Uskonto ja politiikka

Ennen kuin paneudumme islamin haasteille län­si­maiselle lib­er­al­is­mille, kan­nat­taa tutkia aihet­ta uskon­to ja poli­ti­ik­ka yleisem­min. Seu­raavas­sa postauk­ses­sa enem­män islamin haasteesta

Kaik­ki kult­tuu­rit ovat muo­dosta­neet uskon­to­ja. Jos uskoo evoluu­tioon, joutuu myön­tämään, että uskon­nol­la on olta­va jokin yksilön, hei­mon tai lajin men­estys­tä edis­tävä piirre tai on sel­l­ainen ainakin ollut. Jos uskoo Jumalaan, uskoo Jumalaan.

Uskon­nol­liset ihmiset elävät mui­ta onnel­lisem­man elämän. Usko aut­taa kestämään vaikeuk­sis­sa. Kaik­ki uskon­not saar­naa­vat itsekkyyt­tä ja ahneut­ta vas­taan ja yhteisen hyvän puoles­ta. Näistä kahdes­ta se hyödyl­lisyys evoluu­tion silmis­sä ehkä kumpuaa. Ja siitä, että yhteinen usko antaa kansalle eet­tisen kood­in, jota kaik­ki nou­dat­ta­vat, ateis­titkin. Eräs nykyi­nen piis­pa sanoi, ettei hänen uskon­non arvos­tuk­selleen ole merk­i­tys­tä sil­lä, onko Jumala ole­mas­sa, kos­ka usko tuo niin paljon hyvää jo maanpäällä.

Uskon­not ovat teol­o­gis­es­ti kovin eri­laisia, mut­ta lop­ul­ta yllät­tävän saman­laisia keskenään. Tai san­o­taan, että saman uskon­non sisäiset erot ovat suurem­pia kuin niiden väliset. Kaik­ista uskon­tokun­nista löy­tyvät omat kon­ser­vati­iviset siipen­sä ja omat humaanin­sa. Kiihkomieli­nen uskon­nol­lisu­us on kovin saman­laista uskon­nos­ta riippumatta.

Uskon­toi­hin liit­tyy myös tuhoisia piirteitä. Ne tar­joa­vat häikäilemät­tömil­lä räikeän mah­dol­lisu­u­den käyt­tää hyväk­si toisen nai­ivia uskoa. Mika Wal­tari kuvasi tätä jo Sinuhessa. 

Vas­tustin aikanaan pohjo­is­maista val­tionkirkko­jär­jestelmää, mut­ta olen muut­tanut kan­tani täysin. Uskon­non kanavoimi­nen viral­liseen kirkkoon suo­jelee usko­vaisia uskon­non väärinkäytök­siltä ja koko yhteiskun­taa uskon­toon joskus liit­tyviltä hyvinkin kiel­teisiltä piirteiltä. Se siis taval­laan kesyt­tää uskon­non. Val­tionkirkon vaiku­tus poli­ti­ikkaan on Suomes­sa paljon vähäisem­pi kuin amerikkalais­ten televisiosaarnaajien.

Uskon­not suh­tau­tu­vat epäilevästi toisi­in­sa. Dis­si­dent­ti, toisin usko­va, on aina epälu­otet­ta­va, kos­ka hän nou­dat­taa eri­laista eet­tistä kaavaa. Näin ainakin itse sen selitän.

Uskon­to on van­has­taan ollut pyhä asia, jota ei saa louka­ta. Vielä 120 vuot­ta sit­ten jumalan­pilka­s­ta säädet­ti­in langetet­ti­in Suomes­sa kuole­man­tuomio. Kovin herkkiä ärtymään oman uskon­ton­sa pilka­s­ta ovat muutkin uskon­not. Eri­tyis­es­ti tämä on tul­lut esille islami­lais­ten osalta, mut­ta tämän päivän uutiset ker­to­vat myös hin­du­jen raivos­ta uskon­ton­sa ivaa­jia kohtaan.

Jyrk­in­tä uskon­nol­lisu­us on aina ollut taka­pa­juisel­la maaseudul­la. Van­hoil­lis­laes­ta­di­o­laiset nyt esimerkik­si  Kaupunkiväestö on ollut aina enem­män tai vähem­män seku­laaria.  Paul Auster kir­joit­ti kir­jas­saan “Sat­tumuk­sia Brook­lynis­sa”, että New Yorkin juu­ta­laiset ovat ateis­te­ja. Kun maaseudun pysähtyneisyy­destä tem­paudu­taan mod­erni­in yhteiskun­taan, elämän­muodon mullis­tus kul­mi­noituu usein uskon­nol­lisek­si ristiriidaksi.

Vaik­ka kuin­ka kun­nioita­mme jokaisen oikeut­ta omaan uskon­toon, kiihk­ousko­vaiset eivät sitä tee, vaan vaa­ti­vat muitakin nou­dat­ta­maan oman uskon­ton­sa oppe­ja. Ei ole kauankaan, kun ruk­ous­lauan­taisin ateis­titkaan eivät saa­neet käy­dä eloku­vis­sa.  Vähän aikaa sit­ten lehdet ker­toi­vat kon­flik­tista Israelis­sa, kun joku ara­bi ei ollut nou­dat­tanut juu­ta­lais­ten sap­at­timääräyk­siä, niin kuin ne hän­tä oli­si­vat koske­neet. Kiihk­ousko­vaiset polt­ta­vat abort­tik­linikoi­ta Yhdys­val­lois­sa. Järkyt­tävimpiä kuitenkin ovat tiedot avion­rikko­jien kiv­i­tyk­sistä ääri-islami­lai­sis­sa mais­sa. Joillekin omaa nuh­teet­to­muut­ta paljon tärkeäm­pää on tois­t­en nuhteettomuus.

Kiihkomielisem­pi usko­vaisu­us sik­iää pait­si syr­jäisel­lä maaseudul­la, myös köy­hyy­destä. Olen huolestunut siitä, että kiihkomieli­nen uskon­nol­lisu­us näyt­tää lev­iävän kaikkien uskon­to­jen kesku­udessa samal­la kun val­taväestö muut­tuu yhä seku­laarim­mak­si. Eri­laiset hel­lun­tailaisu­u­den kaltaiset liik­keet val­taa­vat jalan­si­jaa katoliselta kir­jol­ta Etelä-Amerikan slum­meis­sa. Islamistit voit­ta­vat huolestut­tavasti köy­hien kesku­udessa jalan­si­jaa Turkissa, jos­sa val­tion uskon­not­to­muus on ollut Atatürkin jäljiltä suo­ranainen tabu. Uskon­to on kansan oop­i­u­mia kir­joit­ti Marx, eikä tarkoit­tanut huumeen myöhem­min ilmi­t­ullei­ta vaaro­ja vaan sitä, että oop­i­um oli ilon tuo­jana hal­pa alko­holin korvike köyhille. 

Seu­raavak­si islamin haasteista län­si­maiselle liberalismille.

===========================================

Sat­tuneesta syys­tä tähän keskustelu­un voivat osal­lis­tua vain rek­isteröi­tyneet, oma­l­la nimel­lään kir­joit­ta­vat henkilöt ja sel­l­aiset tämän blo­gin vak­i­tuiset nim­imerk­it, joiden henkilöl­lisyys on tiedos­sani. Rek­isteröi­tymi­nen tapah­tuu lähet­tämäl­lä min­ulle sähkö­pos­tivi­esti toimi­vas­ta sähkö­postista. (osmo@soininvaara.fi) Viesti­in tulee liit­tää kir­joit­ta­jan nimi­in rek­isteröi­ty puhe­lin­nu­mero. Jos numero on salainen tai puhe­lin­ta ei lainkaan ole, voi tietysti yrit­tää kek­siä jonkin toisen tavan vaku­ut­taa min­ut henkilön­sä olemassaolosta.

93 vastausta artikkeliin “Uskonto ja politiikka”

  1. “Islamistit voit­ta­vat huolestut­tavasti köy­hien kesku­udessa jalan­si­jaa Turkissa”

    Wikipedia määrit­telee: “Islamistisik­si kut­sut­tavien liikkei­den skaala on laa­ja ja ulot­tuu mil­i­tan­teista radikaaleista euroop­palaisia kon­ser­vati­ive­ja muis­tut­tavi­in puolueisiin.”

    Mikä Turkissa siis tarkalleen ottaen huolestuttaa?

  2. Keräil­i­jä-met­sästäjä yhteiskun­nis­sa kaik­ki jou­tu­i­v­at tekemään samaa työtä. Kaik­ki mitä kiin­ni saati­in tai löy­det­ti­in syöti­in. Elet­ti­in sanan­mukaises­ti kädestä suuhun. Yksi päivä ilman ruokaa menet­teli, kak­si oli jo kri­it­tistä kos­ka perheen/ryhmän oli pystyt­tävä liikku­maan ja toimimaan.
    Vil­je­lykult­tuurin alus­sa, kul­taisen kolmion alueel­la, mis­sä ensim­mäiset kiin­teät asu­tuk­set syn­tyivät tuli eteen tilanne, että ruokaa pystyt­ti­inkin tuot­ta­maan enem­män kuin vält­tämät­tä tarvit­ti­in. Tämä taas johti välit­tömästi erikoishenkilöi­den esi­in­marssi­in. Kyl­lä per­heel­lä tai ryh­mäl­lä oli var­masti ollut aiem­minkin pääl­likkö, mut­ta olo­suhtei­den pakos­ta, hän jou­tui tekemään täs­mälleen samaa työtä ja syömään sitä samaa kuin muutkin.
    Ylimääräi­nen ruo­ka teki mah­dol­lisek­si näi­den erikoishenkilöi­den työnku­van eriy­tymisen. Pääl­likkö saat­toi keskit­tyä johtamiseen, mutta …
    jot­ta päällikön/perheen päämiehen tai ryh­män (hei­mon) määräyk­sil­lä olisi pont­ta tarvit­ti­in pop­pamies eli pap­pi joka vahvisti ja siu­nasi pääl­likön ratkaisut. Uskon­to oli syntynyt!

  3. Uskon­nol­liset ihmiset elävät mui­ta onnel­lisem­man elämän
    … USA:ssa mut­ta ei Pohjois-Euroopas­sa (luul­tavasti kos­ka USA:ssa sosi­aal­i­tur­va liit­tyy uskontoon).

  4. Mitä tarkoi­tat taka­pa­juiselle maaseudul­la? Kir­joitit että jyrk­in­tä uskon­nol­lisu­ut­ta on ollut taka­pa­juisil­la maaseuduil­la. Mitä tämä taka­pa­juisu­us tarkoit­taa, mik­si ne ovat taka­pa­juisia ja mik­si jyrkin uskon­nol­lisu­us, sin­un mukaasi ilme­nee juuri taka­pa­juisil­la maaseuduilla.

    Ovatko nämä ihmiset jotenkin tyh­mem­piä kuin vähem­män taka­pa­juisil­la? alueil­la asu­vat ihmiset.

    Ovatko mus­lim­i­maat taka­pa­juisia mai­ta, kos­ka siel­lä on jyrkkiä ajatuk­sia uskonnoista.

    Kiitos vas­tauk­sista.

  5. Olen lujasti sitä mieltä, että uskon­to ja poli­ti­ik­ka ovat vihe­liäisin mah­dolli­nen yhdis­telmä. Suomes­sa tämä tarkoit­taa Kris­til­listä liit­toa, ei muiden puoluei­den uskovaisia.

    Itse olen kotoisin maaseudul­ta. Kata­janokalta nähtynä taka­pa­juiselta maaseudul­ta. Kaiken lisäk­si myös syvältä kiihkomieliseltä lesta­di­o­laisalueelta. Lesta­di­o­laiset äänestävät pääosin Suomen Keskus­taa ja Kokoomusta.

    Lesta­di­o­laiset saat­ta­vat olla pimeää sakkia, mut­ta yhteiskun­nan kannal­ta he ovat san­gen hyödyl­lisiä. Kuu­lu­vat Osmon arvosta­maan kirkkoon, kun­nioit­ta­vat työn­tekoa, ovat ahk­e­ria ja huole­hti­vat run­saslukui­sista lapsistaan.

    Lip­po­nen aikanaan mol­lasi pohjoisen maaseu­tukun­tia pimeik­si kepu­lais­usko­vaisik­si alueik­si. Yhteiskun­nan kannal­ta en näe lesta­di­o­laisu­udessa kovin paljon mitään huonoa, mut­ta yksilön kannal­ta kyl­lä. Mut­ta se onkin jo toinen juttu.

    Lop­pukeven­nys.

    Eräs pohjoisen kris­til­lis­ten kansane­dus­ta­ja sanoi ker­ran julk­isu­udessa, että hänel­lä on vihe­liäisin yhdis­telmä. Hän on usko­vainen, poli­itikko ja kaup­pias. Voiko täl­läi­nen usko­vainen elää mui­ta onnel­lisem­man elämän, mihin Osmo alus­sa viittasi.

  6. Näitä val­tauskon­to­ja ovat perus­ta­neet val­tion virkamies, rakkau­den sanom­al­la imperi­u­mia vas­taan hyökkäävä enti­nen puusep­pä, kär­simyk­sen voit­tanut askeet­ti ja sotaruhti­naak­si kään­tynyt kaup­pias. Hin­du­laisu­u­den perus­ta­jaa ei tiede­tä, mut­ta ehkä “syyl­lisenä” voi pitää kollek­ti­ivis­es­ti soturikansa arjalaisia, jot­ka val­loit­ti­vat Pohjois-Int­ian ja loi­vat kasti­jär­jestelmän (tässä kohdas­sa kuu­luu aina muis­tut­taa, että suomen “sana” orja on luul­tavasti alku­jaan, noin 4000 vuot­ta sit­ten, tarkoit­tanut orju­utet­tua arjalaista).

    Jotain merk­i­tys­tä tuol­la on ollut, mut­ta nykyään traditionaalinen–moderni-akseli kai selit­tää parem­min halukku­ut­ta ryhtyä väki­val­taan. Vai?

    Nim­imerkil­lä: Kieli keskel­lä suuta

  7. Olet mielestäni oike­as­sa val­tiokirkon ns. rauhoit­tavas­ta vaiku­tuk­ses­ta uskon­nol­lisel­la ken­täl­lä. Pelkään kuitenkin että tämä etu on kuitenkin pian menetet­ty kun val­tio on ryhtynyt pain­os­ta­maan kirkkoa päät­tämään uskon­nol­li­sista kysymyk­sistä oikeu­sis­tu­imis­sa. Viit­taan täl­lä siis nais­pappeuskeskustelui­hin ja homovihkimisiin.

    Kun val­tio puut­tuu itse uskoon kään­tyy val­tionkirkko itseään vas­taan, usko “laime­nee” merk­i­tyk­set­tömäk­si yleisek­si hyvän­tekeväisyy­dek­si johon ihmiset eivät enää halua kuulua.

    Itse kan­natan kris­tit­tynä kirkon erot­tamista val­tios­ta, usko ja oppikysymyk­set ovat henkilöko­htaista uskoa jon­ka auk­tori­teet­ti on aina henkilöko­htaista, ei maallista.

  8. Lesta­di­o­laiset aina herät­tävät keskustelua, har­voin itse osal­lis­tu­vat. Tun­te­mani ovat osoit­tau­tuneet varsin taval­lisik­si ihmisik­si, eivätkä vaiku­ta lainkaan pimeiltä. Eivät toki ryyp­pää, mut­ta eivät myöskään julista.
    San­o­taan kuitenkin, että heil­lä on varsin suuri paikalli­nen vaiku­tus­val­ta. En kuitenkaan sitä val­taa les­ta-alueel­la asues­sani havain­nut. Huo­maa­mat­ta val­taansa sit­ten käyttävät.

    Uskon­toa tosi­aan voi käyt­tää val­lan väli­neenä ja on myös käytet­ty. Ilman että sen kohteek­si joutunut on sitä val­lankäytök­si ymmärtänyt.
    Suomes­sa kirkko ei kuitenkaan täl­lainen val­lankäyt­täjä ole. Se ei vaa­di eikä pako­ta. Eikä juuri poli­itikoikkaan, vaik­ka kirkon­miehiäkin poli­itikkoina on. Hyväksyn siis nykyisen val­tionkirkko­jär­jestelmän vaik­ka en kirkkoon enää kuulukkaan.

    Radikaalit ovat ongel­mallisia ja vaar­al­lisi­akin. Myös poli­ti­ikas­sa ja myös uskon­not­tomat. Epä­vakaa ja tur­va­ton yhteiskun­ta antaa eväitä radikalisoitumiselle.

  9. Minä nyt mitään vieraista uskon­noista mut­ta hie­man koti­mai­sista uskon­nol­li­sista toimijoista.
    Kun oli syvä lama n. 1993 +- muu­ta­ma vuosi, niin tuol­loin eräät yhteisöt jäsenistön­sä kesken
    pitivät hyvää huol­ta siitä, minne yhteisön­sä toim­i­joiden yri­tys­ten tilauk­set ja urakat menivät. Näin keskenään pitivät tois­t­en­sa puol­ta eikä yhteisön ulkop­uolisia tuet­tu — kun työstä ja rahas­ta pulaa oli.

    Kumpiko on ennen toista, sielu vai raha. Kuitenkin lopuk­si kirstu­jen pohjil­la on sielu­jen lahoit­ta­mat varat.

