Östersundom ja kestävä kaupunkirakenne

Sipoon Öster­sun­dom liitet­ti­in Helsinki­in kaupunki­rak­en­teen ter­ve­hdyt­tämisek­si — siis jot­ta ihmiset eivät jou­tu­isi muut­ta­maan nur­mi­järville vaan pää­si­sivät järkevälle etäisyy­delle hyvien joukkoli­iken­ney­hteyk­sien varaan. Pää­si­sivät on harkit­tu ver­bi, sil­lä asun­to­jen hin­nat pal­jas­ta­vat, että ihmiset asu­vat mielu­um­min hyvien kuin huono­jen yhteyk­sien varrella.

Huo­m­a­sitte var­maan ilmaisun nur­mi­järville, jos­sa pieni kir­jain ja monikko tarkoit­taa itse Nur­mi­jär­ven ohel­la muitakin sel­l­aisia aluei­ta, jois­sa auton omis­t­a­mi­nen on vält­tämätön­tä pitkien etäisyyk­sien ja huono­jen palvelu­jen takia. Palvelu on huonoa, jos kaup­pa ja koulu eivät ole käve­ly­matkan päässä.

Tarkoi­tus oli, että sitä rak­en­tamista, jota oli suun­nitel­tu nur­mi­järville, keskitet­täisi­in metron var­relle Öster­sun­domi­in. Kun 10 000 kol­menkymme­nen kilo­metrin autol­la tehtyä työ­matkaa päivässä jää väli­in, säästyy yli kymme­nen miljoon­aa autok­ilo­metriä vuodessa; 250 ker­taa maa­pal­lon ympäri, 600 000 litraa menovettä. 

Jos näin ei tehdäkään, vaan Helsinki­in suun­nitel­tu rak­en­tamista siir­retäänkin Öster­sun­domi­in, nur­mi­järville joudu­taan rak­en­ta­maan yhtä paljon kuin lähtöti­lanteessa eikä koko Öster­sun­domin liit­tämis­es­tä Helsinki­in olisi lainkaan hyö­tyä nur­mi­järvet­tymisen ehkäisyssä vaan lop­putu­lok­se­na on kaupunki­rak­en­teen hajoami­nen edelleen

Helsin­gin seudun kun­nat ovat sopi­neet 13 000 asun­non rak­en­tamis­es­ta vuosit­tain. Helsin­gin osu­us tästä on 5 000 asun­toa. Joku voisi sanoa, että liian vähän, kos­ka 8 000 asun­toa tulee muualle ja sieltä muual­ta tul­laan yleen­sä autol­la. Joku toinen voisi sanoa, että aika paljon, kos­ka tuo rak­en­tamis­tahti tarkoit­taa Lah­den kokoisen kaupun­gin ahtamista Helsin­gin rajo­jen sisälle kymme­nessä vuodessa. Öster­sun­domin alue vas­taa noin kah­den vuo­den asun­to­tuotan­nos­ta Helsingissä.

On erit­täin luon­nol­lista, että ihmiset eivät halua lisärak­en­tamista naa­puris­toon­sa. Har­va on kuitenkaan halu­aisi pois­taa omaa koti­taloaan, jos voitaisi­in toimia kuin tietokone­pelis­sä ja pois­taa talo hiiren painal­luk­sel­la ja palaut­taa ne ain­ut­laa­tuiset luon­toar­vot, jot­ka sen tietä aikanaan uhrat­ti­in. Kaupunkisu­un­nit­telu on tas­apain­oilemista nyky­is­ten ja tule­vien asukkaiden etu­jen välillä.

Min­un ihanteeni on tiivis, mut­ta har­va kaupun­ki. Tiivis sikäli, että ne alueet, jot­ka raken­netaan, raken­netaan tiivi­isti tilaa tuh­laa­mat­ta, mut­ta har­va siinä mielessä, että asuinaluei­den väli­in jätetään kun­nol­la viher­aluei­ta. Jos voisin aloit­taa Vuosaaren suun­nit­telun alus­ta, suun­nit­telisin sen munkkiniemeläisit­täin tiivi­ik­si, ruu­tukaa­van mukaisek­si alueek­si ja jät­täisin sinne paljon viher­aluei­ta, joi­ta siel­lä toki nyt onkin. Min­un ei ollut vaikea äänestää Mus­tavuoren rak­en­tamista vas­taan, kos­ka alue on kaukana metro­radas­ta ja edus­taen jo vähän nur­mi­järvet­tymistäö ja kos­ka sil­lä on suuri arvo vfirfkistysalueena.

Vuosaa­res­sa on tuh­lat­tu tilaa raivos­tut­taval­la taval­la 1960-luvul­la. Viimeaikoina on kyl­lä kaavoitet­tu korkeal­la kort­telite­hokku­udel­la, mut­ta jostain syys­tä arkkite­htu­uri ei ole ollut eri­tyisen onnis­tunut­ta. Munkkiniemen puis­totie näyt­tää kau­ni­im­mal­ta, anteek­si nyt vain. Tiivis rak­en­t­a­mi­nen vaatisi korkealaa­tu­ista arkkite­htu­uria. Joskus mietin, pitäisikö Helsin­gin antaa raken­nusy­htiöille isom­pia aluei­ta yht­enäisem­män talo­su­un­nit­telun nimissä.

Joku voi tietysti kysyä, mik­si kaikkien on muutet­ta­va kasvukeskuk­si­in. Se on ihan oma tari­nansa, mut­ta jos muual­la ei men­estytä, ei ole oikeaa eikä inhimil­listä pado­ta muut­toli­iket­tä asun­top­u­lal­la. Maan hin­ta Helsingis­sä osoit­taa, että olemme kaavoit­ta­neet pikem­minkin liian vähän kuin liian paljon.