Oppikirjapeli

Kus­tan­nus­osa­keyh­tiö Tam­mi panee pihal­le kol­man­nek­sen hen­ki­lö­kun­nas­taan. Suu­re­na syy­nä tähän on se, että kou­lut ovat alka­neet sääs­tää oppi­kir­ja­me­nois­saan ja kier­rät­tä­vät kir­jo­ja. Niin­pä Pik­ku Lii­sa saa luet­ta­vak­seen Kal­len edel­li­se­nä vuo­na alle­vii­vaa­man ja töh­ri­män kir­jan, jos­ta puut­tuu pari sivua.

Pal­jon­ko kan­san­ta­lous sääs­tää resurs­se­ja, kun kir­jaa kier­rä­te­tään? Euron tai kak­si. Ei kir­jan pai­na­mi­nen sen kal­liim­paa ole kuin Ilta Sano­mien pai­na­mi­nen. Kou­lun kui­ten­kin kan­nat­taa kier­rät­tää kir­jo­ja vält­tyäk­seen mak­sa­mas­ta kus­tan­ta­mol­le oppi­kir­ja­ma­te­ri­aa­lin tuot­ta­mi­ses­ta. Kir­jan hin­nas­ta ehkä vii­si pro­sent­tia on pai­no­kus­tan­nuk­sia ja 95 pro­sent­tia kor­vaus­ta sisäl­lön tuot­ta­mi­ses­ta. Niin­pä kus­tan­ta­mot toi­saal­ta yrit­tä­vät teh­dä kir­joi­hin joka vuo­si sen ver­ran muu­tok­sia, ettei van­ho­ja kir­jo­ja voi vai­vat­ta käyt­tää. Tämä peli ei joh­da jär­ke­vään käyt­täy­ty­mi­seen. Voi­sim­me­ko kuvi­tel­la toi­sen­lai­set säännöt?

Toki voi­tai­siin sää­tää, että kou­lut mak­sa­vat kus­tan­ta­mol­le sisäl­lös­tä sen mukaan, kuin­ka moni oppi­las käyt­tää kysei­sen kus­tan­ta­mon kir­jaa opis­ke­lus­saan. Mak­sa­ja voi­si olla myös val­tio, joka kil­pai­lut­tai­si kir­jat, mut­ta hyväk­syi­si siis usei­ta kil­pai­le­via kir­jo­ja.  Täl­lä mak­sul­la pei­tet­täi­siin oppi­kir­ja­ma­te­ri­aa­lin tuot­ta­mi­sen kus­tan­nus ja sen “ensim­mäi­sen” kir­jan­pai­no­kus­tan­nuk­set. Itse kir­jat myy­täi­siin kou­luil­le kir­jan pai­na­mi­sen hin­nal­la, siis noin eurol­la tai kah­del­la. Kou­lu voi edel­leen käyt­tää van­ho­ja alle­vii­vat­tu­ja kir­jo­ja, jos se halu­aa sääs­tää sen euron. Tus­kin käyt­täi­si­vät. Luet­tu­jen oppi­kir­jo­jen oikea paik­ka on kou­lu­lai­sen kir­ja­hyl­lys­sä, kos­ka niis­tä voi myö­hem­min kat­soa, miten asia olikaan.

Kus­tan­ta­mon ei kan­nat­tai­si teh­dä kir­joi­hin kos­meet­ti­sia muu­tok­sia, kos­ka sen kan­nal­ta on aivan sama, kier­rät­tä­vät­kö kou­lut kir­jo­ja vai osta­vat­ko uusia. Ajan tasal­la ne kan­nat­taa kui­ten­kin pitää, jot­ta kil­pai­li­jan nyky­ai­kai­sem­pi vaih­toeh­to ei ohit­tai­si oman kus­tan­ta­mon kirjaa.

71 vastausta artikkeliin “Oppikirjapeli”

  1. Val­tio voi­si myös teet­tää oppi­kir­jo­ja jul­kais­ten mate­ri­aa­lin esi­mer­kik­si sopi­val­la Crea­ti­ve Com­mons ‑lisens­sil­lä netis­sä, mak­saen teki­jöil­le kun­nol­li­sen ker­ta­palk­kion. Kuka tahan­sa sai­si hyö­dyn­tää mate­ri­aa­lia ja jul­kais­ta nii­tä käyt­täen oman oppi­kir­ja­ver­sion­sa, mut­ta lop­pu­tu­los oli­si pak­ko jul­kais­ta samal­la CC-lisenssillä. 

    Toki kus­tan­ta­jat voi­si­vat pyr­kiä tuot­ta­maan myös teki­jä­noi­keus­jär­jes­tel­mäl­lä kuor­mi­tet­tu­ja ver­sioi­ta, mut­ta ne oli­si­vat huo­mat­ta­vas­ti kal­liim­pia kuin vapaa­seen mate­ri­aa­liin pohjautuvat. 

    Mik­si, oi, mik­si val­tio ei toi­mi näin?

  2. En voi alle­kir­joit­taa väi­tet­tä, että lue­tut oppi­kir­jat tuli­si jät­tää kou­lu­lais­ten kir­ja­hyl­lyi­hin. Ensin­nä­kin oppi­kir­jat vie­vät tilaa.

    Toi­sek­seen lap­set kas­va­vat niin nopeas­ti, että hen­ki­nen etäi­syys lap­suu­den kir­joi­hin kas­vaa rajus­ti. Eroa 8‑vuotiaan ja 12-vuo­ti­aan välil­lä on ajal­li­ses­ti pie­ni, älyl­li­ses­ti valtava.

    Voi olla, että lap­si on sel­lai­sel­la kyp­syy­den, että asiat kiin­nos­ta­vat hän­tä sen het­kis­tä oppi­kir­jaa laa­jem­min. Täl­löin­kin voi lukea tie­to­sa­na­kir­jo­ja, lap­sil­le ja nuo­ril­le suun­nat­tu­ja har­ras­tus­kir­jo­ja tai *gasp* nettiä.

    Joil­lain aloil­la se maa­il­ma­kin muut­tuu kovin nopeas­ti. Muis­tan ala-asteel­la kir­joi­tel­lee­ni Neu­vos­to­lii­ton tasa­val­to­jen nimiä monis­tee­seen tai muis­tel­lee­ni että kum­mal­las puo­lel­la se Itä-Sak­sa nyt onkaan kar­tal­la. Ei sii­tä mon­taa luok­kaa men­nyt kun ei ollut enää kumpaakaan…

  3. Osmo:“Niinpä Pik­ku Lii­sa saa luet­ta­vak­seen Kal­len edel­li­se­nä vuo­na alle­vii­vaa­man ja töh­ri­män kir­jan, jos­ta puut­tuu pari sivua.”

    Sil­loin, kun minä olin kou­lus­sa kir­jo­jen kier­rät­tä­mi­nen oli ihan taval­lis­ta ja ne oli­vat erit­täin hyvä­kun­toi­sia. Vaik­ka kir­jo­ja kier­rä­te­tään, niin eihän se tar­koi­ta ettei­kö nii­tä hajon­nei­ta ja töh­rit­ty­jä voi kor­va­ta uusilla.

    Tämä kir­jo­jen kier­rät­tä­mi­nen pakot­taa kus­tan­ta­mot muut­ta­maan hin­noit­te­lu­aan tai muu­ten sopeu­tu­maan uuteen tilan­tee­seen. Ei tähän tar­vi­ta mitään val­tion mahtikäskyä.

    Miten tämä sinun kir­joi­tus muu­ten vai­kut­taa kir­jas­to­lai­tok­seen? Ole­tet­ta­vas­ti samat perus­te­lut käy­vät myös siel­lä kir­jo­jen kier­rät­tä­mis­tä vastaan.

  4. Sekä nykyi­ses­sä kir­jo­ja kier­rät­tä­väs­sä että ehdot­ta­mis­sa­si jär­jes­te­lyis­sä oppi­kir­ja­toi­mit­ta­jien tar­ve ilmei­ses­ti kui­ten­kin vähe­nee, eikös? Nyt­hän nois­ta pois­pot­kit­ta­vis­ta osa on ollut Tam­mel­la töis­sä tuot­ta­mas­sa kir­joi­hin kos­meet­ti­sia muu­tok­sia. Täs­sä mie­les­sä tulos on sama, ero­na vain se, että kir­ja­hyl­ly ei komistu.

  5. Oli­ko se Rans­kas­sa, jos­sa val­tio tukee sano­ma­leh­tiä tilaa­mal­la nii­tä nuo­ril­le? Oppi­kir­jo­jen koh­dal­la voi­si aja­tel­la samoin. 

    Kan­na­tan ikio­maa uut­ta oppi­kir­jaa kai­kil­le, kos­ka kir­jo­jen omak­si­te­ke­mi­nen mer­kin­nöil­lä ja piir­rok­sil­la on mer­kit­tä­vä osa oppimista.

    Eikö voi­tai­si aja­tel­la jon­kin­lais­ta oppi­kir­ja­mak­sua, esim 100€ joka kat­tai­si luku­vuo­den kir­jat ja val­tio mak­sai­si loput? Mie­les­tä­ni tämä tuki­si osaa­mis­taan koros­ta­van maan arvo­ja ja antai­si posi­tii­vis­ta ja kan­nus­ta­vaa vies­tiä opis­ke­li­joil­le. Näin siis aina­kin lukion lop­puun saakka.

    Kir­jat voi­si­vat myös muut­tua vuo­ro­vai­kut­tei­sik­si yhdis­ty­mäl­lä sosi­aa­li­seen medi­aan. Tämä toi­si lisä-arvoa ja innos­tus­ta opiskeluun. 

    Tär­keä aihe. Toi­vot­ta­vas­ti sii­hen löy­tyy ratkaisuja.

  6. Ope­tus­vi­ran­omai­set tuke­vat toi­min­taa muut­ta­mal­la ope­tus­suun­ni­tel­mia tasal­ta ja puo­lel­ta 🙂 Kun Ope­tus­hal­li­tuk­ses­ta vähen­ne­täi­siin puo­let suun­nit­te­li­jan vakans­seis­ta, muu­tos­tah­ti hie­man hellittäisi 😉

  7. Kuin­ka­han kau­an oppi­kir­jo­ja enään käy­te­tään? Ter­mi­naat­to­ri­ku­ver­nöö­ri jo kou­luis­taan oppi­kir­jat pois­ti sääs­tääk­seen kulu­ja. Ympä­ris­töys­tä­väl­li­syy­dell­lä ja parem­mal­la tie­to­si­säl­löl­lä myös kir­jat­to­muut­ta perusteli.
    Oppi­laat käyt­tä­vät säh­köi­siä opuk­sia ja net­tiä oppi­ma­te­ri­aa­li­na. Oli­si­ko rea­lis­mia Suomessa?

  8. Ilmiö­tä voi­si tar­kas­tel­la laa­jem­min­kin. Tam­men lii­ke­voit­to vii­me vuon­na oli kaik­kien aiko­jen paras, mut­ta sil­ti väki saa ken­kää. Kau­an­ko­han tämän­kal­tai­nen yhteis­kun­ta, jon­ka (lähes) ainoa mää­rää­vä ele­ment­ti on raha, pysyy pystyssä?

  9. Eipäs Lis­su saa­kaan töh­rit­tyä eikä revit­tyä kir­jaa, vaan joko aivan prii­ma­kun­toi­sen käy­te­tyn kir­jan tai uuden kirjan. 

    Jos Kal­le on niin huo­nos­ti kas­va­tet­tu, että on töh­ri­nyt tai muu­ten tuhon­nut kir­jaan­sa, niin las­ku läh­tee uudes­ta kir­jas­ta Kal­len kotiin. 

    Meil­lä ovat lap­set saa­neet kou­lus­ta aivan hyvä­kun­toi­sia kier­rä­tys­kir­jo­ja ja uudet kir­jat saa­des­saan ovat olleet tie­toi­sia sii­tä, että nii­tä pitää koh­del­la hyvin. Minus­ta tämä on ollut aivan toi­mi­va ja vas­tuu­ta kas­vat­ta­va käytäntö. 

    Se on tie­tys­ti tot­ta, että kir­ja ei jää hyl­lyyn luet­ta­vak­si, kun se kier­rä­te­tään. Nyky­ään kui­ten­kin joka iikal­la on net­ti koto­na, niin kyl­lä tie­to siel­tä sit­ten löy­tyy. Kir­jas­to­ja­kin tois­tai­sek­si on olemassa. 

    Kir­jat ovat muu­ten­kin katoa­vaa kan­san­pe­rin­net­tä kou­luis­sa. Säh­köi­nen mate­ri­aa­li tulee kor­vaa­maan kirjat.

  10. Oppi­kir­ja­problee­ma on aika simp­pe­li jut­tu. Kun­nat jou­tu­vat köy­hyy­des­sään sääs­tä­mään ja kir­jat ja vihot on hyvä koh­de. Se on pro­mil­len luok­kaa kun­nan menois­ta, mut­ta kun jokai­nen kivi on käännettävä.
    Avaa­pa Osmo kes­kus­te­lu sii­tä, mik­si kun­tien pitää sääs­tää kir­jois­ta ja vihois­ta. Tai vas­taa itse.

  11. Vas­taa­via hyvin­voin­ti­tap­pioi­ta syn­tyy jopa jul­ki­sel­la sek­to­ril­la, jos­sa ne ovat vie­lä huo­nom­min perus­tel­tu­ja. Val­tio­va­rain­mi­nis­te­riön kam­ree­rien ihan­ne­ma­jak­ka oli­si var­maan sel­lai­nen, joka näyt­täi­si valoa vain venei­li­jäl­le, joka on mak­sa­nut majakkamaksun.

    Mik­si esi­mer­kik­si kaik­ki Maan­mit­taus­lai­tok­sen kart­ta-aineis­tot eivät ole vapaas­ti käy­tet­tä­vis­sä sekä ei-kau­pal­li­siin että kau­pal­li­siin tar­koi­tuk­siin? Veron­mak­sa­jien ker­taal­leen tuot­ta­maa dataa, jota voi­si peri­aat­tees­sa kopioi­da ilmai­sek­si, on var­maan yhä pal­jon. Aika­naan komi­tea­mie­tin­tö­jen­kin pane­mi­nen net­tiin oli ongel­ma, kun samal­la pai­ne­tuil­la mie­tin­nöil­lä piti teh­dä bisnestä.

    http://www.tiede.fi/blog/2009/06/18/piraattipuolueelle-toita/

  12. Koi­u­lu­kir­jat ovat men­neet uusik­si mm. PARAS-hank­keen takia. Parai­nen ei enää ole­kaan Parai­nen, eikä Nau­vo Nau­vo vaan Län­si Turun­maa. Raken­teet ovat säi­ly­neet, mut­ta vaa­ku­na ja tie­mer­kin­nät ovat vaih­tu­neet vin­haa vauh­tia. Ambu­lans­sit ovat aja­neet vää­rään paik­kaan jne. Enti­set pai­kan nimet on kor­vat­tu lii­tos­kun­nan nimil­lä. Onko­han polii­ti­koil­la, kun­ta­vir­ka­mie­hil­lä ja kun­ta­tut­ki­joil­la jär­keä miten?

