Perustulo 5: kompromissina negatiivinen tulovero

 Perus­tu­loa vas­tuste­taan sil­lä, että se jät­tää ihmiset heit­teille eikä mah­dol­lista hei­dän pakkoak­tivoin­ti­aan, kos­ka rahat eivät ole ehdol­lisia. Tämän pelon tor­ju­misek­si mallin voisi aluk­si toteut­taa negati­ivise­na tuloverona. Jos siis jää saama­puolelle, tukea pitäisi anoa ja se olisi juuri niin ehdol­lista kuin sen halu­taan olevan.

Ne, jot­ka eivät perus­tu­loa ano, oli­si­vat nor­maalin vero­tuk­sen piiris­sä. Veroast­eikko olisi lin­eaari­nen, mut­ta kos­ka se alka­isi vas­ta kymme­nen tuhan­nen euron kohdal­ta, mak­su­un tule­va vero riip­puisi tuloista kuten nytkin. Esimerkik­si jos tien­aa 15 000 euroa, mak­saa veroa 0,42 x 5000 = 2100 euroa eli 14 pros­ent­tia. Tämä toisi henkilöko­htaiset ennakon­pidä­tyspros­en­tit, joi­ta jou­tu­isi muut­ta­maan, jos tulota­so muut­tuu. Epäkäytän­nöl­listä, mut­ta suju­uhan se nytkin.

(Tosin voisi­han ennakon­pidä­tys olla 42 pros­ent­tia tuloista vähen­net­tynä 350 eurol­la. Täl­lainen se voisi olla muodoltaan nytkin, mut­ta ei ole)

Anomuk­ses­ta pää­sisi perus­tu­lon piiri­in. Tilille rop­sah­taa 350 euroa joka kuukausi, ja ennakon­pidä­tyspros­ent­ti on 42%. Lop­putu­los on aivan sama, mut­ta raha kul­kee eri­taval­la. Nämä perus­tu­lon nos­ta­jat siis oli­si­vat velvol­lisia osal­lis­tu­maan aktivoin­tei­hin. Sel­l­aisia ei var­maankaan tar­jot­taisi sille, joka kuitenkin naut­tii ansiotuloja.

Syynä perus­tu­lon val­it­semiseen voisi olla sekin, että tulot vai­htel­e­va joka kuukausi niin, että perus­tu­lo ja kiin­teä ennakon­pidä­tyspros­ent­ti osu­isi­vat parem­min kuin alati vai­htel­e­va ennakonpidätysprosentti.

Suurin piirtein näin toimii Alanko­maid­en vero­jär­jestelmään leiv­ot­tu perus­tu­lo, joka suu­ru­udeltaan on kovin vaa­ti­ma­ton, jotain 150 euroa kuus­sa. Sen saa joko tililleen suo­raan tai se vähen­netään ennakon­pidä­ty­ses­tä. Alanko­mais­sa perus­tu­lon ulkop­uolel­la ovat työt­tömyys­tur­val­la olevat.

101 vastausta artikkeliin “Perustulo 5: kompromissina negatiivinen tulovero”

  1. “Pakkoak­tivoin­ti” on hyvä ja ajatuk­sia herät­tävä termi.
    Pakkokeino­ja käytetään yleen­sä vain, jos henkilön on todet­tu ole­van vaarak­si itselleen tai muille (sairaus); jos on epäiltynä tai tuomit­tu rikok­ses­ta; tai jos yleinen tur­val­lisu­us vaatii (val­tiovierailut, itsenäisyyspäivä tai muut poikkeustilanteet).
    Nykyi­nen lain­säädän­tö läh­tee vielä siitä, että ihmisille pitää antaa perus­toimeen­tu­lo, vaik­ka he eivät tek­isi mitään. Mielestäni heit­teille­jät­tämistä on se, jos perus­toimeen­tu­lo kiel­letään niiltä, jot­ka eivät syys­tä tai tois­es­ta suos­tu pakkoak­tivoin­ti­toimia noudattamaan.

