Italialaisissa kaupungeissa skootterit ja muut polttomoottorilla kulkevat kaksipyöräiset ovat varsinainen maanvaiva. Se ei ole kuitenkaan mitään verrattuna Aasian kaupunkeihin. Oli kolmisen vuotta sitten Hanoissa, jossa eritasoisten mopojen ääni ja saastevyöry oli shokeeraava, sen lisäksi, että ne tuntuivat valtaavan kaiken katutilan,
Kiinassa kaikki oli toisin. Siellä tavanomaiset mopot on kielletty ympäristösyistä. Tilalla oli keveitä, lähes äänettömiä pienellä polttomoottorilla varustettuja mopoja, joiden ääni muistutti ompelukoneen siritystä. Minulle ei koskaan selvinnyt, mikä tuon hiljaisuuden ja saasteettomuuden salaisuus on. Mutta vielä enemmän ihastuin sähköpolkupyöriin.
Sähköpolkupyörä kulki runsasta pariakymppiä. Siinä oli polkimet, mutta harvoin näin niitä käytettävän. Akkua tuossa laitteessa ei voinut olla monta kiloa, joten ei sen toimintasäde pelkällä sähköllä voi suuri olla. Toimi kuitenkin erinomaisesti kaupungin sisäisessä liikenteessä. Nämä olivat niin yleisiä, etteivät ne voineet olla kalliita.
Mercedes Benz toi sähköpolkupyörä Euroopan markkinoilla noin kymmenen vuotta sitten. Menopeli oli kuitenkin tolkuttoman kallis. Joku väitti, että Euroopassa sähköpolkupyöriä on suitsittu niin, että sähkö saa olla vain avustavana energiamuotona: virtaa ei tule, elleivät polkimet pyöri.
Silloin kolme vuotta sitten Kiinassa olin varma, että nuo tulevat Eurooppaan ja nopeasti. Ei ole näkynyt. Tietääkö joku tästä jotain?
Kuvassa kiinalainen kaurahybridi. Näitä oli vähän erimerkkisiä.
Ettei nuo kiinalaiset vehkeet olisi ollut sähköskoottereita? Sähköpolkupyöriä on kyllä yleisesti saatavissa, esim. Helkama Velox, niillä ei tosin voi kai ajaa pelkällä sähköllä. Eikös tuo kuvaamasi laite ole pappamopo sähkökoneella?
Jotta sitä ei tarvitsisi rekisteröidä jonain mopona vakuutuksineen ja mitä kaikkea
- sähkömoottori saa olla päällä vain avustamassa, eli anturi tutkii onko vääntöä kauramoottorin puolelta, ellei, ei sähkömoottorikaan ole päällä
- sähkömoottori kytkeytyy pois päältä 25km/h vauhdissa.
- ja olikos huipputeho max. 250W.
Ja taisi vielä olla niin että Briteillä jokin paragraafi edellämainituista oli hieman eri tapaan kuin mannermaissa.
Fillarimessuilla viime vuonna (jossa olit itse puhumassa Keski-Euroopan reissustasi) Helkama yritti viestiä, että nyt voisi olla aika sähköavusteisten pyörien Suomessakin, kun Aasiassa ja jossain määrin Saksassakin ovat suosittuja. Niillä oli esillä sellainen naistenpyörän mallinen 8‑vaihteinen (napa-). En tiedä kuinka hyvin myivät viime vuonna.
Tänä vuonna niillä oli kyllä tyylikkäämpi malli, jossa miesten runkomalli. Paino ei ollut kohtuuton, hinta jotain 2100e mikä ei laadukkaasta fillarista sinänsä ole mikään hirveä hinta.
Löytyihän se niiden sivuiltakin: http://www.helkamavelox.fi/index2.phtml?page_id=1160&navi_id=1160&10012_iProductId=HTE852NV&10012_IPG:79_t=viewPublicProduct&
Lupaavat 80 km matkaan apua, akku olisi 10Ah eli kai sitten 240Wh. Käytännössähän se on sitten ihan mäistä ja tuulista kiinni.
