Rajakustannukset, hintamekanismi, voimavarojen allokointi ja hintadifferointi

Kan­san­ta­lous­tie­teen oppi­kir­jois­sa ope­tet­tiin aina­kin ennen, että mark­ki­na­me­ka­nis­mi ohjaa voi­ma­va­ro­jen käyt­töä oikein, kun tasa­pai­no­ti­las­sa tuot­teen hin­ta vas­taa sen val­mis­ta­mi­sen mar­gi­naa­li­kus­tan­nuk­sia. Tämä tun­tui jo sil­loin vähän arve­lut­ta­val­ta, sil­lä jos tuo­tan­to­kus­tan­nuk­set jae­taan kiin­tei­siin ja muut­tu­viin, pel­kil­lä muut­tu­vil­la kus­tan­nuk­sil­la myy­vä yri­tys menee kon­kurs­siin. Teo­ria pelas­tet­tiin olet­ta­mal­la, että lähes­tyt­täes­sä kapa­si­tee­tin ylä­ra­jaa, muut­tu­vat kus­tan­nuk­set alka­vat nous­ta. Oppi­kir­jois­sa mai­nit­tiin myös rau­ta­tiet toi­min­ta­na, jos­sa kiin­tei­den kus­tan­nus­ten osuus on niin suu­ri, että oikea hin­noit­te­lu mar­gi­naa­li­kus­tan­nus­ten mukaan joh­taa –  ja sen tulee­kin joh­taa – toi­min­nan tappiollisuuteen.

 Infor­maa­tio­yh­teis­kun­nas­sa tör­mä­tään yhä useam­min tilan­tee­seen, jos­sa val­mis­tuk­ses­ta aiheu­tuu oikeas­taan van kiin­teis­tä kus­tan­nuk­sia ja mar­gi­naa­li­kus­tan­nuk­set ovat nol­la. Jos tuo­te­taan kal­lis tele­vi­sio-ohjel­ma, sen kus­tan­nus­ten kan­nal­ta on yhden­te­ke­vää, kuin­ka moni sitä kat­soo. Sik­si oli­si jär­je­tön­tä hin­noi­tel­la osa kat­so­jis­ta ulos kor­keal­la hin­nal­la. Sik­si radio- ja tele­vi­sio aloit­ti­vat Euroo­pas­sa mak­sut­to­mi­na yleis­ra­dioi­na. (Kat­so­mi­nen on mar­gi­naa­li­hin­nan kan­nal­ta mak­su­ton­ta lupa­mak­sus­ta huo­li­mat­ta, kos­ka lupa­mak­su pitää mak­saa, vaik­ka ei katsoisi)

 Ihmi­sil­lä on aika huo­no mak­su­mo­raa­li, kun tuot­tei­den mar­gi­naa­li­kus­tan­nus on nol­la. Pum­mil­la mat­kus­ta­mis­ta ei pide­tä varas­ta­mi­se­na, kos­ka rati­kan kulut eivät nouse paris­ta yli­mää­räi­ses­tä mat­kus­ta­jas­ta.  Piraat­ti­puo­lue halu­aa lail­lis­taa teki­jä­noi­keu­del­la suo­ja­tun mate­ri­aa­lin ilmai­sen kopioin­nin. Ja niin edelleen.

 Opti­maa­li­sen suun­ni­tel­ma­ta­lou­den piti joh­taa voi­ma­va­ro­jen par­haa­seen mah­dol­li­seen käyt­töön. Tie­däm­me, että käy­tän­nös­sä ei näin käy­nyt. Toi­saal­ta vapaan kil­pai­lun ja mark­ki­na­me­ka­nis­min piti yleen­sä joh­taa samaan par­haa­seen mah­dol­li­seen tilan­tee­seen. Kun näin ei käy, puhu­taan mark­ki­na­vir­hees­tä. Näi­hin mar­gi­naa­li­kus­tan­nuk­sil­taan ilmai­siin hyö­dyk­kei­siin ei ole opti­maa­lis­ta rat­kai­sua, vaan ne tuot­ta­vat aina mark­ki­na­vir­het­tä. Aina, kun joku kulut­ta­ja raja­taan hin­nal­la ulko­puo­lel­le, syn­tyy hyvinvointitappiota.

 Kuvi­tel­laan tuo­tet­ta, jon­ka tuot­ta­mi­sen mar­gi­naa­li­kus­tan­nus on tasan nol­la, mut­ta kiin­teät kus­tan­nuk­set ovat mer­kit­tä­vät. Miten se pitäi­si hin­noi­tel­la. Sovi­taan, että kyse on tele­vi­sio-ohjel­mas­ta, jon­ka kus­tan­nuk­set eivät rii­pu lain­kaan sii­tä, kuin­ka moni sen näkee.

 Hintadifferoinnin syy
Ohei­ses­sa kuvas­sa kysyn­tä on piir­ret­ty mak­su­ha­luk­kuu­den mukaan jär­jes­tyk­seen siten, että vasem­mal­la ovat ne kat­so­jat, jot­ka arvos­ta­vat ohjel­maa eni­ten ja oikeal­la ne, jot­ka arvos­ta­vat vähi­ten. Arvos­tus­ta mita­taan sil­lä, pal­jon­ko he oli­si­vat val­miit tuot­tees­ta mak­sa­maan. Punai­sen käy­rän ala­puo­lel­le jää­vän alu­een pin­ta-ala ker­too, pal­jon­ko ohjel­mas­ta oli­si yhteen­las­ket­tua hyö­tyä, jos kaik­ki haluk­kaat sai­si­vat sitä kat­soa. Kan­nat­tai­si­ko opti­maa­li­ses­sa kan­san­ta­lou­des­sa ohjel­maa lain­kaan tuot­taa, riip­puu sii­tä, onko tuo koko­nais­hyö­ty suu­rem­pi vai pie­nem­pi kuin kiin­teä kus­tan­nus; siis riit­täi­si­vät­kö rahat peit­tä­mään kulut, jos jokai­nen kat­so­ja saa­tai­siin mak­sa­maan tasan se sum­ma, jon­ka arvoi­se­na itsel­leen he ohjel­maa pitävät. 

 Jos ohjel­man kat­so­mi­nen on mak­sul­lis­ta (siten, että juu­ri tämän ohjel­man kat­so­mi­ses­ta jou­tuu mak­sa­maan)  ja ohjel­man tuot­taa yksi­tyi­nen yri­tys, sen pitää päät­tää, pyr­kii­kö se hou­kut­te­le­maan hal­val­la hin­nal­la (p2) pal­jon kat­so­jia (q2) vai periä­kö kor­ke­aa hin­taa (p1) ja tyy­tyä pie­neen mää­rään kat­so­jia (q1). Mitä kor­keam­mak­si hin­ta ase­te­taan, sitä suu­rem­pia hyvin­voin­ti­tap­pioi­ta syn­tyy, kun osa kat­so­jia raja­taan tur­haan ulko­puo­lel­le. Tätä aja­tel­len hin­nan pitäi­si olla mah­dol­li­sim­man hal­pa, mie­luum­min tasan nol­la. Sil­loin ei tie­ten­kään saa­da kiin­tei­tä kulu­ja pei­te­tyk­si ja käy niin, ettei tuo­ta ohjel­maa kos­kaan tuotettaisi.

 Oli hin­ta mikä hyvän­sä, yri­tys saa kerä­tyk­si vain osan ohjel­man poten­ti­aa­li­ses­ti tuot­ta­mas­ta koko­nais­hyö­dys­tä. (Joko suo­ra­kul­mioi­den p1 x q1 tai p2 x q2 muo­dos­ta­ma pin­ta-ala) Sik­si on hyvin­kin mah­dol­lis­ta, että ohjel­ma jää koko­naan tuot­ta­mat­ta, vaik­ka ilmai­se­na sen kat­so­jil­le tuot­ta­ma hyö­ty riit­täi­si peit­tä­mään tuo­tan­to­kus­tan­nuk­set. Tuo­tan­to­pää­tös­ten kan­nal­ta opti­maa­lis­ta oli­si, jos jokai­nen saa­tai­siin mak­sa­maan tasan se sum­ma, jon­ka arvoi­se­na he ohjel­maa pitävät.

 Hyvin­voin­ti­tap­pioi­ta syn­tyy aina, jos hin­ta on sama kai­kil­le. Osa kat­so­jis­ta raja­taan ulko­puo­lel­le ja toi­saal­ta lopuil­ta ei saa­da peri­tyk­si sitä hyö­tyä, jon­ka he ohjel­mas­ta saa­vat. Jos minä pidän ohjel­maa vii­den euron arvoi­se­na, mut­ta sii­tä peri­tään vain kak­si, tuo ero­tus, kol­me euroa, on minun saa­ma­ni kulut­ta­jan ylijäämä.

 Hin­ta­dif­fe­roin­nil­la pyri­tään aina­kin lähem­mäs sitä tilan­net­ta, että tilan­net­ta, että jokai­nen mak­saa koke­man­sa hyö­dyn ver­ran. Ohjel­maa voi­daan myy­dä hal­vem­mal­la opis­ke­li­joil­le ja elä­ke­läi­sil­le, kos­ka nämä pie­nem­pi­tu­loi­si­na ilmei­ses­ti oli­si­vat val­miit mak­sa­maan vähem­män. (Täs­tä ne opis­ke­li­ja- ja elä­ke­läis­alen­nuk­set joh­tu­vat, eivät alt­ruis­mis­ta) Sit­ten voi­daan teh­dä niin, että ensin ohjel­ma näy­te­tään kal­liil­la niil­le, jot­ka ovat val­miit mak­sa­maan sii­tä pal­jon ja myö­hem­min hal­vem­mal­la lopuille. 

 Yksi tapa hin­ta­dif­fe­roin­tiin on myy­dä tuo­te parem­pa­na mak­su­ha­luk­kaim­mil­le ja vähän huo­non­net­tu­na niil­le, jot­ka eivät ole val­miit mak­sa­maan riit­tä­väs­ti. Tuot­teen (kame­ran, tie­to­ko­neen, tie­to­ko­neoh­jel­man) tahal­li­nen hei­ken­tä­mi­nen on tie­tys­ti taval­laan äly­tön­tä, mut­ta se voi joh­taa kaik­kien kan­nal­ta parem­paan tulok­seen kuin se, että  tuo­tet­ta joko myy­dään kal­liil­la vain pie­nel­le osal­la väkeä tai nii­tä hyviä omi­nai­suuk­sia ei kos­kaan suun­ni­tel­la­kaan, kos­ka niil­le ei saa katetta.

 Tuot­teen tahal­li­nen hei­ken­tä­mi­nen on mark­ki­na­vir­he, mut­ta se voi aut­taa tor­ju­maan suu­rem­man markkinavirheen. 

 Jos mark­ki­na­vir­he käy sie­tä­mät­tö­män kor­keak­si, yhteis­kun­ta voi peli­sään­tö­jä muut­taen tor­jua sitä. On e3simerkiksi perus­tet­tu kir­jas­to­lai­tos, vaik­ka kiur­jan lai­naa­mi­sen kus­tan­nuk­set ovat suu­rem­mat kuin sen pai­nok­sen kas­vat­ta­mi­sen kus­tan­nuk­set. Kir­jo­jen osta­jat osal­lis­tu­vat kiin­tei­den kus­tan­nus­ten peit­tä­mi­seen ja lai­naa­jat pää­se­vät taval­laan sii­vel­lä. kan­sa­lai­syh­teis­kun­ta on kehit­tä­nyt ilmais­oh­jel­mia hyvää hyvyyt­tään. Piraat­ti­puo­lue halu­aa teki­jä­noi­keu­det pois ja kir­jat ja musiin­kin kus­tan­net­ta­vak­si joten­kin muu­ten, ilmei­ses­ti vapaa­eh­toi­sil­la lah­joi­tuk­sil­la. (Piraat­ti­puo­lu­een tavoi­te ei kyl­lä ole minul­le täy­sin val­jen­nut)  Lää­ke­pa­tent­te­ja on vaa­dit­tu kumot­ta­vak­si kehi­tys­mai­den lää­ke­huol­lon osal­ta. Ja niin edelleen.

 Infor­maa­tio­yh­teis­kun­nas­sa alhais­ten tai ole­mat­to­mien mar­gi­naa­li­kus­tan­nus­ten tilan­ne käy yhä ylei­sem­mäk­si. Talou­den opti­moin­ti vaa­ti­si täl­tä osin päät­tä­jil­tä suur­ta luo­vuut­ta. Jos­kus on jär­ke­vää mak­saa kiin­teät kulut yhteis­kun­nan pus­sis­ta ja jakaa tuo­tet­ta ilmai­sek­si tai lähes ilmaiseksi.

207 vastausta artikkeliin “Rajakustannukset, hintamekanismi, voimavarojen allokointi ja hintadifferointi”

  1. Oppi­kir­jois­sa mai­nit­tiin myös rau­ta­tiet toi­min­ta­na, jos­sa kiin­tei­den kus­tan­nus­ten osuus on niin suu­ri, että oikea hin­noit­te­lu mar­gi­naa­li­kus­tan­nus­ten mukaan joh­taa – ja sen tulee­kin joh­taa – toi­min­nan tappiollisuuteen.”

    Hie­man aihees­ta sivuun totean:
    Hem­me­tin oppi­kir­jat, jos­kus tun­tuu että kan­san­ta­lou­tem­me suu­rim­mat ongel­mat tulee sii­tä mitä kaup­pa­tie­tei­li­jöil­le opetetaan.

    Paras­ta yhteis­kun­nal­lem­me oli­si saa­da kaik­kiin yhteis­kun­nal­li­siin joh­to­teh­tä­viin huma­nis­te­ja insinöörejä.

    1. Kaup­pa­tie­tei­li­jöi­den ope­tuk­ses­ta olewn samaa miel­tä. Näi­tä mark­kia­vir­hei­tä sel­vi­te­tään kan­san­ta­lous­ie­teis­sä. Kaup­pa­tie­tei­li­jöil­le mark­ki­nat ovat erehtymättömiä. 🙂

  2. Osmo: Kyl­lä sitä kan­sis­ta ope­te­taan kauppakorkeassakin…

  3. Oikein mai­nio pie­ni ker­taus. Ei nuo ope­tuk­set ole oleel­li­sin osin muut­tu­neet, aina­kin Hel­sin­gin Yli­opis­tos­sa näin ope­te­taan edelleen.

    Mark­ki­na­vir­hei­tä on pal­jon, mut­ta usein val­tion rat­kai­su on suu­rem­pi ongel­ma. Rau­ta­tiet on jär­ke­vä kan­sal­lis­taa (aina­kin osit­tain, ehkä riit­täi­si että val­tio omis­taa radat mut­ta yksi­tyi­set ope­roi­vat junia?), mut­ta esi­mer­kik­si digi­taa­li­ka­me­roi­den val­mis­tuk­seen ja myyn­tiin val­tion ei var­mas­ti kan­na­ta puut­tua lain­kaan. Mut­ta näin­hän tämä menee: on talous­teo­reet­ti­ses­ti­kin sel­vää että mark­ki­nat ajau­tu­vat usein huo­noon tasa­pai­noon, eli val­tiol­la tulee olla jokin roo­li taloudessa.

  4. Piraat­ti­puo­lu­een sivuil­ta löy­tyy aina­kin täl­lai­nen lyhyt kuvaus sii­tä, mitä puo­lue haluaa:

    Piraat­ti­puo­lue halu­aa edis­tää myön­teis­tä tietoyhteiskuntakehitystä.
    Teki­jä­noi­keu­det eivät saa rajoit­taa teos­ten epä­kau­pal­lis­ta käyt­töä. Yhteis­kun­nal­le vahin­gol­li­sis­ta lää­ke- ja ohjel­mis­to­pa­ten­teis­ta on luo­vut­ta­va ja patent­ti­jär­jes­tel­mää tar­kas­tel­ta­va koko­nai­suu­te­na uudel­leen. Teki­jä­noi­keuk­sia tai ulkoi­sia uhkia ei saa käyt­tää perus­tee­na vapauk­sien ja yksi­tyi­syy­den koh­tuut­to­mal­le rajoit­ta­mi­sel­le. Val­tioi­den ja Euroo­pan unio­nin on toi­mit­ta­va nykyis­tä avoi­mem­min ja kansanvaltaisemmin.

    … …

    Kos­ka aineet­to­mien hyö­dyk­kei­den elin­ai­ka on nyky­ai­ka­na häkel­lyt­tä­vän lyhyt, on kau­pal­li­sen kopioin­nin ja käy­tön teki­jä­noi­keus­suo­ja lyhen­net­tä­vä 5–10 vuo­teen hyö­dyk­keen jul­kai­sus­ta. Epä­kau­pal­li­sen kopioin­nin ja käy­tön on olta­va vapaa­ta luo­mis­het­kes­tä lähtien.

    1. Tuo teki­jä­noi­keuk­sien lyhen­tä­mi­nen on jär­ke­vää, mut­ta aja­tus oikeu­des­ta kopioi­da omaan käyt­töön mer­kit­see, että kaik­ki teki­jä­noi­keus­tu­lot lak­kaa­vat ajan myö­tä, kun pape­ris­ta ja cd-levyis­tä luovutaan.

  5. Lisäyk­se­nä vie­lä edel­li­seen, val­tion roo­lia on syy­tä rajoit­taa talou­des­sa ihan vero­tuk­sen syr­jäyt­tä­mis­vai­ku­tuk­sen­kin takia. Vaik­ka val­tio tie­täi­si tasan mitä kan­sa­lai­set halua­vat, sen ei kan­nat­tai­si nii­tä vero­va­roin ostaa. Kor­keam­pi vero­tus aiheut­taa hyvin­voin­ti­tap­pio­ta työn­tar­jon­nan vähe­ne­mi­sen myö­tä. Val­tiol­la on siis näi­den mark­ki­na­vir­hei­den kor­jaa­mi­ses­sa ongel­ma­na sekä se, että pitää tie­tää mitä kan­sa­lai­set halua­vat, että se, että vero­tus (pl. hen­ki- tai muut absur­din verot joi­ta ei oikeas­ti käy­te­tä) aiheut­taa aina hyvinvointitappiota.

  6. Ara­bit ovat rat­kais­seet basaa­reis­saan ongel­man kaup­pias­tai­doil­laan, jokai­nen mak­saa tava­ras­ta yksi­löl­li­sen hin­nan sen mukaan min­kä arvoi­sek­si tava­ran arvostaa.

  7. Olen lähiai­koi­na val­mis­tu­ma­na kaup­pa­tie­teis­tä (en talous­tie­teis­tä), mut­ta olen vas­ta nyt vii­mei­se­nä opin­to­vuo­te­na­ni tajun­nut, että kaup­pa­tie­de on oike­aa todel­li­suut­ta ja että talous­tie­de on abstrak­ti mal­li todellisuudesta.

    Kaup­pa­tie­teis­sä­kin asioi­ta ope­te­taan usein niin, että hyvä yri­tys­joh­ta­ja pyr­kii jäl­jit­te­le­mään talous­tie­teen mal­le­ja. Asian­han pitäi­si olla juu­ri päin­vas­toin: kaup­pa on ensi­si­jais­ta, mal­li on vain malli.

  8. Piraat­ti­puo­lue halu­aa teki­jä­noi­keu­det pois ja kir­jat ja musiin­kin kus­tan­net­ta­vak­si joten­kin muu­ten, ilmei­ses­ti vapaa­eh­toi­sil­la lahjoituksilla.

    Se on vain yksi ainoa vaih­toeh­to monis­ta, joi­ta on esi­tet­ty. Omas­ta mie­les­tä­ni parem­pi rat­kai­su oli­si esi­mer­kik­si musii­kin tuo­tan­nos­sa vaik­ka­pa se, että tuo­tan­to rahoi­tet­tai­siin val­tion bud­je­tis­ta mak­set­ta­vil­la apu­ra­hoil­la, joi­den suu­ruu­den mää­räi­si se, kuin­ka mon­ta ker­taa saman esiin­ty­jän, sävel­tä­jän, tuo­tan­to­yh­tiön jne. aiem­paa tuo­tan­toa on ladat­tu ilmai­ses­ta pal­ve­lus­ta, jon­ne tuo­tan­non ladat­ta­vak­si anta­mi­nen oli­si ehto­na apu­ra­ha­jär­jes­tel­mään pää­syl­le. Toi­mit­tai­siin siis hie­man samaan tapaan kuin Suo­men nykyi­nen kir­jas­to­kor­vaus­a­pu­ra­ha­jär­jes­tel­mä, mut­ta “kir­jas­ton” pal­ve­li­mel­le vain tuli­si aineet­to­mas­sa muo­dos­sa digi­taa­li­ses­ti saa­ta­vil­le kaik­ki musiik­ki, joka yli­pään­sä on teh­ty — ja vas­taa­vas­ti apu­ra­hoi­hin oli­si­vat oikeu­tet­tu­ja kaik­ki musii­kin teki­jät, tar­kas­ti suh­tees­sa saa­vut­ta­maan­sa suo­sioon. (Mut­ta kos­ka osa ihmi­sis­tä ei latai­si kos­kaan mitään, hei­tä vas­taa­va osuus apu­ra­ha­bud­je­tis­ta voi­tai­siin mah­dol­li­ses­ti ohja­ta pie­ni­le­vik­ki­sen mut­ta tai­teel­li­ses­ti kor­kea­ta­soi­sen musii­kin tukemiseen.)

    Tämä ske­naa­rio ei ole omaa kek­sin­töä­ni, vaan olen näh­nyt useam­man kuin yhden nime­no­maan piraat­ti­puo­luei­den pii­ris­sä vai­kut­ta­van ihmi­sen esit­tä­vän eri ver­sioi­ta siitä.

    Esi­mer­kik­si kir­jo­jen koh­dal­la ongel­ma ei taas ole niin suu­ri, kos­ka nii­den käyt­tö­mu­ka­vuus digi­taa­li­ses­sa muo­dos­sa on par­haim­mil­laan­kin niin pal­jon huo­nom­pi kuin digi­taa­li­sen tekstin.

    (Piraat­ti­puo­lu­een tavoi­te ei kyl­lä ole minul­le täy­sin valjennut)

    Täs­sä vai­hees­sa piraat­ti­puo­luei­den tavoit­tee­na on näh­däk­se­ni ollut lähin­nä yrit­tää herät­tää jul­kis­ta kes­kus­te­lua sii­tä, miten imma­te­ri­aa­lioi­keuk­sien alai­sen omai­suu­den tuo­tan­to voi­daan jat­kos­sa rahoit­taa ja muu­toin jär­jes­tää, kun ollaan tul­tu tilan­tee­seen, jos­sa esi­mer­kik­si teki­jä­noi­keus­ri­kos­ten val­ta­vaan enem­mis­töön puut­tu­mi­nen on tul­lut yksin­ker­tai­ses­ti tek­ni­ses­ti mah­dot­to­mak­si — täy­sin riip­pu­mat­ta sii­tä, mitä miel­tä sinä, minä tai kukaan muu on näi­den teki­jä­noi­keus­ri­kos­ten moraa­li­ses­ta tuo­mit­ta­vuu­des­ta/ei-tuo­mit­ta­vuu­des­ta tai yhteis­kun­nal­li­ses­ta haitallisuudesta/haitattomuudesta.

    Se, että ihmi­sil­lä todel­la on huo­no mak­su­mo­raa­li, kun tuot­tei­den mar­gi­naa­li­kus­tan­nus on nol­la, on kyl­lä sinän­sä hyvin pai­na­va lisä­nä­kö­koh­ta, mut­ta tämä val­von­nan tek­ni­nen mah­dot­to­muus, joka on täy­sin moraa­lin ulko­puo­li­nen seik­ka, on sel­keäs­ti pää­nä­kö­koh­ta. Ja tämän ohit­ta­mi­ses­ta tun­tuu joh­tu­van suu­ri osa sii­tä ihme­tyk­ses­tä ja sanoi­sin­ko moraa­li­ses­ta pöl­lä­mys­ty­nei­syy­des­tä, jota ns. piraat­ti­lii­ke on monis­sa yhteis­kun­nal­li­sis­sa kes­kus­te­li­jois­sa herättänyt.

    Piraat­ti­puo­lue­lais­ten — tai sen osan heis­tä, jon­ka kans­sa olen itse kes­kus­tel­lut — aja­tuk­se­na on, että mikä­li ei koh­ta saa­da kehi­tet­tyä jota­kin uut­ta rahoi­tus­mal­lia, niin ihan puh­taas­ti pel­kän digi­taa­li­tek­nii­kan kehi­tyk­sen vuok­si on lähi­tu­le­vai­suu­des­sa tulos­sa yksin­ker­tai­ses­ti mah­dot­to­mak­si ansai­ta rahaa imma­te­ri­aa­lioi­keuk­sil­la, aivan kuten on jää­kaa­pin kehi­tyk­sen vuok­si tul­lut mah­dot­to­mak­si ansai­ta rahaa jään myyn­nil­lä koti­ta­louk­sil­le, tai auton ja junan kehi­tyk­sen vuok­si mah­dot­to­mak­si ansai­ta rahaa hevos­lii­ken­teel­lä. Pira­tis­min pahek­su­jat ja nykyi­sen teki­jä­noi­keus­lain­sää­dän­nön puo­les­ta­pu­hu­jat rin­nas­tu­vat hei­dän mie­les­sään sii­hen, että jää­teh­tai­li­ja tai hevos­siit­to­lan omis­ta­ja oli­si aikoi­naan nous­sut vaa­ti­maan, että val­tion tulee lain­sää­dän­nöl­lä läh­teä tuke­maan hei­dän kan­nat­ta­mat­to­mak­si muut­tu­nei­ta bis­nek­si­ään. Eli pön­kit­tä­mään nime­no­maan ole­mas­sao­le­via mark­ki­na­vir­hei­tä tai jotain, mikä aina­kin hei­dän omas­ta näkö­kul­mas­taan on markkinavirhe.

  9. Tuli mie­leen, että toi­mi­si­ko sem­moi­nen nol­lan , tai lähes nol­lan raja­kus­tan­nuk­sen infor­maa­tio­tuot­teen hin­noit­te­lu­jär­jes­tel­mä, mis­sä ensim­mäi­nen tuo­te myy­täi­siin vaik­ka sen­til­lä, ja jokai­nen ostet­tu tuo­te kas­vat­tai­si hin­taa sen­til­lä. (tai muul­la kiin­teäl­lä summalla) 

    Aika­naan hin­ta nousi­si niin, että tuo­tet­ta myy­täi­siin vain muu­ta­mia kap­pa­lei­ta aikayk­sik­köön, jol­loin voi­tai­siin vapaut­taa tuo­te ilmai­seen levi­tyk­seen. Tätä aika­ra­jaa ei tie­ten­kään ylei­sö tie­täi­si, ettei tuli­si pelaa­mi­sen mahdollisuutta.

  10. Huo­maut­tai­sin näi­hin käy­riin liit­ty­vis­tä epis­te­mo­lo­gi­sis­ta ongel­mis­ta vähän.

    Eräs tär­keim­piä on, että nuo käy­rät ovat “kuvit­teel­li­sia”, so. ne ovat ole­mas­sa ole­tuk­sel­la cete­ris pari­bus, siis olet­taen, että kaik­ki muu talou­des­sa toi­mii tar­kal­leen niin­kuin ennen­kin. Eli että jokai­nen yksit­täi­nen tuo­te on yksit­täi­sen kulut­ta­jan osto­pää­tök­sis­sä — tai aina­kin koko talou­den kan­nal­ta volyy­mil­tään niin pie­ni — että sen hin­nan hei­lah­te­lut ja oste­tut mää­rät eivät havait­ta­vis­sa mää­rin syö kapa­si­teet­tia ja osto­ha­lu­ja muus­ta taloudesta. 

    Jol­le­kin kes­ki­ko­koi­sel­le kui­va­ta­va­ral­le, jol­le löy­tyy run­saas­ti subs­ti­tuut­te­ja ja joka muo­dos­taa häviä­vän pie­nen osan ihmis­ten bud­je­tis­ta ja jon­ka tuo­tan­to on häviä­vän pie­ni osa kan­san­ta­lou­des­ta, täl­lai­nen tar­kas­te­lu on riittävä. 

    Toi­nen huo­mau­tus:Piraat­ti­puo­lue halu­aa teki­jä­noi­keu­det pois ja kir­jat ja musiin­kin kus­tan­net­ta­vak­si joten­kin muu­ten, ilmei­ses­ti vapaa­eh­toi­sil­la lahjoituksilla.

    Mik­si musiik­kia ja kir­jo­ja pitäi­si miten­kään kus­tan­taa eri taval­la kuin nyt, vaik­ka nii­tä sai­si kopioi­da? USA:ssa ei ollut teki­jä­noi­keuk­sia ulko­maa­lai­sil­le kir­joil­le ennen 1900-luvun alkua (ulko­mai­sia kir­jo­ja sai kopioi­da täy­sin vapaas­ti) ja sil­ti Brit­ti­kir­jai­li­jat sai­vat iso­ja­kin tulo­ja USA:n mark­ki­noil­ta. Boldrin & Levi­nen “Against Intel­lec­tual Mono­po­ly” on myy­nyt käsit­tääk­se­ni ihan hyvin, vaik­ka sen saa lada­ta ver­kos­ta ilmai­sek­si. Sama pätee suu­reen mää­rään kir­jo­ja muu­ten­kin. Jos kir­ja on hyvä, ihmi­set osta­vat sen, kos­ka pai­net­tu kir­ja on edel­leen pal­jon miel­lyt­tä­väm­pi lukea kuin joku pdf-tie­dos­to. Hin­ta voi jää­dä toki vähän alhai­sem­mak­si kuin nykyään. 

    Musii­kin­te­ki­jät tie­naa­vat nyt­kin usein parem­min keik­kai­le­mal­la kuin levy­jä myymällä. 

    Yhteis­kun­ta on teki­jä­noi­keuk­sien vuok­si läh­te­nyt liu­ku­maan sel­lai­seen suun­taan, että olem­me val­mii­ta tin­ki­mään sanan­va­pau­des­ta, demo­kra­tias­ta jne. puo­lus­taak­sem­me teki­jä­noi­keuk­sia. Kun puhu­taan lap­sen heit­tä­mi­ses­tä pesu­ve­den muka­na, tämä on ihan omaa luokkaansa.

    Teki­jä­noi­keus­teol­li­suus muo­dos­taa maa­il­man­ta­lou­des­ta pie­nem­män sii­vun kuin huo­ne­ka­lu­teol­li­suus ja sil­ti sen lob­by on niin vah­va että polii­sin oikeuk­sia ollaan jael­tu yksi­tyi­sil­le toi­mi­joil­le, habeas cor­pus lak­kau­tet­tu jne. 

    En tie­dä mitä piraat­ti­puo­lue halu­aa. Minä pidän kir­jois­ta ja musii­kis­ta, enkä halua että ne katoa­vat. Eivät­kä ne mihin­kään katoa ilman teki­jä­noi­keuk­sia. Mut­ta vaik­ka katoai­si­vat, niin mitä sit­ten? Pidän kui­ten­kin oikeus­val­tios­ta ja demo­kra­tias­ta enem­män. Teki­jä­noi­keus­lob­by halu­aa lak­kaut­taa molemmat.

  11. Osmo, sanot, että talou­den opti­moin­ti mar­gi­naa­li­kus­tan­nus­ten kado­tes­sa vaa­tii päät­tä­jil­tä suur­ta luo­vuut­ta — ole­tan, että tar­koi­tat päät­tä­jil­lä ensi­si­jai­ses­ti poliit­ti­sia päät­tä­jiä. Asian voi kui­ten­kin esit­tää myös toi­sin päin: kun tuo­tan­non ja jake­lun mar­gi­naa­li­kus­tan­nuk­set ovat lähel­lä nol­laa (mut­ta kiin­teät kus­tan­nuk­set mah­dol­li­ses­ti kor­kei­ta), talou­del­lis­ten toi­mi­joi­den täy­tyy käyt­tää luo­vuut­ta saa­dak­seen inves­toin­nis­ta rahan­sa pois.

    1. Kyl­lä, mut­ta nois­sa olois­sa myös val­tion aset­ta­mat peli­sään­nöt — val­tio aset­taa aina peli­sään­nöt — voi­vat joh­taa aivan vää­rään lop­pu­tu­lok­seen, vaik­ka talou­den toi­mi­jat oli­si­vat kuin­ka luo­via hyvän­sä. Hyvä esi­merk­ki sii­tä, kuin­ka val­tio on sää­dös­ten osal­ta ollut aktii­vi­nen ja toi­mi­nut ilmei­ses­ti jok­seen­kin onnis­tu­nees­ti, on Suo­men kän­nyk­kä­pu­he­lu­jen sään­te­ly, jos­sa sään­tö­jä on tilan­teen muut­tues­sa muu­tet­tu moneen kertaan.

  12. Kukaan ei ala yrit­tä­jäk­si teh­däk­seen kaup­paa ilman katet­ta, oli­pa kus­tan­nus­ra­ken­ne mikä tahan­sa. Se sii­tä oppikirjatehokkuudesta.

    1. Kyl­lä niis­sä oppi­kir­ja­teo­riois­sa mar­gi­naa­li­kus­tan­nuk­siin las­ke­taan myös yrit­tä­jän työn arvo.

  13. Onko mar­gi­naa­li­kus­tan­nuk­sis­sa muka­na yrittäjäriski.

    1. Näin yrit­tä­jien ole­te­taan käyt­täy­ty­vän. Tämä ei ole siis mikään laki, joka vel­voit­taa yrit­tä­jän toi­mi­maan, vaan mal­li sii­tä, mihin ole­tuk­set voi­ton mak­si­moin­nis­ta joh­taa vapaan kil­pai­lun olois­sa ja sii­tä, miten mark­ki­noi­den pitäi­si toi­mia, jot­ta voi­ma­va­ro­jen käyt­tö opti­moi­tai­siin. Jokai­nen ymmär­tää, ettei­vät mark­ki­nat voi noin toi­mia, kos­ka kaik­ki yri­tyk­set toi­mi­si­vat tap­piol­la. Täs­tä taas seu­raa, ettei­vät mark­ki­nat opti­moi voi­ma­va­ro­jen käyt­töä, vaan näky­mä­tön käsi toi­mii väärin.

  14. Tuo­tan­to­pää­tös­ten kan­nal­ta opti­maa­lis­ta oli­si, jos jokai­nen saa­tai­siin mak­sa­maan tasan se sum­ma, jon­ka arvoi­se­na he ohjel­maa pitävät.”

    Mik­si opti­maa­li­sin­ta on, että koko yli­jää­mä valuu tuot­ta­jil­le, ja kulut­ta­jal­le ei jää yli­jää­mää ollen­kaan? (Täs­tä on jos­kus muis­taak­se­ni kes­kus­tel­tu aiem­min­kin, mut­ta aina­kin itse olen jo autu­aas­ti unoh­ta­nut kes­kus­teln sisäl­lön). Näh­däk­se­ni juo­ma­ve­den tuot­ta­mi­ses­sa mar­gi­naa­li­kus­tan­nus on häviä­vän pie­ni, ja nyt opti­maa­lis­ta oli­si, että veden tuot­ta­jal­le mak­set­tai­siin koko omai­suus ja kaik­ki vel­ka mitä saa ensim­mäi­ses­tä lit­ras­ta, se kun tai­taa suu­rin piir­tein olla “tasan se sum­ma, jon­ka arvoi­se­na he ensim­mäis­tä vesi­lit­raa pitävät”

    kaik­ki teki­jä­noi­keus­tu­lot lak­kaa­vat ajan myö­tä, kun pape­ris­ta ja cd-levyis­tä luovutaan.”

    1. Tus­kin lak­kaa­vat. Ihmi­set ovat hyvin­kin val­mii­ta mak­sa­maan help­pou­des­ta ja tur­val­li­suu­des­ta. Kuten muut­kin ovat toden­neet, kir­jois­ta mak­se­taan, vaik­ka sisäl­tö oli­si ilmais­ta, spo­ti­fyn kal­tai­sil­la pal­ve­luil­la on var­mas­ti kysyn­tää mak­sul­li­se­na­kin, kun ver­tais­verk­ko­jen sisäl­lön vaa­rat­to­mu­des­ta ei oikein kos­kaan voi olla varma. 

    2. Vaik­ka lop­pui­si, entä sit­ten? Kult­tuu­ri­kent­tä voi­si jopa muut­tua parem­mak­si jos kult­tuu­ria luo­tai­siin luo­mi­sen ilos­ta eikä rahan kiil­to silmissä.

    1. Olet siis aivan var­ma, ettei ammat­ti­mai­sia kir­jai­li­joi­ta tai tie­don tuot­ta­jia tar­vi­ta mihinkään.
      Minä olen taas aika vakuut­tu­nut, että tule­vai­suus on mik­ro­mak­suis­sa, jois­ta olen kir­joit­ta­nut ennen­kin. Jos voi­sin periä tämän blo­gin käyn­neis­tä sentin/kerta, voi­sin omis­tau­tua pel­käl­le blo­gin pitämiselle.

  15. Luku­vink­ki­nä Chris Ander­so­nin Free. Ihan mie­len­kiin­toi­sia aja­tuk­sia sii­tä, miten rahaa voi teh­dä veloit­ta­mat­ta itse tuot­tees­ta mitään.

  16. nos: “Onko mar­gi­naa­li­kus­tan­nuk­sis­sa muka­na yrittäjäriski.”

    Tar­vit­taes­sa kyl­lä. Mut­ta yleen­sä täl­lai­set lisä­pa­ra­met­rit eivät vai­ku­ta var­si­nai­seen ana­lyy­siin ollen­kaan. Yrit­tä­jä­ris­kin voi aja­tel­la sisäl­ty­vän kiin­tei­siin kustannuksiin.

  17. Uscha­nov kir­joit­taa: “…ollaan tul­tu tilan­tee­seen, jos­sa esi­mer­kik­si teki­jä­noi­keus­ri­kos­ten val­ta­vaan enem­mis­töön puut­tu­mi­nen on tul­lut yksin­ker­tai­ses­ti tek­ni­ses­ti mah­dot­to­mak­si – täy­sin riip­pu­mat­ta sii­tä, mitä miel­tä sinä, minä tai kukaan muu on näi­den teki­jä­noi­keus­ri­kos­ten moraa­li­ses­ta tuo­mit­ta­vuu­des­ta/ei-tuo­mit­ta­vuu­des­ta tai yhteis­kun­nal­li­ses­ta haitallisuudesta/haitattomuudesta.”

    Oli­si­kin tek­ni­ses­ti mah­do­ton­ta… Digi­taa­li­sen mate­ri­aa­lin kopioin­nin estä­mi­nen tek­ni­ses­ti on mah­do­ton­ta, niin kuin veden joka ei ole mär­kää teke­mi­nen on mah­do­ton­ta. Mas­sii­vi­sen val­von­ta­ko­neis­ton raken­ta­mi­nen sen sijaan on tek­ni­ses­ti mah­dol­lis­ta, tosin se edel­lyt­täi­si val­ta­via huo­non­nuk­sia sekä tie­to­tek­nii­kaan että kansalaisoikeuksiin.

    Tie­de­mies: “Minä pidän kir­jois­ta ja musii­kis­ta, enkä halua että ne katoa­vat… Pidän kui­ten­kin oikeus­val­tios­ta ja demo­kra­tias­ta enem­män. Teki­jä­noi­keus­lob­by halu­aa lak­kaut­taa molem­mat.” Täs­tä on kysymys.

  18. Kaik­keen työn arvoon sisäl­tyy hen­ki­lö­koh­tai­nen pro­fit, palk­kio sii­tä, että työs­ken­te­lee. Ne kannustimet.

  19. Kom­men­toin vie­lä tois­ta koh­taa Usha­no­vin kirjoituksessa:

    Omas­ta mie­les­tä­ni parem­pi rat­kai­su oli­si esi­mer­kik­si musii­kin tuo­tan­nos­sa vaik­ka­pa se, että tuo­tan­to rahoi­tet­tai­siin val­tion bud­je­tis­ta mak­set­ta­vil­la apu­ra­hoil­la, joi­den suu­ruu­den mää­räi­si se, kuin­ka mon­ta ker­taa saman esiin­ty­jän, sävel­tä­jän, tuo­tan­to­yh­tiön jne. aiem­paa tuo­tan­toa on ladat­tu ilmai­ses­ta pal­ve­lus­ta, jon­ne tuo­tan­non ladat­ta­vak­si anta­mi­nen oli­si ehto­na apu­ra­ha­jär­jes­tel­mään pääsylle.”

    Puhu­taan nyt sit­ten sii­tä rahas­ta. Jon­kin­lai­nen könt­tä­mak­su­jär­jes­tel­mä kuten yllä on mie­les­tä­ni yksi rea­lis­ti­nen vaih­toeh­to. Esim. kaset­ti­mak­su­jär­jes­tel­mää on kri­ti­soi­tu kovas­ti, mut­ta minus­ta se on ver­rat­taen sivis­ty­nyt vaih­toeh­to. Se ei ole mil­lään muo­toa täy­del­li­nen tai ongel­ma­ton, mut­ta ainoa asia mis­tä olen teki­jä­noi­keuk­sien suh­teen var­ma on että mitään pare­to-opti­maa­li­sia, kivut­to­mia ja kivo­ja rat­kai­su­ja ei ole olemassakaan.

    Se Osmon perään­kuu­lut­ta­ma luo­vuus on esim. YLEn suh­teen kyl­lä hukas­sa. Yksi vaih­toeh­to YLEn rahoi­tuk­seen oli­si mak­su­kort­ti. YLEn ei tätä syis­tä jota en sen kum­mem­min jak­sa spe­ku­loi­da halua, ja voi olla että rat­kai­su ei ole sen kan­nal­ta optimaalinen.

    Kui­ten­kin, jos YLE-jär­jes­tel­mä toteu­tet­tai­siin avoi­me­na jul­ki­se­na pal­ve­lu­na, niin meil­lä oli­si kan­sal­li­nen sisäl­tö­mak­su­jär­jes­tel­mä johon kuu­lui­si lähes jokai­nen suo­ma­lai­nen. Tuol­lai­sen lisä­ar­vo ver­rat­tu­na sii­hen että jokai­nen toi­mi­ja väker­tää omia vas­taa­via jär­jes­tel­mi­ään ja tämän tuo­mat mah­dol­li­suu­det oli­si kan­san­ta­lou­del­li­ses­ti isom­pi asia kuin jot­kut YLEn lupamaksut.

  20. Teki­jä­noi­keuk­sis­ta puhut­taes­sa, on hyvä muis­taa mis­tä aikoi­naan on läh­det­ty. Sil­loin kun Yhdys­val­lat perus­tet­tiin, “kan­sa­kun­nan isät” kir­ja­si­vat lakiin, että teki­jä­noi­keu­det (jot­ka sil­loin kos­ki­vat vain kir­jo­ja) tuli­si toi­mia opt in ‑peri­aat­teel­la (ne eivät siis oli­si auto­maat­ti­sia) ja ne oli­si­vat vaan voi­mas­sa 15 vuot­ta julkaisuhetkestä.

    Nykyi­sel­lään itse teok­sien teki­jä­noi­keu­det on veny­tet­ty 70 vuo­teen teki­jän KUOLEMASTA ja yksit­täi­sil­le tal­len­teil­le (kir­jat, CD:t etc.) 50 vuot­ta ääni­tyk­ses­tä. Ja lisää ollaan halua­mas­sa, EU:ssa on vetä­mäs­sä lakie­si­tys, joka nos­tai­si tal­len­tei­den suo­jan 90 vuo­teen. Asial­la on ennen kaik­kea Dis­ney, joka ei halua, että hei­dän van­hem­mat teok­sen­sa tuli­si­vat vapaa­seen jakoon. Jot­kut taas pel­kä­väät, että Dis­ney-lef­fo­jen vapaas­ta saa­ta­vuu­des­ta saat­tai­si syn­tyä domi­no-efek­ti, kun ihmi­set alka­vat kysel­lä että “niin, mik­si tätä vapau­tu­mis­ta piti­kään odo­tel­la niin kauan?”

    Mil­tä tahan­sa kan­til­ta kun asi­aa tar­kas­te­lee, niin pit­kil­le teki­jä­noi­keuk­sil­le ei ole oikein mitään jär­ke­vää perus­tet­ta. Mikä tahan­sa tuo­te, niin teok­sen tuot­ta­ja on kyl­lä kotiut­ta­nut sii­tä rahat takai­sin muu­ta­man vuo­den sisään. Sanoi­sin, että rei­lus­ti alle pro­sent­ti kai­kis­ta tuo­te­tuis­ta kir­jois­ta, CD:stä, elo­ku­vis­ta jne. tuot­taa teki­jäl­leen vie­lä tuot­toa yli vii­den vuo­den jäl­keen. Pelk­kä rahan aika-arvo ja tuot­to-odo­tuk­set sane­lee sen, että Hol­lywood-stu­diot odot­ta­vat saa­van­sa elo­ku­vas­ta rahat takai­sin alle vuo­des­sa, muu­ten elo­ku­va on flop­pi. Mik­sei teki­jä­noi­keus­lai­sää­dän­tä kuvas­ta tätä rea­li­teet­tia? Pit­kät teki­jä­noi­keu­det myös pas­si­voi artis­tia, joka on ker­ran saa­nut “hitin” aikaan. 90 vuo­den teki­jä­noi­keuk­sia puo­lus­tel­tiin myös sil­lä, että teki­jän lap­sen­lap­sil­le­kin on taat­ta­va jotain murusia…

    Itse oli­sin val­mis las­ke­maan teos­ten teki­jä­noi­keuk­sien aika­ra­jan kah­teen­kym­me­neen vuo­teen, samak­si kuin paten­tit. “Oikeam­pi” aika oli­si mie­les­tä­ni juu­ri jotain vii­den vuo­den luok­kaa, mut­ta 20 vuot­ta on hyvä kom­pro­mis­si. Paten­tit ovat muu­ten mie­len­kiin­toi­nen ver­tai­lu­koh­ta, sil­lä tuo­te­ke­hi­tyk­ses­sä insen­tii­vi suo­ja­ta kek­sin­tön­sä on pal­jon suu­rem­pi, mut­ta SILTI suo­ja on vain 20 vuotta. 

    Jot­kut aka­tee­mi­kot ovat vaa­ti­neet jopa KAIKKIEN teki­jä­noi­keuk­sien ja patent­tien pois­ta­mis­ta, täs­sä pari puheenvuoroa:

    Tyler Cowen: Patents vs. Markets

    Eco­no­mists call for patent and copy­right abolition

    No mitä kan­sa­lai­set lyhyem­mis­tä teki­jä­noi­keuk­sis­ta hyö­tyi­si­vät? Kam­pin Tee­ren­pe­lis­sä esi­tet­tiin jokin aika sit­ten van­ho­ja Tarzan-elo­ku­via (joi­den oikeu­det oli­vat jo rau­en­neet) isol­ta skrii­nil­tä. Mel­ko var­mas­ti täl­lai­sia “koko kan­san elo­ku­va­teat­te­rei­ta” saat­tai­si ilmes­tyä sin­ne tän­ne. En näki­si sitä­kään huo­no­na, jos joku alkai­si pai­na­maan klas­sik­ko­teok­sia hal­val­la kan­san nau­tit­ta­vak­si. Kom­pro­mis­si teki­jä­noi­keuk­sien kes­tos­sa voi­si myös vähen­tää tätä pola­ri­saa­tio­ta, joka teki­jä­noi­keus­jär­jes­tö­jen ja “piraat­tien” välil­lä vallitsee.

  21. Opti­maa­li­sen suun­ni­tel­ma­ta­lou­den piti joh­taa voi­ma­va­ro­jen par­haa­seen mah­dol­li­seen käyt­töön. Tie­däm­me, että käy­tän­nös­sä ei näin käy­nyt. Toi­saal­ta vapaan kil­pai­lun ja mark­ki­na­me­ka­nis­min piti yleen­sä joh­taa samaan par­haa­seen mah­dol­li­seen tilanteeseen.”

    Noi vaan ovat ja ovat olleet uto­pioi­ta molem­mat. Oli aika mie­le­kiin­toi­nen tilan­ne, kun sosia­lis­mi kaa­tui, läh­det­tiin toi­sen uto­pian perään eli vapaan markkinatalouden.

    Tuli maa­iman talouk­sil­le ja kal­lis las­ku nyt his­to­rian suu­rim­man laman myö­tä, kun har­joi­tel­tiin jos se vapaa mark­ki­na­ta­lous saa­tai­siin toi­mi­maan ja nyt arvel­laan, että voit­ta­jak­si sel­vi­ää Kii­na. Eli se tuli­si ole­maan vah­vim­mil­laan, kos­ka se ei ole demo­kra­tia ja siten pys­tyy toteut­ta­maan radi­kaa­le­ja­kin korjaustoimenpiteitä.

    Kuin­ka­ko­han mon­ta uto­pioi­den har­joit­te­lu­leik­kiä maa­il­man talou­det tule­vat kes­tä­mään, vai näem­me­kö ajan jol­lon maa­il­man talou­det ovat niin pahas­ti vel­kaan­tu­nei­ta, ettei vel­ko­ja pys­ty­tä mak­sa­maan takai­sin ja vel­ka­ku­lut syö­vät suu­rim­man osan pal­ve­lu­jen rahoi­tuk­ses­ta. Jokai­sen har­joit­te­lu­kier­rok­sen jäl­keen näyt­tää vel­kaa tule­van aina lisää mit­ta­riin. Saa näh­dä mil­loin nykyi­nen val­tion vel­kam­me on sama kuin vii­me laman aika­na, jol­loin se oli suu­rim­mil­laan. Sitä ei tie­tääk­see­ni jos velan koko­nais­mää­rää kat­soo, ole edes kovin mer­kit­tä­viä mää­riä saa­tu lyhennettyä.

  22. Jos Osmo alkai­si las­kut­taa blo­gi-käyn­neis­tä sentin/kerta, niin aina­kin alle­kir­joit­ta­neen käyn­nit vähe­ni­si­vät radi­kaa­lis­ti. Joku kuu­kausi­mak­su voi­si toimiakin.

  23. Uscha­no­vin musiik­ki­ra­hoi­tus­mal­li ei sai­si pal­jon vas­ta­kai­kua val­tion­va­rain­mi­nis­te­riös­sä. Pop­piar­tis­tit sai­si­vat sitä enem­män bud­jet­ti­ra­haa, mitä enem­män ihmi­set hei­tä kuuntelisivat?

  24. Mik­si nämä ns. Yhteis­kun­nan kan­sa­lai­sil­leen tar­joa­mat / vero­jen kaut­ta mak­sa­mat pal­ve­lut raja­taan kes­kus­te­luis­sa yleen­sä vain yleis­ra­dioon, ter­vey­den­huol­toon jne. 

    Mik­si val­tio ei esim. Tuo­ta tiet­tyä mää­rää (mitä nyt suo­ma­lai­set nor­maa­lis­ti kulut­taa) vil­jaa joka myy­täi­siin kan­sa­lai­sil­le oma­kus­tan­nus­hin­taan tai jopa sen alle. Muis­tan his­to­rian­opet­ta­jan jutut venä­läis­ten val­tion­ti­lo­jen työ­mo­raa­lis­ta ja tehot­to­muu­des­ta, mut­ta tämä tus­kin on tilan­ne enää nyky­ään jos tiloil­la työs­ken­te­li­si­vät nor­maa­lis­sa työ­suh­tees­sa toi­mi­vat val­tion työntekijät.

    Val­tio siis loi­si mer­kit­tä­vän mark­ki­na­vir­heen jon­ka seu­rauk­se­na suo­ma­lai­set maan­vil­je­li­jät jou­tui­si­vat vaih­ta­maan alaa tai eri­kois­tu­maan pois perus­vil­jas­ta mut­ta samal­la taat­tai­siin kan­sa­lai­sil­le hal­po­ja perus­e­lin­tar­vik­kei­ta ja luo­tai­siin perus­ta glo­baa­lis­sa mark­ki­na­ta­lou­des­sa tar­vit­ta­val­le eri­kois­tu­mi­sel­le kun kan­sa­kun­nan voi­ma­va­rat eivät meni­si lei­vän tuo­tan­toon ja maan­vil­je­li­jöi­den elättämiseen.

  25. En kyl­lä käsi­tä mik­si musii­kin, tai mik­sei elo­ku­vien, tv-sar­jo­jen, rahoi­tus pitäi­si mak­saa val­tion bud­je­tis­ta? Maa­il­mas­sa on täl­lä het­kel­lä todel­la laa­duk­kai­ta lait­to­mia piraat­ti­sait­te­ja (vrt. edes­menn­tyt oink), joil­la on jo pää­sy todel­la suu­riin mää­rään musiik­kia, elo­ku­via, sar­ja­ku­via, jne. Ennem­min­kin kan­nat­tai­si lail­lis­taa täl­lai­nen toi­min­ta, alkaa ottaa jotain kuu­kaus­mak­sua käy­tös­tä tyy­liin spo­ti­fy. Erään­lai­nen lail­lis­tet­tu piraat­ti siis. Asi­aa voi myös aja­tel­la siir­ty­mi­se­nä fyy­si­sen tuot­teen ostos­ta käyt­tö­oi­keu­den ostoon. Käyt­tö­oi­keuk­sia­kin voi­tai­siin myy­dä eri tasoi­si­na, jos sil­le on tar­vet­ta. Käyt­tö­oi­keu­det voi­si ostaa ker­ral­la laa­joi­hin koko­nai­suuk­siin, esi­mer­kik­si jake­li­jan x koko tuo­tan­to kos­kaan. Toi­saal­ta käyt­tö­oi­keuk­sia voi­tai­siin myös myy­dä eri tasoi­si­na (esim eri­lai­set kuvan- tai äänen­laa­dut), tai vaik­ka oikeus kopioi­da eteen­päin vs. vain oikeus kuun­nel­la, jne. 

    Val­tio oli­si erit­täin huo­no toi­mi­ja tähän, kos­ka suu­rin osa kulu­te­tus­ta kult­tuu­ris­ta tulee ulko­mail­ta ja mik­si kek­siä pyö­rää, kun se tun­ne­tus­ti on jo olemassa?

  26. Näin maal­lik­ko­na minul­le on tul­lut vai­ku­tel­ma, että (kansan)taloustieteissä yri­te­tään yksin­ker­tais­taa usean muut­tu­jan kaoot­tis­ta (alkuar­voil­le herk­kää) jär­jes­tel­mää ja yli­pää­tään pide­tään mah­dol­li­se­na, että sitä voi­si ohja­ta optimaalisesti.

    Jos toteam­me että talous koko­nai­suu­te­na on kaoot­ti­nen jär­jes­tel­mä, niin sil­loin ymmär­räm­me että sitä voi mal­lin­taa ja simu­loi­da, mut­ta ei ennus­taa. En tie­dä onko näin, mut­ta tämä on tul­lut toi­si­naan mieleen.

    kira­vuo

  27. Tuli­pas vie­lä mie­leen eräs optio:

    Kulut­ta­jat voi­si­vat alkaa mak­saa suo­raan teki­jä­noi­keus­yh­dis­tyk­sil­le, ja piraat­ti­sai­tit voi­tai­siin val­jas­taa rapor­toi­maan kulu­tuk­ses­ta heil­le. Mak­su voi­si olla kuu­kausi­mak­su tai mik­ro­mak­su. Mik­ro­mak­sun ongel­ma on tie­tys­ti rapor­toin­ti kulut­ta­jal­ta teki­jä­noi­keu­den haltijalle.

    Sivu­tuot­tee­na syn­tyi­si tie­toa pira­tis­min mää­räs­tä: pal­jon mak­sa­via asiak­kai­ta vs. rapor­toi­dut lataus­mää­rät. Etu­na oli­si tuo­tan­non hal­puus ja tie­tys­ti vapaus. Tee mitä lys­täät, han­ki mis­tä lys­täät, kun­han mak­sat. Ja ne ket­kä halua­vat ostaa fyy­si­sen tuot­teen voi­si­vat edel­leen niin tehdä.

  28. Uscha­no­vin musiik­ki­ra­hoi­tus­mal­li ei sai­si pal­jon vas­ta­kai­kua val­tion­va­rain­mi­nis­te­riös­sä. Pop­piar­tis­tit sai­si­vat sitä enem­män bud­jet­ti­ra­haa, mitä enem­män ihmi­set hei­tä kuuntelisivat?

    Artis­teil­le valu­van raha­mää­rän pai­su­mi­nen voi­tai­siin estää sil­lä, että musii­kin­tuo­tan­toon vara­tun bud­jet­ti­ra­han koko­nais­mää­rä rajat­tai­siin esim. samak­si kuin mitä Suo­men ääni­te­teol­li­suu­den lii­ke­vaih­to oli ennen uudis­tuk­sen voi­maa­nas­tu­mis­ta — ja se nousi­si vuo­sit­tain vain indek­si­ko­ro­tuk­sen verran.

    Koko Suo­men ääni­te­teol­li­suu­den osuus BKT:stä on vain pro­sen­tin mur­to-osan luok­kaa, eikä se nyt niin pal­joa het­kaut­tai­si, jos vaik­ka veroas­tet­ta nos­tet­tai­siin sil­lä samal­la pro­sen­tin mur­to-osal­la. (Kysees­sä ei vält­tä­mät­tä oli­si mikään väli­tön vero, vaan se voi­tai­siin periä esi­mer­kik­si laa­ja­kais­tayh­teyk­sien hin­nois­ta, kos­ka niil­lä on kiis­tat­ta kiin­teä kyt­kös teki­jä­noi­keu­den alai­sen mate­ri­aa­lin kopioin­tiin.) Koko­nais­hy­vin­voin­tia­han uudis­tus vain lisäi­si, kos­ka musii­kin teki­jöil­le oli­si taat­tu saman­suu­rui­nen osuus BKT:stä kuin ennen­kin, mut­ta kaik­ki sai­si­vat sil­lä pää­syn kaik­keen musiikkiin.

    Maa­il­mas­sa on täl­lä het­kel­lä todel­la laa­duk­kai­ta lait­to­mia piraat­ti­sait­te­ja (vrt. edes­menn­tyt oink), joil­la on jo pää­sy todel­la suu­riin mää­rään musiik­kia, elo­ku­via, sar­ja­ku­via, jne. Ennem­min­kin kan­nat­tai­si lail­lis­taa täl­lai­nen toi­min­ta, alkaa ottaa jotain kuu­kaus­mak­sua käy­tös­tä tyy­liin spo­ti­fy. Erään­lai­nen lail­lis­tet­tu piraat­ti siis.

    Tämä mal­li oli­si kiis­tat­ta erit­täin jär­ke­vä, mut­ta se on tois­tai­sek­si kaa­tu­nut viih­de­teol­li­suu­den omaan muu­tos­ha­lut­to­muu­teen ja yli­mie­li­syy­teen. Täl­le mal­lil­le on kat­sot­tu perus­tel­luk­si esit­tää vaih­toeh­to­ja — myös sel­lai­sia, jois­sa on yhte­nä ele­ment­ti­nä val­tion väliin­tu­lo — kos­ka on alka­nut tun­tua sil­tä, että jos mal­lin toteu­tu­mis­ta läh­de­tään odot­ta­maan, sitä saa­daan odot­taa loputtomiin.

    Val­tio oli­si erit­täin huo­no toi­mi­ja tähän, kos­ka suu­rin osa kulu­te­tus­ta kult­tuu­ris­ta tulee ulkomailta

    No, mak­se­taan­han nyky­ään­kin Suo­mes­sa lail­li­ses­ti kulu­te­tus­ta musii­kis­ta teki­jä­noi­keus­kor­vauk­set ulko­mail­le, mikä­li musiik­ki on ulko­mais­ta. Mak­sa­mi­nen perus­tuu kan­sain­vä­li­siin teki­jä­noi­keus­so­pi­muk­siin eli vii­me kädes­sä valtioon.

  29. Olet siis aivan var­ma, ettei ammat­ti­mai­sia kir­jai­li­joi­ta tai tie­don tuot­ta­jia tar­vi­ta mihinkään.”

    Ole­te­taan siis tule­vai­suu­den maa­il­ma, jos­sa kukaan ei ole kiin­nos­tu­nut osta­maan kir­jo­ja, vaan kaik­ki käyt­tä­vät jotain Kind­len tyyp­pis­tä lai­tet­ta. Ja vie­lä­pä, täs­sä maa­il­mas­sa ei ole min­kään­lai­sia teki­jä­noi­keuk­sia. Mil­tä täs­sä maa­il­mas­sa voi­si näyttää?

    Uuti­sis­sa ei käy­tän­nös­sä nyky­ään ole min­kään­lais­ta teki­jän­suo­jaa. Sil­ti uuti­sia teh­dään ammat­ti­mai­ses­ti. Bloom­berg, Reu­ters ym ovat suur­ta liiketoimintaa.

    Tie­de on raa’as­ti kil­pail­tua teki­jän­suo­ja­ton­ta tie­don tuot­ta­mis­ta. Tie­det­tä teh­dään nyky­ään ammat­ti­mai­ses­ti (sekä yksi­tyi­sel­lä että jul­ki­sel­la rahalla).

    Oppi­kir­jat tuos­sa maa­il­mas­sa voi­tai­siin teet­tää palk­kaa­mal­la joku tuot­ta­maan sisäl­tö ammat­ti­mai­ses­ti, ellei kan­sa­lai­syh­teis­kun­ta nii­tä itse tuottaisi. 

    Minä en oikein kek­si mui­ta oleel­li­sia ammat­ti­mai­sen tie­don tuot­ta­mi­sen muo­to­ja jois­ta pitäi­si olla huo­lis­saan. Muu tie­to­kir­jal­li­suus voi­daan hyvin aja­tel­la mark­ki­noin­ti­ma­te­ri­aa­lik­si kir­joit­ta­jan konsultointi/esiintymistyöhön. Tari­noi­ta ihmi­set ovat ker­to­neet aiko­jen alus­ta asti, ja toi­set ovat nii­tä halun­neet kuunnella/lukea ilman suu­ria talou­del­li­sia kan­nus­tei­ta, joten en oikein osaa olla kau­no­kir­jal­li­suu­des­ta huolissani.

  30. Timo Kira­vuo: “Jos toteam­me että talous koko­nai­suu­te­na on kaoot­ti­nen jär­jes­tel­mä, niin sil­loin ymmär­räm­me että sitä voi mal­lin­taa ja simu­loi­da, mut­ta ei ennus­taa. En tie­dä onko näin, mut­ta tämä on tul­lut toi­si­naan mieleen.”

    Mie­les­tä­ni on ole­mas­sa aika vah­vo­ja argu­ment­te­ja sen puo­les­ta, että talous koko­nai­suu­te­na on komplek­si ja osit­tain kaa­oot­ti­nen järjestelmä.

    Yksi mal­lin­nuk­sen ongel­mis­ta on olet­ta­mus tasa­pai­no­ti­las­ta, jota koh­den esim. hin­nat hakeu­tu­vat. Olen luke­nut syy­tök­siä, että näin on, kos­ka kan­san­ta­lous­tie­teen mate­maat­ti­sen perus­tan sil­loi­ses­ta fysii­kas­ta ja eten­kin ter­mo­dy­na­mii­kas­ta 1800-luvul­la kopioi­nei­den tut­ki­joi­den käy­tös­sä ei ollut mate­maat­ti­sia mene­tel­miä dynaa­mis­ten ei-tasa­pai­no­jär­jes­tel­mien las­ke­mi­seen, eikä ent­ro­pian käsi­tet­tä tunnettu.

    Vaik­ka­pa Eric D. Bein­hoc­ke­rin kir­ja Ori­gin of Wealth on hyvä yhteen­ve­to näis­tä argu­men­teis­ta, ja oival­li­nen esi­tys sii­tä mitä seu­rauk­sia sil­lä on. Myös Benoit Man­del­brot on kir­joit­ta­nut aiheesta.

  31. Koi­jär­vel­lä ei mak­set­tu mik­ro­mak­su­ja, enkä minä­kään aio nii­tä sinul­le mak­saa. Poliit­ti­sil­le kan­na­no­toil­le tuli­si tavoi­tel­la laa­jin­ta mah­dol­lis­ta julkisuutta.