  2. Onnek­si esiku­vak­si on nyt löy­tynyt Hol­lan­ti USA:n sijaan. Joku aika sit­ten piti veropoli­ti­ikas­sa muka­mas seu­ra­ta sel­l­aisen maan esimerkkiä, jos­sa edes keskilu­okan tulot eivät ole nousseet ehkä vuosikym­meni­in, huono­tu­loi­sista puhu­mat­takaan. Krug­manin mukaan kyseisessä maas­sa edes net­to­var­al­lisu­us ei ole kas­vanut kymme­neen vuoteen.

    Mut­ta mik­si ei otet­taisi oppia Tanskasta? 

    Maa on yksi maail­man rikkaim­mista ja työl­lisyysaste kym­menisen prosenttiyksikköä
    suo­ma­laista korkeampi. Sitä pait­si tan­skalaiset ovat olleet maail­man onnel­lisem­pia sit­ten jalka­pal­lon Euroopan mes­taru­u­den … koskas se oli? 1984?

    Soin­in­vaaran mielestä käsit­tääk­seni Tan­s­ka vain siirtää ongelmi­aan ja jopa kasaa niitä lisää luodessaan rak­en­teel­lista työttömyyttä.

    Juu, näin var­maan on teo­ri­as­sa mut­ta ei näköjään todellisuudessa.

    Jotain työl­lisyysas­teen korot­tamisek­si on joka tapauk­ses­sa tehtävä ihan koh­ta työvoima­pu­lan takia. Byrokra­ti­aa pitää purkaa, pitkäaikaistyöt­tämät saa­da töi­hin. Hol­lan­ti on tuos­sa mielessä melkein yhtä hyvä esiku­va kuin Tanska.

    Ehkä tuos­ta perus­tu­losta vielä kehit­tyy poli­it­tis­es­ti mahdollinen …

  3. Edis­tyk­sel­lisille piireille pakkoak­tivoin­nin vesit­tymistäkin suurem­pi peikko on, että perus­tu­lo semen­toisi heikom­min palkatut pätkä- ja osa-aikatyöt työ­markki­noiden osak­si. Mikä on prag­maat­tis­es­ti ajatellen lop­pu­jen lopuk­si hyvä ja väistämätön kehi­tys, mut­ta kuitenkin han­kalasti nieltävä aja­tus niis­sä pöy­dis­sä, jos­sa edelleen usko­taan jokaisen työ­markki­noil­ta pudon­neen kansalaisen ole­van työl­lis­tet­tävis­sä auli­isti palkat­tuun kokopäivä­työhän. Kun­han vaan poli­it­tista tah­toa, talut­tamista ja tuk­i­toimen­piteitä löy­ty­isi. Eikös vaan? Öö… eikö?!

  4. Näen Osmon perus­tu­lo­ma­llis­sa paljon hyviä puo­lia. Mut­ta kuin­ka kauan malli toimisi käytän­nössä ennen kuin uudet lain­valmis­te­lut mallia jo oli­si­vat repimässä torsoksi.

  5. Osmo,blogisi kun on yksi niistä har­voista paikoista verkos­sa jos­sa on mah­dol­lista käy­dä rak­en­tavaa keskustelua, niin voisitko kom­men­toi­da mikä on näke­myk­sesi uud­es­ta yliopis­to­laista. Olisi kiin­nos­tavaa tietää kan­tasi ja lukea siitä seu­raavia kommentteja.

  6. Tomi Ahti: Keskilu­okan tulot on nous­su jenkeis­sä. Palkat ovat polke­neet paikallaan, mut­ta työstä saata­va kor­vaus on kas­vanut, kun työ­suhde-edut ovat lisään­tyneet dra­maat­tis­es­ti niiden edullisem­man veroko­htelun ansiosta.

    Krug­ma­nia ei kan­na­ta lukea kritiikittä.

  7. Itsekään en kyl­lä mitenkään usko slo­gani­in että Yhdys­val­to­jen keskilu­okan tulot eivät muka ole nousseet vuosikym­meni­in. Kun siel­lä keskilu­okan ostovoima on kuitenkin ovat aika kova meikäläiseen keskilu­okkaan ver­rat­tuna, niin ovatko ne muka aina olleet noin upporikkai­ta? Joku detroiti­lainen autote­htaan mut­ter­in­vään­täjäkin tien­aa siel­lä 5000$ kuussa.