Olisi kiva, jos akun saisi kytkettyä myös antamaan piknikillä tehoa kylmäboksiin tai telttaillessa läppäriin. Tai edes kännykkään / gps:ään (ainakaan Nokian E90 ei kestä gps auki kovin pitkään). Ikävä kyllä ainakaan siinä viime vuonna messuilla olleessa mallissa ei ollut mitään tupakansytytintöpseliä (ja jännitekin on muistaakseni 24 volttia).
Itselläni on kyllä etunavassa dynamo. Olisikohan helppo viritellä sellaisesta kännylaturi?
Minun mielestäni niissä oli polkimet.
Mites tämä Segway, onko suomessa luvallista liikkua yleisillä teillä? Viimekesänä joku esitteli tommosta aika mielenkiintosen näkönen laite. kuinka paljon suomen erilaiset lait ja pykälät hidastaa uusien kulkuvälineiden kehittymistä ? http://www.segway.fi/
Sähkömopot ovat meillä jo aika yleisiä invamopoja. Niihin kun ei tarvita edes mitään korttiakaan 🙂
http://www.moctrans.fi/?gclid=COHuvNbVuZkCFQwSzAodmWYC8w
Segwayn tyyppisellä menopelillä poliisit ja jonkun sortin vartijat liikuskelevat Floridassa. Aika veikeän näköistä meneoa! Poliiseja oli siellä liikkeellä myös polkupyörällä, moottoripyörällä ja vieläpä hevosellakin.
Eipä taida kovin helposti segwayt mahdtua Suomen teille. Ne säännöt ja pykälät kun ovat mitä ovat.
Osmo: Kiinassa valmistetaan tosiaan sähkömopoja ja skoottereita, esimerkiksi http://www.mtle-bike.com/product.html
Kevytmoottoriajoneuvojen osalta voitaisiin muuten aloittaa nopeastikin totuttaa ihmisiä siihen ettei moottorin tarvitse toimia nesteellä. Eihän niillä mopoilla ja mopoautoilla kovin pitkiä matkoja ajella. Olisiko mahdollista vetää päästörajat asteittain niin alas että vain sähköisiä voisi tuoda maahan?
Petri Wikström: kokeilin Segwayta viime kesänä. Ohjaaminen oli helppo oppia ja ajaminen hauskaa. Laite on parhaimmillaan silloin jos ei ei halua polkupyörän kuntoiluvaikutusta (hikoilua) ja sää on hyvä. Polkupyörä on tosin reilusti halvempi ja kulkee nopeammin.
Olen odotellut että joku alkaisi tehdä kolmipyöräistä sähköavusteista polkupyörää, johon saisi kevyen sadekuomun päälle. Konseptimalleja olen jossain nähnytkin. Se voisi pidentää pyöräilykautta ja toimia 10–20 kilometrin työmatkoilla.
CityCarClub vuokraa Segwayta, jos joku on kiinnostunut. Löytyy firman sivuilta.
Yksi maailmankaikkeuden typerimmistä ideoista: (sähkö)moottorin asentaminen polkupyörään.
Jos polkee esim. 10km päivässä, moottori on turha (matka ei tunnu polkemallakaan missään) ja kuntoilu tulee siinä sivussa.
Miksi pilata se moottorilla?
Sähkökäyttöisiä mopoautoja on markkinoilla jo vaikka kuinka paljon. Ainakin yksi suomalainen, tosin Kiinassa valmistettu, sähkömopoauto luvattiin täksi kuuksi markkinoille. Muitakin pikkutekijöitä on tunkemassa isojen jättämään markkinarakoon.
Menee taas sähköautohöpötykseksi, sori, mutta kyllä nämä mopoautot mutkan kautta liittyvät asiaan.