  32. Unoh­din äsken mai­ni­ta, että eräs luon­nos­mai­nen mal­li musiik­ki­teol­li­suu­den tulo­vir­ran tur­vaa­mi­sek­si nime­no­maan laa­ja­kais­tan käyt­töön lii­te­tyl­lä mak­sul­la on esi­tet­ty Vil­le Oks­a­sen ja Mik­ko Väli­mäen artik­ke­lis­sa “Copy­right Levies as an Alter­na­ti­ve Com­pen­sa­tion Met­hod for Recor­ding Artists and Tech­no­lo­gical Deve­lop­ment”, joka sisäl­tyy osa­na Oks­a­sen TKK:lla teke­mään väi­tös­kir­jaan Five Essays on Copy­right in the Digi­tal Era: http://www.oksanen.net/PhD-book-fin2.pdf (tii­vis­tel­mä s. 76–78, koko artik­ke­li s. 144–158).

    Sama sopi­si — mikä­li sopi­si — musii­kin lisäk­si muta­tis mutan­dis myös muu­hun digi­taa­li­seen viih­tee­seen kuten elo­ku­viin, video­pe­lei­hin jne.

  33. Olet siis aivan var­ma, ettei ammat­ti­mai­sia kir­jai­li­joi­ta tai tie­don tuot­ta­jia tar­vi­ta mihinkään.”

    Oli mie­len­kiin­tois­ta, että toit esiin tie­don tuot­ta­jat, kos­ka yli­voi­mai­ses­ti suu­rin osa tie­teel­li­sen tie­don tuot­ta­jis­ta jul­kai­see tut­ki­mus­ten­sa tulok­set peer-review leh­dis­sä, jot­ka eivät yleen­sä mak­sa latin latia artik­ke­lin kir­joit­ta­jil­le (vaan ennem­min­kin usein jopa rahas­ta­vat kir­joit­ta­jal­ta sii­tä, että tämä saa jut­tun­sa jul­kais­tua). Yleen­sä myös­kään ne jutun tie­teel­li­sen arvioin­nin teke­vät alan asian­tun­ti­jat­kaan eivät saa hom­mas­ta mitään palk­kaa. Palk­kaa saa­vat ainoas­taan leh­den fyy­sis­tä toi­min­taa pyö­rit­tä­vät (pää­toi­mit­ta­jat, pai­na­jat, hal­lin­to­puo­len ihmi­set, jne.). 

    Tie­teen teki­jöi­den rahoi­tus tulee yleen­sä aivan muu­al­ta, joko val­tiol­ta tai yksi­tyi­sil­tä. Nämä yleen­sä vaa­ti­vat tut­ki­mus­tu­los­ten mah­dol­li­sim­man laa­jaa jul­kai­sua, mut­ta eivät yleen­sä sitä, että nii­tä tulok­sia ei sit­ten sai­si kuka tahan­sa kopioi­da. Mitä useam­pi nii­hin artik­ke­lei­hin viit­taa (eli on ne luke­nut ja pitä­nyt nii­tä kel­po­na tie­tee­nä), sitä toden­nä­köi­sem­pää tie­teen teki­jän on saa­da lisää apu­ra­ho­ja jne. 

    Tämä rahoi­tus­ta­pa on vähän saman­lai­nen kuin se, mitä Uscha­nov tuol­la ylem­pä­nä hah­mot­te­li musii­kin­te­ki­jöil­le. Voi olla, että se toi­mii tie­tees­sä hie­man parem­min sik­si, että sii­nä on jon­kin­lai­sia objek­tii­vi­sia mit­ta­rei­ta tie­teen hyvyy­del­le (esim. se, kuin­ka pal­jon jut­tui­hin muut tie­teen­te­ki­jät viit­taa­vat), kun taas musii­kis­sa kyse on mel­kein pel­käs­tään sub­jek­tii­vi­ses­ta arvioinnista.

  34. Hyvä kir­joi­tus, täs­sä ollaan ihan saman asian äärel­lä kuin Chris Ander­son “Free”-kirjassaan. Tämä on val­ta­van tär­keä kysy­mys yhteis­kun­nan kehi­tyk­ses­sä juu­ri nyt. Tämän talou­del­li­sen haas­teen taka­na on ensi­kä­des­sä kai­ken imma­te­ri­aa­lin hyö­dyn­tä­mi­sen ongel­mat, joi­hin menee perin­tei­set mediat (uuti­set, leh­det, tv, radio), kir­jal­li­suus ja muu imma­te­ri­aa­li­kult­tuu­ri (musiik­ki, videot). 

    Näki­sin, että Osmon kysy­myk­se­na­set­te­lus­sa on pari seik­kaa, jot­ka pitäi­si nos­taa uudel­leen­tar­kas­te­luun. Aloi­tan pienemmästä:

    1. Osto/­myyn­ti-het­ken huo­mioi­mat­to­mat haas­teet. ”Tuo­tan­to­pää­tös­ten kan­nal­ta opti­maa­lis­ta oli­si, jos jokai­nen saa­tai­siin mak­sa­maan tasan se sum­ma, jon­ka arvoi­se­na he ohjel­maa pitä­vät.” Tämä on kes­kei­nen asia. Jos tämä onnis­tui­si, niin se oli­si val­ta­va edistysaskel.
    Täs­sä on se han­ka­luus (a), että imma­te­ri­aa­li­sen hyö­dyk­keen koh­dal­la osta­ja ei voi tie­tää hyö­dyk­keen arvoa hänel­le ennen kuin hyö­dy­ke on (aina­kin osit­tain) käytetty/kulutettu/hyödynnetty/sisäistetty, mitä sanaa sii­tä nyt halua käyt­tää­kään. Jos ostat lit­ran mai­toa kau­pas­ta, tie­dät ennen osta­mis­ta hyvin tark­kaan mitä saat ja jos et saa, niin sinul­la on mah­dol­li­suus vedo­ta tuot­teen epä­kel­poi­suu­teen toteen­näy­tet­tä­väs­ti. Imma­te­ri­aa­lin hyö­dyk­keen koke­mi­nen on hyvin usein uniik­ki ja koke­muk­sen arvoa ei usein­kaan voi etu­kä­teen miten­kään tie­tää. Sitä on vai­kea tie­dos­taa tark­kaan yli­pää­tään­kään. Täs­tä seu­raa, että osta­jan ei ole käy­tän­nös­sä mah­dol­lis­ta tie­tää osto­het­kel­lä min­kä arvoi­nen imma­te­ri­aa­li­nen hyö­dy­ke hänel­le on. Osta­ja tie­tää jäl­keen­päin (ehkä pit­kän­kin ajan kulut­tua) suu­rin­piir­tein miten arvo­kas hyö­dy­ke hänel­le on ollut. Täs­tä seu­raa se, että kau­pan­käyn­nis­sä on pak­ko luot­taa osta­jan ”suo­ra­sel­käi­syy­teen” jos­sain muo­dos­sa. On toi­mi­vam­paa, että var­si­nai­nen mak­su hyö­dyk­kees­tä tulee jäl­ki­kä­teen kuin että hyö­dyk­keel­lä on hin­ta, joka on sovit­tu osto­het­kel­lä. Aivan kuin Osmo sanoi, hyvin­voin­ti­tap­pio tulee var­mas­ti jol­le­kin, jos hin­ta on kiinteä.
    Toi­nen han­ka­luus (b), on se, että osta­ja ei halua sitou­tua tiet­tyyn hin­taan pysy­väs­ti. Esi­mer­kik­si luet­tua­ni tämän Osmon kir­joi­tuk­sen, voi­sin antaa sil­le arvon ja mak­saa arvon ver­ran. Mut­ta, mitäs jos sat­tui­sin huo­maa­maan, että Osmo ei ollut­kaan ensim­mäi­nen, joka ajat­te­li näin tai luen­kin huo­men­na vas­ti­neen Osmon kir­joi­tuk­seen, joka osoit­taa, että Osmon ajat­te­lus­sa oli puut­tei­ta? Täl­löin arvo jon­ka annan imma­te­ri­aa­li­sel­le hyö­dyk­keel­le muut­tuu (mah­dol­li­ses­ti hyvin oleel­li­ses­ti), mut­ta miten­kä minä voin muut­taa mak­sua jäl­keen­päin, jos se on jo mak­set­tu. Voi­si aja­tel­la, että minul­la oli­si tähän kui­ten­kin rei­lu oikeus, kos­ka itse mää­rit­te­lin arvon ensim­mäi­sel­lä ker­ral­la­kin. Jos en saa mak­sua muut­taa jäl­keen­päin niin tot­ta kai otan sen huo­mioon arvon mää­rit­te­lyis­sä kai­kis­sa kau­pois­sa, lait­ta­mal­la arvon var­muu­den vuok­si alakanttiin.

    2. Osmo olet­taa, että täs­sä talou­del­li­ses­sa haas­tees­sa tuli­si arvon­vä­lit­tä­mi­sen väli­nee­nä käyt­tää mei­dän tun­te­maam­me rahaa. Raho­ja­han voi olla hyvin monen­lai­sia, mei­dän käyt­tä­mäm­me raha on vain yksi monien jou­kos­sa. Val­lit­se­vas­sa rahas­sa on kak­si isoa ongel­maa: se kas­vaa ”itsek­seen” kor­koa (ilman arvon välit­ty­mis­tä ihmis­ten välil­lä) ja sen hal­lin­ta on kes­ki­tet­ty ja sul­jet­tu. Näis­tä rahan ongel­mis­ta sekä sii­tä, että meil­lä on vain yksi raha seu­raa suu­ri osa län­si­mai­den ongel­mis­ta (lamat, köy­hyys, epä­ta­sa-arvo, luon­non hal­lit­se­ma­ton hyväk­si­käyt­tö jne.). Täs­tä on pal­jon kir­jal­li­suut­ta ja videoita:
    LETS:in kehit­tä­jä Lin­ton: http://ca.video.yahoo.com/watch/1119160503/
    Open­mo­ney foo­ru­mi: http://openmoney.ning.com/
    Rush­kof­fin videoi­ta: http://teroheiskanen.net/2009/07/10/raha-on-vain-yhdenlainen-raha-ja-ylhaalta-alas-hallinnon-tuhoisuus/
    Tähän kysei­seen talou­den ongel­maan (mar­gi­naa­li­kus­tan­nus lähe­nee nol­laa ja mark­ki­na­hin­ta ajau­tuu lähel­le nol­laa) käyt­tä­mäm­me rahan luon­ne liit­tyy siten, että pel­käs­tään nykyi­seen rahaan perus­tu­va talous on lii­an ”yksioi­koi­nen”, raha ei sovel­lu arvon­vä­lit­tä­jäk­si kaik­kiin tilan­tei­siin. Raha on hyvä mate­ri­aa­lin vaih­dos­sa ihmi­sel­tä ihmi­sel­le. Raha on taval­laan hyvä vas­tin­kap­pa­le mate­ri­aa­li­sel­le omai­suu­del­le, mut­ta ei imma­te­ri­aa­lil­le. Vaih­toeh­tois­ten talouk­sien mal­leis­sa käy­te­tään yleen­sä yht’aikaa hyvin mon­taa eri­lais­ta rahaa eri tar­koi­tuk­siin. Tämän voi aja­tel­la kulut­ta­jan kan­nal­ta niin, että käyt­täes­sään vain yhtä rahaa hän jou­tuu ase­maan, jos­sa hänen pitää miet­tiä, että ostaa­ko hän mak­ka­raa kau­pas­ta, mak­saa­ko vuo­kran vai ostaa­ko tämän päi­vän uuti­set. Hyö­dyk­keet ovat eri­luon­tei­sia ja kulut­ta­ja antaa niil­le eri­luon­tei­sen arvon, mut­ta hänel­le on vain yhden­lais­ta rahaa. Uuti­sia ja ruo­an osta­mis­ta ei voi lait­taa samal­le vii­val­le, molem­mat ovat arvok­kai­ta, mut­ta eri tavoin. Vähän sama kuin sinun pitäi­si ajaa pol­ku­pyö­räl­lä mäki­ses­sä maas­tos­sa, mut­ta sinul­la on vain yksi vaih­de pyö­räs­sä. Oli­si hel­pom­paa, jos voi­si käyt­tää pien­tä vaih­det­ta aina ylä­mäes­sä ja isoa aina ala­mäes­sä. Samal­la taval­la oli­si hel­pom­paa, jos sinul­la oli­si eri raha ruo­kaa var­ten, eri raha asu­mis­ta var­ten ja eri raha imma­te­ri­aa­lis­ta hyö­dy­ket­tä (uuti­nen) varten.
    Tämä näkyy esim. sii­nä, että Suo­mes­ta löy­tyy var­mas­ti tuhan­sia ihmi­siä, jot­ka anta­vat arvoa Osmon blo­gi­kir­joi­tuk­sil­le, mut­ta heillä/meillä ei ole rahaa sitä var­ten, kos­ka meil­lä on vain yksi raha ja sen arvon käyt­täy­ty­mi­nen on sidot­tu aivan mui­hin asioi­hin kuin yksit­täi­sen ajat­te­li­jan kir­joi­tuk­sien arvostamiseen. 

    Tähän koko ongel­maan pitää hakea rat­kai­sua syvem­mäl­tä, siis niin syväl­tä, että pitää kysee­na­lais­taa nykyi­sen rahan mono­po­lia­se­ma talou­den väli­nee­nä. Itse olen poh­ti­nut vii­me aikoi­na ’sosi­aa­lis­ta vas­ti­net­ta’ http://teroheiskanen.net/category/sosiaalinen-vastine/ vaih­toeh­to­na, mut­ta sekään ei itses­sään riitä.

    Olin tähän kir­joit­ta­mas­sa pidem­mäl­ti­kin, mut­ta en saa­nut vie­lä kovin sel­ke­ää esi­tys­tä aikai­sek­si. Palai­len siis myö­hem­min. Toi­von har­taas­ti, että Osmo, Tie­de­mies ja kump­pa­nit joil­la tämän alan tie­teel­li­nen poh­din­ta on hal­lus­sa löy­täi­sit­te vaih­toeh­tois­ten raho­jen maa­il­man. Se on val­ta­va run­sau­den läh­de löy­tää väli­nei­tä rat­kais­ta talou­den iso­ja ongel­mia. Myös demo­kra­tian (suo­ran demo­kra­tian puu­te), vai­kut­ta­mi­sen (kor­rup­tio, lob­baa­mi­nen), hal­lin­non (edus­tuk­sel­li­suus) ja osal­lis­tu­mi­sen (pas­sii­vi­suus) ongel­mat ovat mie­les­tä­ni rat­kais­ta­vis­sa oikean­lai­sil­la arvonvälittämismekanismeilla.
    Olen pai­ni­nut näi­den jut­tu­jen paris­sa jo pidem­pään ja toi­von kes­kus­te­lua ja yhteis­työ­tä näi­den haas­tei­den sel­vit­tä­mi­sek­si, joten ota yhteyt­tä tai kom­men­toi jonnekin.

  35. Tom­mi Uscha­nov: “Mut­ta kos­ka osa ihmi­sis­tä ei latai­si kos­kaan mitään, hei­tä vas­taa­va osuus apu­ra­ha­bud­je­tis­ta voi­tai­siin mah­dol­li­ses­ti ohja­ta pie­ni­le­vik­ki­sen mut­ta tai­teel­li­ses­ti kor­kea­ta­soi­sen musii­kin tukemiseen.”

    hihi­hi­hi­hi­hi.… Kant­sii lukee Sos­ta­ko­vit­sin muis­tel­mat (tai vaik­ka pel­käs­tään Mätä­mu­nan muis­tel­mat), jos tämä vai­kut­taa hyväl­tä idealta.

    Osmo:“valtio aset­taa aina pelisäännöt”

    Kos­ka sosi­aa­li­sia nor­me­ja ei ole? Luu­let­ko, että ennen val­tioi­ta ihmi­set toi­met oli­vat täy­sin ennus­ta­mat­to­mis­sa muil­le? Sinä tois­tat tätä näke­mys­tä täl­lä blo­gil­la suun­nil­leen vii­kot­tain ja se on täy­sin vää­rä. Ihmis­ten sosi­aa­li­ses­ta kans­sa­käy­mi­ses­tä syn­tyy nor­me­ja ja näi­tä nor­me­ja nou­da­te­taan, kos­ka ei halu­ta jou­tua yhtei­sön ulko­puo­lel­le. Tähän ei tar­vi­ta val­tio­ta, vaik­ka toki väki­val­ta­ko­neis­to on aika voi­ma­kas kan­nus­tin nou­dat­taa sääntöjä.

    ” Jokai­nen ymmär­tää, ettei­vät mark­ki­nat voi noin toi­mia, kos­ka kaik­ki yri­tyk­set toi­mi­si­vat tap­piol­la. Täs­tä taas seu­raa, ettei­vät mark­ki­nat opti­moi voi­ma­va­ro­jen käyt­töä, vaan näky­mä­tön käsi toi­mii väärin.”

    Täs­tä ei tie­ten­kään seu­raa, että mark­ki­nat eivät opti­moi voi­ma­va­ro­jen käyt­töä. Se, että mark­ki­nat pyr­ki­vät par­haa­seen mah­dol­li­seen lop­pu­tu­lok­seen, ei edel­ly­tä sitä, että ne iki­nä pää­si­si­vät sin­ne. Näky­mä­tön käsi siis ohjaa aivan oikein. Siel­lä mis­sä on hyvin­voin­ti­tap­pio­ta on myös kan­nus­tin kor­ja­ta ne.

    Oppi­kir­jat eivät myös­kään ole­ta, että yrit­tä­jät myi­si­vät mar­gi­naa­li­kus­tan­nuk­sel­la, vaan ne olet­ta­vat, että yrit­tä­jät mak­si­moi­vat voit­toa. Tämä voi­ton­mak­si­moin­ti­hin­ta ei ole sama kuin marginaalikustannus.

  36. Uscha­nov, jo pakol­li­nen osal­lis­tu­mi­nen YLEn rahoi­tuk­seen on kova pala, ja on vai­kea uskoa, että suo­ma­lai­sen popin bud­jet­ti­ra­hoi­tus ei koh­tai­si ylit­tä­mä­tön­tä vas­ta­rin­taa. Sitä pait­si mal­li ehkä hou­kut­te­li­si vilp­piin: omaa osuut­ta potis­ta yri­tet­täi­siin kas­vat­taa “kei­no­te­koi­sil­la” tiedostolatauksilla.

  37. Oppi­kir­jat ovat hur­jan vii­sai­ta, kun olet­ta­vat, että yrit­tä­jät pyr­ki­vät mak­si­moi­maan tuo­ton. Resurs­sien ide­aa­li­nen käyt­tö ide­aa­li­ses­sa maa­il­mas­sa vaa­tii kui­ten­kin mar­gi­naa­li­kus­tan­nuk­siin perus­tu­van hin­nan. Kil­pai­lu kilpailu.

  38. Tom­mi Uscha­nov kirjoitti:
    “No, mak­se­taan­han nyky­ään­kin Suo­mes­sa lail­li­ses­ti kulu­te­tus­ta musii­kis­ta teki­jä­noi­keus­kor­vauk­set ulko­mail­le, mikä­li musiik­ki on ulko­mais­ta. Mak­sa­mi­nen perus­tuu kan­sain­vä­li­siin teki­jä­noi­keus­so­pi­muk­siin eli vii­me kädes­sä valtioon.”

    Niin. Tar­koi­tin­kin, että tur­haa pyö­rit­tää raho­ja min­kään val­tion bud­je­tin kaut­ta. Mikä­li tuol­lai­nen yleis­kir­jas­to­jär­jes­tel­mä luo­daan, kan­nat­tai­si sen kat­taa vähin­tään koko EU. Tur­ha luo­da yli­mää­räi­siä aske­lia, ne kaik­ki kun tapaa­vat maksaa.

  39. Tari­noi­ta ihmi­set ovat ker­to­neet aiko­jen alus­ta asti, ja toi­set ovat nii­tä halun­neet kuunnella/lukea ilman suu­ria talou­del­li­sia kan­nus­tei­ta, joten en oikein osaa olla kau­no­kir­jal­li­suu­des­ta huolissani.

    Jos ei kat­so tar­vit­se­van­sa lain­kaan ammat­ti­kau­no­kir­jai­li­joi­den teok­sia, mik­si on har­mis­saan sii­tä, että niis­tä jou­tuu mak­sa­maan? Eivät­kö ne, jot­ka luot­ta­vat, että kaik­ki se syn­tyy vapaa­eh­toi­ses­ti mitä he tar­vit­se­vat, voi­si tyy­tyä vapaa­eh­toi­ses­ti tuo­tet­tui­hin ilmais­tuot­tei­siin ja antaa nii­den, jot­ka arvos­ta­vat ammat­ti­mai­sem­paa, mak­saa ammattimaisemmasta?

    Teki­jä­noi­keu­det nyky­muo­dos­saan ovat iso ongel­ma, mut­ta on epä­loo­gis­ta ilmoit­taa, ettei sisäl­lön tuo­tan­nos­ta kenen­kään pidä­kään saa­da mitään kor­vauk­sia, kos­ka har­ras­te­tuo­tan­to riit­tää. Nehän saa nyt­kin ilmaiseksi.

  40. En oli­si usko­nut, että Osmo sor­tuu tuo­hon töke­röön teki­jä­noi­keus­lob­byn luo­maan olkiukkoon:
    Jos ei kat­so tar­vit­se­van­sa lain­kaan ammat­ti­kau­no­kir­jai­li­joi­den teok­sia, mik­si on har­mis­saan sii­tä, että niis­tä jou­tuu maksamaan?
    Ammat­ti­kau­no­kir­jai­li­jat ovat tie­nan­neet ennen nyky­muo­toi­sia teki­jä­noi­keuk­sia val­lan hyvin. Ansain­ta­mal­le­ja on lukui­sia, ne mah­dol­lis­ta­vat toki yksit­täi­ses­tä teok­ses­ta yleen­sä hie­man pie­nem­mät tulot, mut­ta toden­nä­köi­ses­ti vain, kos­ka käyn­nis­sä on teki­jä­noi­keus­lob­byn luo­ma “peli”, jol­loin muun­lai­sia dii­le­jä kuin nykyi­sen­kal­tai­sia ei oikein kan­na­ta teh­dä. Kus­tan­ta­jat niis­tä tosin yleen­sä hyö­ty­vät enemmän.

    Lisäk­si olen tör­män­nyt tähän “ei pidä saa­da kor­vauk­sia”- olkiuk­koon. Kukaan ei väi­tä, että työs­tä ei pidä saa­da kor­vaus­ta. IPR-lob­byn rent-see­king sen­si­jaan on jotain ihan muu­ta. Se on niin käsit­tä­mät­tö­män paha ongel­ma, suo­ra­nais­ta pahuut­ta, ettei sitä taval­li­nen län­si­mai­nen ihmi­nen vält­tä­mät­tä edes ymmärrä.

    IPR-lob­byn hie­noim­pia saa­vu­tuk­sia on mm. se, että Ira­kin nuk­ke­hal­li­tus ensi­töik­seen sää­ti lain, jon­ka nojal­la maan­vil­je­li­jöi­den on rikol­lis­ta sääs­tää sados­taan sie­men­vil­jaa seu­raa­val­le vuodelle. 

    Minus­ta on käsit­tä­mä­tön­tä, että Osmo käy puo­lus­te­le­maan tätä poruk­kaa täl­lai­sil­la argumenteilla.

    1. En oli­si usko­nut, että Osmo sor­tuu tuo­hon töke­röön teki­jä­noi­keus­lob­byn luo­maan olkiukkoon:
      “Jos ei kat­so tar­vit­se­van­sa lain­kaan ammat­ti­kau­no­kir­jai­li­joi­den teok­sia, mik­si on har­mis­saan sii­tä, että niis­tä jou­tuu maksamaan?”

      Täs­sä pol­vei­le­vas­sa kes­kus­te­lus­sa pitäi­si kat­soa, mihin argu­ment­tiin kukin vas­taa eikä yleis­tää vas­taus­ta toi­siin argu­ment­tei­hin. Vas­ta­sin ekspli­siit­ti­ses­ti tähän:

      Tari­noi­ta ihmi­set ovat ker­to­neet aiko­jen alus­ta asti, ja toi­set ovat nii­tä halun­neet kuunnella/lukea ilman suu­ria talou­del­li­sia kan­nus­tei­ta, joten en oikein osaa olla kau­no­kir­jal­li­suu­des­ta huolissani.

      En ker­ta­kaik­ki­ses­ti pys­ty luke­maan tätä muu­ten kuin niin, ettem­me tar­vit­se ammat­ti­kir­jai­li­joi­ta mihin­kään. Täs­sä kes­kus­te­lus­sa eräät muut­kin ovat sano­neet, ettei kult­tuu­ria pidä­kään tuot­taa ammat­ti­mai­ses­ti. Lue vain koko ket­ju. Se, että sanou­dun täs­tä ajat­te­lu­ta­vas­ta irti ei tar­koi­ta, että sanou­tui­sin irti kai­kes­ta tekijänoikeuskritiikistä. 

      Se, että kir­ja on käyt­tö­liit­ty­mä­nä tänään parem­pi kuin ladat­ta­vat vaih­toeh­dot, ei tar­koi­ta, että näin oli­si tule­vai­suu­des­sa­kin. Sil­loin aja­tus vapaas­ta latausoi­keu­des­ta pudot­taa kir­jai­li­joi­den tulot nol­laan, jos ne ote­taan kir­jai­mel­li­ses­ti. Sitä ennen pitää kek­siä jokin muu jär­jes­te­ly. Minä en kan­na­ta kokoo­mus­lais­ten kuk­ka­hat­tu­tä­tien kan­soit­ta­maa kult­tuu­ri­neu­vos­toa rahoituslähteenä.

  41. Jos ei kat­so tar­vit­se­van­sa lain­kaan ammat­ti­kau­no­kir­jai­li­joi­den teok­sia, mik­si on har­mis­saan sii­tä, että niis­tä jou­tuu maksamaan?”

    En ole har­mis­sa­ni sii­tä, että jou­dun mak­sa­maan kau­no­kir­jal­li­suu­des­ta. (Olen mak­sa­nut Pau­lo Coel­hon teok­sis­ta, jot­ka ovat saa­ta­vi­na lail­li­ses­ti ilmai­sek­si säh­köi­ses­sä muo­dos­sa.) Olen har­mis­sa­ni kult­tuu­rin mono­po­li­soin­nis­ta. Ja vie­lä­pä epä­sym­met­ri­ses­tä mono­po­li­soin­nis­ta. Jos minä raken­nan talon, jos­ta tai­te­li­ja sat­tuu teke­mään kuvan, minul­la ei ole min­kään­lai­sia oikeuk­sia tai­tei­li­jan luo­maan kult­tuu­riin, vaik­ka tai­tei­li­ja on käyt­tä­nyt hyväk­seen työ­tä­ni, mut­ta tai­tei­li­jal­la on täy­det teki­jä­noi­keu­det teok­seen­sa. Teki­jä­noi­keus­teol­li­suus halu­aa käyt­tää kan­sa­lai­syh­teis­kun­nan luo­maa kult­tuu­ria vas­tik­keet­ta ja samaan aikaan pitää mono­po­lioi­keu­det itse luo­maan­sa kult­tuu­riin. Se ei ole oikein.

    Eivät­kö ne, jot­ka luot­ta­vat, että kaik­ki se syn­tyy vapaa­eh­toi­ses­ti mitä he tar­vit­se­vat, voi­si tyy­tyä vapaa­eh­toi­ses­ti tuo­tet­tui­hin ilmais­tuot­tei­siin ja antaa nii­den, jot­ka arvos­ta­vat ammat­ti­mai­sem­paa, mak­saa ammattimaisemmasta?”

    En ole väit­tä­nyt, että kaik­ki tar­vit­se­ma­ni syn­tyy vapaa­eh­toi­ses­ti. Kir­jan käyt­tö­liit­ty­mä edes kind­leen ver­rat­tu­na on aivan yli­voi­mai­nen, ja kau­no­kir­jal­li­suu­den tuot­ta­ja pys­tyy myy­mään fyy­si­siä kir­jo­ja vie­lä pit­kään, ja ilman teki­jä­noi­keuk­sia­kin aina­kin sii­tä ensim­mäi­ses­tä kier­rok­ses­ta jää rahaa alku­pe­räi­sel­le teki­jäl­le. Säh­köi­ses­sä muo­dos­sa ihmi­set (tai no, aina­kin minä) ovat var­mas­ti val­mii­ta mak­sa­maan alku­pe­rä­ta­kuus­ta ja jon­kin­lai­ses­ta orga­ni­soi­dus­ta tie­to­kan­nas­ta. 50 euroa kuus­sa sii­tä, että voi­sin selail­la amazo­nis­sa kaik­kien kir­jo­jen sisäl­töä ja tila­ta halua­ma­ni max 10 pape­ri­muo­dos­sa kotiin ei oli­si todel­la­kaan pal­joa. Mut­ta ei ole minun vel­vol­li­suu­te­ni kehit­tää lii­kei­deoi­ta. Kult­tuu­rin mono­po­li­soin­ti on yksin­ker­tai­ses­ti vää­rin. Jos jol­le­kin halu­taan myön­tää mono­po­li, täl­le pitäi­si olla pai­na­vat syyt mik­si asiat oli­si­vat kes­ki­mää­rin parem­min mono­po­lin kans­sa kuin ilman. Täs­sä todis­tus­taak­ka on mono­po­lin puolustajilla. 

    mut­ta on epä­loo­gis­ta ilmoit­taa, ettei sisäl­lön tuo­tan­nos­ta kenen­kään pidä­kään saa­da mitään korvauksia,” 

    En ollut huo­lis­sa­ni. Se on eri asia kuin että ei pidä saa­da kor­vauk­sia. Jos tuos­sa maa­il­mas­sa (joka on vie­lä hyvin kau­ka­na, kir­ja vain on niin hyvä) ei kukaan ole kek­si­nyt, että kun J.K.Rowling lait­taa uuden pot­te­rin sivuil­leen ladat­ta­vak­si, sivuil­le kan­nat­taa lait­taa mai­nok­sia (tai jopa pro­duct place­ment­tia itse kir­jaan), tai myy huu­to­kau­pal­la tuhat ensim­mäis­tä lataus­tun­nus­ta tai mitään muu­ta ansain­ta­lo­giik­kaa, niin olen kyl­lä hyvin hämmästynyt.

  42. Osmo sanoi: “Minä en kan­na­ta kokoo­mus­lais­ten kuk­ka­hat­tu­tä­tien kan­soit­ta­maa kult­tuu­ri­neu­vos­toa rahoituslähteenä.”

    Mie­les­tä­ni jokai­sel­la oli­si olta­va oikeus vali­ta, mil­lais­ta kult­tuu­ria ovat tuke­mas­sa. Esim siten että edus­kun­ta päät­tää kult­tuu­ri­ve­ron suu­ruu­den, mut­ta itse pys­tyn (halu­tes­sa­ni) valit­se­maan mil­le kult­tuu­ri­lai­tok­sel­le oma vero­ni annetaan.

    Tämän mal­lin hyö­dyt ovat: 1. Syn­tyy moni­puo­li­sia koti­mai­sia kult­tuu­ri­pal­ve­lu­ja, 2. Rahoi­tus­ta ei vält­tä­mät­tä tar­vit­se hakea pää­sy­mak­suil­la tai tal­len­ne­myyn­nil­lä, 3. “ensim­mäi­sen kap­pa­leen” tuot­ta­mis­kus­tan­nuk­set saa­daan katettua.

  43. Osmo,
    eikös Google mak­sai­si about just tuon sen­tin ver­ran jos pis­tät mai­nok­sia ton­ne sivun reunalle.

    Jos voi­sin periä tämän blo­gin käyn­neis­tä sentin/kerta, voi­sin omis­tau­tua pel­käl­le blo­gin pitämiselle.

  44. His­to­rias­ta tie­tää, että teki­jän oikeuk­sien puut­tu­mi­nen on epä­rei­lua ja vahin­gol­lis­ta­kin. Joku piraat­ti myön­si tämän itses­tään­sel­vyy­den, mut­ta jat­koi, että netis­sä liik­ku­van infor­maa­tion val­vo­mi­nen aiheut­taa vie­lä suu­rem­paa epä­rei­luut­ta ja vahin­koa. Hän siis tar­koit­ti käy­tän­nös­sä sitä, että viran­omai­nen (tai joku muu lain­sää­dän­nön sal­li­ma taho) tut­ki­mas­sa tie­to­ko­nei­tam­me ja tie­to­lii­ken­net­täm­me on suu­rem­pi vahin­ko kuin teki­jä­noi­keuk­sien rikkominen. 

    Aika hyvä argu­ment­ti käsittääkseni.

  45. Toi­vot­ta­vas­ti hen­gen­ra­vin­non ohel­la myös ravin­to on sel­lai­nen asia, joka ihmis­ten mie­les­tä kuu­luu kaikille.

  46. Vil­le M: Osmo on jo täl­lä blo­gil­la avoi­mes­ti tun­nus­ta­nut vihaa­van­sa Googlea.

  47. Se, että kir­ja on käyt­tö­liit­ty­mä­nä tänään parem­pi kuin ladat­ta­vat vaih­toeh­dot, ei tar­koi­ta, että näin oli­si tule­vai­suu­des­sa­kin. Sil­loin aja­tus vapaas­ta latausoi­keu­des­ta pudot­taa kir­jai­li­joi­den tulot nol­laan, jos ne ote­taan kirjaimellisesti.”

    Ei se näin yksi­se­lit­teis­tä ole. Esi­mer­kik­si musii­kis­sa on jo pit­kään ollut tilan­ne, jos­sa netin “käyt­tö­liit­ty­mä” (=pira­te­bay + tor­rent) on ollut mer­kit­tä­väs­ti parem­pi kuin levy­bis­nek­sen tar­joa­ma (CD-levy). Lisäk­si se on ollut de fac­to ilmais­pal­ve­lu. Levy­teol­li­suus on läh­te­nyt sii­tä, että tämä tie pitää tuk­kia, kun oikea tapa oli­si ollut tar­jo­ta ihmi­sil­le parem­pi käyt­tö­liit­ty­mä _kohtuullista_ mak­sua vastaan…

    Minä luu­len, että tähän ollaan pik­ku­hil­jaa siir­ty­mäs­sä. Mik­si­kö? Sik­si, että ystä­vä­ni, joka ei ole 10 vuo­teen mak­sa­nut musii­kis­ta mitään, osti joku­nen viik­ko sit­ten Spo­ty­fyn pre­mium pake­tin sen vuok­si, että se on hin­tan­sa väärti. 

    Se, että netis­tä kai­ken saa peri­aat­tees­sa “ilmai­sek­si” ei tar­koi­ta, ettei­vät­kö ihmi­set oli­si val­mii­ta mak­sa­maan imma­te­ri­aa­li­hyö­dyk­keis­tä. Myös se on kus­tan­nus, että jou­tuu met­säs­tä­mään laa­du­kas­ta kopio­ta kis­so­jen, koi­rien ja tsil­joo­nan haku­ko­neen avulla…

    Kari

  48. Teki­jä­noi­keus­kes­kus­te­lus­sa unoh­de­taan usein koko­naan että todel­la mer­kit­tä­vä osa sisäl­lös­tä on sel­lais­ta jota muusi­kot, kir­joit­ta­jat, kuvit­ta­jat, sar­ja­ku­van­te­ki­jät, graa­fi­set suun­nit­te­li­jat yms tuot­ta­vat tilauk­ses­ta jon­kun tahon käyt­töön. Suu­rin osa tai­teen teki­jöis­tä rahoit­taa täl­lai­sel­la työl­lä sen tai­teen jos­ta nau­tim­me. Riit­tä­vää tai­teel­li­sen osaa­mi­sen tasoa ei syn­ny jol­le voi koko­päi­väi­ses­ti treenata.
    Minus­ta voi­tai­siin hyvin sal­lia kopioin­ti omaan käyt­töön kun­han luva­ton kau­pal­li­nen käyt­tö ja levit­tä­mi­nen (ilmai­nen­kin) säi­lyy ran­gais­ta­va­na jat­kos­sa­kin. Jos kuka vain voi­si vapaas­ti hyö­dyn­tää toi­sen työn tulok­sia, monia töi­tä ei kan­na­ta teh­dä, kos­ka niis­tä ei kan­na­ta rii­tä­väs­ti maksaa.
    Luva­ton­ta levit­tä­mis­tä on minus­ta kui­ten­kin äärel­li­sen help­poa val­voa, kos­ka har­vem­mal­la on sii­hen tai­toa tai int­res­siä. Kaik­kia rikol­li­sia ei kos­kaan saa­da kiin­ni, mut­ta saa­daan­ko muutenkaan?
    Toi­nen asia on teki­jä­noi­keuk­sien pituus: olen samaa miel­tä piraat­ti­puo­lu­een kans­sa sii­tä että suo­ja on lii­an pit­kä. 20 vuot­ta teok­sen luo­mi­ses­ta oli­si ihan riittävä.

  49. Jore: “Tuli maa­iman talouk­sil­le ja kal­lis las­ku nyt his­to­rian suu­rim­man laman myötä”

    Tämä lama joh­tuu val­tioi­den vir­heis­tä. Val­tio pai­sut­ti raha­mää­rää niin, että tuli asun­to­hin­ta­kupla, val­tio pakot­ti pan­kit lai­naa­maan lii­an suu­ria asun­to­lai­no­ja pie­ni­tu­loi­sil­le tasa-arvon nimis­sä, ja Bush pakot­ti pan­kit teke­mään tätä entis­tä­kin enem­män jne. 

    http://online.wsj.com/article/SB122298982558700341.html
    http://vapaasana.net/huomioita/2008/09/miten-sääntelyllä-luotiin-finanssikriisi-miksi-roskapankkia-ei-pidä-perustaa

    Kyl­lä yksi­tyi­set­kin teke­vät vir­hei­tä ja taan­tu­mia esiin­tyy, mut­ta oli val­tioi­den vika, että krii­sis­tä tuli näin jär­kyt­tä­vän paha. Sil­ti tämän krii­sin jäl­keen­kin elin­ta­som­me on yli 10-ker­tai­nen ver­rat­tu­na elin­ta­soom­me sata vuot­ta sit­ten, kun taas ennen 1800-luvun lop­pu­puo­lel­la käyn­nis­ty­nyt­tä kapi­ta­lis­miam­me elin­ta­so kas­voi hyvin hitaas­ti — sama ilmiö koko maailmassakin. 

    Kapi­ta­lis­min ansios­ta olem­me niin rik­kai­ta, sään­te­lyn ansios­ta meil­lä on nyt tar­peet­to­man vaka­va finanssikriisi.

    Jos lataus­ten perus­teel­la mak­se­taan tuot­ta­jil­le, se pitää teh­dä heti eikä vas­ta vii­veel­la, apu­ra­hoin. Se on kui­ten­kin huo­no aja­tus. Mel­kein yhden­te­ke­vä por­no tai IKEAn myyn­ti­si­vus­to saa val­ta­vas­ti rahaa, ja jokin vai­val­la teh­ty teos, jos­ta pie­ni koh­dey­lei­sö halu­aa mak­saa suu­ria sum­mia, sai­si pik­ku­rui­set tulot. Jos taas kuk­ka­hat­tu­tä­dit pää­se­vät luo­kit­te­le­maan, tulos on vie­lä pahem­pi. Pys­tyt­tä­kööt sivus­tot mik­ro­mak­su­ja, jos haluavat.

    Paras oli­si kai luo­pua teki­jä­noi­keuk­sis­ta koko­naan. Mai­non­nas­sa pitäi­si olla rehel­li­nen: jos teos­ta­ni on muu­tet­tu, se ehkä pitää ker­toa sel­väs­ti kan­nes­sa, tai jos se ote­taan toi­sen nimiin, jul­kai­si­ja ei saa väit­tää kir­joit­ta­neen­sa sitä itse “tyh­jäs­tä”. Kir­jas­sa voi­si lukea: “Kir­joit­ta­jan luval­la jul­kais­tu”, jol­loin osta­ja tie­täi­si kir­joit­ta­jan saa­van provikkaa.

    Laa­ja­kais­ta­ve­ro on arve­lut­ta­va. Minä en lataa lai­ton­ta mate­ri­aa­lia vaan lail­lis­ta, esim. ilmai­sek­si tahal­laan teh­tyä, ja sil­ti lii­ken­tee­ni on koh­ta­lai­nen. Laa­ja­kais­tan käyt­tä­jät tuot­ta­vat usein jopa demo­kraat­ti­sia, sivis­tyk­sel­li­siä tai tuo­tan­nol­li­sia ulkois­hyö­ty­jä, minä aina­kin pal­jon, joten oli­si äly­tön­tä hait­ta­ve­rot­taa täl­lais­ta toimintaa.

    Sha­kes­pea­re kir­joit­ti maa­il­man­his­to­rian upeim­mat kir­jal­li­set teok­set ilman teki­jä­noi­keuk­sia. Nyky­ai­ka­na, kun tie­don­vä­li­tys on parem­paa ja hän voi­si myy­dä mini­kat­teel­la koko maa­il­mal­le, hän oli­si saa­nut vie­lä pal­jon suu­rem­mat tulot. 

    Menet­täi­sim­me joi­tain teok­sia, sai­sim­me toi­sia tilal­le. Jotain pro­vik­kaa kir­jai­li­jat sai­vat ennen teki­jä­noi­keuk­sia ja sai­si­vat yhä, eten­kin pai­ne­tuis­ta kir­jois­ta, mut­ta mik­ro­mak­sut voi­si­vat muut­taa tilan­teen pai­na­mat­to­mal­la­kin puo­lel­la. Pie­nen koh­de­ryh­män kal­liit teok­set kui­ten­kin ehkä syn­tyi­si­vät osin jär­jes­tö­jen tuel­la, rahan­ke­ruu­hen­ges­sä. Sekin voi­si olla ter­vet­tä, ja sit­ten nii­den tie­dot meni­si­vät ylei­seen jake­luun, jos­sa ylei­sön “pit­kä hän­tä” naut­ti­si pikkuhyötyjä.

  50. En ker­ta­kaik­ki­ses­ti pys­ty luke­maan tätä muu­ten kuin niin, ettem­me tar­vit­se ammat­ti­kir­jai­li­joi­ta mihinkään.”

    Täy­ty­nee vie­lä sel­ven­tää tuo­ta hiu­kan epä­sel­väs­ti muo­toil­tua koh­taa. Ei, nii­tä ammat­ti­kir­jai­li­joi­ta, jot­ka eivät pys­ty har­joit­ta­maan ammat­ti­aan ilman yhteis­kun­nan myön­tä­mää mono­po­lia, ei tar­vi­ta mihin­kään sen enem­pää kuin hedel­mä­kaup­piai­ta, jot­ka eivät pys­ty toi­mi­maan ilman yhteis­kun­nan myön­tä­mää mono­po­lia. (Kyke­nen kyl­lä vas­taa­not­ta­maan täs­sä asias­sa argu­ment­te­ja ja jopa muut­ta­maan kan­taa­ni, mut­ta en vain äkkiä kek­si syi­tä mik­si ammat­ti­mai­nen viih­de oli­si niin tär­ke­ää, että se pitäi­si mono­po­li­soi­da?) Onko tuol­lai­sia kir­jai­li­joi­ta sit­ten pal­jon? Ymmär­tääk­se­ni sel­lai­sia kir­jai­li­joi­ta, jot­ka saa­vat pää­e­lan­ton­sa kir­jo­jen myyn­ti­tu­lois­ta (ei esi­mer­kik­si tai­tei­li­ja-apu­ra­hois­ta) on hyvin pie­ni mää­rä. Näis­tä suu­rin osa on popu­laa­ri­kir­jai­li­joi­ta tyy­liin Ilk­ka Remes tai Kal­le Pää­ta­lo, jot­ka mel­koi­sel­la toden­nä­köi­syy­del­lä pys­tyi­si­vät hank­ki­maan elan­ton­sa teok­sil­laan ilman teki­jä­noi­keuk­sia­kin. Jos näil­le kui­ten­kin halu­taan mono­po­lioi­keu­det myön­tää, pitää esit­tää veden­pi­tä­vät argu­men­tit kysy­myk­seen mitä muu yhteis­kun­ta hyö­tyy mono­po­lioi­keuk­sien myöntämisestä?

    Näi­den argu­ment­tien esit­tä­mi­nen on yhtä sel­väs­ti mono­po­lioi­keuk­sien kan­nat­ta­jien teh­tä­vä kuin oli­si minun teh­tä­vä­ni yrit­tää vakuut­taa, että hedel­mä­kau­pan mono­po­lioi­keus kan­nat­taa antaa minulle. 

    His­to­rias­ta tie­tää, että teki­jän oikeuk­sien puut­tu­mi­nen on epä­rei­lua ja vahingollistakin.”

    Ja musii­kin kopioi­mi­nen on varas­ta­mis­ta, ihmi­sil­lä on oikeus kor­vauk­seen työs­tään ja kult­tuu­rin tuot­ta­mi­nen lop­puu ellei teki­jä­noi­keuk­sia kun­nioi­te­ta. Oli­si­ko viit­tei­tä tuo­hon his­to­ri­aan mis­tä tie­tää? Tuo­hon ver­baa­liak­ro­ba­ti­aan, jon­ka tar­koi­tus on vain vai­kut­taa mie­li­ku­viin ilman min­kään­lais­ta ana­lyyt­ti­sem­pää otet­ta redusoi­tuu­kin kaik­ki argu­men­taa­tio jon­ka olen löy­tä­nyt teki­jä­noi­keuk­sien puo­les­ta. Yleen­sä yri­tän löy­tää asiois­ta kum­man­kin osa­puo­len argu­men­tit ja teh­dä omat joh­to­pä­tök­se­ni, mut­ta täs­sä en yksin­ker­tai­ses­ti ole löy­tä­nyt yhtä­kään tol­kul­lis­ta empii­ri­sin havain­toi­hin tai edes jol­lain taval­la robus­tiin teo­ri­aan perus­tu­vaa argu­ment­tia, joka puo­lus­tai­si teki­jä­noi­keuk­sia. Toi­vot­ta­vas­ti tämä pro­vo­soi jon­kun joko argu­men­toi­maan tai anta­maan viit­tei­tä argu­ment­tei­hin. Muu­ten jou­dun jat­kos­sa­kin olet­ta­maan että nii­tä argu­ment­te­ja ei yksin­ker­tai­ses­ti ole.

  51. Talous­tie­tei­den- ja asi­na­tun­ti­joi­den ongel­ma on, että he kat­so­vat asioi­ta vain yhdes­tä näkö­kul­mas­ta eli talou­den näkökulmasta.
    Lisää asen­teel­li­suut­ta on tunit mukaan se, että talout­ta kat­so­taan vain yri­tyt­sen näkökulmasta.
    Tämä joh­tuu sii­tä, että yli­opis­tot näke­vät par­haim­man ainek­sen siir­ty­vän suu­ry­ri­tys­ten joh­toon ja siel­lä he voi­vat hyö­dyt­tää yli­opis­toa esim lah­ja­pro­fes­suu­reil­la, tut­ki­mus­pro­jek­teil­la etc.

    Yli­opis­tot ovat luo­pu­mas­sa suur­ten mas­so­jen etu­jen paran­ta­mi­se­ta ja kek­sit­ty­vät yhä enem­män tar­kas­te­le­maan ja tut­ki­maan yri­tys­ten toi­min­na edel­ly­tys­ten parantamista.

    Sama kos­kee juris­te­ja, insi­nöö­re­jä etc

  52. Säh­köi­ses­sä muo­dos­sa ihmi­set (tai no, aina­kin minä) ovat var­mas­ti val­mii­ta mak­sa­maan alku­pe­rä­ta­kuus­ta ja jon­kin­lai­ses­ta orga­ni­soi­dus­ta tietokannasta.”

    Tämä säh­köi­nen kir­ja oli­si ollut Hit­le­rin unelma.
    Ei oli­si tar­vin­nut kerä­tä kir­jo­ja kotoa eikä polt­taa nii­tä roviolla.
    Amazon­han on omak­su­nut tavan että se voi pois­taa asiak­kaan koneel­ta tämän jo osta­man kirjan,tai muut­taa sen sisäl­lön sopi­vak­si, jos sii­nä on havait­tu sopi­mat­to­mia kohtia

  53. Samoin tuo säh­köi­nen kir­ja lopet­taa kir­jo­jen kier­rä­tyk­sen , kos­ka säh­köi­ses­sä kir­jas­sa on saman­lai­set rajoit­teet kuin muis­sa­kin säh­köi­sis­sä teoksissa

  54. Tämä lama joh­tuu val­tioi­den vir­heis­tä. Val­tio pai­sut­ti raha­mää­rää niin, että tuli asun­to­hin­ta­kupla, val­tio pakot­ti pan­kit lai­naa­maan lii­an suu­ria asun­to­lai­no­ja pie­ni­tu­loi­sil­le tasa-arvon nimis­sä, ja Bush pakot­ti pan­kit teke­mään tätä entis­tä­kin enem­män jne. ”
    Ei Bush pakot­ta­nut ketää, ei USA:ssa sel­lais­ta lakia ole sää­det­ty kos­kaan. Se mitä Bush puhui ei ole laki eikä kenen­kään tar­vit­se sitä noudattaa.

    Eikä rahan mää­rä­kään mitään aiheu­ta ‚jos talou­den toi­mi­jat toi­mi­vat ratio­naa­li­ses­ti esim pan­kit hin­noit­te­le­vat ris­kit kor­koi­hin ja vaa­ti­vat vakuuk­sia. Ei Bush eikä USA:n hal­lin­to teh­nyt lai­na­pää­tök­siä vaan ne teh­tiin pankeissa

    Se min­kä Bush teki oli se, että hän mah­doll­si­ti kuplan pur­ka­mal­la sään­te­lyn ja vapaut­ti alku­pe­räi­set lai­nan myön­tä­neet pan­kit vas­tuus­ta näil­lä jatkomarkkinoilla.

    Pan­kit sai­vat hel­pos­ti myy­tyä lai­nan­sa Fan­ny Mael­le ja Fred­die jol­le­kin ja monel­le muul­le sijoitusyhtiölle.
    Kene­ne­kään näis­tä ei tar­vin­nut vas­ta­ta maha­doll­si­si­ta tap­piois­ta, kos­ka ne oli myy­ty toi­sel­le taholel.

    Kysees­sä oli tyy­pil­li­nen hui­jaus ja jos­ta moni kää­ri hyvät voitot .
    Bus­hin hal­lin­to oli vain nuk­ke­hal­li­tus , joka toteut­ti jon­kun lii­ke­mies­ryh­män käs­ky­jä ja mah­doll­si­ti nämä ris­ki­pi­toi­set johdananiset.
    Mak­su­mie­hik­si jäi­vät maa­il­man veronamaksajat.

    Taus­tal­la on mui­ta­kin syi­tä, sil­lä medi­aa­ni­tu­lo kas­voi USA:ssa vuo­teen 1999 ja kään­tyi sil­loin las­kuun eli 50% usa­lai­sis­ta jou­tui pie­ne­vil­lä tuloil­la mak­sa­maan lii­an suur­ta vel­kaa kun ennus­te oli jat­ku­va tulo­jen kasvu

  55. Val­tio pai­sut­ti raha­mää­rää niin, että tuli asuntohintakupla,”
    Kes­kus­pank­ki on itse­näi­nen lai­tos, näin on halut­tu nime­no­maan sik­si että val­tio ei sekaan­tui­si sen toimintaan.

    val­tio pakot­ti pan­kit lai­naa­maan lii­an suu­ria asun­to­lai­no­ja pie­ni­tu­loi­sil­le tasa-arvon nimissä”
    Tämä on jo niin mon­ta ker­taa alas ammut­tua pro­pa­gan­daa ettei enää edes jak­sa. Lue vaik­ka http://www.calculatedriskblog.com/2007/10/hmda-data-on-high-priced-loans.html

  56. En ker­ta­kaik­ki­ses­ti pys­ty luke­maan tätä muu­ten kuin niin, ettem­me tar­vit­se ammat­ti­kir­jai­li­joi­ta mihin­kään. — - Minä en kan­na­ta kokoo­mus­lais­ten kuk­ka­hat­tu­tä­tien kan­soit­ta­maa kult­tuu­ri­neu­vos­toa rahoituslähteenä.

    Tämä sama juon­ne täs­tä kes­kus­te­lus­ta käy­tiin tääl­lä ker­taal­leen jo vii­me maa­lis­kuus­sa, ja kont­ri­buoin sil­loin sii­hen itse­kin: http://tinyurl.com/mrgb45

    Vie­lä uudes­taan tuol­lois­ten kom­ment­tie­ni pää­poin­tit lyhyesti:

    1) Suo­men kokoi­ses­sa maas­sa on kri­tee­reis­tä riip­puen vain noin vii­des­tä kym­me­neen ammat­ti­kir­jai­li­jaa. Kai­kil­la muil­la työ­elä­mäs­sä muka­na ole­vil­la kir­jai­li­joil­la on jokin ns. por­va­ril­li­nen ammat­ti, joka on hei­dän pää­asial­li­nen tulon­läh­teen­sä; tulot kir­jai­li­jan­työs­tä jää­vät useim­mil­la kor­kein­taan pariin kol­meen tuhan­teen euroon vuo­des­sa. Että “ammat­ti­kir­jai­li­joi­ta ei tar­vi­ta” (näi­tä muu­ta­maa poik­keus­ta lukuu­not­ta­mat­ta), on rat­kais­tu jo nyt, eivät­kä tätä rat­kai­sua ole teh­neet mit­kään piraa­tit vaan yksin­ker­tai­ses­ti koko Suo­men kan­sa, joka ei osta kir­jal­li­suut­ta sen ver­taa, että ammat­ti­kir­jai­li­joi­ta tuli­si enem­män, saa­ti että kir­jai­li­joi­den enem­mis­tö voi­si ryh­tyä ammattikirjailijoiksi.

    2) Kir­jal­li­suu­den kir­joit­ta­mi­nen rahoi­te­taan jo nyt suu­rek­si osak­si eri­lai­sil­la yhteis­kun­nan myön­tä­mil­lä avus­tuk­sil­la eikä teki­jä­noi­keus­kor­vauk­sil­la, eikä näi­tä avus­tuk­sia myön­nä mikään “kokoo­mus­lais­ten kuk­ka­hat­tu­tä­tien kan­soit­ta­ma kult­tuu­ri­neu­vos­to” vaan useat kes­ke­nään hyvin­kin eri­lai­set tahot, jois­ta mihin­kään tämä kuvaus ei sovi. Täten tämän sepi­te­tyn kuk­ka­hat­tu­neu­vos­ton käyt­tä­mi­nen pelät­ti­me­nä on katteetonta.

    1. Luu­len, että useim­mat kir­jai­li­jat ovat kuin minä. Minul­ta menee kir­jo­jen kir­joit­ta­mi­seen ehkä kuu­kausi vuo­des­ta ja saan niis­tä suun­nil­leen kuu­kau­den osuu­den vuo­sian­siois­ta­ni. Aja­tus ontuu, jos sano­taan, että kos­ka en saa kaik­kia ansioi­ta­ni kir­jois­ta, minun pitäi­si elää se kuu­kausi koko­naan tuloit­ta. Mitään kuk­ka­hat­tu­tä­tien tai mui­den­kaan taho­jen tukea en kir­joit­ta­mi­seen ole saa­nut, pait­si, että 14 vuot­ta sit­ten voi­tin Pro Oeco­no­mia ‑pal­kin­non, mut­ta tuol­lai­sen voi­ton varaan ei oikein voi ansioi­taan las­kea. Vii­mei­sin kir­ja­ni oli Fil­la­ril­la Nizzaan, joka tuot­ti perä­ti kah­den kuu­kau­den ansiot. En ker­ta­kaik­ki­ses­ti ymmär­rä, min­kä tahon sitä edes oli­si pitä­nyt tukea. 

      Teki­jä­noi­keus­käy­tän­töä pitäi­si muut­taa, mut­ta jos­tain kir­jai­li­joi­den on tulon­sa saa­ta­va, eikä se joku taho voi olla mikään viral­li­nen polit­by­ro tai kuk­ka­hat­tu­neu­vos­to, joka päät­tää, mitä Suo­mes­sa jul­kais­taan ja mitä ei julkaista. 

      Edel­leen olen sitä miel­tä, että mik­ro­mak­sut ovat paras vaih­toeh­to, kun­nes joku kek­sii paremman.

  57. Osmo:“Koska?”

    Sii­nä ket­jus­sa mis­sä poh­dit blo­gi­si tule­vai­suut­ta ja rahoitusmahdollisuuksia.

  58. Aja­tus ontuu, jos sano­taan, että kos­ka en saa kaik­kia ansioi­ta­ni kir­jois­ta, minun pitäi­si elää se kuu­kausi koko­naan tuloitta.

    Niin, se ontuu. Se ontuu samal­la taval­la kuin ontuu aja­tus, että väi­te, jon­ka vies­tik­si on tul­kit­ta­vis­sa “ammat­ti­kir­jai­li­joi­ta ei tar­vi­ta”, joten­kin rajaa — väi­te­tys­sä hai­hat­te­le­vas­sa epä­rea­lis­ti­suu­des­saan — esit­tä­jän­sä vaka­vas­ti otet­ta­vien kes­kus­te­li­joi­den ulko­puo­lel­le. Sel­lai­ses­sa maas­sa, jon­ka kaik­ki ammat­ti­kir­jai­li­jat todel­li­suu­des­sa samaan aikaan mah­tui­si­vat yhteen tilataksiin.

    Luu­len, että useim­mat kir­jai­li­jat ovat kuin minä. Minul­ta menee kir­jo­jen kir­joit­ta­mi­seen ehkä kuu­kausi vuo­des­ta ja saan niis­tä suun­nil­leen kuu­kau­den osuu­den vuosiansioistani.

    Useim­mat kir­jai­li­jat ovat joko täl­lai­sia tai sit­ten sel­lai­sia, että kir­joit­ta­mi­seen menee usei­ta kuu­kausia, jois­ta noin yhden tulot tule­vat kir­jan palk­kiois­ta ja toi­sen tai kol­man­nen sen kir­joit­ta­mis­ta var­ten saa­duis­ta apu­ra­hois­ta. Monis­sa tapauk­sis­sa kir­jai­li­ja saa lopul­ta kir­jas­taan enem­män rahaa apu­ra­ha­lai­tos­ten kuin itse kus­tan­ta­jan kautta.

    Teki­jä­noi­keus­käy­tän­töä pitäi­si muut­taa, mut­ta jos­tain kir­jai­li­joi­den on tulon­sa saa­ta­va, eikä se joku taho voi olla mikään viral­li­nen polit­by­ro tai kuk­ka­hat­tu­neu­vos­to, joka päät­tää, mitä Suo­mes­sa jul­kais­taan ja mitä ei julkaista.

    Sen sijaan se voi olla esi­mer­kik­si val­tion kir­jal­li­suus­toi­mi­kun­ta, Suo­men kult­tuu­ri­ra­has­to tai kir­jas­toa­pu­ra­ha­lau­ta­kun­ta? Näi­den ja mui­den vas­taa­vien teke­mät pää­tök­set rat­kai­se­vat välil­li­ses­ti mer­kit­tä­vän osan sii­tä, mitä Suo­mes­sa vuo­sit­tain jul­kais­taan ja ei jul­kais­ta. Jos se taas ei voi olla mikään näis­tä­kään, mik­si emme kuu­le näi­tä todel­li­sia ja ole­mas­sao­le­via lai­tok­sia vas­taan samaa kri­tiik­kiä kuin tätä täy­sin kuvit­teel­lis­ta kukkahattulautakuntaa?

    Mitään kuk­ka­hat­tu­tä­tien tai mui­den­kaan taho­jen tukea en kir­joit­ta­mi­seen ole saa­nut, pait­si, että 14 vuot­ta sit­ten voi­tin Pro Oeco­no­mia ‑pal­kin­non, mut­ta tuol­lai­sen voi­ton varaan ei oikein voi ansioi­taan laskea.

    Yhdes­tä yksit­täis­ta­pauk­ses­ta ei voi yleis­tää, var­sin­kaan omas­taan. Esi­mer­kik­si minä olen saat­ta­nut saa­da vii­me vuo­si­na jopa suu­rem­man pro­sent­tio­suu­den tulois­ta­ni kir­joit­ta­mal­la kuin sinä, enkä ole samoin saa­nut kir­joi­tuk­sis­ta­ni kuin yhden ainoan (alle tuhan­nen euron suu­rui­sen) pal­kin­non. Minul­le ei sil­ti tuli­si mie­leen­kään väit­tää itse­ni perus­teel­la, että eri­lais­ten toi­mi­kun­tien, lau­ta­kun­tien ja sää­tiöi­den rahoi­tus oli­si joten­kin vähä­mer­ki­tyk­sis­tä Suo­men kir­jal­li­suu­del­le — kos­ka se ei ole.

    Edel­leen olen sitä miel­tä, että mik­ro­mak­sut ovat paras vaih­toeh­to, kun­nes joku kek­sii paremman.

    Mik­ro­mak­sut ovat idea­na hyvä, mut­ta esi­mer­kik­si suo­men­kie­li­sen kir­jal­li­suu­den rahoit­ta­mi­ses­sa sen sovel­tu­vuut­ta huo­non­taa rajus­ti kie­lia­lu­een pie­nuus. Voi­sin kuvi­tel­la, että englan­nin­kie­li­nen kir­ja voi­tai­siin tie­tyis­sä olo­suh­teis­sa rahoit­taa mik­ro­mak­suil­la jopa hel­pos­ti, kos­ka sen poten­ti­aa­li­nen mak­su­ky­kyi­nen ylei­sö oli­si sato­ja mil­joo­nia ihmi­siä (mikä tar­koit­taa samal­la sitä, että englan­nin­kie­li­siä pape­ril­la jul­kai­se­via ammat­ti­kir­jai­li­joi­ta­kin on tuhan­sia). Yhtä suu­ren tai edes vähän pie­nem­män mak­su­po­tin kerää­mi­nen vain vii­del­tä mil­joo­nal­ta ei sen sijaan tun­nu kovin uskottavalta.

    1. Minä pidän kyl­lä edel­leen arve­lut­ta­va­na, jos de fac­to este­tään muun kir­jal­li­suu­den jul­kai­se­mi­nen kuin sel­lai­sen, jon­ka nämä pönö­tys­lau­ta­kun­nat hyväk­sy­vät. Sitä pait­si, jos tuol­lai­sil­le lau­ta­kun­nil­le tuli­si oikeus hyväk­syä tai hylä­tä jul­kais­ta­va kir­jal­li­suus, ris­ki kokoo­mus­lai­sis­ta kuk­ka­hat­tu­tä­deis­tä kas­vai­si, kos­ka mis­sä on val­taa, sen val­taa pitä­vät valtaavat. 

      Meka­nis­min pitää olla sel­lai­nen, että luki­joil­la­kin on jotain sanot­ta­vaa sii­hen, mitä maas­sa jul­kais­taan. Tuol­lai­set lau­ta­kun­nat ovat hyviä arvos­ta­maan Väi­nö Lin­naa sen jäl­keen, kun hän on jul­kais­sut pää­teok­sen­sa, mut­ta yleen­sä nii­den maku kul­kee jäl­jes­sä ja rat­kai­sut teh­dään var­man päälle.

      Jotain ker­too sekin, että Suo­mes­sa ei oikeas­taan tue­ta tie­to­kir­jal­li­suu­den jul­kai­se­mis­ta, vaan lähes kaik­ki tuki menee kau­no­kir­jal­li­suu­del­la, myös ne rahat, jot­ka ovat peräi­sin tie­to­kir­jai­li­joi­den kirjastokorvauksista. 

  59. Kes­kus­te­lua sivu­ten, ihan mie­len­kiin­toi­nen jos­kin vähän seka­va kat­saus musiik­ki­ta­lou­teen: “Mil­jar­din klusteri
    — kas­vu kei­koil­la ja peleis­sä” http://tilastokeskus.fi/artikkelit/2009/art_2009-07–15_001.html?s=0

    Talou­del­li­sel­ta mer­ki­tyk­sel­tään suu­rin musii­kin sek­to­ri on elä­vä musiik­ki (ks. Kuvio 1). Seu­raa­vi­na tule­vat musii­kin ope­tus sekä radio- ja tele­vi­sio­ka­na­vien musiikkiohjelmat.”

