Kiinan uskotaan saavuttavan länsimaisen elintason joskus 2020-luvulla. Itse uskon, että vasta 2030-luvulla, mutta yhtä kaikki, aika pian. Kun olin skidi, Japani oli kehitysmaa, jonka väitettiin vaurastuvan länsimaiden tasolle. Oli vaikea uskoa.
Millainen on rikas Kiina? Super-hikipaja? Ei voi olla, koska jos Kiina on yhtä rikas kuin me, palkkataso siellä on myös yhtä korkea kuin meillä. Ellei sitten proletariaatin diktatuuri ala orjuuttaa omaa proletariaattiaan.
Sivuutetaan kysymys luonnonvaroista, vaikka sitä ei oikeastaan voi sivuuttaa. Tai sanotaan nyt vaikka niin, että jos Kiina on yhtä rikas kuin nykyiset teollisuusmaat ja jos nykyiset teollisuusmaatkin aikovat nekin olla rikkaita, teknologian on muututtava sekä energiaa, että raaka-aineita säästäväksi. Vähästä paljon. Rihkamalaatuisen sijalle laatutuotteita, sillä rihkama on niukkojen luonnonvarojen haaskausta.
Kiinassa valmistuu miljoona hyvää insinööriä vuodessa. Kun 1980-luvulta alkaen teollisuustyötä on siirretty Kiinaan, seuraavaksi on insinöörityön vuoro. Insinöörien hengentuote on siirrettävissä paljon helpommin Kiinasta tänne kuin muovinen Barbi-nukke, joka sentään pitää kuljettaa laivalla Afrikan ympäri.
Teollisuus automatisoituu edelleen. Mitä vähemmän työpanosta tarvitaan, sitä vähemmän ylipäänsä on merkitystä palkkatasolla. Logistiikka on tärkeämpää. Ketä kiinnostaa, missä Nokian kännykät valmistetaan, jos niiden valmistuskustannukset ovat kolmen euron luokkaa. (No joo, bochumilaisia ehkä) Logistiikkakustannukset ovat paljon tärkeämpiä.
Käykö tässä siis niin, että teollisuustyö palaa takaisin Eurooppaan. Valmistamme täällä kohta kiinalaisten suunnittelemia tavaroita lisenssillä?
Mikä saa Osmon luulemaan jotain niin sellaista, että Kiina ei olisi rikas? Taidat olla propagandan uhri? Kiinassa on satoja jos ei tuhansia Suomen kokoisia alueita, missä on aineellista vaurautta tuhannen Suomen verran. Missään muualla et näe sellaista tavarapaljoutta! Miksi työ on osittain siirtynyt Kiinaan. Ei siksi, että se tulisi halvaksi kokonaisuudessaan, vaan siksi että siellä on myös markkinat. Toisaalta Kiinan vienitullit ovat todella korkeat. Kolmanneksi siellä ei ole sellaista suojaa ihmisellä kapitalismin ahneutta kohtaa kuin on länsimaissa.
Ja Kiinalaiset ovat jo perinteisesti rahoittaneet esim. USA:n talouden. Otapa siitä vaihteeksi vaikka selvää ennen mutujen kirjoittamista. Kiinassa on äärimmilliieen viritetty kapitalistinen kilpailuyhteiskunta. Jos ei pärjää tai oon sairas, voi kuolla. Aina on joku terve tekemään työt.
Olen käynyt Kiinassa kolme kertaa, vuosina 1989, 1995 ja 2006. Vaurastuminen on ollut huimaa ja suurimmissa länsirannikon kaupungeissa laaja keskiluokka elää länsimaisella kulutustasolla, mutta suuri osa maasta on köyhää. Siksihän siellä palkkataso tehtaissa on niin matala.
Minä en nyt oikein ymmärrä, miksi sen kiinalaisen insinöörityön ylipäätänsä pitäisi siirtyä tänne ja mikä se ”tänne” tarkkaanottaen on. Kiina on jo nyt laaja markkina-alue ja vauras Kiina vielä laajempi. Meidän onnemme on ollut, että insinöörityön tulosten siirtäminen täältä sinne on helppoa ja halpaa.
Teollinen valmistus sijoittunee sinne, missä raaka-aineet ovat lähimpänä. Raudan ja oikeastaan alumiininkin tuotanto jo noudattavat tätä. Pidemmälle jalostettujen tuotteiden kohdalla päädytään samaan automaation lisääntyessä ja palkkojen tasaantuessa. Logistiikan kannalta on helpompaa kuljettaa tuotteet yhden kerran kuin kaksi kertaa (ensin raaka-aine tehtaalle ja sitten tuote tehtaalta kauppaan).
Kierrätyksen avulla raaka-aine saadaan sieltä, missä kulutuskin on, joten se on keino säilyttää tuotanto sielläkin, missä luonnonvaroja ei ylen määrin ole.
Riittääkö vauraassa Kiinassa puhdasta juomavettä kaikille maksukykyisille? Näin vaikka luonnonvarat piti jättää pohdiskelun tuolle puolen.
Maailman rikkaimmat pankit ovat jo kiinalaisia: ICBC, China Constrction ja Bank of China ovat kolme suurinta pankkia maailmassa tällä hetkellä. Luotot, joita kiinalaiset pankit ovat antaneet tuovat jo itsessään paljon poliittista vaikutusvaltaa.
Lapsuudesta muistan kaksi Kiinaan liittyvää skenariota: ”Jos niillä kaikilla on jääkaapit” ja toinen littyi Inarinjärveen, jonka jäälle kiinalaiset voisivat tulla ja hypätä yhtäaikaa – miksi ei mitään hajua, mutta jos niillä on fyrkkaa reissata, sen minä tahtoisin nähdä.
Millaista teollinen tuotanto tulee olemaan muutaman vuosikymmenen kuluttua, on haastava kysymys ilman kiinalaisiakin.
Sotket muistissasi kaksi lapsuusaikamme väitettä. Kaikki maailman ihmiset mahtuisivat seisomaan Inarinjärven jäälle. Kiinalaiset taas voisivat tuhota Yhdysvallat (ja vähän kaiken muunkin) hyppimällä yhtaikaa tietyllä frekvenssillä, joka saisi maankuoren värähtelemään ja tuottaisi lopulta jättimäisiä maanjäristyksiä. Inarinjärven jäällä tuskin kannattaisi joukolle hypellä.
Kaisa, vaikka Kiinassa on paljon rikkaitakin, niin kokonaisuutena maa on länsimaisella mittapuulla köyhä. Ostovoimakorjattu BKT per capita on 5 500-6 000 dollarin paikkeilla, millä sijoittuu maailman valtioiden listassa aika tasan puoliväliin. Suomessa vastaava lukema on 35 000 dollarin luokkaa ja köyhimmätkin EU-maat (Bulgaria ja Romania) ovat tuplasti Kiinan tasoa. Mutta kovaa vauhtiahan sieltä tullaan, nykyisellä kasvuvauhdilla Kiina ottaa Suomen kiinni 25 vuodessa.
Minulla on sellainen kutina, että kun globalisaatio ja teollinen kehitys saavuttaa loogisen päätepisteensä (eli kaikki valtiot ovat ”rikkaita” ja kukaan ei tuota mitään sen halvemmalla kuin muut), ainoa vaihtoehto Suomen kaltaisille maille on palata omavaraisuuteen. Ne taloudet jäävät eloon jotka kykenevät itse tuottamaan kaiken mitä kuluttavat.
Tosin siihen mennessä voi olla jo tekniikkakin kehittynyt sille tasolle että voidaan suoraan siirtyä jälkiniukkuusyhteiskuntaan jossa talous on mallia ”kaikki saavat kaikkea niin paljon kuin haluavat”.
Itse uskon, että vain ne tulevat pärjäämään, jotka näkevät Kiinan mahdollisuutena uhkan sijaan.
Pienenä nyanssina: Pekingin suurimman teknillisen yliopiston suurimmassa = 30000:n opiskelijan tiedekunnassa opiskellaan pääaineena mitäpä muuta kuin reverse engineeringiä. Ei siis ihme, että osaamista ja vauhtia maan insinööreiltä löytyy konkreettisten opintojen ansiosta.