Sähköautot ovat tähän asti yrittäneet tunkea markkinoille kahdella “päinvastaisella” strategialla. Pari amerikkalaista firmaa tekee sähköautoa rikkaille. Ideana on tietysti pistää rikkaat maksamaan alkuvaiheen tuotekehitys ja sitten laajentaa alaspäin.
Monet muut valmistajat ympäri maailmaa panostavat kaikkein halvimpiin malleihin eli juuri näihin mopoautoihin. Tarkoituksena ei ole tehdä itse tuotekehitystä, sähköautonhan tekee melkein kotikonstein. Pitää vain saada jalansijaa markkinoilla ja odotella, että akut halpenevat ja muutenkin paranevat.
Ihan kohta tulee markkinoille kuitenkin suurten autonvalmistajien suoraan suosituimpaan kokoluokkaan eli alempaan keskisarjaan suunnattuja sähköautoja. Toki sieltä on pikkuautojakin tulossa.
Pakkaa sotkee varmaankin isojen valmistajien ongelmat. Ihan suoraan en siis laittaisi rahojani likoon GM:n yms. puolesta. Talouskriisi taitaa myös suosia pikemmin halpojen kuin kalliiden autojen myyntiä. Todella moni ei edes usko sähköautoihin.
Aika jänskää olisi, jos joku oululainen pikkufirma onnistuisi hyödyntämään tilanteen ja nousemaan puun takaa merkittäväksi autonvalmistajaksi. Sähköautot ovat kaiken järjen mukaan valtava bisnes 10–20 vuodessa. Siitä vain uusi Nokia pystyyn — vai johonkin Volvoonko sitä pitäisi verrata?
Posti muuten omistaa käsittääkseni tuhansia sähköpolkupyöriä. Siellä asiasta on varmaankin enemmän käytännön kokemusta kuin kellään muulla Suomessa.
Tulipa otsikosta mieleen sähköpyörä kun olin aikoinaan Kiinassa työkeikalla meikäläisen laman aikaan alkuvuosina n. 1990.
Kiinalaisen jointventure-yrityksen toimitusjohtajan sydäntä operoitiin akupuktuurilla ja yhden päivän levätyään tj saapuikin takaisin työpaikalleen. Väitettiin, että hänelle tehtiin vähintään sydämen ohitusleikkauksen suuruinen operaatio.
Mutta niin vaan tj tuli operaation jälkeen työpaikalleen levättyään liki yhden päivän kotonaan.
Länsimaisessa kulttuurissa varmaankin tj olisi lähetetty takaisin kotiinsa muutamaksi kuukaudeksi, mutta eipä Kiinassa näin tuolloin ollut.
Sitten kun Hollannin Philipsin ja sum muut toimijat saivat kuulla kiinalaisen tj:n paluusta työhön, hänelle hommattiin sähköpyörä — jo tuolloin 1992 — muistan tarkkaan nyt vuosiluvun.
Muistaakseni tuonaikaisessa sähköpyörässä ei ollut muuta vempelettä kuin se, että akku oli takapritsillä ja akku antoi osansa energiastaan kun polkemisen tahti harventui — esim. ylämäen kohdalla etu- taikka takapyörään liitetty “moottori” auttoi.
Työmatkojen pituudet ovat ongelma Kiinassa, kun kaikille työläisille ei voida järjestää joukkokuljetusta työpaikoilla liki samanaikaisesti, kun matkat ovat pitkät kunkin kodista työpaikkaan ja kun asutaan toisiinsa nähden kaukana.
Mutta yksi asia Kiinassa tuolloin oli järjestetty omalla tavallaan.
Työntekijällä oli vain 1 vapaapäivä viikossa. Eli tehtiin 6‑päiväistä työviikkoa mutta kuitenkin niin, että vapaapäivä oli kiertevä. Että jollakin tehtaalla oli torstai vapaapäivä, mutta toisella tehtaalla oli perjantai vapaapäivä. Näin kenties saatiin rajoitettua liikenteen määrää kesustassa.