  60. Tämä on mie­len­kiin­toi­nen kes­kus­te­lu jos­kin täy­sin tur­ha, sil­lä lop­pu­jen lopuk­si “kunin­kaan­te­ki­jöi­tä” ovat ne jot­ka kir­joit­ta­vat kir­jat, sävel­tä­vät musii­kin, jne. Jos kir­jai­li­ja ei halua teos­ta vapaa­seen levi­tyk­seen hän joko kiel­tää sen tai jos laki sii­hen vel­voit­taa hän jät­tää koko kir­jan kir­joit­ta­mat­ta tai kek­sii jon­kin ihan uuden kana­van. Ei kult­tu­ria voi­da kansallistaa.

    Mie­leen tulee hämä­räs­ti kun kes­kus­tel­tiin voi­si­ko Fin­lan­dia­pal­kin­non antaa tsu­na­min uhreil­le. Kun asi­aa kysyt­tiin pal­kin­non voit­ta­neel­ta Ter­vol­ta hän vas­ta­si että muut voi­vat vapaas­ti kes­kus­tel­la sii­tä mut­ta hän ei aio antaa.

  61. Kir­jo­jen jul­kai­se­mi­seen ei tar­vi­ta mono­po­lia. Argu­men­tit, joi­den mukaan kir­jai­li­ja ei tie­naa mitään eikä voi myy­dä kir­jo­ja maa­il­mas­sa, jos­sa kopioi­mi­nen on sal­lit­tua, vain pos­tu­loi­vat että näin on, mut­ta mis­sään ei ole perus­tel­tu sitä, että kir­jai­li­jat eivät tie­naa mitään.

    Päin­vas­tai­nen on tie­ten­kin tot­ta, kir­jai­li­jat tie­nai­si­vat myös sel­lai­ses­sa maa­il­mas­sa. Kir­jat oli­si­vat hal­vem­pia, joten ne muo­dos­tai­si­vat pie­nem­män osan tulois­ta, mut­ta edel­leen, kir­ja­kus­tan­ta­mo­jen kan­nat­tai­si mak­saa sisäl­lös­tä. Näin toi­mit­tiin esi­mer­kik­si USA:ssa ennen vuot­ta 1890, jol­loin ulko­maa­lais­ten kir­jo­jen kopioi­mi­nen muut­tui laittomaksi. 

    Kus­tan­ta­jat kil­pai­li­vat aidos­ti kes­ke­nään, jol­loin nii­den kan­nat­ti mak­saa kir­jai­li­jal­le ensi­ko­pios­ta hyvä hin­ta, että pää­si­vät tuo­maan kir­jat ensim­mäi­se­nä markkinoille. 

    Tie­tys­ti on tot­ta, että säh­köi­ses­sä muo­dos­sa ole­val­le kir­jal­le voi syn­tyä jos­sain vai­hees­sa pape­ri­kir­jaan näh­den yli­voi­mai­nen käyt­tö­liit­ty­mä. Täl­löin kus­tan­nus­toi­min­nas­sa täy­tyy tie­tys­ti kehit­tää vaih­toeh­toi­sia mal­le­ja ansainnalle. 

    Tois­tai­sek­si näin ei teh­dä, kos­ka mono­po­li on hel­pom­pi. Mono­po­li­soin­ti­mah­dol­li­suu­den pois­ta­mi­nen pakot­tai­si kus­tan­ta­mot jne. kehit­tä­mään mene­tel­miä, joil­la mak­saa kir­jai­li­joil­le ja toi­saal­ta kerä­tä tulo­ja. Täl­lai­sia mene­tel­miä kyl­lä on ja syn­tyy, kos­ka ihmi­set halua­vat kirjoja. 

    Jokai­sen kir­jan luke­mi­seen­kin liit­tyy val­tai­sa kus­tan­nus, nimit­täin luke­mi­seen kulu­van ajan vaih­toeh­tois­kus­tan­nus. Ihmi­nen on val­mis mak­sa­maan tämän kus­tan­nuk­sen jos ja vain jos uskoo kir­jan ole­van luke­mi­sen arvoi­nen. Useim­mil­la taval­li­sil­la työs­sä­käy­vil­lä ihmi­sil­lä tämä kus­tan­nus domi­noi lähes täy­sin kir­jan osta­mi­sen kustannuksia. 

    Itse esi­mer­kik­si asioin useam­min kir­jas­tos­sa kuin kir­ja­kau­pas­sa sii­tä yksin­ker­tai­ses­ta syys­tä, että siel­lä on parem­pi vali­koi­ma (jos koh­ta vähän van­hem­pia nitei­tä). Yksi hupai­sa teki­jä­noi­keuk­sien puo­les­ta esi­tet­ty argu­ment­ti muu­ten kuu­luu, että jos teki­jä­noi­keu­det eivät oli­si niin pit­kät, niin van­ho­ja teok­sia ei kukaan viit­si­si tuo­da enää mark­ki­noil­le. Jos­tain kum­man syys­tä Dic­ken­siä ym. 1800-luvun klas­si­koi­ta saa kui­ten­kin hel­pom­min kuin 1980-luvun kir­jal­li­suut­ta, joi­den pai­nok­set ovat loppu.

    Itsea­sias­sa, jos het­kek­si luo­vun idea­lis­ti­ses­ta vaa­ti­muk­ses­ta­ni lak­kaut­taa teki­jä­noi­keu­det tyys­tin, niin ehdot­to­mas­ti mer­kit­tä­vin paran­nus tuli­si sii­tä, jos teki­jä­noi­keu­det rajat­tai­siin muu­ta­maan vuo­teen jul­kai­su­päi­vä­mää­räs­tä, kos­ka sil­lon parin­kym­me­nen vuo­den takai­sia kir­jo­ja ja elo­ku­via sen­tään sai­si jos­tain. Nyt ei saa.

  62. Luo­van työn teke­mi­sen kan­nus­ti­mien lisäk­si luo­van työn teet­tä­mi­sen kan­nus­tin­ten täy­tyy olla koh­dal­laan. Hyvä tai­tei­li­ja, tut­ki­ja tai kek­si­jä ei mones­ti­kaan ole hyvä yrittäjä.

    Jot­ta yrit­tä­jäl­lä on varaa/halua pal­ka­ta luo­van työn teki­jä, täy­tyy tämän tuot­taa jota­kin myy­tä­väk­si kel­paa­vaa. Jos teki­jä­noi­keus­k­sia luo­van työn tulok­siin ei oli­si, ei luo­vaa työ­tä kan­nat­tai­si yksi­tyi­sil­lä mark­ki­noil­la teet­tää nykyis­tä­kään määrää.

    Kos­ka suo­rit­ta­vaa työ­tä on rajal­li­ses­ti ja Suo­mes­sa vie­lä vähe­ne­mään päin sitä ei voi oleel­li­ses­ti kuor­mit­taa lisä­ve­roil­la luo­van työn teki­jöi­den elät­tä­mi­sek­si. Pikem­min­kin luo­van työn teki­jöil­tä­kin oli­si saa­ta­va enem­män vero­tu­lo­ja, jot­ta väes­tö­ra­ken­tees­ta joh­tu­va tule­va huol­to­suh­teen heik­ke­ne­mi­nen ei pahe­ni­si entisestään.

    Imma­te­ri­aa­lioi­keus­jär­jes­tel­män epä­koh­tia tulee kor­ja­ta ja sitä pitää nyky­ai­kais­taa niin­kuin muu­ta­kin lain­sää­dän­töä, mut­ta pois­taa sitä ei mis­sään nimes­sä pidä.

  63. Teki­jä­noi­keuk­sian suu­rin ongel­ma lie­nee tänä päi­vä­nä, ettei­vät ne var­si­nai­ses­ti suo­jaa teki­jän oikeuk­sia, vaan jul­kai­si­jan. Tähän eit­tä­mät­tä kai­va­taan muutosta. 

    Muu­ten pak­ko lisä­tä tähän välis­tä tek­no­kra­tian rapaut­ta­maan ilma­pii­riin Esko Val­tao­jan aja­tus (ei suo­ra sitaat­ti), että mikä­li vie­ras äly iki­nä tulee pla­nee­tal­lem­me, se ei ole kiin­nos­tu­nut sii­tä kuin­ka mon­ta desi­maa­lia tääl­lä pii­hin kir­joi­te­taan, vaan he tule­vat kat­so­maan tai­det­tam­me ymmär­tääk­seen mil­lai­sia olen­to­ja olemme.

    Teki­jä­noi­keuk­sis­ta ja van­hem­mis­ta tuot­teis­ta: Yksi mer­kit­tä­vä syy sii­hen, mik­si vähän­kään van­hem­pia tuot­te­ta ei tah­do löy­tyä on brän­di-ajat­te­lu — mark­ki­noi­daan sitä, min­kä usko­taan myy­vän jne. eli samo­ja mah­dol­li­sim­man glo­baa­le­ja nimik­kei­tä koval­la volyy­mil­lä muu­ta­man kuu­kau­den ajan — ja toi­nen on varas­ton kier­to, joka eri­to­ten tap­paa kult­tuu­ria, kun “rahaa ei saa sei­sot­taa hyl­lyis­sä ja varas­tois­sa”, joten tuot­teet dum­pa­taan tai hävitetään.

    Noin muu­ten var­mas­ti kult­tuu­ria on saa­tu aikai­sek­si ennen nykyis­tä­kin jär­jes­tel­mää. Sai­han Alek­sis Kivi­kin. Ja muu­ta­ma jou­ti­laa­sen luok­kaan kuu­lu­va, joi­den ei ollut tar­peen elää tuo­tok­sil­laan. Krei­vi Tols­toin puo­li­so tosin kär­si puu­tet­ta ja häpe­ää, kun tyt­tä­riä oli­si pitä­nyt nait­taa majas­sa, jos­sa oli vain kak­si­kym­men­tä makuu­huo­net­ta. Ja niin Leo tes­ta­ment­ta­si­kin työn­sä ihmis­kun­nal­le. Miten­kö­hän sii­hen toi­vee­seen on suhtauduttu?

  64. TM, ensioi­keu­del­la ei ole juu­ri mitään mer­ki­tys­tä digi­taa­li­sen sisäl­lön koh­dal­la, sen kopioi­mi­nen kes­tää kor­kein­taan minuut­te­ja. Ainoa poik­keus tähän oli­si jon­kin­lai­nen live-tapahtuma.

    Itsea­sias­sa, jos het­kek­si luo­vun idea­lis­ti­ses­ta vaa­ti­muk­ses­ta­ni lak­kaut­taa teki­jä­noi­keu­det tyys­tin, niin ehdot­to­mas­ti mer­kit­tä­vin paran­nus tuli­si sii­tä, jos teki­jä­noi­keu­det rajat­tai­siin muu­ta­maan vuo­teen jul­kai­su­päi­vä­mää­räs­tä, kos­ka sil­lon parin­kym­me­nen vuo­den takai­sia kir­jo­ja ja elo­ku­via sen­tään sai­si jos­tain. Nyt ei saa.”

    Samaa miel­tä samois­ta syis­tä, ja vaa­ti­muk­ses­ta lak­kaut­taa ihan kaik­ki teki­jä­noi­keu­det on syy­tä­kin luo­pua, minus­ta sen vaa­ti­jil­la tup­paa ole­maan aika sup­pea käsi­tys sii­tä mitä ne kaik­ki ovat, mitä ne suo­jaa­vat ja min­kä takia. Tal­len­tei­den kopioin­ti on pik­ku­jut­tu. Esi­mer­kik­si jos mitään teki­jä­noi­keuk­sia ei ole niin mai­nos­ra­hoi­tuk­sen netis­sä voi unoh­taa, jos vaik­ka ft.comin sisäl­töä ei suo­jaa mikään laki niin mikään ei estä teke­mäs­tä sivus­toa xft.com jos­sa on täy­sin sama sivus­to mut­ta eri mai­nok­set, tai ft.org ilman mainoksia.

  65. Osmo:“Sanoin, että tun­tuu tur­hal­ta pääs­tää Google rahas­ta­maan välistä.”

    Osmo 25.11.2008 kel­lo 13:39:“Enemmän kuin mai­nos­tet­ta­vien tuot­tei­den mai­nos­ta­mi­nen (jos ne saa vali­ta) minua pän­nii Googlen tuke4minen. Eikö mikään muu taho maa­il­mas­sa väli­tä nettimainoksia?”

    Eli et halua pääs­tää nimen omaan Googlea rahas­ta­maan välis­tä, mut­ta muut tahot kel­paa­vat. Minus­ta tämä kuul­los­taa sil­tä, että vihaat Googlea. MOT

  66. Tie­de­mies: Minus­ta tämä Ton­ni käteen esit­tä­mä point­ti on hyvin merkityksellinen.

    Nii­den tuot­tei­den osal­ta, joil­la on arvoa vain het­ki nii­den tuot­ta­mi­sen jäl­keen ongel­maa ei ole. Ei mikään pai­no­ta­lo kui­ten­kaan mak­sa kor­vaus­ta kir­jai­li­jal­le, jos voi aivan yhtä­hy­vin odot­taa, kun­nes joku toi­nen pai­no­ta­lo jul­kai­see kir­jan ja sit­ten vain kopioi sen ja myy hal­vem­mal­la, kos­ka ei ole osta­nut tuo­tan­to­kus­tan­nus­ten jakamiseen.

    Minus­ta kysy­mys on enem­min­kin empii­ri­nen kuin moraa­li­nen. Minus­ta vai­kut­taa sil­tä, että paten­tit hait­taa­vat kehi­tys­tä huo­mat­ta­vas­ti enem­män kuin kopioin­tioi­keuk­sien kiel­tä­mi­nen. Ei ole ollen­kaan sel­vää, että kopioin­tioi­keuk­sien kes­toa pitäi­si lyhen­tää enem­min kuin pidentää.

    Ehkä tämän­kin kysy­myk­sen sään­nöis­tä voi­si rat­kais­ta hel­pom­min kokei­lun kuin kon­sen­suk­sen kaut­ta. Anne­taan kun­nil­le oikeus päät­tää omas­ta puo­les­taan paten­teis­ta ja kopioin­tioi­keuk­sis­ta. Par­haat sään­nöt tuot­ta­vat eni­ten hyvin­voin­tia ja muil­la kun­nil­le on kan­nus­ti­met omak­sua ne.

    Tiedemies:“koska sil­lon parin­kym­me­nen vuo­den takai­sia kir­jo­ja ja elo­ku­via sen­tään sai­si jos­tain. Nyt ei saa.”

    Miten niin sai­si? Eikö­hän täs­sä ole kyse varas­toin­ti­kus­tan­nuk­sis­ta eikä mis­tään mono­po­lis­ta. Kir­ja­kaup­paan ei vaan mah­du niin pal­jon nitei­tä. Sen sijaan kau­pois­sa, jois­sa hyl­ly­ti­la ei ole rajat­tua saa kaik­kea: van­ho­ja elo­ku­via, musiik­kia ja kirjoja.

    Tane­li Salovaara:“Tekijänoikeuksian suu­rin ongel­ma lie­nee tänä päi­vä­nä, ettei­vät ne var­si­nai­ses­ti suo­jaa teki­jän oikeuk­sia, vaan julkaisijan. ”

    Nämä oikeu­det kul­ke­vat täy­sin käsi kädes­sä. Jos vain teki­jäl­lä on kopion­tioi­keus luo­mu­kuk­seen­sa hän voi teh­dä sil­lä mitä lys­tää, esim. myy­dä sen eteen päin julkaisijalle.

  67. Olet­tai­sin että ongelma:

    Teki­jä­noi­keuk­sian suu­rin ongel­ma lie­nee tänä päi­vä­nä, ettei­vät ne var­si­nai­ses­ti suo­jaa teki­jän oikeuk­sia, vaan jul­kai­si­jan. Tähän eit­tä­mät­tä kai­va­taan muutosta.”

    pois­tuu kun kus­tan­ta­mi­sen kus­tan­nuk­set putoa­vat mur­to-osaan nykyi­ses­tä jake­lu­kus­tan­nus­ten pudo­tes­sa jon­ne­kin nol­lan tie­noil­le, joka puo­les­taan siir­tää neu­vot­te­lue­dun teki­jäl­le. Teki­jät siis saa­vat tule­vai­suu­des­sa parem­pia sopi­muk­sia ja suu­ret kus­tan­ta­jat jou­tu­vat miet­ti­mään koko toi­min­ta-aja­tuk­sen­sa uudestaan.

    Toi­nen ongelma:

    ..ehdot­to­mas­ti mer­kit­tä­vin paran­nus tuli­si sii­tä, jos teki­jä­noi­keu­det rajat­tai­siin muu­ta­maan vuo­teen jul­kai­su­päi­vä­mää­räs­tä, kos­ka sil­lon parin­kym­me­nen vuo­den takai­sia kir­jo­ja ja elo­ku­via sen­tään sai­si jos­tain. Nyt ei saa.”

    pois­tuu vie­lä ilmei­sem­min digi­taa­li­sen jake­lun yleistyessä.

    Jos näin, mitä jär­ke­viä perus­tei­ta teki­jä­noi­keuk­sien kaven­ta­mi­sel­le jää jäl­jel­le ? Epä­mää­räi­nen pel­ko sii­tä että teki­jä­noi­keus­lob­by etu­jär­jes­tön omi­nai­suu­des­sa pys­tyy pyö­rit­tä­mään lain­sää­dän­tö­ko­neis­toa ei oikein vie­lä riitä. 

    Pää­asia kai on että kai­kes­ta kult­tuu­ri­pää­omas­ta tulee vähi­tel­len ihmis­kun­nan yhteis­tä omai­suut­ta. Detal­ji on se että yksi­löl­tä lop­puu aika kes­ken tätä odotellessa.

  68. Nimi­merk­ki Ton­ni käteen puo­lus­taa sinän­sä jär­ke­vän kuu­loi­ses­ti pait­si teki­jä­noi­keuk­sia, myös nii­den ase­maa kauppatavarana:

    Luo­van työn teke­mi­sen kan­nus­ti­mien lisäk­si luo­van työn teet­tä­mi­sen kan­nus­tin­ten täy­tyy olla koh­dal­laan. Hyvä tai­tei­li­ja, tut­ki­ja tai kek­si­jä ei mones­ti­kaan ole hyvä yrittäjä.”

    Mut­ta kun maa­il­ma muut­tuu, se ei vält­tä­mät­tä kuun­te­le jär­ki­pe­rus­tei­ta. Jos ole­te­taan, että sitä mukaa kun tek­nii­kan kehit­ty­mi­nen tekee bit­tien kopioi­mi­sen koko ajan hel­pom­mak­si, ihmi­set myös yhä enem­män kopioi­vat bit­te­jä toi­sil­leen. Mitä pitäi­si tehdä?

    (1) Rikol­li­set kuriin. Kopioin­ti on lai­ton­ta, ja kos­ka aineet­to­man aineis­ton kopion­ti tapah­tuu ihmis­ten väli­se­nä vies­tin­tä­nä, tek­no­lo­gian suo­mil­la väli­neil­lä, ihmis­ten välis­tä tek­nii­kan avul­la tapah­tu­vaa vies­tin­tää pitää val­voa riit­tä­vän tiu­kas­ti, että kopion­ti saa­daan kar­sit­tua halu­tun alhai­sel­le tasolle.

    (2) Kopion­ti on peri­aat­tees­sa lai­ton­ta, mut­ta ihmis­ten väli­sen vies­tin­nän yksi­tyi­syyt­tä kun­nioi­te­taan sivis­tys­val­tios­sa sen ver­ran pal­jon, että teho­kas­ta val­von­taa ei ale­ta pys­tyt­tä­mään. Pää­osin kan­sa kopioi, ja ehkä jos­kus joku huo­no-onni­nen jää kiin­ni ja uhra­taan oikeudenkäynnissä.

    (3) Anne­taan perik­si. Tode­taan että ihmis­ten väli­sen vies­tin­nän yksi­tyi­syys ja kopion­nin kont­rol­loin­ti eivät mah­du samaan maa­il­maan, ja vali­taan vies­tin­nän yksi­tyi­syys. Kir­je­sa­lai­suus säi­lyy ennel­laan, myös säh­köi­ses­sä viestinnässä.

    Sii­tä täs­sä on minus­ta kysy­mys. Jos ihmi­set eivät oma-aloit­tei­ses­ti ole kopioi­mat­ta, miten “kan­saa” kont­rol­loi­daan? Eikö näy­tä sil­tä että kaik­ki säh­köi­set vies­tin­tä­ka­na­vat pitää altis­taa aika ras­kaal­le val­von­nal­le, että kopion­ti saa­tai­siin kuriin. Sitä­hän teki­jä­noi­keus­teol­li­suus tun­tuu ehdottavan.

    (Folio­hat­tu ehkä näkee asian niin, että val­tio­ko­neis­to ihan muis­ta syis­tä halu­aa pis­tää kan­sa­lais­ten väli­sen vies­tin­nän val­von­taan ja kont­rol­liin, ja teki­jä­noi­keuk­sien val­vo­mi­nen oli­si vain teko­syy, jon­ka var­jos­sa val­von­ta­jär­jes­tel­mät saa­daan teh­tyä. Tämä ei ehkä sovi yhteen sen kans­sa, että val­von­ta­oi­keuk­sia ollaan kai anta­mas­sa suo­raan teki­jä­noi­keus­teol­li­suu­del­le, eikä pitä­mäs­sä val­tion hallussa.)

    Jos molem­pia ei voi saa­da, kum­pi vali­taan, teki­jä­noi­keu­det vai vies­tin­nän yksi­tyi­syys (eli kirjesalaisuus)?

  69. Art­tu­ri: “Tane­li Salovaara:”Tekijänoikeuksian suu­rin ongel­ma lie­nee tänä päi­vä­nä, ettei­vät ne var­si­nai­ses­ti suo­jaa teki­jän oikeuk­sia, vaan julkaisijan. ”

    Nämä oikeu­det kul­ke­vat täy­sin käsi kädes­sä. Jos vain teki­jäl­lä on kopion­tioi­keus luo­mu­kuk­seen­sa hän voi teh­dä sil­lä mitä lys­tää, esim. myy­dä sen eteen päin julkaisijalle.”

    Toki, eikä ongel­ma ole sinän­sä teki­jän ja jul­kai­si­jan kes­ki­näi­set sopi­muk­set, ongel­ma on jul­kai­si­jan halu laa­jen­taa kont­rol­lia alueil­le, joil­le sen ei tar­vit­si­si ulot­tua. Läh­tien vaik­ka kou­lu­lais­pro­jek­teis­ta, jot­ka mah­dol­li­ses­ti louk­kaa­vat “teki­jä­noi­keuk­sia” (=brän­din ima­goa tai port­ti­teo­reet­tis­ta aja­tus­ta, että jos nämä saa­vat ilmai­sek­si, koh­ta kaik­ki jne.)

    Ihan kel­vol­li­se­na esi­merk­ki­nä omis­ta­mi­sen rajois­ta ja oikeuk­sis­ta voi­daan käyt­tää myös vai­keuk­sia, joi­ta on ollut esi­mer­kik­si jul­ki­sen tilan (siis fyy­si­sen sel­lai­sen) mää­rit­te­lyn suh­teen, eli onko oikein, jos kes­kel­lä kau­pun­kia kaup­pa­kes­kus mää­rit­tää, mitä “jul­ki­ses­sa” tilas­sa saa jul­ki­ses­ti sanoa.

    Itse käve­lin ase­ma­tun­ne­lis­sa ja huo­mio kiin­nit­tyi “Kyl­li-tädin lou­nas” mai­nok­seen, jos­sa siis mai­nos­tet­tiin Kyl­li-tädin lou­nas­ra­vin­to­laa. Tai jotain sin­ne päin. Ensim­mäi­nen aja­tuk­se­ni oli, onko­han Kyl­li-tädil­tä kysyt­ty lupaa moi­seen, min­kä jäl­keen aloin poh­tia, että on aika mie­le­tön­tä, että mie­li­ku­vis­sa­kin aja­tus kiin­nit­tyy sii­hen, kuka tämän omis­taa. Onko­han mah­dol­lis­ta perus­taa jou­lu­pu­kin pajaa­kaan ilman, että tulee rik­ko­neek­si jon­kun toi­sen oikeut­ta epä­mää­räi­seen käsit­tee­seen, joka kuu­luu mil­tei kaik­kien lapsuuteen?

    Niin, niis­tä marginaalikustannuksistahan…

  70. Tane­li Salovaara:“Toki, eikä ongel­ma ole sinän­sä teki­jän ja jul­kai­si­jan kes­ki­näi­set sopi­muk­set, ongel­ma on jul­kai­si­jan halu laa­jen­taa kont­rol­lia alueil­le, joil­le sen ei tar­vit­si­si ulottua.”

    Miten niin tämä on jul­kai­si­jan halu laa­jen­taa kont­rol­lia? Tämä kont­rol­li ei hyö­dy­tä jul­kai­si­jaa yhtään ilman, että se ei samal­la hyö­dyt­täi­si teki­jää. Mik­si aina tätä väli­kät­tä demo­ni­soi­daan, kun teki­jä on ihan yhtä syyllinen.

  71. Minus­ta nime­no­maan ei ole syy­tä luo­pua vaa­ti­muk­ses­ta lak­kaut­taa teki­jä­noi­keu­det, mut­ta minus­ta pla­gioin­ti ja pet­kut­ta­mi­nen ovat eri asioi­ta kuin kopioi­den otta­mi­nen ole­mas­sao­le­vas­ta informaatiosta.

    Empii­ri­ses­ti on täy­sin sel­vää, että teki­jä­noi­keu­det luo­vat niuk­kuut­ta ja eri­tyi­ses­ti tuol­lai­nen pari­kym­men­tä vuot­ta van­ha tai sitä van­hem­pi teki­jä­noi­keu­de­na­lai­nen tava­ra on lähes poik­keuk­set­ta täy­sin pois­sa saa­ta­vil­ta. Teki­jä­noi­keuk­sien omis­ta­jil­la ei yksin­ker­tai­ses­ti ole kan­nus­ti­mia tuo­da nii­tä saa­ta­vil­le, kos­ka nii­den hin­ta muo­dos­tui­si alhai­sek­si ja ne toi­mi­vat osit­tai­se­na subs­ti­tuut­ti­na uudem­mal­le tava­ral­la ja siten pai­nai­si­vat hin­to­ja alas kaut­ta linjan. 

    Toi­sin kuin yllä väi­te­tään, ongel­ma ei todel­la­kaan pois­tu digi­taa­li­sen jake­lun myö­tä, vaan digi­taa­li­sen jake­lun yleis­tyes­sä ongel­ma pahe­nee ja rent-see­king vil­liin­tyy, kos­ka teki­jä­noi­keuk­sien hal­ti­jat vaa­ti­vat entis­tä kovem­pia sanktioita.

    (Sen­si­jaan on kus­tan­ta­jia, jot­ka eri­kois­tu­vat sel­lai­seen mate­ri­aa­liin, jon­ka teki­jä­noi­keu­det ovat jo lop­pu­neet, ja täl­lais­ta teks­tiä on pal­jon­kin saatavilla.)

    Minus­ta on häm­mäs­tyt­tä­vää, että IP-lob­by on saa­nut ajet­tua läpi sel­lai­sen reto­rii­kan, että täs­sä­kin fik­sut ihmi­set kes­kus­te­le­vat sii­tä, kuin­ka pit­käk­si aikaa ja mil­lä ehdoil­la jol­le­kin voi­daan myön­tää val­tion väki­val­ta­ko­neis­ton takaa­ma yksi­noi­keus johon­kin abstrak­tiin ide­aan. Minus­ta se on suo­ras­taan pöy­ris­tyt­tä­vää, jos eläi­sim­me yhteis­kun­nas­sa, joka edes alkeel­li­sel­la taval­la kun­nioit­taa sanan- ja aja­tuk­sen vapaut­ta, täs­tä asias­ta ei keskusteltaisi. 

    Minä en pidä tätä kysy­mys­tä ensi­si­jai­ses­ti empii­ri­se­nä, vaan moraa­li­se­na ja pidän teki­jä­noi­keuk­sia ja mono­po­li­soin­tia moraa­lit­to­ma­na. Poliit­ti­ses­ti tämä on tie­tys­ti koko­naan epä­olen­nais­ta. Sik­si asia pitää rat­kais­ta empii­ri­ses­ti ja empi­ria kyl­lä osoit­taa, että nor­maa­li hui­jaus­ten, pla­gioin­tien jne. kiel­tä­vä nor­mis­to on empii­ri­ses­ti aja­tel­len huo­mat­ta­vas­ti tehok­kaam­pi kuin nykyinen.

  72. Mil­lä tavoin abstrak­tien ideoi­den omis­ta­mi­nen on pöy­ris­tyt­tä­väm­pää kuin pel­lon omis­ta­mi­nen? Jos omis­taa abstrak­tion, kuten oikei­den kuvaan tai musiik­kiin tuot­taa var­mas­ti vähem­män har­mia, kuin omis­ta­mal­la pel­lon, jon­ka ter­veel­li­sis­tä tuot­teis­ta ei sal­li vähä­osais­ten naut­tia? On toki yle­si­hyö­dyl­li­siä idoi­ta, joi­den tuli­si olla kaik­kien saa­ta­vil­la, mut­ta jäl­leen — mak­se­taan­han vedestäkin?

    Kysyn esit­tä­mät­tä kan­taa puo­les­ta tai vastaan.

    Art­tu­ri: “Miten niin tämä on jul­kai­si­jan halu laa­jen­taa kontrollia?” 

    Lyhyes­ti: toi­si­naan jul­kai­ja ajaa sisäl­lön tuot­ta­jan etua aloil­la ja tavoin, joi­ta sisäl­lön tuot­ta­ja ei kuvi­tel­lut mah­dol­li­sek­si. Liit­tyy lähei­ses­ti aihee­seen “toi­met­to­mat juris­tit ovat vaa­ral­li­sem­pia kuin terroristit”.

  73. Päin­vas­tai­nen on tie­ten­kin tot­ta, kir­jai­li­jat tie­nai­si­vat myös sel­lai­ses­sa maa­il­mas­sa. Kir­jat oli­si­vat hal­vem­pia, joten ne muo­dos­tai­si­vat pie­nem­män osan tulois­ta, mut­ta edel­leen, kir­ja­kus­tan­ta­mo­jen kan­nat­tai­si mak­saa sisäl­lös­tä. Näin toi­mit­tiin esi­mer­kik­si USA:ssa ennen vuot­ta 1890, jol­loin ulko­maa­lais­ten kir­jo­jen kopioi­mi­nen muut­tui laittomaksi. 

    Mitä enem­män­tä­tä ajat­te­lee, sitä vähem­män tähän Tie­de­mie­hen argu­men­toin­tiin uskoo. 1800-luvul­la se piti paik­kan­sa, kos­ka kil­pai­le­van pai­nok­sen otta­mi­nen kir­jas­ta ei ollut aivan yksin­ker­tais­ta. Se piti ensin latoa esimerkiksi.

    Maa­il­mas­sa, jos­sa ei oli­si teki­jä­noi­keuk­sia, joh­ta­va kir­ja­kaup­pa­ket­ju ei mak­sai­si kus­tan­ta­mol­le sent­tiä­kään yli pai­no­kus­tan­nus­ten. Se hank­ki­si kir­jaa yhden kap­pa­leen, skan­nai­si sen ja pai­nai­si itse, jos kus­tan­ta­mo yrit­täi­si las­kut­taa enem­män kuin pape­rin hin­nan. Tulo­ja eivät sai­si sen parem­min kus­tan­ta­jat kuin kirjailijatkaan. 

    Eivät myös­kään mai­nos­tu­lo­ja, kos­ka jos jut­tu jul­kais­tai­siin mai­nos­ten kera netis­sä, minä siir­täi­sin sen omal­le sivus­to­le­ni ja vaih­tai­sin mai­nok­set omiin mainoksiini. 

    Tämä siis, jos teki­jä­noi­keu­det pois­te­taan koko­naan ja ker­ta­kaik­ki­ses­ti, kuten Tie­de­mies tun­tui haluavan.

  74. Empii­ri­ses­ti on täy­sin sel­vää, että teki­jä­noi­keu­det luo­vat niukkuutta”

    Miten niin sel­vää ? Patent­ti­suo­jan aja­tuk­se­na on ollut tie­don jaka­mi­nen, lop­pu­tu­los: 60 mil­joo­naa jul­kis­ta jul­kai­sua, mil­joo­na lisää vuo­des­sa, vain nel­jä mil­joo­naa patent­tia voi­mas­sa. Tie­don­ja­ko- ja tuo­tan­to­mie­les­sä patent­ti­jär­jes­tel­mä toi­mii lii­an­kin hyvin. Mikä teki­jä­noi­keus­suo­jas­ta tekee rat­kai­se­vas­ti erilaisen ?

    Teki­jä­noi­keuk­sien omis­ta­jil­la ei yksin­ker­tai­ses­ti ole kan­nus­ti­mia tuo­da nii­tä saa­ta­vil­le, kos­ka nii­den hin­ta muo­dos­tui­si alhai­sek­si ja ne toi­mi­vat osit­tai­se­na subs­ti­tuut­ti­na uudem­mal­le tava­ral­la ja siten pai­nai­si­vat hin­to­ja alas kaut­ta linjan.”

    Impli­koit vaja­vais­ta kil­pai­lua. En tie­dä, mut­ta kuvit­te­li­sin että tämän­kal­tai­nen val­ta mark­ki­noi­den yli on valo­vuo­den pääs­sä sii­tä todel­li­suu­des­ta jos­sa vaik­ka joku Kus­tan­nus­osa­keyh­tiö Teos jou­tuu toimimaan.

    ..digi­taa­li­sen jake­lun yleis­tyes­sä ongel­ma pahe­nee ja rent-see­king vil­liin­tyy, kos­ka teki­jä­noi­keuk­sien hal­ti­jat vaa­ti­vat entis­tä kovem­pia sanktioita.”

    Ei vaa­ti­muk­sis­ta tai haluis­ta sinän­sä mitään seu­raa, vaan lain­sää­tä­jän kädet­tö­myy­des­tä. Se että teki­jä­noi­keus­rik­ko­muk­set ovat (lähes) aina asia­no­mis­ta­ja­ri­kok­sia, on ongel­man ydin. Jos polii­si pus­kas­sa ‑meto­di toi­mii pelot­tee­na yli­no­peuk­siin ja talous­ri­kok­siin, toi­mii se var­maan­kin myös teki­jä­noi­keus­ri­kok­siin ja ‑rik­ko­muk­siin, eikä tar­vit­se pelä­tä IP-lob­byn uhkaa­van demo­kra­ti­aa ja oikeus­val­tio­ta. Pos­ti­luu­kus­ta putoa­va rike­sak­ko on ihan riit­tä­vä pelo­te useim­mil­le, oli kyse yli­no­peu­des­ta tai viran­omai­sen koti­ko­neel­ta lataa­mas­ta lait­to­mas­ta sisällöstä.

    kuin­ka pit­käk­si aikaa ja mil­lä ehdoil­la jol­le­kin voi­daan myön­tää val­tion väki­val­ta­ko­neis­ton takaa­ma yksi­noi­keus johon­kin abstrak­tiin ideaan.”

    Ei ideoi­ta teki­jä­noi­keus­la­ki suo­jaa. Patent­tia­kaan ei saa pel­käl­le ideal­le, toteu­tuk­sel­le kyllä.

  75. Sam­po Smolander:

    Esi­tit hyvää tilan­near­vio­ta ja hyviä kysy­myk­siä. Vas­taan vii­mei­seen niin kuin ei saa­nut eli molem­mat sekä teki­jä­noi­keu­det että vies­tin­nän yksityisyys.

    Miten käy­tän­nös­sä, asia on niin moniu­lot­tei­nen ja tär­keä, että sitä pitäi­si miet­tiä pidem­pään ja syvem­min kuin minul­la on täs­sä kes­kus­te­lus­sa mahdollista.

    Aina­kin Ruot­sis­sa jo nykyi­set lait näyt­tä­vät anta­van mah­dol­li­suu­den lait­to­mas­ti ja laa­ja­mit­tai­ses­ti tie­dos­to­ja levit­tä­vien kiin­niot­ta­mi­seen ja toi­saal­ta esim. musii­kin lail­li­seen net­ti­ja­ke­luun mai­nos­ra­hot­tei­ses­ti tai edul­li­ses­ti (esim. Spotify). 

    Mei­dän lakim­me ovat toden­nä­köi­ses­ti hyvin saman­kal­tai­sia, joten aina­kaan mitään suur­ta paniik­kia teh­dä lain­sää­dän­nöl­le välit­tö­mäs­ti jota­kin ei näyt­täi­si olevan.

  76. Tie­de­mies: Minä en pidä tätä kysy­mys­tä ensi­si­jai­ses­ti empii­ri­se­nä, vaan moraa­li­se­na ja pidän teki­jä­noi­keuk­sia ja mono­po­li­soin­tia moraa­lit­to­ma­na. Poliit­ti­ses­ti tämä on tie­tys­ti koko­naan epäolennaista.

    Niin on, ja sil­loin sii­tä kan­nat­taa poliit­ti­sen kes­kus­te­lun (kuten tämän kes­kus­te­lun) kon­teks­tis­sa mie­luum­min vai­e­ta mah­dol­li­sim­man pit­käl­le. Puh­taas­ti tak­ti­sis­ta syis­tä. Ihmi­set nimit­täin kään­ty­vät pal­jon hel­pom­min toi­sel­le kan­nal­le saa­des­saan eteen­sä uusia tosi­asioi­ta kuin uusia moraa­li­fi­lo­so­fi­sia argu­ment­te­ja. Ja lisäk­si heil­lä on tai­pu­mus aja­tel­la — niin kuin itse kir­joi­tit omas­sa blo­gis­sa­si taan­noin — että “kos­ka ongel­ma­koh­dan X kor­jaa­mi­nen voi­daan näh­dä moraa­li­se­na kysy­myk­se­nä, kaik­ki poli­tiik­ka, joka täh­tää X:n muut­ta­mi­seen on moralismia”.

    Moraa­li­sek­si kysy­myk­sek­si näke­mi­sel­lä on myös toi­nen hait­ta­puo­li: jos jokin asia on omas­ta mie­les­tä moraa­li­ses­ti oikein, se antaa ihmi­sel­le — asi­aa usein erik­seen edes tie­toi­ses­ti ajat­te­le­mat­ta — her­käs­ti luvan kui­ta­ta täl­le asial­le esi­te­tyt vas­ta­väit­teet lii­an kevyes­ti tai jopa olla rea­goi­mat­ta nii­hin lain­kaan. Jos jokin asia on nime­no­maan moraa­li­ses­ti oikein, onhan se täl­löin oikein täy­sin riip­pu­mat­ta sii­tä, mit­kä sen käy­tän­nön seu­raa­muk­set sit­ten sat­tu­vat­kaan ole­maan. Täl­lai­nen fiat ius­ti­tia et pereat mun­dus ‑men­ta­li­teet­ti, joka näis­tä omis­ta puheen­vuo­rois­ta­si pais­taa, jät­tää aika kyl­mäk­si. Var­sin­kin kun samaan aikaan pyrit kui­ten­kin esit­tä­mään myös argu­ment­te­ja, joi­den mukaan aja­ma­si kal­tai­ses­ta teki­jä­noi­keus­jär­jes­tel­män lak­kaut­ta­mi­ses­ta oli­si väi­te­tys­ti nime­no­maan käy­tän­nön hyötyä.

    Teki­jä­noi­keuk­sien omis­ta­jil­la ei yksin­ker­tai­ses­ti ole kan­nus­ti­mia tuo­da nii­tä saa­ta­vil­le, kos­ka nii­den hin­ta muo­dos­tui­si alhai­sek­si ja ne toi­mi­vat osit­tai­se­na subs­ti­tuut­ti­na uudem­mal­le tava­ral­la ja siten pai­nai­si­vat hin­to­ja alas kaut­ta linjan.

    Taval­laan olet oikeas­sa. Ja itse pidän kyl­lä tätä kau­pal­li­sen arvon­sa jo menet­tä­neen mate­ri­aa­lin saa­ta­vuu­den tur­haa estä­mis­tä hyvin tär­keä­nä näkö­koh­ta­na nykyi­sen kal­tais­ta teki­jä­noi­keus­jär­jes­tel­mää vas­taan. Mut­ta esi­mer­kik­si lop­puun­myy­dyis­tä kir­jois­ta suur­ta osaa on kui­ten­kin saa­ta­vis­sa käy­tet­ty­nä, usein hyvin­kin hal­paan hin­taan — olen mm. Amazo­nis­ta tilan­nut lukui­sia kir­jo­ja jopa 1 USA:n sen­til­lä, 1 Englan­nin pen­nyl­lä jne. — ja sil­ti tämä ei ole romah­dut­ta­nut uusien kir­jo­jen mark­ki­noi­ta, vaan ne toi­mi­vat rin­nal­la myy­den saman­lai­sia kir­jo­ja jopa sato­ja tai tuhan­sia ker­to­ja kalliimmalla.

    spot­tu: Tie­don­ja­ko- ja tuo­tan­to­mie­les­sä patent­ti­jär­jes­tel­mä toi­mii lii­an­kin hyvin. Mikä teki­jä­noi­keus­suo­jas­ta tekee rat­kai­se­vas­ti erilaisen ?

    No, kyl­lä nyt vähin­tään­kin suo­ja-ajan pituus. Patent­tien suo­ja-aika on yleen­sä 20 vuot­ta. Teki­jä­noi­keus kir­jal­li­seen tai tai­teel­li­seen teok­seen taas on täl­lä het­kel­lä voi­mas­sa koko teki­jän elin­ajan ja vie­lä 70 vuot­ta sen jäl­keen — eli vähin­tään sen 70 vuot­ta ja useim­mi­ten pal­jon pitem­pään, jopa pit­käl­ti tois­ta­sa­taa vuot­ta. (Ääri­ta­pauk­sia muo­dos­ta­vat eräät pit­kään elä­neet ja nuo­ri­na aloit­ta­neet kir­jai­li­jat; esi­mer­kik­si Bert­rand Rus­sel­lin (1872–1970) tuo­tan­to vapau­tuu näil­lä näky­min vuon­na 2041, ja Rus­sel­lin ensim­mäi­set jul­kais­tut teks­tit ovat vuo­del­ta 1890, eli nii­den teki­jä­noi­keus­suo­ja ehtii olla voi­mas­sa 150 vuotta.)

    Jos polii­si pus­kas­sa ‑meto­di toi­mii pelot­tee­na yli­no­peuk­siin ja talous­ri­kok­siin, toi­mii se var­maan­kin myös teki­jä­noi­keus­ri­kok­siin ja ‑rik­ko­muk­siin, eikä tar­vit­se pelä­tä IP-lob­byn uhkaa­van demo­kra­ti­aa ja oikeusvaltiota.

    Polii­si pus­kas­sa ‑meto­di ei toi­mi yli­no­peuk­siin eikä talous­ri­kok­siin. Päin­vas­toin: esi­mer­kik­si tör­ke­ää lie­vem­pi yli­no­peus on Suo­mes­sa käy­tän­nös­sä dekri­mi­na­li­soi­tu, kos­ka tapauk­set, jois­sa se joh­taa mihin­kään seu­raa­muk­siin, ovat pro­mil­len mur­to-osan luok­kaa. Sii­nä mie­les­sä ana­lo­gia on kyl­lä hyvä, että täs­mäl­leen sama­han kos­kee myös teki­jä­noi­keus­rik­ko­muk­sia: vas­tuuseen jou­tu­mi­sen ris­ki on niin lähel­lä nol­laa, että se dis­kont­tau­tuu ihmis­ten mie­les­sä nollaan.

  77. Luke­kaa se Boldrin & Levi­ne, viit­tei­tä on kyl­lä ihan riit­tä­väs­ti: Paten­tit hidas­ta­vat kehi­tys­tä merkittävästi. 

    Toi­sin kuin yllä väi­te­tään nime­no­maan abstrak­te­ja ideoi­ta suo­ja­taan paten­tein, ei yksit­täi­siä toteu­tuk­sia. Paten­toi­ta­vuut­ta on jat­ku­vas­ti laa­jen­net­tu ja nyky­ään saa patent­te­ja jo täy­sin abstrak­teil­le ideoil­le, joil­le ei ole edes kun­nol­lis­ta referenssitoteutusta. 

    Maa­il­mas­sa, jos­sa ei oli­si teki­jä­noi­keuk­sia, joh­ta­va kir­ja­kaup­pa­ket­ju ei mak­sai­si kus­tan­ta­mol­le sent­tiä­kään yli pai­no­kus­tan­nus­ten. Se hank­ki­si kir­jaa yhden kap­pa­leen, skan­nai­si sen ja pai­nai­si itse, jos kus­tan­ta­mo yrit­täi­si las­kut­taa enem­män kuin pape­rin hin­nan. Tulo­ja eivät sai­si sen parem­min kus­tan­ta­jat kuin kir­jai­li­jat­kaan.

    Kir­ja­kaup­pa­ket­jun pitäi­si saa­da ensim­mäi­nen kopio jos­tain. Kus­tan­ta­mo ei sitä anna ilmai­sek­si, jos tie­tää kir­ja­kau­pan toi­mi­van noin, vaan vaa­tii uusim­man Remek­sen tms. käsi­kir­joi­tuk­ses­ta kun­non könt­tä­mak­sun etu­kä­teen. Kir­ja­kaup­pa mak­saa, kos­ka se saa myy­tyä kir­jat hyväl­lä katteella. 

    Kil­pai­li­joil­la menee viik­ko­ja, ennen­kuin ne saa­vat kil­pai­le­van teok­sen markkinoille.

    Kan­nat­taa huo­ma­ta, että Amazon voi las­kut­taa kak­si dol­la­ria enem­män kap­pa­leel­ta kir­jois­ta, jot­ka se toi­mit­taa päi­väs­sä, kuin sel­lai­sis­ta, jot­ka se toi­mit­taa vii­kos­sa. Jos täl­lai­nen dii­li on tar­jol­la, niin jot­kut sen var­mas­ti ottavat.
    Kir­jo­ja kir­joi­te­taan lisäk­si muis­ta­kin syis­tä kuin sik­si, että niis­tä sai­si rahaa. Tämä tun­tuu takuul­la koval­ta palal­ta niil­le, jot­ka ovat tot­tu­neet sii­hen, että raha tulee kun niuk­kuut­ta ollaan ker­ran jakamassa. 

    Lisäk­si kysy­myk­seen tule­vat muun­lai­set ansain­ta­lo­gii­kat, kuten vapaa­eh­toi­set mik­ro­mak­sut, tea­ser-kir­jat, joi­ta jul­kais­taan sitä mukaa kun vapaa­eh­toi­sia mak­su­ja ker­tyy jne. 

    Jos pel­kää, että www-sivut kopioi­daan ja mai­nok­set jää­vät pois, niin ilmei­ses­ti kan­nat­taa sit­ten vaa­tia kai­ken­lais­tan adbloc­ker-plu­gi­nien kri­mi­na­li­soin­tia. Nii­den vai­ku­tus on täy­sin sama.

    Ja pää­sem­me jäl­leen ker­ran sii­hen, että sitä mukaa kun tek­no­lo­gia pai­naa raja­kus­tan­nuk­sia alem­mas, tar­vi­taan yhä vain tota­li­ta­ris­ti­sem­pia ottei­ta kan­san pitä­mi­seen ruodussa. 

    On vain yksi kon­tin­gent­ti (sel­lai­nen, joka edes peri­aat­tees­sa voi olla oikea) argu­ment­ti IPR-jär­jes­te­ly­jen puo­les­ta ja se on dynaa­mi­nen argu­ment­ti kan­nus­ti­mis­ta. Täl­löin pitää teh­dä kus­tan­nus-hyö­ty-las­kel­ma: Mitä ovat IPR-jär­jes­te­ly­jen kus­tan­nuk­set ja mitä ovat hyö­dyt. Uuden kir­jal­li­suu­den, musii­kin ja tuo­te­ke­hi­tyk­sen mää­rä voi vähen­tyä jos näis­tä jär­jes­te­lyis­tä luo­vu­taan. Mut­ta tätä vas­taan täy­tyy ottaa huo­mioon se kus­tan­nus, joka jär­jes­te­lyis­tä on nyt: tut­ki­mus­ta ja tuo­te­ke­hi­tys­tä tor­pe­doi­daan ja jar­ru­te­taan, teki­jä­noi­keu­de­na­lais­ta mate­ri­aa­lia ei ole saa­ta­vil­la edes rahal­la ja demo­kra­ti­aa, sanan­va­paut­ta ja oikeus­pe­ri­aat­tei­ta ollaan romut­ta­mas­sa näi­den jär­jes­te­ly­jen valvomiseksi.

    Ette­kö usko? Kat­so­kaa itse, mitä Ame­ri­kas­sa on tapah­tu­nut. Vaa­li­ko­neis­sa on tietoturva-aukko,ja opis­ke­li­jat pal­jas­ta­vat tämän tie­don, niin hei­dät vai­en­ne­taan teki­jä­noi­keuk­sien perus­teel­la. Yri­tyk­set halua­vat oikeu­den tark­kail­la tie­to­lii­ken­net­tä “teol­li­suus­va­koi­lun” estä­mi­sek­si ja mihin tätä lakia käy­te­tään? P2P-verk­ko­jen lii­ken­teen seurantaan. 

    Ei sii­nä mitään. Toki mono­po­lis­tien oikeus luo­da tyh­jäs­tä niuk­kuut­ta on pal­jon tär­keäm­pi kuin joku type­rä oikeus­val­tio tai sanan­va­paus. Jep jep.

  78. Tom­mi U. on oikeas­sa sii­nä, että oma reto­riik­ka­ni ei ole vakuut­ta­vaa, vaan lähin­nä puu­dut­ta­vaa ja mora­li­soi­vaa. Tämä on tie­tys­ti vali­tet­ta­vaa itse asian kannalta. 

    Näen tämän asian ilmei­ses­ti joten­kin samaan tapaan kuin Osmo esi­mer­kik­si maa­han­muut­to­ky­sy­myk­sen, eli on ole­mas­sa tiet­ty puhe­ta­pa, jota vain on vai­ke­aa koh­da­ta puh­taas­ti asia­ta­sol­la. Se puhe­ta­pa on vain muo­dos­tu­nut joten­kin niin val­lit­se­vak­si, että suu­ri osa kir­joit­ta­jis­ta käyt­tää sitä täy­sin huomaamatta.

    Ana­lo­gian voi esit­tää niin, että jos maa­han­muut­to­kes­kus­te­lus­sa otet­tai­siin ikään­kuin läh­tö­koh­dak­si se, että on täy­sin luonn­o­ton­ta, että eri­vä­ri­sen ihon omaa­vat ihmi­set seu­rus­te­le­vat kes­ke­nään, niin minun oli­si vähän vai­ke­aa läh­teä täl­lai­ses­sa puhe­ta­vas­sa argu­men­toi­maan puh­taan uti­li­ta­ris­ti­ses­ti, että täl­lai­ses­ta seu­rus­te­lus­ta oli­si toden­nä­köi­ses­ti kovas­ti hyötyä. 

    Mut­ta vaik­ka asia ei oli­si näin, puh­taan uti­li­ta­ris­ti­nen näkö­kul­ma on sil­ti vai­kea. On sel­väs­ti näh­tä­vis­sä, miten teki­jä­noi­keus­lob­byn ja polii­tik­ko­jen yhteis­työ ihan todel­la naker­taa oikeus­val­tion perus­tei­ta. Täs­sä­kin asias­sa täy­tyy joten­kin kui­ten­kin perus­tel­la, mik­si kir­je­sa­lai­suus, sanan­va­paus jne. ovat tärkeitä. 

    Minus­ta on aika outoa, että jos vaa­di­taan “käy­tän­nön­lä­heis­tä” lähes­ty­mis­ta­paa, niin pitäi­si kui­ten­kin ummis­taa sil­mät sil­tä, mitä teki­jä­noi­keus­lob­by käy­tän­nös­sä tekee. Me olem­me jo joten­kin tur­tu­neet sil­le, että tak­sit ja par­tu­rit pako­te­taan mak­sa­maan vero­luon­toi­sia mak­su­ja teki­jä­noi­keus­jär­jes­töil­le. Nämä ja ala­ti laa­je­na­vat vero­tusoi­keu­det yksi­tyi­sil­le tahoil­le ovat juu­ri sitä, mitä teki­jä­noi­keu­det käy­tän­nös­sä saa­vat aikaan. 

    Ja kun tek­no­lo­gia kehit­tyy ja raja­kus­tan­nuk­set pai­nu­vat ja (kuten Osmo yllä viit­ta­si) säh­köi­nen media tulee yhä enem­män myös käy­tet­tä­vyy­del­tään kil­pai­lu­ky­kyi­sem­mäk­si kir­jo­jen (musii­kin koh­dal­la­han se on jo ohit­ta­nut perin­tei­sen median) kans­sa, kais­tan­le­veyt­tä tulee lisää ja kopioin­ti aina vain hel­pot­tuu, niin tar­vi­taan yhä kovem­pia toi­mia täl­lais­ten lakien valvomiseksi. 

    IPR-lob­byn aikaan­saa­ma tilan­ne alkaa muis­tut­taa huu­me­so­taa. Sii­hen onkin hyvä ver­ra­ta, kos­ka huu­mei­den kiel­to­lain koh­dal­la nii­den­kin jou­kos­sa, joi­den mie­les­tä huu­mei­den käyt­tö sinän­sä on kur­ja asia, on pal­jon nii­tä, joi­den mie­les­tä huu­me­so­taa ei voi voit­taa. Itse lukeu­dun hei­hin myös. Huu­me­so­taa voi vas­tus­taa joko moraa­li­sis­ta syis­tä tai puh­taas­ti uti­li­ta­ris­ti­sis­ta läh­tö­koh­dis­ta, mut­ta sitä voi puo­lus­taa oikeas­taan vain moralisoimalla.

  79. Kir­ja­kaup­pa­ket­jun pitäi­si saa­da ensim­mäi­nen kopio jos­tain. Kus­tan­ta­mo ei sitä anna ilmai­sek­si, jos tie­tää kir­ja­kau­pan toi­mi­van noin, vaan vaa­tii uusim­man Remek­sen tms. käsi­kir­joi­tuk­ses­ta kun­non könt­tä­mak­sun etu­kä­teen. Kir­ja­kaup­pa mak­saa, kos­ka se saa myy­tyä kir­jat hyväl­lä katteella. 

    Kil­pai­li­joil­la menee viik­ko­ja, ennen­kuin ne saa­vat kil­pai­le­van teok­sen markkinoille

    Nyt Tie­de­mies on kyl­lä harhapoluilla.
    1) Tuo aja­tus, että kus­tan­ta­ja voi­si veloit­taa sii­tä ensim­mäi­ses­tä kir­jas­ta täh­ti­tie­teel­li­sen sum­man, toi­mi­si, joa oli­si vain yksi kir­ja­kaup­pa. Jos kir­ja­kaup­po­ja on usei­ta, kun yksi­kin on osta­nut, muut voi­vat ostaa kir­jan “luki­ja­na” ja kopioi­da sen.

    2) Skan­nauk­seen ei mene viik­ko­ja vaan minuut­te­ja. Onhan jopa suun­ni­tel­tu, että logis­ti­sis­ta syis­tä kir­jo­jen pai­na­mi­nen kir­ja­pai­nois­sa lope­te­taan ja ne tulos­te­taan kir­ja­kau­pas­sa asiak­kaan odottaessa. 

    Kun minä lähe­tän kir­jan säh­kö­pos­ti­na kus­tan­ta­jal­le, sen ulos­tu­loon menee viik­ko­ja, kos­ka kus­tan­ta­ja oiko­lu­kee, tekee kor­jauk­seh­do­tuk­sia, tait­taa, suun­nit­te­le kan­nen ja niin edel­leen. Kun tämä on ker­ran teh­ty, val­miin kir­jan kopioi­mi­nen ei kau­an kes­tä. Se voi olla nopeam­paa kuin kir­jan tilaa­mi­nen kus­tan­ta­jan keskusvarastosta. 

    Sii­nä maa­il­mas­sa, jos­sa ei oli­si mitään teki­jä­noi­keu­den suo­jaa, kir­jo­ja kir­joit­ta­mal­la ei voi­si ansai­ta sent­tiä­kään. Kir­joit­ta­mi­nen muut­tui­si apu­ra­ha­poh­jai­sek­si ja/tai harrastetoiminnaksi.

    Tämä vaih­toeh­to pitää siis hylätä.

    Rat­kai­sua voi­si etsiä esi­mer­kik­si sii­tä lyhyem­mis­tä teki­jä­noi­keuk­sis­ta (muu­ta­va vuo­si) ja sii­tä, että jos pai­nos lop­puu, eikä uut­ta ote­ta, teki­jä­noi­keus raukeaa.

    Oma kus­tan­nus­so­pi­muk­se­ni TEOS ‑kus­tan­ta­mon kans­sa sisäl­tää koh­dan, jon­ka mukaan oikeu­den palau­tu­vat minul­le, jos kus­tan­ta­ja ei ota uut­ta pai­nos­ta edel­li­sen loput­tua. Fil­la­ril­la Nizzaan ‑kir­jan pai­nos on lop­pu­nut. Jos uut­ta ei tule, jul­kai­sen kir­jan net­ti­si­vuil­la­ni. Vau­raus ja aika-kir­ja n pai­nos on niin ikään lop­pu­nut, mut­ta sii­tä on tulos­sa pokkaripainos.

  80. Punai­sen käy­rän ala­puo­lel­le jää­vän alu­een pin­ta-ala ker­too, pal­jon­ko ohjel­mas­ta oli­si yhteen­las­ket­tua hyö­tyä, jos kaik­ki haluk­kaat sai­si­vat sitä kat­soa. Kan­nat­tai­si­ko opti­maa­li­ses­sa kan­san­ta­lou­des­sa ohjel­maa lain­kaan tuot­taa, riip­puu sii­tä, onko tuo koko­nais­hyö­ty suu­rem­pi vai pie­nem­pi kuin kiin­teä kustannus 

    Kovin jär­ke­viin tulok­siin ei pääs­tä, jos jo alkua­se­tel­ma joh­dat­taa aja­tuk­set har­ha­teil­le. Täs­sä on mal­lie­si­merk­ki kan­san­ta­lous­tie­teen sovel­ta­mi­sen vai­keu­des­ta. Vaik­ka esi­merk­ki on tapauk­ses­ta, jos­sa on vain kiin­tei­tä kus­tan­nuk­sia, sen ylei­nen sano­ma on, että mitä opti­maa­li­sem­min hyö­ty­jä tuo­te­taan, sitä enem­män nii­tä kan­nat­taa tuot­taa ja sitä parem­min ihmi­set voivat.

    Siis mitä enem­män (rahal­la mita­ten) tuo­te­taan kir­jal­li­suut­ta, musiik­kia ja elo­ku­via, sitä parem­min ihmi­set voi­vat? Mitä tehok­kaam­min tuo­te­taan autotehtaita/kauppakeskuksia/merkkituotteita, sitä parem­min ihmi­set voi­vat? Mitä enem­män rahaa käy­te­tään pörssipeliin/asianajajille/aseisiin, sitä parem­min ihmi­set voivat? 

    Osmon esi­mer­kis­sä hin­ta­dif­fe­roin­nin käsi­te edel­lyt­tää sen olet­ta­man, että ihmis­ten yksi­tyi­ses­ti jos­tain tuot­tees­ta koke­mat arvot voi­tai­siin las­kea yhteen ja sum­ma ilmai­si­si yhtei­sen arvon mää­rän. Eihän asia oikeas­ti ole näin, mones­ta­kaan syystä. 

    Eräs syy sii­hen, että esi­tet­ty päät­te­ly ei toi­mi, on se, että ihmi­nen on sosi­aa­li­nen olen­to, joka arvos­taa jouk­koon kuu­lu­mis­ta, sen hie­rar­kias­sa nouse­mis­ta ja vie­rai­den jouk­ko­jen vähek­sy­mis­tä ja voit­ta­mis­ta. Sii­nä arvos­sa, jon­ka yksi­lö (tai yhtei­sö) antaa jol­le­kin tuot­teel­le on aina pie­nem­pi tai suu­rem­pi osa tätä sosi­aa­lis­ta arvoa: ”näit­sä, Tinal­la oli aito Vuit­ton, mun­kin täy­tyy saa­da ”,”jos me ostam­me yksi­noi­keu­den X:ään, me voim­me sil­lä kiriä Y:n ohi”. Ei täl­lai­sia arvo­ja voi­da summata. 

    Sosi­aa­li­nen arvo on luon­teel­taan ran­king-arvoa, jos­sa sijoi­tus­ten mää­rä ei tun­ne­tus­ti lisään­ny vaik­ka rahaa kulu­tet­tai­siin kuin­ka pal­jon. Sen sijaan, mitä enem­män ran­kin­giin kulu­te­taan rahaa, sitä suu­rem­mik­si erot kas­va­vat ja sitä jär­jet­tö­mäm­piin tekoi­hin ääri­päät ryh­ty­vät, voit­ta­jat kaik­ki­voi­pai­suu­den illuusios­saan ja häviä­jät voi­mat­to­muu­ten­sa ahdis­tuk­ses­sa. Näin käy väis­tä­mät­tä, kun tuot­tei­den val­mis­tus ja hin­noit­te­lu perus­tuu kuvi­tel­maan, että yksi­tyi­ses­ti koet­tu­ja arvo­ja voi­daan las­kea yhteen yhtei­sek­si hyväk­si (ehkä­pä tätä voi­tai­siin kut­sua kapi­ta­lis­ti­sek­si har­hak­si, sil­lä nykyi­sen ”vapaan” talou­den sään­nöt perus­tu­vat pit­käl­ti tähän oppiin). 

    Tämä selit­tää myös sen, ettei Osmon ehdot­ta­ma mik­ro­mak­su ole hyvä idea. Mik­ro­na­kin se nou­dat­taa samaa logiik­kaa, jon­ka mak­ro­pään ongel­mis­ta nykyi­ses­sä­kin lamas­sa on kyse. 

    Tuo­tan­non ja hin­noit­te­lun on perus­tut­ta­va sel­lai­sel­le talous­o­pil­le, joka ei täh­tää hyö­dyl­li­sen tuo­tan­non mak­si­moin­tiin vaan hyö­dyt­tö­män kulu­tuk­sen mini­moin­tiin. Jo sotien vähen­tä­mi­sek­si ja luon­non vuoksi.

    Haas­tee­na on siis luo­da hin­noit­te­lusään­tö, joka ei hyö­dyn­nä osta­jan nol­la­sum­ma-arvo­ja, sosi­aa­li­seen ran­kin­giin ja val­ta­suh­tei­siin liit­ty­viä arvo­ja. Se tapah­tuu sään­nöl­lä, ettei hin­noit­te­li­ja itse saa muo­dos­taa arvoas­teik­koa asiak­kais­taan ja koh­del­la eri asiak­kai­ta eri tavoin. Täs­tä sit­ten seu­raa mui­ta sään­tö­jä, mm. yksi­noi­keuk­sien myyn­nin kiel­to, toi­sin sanoen paten­teis­ta ja kau­pal­li­sis­ta teki­jä­noi­keuk­sis­ta luopuminen.

    Se tar­koit­taa sitä, että hen­ki­nen, biteik­si muu­tet­ta­va työ on myy­tä­vä ker­ta­suo­ri­tuk­se­na, jon­ka jäl­keen tuo­te on kaik­kien vapaas­ti hyö­dyn­net­tä­vis­sä. Aja­tus on se, että jos jol­lain tuot­teel­la on yleis­tä arvoa, aina löy­tyy yksi­löi­tä tai yhtei­sö, jol­le sii­tä on suu­rem­pi arvo kuin muil­le. Sil­loin löy­tyy pis­te, jos­sa tämä yhtei­sö arvos­taa kysei­sen tuot­teen tie­tyn arvoi­sek­si, vaik­ka kaik­ki saa­vat sitä hyö­dyn­tää. Perin­tei­ses­ti­hän näin on toi­mit­tu mm. yhteis­kun­nan ostaes­sa tai­det­ta ja tie­det­tä kaik­kien käyttöön.

