen aliomavaraisu­u­teen, tilanne ei ole vaar­alli­nen, jos pel­lot pysyvät muuten viljelyksessä.

EU ja maailmanmarkkinat

EU ei voi heit­täy­tyä kokon­aan tuon­tiru­uan varaan, mut­ta sen pitäisi ava­ta huo­mat­tavasti rajo­jaan tuon­nille vaikka­pa Argen­ti­inas­ta, jol­la on käyt­tämätön­tä, erit­täin hyvää maa­ta. Jos­sain on opti­mi pro­tek­tion­is­min ja vapaakau­pan välil­lä, ja EU on tuos­ta opti­mista selvästi pro­tek­tion­is­min puolel­la. Eläin­suo­jelulliset syyt puolta­vat lihan tuon­tia juuri vaikka­pa Argen­ti­inas­ta ver­rat­tuna Suomeen, jos­sa kar­jaa pide­tään sisäl­lä kuukausi­tolkul­la tai ei päästetä laidun­ta­maan lainkaan.

Maanvil­jeli­jöi­den määrä

Maat­alous on ratio­nal­isoitunut erit­täin nopeasti ja tilo­jen määrä on vähen­tynyt. Tahti on riit­tävän nopeaa, enkä sik­si yhdy niihin, joiden mukaan väkeä yhä varas­toidaan tehot­tomaan maat­alouteen. Kun tilakoko kas­vaa, voidaan tietysti kysyä, onko tuk­i­ta­soille aika tehdä jotain.

Alue­poli­ti­ik­ka

Suo­ma­laiset ovat asut­ta­neet Pähk­inäsaaren rauhan rajan koil­lispuol­ta aika vähän aikaa, kos­ka alue ei sovel­tunut maat­aloudelle. Nyt kun met­sä­talous ei noil­la alueil­la enää työl­listä kuin ennen, Itä- ja Pohjois-Suomen haja-asu­tusalueet ovat pulas­sa. Se, että tämän eteen uhrataan Etelä-Suomen maat­alous ja siir­retään maid­on­tuotan­to alueille, joille rehu oin tuo­ta­va etelästä (Suomen suurin navet­ta Tornioon!) on äärim­mäisen lyhyt­näköistä. Maid­ol­la on Uudelle­maalle paljon lyhempi mat­ka Viros­ta kuin Kain­u­us­ta.  Se, ettei Suomen sisäl­lä kun­nioite­ta suh­teel­lisen edun peri­aatet­ta lainkaan, on maat­alous­poli­ti­ikkamme suuria virheitä.

Elinkeino- vai sosiaalitukea?

Minus­ta mah­dolli­nen maat­alous­tu­ki tulisi suun­na­ta elinkeino­tuke­na eikä sosi­aal­i­tuke­na. Se pitäisi siis mak­saa isoille ja pie­nille tiloille samo­jen peri­aat­tei­den mukaan, vaik­ka isot kar­tan­ot sil­loin saa­vatkin euromääräis­es­ti iso­ja tukia.

Pel­lon hinta

Aja­tus, että maat­alous on Suomes­sa peräti kan­nat­tam­a­ton­ta, ei oikein saa tukea pel­lon hin­nan kehi­tyk­ses­tä. Maat­alouden yli­jäämä kap­i­tal­isoituu pel­lon hin­taan niin, että tuot­ta­jahin­ta + tuet riit­tävät peit­tämään vil­je­lykus­tan­nuk­set ja pel­lon pääo­makus­tan­nuk­set. Kun pel­lon hin­ta on kovin korkeal­la, viit­taa se tukien ylim­i­toit­tamiseen. Tästä tues­ta pel­lon vil­jeli­jä ei hyödy mitään vaan se menee vuokrausti­lanteessa omis­ta­jal­la ja pesän­jakoti­lanteessa kaupunki­in muut­tavil­la sisarille.

Tuotan­to- vai hehtaarituki?

Kan­natan voimakkaasti sitä, että maat­alous­tu­ki on muutet­tu tuotan­non määrään perus­tu­vas­ta tues­ta hehtaar­ituek­si. Aiem­pi käytän­tö yllyt­ti ylivil­je­lyyn. Jos vil­jan maail­man­markki­nahin­ta oli 100 ja tuot­ta­jalle mak­set­tu hin­ta 250, kan­nat­ti lisätä lan­noi­tus­ta, kunnes viimeinen lan­noit­teisi­in käytet­ty euro tuot­ti ”vain ” tuon 250, vaik­ka lopet­taa olisi pitänyt jo kohdas­sa 100. Kun tuotan­to­tu­ki muutet­ti­in hehtaar­ituek­si, on ymmär­ret­tävää, että hehtaar­itu­ki suh­teutet­ti­in pel­lon tuot­tavu­u­teen. Hyvästä pel­losta tuki on siis suurem­pi kuin huonos­ta. Vil­jeli­jät ovat valit­ta­neet, että hehtaar­itu­ki johtaa tilanteeseen, jos­sa kaik­ki rahat ja vähän enem­mänkin tule­vat hehtaar­itues­ta ja itse vil­je­ly tuot­taa tap­pi­o­ta. Niinpä.

Ener­giakasvit

Bioen­er­gia on eräs tule­vaisu­u­den tuotan­to­su­un­ta. Maat­alous­tu­ki ei saisi vääristää val­in­taa met­säen­er­gian ja pel­toen­er­gian välil­lä. Bioen­er­gian tulee olla hiilid­iok­sidi­veros­ta vapaa, mut­ta tuotan­topanok­sista, lan­noit­teista, työkonei­den dieselöljys­tä jne, tulee mak­saa nor­maalit hiilidioksiverot.

Tule­vaisu­us

Ennus­tan, että vil­jan maail­man­markki­nahin­ta eurois­sa mitat­tuna tulee voimakkaasti nouse­maan seu­raavien vuosikym­menten aikana.   Siinä vai­heessa vil­je­ly, muo­dos­sa tai toises­sa, tulee muut­tumaan Suomes­sa. kan­nat­tavak­si ilman tuki­akin, tai ainakin tukien tarve tulee selvästi vähen­emään, ja niitä myös pitää vähen­tää. Tuet eivät saisi vääristää val­in­taa sen suh­teen, vil­jel­läänkö tääl­lä ruo­ka- vai ener­giakasve­ja tai erikois­tuuko Suo­mi vaikka­pa joidenkin aro­maat­tis­ten tuot­tei­den kas­vat­tamiseen val­oisien kesäöi­den tukemana.