Suomessahan on kaikille vapaata työstä lauantai ja sunnuntai.
Miten lie tänään Kiinassa, että tekevätkö 6 päivää työtä 7 päivän viikossa.
Pekingissä nämä sähköavusteiset polkupyörät ovat erityisen suosittuja. Mielestäni meno niillä oli sivusta katsoen suorastaan tyylikästä. Hyvin ne sinne sopivat sujuvoittamaan liikennettä ja jopa korvaamaan fillareita. Tämä toki ilmansaasteiden takia; en itsekään viitsinyt siellä paljon ulkona hengästyä terveyssyistä.
Hintataso siellä näytti tällä hetkellä olevan noin 250€ ja sellaisilla ajavat kollegat mainitsivat akun riittävän noin 50km matkaan.
Monet kaupungin laidalla asuvat huristelevat sellaisella lähimmälle metroasemalle, josta jatkavat metrolla töihin. Aivan loistava konsepti, jonka soisin yleistyvän täälläkin.
Kiinassa yriteltiin saasteita vähentää kaasumopolla, kaasusäiliö on satulan alla.
Sähkömopo syrjäytti kuitenkin kaasumopon.
Nykään sähkömopoa saa Kiinassa 100–200 eurolla, polkupyörä maksaa 20 euroa.
Tavallinen bensamopo maksaa 600 euroa ja siihen pitää ostaa lisenssi , joka maksaa satoja ? euroja vuodessa
Tuolta saa hyvän yleiskuvan sähkömopoautosta:
http://www.youtube.com/watch?v=aGL7J6N0DHo
Akut painaa 120–150 kiloa ja niille annetaan viiden vuoden takuu. Ajomatka yhdellä latauksella 150 km:iin asti. Lataus kestää nelisen tuntia. huippunopeus (lain sallima) 40 km/h. Lähtee ripeästi liikkeelle. Lämmitetään dieselkäyttöisellä lämmittimellä. Tämä lämpö on tietenkin se syy, miksi sähkömopoauto on pakollisia ajoja ympäri vuoden ajavalle suomalaiselle paljon parempi kuin sähkömopo.
Sellainen vielä tuli mieleen, että jos akut kestävät tuon viisi vuotta ja suunnittelee pitävänsä autoa kauemmin, eikö kannattaisi ostaa samantien kahdet akut ja pitää toisia jatkuvasti latauksessa? Hätätilassa ne voisi heittää auton takaluukkuun. Akut pitäisi tietenkin olla helppo vaihtaa; 120 kilon pakettia ei kukaan nosta.
“Jos polkee esim. 10km päivässä, moottori on turha (matka ei tunnu polkemallakaan missään) ja kuntoilu tulee siinä sivussa.”
Maasto ratkaisee, ei matka. Jyrkkään ylämäkeen ei viitsi paremmat vaatteet päällä hikoilla, etenkään jos on menossa töihin tai vaikka juhliin. Sähkömoottori tulee siinä avuksi. Samoin, jos on isommat kantamukset mukana, tai esim. perävaunu lasten kuljettamista varten. Jos sähköpolkupyörän avulla voi välttyä polttomoottoriauton käyttämiseltä, niin sehän on erittäin kannatettavaa.
Itse voisinkin ajatella esim. Helkama Veloxia juuri tuollaisena fillari-perävaunu ‑yhdistelmänä.
Tällaisia kiinalaisia sähkömoottoripolkupyöriä on Suomessakin ollut myynnissä aika halpaan hintaan. E n tiedä mikä on polkuenergian ja ladatun sähkön suhde.
Unohdin lisätä: tosin nätimpiä. Juttelin joskus puhelimsessa sellaisen maahantuojan kanssa. Tarvitsi varastoa.