  10. “Uskon­to on van­has­taan ollut pyhä asia, jota ei saa louka­ta. Vielä 120 vuot­ta sit­ten jumalan­pilka­s­ta säädet­ti­in langetet­ti­in Suomes­sa kuole­man­tuomio. Kovin herkkiä ärtymään oman uskon­ton­sa pilka­s­ta ovat muutkin uskon­not. Eri­tyis­es­ti tämä on tul­lut esille islami­lais­ten osalta, mut­ta tämän päivän uutiset ker­to­vat myös hin­du­jen raivos­ta uskon­ton­sa ivaa­jia kohtaan.”

    Hmm, van­has­taan pyhä asia. Niin tietenkin, eihän se muuten toimisi.
    Tuos­ta ärtymiskyn­nyk­ses­tä ja herkkyy­destä oman uskon pilkkaamises­sa. Tässä tör­mätään taas samaan tekemäl­lä tehtyyn mata­laan sietoon. Use­at viimeaikaiset lähi- ja kaukoidässä sat­tuneet mel­lakat ovat selkeästi johdet­tu­ja, eivät spon­taanisti syn­tyneitä. Ehkä paras esimerk­ki tästä on tan­skalaisen lehden pilaku­vat pro­fet­ta Mohamedista, eivätkä ne edes pilkan­neet, aset­ti­vat joitakin arvo­ja kyseenalaiseen val­oon. Kukaan ei reagoin­ut ennen kuin tan­skalainen hen­gelli­nen johta­ja lensi itään ja masi­noi mie­lenosoituk­sen alkuun.
    Vapaae­htoisia mel­lakoit­si­joi­ta löy­tyy joka maas­ta ja mitä enem­män on nälkära­jal­la eläviä, sen helpom­paa masi­noin­ti on. 

    Lopuk­si Osmon alus­tuk­ses­ta pieni pätkä.

    “Uskon­nol­liset ihmiset elävät mui­ta onnel­lisem­man elämän. Usko aut­taa kestämään vaikeuksissa.”

    En usko! En kumpaakaan väit­tämää tuos­ta lainauksesta.

  11. Osmo:“Jyrkintä uskon­nol­lisu­us on aina ollut taka­pa­juisel­la maaseudul­la. Van­hoil­lis­laes­ta­di­o­laiset nyt esimerkiksi.”

    Kuin­ka voit vihreänä haukkua maaseu­tua? Onko lesta­di­o­lais­sävyt­teinen maaseu­tu taka­pa­juisem­pi kuin muu maaseutu?

    Uskon­not pitää tun­nistaa. On help­po tun­nistaa kirkko johon menee uskovia. Vaikeampi on myön­tää, että kesku­udessamme kas­vaa ja vaikut­taa luon­non­suo­jelu-uskon­to pyhine oravi­neen. Tai maa­han­muut­touskon­to jos­sa uhri, lue uhrautu­mi­nen on keskeinen.

  12. Itse uskon. Uskon. Tämä on erit­täin ja äärim­mäisen mon­imutkainen asia. On eri uskon­to­ja, seu­rakun­tia, lahko­ja, suun­tia… Vaik­ka mitä. Osa kristi­nuskon (joka on ‘suun­tani’) prin­si­ipeistä, on syn­tynyt eri­lais­ten kirkol­liskok­ousten (huono­jen?) päätök­sen tulok­se­na. Ja nämä päät­täjät ja lähöko­h­dat oli­vat ties mitä.
    On tässä uskomista. Ja kun päivit­täin tapaa näitä huumeveikko­ja. Ja asun­not­to­mia. Ja vanki­lakun­de­ja. Että mei­dät armahde­taan, joka päivä.Päivä ker­ral­laan. Miten sitä muuten jak­saisi. Minä jak­san. Mut­ta entä ne muut?
    Evoluu­tio ja usko on kysymys, johon en edes yritä vas­ta­ta. Halukku­ut­ta olisi, mut­ta se vaatii kir­jan ver­ran pohdintaa.

  13. Mitenkäs sinä Osmo oikein määrit­telet taka­pa­juisen maaseudun Suomessa ?

    Käyt­tämäsi ilmaisu on melkoisen loukkaa­va ja kuvas­taa ns. itseään sivistyneinä kaupunki­laisi­na itseään pitävien jok­seenkin käsit­tämät­tömältä tun­tu­vaa melkeim­pä rasis­tista suh­tau­tu­mista Helsin­gin ulkop­uolel­la asu­vi­in suomalaisiin.

    Oletko asunut koskaan kehäkol­mosen ulkop­uoli­sises­sa Suomessa ?

    Maal­la asu­vat eivät taa­tusti ole ainakaan vähempää sivistyneitä kaupungis­sa asuvat.

    Oman koke­muk­seni mukaan maal­la asuvil­la on mon­et elämään liit­tyvät arvot paljon parem­min kohdal­laan kuin tääl­lä hesassa.

    Olen tuumin­ut että mon­et yhteiskun­tamme ongelmista johtu­vat juuri siitä että tääl­lä arvoste­taan liikaa korkeaa koulu­tus­ta, joka tun­tuu tuot­ta­van yksipuolis­es­ti ajat­tele­via fakki-idiootteja.

    Todel­lisu­u­den ja maail­man ymmärtämistä ei koulus­sa opi­ta vaan asioi­ta seu­raa­mal­la sekä kyseenalaistamalla.

  14. Osmo kir­joit­ti:
    “Jos uskoo evoluu­tioon, joutuu myön­tämään, että uskon­nol­la on olta­va jokin yksilön, hei­mon tai lajin men­estys­tä edis­tävä piirre tai on sel­l­ainen ainakin ollut.”

    Filosofi Daniel Den­net huo­maut­taa, että ei mitenkään vält­tämät­tä. Voidaan ajatel­la, kuten Osmo tuos­sa, että kos­ka uskon­to­ja on ollut kaikissa ihmisy­hteisöis­sä, niistä lie­nee pakko olla (ainakin ollut) jotain hyötyä.

    Mut­ta sit­ten tulee Den­net ja huo­maut­taa, että flun­ssaa on aina ollut, kaikissa ihmisy­hteisöis­sä. Eikä kukaan ajat­tele että siitä pitäisi olla jotain hyö­tyä ihmisille. Flun­ssas­ta on hyö­tyä vain flun­ssaviruk­selle itselleen.

    Mah­dol­lis­es­ti uskon­to on samal­la lail­la ihmis­mie­len vapaa­matkus­ta­ja, kuin viruk­set ovat karku­un­pääs­seitä geene­jä, jot­ka ovat alka­neet elää omaa elämäänsä.

    Lisää aiheesta Den­netin kir­jas­ta Lumous mur­tuu: Uskon­to luon­non­ilmiönä (engl. Break­ing the spell: Reli­gion as a nat­ur­al phenomenon)
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Lumous_murtuu

    Sekä tästä Youtubessa 9 osas­sa olev­as­ta Den­netin Break­ing the spell esitelmästä:
    http://www.youtube.com/watch?v=FRlOpO79aYU
    http://www.youtube.com/watch?v=j‑DQnX2iMX8
    http://www.youtube.com/watch?v=KWfbN1-aJ4I
    http://www.youtube.com/watch?v=9H1td-_SKEQ
    http://www.youtube.com/watch?v=XaU6RZu9YQ4
    http://www.youtube.com/watch?v=zqDxY4tByIk
    http://www.youtube.com/watch?v=lGtz4DmItvc
    http://www.youtube.com/watch?v=l‑1pSHx37p4
    http://www.youtube.com/watch?v=wBviR1BviYw

    (Den­net itse pääsee lavalle vas­ta 2. videossa, sitä ennen tapah­tu­man juon­ta­ja on äänessä.)

  15. “Eri­laiset hel­lun­tailaisu­u­den kaltaiset liik­keet val­taa­vat jalan­si­jaa katoliselta kirkol­ta Etelä-Amerikan slummeissa.” 

    Minä en nyt ole ihan var­ma, onko tuo vält­tämät­tä huonokaan asia. Myös katolisen kirkon sisältä löy­tyy niin lib­er­aalimpaa kuin van­hoil­lisem­paa suun­taus­ta ja aika pahaa jälkeä saa aikaan esimerkik­si ehkäisykiel­to siel­lä, mis­sä se ote­taan tosissaan.

    Itse asi­as­sa jo alkukirkko oli jakaan­tunut: oli Paavalin (sic) hyvinkin vapaamieli­nen ryh­mit­tymä, joka ei vaat­in­ut ympärileikkaus­ta tai juu­ta­lais­ten ruokasäädösten nou­dat­tamista, ja juu­ta­laiskris­tit­ty­jen kon­ser­vati­ivisem­pi ryh­mä, jon­ka tekemi­sistä Paavalil­la oli kir­jeis­sään paljon san­ot­tavaa. On aikas iro­nista, että mei­dän kirkkomme van­hoil­liset väit­tävät kulke­vansa Paavalin jalanjälkiä.

  16. Eti­ikkamme ei tule mis­tään uskon­nos­ta, tämän Richard Dawkins osoit­taa kir­jas­saan God Delu­sion. Kir­jan luvut 6 ja 7 käyvät asi­aa läpi tarkemmin.

    Mikäli joku väit­tää perus­ta­vansa moraalin­sa raa­mat­tuun, hänen täy­tyy jät­tää osa sen opeista huomioimat­ta, tai istua vanki­las­sa rikok­sis­taan. Ja jos osan opeista voi jät­tää huomioimat­ta, täy­tyy se val­in­ta tehdä jonkin moraalin perus­teel­la, eli moraal­imme ei tule raa­ma­tus­ta. Saman voi laa­jen­taa kat­ta­maan kaik­ki muutkin “pyhät” kir­jat. Jotakuinkin näin kuu­luu Dawkinsin perustelu, todel­la typ­is­tet­tynä siis.

  17. Uskon­nol­lisu­u­den ja onnel­lisu­u­den välil­lä on useis­sa tutkimuk­sis­sa havait­tu posi­ti­ivi­nen korrelaatio. 

    Uskon­nol­lisu­ut­ta on mitat­tu mm. uskon­nol­li­sis­sa tilaisuuk­sis­sa käymisel­lä ja seu­rakun­tatyöhön osallistumisella.

    En voi vält­tyä ajatuk­selta, että oikeas­t­aan mitataan sosi­aal­isu­ut­ta ja yhteisöl­lisyyt­tä. Tai ainakin suurek­si osak­si mitataan. Kirkko kokoaa yhteistyöhaluiset ja ‑kykyiset ihmiset yhteen. 

    Itse arvioitu onnel­lisu­uskin on hie­man ongel­malli­nen mit­tari. Älyl­lis­es­ti kehi­tys­vam­maiset rapor­toi­vat tutkimuk­sis­sa ole­vansa keskimääräistä onnel­lisem­pia. Emme kuitenkaa pidä kehi­tys­vam­maisu­ut­ta toiv­ot­tuna asiantilana. 

    Eli mielestäni koko kir­joi­tus oli vähän hölmö yksinker­tais­tus. Jo lähtöko­h­ta, että kos­ka joka kult­tuuris­sa on uskon­to­ja, tek­isi uskon­nos­ta jotenkin toiv­ot­tavaa, on lat­tea. Eivät kaik­ki uni­ver­saalit ilmiöt ole mitenkään hyödyk­si. Onhan joka kult­tuuris­sa alis­tamis­takin, epä­tasa-arvoa, jul­muut­ta ja sotia. 

    Olen hie­man yllät­tynyt Osmon paik­ka paikoin jopa uskon­toa ihan­noivas­ta sävys­tä..? Onko äijä tul­lut van­hoil­la päivil­lään uskoon? Onnek­si olkoon sit­ten vain!

  18. Ver­rat­en leimaavaa ja loukkaavaakin leima­ta maaseudun väestö “taka­pa­juisek­si”. Yksi ryh­mä, van­hoil­lislesta­di­o­laiset, eivät vielä minus­ta riitä todis­ta­maan, että juuri maaseu­tu olisi kaiken jyrkän uskon­nol­lisu­u­den synnyinsija. 

    Islamin radikalisoi­tu­mis­es­ta sanoo asi­aa tutk­in­ut Alan Richards (Pro­fes­sor of Eco­nom­ics and Envi­ron­men­tal Stud­ies at the Uni­ver­si­ty of Cal­i­for­nia) näin: 

    Rapid demo­graph­ic growth, edu­ca­tion­al changes, gov­ern­ment pol­i­cy fail­ure, and rapid urban­iza­tion are among the caus­es of high unem­ploy­ment, and increas­ing pover­ty, which, togeth­er with oth­er oth­er forces, have alien­at­ed large sec­tors of Mus­lim youth.

    Maaseudun islam on käsit­tääk­seni usein maltil­lista kansanuskoa (ns. populaari-islam)

  19. Uskon­non sui gener­is, omin omi­nais­laatu on pyrk­iä liit­tämään (lat. reli­gare) ihmi­nen yhteen Jumalan kanssa. Pidän uskon­non sotkeu­tu­mista yhteiskun­nal­lisi­in asioi­hin haitallise­na sekä uskon­nolle että poli­ikalle. Se johtaa uskon­non seku­lar­isoi­tu­miseen ja yhteiskun­nan dog­ma­ti­soi­tu­miseen. Ran­skalainen sys­tee­mi, jos­sa uskon­to pide­tään selkeästi erossa poli­ti­ikas­ta, olisi paras. 

    Kan­natan myös val­tion ja kirkon selvää erot­tamista toi­sis­taan, kos­ka nykyi­nen jär­jestelmä, jos­sa kirkol­la on epä­selvä puo­livi­ralli­nen ase­ma, aset­taa muut hen­gel­liset suun­tauk­set epä­tasa-arvoiseen ase­maan val­tiokirkko­jen kanssa.

  20. Min­ul­la on odot­ta­mas­sa vino pino vieste­jä, joi­ta en julkaise, ennen kuin kir­joit­ta­jat ovat lähet­täneet henkilöti­eton­sa ja puhe­lin­nu­meron­sa min­ulle sähkö­posti­na. Kan­nat­taa lukea postaus loppuun.

  21. “Maaseudun islam on käsit­tääk­seni usein maltil­lista kansanuskoa (ns. populaari-islam)”

    Lähde? Sat­tuneesta syys­tä Lähi-Idässä oleskel­tuani ja radikaale­ja liikkeitä tutkit­tuani olisin pikem­minkin taipu­vainen sanomaan, että fun­da­men­tal­is­tisim­mat islami­nuskoiset löy­tyvät maaseudul­ta, joista puut­tuvat usein sekä koulu­tus­mah­dol­lisu­udet että kaupunkien voimakkaasti seku­lar­isoi­va vaiku­tus. Ongel­mak­si maaseu­tu­jen van­hoil­lis­uskon­nol­lisu­us ja äärit­ulkin­nat nou­se­vat kuitenkin yleen­sä vas­ta, kun kotien elin­ta­so las­kee, tai ihmiset joutu­vat muut­ta­maan hal­patyöläisik­si kaupunkei­hin tai toisi­in maihin.

  22. Pidän uskon­non sotkeu­tu­mista yhteiskun­nal­lisi­in asioi­hin haitallise­na sekä uskon­nolle että poli­ikalle. Se johtaa uskon­non seku­lar­isoi­tu­miseen ja yhteiskun­nan dog­ma­ti­soi­tu­miseen. Ran­skalainen sys­tee­mi, jos­sa uskon­to pide­tään selkeästi erossa poli­ti­ikas­ta, olisi paras.

    Uskon­non ja poli­ti­ikan erot­ta­mi­nen tai edes pitämi­nen erossa on pahuuk­sen vaikea tehtävä. Täl­lä tarkoi­tan sitä, että ainakaan minä en kek­si ain­oatakaan sel­l­aista keinoa/toimenpidettä(etc), jol­la uskon­nol­lis­ten argu­ment­tien käyt­tämistä päätök­sen­teossa voitaisi­in oikeas­t­aan vähen­tää ainakaan lyhyel­lä aikavälil­lä. Pikeminkin voi olla, että täl­laisen yrit­tämi­nen johtaa päin vas­taiseen tulokseen. 

    Toisaal­ta onnek­si Suomen tilanne ei ole uskon­non ja poli­ti­ikan sekoit­tamisen suh­teen, mitenkään eri­tyisen huono. Uskon­nol­lista argu­men­toin­tia kuulee poli­tikoil­ta aika vähän ja toisaal­ta aika har­vois­sa asi­akysymyk­sis­sä uskon­to näyt­täy­tyy jotenkin selvästi päätök­sen teon perusteena.

    Kan­natan myös val­tion ja kirkon selvää erot­tamista toi­sis­taan, kos­ka nykyi­nen jär­jestelmä, jos­sa kirkol­la on epä­selvä puo­livi­ralli­nen ase­ma, aset­taa muut hen­gel­liset suun­tauk­set epä­tasa-arvoiseen ase­maan val­tiokirkko­jen kanssa.