  13. Kan­na­tan ikio­maa uut­ta oppi­kir­jaa kai­kil­le, kos­ka kir­jo­jen omak­si­te­ke­mi­nen mer­kin­nöil­lä ja piir­rok­sil­la on mer­kit­tä­vä osa oppimista.

    Mis­tä­hän kirk­ko­ve­neis­tä ja fal­lok­sis­ta Anders­son puhuu? Ei luku­kir­joi­hin luvan kans­sa piir­re­tä yhtään mitään. 

    Tot­ta kai teh­tä­vä­kir­jat ja vihot saa aina uusi­na. Luku­kir­joi­hin ei pidä teh­dä mitään piir­rok­sia eikä “Lii­sa on tyh­mä” ‑mer­kin­tö­jä.

    Alle­vii­vaa­mi­sen kult­tuu­ris­ta pitäi­si pääs­tä koko­naan pois. Sut­tui­sil­la eri­lai­sil­la kynil­lä on pilat­tu lähes kaik­ki yli­opis­ton kir­jas­ton­kin teok­set. Ilmei­ses­ti joi­den­kin mie­les­tä sel­lai­set­kin koh­dat, jot­ka jo ovat alle­vii­vat­tu­ja, tulee pak­sun­taa omal­la kynäl­lä. Tulok­se­na on sot­ku, jos­ta ei enää saa mitään tolk­kua. Pitäi­si­kö yli­opis­tos­sa­kin Anders­so­nin mukaan jokai­sel­la olla omat tent­ti­kir­jat, jot­ta luo­vas­ti voi­si teh­dä merkintöjä?

    Tosia­sias­sa alle­vii­vauk­set tut­ki­mus­ten mukaan vain hei­ken­tä­vät oppi­mis­pro­ses­sia ja hidas­ta­vat luku­no­peut­ta. Meta­kog­ni­tii­vis­ten tai­to­jen kehit­tä­mi­nen kuu­luu jo ala-asteel­le. Asioi­ta pitää osa­ta pai­not­taa päässään. 

    Tot­ta on myös mitä Ant­ti sanoo: ei nel­jäs­luok­ka­lai­nen palaa kol­man­nen kir­jan asioi­hin, tie­to kumu­loi­tuu sel­lai­sel­la vauh­dil­la lap­sel­la. Kol­mas­luok­ka­lai­sel­le kir­joi­tet­tu kir­ja on kie­le­tään­kin eri­lai­nen kuin nel­jäs­luok­ka­lai­sen kir­ja; lap­sen kehi­ty­sas­te ote­taan kir­joit­taes­sa tar­kas­ti huomioon. 

    Kir­jo­ja tulee myös sel­lai­sel­la vauh­dil­la jo pari­lap­si­ses­sa per­hees­sä, että ei aina­kaan mei­dän ahtaa­seen kau­pun­ki­luuk­kuun mah­tui­si mois­ta kokoel­maa, jos­sa jokai­nen kir­ja on kah­te­na kappaleena. 

    Tai­taa Osmol­la nyt olla vain Tam­mel­la hyviä kave­rei­ta, joil­ta tulee aina jou­luk­si kaik­ki kuu­mat uutus­kir­jat lah­joi­na. Mitään jär­ke­vää argu­ment­tia ei kyl­lä ole vas­tus­taa täs­sä asias­sa kierrätystä.

  14. Oppi­kir­joi­hin teh­dään vuo­sit­tain lähin­nä kos­meet­ti­sia muu­tok­sia, jot­ka eivät mil­lään taval­la vas­taa oppi­kir­jo­jen hintaa. 

    Kir­jan hin­nas­ta ehkä vii­si pro­sent­tia on pai­no­kus­tan­nuk­sia ja 95 pro­sent­tia kor­vaus­ta sisäl­lön tuot­ta­mi­ses­ta.

    En ole näh­nyt sel­vi­tyk­siä, mut­ta ensik­si pitäi­si tut­kia oppi­kir­jo­jen kus­tan­nus­ra­ken­net­ta ja sit­ten pitäi­si kat­soa vähän hintoja. 

    Veik­kaan kui­ten­kin, että oikeas­ti ensim­mäi­sis­sä paris­sa­tu­han­nes­sa kap­pa­lees­sa kus­tan­nus­ra­ken­ne on tuo. Tämän jäl­keen on 5 pro­sent­tia pai­no­kus­tan­nuk­sia ja 95 pro­sent­tia puh­das­ta kup­paus­ta. Mik­si veron­mak­sa­jat tuki­si­vat täl­lais­ta toimintaa?

    Säre­lä on oikeas­sa. Minus­ta on häpeäl­lis­tä, että veron­mak­sa­jil­ta kupa­taan rahaa yli­pää­tään mil­le­kään väli­kä­si­teol­li­suu­del­le, oli kyse sit­ten oppi­kir­jois­ta tai vaik­ka ohjelmistoista. 

    Vih­reil­lä oli­si ollut mah­dol­li­suus vii­me­vuo­si­na pro­fi­loi­tua näis­sä asiois­sa, mut­ta se ikku­na alkaa olla kiinni.

  15. On vai­kea arva­ta, mihin kehi­tys mil­lä­kin sään­nöil­lä joh­taa, mut­ta uskoi­sin, että tuo esi­tyk­se­ni teki­si kir­joi­ta veron­mak­sa­jil­le halvempia.

  16. Ker­ta­kil­pai­lu­tus ja ‑kor­vaus teki­jöil­le ja sen jäl­keen kopio­ko­ne laulamaan.

  17. Eli­nal­le:

    En ymmär­rä fal­los­ver­taus­ta­si täs­sä koh­das­sa. Mitä teke­mis­tä sil­lä on perus­kou­lu- ja lukio opis­ke­li­joi­den kanssa?

    En tar­koi­ta, että ylei­ses­sä käy­tös­sä ole­via kir­jo­ja saa tuh­ria, käy­tin­kin sanaa “ikio­ma” jol­le saa teh­dä mitä halu­aa. Tie­dän mai­nit­se­mis­ta­si tut­ki­muk­sis­ta, mut­ta olen vain osit­tain samaa miel­tä. Alle­vii­vauk­sil­la ja mer­kin­nöil­lä on merkityksensä.

    On tot­ta, että säh­köi­den media val­taa alaa ja nuo­ri­so jo nyt hakee tie­ton­sa lähes koko­naan netis­tä. Sil­ti kan­na­tan pai­net­tu­ja kir­jo­ja — ehkä nii­tä ei tar­vi­ta kai­kis­sa aineis­sa, mut­ta jois­sa­kin kuitenkin.

    Itsel­lä­ni on kak­si pari­kymp­pis­tä poi­kaa. Toi­nen hakee kai­ken tie­don netis­tä, toi­nen kat­soo siel­tä vain videoi­ta ja musiik­kia, muun tie­don hakee luke­mal­la. He opis­ke­le­vat­kin eri­lai­sia aiheita.

    Jos­kus elet­tiin vaih­toeh­dot­to­muu­den aikaa, oli vain kir­jo­ja. Nyt on mis­tä vali­ta — pitäi­si­kö valin­nan mah­dol­li­suuk­sia supistaa?

    On var­mas­ti mui­ta asioi­ta mis­tä veron­mak­sa­jat oli­si­vat pal­jon halut­to­mam­pia mak­sa­maan kuin tämä.

    Perus­kir­jat kou­lui­hin — päi­vi­tyk­set ja foo­ru­mit nettiin!

  18. Taas esi­merk­ki sii­tä, miten val­tio tukee yksi­tyi­siä mono­po­li­voit­to­ja. Ja veron­mak­sa­jat maksavat.
    Sisäl­lön ja pai­no­tuot­teen erot­ta­mi­nen tun­tuu hiu­kan oudol­ta aja­tuk­sel­ta. Mut­ta jos niin on, niin eikö myös voi­si olla val­tion kir­ja­pai­no, joka ostai­si sisäl­lön ja hoi­tai­si pai­no­työn itse? Tai teet­täi­si pai­no­työn ulko­mail­la? Tai val­tio voi­si ostaa kaik­kien kou­lu­jen kir­jat ker­ral­la ja käyt­tää monop­so­ni­voi­maa. Joka tapauk­ses­sa veron­mak­sa­jien mak­sa­mat yksi­tyi­sen sek­to­rin mono­po­li­voi­tot ovat kaik­kein höl­möin­tä tuhlausta.

  19. Tuo aja­tus CC-lisens­sin käy­tös­tä on mie­len­kiin­toi­nen. Var­maan mui­ta­kin on, mut­ta Suo­mes­ta ei tule mui­ta kau­pal­li­sen puo­len CC-lisens­sin käyt­tä­jiä kuin Talous­sa­no­mat. Mie­tin vaan että kuin­ka­han tuo onnis­tui­si käy­tän­nös­sä, eri oikeu­den­hal­ti­joi­ta (esim. kuva­ma­te­ri­aa­li) joil­ta pitäi­si kai saa­da suos­tu­mus on var­maan sato­ja per yksi oppikirja?

    Yksi mal­li voi­si olla että kou­lut lisen­soi­vat sisäl­lön. Eli esim. niin että Hel­sin­gin kau­pun­ki tekee Tam­men kans­sa vii­den vuo­den sopi­muk­sen mate­ri­aa­lin oikeuk­sis­ta päi­vi­tyk­si­neen joka vuo­si, ja voi sit­ten vaik­ka pai­nat­taa nii­tä käyt­täen omat rää­tä­löi­dyt oppi­kir­jan­sa joka vuo­si, käyt­tää mate­ri­aa­lia verk­ko­pal­ve­luis­sa, jne. Hel­sin­gin kan­nal­ta tämä oli­si luul­ta­vas­ti huo­mat­ta­vas­ti hal­vem­paa kuin ostaa uudet kir­jat, kos­ka myös Tam­mi sääs­tää saa­des­saan vakaan kas­sa­vir­ran joka tuo pit­kä­jän­tei­syyt­tä toi­min­taan, eli toi­mit­ta­jia ei tar­vit­se pot­kia pois joka ker­ta kun kun­nat päät­tä­vät sääs­tää ja toi­sin päin.

  20. Eli­na, mis­sä tut­ki­muk­sis­sa alle­vii­vaa­mi­ses­ta on osoi­tet­tu ole­van hait­taa. Minul­la on ollut useam­pia oppi­lai­ta integroi­tui­na luki-puo­len ongel­mien vuok­si. Kaik­kien psy­ko­lo­gi­lausun­nois­sa on nime­no­maan ohjat­tu ohjaa­maan alleviivaamiseen.

    En usko säh­köis­ten väli­nei­den syr­jäyt­tä­vän ihan äkkiä oppi­kir­jaa — aina­kaan perus­kou­lun puo­lel­la. Itsel­lä­ni on käy­tös­sä erit­täin hyvät säh­köi­set mate­ri­aa­lit ja run­saas­ti tie­to­ko­ne­ai­kaa 30 oppi­laan ryh­mäl­le. Täs­tä huo­li­mat­ta koen, että oppi­kir­jan avul­la opit­ta­va aines on hel­pom­pi jäsen­tää koko ryhmälle. 

    Opet­ta­jan näkö­kul­mas­ta ope­tus­ma­te­ri­aa­lis­ta sääs­tä­mi­nen on ris­ti­rii­tais­ta. Mate­ri­aa­lis­ta sääs­tä­mi­nen lisää tie­tys­ti työ­tä. Työ­mää­rän lisäys­tä ei erik­seen kor­va­ta ja sääs­tö­jä pal­jon pal­jon kal­liim­mik­si ne tuli­si­vat­kin. Lisä­työn opet­ta­ja tekee tin­ki­mäl­lä vapaa-ajas­taan, vähen­tä­mäl­lä muu­ta val­mis­te­lu­työ­tä, oppi­las­huol­toa tai arvioin­tia. Lisäk­si opet­ta­ja voi käyt­tää mate­ri­aa­lia johon ei ole oikeuk­sia. Oppi­ma­te­ri­aa­lien osuus kou­lun bud­je­tis­ta on niin pie­ni, ettei niis­tä teh­dyil­lä sääs­töil­lä ole mer­ki­tys­tä kun­tien taloudelle.

  21. Tiedemies.“Veikkaan kui­ten­kin, että oikeas­ti ensim­mäi­sis­sä paris­sa­tu­han­nes­sa kap­pa­lees­sa kus­tan­nus­ra­ken­ne on tuo. Tämän jäl­keen on 5 pro­sent­tia pai­no­kus­tan­nuk­sia ja 95 pro­sent­tia puh­das­ta kup­paus­ta. Mik­si veron­mak­sa­jat tuki­si­vat täl­lais­ta toimintaa?”

    Heh, no yksin­ker­tai­ses­ti sik­si, että joku saa voi­tot ja viit­sii yleen­sä kir­jo­ja kir­joit­taa ja kus­tan­taa. Kun voi­tot teki­jöil­le ja muil­le pois­te­taan, niin sit­ten ihme­tel­lään, että mites nii­den kir­jo­jen taso nyt yhtäk­kiä heik­ke­ni niin paljon… 😉

  22. Opet­ta­jat­han nii­tä kou­lu­kir­jo­ja nyt­kin kir­joit­ta­vat. Saa­vat jotain lisä­tu­lo­ja sii­tä, kun kus­tan­ta­jat mak­sa­vat tekijänpalkkioita.

    Yhteis­kun­ta var­mas­ti­kin mak­saa kus­tan­nus­fir­moil­le kir­jo­jen hin­nois­sa monin­ker­tai­ses­ti sen, mitä kus­tan­ta­jat mak­sa­vat kir­joi­tus­palk­kio­na opettajille.

    Kuten on ehdo­tet­tu (Säre­lä ja muut), minus­ta­kin yhteis­kun­ta voi­si ostaa kir­joi­tys­työn suo­raan opet­ta­jil­ta, sopi­val­la Crea­ti­ve Com­mons ‑lisens­sil­lä [*].

    [*] http://creativecommons.fi/

    Näin myös edel­lis­ten oppi­kir­jo­jen sisäl­lös­tä voi­si suo­raan lai­na­ta osia, kun joku alkaa kir­joit­taa uut­ta oppikirjaa.

  23. Heh, no yksin­ker­tai­ses­ti sik­si, että joku saa voi­tot ja viit­sii yleen­sä kir­jo­ja kir­joit­taa ja kus­tan­taa. Kun voi­tot teki­jöil­le ja muil­le pois­te­taan, niin sit­ten ihme­tel­lään, että mites nii­den kir­jo­jen taso nyt yhtäk­kiä heik­ke­ni niin pal­jon.

    Oppi­kir­jo­ja on mark­ki­noil­la pal­jon. Sen­si­jaan, että ne kaik­ki han­ki­taan osta­mal­la mono­po­lis­ti­sil­ta mark­ki­noil­ta, niin voi­tai­siin yhtä lail­la jär­jes­tää tar­jous­kil­pai­lu oikeuk­sis­ta. Täl­löin neu­vot­te­lua­se­ma on tasapuolisempi.