Ton Microcarin hinta unohtui laittaa eli se maksaa 20 000 euroa eli 5 000 enemmän kun vastaava vehje dieselkoneella. En tiedä, mikä on verojen osuus. Sata kilometriä ajaa 0,5 eurolla, kun taas vastaavalla naftavehkeellä pitää pulittaa kolmisen euroa. Tuosta kun laskee, niin aika paljon täytyy sähköllä ajaa, että pääsee voitolle. 50 000 kilometrillä rahaa säästyy 1 250 euroa vuodessa. Neljässä vuodessa on hintaero kurottu umpeen, mutta siinä kohdassa varmaankin on jo akkujen vaihto edessä.
Taloudellisesti ei taida vielä — ennen suurimittaista sarjavalmistusta — toimia kakkosautona, jos valtio ei subventoi. Ammattinsa takia paljon ajavalle voi olla jo nyt kannattava vaihtoehto.
“Yksi maailmankaikkeuden typerimmistä ideoista: (sähkö)moottorin asentaminen polkupyörään.
Jos polkee esim. 10km päivässä, moottori on turha (matka ei tunnu polkemallakaan missään) ja kuntoilu tulee siinä sivussa.
Miksi pilata se moottorilla?”
Miksi ajaa skootterilla töihin tai autolla?
Itse en voisi kuvitellakaan tuollaista ostavani, mutta en olisi yllättynyt jos näillä olisi eläkeläisten ja vanhemman työväestön piirissä kysyntää. Tuollaisella pääsee huonompi kuntoinenkin mäet ylös ja keskinopeuskin nousee kovemmaksi kuin normi mummopyörällä.
Fillarilehdessä oli viime vuonna testissä noita sähköpyöriä ja lähkökohtaisesti arviot kai olivat positiivisia. Ongelmana on tietysti hinta, joka suomessa pyörii 1000–2000 euron välillä. Halvintaitaa olla Polkupyörätukun markkinoima Insera Spirit: http://www.suomenpolkupyoratukku.fi/index.php?main_page=product_info&cPath=82&products_id=1596
Minua epäilyttää myös, miten akut kestävät pakkasta.
“Yksi maailmankaikkeuden typerimmistä ideoista: (sähkö)moottorin asentaminen polkupyörään.
Jos polkee esim. 10km päivässä, moottori on turha (matka ei tunnu polkemallakaan missään) ja kuntoilu tulee siinä sivussa.
Miksi pilata se moottorilla?”
Niin, ja miksi ihmiset ylipäätään käyvät autolla kilometrin matkan kaupassa?
Itselleni tuollainen sähköpyörä olisi loistokulkuneuvo! Liikun kaupunkialueella. Esim töihin/shoppailemaan/juhliin mennessä tai vaikka vähän flunssaisena ei viitsisi hikoilla oikean polkupyörän päällä, ylämäkiä ainakaan. Ja miksi kaikkien moottorikäyttöisten kulkuneuvojen pitäisi olla tuhatta ja sataa kulkevia, hunajaa maksavia autoja, kun kaikki eivät sellaisella edes tee mitään. Saati että olisi varaa ostaa(ja hankkia parkkipaikka:)
Varsinkin vanhuksille ja heikompikuntoisille tuo olisi hyvä apu, ja ohessa saisi jopa vähän liikuntaakin (heikkokuntoiselle oikealla polkupyörällä ajo voi olla liian raskasta)
Olen aiemminkin ihmetellyt tätä puhtausideologiaa, jonka mukaan fillariin ei ole kosher laittaa sähkömoottoria. Polkupyöräänhän se parhaiten sopii! Nykyteknologialla perheauton konsepti on vaikea muuttaa sähköllä toimivaksi, koska litiumakunkin energiatiheys on niin heikko. Juuri mopoautoista ja fillareista kannattaa lähteä liikkeelle.
Se, joka ei ymmärrä miksi pyörään sopii sähkömoottori, ajaa varmaan töistä autolla kotiin ja lähtee sitten pyörällä lenkille.