    Niin, minäkin. Mitä kaikkea täl­lä tarkoite­taan? Muute­taan kirkko­la­ki yleisek­si laik­si uskon­nol­li­sista yhdyskun­nista, ote­taan kirkoil­ta pois oikeus yhteisöveroon, lopete­taan tun­nus­tuk­selli­nen uskon­nonope­tus kouluista, kunnallistetaan/yksityistetään hau­taus­toi­mi ja annetaan kaikille tarpeek­si suurille yhdis­tyk­sille ja uskon­nol­lisille yhteisöille oikeus kerätä jäsen­mak­sun­sa vero­tuk­sen yhtey­dessä, kun­han mak­sa­vat siitä aiheutu­vat kulut tai ote­taan oikeus kaik­il­ta pois sekä siiv­otaan uskon­no­liset rit­u­aalit ja uskon­tovi­it­taus­ket pois val­tion viral­li­sista yhteyk­sistä. Muuta?

  23. Sam­pon Den­nett-viit­tauk­seen: Uskon­toti­eteessä tätä evoluu­tion sivu­tuote vai adap­taa­tio ‑keskustelua käy­dään paljonkin, ja nämä “uusateis­tit” ovat ymmär­ret­tävästi tart­tuneet edel­lisen laidan argu­ment­tei­hin. Tas­a­puolisu­u­den vuok­si yksi viite jälkimmäisiin:
    http://www.anth.uconn.edu/faculty/sosis/publications/AlcortaandSosis-2005-Ritual,Emotion,andSacredSymbols.pdf
    (Alcor­ta & Sosis, Rit­u­al, Emo­tion, and Sacred Sym­bols: The Evo­lu­tion of Reli­gion as an Adap­tive Com­plex, Human Nature 16:323–359). Adap­taa­tioar­gu­men­tit ovat mielestäni sikäli vahvem­mil­la, että sivu­tuotear­gu­ment­tien tuek­si esitet­ty evi­denssi on helpom­pi tulki­ta yhteen­sopi­vak­si myös sen kanssa, kuin havaitut ter­veys- ja ryh­mäko­heesioe­dut vapaamatkustajiksi.

  24. Val­tionkirkko on ongel­malli­nen jo sik­si, että merkit­tävä osa suo­ma­lai­sista ei ole val­tionkirkon jäseniä eikä kan­na­ta sen uskon­nol­lisia oppe­ja. Silti kaik­ki joutu­vat nou­dat­ta­maan kirkol­lisia vapaapäiviä, kaik­ki yri­tyk­set mak­sa­vat kirkolle veroa jne. Väestörek­isteri hoitaa väestölasken­nan, kirkon jäsen­rek­istereil­lä ei enää ole yhteiskun­nal­lista tarvet­ta. Sosi­aal­i­tur­vakin hoide­taan yhteiskun­nan toimes­ta. Vihkimi­nen onnis­tuu mais­traatis­sakin. Ain­oas­taan hau­taus­maid­en ylläpi­to on tosi­asial­lis­es­ti kirkon monop­o­li. Järkev­in­tä olisi rak­en­taa uudet hau­taus­maat ja kap­pelit tun­nus­tuk­set­tomik­si, kaikkien uskon­to­jen ja uskon­not­tomien käyt­töön — ja mah­dol­lisuuk­sien mukaan muut­taa van­hatkin hau­taus­maat sel­l­aisik­si. Kirkko on jo myynyt kap­pelei­ta ja hau­taus­mai­ta raha­pu­las­saan, joten kaupoista sopimi­nen ei liene mahdotonta.

    Olisin valmis luop­umaan kirkol­li­sista vapaapäivistäni, kos­ka en kuu­lu kirkkoon, ja suvivir­restä koulun kevätjuh­las­sa, vaik­ka se omi­in muis­tiku­vi­i­ni nos­tal­gise­na kuu­luukin. Jos ja kun Suomes­takin tulee monikult­tuuri­nen ja moniuskon­toinen maa, tas­a­puolista olisi sal­lia eri uskon­toi­hin kuu­luville näi­den omat juh­lapäivät vapaina. Ettei uskon­not­to­mia ran­gais­taisi, he voisi­vat käyt­tää vapaapäivät halu­am­i­naan päiv­inä (käytän­nössä var­maankin oli­si­vat useim­miten kris­til­liset vapaapäivät).

  25. Oskari Huusko kir­joit­ti: “Uskon­non ja poli­ti­ikan erot­ta­mi­nen tai edes pitämi­nen erossa on pahuuk­sen vaikea tehtävä. Täl­lä tarkoi­tan sitä, että ainakaan minä en kek­si ain­oatakaan sel­l­aista keinoa/toimenpidettä (etc), jol­la uskon­nol­lis­ten argu­ment­tien käyt­tämistä päätök­sen­teossa voitaisi­in oikeas­t­aan vähen­tää ainakaan lyhyel­lä aikavälil­lä.”

    En näe nykyti­lan­net­ta Suomes­sa mitenkään ongelmalliseksi. 

    Käsi­tyk­seni mukaan kuitenkin Ran­skas­sa uskon­non ja poli­ti­ikan erot­ta­mi­nen toimii aika hyvin, vaik­ka siel­lä on iso islami­lainen vähem­mistö, mikä poten­ti­aalis­es­ti lisää painei­ta eri­lais­ten uskon­nol­lis­ten argu­ment­tien käyt­tämisek­si politiikassa.

    Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että nykyi­nen tilanne Suomes­sa ei ole huono, mut­ta kan­nat­taa ennakoi­da hie­man yhteiskun­nan muu­tos­ta. Monokult­tuurisen Suomen aika on ohi. Sik­si myös val­tiokirkko­jen ase­maa pitäisi arvioi­da uudelleen.

    Käytän­nössä se tulisi merk­it­semään juuri noi­ta luet­teloimi­asi muu­tok­sia. Muu­ta ei nyt juuri tule mieleen.

  26. Osmo Soin­in­vaara:
    “Eti­ikkamme ei lähde raa­ma­tus­ta vaan uskon­nos­ta, kirkon opetuk­ses­ta. Kirkon ope­tus taas muut­tuu ajan mukana.”

    Mikäli eti­ikkamme ei tule raa­ma­tus­ta (tai muista “pyhistä” kir­joista), se ei tule uskonnosta.

    Richard Dawkins kirjoittaa:
    “Of course, irri­tat­ed the­olo­gians will protest that we don’t take the book on Gen­e­sis lit­er­al­ly any more. But that is my whole point! We pick and choose which bits of scrip­ture to believe, which bits to write off as sym­bols or alle­gories. Such pick­ing and choos­ing is a mat­ter of per­son­al deci­sion, just as much, or as lit­tle, as the athe­ist’s deci­sion to fol­low this moral pre­cept or that was a per­son­al deci­sion, with­out an absolute foun­da­tion.” (mah­dol­liset typot omiani 😉

  27. Osmo, sat­tuneesta syys­tä uskon, että kir­joituk­sesi tarkoi­tus on puo­lus­tel­la islamia.

    Uskon tähän siitä syys­tä, että tei­dän vihrei­den koko ide­olo­gia perus­tuu toiseu­den puolusteluun.

    Itse erosin evanke­lis­lu­ter­i­lais­es­ta kirkos­ta nuore­na miehenä 1970-luvul­la. Arvostelin rajusti kristi­nuskoa ja kirkkoa. En osan­nut sil­loin kuvitel­lakaan, että jon­ain päivänä ns. älymys­tön edus­ta­ja puo­lus­telee islamia. Jos min­ul­ta olisi 70-luvul­la kysyt­ty, olisin vas­tan­nut, että islam on vielä paljon pöl­jem­pi kuin kristinusko.

    Kyl­lähän minä tiedän kaik­ki ne pöljyy­det, mitä liit­tyy kristi­nuskoon. Jos niitä tois­taa ja tois­taa, muut­tuuko islam jotenkin hyväksy­tym­mäk­si. Min­un mielestäni ei, mut­ta sin­un mielestäsi ilmeis­es­ti kyllä.

    Itse tosi­aan toivon, että suo­ma­lainen yhteiskun­ta pysyy seku­laa­ri­na ja että lapset saa­vat päiväkodeis­sa ja kouluis­sa tieteel­liseen maail­manku­vaan poh­jau­tu­vaa kasvatusta.

    Muis­te­len, että oma opetuk­seni oli 1960-luvun alun kansak­oulus­sa hie­man liian jyrkkää uskon­nol­lises­sa mielessä. Sel­l­aista en halu­aisi nykylapsille.

  28. Pätkä aloituk­ses­ta:

    “[… ]Ja siitä, että yhteinen usko antaa kansalle eet­tisen kood­in, jota kaik­ki nou­dat­ta­vat, ateistitkin.”

    Päin­vas­toin ihmis­ten moraal­ista kumpuaa uskon­to­jen eet­ti­nen kood­is­to. Ensin on ihmi­nen ja moraali, sit­ten uskonnot. 

    Tässä on olet­ta­muk­se­na se, että Jumala todel­lakin on sanel­lut jotkin lait. Ihmi­nen ne on sanel­lut ja Jumalan laik­si auktorisoinut.

    1. Se on kai ihan sama asia. Joka tapauk­ses­sa yhteinen uskon­to yhdis­tää yhteiseen moraa­likood­is­toon. Esimerkik­si Eli­na on kovasti vieras­tanut sitä moraa­likood­is­toa, joka islami­laisu­u­teen liittyy.

  29. osmo: Val­tionkirkkon uskon­non monop­o­lin seu­rauk­se­na suo­ma­laiset saa­vat kulut­taa huonom­paa uskon­toa ver­rat­tuna siihen, että uskon­tomarkki­nat oli­si­vat avoimet. Tästä seu­raa, että suo­ma­laiset ovat vähem­män uskon­nol­lisia kuin muuten.

    Minus­ta ihmis­ten pitäisi saa­da sel­l­aista uskon­toa kuin he itse halu­a­vat ver­rat­tuna siihen, että he kulut­taisi­vat sel­l­aista uskon­toa kuin sinä halu­at. Rikot taas ker­ran peri­aatet­tasi (jokainen tehköön mitä halu­aa, kun­han ei rajoi­ta muiden oikeut­ta samaan) vastaan.

    Uskon­nos­sa ei ole luon­nol­lista monop­o­lia eikä ulkois­vaiku­tuk­sia, joten val­tion puut­tumi­nen markki­noi­hin ei ole mitenkään perusteltua.

  30. Osmo,
    Jos noin, niin mik­si ateis­tit sit­ten sitä samaa moraa­likood­is­toa noudattaisivat?

    Ensin on ihmis­ten yhteinen moraa­likood­is­to, joka sitoo niin ateis­te­ja, agnos­tikko­ja kuin uskon­nol­lisu­u­teen taipu­vaisia. Sit­ten sen ympärille kehitetään jokin oppi ylilu­on­nol­lis­es­ta. En nyt tietys­tikään tarkoi­ta tätä kro­nol­o­gise­na järjestyk­senä his­to­ri­al­lises­sa mielessä.

    Eivät ateis­tit normis­toa nou­da­ta sen takia, että se on Jumalas­ta, vaan sik­si, että se on heistä oikein. Ei oikean ja väärän tun­nistamiseen tarvi­ta uskontoja.

  31. Tot­ta kai kaik­ki vaikut­taa kaik­keen. Ale­taanko olla melkein samaa mieltä? 

    Alun perin protestoin tätä vastaan: 

    “…yhteinen usko antaa kansalle eet­tisen kood­in, jota kaik­ki nou­dat­ta­vat, ateistitkin.”

    Toisin kuin tätä yllä, tuon uskon­non kult­tuuria muokkaa­van vaiku­tuk­sen olen toki valmis hyväksymään.

    Käytät nyt vähän sekaisin käst­teitä, henkilöko­htainen usko on tietysti eri asia kuin uskon­to tai uskonnollisuus.

  32. Olen Osmon kanssa samaa mieltä, että uskon­to muo­vaa kult­tuuria ja vaikut­taa muidenkin kuin usko­vais­ten moraa­likood­i­in. Minus­ta protes­tant­ti­nen arvo­maail­ma on ihan hyvä. Islami­lais­ten mielestä arvomme on, sanonko mistä.

    Ja jotain muu­ta vielä. Halu­an luon­non­his­to­ri­an opet­ta­jana opet­taa, että uskon­nos­sa perus­tana on sana uskoa. Tieteessä se ei riitä edes nau­run aiheek­si. Joulupuk­ista ei ole suurek­si johta­jak­si, mut­ta yhtä vahvoil­la ole­mas­saolon todis­teil­la olev­as­ta jumalas­ta näyt­tää olevan.

    Keven­nys.

    Kaikkien Pohjo­is­maid­en val­tioiden lipus­sa on risti. Entä jos rooma­laiset oli­si­vatkin hirt­täneet Jeesuk­sen, mitä näis­sä lipuis­sa olisi ristin sijaan.

  33. Sanon vielä selväsanais­es­ti, että jonkin­lainen itsesen­su­uri tup­paa tunke­maan esi­in, kun miet­tii, miten tuo­hon Soin­in­vaaran tek­sti­in vas­taisi. Yritetään kuitenkin.

    Tek­stin idea kai on ensin väit­tää, että uskon­to sinän­sä on pääosin myön­teinen osa inhimil­lisyyt­tä, ja sit­ten, että Islam ei ole mui­ta uskon­to­ja kummempi. 

    Molem­pi­in väit­teisi­in voi yhtyä — mut­ta vain suurin varauksin, kuten Soin­in­vaarakin käsit­tääk­seni antaa ymmärtää. Ker­toohan mei­dän län­si­mais­ten ihmis­ten suuri ker­to­mus nimeno­maan tari­nan ihmiskun­nas­ta, joka val­i­tuk­sen ja mod­ernisaa­tion myötä vapau­tuu taikauskon mieli­v­al­las­ta. Uskon­to onkin siis se “toinen”, jota vas­tus­ta­mal­la luomme iden­ti­teet­tiämme. Tämä pätee paradok­saalis­es­ti moni­in kristittyihinkin.

    Islami­laiset maat on suures­sa ker­to­muk­ses­samme vas­ta otta­mas­sa ensi aske­lia mod­ernisaa­tion tiel­lä. Mon­et mus­lim­it eri­tyis­es­ti län­si­mais­sa ja Turkissa ovat kuitenkin jo ihan yhtä mod­erne­ja kuin keskiver­to suomalainen.

    Mut­ta onko Islam kuitenkin uskon­to, joka jotenkin mui­ta uskon­to­ja tehokkaam­min hylkii mod­ernisaa­tio­ta? Se lie­nee mon­en pohti­ma avainkysymys.

    His­to­ria ei anna itses­tään selvää vas­taus­ta. Aikoinaan mus­lim­it oli­vat sivil­isaa­tion kärkeä. Toisaal­ta ei ole sat­tumaa, että Kemal Atatürk loi Turkin nykyisen men­estyk­sen län­si­mais­ta­mal­la maan. Turk­ki onkin esimerk­ki siitä, että mod­ernisaa­tio ja Islam sopi­vat samaan maa­han — vaik­ka ei vieläkään ihan sopuisasti.

    “Hal­la-aho­laises­sa” maail­manku­vas­sa Pari­isin, Malmön jne. lähiöi­den mel­lakat ker­to­vat ihan muu­ta. Mik­si vaikka­pa suo­ma­lais­si­ir­to­laiset Malmössä eivät jär­jestäneet aikoinaan mel­lakoi­ta, heit­elleet polttopulloja?

    Tässä kohdin odot­te­len turhaan, että joku suuri oival­lus selit­tää ris­tiri­itaisen informaation. 

    En kek­si muu­ta kuin vedo­ta niihin kyse­ly­i­hin, jois­sa enem­mistö immi­grant­timus­limeista ilman muu­ta halu­a­vat inte­groitua eli omak­sua paikalliset arvot. 

    Samaan aikaan pienehkö vähem­mistö euroop­palai­sista mus­limeista ihan­noi väki­val­taisia jihadis­te­ja. Mut­ta kun mus­lime­ja on miljoo­nia, pieni vähem­mistökin saat­taa olla kym­meniä tuhan­sia, kuten Bri­ta­ni­as­sa joskus 2002 tehdyssä kyselyssä kävi ilmi.

  34. Osmo, vaik­ka uskon­nol­la olisin myön­teisiä ulkois­vaiku­tuk­sia, se ei silti merk­itse sitä, että uskon­non pitäisi antaa vaikut­taa suo­raan poli­ti­ikkaan. Päin­vas­toin olen sitä mieltä, että uskon­non vaiku­tuk­set ovat parhai­ta, kun se saa vaikut­taa yhteiskun­nas­sa epäsuorasti.

    Kokon­aan toinen jut­tu sit­ten on, että uskon­to on ytimeltään itse asi­as­sa spir­i­tu­ali­teetin organ­isoi­tu­mista. Uskon­to­han syn­tyy niin, että ensin joidenkin ihmis­ten numi­noosit (C.G. Jun­gin ter­mi) eli nimet­tömät ja muo­toa vail­la ole­vat koke­muk­set saa­vat käsit­teel­lis­es­ti ja kul­tu­uris­es­ti tulk­i­tun muodon. Sen jäl­keen seu­raa­jat sit­ten edelleen jatka­vat usko­musjär­jestelmien ja rit­u­aal­is­ten muo­to­jen kehit­telemistä niiden ympärille. Näin siis alku­peräi­nen hen­gelli­nen koke­mus peito­taan pak­sul­la ker­roksil­la teol­o­gisia seli­tuk­siä ja rit­u­aal­isia muo­to­ja, joi­ta sit­ten mon­et ihmiset pitävät tarpeellisina. 😉

  35. Jas­sulle:
    Se, että fun­da­men­tal­isti­nen uskon­nol­lisu­us sik­iää taka­pa­juisel­la maaseudul­la, ei ole min­un keksin­töni. Viimek­si tämän väit­teen esit­ti Helsin­gin Sanomat kom­men­toidessaan Tale­ban-val­taa Pak­istanin maaseudul­la. Taka­pa­juiseen maaseu­tu­un liit­tyy suuri luku­taidot­to­muus. Täl­laista ei Suomes­sa ole ollut liki sataan vuo­teen, mut­ta oli vielä sata vuot­ta sitten.