    Jo 70-luvul­la jenkeil­lä oli nykyi­nen tulota­so kun tääl­lä vielä puolel­la kansaa oli paskahuussi? 

    Se ei kyl­lä mitenkään ole mahdollista.

  8. Työ­suhde-edut ovat lisään­tyneet dra­maat­tis­es­ti niiden edullisem­man veroko­htelun ansiosta.

    Siis onko niil­lä jo kah­den viikon vuosilo­ma vai lap­sikuolleisu­us laskenut alle Kuuban?

    Ei vaineskaan, en minäkään ihan tosis­sani usko, että kaik­ki hyvä olisi men­nyt rikkaille eikä yhtään mitään olisi pis­aroin­ut alaspäin. Mut­ta kuten Krug­man on sanonut, on aika käsit­tämätön­tä, että väite “vain rikkaat on USA:ssa vauras­tuneet sit­ten Rea­ganin” on mah­dolli­nen. Jos­sain Suomes­sa väite olisi ihan absur­di. Ja Krug­man sen­tään on yksi maail­man arvoste­tu­im­mista taloustieteilijöistä.

    Krug­ma­nia ei kan­na­ta lukea kritiikittä.

    Ketä kan­nat­taa?

    Täl­lä Econ­Talk tyyp­il­lä oli muuten pod­cast aiheesta joku aika sit­ten. Siis ei Krug­man­ista vaan luotet­tavas­ta tiedos­ta. Se oli yllät­tävän hyvä. (Vaik­ka menikin met­sään siinä, kun piti lib­er­taris­tisia, vai mitä itä­val­ta­la­is­fried­mani­laisia ne on, talous- ja yhteiskun­ta­te­o­ri­oi­ta sama­nar­voisi­na ismit­tömien kanssa. Ero­han on juuri siinä, että yritetäänkö pakot­taa todel­lisu­u­den teo­ri­aan ja se ero on iso.)

    Mut­ta jostain perus­tu­losta kai piti puhua …

  9. Yhdys­val­ta­lais­ten ja varsinkin keskilu­okan tuloke­hi­tys on aihe, jos­ta voi sanoa melkein mitä vain jäämät­tä suo­ras­taan vale­htelus­ta kiinni.
    Tässä mutua ja muis­tiku­via. KVG jos aihe kiinnostaa:)

    -ensin pitää määritel­lä keskilu­ok­ka, joka ei tarkoi­ta Rapakon takana samaa kuin meillä.

    -1970-luvul­la pitkäaikainen reaal­i­t­u­lo­jen nousu hidastui/pysähtyi, lähti uud­estaan kasvu­un 1980-luvun lop­ul­la ja hyy­tyi taas 2000-luvun alus­sa. Näin olen ainakin mon­elta tahol­ta lukenut.
    Tähän hätään CNN:n talousuuti­sista (28.8.2008):
    “The medi­an real income for work­ing-age mid­dle-income fam­i­lies in the Unit­ed States dropped $2,000 between 2000 and 2007, from about $58,500 to $56,500, the U.S. Cen­sus Bureau reported 

    Pitkäl­lä aikavälil­lä kuvaa keskiver­ron amerikkalais­ten tulota­sos­ta hämärtää mon­ta seikkaa. Esimerkkejä:
    ‑nais­ten työssäkäyn­nin yleistymi­nen ja sen muu­tok­set (per­heisi­in kak­si tienaajaa)
    ‑mus­tan keskilu­okan syn­tymi­nen (aluk­si paljolti julkiselle sektorille??)
    ‑lumi­pal­lon tavoin kas­vanut velak­si elämi­nen (ei vars. liity tulota­soon mut­ta kuvaan elintasosta)
    ‑vah­van ammat­tili­iton alojen/osavaltioiden ja ammat­tili­it­to­va­paiden vyöhykkei­den eri­lainen kehi­tys (toisaal­ta työl­lisyy­den, toisaal­ta palkkatason)
    ‑eri­laiset lisä- ja luon­taise­dut kuten AB jo sanoi
    ‑Euroopan nor­maal­i­ta­soa paljon enem­män suo­raan itse kus­tan­net­ta­vat vaku­u­tus ja ter­vey­den­hoito sekä las­ten koulutuskustannukset
    ‑ja varsinkin ylem­mästä keskilu­okas­ta puheenollen myös pääo­mat­u­lo­jen kehitys.