Jo aiemmin mainittiin, että joskus haluaa töihin hikoilematta palaveriin, joskus taas töiden jälkeen hikoilematta teatteriin.
Mutta olisi sähköavusta hyötyä retkipyöräilyssäkin. Reitin suunnittelu aikatauluineen on paljon helpompaa, kun ei tarvitse välittää tuulen suunnasta. 25km/h pääsee kuitenkin. Ja ylämäkeenkin pääsee sillä vauhdilla että maisemat vaihtuvat.
Seuraava pyöräni tulee olemaan sähköavusteinen, vaikka en nyt kovin raihnainen vielä ole (180km päivämatka menee jos onm pakko).
“Minua epäilyttää myös, miten akut kestävät pakkasta.”
Tämän lehdistötiedotteen mukaan ainakin Schwinnin pyörissä käytettäisiin Toshiban SCiB-akkua, jonka väitetään toimivan vielä ‑30 celsius-asteessa. Energiatiheys jossain 50 Wh/kg paikkeilla eli keskinkertainen mutta akun pitäisi valmistajan mukaan olla erittäin kenttäkelpoinen. Lataus 90% kapasiteetista viidessä minuutissa, 3000 lataus-purkusyklin jälkeen todellinen kapasiteetti putoaa vain 10%.
“Olen aiemminkin ihmetellyt tätä puhtausideologiaa, jonka mukaan fillariin ei ole kosher laittaa sähkömoottoria”
Pyörä on vaarallinen kulkuväline, sillä saavuttaa mopon nopeuksia kevyen liikenteen väylällä ja se pysähtyy huonosti. Kiikkeränä ja korkeana vammat ovat vakavia kaaduttaessa.
Polkupyörä pitäisi varustaa esim pinnaräpättimellä, jotta ääni varoittaisi sen tulosta, eritoten sähkömoottorilla varustettu.
Lisäksi kävely- ja pyöräilytiet pitää erottaa tai pyöräily siirtää ajoväylille.
Lisäki pyörät ptäs olla kolmirattaisia, jotta kiikkeryys vähenisi
höh! KOlmipyöräinen se vasta helposti kaatuu.
Näin jossain proton kolmipyöräisestä jossa oli kaksi pyörää edessä ja koko laite kallistuu käännyttäessä sisäkaarteen puolelle. Silloin sen ei pitäisi kaatua kovinkaan helposti varsinkaan jos painopiste on melko alhaalla.
Luin joskus pyörää hankkiessani pari vuotta sitten pyöräharrastajien keskustelusivuja, eikä niistä ollut mitään hyötyä, koska kokeneemmat ihmiset eivät vähääkään olleet kiinnostanuita siitä, millaisiin tarpeisiin eri ihmiset pyörää käyttävät. Joku parin prosentin tehonmenetys napavaihteessa on jollekin urheilullisemmalle ihan kauhea asia, mutta miksi nämä yrittävät levittää ratasvaihdeideologiaansa niille, jotka pyöräilevät muutaman kilometrin työmatkoja. Ja tietysti pyörähän maksaa vähintään tonnin, mitään halvempaa ei kannata ostaa. Vaikka kaupunkitarpeisiin sellainen amsterdamilainen romu on aivan loistava, kun sillä ei ole niin väliä, varastetaanko se.
Akku ja sähkömoottori polkupyörässä on tällaiselle puristille tietysti alkoholittomaan koskenkorvaan verrattava käsittämättömyys.
Olen törmännyt samaan ilmiöön melonnassa. En itse harrasta melontaa, vaan saaristoa, jonne pääsen ilmatäytteisellä kajakillani. Sellaista ei melonnan harrastajan mielestä kuuluisi käyttää, koska sillä ei opi melomaan oikein eikä sillä kaadu eikä sillä voi tehdä eskimokäännöstä. Toisin sanoen se on loistava kajakki retkeilyyn. Olen tosin harkinnut näiden melontapuristien suiden tukkimista luopumalla melasta kokonaan ja asentamalla kajakkiini pienen sähköperämoottorin.