    Jyrkkä uskon­nol­lisu­us elää luku­taidon jäl­keenkin syr­jäisel­lä maaseudul­la parem­min kuin suurkaupungeis­sa; esim USA:n raa­mat­tuvyöhyk­keel­lä parem­min kuin New Yorkissa.

  36. Osmo kir­joit­ti:

    Jyrk­in­tä uskon­nol­lisu­us on aina ollut taka­pa­juisel­la maaseudul­la. Van­hoil­lis­laes­ta­di­o­laiset nyt esimerkiksi

    Hmph…tarkoitit siis Pakistania?

  37. Yksi seli­tys sille, että suo­ma­laiset Ruot­sis­sa sopeu­tu­i­v­at, on hyvinkin yksinker­tainen: iso osa Ruot­si­in muut­taneista osasi ainakin aut­tavasti puhua ruotsia. 

    Minus­ta sitä, miten kris­ti­tyt luke­vat Raa­mat­tua tai mus­lim­it Koraa­nia ei oikein voi rin­nas­taa. Kris­ti­ty­ille VT on kuitenkin ennen kaikkea taus­taa ja kon­tek­sti sille, mil­laises­sa maail­mas­sa Jeesus sanomaansa levit­ti. UT:ssa on puolestaan mon­en­laista tek­stiä siitä, miten kris­ti­tyn pitäisi VT:iin (laki­in) suh­tau­tua. Kris­ti­tyt fun­da­men­tal­is­tit yrit­tävät löytää esimerkik­si Paavalin tek­steistä jonkin­laista lakia, mut­ta heil­lä tun­tuu menevän Paavalin varsi­nainen sanoma Kris­tuk­ses­ta vapaut­ta­jana täysin ohi. 

    Parem­pi rin­nas­tus olisi ehkä, miten juu­ta­laiset nykyään VT:iin suh­tau­tu­vat vs. miten mus­lim­it suh­tau­tu­vat Koraaniin.

    Se on mie­lenki­in­toinen kysymys, kumpi oli ensin moraali vai uskon­to. Sen kai on tun­nus­tanut ateisti­nenkin tiedemies, että yht­enäisen moraa­likood­is­ton ylläpi­to on ollut aika pitkälti uskon­tokun­tien varassa.

  38. Uskon­toi­hin liit­tyy myös tuhoisia piirteitä. Ne tar­joa­vat häikäilemät­tömil­lä räikeän mah­dol­lisu­u­den käyt­tää hyväk­si toisen nai­ivia uskoa. Mika Wal­tari kuvasi tätä jo Sinuhessa. 

    Kokon­aan toinen jut­tu sit­ten on, että uskon­to on ytimeltään itse asi­as­sa spir­i­tu­ali­teetin organisoitumista.

    Minus­ta Mika Wal­tarin Sin­uhe kuvaa uskon­non eline­hto­ja hienos­ti. Siinä on hem­mo, jolle Jumala puhuu — ehkä epilep­sian takia tai … kuka tietää. Hem­mo sat­tuu ole­maan faarao, joten hän pystyy pakot­ta­maan näkyn­sä uskon­nok­si. Tai siis ei pysty, kos­ka käy ilmi, että uskon­to onkin val­tarakenne, joka men­estyy tar­joa­mal­la mas­soille perin­net­tä ja me-henkeä. Ja leipääkin hätäti­las­sa. Usko Atoni­in tuhoaa yhden uskon­non perus­funk­tioista, joka tietysti on yhteisön ylläpi­to. Egyp­ti syöksyy kaaokseen.

    Uskon­toti­eteil­i­jä Wal­tar­il­la oli käsit­tääk­seni myös tarkoi­tus ker­toa yksi­ju­malaisu­ud­es­ta ja siitä, miten sen aika ei ollut vielä tul­lut. Uskon­non his­to­ri­a­han on uskon­nok­si kut­su­tun ide­olo­gian uni­ver­sal­is­tu­misen his­to­ri­aa. “Me, Jumalan lapset, ihmiset” ei enää tänään tarkoi­ta tuhan­sia ja tuhan­sia pikkuheimo­ja. Kehi­tys on ollut tuskaisa. Luke­mat­to­mia jumalia ja siten iden­ti­teet­te­jä on tuhot­tu. Islamia voi miet­tiä tässäkin mielessä.

    Anti­ikki­in sijoit­tuvis­sa romaaneis­saan Wal­tari ker­too myös tuos­ta uni­ver­sal­is­tu­mis­es­ta (tai siis mikä se sana on?). Mikael-kir­jois­saan hän ottaa kan­taa Islami­in hyvinkin myönteisesti.

    Täy­tyy kuitenkin varoit­taa, että meikäläis­es­tä Wal­tari oli kova jut­tu tuos­sa alle parikymp­pisenä eli kovin kauan sit­ten. Myöhem­min en ole jak­sanut lukea. Mah­doinko ymmärtää edes suurin piirtein oikein?

  39. “Kaik­ki kult­tuu­rit ovat muo­dosta­neet uskon­to­ja. Jos uskoo evoluu­tioon, joutuu myön­tämään, että uskon­nol­la on olta­va jokin yksilön, hei­mon tai lajin men­estys­tä edis­tävä piirre tai on sel­l­ainen ainakin ollut.”

    Uskon­to on alkukan­tainen yri­tys selit­tää mail­maa, taudeista tähti­in, alus­ta lop­pu­un, ja sen juuret ovat ajas­sa jol­loin ei ollut tietoa kaukop­utk­ista tai mikroskoopeista tai niiden avar­ta­mas­ta ymmär­ryk­ses­täkään. Jos mitään, uskon­to — ani­mis­teista mono­tis­tei­hin — on todiste ihmisen halus­ta ymmärtää mail­maa, mis­sä hän elää. 

    Jos­sain vai­heessa niiden, joiden on kat­sot­tu edus­ta­van korkein­ta tietoa maail­man rak­en­teesta, on annet­tu kir­joit­taa lakejakin.

    “Kirkon ope­tus taas muut­tuu ajan mukana.”

    Toki, mut­ta usein kovin jälk­i­jät­töis­es­ti mil­tei aina niin, että kun­han ihmiset ovat muut­tuneet moraalisem­mik­si tai suvait­se­vaisem­mik­si niin kirkkokin on pakotet­tu muut­ta­maan kantaansa.

    Aja­tus, että kirkko olisi moraalin var­ti­ja ja aset­ta­ja on huolestut­ta­va. Ihmi­nen kykeni ole­maan hyvä jo Pla­tonin aikoina. Eikä filosofia ole uskos­ta syntynyt.

  40. Tomi Ahti kir­joit­ti: “Tässä kohdin odot­te­len turhaan, että joku suuri oival­lus selit­tää ris­tiri­itaisen infor­maa­tion. En kek­si muu­ta kuin vedo­ta niihin kyse­ly­i­hin, jois­sa enem­mistö immi­grant­timus­limeista ilman muu­ta halu­a­vat inte­groitua eli omak­sua paikalliset arvot. Samaan aikaan pienehkö vähem­mistö euroop­palai­sista mus­limeista ihan­noi väki­val­taisia jihadisteja. ”

    Syyt joidenkin radikalisoi­tu­miseen ovat yhteiskun­nal­lisia. Kun maa­han­muut­ta­jien annetaan ghet­toutua, kuten Pari­isin lähiöis­sä, se syn­nyt­tää vastareak­tiona jyrkkää uskon­nol­lisu­ut­ta. Ratkaisuna on riit­tävä sosi­aal­i­tur­va, seg­re­gaa­tion ehkäisem­i­nen kaupunkisu­un­nit­telul­la sekä sosi­aaliset ohjel­mat, joil­la kotou­tu­mista parannetaan.

  41. Tämän kaskun luin josksu 60-luvun alus­ta Val­i­tu­ista Paloista:

    Pas­ri keskustelee erään seu­rakun­ta­laisen­sa kanssa:

    - Sanokaa­pa, mikä pitää maanvil­jeljä Jonesin
    pois­sa kirkos­ta. Ettei se vain ole liberalismi?

    - Ei. Jotain vielä paljon pahempaa.

    - Ei kai sen­tään sosialismi?

    - Ei. Jotain vielä paljon pahempaa.

    - Älkää vain sanoko, etä se olisi ateismi.

    - Ei. Jotain vielä paljon pahempaa.

    - Mikä voisi olla pahempaa kuin ateismi!

    - Se on reumatismi.

  42. Ensin­näkin, sel­l­ainen johtopäätös että kos­ka joku on omi­naisu­us on luon­non­va­lin­nan seu­raus­ta niin se on opti­maa­li­nen omi­naisu­us, on oppikir­ja­mainen virhep­äätelmä perin­nöl­lisyysti­eteis­sä. Toisek­si, uskon­non perus­teena se että siitä on psykol­o­gis­es­ta hyö­tyä on avoin val­takir­ja toivea­jat­telu­un. Kol­man­nek­si, se Jeesus johon minä en usko ei ole mikään self help guru joka paran­taa sek­sielämääni, ter­veyt­täni, var­al­lisu­ut­tani vaan sielun pelastaja.

    Neljän­nek­si, minä en ihan heti kek­si yhtään uskon­toa tai aatet­ta jota ei olisi käytet­ty väki­val­lan ja alis­tamisen oikeu­tuk­seen. Ihmisen kyky selit­tää itselleen murhan­hi­mon­sa, laiskuuten­sa, itsekkyyten­sä ja val­lan­hi­mon­sa korkeam­mil­la päämääril­lä on raja­ton. Vas­ten­mielisim­mät poli­it­ti­soidun fun­da­men­tal­is­min lajit ovat käytän­nössä väki­val­taista fasis­mia eri kuoris­sa, se että sotke­taanko asi­aan uskon­to, rotu, tai muu yhdis­tävä ja niistä alem­piar­voi­sista erot­ta­va tek­i­jä on sat­tuman­varaista ja irrel­e­vant­tia. Fasis­mia vas­taan voidaan vas­taavasti käyt­tää uskon­toon, rotu­un, kansal­lisu­u­teen, tms. liit­tyvää humaan­im­paa ident­tiä, mut­ta tästä ei seu­raa että ko. ryh­mäi­den­ti­teet­ti olisi esim. demokra­t­ian tai oikeusval­tion kannal­ta välttämätön.

    1. tpyy­lu­o­ma­lle:
      Oikeas­t­aan ei ole olen­naista, onko uskon­to tarpeelli­nen tai opti­maa­li­nen. Olen­naista on, että ihmis­ten taipumus uskon­nol­lisu­u­teen on tosi­a­sia, joka on syytä ottaa huomioon, vaik­ka ei siitä pitäisi.
      Yleen­sä ne omi­naisu­udet, joi­ta evoluu­tio on tuot­tanut, ovat hyödyl­lisiä, mut­ta toki lajin sisäi­nen kil­pailu voi tuot­taa riikinkukon pyrstöjä, joista ei ole kuin hait­taa. Ihmiskun­nan eli­nolot ovat muut­tuneet viime aikoina niin voimakkaasti, että siitä, että jokin asia on ollut hyödylli­nen, ei voi vetää sitä johtopäätöstä, että se olisi sitä edelleen.

  43. Juhana Har­ju:
    “Syyt joidenkin radikalisoi­tu­miseen ovat yhteiskun­nal­lisia. Kun maa­han­muut­ta­jien annetaan ghet­toutua, kuten Pari­isin lähiöis­sä, se syn­nyt­tää vastareak­tiona jyrkkää uskon­nol­lisu­ut­ta. Ratkaisuna on riit­tävä sosi­aal­i­tur­va, seg­re­gaa­tion ehkäisem­i­nen kaupunkisu­un­nit­telul­la sekä sosi­aaliset ohjel­mat, joil­la kotou­tu­mista parannetaan.”

    Ja PIM!, yksilön vas­tuu pois­tui ja tilalle tuli yhteiskun­ta. Miten paljon ihmisille pitää syytää rahaa jot­ta sosi­aal­i­tur­va on riittävä?

  44. Ran­skan mallia pidän eri­tyisen epäon­nis­tuneena. Se on johtanut yksiar­voiseen, suvaise­mat­tomaan yhteiskun­taan, jos­sa esim. kouluis­sa omaa uskon­nol­lisu­ut­taan ei saa osoittaa. 

    Uskon­nol­lisu­us ja kirkko pitää nähdä eril­lis­inä ilmiöinä. Uskon­nol­lisu­us on pääosin yksilölli­nen asia. Sen sijaan kirkon tai muun uskon­nol­lisen yhteisön vah­va näkyvyys yhteiskun­nas­sa moni­ar­vois­taa keskustelua sil­lä edel­ly­tyk­sel­lä, että toimi­va maalli­nen hallinto on. Jos val­ta keskit­tyy voimakkaasti uskon­nol­liselle organ­isaa­ti­olle, ollaan tietysti jälleen vaaras­sa joutua yksiar­voiseen malliin. 

    Uskon­nol­lis­ten organsaa­tioiden val­ti­ol­lisu­us on mah­ta­va vakaut­ta­va tek­i­jä. Moraalin perus­tak­si ei todel­lakaan voi ajatel­la mitään van­haa kir­joi­tuskokoel­maa ilman, että vas­tu­ulliset ja koulute­tut teolog­it tulk­it­se­vat ja ohjaa­vat, miten ja mihin näitä tek­ste­jä voidaan käyt­tää ja mihin ei, ja minkälaiseen toim­intaan uskon­non­nol­lisu­ut­ta voi suun­na­ta yhteiskun­nan kannal­ta kestäväl­lä taval­la. Sik­si islam olisi hyvä pikimiten saa­da val­tion uskon­nok­si luter­i­laisu­u­den ja ortodok­sisu­u­den rinnalle. 

    On hyvä että jo nyt yhteiskun­ta mak­saa kouluis­sa mus­lim­ien uskon­nonopetuk­sen, tämä on erit­täin tärkeää tur­val­lisu­ut­ta ajatellen tule­vaisu­udessa: kenen leipää syöt, sen laulu­ja laulat. Malli hyvin suo­ma­laisu­u­teen sopeu­tuneesta islamista meil­lä sitä pait­si on jo tataareissa. 

    Yhteisöveroista ei tarvit­sisi luop­ua, yhteisöt voisi­vat itse päät­tää mille rek­siteröi­tyneelle organ­isaa­ti­olle yhteisöveron halu­a­vat mak­saa. Rin­nal­la voisi olla myös uskon­to­jen ulkop­uo­li­nen rahas­to mm. sosi­aal­i­tur­van täy­den­tämiseen ja kult­tuuri­his­to­ri­al­lis­es­ti arvokkaiden raken­nusten suo­jelu­un, mitä kirkot olen­nais­es­ti tekevät. 

    Moraali lie­nee ennen uskon­toa, mut­ta vaiku­tus on kak­sisu­un­tainen. Yhteisön moraali saa vah­van ilmauk­sen uskon­nos­sa, kuten jo Emil Durkheim osoit­ti: Olen aasialais­ten ystävieni kanssa keskustel­lut paljon moraal­ista. Kir­jan uskon­not, nämä kolme monoteis­mia, luo­vat poh­jan siihen, että oikea toim­inta on yksilön oman­tun­non asia. Aasialainen ei useinkaan ajat­tele näin, vaan keskeisem­mäk­si nousee mah­dol­liseen kiin­ni­jäämiseen liit­tyvä sosi­aa­li­nen häpeä. Täl­lä erol­la on suuri vaiku­tus koko yhteiskun­nan toim­intailmapi­iri­in, enkä mene sanomaan että toinen olisi yksiselit­teis­es­ti toista parem­pi: Siinä kun (stereo­tyyp­pinen) aasialainen suh­tau­tuu lakei­hin ja normei­hin jopa välin­pitämät­tömästi, on ajat­telu toisaal­ta jous­tavam­paa ja prag­maat­tisem­paa, vähem­män mus­tavalkoista ja luokittelevaa. 

    Myös kris­til­lis­ten kirkko­jen sisäl­lä vaiku­tus ajat­telu­un näkyy ohi varsi­naisen uskon­nol­lisu­u­den: on eri asia olla kato­li­nen ateisti, ortodoksi­nen ateisti, luter­i­lainen ateisti,…

  45. Riit­ta: “Se on mie­lenki­in­toinen kysymys, kumpi oli ensin moraali vai uskon­to.” On kai tun­nustet­ta­va, että jopa apinoil­la on prim­i­ti­ivistä moraalia, johon kuu­luu jonkin­lainen oikeu­den­mukaisu­u­den vaa­timus: öykkärit pan­naan kuri­in ja heikom­pia puo­lus­te­taan. Tämä ei mene ollenkaan niin, että uskon­to on moraalin ajalli­nen tai loogi­nen lähtöko­h­ta — ellei nyt sit­ten väitetä, että apinoil­lakin on uskon­toa. Viime aikoina on ollut näyt­tävästi esil­lä esimerkik­si tämä juttu: 

    http://www.nytimes.com/2007/03/20/science/20moral.html?_r=1&pagewanted=2

  46. Har­ri Paavola: “Ja PIM!, yksilön vas­tuu pois­tui ja tilalle tuli yhteiskun­ta. Miten paljon ihmisille pitää syytää rahaa jot­ta sosi­aal­i­tur­va on riittävä?”