Omien kokemuksieni mukaan 1990-luvun alun Kiinassa potkaistiin pellolle paljon valtion yritysten työntekijöitä. Tuolloin Kiinan valtion yrityksissä paikallisilta kuulemani mukaan oli työssä liki 50% turhia tekijöitä. Dengin suunnitelma olikin se, että valtion tehtaisiin mukautumattomat työntekijät potkaistaan ulos kommunistisen liikeen määrittäminä ja näin saadaan alku uudelle yksityiselle yritystoiminalle. Oma näkemykseni edellämainittu.
Eli Kiinan vanhaan aikaan työssä käytiin lähinnä saadakseen työpaikalla ilmainen ruoka-annos ja suihkussa peseytymismahdollisuus. Muu ajanviete työaikana päälle (lentopallo ja biljardi) kun työtä tehtaalla ei yksinkertaisesti kaikille työntekijöille riittänyt.
Oli tosi metkaa nähdä Beijingissä tuolloin n. 1990 venäläisiä turisteja kun haukkoivat henkeään frendshipstoreilla sitä, että mitä kaikkea Kiinan tavarataloissa oli saatavilla.
Minun mielestä Kiinassa ja kiinalaisista ystävistäni en ole koskaan havainnut vähäsessäkään määrässä kommunismin ihailua. Ei vaikka kuin Kiinan Puna-lippu tähtineen heilui Beijingin tolpissa lähellä Venäjän suurlähetystöä.
Kiinan pojat tekivät tepposet jo kauan aikaa sitten venäläisille, kun uskottelivat olevansa kommunisteja.
Kiinan suhde venäläiseen kommunismiin on ollutkin vain sen tasoista, että kommunismin aatteella on voitu pitää kurissa ja nuhteessa kansalaisiaan.
Ja vielä mikä, niin minun mielestä Kiinassa jo tuolloin 1990-luvulla oli nähtävissä kansan parissa yrittäjyyttä paljon, paljon paljon enemmän kuin kotoisessa Suomessa.
Minä olen sitä mieltä, että kiinalaiset ovat oikeutettuja uuteen elintasoonsa nähden siinä kuin suomalaisetkin olivat ennen kurjaa menneisyyttään.
Sitä paitsi, kiinalaiset ovat ystävällinen kansa. Tosin, kiinalaisista liikemiehistä en samaa mainitse, mutta liikemiehet ovat liikemiehinä yhtä ja sitä samaa ”kansaa”.
Osmon ajatusleikki on ihan osuva. Voi hyvinkin olla, että Kiina tulevaisuudessa on paitsi työvoiman, myös osaamisen keskus. Toistaiseksihan suomalaiset insinöörit opettavati kiinalaisille paperinvalmistusta. Mutta tuleivaisuudessa ehkä Kiinassa osataan paperinvalmistus paremmin kuin suomessa. Ainakaan insinööreistä ei ole pulaa.
Iso kysymys onkin tämä: voiko Suomi tulevaisuudessa pysyä kehityksen kärjessä millään alalla. Suomessa valmistuu muutama tuhat insinööriä vuodessa. Kiinassa ja INtiassa yhteensä käsittääkseni valmistuu satoja tuhansia tai jopa miljoonia vuodessa.
Isompi asia on vielä se, että taloudellinen voima tuo mukanaan myös kulttuurisen voiman. Tulevaisuudessa ihailemme kiinalaisia ajatuksia.
Uskon että teollisuustuotanto muuttuu radikaalisti n. 20 vuodessa kun täysin automaattiset tehtaat tulevat. Samoin tulevat ennenpitkää automaattiset varastot, kaupat, satamat, konttilaivat yms.
Suunnittelussa ja ”insinöörityössä” paikallisen yhteiskunnan ja kulttuurin tuntemus on usein tärkeämpää kuin yleinen teoriaosaaminen.
Järkevää tuottavaa työtä ei kuitenkaan tule riittämään kaikille. Koulutus- ja työllisyyspolitiikka tulisi muuttaa tukemaan sitä että ihmiset vaihtavat työtä ja alaa usein.
Aika optimistinen kuva tuossa annetaan. Itse olen suht varma, että Kiina ei koskaan saavuta Suomen BKT:ta. Tai ei ainakaan nykyisillä parametreillä. Liian moni asia alkaa tökkiä ennen sitä ja nykyinen poliittinen järjestelmä ei pysyt niitä ratkaisemaan. Pikemmin se muuttuu itse ongelmaksi.
Toisaalta mikä poliittinen järjestelmä keksisi, miten ratkaista maan valtavat ympäristöongelmat ja pitää samalla nopeaa talouskasvua yllä? Vaikka uusi teknologia teoriassa ratkaiseekin saastumiseen liittyvät ongelmat, ratkaisu tulee vaatimaan valtavia investointeja, jotka eivät lisää tuottavuutta ainakaan lyhyellä tähtäimellä.
”Minulla on sellainen kutina, että kun globalisaatio ja teollinen kehitys saavuttaa loogisen päätepisteensä (eli kaikki valtiot ovat “rikkaita” ja kukaan ei tuota mitään sen halvemmalla kuin muut), ainoa vaihtoehto Suomen kaltaisille maille on palata omavaraisuuteen.”
Miksi yhtä rikkaat länsimaat eivät ole lakanneet käymästä kauppaa keskenään?
Entä pitäisikö mielestäsi myös kuntien ryhtyä omavaraisiksi ja tuottaa omat kenkänsä, autonsa ja banaaninsa? Jos kunnat – tai kenties vielä pienemmät yksiköt – eivät ryhdy omavaraisiksi, niin olisi aika omituista, jos kaupankäynti pysähtyisi maagisesti juuri valtioiden mielivaltaisille rajoille eikä laajenisi niistä eteenpäin.
Voisitko selittää vielä hieman tarkemmin miksi tulevaisuuden ainoa vaihtoehto on omavaraisuus.
Iso kysymys onkin tämä: voiko Suomi tulevaisuudessa pysyä kehityksen kärjessä millään alalla. Suomessa valmistuu muutama tuhat insinööriä vuodessa. Kiinassa ja INtiassa yhteensä käsittääkseni valmistuu satoja tuhansia tai jopa miljoonia vuodessa.
Onneksi maat eivät valmista mitään vaan firmat. Siksi on tavallaan yhdentekevää, missä niitä insinöörejä valmistuu.
Käsittääkseni Suomen tapaisella maalla on osaamisklustereita, joita ei käytännössä voi kopioida tai siirtää edes pois. Tuollaisen klusterin syrjäyttäminen on todella hankalaa. 100 000 insinöörillä se ei ainakaan onnistu, vaikka ei insinööreistä toki haittaakaan ole.
”Kiinan uskotaan saavuttavan länsimaisen elintason joskus 2020-luvulla. Itse uskon, että vasta 2030-luvulla, mutta yhtä kaikki, aika pian. Kun olin skidi, Japani oli kehitysmaa, jonka väitettiin vaurastuvan länsimaiden tasolle. Oli vaikea uskoa.”
Olen pääkkösessäni fundeerannut tuota Kiina-ilmiötä. Vastauksia ei ole mutta kysymyksiä jonkin verran:
1) Kiinan asemahdin kasvu. Uskon, että Kiina ryhtyy suojelemaan intressejään asein kaikilla merillä. Kiinan etupiiri on jo laajentunut ja syntyy mm. tarvetta ja halua suojella rahtiliikennettä, öljyalueita paikallisilta konflikteilta vaikkapa Afrikassa ja USA:n asevoimalta erimerkiksi Iranissa.
2) Osallistuminen luonnonvarojen jakoon. Se on jo iso peluri Afrikassa, Lähi-Idässä ja jonkinlainen Etelä-Amerikassa. Miltä alueilta Kiina työntää entiset siirtomaaherrat pois? Sudan, Namibia?
3) Em. liittyen: Kiinan asevienti ja eturyhmiensä tukeminen raaka-ainelähteillä. Epävakauden kylvämistä jne. vanhaa politiikkaa kuten länsimaat ovat tehneet. Kiina ottanee nuo keinovalikoimiinsa yhä useammin.