    Ei ole mitään syy­tä, mik­si kun­tien pitäi­si kou­lu­jen kaut­ta mak­saa monin­ker­tai­sia kat­tei­ta, kun he voi­vat mak­saa teki­jäl­le teke­mi­ses­tä ja kopioi­da tar­vit­ta­van mää­rän. Oppi­kir­jan laa­tua ei miten­kään paran­na se, että sitä lukee 40 000 kou­lu­lais­ta ver­rat­tu­na sii­hen, että sitä lukee ne 2000 (tai mikä se riit­tä­vä volyy­mi kus­tan­nus­ten kat­ta­mi­seen nyt sat­tuu olemaankaan).

  24. Hei teil­le kai­kil­le yhteis­kun­nan mikromanageroijille!

    Mik­si ihmees­sä emme antai­si kou­lu­jen vaan ostaa kir­jan­sa mis­tä lys­tää­vät? Osmon tee­si oli, että nyky­ti­lan­ne o höl­mö, kos­ka kir­jo­ja ja sisäl­töä myy­dään yhdes­sä pake­tis­sa. Jos tämä on ker­ta niin teho­ton­ta, niin mikä estää jon­kun kil­pai­li­jan tule­mis­ta mark­ki­noil­le ja lyö­vän nämä tehot­to­mat kus­tan­ta­jat laudalta?

    Eikö oli­si jär­ke­väm­pää puut­tua näi­hin kil­pai­lun estei­siin, kuin kes­kit­tää taas lisää val­taa muu­ta­mil­le har­voil­le päätöksentekijöille?

  25. Cris­ti­na Anders­son ehdot­ti sadan euron mak­sua kir­jois­ta. Perus­kou­lus­sa se ei käy, kos­ka kou­lun­käyn­nin on olta­va maksutonta.

  26. Pitäi­si­kö yli­opis­tos­sa­kin Anders­so­nin mukaan jokai­sel­la olla omat tent­ti­kir­jat, jot­ta luo­vas­ti voi­si teh­dä merkintöjä?”

    Tek­nii­kan ja luon­non­tie­tei­den alal­la aika pit­käl­ti onkin näin. On toki yksi asia ostaa kir­ja, jota käy­dään läpi kol­mel­la vii­den opin­to­vii­kon kurs­sil­la kuin ostaa jon­kun kas­va­tus­tie­teen kol­men opin­to­vii­kon kir­ja­ten­tin kaik­ki vii­si kirjaa.

    Heh, no yksin­ker­tai­ses­ti sik­si, että joku saa voi­tot ja viit­sii yleen­sä kir­jo­ja kir­joit­taa ja kus­tan­taa. Kun voi­tot teki­jöil­le ja muil­le pois­te­taan, niin sit­ten ihme­tel­lään, että mites nii­den kir­jo­jen taso nyt yhtäk­kiä heik­ke­ni niin paljon… ;-)”

    Itse asias­sa jokai­nen jotain “eksoot­ti­sem­paa” kiel­tä (esi­mer­kik­si venä­jää) lukios­sa opis­kel­lut tie­tää jo tämän. Eivät ole kir­jat ihan samal­la tasol­la kuin mui­den ylei­sem­min luet­tu­jen oppiai­nei­den kirjat.

    Mik­sei noi­den oppi­kir­jo­jen kans­sa voi­si teh­dä niin, että ne saa­vat oppi­kir­jat itsel­leen, jot­ka ne halua­vat säi­lyt­tää? Ei esi­mer­kik­si mate­ma­tiik­ka mihin­kään var­si­nai­ses­ti van­he­ne. Van­ha kar­tas­to Rho­de­sioi­neen on taas ihan mie­len­kiin­tois­ta luet­ta­vaa, ei toki yhtä kiin­nos­ta­va kuin se iso­van­hem­mil­ta perit­ty van­ha kartasto.

    Kir­jo­jen kier­rä­tys on kyl­lä ihan kan­na­tet­ta­vaa sil­loin, jos ne kir­jat muu­ten meni­si­vät paperinkeräykseen.

  27. Mitä uut­ta tuos­sa kier­rät­tä­mi­ses­sä on ? Osmo vain ei ole taas­kaan maa­il­man kartalla.
    Hel­sin­ki on jo pit­kään kier­rät­tä­nyt kirjoja.
    Minul­la on perus­kou­lus­sa kak­si poi­kaa ja he ovat jo aina­kin vii­si vuot­ta luke­neet koi­ran kor­vil­la ole­via kirjoja.
    Han­ka­lam­paa on ollut ‚kun har­joi­tus­kir­jat­kin ovat jo val­miik­si teh­ty­jä, on tar­vin­nut kor­ja­ta vain edel­li­sen virheet

  28. Jos tämä on ker­ta niin teho­ton­ta, niin mikä estää jon­kun kil­pai­li­jan tule­mis­ta mark­ki­noil­le ja lyö­vän nämä tehot­to­mat kus­tan­ta­jat lau­dal­ta?

    Täs­sä on kak­si ongel­maa. Nyky­käy­tän­nöt ovat sel­lai­set, että kir­ja voi­daan ottaa oppi­kir­jak­si vain, jos kir­ja on jo ole­mas­sa ja tilat­ta­vis­sa kus­tan­ta­jal­ta. Täl­löin kus­tan­ta­ja on hin­noi­tel­lut kir­jan tie­tä­mät­tä, kuin­ka mon­ta kap­pa­let­ta sitä myydään.

    Kir­jat oste­taan kus­tan­ta­jal­ta kap­pa­le­hin­nal­la ja kap­pa­le­hin­ta ei pal­jon (tai aina­kaan riit­tä­väs­ti) muu­tu, vaik­ka tilaa­ja oli­si iso­kin, so. jos joku tilaa 1001 kir­jaa sen­si­jaan että tilai­si 1000 kir­jaa, niin se yli­mää­räi­nen yksi kap­pa­le mak­saa pal­jon enem­män kuin sen yli­mää­räi­sen kap­pa­leen raja­kus­tan­nuk­set ovat. 

    Tämä joh­tuu sii­tä, että kir­ja­kaup­pa mono­po­li­hin­noit­te­lee, kun val­tio on anta­nut sil­le mono­po­lin pait­si ensim­mäi­seen, myös kaik­kiin sen jäl­keen tule­viin kappaleisiin. 

    Jär­ke­väm­pää — jos koh­ta pidem­män pääl­le kes­tä­mä­tön rat­kai­su — oli­si, että kou­lu ostai­si yhden kir­jan ja kopioi­si sen itse kai­kil­le oppi­lail­le. Kos­ka tämä on lai­ton­ta, niin kou­lu ostaa kir­jo­ja yhden setin ja käyt­tää sitä mon­ta vuotta.

    Kus­tan­ta­jal­le tämä tar­koit­taa “tap­pio­ta” — ei siis oikeas­ti — kos­ka kus­tan­ta­ja tie­tys­ti mie­luum­min haluai­si myy­dä saman kir­jan uudes­taan näil­lä mono­po­li­hin­noil­la. Siten kus­tan­ta­ja tekee seu­raa­vak­si par­haan asian, eli teet­tää pari kos­meet­tis­ta muu­tos­ta kir­jaan ja selit­tää seu­raa­va­na vuon­na, että van­ha pai­nos on jo ihan passé.

    Osmon ehdo­tus ei minus­ta ole mitään “yhteis­kun­nan mik­ro­ma­na­ge­roin­tia”, vaan jär­ke­vä ehdo­tus sii­tä, miten nyky­olois­sa kuntien/valtion pitäi­si nuo kir­jaos­tot neuvotella.

    Itse kui­ten­kin läh­ti­sin mie­luum­min sii­tä, että nyky­olo­ja pitäi­si muut­taa niin, ettei tuol­lai­nen kus­tan­ta­ja­pe­li toi­mi­si, vaan sisäl­tö tuo­tet­tai­siin kor­vaus­ta vas­taan ja kun se sisäl­tö oli­si ole­mas­sa, se oli­si vapaas­ti saa­ta­vil­la. Infor­maa­tio kun on jul­kis­hyö­dy­ke, eikä se int­tä­mäl­lä, kiu­kut­te­le­mal­la ja lake­ja sää­tä­mäl­lä sii­tä mik­si­kään muuk­si muutu.

  29. Tie­de­mies: “Oppi­kir­jo­ja on mark­ki­noil­la paljon.”
    “mono­po­lis­ti­sil­ta markkinoilta”

    öööööö.… häh? Mitän sä nyky­ään mää­rit­te­let monopolin?

  30. Tpyy­luo­ma, CC-lisens­sin käyt­täm­mi­nen onnis­tuu käy­tän­nös­sä siten, että val­tio tilaa oppi­kir­ja­ma­te­ri­aa­lin teki­jöil­tä ja tilaus­so­pi­muk­ses­sa lukee, että mate­ri­aa­li jul­kais­taan sopi­val­la CC-lisenssillä. 

    Ei täs­sä ole kyse sii­tä saa­ko teki­jä rahaa itsel­leen: Joko teki­jä saa könt­tä­mak­sun sii­tä, että kir­joit­taa kir­jan CC-lisens­sil­lä, tai sit­ten teki­jä saa rahaa teki­jä­noi­keus­mak­su­jen väli­tyk­sel­lä. CC-lisens­sin käyt­tä­mi­nen alen­taa alal­le tulon estei­tä ja näin vähen­tää sitä talou­del­lis­ta yli­jää­mää, min­kä kus­tan­nus­yh­tiöt voi­vat kir­jois­ta kiskoa. 

    Samal­la argu­men­til­la kan­na­tan myös­kin sitä, että jul­ki­sel­la rahal­la teh­ty tie­de pitää jul­kais­ta tie­teel­li­sel­lä foo­ru­mil­la, jos­ta se on joko välit­tö­mäs­ti tai vähin­tään­kin nopeas­ti (esi­mer­kik­si vuo­si) jul­ki­ses­ti saa­ta­vil­la ilman kal­lii­ta lisenssimaksuja.

  31. Lii­an vanha, 

    kir­jo­ja on kier­rä­tet­ty jo minun­kin kou­luai­koi­na­ni 80-luvul­la, ei tosin vie­lä ihan niin inten­sii­vi­ses­ti kuin lama­vuo­si­na 90-luvun alus­sa. Tai­taa olla taas kier­rä­tys lisään­ty­mäs­sä, kun kun­tien talous on tiukalla.

    Itse kun­kin käsi­tyk­set sot­kui­sis­ta kier­rä­tys­kir­jois­ta ovat tuol­ta parin­kym­me­nen vuo­den takaa. Muka­vaa, jos nyky­lap­set ja ‑nuo­ret on täs­sä asias­sa kas­va­tet­tu mei­tä paremmin. 😉

  32. Tiedemies:“Nykykäytännöt ovat sellaiset”

    Jos ker­ta nyky­käy­tän­nöt ovat niin tehot­to­mat, niin mikä estää muut­ta­mas­ta käytäntöjä?

    Täl­löin kus­tan­ta­ja on hin­noi­tel­lut kir­jan tie­tä­mät­tä, kuin­ka mon­ta kap­pa­let­ta sitä myydään.”

    Min­kä tahan­sa tava­ran tuot­ta­ja hin­noit­te­lee tuot­teen aluk­si tie­tä­mät­tä kuin­ka mon­ta kap­pa­let­ta sitä myy­dään. Sit­ten kun hänel­lä on parem­pi käsi­tys kysyn­näs­tä, hän muut­taa hin­noit­te­lu­aan. Mik­si oppi­kir­jo­jen hin­noit­te­lu ei rea­goi tähän Osmon esil­le tuo­maan tehottomuuteen?

    Kir­jat oste­taan kus­tan­ta­jal­ta kap­pa­le­hin­nal­la ja kap­pa­le­hin­ta ei pal­jon (tai aina­kaan riit­tä­väs­ti) muutu”

    Mis­tä sinä tai Osmo tie­dät­te muut­tuu­ko kap­pa­le­hin­ta riit­tä­väs­ti? Mikä on riit­tä­vä muu­tos, että voi­daan sanoa, että jul­ki­nen sek­to­ri ei mik­ro­ma­na­ge­roin­nil­laan aiheu­ta suu­rem­pia hyvinvointitappioita?

    Tämä joh­tuu sii­tä, että kir­ja­kaup­pa mono­po­li­hin­noit­te­lee, kun val­tio on anta­nut sil­le mono­po­lin pait­si ensim­mäi­seen, myös kaik­kiin sen jäl­keen tule­viin kappaleisiin.”

    Tot­ta­kai se mono­po­li­hin­noit­te­lee, mut­ta tämä joh­tuu sii­tä, että kou­lus­sa on kai­kil­la olta­va sama kir­ja. Täs­tä mono­po­li­hin­noit­te­lus­ta ei pääs­tä irti niin kau­an kuin kir­jat eivät ole kes­ke­nään kor­vat­ta­vis­sa tai jos kil­pai­lu oppi­kir­ja­mark­ki­noil­la ei lisään­ny. Osmon ehdo­tus ei vai­ku­ta kum­paan­kaan näistä.

    Oppi­kir­ja­mark­ki­noi­den osa­puo­lien sopi­mus­va­pau­teen puut­tu­mi­nen ei auta ja aiheut­taa hyvin­voin­ti­tap­pioi­ta mono­po­li­hin­noit­te­lun aiheut­ta­mien hyvin­voin­ti­tap­pioi­den lisäksi.

    Kai­kis­ta huo­noin (näis­sä­kin kom­men­teis­sa esiin­ty­nyt) vaih­toeh­to on var­mas­ti se, että val­tio alkaa itse tuot­ta­maan oppikirjoja.

  33. Säre­lä, tar­koi­tin sitä että onko esim. Tam­men oppi­kir­jan jul­kai­se­mi­sel­la CC:n alla jotain juri­di­sia estei­tä. Esim. kuva­toi­mis­tol­ta on ostet­tu lupa käyt­tää kuvaa kir­jas­sa, mut­ta tämä on näin maal­lik­ko­na eri asia kuin antaa avoin lupa käyt­tää sisäl­töä mukaan lukien tuo kuva ilman rajoituksia.

    Art­tu­ri, TM tar­koit­ta­nee että teki­jä­noi­keus on lain­sää­dän­nöl­li­nen mono­po­li jol­la anne­taan oikeus myös tuot­teen jat­ko­käyt­töön. Vrt. (Kemp­pis­tä) hil­lo­munk­ki. Jos lei­pu­rin tuo­tos oli­si teki­jä­noi­keu­den alai­nen et voi­si esi­mer­kik­si kuor­rut­taa sitä ja myy­dä eteen­päin Ber­lii­nin­munk­ki­na, sinä tai kukaan mukaan ei sai­si teh­dä vas­taa­via hil­lo­munk­ke­ja koto­na, jos lisäi­sit hil­lo­munk­kiin ilman lupaa pape­ri­sen päi­vän­var­jon oli­sit luul­ta­vas­ti syyl­lis­ty­nyt moraa­lis­ten oikeuk­sin rik­ko­mi­seen… Jot­kut tosin halua­vat pitää munk­kin­sa ja syö­dä sen.

