Palvelusetelit: mitä ajattelin vuonna 2002?

Kävin tänään asiantun­ti­jana sosi­aali- ja ter­veysvaliokun­nas­sa ker­tomas­sa ajatuk­siani palvelusetelilain­säädän­nöstä. Asian on sen ver­ran mie­lenki­in­toinen, että kir­joi­tan tästä use­am­man postauk­sen sar­jan; pitkät jutut kun eivät oikein toi­mi blogissa.

Palvelusetelin ideana on, että kun­ta voi antaa henkilölle, jot­ka tarvit­see jotain kun­nal­lista palvelua vai­h­toe­htona palvelusetelin, jol­la tämä voi ostaa saman palvelun yksi­tyiseltä puolelta. Jos seteli ei riitä palvelun ostas­miseen, pitää ero­tus mak­saa itse.

Min­ul­la on palvelusetelilain­säädän­töön henkilöko­htainen suhde, sil­lä aikanaan viimeisenä virkatyönäni perus­palve­lu­min­is­ter­inä asetin kah­den hen­gen selvi­tys­porukan (Ris­to Suomi­nen Suomen yrit­täjistä ja Olli Valpolan Kelas­ta) selvit­tämään asiaa.

Minä ajat­telin sil­loin, että palveluseteli olisi omim­mil­laan koti­palveluis­sa. On aika henkilöko­htainen asia, kenet päästää koti­in­sa huseer­aa­maan. Tässä palvelus­sa laatu on varsin henkilöko­htais­es­ti koet­tu asia; henkilökemi­at esimerkik­si ovat tärkeä asia.

Moti­iv­inani koti­palvelun palvelusetelis­sä oli myös uhkaa­va henkilökun­ta­pu­la. Toim­intara­joit­teinen van­hus tarvit­see jonkun, joka käy kau­pas­sa ja jonkun joka siivoaa. Kumpikaan näistä ei vaa­di mitään sosi­aali- ja ter­veysalan ammat­ti­tutk­in­toa. Kaup­pias voisi organ­isoi­da koti­inkul­je­tuk­sen ja huoltoy­htiön siivoo­ja voisi raput siiv­ot­tuaan tul­la siivoa­maan myös van­huk­sen asun­non ja tiskaa­maan tiskit.

Ajatuk­se­nani oli myös, kun monel­la van­huk­sel­la on kohta­laisen hyvä eläke, nämä voisi­vat ostaa enem­mänkin palvelu­ja koti­in­sa kuin mis­tä kun­ta mak­saa. Ennen kuin joku pitää tätä kovin epäoikeu­den­mukaise­na, huo­mau­tan, että val­tio tukee tätä joka tapauk­ses­sa automaat­tis­es­ti 60 pros­en­til­la koti­talousvähen­nyk­sen kaut­ta. Jos jol­lakin on parem­pi eläke kuin toisel­la, jotain hänel­lä on enem­män. Mik­si olisi väärin käyt­tää omaa rahaansa parem­pi­in koti­palvelui­hin kuin vaikka­pa etelänmatkaan?

Seu­raa­va hal­li­tus tuhosi tämän ajatuk­sen kahdel­la säädök­sel­lä: palveluseteliä saat­toi käyt­tää vain sosi­aali­palvelui­hin, mut­ta ei ter­veyspalvelui­hin. Yleen­sä se kotona käyvä tekee molem­pia töitä, mut­ta nyt saisi tehdä vain toista. Toisek­si kiel­let­ti­in oman rahan käyt­tö palvelusetelin lisäk­si. Jos halusi siivouk­sen lisäk­si myös tiskin­pe­sun, piti kut­sua paikalle joku toinen.

Nyt min­is­teri Risikko kor­jaa tämän, mut­ta samal­la hän esit­tää huo­mat­tavasti laa­jem­paa palvelusetelilain­säädän­töä kuin min­ul­la oli mielessäni.