4) YK:ssa tehdään monenlaista luonnonvarojen jakoa jne. koskevaa päätöstä enemmistöllä. USA ja monet muut ovat saaneet taakseen pikkuvaltioita ymmärtääkseni lähes ostamalla. Mitenhän tuo mekanismi muuttuu? Barbinukkea ja korvalappustereoita kontillinen ja Kiribati ja Tuvalu on ”meidän miehiä”?
5) USA ja muu länsi ryhtynevät suitsimaan Kiinan asemahdin ja vaikutusvallan kasvua. Pelkään, että tuosta seuraa joku isompi öljykonflikti: vain öljyhanat sulkemalla Kiina on pysäytettävissä. Muuta keinoa ei ole?
6) Kiina ostaa länttä nyt sen kuin ehtii. Länsimailla syntyy halua pitää elintärkeitä firmoja omistuksessaan. Kauppoja voidaan kieltää? Syntyykö vastatoimen kauppasotia ja nouseeko kostoksi tullimuureja tmv.?
7) Kauanko Kiina tyytyy valuutansa asemaan? Haluaako se syrjäyttää taalan reservivaluutan asemasta? Ei vielä, koska se haluaa dollarit kynsistään.
8) Kiinassa on iso väestöntiheys. Afrikka kiinnostanee sitä myös viljelyalueenaan. Kenties Kiina rakentaa Afrikasta vilja-aittansa. Siihen Kiinalla on resurssit ja monellakin Afrikan alueella sopivat viljelyolot. Tämä voi jollakin aikavälillä (20 v?) muuttaa myös elintarvikekaupan rakennetta. Ja myös kilpailua lannoitteista, ymmärtääkseni eniten fosforista, josta povataan niukkuutta.
9) Shanghai Cooperation Organization (SCO). Tiivistyykö? Luultavasti sitä ainakin halutaan. Intia, Pakistan, Kiina ja Venäjä sekä Kaspian alue puhdistetaan lännen historiallisesta ja äsken Kaspian ja Lähi-Idän öljyalueille asein viedystä vaikutusvallasta. Alueen valtavat luonnonvarat (kaasu, öljy uraani) otetaan idän valvontaan? Näin käynee ja seuraukset taalalle ja jenkkien taloudelle? Hemmetin iso epävakauden lähde, sillä länsi ei jääne katsomaan sivusta.
10) Edellisen liittouman hajoittamiseksi EU yrittänee tiivistää kaikkea ja etenkin energiayhteistyötä Venäjän kanssa. Pakistanista ja Intiasta ei haluta kovinkaan läheisiä?
Luulen, että kannattaa varautua jo ainakin mielessään maapallon napojen kääntymiseen.
”Kiinassa valmistuu miljoona hyvää insinööriä vuodessa.”
Toivottavasti kukaan ei pidä tätä huonona tai pelottavana ilmiönä. Mitä parempia, älykkäämpiä ja ahkerampia tiedemiehiä, tutkijoita ja keksijöitä Kiina kouluttaa, sen parempi ihmiskunnalle.
Mitäs sanotte muuten, onko uusien ympäristöystävällisten teknologioiden kannalta hyvä vai huono juttu, että insinöörien määrä kasvaa maailmassa miljoonan vuosivauhdilla?
”Teollisuus automatisoituu edelleen. Mitä vähemmän työpanosta tarvitaan, sitä vähemmän ylipäänsä on merkitystä palkkatasolla.”
Kyllä palkkatasolla on aina merkitystä. Vaikka tuotantokoneiden ja joidenkin komponenttien markkinat ovat globaalit ja hinnat samat joka puolella, on valtaosa tuotantokustannuksista aina paikallisista työvoimakustannuksista riippuvia. Tuotantoprosessin käynnissäpitämisen työvoimakustannus jossain yksittäisessä tehtaassa voi olla suhteellisesti (ja absoluuttisesti) pieni, mutta esim. tuotannon tukihenkilöiden ja tehtaan johdon palkat, vuokrat, paikallisesti hankittavat materiaalit yms. kustannukset ovat myös alhaiset halpatuotantomaissa.
”Ketä kiinnostaa, missä Nokian kännykät valmistetaan, jos niiden valmistuskustannukset ovat kolmen euron luokkaa.”
Ei tuotteen absoluuttisella hinnalla ole kilpailun kannalta mitään merkitystä. Vain suhteellinen kilpailukyky on tärkeää, oli tuotteen valmistuskustannus sitten kolme tai kolmetuhatta euroa. Valmistuskustannukset ja sitä myötä valmistuspaikka ovat aina tärkeitä.
”Logistiikkakustannukset ovat paljon tärkeämpiä.”
No, logistiikkakustannusten merkityksen kannalta kilohinta (tai litra-) on tietenkin tärkeä. Toisaalta, kuljetuskustannukset alenevat tonnikilometriä kohti hyvin voimakkaasti kun kuorman koko ja kuljetusmatka kasvavat. Tiiviisti pakattuun konttiin mahtuu aika monta kännykkää, ja kärjistäen, kun laivan potkaisee laiturista se ui samalla vauhdilla Kiinaan asti. Käytännössä usein kuljetuskustannuksia paljon suurempi ongelma on matka-aika.
”Käykö tässä siis niin, että teollisuustyö palaa takaisin Eurooppaan. Valmistamme täällä kohta kiinalaisten suunnittelemia tavaroita lisenssillä?”
Voihan näinkin joskus käydä. Valmistetaanhan Euroopassa nykyään japanilaisia autojakin. Suomessa kuitenkaan tuskin koskaan tehdään kiinalaisia tuotteita. Täällä ei ole markkinoita eikä juuri mitään muutakaan sellaista, mikä houkuttelisi investoimaan muualla suunniteltujen tuotteiden valmistamiseen. Silloin harvoin kun ulkomaiset yritykset tekevät tuotannollisia investointeja Suomeen, tapahtuu se täkäläisen tuoteosaamisen takia. Näin ainakin viime aikoina.
Tulee mieleen juuri keksimäni vertaus: 1000 insinöörin firma on vähän kuin 1000 kissan armeija.
Mietin vaan että en kyllä keksi tuotetta jota ei olisi pystynyt tai ei pystyisi kehittämään ihan muutamalla kymmenellä tai jopa vähemmällä määrällä insinöörejä.
Nämä ”conglomerate” firmat kuten Nokia tai Apple on ihan eri juttu kun ne kehittelee 100ja eri tuotteita keskittyen firmana lähinnä markkinointiin.
Toisin sanoen, ei kai suomessa tarvita kuin yksi Gates tai Wozniak super insinööri niin se työllistää huipputuotteensa voitoilla koko maan vaikka omaa hupi luomu-peltoaan kuokkimaan.
Osmo tuntuu edelleenkin kuvittelevan, että teknisten ratkaisujen suunnittelu tapahtuu jossain munkinkammiossa. Trendi on pikemminkin että yhä yksilöllisemmät järjestelmät tehdään tiiviissä yhteistyössä asiakkaan kanssa, tuotteita mukautetaan paikallisiin olosuhteisiin, jne. Tämä on osa teknistä kehitystä, kun perustekniikka halpenee riittävästi niin laitteista tulee palveluita
Kiina jossa on länsimainen elintaso olisi kovin erillainen maa. Kiinan vienti ei voi kovin kauan kasvaa 20% vuodessa, jo nyt isoin asiakas ostaa velaksi (ja ei, tämä ei ole Kiinan etu). Paineet valuuttakytköstä ja tuontitulleja vastaan kasvavat myös koko ajan. Kyllä, Etelä-Korea tai vaikka Suomi kasvoi vastaavalla mekanismilla, mutta Kiinan kokoinen maa ei voi näin tehdä.