    Inter­net mah­dol­lis­taa hin­ta­dif­fe­roin­nin­kin, mut­ta osta­jien puo­lel­ta muo­dos­tet­tu­na. Teki­jä lait­taa verk­koon kuvauk­sen musii­kis­taan, kir­jas­taan, tie­to­ko­neoh­jel­mas­taan tms. mah­dol­li­sen ulko­puo­li­sen arvioin­nin kans­sa ja aset­taa sil­le sopi­vak­si kat­so­man­sa kiin­teän hin­nan. Tuot­teen halua­vat yksi­löt ja/tai yhtei­söt mak­sa­vat kukin mie­len­sä mukaan ja kun piik­ki täyt­tyy, tuo­te jul­kais­taan kai­kil­le vapaak­si. Ellei piik­ki täy­ty mää­rä­ajas­sa, kaup­pa peruun­tuu tai myy­jä las­kee hintaa.

    Minus­ta tämä on var­sin onnis­tu­nut rat­kai­su. Se antaa teki­jäl­le palk­kion työs­tään, mini­moi yhteis­kun­nal­li­sen kont­rol­lin, vähen­tää tie­don­ja­ke­lun kus­tan­nuk­sia ja on lin­jas­sa sen kans­sa mihin suun­taan maa­il­man talout­ta tuli­si muu­ten­kin kehit­tää. Ehkä tär­keim­pä­nä asia­na on kui­ten­kin se, että edel­lä kuvat­tu hin­noit­te­lusään­tö pal­kit­see eri­tyi­ses­ti sel­lais­ta mie­len­laa­tua ja tuo­tan­toa, joka on yleis­hyö­dyl­lis­tä; jos­ta jot­kut ovat val­miit mak­sa­maan myös sii­tä syys­tä, että muut­kin saa­vat sii­tä nauttia.

  81. Sii­nä maa­il­mas­sa, jos­sa ei oli­si mitään teki­jä­noi­keu­den suo­jaa, kir­jo­ja kir­joit­ta­mal­la ei voi­si ansai­ta sent­tiä­kään. Kir­joit­ta­mi­nen muut­tui­si apu­ra­ha­poh­jai­sek­si ja/tai harrastetoiminnaksi.

    Tämä vaih­toeh­to pitää siis hylä­tä.

    Tämä on kyl­lä kol­mes­ta koh­taa non sequi­tur. Kir­jo­ja kir­joit­ta­mal­la voi ansai­ta ilman teki­jä­noi­keu­den suo­jaa, kos­ka up-front- mak­sut toi­mi­vat ja vaik­ka eivät toi­mi­si, niin on myös mui­ta ansaintalogiikoita. 

    (Tie­ten­kään en voi esit­tää nii­tä kaik­kia, kos­ka nii­tä ei ole vie­lä kaik­kia edes kek­sit­ty. Eikä kek­si­tä niin­kau­an kun mono­po­li­soin­ti on kan­nat­ta­vaa. Mikä tahan­sa ansain­ta­lo­giik­ka, jol­la kate­taan kir­joit­ta­mi­sen vaih­toeh­tois­kus­tan­nus, riit­tää pitä­mään kir­jal­li­suu­den tuot­ta­mi­sen kannattavana.) 

    Esi­merk­ki­si ei kyl­lä kumon­nut sitä mitä sanoin. Kir­ja­kaup­pi­aan täy­tyy tun­nis­taa kir­ja, jon­ka hän halu­aa lait­taa myyn­tiin, sil­le täy­tyy teh­dä hyl­ly­ti­laa jne. Ei se, että kir­ja voi­daan skan­na­ta hal­val­la ja nopeas­ti, täy­sin kumoa sitä mitä minä kirjoitin. 

    Kir­joit­ta­mi­nen ei muut­tui­si apurahapohjaiseksi.

    Ja vaik­ka kir­joit­ta­mi­nen muut­tui­si­kin apu­ra­ha­poh­jai­sek­si, niin sii­tä ei vie­lä seu­raa, että tämä vaih­toeh­to auto­maat­ti­ses­ti pitää hylä­tä. Kir­ja­kaup­po­jen kan­nat­taa vaik­ka yhdes­sä pis­tää pys­tyyn omat apu­ra­ho­ja jaka­vat ins­tans­sin­sa, jot­ka rahoit­ta­vat kir­jai­li­joi­den työ­tä, kos­ka ilman sitä kir­ja­kau­poil­ta lop­pu­vat uudet kir­jat joi­ta myy­dä. Ei kir­jal­li­suus sil­ti muu­tu kokoo­mus­tä­tien monopoliksi. 

    Kuten yllä sanoin, tämä “kaik­ki tai ei mitään” on itsel­le­ni moraa­li­nen kysy­mys, ihan puh­taas­ti uti­li­ta­ris­ti­ses­ti aja­tel­len myös teki­jä­noi­keuk­sien lyhen­nyk­set ja/tai kaven­nuk­set (esi­mer­kik­si niin, että yksi­tyis­käyt­töön kopioi­mi­nen sal­li­taan, mut­ta kau­pal­lis­ta käyt­töä kuten kir­ja­kaup­po­jen kopioin­tia rajoi­te­taan) oli­si­vat jo tavat­to­man suu­ri parannus.

  82. Päin­vas­toin: esi­mer­kik­si tör­ke­ää lie­vem­pi yli­no­peus on Suo­mes­sa käy­tän­nös­sä dekri­mi­na­li­soi­tu, kos­ka tapauk­set, jois­sa se joh­taa mihin­kään seu­raa­muk­siin, ovat pro­mil­len mur­to-osan luokkaa.”

    En ymmär­rä tätä de fac­to dekriminalisoitu/dekriminalisoitava ‑ajat­te­lua, jol­le sukua on: “mut­ta tämä val­von­nan tek­ni­nen mah­dot­to­muus, joka on täy­sin moraa­lin ulko­puo­li­nen seik­ka, on sel­keäs­ti päänäkökohta.”

    Jos ajan juo­vuk­sis­sa päi­vit­täin, jään kiin­ni ehkä parin-kol­men vuo­den pääs­tä jos sil­loin­kaan eli noin pro­mil­les­sa tapauk­sis­ta. Viran­omai­nen ei tule val­vo­maan sei­nie­ni sisään har­ras­tan­ko per­he­vä­ki­val­taa vapaa-ajal­la­ni, tai työ­pai­kan neuk­ka­riin jaan­ko mark­ki­noi­ta kil­pail­jan kans­sa. Luk­ko ulko-oves­sa pitää asiat­to­mat pois­sa vaik­ka moot­to­ri­sa­ha­tek­no­lo­gia on jo pit­kään ollut riit­tä­vän kehit­ty­nyt­tä mah­dol­lis­ta­maan asiat­to­man sisään­pää­syn sekun­neis­sa. Moot­to­ri­tiel­lä ei tar­vit­se pelä­tä hen­ken­sä edes­tä vaik­kei val­von­taa ole pariin vuo­teen näky­nyt­kään. Ja niin edelleen.

    Kan­sa­lais­ten val­von­ta on nykyi­sel­lään mää­räl­tään sym­bo­lis­ta ja sil­ti lain­sää­tä­jän aja­tus toteu­tuu koh­tuul­li­sen hyvin. Teki­jä­noi­keuk­sien val­von­ta ei perus­a­ja­tuk­sel­taan poik­kea muus­ta val­von­nas­ta eikä edel­ly­tä sen tota­li­taa­ri­sem­paa otet­ta kuin muu­kaan val­von­ta. Täl­lä het­kel­lä viran­omai­nen ei val­vo teki­jä­noi­keuk­sia siel­lä mis­sä val­tao­sa rik­ko­muk­sis­ta tapah­tuu kos­ka laki ei anna itse­näi­seen syyt­tä­mi­seen mah­dol­li­suut­ta (Teki­jä­noi­keus­la­ki 62§, Syy­teoi­keus). Teki­jä­noi­keus­rik­ko­muk­siin syyl­lis­ty­vil­lä on siis täs­sä suh­tees­sa lain suo­ja, val­tion­syyt­tä­jä ei saa syyt­tää eikä oikeuk­sien omis­ta­ja val­voa. Tämä lain anta­ma suo­ja mah­dol­lis­taa rik­ko­mus­ten laa­ja­mit­tai­suu­den, ei tek­no­lo­gian kehit­ty­mi­nen itsessään.

    Luke­kaa se Boldrin & Levi­ne, viit­tei­tä on kyl­lä ihan riit­tä­väs­ti: Paten­tit hidas­ta­vat kehi­tys­tä merkittävästi.”

    Patent­ti­jär­jes­tel­mä on rik­ki monel­la­kin taval­la, mut­ta ei tie­don­ja­ko- ja tuo­tan­to­mie­les­sä. Väi­te­hän oli että teki­jä­noi­keu­det luo­vat niukkuutta.

  83. Rat­kai­sua voi­si etsiä esi­mer­kik­si sii­tä lyhyem­mis­tä teki­jä­noi­keuk­sis­ta (muu­ta­va vuo­si) ja sii­tä, että jos pai­nos lop­puu, eikä uut­ta ote­ta, teki­jä­noi­keus raukeaa.”

    Patent­ti­suo­jan lyhyyt­tä suh­tees­sa teki­jä­noi­keuk­siin voi perus­tel­la inves­toin­tien mer­kit­tä­vyy­del­lä. Pää­toi­mi­ses­ti sisäl­töä luo­va hen­ki­lö on usein uhran­nut täl­le koko elä­män­sä, jos­kus lap­ses­ta saak­ka. Asian mer­kit­tä­vyys on aivan muu­ta kuin yri­tyk­sel­lä joka tekee tuo­te­ke­hi­ty­sin­ves­toin­nin ja toi­voo saa­van­sa sen mak­set­tua paris­sa­kym­me­nes­sä vuodessa.

    Edelleen..jos teki­jä­noi­keu­det raja­taan teki­jän kuo­le­maan, on tämä vähän sama kuin har­kin­nan­va­rai­nen perin­tö­ve­ro. Peril­lis­ten­sä edun mak­si­moi­mi­sek­si kan­nat­taa kes­kit­tyä sel­lai­seen aineel­li­seen hyvin­voin­tiin joka on omai­suu­den­suo­jan pii­ris­sä. Kan­nus­ti­met eivät ole sil­loin aivan kohdallaan.

    Sen sijaan teki­jä­noi­keuk­sien rau­kea­mi­nen jos teos­ta ei saa­te­ta ylei­sön saa­ta­vil­le on spe­ku­loi­mi­sen arvoi­nen asia. IT-alal­la tätä sovel­le­taan s.e. hyväs­sä sopi­muk­ses­sa asiak­kaal­le siir­tyy ohjel­mis­ton läh­de­koo­di ja käyt­tö­oi­keus mikä­li toi­mit­ta­ja lak­kaut­taa ohjel­mis­ton tuen, ts. se käy­tän­nös­sä lak­kaa ole­mas­ta asiak­kaan käy­tet­tä­vis­sä tuo­tan­non­te­ki­jä­nä ilman koh­tuu­ton­ta riskiä.

  84. Absur­dia on se, että meil­lä myös val­tio tuot­taa aineis­to­ja, jois­ta yksi­tyi­set jou­tu­vat mak­sa­maan lisens­si­mak­su­ja. Mik­si Maa­nit­taus­lai­tok­sen kart­ta-aineis­tot eivät ole vapaas­ti pal­ve­lun­tar­joa­jien käy­tet­tä­vis­sä pal­ve­lui­den jalos­ta­mi­seen? Mak­soin hil­jat­tain melon­ta­kar­tois­ta­ni kom­mu­ni­kaat­to­rii­ni yli 50 euroa, ne kat­ta­vat vain Ete­lä-Suo­men ja ne ovat 1:50 000. Mik­sen saa ilmai­sek­si 1:10 000 kart­to­ja, kun nii­den tuot­ta­mi­sen kus­tan­nuk­set ovat todel­la kiin­tei­tä eikä kopioin­ti mak­sa mitään.

    Seu­raa­vak­si val­tio var­maan muut­taa väy­lä­lois­tot ult­ra­vio­let­ti­va­lok­si, joka näkyy vain Meren­kul­ku­lai­tok­sen mak­sul­li­sil­la silmälaseilla.

  85. Ajat­te­len toi­sin kuin Tie­de­mies: minus­ta teki­jä­noi­keuk­sis­sa ei ole mitään moraa­li­ton­ta. Ellei ihmi­sen työ­tä mak­sa jokin jul­kis­ra­hoit­tei­nen taho, hänel­lä on oikeus päät­tää, mis­sä ja mil­lä hin­nal­la hän on val­mis jul­kis­ta­maan tuo­tok­sen­sa, teke­mään sii­tä “jul­kis­ta omai­suut­ta”. Kun tätä on digi­taa­li­ses­sa maa­il­mas­sa vai­kea toteut­taa nopean ja lähes ilmai­sen kopioi­ta­vuu­den takia, talou­del­li­nen arvo löy­de­tään usein digi­taa­li­sen todel­li­suu­den ulko­puo­lel­ta — kon­ser­tit ovat hyvä esi­merk­ki, kir­jat toi­nen. Tai sit­ten tuo­tos pitää tar­joil­la netis­sä niin muka­vas­sa muo­dos­sa, että kulut­ta­jat ovat val­mii­ta mak­sa­maan kat­tauk­ses­ta — esi­mer­kik­si Spotify.

    Voi­tai­siin puhua enem­män sii­tä, mil­lä oikeu­del­la jul­kis­ra­hoit­tei­set toi­mi­jat mak­sul­lis­ta­vat tuo­tok­sen­sa. Tie­de on esi­merk­ki. Pai­no­kus­tan­nuk­set ovat ymmär­ret­tä­viä, mut­ta itse sisäl­lön pitäi­si olla ilmai­sek­si kaik­kien saatavilla.

  86. Spo­tun argu­ment­ti on minus­ta vää­rä. Teki­jä­noi­keuk­sien val­von­taan tar­vi­taan aina vain ran­kem­pia mene­tel­miä, kos­ka tek­no­lo­gia on hel­pos­ti saa­ta­vil­la, ja kos­ka mitään vahin­koa ei synny. 

    Rat­ti­juo­pu­mus­ten tai koti­mur­to­jen rin­nas­ta­mi­nen toi­mii tie­ten­kin sen suh­teen, että myös näi­den teko­jen suh­teen “tek­no­lo­gia” on kehit­ty­nyt, mut­ta ana­lo­gia päät­tyy sii­hen. Yksi­löil­le on sel­ke­ää hyö­tyä sii­tä, ettei kotei­hin mur­tau­du­ta tai että rat­ti­juo­pot saa­daan pois tieltä. 

    Sen­si­jaan maa­il­ma, jos­sa kopioi­daan ja maa­il­ma jos­sa ei kopioi­da (eikä oste­ta), ovat ident­ti­siä teki­jä­noi­keu­den omis­ta­jan kan­nal­ta. Muun yhteis­kun­nan kan­nal­ta taa­sen tilan­ne on sel­keäs­ti parem­pi sil­loin, kun kopioidaan. 

    Juu­ri yllä esi­tet­ty spe­ku­laa­tio sii­tä, mikä on “oikeu­den­mu­kai­nen” teki­jä­noi­keu­den pituus ker­too pal­jol­ti olen­nai­sia asioi­ta sii­tä, miten monel­le mut­kal­le pitää aja­tuk­set vään­tää tätä asi­aa miettiessä. 

    Pää­toi­mi­ses­ti sisäl­töä luo­va hen­ki­lö on usein uhran­nut täl­le koko elä­män­sä, jos­kus lap­ses­ta saak­ka.

    Tar­kal­leen miten tämä oikeut­taa mihin­kään? Tämä on täy­sin vapaan mark­ki­na­ta­lou­den peri­aat­tei­den vää­ri­nym­mär­rys. Pelk­kä panos­tus ja uhraus ei oikeu­ta ihmis­tä yhtään mihin­kään. Jos tätä vaih­toeh­tois­kus­tan­nus­ta ei saa katet­tua mark­ki­noil­la, niin sil­loin sitä panos­tus­ta ja uhraus­ta ei kan­na­ta tehdä. 

    Moni käyt­tää koko ikän­sä pizzan­pais­ta­mi­sen har­joit­te­le­mi­seen. Pitäi­si­kö täl­lä perus­teel­la myön­tää pai­kal­li­sia pizza­mo­no­po­le­ja niil­le, jot­ka ovat uhran­neet aikaansa? 

    Teki­jä­noi­keu­det luo­vat niuk­kuut­ta, tämä on empii­ri­nen ja teo­reet­ti­nen tosia­sia. Itsea­sias­sa se, että ne luo­vat niuk­kuut­ta, on nii­den ole­mas­sao­lon ainoa perus­te­lu. Ainoas­taan luo­mal­la niuk­kuut­ta voi­daan ottaa mono­po­li­voit­to­ja, joi­den siis kat­so­taan ole­van “kan­nus­tin” sisällöntuottamiselle.

  87. Täl­lä het­kel­lä viran­omai­nen ei val­vo teki­jä­noi­keuk­sia siel­lä mis­sä val­tao­sa rik­ko­muk­sis­ta tapah­tuu kos­ka laki ei anna itse­näi­seen syyt­tä­mi­seen mah­dol­li­suut­ta (Teki­jä­noi­keus­la­ki 62§, Syyteoikeus).

    Vaik­ka laki antai­si sii­hen mah­dol­li­suu­den, se oli­si tek­ni­ses­ti mah­do­ton­ta. Esi­mer­kik­si HTTP-pro­to­kol­laa, jol­le koko WWW perus­tuu, ei voi­da läh­teä estä­mään tai suo­dat­ta­maan. Ja suu­ri osa teki­jä­noi­keus­rik­ko­muk­sis­ta tapah­tuu sen kaut­ta — eri P2P-pro­to­kol­lat ovat sit­ten erik­seen sen pääl­le. Jo pel­käs­tään webis­tä löy­tyy kir­jai­mel­li­ses­ti mil­jar­de­ja tie­dos­to­ja, jois­sa on lait­to­mas­ti sin­ne pan­tua teki­jä­noi­keu­den alais­ta mate­ri­aa­lia, ja suu­ri osa näi­den tie­dos­to­jen osoit­teis­ta löy­tyy hel­pos­ti esi­mer­kik­si Googlel­la. Jos taas yri­te­tään esi­mer­kik­si estää tie­tyt IP-osoit­tei­den blo­kit (vrt. onne­ton lap­si­por­no­suo­da­tus), niin sen kier­tä­mi­sel­le löy­tyy aina keinot.

    Tämä lain anta­ma suo­ja mah­dol­lis­taa rik­ko­mus­ten laa­ja­mit­tai­suu­den, ei tek­no­lo­gian kehit­ty­mi­nen itsessään.

    Tek­no­lo­gian kehit­ty­mi­nen mah­dol­lis­tai­si rik­ko­mus­ten laa­ja­mit­tai­suu­den myös, mikä­li tätä lain anta­maa suo­jaa ei oli­si. Tämä on täs­sä se pointti.

    Edelleen..jos teki­jä­noi­keu­det raja­taan teki­jän kuo­le­maan, on tämä vähän sama kuin har­kin­nan­va­rai­nen perin­tö­ve­ro. Peril­lis­ten­sä edun mak­si­moi­mi­sek­si kan­nat­taa kes­kit­tyä sel­lai­seen aineel­li­seen hyvin­voin­tiin joka on omai­suu­den­suo­jan piirissä.

    Sel­lai­seen hyvin­voin­tiin kan­nat­taa peril­lis­ten­sä edun mak­si­moi­mi­sek­si kes­kit­tyä joka tapauk­ses­sa, kos­ka aineel­li­nen omai­suus on aina aineel­lis­ta omai­suut­ta, mut­ta vain häviä­vän pie­ni osa teki­jä­noi­keu­den suo­jaa­mas­ta aineis­tos­ta tuot­taa rahaa vie­lä teki­jän kuol­tua­kin. Jos halu­aa var­mis­taa peril­lis­ten­sä hyvin­voin­nin luo­mal­la teki­jä­noi­keuk­sien alais­ta aineis­toa, niin mel­kein yhtä suu­rel­la var­muu­del­la sen voi­si var­mis­taa lot­toa­mal­la joka viik­ko ja toi­vo­mal­la oikein kovas­ti pää­voit­toa. En näe, miten täl­lai­seen toi­min­ta­ta­paan pitäi­si erik­seen vie­lä kannustaa.

  88. Pää­toi­mi­ses­ti sisäl­töä luo­va hen­ki­lö on usein uhran­nut täl­le koko elä­män­sä, jos­kus lap­ses­ta saakka.

    Tar­kal­leen miten tämä oikeut­taa mihin­kään? Tämä on täy­sin vapaan mark­ki­na­ta­lou­den peri­aat­tei­den väärinymmärrys.”

    Kom­ment­ti­ni liit­tyi väit­tee­seen että suo­ja-ajan pituus on yksi patent­tioi­keu­den ja teki­jä­noi­keu­den kes­kei­nen peri­aat­teel­li­nen ero, ja minus­ta näin ei ole, vaan se hei­jas­taa suo­ja­tun takai­sin­mak­sua­jan suh­det­ta inves­toin­tiin. Yksi­lön inves­toin­nit teki­jä­noi­keus­suo­jaa naut­ti­viin teok­siin ovat yleen­sä sub­jek­tii­vi­ses­ti suu­rem­pia, sii­tä perus­tel­lus­ti pidem­pi suoja-aika.

    Mitä pizzan pais­ta­mi­seen ja sil­lä ansait­se­mi­seen tulee, tus­kin­pa esi­mer­kik­si DVD-teos­ta Learn The Sec­rets of Making Bet­ter Pizza In Your Own Kitc­hen Than You Can Buy At The Pizze­ria oli­si viit­sit­ty teki­jä­noi­keu­det­to­mas­sa maa­il­mas­sa kehit­tää. Yksi­noi­keut­ta DVD:n myyn­tiin voi tie­tys­ti joku pitää mono­po­li­na, itse en näe täs­sä moraa­lis­ta tai muu­ta­kaan ongelmaa.

    Tek­no­lo­gian kehit­ty­mi­nen mah­dol­lis­tai­si rik­ko­mus­ten laa­ja­mit­tai­suu­den myös, mikä­li tätä lain anta­maa suo­jaa ei oli­si. Tämä on täs­sä se pointti.”

    En edel­leen­kään näe point­tia. Uusi esi­merk­ki: kome­ros­sa­ni on veko­tin jol­la voi näp­pä­räs­ti luo­da Inter­ne­tin yli kryp­tat­tu­ja yhteyk­siä (“tun­ne­lei­ta”) kun toi­ses­sa pääs­sä on suun­nil­leen saman­lai­nen. Minul­la on syy­tä uskoa ettei tun­ne­leis­sa liik­ku­van sisäl­lön sel­vit­tä­mi­nen ole tek­ni­ses­ti mahdollista.

    Voin askar­rel­la naa­pu­ri­fir­man kans­sa suo­ja­tun tun­ne­lin, ja a) välit­tää sii­nä teki­jä­noi­keus­suo­jan alais­ta aineis­toa ja b) käyt­tää tun­ne­lia lait­to­mis­sa kar­tel­li­neu­vot­te­luis­sa. Mik­si tek­no­lo­gi­nen kehi­tys on joten­kin rat­kai­se­vaa koh­dan a) mut­ta ei koh­dan b) lain­sää­dän­nön suh­teen, kun kum­man­kin estä­mi­nen tai jopa toteen­näyt­tä­mi­nen on tek­ni­ses­ti mahdotonta ?

    Rikos­ten ja rik­ko­mus­ten tek­ni­sen estä­mi­sen mah­dot­to­muus on sinän­sä irre­le­vant­tia, sen sijaan näy­tön hank­ki­mi­sen estä­mi­nen teos­ten saat­ta­mi­ses­ta ylei­sön jul­ki­ses­ti saa­ta­vil­le on mää­ri­tel­mäl­li­ses­ti mah­do­ton­ta, käy­tän­nös­sä näyt­tö saa­daan tar­vit­taes­sa hyvin­kin hel­pos­ti juu­ri­kin näis­tä mai­nit­se­mis­ta­si syistä.

  89. Voin askar­rel­la naa­pu­ri­fir­man kans­sa suo­ja­tun tun­ne­lin, ja a) välit­tää sii­nä teki­jä­noi­keus­suo­jan alais­ta aineis­toa ja b) käyt­tää tun­ne­lia lait­to­mis­sa kar­tel­li­neu­vot­te­luis­sa. Mik­si tek­no­lo­gi­nen kehi­tys on joten­kin rat­kai­se­vaa koh­dan a) mut­ta ei koh­dan b) lain­sää­dän­nön suh­teen, kun kum­man­kin estä­mi­nen tai jopa toteen­näyt­tä­mi­nen on tek­ni­ses­ti mahdotonta ?

    Siten, että teki­jä­noi­keus­rik­ko­muk­sia tapah­tuu kir­jai­mel­li­ses­ti mil­joo­na ker­taa enem­män kuin lait­to­mia kartellineuvotteluja.

    Tek­no­lo­gi­nen kehi­tys on mah­dol­lis­ta­nut teki­jä­noi­keus­rik­ko­muk­sil­le nime­no­maan mit­ta­kaa­van mas­sii­vi­suu­den, joka on teh­nyt mah­dot­to­mak­si puut­tua juri­di­ses­ti suu­rim­paan osaan niis­tä, kos­ka kenen­kään resurs­sit eivät riit­täi­si sii­hen lähes­kään: eivät polii­sin, eivät syyt­tä­jä­lai­tok­sen eivät­kä asia­no­mis­ta­jien. Ja se pie­ni osa teki­jä­noi­keus­rik­ko­muk­sis­ta, johon näyt­teek­si puu­tu­taan, taas ei rii­tä pelot­ta­maan käy­tän­nös­sä ketään.

    Kar­tel­li­neu­vot­te­luil­la taas ei tie­ten­kään ole mitään samaa mas­sii­vis­ta mit­ta­kaa­vaa. Ana­lo­gia alkaa toi­mia sii­nä vai­hees­sa, kun kar­tel­li­neu­vot­te­lu­ja käy­dään sato­ja mil­joo­nia joka vuo­si, ja pys­ty­tään lisäk­si joten­kin osoit­ta­maan toteen, että nii­den mää­rä joh­tuu juu­ri kryp­tat­tu­jen net­tiyh­teyk­sien saa­ta­vuu­des­ta. (Esi­mer­kik­si suo­si­tuim­mil­la tor­rent-sivus­toil­la on jopa usei­ta mil­joo­nia kävi­jöi­tä päivässä.)

  90. Suu­ri osa tätä kes­kus­te­lua on var­si­nais­ta nurin­ku­ris­ta näper­te­lyä. Puhu­taan sivus­tois­ta ja lataa­mi­ses­ta, vaik­ka tosia­sias­sa sivus­tot, joil­ta lada­ta sitä tai tätä ovat yhden­te­ke­viä perus­ky­sy­myk­sen kan­nal­ta, eli miten sisäl­tö pää­tyy noil­le sivus­toil­le. Masen­ta­van monien vas­taus tuo­hon kysymk­seen on “joten­kin”. KUi­ten­kin ennen tuo­ta jotain on olta­va jon­kun joka tuot­taa sisäl­töä, ja toi­si­naan sisäl­tö on rele­van­tim­paa kuin pieruvideot.

    Suu­ri osa mai­la­man leh­dis­tös­tä on mur­rok­se­sa, ja liki kaik­ki laa­tu­leh­det­kin ovat ras­kais­sa talou­del­li­sis­sa vai­keuk­sis­sa. Hufing­ton post voi olla käte­vä paik­ka seu­ra­ta uutis­vir­taa, mut­ta se ei mak­sa kir­jeen­vaih­ta­jia Afga­nis­ta­niin ja tämä on se oleel­li­nen kysy­mys — Kuka tuot­taa sisäl­lön? Vali­tet­ta­vas­ti “joku joten­kin” on lais­ka ja tyys­tin riit­tä­mä­tön vastaus. 

    Jos tie­toa ei voi myy­dä, ei sitä voi ammat­ti­ma­ses­ti tuot­taa­kaan, ei vaik­ka on sivus­to­ja, jot­ka tako­vat hui­kei­ta voit­to­ja yllä­pi­tä­jil­leen ja luo­jil­leen, aina­kin niin kau­an kuin heil­lä ei ole toi­mis­to­ra­ken­nuk­sel­lis­ta hen­ki­lö­kun­taa palk­ka­lis­toil­laan. Ja jos on aidos­ti huo­lis­saan demo­kra­tias­ta, on syy­tä olla huo­lis­saan myös laa­duk­kaas­ta tiedonvälityksestä.

  91. Salo­vaa­ra: laa­du­kas tie­don­vä­li­tys on tär­keä asia, mut­ta samaa sisäl­töä ei ole jär­ke­vää jul­kais­ta mones­sa pai­kas­sa. Jos­kus nuo­ruu­des­sa­ni 1980-luvul­la luin Kes­ki-Uusi­maa ‑leh­teä. Sii­nä oli ja on kai edel­leen ulko­maan­osas­to — jon­kin­lai­nen mini­ver­sio Hesa­rin vas­taa­vas­ta. “Hiu­kan lii­oi­tel­len” voi­si sanoa, että riit­tää jos maa­il­man uuti­set jul­kais­taan yhdel­tä pal­ve­li­mel­ta. Kyl­lä meil­lä on aivan sel­väs­ti ylitarjontaa.

  92. Väi­te, että sisäl­töä ei tuo­tet­tai­si, vaik­ka sii­tä ei sai­si suo­raa mak­sua mono­po­li­soi­mal­la, on empii­ri­ses­ti vää­rä. Tele­vi­sio-ohjel­mia on tuo­tet­tu ammoi­sis­ta ajois­ta, eikä nii­den tuo­tan­toa rahoi­tet­tu monopolisoimalla. 

    On tur­haut­ta­vaa käy­dä kes­kus­te­lua sil­loin, kun ihmi­set käyt­tä­vät samo­ja epä­to­sia väit­tä­miä perus­te­lui­na, vaik­ka ne on epä­to­sik­si osoi­tet­tu jo moneen kertaan.

    Sisäl­lön­tuo­tan­to nyt vain ei ole sil­lä lail­la eri­lais­ta että se vaa­ti­si monopolisointia.

  93. Tie­de­mie­hel­le:
    Ajat­te­lit­ko esit­tää TV-luvan kal­tais­ta pakol­lis­ta mak­sua kai­kil­le luku­tai­toi­sil­le, jot­ta jokin Ylen hal­lin­to­neu­vos­ton kal­tai­nen elin voi­si jakaa rahaa kir­jai­li­joil­le poliit­tis­ten voi­ma­suh­tei­den mukaan?
    TV-ohjel­mat tosin ovat suo­jat­tu­ja. Kukaan toi­nen ei saa lähet­tää nii­tä omal­la kana­val­laan edel­leen; siis niin, että Maik­ka­ri esi­mer­kik­si lähet­täi­si YLEn uuti­set tai jon­kin Yles­sä tuo­te­tun viih­deoh­jel­man ja liit­täi­si nii­hin mainoksia. 

  94. Onpas tul­lut pal­jon kom­ment­te­ja, joi­ta pitäi­si kom­men­toi­da, mut­ta yri­tän nyt kes­kit­tyä tärkeimpiin.

    Aja­tus ontuu, jos sano­taan, että kos­ka en saa kaik­kia ansioitani
    kir­jois­ta, minun pitäi­si elää se kuu­kausi koko­naan tuloitta.”

    Tuol­lais­ta­kaan olkiuk­koa kukaan ei lie­ne sano­nut. Jos nyt sitten
    lue­taan ammat­ti­kir­jai­li­joik­si myös ne, jot­ka hank­ki­vat lisätuloja
    kir­joit­ta­mal­la, niin tar­ken­ne­taan kan­taa­ni niin, että en koe, että yhteis­kun­ta tar­vit­see niiden
    kir­jai­li­joi­den tuo­tok­sia, jot­ka eivät ilman mono­po­lioi­keuk­sia koe
    saa­van­sa riit­tä­vää kor­vaus­ta työs­tään. (Koros­tan nyt vie­lä, että tämä
    näke­mys joh­tuu ennen kaik­kea sii­tä, että uskon, että toimivia
    ansain­ta­mal­le­ja pys­tyt­täi­sin kehit­tä­mään, ellei­vät monopolioikeudet
    vähen­täi­si inno­vaa­tio­kan­nus­tei­ta, ei sii­tä, että kirjailijoiden
    tuo­tok­set ylei­ses­ti oli­si­vat mie­les­tä­ni arvottomia.) 

    jos­tain kir­jai­li­joi­den on tulon­sa saatava”

    Tuo mie­li­ku­va-argu­ment­ti lis­tas­ta­ni unoh­tui­kin. Kyl­lä, tulo on
    jos­ta­kin saa­ta­va, mut­ta ei sii­tä mis­tä itse halu­aa vaan
    (sosi­aa­li­tur­van lisäk­si) sii­tä min­kä onnis­tuu muil­le myy­mään. Vai onko
    se niin, että kos­ka minun­kin on saa­ta­va tulo­ni jos­ta­kin, niin minulle
    pitää myön­tää se hedel­mä­kaup­pa­mo­no­po­li? Ellei, niin miksi
    kir­jai­li­joil­le anne­taan etuoi­keuk­sia minuun var­rat­tu­na? Sil­le kyllä
    täy­tyi­si olla jokin muu­kin perus­te­lu kuin yllämainitut
    mielikuva-argumentit.

    Edel­leen olen sitä miel­tä, että mik­ro­mak­sut ovat paras vaihtoehto,
    kun­nes joku kek­sii paremman.”

    Mik­ro­mak­sut ja teki­jä­noi­keuk­sien vapaut­ta­mi­nen eivät ole keskenään
    ristiriidassa.

    Jos teki­jä­noi­keus­k­sia luo­van työn tulok­siin ei oli­si, ei luo­vaa työ­tä kan­nat­tai­si yksi­tyi­sil­lä mark­ki­noil­la teet­tää nykyis­tä­kään määrää.”

    Eli täs­sä ske­naa­rios­sa luo­van työn teki­jät jou­tui­si­vat sit­ten teke­mään jotain tuot­ta­vam­paa. Ei kuu­los­ta vaaralliselta.

    1) Tuo aja­tus, että kus­tan­ta­ja voi­si veloit­taa sii­tä ensim­mäi­ses­tä kir­jas­ta täh­ti­tie­teel­li­sen sum­man, toi­mi­si, joa oli­si vain yksi kir­ja­kaup­pa. Jos kir­ja­kaup­po­ja on usei­ta, kun yksi­kin on osta­nut, muut voi­vat ostaa kir­jan “luki­ja­na” ja kopioi­da sen.”

    Kir­jai­li­jal­la on luon­nol­li­nen mono­po­li tuo­tok­siin­sa ennen kuin se on jul­kais­tu. Mer­kit­tä­viä jake­li­joi­ta ei ole kovin monia, joten kaik­kien näi­den kans­sa neu­vot­te­lu yhtai­kaa ei ole mah­do­ton­ta. Jos taas osoit­tau­tuu mai­niok­si lii­kei­deak­si alkaa tuot­ta­maan kopioi­ta heti jul­kai­sun jäl­keen, niin tämän lii­kei­dean kek­si­vät var­mas­ti myös kaik­ki ne, jot­ka pitä­vät aivan mai­nio­na idea­na hiu­kan muo­ka­ta kir­jan sisäl­töä (muis­te­taan, että teki­jä­noi­keuk­sia ei nyt ollut) ja lait­taa vähän pro­duct place­ment­tia tai hiu­kan mai­nok­sia väli­si­vuil­le tai joi­tain mui­ta kum­mal­li­suuk­sia mil­lä voi kas­vat­taa tuot­to­jaan. Ja nyt väi­te on, että ihmi­set eivät suos­tu mak­sa­maan aka­tee­mi­sel­le kir­ja­kau­pal­le pen­nin latia sii­tä ilos­ta, että aka­tee­mi­nen takaa mai­neel­laan kir­jo­jen sisäl­lön alku­pe­räi­syy­den ja laa­duk­kaan pai­no­työn, aka­tee­mi­ses­ta oste­tus­ta takuul­la menee osa tuo­tos­ta kir­jai­li­jal­le, aka­tee­mi­ses­ta kir­jan saa omis­tus­kir­joi­tuk­sel­la, aka­tee­mi­ses­ta kir­jan saa heti jul­kai­su­het­kel­lä ilman sitä muu­ta­man minuu­tin tai vii­kon odo­tus­ta jne. Ja nämä samat ihmi­set kui­ten­kin mak­sa­vat kym­me­niä euro­ja kuu­kau­des­sa teleo­pe­raat­to­reil­le sii­tä, että saa­vat ladat­tua musiik­ki­tie­dos­ton­sa hiu­kan nopeam­min netis­tä. Anteek­si vain, mut­ta en usko tuo­hon hetkeäkään.

    Puhu­taan sivus­tois­ta ja lataa­mi­ses­ta, vaik­ka tosia­sias­sa sivus­tot, joil­ta lada­ta sitä tai tätä ovat yhden­te­ke­viä perus­ky­sy­myk­sen kan­nal­ta, eli miten sisäl­tö pää­tyy noil­le sivus­toil­le. Masen­ta­van monien vas­taus tuo­hon kysymk­seen on “joten­kin”.

    Suu­ri osa mai­la­man leh­dis­tös­tä on mur­rok­se­sa, ja liki kaik­ki laa­tu­leh­det­kin ovat ras­kais­sa talou­del­li­sis­sa vaikeuksissa.”

    Kyl­lä, “laa­tu­leh­det” ovat ongel­mis­sa. Uusien busi­ness­mal­lien kehit­tä­mi­nen vie aikan­sa ja vo i välil­lä olla kivu­lias­ta. Mut­ta uuti­set ovat — toi­sin kuin annat ymmär­tää — mai­nio esi­merk­ki teki­jä­noi­keus­mo­no­po­le­ja vas­taan. Tuo “joten­kin” kul­kee uutis­maa­il­mal­la tyy­pil­li­ses­ti nimel­lä Reu­ters, Bloom­berg tai AP. Reu­ter­sin vii­me vuo­sien ongel­mien suu­ruus tilinpäätöslehdistötiedotteesta:

    * Q4 pro for­ma reve­nues up 5% befo­re cur­rency; under­lying ope­ra­ting pro­fit up 13%
    * Full-year pro for­ma reve­nues up 8%; under­lying ope­ra­ting pro­fit up 19%
    * Inte­gra­tion savings tar­get raised
    * Board appro­ves $0.04 annual divi­dend increase

    Vali­tet­ta­vas­ti “joku joten­kin” on lais­ka ja tyys­tin riit­tä­mä­tön vastaus. ”

    Itsea­sias­sa sii­hen on jo vas­tat­tu pal­jon enem­män kuin oli­si oikeus ja koh­tuus. Lais­ko­ja ja riit­tä­mät­tö­miä argu­ment­te­ja on tul­lut nime­no­maan teki­jä­noi­keus­mo­no­po­lien kan­nat­ta­jil­ta, argu­ment­te­ja, jot­ka yrit­tä­vät sysä­tä todis­tus­taa­kan mono­po­lien vas­tus­ta­jil­le. Maa­il­man­his­to­rias­sa on on ollut monen­nä­köi­siä tilan­tei­ta teki­jä­noi­keuk­sien ja patent­tien suh­teen, välil­lä nii­tä on kiris­tet­ty, välil­lä löy­sät­ty, eri mais­sa on ollut samaan aikaan eri­lai­nen lain­sää­dän­tö. Kai­va­kaa siel­tä todis­tei­ta väit­teel­len­ne, jon­ka mukaan teki­jä­noi­keuk­sis­ta on hyö­tyä yhteis­kun­nal­le. Se on tei­dän hom­man­ne. Minä en ole löy­tä­nyt muu­ta kuin päin­vas­tai­sia viitteitä.

    TV-ohjel­mat tosin ovat suo­jat­tu­ja. Kukaan toi­nen ei saa lähet­tää nii­tä omal­la kana­val­laan edelleen;”

    Kyl­lä, mut­ta uutis­oh­jel­mien asia­si­säl­tö ei ole suo­jat­tua. Kun esto­nia uppo­aa, sii­tä saa­vat uuti­soi­da kaik­ki, ei vain se, joka sii­tä ensim­mäi­se­nä kuu­lee (Mik­si täs­tä vää­ryy­des­tä kukaan ei ole huo­lis­saan? Miten ihmees­sä kel­lään voi olla kan­nus­tei­ta etsiä uuti­sia kun ne kil­pai­li­jat varas­ta­vat uuti­set heti omiin lähe­tyk­siin­sä?) Ja vaik­ka val­tio tukee tv-mak­sul­la yhden kana­van uutis­tuo­tan­toa, sil­ti vapaa kil­pai­lu onnis­tuu tuot­ta­maan kil­pai­le­via uutisohjelmia.

  95. Tek­no­lo­gi­nen kehi­tys on mah­dol­lis­ta­nut teki­jä­noi­keus­rik­ko­muk­sil­le nime­no­maan mit­ta­kaa­van mas­sii­vi­suu­den, joka on teh­nyt mah­dot­to­mak­si puut­tua juri­di­ses­ti suu­rim­paan osaan niis­tä, kos­ka kenen­kään resurs­sit eivät riit­täi­si sii­hen lähes­kään: eivät polii­sin, eivät syyt­tä­jä­lai­tok­sen eivät­kä asianomistajien.”

    Minus­ta tuo logiik­ka ei toi­mi. Vas­tae­si­merk­ki: jos tie­lii­ken­ne­lais­sa oli­si teki­jä­noi­keus­lain syy­teoi­keu­teen ver­rat­ta­va pykä­lä joka rajoit­taa viran­omai­sen mah­dol­li­suuk­sia puut­tua itse­näi­ses­ti yli­no­peu­teen, sen seu­rauk­se­na hol­tit­to­mas­ta lii­ken­ne­käyt­täy­ty­mi­ses­tä tuli­si kan­san­hu­vi, ja rik­ko­muk­sien enem­mis­töön puut­tu­mi­nen oli­si mil­lään jär­jel­li­sil­lä resurs­seil­la mahdotonta. 

    Esit­tä­mäl­lä­si logii­kal­la lii­ken­ne­rik­ko­mus­ten mit­ta­kaa­van mas­sii­vi­suu­den selit­täi­si auto­jen suo­ri­tus­ky­vyn kehi­tys, joka mah­dol­lis­taa yli­no­peu­det. Ongel­ma tie­tys­ti pois­tui­si pois­ta­mal­la tie­lii­ken­ne­lain ongel­mal­li­nen pykä­lä, mut­ta edel­leen voi­tai­siin väit­tää tek­no­lo­gi­aa ensi­si­jai­sek­si syyk­si rik­ko­mus­ten yleisyyteen.

    Jos pala­taan tähän:

    Minus­ta on aika outoa, että jos vaa­di­taan “käy­tän­nön­lä­heis­tä” lähes­ty­mis­ta­paa, niin pitäi­si kui­ten­kin ummis­taa sil­mät sil­tä, mitä teki­jä­noi­keus­lob­by käy­tän­nös­sä tekee.”

    Teki­jä­noi­keus­lob­byn käy­tän­nön tavoit­teet ovat todel­la­kin outo­ja, ja jokin Ruot­sin IPRED on esi­merk­ki lais­ta jota en Suo­meen toi­voi­si. Kär­jis­täen: jos lain­sää­tä­jä sovel­tai­si samaa lähes­ty­mis­ta­paa kil­pai­lu­lain­sää­dän­töön, annet­tai­siin mie­les­tään vahin­koa kär­si­neel­le osa­puo­lel­le mah­dol­li­suus saa­da pää­sy kil­pai­li­jan liikesalaisuuksiin.

    Teki­jä­noi­keus­lob­byn käy­tän­nön teke­mi­siä selit­tää par­hai­ten lain­sää­tä­jän kyvyt­tö­myys ymmär­tää että sen tien pääs­sä joka alkaa siir­tä­mäl­lä viran­omai­sen teh­tä­viä ja val­taa asia­no­mis­ta­jal­le teki­jä­noi­keus­ky­sy­myk­sis­sä on juu­ri­kin TM:n mai­nit­se­mat kau­hu­ku­vat. Vää­rä joh­to­pää­tös taas on se että teki­jä­noi­keuk­sien ole­mas­sao­lo ja nii­den asian­mu­kai­nen val­von­ta auto­maat­ti­ses­ti uhkai­si oikeus­val­tio­ta ja demokratiaa.

  96. Vai onko
    se niin, että kos­ka minun­kin on saa­ta­va tulo­ni jos­ta­kin, niin minulle
    pitää myön­tää se hedel­mä­kaup­pa­mo­no­po­li? Ellei, niin miksi
    kir­jai­li­joil­le anne­taan etuoi­keuk­sia minuun varrattuna? 

    Koko tuo puhe mono­po­lis­ta on huu­haa­ta. Jos myyt toril­la hedel­miä, sinil­la on täy­si mono­po­li nii­hin omiin hedel­mii­si. Kukaan toi­nen ei voi nii­tä myy­dä. Kir­jai­li­jal­la on mono­po­li omaan kir­jaan­sa mut­ta kuka vaan voi kir­joit­taa toi­sen kir­jan. Vai onko Dema­ri­leh­del­lä mono­poi­li leh­tia­lal­la sik­si, ettei kukaan toi­nen voi pai­naa dema­ria ja myy­dä sitä.

    Kir­jai­li­jal­la on luon­nol­li­nen mono­po­li tuo­tok­siin­sa ennen kuin se on jul­kais­tu. Mer­kit­tä­viä jake­li­joi­ta ei ole kovin monia, joten kaik­kien näi­den kans­sa neu­vot­te­lu yhtai­kaa ei ole mahdotonta. 

    Ei ole mah­dol­lis­ta, kos­ka riit­tää, että yksi­kin nyrk­ki­pa­ja ottaa tavak­seen jää­dä aina sopi­mus­ten ulko­puo­lel­le. Sii­tä kas­vaa sil­loin mer­kit­tä­vä jake­li­ja nopeasti.

    Tuo esi­tys tar­koit­taa yksi­kä­sit­tei­ses­ti, ettei kir­jai­li­ja voi ansai­ta rahaa kirjoillaan.

  97. Ilta-Sano­mat:
    Bos­to­ni­lai­nen tuo­miois­tuin tote­si 25-vuo­ti­aan Joel Tenen­bau­min syyl­li­sek­si kaik­ki­aan 30 musiik­ki­kap­pa­leen lait­to­maan lataa­mi­seen. Hänet mää­rät­tiin mak­sa­maan levy-yhtiöil­le noin 16 000 euroa jokai­ses­ta kap­pa­lees­ta. Yhteen­sä puli­tet­ta­vaa ker­tyi siis noin 480 000 euroa.

    Miten tämä tapaus, jos­sa nuo­ri mies ei ota kenel­tä­kään mitään pois vaan ainoas­taan louk­kaa IPR-omis­ta­jien lail­li­sia oikeuk­sia saat­ta­mal­la musiik­ki­kap­pa­lei­ta ylei­seen käyt­töön tuo­mi­taan val­ta­viin kor­vauk­siin pelo­tuk­sek­si muil­le, ero­aa sii­tä tapauk­ses­ta, jos­sa nuo­ri mies ei ota kenel­tä­kään mitään pois vaan ainoas­taan louk­kaa NKP:n lail­li­sia oikeuk­sia saat­ta­mal­la tie­to­ja Neu­vos­to­lii­ton luon­non tilas­ta ylei­seen tie­tou­teen ja tuo­mi­taan sii­tä lin­naan pelo­tuk­sek­si muille?

  98. Eli täs­sä ske­naa­rios­sa luo­van työn teki­jät jou­tui­si­vat sit­ten teke­mään jotain tuot­ta­vam­paa. Ei kuu­los­ta vaaralliselta.”

    Perin­tei­ses­ti mark­ki­na­ta­lous­yh­teis­kun­nis­sa on läh­det­ty sii­tä, että ihmi­sel­lä on vel­vol­li­suus huo­leh­tia itses­tään ja lähim­mäi­sis­tään ja väli­nei­nä tähän oikeu­det oman työn­sä tuo­tok­siin. Jär­jes­tel­mät, jos­sa nuo vel­vol­li­suu­det ja oikeu­det on vie­ty ovat toi­mi­neet mark­ki­na­ta­lout­ta huo­nom­min. Jos kei­no­te­koi­ses­ti mää­ri­te­tään joi­ta­kin töi­tä joi­den tuo­tok­siin teki­jäl­lä ei ole oikeuk­sia, täl­löin teki­jä jou­tuu itsen­sä elät­tääk­seen valit­se­maan vähem­män tuot­ta­via töi­tä. Täl­löin luo­vaa työ­tä vali­koi­tu­vat tekemään/rahoittamaan rik­kaim­mat joi­den­ka ei tar­vit­se ansai­ta työllänsä/rahoillansa rahaa.

    Tämä luo­van poten­ti­aa­lin haas­kaa­mi­nen oli­si edis­tyk­sen ja ongel­mien rat­kai­sun hidas­tu­mi­sen lisäk­si vaa­ral­lis­ta sik­si, että suo­rit­ta­van työn teki­jöi­tä on muu­tan­kin lii­kaa suh­tees­sa työ­paik­ko­jen tar­jon­taan. Jou­ti­laan huo­no-osai­sen väes­tön mää­rän lisään­ty­mi­nen taas lisää mm. konflik­tien ris­kiä. Tämä on eräs kes­kei­nen huo­mio mm. Mart­ti Ahti­saa­ren Nobel-puheessa.

  99. Ajat­te­lit­ko esit­tää TV-luvan kal­tais­ta pakol­lis­ta mak­sua kai­kil­le luku­tai­toi­sil­le, jot­ta jokin Ylen hal­lin­to­neu­vos­ton kal­tai­nen elin voi­si jakaa rahaa kir­jai­li­joil­le poliit­tis­ten voi­ma­suh­tei­den mukaan?

    Jos­tain käsit­tä­mät­tö­mäs­tä syys­tä Suo­mes­sa on useam­pia­kin val­ta­kun­nal­li­sia TV-kana­via, jot­ka lähet­tä­vät ohjel­maa salaa­mat­to­ma­na ja mak­sut­ta, ja joi­den toi­min­taa ei suin­kaan rahoi­te­ta TV-lupa­mak­suil­la, vaan ne jou­tu­vat perä­ti mak­sa­maan oikeu­des­taan toi­mia. Näi­den lisäk­si on huo­mat­ta­va mää­rä radiokanavia.

    Lisäk­si näil­le mai­ni­tuil­le kau­pal­li­sil­le TV- ja radio­ka­na­vil­le näyt­täi­si ole­van lähin­nä kulu­ja nykyi­sis­tä tekijänoikeuksista.

  100. Tääl­lä on tois­tel­tu ettei uuti­sil­la ole teki­jä­noi­keut­ta, asia ei käsit­tääk­se­ni ole ihan noin yksin­ker­tai­nen. Uutis­ta­pah­tu­maan ei tie­ten­kään voi olla mitään oikeuk­sia, mut­ta ei niis­tä kir­joi­tet­tu teks­ti täy­sin suo­ja­ton ole. Lai­na­ta saa, mut­ta pitem­pien pät­kien koh­dal­la ollaan sii­nä rajoil­la että onko teos­kyn­nys ylittynyt.

    Toi­saal­ta nor­maa­li jour­na­lis­ti­nen ohjeis­to neu­voo että tie­dot tuli­si itse tar­kis­taa, tämän takia suo­ra kopioin­ti on myös arve­lut­ta­vaa, jos Aamu­leh­den toi­mit­ta­ja luot­taa sokeas­ti Hesa­rin jut­tuun niin hän ei tee töi­tään. Tämän takia aja­tus että kos­ka samas­ta tapah­tu­mas­ta rapor­toi useam­pi toi­mi­tus, niin sii­tä on yli­tar­jon­taa, on vir­heel­li­nen. Uuti­sis­sa on kysy­mys pal­jon muus­ta­kin kuin sii­tä että rapor­toi­daan tapah­tu­mia, eri toi­mi­tuk­set mm. toi­mi­vat toi­si­aan korjaavina.

    Kuva­ma­te­ri­aa­li (haas­tat­te­lu­vi­deot, uutis­ku­vat) on täy­sin suojattua.

  101. Tie­de­mies:

    Ensin­nä­kin paten­tit ja teki­jä­noi­keu­den ovat kak­si eri asi­aa ja nii­tä puol­ta­via / vas­tus­ta­via argu­ment­te­ja ei kan­na­ta sekoit­taa toisiinsa.

    Kir­ja­kaup­pa mak­saa, kos­ka se saa myy­tyä kir­jat hyväl­lä katteella.
    Kil­pai­li­joil­la menee viik­ko­ja, ennen­kuin ne saa­vat kil­pai­le­van teok­sen markkinoille.”

    No voi se muu­ta­man euron mak­saa, mut­ta ei pal­joo enem­pää, kos­ka tus­kin nii­tä fane­ja nyt niin pal­joo on, jot­ka on val­mii­ta mak­sa­maan kir­jas­ta huo­mat­ta­vas­ti kor­keam­paa hin­taa vain sik­si, että saa­vat sen muu­ta­maa viik­koa aikai­sem­min käsiinsä.

    Olen toki siis samaa miel­tä, että teki­jä­noi­keuk­sia voi ja pitää ana­ly­soi­da tar­kas­te­le­mal­la nii­den aiheut­ta­mia kus­tan­nuk­sia ja niis­tä saa­ta­vaa hyö­tyä. Tätä ana­lyy­siä pitää kui­ten­kin teh­dä huo­lel­li­ses­ti eikä vaan hei­lu­tel­la käsiä.

    Mat­ti H: “nuo­ri mies ei ota kenel­tä­kään mitään pois”

    Se ottaa teki­jä­noi­keuk­sien omis­ta­jil­ta ne teki­jä­noi­keu­det pois. Siksi.

    (otta­mat­ta kan­taa sii­hen onko tuo­mio koh­tuul­li­nen tai “oikein”)

  102. No voi se muu­ta­man euron mak­saa, mut­ta ei pal­joo enem­pää, kos­ka tus­kin nii­tä fane­ja nyt niin pal­joo on, jot­ka on val­mii­ta mak­sa­maan kir­jas­ta huo­mat­ta­vas­ti kor­keam­paa hin­taa vain sik­si, että saa­vat sen muu­ta­maa viik­koa aikai­sem­min käsiin­sä.

    Ihmi­set ovat usein val­mii­ta mak­sa­maan useam­pia euro­ja sii­tä, että saa­vat saman kir­jan pari päi­vää aikai­sem­min. Tämä­kin on kui­ten­kin vähän sivuseikka.

    Kir­ja­kau­pat myy­vät pait­si pape­ria, lii­maa ja mus­tet­ta (tms, olkoon nämä nyt ne, mitä fyy­si­sen kir­jan teke­mi­nen mak­saa), myös sisäl­töä. Sisäl­lön arvo kulut­ta­jal­le muo­dos­tuu kah­des­ta teki­jäs­tä: sii­tä, että se sisäl­tö itses­sään on mielenkiintoista/tarpeellista/whatever, ja sii­tä, että se sisäl­tö on joten­kin valit­tu kai­ken sen muun mah­dol­li­sen sisäl­lön jou­kos­ta. (Jos ei pidä tätä arvok­kaa­na, kan­nat­taa lukea Bor­ge­sin Baa­be­lin kir­jas­to)

    Kir­jo­ja on myyn­nis­sä tiet­ty mää­rä ja tiet­ty vali­koi­ma ja ihmi­set käyt­tä­vät tie­tyn ajan ja tie­tyn vai­van kir­jo­jen hank­ki­mi­seen. Jos kir­ja­kau­pal­la on kes­kei­nen sijain­ti ja se on tun­net­tu laa­duk­kaas­ta vali­koi­mas­ta, ihmi­set mene­vät mie­lel­lään sin­ne asioi­maan, vaik­ka hin­ta siel­lä oli­si kor­keam­pi kuin kil­pai­li­joil­la. Sik­si esi­mer­kik­si Aka­tee­mi­nen kir­ja­kaup­pa voi myy­dä kir­jo­ja hie­man kal­liim­mal­la kuin kilpailijansa. 

    Kos­ka vali­koi­da joten­kin ennen pai­na­mis­ta ja lait­taa hyl­lyyn pai­na­mi­sen jäl­keen, jot­ta asiak­kaat voi­si­vat täs­tä arvos­ta jotain hyö­tyä ja kos­ka niin teh­dään nyt­kin posi­tii­vi­sel­la kat­teel­la, ihmi­set sel­väs­ti ovat val­mii­ta mak­sa­maan kir­jois­ta enem­män kuin pai­na­mi­sen, mus­teen, pape­rin, jne. hinnan. 

    Nyt­hän puo­lus­tus teki­jä­noi­keuk­sil­le menee niin, että teki­jä saa rojal­te­ja tms. kun kir­jo­ja myy­dään ja että tämä sii­vu myyn­ti­hin­nas­ta on vält­tä­mä­tön, jot­ta teki­jä voi­si saa­da edes jotain kir­jas­ta. Jopa näil­lä kor­keah­koil­la hin­noil­la ihmi­set osta­vat aika pal­jon kir­jo­ja ja esi­mer­kik­si Aka­tee­mi­sen vali­koi­ma on val­ta­va — voi­si väit­tää, että niin val­tai­sa, että ilman elekt­ro­ni­sia haku­pal­ve­lui­ta siel­tä ei enää löy­täi­si oikein mitään muu­ten kuin satunnaisesti. 

    Jos hin­ta pai­nuu alas­päin, niin minun on aika vai­kea kuvi­tel­la, että kysyn­tä vähe­ni­si. Päin­vas­toin, se toden­nä­köi­ses­ti nousi­si. Kir­ja­kau­pan kat­tei­den ei pitäi­si peri­aat­tees­sa pai­nua yhtään alem­mas, aina­kaan minä en ymmär­rä mitään meka­nis­mia, jol­la ne ale­ni­si­vat aina­kaan nyky­ti­lan­tees­sa. (Elekt­ro­ni­set kir­jat voi­vat nii­tä aika­naan pai­naa alas, mut­ta peri­aat­tees­sa tämä on täy­sin riip­pu­ma­ton mekanismi)

    Kos­ka tätä katet­ta siis on, niin kir­ja­kau­pan edel­leen kan­nat­tai­si mak­saa aina­kin jotain, että sai­si jon­kun kir­jan vali­koi­miin­sa. Jos kir­ja­kaup­pa on lisäk­si ainoa, jol­la mai­nit­tu kir­ja on vali­koi­mis­saan, se voi­si saa­da vie­lä aika pal­jon suu­rem­man kat­teen. Kir­ja­kaup­pa on siis val­mis mak­sa­maan jon­kun sum­man sii­tä, että saa kir­jan valikoimiinsa. 

    Okei, kopioin­nin mah­dol­li­suus lyhen­tää, ehkä mer­kit­tä­väs­ti­kin, sitä aikaa, jon­ka kir­ja on ainoas­taan yhdes­sä kau­pas­sa. Mut­ta min­kä­lai­set kir­jat sit­ten pää­ty­vät kopioi­tui­na kil­pai­li­joil­le? Var­mas­ti­kaan kil­pai­li­jat eivät halua kopioi­da mitä tahan­sa kir­jo­ja, kos­ka hyl­lyyn ei kan­na­ta lait­taa mitä vaan, joten kil­pai­li­jat kopioi­vat par­hai­ten myy­viä kirjoja.

    Mut­ta mis­tä ne tun­nis­ta­vat par­hai­ten myy­vät kir­jat ennen kuin ne ovat oikeas­ti myy­neet hyvin? He voi­vat pal­ka­ta jon­kun luke­maan kir­jat ja enna­koi­maan, mit­kä tule­vat ole­maan hyviä, mut­ta tämä­kin vie aikaa ja mak­saa. Hal­vem­paa on toden­nä­köi­ses­ti odot­taa että tulee joku bestseller.

    Mut­ta kun se on best­sel­ler, niin se tar­koit­taa, että ensim­mäi­se­nä mark­ki­noil­le sen tuo­nut on jo tie­nan­nut hyvin. 

    Se ottaa teki­jä­noi­keuk­sien omis­ta­jil­ta ne teki­jä­noi­keu­det pois. Siksi.

    Art­tu­ri yleen­sä argu­men­toi liber­taa­ris­ta näkö­kul­mas­ta, mut­ta tämä on kyl­lä jotain muu­ta. Omis­tusoi­keus on kon­kreet­ti­sen, rajat­ta­van ja pois­sul­jet­ta­van hyö­dyk­keen sosi­aa­li­nen sopi­mus myös liber­taa­ris­sa “luon­no­noi­keu­del­li­ses­sa” dis­kurs­sis­sa. Teki­jä­noi­keus ei ole nega­tii­vi­nen, vaan posi­tii­vi­nen oikeus, se on oikeus kiel­tää yksi­tyi­nen hyö­ty, jon­ka toteu­tu­mis­ta ei voi edes miten­kään havaita. 

    En vas­tus­ta kate­go­ri­ses­ti posi­tii­vi­sia oikeuk­sia, mut­ta Art­tu­ri on kyl­lä täy­sin epä­joh­don­mu­kai­nen täs­sä kan­nas­saan. Teki­jä­noi­keus on erään­lai­nen ste­roi­dein pum­pat­tu yksi­tyi­nen verotusoikeus.

    1. Tie­de­mie­hel­le:

      Vie­lä 2009 kir­ja pai­ne­taan kus­tan­ta­jan valit­se­mas­sa kir­ja­pai­nos­sa, mut­ta aika pian siir­ry­tään sii­hen, että kir­ja­kaup­pa tulos­taa sen. Se on logis­ti­ses­ti pal­jon jär­ke­väm­pää. Sil­loin ei syn­ny mitään aika­vii­vet­tä sii­tä, että kir­ja­kaup­pa tulos­taa sen mak­sa­mat­ta teki­jäl­le mitään, jos tämä mak­su ker­ran sää­de­tään vapaaehtoiseksi. 

      Muu­ten­kin aika­vii­veen voi pää­tel­lä sii­tä, kuin­ka kau­an sano­ma­leh­den pai­na­mi­seen menee. Kir­jan pai­na­mi­nen ei ole sen hitaampaa,vaan itsea­sias­sa nopeam­paa, kos­ka tait­toon kulu­va aika jää pois, kun sen voi skan­na­ta val­miik­si tai­te­tus­ta “alku­pe­räi­ses­tä” kirjasta.

      Kopioi­ta­vak­si tulee siis se kir­ja, jota asia­kas tulee kir­ja­kau­pas­ta osta­maan ja se kopioi­daan ja sido­taan asiak­kaan odottaessa. 

  103. Perin­tei­ses­ti mark­ki­na­ta­lous­yh­teis­kun­nis­sa on läh­det­ty sii­tä, että ihmi­sel­lä on vel­vol­li­suus huo­leh­tia itses­tään ja lähim­mäi­sis­tään ja väli­nei­nä tähän oikeu­det oman työn­sä tuo­tok­siin. Jär­jes­tel­mät, jos­sa nuo vel­vol­li­suu­det ja oikeu­det on vie­ty ovat toi­mi­neet mark­ki­na­ta­lout­ta huo­nom­min. Jos kei­no­te­koi­ses­ti mää­ri­te­tään joi­ta­kin töi­tä joi­den tuo­tok­siin teki­jäl­lä ei ole oikeuk­sia, täl­löin teki­jä jou­tuu itsen­sä elät­tääk­seen valit­se­maan vähem­män tuot­ta­via töi­tä. Täl­löin luo­vaa työ­tä vali­koi­tu­vat tekemään/rahoittamaan rik­kaim­mat joi­den­ka ei tar­vit­se ansai­ta työllänsä/rahoillansa rahaa.