    Sylvesteri: “Jo 70-luvul­la jenkeil­lä oli nykyi­nen tulota­so kun tääl­lä vielä puolel­la kansaa oli paskahuussi?” 

    USA oli 1950-luvul­la kansan­tu­loltaan per capi­ta aivan omas­sa luokas­saan. Kana­da, Aus­tralia ja Uusi See­lan­ti nyt jotenkin pystyivät skabaa­maan. Näin oikeas­t­aan jo 1930-luvul­la, vaik­ka suuren lamakau­den jälkik­ouris­tuk­set vaikuttivat.

    1960/70-luvuil­la alkoi pitkään aikaan ensim­mäi­nen sitkeän hitaan kasvun kausi. Elin­ta­so oli jo niin korkea euroop­palaisen tai ainakin suo­ma­laisen silmis­sä, että hitaal­lakin kasvul­la keski­t­u­loisen amerikkalaisen elämä näyt­ti yhä hyvältä. Vaik­ka Euroop­pa kirikin. 

    Amerikkalaiset paikka­si­vat reaal­i­t­u­lo­jen hidas­ta kasvua velan­otol­la. Laa­jene­va köy­hien joukko oli sit­ten eri asia, vaik­ka kyl­lä siel­läkin velka­an­tua osat­ti­in (sub­prime…)

    Nyt ei mon­en keskilu­okak­si kat­sot­ta­van ammat­tiryh­män ostovoima kai eroa paljon suo­ma­lais­es­ta, kun ero vielä 1950-luvul­la oli huima ja 1970-luvul­lakin suuri.
    Mut­ta tosi­aan: ensin määritel­lään keskiluokka.

  10. Kun siel­lä keskilu­okan ostovoima on kuitenkin ovat aika kova meikäläiseen keskilu­okkaan ver­rat­tuna, niin ovatko ne muka aina olleet noin upporikkai­ta? Joku detroiti­lainen autote­htaan mut­ter­in­vään­täjäkin tien­aa siel­lä 5000$ kuussa.

    Nimel­lispal­ka­lla ei ole vähäis­in­täkään merk­i­tys­tä, jos elämisen kus­tan­nuk­set pakol­lis­ten joskin yksi­ty­is­ten mak­su­jen (las­ten koulu­tuk­ses­ta jäte­huoltoon) jäl­keen ovat joka tapauk­ses­sa samat. Ei paljon läm­mitä, jos tulot ovat 5000 dol­lar­ia kuus­sa, jos esimerkik­si pelkkä lapsen päivähoitopaik­ka mak­saa 1000 dol­lar­ia kuussa.

    Keskilu­okan kulu­tusvoima sairausvakuutus‑, päivähoito‑, yliopis­to- ym. mak­su­jen jäl­keen, jot­ka Pohjo­is­mais­sa mak­se­taan enim­mäk­seen veroista ja USA:ssa suo­raan palka­s­ta, on Pohjo­is­mais­sa ollut viime aikoina suurin piirtein sama kuin USA:ssa. Siel­lä vain vuosilo­ma on luokkaa viikko, pal­ka­lli­nen äitiys­lo­ma on tun­tem­aton käsite ja niin edelleen.

    Jo 70-luvul­la jenkeil­lä oli nykyi­nen tulota­so kun tääl­lä vielä puolel­la kansaa oli paskahuussi?