Eli kiinalaisen kulutuksen pitäisi kasvaa. Tämä implikoi että säästämisasteen tulisi laskea, mikä taas implikoi toimivaa sosiaaliturvaa, julkista terveydenhuoltoa, tms. jotta ihmisten ei tarvitsisi kantaa kaikkia riskejä itse. Ja tämä taas implikoi korkeampaa veroastetta, eli edellyttä pienempää korruptiota. Mikä taas edellyttää riippumatonta tuomioistuinlaitoista ja demokratiaa…
Lisäksi talousrakenne olisi huomattavasti vähemmän teollisuusvaltainen. Vaikka rahoitustoiminnan valtiojohto olisi käytännössä vaikeaa.
Ei kai Kiina ole yksineuvoinen maa, vaan hyvin monenkirjava. Monia kieliä, kulttuuripiirejä ,jopa ilmastoa, vähän niinkuin Euroopassa. Sanana Kiina viittaa keisarilliseen Keskustenvaltakuntaan(muistinko oikein?), jonka rajat ovat liikkuneet historiassa sotien nykyvaltion sisällä rajusti. Suurkaupungit ovat edistyneitä pääkonttorialueita ja idän vuoristoalueilla eletään agraariyhteisöissä ilman sähköä. Eikö tämä juuri ole Kiinan kilpailuetu : 100000e/kk tienaava tehtaanjohtaja voi ostaa toiselta kiinalaiselta 1e/päivä työtä.Niin kauan kun tämä on mahdollista on Kiina ylivoimainen,vaikka suurkaupunkien elintaso nousisi kuinka .Ainut kilpailija väkimäärällä voisi olla Afrikka, jossa ei ole infrastruktuuria keskiluokan kulutusjuhliin eikä keskushallintoa.
Kiinassa keksittiin paperi ja kirjapaino (toki toisen kerran) 700-800 luvulla. Paperiteollisuusmaa Suomen tärkeimmät vientituotteey olivat sata vuotta sitten voi ja terva.Miksi 5000 vuotta vanha kulttuuri (Kiinalaisen näkökulmasta) ottaisi mallia 70-luvulla keksitystä pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta? Varsinkin kun edellistä ”eurooppalaista” yhteiskuntakokeilua ollaan purkamassa? Sananvapaua ja netti voi muuttaa keskiluokan ”kiinalaista unelmaa”, mutta mihin suuntaan?
Globalisoituminen etenee joka tapauksessa enemmän kuluttamisen kautta kuin kansantanssiesityksillä. Periaatteessa kai valuutta maailmankaupassa valuu rajoista välittämättä kohti raaka-aineiden alkutuottajia(mieraalit, öljy,lannoitepatentit) ja valuuttapankkiireille. vaikka tekisikin mutkan innovaatiomaiden kautta.Jos nyt ollaan Rotschildien ja öljysheikkien torppareita , ehkä tulevaisuudessa Kiinan keskuspankin.
Itse jouduin muutama vuosi sitten opettamaan kädestä pitäen eräälle Espoolaiselle juuri väitelleelle it-alan tekniikan tohtorille, miten lapiota(!) käytetään. Että se siitä omavaraistaloudesta.
Kun Himalajan jäätiköt sulavat kasvihuonekaasujen lisääntynisen myötä, kiinalaisilta loppuu juomavesi. Ne maat, jossa on juomakelpoista vettä, voivat olla vielä joskus maapallon paratiiseja ihmisen asuttavaksi. Viime aikoina on kantautunut hälyttäviä tietoja myös Kiinan muista ympäristöongelmista.
Totalitaarisessa maassa ympäristöongelmat voidaan aluksi lakaista maton alle. Ja vielä. Vertaus siihen, että sitten kun kaikissa kiinalaisissa talouksissa on jääkaappi ja auto ……. on edelleen relevantti vertaus.
Kiinan tuleva menestys riippuu osaltaan myös siitä, jatkaako se nykyistä menestyksekästä ja tehokasta suhtatutumistaan patentteihin ja tekijänoikeuksiin. Kuten yllä mainittiin, kiinalaiset – kuten japanilaisetkin aikanaan – käyttävät aika paljon resursseja siihen, että oppivat ymmärtämään muiden kehittämää teknologiaa ja tekemään sitä halvemmalla. Japani menestyi aikanaan ensin näin ja kun se tie alkoi olla käyty loppuun, sujuvasti siirtyi tekemään samat asiat paremmin kuin länsimaiset ”esikuvansa”.
Tämä ei onnistu, jos Kiinalaiset antavat myöten WTO:n jne. vaatimuksille kunnioittaa patentteja.
Tpyyluoman kommentti tekee tästä mekanismista entistä relevantimman. Jos kiinalaiset alkavat kunnioittaa länsimaisia patentteja siinä vaiheessa kun valmistustekniikka jne. on Kiinassa vielä alkeellisempaa kuin länsimaissa, se ei koskaan saavuta länsimaita. Teoriassa on toki mahdollista, että omintakeinen insinöörityö ja tuotekehitys menevät lopulta skaalaetujen vuoksi ohi länsimaista. Tämä on peräti todennäköistä ottaen huomioon väkiluvun ja sen tosiasian, että kiinalaiset nyt vaan ovat keskimäärin hieman välkympiä kuin esim. amerikkalaiset, mutta aikaskaala on silloin ihan toinen kuin 10-20 vuotta.
Kiinalaisella kulutuksella on paljon endogeenista kasvunvaraa. Nythän merkittävä osa kiinalaisten säästöistä menee makrotasolla lainaksi amerikkalaisille (ja nyttemin kait myös suomalaisille). Sama kai se kiinalaisten kannalta on, käyttävätkö tuotteensa itse vai vaihtavatko ne vihreällä musteella tahrittuihin paperilappuihin. Tai tarkemmin ajatellen, edellinen tuntuisi näin äkkiseltään olevan enemmän kiinalaisten etu.
Onko noin enää. Patentit ovat myös liisattavissa, eivät jonkin rikkaan ja tuotantokustannuksiltaan korkean maan yksinoikeus. Myös yritykset toimivat kansainvälisest5i ja hakeutuvat sinne, missä tuotanto on edullisinta ja vievät patentit mukanaan. Nokian Kiinassa olevat tehtaat noudattavat kaikkia (Nokian) patentteja.
Paljon voi oppia myös ei-patentoitavista käytännöistä. Edukusnnussa kävi kiinalaisdelegaatio. He havaitsivat ruokalan kierreportaissa kumiset liukastumisenestoraidat ja olivat nenä kiinni portaissa kännykkäkameroineen ainakin viisi minuuttia. Ei sellaista raitaa voi patentoida.
Nokian patentit ja muu korkean teknologian investoinnit suojellaan kyllä valtion toimesta niin kauan kun se on rahallisesti kannattavaa.
Esimerkiksi kiinalaisten ensiaskeleet oman autoteollisuuden puolella eivät noudata minkäälaista mallisuojaa ja tuskin muutakaan teknologian suojaa, vaan he kopioivat aika suoraan muiden autojen mallit. Kiinalla ei vielä ole omaa, kilpailukykyistä kännykkäteollisuutta, mutta muutaman vuoden päästä voi jo olla. Siihen asti he tietenkin noudattavat niitä patentteja, kun eivät vielä omaa riittävää osaamista niiden yli kävelemiseksi.
Kiinalaiset ovat ennenkaikkea pragmaattisia. En syytä tästä kiinalaissia, pidän tätä ihan normaalina. Mutta siis, WTO:ssa ainakin pari vuotta sitten pahimmat kiistakysymykset Kiinan kanssa olivat juuri suhde immateriaalioikeuksiin. En tiedä tilannetta nyt, mutta siellä ei kyllä silloin yhtään välitetty joidenkin kopioitujen elokuvien kaupittelusta tai mistään muustakaan ”piraattituotteista”.
Eipä ole kovinkaan kauan kuin eteläisen naapurimaamme eräältä torilta sai täysin vapaasti ostaa piraatteja.
Ja tosiaan ainakin Pekingistä piraattikaupat on karsittu jo muutama vuosi sitten harmikseni pois.
”Totalitaarisessa maassa ympäristöongelmat voidaan aluksi lakaista maton alle.”
Ja sitten tarvittaessa myös erittäin tehokkaasti karsia pois. Tästäkin on lukuisia esimerkkejä kun vain viitsisi ottaa selvää. Mutta se propakanda on syvälle juurtunut…
Tiedemies
”Tämä ei onnistu, jos Kiinalaiset antavat myöten WTO:n jne. vaatimuksille kunnioittaa patentteja.”