Sama juttu se on tietysti kaikissa muissakin harrastuksissa. Muuten huvittavaa, mutta ikävää kun kokeneempien neuvoista erilaisten välineiden suhteen ei ole mitään hyötyä, kun ne neuvot oikeastaan eivät koske välineitä vaan oikeaa tapaa harrastaa.
“höh! KOlmipyöräinen se vasta helposti kaatuu.”
Muistelet koppiVespaa, jossa oli yksi pyörä edessä.Se meni kulman ympäri helposti, mutta koppi suojasi silloinkin kuljettajaa.
Mutta eihän tyhmä tarvitse olla, otetaan mallia Messerssmitistä, siinä oli kaksi ratasta edessä ja pysyi hyvin pystyssä, kun painopistekin oli matalalla
“Joku parin prosentin tehonmenetys napavaihteessa on jollekin urheilullisemmalle ihan kauhea asia”
Mekaaniset häviöt ongelma jos kuntoilee?
Itse asiassa, muutamalla sadalla eurolla saa jo ihan hyvän pyörän ja mekaaniset häviötkin kasvattavat vain kuntoa, jos niitä “häviöitä” nyt enää uusissa pyörissä edes huomaa.
Hei, sähköpyörän idea on se, että se auttaa ylämäessä hiukan polkijaansa ja sitten alamäessä ladataan erergiaa, että uudessa ylämäessä sitten käytetään ladattua energiaa.
Pyörän polkija sitten käyttää omaa järkeään milloinka käyttää ladattua energiaa ja milloin ei käytä.
Tavalliselle teknikolle: vain pieni vähemmistö sähköavusteisista pyöristä lataa akkuun jarrutusenergiaa alamäissä. Yksikään niistä ei taida olla Suomen markkinoilla.
Marko Hamilo: “miksi nämä yrittävät levittää ratasvaihdeideologiaansa niille, jotka pyöräilevät muutaman kilometrin työmatkoja”
Työmatkallakin voi sattua rengasrikko, ratasvaihteisesta pyörästä saa kiekon irti ilman työkaluja pikalinkun avaamalla, riittää kun mukana kulkee pumppu, rengasmuovit ja vararengas. Napavaihteellisessa pyörässä tarvitsee kiintoavaimia ja ruuvimeisseliä, huomattavasti enempi tavaraa pitää aina huolehtia mukaan.
Mutta jos jollain on palvelu että auto hakee raadon tienposkesta ja kiikuttaa korjaamolle, ei siinä mitään, palvelualaa työllistetään.
Helkama noita tosiaan Suomessa kehittää, mutta kehitystyö on vielä aivan alkutekijöissään. Vehkeissä kun on edelleenkin _erikseen_ napadynamo ja sähkömoottori akkuineen. Sitten aletaan puhua järkiratkaisusta, kun pyörässä on tasan yksi akku, joka varastoi kaiken energian, eli lataa itseään jarrutusenergiasta ja tarjoaa virtaa myös ajovaloille ja ajotietokoneelle. Nykyisellään mitään tuosta ei ole yhdistetty, vaikka osaaminen ja tekniikka siihen olisi olemassa.
Käsittämätöntä on myös, miten pyörän rungon painoksi on saatu 24 kiloa, tämä siis ilman akkua. Ymmärrän toki, että moottorointi vaatii vahvistuksia, mutta miten muiden valmistajien (Triobike) erikois- ja kuormapyörien rungot ovat 10 kg kevyempiä? “Erikoiskevyt” magnesiumrunkokin on 18 kg. Helkaman suunnittelussa olisi paljonkin toivomisen varaa, mutta parempaan suuntaan sentään ollaan menossa.
Pistosuojatuilla renkailla ei tule rengasrikkoa.