    Tot­ta kai yhdys­val­ta­lais­ten elin­ta­so on nous­sut 70-luvun jäl­keen — mut­ta point­ti on, että tämä on tapah­tunut velak­si. Koko nykyisen talouskri­isin alku oli siinä, että käytän­nössä kaikille mak­sukyky­isille yhdys­val­ta­laisille oli jo myy­ty niin paljon velkaa, että hei­dän mak­sukykyn­sä ei olisi kestänyt enem­pää, jol­loin velka­markki­noil­la tehti­in sel­l­ainen mielipuo­li­nen siir­to, että alet­ti­in ahneuk­sis­sa myymään velkaa mak­sukyvyt­tömille siinä uskos­sa, että vakuuk­sien arvon­nousu muka jatkuisi lop­ut­tomi­in. Ei jatkunut, ja nyt onkin sit­ten koko maail­man finanssi­jär­jestelmä hajoamispisteessä.

    Kylmä tosi­a­sia on, että vuo­den 1973 öljykri­isin jäl­keen yhdys­val­ta­lais­ten koti­talouk­sien reaal­i­t­u­lot eivät ole nousseet todel­lisia elinkus­tan­nuk­sia nopeam­min muual­la kuin häviävän pienessä ylälu­okas­sa, jolle työn tuot­tavu­u­den kasvun hedelmät ovat mon­en vuosikymme­nen ajan kanavoituneet läh­es sat­apros­ent­tis­es­ti. Tämän tietääk­seen ei tarvitse lukea Krug­ma­nia, vaan riit­tää kuka tahansa tavanomainen aka­teem­i­nen taloushis­to­ri­an tutk­i­ja, joka ei ole oikeis­toradikaali raivo­hul­lu. (Esimerkik­si min­ul­ta kesti päin­vas­toin kauan kiin­nos­tua kun­nol­la koko Krug­man­ista, kos­ka se, mitä hän sanoo, on suurim­mak­si osak­si täysin tut­tua kenelle tahansa, joka tun­tee USA:n taloushis­to­ri­aa vähänkään kadun­mi­estä enemmän.)

    Jos yhdys­val­ta­lais­ten viimeaikainen elin­ta­so on muka perus­tunut tulo­jen kasvu­un, niin mik­si koti­talouk­sien säästämisas­te on laskenut yli kolme vuosikym­men­tä läh­es taukoa­mat­ta? Hui­pus­saan vuon­na 1975 se oli 12,5 %, viime vuodet se on pyörinyt nol­lan paikkeil­la ja käynyt jo miinuksellakin.

    kun tääl­lä vielä puolel­la kansaa oli paskahuussi?

    Käypä joskus vaik­ka jos­sain Mis­sis­sip­pin, Län­si-Vir­gin­ian tai Arkansasin maaseudul­la. Siel­lä eletään mon­es­sa paikkaa melko samal­la taval­la kuin jos­sain Pohjois-Suomen asu­tustiloil­la puoli vuo­sisa­taa sit­ten — tosin tele­vi­sio sen­tään näkyy.

  11. “Velvol­lisu­us osal­lis­tua aktivoin­tei­hin” tulee var­masti lisään­tymään, vaik­ka minkään­laista askeleen puo­likas­ta kohti perus­tu­loa tai negati­ivista tuloveroa ei otet(t)a(isi).

    Eilen hal­li­tuk­sen eläkeiän­nos­topäätöstä kuun­nel­lessa ensin hie­man huvit­ti. Eiväthän ihmiset nytkään jak­sa olla työelämässä “lop­pu­un” saak­ka vaan palavat lop­pu­un, masen­tu­vat sun muu­ta. Eikä kovin van­ho­ja työelämässä edes halu­ta pitää.

    Mut­ta sit­ten hymyni hyy­tyi. Tajusin, että kun meitä ei tul­la päästämään eläk­keelle, eikä kukaan työ­nan­ta­ja halua työ­pankos­es­tamme mak­saakaan, olemme van­hoina työt­tömiä. Kunnes sit­ten pääsemme juuri ennen eläkeikää aktivoin­ti­toimen­piteisi­in: mak­sut­tomi­in työharjoitteluihin. 

    Tuo­hon päin ollaan var­maankin menos­sa. Yksilö voi var­maan monin tavoin varautua tule­vaan. Minä varaudun voimia keräämäl­lä. Teen näitä iha­nia pätkätöitäni entistä hark­i­tum­min ja enem­män lomaillen. Pitää kerätä voimia van­husa­jan nöyryy­tyk­siä varten.