Kiina (ja Japani) on jo niin varakas, että sen ei tarvitse perustaa menestystään muilta varastamiseen. Suomessa tekniikoiden kehittäminen on edullista suhteessa valmistamiseen. (Korkean) teknologian valmistusta ei välttämättä kannata viedä paikkoihin, jossa sen varastaminen olisi laillista. Olisi tietenkin hyvä, että maailmanlaajuista työnjakoa ja sosiaaliturvaa saisi kehitettyä niin pitkälle, että kenenkään ei tarvitsisi ”varastaa nälkäänsä”. Luottamuksen olemassaolo on tärkeää modernissa taloudessa, ja vaikka sen rakentaminen ja kehittäminen kestää paljon kauemmin kuin tuhoaminen, niin se on avainprosessi tästä nykyisestä talouskaaoksesta nousemiseen. Luottamuksen rakentamisessa ja kehittämisessä taas avainasemassa on korkean moraalin kunnioittaminen. Jos ihanteena ei olisi korkea moraali, niin ei tarvitsisi ihmitellä miksi toteuma jää kauas siitä. Eihän olisi edes yritetty.
Nyt vauraiden länsimaiden ei pitäisi ollenkaan kantaa huolta siitä, että kiinalaiset ja muut kehittyvät maat eivät aina kunnioita patentteja ja tekijänoikeuksia. Niiden pitäisi olla todella huolissaan siitä, että ne joskus saattavat sen tehdä.
Kun satojen tuhansien itäisten insinöörien terävin kärki alkaa suoltaa keksintöjä ja patentteja (on jo alkanut) ja kun näiden keksintöjen rojaltit kulkeutuvat kiinalaisille suuryrityksille ja kun näillä ostetaan velkaantuneiden länsimaiden mediayhtiöitä ja niiden hallitsemia tekijänoikeuksia ja niillä ansaitut varat kulkeutuvat kiinalaisille suuryrityksille ja kun näillä …
Tällaisella kehityskululla on kaksi seurausta. Ensiksi, talouskehityksen painopiste siirtyy itään ja toiseksi, rikkaiden ja köyhien välinen kuilu kasvaa edelleen niin kansojen sisällä kuin kansojen välillä. Ja koska tärkein kilpailu käydään joka tapauksessa maan ja sen luonnonvarojen omistamisesta, tällainen kehitys tarkoittaa kahta asiaa. Toisaalta sitä, että kaikkien maiden rikkaat omistavat yhä suuremman osan kaikesta ja kaikki köyhät yhä pienemmän osan asuinkelpoisesta maasta, puhtaasta vedestä, meren kaloista, pelloista ja metsistä. Toisaalta se tarkoittaa sitä, että aseellinen kilpailu luonnonvaroista kiristyy idän ja lännen välillä ja luonnonvaroista rikkaiden maiden kohtalona on olla vielä tuhoisampina taistelukenttinä kuin ne nyt ovat. Molemmissa kehityskuluissa yhä suurempi osa yhteisistä resursseita kulutetaan hyödyttömiin taistelukustannuksiin.
Jos me täällä lännessä katsoisimme omaa etuamme hiukkaakaan nenäämme pidemmälle, pyrkisimme mitä pikemmin eroon patentteja ja tekijänoikeuksia ylläpitävistä kansainvälisistä laeista.
Kiina oli 1800-luvulle saakka maailman suuri talousmahti, Euroopan tuotanto ohitti kiinan vasta vähän yli 100 vuotta sitten.
Kiina kykenee kouluttamaan tutkijoita ja insinöörejä enemmän kuin muu maailma yhteensä.
Patentitkan eivät ole ikuisia ja vanhenevat.
Toisaalta kiina on niin suuri markkina, että se voi vaikka määritellä oman standardin omille kännykkäverkoilleen.
Toisaalta kaikki suuret valmistajat ovat jo markkinoilla tehtaineen ja kehitysosastoineen joten mihin Kiina niitä patentteja tarvitsee ?? Kiinan markkinoiden kännykäthän jo valmistetaan Kiinassa.Nokia , Motorola, Sony-ericsson, Siemens ovat jo siellä.
Eihän USA:kaan ole huolissaan, että kännykkäpatenteja on muillakin kuin usalaisilla
Ja on siellä kehitystäkin. Siemensillä ja Huaweilla on yhteinen yritys ja Pekingissä oli kokonainen kauunginosa varattu tämän yrityksen keitysyksikölle
Kiinaan täytyisi tulevaisuudessa myös viedä jotain. Jos sieltä vain tuodaan, alkaa velkaantuminen ja kiinalaíset tuskin maailman tappiin asti länsimaille velkaa myöntävät.
”Toisin sanoen, ei kai suomessa tarvita kuin yksi Gates tai Wozniak super insinööri niin se työllistää huipputuotteensa voitoilla koko maan vaikka omaa hupi luomu-peltoaan kuokkimaan.”
Aika ironista, että et sitten pistänyt tuohon esimerkeiksi suomlaisia nimiä vaan amerikkalaisia 😉
Yksi syy miksi Kiinan talouskasvu alkaa luultavasti pahasti yskiä ennen kuin se yltää A-luokkaan liittyy tosiaan patentteihin yms. mutta on kai pohjimmiltaan paljon laajempi.
Kiinan pitäisi nimittäin kääntää koko talous matkivasta ja olemassa olevia tarpeita tyydyttävästä innovatiiviseksi, siis uusia ratkaisuja ja uusia haluja ja tarpeita uusilla keksinnöillä luovaksi. Noita uusia ratkaisuja täyty syntyä myös teollisuuden ulkopuolella ainakin maataloudessa ja palveluissa ja niitä pitää kehittää myös kotimarkkinoille. Tuo muutos sen täytyy tehdä viimeistään siinä vaiheessa, kun kiinalainen työntekijä ei enää ole halpatyövoimaa.
Jotta tuo onnistuisi, Kiinana pitäisi täyttää monia sellaisia ehtoja, joita nykyhallinto ei suostu täyttämään. Tpyyluoma luettelossa oli monta tärkeää.
Muutoksen vaikeutta — vai pitääkö sanoa mahdottomuutta — voi tarkastella myös Richard Floridan teesien kautta. Miten Kiina muuttuu niin avoimeksi, yksilölliseksi ja meritokraattiseksi, että sinne syntyy länsimaistyyppinen luova luokka ja sen myötä maailman parhaita osaamisklustereita?
Maailman parhaimpien joukkoonhan täytyy nykymaailmassa kuulua, jos haluaa kansantalouden pärjäävän A-luokassa. ”Pitää juosta muita nopeammin, jotta pysyisi edes paikallaan.” ”Aika hyvät” toimivat vain kehittyvissä talouksissa.
Jatkan vielä tuosta talouskasvun ja ympäristön ristiriidasta Kiinassa.
Talouskasvu kai aina vaatii, että ihmiset, jotka sen talouskasvun tuottavat, saavat jotain kivaa ponnistelujensa vastineeksi. Säästäminen tai kunnallisen jätteenpolttolaitoksen rakentaminen eivät taida täyttää ”kivan” määritelmää. Auto sen sijaan on varmasti yksi tärkeimmistä ”kivoista”.
Polttoainemoottoriautot alkavat kuitenkin selvästi olla tiensä päässä Kiinassa (yhä suurempi osa asuu suurissa kaupungeissa, joissa autoilua on jo nyt pakko rajoittaa).
Sähkökulkuneuvot ovat periaatteessa ratkaisu ongelmaan, mutta vain siinä tapauksessa, että niiden kuluttama sähkö tuotetaan ympäristöystävällisesti. Näin ei tapahdu Kiinassa, jossa muistaakseni 80% sähköstä tulee hiilivoimaloista ja vielä poikkeuksellisen saastuttavista ja tehottomista hiilivoimaloista.
En näe ongelmalle muuta ratkaisua kuin sen, että henkilöautojen myyntiä/käyttöä rajoitetaan jatkossa vielä selvästi voimakkaammin kuin tähän asti.