  34. Mik­si kir­jo­ja yli­pää­tään tar­vi­taan kou­luis­sa niin val­ta­via mää­riä? Itseä­ni kou­luai­koi­na rasit­ti se jul­me­tun pai­na­va kir­ja­ka­sa, jota piti aina raa­ha­ta repus­sa muka­na. Uudet kir­jat oli vie­lä rasit­ta­vam­pia, kos­ka ensi­käyt­tä­jän ole­tet­tiin pääl­lys­tä­vän ne siis­tis­ti. En edes iki­nä luke­nut puol­ta­kaan noi­den kir­jo­jen sisäl­lös­tä, har­voin edes kol­mas­osaa… (Ja sil­ti arvo­sa­nat aina reip­paas­ti kii­tet­tä­vän puolella 😉

    Eri­tyi­ses­ti lukios­sa har­mit­ti kir­jo­jen pak­ko-osto omilla/vanhempien rahoil­la. Var­sin­kin kun van­han, käy­te­tyn kir­jan oli­si saa­nut hal­val­la, mut­ta van­haa ei aina kel­puu­tet­tu, kos­ka uuteen pai­nok­seen oli teh­ty kos­meet­ti­sia muu­tok­sia… Ja niis­tä­kin kir­jois­ta oikeas­ti hyö­dyk­si oli vain muutama.

  35. Mitä jos jokin suu­ri kun­ta tai useam­pi ilmoit­tai­si, että jos opet­ta­ja käyt­tää teki­jä­noi­keus­va­paa­ta tai cc-lisen­soi­tua oppi­kir­jaa, kol­mas­osa sääs­töis­tä meni­si suo­raan opet­ta­jan palk­kaan, kol­mas­osa kou­lun bud­jet­tiin ja kol­mas­osa veron­mak­sa­jien ilok­si, syn­tyi­si­kö jokin wiki­pro­jek­ti tuot­ta­maan ja yllä­pi­tä­mään kirjoja?

    Tämä muu­ten taas kuu­luu asioi­hin, jois­ta ei kan­na­ta aina­kaan min­kään opet­ta­ja­jär­jes­tön kan­taa kysyä. Ääne­käs vähem­mis­tö, joka kir­joit­taa noi­ta kir­jo­ja, pitä­nee huo­len, että jär­jes­tö­jen kan­ta on ehdot­to­man kiel­tei­nen min­kään­lai­seen oppi­ma­te­ri­aa­lis­ta säästämiseen.

    Heh, no yksin­ker­tai­ses­ti sik­si, että joku saa voi­tot ja viit­sii yleen­sä kir­jo­ja kir­joit­taa ja kustantaa.”

    Täl­le kovin ylei­sel­le väit­teel­le ei kyl­lä ymmär­tääk­se­ni ole empii­ris­tä tukea. Teki­jä­noi­keuk­sien kiris­tä­mi­nen ei ole lisän­nyt kir­jal­lis­ten tuo­tos­ten mää­rää per capi­ta. (Todis­tus­taak­ka täs­sä asias­sa on tie­tys­ti mono­po­lioi­keuk­sien puo­lus­ta­jil­la, joten en peri­aat­tees­ta vai­vau­du anta­maan viitteitä.)

    Mitän sä nyky­ään mää­rit­te­let monopolin” 

    Mono­po­li­mark­ki­na ja mono­po­lis­ti­nen mark­ki­na ovat kak­si täy­sin eri asiaa.

  36. tpyy­luo­ma: Joo. Tämä ei miten­kään vas­taa kysy­myk­see­ni, että jos on talou­del­li­ses­ti kan­nat­ta­vaa jul­kais­ta oppi­kir­jo­ja ilman tätä mono­po­li­hin­noit­te­lua (esim. ilman teki­jä­noi­keu­den suo­jaa tai vain hin­noit­te­le­mal­la sisäl­tö ja media erik­seen), niin mik­si mark­ki­nat eivät itse tuo­ta tätä lopputulosta?

    Minus­ta on syy­tä suh­tau­tua erit­täin skep­ti­ses­ti pro­feet­toi­hin, jot­ka julis­ta­vat voi­van­sa sää­te­lyl­lä aut­taa mark­ki­noi­ta pää­ty­mään molem­pia mark­ki­naos­a­puo­lia hyö­dyt­tä­vään lop­pu­tu­lok­seen. Mik­si mark­ki­nat eivät pää­dy tähän itsenäisesti?

  37. Art­tu­ri, ymmär­sit vää­rin tekstini.

    Mono­po­lis­ti­sel­la mark­ki­nal­la tar­koi­te­taan siis sel­lais­ta mark­ki­naa, jos­sa jokais­ta tuo­tet­ta myy joku mono­po­li, mut­ta osit­tai­sia subs­ti­tuut­te­ja on ole­mas­sa. Tämä on ihan perus­sa­nas­toa, eikä täs­sä pitäi­si olla mitään ihmeel­lis­tä. Täl­lai­ses­sa tilan­tees­sa hin­ta on teho­ton, se jää kor­keam­mak­si kuin raja­hin­ta, ja aina jää joku tran­sak­tio teke­mät­tä sik­si, että hin­ta on suu­rem­pi kuin haluk­kuus ostaa ja haluk­kuus myydä.

    Kil­pai­lu ei voi toteu­tua oppi­kir­ja­mark­ki­noil­la, kos­ka teki­jä­noi­keu­det luo­vat näi­tä monopoleja.

    Mark­ki­noi­den raken­teen ei tar­vit­si­si olla tämä. Osmon teks­tis­sä­hän juu­ri­kin hah­mo­tel­laan uuden­lais­ta käy­tän­töä. Itse pre­fe­roi­sin sitä, että luo­vut­tai­siin mah­dol­li­sim­man pit­käl­le näis­tä lain­sää­dän­nöl­lä luo­duis­ta mono­po­leis­ta, mut­ta tämä ei ole rat­kai­sun kan­nal­ta välttämätöntä.

    Yhtä­lail­la voi­daan kil­pai­lut­taa kir­jo­jen sisäl­lön­tuo­tan­to ja pai­na­mi­nen erik­seen, niin­kuin Osmo ehdot­taa. Tämä ei vaa­di mitään inter­ven­tioi­ta tai sään­te­lyn lisäämistä.

    Kai­kis­ta huo­noin (näis­sä­kin kom­men­teis­sa esiin­ty­nyt) vaih­toeh­to on var­mas­ti se, että val­tio alkaa itse tuot­ta­maan oppi­kir­jo­ja.

    Ei val­tion tar­vit­se tuot­taa itse oppi­kir­jo­ja. Jos val­tio ostaa oppi­kir­jo­ja, on kui­ten­kin parem­pi ostaa sisäl­tö erik­seen ja pai­na­mi­nen erik­seen. Nykyi­sin sel­lai­sia pal­ve­lui­ta ei ole tar­jol­la, mut­ta nii­tä tulee, jos sel­lai­sia osa­taan vaa­tia. Kyse on juu­ri käy­tän­tö­jen muuttamisesta.

    Käy­tän­tö­jen muut­ta­mi­nen niin, että kaik­ki osta­vat kir­ja­kau­pas­ta kir­jat erik­seen, ei pel­käs­tään rat­kai­se mitään. Päin­vas­toin, se pahen­taa syn­ty­vää hyvinvointitappiota.

  38. Eni­ten minua ihme­tyt­tää, miten lukioi­den opet­ta­jat voi­vat vel­voit­taa oppi­laan­sa osta­maan sen uusim­man pai­nok­sen, jos muu­tok­set ovat olleet lähin­nä kos­meet­ti­sia. Yli­opis­tos­sa erääl­lä­kin mate­ma­tii­kan perus­kurs­sil­la piti luen­to pitää niin, että kaik­kia kurs­si­mo­nis­teen kol­mea vii­mei­sin­tä pai­nos­ta käyt­tä­neet opis­ke­li­jat pysyi­vät muka­na, teki­vät tar­vit­taes­sa vaik­ka käsin ne täy­den­nyk­set ja muut muu­tok­set van­hem­piin painoksiin.

  39. Joi­tain kom­menn­te­ja puheenvuoroihin.

    En oikeas­taan otta­nut kan­taa sii­hen, rahas­ta­vat­ko kus­tan­ta­jat lii­kaa oppi­kir­joit­ta. Jos­kus rahas­ti­vat aivan tol­kut­to­mas­ti, mut­ta en tie­dä rahas­ti­vat­ko sil­loin lii­kaa, kos­ka huo­mat­ta­va osa kus­tan­ta­mois­ta oli (lähes) voit­toa tuot­ta­mat­to­mia kult­tuu­ri­lai­tok­sia. Oppi­kir­jo­jen tuo­toil­la kus­tan­net­tiin koti­mai­stra kau­no­kir­jal­li­suut­ta tap­piol­la. Jot­kut yksit­täi­set kir­joit­ta­jat kyl­lä rahas­ti­vat vähän likaa; aja­tel­laan nyt vaik­ka­pa Väi­sä­sen algebraa joka myi vuo­si­kym­me­nes­tä toi­seen. Perus­al­gebra ei kehi­ty vuo­sit­tain jät­tias­ke­lin, mut­ta eipä kehit­ty­nyt opet­ta­mi­sen tapakaan.
    Nyt kun Sano­ma-kon­ser­ni on mer­kit­tä­vin kou­lu­jen oppi­kir­jo­jen kus­tan­ta­ja, oppi­kir­jo­jen voi­tot eivät mene­kään enää koti­mai­sen kult­tuu­rin sub­ven­toi­mi­seen vaan suo­raan osak­kee­no­mis­ta­jil­le. Sil­loin on kat­sot­ta­va sään­tö­jä vähän tarkemmin.

    Minun huo­le­ni vain koh­dis­tui sii­hen, että tämä peli on teho­ton­ta, kos­ka oppi­laat jou­tu­vat aivan syyt­tä käyt­tä­mään van­ho­ja kir­jo­ja. Jos kir­ja mak­sai­si euron, kah­den kodin lap­sil­la voi­si olla kir­jat molem­pien van­hem­pien asun­nois­sa, nyt esi­mer­kik­si. Tyo on vähän sama, kun se, että auto­ve­ro perit­täi­siin auton ran­kais­ta. Lop­pu­tu­los oli­si muu­ten sama kuin nykyi­sin­kin, pait­si, että aika kulu­neil­la ren­kal­la sitä ajettaisiin. 

    ERn halua val­tion komi­tea­työ­nä val­mis­ta­van oppi­kir­ja­ma­te­ri­aa­lia. Kil­pai­lu on hyväk­si. Voi­si olla niin, että val­tio (joka nyt­kin hyväk­syy oppi­ma­te­ri­aa­lin) hyväk­syi­si tie­tyn mää­rän kil­pai­le­via kir­jo­ja, mak­sai­si hyväk­sy­mi­ses­tä jon­kin kiin­teän palk­kion ja toi­sen palk­kion sen perus­teel­la, kuin­ka moni kou­lu on otta­nut kir­jan käyt­töön­sä. Tuo ensim­mäi­nen palk­kio tar­vit­tai­siin takaa­maan, ettei jou­du­ta voit­ta­ja vie kai­ken ‑tilan­teen kaut­ta mono­po­liin ja toi­nen takaa­maan, että kan­nat­taa yrit­tää olla paras eikä vain pääs­tä vii­den sak­kiin. Itse kir­jan pai­na­mi­nen kil.aiputettaisiin ja kir­jo­ja myy­täi­siin mar­gi­naa­li­kus­tan­nuk­sil­la, siis noin eurolla/kirja.

    Toki tämä oli­si mel­koi­nen isku monel­le kus­tan­ta­mol­le, joka on tosia­sias­sa pyö­rit­tä­nyt oppi­kir­joit­ta koko toimintaansa.

  40. Aina huma­nis­tit valit­ta­vat, että heil­le ei rahaa eikä arvos­tus­ta pal­joa tule. Ja täs­sä ollaan taas yhtä raha­ha­naa tuk­ki­mas­sa. Ehkä ne huma­nis­tit eivät ansait­se­kaan saa­da mitään.…

  41. Tie­de­mies: Sil­loin, kun kou­lu tekee pää­tök­sen oppi­kir­jan osta­mi­ses­ta eri kus­tan­ta­moi­den oppi­kir­jat ovat lähes täy­del­li­siä subs­ti­tuut­te­ja, vaik­ka niil­lä onkin tekijänoikeudet.

    Sen jäl­keen, kun kou­lu on teh­nyt valin­tan­sa ja halu­aa ostaa täy­den­tä­viä kir­jo­ja kus­tan­ta­ja on monopoliasemassa.

    Täs­tä seu­raa käy­tän­nös­sä se, että kus­tan­ta­jal­la ei ole min­kään­lais­ta mono­po­li­voi­maa, kos­ka osta­ja pys­tyy kil­pai­lut­ta­maan koko toi­mi­tuk­sen sil­loin, kun mark­ki­nat ovat kilpaillut.

    Minä olen sii­tä ihan samaa miel­tä, että käy­tän­tö­jä voi­daan muut­taa. Tämä ei ollut Osmon point­ti, vaan

    voi­tai­siin sää­tää, että kou­lut mak­sa­vat kus­tan­ta­mol­le sisäl­lös­tä sen mukaan, kuin­ka moni oppi­las käyt­tää kysei­sen kus­tan­ta­mon kir­jaa opiskelussaan.”

    Eli puu­tut­tai­siin kir­jan­kus­tan­ta­jien sopis­va­pau­teen mää­ri­tel­lä tuot­teen hin­ta halua­mal­laan tavalla.

    Sii­tä olen toki kans­sa­si samaa miel­tä, että val­tion oli­si syy­tä pidät­täy­tyä luo­mas­ta kei­no­te­koi­sia monopoleja.

    Ei val­tion tar­vit­se tuot­taa itse oppi­kir­jo­ja. Jos val­tio ostaa oppi­kir­jo­ja, on kui­ten­kin parem­pi ostaa sisäl­tö erik­seen ja pai­na­mi­nen erikseen.”

    En mis­sää nimes­sä kuvi­tel­lut, että sinä tai Osmo haluai­sit­te val­tion viral­li­sia oppi­kir­jo­ja. Vas­ta­sin lähin­nä Kjr63:lle, Säre­läl­le yms.

    Käy­tän­tö­jen muut­ta­mi­nen niin, että kaik­ki osta­vat kir­ja­kau­pas­ta kir­jat erik­seen, ei pel­käs­tään rat­kai­se mitään. Päin­vas­toin, se pahen­taa syn­ty­vää hyvinvointitappiota.”

    Tämä riip­puu tie­tys­ti täy­sin sii­tä mil­lä taval­la oppi­laat vel­voi­te­taan osta­maan kirjansa.