    Ei. Se on sin­un tulk­in­tasi. Mielestäni yksilöl­lä on aina vas­tuu, mut­ta on viisaut­ta tun­nus­taa tosi­asi­at. De fac­to on niin, että radikaali islamis­mi län­si­mais­sa kumpuaa sosi­aalis­es­ti ja taloudel­lis­es­ti kur­jista oloista. Ja kun poli­ti­ikan toim­intapi­iri on ensisi­jais­es­ti yhteiskun­nalli­nen, poli­itikko­jen pitää tehdä yhteiskun­nal­lisia ratkaisuja.

  47. Syyt joidenkin radikalisoi­tu­miseen ovat yhteiskun­nal­lisia. Kun maa­han­muut­ta­jien annetaan ghet­toutua, kuten Pari­isin lähiöis­sä, se syn­nyt­tää vastareak­tiona jyrkkää uskonnollisuutta.

    Olen samaa mieltä. Ver­tailu “vapaaseen” Yhdys­val­toi­hin ker­too jotain. Leo­nen Suuri gang­ster­iso­ta kuvaa hienos­ti New Yorkin juu­ta­lais­ten “radikalisoi­tu­mista”. Nykyään “sula­tusu­u­nis­sa” eri­tyis­es­ti uusim­mat tulokkaat eli mek­siko­laiset radikalisoitu­vat hur­jaa vauh­tia. Jos siis “radikalisoi­tu­misel­la” tarkoite­taan väki­val­taista piit­taa­mat­to­muut­ta val­tion ylläpitämistä säännöistä.

    Hyv­in­voin­ti­val­tio Ruot­sis­sa tilanne on paljon parem­pi. Mamu­jen­git polt­tel­e­vat roskik­sia mut­ta käyvät har­voin sivullis­ten kimppuun.

    Suomes­sa eivät edes polt­tele roskik­sia, mut­ta lait­ta­vat seka­jätet­tä paperiroskik­seen, mikä on todel­la ärsyttävää.

    Ratkaisuna on riit­tävä sosi­aal­i­tur­va, seg­re­gaa­tion ehkäisem­i­nen kaupunkisu­un­nit­telul­la sekä sosi­aaliset ohjel­mat, joil­la kotou­tu­mista parannetaan.

    Jotain tuol­laista minäkin toivon, mut­ta ei tai­da rahat riit­tää, kun ei ole muual­lakaan riit­täneet. Kaupunkisu­un­nit­telukin on luul­tavasti tais­telua tuulimyl­lyjä vas­taan, kun keskilu­okkaa ei voi kuitenkaan estää muut­ta­mas­ta pois “slum­mi­u­tuvil­ta” alueil­ta (lain­aus­merkeis­sä kos­ka oikeasti esim. Turun Lauste on ihan muka­van oloinen alue).

    Että jos edes Ruot­si tai Kana­da ei … Täy­tyy vain toivoa, että tänne pää­tyy jengiä, joka kokee vaikeat olot haas­teena, ei syynä radikalisoitua.

  48. Osmo sanoo, että oikeas­t­aan ei ole olen­naista, onko uskon­to tarpeelli­nen tai opti­maa­li­nen. Olen­naista on, että ihmis­ten taipumus uskon­nol­lisu­u­teen on tosi­a­sia, joka on syytä ottaa huomioon, vaik­ka ei siitä pitäisi.

    Kysymys Osmolle. Mil­lä sinä todi­s­tat ihmisen perin­nöl­lisen taipumuk­sen uskon­nol­lisu­u­teen. Minä tulk­it­sen näke­myk­sesi uskon­toon, että ihmisen taipumus uskon­nol­lisu­u­teen on tosiasia.

    Mik­si uskon­so­dat, kansan­murhat, kivit­tämiset, suvivir­ret …Minus­ta vas­taus­ta pitäisi hakea heiltä, jot­ka hau­ta­si­vat omat vaina­jansa jo kauan sit­ten tuon­puoleisen toivos­sa. Sitä vas­taus­ta emme koskaan saa.

    Minä uskon joulupukki­in, kunnes todis­tat­te, että hän­tä ei ole ole­mas­sa. Todis­tu­saineis­to jumalien ole­mas­saolosta on teil­lä, ei minulla.

  49. Oikeas­t­aan ei ole olen­naista, onko uskon­to tarpeelli­nen tai opti­maa­li­nen. Olen­naista on, että ihmis­ten taipumus uskon­nol­lisu­u­teen on tosi­a­sia, joka on syytä ottaa huomioon, vaik­ka ei siitä pitäisi.

    Tästä “uusateis­min” kärkinelikosta(Dawkins, Den­nett, Hitchens ja Har­ris) ainakin Sam Har­ris on puhunut osin samas­ta asi­as­ta. Ateis­mi ei tarkoi­ta hänen mielestään kaiken mys­ti­ikan ja uskon­nol­lisen koke­muk­sen “kieltämistä” tai “tuomit­semista”. Hän on ajat­telee, että ihmis­ten uskon­nol­liset tarpeet voidaan tyy­dyt­tää ilman dog­maat­tista uskon­toa. Jumalaa ei tarvi­ta uskon­nol­liseen koke­muk­seen. Aiheesta lisää esimerkik­si hänen kir­joituk­ses­saan,. Killing the Bud­dha.

  50. Alku­un pieni omako­htainen tositarina:

    Itse olen riit­tävän ateis­tis­es­ta per­heestä, etten ole ikinä kirkkoon kuu­lunut, mut­ta tästä huoli­mat­ta olen koulus­sa joutunut käymään per­inetisil­lä uskon­non­tun­neil­la (80-luvul­la Uudel­la­maal­la), mikä ei ollut tyystin ongel­ma­ton­ta. Mielestäni oli jo sil­loin moraalis­es­ti väärin opet­taa (pelotel­la) alle kym­men­vuo­ti­aalle koko koul­u­laitok­sen auk­tori­teetil­la, että ilman kastet­ta hän joutuu hel­vetti­in. Tuo oli ainakin min­un opet­ta­jani (joka kuu­lui iso­van­hempi­eni sukupolveen) suvait­se­vainen kan­ta kyseiseen asi­aan, samal­la kun hän pain­ot­ti, että kenenkään henkilöko­htaisen uskon loukkaami­nen ja kyseenalais­t­a­mi­nen on moraalit­tom­inta mitä tehdä saat­taa. No, opin­pa kaksi­nais­moral­is­mia, ja onhan sekin jotain. 

    Peri­aat­teessa nykyi­nen val­tiokirkko on toki lois­ta­va tapa maal­lis­taa usko. En ymmär­rä mik­si usko­vat toivo­vat tätä. 

    Kuten omako­htais­es­ta ker­to­muk­ses­ta saat­taa päätel­lä, en anna alis­taa omaa las­tani uskon­non opetuk­selle, mut­ta samal­la ihmette­len, miten yhteiskunnl­ta löy­tyy resursse­ja opet­taa eri sort­tisia elämänkat­so­muk­sia kas­vavalle ihmis­ten kir­jolle. Vai olsiko viisam­paa lopet­taa uskon­toon sidot­tu opteus kokon­aan ja lisätä historian/yhteiskuntaopin/kulttuurihistorian ope­tus­ta ja antaa kirkko­jen itse opet­taa uskonkap­paleis­taan, mikäli niin tahtovat?

  51. Onko ihmisel­lä tosi­aan taipumus uskon­nol­lisu­u­teen? En minä ainakaan ole siitä ihan heti vakuuttunut. 

    Ihmisel­lä on taipumus selit­tää maail­maa, luokitel­la asioi­ta, löytää syy- ja seu­raus­suhtei­ta kaaok­seen. Ja kun oma jär­ki ei aivan riitä, ote­taan avuk­si ylilu­on­nol­liset voimat. 

    Ihmisel­lä on myös taipumus defens­sei­hin. Suurin pelkomme on kuole­man pelko. Mikä tor­juisi sitä tehokkaam­min kuin vank­ka käsi­tys siitä, että koko ilmiötä ei ole ole­mas­sa. Olen kuolema­ton, mikäs tässä ollessa.…

    Eli ihmisen taipumus uskon­nol­lisu­u­teen on erään­lainen fak­tori, joka muo­dos­tuu monista muut­tu­jista, joiden takana on eri­laisia inhimil­lisiä tarpei­ta. On ihan sopimuskysymys, että tätä fak­to­ria kut­su­taan taipumuk­sek­si uskon­nol­lisu­u­teen. Se voisi olla jotain muutakin. 

    Uskon­nol­li­sis­sa (etenkin karis­maat­ti­sis­sa liikkeis­sä) tilaisuuk­sis­sa hoetaan jatku­vasti mm. kuin­ka jokainen kel­paa Jeeskuk­selle juuri sel­l­aise­na kuin on. Sehän on kovin palk­it­se­va aja­tus ihmiselle, joka ei oikein muuten tun­nu kenellekään kel­paa­van. Tässä vai­heessa jo laulat­taa, ellei ala jopa kielil­lä puhuminen. 

    Ei tämä ihmi­nen ole taipu­vainen uskon­nol­lisu­u­teen, vaan hän hakee arvos­tus­ta ja rakkautta. 

    Ateis­tikodin kas­vat­ti on toden­näköis­es­ti itsekin ateisti. Mikäli uskon­nol­lisu­us olisi syn­nynäi­nen taipumus, niin luulisi, että ympäristön vaiku­tus ei olisi niin vahva.

  52. Tuos­ta evoluu­tio­höm­pästä vielä: 

    Ensin­näkin evoluu­tio­ta ei pitäisi vetää mukaan keskustelui­hin, jot­ka koske­vat ihmis­lu­on­toa ilman pätevää syytä ja hyviä perustelui­ta. Evoluu­ti­ol­la voi nimit­täin perustel­la melkein minkä tahansa väit­teen. Meto­di on seuraava: 

    -huo­mataan ruokatun­nil­la Foru­mis­sa, että pääasi­as­sa naiset shoppailee, 

    -men­nään kahvitauolle

    -mietiskel­lään, minkälaista elämää ihmisy­hteisöt viet­tivät noin 5 000 000 — 50 000 vuot­ta sit­ten savannilla, 

    -uno­hde­taan, että siitä ei tiede­tä mitään,

    -soite­taan Hesarin tiedetoim­i­tuk­seen ja ker­ro­taan, että naiset shop­pailee, kos­ka hei­dän esiäid­it keräilivät banaaneja

    -annetaan ymmärtää, että naiset on tuomit­tu veden­paisumuk­sen edessäkin shoppailemaan. 

    Toisek­si, evoluu­tion vaiku­tus ihmiseen on läh­es aina epä­suo­ra ainakin kahdel­la tavalla: 

    1) per­imä välit­tyy kult­tuurin (merk­i­tys­ten) kautta,

    2) evoluu­tion yhteen tarkoituk­seen luo­mat taipumuk­set vaikut­ta­vat muuhun käyttäytymiseen.

    Uskon­non men­estys saat­taa kyl­lä selit­tyä evoluu­ti­ol­la, mut­ta sil­loin kyseessä on kulttuurievoluutio. 

    Uskon­non syn­nys­tä sanois­in, että syitä täy­tyy olla monia, kos­ka uskon­to palvelee monia tarkoituk­sia. Syyt kumpua­vat jos­sain määrin ihmiskun­nan yhteis­es­tä per­imästä, muuten uskon­non kaltaiset aat­teet eivät olisi läh­es uni­ver­saale­ja. Jotain arvauk­sia on siitä, mis­tä uni­ver­saaleista omi­naisuuk­sista puhutaan. Altru­is­mi yhdis­tet­tynä taipumuk­seemme mieltää maail­ma ker­to­muksi­na voisi olla hyvä ehdokas

  53. Har­ju: “Uskon­to­han syn­tyy niin, että ensin joidenkin ihmis­ten numi­noosit (C.G. Jun­gin ter­mi) eli nimet­tömät ja muo­toa vail­la ole­vat koke­muk­set saa­vat käsit­teel­lis­es­ti ja kul­tu­uris­es­ti tulk­i­tun muodon. Sen jäl­keen seu­raa­jat sit­ten edelleen jatka­vat usko­musjär­jestelmien ja rit­u­aal­is­ten muo­to­jen kehit­telemistä niiden ympärille.”

    On hiukan häm­men­tävää, miten Har­ju näin yhtäkkiä tietää, kuin­ka suuret maail­manuskon­not syn­tyvät. Olitko oikein paikan pääl­lä seu­raa­mas­sa? Eikö uskon­nol­lis­ten ilmiöi­den yhteiskun­nal­li­sista seu­raa­muk­sista pitäisi voi­da puhua ilman että ote­taan kan­taa syntyprosesseihin?

  54. Juu­ta­laisu­u­den, kristi­nuskon ja islamin siveysop­pi on käytän­nössä samaa asi­aa. Mah­dol­liset erot löy­tyvät kan­nat­ta­jien maal­lis­tu­misen asteessa.

    Aasian uskon­not ja filosofi­at sekä luon­nonuskon­not ovat sit­ten ihan eri pla­nee­tal­ta. Ne eivät har­joi­ta lähetystyötä, joten niitä ei meil­lä pelätä. Mut­ta esim vapaamielisem­pää suh­tau­tu­mista esim sek­suaal­isu­u­teen pahek­su­taan tutus­ta moraa­likood­ista läh­tien. Pohjo­is­mainen sosialidemokra­tia on hyvin luter­i­lainen ja naa­puria valvo­va aate.

  55. Jor­ma­nen:
    “Juu­ta­laisu­u­den, kristi­nuskon ja islamin siveysop­pi on käytän­nössä samaa asi­aa. Mah­dol­liset erot löy­tyvät kan­nat­ta­jien maal­lis­tu­misen asteessa.

    Aasian uskon­not ja filosofi­at sekä luon­nonuskon­not ovat sit­ten ihan eri pla­nee­tal­ta. Ne eivät har­joi­ta lähetystyötä, joten niitä ei meil­lä pelätä.”

    Jor­masen kom­ment­ti­in pieni korjaus:
    Juu­ta­laiset eivät har­joi­ta lähetystyötä.

  56. Arto Tuki­ainen kir­joit­ti: “On hiukan häm­men­tävää, miten Har­ju näin yhtäkkiä tietää, kuin­ka suuret maail­manuskon­not syntyvät.”

    Pitäisi tietysti olla selvää, että kysymys oli min­un tulkin­nas­tani. Jos et pidä tulk­in­taani arvokkaana, voit jät­tää sen omaan arvoonsa.

    Taneli Salo­vaara kir­joit­ti: “Mielestäni oli jo sil­loin moraalis­es­ti väärin opet­taa (pelotel­la) alle kym­men­vuo­ti­aalle koko koul­u­laitok­sen auk­tori­teetil­la, että ilman kastet­ta hän joutuu helvettiin.”

    Suurin osa suo­ma­lai­sista on joutunut toden­näköis­es­ti painiskele­maan sen negati­ivisen ehdol­lis­tamisen kanssa, jota esimerkik­si luter­i­lainen uskon­nonope­tus on mei­hin juur­rut­tanut. Täl­lä en tarkoi­ta sitä, että suh­tau­tu­isin kokon­aan kiel­teis­es­ti uskon­toon, mut­ta ne per­in­teet, joi­ta siir­rämme lap­sille, eivät ole aina puh­tai­ta painolastista.

  57. Eli­nan viimeisin ja Tomi Ahdin kom­ment­ti ovat main­ioi­ta. Eli­naa mukaillen, uskon­not noin yleen­sä ovat niin mon­imuo­toisia että uskon­non roolista noin yleen­sä puhumi­nen on aika toiv­o­ton­ta. Eli kat­ta­vat joskua ja joitakin sel­l­ai­sista elä­manalueista kuin lain­säädän­tö, sukupuoli­eti­ik­ka, elin­tarvike­hy­gien­ia, taide, koulu­tus, jne. Ehkä mod­ernin maail­man ja van­ho­jen uskon­to­jen tör­mäys juuri siitä että nykyään nuo pyritään erottamaan.

    Ahdin mak­si­i­mi, että evoluu­tion käyt­töä käyt­täymisen selit­täjänä on syytä vält­tää ilman päte­viä perustei­ta on mielestäni hyvä neu­vo. Evoluu­tioseli­tyk­set ovat hyvin hel­posti tau­tol­o­gisia ja epäin­for­mati­ivisia. Esim. maal­lis­tu­mis­es­ta voitaisi­in vetää johtopäätös että ihmisil­lä on syn­näi­nen taipumus pyrk­iää eroon uskon­nos­ta, siinä kuin voidaan väit­tää että usko­vaisu­us on syn­nyn­näistä. Olen­naisem­paa on se, että jos nyt empi­iris­es­ti maail­ma on täyn­nä usko­vaisia, niin ei tähän nyt kyl­lä lisää juuri mitään tietoa se että tode­taan sen ole­van synnynnäistä.