    Eikö tämä argu­ment­ti kuu­lu käy­tän­nös­sä, että teki­jä­noi­keuk­sis­ta luo­pu­mi­nen aiheut­taa talous­kas­vun hidas­tu­mis­ta ja sik­si teki­jän oikeuk­sis­ta ei pidä luo­pua? Tätä argu­ment­tia on tääl­lä pyö­ri­tel­ty jo aika pal­jon ja hir­veän kon­kreet­ti­sia todis­tei­ta tämän ilmiön puo­les­ta ei ole vie­lä nous­sut esil­le. Onko sinul­la täs­tä jotain empii­ri­siä todisteita?

    Minus­ta sinun argu­men­toin­nis­sa­si on mui­ta­kin heik­kouk­sia. Ole­tat mie­les­tä­ni ilman syy­tä, että luo­van työn­te­ki­jät siir­tyi­si­vät teki­jä­noi­keuk­sis­ta luo­pu­mi­sen jäl­keen teke­mään vähem­män tuot­ta­via töi­tä. Mik­si näin kävi­si? Toi­saal­ta mik­si se, että varak­kaat vali­koi­tui­si­vat tekemään/rahoittamaan luo­vaa työ­tä oli­si ongel­ma? Eikö tahot, jot­ka rahoit­ta­vat mui­den (ei siis itsen­sä) luo­vaa työ­tä ole yleen­sä muu­ten­kin aika varakkaita?

    Tämä luo­van poten­ti­aa­lin haas­kaa­mi­nen oli­si edis­tyk­sen ja ongel­mien rat­kai­sun hidas­tu­mi­sen lisäk­si vaa­ral­lis­ta sik­si, että suo­rit­ta­van työn teki­jöi­tä on muu­tan­kin lii­kaa suh­tees­sa työ­paik­ko­jen tar­jon­taan. Jou­ti­laan huo­no-osai­sen väes­tön mää­rän lisään­ty­mi­nen taas lisää mm. konflik­tien ris­kiä. Tämä on eräs kes­kei­nen huo­mio mm. Mart­ti Ahti­saa­ren Nobel-puheessa.

    Minus­ta on aika kor­nia väit­tää, että tekijänoikeudet(tai muut imma­te­ri­aa­lioi­keu­det) joten­kin hel­pot­ta­vat jou­ti­laan huo­no-osai­sen väes­tön ase­maa. Juu­ri he hän teki­jä­noi­keuk­sis­ta ja paten­teis­ta eni­ten kär­si­vät. Voi­sin kuvi­tel­la, että esi­mer­kik­si Afri­kan val­tiot oli­si­vat aika innois­saan, jos sai­si­vat ilmaik­sek­si käyt­töön­sä kaik­ki yli­opis­to­jen oppi­kir­jat sekä lää­kä­tie­teen ja tek­nii­kan saavutukset…

  104. Koko tuo puhe mono­po­lis­ta on huu­haa­ta. Jos myyt toril­la hedel­miä, sinil­la on täy­si mono­po­li nii­hin omiin hedel­mii­si. Kukaan toi­nen ei voi nii­tä myy­dä. Kir­jai­li­jal­la on mono­po­li omaan kir­jaan­sa mut­ta kuka vaan voi kir­joit­taa toi­sen kirjan.”

    Jos minä nyt oikein ymmär­rän, mie­les­tä­si tusi­na­kios­ki­pok­ka­ria ja sha­kes­pea­rea voi ver­ra­ta samal­la taval­la kuin voi ver­ra­ta kah­den naa­pu­ri­ko­jun banaa­ne­ja. Minä olen tuos­ta vähän eri miel­tä. Lähem­pä­nä oli­si ver­taus appel­sii­ni­mo­no­po­liin, jol­le kyl­lä on pal­jon subs­ti­tuut­te­ja, mut­ta juu­ri samaa totet­ta ei sai­si myy­dä. Mono­po­li on mono­po­li, ei se huu­haak­si väit­tä­mäl­lä mik­si­kään muutu. 

    Ei ole mah­dol­lis­ta, kos­ka riit­tää, että yksi­kin nyrk­ki­pa­ja ottaa tavak­seen jää­dä aina sopi­mus­ten ulko­puo­lel­le. Sii­tä kas­vaa sil­loin mer­kit­tä­vä jake­li­ja nopeasti.”

    Et siis usko, että kir­jal­li­suu­den myyn­nis­sä pys­ty­tään kos­kaan tuot­ta­maan mitään lisä­ar­voa itse sisäl­lön lisäk­si? Tämä on se perim­mäi­nen kysy­mys täs­sä kes­kus­te­lus­sa. Jos tuo ote­taan pre­mis­sik­si, olet oikeas­sa. Ilman mono­po­lioi­keuk­sia ei kir­jo­ja syn­ny muus­ta moti­vaa­tios­ta kuin ker­to­mi­sen palos­ta. Minun mie­les­tä­ni tuo pre­mis­si vain on täy­sin vää­rä, enkä enää ymmär­rä miten voi­sin tuon osoit­taa, ellei­vät minun ja Tie­de­mie­hen esit­tä­mät mah­dol­li­set ansain­ta­mal­lit (jois­ta osaa jo käy­te­tään) rii­tä tuon pre­mis­sin vää­räk­si osoittamiseksi. 

    Tuo esi­tys tar­koit­taa yksi­kä­sit­tei­ses­ti, ettei kir­jai­li­ja voi ansai­ta rahaa kirjoillaan.”

    Vää­rin. Se tar­koit­taa yksi­kä­sit­tei­ses­ti, että kir­jai­li­ja ei voi ansai­ta yhtä pal­jon rahaa samal­la taval­la kuin aikai­sem­min. Minä en ole niin­kään huo­lis­sa­ni sii­tä mono­po­li­hy­vin­voin­ti­tap­pios­ta, että kir­jai­li­jat saa­vat “lii­kaa” rahaa. Minä olen huo­lis­sa­ni ensin­nä­kin sii­tä, että pal­jon eri­lais­ta kult­tuu­ria jää yksin­ker­tai­ses­ti tuot­ta­mat­ta kun mono­po­li­jär­jes­tel­mä kan­nus­taa rent-see­kin­giin eikä uuden inno­voi­mi­seen. Toi­sek­si olen huo­lis­sa­ni sii­tä, että mono­po­liin perus­tu­va jär­jes­tel­mä estää tehok­kaas­ti uusien ansain­ta­lo­gii­koi­den kehit­ty­mi­sen. Musiik­ki­teol­li­suus on tapel­lut kym­me­nen vuot­ta digi­ta­li­soin­nin mah­dol­li­suuk­sia vas­taan sen sijaan että oli­si alka­nut pal­ve­le­maan asiak­kai­taan tek­no­lo­gian tuo­mil­la uusil­la mah­dol­li­suuk­sil­la. Kir­jal­li­suus­teol­li­suu­den vii­vy­tys­tais­te­lu on ilmei­ses­ti alkamassa. 

    Jär­jes­tel­mät, jos­sa nuo vel­vol­li­suu­det ja oikeu­det on vie­ty ovat toi­mi­neet mark­ki­na­ta­lout­ta huonommin. ”

    Että pääs­täi­siin tuos­ta Art­tu­rin mai­nit­se­mas­ta käsien hei­lut­te­lus­ta, niin oli­si­ko miten­kään mah­dol­lis­ta, että esit­täi­sit yhden (1) tapauk­sen maa­il­man­his­to­rias­ta, jos­sa teki­jä­noi­keuk­sien hei­ken­tä­mi­nen oli­si “huo­non­ta­nut jär­jes­tel­män toi­min­taa”, miten tuon toi­min­nan sit­ten mää­rit­te­let­kin. Tai toi­sin päin, teki­jä­noi­keuk­sien kiris­tä­mi­nen oli­si paran­ta­nut jär­jes­tel­män toimintaa?

    Tääl­lä on tois­tel­tu ettei uuti­sil­la ole teki­jä­noi­keut­ta, asia ei käsit­tääk­se­ni ole ihan noin yksinkertainen.”

    Ei, mut­ta uuti­sil­la on huo­mat­ta­van pal­jon vähem­män käy­tän­nön teki­jä­noi­keuk­sia kuin monel­la muul­la imma­te­ri­aa­li­sil­la tuot­teil­la. (Tosin myön­nän, että uutis­ten tapauk­ses­sa monet ovat val­mii­ta mak­sa­maan pal­jon sii­tä, että saa­vat uuti­sen heti eikä vas­ta 25 sekun­tia myö­hem­min kuin muut)

    1. Yksin­kin tapaus.

      WSOY:llä oli aika­naan erit­täin hyvä “Alku­pol­ku”- ope­tus­tie­to­ko­ne­pe­li ala­kou­lu­lai­sil­le. Kos­ka oli sal­lit­tua — tai niin aika­kin teh­tiin — tuon ohjel­man kopioin­ti kave­ril­le, suo­sit­tua ohjel­maa myy­tiin niin vähän, että se lope­tet­tiin. Kulut­ta­jan tilan­ne ei voi paran­tua sii­tä, että tuo­tet­ta ei ole saa­ta­vis­sa mis­tään hin­nas­ta, kun sitä ver­ra­taan mah­dol­li­suu­teen ostaa tuo­te rei­luun hintaan.

  105. Osmo kir­joit­ti:
    Edel­leen olen sitä miel­tä, että mik­ro­mak­sut ovat paras vaih­toeh­to, kun­nes joku kek­sii paremman.

    Kom­men­tis­sa­ni 1.8. perus­te­lin mie­les­tä­ni parem­man tavan pal­ki­ta luo­van työn teki­jöi­tä. Se antaa teki­jäl­le ansait­se­man­sa palk­kion työs­tään, mini­moi yhteis­kun­nal­li­sen kont­rol­lin, vähen­tää tie­don­ja­ke­lun kus­tan­nuk­sia ja on lin­jas­sa sen kans­sa mihin suun­taan maa­il­man talout­ta tuli­si muu­ten­kin kehit­tää. Kiin­nos­tai­si tie­tää, pidät­kö sil­ti vie­lä mik­ro­mak­su­ja parem­pa­na jär­jes­tel­mä­nä ja jos pidät niin mil­lä perusteilla.

    Ton­ni käteen kirjoitti:
    Tämä luo­van poten­ti­aa­lin haas­kaa­mi­nen oli­si edis­tyk­sen ja ongel­mien rat­kai­sun hidas­tu­mi­sen lisäk­si vaa­ral­lis­ta sik­si, että suo­rit­ta­van työn teki­jöi­tä on muu­tan­kin lii­kaa suh­tees­sa työ­paik­ko­jen tar­jon­taan. Jou­ti­laan huo­no-osai­sen väes­tön mää­rän lisään­ty­mi­nen taas lisää mm. konflik­tien riskiä. 

    Hyvä tar­koi­tus. Mut­ta sen, miten hen­ki­sen työn teki­jöi­den jou­ti­lai­suut­ta voi­daan vähen­tää, olet ymmär­tä­nyt aivan vää­rin. Kau­pal­li­set, myy­tä­vät yksi­noi­keu­det teke­vät luo­van työn ansain­ta­ja­kau­mas­ta erit­täin epä­ta­sai­sen. Suur­ten yri­tys­ten muu­ta­mat suu­ret nimet tie­naa­vat ver­rat­to­mas­ti yli toi­meen­tu­lo­tar­peen­sa, kun pien­ten nimien suu­ri jouk­ko tie­naa työl­lään pal­jon alle koh­tuul­li­sen toi­meen­tu­lon. Edel­lyt­täen että ihmi­set käyt­tä­vät saman sum­man tai­tee­seen, tie­tee­seen ja tek­niik­kaan, ilman yksi­noi­keuk­sia toi­mien pal­jon suu­rem­pi osa hen­ki­sen työn teki­jöis­tä saa sii­tä koh­tuul­li­sen toimeentulon.

    Art­tu­ri kirjoitti:
    Mat­ti H: “nuo­ri mies ei ota kenel­tä­kään mitään pois”
    Se ottaa teki­jä­noi­keuk­sien omis­ta­jil­ta ne teki­jä­noi­keu­det pois. Siksi.

    Sai­var­te­lus­sa­kin on olta­va tark­ka. Nuo­ri mies ei suin­kaan ota teki­jä­noi­keuk­sia pois vaan louk­kaa nii­tä. Teki­jä­noi­keuk­sien pois­to niin kuin nii­den teke­mi­nen­kin on lain­laa­ti­joi­den vallassa.

  106. Kulut­ta­jan tilan­ne ei voi paran­tua sii­tä, että tuo­tet­ta ei ole saa­ta­vis­sa mis­tään hin­nas­ta, kun sitä ver­ra­taan mah­dol­li­suu­teen ostaa tuo­te rei­luun hintaan.”

    Alku­po­lun koh­dal­la tuot­teen saa­ta­vuus ei oli­si paran­tu­nut sii­tä että sen oli­si voi­nut jos­tain ilmai­sek­si lada­ta, kos­ka tuot­teen kehi­tys lop­pui, eivät­kä van­hat ver­siot enää toi­mi­neet kun­nol­la uudem­mis­sa koneis­sa. Tie­to­ko­neoh­jel­mien osal­ta teos­kap­pa­lei­den vapaa kopioin­ti-oikeus ei todel­la­kaan tar­koi­ta sitä että ohjel­ma säi­lyi­si mui­den kuin antiik­ki­tie­to­ko­ne­har­ras­ta­jien käytettävissä.

  107. WSOY:llä oli aika­naan erit­täin hyvä “Alku­pol­ku”- ope­tus­tie­to­ko­ne­pe­li ala­kou­lu­lai­sil­le. Kos­ka oli sal­lit­tua – tai niin aika­kin teh­tiin – tuon ohjel­man kopioin­ti kave­ril­le, suo­sit­tua ohjel­maa myy­tiin niin vähän, että se lope­tet­tiin.

    Öö… Jos se ohjel­ma oli­si ollut niin suo­sit­tu, niin var­maan sitä oli­si edel­leen saa­ta­vil­la. Vai onnis­tui­ko WSOY muka tuhoa­maan kaik­ki kopiot tietokoneohjelmasta? 

    Tcrown kiteyt­ti kor­keam­man tason perus­te­lut minus­ta hyvin. Mono­po­li­soin­ti tuho­aa vaih­toeh­toi­set rahoi­tus­mal­lit ja estää ansain­ta­me­ne­tel­mien kehit­tä­mi­sen. Se, että joku tuo­te on tuo­tu mark­ki­noil­le mono­po­li­soin­tia sil­mäll­lä­pi­täen ja tämä on sit­ten epä­on­nis­tu­nut kopioin­nin takia, ei tar­koi­ta ettei­kö tuo­tet­ta oli­si voi­nut tuo­da mark­ki­noil­le muul­la tavalla.

    Teki­jä­noi­keuk­sia puo­lus­tet­taes­sa vedo­taan täs­sä­kin kes­kus­te­lus­sa jat­ku­vas­ti sii­hen, että vain mono­po­li­soin­ti voi tuot­taa rahaa. On tot­ta, että esi­mer­kik­si minun esit­tä­mä­ni yksit­täi­set meka­nis­mit voi­vat olla hata­ria, mut­ta tähän vetoa­mi­nen on minus­ta kään­tei­sen todis­tus­taa­kan asettamista. 

    Yllä esi­te­tään, että uutis­pal­ve­luis­ta läh­tien kaik­ki kato­aa, jos teki­jä­noi­keu­det pois­te­taan tai edes hei­ken­ne­tään niitä. 

    Jos aja­tel­laan hei­ken­nyk­siä, niin tar­kal­leen kenen hyvin­voin­tia paran­taa se, että joku vuo­den tai kah­den takai­nen uutis­ku­va on vie­lä­kin teki­jä­noi­keuk­sin suo­jat­tu? Tai että jos teen englan­nin­kie­li­sen lyhy­te­lo­ku­van, jos­sa lau­le­taan “pal­jon onnea vaan”, niin jou­tui­sin mak­sa­maan War­ne­ril­le tekijänoikeuskorvauksia? 

    Kyl­lä todis­tus­taak­ka täs­sä minus­ta on niil­lä, jot­ka tätä rent-see­kin­giä kannattavat.

  108. Tiedemies:“Tekijänoikeus ei ole nega­tii­vi­nen, vaan posi­tii­vi­nen oikeus, se on oikeus kiel­tää yksi­tyi­nen hyö­ty, jon­ka toteu­tu­mis­ta ei voi edes miten­kään havaita.
    En vas­tus­ta kate­go­ri­ses­ti posi­tii­vi­sia oikeuk­sia, mut­ta Art­tu­ri on kyl­lä täy­sin epä­joh­don­mu­kai­nen täs­sä kan­nas­saan. Teki­jä­noi­keus on erään­lai­nen ste­roi­dein pum­pat­tu yksi­tyi­nen verotusoikeus.”

    Minä vas­ta­sin pel­käs­tään Mat­ti H:n kysy­myk­seen miten imma­te­ri­aa­li­sen omis­tusoi­keu­den rik­ko­mus on eri asia kuin luon­non tilas­ta ker­to­van tie­don levitys.

    Niin kau­an kuin meil­lä on mää­ri­tel­ty omis­tusoi­keus täl­lai­seen tuot­tee­seen on ihan nor­maa­lia, että omis­tusoi­keu­den varas­ta­mi­ses­ta jou­tuu vas­tuuseen. Minä nimen omaan sanoin, että se ei ole kan­nan otto tämän omis­tusoi­keu­den puo­les­ta eikä sitä vastaan.

    Minä oon sinun kans­sa samaa miel­tä patent­tien ja teki­jä­noi­keuk­sis­ta luo­pu­mi­ses­ta sil­lä edel­ly­tyk­sel­lä, että kult­tuu­rin ja tie­don tuot­ta­mis­ta ei sosia­li­soi­da sen var­jol­la lisää. (Siis tyy­liin, jos lää­ke­pa­ten­tit lope­tet­tai­siin, niin tilal­le perus­tet­tai­siin viras­to, joka jakai­si tut­ki­musa­vus­tuk­sia yri­tyk­sil­le ja mää­rit­te­li­si mikä lää­ke on hyvä ja mikä huono.)

  109. Tätä kir­ja­kaup­pa-ilman-teki­jä­noi­keuk­sia ‑kes­kus­te­lua vai­vaa minus­ta mie­li­ku­vi­tuk­sen puu­te. Hel­pos­ti juu­tu­taan arvon­vä­lit­tä­mi­sen toi­min­ta­lo­gii­kan visioi­mi­ses­sa niuk­kuu­teen perus­ta­viin mal­lei­hin, jot­ka muka­mas syn­nyt­tä­vät kil­pai­lua kir­ja­kau­poil­le. Niuk­kuus ja kaik­ki sii­hen perus­tu­va­han läh­tee ros­ka­ko­riin saman­tien, jos läh­de­tään sii­tä, että teki­jä­noi­keuk­sia ei ole.

    Jos ker­ran kir­ja­kau­pas­sa voi­daan teh­dä mikä tahan­sa kir­ja (mihin kir­ja­kau­pal­la on pää­sy) asiak­kaan odot­taes­sa, niin mik­sei sit­ten saman­tien han­ki­ta kun­nan kir­jas­toon vero­ra­hoil­la kir­jo­jen teke­mi­seen vaa­dit­ta­vat väli­neet? Kai­kil­la oikeus käy­dä pai­nat­ta­mas­sa vaik­ka­pa itse­pal­ve­lu- lait­teel­la mitä halu­aa ja mak­su asiak­kaal­ta sivu­mää­rän ja lisä­maus­tei­den (väri­ku­vat, kovat kan­net jne.) mukaan. Mihin­kä ihmee­seen tar­vit­tai­siin kir­ja­kaup­po­ja täs­sä kuvios­sa? Kir­jas­tos­sa on osaa­mi­nen ja ymmär­rys kir­jal­li­suu­den, luku­käyt­täy­ty­mi­sen, teos­hal­lin­noin­nin jne. suh­teen. Asiak­kaat voi­si­vat kir­jan pai­na­mi­sen ja luke­mi­sen jäl­keen halu­tes­saan palaut­taa kir­jat kir­jas­toon lai­nat­ta­vak­si, jol­loin sai­si palau­tus­hy­vi­tyk­sen, vas­taa­vas­ti kuin nyt saa pullonpalautuksestakin.

    Kir­ja­kau­pat eivät voi­si tuot­taa mitään lisä­ar­voa ket­juun, jos­sa kir­ja kul­kee kir­jai­li­jal­ta (kir­jan kir­joit­ta­mi­nen) kir­jas­ton (kir­jan teke­mi­nen ja jake­lu) kaut­ta luki­jal­le, joten kir­ja­kaup­po­ja ei tar­vit­tai­si mihin­kään. Kor­kein­taan mark­ki­na­ra­koa jäi­si toi­mi­jal­le, joka toi­si juu­ri oikeat kir­jat luki­joi­den käteen eli pai­nat­tai­si kir­jas­tos­sa “oikei­ta” kir­jo­ja ja kan­tai­si ne “oikei­den” ihmis­ten luok­se kadun var­teen tai postilaatikkoon.

    Ainoa poh­dit­ta­va kysy­mys täs­sä­hän on vaan miten luki­jan anta­ma arvo kir­jas­ta välit­tyy kir­jai­li­jal­le. Kaik­ki muut arvon­vä­lit­ty­mis­ket­jun osat (tek­ni­nen pai­na­mi­nen, logis­tiik­ka, luki­joi­den miel­ty­mys­ten tun­te­mi­nen jne.) ovat tri­vi­aa­le­ja tai nykyi­sen­kal­tai­sia haasteita.

    Arvon­vä­lit­ty­mi­nen luki­jal­ta kir­jai­li­jal­le voi­si men­nä esim. val­tion mono­po­li­na: 1. vain kir­jas­tos­sa saa pai­naa kir­jo­ja kau­pal­li­ses­sa tar­koi­tuk­ses­sa. 2. Kir­jas­tot jyvit­tä­vät sovi­tun sii­vun kir­jan­pai­na­mis­mak­suis­ta kir­jai­li­joil­le. Täs­sä tai­si olla Osmon pel­kää­mä kuk­ka­hat­tu­tä­ti-vaa­ra, joten tämä ei ehkä oli­si halu­tuin mal­li (tämä oli­si myös lii­an kan­kea, kos­ka vaa­tii top-down ‑hal­lin­non).

    Toi­nen vaih­toeh­to oli­si yleis­ten nor­mien yllä­pi­tä­mä mal­li: Kir­jai­li­jat valit­se­vat itsel­leen sopi­van viral­li­sen brän­dä­tyn net­ti­koh­taa­mis­pai­kan (vir­tu­aa­li­nen kir­ja­kaup­pa), jos­sa voi käy­dä hake­mas­sa kir­jaan liit­ty­vää tie­toa, kes­kus­te­le­mas­sa ja “kuu­lu­maan” kir­jan tai gen­ren syn­nyt­tä­mään yhtei­söön. Siel­tä voi­si myös tila­ta kir­jan, jon­ka kir­jai­li­jan valit­se­ma pai­no­ta­lo sit­ten teki­si ja jos­ta se kul­keu­tui­si luki­jan pos­ti­laa­tik­koon tai kir­jai­li­jan hyväk­sy­mään fyy­si­seen kaup­paan. Kir­jois­ta sai­si mak­saa kir­jai­li­jan tah­don ohjai­le­man sum­man rahaa, mut­ta jos se oli­si lii­an kor­kea niin “lail­li­sen piraa­tin” voi­si tila­ta “mus­tas­ta pörs­sis­tä”. Yhtei­söön kuu­lu­mi­sen ja kir­jai­li­jan tuot­ta­man arvon tun­nus­ta­mi­sen nor­mit yllä­pi­täi­si­vät kir­jai­li­jan tulo­ja. Jos jon­kun kir­jai­li­jan kir­jat eivät ole arvok­kai­ta, niin niis­tä ei mak­set­tai­si vaan ne luet­tai­siin ilmai­sek­si. Jos jon­kun arvos­te­tun kir­jai­li­jan luki­jat haluai­si­vat olla mak­sa­mat­ta kir­jas­ta niin muu yhtei­sö “pakot­tai­si” sosi­aa­li­sel­la pai­nos­tuk­sel­la mak­sa­maan. Ja jos sit­ten­kään luki­ja ei mak­sai­si niin niis­tä ei tar­vit­se välit­tää, kos­ka eivät halua kuu­lua ko. yhteisöön.

    Minus­ta pahim­pia luk­kiut­ta­via teki­jöi­tä täs­sä kes­kus­te­lus­sa on läh­teä liik­keel­le jon­kin­lai­ses­ta ihmi­soi­keu­des­ta saa­da arvoa teok­sil­leen. Teok­set ovat juu­ri niin arvok­kai­ta muil­le kuin he teok­sen arvon koke­vat. Jos kir­joi­tat kir­jo­ja, joi­ta kukaan ei arvos­ta, niin ei sii­tä “kuu­lu” sinul­le mak­saa. Jos kir­joi­tat kir­jo­ja, joi­ta arvos­te­taan, niin sinun ei tar­vit­se kuin näyt­tää tyh­jää kuk­ka­roa ja sinul­le maksetaan.

    Vas­ta­kom­ment­ti edel­li­seen on ilmi­sel­väs­ti se, että ihmi­set eivät mak­sa sel­lai­ses­ta, jon­ka saa ilmai­sek­si. Tämä voi olla hyvin­kin tot­ta, mut­ta jos näin on, niin vika ei ole ihmi­ses­sä vaan sii­nä mil­lä pitäi­si mak­saa. Nykyi­nen raha on väli­nee­nä umpi­sur­kea ja pitäi­si­kin kes­kit­tää voi­ma­va­rat vaih­toeh­tois­ten raha­ta­louk­sien käyt­töön­ot­toon, jois­sa on lupaa­via mah­dol­li­suuk­sia vält­tää val­lit­se­van rahan ongelmat.

  110. Oska­ri Huusko:

    > Tätä argu­ment­tia on tääl­lä pyö­ri­tel­ty jo aika pal­jon ja hir­veän kon­kreet­ti­sia todis­tei­ta tämän ilmiön puo­les­ta ei ole vie­lä nous­sut esil­le. Onko sinul­la täs­tä jotain empii­ri­siä todisteita?

    > Minus­ta sinun argu­men­toin­nis­sa­si on mui­ta­kin heik­kouk­sia. Ole­tat mie­les­tä­ni ilman syy­tä, että luo­van työn­te­ki­jät siir­tyi­si­vät teki­jä­noi­keuk­sis­ta luo­pu­mi­sen jäl­keen teke­mään vähem­män tuot­ta­via töi­tä. Mik­si näin kävisi?

    Empii­ri­ses­ti olen havain­nut, että ihmi­set pyrkivät
    valit­se­maan lei­pä­työk­seen sel­lai­sen, jos­ta he pys­ty­vät ansait­se­maan rahaa. Jot­ta rahaa voi ansai­ta täy­tyy tuot­taa jota­kin myy­tä­väk­si kel­paa­vaa. Jos työn tulok­sia ei voi myy­dä, sitä ei voi ottaa lei­pä­työk­si. Myös­kään sel­lais­ta työ­tä ei kan­na­ta yksi­tyi­sil­lä mark­ki­noil­la teet­tää, joka ei tuo­ta jota­kin myy­tä­väk­si kelpaavaa.

    > Toi­saal­ta mik­si se, että varak­kaat vali­koi­tui­si­vat tekemään/rahoittamaan luo­vaa työ­tä oli­si ongel­ma? Eikö tahot, jot­ka rahoit­ta­vat mui­den (ei siis itsen­sä) luo­vaa työ­tä ole yleen­sä muu­ten­kin aika varakkaita?

    Meil­lä on hou­ku­tel­tu suu­ri osa ikä­luo­kas­ta kor­kea­kou­luo­pin­toi­hin, jot­ka anta­vat val­miu­det eri­lai­siin luo­viin töi­hin. Monil­la heis­tä on varo­jen sijas­ta vel­kaa opin­to­jen jäl­keen ja he haluai­si­vat työs­sään hyö­dyn­tää oppi­mi­aan tai­to­ja mah­dol­li­sim­man moni­puo­li­ses­ti, mak­saa vel­kan­sa pois ja raken­taa itsel­leen muka­van elämän. 

    Useim­mil­le yksi­tyi­sil­le työ­nan­ta­jil­le työn teet­tä­mi­nen on raha­nan­sait­se­mis­kei­no. Jot­kut ovat jopa sitä miel­tä, että osa­keyh­tiön ainoa tar­koi­tus on voi­ton maksimointi.

    > Minus­ta on aika kor­nia väit­tää, että tekijänoikeudet(tai muut imma­te­ri­aa­lioi­keu­det) joten­kin hel­pot­ta­vat jou­ti­laan huo­no-osai­sen väes­tön ase­maa. Juu­ri he hän teki­jä­noi­keuk­sis­ta ja paten­teis­ta eni­ten kär­si­vät. Voi­sin kuvi­tel­la, että esi­mer­kik­si Afri­kan val­tiot oli­si­vat aika innois­saan, jos sai­si­vat ilmaik­sek­si käyt­töön­sä kaik­ki yli­opis­to­jen oppi­kir­jat sekä lää­kä­tie­teen ja tek­nii­kan saavutukset…

    Voin ker­toa iloi­sen uuti­sen. He saa­vat IPR:ien alai­sen aineis­ton vapaas­ti hyö­dyn­net­tä­väk­seen käyt­töön­sä nii­den voi­mas­sao­loa­jan pää­tyt­tyä. Tus­kin he oli­si­vat kaik­kea tätä omin nok­ki­neen tuos­sa ajas­sa saa­neet kehi­tet­tyä. Mikä on koh­tuul­li­nen hin­ta kenel­le­kin min­kä­kin IPR-alai­sen aineis­ton hyö­dyn­tä­mi­ses­tä onkin sit­ten eril­li­nen kysy­mys. Jol­lain taval­la afrik­ka­lai­set oli­si hyvä saa­da kan­sain­vä­li­seen työn­ja­koon parem­min mukaan, mut­ta sekin on eril­li­nen kysy­mys. Jou­ti­laan huo­no-osai­sen väes­tön aiheut­ta­ma konflik­ti­ris­ki ei vali­tet­ta­vas­ti ole ainoas­taan Afri­kan ongel­ma. Tai­si­vat ne maka­sii­nit palaa meilläkin.

    tcrown:
    > Että pääs­täi­siin tuos­ta Art­tu­rin mai­nit­se­mas­ta käsien hei­lut­te­lus­ta, niin oli­si­ko miten­kään mah­dol­lis­ta, että esit­täi­sit yhden (1) tapauk­sen maa­il­man­his­to­rias­ta, jos­sa teki­jä­noi­keuk­sien hei­ken­tä­mi­nen oli­si “huo­non­ta­nut jär­jes­tel­män toi­min­taa”, miten tuon toi­min­nan sit­ten mää­rit­te­let­kin. Tai toi­sin päin, teki­jä­noi­keuk­sien kiris­tä­mi­nen oli­si paran­ta­nut jär­jes­tel­män toimintaa?

    Vii­me laman yhtey­des­sä Suo­mi oli menos­sa kon­kurs­siin. Ulos­pää­sy­tie raken­net­tiin kehit­tä­mäl­lä pit­kä­jän­tei­seen opis­ke­luun ja työ­hön kan­nus­ta­via raken­tei­ta tavoit­tee­na siir­ty­mä low-tech bulk­ki­vien­ti­maas­ta high-tech maak­si. Tämä tapah­tui yhden vuo­si­kym­me­nen eli 90-luvun aika­na. Yhte­nä täl­lai­se­na pit­kä­jän­tei­seen työ­hön kan­nus­ta­va­na raken­tee­na hyö­dyn­net­tiin maa­il­mal­la jo ole­mas­sao­le­vaa IPR-lain­sää­dän­töä ja päi­vi­tet­tiin Suo­men lain­sää­dän­tö sitä vastaavaksi.

    Täs­tä lamas­ta ylös­nousuun tar­vi­taan tai­teet ja design mukaan insi­nöö­rien kimp­paan uusien vien­ti­tuot­tei­den kehit­tä­mi­sek­si. Lisäk­si sitä parem­pi, mitä useam­pi kaup­pa­tie­tei­li­jä alkaa myyn­ti­hom­miin. Kovin moni (ihmi­nen tai yri­tys) ei tosin “kan­sal­li­sen (tai maa­il­man­laa­jui­sen) edun nimis­sä” viit­si­si tai voi­si vuo­sia ja vuo­si­kym­me­niä ilmai­sek­si kehi­tel­lä uusia vien­ti­tuot­tei­ta, jos tie­täi­si että valmistus/jakeluteknisesti tehok­kaam­pi yri­tys (tai val­tio) sai­si sii­tä kai­ken tulon. 

    En ole niin fakii­ri for­maa­lis­sa mate­ma­tii­kas­sa, että osai­sin vään­tää täs­tä mal­lin joka mate­maat­ti­sel­la tiuk­kuu­del­la todis­tai­si halua­man­ne asiat. Toi­saal­ta minus­ta sel­lai­sen vään­tä­mi­seen ei ole vält­tä­mä­tön­tä pal­ka­ta ketään näi­den asioi­den hah­mot­ta­mi­sek­si riit­tä­väl­lä tark­kuu­del­la ja todennäköisyydellä.

  111. Yhteen­ve­to­na tähä­nas­ti­sesd­ta, kir­jal­li­jan työn rahoit­ta­mi­sek­si on tois­tai­sek­si esitetty 

    1) Ei mitään. Kir­jai­li­ja kir­joit­ta­koon sano­mi­sen halus­ta. Päi­vä suo­la­kai­vok­ses­sa ja yöt kirjoittamassa.
    2) Pala­taan mese­naat­tien aikaan. Tähän mal­liin luen myös Mat­ti H:n esit­tä­män mik­ro­lah­joi­tus­ten mal­lin, kos­ka pyy­tet­tö­mäs­tä lah­joi­tuk­ses­ta­han sii­nä on kyse.
    3) Val­tio rahoit­taa kir­ja­li­li­jan työn ja valit­see siis samal­la sen, kuka elää kir­joit­ta­mal­la ja kuka ei.
    4) Teok­sen rahoi­te­taan pii­lot­ta­mal­la nii­den sisään tuo­te­mai­nok­sia, kuten nykyi­sin teh­dään pal­jon ame­rik­ka­lai­sis­sa elo­ku­vis­sa ja televisiosarjoissa. 

    Minus­ta nämä kaik­ki vaih­toeh­dot ovat huo­non­nuk­sia nykyi­seen, jos­sa kir­jan saa oste­tuk­si koh­tuu­hin­nal­la ja jos ei halua ostaa, saa kir­jas­tos­ta vähän ajan kulut­tua ilmai­sek­si. Aika köy­häk­si meni­si tarjonta.

  112. Minus­ta pahim­pia luk­kiut­ta­via teki­jöi­tä täs­sä kes­kus­te­lus­sa on läh­teä liik­keel­le jon­kin­lai­ses­ta ihmi­soi­keu­des­ta saa­da arvoa teok­sil­leen. Teok­set ovat juu­ri niin arvok­kai­ta muil­le kuin he teok­sen arvon koke­vat. Jos kir­joi­tat kir­jo­ja, joi­ta kukaan ei arvos­ta, niin ei sii­tä “kuu­lu” sinul­le mak­saa. Jos kir­joi­tat kir­jo­ja, joi­ta arvos­te­taan, niin sinun ei tar­vit­se kuin näyt­tää tyh­jää kuk­ka­roa ja sinul­le mak­se­taan.

    Olen täs­tä kyl­lä­kin eri miel­tä. Ongel­ma on todel­li­nen sii­nä mie­les­sä, että kir­jan (tai muun teok­sen) teke­mi­nen mak­saa, kir­jan tapauk­ses­sa se on kir­jai­li­jan kir­joit­ta­mi­sen vaih­toeh­tois­kus­tan­nus, elo­ku­vien koh­dal­la on näyt­te­li­jöi­den palk­kaa ja muu­ta sen­sel­lais­ta. Toi­saal­ta raja­kus­tan­nus­hin­noit­te­lu — joka liki­pi­täen toteu­tuu sil­loin, kun teok­sia saa kopioi­da mie­li­val­tai­ses­ti — tuot­taa hyvin lähel­lä nol­laa ole­van hinnan. 

    Elo­ku­vien ja musii­kin koh­dal­la ongel­ma on kuvit­teel­li­nen: Musiik­ki­kei­kois­ta suos­tu­taan mak­sa­maan pal­jon ja muusi­kot tie­naa­vat niil­lä hyvin. Teat­te­ri­le­vi­tys on elo­ku­vayh­tiöil­le iso bis­nes, eikä teat­te­rien kan­na­ta pääs­tää piraat­ti­ko­pioi­ta kil­pai­li­joil­le, joten teat­te­ri­le­vi­tyk­sen tulot eivät romah­tai­si vaik­ka elo­ku­via sai­si kopioi­da. Koti­kat­se­lu ei ola kovin vah­va subs­ti­tuut­ti teat­te­ri­käyn­neil­le, eikä tule ole­maan­kaan, kos­ka teat­te­rien tek­niik­ka on väis­tä­mät­tä hui­mas­ti parempi. 

    Kir­jo­jen koh­dal­la yllä käy­dys­sä kes­kus­te­lus­sa on aina­kin omis­sa ansain­ta­lo­gii­kan ehdo­tuk­sis­sa­ni auk­ko­ja, mut­ta tämä on sil­ti tois­si­jais­ta. Ei minus­ta ole tar­peen pos­tu­loi­da ansain­ta­lo­giik­kaa etu­kä­teen, kos­ka jos kysyn­tää on ja tar­jon­ta uhkaa hii­pua, niin mark­ki­noil­la on “rahaa pöy­däl­lä” ja joku kek­sii kei­non mak­saa riit­tä­väs­ti kir­jai­li­joil­le, jot­ta myy­tä­vää sisäl­töä syntyy. 

    Ei kukaan muu ole väit­tä­nyt, että sisäl­tö vain “tulee jos­tain”, kuin teki­jä­noi­keuk­sien puolustajat.

    1. Teat­te­ri­le­vi­tys on elo­ku­vayh­tiöil­le iso bis­nes, eikä teat­te­rien kan­na­ta pääs­tää piraat­ti­ko­pioi­ta kil­pai­li­joil­le, joten teat­te­ri­le­vi­tyk­sen tulot eivät romah­tai­si vaik­ka elo­ku­via sai­si kopioida.

      Jos Kor­son Kinol­la on vaih­toeh­to­na joko hank­kia vuo­kraa­mal­laan elo­ku­val­la pää­sy­lip­pu­tu­lo­ja noin sadal­ta kat­so­jal­ta tai vaih­toeh­toi­ses­ti pan­na pys­tyy net­ti­pal­ve­lin, joka myy (digi­taa­lis­ta) kopio­ta elo­ku­vas­ta kai­kil­le maa­il­man elo­ku­vas­tu­dioil­le euron hin­nal­la, olet­ko var­ma, että ensim­mäi­nen vaih­toeh­to on sil­lä edul­li­sem­pi? Jos Kor­son Kinol­ta ostet­tu on yhtä lail­li­nen kuin alku­pe­räi­sel­tä tuot­ta­jal­ta ostet­tu, Kor­son Kino saa elo­ku­vas­ta peri­aat­tees­sa yhtä pal­jon rahaa kuin alku­pe­räi­nen, sato­ja mil­joo­nia euro­ja elo­ku­vaan pan­nut tuo­tan­to­yh­tiö, kos­ka se pys­tyy myy­mään täy­tin lail­li­ses­ti samaa tuo­tet­ta. Ellei sit­ten Mom­bain Kino pilaa mark­ki­noi­ta ja myy 50 sentillä…

  113. Osmo esit­ti nel­jä mah­dol­lis­ta rahoi­tus­mal­lia, mut­ta väi­te, että ne oli­si­vat “ainoat esi­te­tyt” on vää­rä. Täs­sä­kin kes­kus­te­lus­sa on ollut mui­ta mah­dol­li­suuk­sia, eikä nii­tä oikeas­ti ole kumot­tu, vaik­ka tuos­sa yllä niin väitetään.

    5) Itse pos­tu­loin, että kir­jal­li­suu­den jäl­leen­myy­jien kan­nat­taa rahoit­taa vaik­ka alan yhtei­sil­lä kau­pal­li­sil­la “apu­ra­hoil­la” hyvää kir­jal­li­suut­ta, jot­ta saa­vat jotain myy­tä­vää. Tämä on täy­sin eri asia kuin val­tion rahoittama.
    6) Pos­tu­loin, että ison jäl­leen­myy­jän kan­nat­taa mak­saa up-front mak­su kir­jai­li­jal­le, jon­ka kir­jo­jen se uskoo myy­vän hyvin. Väi­tin, että kir­ja myi­si aina­kin nyky­olois­sa useam­pia viik­ko­ja hyväl­lä kat­teel­la ennen­kuin kil­pai­li­jat pää­si­si­vät tuo­maan omat kopion­sa mark­ki­noil­le. Tämä ei kumou­du sil­lä, että väi­te­tään “ihan koh­ta” ole­van kan­nat­ta­vaa tulos­taa kir­jat kau­pas­sa. Nyt niin ei aina­kaan teh­dä, joten en ymmär­rä mik­si niin teh­täi­siin heti huo­men­na, jos kopioin­ti­kiel­to kumottaisiin.
    7) mui­ta ansain­ta­lo­gii­koi­ta voi­daan kehit­tää, mut­ta ei kehi­te­tä nyt, kos­ka mono­po­li­soin­ti domi­noi mark­ki­noi­ta. Tämä on klas­si­nen esi­merk­ki sii­tä, miten mono­po­li­soin­ti tuho­aa hyvin­voin­tia myös dynaa­mi­ses­ti: Mono­po­lien kan­nat­taa jar­rut­taa kei­nol­la mil­lä hyvän­sä kil­pai­lul­lis­ten subs­ti­tuut­tien mark­ki­noil­le­tu­loa. Vaih­toeh­toi­nen ansain­ta­lo­giik­ka voi­si olla hyö­dyl­li­nen jol­lain odot­ta­mat­to­mal­la taval­la muul­la­kin alalla. 

    Mitään kovaa dataa ei ole esit­tää sii­tä, mitä tapah­tui­si, jos teki­jä­noi­keuk­sis­ta nyky­muo­dos­sa luo­vut­tai­siin. Kan­nat­taa kui­ten­kin huo­ma­ta, että lähes mikä tahan­sa kom­pro­mis­si nyky­ti­lan­tees­sa oli­si paran­nus. Useim­mat kir­jat tuot­ta­vat suu­rim­man osan tulois­ta ensim­mäi­sen vuo­den aika­na (Flint aina­kin väit­ti, että uuden kir­jan myyn­nis­tä 80% tapah­tuu ensim­mäi­sen kol­men kuu­kau­den aika­na). Jos siis rajai­sim­me teki­jä­noi­keu­den vaik­ka­pa yhteen vuo­teen (1v), niin kir­jai­li­jat menet­täi­si­vät mak­si­mis­saan 20% tuloistaan. 

    Nykyi­sin teki­jä­noi­keus on voi­mas­sa 70 vuot­ta teki­jän kuo­le­man jäl­keen. Tätä ei voi miten­kään perus­tel­la “kan­nus­tin­vai­ku­tuk­sen” kautta. 

    Toki, jos perus­te­lu­na käy­te­tään muu­ta kuin kan­nus­tin­vai­ku­tus­ta, niin sit­ten tuo­ta voi joten­kin yrit­tää, mut­ta se menee­kin sit­ten jo muuk­si perus­te­luk­si kuin sosi­aa­li­sen hyvin­voin­nin maksimoimiseksi.

    1. Tuos­sa vuo­den ajas­sa oli jo jotain jär­keä. Käy­tän­nös­sä­hän aika on nyt noin kol­me kuu­kaut­ta, jon­ka jäl­keen kir­jan voi hakea ilma­sek­si kir­jas­tos­ta. Minä olen argu­men­toi­nut sitä vas­taan, ettei teki­jä­noi­keu­det oli­si voi­mas­sa minuuttiakaan. 

      Hel­sin­gis­sä toi­mii ja tuol­lai­nen kir­ja ker­ral­laan tulos­ta­mo. Se tulos­taa vain asiak­kaan omia teke­lei­tä, kos­ka sil­lä ei ole oikeut­ta muu­hun, mut­ta jos oli­si, sil­loin siel­tä sai­si tie­tys­ti sopu­hin­taan min­kä kir­jan tah­jan­sa. Tulos­tus käy nopeam­min kuin alku­pe­räis­tuot­teen kul­jet­ta­mi­nen Kir­ja­vä­li­tyk­sen varas­tos­ta Hyvinkäältä. 

      Tuo ehdo­tus 5) sisäl­tää sen aja­tuk­sen, että noil­la kir­jal­li­suu­den jäl­leen­myy­jil­lä oli­si mono­po­li, jota muut eivät voi­si ohit­taa. Mihin tämä aja­tus perus­w­tuu. Par­hai­ten menes­tyy tie­tys­ti se jake­lu­ka­na­va, joka ei haas­kaa raho­jaan noi­hin apurahoihin. 

      Kir­jai­li­ja saa kir­jas­taan noin 2 euroa kap­pa­leel­ta. Sel­lais­ta­kin voi­si aja­tel­la, että kus­tan­ta­jan oikeu­det kes­täi­si­vät lyhyem­män ajan ja kir­jai­li­jan vähän pidem­pään. Tuo 2 €/kirja ei ole kovin paljon.

  114. Osmo: Unoh­dit tär­keim­män, eli ne vie­lä kek­si­mät­tö­mät rahoi­tus­mal­lit, joi­ta kukaan ei voi täs­sä kes­kus­te­lus­sa esit­tää, mut­ta jot­ka mark­ki­nat kui­ten­kin kehit­tä­vät, jos niil­lä on sii­hen kan­nus­tin, eli jos tie­toa ja kult­tuu­ria tuo­te­taan muu­ten lii­an vähän.

  115. 1) Ei mitään. Kir­jai­li­ja kir­joit­ta­koon sano­mi­sen halus­ta. Päi­vä suo­la­kai­vok­ses­sa ja yöt kirjoittamassa.
    2) Pala­taan mese­naat­tien aikaan. Tähän mal­liin luen myös Mat­ti H:n esit­tä­män mik­ro­lah­joi­tus­ten mal­lin, kos­ka pyy­tet­tö­mäs­tä lah­joi­tuk­ses­ta­han sii­nä on kyse.
    3) Val­tio rahoit­taa kir­ja­li­li­jan työn ja valit­see siis samal­la sen, kuka elää kir­joit­ta­mal­la ja kuka ei.
    4) Teok­sen rahoi­te­taan pii­lot­ta­mal­la nii­den sisään tuo­te­mai­nok­sia, kuten nykyi­sin teh­dään pal­jon ame­rik­ka­lai­sis­sa elo­ku­vis­sa ja televisiosarjoissa.

    5) Joku tai­si ehdot­taa myös, että pai­ne­taan kir­jan leh­dil­le mainoksia(vertaa nykyi­set sano­ma­leh­det) — vaik­ka­pa joka sivun ala­lai­taan. E‑kirjoissa mai­nok­set voi­si­vat olla bannereita.

    Näi­tä voi kek­siä lisää:

    6) Lisä­ar­vo­pal­ve­lut, ensim­mäi­se­nä mie­leen tulee Eri­kois­pai­nok­set ja keräi­ly­kap­pa­leet, kir­jai­li­jan sig­nee­raa­mat pai­nok­set. Ihmi­set mak­sa­vat usko­mat­to­mia hin­to­ja keräi­lye­si­neis­tä, jos oikeat kir­jat har­vi­nais­tu­vat e‑kirjan tiel­tä, eri­kois­pai­nos bis­nes kasvanee.

    7)Joku tai­si linkata(tähän tai johon­kin muu­hun kes­kus­te­luun) musii­kin puo­lel­ta tilas­ton, jon­ka mukaan musii­kin alal­la live-esiin­ty­mi­set ja musiik­ki­kou­lu­tus ovat kan­san­ta­lou­del­li­ses­ti mer­kit­tä­väm­piä ilmiöi­tä kuin musii­kin myynti(jos tämä ei pidä paik­kaan­sa kor­jat­kaa ihmees­sä). Monet kir­jai­li­jat pitä­vät jo nyt luen­to­ja ja kou­lu­tuk­sia, etc. Ehkä tämä bis­nes kas­vai­si, jos tätä kir­jai­li­jat jou­tui­si­vat oikeas­ti kehit­te­le­mään uusia sivubisneksiä. 

    8) Kirjan(ja var­sin­kin hyvän kir­jan) kir­joit­ta­mi­nen tuo yleen­sä kir­jai­li­jal­le jul­ki­suut­ta. Näin oli­si myös teki­jä­noi­ke­det­to­mas­sa maa­il­mas­sa. Maa­il­mas­sa lie­nee mil­joo­nia tapo­ja, joil­la jul­ki­suut­ta voi muut­taa rahak­si… ööh… No, tämä ei ehkä oli­si tie parem­paan maailmaan.

    Ongel­ma täl­lai­sia ansain­ta­mal­le­ja kehi­tel­les­sä on se, ettei hyvä bis­nes­idea tai ansain­ta­lo­giik­ka ole vält­tä­mät­tä itses­tään sel­vä ennen kuin se on laa­jal­le levin­nyt. Kuten yllä on todet­tu moneen ker­taan teki­jä­noi­keu­det jar­rut­ta­vat uusien ansain­ta­lo­giik­ko­jen kehitystä…

    1. 5) Joku tai­si ehdot­taa myös, että pai­ne­taan kir­jan leh­dil­le mainoksia(vertaa nykyi­set sano­ma­leh­det) – vaik­ka­pa joka sivun ala­lai­taan. E‑kirjoissa mai­nok­set voi­si­vat olla bannereita.

      Monen­nen­ko ker­ran pitää sanoa, ettei tämä toi­mi. Jos sinä kir­joi­tat kir­jan ja ajat­te­let rahoit­taa sen mai­nok­sil­la, minä voin pai­naa sinun kir­jas­ta­si kil­pai­le­van pai­nok­sen, jos­sa on toi­set mai­nok­set, jois­ta rahat tule­vat minul­le. Jos sinul­la ja minul­la on sinun kir­joit­ta­maa­si kir­jaan täs­mäl­leen samat oikeui­det, sinun on vai­kea ansai­ta sil­lä minua enem­pää — pait­si kul­ke­mal­la mak­sul­li­ses­ta semi­naa­ris­ta toi­seen, jol­loin sen seu­raa­van kir­jan kir­joit­ta­mi­nen saa­kin jäädä.

  116. Pala­taan mese­naat­tien aikaan. Tähän mal­liin luen myös Mat­ti H:n esit­tä­män mik­ro­lah­joi­tus­ten mal­lin, kos­ka pyy­tet­tö­mäs­tä lah­joi­tuk­ses­ta­han sii­nä on kyse. 

    Näin lyhyeen kri­tiik­kiin Osmo saa mah­tu­maan kak­si vää­rin­tul­kin­taa. Miten sel­lai­nen osto­ta­pah­tu­ma on pyy­tee­tön, jos­sa ihmi­set halua­vat ostaa jon­kin tuot­teen ja mak­sa­maan sii­tä rahaa ja saa­vat tuot­teen, jos rahaa on tar­peek­si ja eivät saa, jos sitä ei ole tar­peek­si? Eikö tämä ole pyy­teel­lis­tä kau­pan­käyn­tiä? Ja mis­tä tämä mik­ro­lah­joi­tuk­sen aja­tus, kun nime­no­maan toin ilmi, että osta­ja­na voi olla niin yksi­tyi­siä kuin yhtei­sö­jä, jopa yhteis­kun­ta osta­mas­sa mak­ro­ra­hoin oppi­kir­jo­ja yms. ylei­seen käyttöön?

    Lisäk­si sivuu­tit tär­keim­män point­ti­ni, sen että sil­lä, miten tuo­tan­toa kan­nus­te­taan, on suu­ri vai­ku­tus sii­hen, mil­lais­ta tuo­tan­toa saa­daan ja että sil­lä, mil­lais­ta tuo­tan­toa saa­daan, on suu­ri mer­ki­tys sil­le, miten ihmis­ten sosi­aa­li­set suh­teet raken­tu­vat ja miten tuo­tan­to koh­te­lee luon­toa. Eikö täl­lä asial­la ole mitään merkitystä?

    1. Mat­ti H:lle

      Sen takia, että jos minä ajat­te­len, että muut mak­sa­koot, saan sen tuot­teen joka tapauk­ses­sa, jos muut mak­sa­vat. Jos muut eivät mak­sa, minun raha­ni eivät var­maan­kaan rii­tä mak­sa­maan sitä yksin. Vain sii­nä tapauk­ses­sa, että minun kym­me­nen euroa­ni oli­si­vat se vii­mei­nen, sil­lä oli­si vai­ku­tus­ta lop­pu­tu­lok­seen. Jos las­ku­ri osoit­tai­si, että enää kym­me­nen euroa puut­tuu. voi­sin joko mak­saa tai jää­dä odot­te­le­maan, että jku muu mak­saa ja mak­saa vas­ta parin vii­kon kulut­tua, jos todel­la­kaan kukaan muu ei maksa. 

      Kyse on sel­väs­tä pyy­teet­tö­mäs­tä lah­joi­tuk­ses­ta. Van­han ajan mese­naa­til­la­kin oli on suo­rem­pi suh­de oman panok­sen ja lop­pu­tu­lok­sen välillä.

  117. Tiedemies:“Tätä ei voi miten­kään perus­tel­la “kan­nus­tin­vai­ku­tuk­sen” kautta.”

    Tot­ta­kai voi. Voi­han ikuis­ta omis­tusoi­keut­ta resurs­sei­hin­kin perus­tel­la kan­nus­tin­vai­ku­tuk­sel­la ihan samal­la tavalla.

  118. Useim­mat kir­jat tuot­ta­vat suu­rim­man osan tulois­ta ensim­mäi­sen vuo­den aika­na (Flint aina­kin väit­ti, että uuden kir­jan myyn­nis­tä 80% tapah­tuu ensim­mäi­sen kol­men kuu­kau­den aika­na). Jos siis rajai­sim­me teki­jä­noi­keu­den vaik­ka­pa yhteen vuo­teen (1v), niin kir­jai­li­jat menet­täi­si­vät mak­si­mis­saan 20% tuloistaan. ”

    Täs­sä jää ehkä dynaa­mi­set vai­ku­tuk­set huo­miot­ta. Jos kir­jan sai­si (käy­tän­nös­sä) ilmai­sek­si vuo­den pääs­tä itsel­leen omak­si, luu­len että aika moni siir­tää han­kin­tan­sa hiuk­ka­sen myöhemmäksi.

    Kir­jas­tos­ta saa­mi­nen ei ole sama asia, se on heik­ko subs­ti­tuut­ti. Kir­jo­ja halu­taan esi­tel­lä kir­ja­hyl­lys­sä, kerä­tä, antaa perin­tö­nä lap­sil­le, ava­ta ensim­mäi­sen ker­ran, jne. Kir­jas­tos­ta kun lai­naa kir­jan niin se val­miik­si nuh­rui­nen, luke­mi­sen kans­sa on kii­re, sitä ei voi lai­na­ta eteen­päin ja lopuk­si pitää vie­lä rou­da­ta takai­sin kir­jas­toon. Ei niin että kir­jas­tot oli­si­vat huo­no pal­ve­lu, toki ne ovat hyö­dyl­li­siä, mut­ta ne ovat onnek­si sen ver­ran huo­no­ja ettei ne suo­raan kil­pai­le kir­ja­kaup­po­ja vas­taan. Ilmai­set kir­jat sen sijaan kilpailisvat.

  119. Tot­ta­kai voi. Voi­han ikuis­ta omis­tusoi­keut­ta resurs­sei­hin­kin perus­tel­la kan­nus­tin­vai­ku­tuk­sel­la ihan samal­la tavalla.”

    Toki–mitä pidem­pi omis­tusoi­keus, sitä suu­rem­pi kan­nus­tin­vai­ku­tus. Toki useim­mis­sa tapauk­ses­sa ero sil­lä, onko omis­tusoi­keus voi­mas­sa 10 vuot­ta vai 250 vuot­ta on täy­sin teo­reet­ti­nen. Jo vii­den­kym­me­nen vuo­den pääs­tä omis­tusoi­keus useim­piin alun­pe­rin suo­sit­tui­hin­kin kir­joi­hin on var­maan­kin käy­tän­nös­sä arvo­ton. Poik­keuk­sia­kin toki on, ja voi olla että vaik­ka­pa Hemingway oli­si kir­joit­ta­nut enem­män jos oli­si tien­nyt että lap­sen­lap­set sii­tä hyö­ty­vät. Parin kir­jan jäl­keen Hemingway var­maan jopa tie­si että hänen kir­joil­laan oli­si kysyn­tää vie­lä sato­jen vuo­sien päästä.

    Se mitä kan­nus­tin­vai­ku­tuk­sil­la sen sijaan ei voi perus­tel­la, on ret­roak­tii­vi­set piden­nyk­set teki­jä­noi­keuk­siin. Vaik­ka nyt teki­jä­noi­keu­det muu­tet­tai­siin ikui­sik­si, on täy­sin var­maa ettei se moti­voi­si Hem­mingway­tä kir­joit­ta­maan yhtään mitään. Kuol­lei­ta ei voi kan­nus­taa teke­mään mitään. Nämä ret­roak­tii­vi­set piden­nyk­set (joi­ta Dis­ney kai lähin­nä ansiok­kaas­ti ajaa), on täy­sin jär­jet­tö­miä asioi­ta yhteis­kun­nan tasolla.

  120. Sen takia, että jos minä ajat­te­len, että muut mak­sa­koot, saan sen tuot­teen joka tapauk­ses­sa, jos muut mak­sa­vat. Jos muut eivät mak­sa, minun raha­ni eivät var­maan­kaan rii­tä mak­sa­maan sitä yksin. Vain sii­nä tapauk­ses­sa, että minun kym­me­nen euroa­ni oli­si­vat se vii­mei­nen, sil­lä oli­si vai­ku­tus­ta lopputulokseen. 

    Ihmi­siä on kui­ten­kin eri­lai­sia. Vaik­ka sinä ajat­te­let, että muut mak­sa­koon, on myös ihmi­siä, jot­ka ajat­te­le­vat että minä mak­san. Näi­tä saat­taa olla jopa enem­mis­tö. Ihmi­set­hän käy­vät vai­vo­jaan sääs­tä­mät­tä äänes­tä­mäs­sä­kin, vaik­ka kaik­ki hyvin tie­tä­vät, että yhdel­lä äänel­lä ei ole mitään mer­ki­tys­tä lop­pu­tu­lok­sen kan­nal­ta. Toi­mi­vat­ko he pyy­teet­tö­mäs­ti? Kuka tie­tää, mut­ta en ole kos­kaan täs­sä yhtey­des­sä tör­män­nyt tähän sanavalintaan. 

    Et vie­lä­kään otta­nut kan­taa var­si­nai­seen pointtiini.

  121. En ole, eikä tie­tääk­se­ni kukaan muu­kaan teki­jä­noi­keuk­sien vas­tus­ta­ja ole, esit­tä­nyt, ettei­kö kah­den­vä­li­siä sopi­muk­sia voi­si teh­dä niin, että vaik­ka Kor­so saa levi­tys­ko­pion sil­lä edel­ly­tyk­sel­lä, ettei lai­ta sitä jake­luun. Jos Kor­so lait­taa sen jake­luun, niin elo­ku­vayh­tiö ei Kor­sol­le myy sitä ensim­mäis­tä kopio­ta seu­raa­val­la kerralla. 

    Lisäk­si en ole kuul­lut kenen­kään esit­tä­neen, että pla­gioin­ti tai tois­ten tava­ra­merk­kien vapaa käyt­tö oli­si mitään muu­ta kuin tavan­omai­seen hui­jauk­seen ver­rat­ta­va teko. Ei siis niin, että Niken ken­kien näköi­set mut­ta ilman Niken merk­kiä ole­vat ken­gät oli­si­vat lait­to­mat, vaan niin, että jos ken­kiä myy­dään Niken val­mis­ta­mi­na, niin kysees­sä oli­si yksin­ker­tai­ses­ti saman­lai­nen kuin myi­si vet­tä viinana. 

    Minus­ta yllä vähän aliar­vioi­daan ihmis­ten halua mak­saa “rei­lu hin­ta” tms. Jos meil­lä oli­si “ser­ti­fioi­dut kir­ja­kau­pat”, jot­ka sitou­tu­vat mak­sa­maan kir­jai­li­joil­le vapaa­eh­toi­ses­ti, niin nämä itse­tu­los­tus­pal­ve­lut nol­la­mar­gi­naa­leil­la jäi­si­vät toden­nä­köi­ses­ti kat­teis­saan jäl­keen. Tämä ei ole sama kuin että ihmi­set mak­sai­si­vat vapaa­eh­toi­ses­ti yli­mää­räis­tä sinän­sä, vaan ihmi­set oli­si­vat val­mii­ta mak­sa­maan brändistä.

    Osmon argu­ment­ti toi­mi­si joten­kin, jos Bura­naa ei myy­täi­si lain­kaan. Bura­naa kui­ten­kin myy­dään enem­män useim­pia kil­pai­li­joi­den ibu­pro­fee­ni­val­mis­tei­ta, vaik­ka Bura­nan hin­ta on liki kak­sin­ker­tai­nen. En tie­dä mikä Bura­nan mark­ki­nao­suus on, mut­ta minul­la on muis­ti­ku­va, että se oli­si pari vuot­ta taka­pe­rin ollut liki 50% ibu­pro­fee­ni­val­mis­teis­ta. Jos mie­li­ku­va­ni on oikea, niin se teo­reet­ti­nen vii­te­ke­hys joka väit­tää mar­gi­naa­li­hin­noit­te­lun toteu­tu­van ilman teki­jä­noi­keuk­sia, on empii­ri­ses­ti väärä.

    Sik­si myös mai­nos­ta­jat oli­si­vat val­mii­ta rahoit­ta­maan brän­dä­tyn kir­ja­kau­pan tuotteita. 

    Osmon main­osar­gu­ment­ti on lisäk­si vähän ongel­mal­li­nen sik­si­kin, että sen nojal­la pitäi­si alkaa jo val­mis­tel­la lakia, joka kiel­tää mai­nok­set blok­kaa­vat ohjelmat.

    1. Pien­tä hou­ku­tus­ta voi kon­kurs­siä lähes­ty­väl­lä Kor­son elo­ku­va­teat­te­ril­la olla lopet­ta­mi­sen sijas­ta kaa­pa­ta suu­ren ame­rik­ka­lai­sen elo­ku­van myyn­ti itsel­leen. Tähän näh­den uhkaus, ettei voi teh­dä sitä kuin ker­ran saman­ni­mi­se­nä, ei tun­nu niin hirveältä. 

      Kun Tie­de­mies ensin hali­si pois­taa elo­ku­vien tekih­jä­noi­keu­det, hän halu­aa kui­ten­kin ne takai­sin yksi­tyi­si­nä sopi­muk­si­na, joil­la ilmei­ses­ti kui­ten­kin on val­tion siu­naus niin että sopi­mus­ta rik­ko­va voi­daan haas­taa oikeu­teen? Muut­tui­ko jokin?

      Muu­ten teks­ti viit­taa sii­hen, että kir­jai­li­joi­den ansiot perus­tu­vat vapaa­eh­toi­siin lah­joi­tuk­siin, sii­hen, että ihmi­set halua­vat mak­saa vapaa­eh­toi­ses­ti kir­jai­li­jal­le sii­tä, että luke­vat hänen teks­ti­ään. Jos kaik­ki näin todel­la teki­si­vät, mikä oli­si muuttunut?

      Tuo Bura­na esi­merk­ki on haus­ka. Olen käyt­tä­nyt sitä itse­kin. En usko, että ihmi­set halua­vat sii­nä mak­saa brän­dis­tä sinän­sä, vaan ne todel­la luu­le­vat, että on kyse eri lääk­kees­tä. ker­rot­ta­koon nyt kai­kil­le, että puol­ta hal­vem­pi Ibusal tulee samas­ta teh­taas­ta. Lää­ke paka­taan Bura­nak­si tai Ibusa­lik­si sen mukaan, kum­paa oste­taan enemmän.