    Osmo:“Joskus rahas­ti­vat aivan tol­kut­to­mas­ti, mut­ta en tie­dä rahas­ti­vat­ko sil­loin lii­kaa, kos­ka huo­mat­ta­va osa kus­tan­ta­mois­ta oli (lähes) voit­toa tuot­ta­mat­to­mia kulttuurilaitoksia.”

    Tar­koi­tat­ko, että on ihan ok, jos kup­paa jul­ki­sel­ta sek­to­ril­ta rahaa ja käyt­tää sen elii­tin kult­tuu­rin tuke­mi­seen? Mitä väliä sil­lä on mene­vät­kö voi­tot jon­kun pörs­siyh­tiön osak­kee­no­mis­ta­jil­le vai suo­ma­lai­sil­le kau­no­kir­jai­li­joil­le ja näi­den kir­jo­jen luki­joil­le? Kai se nyt on vää­rin joka tapauk­ses­sa, että väki­val­lan uhal­la ote­taan toi­sil­ta rahat ja jae­taan kave­reil­le, riip­pu­mat­ta sii­tä ketä nuo kave­rit sat­tuu ole­maan. Joten­kin niin kak­si­nais­mo­ra­lis­tis­ta, että sään­tö­jä pitää kat­soa vähän tar­kem­min vain sil­loin, kun rahat eivät mene sin­ne min­ne sinä haluat.

    Voi­si olla niin, että val­tio (joka nyt­kin hyväk­syy oppi­ma­te­ri­aa­lin) hyväk­syi­si tie­tyn mää­rän kil­pai­le­via kir­jo­ja, mak­sai­si hyväk­sy­mi­ses­tä jon­kin kiin­teän palk­kion ja toi­sen palk­kion sen perus­teel­la, kuin­ka moni kou­lu on otta­nut kir­jan käyttöönsä.”

    Entäs jos vaik­ka kou­lut ja opet­ta­jat hyväk­syi­si­vät ne kir­jat otta­mal­la ne käyt­töön ilman, että pitää olla mitään über­by­ro­kraat­tia, joka päät­tää kaik­kien puo­les­ta? Mik­si val­tion pitäi­si mak­saa palk­kio sii­tä, että tuot­taa hyväk­sy­tyn kir­jan? Voi­tot par­haan kir­jan tuot­ta­mi­ses­ta moti­voi­vat ihan tar­peek­si. Jos taas hin­noit­te­lee par­haan kir­jan lii­an kal­liik­si ver­rat­tu­na toi­sek­si par­haa­seen kir­jaan, niin kir­jat jää myy­mät­tä, eli ei sitä mono­po­li­voi­maa nyt niin pal­joa ole. Tai sitä on suun­nil­leen yhtä pal­jon kuin hen­ki­lö­au­to­jen­kin markkinoilla.

  42. Minus­ta on pää­sään­töi­ses­ti pöh­köä sub­ven­toi­da jotain hyväk­si koet­tua asi­aa X las­kut­ta­mal­la jos­ta­kin hyväk­si koe­tus­ta asias­ta Y yli­mää­räis­tä. Tämä peri­aa­te on sama kaik­kial­la, joten en ymmär­rä, mik­si Osmon mie­les­tä on joten­kin vähem­män ongel­mal­lis­ta jos oppi­kir­joil­la tue­taan runokokoelmia.

    Aiem­min nimit­täin hän argu­men­toi — mie­les­tä­ni oikein ja ansiok­kaas­ti — mik­si on äly­tön­tä, että Tam­pe­re-Hel­sin­ki- väliä junal­la kul­ke­vat jou­tu­vat mak­sa­maan peri­fe­ri­sem­pien rato­jen kustannuksia. 

    Oppi­kir­jois­sa on toki se, että nii­den kysyn­tä jous­taa hei­kos­ti sil­loin kun opet­ta­jat pakot­ta­vat hank­ki­maan uudet kir­jat. Tämä on kui­ten­kin vähän ongel­mal­li­nen argu­ment­ti yleen­sä, kos­ka tämä “pak­ko” on kei­no­te­koi­ses­ti luo­tu. Jos kir­jo­jen kier­rä­tys toi­mii, niin oppi­kir­jo­jen tuo­ton käyt­tä­mi­nen runo­jen tms. sub­ven­toi­mi­seen joh­taa sii­hen, että oppi­kir­jo­ja han­ki­taan lii­an vähän, vähem­män kuin oli­si tehokasta. 

    On oikeas­taan ihan se ja sama kenel­le se raha menee täs­sä mielessä.

    1. Ris­ti­sub­ven­tio on paha asia, mut­ta oppi­kir­joil­la rahas­ta­mi­nen muut­tuu vie­lä pahem­mak­si, jos rahat mene­vät hyvien asioi­den sub­ven­toin­nin sijas­ta suo­raan osakkeenomistajille.

  43. Val­tio on sel­lai­nen tur­ha­ke kun teki­jä­noi­keuk­sia jakelee.

  44. Mie­len­kiin­toi­sia aja­tuk­sia. Itse en ole sata­pro­sent­ti­sen vakuut­tu­nut, että val­tion oppi­kir­ja­tuo­tan­to vält­tä­mät­tä oli­si täy­sin kuol­lee­na syn­ty­nyt idea jos sys­tee­mi pol­kais­tai­siin tyh­jäs­tä käyn­tiin, kun val­tio ker­ran joka tapauk­ses­sa aset­taa var­sin tiu­kat rajoit­teet kir­jo­jen sisäl­löil­le jo nyt, mut­ta kun ker­ran koh­ta­lai­sen toi­mi­va kus­tan­ta­mo­jär­jes­tel­mä on jo ole­mas­sa niin tus­kin sitä kan­nat­taa men­nä rik­ko­maan vaan miet­tiä mit­kä ovat ne ongel­ma­koh­dat joi­ta kan­nat­taa paikkailla.

    En ole vakuut­tu­nut että kir­jo­jen kier­rä­tys on itses­sään mikään hir­vit­tä­vä ongel­ma — itse lama-ajan lap­se­na opis­ke­lin perus­kou­lun pit­käl­ti kier­rä­te­tyil­lä kir­joil­la, eikä se aina­kaan minus­ta ollut ongel­ma. Mut­ta kiel­tä­mät­tä jär­ke­väm­pää kaik­kien kan­nal­ta lop­pu­jen lopuk­si oli­si, että kun tar­vi­taan uusi fyy­si­nen kap­pa­le kir­jas­ta, mak­se­taan vain fyy­si­sen kap­pa­leen hin­ta, ei uudes­taan sisäl­lös­tä. Täl­löin pois­tui­si kus­tan­ta­jien insen­tii­vi näi­hin pik­ku­muu­tok­siin jot­ka var­sin­kin lukios­sa jos­sa opis­ke­li­jat hank­ki­vat itse kir­jan­sa aiheut­ta­vat ongel­mia ope­tuk­seen. (Sivu­men­nen sanoen itse pidän ongel­mal­li­se­na että lukio­lai­set jou­tu­vat itse mak­sa­maan kir­jan­sa. Kun heil­lä ei ole kui­ten­kaan vapaut­ta vali­ta kir­jaa, täl­lä ei ole edes mitään mark­ki­naoh­jaa­vaa vai­ku­tus­ta, ainoas­taan eriar­vois­ta­va. Köy­häl­le per­heel­le tai per­he­syis­tä omaan talou­teen jo lukioi­käi­se­nä muut­ta­maan jou­tu­neel­le lukio­kir­jo­jen kus­tan­nus on aika iso sum­ma, pahim­mil­laan ehkä jopa lukion käyn­nin este.)

    Lain­muu­tok­sia­han täl­lai­nen ei edes vaa­ti­si. Mikä­pä estää vaik­ka­pa Hel­sin­gin kau­pun­kia kil­pai­lut­ta­mas­ta kus­tan­ta­jia dii­lis­tä jon­ka osi­na ovat esi­mer­kik­si: 1) ker­ta­kor­vaus kir­jan laa­ti­mi­ses­ta, 2) yllä­pi­to­kor­vaus sopi­muk­sen voi­mas­sao­loa­jal­ta jol­la kate­taan mah­dol­li­ses­ti tänä aika­na tar­vit­ta­vien olen­nais­ten muu­tos­ten teke­mi­nen ja 3) kir­jo­jen pai­na­tus. Pai­na­tus sinän­sä voi­daan tie­tys­ti kil­pai­lut­taa erik­seen­kin, mut­ta ole­mas­sao­le­vas­sa sys­tee­mis­sä oli­si ehkä hel­poin­taa ostaa koko paket­ti yhdel­tä toi­mit­ta­jal­ta. Kil­pai­lu­tus voi­tai­siin uusia vaik­ka­pa 4–5 vuo­den välein.

  45. Eikö­hän tämä ongel­ma rat­kea ihan mark­ki­na­voi­min kun kau­no- ja tie­to­kir­jai­li­jat, kus­tan­nus­toi­mit­ta­jat ja muut kir­jal­li­ses­ti luo­vat ihmi­set mukaan­lu­kien oppi­kir­jo­jen teki­jät tajua­vat että kir­jal­li­sen sisäl­lön jake­lu­kus­tan­nuk­set lähe­ne­vät nol­laa sii­nä mis­sä muun­kin säh­köi­sen sisällön.

    Ongel­ma siis pois­tuu kun­han kir­jal­li­sen sisäl­lön arvo­ket­jun hal­lin­ta hajautuu.

  46. Nyky­ään tie­don voi paka­ta säh­köi­seen muo­toon, ei tar­vi­ta perin­tei­siä kirjoja.
    Olin kevääl­lä tila­päi­se­nä opet­ta­ja­na ja pak­ka­sin ope­tus­ma­te­ri­aa­lin rompulle.
    Suo­mi on pie­ni kie­lia­luea ja oman ala­ni suo­men­kie­lis­tä mate­ri­aa­lia ei juu­ri ole, joten opet­ta­jan pitää tuot­taa mate­ri­aa­li itse.
    Itse asias­sa ope­tus­ta voi­si kehit­tää edel­leen ja oppi­las sai­si vain oppi­mis­ta­voit­teet ja sii­hen tuki­ma­te­ri­aa­lia, suu­rim­man osan tie­dos­ta hän kerää itse ver­kos­ta , kir­jois­ta tai mis­tä haluaa.
    Tähän suun­taan ope­tus on jo lii­kah­ta­nut, poi­ka­ni ovat opis­kel­leet useim­mat aineet: maan­tie­don, uskon­non, his­to­rian etc ess­sei­den ja ver­kos­ta kerät­ty­jen tie­to­jen avulla

  47. Kai­kes­sa kus­tan­nus­toi­min­nas­sa on meneil­lään val­ta­va raken­ne­muu­tos, kun aikai­sem­min kal­lii­den tuot­tei­den (kir­jat, leh­det, levyt) jul­kai­se­mi­nen ver­kos­sa on pal­jon hal­vem­paa ja uuden kopion raja­kus­tan­nus (?) on lähel­lä nollaa.

    Kus­tan­ta­jat etsi­vät vim­ma­tus­ti kei­no­ja tur­va­tak­seen kas­sa­vir­taan­sa muut­tu­nees­sa tilan­tees­sa, mut­ta hei­kol­ta näyt­tää. Jos kir­jan­kus­tan­ta­jil­ta vie­täi­siin voit­to­jen mah­dol­li­suus pois (ja tilal­le tuli­si kor­vaus), se voi­si olla koh­ta­lo­kas­ta — mut­ta voi­si se samal­la nopeut­taa vää­jää­mä­tön­tä raken­teen muutosta. 

    Tuo­hon val­tion kil­pai­lut­ta­maan oppi­kir­ja­ko­koel­maan en oikein usko. Täs­tä maas­ta ei löy­dy tar­peek­si asian­tun­te­mus­ta tila­ta uusien ope­tus­suun­ni­tel­mien mukais­ta oppi­kir­jaa, joka kävi­si kau­pak­si. Täs­sä suh­tees­sa olen samaa miel­tä Art­tu­rin kans­sa. Kat­sos, oppi­kir­ja on pai­ti­si infor­maa­tio­ta ™ myös luo­van työn tulos. 

    Kil­pai­lu­tus muu­ten­kin on samaa sukua val­tion tuot­ta­vuus­oh­jel­man kans­sa: ne eivät hyvis­tä tavoit­teis­taan huo­li­mat­ta tah­do toi­mia. Numee­ri­set tavoit­teet ovat aivan lii­an mää­rää­viä — vai osai­sit­ko itse­kään kil­pai­lut­taa esi­mer­kik­si pol­ku­pyö­rän tar­joa­jia niin, että taa­tus­ti sai­sit hin­ta-laa­tu-suh­teel­taan par­haan pyö­rän? Vai sai­sit­ko sit­ten­kin jon­kun rim­pu­lan, jos­sa val­mis­ta­ja oli­si osan­nut vali­ta riit­tä­väs­ti vaih­tei­ta mut­ta sur­keat osat. 

    Tou­ko Mettinen

  48. Osmo: “Toki voi­tai­siin sää­tää, että kou­lut mak­sa­vat kus­tan­ta­mol­le sisäl­lös­tä sen mukaan, kuin­ka moni oppi­las käyt­tää kysei­sen kus­tan­ta­mon kir­jaa opis­ke­lus­saan.” Ja edel­leen: “Voi­si olla niin, että val­tio (joka nyt­kin hyväk­syy oppi­ma­te­ri­aa­lin) hyväk­syi­si tie­tyn mää­rän kil­pai­le­via kir­jo­ja, mak­sai­si hyväk­sy­mi­ses­tä jon­kin kiin­teän palk­kion ja toi­sen palk­kion sen perus­teel­la, kuin­ka moni kou­lu on otta­nut kir­jan käyttöönsä.”

    Täs­sä on aivan olen­nai­nen ero: mak­su oppi­las­mää­rän vai mak­su kou­lu­mää­rän perus­teel­la. Voi­si kuvi­tel­la, että jos hin­ta per kir­ja halu­taan alem­mas, oppi­las­pe­rus­tei­nen mak­su ei ole niin hyvä kuin kou­lu- tai kun­ta­pe­rus­tei­nen. Mut­ta aika vai­kea näi­tä on ennus­taa. Ohjel­mis­to­myyn­nis­sä käyt­tä­jä­mää­ris­tä riip­pu­ma­ton könt­tä­sum­ma lai­te­taan jos­kus niin kor­keak­si, että käyt­tä­jä­mää­riin perus­tu­va mak­su oli­si edullisempi.

  49. Tpyy­luo­ma, en yrit­tä­nyt­kään väit­tää että Tam­men nykyi­sen kir­jan voi­si jul­kais­ta CC:nä. Yri­tin väit­tää, että val­tio voi­si teet­tää oppi­kir­jan CC:nä siten, että kaik­ki sii­hen kuu­lu­va mate­ri­aa­li on alun­pe­rin­kin tuo­tet­tu kyseis­tä opus­ta var­ten ja var­mis­tet­tu että se on crea­ti­ve com­mons ‑lisens­sil­lä varustettu. 