Ja jos rengasrikko tulee, niin ei siinä palaveriin kiirehtiessä nyt ensimmäiseksi mieleen tule alkaa paikkailla sitä rengasta. Lukkoon lähimpään kiinteään objektiin ja paluumatkalla huoltoon.
Itselläni on tuollainen kolmipyöräinen nojapyörä, eikä sitä saa kyllä kaatumaan millään ilveellä. Paljon mukavampiki on kuin tavallinen pystypyörä.
http://www.khellstr.net/bikee/nojapyorat/arrow
Kesällä tulette näkemään sähköpolkupyörien vuokrauspisteen Esplanadilla, Kappelin kyljessä. Lisäksi olen perustamassa sähköpolkupyörien myyntiliikkeen verkkoon ja Tampereelle kiinteän myyntipisteen. Pyörät tulevat Kiinasta, niin kuin 90% sähköpolkupyöristä tällä hetkellä tulee. Akkuna litium akku 36v10ah tai 24v8ah riittää avusteisena 40–60km. (EU laki on, että jotta sähköpolkupyörä tai oikeammin sähköavusteinen polkupyörä ei ole mopo, se saa avustaa poljettaessa 1:1 ja tulee kytkeytyä pois päältä 25km/h nopeuden saavuttaessa.) Painot kaikilla valmistajilla n. 20–25kg lithium akuilla ja alloy rungolla, teräsrunkoiset ja lyijyakkuiset painavat n. 35kg. Tätä teknologiaa en aio suosia ympäristö syistä. Kevyin normaalikokoinen tehdasvalmisteinen sähköpolkupyörä painaa 19kg akkuineen. Hintahaarukka myymilleni malleille tulee olemaan 650‑1000€ sis. alv. Kaikissa malleissa shimanon vaihteet. Kalleimmissa lisäksi levyjarrut ja etujousto. Myös led valo mahdollisuus suoraan akusta. Akut lukittavia, painavat n. 2–3kg. Voi viedä vaikka officeen lataukseen. Latausaika 4–6h. Sähköpyörien kohderyhmä ovat työmatkalaiset, joilla ei suihkufaciliteettia töissä, työmatkalaiset joille työmatkan pituus on tavallisella pyörällä liikaa, ylipainoiset tai vammautuneet (nivelrikko, fibromyalgia, sydänvaivat jne.) joille tavallinen pyöräily om liian raskasta. Vanhukset voitaneen lukea omana ryhmänään. Sähköpolkupyörä on loistava kakkosauto, miksei ykkösautokin. Itse vien lapsen tarhaan sähköpolkupyörällä, jossa lastenkuljetusperävaunu.
Sähköpyöriä myytiin viime vuonna Euroopassa 250 000 kappaletta, mutta jostakin syystä eivät ole löytäneet tänne Suomeen. Yksi syy voi olla hinta, esim. Helkama 2200€, Ezeet 1500€ Rixe 1650€ jne.
Kesää odotellessa, mutta aina pyöräillen.
Arska
Laita Arska tietoa mistä sivuilta löytää ym…
Todellakin, olisi kiinnostava päästä kokeilemaan.
Kaveri töissä stadissa Puhoksen Intersportissa jossa testasin kerran joutessani Tunturin sähköpyörää. Nastaa!! Kannattaa vaan mennä vähän pidemmälle tai ainakin kunnon pyörätielle, muuten ei saa kaikkea irti…Suosittelen
Pirun kalliita näyttäis vielä noi menopelit olevan, lähemäs dona. Mutta kaiken aikaa halventuu. Ensi vuonna ehkä on jo varaa ostaa. http://mopot.hyperkauppa.com/categories/4/S%C3%A4hk%C3%B6py%C3%B6r%C3%A4t.html
Sähköpyörät eivät vieläkään (2013) ole yleistyneet Suomessa. Vuonna 2012 kaupaksi meni vain noin 3500 pyörää.
http://www.sahkofillari.net/2013/06/13/10–000-pyoraa-vuodessa-ei-sentaan/