Sama ongelma tietysti koskee kaikenlaista muutakin ”kivaa”: jääkaappeja, matkailua, isompia asuntoja …
Kiinan hallinnolla on aika huonot kortit tuossa pelissä: jos se rajoittaa kulutusta, väki raivostuu ja talouskasvu hiipuu ja väki raivostuu vielä lisää, jos se ei rajoita kulutusta, ympäristö muuttuu yhä asuinkelvottomammaksi, väki raivostuu jne.
Kommunistinen hallinto on erityisen vaikeassa tilanteessa, koska se pelaa veitsi kurkulla.
”En näe ongelmalle muuta ratkaisua kuin sen, että henkilöautojen myyntiä/käyttöä rajoitetaan jatkossa vielä selvästi voimakkaammin kuin tähän asti.”
Ei tällaisia tarvita. Tarvitaan ainostaan ympäristövero. Millä hinnoitellaan tämä ”ulkoisvaikutus”. Kun luonnonvarat tulevat todellisen hintamekanismin alaiseksi, resurssien käyttö ohjautuu markkinataloudessa tehokkaaksi. Ristiriita ei ole niinkään talouskasvun ja luonnonvarojen välillä, vaan tuotannon ja luonnonvarojen välillä. Jos maan ja luonnonvarojen nouseva hinta menee kasvassa määrin oligarkki-spekulanttien taskuihin, tuotannon ja elintason kasvu pysähtyy. Tuloerot johtavat kasvavaan spekulointiin ja yhä nouseviin tuotantokustannuksiin. Eli minä näkisin sen näin: korkea maan ja luonnonvaorjen verotus => pienet tuloerot => heikko oligarkia => vähäinen spekulointi => tehokas tuotanto.
Autojen ainoita ongelmia Kiinassa eivät ole polttoaine ja ilmasto. Tiheästi asutuissa kaupungeissa tila ja ruuhkat ovat melkein suurempi syy rajoittaa autoilua, kuten Singapore on tehnytkin.
Tätäkin rajoittaisi maan (luonnonvaran) käytön todellinen hintamekanismi. (Please, ei kommentteja parkkipaikoista..)
Nyt on muotia nähdä Kiina mahtavana ja vauraana, mutta kannattaa myös muistaa millaiset haasteet siellä on sisäpoliittisesti.
Miten itse estäisit miljardia köyhää talonpoikaa ryhtymättä kapinaan, samaan aikaan kun pieni osa kaupunkilaisista vaurastuu ja jopa ökyrikastuu?
Tarvitaan ainostaan ympäristövero. Millä hinnoitellaan tämä “ulkoisvaikutus”.
Niin, autoilun tai muun ”kivan” rajoittaminen voi tapahtua monella tapaa. Pointtini oli se, että jos sitä Trabanttia pitää odottaa 20 vuotta, se ei lisää talouden dynamiikkaa kovin tehokkaasti. ”Paiski töitä eläkeikään asti niin sinulla saattaa olla varaa autoon.” Aika moni otti mieluummin kuolemanriskin yrittämällä yli rajan.
Demokraattisissa kehittyvissä maissa sen sijaan ulkoisvaikutuksiin voidaan puuttua joustavasti. Mitään kovin ”kivaa” ei kyllä sielläkään taida olla näköpiirissä. Rikkaissa maissa on se etu, että melkein jokainen työssä käyvä voi jatkossakin ostaa sen fantsun uuden sähköauton, kunhan osaa nimensä lainapapereiden alle kirjoittaa.
Oma mielipiteeni kylläkin on, että patenttien kunnioittaminen on se, mikä on moraalitonta, ei suinkaan niiden rikkominen.
Ainakin huhujen mukaan Hong Kongissa maan hinta kerätään tehokkaasti kaupungin kirstuun. Tein googleen haun ”traffic jams in Hong Kong” ja siellä useat valittelivat liikenneruuhkia, mutta joukosta löytyi myös tällainen kommentti:
”forgot the name of the place we went on Christmas Eve..
it was jam-packed with people.. pretty scary..
there are no traffic jams in Hong Kong.. but human jam?
it’s much worse.. streets and MTR are filled with people!”
Ei auton saantia tarvitse rajoittaa, Singaporessa ajo-oikeus maksaa n 25-30000 euroa.
Siellä autoilun hinta pitää huolen, että vain rikkaat ajelevat autolla.
Sen lisäksi pääsyä keskustaan on rajoitettu heiltäkin.
Aasiassa on totuttu toisenlaiseen demokratiaan kuin meillä, ei Singaporekaan mikään länsimaisen demokratian perikuva ole.
Aasialainen kulttuuri on hyvin autoritäärinen kaikilla tasoilla ja toisinajattelijat ovat syrjittyjä ja kontrolloituja ns demokratioissakin.
Mikäli kasvun hedelmiä ei saada jaettua tasapuolisesti niin kyllä kansalaiset voivat sielläkin nousta kapinaan.
Tiheästi asutuissa kaupungeissa tila ja ruuhkat ovat melkein suurempi syy rajoittaa autoilua
Siksi minäkin kirjoitin ”sähkökulkuneuvot” eli junista mopoihin ja niiden yhdistelemiin.
Mutta ruuhkassa sähköauto (tai sähkökulkuneuvo) tietenkin vasta osoittaakin paremmuutensa. Energiaa ei kulu lainkaan kun suma seisoo eikä pienhiukkas- tai muitakaan päästöjä ole.
Tai siis on muita päästöjä, mutta jossain kaukana, luultavasti siinä saastuttavassa hiilivoimalassa kaupungin ulkopuolella.
”Miten itse estäisit miljardia köyhää talonpoikaa ryhtymättä kapinaan, samaan aikaan kun pieni osa kaupunkilaisista vaurastuu ja jopa ökyrikastuu?”
Luopumalla ”kollektiivisesta” maanomistuksesta, byrokratiasta, korruptiosta ja suunnitelmataloudesta kaikkialla Kiinassa. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta markkinapohjaiset ratkaisut ovat ainoa tie.
Juha,”Aika ironista, että et sitten pistänyt tuohon esimerkeiksi suomlaisia nimiä vaan amerikkalaisia ;-)”
Meinasin sanoa että Linus, mutta sitten mietin missä se taas asuukaan, ai niin, Portland… Ja on softa gurujra aika paljon muitakin. Eli kyllä suomella softa alalla on pieni ongelma pitää huippunsa kotona, eikä ne etupäässä kiinaan muuta… Tärkeintä ”aivotyössä” on mukava ympäristö, hyvä palkka yms. niitä ei mielestäni oikein Kiinasta kuitenkaan vielä löydy. No onneksi Suomen ympäristöä ajaa kuitenkin koko ajan paremmaksi Osmo ja tämä blogi.
No nimeäppä sinä Juha seuraavaksi maailman softa tai muita insinööri huippuja jotka eivät ole Suomalaisia mutta ovat muuttaneet Suomeen? Tämän on mielestäni Suomen haaste, ei Kiina.
”“Kiinassa valmistuu miljoona hyvää insinööriä vuodessa.”
Toivottavasti kukaan ei pidä tätä huonona tai pelottavana ilmiönä.”
No se on ilmiönä haastava mm. meille suomalaisille sikäli että täältä katoaa kiihtyvällä tahdilla hyvinvointimme rahoittava segmentti, vientiteollisuutemme veturi, eli insinöörityö. Osmon esilleottama Nokia hyvänä esimerkkinä. 10 vuoden päästä Nokialla ei enää ole tuotekehitystä merkittävissä määrin Suomessa. Syykin on selvä. Kiinalaiset ja intialaiset insinöörit eivät häviä koulutustasoltaan, osaamiseltaan tai innovatiivisuudeltaan yhtään suomalaisille mutta hinta on luokkaa neljäsosa suomalaisesta. Projektikustannuksia laskettaessa, kun huomioon otetaan muutkin yleiskustannukset kuin vain palkkakustannukset, ero on vieläkin suurempi.