      (Otin muu­ten aika­naan Alkon toi­mi­tus­joh­ta­jak­si kave­rin, joka oli onnis­tu­nut täs­sä kah­den hin­nan järjs­tel­mäs­sä Orio­nil­la. Ajat­te­lin, että pys­tyi­si myy­mään kos­sua­kin tyh­mil­le tuplahinnalla)

  122. Minä en näe ongel­maa kau­no­kir­jal­li­suu­den tai musiik­ki­tal­len­tei­den myyn­nis­sä tilan­tees­sa, jos­sa teki­jä­noi­keuk­sia ei ole.

    Tai­teen­te­ki­jä saa­vut­taa suo­sio­ta jul­kai­se­mal­la ilmai­sek­si. Suo­sit­tu tai­teen­te­ki­jä voi myy­dä teos­kap­pa­lei­ta ihan hyvin rahaa vas­taan, vie­lä­pä tar­vit­taes­sa hin­ta­dif­fe­roi­mal­la siten, että näis­tä teok­sis­ta val­mis­te­taan usei­ta eri hin­tai­sia variant­te­ja asia­kas­kun­nan innos­tu­nei­suu­den ja mak­su­ky­vyn mukaan. 

    Tätä teh­dään jo. Musiik­ki­puo­lel­la erin­omai­nen esi­merk­ki on Nine Inch Nails (Trent Rez­nor) ja levy Ghosts, joka toden­nä­köi­ses­ti oli­si tuot­ta­nut osa­puil­leen yhtä pal­jon voit­toa ilman teki­jä­noi­keuk­sia­kin: http://en.wikipedia.org/wiki/Ghosts_I–IV#Release_versions

  123. Monen­nen­ko ker­ran pitää sanoa, ettei tämä toi­mi. Jos sinä kir­joi­tat kir­jan ja ajat­te­let rahoit­taa sen mai­nok­sil­la, minä voin pai­naa sinun kir­jas­ta­si kil­pai­le­van pai­nok­sen, jos­sa on toi­set mai­nok­set, jois­ta rahat tule­vat minulle. ”

    Koi­te­taan ava­ta tuon mys­ti­sen voit­ta­mat­to­man kil­pai­li­jan teh­tä­vän han­ka­luut­ta musiik­ki­puo­lel­ta. De fac­to kaik­ki kos­kaan teh­ty musiik­ki on saa­ta­vil­la ilmai­sek­si ver­kos­ta. Nyt meil­lä siis pitäi­si teo­rian mukaan aivan var­mas­ti olla kii­na­lai­nen pal­ve­lun­tar­joa­ja, joka ei väli­tä vähää­kään teki­jä­noi­keuk­sis­ta, ja pys­tyy myy­mään musii­kin oma­kus­tan­nus­hin­nal­la. Mis­sä tuo on? Paras mihin tois­tai­sek­si on pääs­ty lie­nee The Pira­te Bay. Kyl­lä, siel­tä löy­tyy mel­kein kaik­ki mah­dol­li­nen, mut­ta sil­kan son­nan seas­ta sen oikean tava­ran löy­tä­mi­nen vaa­ti aikaa. Joten yllä­tys, yllä­tys, Itu­nes ja muut pys­ty­vät hel­pos­ti kil­pai­le­maan TBP:n kans­sa takaa­mal­la sisäl­lön laa­duk­ku­den ja tar­joa­mal­la hyvät hakuo­mi­nai­suu­det. On joten­kin käsit­tä­mät­tö­män nai­vi aja­tus, että ihmi­set eivät oli­si val­mii­ta mak­sa­maan laa­dun­var­mis­tuk­ses­ta ja help­pou­des­ta. Kyl­lä, nii­tä kil­pai­li­joi­ta tulee, mut­ta ei ole help­poa kai­vaa esiin sitä, jota ei käy­te­tä lap­si­por­non­vä­li­tyk­sen peiteoperaationa. 

    Tuo ehdo­tus 5) sisäl­tää sen aja­tuk­sen, että noil­la kir­jal­li­suu­den jäl­leen­myy­jil­lä oli­si mono­po­li, jota muut eivät voi­si ohit­taa. Mihin tämä aja­tus perus­w­tuu. Par­hai­ten menes­tyy tie­tys­ti se jake­lu­ka­na­va, joka ei haas­kaa raho­jaan noi­hin apurahoihin. ”

    Tähän argu­ment­tiin oli­si joten­kin pal­jon hel­pom­paa uskoa, jos itu­nes ja spo­ti­fy eivät musiik­ki­puo­lel­la oli­si olemassa.

    Jos Kor­son Kinol­la on vaih­toeh­to­na joko hank­kia vuo­kraa­mal­laan elo­ku­val­la pää­sy­lip­pu­tu­lo­ja noin sadal­ta kat­so­jal­ta tai vaih­toeh­toi­ses­ti pan­na pys­tyy net­ti­pal­ve­lin, joka myy (digi­taa­lis­ta) kopio­ta elo­ku­vas­ta kai­kil­le maa­il­man elo­ku­vas­tu­dioil­le euron hinnalla”

    Elo­ku­vayh­tiö voi hel­pos­ti digi­taa­li­ses­ti vesi­lei­ma­ta levi­tys­kap­pa­leet ja saa­da sel­vil­le kuka on vuo­ta­nut oman kap­pa­leen­sa maa­il­mal­le. Kah­den­vä­li­sel­lä sopi­muk­sel­la sit­ten tode­ta, että edel­leen­le­vit­tä­mi­nen on kiel­let­ty ja men­nä oikeuteen/lopettaa yhteis­työn. Tie­tys­ti, kaik­ki täl­lai­set ovat vain hidas­tei­ta ja krä­kät­tä­vis­sä, ja kulut­ta­ja­puo­lel­la tuol­lais­ten sopi­mus­ten teke­mi­nen on vai­keam­paa, kuten DRM-sot­ku on osoittanut.

    Vii­me laman yhtey­des­sä Suo­mi oli menos­sa kon­kurs­siin. Ulos­pää­sy­tie raken­net­tiin kehit­tä­mäl­lä pit­kä­jän­tei­seen opis­ke­luun ja työ­hön kan­nus­ta­via raken­tei­ta tavoit­tee­na siir­ty­mä low-tech bulk­ki­vien­ti­maas­ta high-tech maak­si. Tämä tapah­tui yhden vuo­si­kym­me­nen eli 90-luvun aika­na. Yhte­nä täl­lai­se­na pit­kä­jän­tei­seen työ­hön kan­nus­ta­va­na raken­tee­na hyö­dyn­net­tiin maa­il­mal­la jo ole­mas­sao­le­vaa IPR-lain­sää­dän­töä ja päi­vi­tet­tiin Suo­men lain­sää­dän­tö sitä vastaavaksi.”

    Se, että IPR-lain­sää­dän­nön kehit­ty­mi­sel­lä oli­si ollut mer­kit­tä­vä suo­men nousus­sa lamas­ta kuu­los­taa hiu­kan per­soo­nal­li­sel­ta his­to­rian tul­kin­nal­ta, mut­ta oli­si­ko sinul­la antaa vii­tet­tä johon­kin mis­sä oli­si lis­tat­tu IPR:n mer­kit­tä­viä muu­tok­sia 90 luvun alku­puo­lel­la ja vie­lä ide­aa­li­ta­pauk­ses­sa ana­ly­soi­tu nii­den vaikutuksia?

    Voi olla, että usko­ni mark­ki­noi­den kaik­ki­voi­puu­teen on täs­sä asias­sa lii­an nai­vi, ja mark­ki­na­vir­heet aiheut­tai­si­vat lii­an suu­ren hyvin­voin­ti­tap­pion. Vaik­ka näin oli­si, sil­ti oikea mars­si­jär­jes­tys oli­si ensin havai­ta tuo mark­ki­na­vir­he, ja vas­ta sit­ten alkaa kor­jaa­maan sitä. Täl­tä var­maan tun­tui niis­tä, jot­ka yrit­ti­vät selit­tää neu­vos­to­liit­to­lai­sil­le, että yhteis­kun­ta voi toi­mia mark­ki­na­me­ka­nis­min avul­la. (Art­tu­ril­le disclai­mer, yllä­ole­va mie­li­pi­tee­ni ei kos­ke kaik­kia markkinoita)

    Tot­ta­kai voi. Voi­han ikuis­ta omis­tusoi­keut­ta resurs­sei­hin­kin perus­tel­la kan­nus­tin­vai­ku­tuk­sel­la ihan samal­la tavalla.”

    Haluai­sit­ko selit­tää kan­nus­tin­vai­kut­teet tapauk­ses­sa jos­sa teki­jä­noi­keuk­sia on piden­net­ty takautuvasti?

    Luon­nos­tel­laan lop­puun oma näke­myk­se­ni tule­vai­suu­den kir­jal­li­suu­den mah­dol­li­ses­ta lii­ke­toi­min­ta­mal­lis­ta ilman teki­jä­noi­keuk­sia (jon­ka aina­kin osit­tain olen jo esit­tä­nyt, mitä minun ei kyl­lä pitäi­si tar­vi­ta esit­tää, ja mitä en mie­les­tä­ni Osmon lis­tas­ta löytänyt):

    Ensin luo­daan bran­di, jon­ka alla toi­mi­vat kir­ja­kau­pat ovat sitou­tu­neet myy­mään vain kir­jo­ja, jois­ta ovaat teh­neet sopi­muk­sen kir­jai­li­jan kanssa.

    Seu­raa­vak­si kir­ja­kaup­pa luo käyt­tö­liit­ty­män, jos­ta kir­jo­ja ja nii­den sisäl­töä on help­po selail­la, hakea, lukea ja tila­ta pape­ri­ver­sioi­ta. Tämän käyt­tö­liit­ty­män käyt­tä­mi­ses­tä veloi­te­taan rahaa, joka sit­ten allo­koi­daan kau­pan ja kir­jai­li­jan sopi­muk­sen mukaan kau­pal­le, selat­tu­jen ja tilat­tu­jen kir­jo­jen kir­jai­li­joil­le ja mah­dol­li­sel­le painotalolle.

    Kir­ja­kaup­pa voi rajoit­taa käyt­tö­liit­ty­mää tek­ni­ses­ti ja sopi­mus­tek­ni­ses­ti siten, että pal­ve­lun suo­ra repli­koi­mi­nen on riit­tä­vän vai­ke­aa. Pitää muis­taa, että kil­pai­le­van pal­ve­lun ei tar­vit­se olla pal­joa­kaan huo­nom­pi tai vai­keam­pi löy­tää, niin asiak­kaat eivät jak­sa näh­dä vaivaa.

    1. tcrow­nin pitäi­si päät­tää, ovat­ko teki­jä­noi­keu­det suo­jat­tu­ja (oikeu­den omis­ta­ja voi­kiel­tää edel­leen levit­tä­mi­sen) vai eivät­kö ole. Jos digi­taa­li­sel­la vesi­lei­mal­la voi pal­jas­taa, kuka kel­vo­ton luvat­ta levit­tää kopioi­ta ja haas­taa hänet oikeu­teen, tulee minul­le joten­kin vai­ku­tel­ma, että se oli­si siis kiel­let­tyä. Aiem­min kuvit­te­lin tcrow­nin esit­tä­neen, että kaik­ki teki­jä­noi­keu­det kumot­tai­siin, eikä elo­ku­van tuot­ta­ja voi­si kiel­tää kopioi­den levit­tä­mis­tä. Jos voi kiel­tää, mikä on muut­tu­nut nykyisestä?

      Se, ettei nyky­maa­il­mas­sa toi­mi­ta kuten ennus­tin teh­tä­väk­si, jos kaik­ki teki­jä­noi­keu­den kumo­taan, saat­taa joh­tua sii­tä, ettei nii­tä ole kumot­tu. Maa­il­mas­sa jos­sa ei ole mitään teki­jä­noi­keuk­sia ja nii­den levit­tä­mi­nen ilmai­sek­si on täy­sin luon­nol­lis­ta ja hyväk­syt­tyä, toi­mi­taan tie­tys­ti toi­sin kuin maa­il­mas­sa, jos­sa niin ei saa tehdä. 

      Juu­ri kir­jan osal­ta nuo kaa­vai­lusi perus­tu­vat sil­kaan hyvän­te­ke­väi­syy­teen asiak­kaal­ta, kos­ka jo skan­naa­mal­la kir­jas­ta saa­daan täs­mäl­leen sama tuo­te kuin se alku­pe­räis­tuo­te, jota kir­ja­kaup­pa myy. Se ei ole käyt­tä­jän kan­nal­ta yhtään huo­nom­pi. Kaik­kea tuon, jota suun­nit­te­let, kan­nat­tai­si toteut­taa (Kir­ja­ker­hot oli­vat muu­ten jos­kus aikia lähel­lä tuo­ta ide­aa), mut­ta sen tuek­si pitäi­si välis­tä vetä­mi­nen — aina­kin siis kau­pal­li­nen välis­tä vetä­mi­nen — kiel­tää. Maa­il­mas­sa­si­han ei edes sil­lä käyt­tö­liit­ty­mäl­lä ole suo­jaa kopioi­jaa vas­taan. Onko sil­lä brän­dil­lä suojaa?

      Minä en vas­tus­ta lii­ke­toi­min­ta­mal­lin muut­ta mis­ta toi­sen­lai­sek­si, mut­ta vas­tus­tan sitä aja­tus­ta, että minul­la oli­si täs­mäl­leen sama oikeus kuin sinul­la teh­dä rahaa kir­jal­la, jon­ka sinä olet kirjoittanut.

  124. Pien­tä hou­ku­tus­ta voi kon­kurs­siä lähes­ty­väl­lä Kor­son elo­ku­va­teat­te­ril­la olla lopet­ta­mi­sen sijas­ta kaa­pa­ta suu­ren ame­rik­ka­lai­sen elo­ku­van myyn­ti itsel­leen. Tähän näh­den uhkaus, ettei voi teh­dä sitä kuin ker­ran saman­ni­mi­se­nä, ei tun­nu niin hir­veäl­tä.

    Ei täs­sä nyt mitään ihmeel­lis­tä ole. Jos elo­ku­vien jake­lu­ka­na­vaan ei voi­si luot­taa, tuo­tan­to­yh­tiöt perus­tai­si­vat itse elokuvateatterit.

    Kun Tie­de­mies ensin hali­si pois­taa elo­ku­vien tekih­jä­noi­keu­det, hän halu­aa kui­ten­kin ne takai­sin yksi­tyi­si­nä sopi­muk­si­na, joil­la ilmei­ses­ti kui­ten­kin on val­tion siu­naus niin että sopi­mus­ta rik­ko­va voi­daan haas­taa oikeu­teen? Muut­tui­ko jokin?

    En minä halua palaut­taa teki­jä­noi­keuk­sia. Kah­den­vä­li­set sopi­muk­set ovat ihan eri asia kuin teki­jä­noi­keu­det. Ei sii­hen tar­vi­ta teki­jä­noi­keuk­sia, että teh­dään kah­den­vä­li­siä sopi­muk­sia. Sopi­muk­siin lai­te­taan yleen­sä myös vahin­gon­kor­vaus­py­kä­lät rik­ko­mus­ten varalta.

    Piraat­ti­le­vi­tyk­seen pää­tyy DVD-levy­jen kopioi­ta sil­loin, kun DVD:n saa jos­tain ostet­tua. TV-sar­jo­jen jak­sot­kin pää­ty­vät tor­rent­tei­hin heti ensie­si­tys­ten jäl­keen (jos­kus pää­tyy kai jo vähän ennen), tätä ei teki­jä­noi­keu­den pois­to voi miten­kään kri­mi­na­li­soi­da, jos se on ker­ran näy­tet­ty jul­ki­ses­ti (esim. lähe­tet­ty radio­aal­loil­la digi­taa­li­se­na) niin se on sen jäl­keen public domai­nis­sa jo de fac­to nyt­kin. Kir­jat pää­ty­vät public domai­niin kun kir­ja on myy­ty yleisölle. 

    Nyt­hän meil­lä on “default” ase­tuk­se­na se, että kir­jan tai DVD:n osta­va ikään­kuin tekee täl­lai­sen sopi­muk­sen. Tämä on jo minus­ta vää­rin, mut­ta sekään ei ole se pahin ongel­ma, jos ihan moraa­lis­ta näkö­kul­maa aja­tel­laan (tehok­kuu­den kan­nal­ta se on toki yhtä paha asia). Pahin ongel­ma on, että jos jokin lähe­te­tään radio­aal­loil­le kai­kel­le kan­sal­le kuul­ta­vak­si, niin se muka sen jäl­keen voi­si olla vie­lä jon­kun “omai­suut­ta”.

    Tuos­sa argu­men­tis­sa on nyt vähän sel­lai­nen maku, että yleis­si­to­vuu­des­ta luo­pu­mi­nen tar­koit­tai­si ettei voi teh­dä työ­so­pi­muk­sia lain­kaan. Ei se niin mene.

  125. Muu­ten teks­ti viit­taa sii­hen, että kir­jai­li­joi­den ansiot perus­tu­vat vapaa­eh­toi­siin lah­joi­tuk­siin, sii­hen, että ihmi­set halua­vat mak­saa vapaa­eh­toi­ses­ti kir­jai­li­jal­le sii­tä, että luke­vat hänen teks­ti­ään. Jos kaik­ki näin todel­la teki­si­vät, mikä oli­si muuttunut?

    Ei se viit­taa sii­hen, että ihmi­set mak­sai­si­vat vapaa­eh­toi­ses­ti kir­jai­li­jal­le. Ihmi­set ostai­si­vat ser­ti­fioi­dus­ta kir­ja­kau­pas­ta tms. ihan samaan tapaan kuin ihmi­set osta­vat jol­lain ympä­ris­tö­mer­kil­lä tai avain­li­pul­la varus­tet­tu­ja tuot­tei­ta pelk­kien mie­li­ku­vien vuoksi. 

    Eivät ihmi­set bura­naa­kaan ostaes­saan osta ibu­pro­fee­nia, vaan mie­li­ku­van Für Eli­ses­tä lie­vit­tä­mäs­sä pään­sär­kyä ja hie­non logon. Samaan tapaan ihmi­set ostai­si­vat logoil­la varus­tet­tu­ja kir­jo­ja. Teki­jä­noi­keuk­sis­ta luo­pu­mi­nen ei minun näh­däk­se­ni tar­koi­ta vie­lä sitä, että osta­jaa saa petkuttaa. 

    Muu­ten, se on haus­kaa, että bura­nan mai­nok­ses­sa on pira­ti­soi­tu Beet­ho­ve­nin kuu­lui­sa sävel­mä. Eikö sym­met­rian nojal­la nyt kuu­lui­si vaa­tia, että Bura­nas­ta mak­se­taan teki­jä­noi­keus­mak­su­ja elos­sa ole­vil­le jälkeläisille?

  126. Jos mie­li­ku­va­ni on oikea, niin se teo­reet­ti­nen vii­te­ke­hys joka väit­tää mar­gi­naa­li­hin­noit­te­lun toteu­tu­van ilman teki­jä­noi­keuk­sia, on empii­ri­ses­ti vää­rä. Sik­si myös mai­nos­ta­jat oli­si­vat val­mii­ta rahoit­ta­maan brän­dä­tyn kir­ja­kau­pan tuotteita.”

    Minus­ta tämä on tär­ke­ää, on joi­tain tuot­tei­ta joi­den­ka koh­dal­la ei voi oikein puhua niuk­kuu­des­ta, mut­ta niis­tä ollaan sil­ti val­mii­ta mak­sa­maan. Pul­lo­ve­si, kupil­li­nen kah­via, lai­na­pyy­he uima­hal­lis­sa. Vet­tä saa kraa­nas­ta, kah­vin­kei­tin on jokai­sel­la koto­na ja töis­sä, ja pyy­he luul­ta­vas­ti löy­tyy joka talou­des­ta. En tie­dä miten tätä ilmiö­tä pitäi­si selit­tää, empii­ri­ses­ti totean vaan että ihmi­set ovat val­mii­ta mak­sa­maan vai­vat­to­muu­des­ta niin kau­an kuin hin­ta on koli­kon suu­rui­nen. Sanoi­sin että iltä­päi­vä­leh­det myy­dään pit­käl­ti samal­la logii­kal­la, nii­tä on joka lou­nas­pai­kas­sa, par­tu­ris­sa, työ­pai­kal­la, jne. ilmai­sek­si saa­ta­vis­sa ja lisäk­si sisäl­tö on netissä.

    Osmon main­osar­gu­ment­ti on lisäk­si vähän ongel­mal­li­nen sik­si­kin, että sen nojal­la pitäi­si alkaa jo val­mis­tel­la lakia, joka kiel­tää mai­nok­set blok­kaa­vat ohjelmat.”

    Ohjel­ma joka pitää erik­seen asen­taa omal­la koneel­le ja jota käyt­tää kui­ten­kin hyvin pie­ni osa Inter­ne­tin käyt­tä­jis­tä, on eri asia kuin täy­del­li­nen kopio sivus­tos­ta. Jos mai­nos­suo­da­tus yleis­tyy niin loo­gi­nen seu­raus on se, että sivus­to­jen suun­nit­te­lua muu­te­taan niin että mai­nos­ten erot­ta­mi­nen muus­ta sisäl­lös­tä on vaikeampaa.

    Sivu­men­nen ja maal­lik­ko­na, jos joku teki­si vaik­ka Bond-elo­ku­vas­ta ver­sion jos­ta on pois­tet­tu merk­ki­tuot­teet ja mak­sai­si sen esit­tä­mi­ses­tä teos­to­mak­sun, niin joku näp­pä­rä laki­mies voi­si argu­men­toi­da että tämä rik­koo teki­jän moraa­li­sia oikeuk­sia teok­sen­sa ehey­teen. Pee­ri­aat­tees­sa on kai mah­dol­lis­ta että jopa web­bi­si­vus­to voi­si vedo­ta samaan.

  127. tcrow­nin pitäi­si päät­tää, ovat­ko teki­jä­noi­keu­det suo­jat­tu­ja (oikeu­den omis­ta­ja voi­kiel­tää edel­leen levit­tä­mi­sen) vai eivät­kö ole.”

    Eivät ole sii­nä mie­les­sä että tuot­ta­jal­la oli­si yksi­puo­li­nen oikeus estää levit­tä­mi­nen. Sitä­vas­toin teok­sen yksit­täis­ten fyy­sis­ten kap­pa­lei­den luo­vut­ta­mi­seen tois­ten käyt­töön voi­daan teh­dä min­kä­lai­sia sopi­muk­sia tahan­sa, ja kuten mitä tahan­sa sopi­muk­sia, nii­den nou­dat­ta­mis­ta pitää voi­da val­voa. Kyl­lä minul­la pitää olla oikeus vuo­krai­sän­tä­nä kiel­tää lem­mik­kien pitäi­nen asun­nos­sa ilman, että tar­vit­sen lakia, joka kiel­tää lem­mik­kien pitä­mi­sen sisä­ti­lois­sa yleen­sä. Teok­sen teki­jöil­lä on teok­seen­sa luon­nol­li­nen mono­po­li sii­hen asti kun teos on levin­nyt, ja tuo­ta luon­nol­lis­ta mono­po­lia en ole kiel­tä­mäs­sä. Tämä luon­nol­li­nen mono­po­li juu­ri­kin mah­dol­lis­taa monen­nä­köi­set ansaintalogiikat.

    Musiik­ki­teol­li­suus on tätä kovas­ti yrit­tä­nyt kulut­ta­jien kans­sa, mut­ta menes­tys ei ole ollut miten­kään vakuut­ta­va. Musii­kin tapauk­ses­sa on sitä­pait­si hie­man vai­kea teh­dä sopi­muk­sia radio- ja tv-ase­mien kans­sa, jot­ka estä­vät musii­kin levit­tä­mi­sen. Ja jota­kuin­kin vii­mei­nen asia mitä musii­kin tuot­ta­ja halu­aa, on, että musiik­ki ei soi­si radios­sa ja tv:ssä.

    Juu­ri kir­jan osal­ta nuo kaa­vai­lusi perus­tu­vat sil­kaan hyvän­te­ke­väi­syy­teen asiak­kaal­ta, kos­ka jo skan­naa­mal­la kir­jas­ta saa­daan täs­mäl­leen sama tuo­te kuin se alku­pe­räis­tuo­te, jota kir­ja­kaup­pa myy.”

    Tar­koit­taa­ko tämä nyt, että Itu­nes ja Spo­ti­fy perus­tu­vat silk­kaan hyvän­te­ke­väi­syy­teen, kos­ka “kopioi­mal­la musiik­ki­kap­pa­lees­ta saa­daan täs­mäl­leen sama tuo­te kuin mitä Itu­nes myy”? Tuol­lais­ta­kin ter­mi­no­lo­gi­aa voi­daan käyt­tää, mut­ta sil­loin jou­du­taan myön­tä­mään, että hyvän­te­ke­väi­syys voi olla hyvää ja kan­nat­ta­vaa liiketoimintaa.

    ” Maa­il­mas­sa­si­han ei edes sil­lä käyt­tö­liit­ty­mäl­lä ole suo­jaa kopioi­jaa vas­taan. Onko sil­lä brän­dil­lä suojaa?”

    Käyt­tö­liit­ty­män ideal­la ei ole suo­jaa. Toteu­tuk­sen yksi­tyis­koh­tia sitä vas­toin tie­ten­kään ei tar­vit­se huu­del­la maa­il­mal­le. Ja tuon tie­to­kan­nan hal­lin­noin­ti on se vai­kea asia. Jos kil­pai­li­ja yrit­tää crowd­sourca­ta, sekaan tulee loput­to­mas­ti roskaa(Tässä tapauk­ses­sa siis TPB on parem­pi ver­taus­koh­de kuin wiki­pe­dia). “Ilmai­sen” sisäl­lön hake­mi­nen ja puh­dis­ta­mi­nen netin syö­ve­reis­tä taas vaa­tii aivan jär­jet­tö­män työ­mää­rän. Ori­gi­naa­li voi luot­taa sii­hen, että kir­jai­li­ja toi­mit­taa teok­sen, joka on hyvä. Minun maa­il­mas­sa­ni tuo­ta tie­to­kan­taa ei tar­vit­se antaa kopioi­da kai­kil­le haluk­kail­le, vaan tie­don hake­mis­ta kan­nas­ta voi­daan rajoit­taa niin kuin kan­nan omis­ta­ja par­haak­si näkee.

    Bran­dil­la on tie­tys­ti suo­ja. Petok­sen ja valeh­te­lun kiel­tä­mi­nen riit­tää tuohon.

    Minä en vas­tus­ta lii­ke­toi­min­ta­mal­lin muut­ta mis­ta toi­sen­lai­sek­si, mut­ta vas­tus­tan sitä aja­tus­ta, että minul­la oli­si täs­mäl­leen sama oikeus kuin sinul­la teh­dä rahaa kir­jal­la, jon­ka sinä olet kirjoittanut.”

    Minun argu­ment­ti­ni on, että riip­pu­mat­ta sii­tä onko sinul­la halua tai oikeuk­sia teh­dä minun kir­jal­la­ni rahaa, sinul­la ei ole kykyä teh­dä minun kir­jal­la­ni rahaa kuten minulla. 

    (Minun on pit­kään pitä­nyt muut­taa säh­kö­pos­ti­ni tun­nis­tet­ta­vak­si mut­ta on jää­nyt kun edel­li­nen on tuos­sa auto­maat­ti­ses­ti. Nyt kun kes­kus­tel­laan näin lähel­lä Osmon hen­ki­löä ole­vas­ta asias­ta, lie­nee koh­tuul­lis­ta, että Osmo tie­tää min­kä nimi­sen ihmi­sen kans­sa kes­kus­te­lee. Tämä lähin­nä Osmol­le tie­dok­si, voit vaik­ka pois­taa tämän kappaleen)

    1. Tar­koit­taa­ko tämä nyt, että Itu­nes ja Spo­ti­fy perus­tu­vat silk­kaan hyvän­te­ke­väi­syy­teen, kos­ka “kopioi­mal­la musiik­ki­kap­pa­lees­ta saa­daan täs­mäl­leen sama tuo­te kuin mitä Itu­nes myy”?

      Etkö ymmär­rä, että Itu­nes menes­tyy, kos­ka sen lait­to­mat kil­pai­li­jat ovat lait­to­mia. Ensin­nä­kin on ihmi­siä, jot­ka yhä nou­dat­ta­vat lakia. Jos ilmoi­te­taan, että on oikein, moraa­lis­ta, hyväk­syt­tä­vää ja yhtä lail­lis­ta olla mak­sa­mat­ta teki­jä­noi­keuk­sis­ta kuin olla mak­sa­mat­ta tak­sil­le tip­piä, hie­man useam­pi jät­tää maksamatta.
      Mut­ta ennen kaik­kea: kun vaih­toeh­dot ovat lait­to­mia, ne pysy­vät tis­kin alla. Kun ne muut­tu­vat lail­li­sik­si, Aka­tee­mi­sen vie­raan tulee kir­ja­kaup­pa, joka myy samaa tava­raa puol­ta halvemmalla. 

      Kos­ka ajat­te­lin kir­joit­taa aihees­ta muu­al­le­kin, haluai­sin tie­tää, mitä nämä kir­jai­li­joi­den oikeuk­sien vas­tus­ta­jat halua­vat: halua­vat­ko he vain oikeut­ta kopioi­da ei-kau­pal­li­ses­ti omaan käyt­töön, vain halua­vat­ko he avoin­ta oikeut­ta teh­dä rahaa toi­sen hen­gen­tuot­teil­la. Kun tcrown minun pie­nek­si yllä­tyk­sek­si sanoi, että kaik­ki nykyi­set teki­jä­noi­keu­det tule­vat voi­maan, kun­han vain osta­jan ja myy­jän välil­lä teh­dään yksi­tyi­soi­keu­del­li­nen sopi­mus, joka kiel­tää edel­leen levit­tä­mi­sen, en ker­ta­kaik­ki­ses­ti ymmär­rä, miten se poik­ke­aa nyky­ti­las­ta pait­si, että joka ker­ta pitää pan­na ras­ti ruu­tuun “I accept”.

      Siis, jos tcrown kir­joit­taa kir­jan, saan­ko minä vain kopioi­da sen omaan käyt­töö­ni, vai saan­ko teh­dä sii­tä pai­nok­sen omaan las­kuu­ni ja myy­dä hal­vem­mal­la kuin hän myy? Tai saa­ko Google?

      Asia on sikä­li olen­nai­nen, että Google on kai jo skan­nan­nut koko maa­il­man kir­jal­li­suu­den. Sinä päi­vä­nä, kun teki­jä­noi­keu­det kumo­taan, Google perus­taa kir­ja­kau­pan. Eikä käyt­tö­liit­ty­mä ole yhtä huo­no kuin Akateemisella.
      Tuo käyt­tö­liit­ty­män suo­ja ei pal­jon auta, kos­ka pel­käs­tään tois­ten hen­gen­tuot­teil­la kor­vauk­set­ta rahaa teke­vä kan­sain­vä­li­nen suu­ry­ri­tys kehit­tää kyl­lä hyvän käyttöliittymän. 

  128. Osmo: Yhteen­ve­to­na tähä­nas­ti­sesd­ta, kir­jal­li­jan työn rahoit­ta­mi­sek­si on tois­tai­sek­si esitetty
    1) Ei mitään. Kir­jai­li­ja kir­joit­ta­koon sano­mi­sen halus­ta. Päi­vä suo­la­kai­vok­ses­sa ja yöt kirjoittamassa.
    2) Pala­taan mese­naat­tien aikaan. Tähän mal­liin luen myös Mat­ti H:n esit­tä­män mik­ro­lah­joi­tus­ten mal­lin, kos­ka pyy­tet­tö­mäs­tä lah­joi­tuk­ses­ta­han sii­nä on kyse.
    3) Val­tio rahoit­taa kir­ja­li­li­jan työn ja valit­see siis samal­la sen, kuka elää kir­joit­ta­mal­la ja kuka ei.
    4) Teok­sen rahoi­te­taan pii­lot­ta­mal­la nii­den sisään tuo­te­mai­nok­sia, kuten nykyi­sin teh­dään pal­jon ame­rik­ka­lai­sis­sa elo­ku­vis­sa ja televisiosarjoissa.
    Minus­ta nämä kaik­ki vaih­toeh­dot ovat huo­non­nuk­sia nykyiseen, — -.

    Voi aivan hyvin olla, että ne ovat “kaik­ki huo­non­nuk­sia nykyi­seen”, mut­ta samal­la täy­tyi­si pys­tyä pitä­mään mie­les­sä, että aina­kin koh­dat 1 ja 3 ovat osa­to­tuuk­sia nime­no­maan nykyi­ses­tä. Suu­ri — mer­kit­tä­vän suu­ri — osa kir­jal­li­suu­des­ta syn­tyy Suo­mes­sa nyky­ään joko koh­dan 1, koh­dan 3 tai molem­pien yhdes­sä kaut­ta. Tosin sil­lä lisäyk­sel­lä, että val­tion lisäk­si mer­kit­tä­vän rahoi­tus­läh­teen muo­dos­ta­vat myös yksi­tyi­set sää­tiöt. Tai ehkä ne mene­vät luon­te­vam­min koh­dan 2 eli mese­naat­tien alle.

    Ei ole uskot­ta­vaa esit­tää, että yhteis­kun­ta nyt ei vain ker­ta kaik­ki­aan voi toi­mia taval­la X tai että tapa X on ilmi­sel­väs­ti kes­tä­mät­tö­mäl­lä poh­jal­la, jos yhteis­kun­ta kui­ten­kin samaan aikaan toi­mii päi­väs­tä päi­vään ja vuo­des­ta vuo­teen juu­ri taval­la X. On toki oikeus pitää huo­no­na ja vali­tet­ta­va­na asia­na, että X (täs­sä tapauk­ses­sa se on mones­sa­kin suh­tees­sa huo­no ja vali­tet­ta­va asia), mut­ta se on eri asia kuin väit­tää mah­dot­to­mak­si aja­tel­la­kaan, että X.

    Ton­ni käteen: Perin­tei­ses­ti mark­ki­na­ta­lous­yh­teis­kun­nis­sa on läh­det­ty sii­tä, että ihmi­sel­lä on vel­vol­li­suus huo­leh­tia itses­tään ja lähim­mäi­sis­tään ja väli­nei­nä tähän oikeu­det oman työn­sä tuo­tok­siin. Jär­jes­tel­mät, jos­sa nuo vel­vol­li­suu­det ja oikeu­det on vie­ty ovat toi­mi­neet mark­ki­na­ta­lout­ta huonommin.

    Tämä on sinän­sä täy­sin kun­nia­nar­voi­sa ajat­te­lu­ta­pa, vaik­ka en itse ole­kaan sii­tä vakuut­tu­nut. Mut­ta samaan aikaan on huo­mio­nar­vois­ta, että teki­jä­noi­keuk­sia vas­taan on puhut­tu usein myös mark­ki­na­ta­lou­den puo­lus­ta­mi­sen nimis­sä. Täl­löin on aja­tel­tu, että juu­ri teki­jä­noi­keu­det ovat lopul­ta vain yksi suu­ri mark­ki­na­vir­he: val­tion myön­tä­mä mono­po­li, jol­la ei ole sijaa vapaas­sa mark­ki­na­ta­lou­des­sa. Esi­mer­kik­si naa­pu­ri­maas­sam­me Ruot­sis­sa teki­jä­noi­keuk­sien heikentämistä/poistamista on paha­mai­nei­sen piraat­ti­puo­lu­een ohel­la aja­nut kaik­kein mer­kit­tä­vim­min juu­ri pai­kal­li­sen kokoo­muk­sen talous­po­liit­ti­ses­ti oikeis­to­ra­di­kaa­li sii­pi, jos­sa aja­tel­laan, että teki­jä­noi­keu­det ovat hait­ta­na ja jar­ru­na ter­veel­le ja toi­mi­val­le mark­ki­na­ta­lou­del­le ja vapaal­le kilpailulle.

    tcrown: De fac­to kaik­ki kos­kaan teh­ty musiik­ki on saa­ta­vil­la ilmai­sek­si verkosta.

    Tämä on kyl­lä kai­kes­ta huo­li­mat­ta hui­ke­aa lii­oit­te­lua. Musii­kis­ta on saa­ta­va­na ver­kos­ta lähin­nä se osa, joka on tai on jos­kus ollut kau­pal­li­ses­ti saa­ta­va­na digi­taa­li­ses­sa muo­dos­sa, ei sekään lähes­kään koko­naan, ja ei-digi­taa­li­ses­ta musii­kis­ta on saa­ta­va­na vain pie­ni pin­ta­raa­pai­su. Esi­mer­kik­si Suo­men ääni­tear­kis­to ry:n tie­to­kan­nas­sa 1900-luvun suo­ma­lai­sis­ta ääni­le­vyis­tä on 414 712 esi­tys­tä yli 254 000 eri kap­pa­lees­ta — näis­tä on ver­kos­ta saa­ta­vis­sa kor­kein­taan joi­ta­kin kym­me­niä tuhan­sia, toden­nä­köi­ses­ti ei edes niin paljon.

    spot­tu: Esit­tä­mäl­lä­si logii­kal­la lii­ken­ne­rik­ko­mus­ten mit­ta­kaa­van mas­sii­vi­suu­den selit­täi­si auto­jen suo­ri­tus­ky­vyn kehi­tys, joka mah­dol­lis­taa ylinopeudet.

    Niin, ja…? En näe täs­sä näin muo­toi­le­mas­sa­si ajat­te­lu­ta­vas­sa mitään kum­mal­lis­ta, vaik­ka en aja­tus­ta itse ole­kaan kos­kaan näin muo­toil­lut. Sinä taas ilmei­ses­ti ajat­te­let, että pelk­kä ajat­te­lu­ta­van muo­toi­le­mi­nen näin riit­tää osoit­ta­maan sen kes­tä­mät­tö­mäk­si — syis­tä, jot­ka ovat minul­le tois­tai­sek­si arvoitus.

  129. Ymmär­sin, että Tie­de­mies on sitä miel­tä, että elo­ku­va, joka ker­ran on esi­tet­ty jon­kin maan tele­vi­sios­sa, on sen jäl­keen vapaa teki­jä­noi­keus­is­ta koko maa­il­mas­sa. Minua tämä ei hait­taa, kos­ka en juu­ri kat­so tela­vi­sio­ta, mut­ta jos kat­soi­sin, vas­tus­tai­sin kovas­ti. Sehän tar­koit­tai­si tele­vi­sion elo­ku­va­tar­jon­nan sur­kas­tu­mis­ta; että kaik­ki hyvät elo­ku­vat, joi­den oikeuk­sil­la on vie­lä jotain arvoa, jäi­si­vät pois tele­vi­sios­ta, kos­ka tele­vi­sio­yh­tiön pitäi­si mak­saa niis­tä koko jäl­jel­lä ole­va teki­jä­noi­keuk­sien arvo. 

    Esi­tys, että kir­jo­jen osta­jat mak­sai­si­vat eet­ti­sil­le kir­ja­kau­poil­le vapaa­eh­tois­ta yli­hin­taa norp­pa­säh­kön tavoin kai mer­kit­si­si, että kir­jai­li­joi­den tulot putoai­si­vat nykyi­seen ver­rat­tu­na tasol­le, joka vas­taa norp­pa­säh­kön osuut­ta säh­kö­kau­pas­ta. Ei se suo­ma­lais­ten kau­no­kir­jai­li­joi­den lei­pä nyt­kään niin järin leveä ole. Jos pitää kir­jai­li­joi­den teki­jän­palk­kioi­ta peri­aat­tees­sa vää­rä­nä asia­na, mik­si kui­ten­kin pitäi­si eet­ti­se­nä vel­vol­li­suu­te­na mak­saa niitä?

  130. Tie­de­mies kirjoitti:
    En ole, eikä tie­tääk­se­ni kukaan muu­kaan teki­jä­noi­keuk­sien vas­tus­ta­ja ole, esit­tä­nyt, ettei­kö kah­den­vä­li­siä sopi­muk­sia voi­si teh­dä niin, että vaik­ka Kor­so saa levi­tys­ko­pion sil­lä edel­ly­tyk­sel­lä, ettei lai­ta sitä jakeluun. 

    En ehkä ole täs­sä blo­gis­sa sitä eri­koi­ses­ti koros­ta­nut, mut­ta teki­jä­noi­keuk­sien vas­tus­ta­ja­na olen myös aina ollut sel­lai­sia sopi­muk­sia vas­taan, joil­la yksi­tyi­ses­ti sovi­taan jake­lun rajoit­ta­mi­ses­ta. Ne joh­ta­vat aina ris­ti­rii­tai­siin tulok­siin ja hyö­dyt­tö­miin käy­tän­töi­hin – kuten Osmo osoitti. 

    Täs­tä syys­tä biteik­si muu­tet­ta­va tuo­te ei voi olla teki­jää lukuun otta­mat­ta kenen­kään muun hyö­dyn­net­tä­vä­nä ennen kuin se on kaik­kien hyö­dyn­net­tä­vis­sä. Sik­si ker­ta­myyn­ti on ainoa loo­gi­nen tapa myy­dä infor­maa­tio­ta ilman teki­jä­noi­keuk­sia. Joko niin tai yhä kiris­ty­vil­lä oikeuk­sil­la aivan mui­den voi­mien toimesta.

    Väli­muo­dois­ta kes­kus­te­lu niin että yksioi­keu­det peri­aat­tees­sa hyväk­sy­tään, mut­ta yri­te­tään kek­siä nii­hin kai­ken­lai­sia hel­po­tuk­sia havait­tu­jen epä­koh­tien pois­ta­mi­sek­si, on yhtä vähän mer­ki­tyk­sel­lis­tä kuin Gor­batsho­vin aika­na oli hyväk­syä peri­aat­tees­sa NKP:n yksin­val­ta, mut­ta yrit­tää kek­siä kai­ken­lai­sia kei­no­ja havait­tu­jen epä­koh­tien pois­ta­mi­sek­si. Näin saa­tiin vain glas­nost ja pere­stroi­ka, joi­ta juu­ri kukaan ei enää muistakaan. 

    Osmo kir­joit­ti:
    Minä en vas­tus­ta lii­ke­toi­min­ta­mal­lin muut­ta­mis­ta toi­sen­lai­sek­si, mut­ta vas­tus­tan sitä aja­tus­ta, että minul­la oli­si täs­mäl­leen sama oikeus kuin sinul­la teh­dä rahaa kir­jal­la, jon­ka sinä olet kirjoittanut.

    Täs­tä olen tasan samaa miel­tä Osmon kans­sa. Oli­sin jopa niin anka­ra, ettei kenel­lä­kään muul­la kuin teki­jäl­lä tar­vit­si­si olla mitään eri­tyi­ses­ti suo­jel­tua oikeut­ta teh­dä rahaa toi­sen teke­mäl­lä kir­jal­la. Ide­aa­lis­sa tapauk­ses­sa kaik­ki muut hyö­ty­vät kirjasta/musiikista/keksinnöstä ja teki­jä saa rahat. Sik­si kan­na­tan edel­leen aiem­min esit­tä­mää­ni lii­ke­toi­min­ta­mal­lia, joka tämän mahdollistaa.

  131. Etkö ymmär­rä, että Itu­nes menes­tyy, kos­ka sen lait­to­mat kil­pai­li­jat ovat lait­to­mia. Ensin­nä­kin on ihmi­siä, jot­ka yhä nou­dat­ta­vat lakia. Jos ilmoi­te­taan, että on oikein, moraa­lis­ta, hyväk­syt­tä­vää ja yhtä lail­lis­ta olla mak­sa­mat­ta teki­jä­noi­keuk­sis­ta kuin olla mak­sa­mat­ta tak­sil­le tip­piä, hie­man useam­pi jät­tää maksamatta.

    iTu­nes on iTu­nes, mut­ta Spo­ti­fy on sel­lai­nen ilmiö, joka ansait­see osak­seen enem­män huo­mio­ta kuin se on täs­sä kes­kus­te­lus­sa saa­nut­kaan. Itse tun­nen hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti ihmi­siä, jot­ka ovat ker­to­neet minul­le luo­pu­neen­sa aiem­min har­ras­ta­mas­taan musii­kin lait­to­mas­ta lataa­mi­ses­ta Spo­ti­fyn tul­tua. Tun­nen hei­tä useam­man kuin yhden — itse asias­sa niin mon­ta, että mikä­li sama ilmiö on tot­ta maa­il­man­laa­jui­ses­sa mit­ta­kaa­vas­sa, sil­lä on aivan rat­kai­se­va mer­ki­tys Spo­ti­fyn menes­tyk­sen tai menes­ty­mät­tö­myy­den kan­nal­ta. Nyt­hän Spo­ti­fy on tois­tai­sek­si vie­lä tuot­ta­nut uutis­ten mukaan jon­kin ver­ran tap­pio­ta, mut­ta tap­pio oli­si monin ver­roin suu­rem­pi, mikä­li tätä siir­ty­mäil­miö­tä pois lait­to­mas­ta lataa­mi­ses­ta ei oli­si. Ja mikä­li Spo­ti­fy jos­kus alkaa tuot­taa voit­toa, tämä tulee samal­la taval­la riip­pu­maan pit­käl­ti täs­tä samas­ta lait­to­mas­ta lail­li­seen siir­ty­väs­tä käyt­tä­jä­ryh­mäs­tä ja sen uskollisuudesta.

    Jos pitää kir­jai­li­joi­den teki­jän­palk­kioi­ta peri­aat­tees­sa vää­rä­nä asia­na, mik­si kui­ten­kin pitäi­si eet­ti­se­nä vel­vol­li­suu­te­na mak­saa niitä?

    Tämä yllä kuvaa­ma­ni Spo­ti­fyyn liit­ty­vä ilmiö antaa erään­lai­sen osa­vas­tauk­sen tähän kysy­myk­seen. On erik­seen ihmi­set, jot­ka pitä­vät teki­jän­palk­kioi­ta peri­aat­tees­sa vää­rä­nä asia­na. Mut­ta he ovat lopul­ta pie­ni ja pit­käl­ti mer­ki­tyk­se­tön vähem­mis­tö pal­jon suu­rem­man ihmis­ryh­män rin­nal­la. Tämä toi­nen ryh­mä koos­tuu ihmi­sis­tä, jot­ka pitä­vät teki­jän­palk­kioi­den mak­sa­mis­ta eet­ti­ses­ti hyvä­nä asia­na, mut­ta eivät kat­so ole­van­sa vel­vol­li­sia mak­sa­maan nii­tä tilan­tees­sa, jos­sa nii­den mak­sa­mis­ta perus­tel­laan ilmi­sel­väs­ti kes­tä­mät­tö­mil­lä argu­men­teil­la. Näi­den argu­ment­tien älyl­li­sen epä­re­hel­li­syy­den epä­miel­lyt­tä­vyys ikään kuin tekee ihmis­ten mie­les­sä tyh­jäk­si palk­kioi­den mak­sa­mi­sen eet­ti­sen hyvyy­den tai pai­naa toi­ses­sa vaa­ka­ku­pis­sa mak­sa­mis­vel­voi­tet­ta vas­taan niin suu­res­sa mää­rin, että psy­ko­lo­gi­nen vel­voi­te mak­sa­mi­seen poistuu.

    Eräs kes­kei­nen täl­lai­nen älyl­li­ses­ti epä­re­hel­li­nen argu­ment­ti on puo­les­taan ollut musiik­ki­teol­li­suu­den argu­ment­ti, jos­sa tees­ken­nel­lään, että sen tuot­tei­den mar­gi­naa­li­kus­tan­nus on jotain muu­ta kuin suu­rin piir­tein nol­la. Tähän perus­tu­vat esi­mer­kik­si jul­ki­suu­des­sa vuo­des­ta toi­seen tois­tel­lut pro­pa­gan­dis­ti­set väit­teet, että musii­kin lai­ton lataa­mi­nen ver­kos­ta on varas­ta­mis­ta samas­sa mie­les­sä kuin rans­kan­lei­vän varas­ta­mi­nen ruo­ka­kau­pas­ta. Ja niin fyy­sis­ten CD-levy­jen myyn­ti fyy­si­ses­sä kau­pas­sa kuin yhtä­läi­ses­ti esi­mer­kik­si iTu­nes­kin ovat luo­kit­tu­neet näi­den ihmis­ten ajat­te­lus­sa — oikein tai vää­rin — tähän “älyl­li­ses­ti epä­re­hel­li­ses­ti perus­tel­lun” kate­go­ri­aan: niis­sä myy­dään dataa ikään kuin se oli­si rans­kan­lei­pää eikä dataa.

    Ihmi­set, jot­ka siir­ty­vät lait­to­mas­ta lataa­mi­ses­ta Spo­ti­fyyn, ovat ihmi­siä, jot­ka näke­vät Spo­ti­fys­sä mer­kin sii­tä, että musiik­ki­teol­li­suus on vih­doin tul­lut (hei­dän mit­ta­puul­laan) tajui­hin­sa ja alka­nut kehit­tää ansain­ta­lo­gii­koi­ta, jot­ka ovat sopusoin­nus­sa sen kans­sa, että tuot­teen mar­gi­naa­li­kus­tan­nus on lähel­lä nol­laa ja sen myös myön­ne­tään avoi­mes­ti ole­van lähel­lä nol­laa. Itse asias­sa osa esi­mer­kik­si näis­tä itse tun­te­mis­ta­ni Spo­ti­fyn käyt­tä­jis­tä on siir­ty­nyt sen käyt­tä­jik­si jopa nime­no­maan, kos­ka he ovat halun­neet antaa musiik­ki­teol­li­suu­del­le jon­kin­lai­sen moraa­li­sen pal­kin­non sii­tä, että se on ymmär­tä­nyt siir­tyä ansain­ta­lo­giik­kaan, joka on sopusoin­nus­sa hei­dän omien moraa­li­kä­si­tys­ten­sä kanssa.

    (Se osuus käyt­tä­jis­tä, joka edus­taa tätä monen mie­les­tä var­mas­ti eksent­ris­tä ajat­te­lu­ta­paa, saat­taa olla pie­ni, mut­ta pel­käs­tään sen ole­mas­sao­lol­la on jo peri­aat­teel­lis­ta mer­ki­tys­tä esi­mer­kik­si täs­sä kom­ment­ti­ket­jus­sa käy­dyn kes­kus­te­lun kal­tai­sel­le teki­jä­noi­keus­kes­kus­te­lul­le. Kes­ki­mää­räis­tä mer­kit­tä­väs­ti suu­rem­pi osa juu­ri niis­tä ihmi­sis­tä, joil­le nykyi­sen kal­tai­sen teki­jä­noi­keus­jär­jes­tel­män vas­tus­ta­mi­nen on hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti tär­keä, suu­ri maa­il­man­ku­val­li­sia into­hi­mo­ja herät­tä­vä asia, tun­tuu edus­ta­van juu­ri tätä ajat­te­lu­ta­paa — vaik­ka­kaan eivät toki kaikki.)

    Asia on sikä­li olen­nai­nen, että Google on kai jo skan­nan­nut koko maa­il­man kir­jal­li­suu­den. Sinä päi­vä­nä, kun teki­jä­noi­keu­det kumo­taan, Google perus­taa kir­ja­kau­pan. Eikä käyt­tö­liit­ty­mä ole yhtä huo­no kuin Aka­tee­mi­sel­la. Tuo käyt­tö­liit­ty­män suo­ja ei pal­jon auta, kos­ka pel­käs­tään tois­ten hen­gen­tuot­teil­la kor­vauk­set­ta rahaa teke­vä kan­sain­vä­li­nen suu­ry­ri­tys kehit­tää kyl­lä hyvän käyttöliittymän.

    Ei muu­ten ole lain­kaan epä­us­kot­ta­vaa aja­tel­la, ettei­kö Google Books saat­tai­si kehit­tyä sel­lai­seen suun­taan, jos­sa sii­tä tulee jon­kin­lai­nen maa­il­man­kir­jal­li­suu­den Spo­ti­fy. Itse asias­sa, mikä­li teki­jä­noi­keus­jär­jes­tel­mää ei radi­kaa­lim­pien kaa­vai­lu­jen mukaan pois­te­ta taval­la, joka mah­dol­lis­tai­si tämän kau­hu­ku­va­si pol­ku­hin­tai­ses­ta piraat­ti­kir­ja­kau­pas­ta (mihin itse en todel­la­kaan usko), pidän tätä vaih­toeh­toa yhte­nä todennäköisimmistä.

  132. tcrown:
    >Se, että IPR-lain­sää­dän­nön kehit­ty­mi­sel­lä oli­si ollut mer­kit­tä­vä suo­men nousus­sa lamas­ta kuu­los­taa hiu­kan per­soo­nal­li­sel­ta his­to­rian tul­kin­nal­ta, mut­ta oli­si­ko sinul­la antaa vii­tet­tä johon­kin mis­sä oli­si lis­tat­tu IPR:n mer­kit­tä­viä muu­tok­sia 90 luvun alku­puo­lel­la ja vie­lä ide­aa­li­ta­pauk­ses­sa ana­ly­soi­tu nii­den vaikutuksia?

    Oleel­lis­ta sil­loin 90-luvul­la oli sel­lai­sen inno­vaa­tio­jär­jes­tel­män raken­ta­mi­nen, jos­sa yri­tys­ten kan­nat­ti panos­taa mer­kit­tä­väs­ti ja pit­kä­jän­tei­ses­ti tut­ki­muk­seen ja tuo­te­ke­hi­tyk­seen. Nämä tuot­ti­vat tek­no­lo­gi­sia inno­vaa­tioi­ta ja tek­no­lo­gi­set inno­vaa­tiot vien­ti­tu­lo­ja. Täs­sä yhtey­des­sä kah­den kan­sain­vä­li­seen paten­toin­tiin liit­ty­vän jär­jes­tel­män hyö­dyn­tä­mi­ses­sä tapah­tui muutoksia 

    - Suo­mi liit­tyi Euroo­pan patent­ti­so­pi­muk­seen EPC 1.3.2006, jos­sa yhdel­lä hake­muk­sel­la voi saa­da paten­tin 30 maa­han. http://www.prh.fi/fi/patentit/hakuulkom/eurpathakemus.html

    - Suo­ma­lais­ten hake­mien kan­sain­vä­lis­ten patent­tien PCT mää­rän kas­vu oli voi­ma­kas­ta eri­tyi­ses­ti laman jäl­kei­si­nä vuo­si­na, jol­loin tuo­te­ke­hi­tys­pa­nok­set kas­voi­vat ja high-tech vien­nin mää­rä kas­voi voi­mak­kaas­ti, siis ole­mas­sao­le­vaa kan­sain­vä­lis­tä inno­vaa­tioi­den kehit­tä­mi­seen kan­nus­ta­vaa lain­sää­dän­töä opit­tiin hyö­dyn­tä­mään entis­tä parem­min ja enem­män. http://www.prh.fi/txt/fi/patentit/tilastoja/PCT_hakem.html

    Siis yhte­nä pit­kä­jän­tei­seen työ­hön kan­nus­ta­va­na raken­tee­na hyö­dyn­net­tiin maa­il­mal­la jo ole­mas­sao­le­vaa IPR-lain­sää­dän­töä ja päi­vi­tet­tiin Suo­men lain­sää­dän­tö sitä vas­taa­vak­si, kuten aikai­sem­min totesin.

    Pit­kä­jän­tei­nen tut­ki­mus ja tuo­te­ke­hi­tys on tie­tys­ti se pää­pro­ses­si, joka on tuo tuot­ta­vuut­ta ja uusia tuot­tei­ta ja paten­toin­ti on yksi maa­il­mal­la laa­jas­ti hyö­dynn­tet­tä­vis­sä ole­va pro­ses­si tähän pää­pro­ses­siin kan­nus­ta­mi­sek­si ja lok­kien loi­tol­la pitämiseksi.

  133. Kysees­sä on moraa­li­nen argu­ment­ti; Jos joku asia on tänään public domai­nis­sa, niin miten voi olla, ettei se lail­li­ses­ti ole­kaan sitä enää huo­men­na? Eli jos ker­ran kai­kil­la maa­il­man ihmi­sil­lä on (teo­rias­sa) mah­dol­li­suus nau­hoit­taa ohjel­ma tele­vi­sios­ta, niin mik­si se, että joku hel­pot­taa tätä tek­ni­ses­ti, on laitonta? 

    Tämä ei enää sinän­sä lii­ty tehok­kuusar­gu­ment­tiin, mut­ta minus­ta täs­sä on kyse jos­tain sel­lai­ses­ta, että oikeas­ti pitäi­si kiel­tää tal­len­tei­den teke­mi­nen TV- ja radio­lä­he­tyk­sis­tä. Kyl­lä­hän elo­ku­vayh­tiöt sitä aika­naan yrit­ti­vät USA:ssa.

    Ei se suo­ma­lais­ten kau­no­kir­jai­li­joi­den lei­pä nyt­kään niin järin leveä ole. Jos pitää kir­jai­li­joi­den teki­jän­palk­kioi­ta peri­aat­tees­sa vää­rä­nä asia­na, mik­si kui­ten­kin pitäi­si eet­ti­se­nä vel­vol­li­suu­te­na mak­saa nii­tä?

    Täl­lai­nen kes­kus­te­lu on tur­haut­ta­vaa, kun fik­sum­mat­kin ihmi­set vää­ris­te­le­vät jat­ku­vas­ti sano­mi­sia ja kan­to­ja. En minä ole väit­tä­nyt teki­jän­palk­kioi­ta vää­räk­si, vaan olen pitä­nyt kopioin­nin kri­mi­na­li­soin­tia vää­rä­nä. Tämä on eri asia. 

    Tuo “argu­ment­ti” tois­tuu vaik­ka sen kuin­ka kumo­aa, uudes­taan ja uudes­taan. Se on aivan saman­lai­nen kuin huu­me­so­dan lopet­ta­mis­ta vaa­ti­van hil­jen­tä­mi­nen väit­tä­mäl­lä tämän halua­van tuput­taa lap­sil­le huumeita.

    1. Täs­sä liik­kuu eri asioi­ta. Jot­kut sano­vat, että kopioin­ti omaan käyt­töön pitää sal­lia, joku taas halu­aa pois­taa teki­jä­noi­keu­den koko­naan, jol­loin kuyka tahan­sa saa ott6aa toi­sen kir­jas­ta jät­ti­pai­nok­sen ja myy­dä sitä. Kun Tie­de­mies on puhu­nut mono­po­lioi­keu­des­ta kir­joi­hin, tulee se vai­ku­tel­ma, että hän kan­nat­taa jäl­kim­mäis­tä, mut­ta oli­si hyvä tie­tää täs­mäl­li­ses­ti, kum­mas­ta asias­ta on kyse.

      Jos aamias­buf­fe­tis­sa saa syö­dä niin pal­jon kuin halu­aa, mik­si ei siis sai­si teh­dä myös eväi­tä ilta­päi­väk­si ja vie­dä vie­lä sukulaisillekin?

  134. Olen toki argu­men­toi­nut kai­ken sel­lai­sen teki­jä­noi­keu­den pois­ta­mi­sen puo­les­ta, joka estää teos­ten (ja tek­no­lo­gian) kopioinnin. 

    En kui­ten­kaan ole esi­mer­kik­si argu­men­toi­nut että ihmi­siä saa ereh­dyt­tää sen enem­pää kuin nyky­ään­kään. Hui­jaus on hui­jaus, teki­jä­noi­keuk­sil­la ei ole mitään teke­mis­tä asian kans­sa. En ole myös­kään argu­men­toi­nut, että teos­ten teki­jöil­le ei pitäi­si mak­saa mitään. Tämä on ekstra­po­laa­tio, jon­ka teki­jä­noi­keu­den puo­lus­ta­jat aina tekevät.

    En ole myös­kään argu­men­toi­nut sopi­musoi­keu­den pois­ta­mi­sen puo­les­ta. Salas­sa­pi­to­so­pi­muk­sia teh­dään nykyi­sin­kin, eikä niil­lä ole mitään teke­mis­tä teki­jä­noi­keu­den kanssa. 

    Jos aamias­buf­fe­tis­sa saa syö­dä niin pal­jon kuin halu­aa, mik­si ei siis sai­si teh­dä myös eväi­tä ilta­päi­väk­si ja vie­dä vie­lä sukulaisillekin?

    En oikeas­taan ymmär­rä, miten täl­lai­set lap­sel­li­set ja epä­asial­li­set rin­nas­tuk­set fyy­sis­ten ja oikeas­ti niuk­ko­jen esi­nei­den maa­il­maan miten­kään liit­ty­vät asi­aan. Ker­ta toi­sen­sa jäl­keen näi­tä tulee fik­suil­ta­kin ihmi­sil­tä, mut­ta ei se niis­tä tee mitään perus­te­lu­ja mil­le­kään asialle.

    Jokai­nen meis­tä kyl­lä oikeas­ti ymmär­tää, että aamiais­buf­fe­tin jär­jes­tä­jän kus­tan­nuk­set riip­pu­vat sii­tä, kuin­ka pal­jon ruo­kaa pöy­däs­tä kan­ne­taan pois. Hänel­lä on fyy­si­nen tuo­te, jota on äärel­li­nen mää­rä. Kaik­ki mitä joku sii­tä pöy­däs­tä syö, on pois muil­ta syöjiltä. 

    Kun meil­lä on radio­aal­loil­la lähe­tet­ty dataa, sen vas­taa­not­ta­mi­nen ei vähen­nä mui­den mah­dol­li­suuk­sia ottaa sitä vas­taan. Vaik­ka kaik­ki maa­il­man ihmi­set ottai­si­vat sen datan vas­taan, ei lähet­tä­jäl­le tule täs­tä mitään kus­tan­nus­ta ver­rat­tu­na sii­hen, ettei kukaan ota dataa vastaan.

    Ehkä jos joku ulkoa­va­ruu­den sivi­li­saa­tio vas­taa­not­taa jos­kus ihmis­ten radio­aal­to­lä­he­tyk­siä, voi­sim­me vaa­tia näil­tä mas­sii­vi­set teki­jä­noi­keus­kor­vauk­set. Kos­ka teki­jä­noi­keu­det ovat niin luon­nol­li­nen ja ilmei­nen oikeus, ei näil­lä oli­si mitään vai­keuk­sia ymmär­tää, mik­si hei­dän pitäi­si maksaa.

  135. Täs­sä kes­kus­te­lus­sa muu­ten aika pal­jon sel­lai­sia argu­ment­te­ja, jot­ka sovel­tu­vat minus­ta aika hyvin myös hyvin­voin­ti­val­tion kri­tiik­kiin, perus­tel­len mik­si vapaa­eh­toi­nen hyvän­te­ke­väi­syys toimii.

    esim:

    Mat­ti H: “Ihmi­siä on kui­ten­kin eri­lai­sia. Vaik­ka sinä ajat­te­let, että muut mak­sa­koon, on myös ihmi­siä, jot­ka ajat­te­le­vat että minä mak­san. Näi­tä saat­taa olla jopa enemmistö.”

    tcrown:”(Artturille disclai­mer, yllä­ole­va mie­li­pi­tee­ni ei kos­ke kaik­kia markkinoita)”

    :~( sniff…

    Haluai­sit­ko selit­tää kan­nus­tin­vai­kut­teet tapauk­ses­sa jos­sa teki­jä­noi­keuk­sia on piden­net­ty takautuvasti?”

    En haluai­si, kos­ka nii­tä ei juu­ri­kaan ole, mut­ta voin nyt teh­dä sinul­le mieliksi…

    http://en.wikipedia.org/wiki/Rational_expectations

  136. Jos aamias­buf­fe­tis­sa saa syö­dä niin pal­jon kuin halu­aa, mik­si ei siis sai­si teh­dä myös eväi­tä ilta­päi­väk­si ja vie­dä vie­lä sukulaisillekin?”