  12. Ehdo­tuk­ses­ta ei käy selville ovatko työeläke+työttömyysvakuutusmaksut mukana pidä­tyspros­en­teis­sa, mut­ta http://www.vero.fi laskurin perus­teel­la Helsingis­sä asu­van vero­tus nyky­isin on, nykysin TEV mak­su­jen kanssa, ja miten Osmon ehdo­tus menee eri tulotasoilla:

    Nyky­isin Nyk+TEV Ehdotus
    kEuroa/v vero% vero% vero%
    12 0.08 0.125 0.070
    24 0.17 0.215 0.245
    36 0.24 0.285 0.303
    48 0.285 0.33 0.333
    60 0.315 0.36 0.350
    72 0.335 0.38 0.362

    Eli pien­i­t­u­lois­t­en, 1000 e/kk ansait­se­vien vero­tus kevenisi entis­es­tään, samoin yli 5000 e/kk ansait­se­vien. Sen sijaan pieni- ja keski­t­u­lois­t­en vero­tus kiristyisi. 

    Eli sinän­sä ei kait mitään uut­ta, omille tuk­i­ja­joukoille haetaan lisää jaet­tavaa muit­ten tuk­i­ja­joukko­jen kesku­ud­es­ta, ja hyvä­tu­loinen eli­it­ti oste­taan mukaan. Ei kuitenkaan mikään ihme etteivät pieni- ja keski­t­u­lois­t­en todel­lisu­ut­ta lähel­lä ole­vat ryh­mät ole kovinkaan innos­tunei­ta ehdotuksesta.

  13. Tom­mi Uschanov: Elin­ta­so on muuten korkeampi, jos saa itse päät­tää mihin rahansa laittaa.

    Eli siis JOS yhdys­val­ta­lainen työn­tek­i­jä saa 5000 € ja joutuu mak­samaan itse sairaan­hoidon hän voi parem­min kuin suo­ma­lainen, joka saa 5000 € — ter­vey­den­huol­lon kustannukset.

    “Jos yhdys­val­ta­lais­ten viimeaikainen elin­ta­so on muka perus­tunut tulo­jen kasvu­un, niin mik­si koti­talouk­sien säästämisas­te on laskenut yli kolme vuosikym­men­tä läh­es taukoa­mat­ta? Hui­pus­saan vuon­na 1975 se oli 12,5 %, viime vuodet se on pyörinyt nollan”

    Yksi seli­tys voisi ainakin olla poli­itikko­jen tekemät päätök­set, jot­ka suo­si­vat velan­ot­ta­jia säästäjien kustannuksella.

  14. Toi amerikkalainen keskilu­ok­ka evvvk, mut­ta point­ti on siis se, että Jenkkilässä negati­ivisen tuloveron takia köy­hälistö sen kun köyhtyy. 

    Soin­in­vaara on mielestäni use­am­man ker­ran ottanut USA:n esimerkik­si yhteiskun­nas­ta, jon­ka suun­taa Suomikin liikkuu. Tääl­läkin on muka koh­ta suuri osa väestöstä työl­listämiskelvot­to­mia, jos ei luo­da negati­ivisel­l­la tuloverol­la tms. uusia työ­markki­noi­ta surkimuksille.

    Mut­ta eihän Soin­in­vaara kuu­luisi maan ykkös­in­tellek­tuellei­hin, jos hän ei osaisi muut­taa mieltään. Käsit­tääk­seni tämä “pakkoak­tivoin­ti” tekee perus­tu­losta poli­it­tis­es­ti mah­dol­lisen. Ei luo­da “surkimuk­sille” omia Wal­mart- tai pul­lonkerääjä­työ­markki­noi­ta vaan koulute­taan työhön, jos­sa ura­put­ki voi avau­tua. Jokaises­sa ihmisessä piilee — ihan tot­ta — toteu­tu­ma­ton­ta poten­ti­aalia. Pitää vain antaa mahdollisuus.

    Tuo “pakko” ei kyl­lä var­maan ole paras mah­dolli­nen sanavalinta.