Insinöörityön katoaminen Suomesta Aasiaan tarkoittaa täällä väistämätön elintason laskua. Pohjoismaisella hyvinvoinyhteiskunnalla ole tulevaisuutta kun sen rahoituspohja häviää. Kiinailmiö pitäisi ottaa Suomessa huomioon ajoissa, realiteettina johon on asteittain mukauduttava, jottei romahdus olisi niin raju.
Vaan valmistuuko Kiinasta miljoona hyvää insinööriä vuodessa? Olen antanut kertoa itselleni että edes Kiinalaisten tohtorien taso ja taidot eivät ole välttämättä huimia, huiput ovat sitten tietysti tosi kovia.
Minusta lyijyluoti on on ainakin aikansa aika hyvä kapinan esto. Kiinassahan sitä on harrastettu aiemminkin, tosin vastassa ei ollut miljardia talonpoikaa vaan jokunen opiskelija. Jos sotilailla hermot pitää, niin turha puhua talonpoikien kapinasta. Kysymys: mikäli esim 10 miljoonaa kiinalaista hommaa sähkökulkuneuvon, niin miten se sähköntarve voidaan hoitaa? Lisää kivihiilivoimaloita??
Osmo on nyt hieman hakoteillä. On väärin tuijottaa valtavan kokoisen Kiinan keskimääräistä BKT:tä asukasta kohti. Ja on myös väärin yrittää kuvata Kiinaa yhtenäisenä alueena. Osaksi Kiina on jo nyt paljon meitä rikkaampi.
Jos keskimääräisiä lukuja halutaan verrata, niin pikemminkin Kiinaa pitäisi verrata siihen kokonaisuuteen, joka muodostuu, kun Eurooppa ja Afrikka yhdistetään. Mutta eihän siinä taas ole mitään järkeä.
”Osmo on nyt hieman hakoteillä. On väärin tuijottaa valtavan kokoisen Kiinan keskimääräistä BKT:tä asukasta kohti”
Näin on , miljardi ihmistä ei ole koskaan yhtä homogeeninen kuin viiden miljoonan Suomi.
Kiinassa puhutaan satoja kieliä, ainoa yhdistävä tekijä on kirjoitustapa. Eivät ihmiset välttämättä ymmärrä toisiaan.
Kiina on yrittänyt poista atätä ongelmaa, mutta se on vielä sukupolven pääsä siitä.
Eniten Kiinan kulutustasoa muuttaa se, että ihmiset siirtyvät kasvisravinnosta liharuokaan.
Lihan kasvattaminen sitoo velä enemmän resurseeja kuin autot.
Kiinalisten oma tuotanto ei kasva niin nopeaan kuin kulutus. Kiinan alueella maanviljelyyn kelpaavaa maata on vähän eikä olosuhteet ole parhaimmat ja niinpä Kiina ostaa viljelymaata ulkomailta.
Käytännössä Kiina kilpailee ensisijaisesti ruuasta ja se tulee nostamaan suomalaistenkin ruuan hintaa.
Autot ovat sekundäärinen ongelma, sillä Kiina varmaan nostaa autoilun hintaa niin paljon, että ongelma pysyy aisoissa
Liian vanha on oikeassa. Liha on eräs merkittävä tekijä ihmiskunnan ns tuhon tiellä, ei ehkä niinkään se jääkaappi ja se auto. Eli sitten kun jokaisessa kiinalaisessa perheessä syödään viikottain lihaa, niin sitten peli on menetetty. Siinä eivät enää kaiken maailman patentit ja piraatit paljon paina.
Tiedemies, onnitellaan nyt vielä täälläkin, kirjoittaa patenteista. Pari sanaa aiheesta, koska tämä liittyy mielestäni Kiinaan ja talouskriisiin. Myönnän olevani vähän heikolla jäällä, eli arvelen seuraavaa mutta en tiedä pystynkö tätä todistamaan:
On tapana todeta, esimerkiksi Niinistö eilen A-Talkissa, että finanssikriisi oli seurausta johdannaisista, löysästä rahasta, jne. Toki näin, mutta mistä ne johtuivat?
2000-luvun taitteessa huolehdittiin globaalista deflaatiosta. Argumentti meni niin että sosialismin romahtamisen myötä ja Kiinan avauduttua, globaaliin talouten tuli tuollaiset puolisen miljardia lisää työvoimaa, mikä yhdessä automaation edistymisen kanssa romahduttaa palkkatason, mikä laskee hintoja ja siten taas palkkoja entisestään… eli deflaatiokierre.
Näin ei käynyt, finanssijärjestelmä kierrätti kasvaavaa sivua vastaan, Yhdysvaltain keskuspankin ja Kiinan valtion avustuksella, voitot kulutusvelaksi, asuntolainoiksi ja sijoituksiksi ohjelmistoihin, sisällöntuotantoon, lääketutkimukseen, tms. immateriaaliseen liiketoimintaan.
Muuten hyvä, mutta tässä on kaksi ongelmaa. Ensinnäkin (amerikkalaisen) kuluttajan velat eivät voi loputtomiin kasvaa nopeammin kuin tulot, ja tulot eivät juuri ole tällä vuosikymmenellä kasvaneet. Toiseksi ja osittain hidasta tulokehitystä selittäen, immateriaalioikeusjärjestelmä (patentit, tekijänoikeudet) ei toimi lainkaan, ja tästä seuraa että tuo tietotaloudessa on rakenteellinen ongelma.
Jos pitää valita nykyisten patenttien ja tekijänoikeuksien, tai niiden täydellisen poistamisen väliltä, niin valitsen poistamisen. Disfunktionaaliset immateriaalioikeudet jotka työllistävät enemmän lakimiehiä kuin tutkijoita, lehtimiehiä, ohjelmoijia ja taiteilijoita on huonompi kuin ei mitään.
Mutta jotta tuollainen immateriaalitalous saataisiin kestävälle pohjalle, tarvitaan jonkinlaiset mekanismit jolla rahoitetaan esimerkiksi tutkimusta, journalismia, ohjelmointia ja taidetta. En tiedä miten, mutta jos tätä ei saada jotenkin toimimaan niin ei niiden miljoonien kiinalaisten insinöörien tulevaisuus kovin hyvältä näytä. Vaikka Kiina olisi pelkkä maailman tehdas, niin sekin tarvitsee jotain uutta mitä valmistaa.
Se kuinka vähän loppujen lopuksi käytetään rahaa ja aikaa esimerkiksi tietotekniikassa ihan perustutkimukseen on hälyttävää, edelleenkin lypsämme rahaa eli sovelluksia ideoista jotka olennaisesti kehitettiin jo 70-luvulla, ja tämä ei voi jatkua loputtomiin. Myös huoli siitä, että miten jatkossa rahoitetaan kunnollista journalismia on aiheellinen, ja lääketutkimuksen ongelmista täällä on jo puhuttu. Ja niin edelleen.
”Unohdettu Genesis kirjoitti 1.4.2009 kello 22:35 Vaan valmistuuko Kiinasta miljoona hyvää insinööriä vuodessa? Olen antanut kertoa itselleni että edes Kiinalaisten tohtorien taso ja taidot eivät ole välttämättä huimia, huiput ovat sitten tietysti tosi kovia.”
Ihan huipuista en tiedä kuten en ole varma tuosta miljoonastakaan. Mutta satojatuhansia päteviä insinöörejä valmistuu joka vuosi, jotka eivät kyvyiltään häviä yhtään suomalaisille tai muillekaan länsimaisille virkaveljilleen.
Kun Nokia tai muu suuri kansainvälinen teknologiayritys lähtee siirtämään tuotekehitystään Kiinaan, sitä kiinnostaa erityisesti millaisia ns. rivi-insinöörejä kyseisestä maasta löytyy. Pääarkkitehdit ja muu innovaation kärki plus projektijohto ja keskijohto tuotetaan tarvittaessa expaatteina lähtömaasta kuten Suomesta tai se osa toiminnoista jää toistaiseksi edelleen lähtömaahan.
Vaan valmistuuko Kiinasta miljoona hyvää insinööriä vuodessa? Olen antanut kertoa itselleni että edes Kiinalaisten tohtorien taso ja taidot eivät ole välttämättä huimia, huiput ovat sitten tietysti tosi kovia.”