    Tämä on aika hyvä esi­merk­ki sosi­aa­lis­ten nor­mien voi­mas­ta, mihin pitäi­si luot­taa myös täs­sä teki­jöi­den pal­kit­se­mi­ses­sa. Yleen­sä­hän tuo aamias­buf­fe­tis­ta eväi­den otta­mi­nen ei ole kiel­let­tyä. Asia­kas ei tee kir­jal­lis­ta tai suul­lis­ta sopi­mus­ta sii­tä, että pal­jon­ko hän saa ruo­kaa ottaa, eikä pal­ve­lun­tar­joa­ja palk­kaa var­ti­joi­ta ruo­ka­sa­liin, eikä asen­na ruo­kaan hälyt­ty­miä, vaan koko tapah­tu­maa sää­te­lee nor­mi sii­tä mikä on koh­tuul­lis­ta. Asiak­kaal­la on käyt­täy­ty­mis­mal­li buf­fe­tis­sa käyt­täy­ty­mi­ses­tä ja hän suh­teut­taa mak­sa­maan­sa sum­maan sen mitä hänen kuu­luu käyttäytyä.

    Uskon, että aivan vas­taa­vas­ti teki­jä­noi­keu­det­to­mas­sa maa­il­mas­sa, teki­jä voi­si ilmoit­taa pal­jon­ko hän halu­aa saa­da kor­vaus­ta teok­sen­sa jul­kai­se­mi­ses­ta public domai­niin ja teok­sen hank­ki­jat mak­sai­si­vat (jäl­ki­kä­teen) hänel­le sen ver­ran kuin sosi­aa­li­sen nor­min mukai­ses­ti kuu­luu mak­saa. Jos teki­jä pyy­tää suh­teet­to­man pal­jon, niin hän ei saa pyy­tä­mään­sä ja jos pyy­tää suh­teet­to­man vähän niin hänel­lä on nor­min mukai­nen “oikeus” pyy­tää seu­raa­val­la ker­ral­la vähän enemmän.

    Jos pitää kir­jai­li­joi­den teki­jän­palk­kioi­ta peri­aat­tees­sa vää­rä­nä asia­na, mik­si kui­ten­kin pitäi­si eet­ti­se­nä vel­vol­li­suu­te­na mak­saa niitä?”

    Täs­sä ket­jus­sa on yli 150 kom­ment­tia ja sit­ten kes­kus­te­lun “yllä­pi­tä­jä” antaa täl­lais­tä kyl­mää suih­kua. Tosi tur­haut­ta­vaa. Tämä kuu­los­taa saman­kal­tai­sel­ta kysy­myk­sel­tä kuin: “jos pitää nykyis­tä vero­tus­ta vää­rän­lai­se­na, mik­si kui­ten­kin pitäi­si eet­ti­se­nä vel­vol­li­suu­te­na mak­saa vero­ja?”. Toi­vot­ta­vas­ti tuo oli vaan heik­ko kysy­myk­sen muo­toi­lu eikä tar­koi­tuk­sel­li­nen trollaus?

    Minun näke­myk­sen mukaan täs­sä­kin kes­kus­te­lus­sa kaik­ki ovay hyvin lähel­le samal­la asial­la: Nykyi­set teki­jä­noi­keu­det eivät ole teho­kas väli­ne ja tar­vit­tai­siin muu rat­kai­su, jol­la aito tavoi­te (arvok­kaan teki­jyy­den pal­kit­se­mi­nen ja kan­nus­ti­met) toteu­tuu ja tur­huu­det (esim. tar­peet­to­man suu­rien ja yhteis­kun­taa tuhoa­vien oikeuk­sien yllä­pi­tä­mi­nen) poistuisivat.

  137. Sinä taas ilmei­ses­ti ajat­te­let, että pelk­kä ajat­te­lu­ta­van muo­toi­le­mi­nen näin riit­tää osoit­ta­maan sen kes­tä­mät­tö­mäk­si – syis­tä, jot­ka ovat minul­le tois­tai­sek­si arvoitus.”

    Ava­taan siis arvoi­tus­ta. Esit­tä­mä­ni vas­tae­si­mer­kin valos­sa kes­tä­mä­tön on väite:

    ihan puh­taas­ti pel­kän digi­taa­li­tek­nii­kan kehi­tyk­sen vuok­si on lähi­tu­le­vai­suu­des­sa tulos­sa yksin­ker­tai­ses­ti mah­dot­to­mak­si ansai­ta rahaa immateriaalioikeuksilla”

    Sanoi­sin­pa että väi­te oli­si FUDia jos se esi­tet­täi­siin jos­sain viral­li­sem­mas­sa kontekstissa.

    Sen sijaan väite:

    teki­jä­noi­keus­lain sal­lies­sa kopioin­nin omaan käyt­töön ja estäes­sä viran­omais­ten itse­näi­sen puut­tu­mi­sen epäil­ty­jen rikos­ten ja rik­ko­mus­ten val­tao­saan, on digi­taa­li­tek­nii­kan kehi­tyk­sen vuok­si lähi­tu­le­vai­suu­des­sa tulos­sa yksin­ker­tai­ses­ti mah­dot­to­mak­si ansai­ta rahaa immateriaalioikeuksilla”

    on jo lähem­pä­nä totuut­ta, mut­ta sil­loin­kin se pätee hyvin kapeal­la IPR:ien sovel­lusa­lu­eel­la joka liit­tyy lähin­nä teos­kap­pa­lei­den kopiointiin.

  138. Väli­muo­dois­ta kes­kus­te­lu niin että yksioi­keu­det peri­aat­tees­sa hyväk­sy­tään, mut­ta yri­te­tään kek­siä nii­hin kai­ken­lai­sia hel­po­tuk­sia havait­tu­jen epä­koh­tien pois­ta­mi­sek­si, on yhtä vähän mer­ki­tyk­sel­lis­tä kuin Gor­batsho­vin aika­na oli hyväk­syä peri­aat­tees­sa NKP:n yksin­val­ta, mut­ta yrit­tää kek­siä kai­ken­lai­sia kei­no­ja havait­tu­jen epä­koh­tien pois­ta­mi­sek­si. Näin saa­tiin vain glas­nost ja pere­stroi­ka, joi­ta juu­ri kukaan ei enää muistakaan.”

    Aika hyvä ver­taus. Minus­ta väli­muo­dot ovat tie täy­teen IPR-mono­po­lien pur­ka­mi­seen sii­nä, mis­sä glas­nost oli tie NL:n alas­ajoon. Täl­lä het­kel­lä on vie­lä aivan lii­kaa kovan lin­jan IPR:n kan­nat­ta­jia aivan kuten aikoi­naan oli NL:n kom­mu­nis­ti­ses­sa puo­lu­ees­sa­kin kovan lin­jan sosia­lis­min kan­nat­ta­jia. Se on tul­lut täs­sä­kin kes­kus­te­lus­sa hyvin esiin. Nämä­kin tahot (tai aina­kin fik­sut heis­tä) myön­tä­vät IPR-mono­po­lien tie­tyt hait­ta­puo­let ja hei­dät oli­si mah­dol­lis­ta siten saa­da IPR-glas­nos­tin kan­nat­ta­jik­si vaik­ka­pa siten, että patent­tien ja teki­jä­noi­keuk­sien aika­ra­jo­ja tuo­daan rajus­ti alaspäin. 

    Jos esim. kir­jan suo­ja-aika oli­si vuo­si (tääl­lä­hän on todet­tu, että nykyi­sin pää­osa myyn­nis­tä tulee juu­ri sinä ensim­mäi­se­nä vuon­na), tämä voi­si olla hyväk­syt­tä­vis­sä niil­le, jot­ka ovat epäi­le­viä sen suh­teen, että uusia ansain­ta­mal­le­ja oli­si mah­dol­lis­ta syn­tyä ja että ne voi­si­vat toi­mia ja että kir­jai­li­joi­den tuo­tan­to ei lop­pui­si kuin sei­nään, kun tuol­lai­nen otet­tai­siin käyt­töön. Täl­lai­ses­sa vuo­den suo­ja-aika­ti­lan­tees­sa oli­si fik­su­jen yrit­tä­jien mah­dol­lis­ta kehi­tel­lä nii­tä “vie­lä kek­si­mät­tö­miä” ansain­ta­mal­le­ja, joi­ta tääl­lä­kin on mai­nit­tu. Jos ne osoit­tau­tui­si­vat toi­mi­vik­si, voi­tai­siin teh­dä kuten NL:ssa teh­tiin 1991, eli lyö­dä pil­lit koko­naan pus­siin sosia­lis­min suh­teen. Toki IPR-mono­po­lis­tit (Dis­ney ja kump­pa­nit) toden­nä­köi­ses­ti koit­tai­si­vat vii­me voi­mil­laan jotain saman­lais­ta kuin junt­ta teki Gor­bal­le, mut­ta se oli­si tuhoon tuomittu. 

    Mut­ta tois­tai­sek­si ei ole uskal­let­tu läh­teä tuol­le glas­nos­tin tiel­le, vaan ennem­min­kin kul­ku on muis­tut­ta­nut Tia­nan­me­nia, eli sitä, että vas­taan pul­li­koi­via haka­taan oikein olan takaa.

  139. Uskon, että aivan vas­taa­vas­ti teki­jä­noi­keu­det­to­mas­sa maa­il­mas­sa, teki­jä voi­si ilmoit­taa pal­jon­ko hän halu­aa saa­da kor­vaus­ta teok­sen­sa jul­kai­se­mi­ses­ta public domai­niin ja teok­sen hank­ki­jat mak­sai­si­vat (jäl­ki­kä­teen) hänel­le sen ver­ran kuin sosi­aa­li­sen nor­min mukai­ses­ti kuu­luu maksaa.”

    Hyvä huo­mio. Vaik­ka Suo­mes­sa ei ole tip­pi-kult­tuu­ri kovin pit­käl­lä, niin Ame­ri­kas­sa ravin­to­loi­den pyö­ri­tys perus­tuu sen varaan aika pit­käl­ti. Peri­aat­tees­sa kai on aivan mah­dol­lis­ta kävel­lä ravin­to­las­ta ulos mak­sa­mat­ta tip­piä. Sopi­musoi­keu­del­li­ses­ti ei tar­joi­li­ja tai ravin­to­lan­pi­tä­jä voi vaa­tia asia­kas­ta mak­sa­maan enem­pää kuin se, mitä lis­tas­sa lukee. Sosi­aa­li­ses­ti tämä on kui­ten­kin käy­tän­nös­sä mah­do­ton­ta (tai siis sitä tekee niin har­va, ettei sil­lä ole mitään mer­ki­tys­tä mihin­kään). Onko jokin syy, ettei saman­lai­nen kult­tuu­ri voi­si kehit­tyä nykyi­sin teki­jä­noi­keuk­sin suo­jat­tu­jen tuot­tei­den kulutukseen? 

    Moni ihmi­nen tip­paa tar­joi­li­jal­le euron pari jopa Suo­mes­sa, jos pal­ve­lu on ollut hyvää ja nope­aa. Jos joku tuot­tai­si musiik­kia tai kir­jan, joka on hyvä, en oikein näe syy­tä, mik­sei samaa teh­täi­si sen­kin tuot­ta­jil­le, jos sys­tee­mi oli­si se, että musii­kin tai kir­jan oli­si saa­nut vapaas­ti itsel­leen. Pari euroa per kir­ja on nyt­kin se, mitä kir­jai­li­jat töis­tään saa­vat. Varauk­sen teke­mi­nen kir­jas­tos­sa mak­saa sekin jotain ja sen­kin ihmi­set ovat val­miit mak­sa­maan saa­dak­seen halua­man­sa kir­jan, vaik­ka peri­aat­tees­sa voi­si­vat vain odot­taa, että se tulee sin­ne hyllyyn.

  140. Tero Heis­ka­nen: Minun näke­myk­sen mukaan täs­sä­kin kes­kus­te­lus­sa kaik­ki ovay hyvin lähel­le samal­la asial­la: Nykyi­set teki­jä­noi­keu­det eivät ole teho­kas väli­ne ja tar­vit­tai­siin muu rat­kai­su, jol­la aito tavoi­te (arvok­kaan teki­jyy­den pal­kit­se­mi­nen ja kan­nus­ti­met) toteu­tuu ja tur­huu­det (esim. tar­peet­to­man suu­rien ja yhteis­kun­taa tuhoa­vien oikeuk­sien yllä­pi­tä­mi­nen) poistuisivat.

    Erit­täin usein to-kes­kus­te­lun yhtey­des­sä näkee väi­tet­tä­vän että teki­jä­noi­keu­det “tuhoa­vat yhteis­kun­taa”, “hait­taa­vat kult­tuu­rin kehit­ty­mis­tä” tai vaik­ka­pa “estää uuden kult­tuu­rin nousun”.

    Minua nämä kom­men­tit ker­ta­kaik­ki­aan ällis­tyt­tä­vät. Kult­tuu­rin aktii­vi­se­na teki­jä­nä mie­les­tä­ni teki­jä­noi­keu­det mah­dol­lis­ta­vat kult­tuu­rin luomista.

    Haluai­sin­kin aivan rehel­li­ses­ti kuul­la mitä todis­tei­ta täs­tä “tuhoi­suu­des­ta” on? Mihin näil­lä väit­teil­lä viitataan?

    Täl­lä het­kel­lä Suo­mes­sa jul­kais­taan enem­män musiik­kia, elo­ku­via, pele­jä, kir­jo­ja ym. teki­jä­noi­keu­den suo­jaa­mia tuot­tei­ta kuin kos­kaan aiem­min. Mil­lä taval­la nykyi­nen suo­ja tuho­aa yhteis­kun­taa enem­män kuin rikas­taa sitä?

  141. NYTi­me­sis­sa oli mie­len­kiin­toi­nen jut­tu Spo­ti­fyn aikaan­saa­mis­ta muutoksista. 

    Tär­kein­tä Spo­ti­fys­sa on mie­les­tä­ni se, että se ei ole ris­ti­rii­das­sa teki­jä­noi­keuk­sien kans­sa. Spo­ti­fy ei myös­kään mie­les­tä­ni kil­pai­le iTu­ne­sin tai levy­kaup­po­jen kans­sa — pää­asial­li­nen kil­pai­li­ja lie­ne­vät taval­li­set FM-radio­ase­mat. Mis­sä vai­hees­sa joku koo­daa plu­ga­rin, joka luo auto­maat­ti­ses­ti Radio Hel­sin­gin soit­to­lis­to­jen poh­jal­ta Spo­ti­fy-soit­to­lis­tan? Ainoa, joka jää ilman rahaa on toi­mi­tuk­sel­li­nen sisäl­tö, jota aina­kin itse jäi­sin kai­paa­maan. Siir­ty­vät­kö puheoh­jel­mien teki­jät ja toi­mit­ta­jat myös Spotifyihin?

    Puhut­taes­sa musii­kin net­ti­jul­kai­se­mi­sen “mar­gi­naa­li­kus­tan­nuk­sis­ta” kan­nat­taa muis­taa, että jo CD-levyis­sä itse fyy­si­sen tuot­teen kus­tan­nuk­set ovat vain muu­ta­mia pro­sent­te­ja kau­pas­sa myy­tä­vän lätyn hinnasta. 

    Jos “mata­lat mar­gi­naa­li­kus­tan­nuk­set” oli­si­vat musiik­ki­bis­nek­ses­sä hin­noit­te­lun ainoa perus­te, oli­si jo cd-levy­jä pitä­nyt jakaa ilmai­sek­si tai noin eurol­la, joka noin suu­rin­piir­tein on cd-levyn pai­no­kus­tan­nus yli 2000 kpl sarjoissa.

    Mar­gi­naa­li­kus­tan­nus­ten mukaan hin­noit­te­lu on kui­ten­kin ongel­mal­lis­ta sii­tä syys­tä, että “inter­net-aika” ei jake­lua lukuu­not­ta­mat­ta ole juu­ri­kaan las­ke­nut tuo­tan­to­kus­tan­nuk­sia, päin vas­toin: nykyi­set “laa­tus­tan­dar­dit” vaa­ti­vat usein enem­män tuo­tan­toai­kaa kuin vaik­ka­pa 70-luvun lätyt.

  142. Ton­ni käteen kir­joit­ti suo­ma­lais­ten menestymisestä:
    Pit­kä­jän­tei­nen tut­ki­mus ja tuo­te­ke­hi­tys on tie­tys­ti se pää­pro­ses­si, joka tuo tuot­ta­vuut­ta ja uusia tuot­tei­ta ja paten­toin­ti on yksi maa­il­mal­la laa­jas­ti hyö­dyn­net­tä­vis­sä ole­va pro­ses­si tähän pää­pro­ses­siin kan­nus­ta­mi­sek­si ja lok­kien loi­tol­la pitämiseksi 

    Edel­lä on kau­no­kir­jal­li­ses­ti kitey­tet­ty tätä kes­kus­te­lua hal­lit­se­van lin­jan tar­koi­tus ja seu­raus, tuo­te­ke­hi­tys lok­kien loi­tol­la pitä­mi­sek­si. Lok­kien? luon­non? mui­den töis­tä ilmai­sek­si naut­ti­vien? las­ten? afrik­ka­lais­ten? kiinalaisten?

    Het­ki­nen, mei­dän suo­ma­lais­ten tuli­si pitää kii­na­lai­set loi­tol­la nojau­tuen stra­te­gi­aan, jon­ka pal­kin­ta­me­ka­nis­mi perus­tuu yksi­noi­keuk­siin ja ihmis­ten mää­rään? Eikö­hän täs­sä nyt kan­nus­te­ta vää­rää hevos­ta. No aina­kin afrik­ka­lai­set pitäi­si pitää loi­tol­la. Lisää piik­ki­lan­kaa ja uusia piik­ki­lan­ka­kek­sin­tö­jä? No aina­kin työ­tä teke­mät­tö­mät ja taval­li­set duu­na­rit oli­si pidet­tä­vä eril­lään luo­van työn teki­jöis­tä. Sää­dyt takai­sin? No aina­kin luon­non tar­peet on pidet­tä­vä eril­lään ihmis­ten tar­peis­ta, kos­ka luon­to­han tar­vit­see ihmis­tä eikä ihmi­nen luon­toa? Pahus, eihän tämä­kään toi­mi. Mut­ta heu­re­ka! Kaup­pa­to­rin lokit on jol­la­kin taval­la estet­tä­vä kak­kaa­mas­ta ihmis­ten päälle.

    Täs­tä olen samaa miel­tä ja kan­nus­tan kaik­kia kek­si­mään mah­dol­li­sim­man ihmis- ja eläi­nys­tä­väl­li­siä mene­tel­miä ongel­man poistamiseksi. 

    Kuka vie­lä väit­tää, ettei ins­pi­roi­vaa kau­no­kir­jal­li­suut­ta tuo­te­ta ilman rahal­li­sia kannusteita.

  143. Mikä se rat­kai­su sit­ten onkaan, sii­nä pitää ehdot­to­mas­ti ottaa huo­mioon digi­taa­li­sen aineis­ton lisä­kap­pa­leen mar­gi­naa­li­hin­nan tai­pu­mus olla nolla.

    Joku pro­vo­soi­vas­ti toi­ses­sa ket­jus­sa tote­si että ei ole varas­ta­mis­ta jos ottaa jotain mikä ei ole kenel­tä­kään pois. Asia ei toki­kaan ole näin yksioi­koi­nen, mut­ta toi­vo­mal­la ei kova fak­ta muu­tu toi­sek­si: aamiais­buf­fe­tis­ta ham­stra­tut banaa­nit ovat pois muil­ta, samoin paik­ka rai­tio­vau­nus­sa ja osa sen kul­ku­voi­mae­ner­gias­ta, mut­ta digi­pa­pe­ril­le kopioi­tu kir­ja ei ole.

    Ennus­tan, että mikään mal­li joka ei ota huo­mioon digi­ta­li­soi­tu­mi­sen de fac­to seu­raus­ta eli teksti‑, musiikki‑, ja video­tie­don ja tai­teen (ja ‑viih­teen jos ero halu­taan teh­dä) nimen omaan yhteis­kun­nal­li­sel­ta kus­tan­nuk­sel­taan nol­la­hin­tais­ta monis­tet­ta­vuut­ta ei tule ole­maan kestävä.

    Musii­kin suh­teen oli­sin mel­ko huo­let­ta menos­sa mal­liin, mis­sä musii­kin digi­taa­li­muo­toon muut­ta­mi­nen oli­si juri­di­ses­ti pan­do­ran lip­paan aukai­su. Rajat­ta jakoon vain. Maa­il­ma ja ansain­ta­lo­gii­kat muut­tu­vat muil­la­kin elä­män alueil­la, sitä se vain on. 

    Huo­li tie­to­kir­jal­li­suu­des­ta tai pikem­min­kin tie­don tuot­ta­mi­sen insen­tii­veis­tä on mie­les­tä­ni aiheel­li­sem­pi. Kui­ten­kin yksi vie kai­ken ‑tulon­ja­ko joka on ylei­nen urhei­lus­sa ja tai­tees­sa, mut­ta jos­sain mää­rin myös tie­tees­sä ei ole suin­kaan mikään hai­ta­ton ratkaisu.

  144. Talous­tie­tei­den ongel­ma on usein se, että sii­nä jou­du­taan rajaa­maan ilmiö mal­lin­net­ta­vaan ja käsi­tel­tä­vään kon­teks­tiin. Sik­si teki­jä­noi­keus­de­ba­tis­sa usein tör­mää todel­la simplis­ti­seen induk­tioon sii­tä, että miten artis­teil­le esi­mer­kik­si kävi­si jos teki­jä­noi­keu­det lak­kai­si (1. teki­jä­noi­keu­det lak­kaa­vat 2. levy­myyn­ti vähe­nee 3. artis­ti kuo­lee näl­kään), vaik­ka totuus on se, että artis­ti­na ole­mi­sen “bis­nes” on aika pal­jon laa­jem­pi koko­nai­suus ja iso (sosi­aa­li­nen) konstruktio.

    Täs­sä artik­ke­li pohdittavaksi:

    Nor­ja­lais­tutk­muk­sen mukaan piraa­tit ovat 10 ker­taa toden­nä­köi­sem­piä myös musii­kin osta­jia (sama, toi­nen lähde)

    Tämän olen huo­man­nut itse­kin ystä­vä­pii­ris­tä­ni. Ne jot­ka lataa­vat pal­jon musiik­kia näke­vät pira­tis­min mel­kein kuin radion kuun­te­lu­na: kuun­nel­laan ensin ovat­ko levyt hyviä ja sit­ten oste­taan levy.

    Musii­kin täy­sin vapaa saa­ta­vuus on muu­ten­kin muut­ta­nut ran­kas­ti “fanin” käsi­tet­tä. Ennen yhtyeen tosi­fa­nil­la oli bän­din kaik­ki albu­mit, julis­te sei­näl­lä ja ehkä yksi nuh­jui­nen kier­tue­pai­ta. Mut­ta nyt, kun kuka tahan­sa voi lada­ta albu­mit hel­pos­ti ja ope­tel­la lau­lu­jen sanat, luo tämä tosi­fa­neil­le inflaa­tio­pai­nei­ta koros­taa omaa iden­ti­teet­ti­ään yhtyeen “oikea­na” kan­nat­ta­ja­na. Tosi­fa­nit ikään­kuin luo­vat lisää etäi­syyt­tä taval­li­siin fanei­hin, kun tuo van­ha etäi­syys alkoi olla lii­an vähäi­nen. Ja yhtyeet ovat herän­neet tähän, eri­lais­ta rih­ka­maa tai keräi­ly­ka­maa on tar­jol­la faneil­le entis­tä enem­män. Tosi­fa­neil­ta nyh­de­tään nyt sel­keäs­ti enem­män rahaa kuin aiem­min, niil­tä sun­nun­tai­fa­neil­ta ei edes odo­te­ta samaa panos­tus­ta kuin ennen, hyvä jos kei­kal­le suvait­se­vat saa­pua jos­kus. Mis­tä pääs­tään­kin seu­raa­vaan asiaan…

    Yksi sel­keä seu­raus musii­kin vapaal­le saa­ta­vuu­del­le on myös se, että bän­dit ovat siir­tä­neet ansain­ta­fo­kus­taan entis­tä enem­män koh­ti keik­ko­ja. Täs­sä­kin kes­kus­te­lus­sa vilah­ta­nut Chris Ander­son on sitä miel­tä, että tule­vai­suu­des­sa yhä useam­pi bän­di antaa ilo­mie­lin musiik­kin­sa ilmai­sek­si pois, ja net­to­aa keik­ka- ja tava­ra­tuo­toil­la. Kei­kan hyvä puo­li art­sis­tin kan­nal­ta kun on se, että sitä koke­mus­ta on vai­kea kopioi­da tai varastaa.

    Chris Ander­son: Give away the music and sell the show

    Myön­nän sen, että monet näis­tä artis­tien tavois­ta käsi­tel­lä pira­tis­min ongel­maa eivät sovi kir­joit­ta­jil­le lain­kaan. Mut­ta olen var­ma, että jotain saman­lai­suuk­sia löy­tyy. Jos kir­jai­li­jan tuo­tok­set ovat vapaas­ti saa­ta­vil­la ja ne osoit­tau­tu­vat suo­si­tuik­si, niin puhu­ja­pyyn­tö­jä tai vas­taa­via alkaa tul­la lisää. Kai­kil­le tämä ei sovi tie­ten­kään, mut­ta ker­too kui­ten­kin sii­tä, että jos jol­le­kin on sosi­aa­li­nen tilaus (kuten kir­joit­ta­jan kir­joi­tuk­sil­le), niin sii­nä ohes­sa syn­tyy kir­joit­ta­jal­le mah­dol­li­suuk­sia rahas­taa (ruma sana täs­sä yhtey­des­sä) tuol­la tilauk­sel­la, täy­tyy vaan kek­siä miten. Sama idea kuin musii­kis­sa siis: sisäl­tö on vain mai­nos­ta­mis­ta kulut­ta­jil­le, elan­to tulee muil­la keinoin.

    Hol­lywood­kin on mie­les­tä­ni kek­si­nyt jo tapo­ja kamp­pail­la pira­tis­mia vas­taan, anta­mal­la syyn kat­soa elo­ku­va teat­te­ris­sa eikä koto­na läp­pä­ril­lä: isom­mat elo­ku­va­teat­te­rit (jät­ti­mäi­set IMAX-teat­te­rit leviä­vät vauh­dil­la), 3D-koke­muk­set, parem­pi äänen­tois­to jne. Samoil­la tak­tii­koil­la Hol­lywood kamp­pai­li aikoi­naan tele­vi­sion yleis­ty­mis­tä vas­taan kun mark­ki­noil­le tuo­tiin Cine­masco­pe-kuva­suh­teet ja vas­taa­vat. Yhtäk­kiä ei telk­ka­rin 4:3 mus­ta­val­ko­ku­va näyt­tä­nyt­kään niin komial­ta. Lisäk­si Hol­lywoo­dis­sa tuo oheisk­rää­sän ja mui­den spi­noff-tuot­tei­den tuot­ta­mi­nen on saa­nut aivan uuden vaih­teen sil­mään. Menes­tyk­sek­kääs­tä elo­ku­vas­ta pus­ke­taan nyky­ään kaik­kea mah­dol­lis­ta ulos innok­kail­le faneil­le, aivan kuin musii­kis­sa­kin. Ilmiöl­lä on toki myös ikä­viä yli­kau­pal­li­sia piir­tei­tä, jos­sa tai­de hie­man kär­sii, mut­ta ei sii­tä sen enempää.

    Olen omas­sa blo­gis­sa­ni vähän hah­mo­tel­lut Hol­lywoo­din tule­vaa bis­nes­mal­lia, jos ketään kiin­nos­taa lukea. Kir­joi­tus tosin kai­pai­si vähän päi­vi­tys­tä, esi­mer­kik­si nuo IMAX ja 3D-esi­mer­kit puuttuu.

  145. Tero Heis­ka­sel­le:

    Kir­joi­tan pro­vo­soi­vas­ti, kos­ka haluan pur­fis­taa ulos mie­li­pi­teen, että vaik­ka omaan­käyt­töön kopioin­ti pitäi­si sal­lia, teki­jä­noi­keuk­sia ei pitäi­si pois­taa koko­naan niin, että minä voin lupaa kysy­mät­tä myy­dä sinun kir­joit­ta­maa­si kir­jaa omaan las­kuun mak­sa­mat­ta sii­tä mitään. Tämä on mie­les­tä­ni aivan kes­kei­nen arvioi­taes­sa teh­ty­jä ehdotuksia.

    Spo­ti­fy on hyvä esi­merk­ki sii­tä, miten musiik­kia pitäi­si levit­tää, mut­ta tuo lii­kei­dea­han perus­tuu sii­hen, että teki­jä­noi­keu­det ovat ole­mas­sa, eikä kil­pai­li­ja voi perus­taa hal­vem­paa kaup­paa, joka ei mak­sa tuot­ta­jil­le mitään.

    En ole yleen­sä Art­tu­rin kans­sa samaa miel­tä, mut­ta tämä aja­tus, että musi­kin osta­jat lah­joit­tai­si­vat hyvää hyvyyt­tään rahaa tuot­ta­jil­le on yhtä rea­lis­ti­nen kuin hänen aja­tuk­sen­sa kor­va­ta sosi­aa­li­tur­va vapaa­eh­toi­sel­la hyvän­te­ke­väiswyy­del­lä. Yhtä hyvin voi­si aja­tel­la, että arvon­li­sä­ve­ro perit­täi­siin vapaa­eh­toi­se­na niin, että joka halu­aa, voi mak­saa tuot­teis­ta 22 pro­sent­tia yli­hin­taas jul­ki­sen sek­to­rin rahoittamiseksi.

    Anteek­si vain, muta minun on vai­kea ottaa täl­lai­sia ehdo­tuk­sia vaka­vas­ti. Se ei pois­ta sitä, että jotain teki­jä­noi­keui­sien tehot­to­muu­del­le pitäi­si tehdä. 

    Tie­de­mie­hel­le: arva­sin, mitä hän sanoo aamias­buf­fe­te­si­mer­kis­tä­ni. Se ei ole näin. Yri­te­tään uudes­taan. Ostan sen per­ha­nan kal­liin pho­tos­hop-ohjel­man ja otan sii­tä tuhat kopio­ta ja käyn lah­joit­ta­mas­sa kai­kil­le suo­ma­lai­sil­le ammat­ti­va­lo­kaa­vajl­le ohjel­man. Ado­be ei mene­tä mitään, kos­ka ohj­jel­ma jää sil­le yhä?

    Sama seu­raa sii­tä, että jos jotain levya ker­ran soi­te­taan saa­me­lais­ra­dion lähe­tyk­ses­sä, koko kap­pa­le oli­si sil­loin vapaa kenen hyvänm­sä kau­pal­li­seen levi­tyk­seen. Tämä on var­maan lii­oit­te­le­va kär­jios­tys, mut­ta sen tor­ju­mi­sek­si Tie­de­mie­hen pitäi­si itse vetää raja johon­kin: ehdo­tan rajak­si omaan käyt­töön kopioimista.

  146. Hen­ri Wei­jo: Yksi sel­keä seu­raus musii­kin vapaal­le saa­ta­vuu­del­le on myös se, että bän­dit ovat siir­tä­neet ansain­ta­fo­kus­taan entis­tä enem­män koh­ti keik­ko­ja. Täs­sä­kin kes­kus­te­lus­sa vilah­ta­nut Chris Ander­son on sitä miel­tä, että tule­vai­suu­des­sa yhä useam­pi bän­di antaa ilo­mie­lin musiik­kin­sa ilmai­sek­si pois, ja net­to­aa keik­ka- ja tava­ra­tuo­toil­la. Kei­kan hyvä puo­li art­sis­tin kan­nal­ta kun on se, että sitä koke­mus­ta on vai­kea kopioi­da tai varastaa.

    Tämä var­maan­kin sovel­tuu mal­liin, jos­sa artis­ti myös luo itse kap­pa­leen­sa. Entä sanoit­ta­jien, sovit­ta­jien ja sävel­tä­jien ammattikunnat?

    Ja kaik­kein tär­kein­tä: teki­jä­noi­keu­det anta­vat Chris Ander­so­nil­le oikeu­den antaa vaik­ka mitä ilmai­sek­si jos hän niin halu­aa. On mah­dol­lis­ta, että se on hänel­le tai Trent Rez­no­ril­le paras mah­dol­li­nen bis­nes­mal­li. On kui­ten­kin täy­sin eri asia pakot­taa tämä todel­la yksioi­koi­nen mal­li kai­ken kult­tuu­rin tuot­ta­mi­sen läh­tö­koh­dak­si. One size doesn’t fit’em all.

    Mil­tei ajat­te­lin tänään: Ennus­tan, että mikään mal­li joka ei ota huo­mioon digi­ta­li­soi­tu­mi­sen de fac­to seu­raus­ta eli teksti‑, musiikki‑, ja video­tie­don ja tai­teen (ja ‑viih­teen jos ero halu­taan teh­dä) nimen omaan yhteis­kun­nal­li­sel­ta kus­tan­nuk­sel­taan nol­la­hin­tais­ta monis­tet­ta­vuut­ta ei tule ole­maan kestävä.

    Kuten jo ylem­pä­nä tote­sin, meka­ni­soi­dun kult­tuu­rin jake­lun mar­gi­naa­li­kus­tan­nuk­set ovat olleet häviä­vän pie­ni osa tuot­teen hin­nas­ta jo aiem­min. Inter­net-jake­lu ei muu­ta tuo­tan­to­ko­ko­nai­suut­ta juu­ri mil­lään tavalla. 

    Mil­tei ajat­te­lin tänään: Musii­kin suh­teen oli­sin mel­ko huo­let­ta menos­sa mal­liin, mis­sä musii­kin digi­taa­li­muo­toon muut­ta­mi­nen oli­si juri­di­ses­ti pan­do­ran lip­paan aukai­su. Rajat­ta jakoon vain. Maa­il­ma ja ansain­ta­lo­gii­kat muut­tu­vat muil­la­kin elä­män alueil­la, sitä se vain on.

    En oikein tie­dä miten täl­lai­sen kom­men­tin jäl­keen voi­sin edes yrit­tää käy­dä jär­ke­vää kes­kus­te­lua. Olen pahoil­la­ni, mut­ta minua musii­kin teki­jä­nä (sävel­tä­jä, sovit­ta­ja, muusik­ko, klu­bi­jär­jes­tä­jä jne.) täl­lai­set mie­li­pi­teet riso­vat niin pahas­ti että kädet täri­se­vät, hen­ki sal­pau­tuu ja aivo­toi­min­ta lak­kaa. Lähin­nä tekee mie­li hakea pesä­pal­lo­mai­la etei­ses­tä ja hajot­taa jotain. Toi­vot­ta­vas­ti immateriaalista.

    Toi­voi­sin arvon kes­kus­te­li­joi­den muis­ta­van, että jos halu­aa saa­da “vas­ta­puo­len” edes arvioi­maan omia argu­ment­te­jaan, kan­nat­taa het­kek­si aset­tau­tua toi­sen saap­pai­siin ja miet­tiä mil­lai­sel­la kes­kus­te­lul­la asi­aa edis­te­tään eikä aiheu­te­ta vain pote­roi­den syventymistä.

    Juu­ri yllä ole­van kom­men­tin kal­tais­ten kir­joi­tus­ten vuok­si suu­rin osa kult­tuu­rin teki­jöis­tä on lin­noit­tau­tu­nut mie­li­pi­tei­neen erit­täin vah­vaan beto­ni­bunk­ke­riin, jos­ta kaik­ki “vihol­li­sen” jär­ke­vät­kin argu­men­tit (kyl­lä, nii­tä­kin on) nipu­te­taan samaan kasaan hul­luim­pien liber­taa­rien ja piraat­tien kanssa.

    Itse uskon jon­kin­sort­ti­seen “evo­luu­tioon”, jos­sa ns. suu­ret yhtiöt ja osa teki­jä­noi­keus­jär­jes­töis­tä tulee joka tapauk­ses­sa jäl­ki­ju­nas­sa, mut­ta tulee kui­ten­kin kun on pak­ko hyväk­syä uuden maa­il­man peli­sään­tö­jä. Hyvä­nä esi­merk­ki­nä vaik­ka­pa MyS­pace, joka oli ensin suu­ri kau­his­tus, mut­ta sit­tem­min kaik­ki suo­ma­lai­set levy-yhtiöt tar­joa­vat sen kaut­ta mais­tiai­sia yhty­ei­den­sä tuotoksista.

    Spo­ti­fy on vas­taa­van evo­luu­tion tulos. Ja kuten yllä link­kaa­ma­ni NYTi­me­sin jut­tu todis­taa, on kulut­ta­jien val­tao­sa, pien­tä “ideo­lo­gis­ta” piraat­tien jouk­koa lukuu­not­ta­mat­ta val­mii­ta ja haluk­kaam­pia käyt­tä­mään lail­lis­ta pal­ve­lua kuin lai­ton­ta. Teki­jä­noi­keuk­sien moraa­li­nen oikeu­tus ja poh­ja on vahva.

    Jah­ka erea­de­rit yleis­ty­vät on sama kehi­tys edes­sä myös kir­jal­li­suu­del­la. Yksik­kö­myyn­ti tulee var­mas­ti jat­ku­maan, mut­ta ehkä­pä “kirjakerho”-tyyppiset rat­kai­sut, jos­sa kuu­kausi­mak­sul­la lataa­maan kir­jo­ja rajat­to­mas­ti voi­vat olla osa tule­vai­suu­den rat­kai­sua, jos­sa myös teki­jät saa­vat oman osansa.

    Ansain­ta­lo­giik­ka on olta­va, jot­ta meil­lä on tule­vai­suu­des­sa­kin ammat­ti­mai­ses­ti tuo­te­tu­ja sisäl­tö­jä. Eri­tyi­ses­ti Suo­men kal­tai­sel­le pie­nel­le kie­li- ja kult­tuu­ria­lu­eel­le teki­jä­noi­keuk­sis­ta huo­leh­ti­mi­nen on elä­män ja kuo­le­man kysymys.

  147. En ole yleen­sä Art­tu­rin kans­sa samaa miel­tä, mut­ta tämä aja­tus, että musi­kin osta­jat lah­joit­tai­si­vat hyvää hyvyyt­tään rahaa tuot­ta­jil­le on yhtä rea­lis­ti­nen kuin hänen aja­tuk­sen­sa kor­va­ta sosi­aa­li­tur­va vapaa­eh­toi­sel­la hyväntekeväiswyydellä.

    Suo­sit­te­len Osmo tutus­tu­maan Radio­hea­din tapauk­seen. Ei kan­na­ta aliar­vioi­da fanien arvos­tus­ta ja halua tukea.

    Radio­head jul­kis­ti uusim­man albu­min­sa ensik­si netis­sä, ja lait­toi ilmoi­tuk­sen “täs­sä levy, mak­sa­kaa oman­tun­non mukaan.” 38% lataa­jis­ta mak­soi levys­tä, ja kes­ki­mää­räi­nen mak­su levys­tä oli kuusi dol­la­ria. Net­tie­pi­so­din jäl­keen levy tosin jul­kais­tuun myös nor­maa­li­na CD:nä. Ja haus­kin­ta oli se, että täs­tä ilmai­san­nis­ta huo­li­mat­ta, tämä CD on Radio­hea­din eni­ten myy­ty levy. Tai oikeas­taan juu­ri sen takia.

    2 Out of 5 Down­loa­ders Paid for Radiohead’s ‘In Rain­bows’ (Ave­ra­ge Price: $6)

    Radiohead’s In Rain­bows Out­sold Pre­vious Albums Des­pi­te Giveaway

  148. Täs­sä kes­kus­te­lus­sa näyt­täi­si raja kul­ke­van idealisti/fundamentalistien ja rea­lis­tien välil­lä — sinän­sä aika har­va on väit­tä­nyt, että nykyi­nen sys­tee­mi on hyvin toi­mi­va, mut­ta me real­si­tit olem­me kyl­lä sitä miel­tä, että ehdo­te­tut kei­not ovat lii­an järei­tä ja koh­dis­ty­vat täy­del­lä voi­mal­la tuo­tan­to­ket­jun alku­pää­hän eli nii­hin ihmi­siin, jot­ka kir­joit­ta­vat oppi­kir­jat, teke­vät tart­tu­vat kesä­bii­sit ja saa­vat esi­neet tar­vit­taes­sa näkymättömiksi.

    Minus­ta se, että val­tao­sa kir­jai­li­jois­ta, muusi­kois­ta ja kek­si­jöis­tä ei saa täl­lä­kään het­kel­lä kuin ropo­sia työs­tään, ei oikeu­ta sitä, että se asian­ti­la jol­la­kin vapaa­eh­tois­mak­suil­la beto­noi­tai­siin. Minus­ta rikas­tu­mi­nen on ihan hyvä tavoite.

    Mat­kus­taes­sa­ni minua ärsyt­tää tip­pi­kult­tuu­ri tavat­to­mas­ti ja itä­mai­seen basaa­riin raja­hyö­ty­neu­vot­te­lui­hin minua ei saa kir­veel­lä­kään. Minus­ta hin­ta pitää olla sel­keä: jos mak­san, saan tuot­teen tai pal­ve­lun, ja jos en mak­sa, en sitä saa. 

    Sinän­sä olen kyl­lä myös kovas­ti (opet­ta­ja­na) häm­mäs­tel­lyt mm. sitä, että saan ava­ta tv:n luo­kas­sa kos­ka tahan­sa ja näyt­tää mitä tahan­sa, mut­ta jos reh­to­ri kes­ken kai­ken kuu­lut­taa jota­kin, en lail­li­ses­ti voi­si lait­taa digi­boxia tau­ko­tal­len­nuk­sel­le ja jat­kaa parin minuu­tin pääs­tä, kos­ka sil­loin kat­soi­sim­me tal­len­net­tua ohjel­maa, jota ei vält­tä­mät­tä saa kat­soa. No, tie­dät­te var­maan, kuin­ka nuo ongel­mat vältetään.

    Tou­ko Mettinen

  149. Spo­ti­fy on hyvä esi­merk­ki sii­tä, miten musiik­kia pitäi­si levit­tää, mut­ta tuo lii­kei­dea­han perus­tuu sii­hen, että teki­jä­noi­keu­det ovat ole­mas­sa, eikä kil­pai­li­ja voi perus­taa hal­vem­paa kaup­paa, joka ei mak­sa tuot­ta­jil­le mitään.”

    Näh­däk­se­ni se on pikem­min­kin oiva esi­merk­ki sii­tä, miten pal­ve­lu kehit­tyy, kun teki­jä­noi­keu­det eivät de fac­to ole voi­mas­sa (vaik­ka ne de jure oli­si­vat­kin). Levy-yhtiöt eivät iki­nä oli­si suos­tu­neet käyt­tä­jien kan­nal­ta noin hyvään dii­liin, jos käy­tän­nös­sä kaik­ki se musiik­ki, joka Spo­ti­fys­sä on tar­jol­la on tar­jol­la myös ilmai­sek­si vertaisverkoissa…

    Jos nyt joku perus­taa hal­vem­man “kau­pan”, niin onhan se pal­ve­lu edel­leen­kin ole­mas­sa, eikö? Sem­min­kin kuin se hal­vem­pi “kaup­pa” on kui­ten­kin jo ole­mas­sa (http://www.mininova.org/).

    ehdo­tan rajak­si omaan käyt­töön kopioimista.”

    Olen ollut peri­aat­tees­sa suun­nil­leen samaa mieltä.

    Ongel­ma muo­dos­tuu vain sii­tä, että rajan­ve­to “omaan käyt­töön” kopioin­nis­ta on erit­täin kysee­na­lai­nen, kun tie­to­lii­ken­neyh­tey­det, ver­tais­ver­kot ja sosi­aa­li­set yhtei­söt kehit­ty­vät. Kos­ka tou­hu ei ole kau­pal­lis­ta, käy­tän­nös­sä kaik­ki ver­kos­sa tapah­tu­va kopioin­ti on kai­ken jär­ke­vän mää­rit­te­lyn valos­sa omaan käyt­töön kopioi­mis­ta. Ja vaik­ka ko. kopioin­ti onkin epä­kau­pal­lis­ta se syö bis­nes­mal­lin omis­tusoi­keu­teen perus­tu­val­ta kopioin­nin rajoittamiselta.

    Ellei sit­ten tar­jo­ta niin hyvää pal­ve­lua (tai jotain muu­ta lisä­ar­voa), että ihmi­set ovat val­mii­ta mak­sa­maan siitä.

    Kari

  150. Ostan sen per­ha­nan kal­liin pho­tos­hop-ohjel­man ja otan sii­tä tuhat kopio­ta ja käyn lah­joit­ta­mas­sa kai­kil­le suo­ma­lai­sil­le ammat­ti­va­lo­kaa­vajl­le ohjel­man. Ado­be ei mene­tä mitään, kos­ka ohj­jel­ma jää sil­le yhä?”

    Var­maan menet­tää, jos se yrit­tää hirt­tää itsen­sä tuon mono­po­lin varas­sa rahas­ta­mi­seen, mut­ta entä­pä seu­raa­va: Ostat 20 eurol­la (vai mitä se nyt mak­saa­kaan, tai voit sen lada­ta ver­kos­ta ilmai­sek­si­kin) Red Hat Linuxin, teet sii­tä tuhat kopio­ta ja asen­nat ne tuhan­nen fir­man konee­seen. Noi­den kaik­kien fir­mo­jen tie­to­ko­neet pyö­ri­vät sit­ten Red Hat Linuxin varas­sa. Sit­ten he tar­vit­se­vat tukea, kou­lu­tus­ta jne. kysei­sen sys­tee­min pyö­rit­tä­mi­seen. Mihin he kään­ty­vät? Eivät aina­kaan sinun puo­leen, kos­ka et tuo­ta tar­joa. Sen sijaan Red Hat Inc. tar­jo­aa noi­ta pal­ve­lui­ta koh­tuul­lis­ta kor­vaus­ta vastaan. 

    Miten on mah­dol­lis­ta, että Red Hat, joka jakaa koo­di­aan täy­sin vapaas­ti, voi teh­dä tulos­ta (vii­mei­sen nel­jän­nek­sen lii­ke­vaih­to oli 174 mil­joo­naa dol­la­ria), jos sinus­ta ainoa tapa teh­dä tie­to­ko­neoh­jel­mil­la rahaa, on teki­jä­noi­keuk­siin tukeu­tu­van mono­po­lin avul­la rahastus? 

    Mitä sii­hen vapaa­eh­toi­seen lah­joit­ta­mi­seen tulee, niin olet­ko kos­kaan jät­tä­nyt ravin­to­las­sa tip­piä, jos ruo­ka on ollut hyvää ja tar­joi­lu nope­aa? Jos olet, niin mikä on ollut syy­nä tähän? Mikään maa­il­man mah­ti ei sinua moi­seen pako­ta. Tämä ei ole sama asia kuin vaik­ka sosi­aa­li­tur­van rahoi­tus vapaa­eh­toi­suu­teen perus­tuen, kos­ka sosi­aa­li­tur­vaa mak­saes­sa on oikeas­ti kyse hyvän­te­ke­väi­syy­des­tä. Et ole saa­nut mitään vas­ta­lah­jak­si niil­tä, joil­le sosi­aa­li­tur­va­ra­ha­si mene­vät. Mak­saes­sa­si “tip­piä” hyvää musiik­kia tai hyvää ruo­kaa teh­neel­le, et tee hyvän­te­ke­väi­syyt­tä, vaan pal­kit­set saa­mas­ta­si pal­ve­lus­ta sen tuottajaa.

    Han­nu Oskala:“Haluaisinkin aivan rehel­li­ses­ti kuul­la mitä todis­tei­ta täs­tä “tuhoi­suu­des­ta” on? Mihin näil­lä väit­teil­lä viitataan?”

    No, ote­taan esi­merk­ki sii­tä tääl­lä mai­nos­te­tus­ta Boldrin&Levinen kirjasta:
    “Tar­na­tion, a power­ful auto­bio­grap­hical docu­men­ta­ry by direc­tor Jonat­han Caou­et­te, has been one of the surpri­se hits of the Can­nes Film Fes­ti­val — des­pi­te cos­ting just $218 (£124) to make. After Tar­na­tion scree­ned for the second
    time in Can­nes, Caou­et­te — its direc­tor, edi­tor and main cha­rac­ter — stood up. […] A Texan child who­se mot­her was in shock the­ra­py, Caou­et­te, 31, was abused in fos­ter care and saw his mot­her’s con­di­tion wor­sen as a result of her “treat­ment.” He began fil­ming him­self and his fami­ly aged
    11, and crea­ted movie fan­ta­sies as an esca­pe. For
    Tar­na­tion, he has spliced his home movie foo­ta­ge toget­her to crea­te a moving and uncom­for­table self-port­rait. And using a home com­pu­ter with basic edi­ting softwa­re, Caou­et­te did it all for a frac­tion of the price of a Hol­lywood block­bus­ter like Troy. […] As for the bud­get, which has att­rac­ted as much atten­tion as the sub­ject mat­ter, Caou­et­te said he had added up how much he spent on video tapes — plus a set of angel wings — over the years. But the total spent will rise to about $400,000 (£230,000), he said, once rights for music and video clips he used to
    illustra­te a mood or era have been paid for.”

    Kun jo teh­dyn yhdis­tä­mi­nen uuteen teh­dään noin vai­keak­si, ei ole ihme, että sel­lai­sen kult­tuu­rin teko hii­puu pahan ker­ran. Minus­ta tätä voi kut­sua “tuhoa­mi­sek­si”.

    Ja eikös täs­sä juu­ri YLEn pää­joh­ta­ja­kin ollut kyhän­nyt jon­kun oman teok­sen, jos­sa hän oli käyt­tä­nyt kopio­suo­jat­tua mate­ri­aa­lia osa­na. Sekin siis piti poistaa.

  151. Puh­tai­den pak­ko saa­da-tava­roi­den osal­ta tapah­tuu niin, että tar­jon­ta­me­ka­nis­mi ei toi­mi, eikä raja­kus­tan­nus­teo­riat. Raja­kus­tan­nus­ku­vas­sa vii­van vasem­man pään pitäi­si koho­ta äärettömyyksiin. 

    Yksin­ker­tai­sem­min sanot­tu­na: jos kau­pan­käyn­ti on tava­roi­den ja pal­ve­lui­den vapaa­eh­tois­ta vaih­dan­taa, niin pak­ko saa­da-tava­roi­den ja pal­ve­lui­den vaih­dan­ta ei ole kaupankäyntiä.

    Mitä vapaa­eh­toi­sem­pi tava­ra, sitä parem­min mark­ki­nat toi­mi­vat: Ilta­leh­tiä on vain kak­si, eli mono­po­lis­ti­set mark­ki­nat, mut­ta mark­ki­nat toi­mi­vat hie­nos­ti. Viih­de yleen­sä. Kotie­lekt­ro­niik­ka. Kotitietotekniikka.

    Pak­ko saa­da: kat­sas­tus, säh­kö, Digi­ta. Yksi­tys­tä­mis­ka­ta­stro­fe­ja kaik­ki, pait­si jos on ko. mark­ki­noil­la toi­mi­vien yri­tys­ten osakkeenomistaja.

    Lisäk­si kysyn­nän hin­ta­jous­to-teo­rias­sa ei edes mää­ri­tel­lä käsi­tet­tä vält­tä­mät­tö­myys­hyö­dy­ke, vaan se mää­ri­tel­lään kysyn­nän tulojousto-teoriassa! 

    Siis ei keh­da­ta kir­joit­taa, että on ole­mas­sa tava­roi­ta joi­den koh­dal­la kysyn­tä ja tar­jon­ta ei toimi!!

    1. Vält­tä­mät­tö­myys­hyö­dyk­kei­den osal­ta onkin väl­tet­tä­vä yksi­tyis­tä mono­po­lia. Säh­kön osal­ta For­tu­mil­la ei ole mono­po­lia. Digi­ta on han­ka­lam­pi jut­tu. Jos ei ole mono­po­lia. hin­ta aset­tuu mar­gi­naa­li­kus­tan­nus­ten tasol­le — ellei kyse ole näis­tä nol­la-rfa­ja­hin­tai­sis­ta hyö­dyk­keis­tä. Säh­kön osal­ta­han tämä toi­mii aika hyvin.

  152. Kari: Näh­däk­se­ni se on pikem­min­kin oiva esi­merk­ki sii­tä, miten pal­ve­lu kehit­tyy, kun teki­jä­noi­keu­det eivät de fac­to ole voi­mas­sa (vaik­ka ne de jure olisivatkin).

    Spo­ti­fys­sa teki­jä­noi­keu­det ovat de fac­to ole­mas­sa ja teki­jät saa­vat kor­vauk­sia kuun­te­lu­ker­to­jen mukaan. Nämä kor­vauk­set rahoi­te­taan mai­nok­sil­la ja kuukausimaksuilla.

    Samu­li Saa­rel­ma: Miten on mah­dol­lis­ta, että Red Hat, joka jakaa koo­di­aan täy­sin vapaas­ti, voi teh­dä tulos­ta (vii­mei­sen nel­jän­nek­sen lii­ke­vaih­to oli 174 mil­joo­naa dol­la­ria), jos sinus­ta ainoa tapa teh­dä tie­to­ko­neoh­jel­mil­la rahaa, on teki­jä­noi­keuk­siin tukeu­tu­van mono­po­lin avul­la rahastus?

    Kukaan ei lie­ne väit­tä­nyt, että tämä oli­si ainoa tapa teh­dä rahaa tietokoneohjelmilla?

    Uudet pil­vi­pal­ve­lut ovat vas­ta syn­ty­vai­hees­sa. Sekä Pho­tos­hop että Flickr tar­joa­vat onli­ne-kuvae­dit­ti­pal­ve­lu­ja ja esi­mer­kik­si audio-plu­ga­ri­fir­ma Waves tar­jo­aa nykyi­sin osta­mi­sen sijaan myös “vuokraus”-mahdollisuuden.

    On siis mui­ta­kin tapo­ja kuin perin­tei­nen. On mie­les­tä­ni kui­ten­kin sel­vää, että on jokai­sen yrit­tä­jän oma asia päät­tää, mil­loin halu­aa antaa jotain ilmai­sek­si, mil­loin vuo­kra­ta tai mil­loin myy­dä könttänä. 

    Jos ilmai­sek­si anta­mi­nen on niin ainut­laa­tui­sen lois­ta­va busi­ness-mal­li kuin monet tääl­la anta­vat ymmär­tää, on vain ajan kysy­mys kun kaik­ki siir­ty­vät sii­hen. Kukaan tai mikään ei estä ihmisiä/yrityksiä toi­mi­mas­ta jo nyt siten.

    Pho­tos­hop on muu­ten erin­omai­nen esi­merk­ki sovel­luk­ses­ta, jon­ka toi­voi­sin ole­van täy­si­mit­tai­ses­ti onli­ne-pal­ve­lu. Nykyi­sel­lä “yksi julis­te vuo­des­sa” tah­dil­la minun ei ole mitään jär­keä sijoit­taa ohjel­mis­toon tuhat­ta euroa, mut­ta oli­sin val­mis mak­sa­maan vaik­ka­pa 5€/tunti sii­tä, että voi­sin käyt­tää kaik­kia ko. sof­tan omi­nai­suuk­sia väliaikaisesti.

  153. Miten on mah­dol­lis­ta, että Red Hat, joka jakaa koo­di­aan täy­sin vapaas­ti, voi teh­dä tulos­ta (vii­mei­sen nel­jän­nek­sen lii­ke­vaih­to oli 174 mil­joo­naa dol­la­ria), jos sinus­ta ainoa tapa teh­dä tie­to­ko­neoh­jel­mil­la rahaa, on teki­jä­noi­keuk­siin tukeu­tu­van mono­po­lin avul­la rahastus?”

    On ylei­nen har­ha­luu­lo että Red Hat jakai­si omaa koo­di­aan vapaas­ti. RHN:n (Red Hat Network) EULAs­sa on hyvin sel­keä “jos et mak­sa, et myös­kään käy­tä” ‑vies­ti:

    Plea­se note that when your subsc­rip­tion expi­res you will still be bound by the terms and con­di­tions of the End User Licen­se Agree­ment and will have to remo­ve all copies of Red Hat Network Code.”

    Red Hatil­ta voi hank­kia päi­vi­tys­pal­ve­lui­ta, juri­dis­ta suo­jaa, uskot­ta­van nimen jon­ka voi puo­li­huo­li­mat­to­mas­ti heit­tää asia­kas­ta­paa­mi­ses­sa jne., pel­kän distron saa näp­pä­räs­ti vaik­ka Cen­tO­Si­na. Itse käy­tän kumpiakin.

    Sinän­sä koko vapaan läh­de­koo­din lisens­soin­ti­jär­jes­tel­mä perus­tuu teki­jä­noi­keuk­siin, eli kun­nioi­te­taan teki­jän oikeuk­sia mää­ri­tel­lä ehdot joil­la koo­dia saa hyödyntää.

  154. Mitä muu­ta tuot­teet ovat kuin alku­pe­räi­sen idean kopio­ta — siis kaik­ki tuot­teet ja eten­kin kulu­tusyh­teis­kun­nas­sa? Eikä tar­vit­se edes men­nä meta­fy­siik­kaan asti…

    On toki ole­mas­sa tuo­le­ja ja kir­jo­ja, tuo­le­ja ja kir­joa sinän­sä, mut­ta kopio­pa jokin tiet­ty tuo­li, niin desig­ner äläh­tää. Käy design-kau­pas­sa ja huo­maa, mil­lä hin­nal­la alku­pe­räi­sen tuot­teen “aitoa” kopio­ta myy­dään. Ja ihmi­sis­tä täl­lai­nen on kivaa, yli tuhan­nen euron tuo­le­ja kadeh­di­taan ja Ikea (tms) tekee niis­tä kopion — mut­ta ei niin saman­lai­sen, jot­ta sai­si­vat syyt­teen nis­kaan­sa. Tämän alku­pe­räi­nen desig­ner­kin hyväk­syy, sil­lä se, että tavik­set osat­vat mil­tei-hänen-tuo­tet­taan on taval­laan kun­nia­no­soi­tus ideal­le. Mut­ta koe­ta­pa ryö­vä­tä oikeus myy­dä alku­pe­räi­siä design-kopio­ta huippuhintaan!

    Pitäi­si­kö sit­ten kaik­kien saa­da Barce­lo­na-tuo­li mate­ri­aa­li- ja kul­je­tus­kus­tan­nus­ten hin­nal­la? Jos pitäi­si, tule­vai­suu­den Mies van der Roc­het saat­tai­si­vat kes­kit­tyä pelk­kiin len­to­kent­tiin ja pil­ven­piir­tä­jiin. Oli­si­ko se vää­rin, tie­dä sitä sitten.

    Ei vaan oikeas­ti mene jake­luun tuo “kopion” ja kopion käsi­te, kos­ka kai­kes­sa nyky­ään tuo­te­tus­sa on jota­kin ei-mate­ri­aa­lis­ta taka­na — Kir­jat ovat kopio­ta, eivät kir­jan ideoi­ta, pait­si ne kir­jat, jot­ka ovat kir­jai­li­jan unia. 

    Voin hyväk­syä argu­men­tin, että kaik­ki omis­ta­mi­nen on moraa­li­ton­ta, mut­ta en ymmär­rä, mik­si yksi omis­ta­mi­sen muo­to oli­si moraa­lit­to­mam­paa — tai moraa­li­sem­paa — kuin toi­nen, enkä tois­tai­sek­si ole tör­män­nyt ratio­naa­li­seen seli­tyk­seen, joka sal­li­si puo­lus­taa yhtä omis­tus­ta ja vas­tus­taa tois­ta. Tai päin vas­toin. Joten puo­lus­tan oikeut­ta omistaa.

  155. Kari:
    “Näh­däk­se­ni se on pikem­min­kin oiva esi­merk­ki sii­tä, miten pal­ve­lu kehit­tyy, kun teki­jä­noi­keu­det eivät de fac­to ole voi­mas­sa (vaik­ka ne de jure oli­si­vat­kin). Levy-yhtiöt eivät iki­nä oli­si suos­tu­neet käyt­tä­jien kan­nal­ta noin hyvään dii­liin, jos käy­tän­nös­sä kaik­ki se musiik­ki, joka Spo­ti­fys­sä on tar­jol­la on tar­jol­la myös ilmai­sek­si vertaisverkoissa…”

    Väi­tän­pä, että jos ver­tais­verk­ko­ja ei oli­si kek­sit­ty meil­lä oli­si ollut Spo­ti­fyn kal­tai­sia pal­ve­lui­ta vuo­si­kausia sit­ten. Pira­tis­mi on tar­jon­nut levy-yhtiöl­le mah­dol­li­suu­den tais­tel­la vas­taan (oikeus­teit­se). Jos ihmi­set oli­si­vat siir­tä­neet rahan­sa (tai mai­nok­sien kuun­te­luai­kan­sa) verk­ko­pal­ve­lui­hin, levy-yhtiöi­den oli­si ollut pak­ko seu­ra­ta ja tar­jo­ta vas­taa­via palveluita.

    Ei open­sourcen nousu­kaan pira­tis­mis­ta lähtenyt.

  156. Tyy­dyt­tä­vä rat­kai­su on yleen­sä ylei­sön mie­les­tä käsil­lä sil­loin, kun vält­tä­mät­tö­myys­hyö­dy­ket­tä on tar­peel­li­nen mää­rä per nup­pi (mikä se sit­ten onkaan). Tuo­tan­non tehok­kuus lie­nee yleen­sä tär­keäm­pää kuin tuo­tos­ten jako — aina­kin oikean kou­lu­tuk­sen saa­nei­den piireissä.

    1. Mikiä on “oikea” kou­lu­tus, joka noin häl­mäs­ti ajat­te­lee. Kan­san­ta­lous­tie­tees­sä ope­te­taan, että epä­ta­sai­nen tulon­ja­ko on tehot­to­muut­ta tuot­taes­saan hyvinvointitappioita.

  157. Tie­to­ko­neoh­jel­mia voi teh­dä tal­koil­la­kin, Linux on hyvä esimerkki.
    Ei vaa­ti­vaan­kaan kehi­tys­työ­hön tar­vi­ta yri­tys­tä, patent­te­ja ja tekijänoikeuksia

  158. Jos ei ole mono­po­lia. hin­ta aset­tuu mar­gi­naa­li­kus­tan­nus­ten tasol­le – ellei kyse ole näis­tä nol­la-rfa­ja­hin­tai­sis­ta hyö­dyk­keis­tä. Säh­kön osal­ta­han tämä toi­mii aika hyvin.

    Tähän väliin vähän teoriaa.

    Ilman mono­po­lia­kin muun­lai­nen kuin mar­gi­naa­li­hin­noit­te­lua on mah­dol­lis­ta. Itsea­sias­sa väit­täi­sin, että klas­si­sen talous­tie­teen enuus­ta­mat raja­hin­tai­set hyö­dyk­keet ovat vähem­mis­tö kaikista. 

    Olen­nais­ta on se, onko ent­ry yhtääl­tä mah­dol­lis­ta ja toi­saal­ta kan­nat­ta­vaa. Jos se ei ole mah­dol­lis­ta (tai se on kiel­let­tyä kuten IPR-tapauk­ses­sa), syn­tyy mono­po­li. Jos se on mah­dol­lis­ta, mut­ta ei kan­nat­ta­vaa, niin puhu­taan usein “luon­nol­li­ses­ta” monopolista. 

    Jos­kus alhai­sis­ta (tai jopa liki nol­lan suu­rui­sis­ta) raja­kus­tan­nuk­sis­ta ja kor­keis­ta kiin­teis­tä kus­tan­nuk­sis­ta huo­li­mat­ta ent­ry on mah­dol­lis­ta, sal­lit­tua ja kan­nat­ta­vaa. Täl­löin hin­nak­si ei muo­dos­tu raja­kus­tan­nus vaan ns. “undercut-proof”- tasapainohinta.

