Maailmantalouden lama on iskenyt myös Kiinaan. Kiinan vienti laskee 20 prosentilla, mikä alentaa talouskasvun kuuteen prosenttiin. Siis talous vienti laskee 20 prosenttia ja talous kasvaa kuusi prosenttia. Kotimainen kysyntä näyttää nousevan aika paljon. Kiina näyttää siirtyneen nostamaan väestönsä elintasoa, ilmeisesti taloutta elvyttäkseen.
Valtaosa kiinalaisista ei hätkähdä maailman taloudesta muutoksista tuon taivaan vertaa.
Maalaiskylissä ei ole muuta kuin riisin viljely ystävänään että vanhat elintavat.
Parempi onkin näin, että on luontainen puskuri kestää maailman talouden heilahteluja.
Se on kuitenkin eri asia kuinka koulutetut uus-kiinalaiset kokevat talouden heilahtelut tykönään suurkaupungeissa.
Kaiken kaikkiaan, kiinalaiset ovat jo vuosikymmenet kärsineet nahkoissaan mitä heidän hallitus ja maailman talous kohdalleen suo.
Vaikea sanoa Kiinan talouden tulevaisuudesta mitään — sen kun menee paikan päälle Kiinaan ja kokee.
Iha oikei kun saastuttavien länsi maitten kulutus putoo nytten ja kiinalaisten vähä päästöinen talous kasvaa. Tästäki talvesta jo huomas kuinka se valonsammutuspäivä ja amerikkalaisten lama kylmentää ilmaston muutosta!
Sattumaltako tuo kuusi prosenttia on se suurin piirtein se raja, jonka kiinalainen yhteiskunta useissa ennustuksissa vielä kestää? Jos mennään alle, alkaa levottomuudet.
Kun odotusten ja todellisuuden suhde nimittäin tarpeeksi vääristyy, kaupunkien prolet alkavat vaatia leipää tai edes oikeutta elää kaupungeissa vaikka työtä ei ole, keskiluokka alkaa vaatia poliittisia oikeuksia ja rikkaat valtaa kommunisteilta itselleen — sikäli kun eivät itse hyödy korruptiosta yms.
Oikeasti kukaan ei voi tietenkään tietää, missä talouskasvun alaraja tarkalleen kulkee, mutta kyllä Puolue tietää, että jossain se kulkee siitä huolimatta. Siksi säästöjä ja valuuttaa on ohjattu valtaviin “puskureihin”, joista nyt sitten on varaa purkaa polttoainetta taloudelle.
Joku minua nokkelampi varmaan kysyisi, että saadaanko se kulutuksen henki takaisin pulloon sen jälkeen, kun se sieltä kerran päästetään. Itse tyydyn vain toteamaan uudemman kerran, että juuri tällaisten ongelmien takia en ymmärrä niitä, jotka uskovat Kiinan näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa saavuttavan rikkaiden maiden BKT:n per capita.
Eikös näitä Kiinan lukuja, siis että lamankin aikana talous kasvaa, pitäisi kauhistella vihreästä vinkkelistä katsottuna — eikä noin vain kskantaan todeta kylmiä lukuja?
Eikös maailman saastumiselle ja luonnon loppumiselle viimeinen niitti ole juuri tämä että Kiinan kaltaiset valtiot ihan oikeasti alkavat nostaa koko kansojensa elintasoa?
En minä tätä sillä sano etten kiinalaisille soisi parempaa elämää ihan vaan ihmettelen kuinka maapallo tätä kestää.
Tähän se nyt ei kauheasti liity, mutta: viennin lukuihin tuijottaminen on aika merkityksetöntä jos ei katsota tuontia ja lisäarvon tuotantoa samalla.
Kiinasta en tiedä, mutta Suomen kohdalla massiiviset “vienti putosi 20 prosenttia” yhdistettynä kauhisteluun, kuinka kun viento on kerran 40% bkt:sta, niin BKT:n pitää pudota sitten varmaan 8 prosenttia! Tällaisia juttuja esitellään blogeissa salaliittoteorioiden kera siitä, kuinka meille valehdellaan, kun BKT:sta esitetyt luvut eivät sitten täsmää tähän “analyysiin”.
Olennaisempaa kuin viennin määrä, on se, kuinka paljon lisäarvoa siihen vientiin on laitettu. Jos autoja kuskataan miljardeilla Suomalaisen välikäden kautta venäjälle, niin se näkyy vientinä, mutta ei siinä juuri BKT:ta ole kasvatettu.
Kiinassakaan ei kasvateta jalostusastetta ihan kauheasti. Karrikoiden: sinne tuodaan piirilevyjä ja muovikuoria, joista kootaan kännyköitä. Jos kännyköiden vienti romahtaa, niin BKT:ssa ei tarvitse tapahtua kauheaa heilahdusta.
“Siksi säästöjä ja valuuttaa on ohjattu valtaviin “puskureihin”, joista nyt sitten on varaa purkaa polttoainetta taloudelle.”
Kyllä meillä länsimaissa on sitten wiisaat hallitukset: meillähän ei todellakaan ole mitään tällaisia puskureita, ei ole vaan todelliset anti-puskurit, siis tähtitieteellisen suuret velat ja vajeet.
Näistä kiinalaisten puskureista sitten poliitikkomme käyvät lainailemassa rahaa jota voivat sitten edelleen käytellä vaikkapa erilaisiin ilmastoaneisiin ja kehitysavun nimellä tunnettuun ‘hyvää mieltä harvoille’ — puuhasteluun. Kylläpä on nyt levollinen olo kun meillä on näin älykkäät johtajat, ja heidät valtaan äänestänyt kansa.