  58. Joku tuos­sa ehdot­ti, että kris­til­lisperäis­ten vapaapäivien sijas­ta jokainen saisi pitää vapaansa sil­loin kun halu­aisi. Aja­tus on kiin­nos­ta­va, mut­ta siinä tulee väistämät­tä ainakin seu­raa­van­laisia ongelmia:
    — jotkin vapaapäivät osu­vat välil­lä viikolle, välistä viikon­lop­pu­un; työ­nan­ta­japuoli tuskin riemas­tuu, jos nämä kaik­ki pitää saa­da arkipäiville
    — kaup­po­jen viras­to­jen yms. auki­o­lo, jos kovin moni halu­aa kuitenkin pitää sen vapaansa esimerkik­si 24.–26.12.
    — niil­lä aloil­la, mis­sä tehdään jo nyt juh­lapy­hinä töitä, työn­tek­i­jät tuskin riemas­tu­vat, jos juh­lapy­hinä mak­set­tavista lisistä täy­tyy luopua

    Taneli Salo­vaara ihmetteli, mik­si val­tionkirkko on mon­en usko­van (kuten min­un) mielestä oikein hyvä jut­tu. Pohjim­mainen syy on se, että halu­an elää yhteiskun­nas­sa ja kuu­lua kirkkoon, mis­sä voin viedä lapseni kas­teelle, käy­dä kiiras­torstaina ehtool­lisel­la tai joulu­na laula­mas­sa kauneimpia joul­u­laulu­ja tekemät­tä asi­as­ta sen suurem­paa numeroa. Siis sel­l­aises­sa yhteiskun­nas­sa, mis­sä uskon­nol­lisu­us ei väistämät­tä tarkoi­ta jäsenyyt­tä jos­sakin tiivi­is­sä yhteisössä, joka valvoo jäsen­ten­sä tekemisiä. 

    Halu­an kuu­lua kirkkoon, jon­ka Pyhä Kir­ja ei ole taivaas­ta tipah­tanut­ta Jumalan sanaa, vaan kir­joi­tuskokoel­ma, jota lue­taan ja tutk­i­taan kri­it­tis­es­ti, mut­ta joka myöskin todis­taa Kristuksesta. 

    Halu­an las­teni oppi­van, että uskon­nol­lisu­us ei väistämät­tä ole kovin kiihkomielistä, että ovelta ovelle kiertävät jeho­van­todis­ta­jat tai lap­sia hel­vetil­lä pelot­tel­e­vat uskon­nonopet­ta­jat eivät ole “tyyp­il­lisiä usko­vaisia”, vaan näkyvä ja äänekäs vähemmistö.

  59. Juhana Har­ju:
    “Ei. Se on sin­un tulkintasi.”

    No ei. Muistin virk­istyk­sek­si lainaan vielä mitä kirjoitit:

    “Syyt joidenkin radikalisoi­tu­miseen ovat yhteiskunnallisia.”

    Et main­in­nut yksilön vas­tu­u­ta sanal­lakaan. Kristal­li­pal­loni ei toki tiedä mitä yri­tit sanoa, mut­ta var­maa on se, että ei sivistyneis­sä mais­sa ketään pakote­ta asumaan niis­sä kur­jis­sa getois­sa. Eikä ketään pakote­ta tule­maan toimeen pelkil­lä tulonsiirroilla.

    On mielestäni melko huolestut­taavaa miten usein maa­han­muut­ta­jien luo­mat ongel­mat yritetään sysätä yhteiskun­nan vas­tu­ulle. Se on sairas­ta paapomista ja aikuis­ten ihmis­ten aliarviointia.

  60. Osmo Soin­in­vaara:
    “Uskon­nol­liset ihmiset elävät mui­ta onnel­lisem­man elämän”

    Tässä yhtey­dessä sopii ajatel­la vaik­ka mus­lim­i­naisia. Sen jäl­keen voikin yhtyä her­ra Shawn sanoihin:
    The fact that a believ­er is hap­pi­er than a skep­tic is no more to the point than the fact that a drunk­en man is hap­pi­er than a sober one.

  61. Jyrkin islami­laisu­us kieltää naisil­ta koulunkäyn­nin. Tästä jo suo­raan seu­raa, että sitä esi­in­tyy eniten taka­pa­juisim­mil­la alueil­la; luku­taidon kieltämi­nen pitää alueet taka­pa­juisi­na. Kyl­lä nämä jyrkim­mät islamistit men­estyvät parhait­en siel­lä, mis­sä muus­ta maail­mas­ta tiede­tään vähiten — ja suurkaupunkien toiv­ot­tomis­sa slum­meis­sa. Sama pätee jyrkimpi­in kris­til­lisyy­den muotoihin.

  62. Uskon­to on pitkälti evoluu­tion sivu­tuote, ei niinkään val­in­tae­tu. Val­in­tae­tu­ja oli­vat kehit­tyneet kog­ni­ti­iviset kyvyt (syy-seu­raus-ajat­telu, mieliku­vi­tus, kie­len kehit­tymi­nen) jot­ka voimis­tu­i­v­at neoko­rteksin kasvun myötä edel­lis­ten n. 500,000 vuo­den aikana, ja jot­ka aut­toi­vat met­sästäjä-keräil­i­jää selviy­tymään sään, peto­jen, tau­tien ja usein niukas­sa ole­van ravin­non armoil­la. Tuol­loin yhteisö­jen koko oli n. 20–100 henkeä. 1900-luvul­la kult­tuuri-antropolog­it ovat voineet tutkia met­sästäjä-keräil­i­jöitä Afrikas­sa, Etelä-Amerikas­sa, Osea­ni­as­sa, Pohjois-Kanadas­sa ja Siperi­as­sa eikä käsit­tääk­seni uskon­nol­la ole ollut keskeistä merk­i­tys­tä näi­den yhteisö­jen selviytymiselle.

    Kehit­tynei­den kog­ni­ti­ivis­ten kyky­jen myötä (Cro Magnon vai­heessa, myös Nean­derthalit oli­vat jos­sain määrin uskon­nol­lisia) ihmi­nen rupe­si luon­nol­lis­es­ti pohti­maan kaikkia mah­dol­lisia syy-seu­raus-suhtei­ta koske­via ajatuk­sia ja tun­tei­ta ympäristöstään (alku­un näil­lä ei ole tarvin­nut olla edes kielel­listä muo­toa, vaan enem­mänkin ehkä sym­bol­isia), ja tietoise­na omas­ta kuole­mas­taan liit­ti siihenkin eri­laisia merk­i­tyk­siä. Näin syn­tyi “hen­gel­lisyys”. Se on ihmisille luon­taista. On mah­dol­lista, että se on myös voin­ut olla ilmiönä val­in­tae­tu jois­sakin olois­sa selviy­tymiseen ja sitä lujit­ta­vat omi­naisu­udet ovat sil­loin periytyneet.
    Mut­ta hen­gel­lisyyskään ei ole syn­tynyt val­in­tae­tu­na, on selvää, että ihmisen kaltaiselle mieliku­vi­tus­rikkaalle tietoiselle olen­nolle syn­tyy täl­lainen suhde ympäristöön­sä, ja se on sil­loin ollut alku­jaan, ja yhäkin määräävästi näi­den omi­naisuuk­sien sivu­tuote, vaik­ka omaisi itsenäistäkin merkitystään.

    Jär­jestäy­tynyt yhteiskun­ta ja jär­jestäy­tynyt uskon­to ovat vain tuhan­sia vuosia van­ho­ja, ja tämä on lyhyt aika ihmisen evoluu­ti­olle. Jär­jestäy­tynei­den uskon­to­jen syn­tyyn on vaikut­tanut monia yhteisö­jen kehi­tyk­sen evo­lu­ti­ivisia piirteitä kuten sosi­aa­li­nen kon­trol­li, akkul­tur­aa­tio, ryhm­pä­paine, samais­tu­mi­nen ja hier­ark­isu­us mut­ta nämä eivät tee uskon­nos­ta itses­tään valintaetua.

  63. Har­ri Paavola / George Bernard Shaw:

    “The fact that a believ­er is hap­pi­er than a skep­tic is no more to the point than the fact that a drunk­en man is hap­pi­er than a sober one.”

    Tätä aja­tus­ta voi pyöritel­lä monel­la tapaa. Mik­si niin moni halu­aa mielu­um­min pysytel­lä humalas­sa kuin olla selvin päin? Tai mik­si niin mon­es­ta raitis­tuneesta ex-alko­holis­tista tulee usko­vainen? Ja sit­ten lisäk­si kaik­ki muut tavat sekoit­taa pää tai etsiä adren­a­li­inia ja endor­fi­inia vapaut­tavia extreme-koke­muk­sia… Ja sit­ten kuitenkin — suurin osa uskon­to­jen jäsenistä ja vaiku­tus­val­las­sa ole­vista ei ole itse valin­nut sitä, eikä käytän­nössä usein voi uskon­nos­taan erota.

  64. (Vas­taan nyt aiheesta jatkaen Osmon neljään eril­liseen kir­joituk­seen yhdel­lä ker­taa use­ampia kir­joituk­sia yhdis­täen. Pahoit­te­lut kir­joituk­sen hienois­es­ti venymis­es­tä, mut­ta nämä aiheet lomit­tui­v­at niin paljon keskenään, ettei niitä saa oikein eril­lis­inä viesteinä käsitel­tyä ilman jatku­vaa tau­tolo­giaa ja tämä blo­gi, useim­mista blo­geista poiketen, salli­nee ajoit­tain tämän kaltaisen perustel­lum­man debaatin)

    Uskon­non suh­teesta yhteiskun­nal­liseen kehitykseen 

    Tätä käsit­te­lyä varten jaan yhteiskun­nan karkeasti kah­den yläot­sak­keen alle. Intellek­tu­aalei­hin ja mas­soi­hin. (Ne eivät ole kovin eksak­te­ja käsit­teitä, mut­ta toiv­ot­tavasti täyt­tävät tässä tehtävänsä).

    Intellek­tu­al­is­min perin­näi­nen luonne on epä­var­muus. Epä­var­muus on tun­nepo­h­ja, joka motivoi etsimistä ja syn­nyt­tää kysymyk­siä. Epä­var­muus ja uskon­to­jen tarjoama/vaatima var­muus ovat olleet usein ris­tiri­idas­sa. Mielip­i­teen- ja ilmaisun­va­pau­den rajoituk­set ovat his­to­ri­al­lis­es­ti hidas­ta­neet tietei­den, filosofi­an ja taitei­den kehi­tys­tä kaikkial­la maail­mas­sa, ja usein päin maail­maa tekevät siten tänäkin päivänä.

    Vas­taa­vat rajoituk­set ovat tukah­dut­ta­neet myös mas­sakult­tuurin kult­tuurievoluu­tio­ta, joka tapah­tuu ere­hdys­ten, löytämisen ja kollek­ti­ivisen oppimisen kaut­ta. “Intellek­tu­aalit” vaikut­ta­vat ajatuk­sil­laan, taiteel­laan ja esimerkeil­lään tähän kehitykseen.

    Vapaus on keskeinen käsite. Jos atsteekkien yhteiskun­nas­sa alku­un edes yksi ympäristöään kyseenalais­ta­va intellek­tuel­li (en siis keksinyt parem­paa yleis­maail­mallista käsitet­tä, toiv­ot­tavasti merk­i­tys välit­tyy) olisi saanut väk­i­joukko­jen seassa pitää perustel­lun puheen (tulemat­ta toden­näköis­es­ti siihen paikkaan vai­en­netuk­si, myöhem­min lynkatuk­si), että “eihän tässä ole mitään järkeä” (kuten moni var­masti ajat­teli) ja sit­ten myöhem­min toinen, ja kol­mas, oli­si­vat ihmiset laa­jem­minkin ruven­neet kyseenalais­ta­maan ja jonkun sukupol­ven päästä lap­sia ei hyvin mah­dol­lis­es­ti olisi enää teurastet­tu sadoit­tain temp­pelien har­joil­la. Tämä vapaus on keskeistä.
    Jos tänäpäivänä älymys­tö ja media saisi­vat vapaasti nos­tat­taa keskustelua islamisti­sis­sa val­tiois­sa, naiset pukeu­tua kuten halu­a­vat, vali­ta omat puolison­sa, kaik­ki tämä ilman väki­val­lan uhkaa, arvolib­er­aali val­lanku­mous tapah­tu­isi niinikään muu­ta­mas­sa sukupolves­sa. Uskon­to tuo “onnea”, jota ihmiset eivät halua, jos saa­vat vapaasti vali­ta (sik­si kun­ni­aväki­val­ta ja uskon­nol­lisen poli­isin ilmiö on levin­nyt myös Euroopan lähiöi­hin eivätkä paikalliset lait pysty nykyisel­lään tätä ehkäisemään).

    Kristi­nuskon ja tieteen (tämän voi laa­jen­taa hel­posti yleisem­min älyl­lisen pohdin­nan vapau­teen) käymästä “sodas­ta” ker­too kuvaavasti esim. Andrew D. Whiten klas­sikko sadan vuo­den takaa. Paavin bul­la Spon­dent parit­er vuon­na 1317 pysäyt­ti kemi­an tutkimuk­sen, vain yht­enä esimerkkinä lukui­sista. Anti­ikin Ateena ja Rooma oli­vat väki­val­taisia ja raako­ja yhteiskun­tia, mut­ta niis­sä intellek­tu­aaleil­la oli enem­män vapaut­ta, mikä edesaut­toi tietei­den, taitei­den ja filosofi­an kehi­tys­tä. Uskon­nol­la ei ollut tuol­loin yhtä pitävää otet­ta yhteiskun­nas­ta. Jumalia oli use­ampia ja kyse oli enem­män hen­gel­lisyy­destä, kuin tiukoista opinkappaleista.

    En usko sat­tumak­si, että tietei­den, taitei­den ja filosofi­an pitkä lamakausi tuli jär­jestäy­tyneen uskon­non lev­iämisen ja insti­tu­al­isoi­tu­misen myötä, vaik­ka moni muukin tek­i­jä kehi­tyk­seen vaikut­ti. White on kuvan­nut tätä kamp­pailua kir­jas­saan. Kirkko ei suos­tunut kat­so­maan Galileon kaukop­ut­keen, kos­ka Saatana kuitenkin vääristäisi näkymän. Yhdys­val­lois­sa käyti­in vielä viime vuo­sisadal­la oikeut­ta siitä, saiko evoluu­tio­ta opet­taa koulussa.

    Osmo on väärässä väit­täessään, että yhteinen arvope­rus­tamme poh­jaisi uskon­toon, “ateis­teil­lakin”. Se poh­jaa hyvin pitkälti luon­taisi­in evoluu­tion syn­nyt­tämi­in keskinäisen käyt­täy­tymisen tun­netaus­toi­hin, mie­len pros­es­sei­hin, näi­hin liit­tyvään vas­tavuoroisu­u­teen, yhteiseen etu­un, yhteisöl­lisyy­den tun­teeseen, evoluu­tion muo­vaa­maan luon­taiseen altru­is­mi­in (jot­ka kaik­ki ovat edeltäneet jotakin tiet­tyä uskon­toa), sekä nyky­isin yhteisön kult­tuurisia arvo­ja ohjaa­vana hyvin pitkälti seku­laari­in human­is­mi­in, uskon­not­to­muu­teen i.e. nor­mit­to­muu­teen tai ehkä ennem­min jonkin­laiseen normien vapau­teen, mitä tulee esimerkik­si sek­suaal­isu­u­teen, par­in­muo­dos­tuk­seen, taiteeseen, kir­jal­lisu­u­teen, musi­ikki­in… yleen­sä elämälle asetet­tui­hin tavoitteisiin.

    Me läh­estymme täl­löin evoluu­tiop­sykolo­gian pohtimia EEAn (Envi­ron­ment of Evo­lu­tioary Adapt­ed­ness) vastei­ta. Näitä voi viedä nau­ret­tavu­u­teen asti (kuten yllä­mainit­tu banaan­it -> shop­pailu, mut­ta pohjim­mil­taan ne ovat todel­lisia. Suosi­tan esimerkik­si David M. Bussin kokoa­maa evoluu­tiop­sykolo­gian käsikir­jaa). Yht­enä esimerkkinä: Vapaas­sa yhteiskun­nas­sa nais­ten sek­suaa­li­nen itseil­maisu lähe­nee evo­lu­ti­ivisia vasteitaan. Parin houkut­telu, oman kiin­nos­tavu­u­den korost­a­mi­nen, vapaus avio­eroon jne.

    Mer­i­tokraat­ti­nen vapaa yhteiskun­ta on tulok­sekas malli tietei­den, taitei­den, filosofi­an ja laa­jemin kult­tuurin kehi­tyk­selle (vaikkakaan ei toki täy­delli­nen). Sil­loin fik­sut ihmiset mieli­v­al­taisen jär­jestelmän (pimeän keski­a­jan kato­li­nen ja feo­daa­li­nen Euroop­pa esimerkik­si) tar­joamia mah­dol­lisuuk­sia toden­näköisem­min kohoa­vat asemi­in, jot­ka suo­vat heille auk­tori­teet­tia, näkyvyyt­tä, myyvyyt­tä, ja hei­dän edus­ta­mansa ajatuk­set ja arvot lev­iävät helpom­min ja laajemmalle.