  15. Tomi Ahti:
    Juuri nuo ovat min­ullekin olleet perus­tu­lo­ma­llin kri­it­tiset aspektit.

    1. Ketään ei hylätä passivoitumaan
    ja
    2. Perus­tu­lo ei saa mah­dol­lis­taa mata­la­palkkatöi­den vajoamista syvem­mälle pätkään, osa-aikaan ja suo­ranaiseen palkko­jen polkemiseen. 

    Samal­la sen silti pitäisi mah­dol­lis­taa työhaluis­ten mut­ta alhaisen tuot­tavu­u­den omaavien työl­listymi­nen. Jokaises­sa piilee poten­ti­aalia, mut­ta joidenkin poten­ti­aali on kovin vaikeasti hyö­dyn­net­tävis­sä koulu­tuk­senkaan avul­la. Ei ole “sika­por­var­i­ut­ta” tode­ta tuo, mut­ta jokainen ihmi­nen on laulun arvoinen…

    Kohdan 1. Ode lupasi järjestää:)
    ja kakkosen kohdal­la ei kai yksinker­tais­es­ti tiede­tä kuin­ka käy. Voi käy­dä päinvastoinkin.

    Negati­ivi­nen tulovero ei jenkkien köy­hien köy­htymistä kai ole vauhdit­tanut. Sitä on kokeil­tu vain paris­sa kolmes­sa osaval­tios­sa ja tulok­set oli­vat ris­tiri­itaisia mut­ta enem­män posi­ti­ivisia. Vai onko min­ul­ta men­nyt tässä laa­jas­sa keskustelus­sa jotain ohi?

  16. Björk:

    Elin­ta­so on muuten korkeampi, jos saa itse päät­tää mihin rahansa laittaa.

    Jos yhdys­val­ta­laisen yhteiskun­nan ver­tailu euroop­palaiseen yhteiskun­taan ylipään­sä todis­taa jotakin, se todis­taa nimeno­maan, että elin­ta­so ei ole tip­paakaan korkeampi, jos saa itse päät­tää mihin rahansa laittaa.

    Eli siis JOS yhdys­val­ta­lainen työn­tek­i­jä saa 5000 € ja joutuu mak­samaan itse sairaan­hoidon hän voi parem­min kuin suo­ma­lainen, joka saa 5000 € — ter­vey­den­huol­lon kustannukset.

    USA:ssa kulute­taan suurem­pi BKT-osu­us julkiseen ter­vey­den­huoltoon kuin Suomes­sa, ja silti siel­lä on 46 000 000 ihmistä, jot­ka ovat ter­vey­den­huol­lon ulkopuolella.

    Yksi seli­tys voisi ainakin olla poli­itikko­jen tekemät päätök­set, jot­ka suo­si­vat velan­ot­ta­jia säästäjien kustannuksella.

    Euroopas­sa vas­taavia päätök­siä ei ole tehty, ja säästämisas­te ei vas­taavasti ole samal­la taval­la rom­ah­tanut. Jos pidät sitä hyvänä asiana, herää kysymys, mik­si noin muuten halu­at koko ajan viedä euroop­palaista talous­poli­ti­ikkaa entistä enem­män yhdys­val­ta­laiseen suun­taan etkä päinvastoin.

    Ahti:

    Ei luo­da “surkimuk­sille” omia Wal­mart- tai pul­lonkerääjä­työ­markki­noi­ta vaan koulute­taan työhön, jos­sa ura­put­ki voi avau­tua. Jokaises­sa ihmisessä piilee — ihan tot­ta — toteu­tu­ma­ton­ta poten­ti­aalia. Pitää vain antaa mahdollisuus.

    Yksi niistä syistä, mik­si olen itse tot­tunut arvosta­maan Soin­in­vaaraa ja pitämään hän­tä nyky-Suomen poli­it­tisel­la ken­täl­lä poikkeuk­sel­lisen arvostelukykyisenä ihmisenä, on juuri se, että hän ei ole men­nyt mukaan tähän “jokaises­sa ihmisessä piilee toteu­tu­ma­ton­ta poten­ti­aalia” ‑liibal­aabaan. Sen sijaan hän on sanonut avoimesti julk­isu­udessa, että suuri osa työ­markki­noiden ulkop­uolel­la ole­vista ihmi­sistä on sel­l­aisia, että hei­dänkaltaisi­aan ei yksinker­tais­es­ti tarvi­ta 2000-luvun työelämässä yhtään mihinkään, ja että hei­dän kohtelemisen­sa “työt­töminä” eikä työkyvyt­töminä tuo vain ikävyyk­siä kaikille osa­puo­lille: heille itselleen se merk­it­see turhaa inhimil­listä kär­simys­tä, kansan­taloudelle taas turhaa rahan ja resurssien tuhlausta.