    Luul­ta­vas­ti nykyi­siä oppi­kir­jo­ja ei kukaan yksi­nään kyke­ni­si jul­kai­se­maan CC-lisens­sil­lä, mikä vain ker­too karua kiel­tään teos­jär­jes­tel­män toimimattomuudesta.

  50. Osmo:“jos rahat mene­vät hyvien asioi­den sub­ven­toin­nin sijas­ta suo­raan osakkeenomistajille.”

    Täs­sä kitey­tyy kyl­lä hyvin Osmon edus­ta­ma libe­ra­lis­min haa­ra: ihmi­set saa­vat teh­dä elä­mäl­lään mitä lys­tää­vät, kun­han he teke­vät asioi­ta, joi­ta Osmo pitää hyvinä.

    Mil­lä ihmeen perus­teel­la kau­no­kir­jai­li­jat ja kau­no­kir­jal­li­suu­den luki­jat ovat joten­kin parem­pia ihmi­siä kuin osak­kee­no­mis­ta­jat kes­ki­mää­rin? Mil­le perus­teel­la nämä kau­no­kir­jai­li­jat ja kau­no­kir­jal­li­suu­den luki­jat käyt­tä­vät varal­li­suu­ten­sa parem­min kuin osakkeenomistajat?

    Ei näi­tä ihmi­siä voi lait­taa mihin­kään objek­tii­vi­seen arvo­jär­jes­tyk­seen tyy­liin: polii­ti­kot, jul­ki­sen sek­to­rin työn­te­ki­jät, kor­kea­kult­tuu­rin tuot­ta­jat, kor­kea­kult­tuu­rin kuluttajat,…opiskelijat, työt­tö­mät, yrit­tä­jät, osak­keen omis­ta­jat, suu­ry­ri­tys­ten johtajat.

    Ana­lo­gia on ilmei­nen uskon­nol­li­seen argu­men­taa­tioon. Se on ihan ok sil­loin, kun hen­ki­lö tekee sen perus­teel­la pää­tök­siä omas­ta elä­mäs­tään, mut­ta täy­sin vää­rin sil­loin, kun hen­ki­lö halu­aa pakot­taa omat usko­muk­sen­sa myös mui­den toi­min­nan ohjenuoraksi.

  51. Kaik­kien tuli­si saa­da ostaa juu­ri sel­lai­nen oppi­kir­ja kuin halu­aa. Mikä se on opet­ta­ja tai kukaan muu­kaan sano­maan mitä pitää lukea. Ja Tam­pe­reen juna­li­pun hin­nal­la ei muu­ten Rova­nie­me­läi­siä tue­ta — parem­pi on jokin muu tuki, joka nyt ei kyl­lä tule mie­leen. Ai niin, voutser.

  52. Se on ihan ok sil­loin, kun hen­ki­lö tekee sen perus­teel­la pää­tök­siä omas­ta elä­mäs­tään, mut­ta täy­sin vää­rin sil­loin, kun hen­ki­lö halu­aa pakot­taa omat usko­muk­sen­sa myös mui­den toi­min­nan ohjenuoraksi.

    Koko poli­tiik­ka on sitä, että “hen­ki­lö halu­aa pakot­taa omat usko­muk­sen­sa myös mui­den toi­min­nan ohje­nuo­rak­si”. Jos ne omak­sut­tai­siin pakot­ta­mat­ta, niin ne oli­si jo omaksuttu.

    Toi­sen­lai­seen joh­to­pää­tök­seen ovat toki monet pää­ty­neet — mut­ta poik­keuk­set­ta muut­ta­mal­la “pakot­ta­mi­sen” mää­ri­tel­mää arki­kie­len mää­ri­tel­mäs­tä mie­li­val­tai­ses­ti niin, että se vas­taa hei­dän omia ideo­lo­gi­sia mieltymyksiään.

  53. Pie­ni las­ku­har­joi­tus: oppi­kir­jan teki­jä saa teki­jän­palk­kio­na 16% kir­jan alv0% hin­nas­ta. Tsek­ka­sin hin­to­ja, ylä­kou­lun kir­jat näyt­täi­si­vät ole­van run­saat 20€ — eli jos ole­tam­me, että kir­ja mak­sai­si esim. 21,60, sii­tä jäi­si teki­jöil­le 3€ 20 c. 

    Oli­sit­ko val­mis lisää­mään tuon sum­man pai­net­ta­viin kir­joi­hin, vai uskot­ko, että kus­tan­ta­mo antai­si ensin teki­jän osuu­den pääl­tä niis­tä ehdot­ta­mis­ta­si val­tion palk­kiois­ta, vai luu­let­ko samaa kuin minä­kin, että kus­tan­ta­mot oli­si­vat haluk­kai­ta vähen­tä­mään teki­jöi­den osuutta?

    Tou­ko Mettinen

  54. Art­tu­ri, kau­no­kir­jal­li­suu­del­la, kuten kai­kel­la kir­jal­li­suu­del­la tms. infor­maa­tiol­la, on jul­kis­hyö­dyk­keel­li­nen roo­li. Niis­sä kai­kis­sa on jotain sel­lais­ta, joka levi­ää laa­jem­min yhteis­kun­taan riippumatt6a sii­tä, oste­taan­ko nii­tä vai ei. Tämä vai­ku­tus on lähes yksi­puo­li­ses­ti posi­tii­vi­nen. (On toki kir­jo­ja, joi­den vai­ku­tus voi olla negatiivinenkin.)

    Vaik­ka en ole Osmon argu­men­tis­ta sinän­sä samaa miel­tä, niin sen vir­heel­li­syys ei perus­tu sii­hen, mitä itse esi­tät. Sub­ven­tio voi olla huo­no, mut­ta sen huo­nous ei joh­du sii­tä, että kau­no­kir­jal­li­suu­den kulut­ta­ja ja osak­kee­no­mis­ta­ja ovat yhtä hyviä vilun­ki­pe­lil­lä han­ki­tun hyö­dyn saa­jia. Eivät ne ole. 

    Jos osak­kee­no­mis­ta­jil­le voi siir­tää rahaa vilun­ki­pe­lil­lä, kuten oppi­kir­jo­jen tapauk­ses­sa käy, niin se syn­nyt­tää kan­nus­ti­men osak­kee­no­mis­ta­jil­le tuot­taa lisää vilun­ki­pe­liä. Rent-see­kin­giä har­joi­te­taan, jos se kan­nat­taa. Jos osak­kee­no­mis­ta­ja ei hyö­dy vilun­ki­pe­lis­tä, vaan hyö­ty valuu ulkois­vai­ku­tuk­se­na kau­no­kir­jal­li­suu­des­ta, niin aina­kin puli­vei­va­rei­den kan­nus­ti­met ovat vähem­män suuret. 

    Argu­ment­ti­si on jon­kin­lai­nen osak­kee­no­mis­ta­jil­le jaet­ta­van sosi­aa­li­tur­van puolustelemista.

  55. Oli­sit­ko val­mis lisää­mään tuon sum­man pai­net­ta­viin kir­joi­hin, vai uskot­ko, että kus­tan­ta­mo antai­si ensin teki­jän osuu­den pääl­tä niis­tä ehdot­ta­mis­ta­si val­tion palk­kiois­ta, vai luu­let­ko samaa kuin minä­kin, että kus­tan­ta­mot oli­si­vat haluk­kai­ta vähen­tä­mään teki­jöi­den osuut­ta?

    Mik­si raha pitäi­si lisä­tä pai­net­ta­viin kir­joi­hin? Jos teki­jäl­le mak­set­tai­siin sii­tä, että hän tekee kir­jan, niin mik­si hänel­le pitäi­si vie­lä sen lisäk­si mak­saa sii­tä, että kir­jaa luetaan? 

    Mil­lä taval­la kir­jan teki­jä on työs­tään kor­vauk­sen saa­tu­aan oikeu­tet­tu mihin­kään kor­vauk­seen sii­tä, että ihmi­set käyt­tä­vät kirjaa?

    Pitäi­si­kö mie­les­tä­si minun mak­saa kyl­py­huo­nee­ni remon­toi­neil­le mie­hil­le kor­vauk­sia joka ker­ta kun käyn suihkussa?

  56. Art­tu­ri, kau­no­kir­jal­li­suu­del­la, kuten kai­kel­la kir­jal­li­suu­del­la tms. infor­maa­tiol­la, on jul­kis­hyö­dyk­keel­li­nen roo­li. Niis­sä kai­kis­sa on jotain sel­lais­ta, joka levi­ää laa­jem­min yhteis­kun­taan riippumatt6a sii­tä, oste­taan­ko nii­tä vai ei. Tämä vai­ku­tus on lähes yksi­puo­li­ses­ti positiivinen. ”

    Kyl­lä, mut­ta täs­sä kysy­mys onkin sii­tä, että lisää­kö talou­del­li­nen tuki eri muo­dois­saan kau­no­kir­jal­li­suu­den ja muun kult­tuu­rin tuo­tan­toa vai ei. Minä en ole viit­tei­siin tuol­lai­ses­ta ilmiös­tä tör­män­nyt, ehkä oop­pe­raa lukuu­not­ta­mat­ta (sil­lä tuel­la nyt tie­tys­ti mikä tahan­sa toi­min­ta lisään­tyi­si). Oli­sin täs­sä aika lail­la Art­tu­rin kans­sa samaa miel­tä. Kor­kea­kult­tuu­rin ja huip­pu-urhei­lun min­kään­lai­ses­sa yhteis­kun­nal­li­ses­sa tuke­mi­ses­sa (sen enem­pää sub­ven­tiois­sa kuin mono­po­lioi­keuk­sien myön­tä­mi­ses­sä) ei ole miel­tä. Sen sijaan lii­kun­ta­har­ras­tuk­sen ja eri­las­ten kult­tuu­rin­luo­mis­har­ras­tei­den tuke­mi­nen on taas koko­naan toi­nen juttu.

  57. Tom­mi Uscha­nov: Olen todel­la­kin samaa miel­tä kans­sa­si sii­tä, että kaik­ki mitä sinä ajat­te­let poli­tiik­ka­na on yksi­tyis­ten usko­mus­ten pakot­ta­mis­ta sil­le osal­le väes­töä, joka ei nii­hin usko. Tämä har­vi­nai­nen yhtei­sym­mär­ryk­sen het­kem­me saa minut ihan tun­teel­li­sek­si. jihuu!

    Tie­de­mies: En ilmei­ses­ti ollut kyl­lin yksi­se­lit­tei­nen. Minä vas­tus­tan osak­kee­no­mis­ta­jil­le jaet­ta­vaa sosia­li­tur­vaa, mut­ta sen lisäk­si vas­tus­tan kau­no­kir­jal­li­suu­den kir­joit­ta­jil­le ja kau­no­kir­jal­li­suu­den luki­joil­le jaet­ta­vaa sosialiturvaa.

    Olet oikeas­sa, että kir­jal­li­suu­del­la on jul­kis­hyö­dyk­keen roo­li, kos­ka teki­jä­noi­keu­den rau­e­tes­sa sii­tä voi­daan naut­tia ilman, että tämä nau­tin­to saa­daan rahas­tet­tua markkinamekanismilla.

    Tämä hyö­ty valuu kui­ten­kin täy­sin joko kau­no­kir­jai­li­joil­le (sil­loin, kun hei­dän teki­jä­noi­keu­ten­sa on voi­mas­sa) ja tämän kir­jal­li­suu­den lukijoille.

    Ryh­mä­nä kau­no­kir­jal­li­suu­den kir­joit­ta­jat ja luki­jat ovat aivan yhtä itsek­käi­tä kuin osak­kee­no­mis­ta­jat­kin ja he siis yrit­tä­vät rent­see­ka­ta ihan sii­nä mis­sä muut­kin. Osmon pre­mis­si oli, että hei­dän rent­seek­kauk­sen­sa ei hait­taa, kos­ka on parem­pi, että rahat mene­vät näil­le ihmi­sil­le kuin osak­kee­no­mis­ta­jil­le. Ne ovat siis aivan yhtä hyviä vilun­ki­pe­lil­lä han­ki­tun hyö­dyn saa­jia. Vilun­ki­pe­lin lisää­mi­sen kan­nus­ti­met on aina niil­lä, jot­ka täs­tä lisää­mi­ses­tä hyö­ty­vät ja kan­nus­ti­met sen vas­tus­ta­mi­seen on niil­lä, jot­ka koke­vat sii­tä hait­taa. Tie­tys­ti jos ajat­te­let, että osak­kee­no­mis­ta­jil­la on joten­kin parem­mat mahik­set tämän vilun­ki­pe­lin edis­tä­mi­seen, niin mikäs sii­nä. Huo­maut­tai­sin kui­ten­kin, että nyt on kyse pel­käs­tään poliit­ti­sil­la pää­tök­sil­lä aiheu­te­tus­ta vilunkipelistä.

    Tämä on täyt­tä pup­pua, jos ei voi­da joten­kin osoit­taa, että näil­le ryh­mil­le rahan anta­mi­nen tuot­taa joten­kin enem­män hyvin­voin­tia kuin osak­kee­no­mis­ta­jil­le­kaan rahan antaminen.

    JOS tämä ekstra­ra­ha kir­jal­li­suu­den luki­joil­le ja kir­joit­ta­jil­le jaet­tu­na kan­nus­taa kir­joit­ta­jia tuot­ta­maan enem­män hyvin­voin­tia kuin sama raha jaet­tu­na osak­kee­no­mis­ta­jil­le, niin sil­loin tätä double stan­dar­dia voi joten­kin perus­tel­la. (Pitää tosin olla val­mis pol­ke­maan ihmis­ten itse­mää­rää­mi­soi­keut­ta matkalla…)

    Minä en usko ilman todis­tei­ta, että näin on.

  58. Osmo: “…mut­ta oppi­kir­joil­la rahas­ta­mi­nen muut­tuu vie­lä pahem­mak­si, jos rahat mene­vät … sijas­ta suo­raan osakkeenomistajille.”

    Jos ne eivät mene, niin sil­loin lop­puu koko kir­jan­kus­tan­nus­toi­min­ta Suo­mes­ta. Ei tar­vi­ta pak­ko­ruot­sia, kos­ka kaik­ki oppi­kir­jat ovat ruot­sa­lai­sia! Uskoi­sin RKP:n kan­nat­ta­van tätä 😀

  59. Art­tu­ri, et oikein hah­mot­ta­nut asi­aa oikein. Kir­joil­la on jul­ki­sy­hyö­dyk­keel­li­nen roo­li, mikä tar­koit­taa, että sii­tä pää­se­vät hyö­ty­mään sel­lai­set, joil­la ei ole mitään mah­dol­li­suut­ta vai­kut­taa pää­tök­siin sii­tä, tuo­te­taan­ko kir­jo­ja vai ei.