    Euroopas­sa tämä kehi­tys rupe­si eten­emään kun uskon­non ote yhteiskun­nas­ta heikkeni. Galileot sai­vat kat­soa kaukop­utki­in­sa, Rim­baud sai kir­joit­taa runon­sa jou­tu­mat­ta rovi­o­lle, mas­sat sai­vat kuun­nel­la Galileoa, lukea Rim­bau­dia, uudet aat­teet ja suun­tauk­set lev­i­sivät, eivät aina hyvässä, mut­ta vieden myös mas­so­jen ajat­telua eteen­päin ere­hdys­ten, löytämisen ja oppimisen kautta.

    Elin­ta­son kohoami­nen on edesaut­tanut tätä kehi­tys­tä, pois­taes­saan erinäisiä negati­ivisia tun­netaus­to­ja, jot­ka mm. radikalis­tisia ja sotaisia suun­tauk­sia ruokki­vat, mut­ta se ei ole itsessään riit­tävä selit­tävä tekijä.

    Islamis­mi ei ole mus­lim­i­mais­sa niinkään köy­hien aate (vaik­ka Turkissa Ana­to­lia toki on Istan­bu­lia köy­hempi) vaan hyvinkin keskilu­okkainen, mitä on myös eri­laisin mielipi­de­tutkimuksin kar­toitet­tu. Sau­di-Ara­bia, kaik­ista mus­lim­i­maista radikaalein, on muu­tamia pieniä ruhti­naskun­tia (kuten Emi­raatit, Bhutan) luku­unot­ta­mat­ta mus­lim­i­maista myös rikkain. Eivätkä Sau­di-Ara­bi­an läh­es orjien ase­mas­sa ole­vat ja köy­hät mus­tat suinkaan ole maan radikaalein­ta väestönosaa.

    Rikas­tu­mi­nen ja sosi­aal­is­ten olo­jen val­ta­va kohen­tu­mi­nen ei ole itsessään tuonut aat­teel­lista muutosta. 

    Euroopas­sa, toisin kuin Juhana Har­ju ylem­pänä “de fac­to” virheel­lis­es­ti esit­tää, islamis­mi ei ole määräävästi ghet­to­jen köy­hien ongel­ma (heille sitä on enem­män nuorten miesten nk. gangstakult­tuuri, jos­sa on toki mm. kun­ni­akult­tuurin vaikut­tei­ta), vaan pikem­minkin keskilu­okkainen ilmiö. Tiedän, että tämä sotii yleisiä omak­sut­tu­ja yhteiskun­tati­etei­den stan­dard­i­mallin sosi­aal­isia opinkap­palei­ta vas­taan, mut­ta asi­aa on tutkit­tu. Ks. esim. http://www.timesonline.co.uk/tol/news/uk/article376651.ece “THE typ­i­cal recruit to Al-Qae­da, the ter­ror­ist organ­i­sa­tion, is upper mid­dle class, has been edu­cat­ed in the West and is from a pro­fes­sion­al back­ground, accord­ing to a new study.”

    Inti­as­sa uusi keskilu­ok­ka abor­toi tyt­tösik­iöitä suh­teessa köy­hiä enem­män, heil­lä kun on varaa ultra­ääni­tutkimuk­sel­la vau­van sukupuolen selvittämiseen.

    Hen­gel­lisyys on ihmiselle luon­taista, ja se säi­lyy piir­teenä myös Suomen kaltaises­sa seku­laaris­sa yhteiskun­nas­sa, mut­ta jär­jestäy­tynyt uskon­to ei sitä itsessään ole. Val­tionkirkon joh­dos­ta lap­sille opete­taan perusk­oulus­sa suuret määrät turhaut­tavaa ja hyödytön­tä judeo-kris­til­listä pseudo­his­to­ri­aa ja mytolo­giaa, jota hyödyt­täväm­pää olisi maail­maa pohti­va ja jäsen­tävä elämänkat­so­mu­sop­pi, johon myös hen­gel­lisyy­den monipuo­li­nen pohtimi­nen kuu­luisi osanaan. Nykyi­nen val­tiokirkolli­nen, sitoutunut uskon­nonope­tus ei sitä pysty tarjoamaan.

    Uskon­noil­la on var­masti ollut his­to­ri­al­lis­es­ti sisäryh­mien koheesio­ta vahvis­tavaa merk­i­tys­tä, mut­ta tämä muut­tuu globaalis­sa mitas­sa ongel­mak­si, kun nämä sisäryh­mät kohtaa­vat ja lomit­tuvat. Sil­loin kokon­aisu­ud­es­ta pitäisi pystyä muo­dosta­maan uusi “ihmis­ten sisäryh­män­sä”, ja pienem­mät sisäryh­mät eivät saisi pahasti riitau­tua, mut­ta tätä vas­taan soti­vat kaik­ki yksilön­va­paut­ta ja tähän vapau­teen samais­tu­mista rajoit­ta­vat ja estävät opit, joskus hyvin laa­jakas­sakin mitas­sa ja tuhoisin ja väki­val­taisin seu­rauksin, vrt. mus­lim­i­tyt­tö­jen läh­es uni­ver­saal­isti tukah­dutet­tu vapaus mm. seurusteluun.

    Sik­si Islam, jon­ka 1.3 mil­jardista seu­raa­jas­ta n. 500 miljoo­nan arvioidaan ole­van radikaale­ja — mikä ei tarkoi­ta, että maltil­lisia olisi 800 miljoon­aa — ja jon­ka maltil­lisetkaan edus­ta­jat eivät useim­miten sal­lisi esimerkik­si tyt­tärien­sä seu­rustel­e­van vääräuskoisen kanssa, ovat ongel­ma jonkin­laisen globaalin yhteisöl­lisen kohee­sion syn­tymiselle, mitä län­si­mais­sa nyt monikult­tuurisu­u­den nimik­keen alla, kehi­tyk­sen real­is­min psykolo­gias­ta juuri piit­taa­mat­ta yritetään toteuttaa.
    Hyvät aikeet, huono realismi.

    Saha­ran eteläpuolisen Afrikan kult­tuurisen ja aat­teel­lisen kehi­tyk­sen ongel­ma — jos­ta myös on paljon tuli­joi­ta monikult­tuuriseen kokeilu­un, ja jos kehys­tä laa­jen­netaan uskon­nos­ta laa­jem­min maail­mankat­so­muk­si­in — on ollut ja on, että heil­lä ei ole ollut intellek­tu­aale­ja, jot­ka oli­si­vat kehit­täneet kult­tuure­ja, filosofi­aa, tiedet­tä ja taitei­ta, eikä juuri älyn, kek­seliäisyy­den mer­i­tokra­ti­aa. Nykyisen Soma­lian seudul­la, jos­ta suuri osa Suomen maa­han­muut­ta­jista tulee, tytöiltä on leikat­tu sukupuolie­limet — kuolemia, tuskaa, sek­suaal­ista kyvyt­tömyyt­tä aiheut­taen ja niistä huoli­mat­ta — n. 4000 vuo­den ajan, ilman, että jokin jär­jelli­nen voima, jostain, jotenkin, olisi pystynyt tämän katkaise­maan. Edelleen n. 97%:lta. Tämä ker­too sosi­aalisen kon­trol­lin ym. tek­i­jöi­den voimakku­ud­es­ta, ja kuin­ka epä­to­den­näköistä niiden nopea heiken­tymi­nen on.

    Uskon­not aset­tuvat eri­lais­ten ide­olo­gioiden, sosi­aal­is­ten kon­struk­tioiden kanssa samalle asteikolle, janalle, jol­la arvioidaan yksilön­va­pauk­sien ja niiden toteu­tu­misen laa­ju­ut­ta — ja vain näi­den myötä yhteiskun­nan kehit­tymisen toden­näköisyyt­tä. (Esimerkik­si reaal­isosial­is­min seu­raa­ji­neen on voin­ut nähdä hyvin saman­su­un­taisia piirteinä sisäl­lään pitäneenä ilmiönä kuin fun­da­men­tal­is­tiset uskon­not. Kun­ni­akult­tuuri ei ole suo­raan sidok­sis­sa yksit­täiseen uskon­toon jne. Ilmiö on uskon­toa universaalimpi.)

    Mikään muu tek­i­jä kuin yksilöi­den vapaus ei yhtä toimi­vasti ja yhtä toden­näköis­es­ti oikeaan osuen selitä yhteiskun­tien onnis­tu­misia ja epäon­nis­tu­misia, vaik­ka ei tietenkään ole absolu­ut­ti­nen mittari.

    Hen­gel­lisyys, spir­i­tu­aal­isu­us, mys­ti­ik­ka, teis­mi mik­si sitä kut­suukaan säi­lyy arvokkaana osana ihmisyyt­tä, se ei itsessään ole vapau­den kanssa ris­tiri­idas­sa, eivätkä kaik­ki uskon­not ja niiden laa­jem­mat sosi­aaliset kytkök­set todel­lakaan ole “toisi­aan vas­taavia”, vaik­ka vuo­sisato­jen takainen his­to­ri­alli­nen kristi­nusko ja nykypäivän lähi-idän islam sitä olisivatkin.

    Keski­a­jan kato­li­nen usko ei väistynyt monikult­tuurises­sa kvar­taalis­sa. Aikaa meni paljon kauem­min. Niin tulee käymään nytkin, islamin kohdal­la. Tämän määrit­tämät­tömän ja vain arvat­tavis­sa ole­van, mut­ta kuitenkin suh­teel­lisen pitkän ajan sisäl­lä tule­vat syn­tymään mit­ta­vat ongel­mat. Län­nen ja islamis­min väli­nen konfrontaatio, 

    Hung­ing­to­nia lainaten:

    »Mus­lim­it pelkäävät ja vihaa­vat län­nen val­taa ja sen uhkaa hei­dän yhteiskun­nilleen ja usko­muk­silleen. He pitävät län­si­maista kult­tuuria mate­ri­al­is­tise­na, kor­rup­toituneena, rappeu­tuneena ja moraalit­tomana. Se on heistä myös viet­televä, ja tästä syys­tä he korosta­vat voimakkaasti, että on vas­tustet­ta­va sen vaiku­tuk­sia hei­dän elämän­ta­paansa. Yhä use­am­min mus­lim­ien hyökkäyk­set länt­tä vas­taan eivät perus­tu niinkään siihen, että län­si pitäy­tyy epätäy­del­liseen, virheel­liseen uskon­toon joka on kaikesta huoli­mat­ta ”kir­jan uskon­to”, vaan siihen, että sil­lä ei ole minkään­laista uskon­toa. Mus­lim­ien mielestä län­si­mainen maal­lis­tu­mi­nen, uskon­not­to­muus ja niistä seu­raa­va moraalit­to­muus ovat suurem­pia paho­ja kuin ne tuot­tanut län­si­mainen kristi­nusko. Kylmän sodan aikana län­si leimasi vas­tus­ta­jansa ”jumalat­tomak­si kom­mu­nis­mik­si”. Kylmän sodan jälkeisessä kult­tuurien kamp­pailus­sa mus­lim­it pitävät vas­tus­ta­janaan ‘jumala­ton­ta länttä’.”

    on väistämätön, kos­ka se on yhteiskun­nal­lisen dynami­ikan kaikkein perus­tavim­mal­la tasol­la tapah­tu­va yhteenot­to, yksilöi­den vapau­den ja yksilöi­den kon­trol­loimisen väli­nen konflikti.

  65. az: uskon­to on tehokas tapa jakaa hyödykkeitä, joi­ta on help­po vapaa­matkus­taa. Uskon­nol­liset ryh­mät ovat siis saa­neet etua ver­rat­tuna uskon­not­tomi­in yhteisöihin.

  66. Evoluu­tios­sa val­in­tae­tu tarkoit­taa lajin lisään­tymiskykyä. Uskon­nol­la ei sata var­maan ole ollut mitään tekemistä val­in­tae­dun kanssa. 

    Pait­si. Lesta­di­o­lais­per­heis­sä lap­sia on kymme­nen ja pakanaper­heis­sä kak­si. Tilas­to-oppi­neet voivat laskea, mil­loin lesta­di­o­laisia on enem­mistö suomalaisista.

  67. Myös minä elän käsi­tyk­sessä, että ter­ror­is­mi nousee nimeno­maan hyvin voivas­ta keskilu­okas­ta. Niin islamis­sa, takavu­osien jalka­pal­lo­huli­gan­is­mis­sa kuin suo­ma­lai­sis­sa koulusurmissa. 

    “On mielestäni melko huolestut­taavaa miten usein maa­han­muut­ta­jien luo­mat ongel­mat yritetään sysätä yhteiskun­nan vas­tu­ulle. Se on sairas­ta paapomista ja aikuis­ten ihmis­ten aliarviointia.”

    Täs­mälleen. Vaikeus suh­tau­tua maa­han­muut­ta­ji­in luon­tev­asti saa aikaan sekä suo­raa että kään­teistä rasis­mia. Ylimääräi­nen paapomi­nen yli val­taväestön saamien etu­jen on kään­teistä rasis­mia, jos­sa vieras taus­ta näyt­täy­tyy vajaavuute­na ja oletet­tuna sopeu­tu­miskyvyt­tömyytenä. Tässä maa­han­muut­ta­jal­ta riis­tetään täysjärk­isyys ja vas­tu­ulli­nen aikuisuus. 

    Kir­jas­sa Tansan­ian naiset Mar­ja-Liisa Swantz kir­joit­taa koke­muk­sis­taan sekä kristi­nuskon että islamin paran­ta­van olen­nais­es­ti nais­ten ase­maa. Eri­tyis­es­ti islami­laisia naisia kade­hdit­ti­in näi­den tur­vatun yhteiskun­nal­lisen ase­man vuok­si. Pää­vas­tuu per­heen elät­tämis­es­tä kun kuu­lui aviomiehille eikä yksin naisille. 

    Maa­sait taas ovat katoa­mas­sa val­tavaan HIV-epi­demi­aan, kun vaimot ovat koko serkus­sar­jan yhteisiä ja lev­iämi­nen siten kovin help­poa. Kir­jan uskon­not rajoit­tavu­udessaan suo­jaa­vat tehokkaasti. (Ja joo en todel­lakaan jaa katolisen kirkon ehkäisykäsitystä.)

    Usein tör­mää siihen, että nimeno­maan uskon­not­tomat valit­ta­vat vali­tionkirkko­jen maal­lis­tu­mista. Minus­ta se on yllät­tävää. Uskon­nol­lisu­us on hal­lit­se­mat­tomana ilmiönä varsin vaar­alli­nen. Riit­ta kir­joit­ti minus­ta naulan kan­taan: Eläköön siis kohtu­ulli­nen maal­lis­tu­mi­nen, yhteisölli­nen tapausko­vaisu­us ja tolkulliset leipäpapit! 🙂

  68. Jouni Lundqvistin mainit­se­mat lesta­di­o­laiset ovat hyvä esimerkki­ta­paus siitä valin­nan­va­pau­den prob­lemati­ikas­ta, jota yritin kuva­ta ylempänä.

    Henkistä pain­os­tus­ta toki tapah­tuu lesta­di­o­lai­sis­sakin kodeis­sa suures­sa määrin, mut­ta fyy­sisen väkivallan/rangaistuksen uhkaa ei ole lainkaan samas­sa merk­i­tyk­sessä kuin lähi-idän kun­ni­akult­tuureis­sa. Tämän joh­dos­ta, niistä “kymmen­estä laps­es­ta” hyvin moni ottaa jo nuoru­udessa eroa van­hempi­en­sa uskoon, ja heistä tulee aikuisi­na “aika taval­lisia suo­ma­laisia”, jot­ka eivät ole yhtä usko­vaisia kuin van­hempansa, ja han­kki­vat ennem­min sen 1–2 las­ta kuin 10. He eivät myöskään koe vah­vaa pain­os­tus­ta ikä­tove­r­ien­sa tahol­ta ja voivat mm. koulus­sa ja vapaa-ajal­la itse vali­ta viiteryhmiänsä.

    Jos mus­lim­i­tytöil­lä olisi län­nessä samat vapaudet kuin lesto­jen lap­sille Suomes­sa ja yhtä vähäi­nen fyy­sisen väki­val­lan uhka yllään — niin per­heen­sä kuin ikäis­ten­sä nuorten miesten tahol­ta — muo­dostaisi islam Euroopas­sa ker­talu­okkaa pienem­män yhteiskun­nal­lisen ongel­man kuin mitä se nyt tekee ja toden­näköis­es­ti ratkeaisi itses­tään muu­ta­mas­sa sukupolvessa.

    Suomes­sa on muu­ta­ma naisjär­jestö rohjen­nut tode­ta, että kunnia/perheväkivalta on suurin este mus­lim­i­nais­ten kotou­tu­miselle. Samaa ovat Euroopan laa­juis­es­ti sanoneet mon­et puhu­maan rohjen­neet mus­lim­i­naiset itsekin. Miten tätä ongel­maa tulok­sel­lis­es­ti läh­estyä, siinä inte­graa­tiopoli­ti­ikan tärkein kysymys.