Ei ne kiinalaiset tohtorit meikäläisille häviä. On lisäksi hyvä huomata, että suomessa ja muissa länsimaissa, jenkeistä puhumattakaan, kohtalainen osa valmistuvista tohtoreista on kiinalaisia.
Kyllä fakta on, että kiinalaiset ovat yhtä fiksuja kuin mekin.
Ville: en tiedä yhtäkään tänne tullutta huippua. Ehkä joku on, mutta insinööri ja liikemaailman tähdet löytävät näköjään kotinsa muualta kuin Suomesta.
Kiinalaisissa on sekin erikoisuus, että he ovat aika ahkeria.
Kyllä Suomessa teknolikiateollisuudessa on Kiinalaisia insinöörejä paljonkin töissä. Jopa hakemassa täältä oppia.
Mm. eräällä suomalaisella kansanvälisellä firmalla on jo ollut pitkään politiikkana, että paikalliset projekti- ja huoltotoiminnat pyritään hoitamaan paikallisilla työntekijöillä ja suomalaiset expatit on kotiutettu.
Elan ja asun Kiinassa (Fuzhoussa) perheeni kanssa ja voin sanoa, ettei talouden alamaki juurikaan nay taalla katukuvassa. Kalliit autot menevat edelleen kaupaksi, asuinalueita ja toimistotorneja kohoaa joka puolelle, liikenneinfraa (kuten nopeita rautateita seka moottoriteita) rakennetaan vauhdilla. On aika kiintoisaa elaa taalla tata aikaa, kun kaikki muuttuu niin nopeasti. Tulin tanne seitseman vuotta sitten ja kehitys siitakin saakka on ollut valtavaa.
Toki yksi asia on muuttumaton ja se on puolueen valta, joka on aika vankkumaton. Saali silla, sen johdosta esimerkiksi You Tube on ollut blokattuna noin parin viikon ajan (siella oli joitain Tiibet-videoita). Toivotaan, etta se asia jonain paivana muuttuu.
Tiedemies, onnitellaan nyt vielä täälläkin, kirjoittaa patenteista.
Oletan, että onnittelu liittyy aprillipilaani. Pahoittelen, jos joku otti tosissaan. Julkaisin blogissani väitteen, että olisin saanut erään arvostetun tiedepalkinnon; tämä ei missään nimessä pidä paikkaansa. Sain sähköpostitsekin onnitteluja. Päättelin, että osa ihmisistä on Osmon blogin kautta päätynyt aprillipäivänä lukemaan kirjoitustani.
tpyyluoman esittämä kysymys osoittaa kaikkien talousongelmien äitiin: ”jotta tuollainen immateriaalitalous saataisiin kestävälle pohjalle, tarvitaan jonkinlaiset mekanismit jolla rahoitetaan esimerkiksi tutkimusta, journalismia, ohjelmointia ja taidetta. En tiedä miten, mutta jos tätä ei saada jotenkin toimimaan niin ei niiden miljoonien kiinalaisten insinöörien tulevaisuus kovin hyvältä näytä”.
Onko talouden tarkoituksena antaa töitä miljoonille ja miljoonille kiinalaisille/yhdysvaltalaisille/suomalaisille insinööreille, kirjailijoille, muusikoille, ohjelmoijille, tutkijoille ja journalisteille? Vai onko talouden tarkoituksena tuottaa hyödykkeitä niitä tarvitseville kuluttajille?
Jos talouden tarkoitukseksi ymmärretään ihmisten työllistäminen, silloin sosialismi on paras ratkaisu. Valtiovallan toimesta jokainen työkykyinen voidaan työllistää, kuten Neuvostoliitossa tehtiinkin.
Jos talouden tarkoitukseksi ymmärretään hyödykkeiden eikä työpaikkojen tuottaminen, koko taloutta on katsottava kuluttajan näkökulmasta. Siihen on oikeus kenellä tahansa, minullakin hyvin tavallisine tarpeineni ja toiveineni.
Siis kysyn itseltäni, tarvitsenko lisää kirjoja, musiikkia, keksintöjä, tutkimuksia, tietokoneohjelmia? Olen lukenut/kuunnellut vasta ehkä miljoonasosan kaikesta jo tuotetusta kirjallisuudesta/musiikista. Minulle nykyinen tarjonta on riittävä. Entä keksinnöt, tutkimukset, tietokoneohjelmat, tv-tarjonta? Sama juttu.
Sen sijaan toivoisin, että minulla olisi helpompi pääsy jo olemassa oleviin taideteoksiin ja tutkimustuloksiin, ja että en ainakaan joutuisi kustantamaan niitä työpaikkoja, joiden tehtävänä on estää minulta pääsy taideteosten nautintoihin ja keksintöjen hyötyihin.
Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka asettavat toivonsa uuteen. Että uusi Potter-kirja on pakko saada; että uudet tietokonepelit ovat parempia kuin vanhat; että uusia lääkkeitä on kehitettävä; että uudet keksinnöt pelastavat maailman, tai muuta sellaista.
Mutta tarvitaanko uuden tuottamiseen erityisiä kannustimia, ainakaan sellaisia, joiden kannustavuus perustuu keinotekoisen niukkuuden luomiseen?
Oman kokemukseni mukaan ei tarvita. Olen huomannut, että muutkin ihmiset ovat luonnostaan aktiivisia, kekseliäitä ja luovia. Ihmiset haluavat toteuttaa tietojaan ja taitojaan riippumatta siitä, maksetaanko heille siitä vai ei. Anna lapsille pallo ja ongelma ei ole saada heitä pelaamaan vaan tulemaan syömään ajoissa. Anna kirjailijalle kynä ja paperia eikä vankilakaan estä häntä kirjoittamasta. Anna tutkijoille kirjasto, kaukoputki ja laboratorio ja aina löytyy viljalti älykkäitä, innokkaita tutkijoita, joita on vaikeampi pitää poissa työpaikalta kuin töissä.
Keinotekoisen niukkuuden kannustimet, yksinoikeudet, eivät selity uuden tarpeella. Eivätkä ne selity luovien ihmisten tarpeilla. Ne selittyvät niiden tarpeilla, jotka hyötyvät keinotekoisen niukkuuden ylläpitämisestä, vastakkaisten etujen maailmasta, taloudellisesta ja sosiaalisesta eriarvoisuudesta.
Kun luovan työn tekijöitä palkitaan yksinoikeuksilla, niin meillä kuin Kiinassakin, se on maailmantalouden kannalta yhtä järjetöntä kun yritysten johtajia palkitaan bonuksilla markkinaosuuksien kasvattamisesta.
”Jos talouden tarkoitukseksi ymmärretään ihmisten työllistäminen, silloin sosialismi on paras ratkaisu.”
Sosialismi ei ole koskaan hyvä ratkaisu. Markkinataloudessakin julkinen valta voi halutessaan poistaa työttömyyden kokonaan ajamalla osan töihin kannustimin (sossun luukku kiinni) ja työllistämällä loput keinotekoisesti.
Tai valetyöllistämällä niin, että työstä ei makseta palkkaa (työelämäkokeilut, -valmennukset, -koulutukset, siviilipavelusmiehet ynnä muu ilmaistyövoima, jonka osuus todellisesta työvoimasta kasvaa kasvamistaan.)
Kuten tuossa jo aiemmin mainittiin mahtuu Kiinan kokoiseen maahan valtava maara talousalueita. Ja aiemmin bruttokansantuotteesta puhuttaessa ei tulisi ajatella koko Kiinaa ja vertailla sitten lanteen. Ohessa mielenkiintoinen taulukko jossa Kiinan talousalueet ja provinssit on listattu BKT:n mukaan ja oheen liitetty myos vertailukohdat muun maailman talouksista…
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_China_administrative_divisions_by_GDP
Mielenkiintoinen taulukko, kun ymmärtää ensin kääntää tuon bkt/asukas-taulukon esiin. Edes Shanghai ei siis yllä eurooppalaiselle tasolle toisin kuin täällä väitettiin. Tosin ostovoimapariteetilla taidetaan päästä jo lähelle. Mutta erot ovat suuret.