    Osak­kee­no­mis­ta­jat sen­si­jaan aina­kin lain mukaan teke­vät pää­tök­set sii­tä, mitä kus­tan­nus­yh­tiö tekee. Osak­kee­no­mis­ta­jil­la on siis enem­män kont­rol­lia sen suh­teen, mil­lais­ta vilun­ki­pe­liä kus­tan­nus­yh­tiö voi harjoittaa.

    Jos kus­tan­nus­yh­tiön nimis­sä har­joi­te­taan rent-see­kin­giä ja ansai­tul­la rahal­la teh­dään jul­kis­hyö­dy­ket­tä, niin hyö­ty­jil­lä ei ole mitään eri­tyi­sem­pää mah­dol­li­suut­ta vai­kut­taa kus­tan­nus­yh­tiön toi­min­taan. Sil­loin rent-see­kin­giä ei teh­dä yhtä paljon.

    Jos hyö­ty menee osak­kee­no­mis­ta­jil­le, osak­kee­no­mis­ta­jat rea­goi­vat tähän hyö­tyyn teke­mäl­lä pää­tök­siä, jot­ka lisää­vät tätä heil­le tule­vaa hyötyä. 

    Tämä on kui­ten­kin vain yksi puo­li, eli kan­nus­tin­puo­li. Jo staat­ti­ses­sa tar­kas­te­lus­sa osak­kee­no­mis­ta­jil­le levi­tet­ty raha on “huo­nom­pi” idea kuin kir­jo­jen subventiio.

    Perus­te­lu on yksin­ker­tai­nen: Raha on han­kit­tu epä­le­gi­tii­mis­ti joten sen “oikea omis­ta­ja” on huo­nos­ti mää­ri­tel­ty; on siis jon­kin­lai­nen yhteis­kun­nal­li­nen sopi­mus­ky­sy­mys, mitä täl­lai­sel­la rahal­la teh­dään. Se on siis ekstrak­toi­tu epä­le­gi­tii­min mono­po­lin avul­la ja taval­laan se kuu­lui­si niil­le kulut­ta­jil­le, jot­ka ovat yli­hin­nan maksaneet. 

    Mut­ta ketä nämä kulut­ta­jat ovat? No, ne ovat aina­kin osit­tain kir­jo­jen luki­joi­ta. Sik­si se, että näil­lä rahoil­la han­ki­taan jul­kis­hyö­dy­ket­tä, jos­ta hyö­ty­vät edes osit­tain ne, joi­ta tämä epä­le­gi­tii­mi mono­po­li on “riis­tä­nyt”, on parem­pi kuin se, että se raha jae­taan niil­le, jot­ka “omis­ta­vat” sen. 

    Kir­joi­tin omis­ta­mi­sen lai­naus­merk­kei­hin, kos­ka jos liber­taa­ri on rehel­li­nen, niin täl­lai­nen omai­suus, joka on han­kit­tu de fac­to verot­ta­mal­la, on ihan yhtä lail­la varas­tet­tua kuin sel­lai­nen, jon­ka val­tio on kon­fis­koi­nut itselleen. 

    Itse en ole liber­taa­ri, enkä ajat­te­le näin, mut­ta minus­ta myös liber­taa­rin pitäi­si cete­ris pari­bus pre­fe­roi­da kir­jo­jen sub­ven­toi­mis­ta osak­kee­no­mis­ta­jien sub­ven­toi­mi­sen sijaan.

  60. Mihin­käs kus­tan­ta­jan itse­mää­rää­mi­soi­keus unoh­tui? Jos joku halu­aa kus­tan­taa kau­no­kir­jal­li­suut­ta ja rahoit­taa sen kus­tan­ta­mal­la myös oppi­kir­jo­ja, niin toki­han hän saa niin toi­mia. Itse asias­sa tämä “joku” on se osak­kee­no­mis­ta­ja, joka ei ota­kaan oppi­kir­joil­la tie­naa­maan­sa rahaa itselleen. 

    Onko kau­no­kir­jal­li­suu­den jul­kai­se­mi­nen tosi­aan tap­piol­lis­ta? Vai ovat­ko vain kat­teet pienet?

  61. Itse olen edel­li­sen lama-ajan kou­lu­lai­nen. Kävin Hel­sin­gis­sä kou­lua ja vuo­si­na 92–94 meil­lä ei 1. ja 2. luo­kil­la edes ollut kir­jo­ja, vaan opet­ta­ja kopioi omas­ta kap­pa­lees­taan koko luo­kal­le teh­tä­viä jot­ka koot­tiin kan­siok­si. Olen jäl­keen­päin miet­ti­nyt mah­toi­ko Hel­sin­gin kau­pun­ki mak­saa teos­to-mak­su­ja kopioin­nis­ta. Toden­nä­köi­ses­ti ei..

  62. Tie­de­mie­hel­le:

    Kysyit, mik­si pitäi­si mak­saa joka kir­jas­sa erik­seen palk­kaa tekijälle.

    Nykyi­sen jär­jes­tel­män mukaan teki­jä saa palk­kaa jokai­ses­ta myy­dys­tä kir­jas­ta. Pal­kan suu­ruus riip­puu rat­kai­se­vas­ti kir­jan myyn­nis­tä, jol­la on aina­kin jon­kin­lai­nen kor­re­laa­tio laatuun. 

    Teki­jäl­le oli­si var­maan muka­vam­paa­kin saa­da palk­kan­sa ker­ral­la, mut­ta epäi­len­pä, että ker­ta­kor­vaus jäi­si suh­teet­to­man pie­nek­si — vrt. esim. Sano­ma vas­taan freet. Ja täl­löin luul­ta­vas­ti laa­tu laskisi.

    Eli teki­jän oikeu­det oli­si mie­les­tä­ni fik­sua suo­ja­ta jol­la­kin taval­la. Luul­ta­vas­ti nykyi­nen tapa ei ole paras mah­dol­li­nen, mut­ta mie­tit­täes­sä muu­tok­sia tämä­kin näkö­kul­ma kan­nat­taa pitää mielessä.

    Luul­ta­vas­ti emme ole eri miel­tä sii­tä, että oppi­kir­jo­jen kir­joit­ta­jil­le pitää mak­saa työs­tään kor­vaus emme­kä myös­kään sii­tä, että nykyi­sel­lään nuo kor­vauk­set eivät ole koh­tuut­to­man isoja. 

    Tou­ko Mettinen

  63. Tosi­aan — nykyi­sel­lä käy­tä­nöl­lä­hän sisäl­lön­tuot­ta­jat kuten kir­jai­li­jat eivät saa kor­vaus­ta teh­dys­tä työs­tä vaan myy­dyis­tä kopios­ta. Jos­ta seu­raa, että ila­mi­nen kopion­ti tap­paa kir­jal­li­suu­den kau­pal­li­se­na toimintana. 

    Toki Ruot­sin olles­sa riit­tä­vän vasem­mis­to­lai­nen 80-luvul­la siel­lä keik­kai­le­vil­le muusi­koil­le mak­set­tiin tasa­kor­vauk­sia valtion/kuntien jär­jes­tä­mil­lä kei­koil­la muusi­koi­den kysyn­näs­tä riip­pu­mat­ta, ja siel­lä muu­ta­mat suo­ma­lai­set muusi­kot­kin viih­tyi­vät. On hyvin mah­do­liis­ta, että hal­pa elä­vän musii­kin saa­ta­vuus sii­vit­ti 90-luvun ruot­sa­lais­ta rene­sans­sia musii­kin saral­la. Se piraat­te­ja puol­ta­vis­ta argumenteista.

    Edes Neu­vos­to­lii­tos­sa (ymmär­tääk­se­ni) ei mak­set­tu palk­kaa kir­jai­li­joil­le. Jos mak­set­tai­siin, niin var­mas­ti useat kir­jai­li­jat ottai­si­vat pal­kan ilol­la vastaan.

    Mis­tä rääs­tään oppi­kir­joi­hin. Kus­tan­ta­mot­han perus­te­le­vat tosi­aan­kin kau­no­ki­ral­li­suu­den rahoi­tuik­sen ole­van mer­kit­tä­väs­ti kou­lu­kir­jo­jen tuo­ton varas­sa, mut­ta tosia­sias­sa kysees­sä­hän ei ole raha, joka siir­tyi­si koti­mais­ta epä­kau­pal­lis­ta proo­saa tuot­ta­val­le tahol­le, vaan kysee­sä on kyn­nys­ra­ha, jol­la kus­tan­ta­mo viit­sii yli­pään­sä pai­nat­ta kysei­sen teok­sen, usein omis­ta­mas­saan kirjapainossa.

    Täs­tä pääs­tään sii­hen, että oppi­kir­ja­tuo­tan­to tukee ensi­si­jai­ses­ti omis­ta­jien int­res­se­jä, ja tois­si­jai­ses­ti ote­taan mar­gi­naa­li­sia ris­ke­jä kir­jai­li­joi­den suh­teen, ja mah­dol­li­ses­ti hylä­tään kir­jai­li­jat mel­ko pian ellei­vät kir­jai­li­jat onnis­tu teke­mään itses­tään menestyksiä.

    Toki rahaa pyö­rii myös myyn­nis­sä, mark­ki­noin­nis­sa ja mai­non­nas­sa, mut­ta ne on yleen­sä val­jas­tet­tu myy­vien artis­tien (nii­tä suo­sik­ke­ja, kään­net­ty­jä tai koti­mai­sia) tyr­kyt­tä­mi­seen, eli puh­taas­ti kau­pal­li­seen toimintaan. 

    En suin­kaan pahek­su kau­pal­lis­ta toi­min­taa, mut­ta suh­tau­dun skep­ti­ses­ti väit­tee­seen, että se pitää mar­gi­naa­li­sen kir­jal­li­suu­den elos­sa, sil­lä mar­gi­naa­li­nen toi­min­ta läh­tee teki­jöis­tä, ei kaup­pa­rat­suis­ta, ja täs­tä maas­ta löy­tyy ansioi­tu­nei­ta, pie­niä kus­tan­ta­moi­ta, joil­la ei ole mah­dol­li­suuk­sia oppi­kir­jo­jen tuot­ta­mi­seen, ja jot­ka todel­la aut­ta­vat kult­tuu­ria hen­git­tä­mään. Mut­ta nuo pie­net­kin kus­tan­ta­mot myy­vät kopio­ta, eivät­kä mak­sa teki­jäl­le pal­kaa, vaan osuu­den myynnistä.

    Hyvin­voi­tap­pioi sitä tai kan­nus­tin­lou­ku­ta tätä.

  64. Kir­jai­li­ja­han voi kus­tan­ta­mon kans­sa teh­dä vaik­ka min­kä­lai­sen sopi­muk­sen, sii­tä ei yllä minus­ta ollut edes kyse.

    Kyse oli sii­tä, että oppi­kir­jo­ja pai­ne­taan niin pal­jon, ettei nii­den hin­noit­te­lu­po­li­tiik­ka ole perus­tel­tua samal­la peri­aat­teel­la kuin pien­ten pai­nos­ten koh­dal­la. Hyvin­voin­ti­tap­pio tar­koit­taa sitä, että hin­ta muo­dos­tuu niin kor­keak­si, että jää “rahaa pöy­däl­le”: Kir­jat ovat niin kal­lii­ta, että nii­tä ei oste­ta, vaik­ka vähän hal­vem­mal­la myy­mäl­lä sekä kir­jai­li­ja että kus­tan­ta­ja tie­nai­si­vat enemmän.

    Toi­saal­ta, val­tio tms. oppi­kir­jo­jen hank­ki­ja mak­saa veron­mak­sa­jien rahois­ta tätä­kin yli­hin­taa enem­män kuin yksit­täi­set ihmi­set mak­sai­si­vat. Kat­so­kaa vaik­ka lukio­lai­sia, jot­ka siis jou­tu­vat mak­sa­maan kir­jan­sa itse (tai pap­pa beta­lar, mut­ta kuitenkin). 

    Kum­pi­kin on huo­no idea. Tilan­ne para­ni­si olen­nai­ses­ti sil­lä, että sisäl­lön tuot­ta­mi­nen kor­vat­tai­siin erik­seen ja kir­jo­ja myy­täi­siin sen jäl­keen suun­nil­leen uuden kopion kus­tan­nuk­sel­la. Oppi­kir­jo­jen koh­dal­la näin voi­daan teh­dä, mui­den kir­jo­jen koh­dal­la ei niinkään. 

    En ymmär­rä, mik­si ker­ta­kor­vaus jäi­si lii­an pie­nek­si. Jos sii­tä neu­vo­tel­tai­siin erik­seen tie­täen, mitä se tulee mak­sa­maan ja kir­joit­ta­ja sopi­muk­sen hyväk­syy, niin ei pel­käs­sä pai­nok­sen koos­sa ole mitään sel­lais­ta, mikä tuot­tai­si kir­jai­li­jal­le vahin­koa tai vai­vaa, joka pitäi­si korvata.

  65. Tie­de­mies: Nyt meil­lä on taas käsit­teet täy­sin hakuses­sa. Kau­ni­kir­jal­li­suus ei ole jul­kis­hyö­dy­ke, kos­ka sii­tä nau­ti­taan luke­mal­la kirjoja.

    Kau­no­kir­jal­li­suu­des­ta naut­ti­jat vai­kut­ta­vat sen tuo­tan­to­pää­tök­siin suun­nil­leen samal­la meka­nis­mil­la kuin vaik­ka musii­kis­ta naut­ti­vat vai­kut­ta­vat musii­kin tuotantopäätöksiin.

    Osak­kee­no­mis­ta­jil­la on siis enem­män kont­rol­lia sen suh­teen, mil­lais­ta vilun­ki­pe­liä kus­tan­nus­yh­tiö voi harjoittaa.”

    Vain osak­kee­no­mis­ta­jil­la on kont­rol­lia sii­hen mil­lais­ta vilun­ki­pe­liä kai­kis­ta mah­dol­li­sis­ta vilun­ki­pe­leis­tä kus­tan­nus­yh­tiö har­joit­taa. Vain polii­ti­koil­la (äänes­tä­jil­lä) on kont­rol­lia sii­hen mil­lai­nen vilun­ki­pe­li on mahdollista.

    Kos­ka kir­jai­li­jat ja hei­dän luki­joil­laan on enem­män ääniä ja siten enem­män mah­dol­li­suuk­sia vai­kut­taa poli­tiik­kaan, niin heil­lä on osak­kee­no­mis­ta­jia enem­män kont­rol­lia sii­hen mil­lais­ta vilun­ki­pe­liä kus­tan­nusyh­työ voi harjoittaa.

    Jos vilun­ki­pe­lin hyö­dyt mene­vät osak­keen omis­ta­jien tah­dos­ta kau­no­kir­jai­li­joil­le ja kir­jal­li­suu­den luki­joil­le, niin näil­lä ryh­mil­lä on kan­nus­ti­met mah­dol­lis­taa tämä vilun­ki­pe­li ja laa­jen­taa sen mah­dol­li­suuk­sia (kuten on toki myös osakkeenomistajilla).

    Mut­ta ketä nämä kulut­ta­jat ovat?”