  69. En tiedä saako tääl­lä main­os­taa, mut­ta yritän. Rai­ja Ala-Lipasti on kir­joit­tanut vastikään kir­jan kun­ni­aväki­val­las­ta. Taisin maini­ta siitä jo aiem­min. Kir­jan tilaus löy­tyy osoitteesta 

    http://www.visili.fi/julkaisut_tilauslomake.htm

    Kan­nat­taa lukea, avartaa

  70. Eti­ikkamme ei lähde raa­ma­tus­ta vaan uskon­nos­ta, kirkon opetuk­ses­ta. Kirkon ope­tus taas muut­tuu ajan mukana. Juuri sik­si on yhtä väärin tulki­ta islami­laisu­ut­ta Koraanin kaik­ista kum­mallisuuk­sista kuin lukea raa­ma­tus­ta, että kris­tit­ty saa pitää orjaa, jos tämä ei ole omas­ta heimosta.

    Kristi­nusko ei ole lak­iuskon­to. Juu­ta­laisu­us ja islam taas ovat.

  71. Har­ri Paavola : Dawkins tekee saman (pahan) virheen kuin moni muukin uskon­tokri­itikko. Hän kat­soo oikeudek­seen määritel­lä itse, mitä johonkin uskon­toon pitää kulua, jot­ta hänel­lä olisi jotain help­poa kri­ti­soitavaa. Vrt. “Suo­ma­laisu­u­teen kuu­luu hillitön ryyp­päämi­nen” -> “kaikkien todel­lis­ten suo­ma­lais­ten pitää ryypätä hillit­tömästi” -> “jos ei ryyp­pää hillit­tömästi, ei ole oikeasti suo­ma­lainenkaan” -> “on type­r­ää olla suomalainen”.

  72. Iiro Jan­tunen:
    “Dawkins tekee saman (pahan) virheen kuin moni muukin uskon­tokri­itikko. Hän kat­soo oikeudek­seen määritel­lä itse, mitä johonkin uskon­toon pitää kulua, jot­ta hänel­lä olisi jotain help­poa kritisoitavaa.”

    Enää pitää tietää mis­sä Dawkins moista hölmöyt­tä tekee.

  73. Har­ri Paavola: Kuten itse siteer­a­sit: “Of course, irri­tat­ed the­olo­gians will protest that we don’t take the book on Gen­e­sis lit­er­al­ly any more. But that is my whole point! We pick and choose which bits of scrip­ture to believe, which bits to write off as sym­bols or alle­gories. Such pick­ing and choos­ing is a mat­ter of per­son­al deci­sion, just as much, or as lit­tle, as the atheist’s deci­sion to fol­low this moral pre­cept or that was a per­son­al deci­sion, with­out an absolute foundation.”

    Vas­taavaa hölmöyt­tä tekivät vapaa-ajat­telijoiden edus­ta­jat edel­lisessä aikakausle­hti Kana­van numerossa.

  74. Iiro Jan­tuselle

    En vieläkään näe tuos­sa kohtaa mis­sä määriteltäisi­in mitä jonkun uskon­toon tulee kuu­lua tai ei saa kuulua.

    Kun joku kris­tit­ty väit­tää että hänen eti­ikkansa tulee uskon­nos­ta, hän on joko keksinyt itse oman uskon­non­sa sään­nöt, tai sit­ten valin­nut vain osan raa­matun sään­nöistä. Kukaan ei nimit­täin elä täysin raa­matun moraal­isään­tö­jen mukaan.

    Täl­löin tämä henkilö on itse oman moraalin­sa avul­la joko keksinyt uudet sään­nöt tai suo­dat­tanut ne raa­matun sään­nöt jot­ka eivät hänen moraalil­len­sa sovi.

    Tämän takia moraal­imme ei voi tul­la uskon­nos­ta. Ja se on ain­oa asia mitä Dawkins tuos­sa sanoi.

  75. “Kukaan ei nimit­täin elä täysin [R]aamatun moraal­isään­tö­jen mukaan.”

    Mitä ihmettä täl­lä selit­te­lyl­lä oikein ajat takaa? Ei tuos­sa pitäisi olla kenellekään mitään uut­ta: Kristi­nuskon opetuk­sen ydin on se, ettei kukaan ei ole itsessään kelvolli­nen Jumalan edessä. Pelas­tus läh­tee yksin uskos­ta ja yksin armosta.

  76. Riit­ta:
    “Mitä ihmettä täl­lä selit­te­lyl­lä oikein ajat takaa? Ei tuos­sa pitäisi olla kenellekään mitään uut­ta: Kristi­nuskon opetuk­sen ydin on se, ettei kukaan ei ole itsessään kelvolli­nen Jumalan edessä. Pelas­tus läh­tee yksin uskos­ta ja yksin armosta.”

    En väit­tänytkään siinä ole­van mitään uut­ta. En myöskään väit­tänyt mitä mihinkin uskoon kuu­luu ja mitä ei. Se mitä väitän, lukee muu­ta­maan otteeseen tässä keskustelussa.

  77. Tässä keskustelus­sa eti­ik­ka nähdään yksilön ja Kir­jan suh­teena. Minus­ta se on aika ongel­mallista, näk­isin että moraali on ensisi­jais­es­ti yhteisöl­lis­es­ti muo­dos­tu­va, ja kirkon ym uskon­nol­lis­ten yhteisö­jen eräs keskeisiä tehtäviä on juurikin pitää yllä keskustelua siitä, mikä yhteisön normis­to on, ja miten se mah­dol­lis­es­ti suh­teutetaan pyhinä pidet­tävi­in tek­stei­hin. Yksilön roolin näen tässä toissijaisena.

  78. Har­ri Paavola tekee täs­mälleen saman virheen kuin Vapaa-ajat­telijoiden Jus­si K. Niemelä ja Tapani Hietanie­mi Kana­va 2/2009:ssä (s.107–110). Ei raa­mat­tu ole yhtä kuin kristi­nusko. Raa­mat­tu on toki joidenkin kristi­nuskon lahko­jen mielestä vähän islamin Koraa­nia vas­taavas­sa ase­mas­sa, mut­ta suurelle osalle kris­ti­ty­istä ja kris­til­li­sistä ryh­mistä ei ole.

    Jos nyt tämän rauta­lan­gas­ta yrit­tää vään­tää: mis­sään Raa­ma­tus­sa ei väitetä, että tek­sti olisi Jumalan anta­ma lakikir­ja. Vaikea tuo­ta olisikaan väit­tää, kun joukos­sa on tun­net­tu­jen henkilöi­den piikki­in laitet­tu­ja runo­teok­sia, kuten Laulu­jen laulu, sekä joukko his­tori­ikke­jä eri pro­fee­toista ja israelin kansan vai­heista. Tämä siis Van­has­ta testamentista.

    Uuden tes­ta­mentin syn­ty­his­to­ria taas tun­netaan: kyseessä on kom­pro­missi­na koot­tu joukko kir­jal­lisia teok­sia kristi­nuskon ensim­mäisiltä vuo­sisadoil­ta, mm. apos­tolien lähet­tämiä kir­jeitä. Ei siis voi­da pitää kir­jaimel­lis­es­ti jokaista riv­iä sel­l­aise­naan Jumalan tote­na sanana, kun hyvin tiede­tään, ettei näin ole. Kos­ka ihmi­nen on nämä kir­jat kir­joit­tanut ja valin­nut omas­ta sen aikaises­ta kon­tek­stis­taan käsin, joudu­taan tietenkin nykya­jan ilmiöi­den käsit­te­lyä varten etsimään kir­joi­tusten taustal­ta niiden varsi­nainen sanoma: eihän Raa­mat­tu sano mitään avaru­us­matkailus­takaan, saati­ka tietokoneista tai televisioista.

    Kan­nat­taa siis tutus­tua uskon­toon muutenkin kuin pin­ta­puolis­es­ti jonkun amerikkalaisen pam­flet­tien kir­joit­ta­jan tek­stistä, oli kir­joit­ta­ja ateisti tai fundamentalistikristitty.

    Suosit­te­len luke­maan eilen Kana­va 3/2009:ssä olleen emer­i­tus­pi­is­pa Juha Pihkalan artikke­lin “Ei se ihan niin simp­peliä ole, arvoisat uusateis­tit!”, s. 188–191. Myös Pihkalan ja prof. Val­tao­jan yhteinen kir­ja on hyvää luettavaa.

    Lop­puka­neet­ti­na viit­taisin erään viisaan kört­ti­pa­pan kom­ment­ti­in kört­te­jä kerettiläisek­si haukkuneelle muo­rille 30-luvul­la junas­sa: “Niin­hän me olemme väärässä, olemme kaik­ki väärässä. Mut­ta annetaan Jumalan olla oikeassa.”

  79. Iiro Jan­tuselle

    En minä ole mis­sään välis­sä määritel­lyt kenenkään uskon sisältöä. Olen vain ja ain­oas­taan kir­joit­tanut siitä, että moraal­imme ei tule uskonnosta.

  80. Uskon­toa on monenlaista.

    Yksi — mut­ta vain yksi — havain­to on että uskon­nol­lisu­us usein paran­taa yhteistyön edel­ly­tyk­siä ryh­män sisäl­lä. Ääries­imerkkinä juutalaisuus.

    Tässä on hyvin yksinker­tainen esimerk­ki siitä miten uskon­nol­lisu­us gen­eroi yhteistyötä Mbu­ti-hei­mon sisällä.

    http://kansankokonaisuus.blogspot.com/2009/04/uskonnon-irrationaalisuudesta-osa‑2.html

    Esimerkkiä voinee pitää jopa triv­i­aaliana. Toinen hiukan vähem­män triv­i­aali esimerk­ki ovat jainit:

    http://kansankokonaisuus.blogspot.com/2009/04/ottaisitko-nama-miehet-kotiisi-eli.html

  81. Kyl­lä monil­la ihmisil­lä uskon­tokin moraa­likäsi­tyk­si­in vaikut­taa, ei sitä voi pois sulkea, vaik­ka ei tietenkään mitenkään ain­oa tek­i­jä ole.

  82. Järke­vim­mät evoluu­tioseli­tyk­set uskon­noille ovat kyl­lä hie­man vivahteikkaampia kuin aja­tus, että olisi jokin täl­lainen uni­ver­saali piirre kuin uskon­nol­lisu­us, joka sit­ten voitaisi­in selit­tää adaptiiviseksi.

    Ennem­minkin on niin, että ver­tail­e­va uskon­non­tutkimus on löytänyt useim­mista uskon­noik­si määritel­ly­istä usko­musjär­jestelmistä tiet­tyjä piirteitä (eli melkein kaikissa uskon­nois­sa on melkein kaik­ki nämä piir­teet, ei vält­tämät­tä kaikissa kaik­ki), joi­ta sit­ten voi eritel­lä yksitellen.

    Nämä uskon­nol­liset piir­teet voidaan sit­ten yhdis­tää joi­hinkin ihmis­mie­len uni­ver­saalei­hin kog­ni­ti­ivisi­in piirteisi­in, joiden ole­mas­saoloa voidaan selit­tää evolutiivisesti.

    Esimerkik­si emme oikein siedä selit­tämät­tömiä ilmiöitä, vaan halu­amme selit­tää ne jol­lakin toim­i­jal­la, joka on saanut ne aikaan. Jos minä en sitä tehnyt, etkä sinä eikä Osmo, se oli var­maan jumala. Yli­herkkyys nähdä toim­i­ju­ut­ta taas on ymmär­ret­tävis­sä siinä val­os­sa, että jos met­sässä rapisee, väärä negati­ivi­nen (äh, se on var­maan vaan tuuli joka ujeltaa, vaik­ka onkin peto) on paljon kalli­impi kuin väärä posi­ti­ivi­nen (se on peto, ollaan­pa varuil­laan, vaik­ka oikeasti on tuuli).

  83. Moni on var­masti jotain tämän suun­taista lausah­tanut, joten en esitä aja­tus­ta omanani, enkä lai­ta sitä kenenkään tietyn henkilön nimiin:

    “Paho­ja ihmisiä on aina ollut, mut­ta jot­ta hyvät ihmiset tek­i­sivät pahaa tarvi­taan ideologia.”

    Ei se ihan noin yksioikois­es­ti toki mene, mut­ta uskooko joku, että maail­ma ei olisi parem­pi paik­ka, jos kaik­ki usko­vaiset heräi­sivät huomen­na seku­laareina opinkap­paleista vapaina teisteina?

    Miltä näyt­täi­sivät vuot­ta myöhem­min Nige­ria, Yhdys­val­lat tai Afganistan?

  84. C.G. Jung on sanonut, että “Jumala on arkki­tyyp­pi, jota ihmi­nen tarvit­see.” Minus­ta siinä on kiteytet­ty hyvin jotain olen­naista. Olen­naista ei ehkä sit­tenkään ole uskon­non totu­usar­vo, vaan se, että ihmis­mielel­lä on psykologi­nen tarve yhdis­tävään ja yksinker­tais­tavaan prinsiippiin.

  85. az: “uskooko joku, että maail­ma ei olisi parem­pi paik­ka, jos kaik­ki usko­vaiset heräi­sivät huomen­na seku­laareina opinkap­paleista vapaina teisteina?”

    Tuo on puh­taasti uskon asia. Todis­tei­ta sin­ul­la ei ole. 🙂 Vas­ta­todis­teena voisin sanoa, että ihan ilman uskon­to­jakin ollaan saatu aikaan ide­olo­gioi­ta, jot­ka johta­vat val­tavaan määrään pahantekoa (vrt. sosial­is­mi tai natsismi).

  86. “Kukaan ei ole itsessään kelvolli­nen Jumalan edessä. Pelas­tus läh­tee yksin uskos­ta ja yksin armosta”

    Tässä on uskon­non ongel­ma: Mitä pelas­tu­mi­nen ja mah­dol­liset kuole­man­jälkeiset palkinnot/rangaistukset vaa­ti­vat? Mikäli vas­tauk­set liikku­vat henkilöko­htaisen vakau­muk­sen tasol­la, ongelmia syn­tyy melko har­voin, mut­ta mitä lähem­mäs liu’u­taan rit­u­aali­no­maista alis­tu­mista ja alis­tu­miseen vaa­timista, ale­taan tul­la alueelle, joka on alt­ti­impi aiheut­ta­maan maal­lisia ongelmia. 

    Peruskysymys on kon­trol­li. Usko­musjär­jestelmät, jot­ka ehdol­lis­ta­vat hyväksymään auk­tori­teet­te­ja niitä kyseinalais­ta­mat­ta eivät ole hedelmäl­lis­in­tä maaperää demokra­tialle ja kään­täen hedelmäl­listä maaperää ihmis­ar­von halveksunnalle. 

    Ns. ateis­tiset usko­musjär­jestelmät kuten nat­sis­mi tai sosial­is­mi ovat tästä aivan yhtä hyviä esimerkke­jä kuin mikä hyvän­sä autoritääri­nen jumaluskokin, eivätkä ne itseasi­as­sa poikkea dynami­ikaltaan mil­lään tavoin — niis­sä on kaikissa omat tuhatvuo­tiset val­takun­tansa, joiden saavut­tamisek­si on syytäkin kär­siä näinä vaikeina aikoina.

  87. Viime aikoina yhä use­ampi fik­su lib­er­aali — vaikka­pa nyt Soin­in­vaara ja Hami­lo — julis­ta­vat kan­nat­ta­vansa val­tiokirkkoa kos­ka se on tehokas
    uskon­nol­lisu­u­den vesit­täjä. Luulisi että kirkos­sa jo häly­tyskel­lot soisi­vat. Jeesus sanoi vuorisaarnassaan:

    Autu­ai­ta olette te kun teitä min­un täht­eni herjataan

    Evanke­lis­lu­ter­i­lais­es­ta kirkos­ta on siis tul­lut lib­er­aalien välikap­pale Kris­tus­ta vas­taan. Tämän johtopäätök­sen teko ei edel­lytä mihinkään eri­tyiseen uskon­nol­liseen ide­olo­giaan sitoutumista.

    Kirkko pro­filoituu tänään enem­män Jumalan palveli­jain eli seu­rakun­nan työn­tek­i­jöi­den sukupuolielämästä kuin Kris­tuk­ses­ta puhu­misel­la. Kirkko on lib­er­aalin val­tio­val­lan lakei­ja ja sil­lä on lakei­ja-luonne: Kuten mikä tahansa lakei­ja se yrit­tää päästä her­ransa suo­sioon ja mitä enem­män se yrit­tää sitä enem­män sille nauretaan. 

    Tästä on osoituk­se­na kirkon jatku­va jäsenka­to. Miten kirkko vas­taa jäsenka­toon ? Yrit­tämäl­lä vielä enem­män päästä her­ransa suo­sioon — siis uud­is­tu­mal­la Jumalan palvelus­ta, syr­jäyt­tämäl­lä van­hoil­lisia työn­tek­i­jöitään jne. 

    En kri­ti­soi lib­er­aale­ja — arvostan luo­vaa ongelmanratkaisua.

    Kirkos­ta on tul­lut kumi­se­va vas­ki ja kili­sevä sym­baali. Kri­isi­ti­lanteessa täl­lainen kirkko tuskin kyke­nee enää anta­maan tur­vaa ihmisille. Tuskin siitä on enää edes aut­ta­maan taval­lista syn­tistä pub­likaa­nia arkielämän ongelmissa.

Vastaa käyttäjälle Markku Jantunen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.