    Tasa­pai­no­hin­ta ei ole sil­loin mono­po­li­hin­ta, vaan alhai­sem­pi. Se on teo­rias­sa juu­ri ja juu­ri ent­ryn kan­nat­ta­mat­to­mak­si teke­vä hin­ta. Käy­tän­nös­sä se on jos­kus kor­keam­pi, jol­loin ent­ryä ei tule, vaan kysees­sä on mono­po­li. Tämä voi joh­tua vaik­ka sii­tä, että mono­po­lis­ti sig­na­loi pol­ku­myyn­tiä vaik­ka­pa kerää­mäl­lä isoa kas­sa­va­ran­toa ja puhu­mal­la mas­sii­vi­sis­ta alennusmyynneistä.

    Jos ent­ry kui­ten­kin tapah­tuu ja hin­ta­so­ta ei estä kil­pai­lua, niin tasa­pai­no­ti­las­sa hin­ta on sel­lai­nen, että hin­nan alen­nus ei kan­na­ta, kos­ka uudet asiak­kaat eivät tuo alen­ne­tul­la hin­nal­la riit­tä­väs­ti rahaa kom­pen­soi­maan ole­mas­sao­le­vil­ta asiak­kail­ta saa­dun raha­mää­rän pienenemistä. 

    Käsit­tääk­se­ni puhe­lin­liit­ty­mien mark­ki­noil­la hin­ta­ra­ken­ne on suun­nil­leen tämä. Täs­tä kie­lii myös se, että uusil­le asiak­kail­le tar­jo­taan usein mää­rä­ai­kai­sia etui­suuk­sia, mut­ta van­hoil­le ei.

  159. Osmo:“Yhtä hyvin voi­si aja­tel­la, että arvon­li­sä­ve­ro perit­täi­siin vapaa­eh­toi­se­na niin, että joka halu­aa, voi mak­saa tuot­teis­ta 22 pro­sent­tia yli­hin­taas jul­ki­sen sek­to­rin rahoittamiseksi.”

    Ei todel­la­kaan. Miks kukaan antai­si vapaa­eh­toi­ses­ti rahaa “hyvän­te­ke­väi­syy­teen” joka hoi­de­taan niin huo­nos­ti kuin valtio?

    Minä en väi­tä, että tai­teen tuot­ta­jien tulot pysy­vät saman ja nii­den jakau­tu­mi­nen pysyy saman, jos teki­jä­noi­keu­det pois­te­taan. Täs­tä ei ole kysy­mys. Kysy­mys on sii­tä kum­mas­ta on enem­män hait­taa, teki­jä­noi­keuk­sis­ta ja nii­den val­vo­mi­ses­ta vai teki­jä­noi­keuk­sien luo­mien kan­nus­ti­mien poistumisesta.

    Ei tätä kan­na­ta miet­tiä niin arvo­la­tau­tu­neis­ta läh­tö­koh­dis­ta kuin, että saa­ko joku hyö­tyä rahal­li­ses­ti ilman sinun lupaa kir­joit­ta­mas­ta­si kir­jas­ta. Jos asia tun­tuu lii­an hen­ki­lö­koh­tai­sel­ta, niin sii­tä kes­kus­te­lus­ta voi pidät­täy­tyä, mut­ta tämä moraa­li­nen när­käs­tys mitä kom­men­teis­sa­si esi­tät ei edis­tä kes­kus­te­lua yhtään. Ihan sama kun jos­tain ter­vey­den­huol­los­ta­kin kes­kus­tel­tai­siin vaan tyy­liin: entäs minun iso­äi­ti!?!? Miten se saa hoi­toa? Yri­tät­kö vie­dä koval­la työl­lä han­ki­tun lei­vän hänen suusta?!

    Pasi:“ksinkertaisemmin sanot­tu­na: jos kau­pan­käyn­ti on tava­roi­den ja pal­ve­lui­den vapaa­eh­tois­ta vaih­dan­taa, niin pak­ko saa­da-tava­roi­den ja pal­ve­lui­den vaih­dan­ta ei ole kaupankäyntiä.”

    Mitään ei ole pak­ko saa­da. Kil­pai­lu ja/tai voi­ton­mak­si­moin­ti pitää kaik­kil­la mark­ki­noil­la hin­nat kuris­sa parem­min kuin mikään vaih­toeh­to. (Lukuu­not­ta­mat­ta jot­kut hyvin yksin­ker­tai­set mark­ki­nat mis­sä on erit­täin suu­ret kiin­teät kus­tan­nuk­set ja hyvin pie­net mar­gi­naa­li­kus­tan­nuk­set, tyy­liin metro.)

    Lisäk­si kysyn­nän hin­ta­jous­to-teo­rias­sa ei edes mää­ri­tel­lä käsi­tet­tä välttämättömyyshyödyke”

    No mik­si sitä pitäi­si erik­seen mää­ri­tel­lä? Tot­ta­kai voi olla hyö­dyk­kei­tä joi­den kysyn­tä ei juu­ri­kaan rea­goi hin­nan muu­tok­siin. Nii­tä sano­taan hin­ta­jous­tol­taan epäe­las­ti­sik­si tuotteiksi.

    Osmo:“Jos ei ole mono­po­lia. hin­ta aset­tuu mar­gi­naa­li­kus­tan­nus­ten tasolle”

    Ei ase­tu. Jos hin­ta­dif­fe­ren­tioin­ti ei onnis­tu, niin voi­ton­mak­si­moin­ti­hin­ta ei ole sama kuin marginaalikustannus.

    Ainoas­taan täy­del­li­sen kil­pai­lun mark­ki­noil­la, jos­sa kiin­teät kus­tan­nuk­set ovat nol­la tasa­pai­no­hin­ta on mar­gi­naa­li­kus­tan­nus. Mikään todel­li­nen mark­ki­na ei tie­ten­kään täy­tä näi­tä ehtoja.

  160. Tane­li Salovaara:
    Voin hyväk­syä argu­men­tin, että kaik­ki omis­ta­mi­nen on moraa­li­ton­ta, mut­ta en ymmär­rä, mik­si yksi omis­ta­mi­sen muo­to oli­si moraa­lit­to­mam­paa – tai moraa­li­sem­paa – kuin toi­nen, enkä tois­tai­sek­si ole tör­män­nyt ratio­naa­li­seen seli­tyk­seen, joka sal­li­si puo­lus­taa yhtä omis­tus­ta ja vas­tus­taa toista.

    Aika samoil­la lin­joil­la. Jos joku omis­ta­mi­sen muo­to on moraa­li­ses­ti han­ka­la perus­tel­la, se on minus­ta maa-aluei­den, vesis­tö­jen ja luon­non­va­ro­jen omis­ta­mi­nen. Minun on vai­ke­aa ymmär­tää, mil­lä perus­teel­la itse kehi­te­tyn idean oikeuk­sien omis­ta­mi­nen on moraa­li­ses­ti kysee­na­lai­sem­paa kuin kotipla­neet­tam­me osan omistaminen.

  161. Ei vaa­ti­vaan­kaan kehi­tys­työ­hön tar­vi­ta yri­tys­tä, patent­te­ja ja tekijänoikeuksia”

    Teki­jä­noi­keu­det tar­vi­taan, jot­ta paten­tit saa­daan pidet­tyä pois­sa. Pos­tuu­mis­ti teok­seen koh­dis­te­tut patent­tei­hin perus­tu­vat vaa­ti­muk­set nimit­täin läpi men­nes­sään efek­tii­vi­ses­ti pois­ta­vat teki­jän oikeu­det työhönsä.

    Linuxia ei oli­si ilman GPL-lisens­siä, eikä GPL-lisens­siä ilman tekijänoikeuksia.

    GPL-lisens­seil­le on omi­nais­ta että ne sekä a) estä­vät paten­toi­dun koo­din yhdis­tä­mi­sen GPL-lisen­soi­tuun koo­diin (ns. liber­ty or death ‑lause­ke) ja b) estä­vät läh­de­koo­din salas­sa­pi­don mikä­li lop­pu­tuo­tet­ta aikoo jaella.

    GPL on niin vah­va ja toi­mi­va jär­jes­tel­mä, että edes Mic­ro­soft talou­del­li­si­ne resurs­sei­neen ei ole pys­ty­nyt kuin kiusan­te­koon käyt­täen hank­ki­maan­sa patent­ti­salk­kua työ­vä­li­nee­nä, ks. Mic­ro­soft takes on the free world.

    Teki­jä­noi­keuk­sien mer­ki­tyk­sen täs­sä suh­tees­sa on jopa piraat­ti­puo­lue ymmär­tä­nyt, ja ajaa teki­jä­noi­keuk­sien rajoit­ta­mis­ta 5–10 vuo­teen, “aikaan, joka ohjel­mis­to­maa­il­mas­sa on hyvin pit­kä”. Heh. Kog­ni­tii­vis­ta dis­so­nans­sia odo­tet­ta­vis­sa kun­han pik­ku­pi­raa­tit pää­se­vät reaa­li­maa­il­man töi­hin pen­kaa­maan sedimenttejä.

  162. Spo­ti­fys­sa teki­jä­noi­keu­det ovat de fac­to ole­mas­sa ja teki­jät saa­vat kor­vauk­sia kuun­te­lu­ker­to­jen mukaan. Nämä kor­vauk­set rahoi­te­taan mai­nok­sil­la ja kuukausimaksuilla.”

    Tuo­ta­han minä en väit­tä­nyt­kään. Minä väi­tin, että nykyi­ses­sä net­ti­ja­ke­lus­sa ollaan käy­tän­nös­sä tilan­tees­sa, jos­sa teki­jä­noi­keuk­sia ei ole ole­mas­sa­kaan. Tämä tilan­ne on pakot­ta­nut levy-yhtiöt kil­pai­le­maan “ilmai­sen” sisäl­lön kans­sa. Tämän vuok­si mm. Spo­ti­fy on olemassa.

    Spo­ti­fy on net­ti­le­vi­tyk­ses­sä (aina­kin tois­tai­sek­si) pie­ni teki­jä ja jää näh­tä­väk­si, miten jake­lu­mal­li toi­mii… Joka tapauk­ses­sa suun­ta on ilmei­sen oikean­lai­nen — aina­kin minusta.

    Väi­tän­pä, että jos ver­tais­verk­ko­ja ei oli­si kek­sit­ty meil­lä oli­si ollut Spo­ti­fyn kal­tai­sia pal­ve­lui­ta vuo­si­kausia sitten. ”

    Väi­tä mitä väi­tät. Tosia­sias­sa kui­ten­kin levy-yhtiöt ovat kai­ken­lais­ten alue­ra­joi­tus­ten DRM:ien ja muun kans­sa olleet kehi­tyk­sen jar­ru­na vuo­si­kau­det, ja ovat edelleen:
    http://www.guru-group.fi/visti/blog/files/f66aa54481aa7fafbde053f8385af048-756.php

    Jos levy-yhtiö pys­tyy teen­näi­sen (?) mono­po­lin perus­teel­la yllä­pi­tä­mään niuk­kuut­ta (kuten CD-levy­jen suh­teen tapah­tuu), ei nii­den kan­na­ta jakaa mitään pie­nel­lä kat­teel­la, jol­loin Spotify:n kal­tai­sia jär­jes­tel­miä ei syn­ny. Suo­sit­te­li­sin tutus­tu­maan mono­po­li­hin­noit­te­lun ja mar­gi­naa­li­hin­noit­te­lun käsitteisiin.

    Ja ihan tek­ni­se­nä nyans­si­na: Spotify:n jake­lu perus­tuu ver­tais­verk­ko­jen käyttöön.

    Tie­to­ko­neoh­jel­mia voi teh­dä tal­koil­la­kin, Linux on hyvä esimerkki.
    Ei vaa­ti­vaan­kaan kehi­tys­työ­hön tar­vi­ta yri­tys­tä, patent­te­ja ja tekijänoikeuksia”

    Kan­nat­tai­si muis­taa, että kyl­lä teki­jä­noi­keu­det kos­ke­vat Linuxia ihan yhtä lail­la. Linuxia­han saa kehit­tää vapaas­ti, kun­han antaa myös oman panok­sen­sa kaik­kien mui­den käyt­töön. Teki­jä­noi­keus­va­paas­sa maa­il­mas­sa täl­lai­nen lisen­soin­ti oli­si huo­mat­ta­vas­ti han­ka­lem­paa. Tämä ei tie­ten­kään tar­koi­ta, ettei­kö Linuxia oli­si voi­nut syn­tyä, mut­ta sil­loin oli­si kyl­lä moni muu­kin asia toi­sin (mm. linuxin lisensointi).

    Kari

  163. Mat­ti H

    …Het­ki­nen, mei­dän suo­ma­lais­ten tuli­si pitää kii­na­lai­set loi­tol­la nojau­tuen stra­te­gi­aan, jon­ka pal­kin­ta­me­ka­nis­mi perus­tuu yksi­noi­keuk­siin ja ihmis­ten mää­rään? Eikö­hän täs­sä nyt kan­nus­te­ta vää­rää hevosta.

    Kii­na­lais­ten kans­sa kan­nat­taa teh­dä raken­ta­vas­ti yhteis­työ­tä. Työn­jaos­sa kan­nat­taa hyö­dyn­tää molem­pien vahvuuksia.

    …No aina­kin afrik­ka­lai­set pitäi­si pitää loi­tol­la. Lisää piik­ki­lan­kaa ja uusia piikkilankakeksintöjä? 

    Maa­pal­lon väes­tö­mää­rän lisään­ty­mis­tä oli­si hyvä saa­da hil­lit­tyä, jot­ta jo ole­mas­sao­le­vat ihmi­set voi­si­vat mah­dol­li­sim­man hyvin. Eri­lais­ten resurs­sien anta­mi­nen vas­tik­keet­ta afrik­ka­lai­sil­le saat­taa pahen­taa maa­pal­lon väes­tö­mää­rän lisään­ty­mis­tä ja sii­tä aihu­tu­via ongel­mia. Olen kans­sa­si eri miel­tä afrik­ka­lais­ten loi­tol­la pitä­mi­ses­tä. Hei­dän­kin kans­sa on hyvä yrit­tää löy­tää raken­ta­van yhteis­työn muotoja.

    …No aina­kin työ­tä teke­mät­tö­mät ja taval­li­set duu­na­rit oli­si pidet­tä­vä eril­lään luo­van työn tekijöistä. 

    Mil­lä taval­la hei­dät oli­si mie­les­tä­si ero­tel­ta­va? Mie­les­tä­ni kai­kil­la oli­si läh­tö­koh­tai­ses­ti olta­va oikeus vali­ta ammat­tin­sa, ystä­vän­sä ja yhteistökumppaninsa.

    ..Sää­dyt takai­sin? No aina­kin luon­non tar­peet on pidet­tä­vä eril­lään ihmis­ten tar­peis­ta, kos­ka luon­to­han tar­vit­see ihmis­tä eikä ihmi­nen luontoa?

    Minus­ta nykyi­nen edus­kun­ta on toi­mi­vam­pi tähän maa­il­man aikaan. Edis­tys­tä oli­si parem­pi suun­na­ta imma­te­ri­aa­li­seen suun­taan ja kehit­tää lain­sää­dän­töä täs­tä näkö­kul­mas­ta eikä lake­ja muut­ta­mal­la pakot­taa nykyis­tä­kin suu­rem­paa ihmis­mää­rää hake­maan toi­meen­tu­lo­aan mate­ria­lis­ti­sis­ta prosesseista.

  164. GPL-lisens­siä ei käsit­tääk­se­ni ole juu­ri­kaan koe­tel­tu oikeu­des­sa. En yllät­tyi­si, jos GPL:n alais­ta koo­dia tosia­sias­sa löy­tyi­si yllät­tä­vis­tä pai­kois­ta sul­je­tus­ta koo­dis­ta. Nyt­hän sitä ei voi tie­tää, kos­ka sul­jet­tua koo­dia ei pää­se tarkastamaan.

    Itse en usko, että GPL-koo­din yleis­ty­mi­nen on kau­heas­ti ollut kiin­ni teki­jä­noi­keuk­sien lain­voi­mai­suu­des­ta. GPL-koo­din ylei­syys osoit­taa kui­ten­kin, että koo­dia­kin voi teh­dä vaik­ka itse koo­dis­ta saa­ta­va kor­vaus lähes­tyy nol­laa. (Nol­la se ei ole, vaik­ka koo­dia saa­kin kopioida) 

    Jos GPL-lisens­si­rik­ko­muk­sis­ta nos­te­tut oikeus­ju­tut oli­si­vat yhtä ylei­siä kuin sof­ta­pi­ra­tis­mis­ta tms. esi­tet­ty itku proprie­ta­ry-puo­lel­la, niin voi­sin uskoa­kin, että teki­jä­noi­keuk­sil­la on sii­nä mer­ki­tys­tä, mut­ta nykyi­sel­lään en usko.

    Luu­len, että piraat­ti­puo­lu­een vaa­ti­mus rajoi­te­tus­ta teki­jä­noi­keu­des­ta on kom­pro­mis­si sik­si, että puo­lu­eel­la oli­si jotain mah­dol­li­suuk­sia. Suo­ma­lai­set eivät tyk­kää veneen­kei­kut­ta­jis­ta, sanoi­han meil­lä joku minis­te­ri­kin taan­noin, että sel­lai­set puo­lu­eet pitäi­si kiel­tää, jot­ka halua­vat muut­taa lakeja. 

    OSS-puo­len talous­tie­det­tä hie­man lues­kel­lee­na, olen ollut vähän ihmeis­sä­ni sii­tä, miten hana­kas­ti OSS-koo­din tuot­ta­mis­ta yri­te­tään mal­lin­taa kek­si­mäl­lä kai­ken­lai­sia mui­ta syi­tä kuin se, että koo­di teh­dään palk­ka­työ­nä. Moni sof­ta­ta­lo jul­kai­see koo­dis­taan ison osan avoi­me­na, ne myy­vät yleen­sä jotain muu­ta kuin bit­tien kopioita.

  165. Kari:
    “Väi­tä mitä väi­tät. Tosia­sias­sa kui­ten­kin levy-yhtiöt ovat kai­ken­lais­ten alue­ra­joi­tus­ten DRM:ien ja muun kans­sa olleet kehi­tyk­sen jar­ru­na vuo­si­kau­det, ja ovat edelleen:
    http://www.guru-group.fi/visti/blog/files/f66aa54481aa7fafbde053f8385af048-756.php

    Ja DRM:n ja mui­den kehit­tä­mi­nen on ollut levy-yhtiöil­le kan­nat­ta­vaa kos­ka niil­lä voi­daan vähen­tää kopioin­tia. Mitä suu­rem­pi osa piraa­teis­ta tyy­tyy kuun­te­le­maan muu­ta tuo­tan­toa kuin suo­jat­tua, sitä nopeam­min raha­vir­ta kääntyy.

    Kehi­tyk­sen jar­ru­na toi­mi­vat nime­no­maan piraa­tit. Ver­taap­pa tilan­net­ta 300 000 ihmis­tä ostaa levyn ja mil­joo­na lataa sen ver­tais­ver­kos­ta (kos­ka ei tyk­kää suo­jauk­ses­ta) ja tilan­net­ta jos­sa 300000 ihmis­tä ostaa levyn ja mil­joo­na lähet­tää artis­til­le vies­tin, että ei voi kuun­nel­la levyä kos­ka levy-yhtiö haisee.

  166. Kehi­tyk­sen jar­ru­na toi­mi­vat nime­no­maan piraa­tit. Ver­taap­pa tilan­net­ta 300 000 ihmis­tä ostaa levyn ja mil­joo­na lataa sen ver­tais­ver­kos­ta (kos­ka ei tyk­kää suo­jauk­ses­ta) ja tilan­net­ta jos­sa 300000 ihmis­tä ostaa levyn ja mil­joo­na lähet­tää artis­til­le vies­tin, että ei voi kuun­nel­la levyä kos­ka levy-yhtiö haisee.

    Mitä eroa noil­la muka on? ja miten nuo ovat pois­sul­ke­vat? Eikö paras vaih­toeh­to saa­da, kun mil­joo­na waret­taa ja valittaa?

  167. Ja DRM:n ja mui­den kehit­tä­mi­nen on ollut levy-yhtiöil­le kan­nat­ta­vaa kos­ka niil­lä voi­daan vähen­tää kopioin­tia. Mitä suu­rem­pi osa piraa­teis­ta tyy­tyy kuun­te­le­maan muu­ta tuo­tan­toa kuin suo­jat­tua, sitä nopeam­min raha­vir­ta kääntyy.”

    Minä en nyt oikein ymmär­rä logiik­kaa­si täs­sä. Ei kai DRM-tek­nii­koi­den kehit­tä­mi­nen ole kopioin­tia vähen­tä­nyt. Ok, lail­lis­ta kopioin­tia ehkä, mut­ta tus­kin kopioin­tia sinän­sä, kos­ka se kopioin­ti on siir­ty­nyt sin­ne lait­to­miin (tai puo­li­lait­to­miin) vertaisverkkoihin.

    Kehi­tyk­sen jar­ru­na toi­mi­vat nime­no­maan piraa­tit. Ver­taap­pa tilan­net­ta 300 000 ihmis­tä ostaa levyn ja mil­joo­na lataa sen ver­tais­ver­kos­ta (kos­ka ei tyk­kää suo­jauk­ses­ta) ja tilan­net­ta jos­sa 300000 ihmis­tä ostaa levyn ja mil­joo­na lähet­tää artis­til­le vies­tin, että ei voi kuun­nel­la levyä kos­ka levy-yhtiö haisee.”

    Aika kum­mal­li­sia ole­tuk­sia tun­nut teke­vän. Ensin­nä­kin ole­tat, että lai­ton lataa­mi­nen estää joten­kin sen, että valit­taa artis­til­le tai levy-yhtiöl­le. Lisäk­si ole­tat (ilmei­ses­ti), että nime­no­maan tämä artis­teil­le valit­ta­mi­nen oli­si se tie, jol­la kehi­tys menee eteenpäin.

    Eikö­hän kyse ole sii­tä, että tek­nii­kan kehit­ty­mi­nen mah­dol­lis­taa kopioin­nin mität­tö­min kus­tan­nuk­sin, mut­ta levy-yhtiöt eivät ole halun­neet hyväk­syä sen vaa­ti­van uuden­lai­sia ansain­ta­mal­le­ja, jol­loin ne ovat laki­teit­se alka­neet hidas­taa kehitystä.

    Kui­ten­kin, lukui­sis­ta syis­tä joh­tuen, ver­kos­sa kopioin­tia on ollut mah­do­ton­ta lopet­taa, mis­tä seu­rauk­se­na on ollut se, että levy-yhtiöi­den on ollut pak­ko tai­pua ja alkaa muut­taa ansaintamallejaan.

    Kari

  168. GPL-lisens­siä ei käsit­tääk­se­ni ole juu­ri­kaan koe­tel­tu oikeu­des­sa. En yllät­tyi­si, jos GPL:n alais­ta koo­dia tosia­sias­sa löy­tyi­si yllät­tä­vis­tä pai­kois­ta sul­je­tus­ta koodista.”

    Yleen­sä rii­dat rat­kais­taan oikeu­den ulko­puo­lel­la, aina­kin Sak­sas­sa on pääs­ty oikeu­teen asti ja GPL on pitä­nyt. GPL:n alais­ta koo­dia löy­tyy jat­ku­vas­ti asiat­to­mis­ta pai­kois­ta, gpl-violations.org ker­too mis­tä. Sivus­tol­ta löy­tyy myös oikeu­den päätöksiä.

    Moni sof­ta­ta­lo jul­kai­see koo­dis­taan ison osan avoi­me­na, ne myy­vät yleen­sä jotain muu­ta kuin bit­tien kopioita.”

    Niin. Yri­tyk­sen kun on usein kan­nat­ta­vam­paa käyt­tää GPL-koo­dia poh­ja­na, jul­kais­ta jael­ta­va tuo­tok­sen­sa ja pitää pal­ve­lu­tuo­tan­toon liit­ty­vä koo­di salas­sa kuin kir­joit­taa kaik­kea alus­ta alkaen itse ja pitää myös jael­ta­va läh­de­koo­di salas­sa. Ilman GPL:ää kaik­ki pidet­täi­siin auto­maat­ti­ses­ti salassa.

  169. Minä en esit­tä mitään väi­tet­tä omis­ta­mi­sen tai sen muo­to­jen moraa­lis­ta tai moraa­lit­to­muu­des­ta. En väi­tä ilmai­suu­den ole­van hyvä bis­nes­mal­li, enkä maa­lai­le mese­naat­ti­toi­min­nan pitä­vän yllä rie­muk­kaan elä­väis­tä ammattimuusikkoyhteisöä.

    Muis­tu­tan vain, että tilan­ne on nyt se, että vuon­na 2009 taval­lis­ten rock-hen­kis­ten pil­li­fark­ku­jen tas­kuun mene­vään edul­li­seen paket­tiin saa musiik­kia kul­ke­maan 2 vuo­den yhtä­jak­soi­sen soi­ton ajak­si. Jos ihmi­nen ei kuun­te­le­kaan musiik­kia 24/7 vaan vaik­ka tun­nin päi­väs­sä vuo­den joka päi­vä, musiik­kia riit­tää tas­kus­ta 48 vuo­dek­si. Ensi vuon­na var­maan 60 vuo­dek­si ja niin edelleen. 

    Aika, jol­loin mihin tahan­sa mat­ka­pu­he­li­meen mah­tuu enem­män musiik­kia kuin mitä ihmi­nen elä­män­sä aika­na ehtii kuun­te­le­maan, ei ole lain­sää­dän­nön aika­jän­teel­lä tar­kas­tel­tu­na kaukana. 

    Ja tämä musiik­ki­mää­rä on myös kenen tahan­sa saa­ta­vil­la toki lait­to­mas­ti, mut­ta ole­mat­to­mal­la kiin­ni­jää­mi­sen ris­kil­lä sel­lai­sil­la tie­to­ko­neen käyt­tö­tai­doil­la jot­ka kuu­lu­vat perus­kou­lun oppi­mää­rään. Tois­tai­sek­si ei ole ilmen­nyt mitään indi­kaa­tio­ta sii­tä että näin ei oli­si tule­vai­suu­des­sa­kin. Päin­vas­toin. Väli­neet ovat entis­tä help­po­käyt­töi­sem­piä, lait­teet entis­tä ylei­sem­piä. Kaik­ki tek­ni­set esto­y­ri­tyk­set ovat osoit­tau­tu­neet pait­si tehot­to­mik­si myös hai­tal­li­sik­si osal­le lail­li­sia käyttäjiä.

    Tätä taus­taa vas­ten hie­nos­ti toi­mi­vien­kaan lail­lis­ten net­ti­musiik­ki­pank­kien kuten Spo­ti­fy­jen ja Rhap­so­dy­jen kuu­kausi­mak­sun on äärim­mäi­sen vai­ke­aa kuvi­tel­la pysy­vän edes inflaa­tion tah­dis­sa. Alas­päin tul­laan mel­koi­sel­la var­muu­del­la. Jokai­nen neu­vot­te­lu­kier­ros teki­jä­noi­keuk­sien hal­ti­joi­den näkö­kul­mas­ta on vii­vy­tys­tais­te­lua, jol­la on yhteis­kun­nan näkö­kul­mas­ta kustannus.

    Yksi tämän rajun raken­ne­muu­tok­sen seu­rauk­sis­ta on var­sin ymmär­ret­tä­väs­ti sama inhi­mil­li­nen suru kuin sil­loin kuin pape­ri­ko­ne pis­te­tään kiin­ni ja ennen niin var­ma ja luo­tet­ta­va työ­paik­ka lak­kaa pit­kä­ai­kai­sel­ta luot­to­työn­te­ki­jäl­tä­kin ole­mas­ta ilman omaa syy­tä. “Kädet täri­se­vät, hen­ki sal­pau­tuu ja aivo­toi­min­ta lakkaa.” 

    (Toi­vot­ta­vas­ti aivo­toi­min­nan lak­kaa­mi­ses­ta ei seu­raa kui­ten­kaan lumi­han­ki, polii­si ja vii­mei­nen erhe. Imma­te­ri­aa­li­nen pesä­pal­lo­mai­la on hyvä.)

    Tosi­asioi­den tun­nus­ta­mi­nen oli Paa­si­ki­ven­kin mie­les­tä alku jon­kin suuremman. 

    Musii­kin suh­teen en ole ollen­kaan huo­lis­sa­ni. Ihmi­sen tah­to teh­dä musiik­kia ei katoa mihin­kään. Itse asias­sa digi­taa­li­nen jake­lu ja “instru­men­tit” ovat jo nyt aukais­seet hui­kei­ta näkö­alo­ja sii­hen kuin­ka moniin kor­viin pik­ku­poi­kien­kin har­ras­tus­pät­kät voi­vat pää­tyä. Ei voi väit­tää, ettei­kö täs­sä oli­si aivan olen­nais­ta eroa kopioin­tiin kaset­tiai­ka­na ja ettei mar­gi­naa­li­kus­tan­nus oli­si pudon­nut aivan olennaisesti.

    En ymmär­rä mik­si tämän päi­vän maa­il­mas­sa musii­kis­ta elan­ton­sa saa­vien (tai pape­ri­ko­neen käyt­tä­jien) mää­rän his­to­ria oli­si päät­ty­nyt ja maa­il­ma ei sai­si muut­tua. Esi­merk­ki­nä voi­si olla vaik­ka kalas­tus. Ennen se oli suu­ril­le jou­koil­le elan­to tai sen osa, mut­ta nyky­ään harrastus. 

    En ymmär­rä sitä­kään mik­si ammat­ti­lais­ten musii­kin­teos­ta ama­töö­rei­hin ver­rat­tu­na pitäi­si mak­saa teki­jä­noi­keus­by­ro­kra­tian, mono­po­lien ja nykyi­sen epä­ta­sai­sen tulon­ja­ko­mal­lin yhteis­kun­nal­li­nen kustannus.

    Osmo Soi­nin­vaa­ra päät­tää alku­pu­heen­vuo­ron­sa sanoi­hin “jos­kus on jär­ke­vää mak­saa kiin­teät kulut yhteis­kun­nan pus­sis­ta ja jakaa tuo­tet­ta ilmai­sek­si tai lähes ilmaiseksi.” 

    Asiois­sa jois­sa jako ilmai­sek­si tai lähes ilmai­sek­si on jo todel­li­suut­ta, pitäi­si siis enää mää­ri­tel­lä kos­ka on “jos­kus”. Kuten on jo tul­lut ilmi, mie­les­tä­ni musii­kis­sa (tai kau­no­kir­jal­li­suu­des­sa) ei juu­ri koskaan. 

    Sen sijaan tie­teen ja tie­to­kir­jal­li­suu­den koh­dal­la asia on pal­jon vai­keam­pi. Poten­ti­aa­li­sia musii­kin teki­jöi­tä on ilmai­se­na­kin sato­ja mil­joo­nia ellei mil­jar­de­ja. Tie­teel­li­sen tie­don tuot­ta­jia ei. 

    Musii­kin­te­ki­jöi­den todel­li­suus­pa­koi­sen vali­tuk­sen ja jar­rut­ta­mi­sen ympä­ril­lä pyö­ri­mi­sen ase­mes­ta pitäi­si­kin kes­kus­tel­la sii­tä, min­kä­lai­sia yhteis­kun­nal­li­sia jär­jes­te­lyi­tä tar­vi­taan tur­vaa­maan riit­tä­vät insen­tii­vit tuot­taa tie­det­tä maa­il­mas­sa jos­sa kaik­ki digi­taa­li­nen on pait­si kopioi­ta­vis­sa myös käy­tän­nös­sä kaik­kien saatavilla.

    1. Olen hyvin samaa miel­tä nimi­mer­kin “mitä ajat­te­lin tänään” kans­sa. Se, että musiin­kin osal­ta teki­jä­noi­keu­det joh­ta­vat ojaan, ei ole mikään perus­te ilmoit­taa, että kir­joit­ta­mal­la ei sai­si ansia­ta mitään . Aja­tus, ettei kir­jai­li­jal­la oli­si mitään oikeuk­sia omaan­teks­tiin­sä yli Googlen, tar­koit­taa, ettei kir­joit­ta­mal­la voi tie­na­ta sent­tiä­kään, eikä tätä väi­tet­tä ole kukaan kumon­nut täs­sä kes­kus­te­lus­sa. Teki­jä­noi­keuk­sien vas­tus­ta­jat voi­si­vat vähän jum­pa­ta tämän aisan kanssa.

  170. Ihmet­te­lin kovas­ti sitä, että Osmo kri­ti­soi sel­lais­ta kaup­pa­ta­paa, jos­sa myy­jä antaa infor­maa­tiol­leen kiin­teän hin­nan ja sitä halua­vat mak­sa­vat sii­tä halun­sa mukaan ja jos hin­ta täyt­tyy, infor­maa­tio avau­tuu kai­kil­le, mut­ta jos hin­taa ei saa­da kokoon, kaup­pa peruun­tuu ja kaik­ki saa­vat pitää rahan­sa, argu­men­til­la kos­ka pyy­teet­tö­mäs­tä lah­joi­tuk­ses­ta­han sii­nä on kyse .

    Pyy­teet­tö­myy­des­tä jo kir­joi­tin­kin, mut­ta että lah­joi­tus? Kun Osmo vie­lä vah­vis­ti kan­tan­sa, ajat­te­lin, että jokin logiik­ka sii­nä täy­tyy piil­lä. Löy­tyi­hän se lopul­ta. Sel­vää on, että jos kaup­paa ei syn­ny eikä kukaan mak­sa eikä anna mitään, ei lah­joi­tus­ta­kaan voi tapah­tua. Lah­joi­tuk­sen täy­tyy siis tapah­tua osto­ta­pah­tu­mas­sa. Myy­jä lah­joit­taa jotain? Täs­tä ei voi olla kyse, kos­ka myy­jä saa vas­ti­neek­si tasan sen, min­kä hän on itse mää­ri­tel­lyt. Osta­jat lah­joit­ta­vat jotain? Täs­sä on myön­tei­sen tul­kin­nan mahdollisuus. 

    Jos osta­ja ei tun­ne saa­neen­sa rahoil­leen täyt­tä vas­ti­net­ta, hän voi olla sitä miel­tä, että osa suo­ri­tuk­ses­ta oli lah­joi­tus. Näin­hän tapah­tuu taval­li­ses­sa­kin kau­pan­käyn­nis­sä. Jos ostaa kir­jan kah­del­la kym­pil­lä, luki­ja saat­taa sen luet­tu­aan tode­ta kir­jan kor­kein­taan vito­sen arvoi­sek­si. Täl­löin hän on taval­laan lah­joit­ta­nut vii­si­tois­ta euroa kus­tan­nus­sys­tee­mil­le, jos­ta kir­jai­li­ja­kin saa pie­nen osan.

    Mitä tämä tar­koit­taa kuvaa­mas­sa­ni kauppatavassa? 

    Ensin on mie­tit­tä­vä, mil­lai­sis­ta infor­maa­tiois­ta ihmi­set yleen­sä mak­sa­vat jotain. Aina­kin kak­si pää­ryh­mää on ero­tet­ta­vis­sa. Ensim­mäi­sen ryh­män muo­dos­ta­vat infor­maa­tiot, jot­ka joh­dat­ta­vat hen­ki­lö­koh­tai­siin tai­de- tai tie­toe­lä­myk­siin, voi­mak­kai­siin tun­tei­siin ja ymmär­ryk­seen. Täl­lai­sen infor­maa­tion sen koki­ja usein halu­aa jakaa mui­den kans­sa. Toi­sen infor­maa­tio­ryh­män muo­dos­ta­vat ran­king­hyö­dyk­keet, joi­den arvo osta­jal­le on sii­nä, että hän voi sel­lai­sen avul­la paran­taa yhteis­kun­nal­lis­ta ase­maan­sa tai jon­ka hen­ki koros­taa kil­pai­lun tar­peel­li­suut­ta. Esi­mer­kik­si kir­jat Miten etuil­la jonos­sa, Miten sijoi­tan vara­ni mui­ta parem­min ja tie­tys­ti myös Miten hävi­täm­me vihol­li­sem­me maan pääl­tä. Täl­lai­sel­la tie­dol­la on puo­les­taan sel­lai­nen omi­nai­suus, että sen arvo on sitä pie­nem­pi mitä laa­jem­min se on tun­net­tu. Jos kaik­ki yrit­tä­vät samoin kei­noin etuil­la jonos­sa, jär­jes­tys ei olen­nai­ses­ti muu­tu, mut­ta yhteis­tä ener­gi­aa kuluu huk­kaan. Soti­mi­ses­ta puhumattakaan.

    Yhtei­sen hyvän kan­nal­ta ei ole mitään jär­keä pal­ki­ta ran­king­hyö­dyk­kei­den tuo­tan­toa eikä siis myös­kään pitää yllä sel­lai­sia kau­pan­käyn­ti­ta­po­ja, jot­ka teke­vät niis­tä arvok­kai­ta niin kuin nykyi­nen, kau­pal­li­siin teki­jä­noi­keuk­siin perus­tu­va jär­jes­tel­mä tekee. Tämän ongel­man esit­tä­mä­ni kau­pan­käyn­ti­ta­pa ratkaisee. 

    Kun jokai­nen ostet­tu infor­maa­tio tulee heti jul­ki­sek­si, sel­lais­ten infor­maa­tioi­den arvo ja tuo­tan­to vähe­nee, joi­den tär­kein anti on neu­vo ran­kin­gis­sa ete­ne­mi­seen. Sil­loin saat­taa joku osta­ja, joka täl­lais­ta tie­toa nime­no­maan haluai­si, pet­tyä saa­maan­sa ja kokea lah­joit­ta­neen­sa teki­jäl­le raho­jaan (tuo­tan­to­teol­li­suut­ta ja väli­por­tai­ta­han täs­sä jär­jes­tel­mäs­sä ei tar­vit­se pal­ki­ta). Eikö tämä ole hyvä asia?

  171. Har­mil­lis­ta, että reaa­li­maa­il­man kii­reet näyt­tä­vät hidas­ta­van osal­lis­tu­mis­ta­ni kes­kus­te­luun (Tai ehkä se on vain hyvä. Ket­ju näyt­tää mel­ko pit­käl­tä muutenkin)

    Etkö ymmär­rä, että Itu­nes menes­tyy, kos­ka sen lait­to­mat kil­pai­li­jat ovat laittomia.” 

    Tuo var­mas­ti on yksi syy. Aivan yhtä var­mas­ti syy itu­ne­sin taka­na on, että se on hyvä. Tai siis parem­pi kuin lait­to­mat ja muut lail­li­set kana­vat. Tämä pie­nen otok­sen perus­teel­la jon­ka ystä­vä­pii­ri­ni perus­teel­la olen oppi­nut. Oma­koh­tais­ta perus­te­lua ei eikä­vä kyl­lä ole, kun olen vähän huo­no kuun­te­le­maan musiik­kia, lail­lis­ta tai laitonta.

    Jos ilmoi­te­taan, että on oikein, moraa­lis­ta, hyväk­syt­tä­vää ja yhtä lail­lis­ta olla mak­sa­mat­ta teki­jä­noi­keuk­sis­ta kuin olla mak­sa­mat­ta tak­sil­le tip­piä, hie­man useam­pi jät­tää maksamatta.
    Mut­ta ennen kaik­kea: kun vaih­toeh­dot ovat lait­to­mia, ne pysy­vät tis­kin alla. Kun ne muut­tu­vat lail­li­sik­si, Aka­tee­mi­sen vie­raan tulee kir­ja­kaup­pa, joka myy samaa tava­raa puol­ta halvemmalla.”

    Kyl­lä minä ymmär­rän, että mono­po­lin pur­ka­mi­nen pie­nen­tää mono­po­lin hal­ti­jan tuot­to­ja. Kysy­mys on sii­tä, ovat­ko mono­po­lin yllä­pi­tä­mi­sen hyö­dyt suu­rem­mat kuin hai­tat, ja pys­tyy­kö täs­sä tapauk­ses­sa mono­po­lin enti­nen hal­ti­ja paik­kaa­maan mene­te­tyt tulot riit­tä­vis­sä mää­rin muil­la tuloilla.

    Kos­ka ajat­te­lin kir­joit­taa aihees­ta muu­al­le­kin, haluai­sin tie­tää, mitä nämä kir­jai­li­joi­den oikeuk­sien vas­tus­ta­jat halua­vat: halua­vat­ko he vain oikeut­ta kopioi­da ei-kau­pal­li­ses­ti omaan käyt­töön, vain halua­vat­ko he avoin­ta oikeut­ta teh­dä rahaa toi­sen hengentuotteilla.”

    Minä haluan ennen kaik­kea jär­ke­vää poh­din­taa näis­tä asiois­ta, ja olen jo tämän kes­kus­te­lun aika­na jou­tu­nut poh­ti­maan kan­to­ja­ni tar­kem­min kuin ennen (mikä on oikeas­taan hyvin vir­kis­tä­vää, kii­tok­set sii­tä). Nyky­tek­no­lo­gian tilas­sa kan­ta­ni on edel­leen suh­teel­li­sen van­kas­ti se, että teki­jä­noi­keuk­sis­ta ei ole iloa. On mah­dol­lis­ta, että tule­vai­suu­des­sa tek­no­lo­gia ja yhteis­kun­ta kehit­tyy sel­lai­sek­si, että vapaa­mat­kus­tuson­gel­ma käy kes­tä­mät­tö­mäk­si ja jon­kun­lais­ta kau­pal­li­sen kopioin­nin suo­jaa tar­vi­taan. Mut­ta tek­no­lo­gia kehit­tyy arvaa­mat­to­miin suun­tiin, joten tuos­ta on tur­ha teh­dä lii­an voi­mal­li­sia joh­to­pää­tök­siä tänään. Joka tapauk­ses­sa ei-kau­pal­li­sen kopioin­nin lail­lis­ta­mi­nen oli­si hyvä alku, ja sen seu­rauk­sis­ta voi­si sit­ten teh­dä tar­kem­paa ana­lyy­siä. (En pidä lii­an nopeis­ta toi­min­taym­pä­ris­tön muu­tok­sis­ta. Pitää antaa aikaa sopeu­tua, muu­ten muu­tok­set oat lii­an kivuliaita)

    Kun tcrown minun pie­nek­si yllä­tyk­sek­si sanoi, että kaik­ki nykyi­set teki­jä­noi­keu­det tule­vat voi­maan, kun­han vain osta­jan ja myy­jän välil­lä teh­dään yksi­tyi­soi­keu­del­li­nen sopi­mus, joka kiel­tää edel­leen levit­tä­mi­sen, en ker­ta­kaik­ki­ses­ti ymmär­rä, miten se poik­ke­aa nyky­ti­las­ta pait­si, että joka ker­ta pitää pan­na ras­ti ruu­tuun “I accept”.”

    Eihän nykyi­sen­kal­tai­sia teki­jä­noi­keuk­sia miten­kään saa voi­maan kah­den­kes­ki­sil­lä sopi­muk­sil­la. Kah­den­kes­ki­sil­lä sopi­muk­sil­la ei voi kovin hel­pos­ti vai­kut­taa kol­man­nen hen­ki­lön toimintaan. 

    Minä näen nuo kah­den­kes­ki­set sopi­muk­set yhte­nä työ­ka­lu­na, jol­la kult­tuu­rin tuot­ta­ja saa hyö­dyn­net­tyä luon­nol­li­sen mono­po­lin­sa tuo­tan­nol­leen. Ne sopi­vat joi­hin­kin (eri­tyi­ses­ti luul­lak­se­ni yri­tys­ten väli­siin) tilan­tei­siin parem­min kuin toi­siin. Epäi­le­mät­tä kult­tuu­ri­teol­li­suus yrit­täi­si noi­ta hyö­dyn­tä­mäl­lä hai­kail­la perin­teis­ten ansain­ta­mal­lien­sa perään ja työn­tää nii­tä myös kulut­ta­jil­le, mut­ta lop­pu­tu­lok­se­na oli­si teol­li­suu­den naa­ma yhtä pahas­ti veril­lä kuin musiik­ki­teol­li­suu­del­la DRM-kokei­lu­jen jäl­jil­tä. Vai min­kä­lai­sen menes­tyk­sen luu­li­sit ole­van kir­jan, jota ei ran­gais­tuk­sen uhal­la saa antaa vai­mon luet­ta­vak­si? Jos Teat­te­ri rik­koo sopi­mus­taan, menee mai­ne, työ­paik­ka ja fir­ma, mut­ta jos joku tei­ni onnis­tuu kier­tä­mään jon­kun suo­jaus­yri­tel­män, seu­rauk­se­na on kun­nioi­tus­ta hak­ke­ri­pii­reis­sä ja var­ma työ­paik­ka jos­kus myöhemmin.

    Siis, jos tcrown kir­joit­taa kir­jan, saan­ko minä vain kopioi­da sen omaan käyt­töö­ni, vai saan­ko teh­dä sii­tä pai­nok­sen omaan las­kuu­ni ja myy­dä hal­vem­mal­la kuin hän myy? Tai saa­ko Google?”

    No, jos pää­tän kir­jai­li­jak­si jos­kus ruve­ta (epä­to­den­nä­köis­tä), niin tun­net­tuus tai­tai­si olla tär­keim­piä asset­te­ja­ni ja tuo edis­tää sitä, joten sen kun. Enkö­hän minä jon­kun kei­non kek­si tuon tun­net­tuu­den rahak­si kääntämiseksi.

    Asia on sikä­li olen­nai­nen, että Google on kai jo skan­nan­nut koko maa­il­man kirjallisuuden.”

    Het­ki­nen. Muis­taak­se­ni olim­me huo­lis­sam­me sii­tä, ettei­kö uusia kir­jo­ja syn­tyi­si. Jo kir­joi­tet­tu­jen kir­jo­jen koh­ta­lol­la ei tämän kysy­myk­sen kan­nal­ta ole mitään relevanssia.

    Minua on vie­lä yksi asia jää­nyt vai­vaa­maan. Koko kes­kus­te­lus­sa ei ole poh­dit­tu sitä, tar­vi­taan­ko ammat­ti­mai­sia kau­no­kir­jal­li­suu­den kir­joit­ta­jia johon­kin, ja jos tar­vi­taan, mik­si? Se, että näi­tä tar­vi­taan, on ollut sel­vää kai­kil­le, myös minul­le. Pysäh­dyin jos­sain vai­hees­sa tätä poh­ti­maan, enkä kek­si­nyt oikein muu­ta oike­aa argu­ment­tia kuin että niin se vain on. Kun löy­dän itse­ni perus­te­le­mas­ta asioi­ta tuol­la argu­men­til­la, yleen­sä hiu­kan huo­les­tun. Siis, osai­si­ko joku hel­pot­taa dis­so­nans­sia­ni ja selit­tää mik­si ne uudet kir­jat, jot­ka syn­tyi­si­vät tari­nan ker­to­mi­sen palos­ta, eivät rii­tä, vaan tar­vi­taan muu­ta­kin kau­no­kir­jal­li­suut­ta sen jo ole­mas­sao­le­van lisäk­si, jota kaik­kea kukaan ei ehdi luke­maan elä­män­sä aikana? 

    Ja ihan lopuk­si. Minun piti jos­sain vai­hees­sa lin­ka­ta vas­ti­neek­si johon­kin seu­raa­va linkki:

    http://www.guardian.co.uk/media/organgrinder/2008/aug/04/novelistpaulcoelhofindsthe

    En nyt enää muis­ta mihin, mut­ta mie­len­kiin­toi­nen tari­na silti.

  172. tcrown: “Siis, osai­si­ko joku hel­pot­taa dis­so­nans­sia­ni ja selit­tää mik­si ne uudet kir­jat, jot­ka syn­tyi­si­vät tari­nan ker­to­mi­sen palos­ta, eivät rii­tä, vaan tar­vi­taan muu­ta­kin kau­no­kir­jal­li­suut­ta sen jo ole­mas­sao­le­van lisäk­si, jota kaik­kea kukaan ei ehdi luke­maan elä­män­sä aikana?”

    Tosel­li­suus ja nyky­ai­ka, jota ei tul­ki­ta ja kysee­na­lais­te­ta muut­tuu hyvin­kin usein jäh­meäk­si. Mones­ta­ko pys­tyyn­kuol­lees­ta kult­tuu­ris­ta olet kuul­lut, jois­sa van­hat mes­ta­rit ovat kysee­na­lais­ta­mat­to­mia ja pyhyiä, ja uusien myyt­tien ja tul­kin­to­jen tar­joa­jia vainotaan?

    Pelk­kä sano­mi­sen vim­ma on saat­ta­nut ajaa Josph Brods­kya — jon­ka ei-kau­pal­li­nen jär­jes­tel­mä sul­ki mie­li­sai­raa­laan, kos­ka esit­ti perus­teet­to­mia väit­tei­tä runoi­li­ja­na olos­taan — tai Solze­nitshy­niä, mut­ta samaan aikaan maas­ta sala­kul­je­te­tut teks­tit ovat pää­ty­neet hyvin­kin ammat­ti­mais­ten orga­ni­saa­tioi­den käsit­te­le­mik­si ja var­je­le­mik­si. Heil­lä on myös ollut ehdo­ton kan­nus­tin: tuhou­tu­mi­sen ja unoh­ta­mi­sen pel­ko. En kui­ten­kaan usko, että mes­ta­ril­lis­ta teks­tiä on syy­tä kidut­taa ulos tekijöistään.

    Noin muu­ten näl­kä­tai­te­li­jan myyt­ti elää edel­leen vah­va­na. Tähän on osa­syy­nä mese­naat­tiai­koi­jen roi­mat tuloe­rot, jol­loin toi­min­taa tuke­nei­den näkö­kul­mas­ta useat kir­jai­li­jat oli­vat mones­sa­kin mie­les­sä kerjäläisiä.

    Täs­tä pääs­tään sii­hen, että ei pelk­kä sano­mi­sen pol­te auta auta luo­maan uraa. Esi­kois­ro­maa­ne­ja sil­lä kyl­lä syn­tyy, mut­ta per­heel­li­set eivät kir­joi­ta romaa­ne­ja pel­käs­tä sano­mi­sen polt­tees­ta. Ja vie­lä har­vem­pi aut­taa ammat­ti­mai­ses­ti kir­jai­li­joi­ta muok­kaa­maan hei­dän teks­te­jään pel­käs­tä toi­mit­ta­mi­sen riemusta.

    Huo­mat­ta­van har­va kir­jai­li­ja (fak­ta tai fik­tio) jul­kai­see kym­me­net­tä teos­taan ilman tukea ja tun­nus­tus­ta — sekä talou­del­lis­ta ja hen­kis­tä. Suo­mes­sa Timo K. Muk­ka koit­ti, mut­ta kuo­li yhdek­sän­nen jälkeen.

  173. Se, että musiin­kin osal­ta teki­jä­noi­keu­det joh­ta­vat ojaan, ei ole mikään perus­te ilmoit­taa, että kir­joit­ta­mal­la ei sai­si ansia­ta mitään.

    Mik­si tois­tu­vas­ti käy­tät tätä samaa reto­ris­ta kik­kaa? Ymmär­rät var­mas­ti, että on ihan eri asia argu­men­toi­da yhtä ansain­ta­lo­giik­kaa vas­taan kuin väit­tää, että kaik­ki ansain­ta­lo­gii­kat oli­si­vat joten­kin “vää­riä”. Kukaan ei ole väit­tä­nyt, ettei kir­joit­ta­mal­la sai­si ansai­ta mitään.

    Minus­ta yllä moni kir­joit­ta­ja menee tähän reto­ri­seen ansaan ja alkaa argu­men­toi­da, miten monet kir­joit­tai­si­vat edel­leen vaik­ka eivät ansait­si­si mitään. Sel­lai­nen argu­ment­ti on toki vali­di täs­sä kes­kus­te­lus­sa, mut­ta kos­ka se tul­ki­taan näkö­jään aina täl­lä taval­la epä­asial­li­ses­ti, niin sitä tuli­si välttää.

  174. Osmo:“Olen hyvin samaa miel­tä nimi­mer­kin “mitä ajat­te­lin tänään” kans­sa. Se, että musiin­kin osal­ta teki­jä­noi­keu­det joh­ta­vat ojaan, ei ole mikään perus­te ilmoit­taa, että kir­joit­ta­mal­la ei sai­si ansia­ta mitään ”

    En kyl­lä miten­kään pys­ty ymmär­tä­mään, että onnis­tuit tul­kit­se­maan “mitä aja­te­te­lin tänään” teks­tin näin. Minus­ta hän nimen omaan vas­tus­ti tätä tulkintaasi.

    Tie­teel­lis­tä teks­tiä ja tie­toa tuo­te­taan jo nyt yhteis­kun­nan varoil­la yli­opis­toil­la. Kukaan teki­jä­noi­keuk­sien pur­ka­mis­ta kan­nat­ta­va ei ole ehdot­ta­nut yli­opis­to­jen lak­kaut­ta­mis­ta. Tie­tys­ti yli­opis­tot voi­si­vat roh­kais­ta palk­kaa­mi­aan tie­de­mie­hiä kir­joit­ta­maan myös yleis­ta­jui­sia teok­sia pelk­kien tie­teel­lis­ten jul­kai­su­jen lisäk­si, mut­ta eikö­hän tämä­kin asia hakeu­du par­haa­seen tasa­pai­noon, kun anne­taan yli­opis­to­jen itse teh­dä päätökset.

  175. Tosel­li­suus ja nyky­ai­ka, jota ei tul­ki­ta ja kysee­na­lais­te­ta muut­tuu hyvin­kin usein jähmeäksi. ”

    Ja sel­lai­sen hen­ki­lön kysee­na­lais­tus ja tul­kin­ta, jon­ka toi­meen­tu­lo omas­ta mie­les­tään on riip­pu­vai­nen establish­men­tin ole­mas­sao­los­ta ja hyväs­tä tah­dos­ta on tar­peel­lis­ta tar­kal­leen ottaen miksi?

    Aja­tus, ettei kir­jai­li­jal­la oli­si mitään oikeuk­sia omaan­teks­tiin­sä yli Googlen, tar­koit­taa, ettei kir­joit­ta­mal­la voi tie­na­ta sent­tiä­kään, eikä tätä väi­tet­tä ole kukaan kumon­nut täs­sä keskustelussa. ”

    Kenen­kään teh­tä­vä ei ole kumo­ta tuo­ta väi­tet­tä. Sinun teh­tä­vä­si on todis­taa se. Jokin kum­mal­li­nen ole­tus äärim­mäi­sen tehok­kais­ta mark­ki­nois­ta jos­sa ei ole min­kään­lais­ta kykyä hin­ta­dif­fe­roin­tiin ei ole todis­tus. Jot­kut ovat yrit­tä­neet hyvän­tah­toi­ses­ti esit­tää mah­doll­sia mal­le­ja (väi­tit, että minun mal­li­ni kan­nat­tai­si toeut­taa jo tänään. Googlel­la on kuu­lem­ma kaik­ki kir­jat, mik­si ei toteu­ta? Ehkä­pä kos­ka teki­jä­noi­keuk­sien hal­ti­joil­la ei ole kan­nus­tei­ta innovoida) 

    Joku päi­vä sit­ten vil­kai­sin EU:n pap­tent­ti­so­pi­muk­ses­ta esi­te­tyn datan. Sopi­muk­seen lii­tyt­tiin 96, ja patent­tien kas­vu­käy­räl­lä ei näky­nyt min­kään­lais­ta poik­kea­maa vuo­den 96 koh­dal­la. Olet­tai­sin, että kas­vu­käy­räl­lä on nokia ylie­dus­tet­tu­na, ja aja­tus sii­tä, että nokian kehi­tys perus­tui­si vuo­den 96 patent­ti­la­kiin on vähin­tään­kin hil­peä. Ehkä en ymmär­tä­nyt argumenttia?

  176. Tie­de­mies:
    “Mitä eroa noil­la muka on? ja miten nuo ovat pois­sul­ke­vat? Eikö paras vaih­toeh­to saa­da, kun mil­joo­na waret­taa ja valittaa?”

    Se, että toi­ses­sa vaih­toeh­dos­sa levy-yhtiön on pak­ko paran­taa pal­ve­lua jos halu­aa ne mil­joo­na kuun­te­li­jaa ja ensim­mäi­ses­sä voi koit­taa tuot­taa kopioin­nin esto­ja (ja mah­dol­li­ses­ti paran­taa palvelua).

  177. Mitään ei ole pak­ko saa­da. Kil­pai­lu ja/tai voi­ton­mak­si­moin­ti pitää kaik­kil­la mark­ki­noil­la hin­nat kuris­sa parem­min kuin mikään vaih­toeh­to. ” Art­tu­ri kir­joit­ti 5.8.2009 kel­lo 10:11

    Mark­ki­nat ovat sel­lai­set, että ne ajan myö­tä ajau­tu­vat kaik­ki 2–3 yri­tyk­sen mono­po­leik­si. Kulut­ta­jaa hyö­dyt­tä­vä kil­pai­lu tar­koit­taa yri­tys­ten voit­to­jen vähe­ne­mis­tä, mut­ta yri­tyk­sen teh­tä­vä­nä on voi­ton mak­si­moin­ti: sik­si yri­tyk­set yrit­tä­vät laa­jen­taa mark­ki­nao­suut­taan mah­dol­li­sim­man isok­si, kos­ka sil­loin on vähi­ten kil­pai­lua. Voi­ton­mak­si­moin­ti vähen­tää kilpailua.

    Mark­ki­na­ta­lous­teo­rias­sa yri­tyk­siä pitää olla 20 ja kun­kin mark­ki­nao­suus 5%. Täl­läi­siä mark­ki­noi­ta kun oli­si, niin kukaan ei valit­tai­si mark­ki­na­ta­lou­des­ta. Mut­ta nii­tä ei ole missään.

    Mitään ei ole pak­ko saa­da” Sinun on pak­ko kat­sas­taa auto­si! Pak­ko saa­da ruo­kaa ja asun­to. Pak­ko saa­da ter­vey­den­hoi­toa kun sat­tuu. Viih­tees­sä mark­ki­nat toi­mi­vat lois­ta­vas­ti: val­tion ei tar­vit­se jul­kais­ta ilta­päi­vä­leh­tiä eikä Madon­nan cd-levyjä.

  178. tcrown>

    …Joku päi­vä sit­ten vil­kai­sin EU:n pap­tent­ti­so­pi­muk­ses­ta esi­te­tyn datan. Sopi­muk­seen lii­tyt­tiin 96, ja patent­tien kas­vu­käy­räl­lä ei näky­nyt min­kään­lais­ta poik­kea­maa vuo­den 96 koh­dal­la. Olet­tai­sin, että kas­vu­käy­räl­lä on nokia ylie­dus­tet­tu­na, ja aja­tus sii­tä, että nokian kehi­tys perus­tui­si vuo­den 96 patent­ti­la­kiin on vähin­tään­kin hil­peä. Ehkä en ymmär­tä­nyt argumenttia?

    Haus­ka, kun nau­rat omil­le vit­seil­le­si, mutta
    mik­si pitäi­si tar­kas­tel­la eri­tyi­ses­ti Noki­aa? Tar­koi­tuk­se­na­ni oli esit­tää 90-luvun aikai­nen jyrk­kä muu­tos kan­sain­vä­li­ses­sä paten­toin­nis­sa ja eräs tuon vuo­si­kym­me­nen aika­na otet­tu askel Suo­men lain­sää­dän­nön integroi­tu­mi­ses­sa Län­si-Euroop­paan. Vien­nin high­tech-osuus nousi saa­maan aikaan kuin kan­sain­vä­li­sen paten­toin­nin mää­rä. Sama ilmiö, vaik­ka Nokian luvut jätet­täi­siin koko­naan pois. Miten pal­jon paten­toin­ti on kun­kin yksit­täi­sen yri­tyk­sen tuo­te­ke­hi­tys­tä moti­voi­nut, neu­vot­te­lu­ja, kau­pal­lis­ta­mis­ta ja myyn­tiä edis­tä­nyt vaih­te­lee var­maan pal­jon­kin yri­tyk­sit­täin. En pys­ty tuon suh­teen sinua auttamaan. 

    Suo­men kan­nal­ta kui­ten­kin mie­les­tä­ni olen­nais­ta on, että löy­det­tiin riit­tä­väs­ti meil­le toi­mi­via tapo­ja toi­mia län­si­mark­ki­noil­la, kun idän­kaup­pa romah­ti ja että löy­de­tään riit­tä­väs­ti tapo­ja toi­mia maa­il­man­mark­ki­noil­la. Paten­toin­ti on mie­les­tä­ni edel­leen­kin hyvä pitää työ­ka­lu­pa­kis­sa eri­lai­sia vään­tö­jä varten.

  179. Pasi:“Markkinat ovat sel­lai­set, että ne ajan myö­tä ajau­tu­vat kaik­ki 2–3 yri­tyk­sen monopoleiksi.”

    Mark­ki­nat joil­la on 2–3 yri­tys­tä ei ole mono­po­li. Lähes­kään kaik­ki mark­ki­nat eivät ajan myö­tä ajau­du sel­lai­sik­si, että niil­lä oli­si vain 2–3 yri­tys­tä. (ks. esim. vihan­nes­mark­ki­nat, jot­ka ovat olleet ole­mas­sa sato­ja vuosia.)

    Yri­tys­ten mää­rä mark­ki­noil­la riip­puu mark­ki­noi­den koos­ta ja sii­tä miten pal­jon sääs­tö­jä tuo­tan­toa kes­kit­tä­mäl­lä saa­daan. Jos­sa­kin vai­hees­sa nämä suu­ruu­den eko­no­mias­ta saa­ta­vat hyö­dyt alka­vat vähe­ne­mään ja lopul­ta suu­ruus on hai­tak­si. (ks. GM) Jos mark­ki­nat ovat niin suu­ret, että tämän mak­si­mi­koon yri­tyk­siä mah­tuu niil­le usei­ta, niin kil­pai­lu säilyy.

    sik­si yri­tyk­set yrit­tä­vät laa­jen­taa mark­ki­nao­suut­taan mah­dol­li­sim­man isok­si, kos­ka sil­loin on vähi­ten kilpailua.”

    Se, että yri­tyk­set yrit­tä­vät laa­jen­taa mark­ki­nao­suut­taan mah­dol­li­sim­man isok­si on kilpailua 

    Mark­ki­na­ta­lous­teo­rias­sa yri­tyk­siä pitää olla 20 ja kun­kin mark­ki­nao­suus 5%.”

    ?!?!! öööö… ei.

    Sinun on pak­ko kat­sas­taa autosi!”

    Jeps, mut­ta tämä pak­ko joh­tuu pel­käs­tään sii­tä, että val­tio mää­rää näin. Mitään ei ole pak­ko saa­da, jos val­tio ei pakota.

  180. -2–3 mono­po­liy­ri­tys­tä: oligopoli
    ‑Yri­tyk­sil­lä mark­ki­noil­la on vain yksi suun­ta, kas­va­mi­nen mui­ta osta­mal­la tai aja­mal­la ne kon­kurs­siin tms. Iki­nä yksi yri­tys ei vapaa­eh­toi­ses­ti jakaan­nu kah­dek­si toi­si­aan vas­taan kil­pai­le­vak­si yritykseksi!!
    ‑mark­ki­nao­suus­kil­pai­lun tavoit­tee­na on hin­ta­kil­pai­lun vähentäminen
    ‑pal­jon pie­niä yri­tyk­siä, ker­too teoria
    ‑niin kat­sas­tuk­ses­ta pitäi­si teh­dä vapaa­eh­tois­ta, tie­tä­vät uusliberaalit

  181. Pasi:“Ikinä yksi yri­tys ei vapaa­eh­toi­ses­ti jakaan­nu kah­dek­si toi­si­aan vas­taan kil­pai­le­vak­si yritykseksi!!”

    Tie­tys­ti jakau­tuu, jos voi siten kas­vat­taa voittojaan.

    Kaik­ki yri­tyk­set eivät ole saman kokoi­sia. Tämä ei joh­du sat­tu­mas­ta vaan sii­tä, että yri­tyk­sil­lä ei ole ole­mas­sa mitään opti­mi­ko­koa joka oli­si sama yri­tyk­ses­tä riip­pu­mat­ta. Joku yri­tys toi­mii par­hai­ten pie­ne­nä, joku par­hai­ten suu­re­na. Riip­puu mark­ki­noi­den koos­ta kuin­ka mon­ta ja min­kä kokoi­sia yri­tyk­siä mah­tuu markkinoille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.