    Jos puhum­me val­tion luo­mas­ta oppi­kir­jo­jen hin­noit­te­lun mono­po­li­val­las­ta (johon en sis usko, mut­ta se kai on läh­tö­koh­ta täl­le kes­kus­te­lul­le), niin nämä kulut­ta­jat ovat veron­mak­sa­jat noin yleen­sä, jot­ka siis mak­sa­vat oppi­kir­jo­jen nor­maa­lia kor­keam­mat hin­nat veroissaan.

    Joka tapauk­ses­sa kyse on seu­raa­vas­ta: jos val­tio on luo­nut sään­nöt, joil­la kus­tan­ta­mo pys­tyy mono­po­li­hin­noit­te­le­maan oppi­kir­jan­sa siten, että ne ovat kal­liim­pia yhteis­kun­nal­le kuin ilman tätä sää­te­lyä hyö­dyn kor­jaa­vat kus­tan­ta­mon osak­kee­no­mis­ta­jat. Osmon argu­ment­ti on, että niin kau­an kuin osak­kee­no­mis­ta­jat käyt­tä­vät tämän yli­mää­räi­sen hyö­dyn kus­tan­nus­yh­tiön kaut­ta tapah­tu­vaan koti­mai­sen kir­jal­li­suu­den tuke­mi­seen, niin se on ok, mut­ta jos he teke­vät rahoil­laan jotain muu­ta (emme tie­dä mitä), niin tämä ei ole kos­her. Tämä on lii­an lep­sua argu­men­toin­tia, että voi­sin sen hyväk­syä. Mis­tä me tie­däm­me, että osak­kee­no­mis­ta­jat eivät nykyi­sin jaa hyvin­voin­ti­aan vie­lä laa­jem­mal­le väes­tön­osal­le kuin kir­jai­li­joil­le ja kir­jo­jen lukijoille?

    Joka tapauk­ses­sa minun kri­tiik­ki­ni point­ti ei ole mis­sään nimes­sä se, että osak­kee­no­mis­ta­jil­le pitäi­si saa­da jakaa kan­sa­lai­sil­ta väki­val­lan uhal­la ote­tuis­ta varois­ta mono­po­li­voit­to­ja, vaan se, että näi­tä mono­po­li­voit­to­ja ei saa jakaa yhtään kenel­lek­kään, riip­pu­mat­ta sii­tä käy­te­tään­kö rahat Osmon halua­mal­la taval­la vai ei.

  66. os ne eivät mene, niin sil­loin lop­puu koko kir­jan­kus­tan­nus­toi­min­ta Suo­mes­ta. Ei tar­vi­ta pak­ko­ruot­sia, kos­ka kaik­ki oppi­kir­jat ovat ruot­sa­lai­sia! Uskoi­sin RKP:n kan­nat­ta­van tätä :D”

    Joo. Käy­tim­me aikoi­nam­me Jyl­lass legen­daa­ri­sen leh­to­ri Lietze­nin mati­kan­tun­neil­la ja ‑ker­hos­sa (kokonn­tuui Engla­ti­lai­sel­la kou­lul­la Mei­lah­des­sa) Ruot­sa­lai­sia lukion mati­kan kir­jo­ja. Todel­la hyviä­ja sel­kei­tä. Perus­teell­siem­pia kuin Väisälä.

  67. Tie­de­mie­hel­le

    Tämä alku­pe­räi­nen Osmon pos­taus läh­ti sii­tä, että oppi­kir­jat tule­vat veron­mak­sa­jil­le kal­liik­si ja hänen mukaan­sa on höl­möä jät­tää pai­na­mat­ta uusia kir­jo­ja, kos­ka itse kir­jan pai­na­mi­nen on halpaa.

    Esi­te­tyt rat­kai­sut eivät ole olleet mie­les­tä­ni kovin hyviä, mut­ta ajat­te­lin tuo­da esiin vain yhden han­ka­lan näkö­kul­man: oppi­kir­jan kir­joit­ta­jan ase­man. Kun on meneil­lään val­ta­va raken­ne­muu­tos, täl­lai­nen radi­kaa­li voit­to­jen leik­kaus kus­tan­ta­moil­ta koh­dis­tui­si vää­jää­mät­tä tämä ravin­to­ket­jun ala­pää­hän eli teki­jöi­hin. Ei minul­la sii­tä tie­ten­kään mitään var­maa tie­toa ole, mut­ta ylei­sen elä­män­ko­ke­muk­sen perus­teel­la näki­sin, että yksit­täi­set sivu­toi­mi­set teki­jät ovat huo­noil­la eväil­lä neu­vot­te­luis­sa — tähän viit­ta­sin kun kehoi­tin ver­taa­maan palk­ka­tais­te­lua Sano­ma vas­taan free-lance ‑toi­mit­ta­jat. http://www.freet.fi/uutiset/artikkeli/774/

    Tois­tan vie­lä ker­ran, että en itse­kään usko, että nykyi­nen sys­tee­mi on paras mah­dol­li­nen tapa mak­saa teki­jöil­le kor­vaus työs­tään, mut­ta minus­ta on kum­mal­li­sen sini­sil­mäis­tä olet­taa, että sen jäl­keen kun kus­tan­ta­moil­ta lei­ka­taan iso sii­vu tulok­ses­ta, voi­si aidos­ti uskoa, että “Kir­jai­li­ja­han voi kus­tan­ta­mon kans­sa teh­dä vaik­ka min­kä­lai­sen sopimuksen…”

    Nyky­sys­tee­min mukaan kus­tan­ta­jat käyn­nis­tä­vät vuo­sit­tain pal­jon oppi­kir­ja­pro­jek­te­ja, ja vain osa niis­tä menes­tyy. Menes­ty­vät oppi­kir­ja­sar­jat ovat var­mas­ti hyvä tulon­läh­de, mut­ta jokais­ta hyvin menes­ty­nyt­tä koh­den kus­tan­ta­moil­la on muu­ta­ma kit­kut­ta­va ja muu­ta­ma epä­on­nis­tu­nut hanke.

    Sik­si voi­si olla mah­dol­lis­ta sekin, että kus­tan­ta­jat oli­si­vat iloi­sia täs­tä Osmon ehdo­tuk­ses­ta — sehän tar­koit­tai­si sitä, että val­tio ottai­si vas­ta­tak­seen kaik­kien sovit­tu­jen pro­jek­tien tuo­te­ke­hi­tys­työn. Eli tap­piot val­tion maksettavaksi.

    Tämän jäl­keen jokai­nen kyn­nel­le kyke­ne­vä kus­tan­ta­mo tuot­tai­si kil­pai­lu­tuk­sen mukai­set oppi­kir­ja­sar­jat — muu­ta­miin panos­tai­si saa­dak­seen myös sen laa­tu­pal­kin­non, mut­ta ennen kaik­kea, tulo­vir­ta vakiintuisi.

    Osmon esi­tyk­ses­sä ei var­maan­kaan olla aja­tel­tu opet­ta­jien auto­no­mi­aa: nyky­ään aina­kin kou­lut mut­ta monis­sa tapauk­sis­sa yksit­täi­set opet­ta­jat­kin voi­vat itse vali­ta käyt­tä­män­sä oppi­kir­jan. Samoin, jos kir­jaa ollaan vaih­ta­mas­sa, uut­ta kir­jaa voi­daan aluk­si ostaa esi­mer­kik­si paril­le luo­kal­le. Jos kil­pai­lu­tuk­ses­ta halu­taan kun­non hyö­ty, oli­si var­maan­kin niin, että kou­lu oli­si lii­an pie­ni kil­pai­lut­ta­ja — eli vähin­tään kun­ta­ta­sol­le pitäi­si men­nä. Opet­ta­ja ei voi mil­lään arvioi­da kir­jan käyt­tö­kel­poi­suut­ta ennen kuin se on kädes­sä — eikä sil­tä istu­mal­ta sit­ten­kään. Kuka sen arvion kun­nan tasol­la tekisi?

    Kou­lu­jen bud­je­tit ovat nyky­ään yhä ene­ne­väs­sä mää­rin koko­nais­bud­jet­te­ja, eli kou­lul­la on hyvin vapaat kädet päät­tää, mitä oste­taan ja mil­loin. Nykyi­sen kier­rä­tys­kir­jan val­ta­kau­del­la uusi kir­ja­sar­ja tila­taan yleen­sä sii­nä vai­hees­sa, kun a) mark­ki­noil­le on tul­lut uutuus, joka vai­kut­taa van­haa parem­mal­ta ja b) kun ao. aineen kir­jat ovat joka tapauk­ses­sa hajoa­mas­sa käsiin. JOs kou­lu sai­si ostaa (ilmei­sen kal­liil­la — var­maan­kin tripla­hin­nal­la nykyi­seen ver­rat­tu­na) sen ensim­mäi­sen setin käyt­tö­oi­keu­den ja uudet kor­vaa­vat kir­jat tämän jäl­keen hyvin halvalla,
    tämä ei kyl­lä kan­nus­tai­si kir­jan vaih­toon, eli samaa kir­jaa käy­tet­täi­siin var­mas­ti muu­ta­man ops-uudis­tu­ken väli. Vai — oli­ko­han aja­tus se, että kou­lut sai­si­vat alus­ta läh­tien kaik­ki kil­pai­lu­te­tut kir­jat alle 2€ /kpl?

    Tämä nyt on täl­lais­ta spe­ku­laa­tio­ta, kun se iso tie­to­tek­nii­kan muka­naan tuo­ma mur­ros tulee var­maan lähi­vuo­si­na mul­lis­ta­maan oppi­kir­ja-alaa pal­jon isom­min kuin tämän­laa­tui­set kaavailut.

    Tou­ko Mettinen

  68. TIIVISTELMÄ KESKUSTELUSTA
    Ode: “Kir­jat ovat pal­jon (raja)painokustannuksia kal­liim­pia, joten nii­tä myy­dään type­rän vähän.”

    Tie­de­mies: “Tämä joh­tuu sii­tä, että kil­pai­lu ei toi­mi, kos­ka opet­ta­ja mää­rää oppi­laat osta­maan kal­lein­ta ja paras­ta kir­jaa eikä pal­jon hal­vem­paa ja mel­kein yhtä hyvää vaih­toeh­toa, joten kus­tan­ta­jil­la ei ole kan­nus­tin­ta kil­pail­la hinnoilla.”

    (asian­osai­set kor­jat­koot virheet)

    ILMEINEN RATKAISU: Opet­ta­ja mak­sa­koon itse kir­jat (eikä oppi­laat tai kau­pun­ki), niin hän saa kan­nus­ti­men poh­tia hintojakin. 

    Näin­hän toi­mi­taan kaik­kien mui­den­kin tuot­tei­den koh­dal­la, joil­la on mer­kit­tä­väs­ti kiin­tei­tä kus­tan­nuk­sia, ja toi­mi­vat­han romaa­ni­mark­ki­nat­kin kohtalaisesti.

    Miten tämän voi­si toteut­taa käytännössä?
    En tie­dä paras­ta vas­taus­ta, joten seu­raa­vas­sa muu­ta­ma ehdo­tus ins­pi­roi­maan tuot­ta­maan parempia:

    Oli­si­ko kir­jan (hal­vim­man jon­kin kou­lun valit­se­man vaih­toeh­don ylit­tä­vä) hin­ta pois opet­ta­jan mate­ri­aa­li­han­kin­nois­ta, vir­kis­tys- ja kou­lu­tus­me­nois­ta, pal­kas­ta tai jos­tain muusta?

    Sisäl­ty­köön kou­lun luku­kausi­mak­suun tai opet­ta­jan palk­kaan. (Ei tai­da toteutua.)

    Lukion www-sivuil­la tulee olla kou­lun­käyn­nin hin­ta, myös oppi­kir­jo­jen hin­ta (edel­li­sel­tä luku­vuo­del­ta). Esim. mate­ma­tii­kas­sa jokai­sen opet­ta­jan tuli­si jul­kais­ta erik­seen kysei­set hin­tan­sa, jol­loin ne vai­kut­tai­si­vat oppi­lai­den opettajavalintoihin. 

    Sama teh­täi­siin perus­kou­luis­sa­kin. Tie­dot meni­si­vät val­ta­kun­nal­li­siin rekis­te­rei­hin, joil­la ope­tus­vi­ras­tot voi­si­vat pai­nos­taa kou­lu­ja ja reh­to­rit opet­ta­jia: “Kun Pih­ti­pu­taal­la sel­vit­tiin näin hal­val­la, niin mik­si teillä…”.

    Joka tapauk­ses­sa tuol­lai­sia kei­no­ja tuli­si nyt ideoi­da ja toteut­taa eikä sän­nä­tä kes­kus­joh­toi­seen aivo­pe­su­mal­liin hajau­te­tus­ta, jos­sa pää­tök­set teh­dään kou­luis­sa, aina­kaan kokei­le­mat­ta hajau­te­tun val­lan rat­kai­su­ja, siis markkinataloutta.

    Mik­si­kö?

    Yleen­sä val­tion meka­nis­mit tup­paa­vat pai­sua ja tukah­dut­taa dynaa­mis­ta kehi­tys­tä, kos­ka ne on suun­ni­tel­tu men­nyt­tä eikä tule­vaa sil­mäl­lä pitäen. Ei voi­da edes tie­tää, mitä kaik­kea uut­ta oli­si syn­ty­nyt, jos tiet­tyä val­tion pako­tus­sään­nös­töä ei oli­si säädetty.

    Lisäk­si kou­lu­jen kal­tais­ten aivo­pe­su­loi­den koh­dal­la kes­kus­joh­toi­suus on eri­tyi­sen vaa­ral­lis­ta. Moniar­voi­suus puo­les­taan joh­taa sii­hen, että kai­ken­lais­ta esiin­tyy ja ongel­mal­li­set oppi­ma­te­ri­aa­lit saa­vat parem­min ver­tai­lu­koh­tia toisenlaisista.

    A. On hyvin pelot­ta­va aja­tus, että val­tio alkai­si teh­tail­la oppikirjoja.
    B. Jo se, että val­tio hyväk­syy oppi­kir­jat, on koh­ta­lai­sen pelot­ta­vaa jokai­sen mie­les­tä, joka on seu­ran­nut kevään kes­kus­te­lua sii­tä, miten 70-luvun ja 80-luvun oppi­kir­jois­ta sen­su­roi­tiin totuus Neu­vos­to­lii­tos­ta, Etio­pias­ta, Soma­lias­ta, Nige­rias­ta, Bia­fras­ta Kii­nas­ta, Kam­boz­has­ta ja muis­ta sosia­lis­ti­sis­ta maista.
    C. Jos val­tio kes­kus­joh­toi­ses­ti hyväk­syi­si kir­jo­ja Oden mal­lil­la, se vai­kut­tai­si ole­van B:tä pahem­pi mut­ta A:ta lie­vem­pi asia, siis enem­män kuin koh­ta­lai­sen pelottavaa.

Vastaa käyttäjälle Cristina Andersson Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.