    Kaipa olette jo kaik­ki luke­neet Soin­in­vaaran ison haas­tat­telun tuor­eim­mas­ta Voima-lehdestä? Siinä hän sanoo hyvin avoimesti, että real­is­tisen poli­ti­ikan on lähdet­tävä siitä, että osal­la ihmi­sistä ei yksinker­tais­es­ti ole nor­maaleil­la nyky­maail­man työ­markki­noil­la mitään hyödyl­listä annet­tavaa — eikä ala perua puheitaan edes haas­tat­telijoiden närkästynei­den top­pu­ut­telu­jen jälkeen.

    En käsitä, mik­si näin ajat­telemista tai sen san­omista ääneen tulisi pitää jotenkin sydämet­tömänä, kyynisenä tai oikeis­to­laise­na. Itse ainakin miel­län itseni nimeno­maan vasem­mis­to­laisek­si, kos­ka ajat­te­len, että yhteiskun­nal­la on varaa — ja yhteiskun­nan kuu­luu — taa­ta kaikille jäse­nilleen säälli­nen jokapäiväi­nen elämä, myös niille, joille nykyaikaisil­la työ­markki­noil­la ei ole riit­tävää kysyn­tää. On oikeas­t­aan huvit­tavaa, kuin­ka jotain SAK:ta pide­tään oikeis­to­lais­ten stereo­tyyp­pi­sis­sä mieliku­vis­sa jon­ain ääri­vasem­mis­to­laisen punamädä­tyk­sen ykköspesäk­keenä, kun por­var­i­hal­li­tuk­ses­sa mukana ole­van por­varipuolueen ex-puheen­jo­hta­ja menee SAK:sta vasem­mal­ta ohi…

  17. Yksi kysymys tähän Euroop­pa-Yhdys­val­lat ‑ver­tailu­un liittyen.

    Jos Suomes­sa on niin korkea elin­ta­so kuin tääl­läkin on väitet­ty, miten on mah­dol­lista, että:

    1) suo­ma­lais­ten asun­not ovat län­tisen maail­man ahtaim­mat (itsel­läni on kah­den ylem­män korkeak­oulu­tutkin­non ja yksi­tyisen sek­torin asiantun­ti­jatyön ansios­ta varaa asua Laut­tasaa­res­sa 33 m²:n yksiössä

    2) kaikil­la tun­temil­lani ihmisil­lä on lop­puku­us­ta rahat loppu

    3) suo­ma­laiset käyt­tävät sis­us­tamiseen, ulkona syömiseen, vaat­teisi­in ja matkus­tamiseen vähem­män rahaa kuin sak­salaiset, englan­ti­laiset, amerikkalaiset, ruot­salaiset jne.

    4) Suomes­sa tak­sia käytetään tilipäivänä, kun lähde­tään irrot­tele­maan tai men­täessä lento­ken­tälle vuo­tuisen ulko­maan­matkan yhteydessä.

    Halu­aisin uskoa, että elin­ta­soni on todel­la korkea ja olen voit­tanut lot­tovoiton syn­tyessäni Suomeen, mut­ta kun ei tun­nu siltä:(

    Hie­man saman­laisia tun­te­muk­sia on monil­la Suomes­sa työsken­televil­lä expateil­la, jot­ka luke­vat lehdestä miten rikas ja hyv­in­voi­va maa Suo­mi on, mut­ta eivät näe sitä yvin­voin­tia mis­sään (näin esimerkik­si suurin osa ihmi­sistä Fin­land for Thought ‑blo­gis­sa).

  18. Soin­in­vaara sanoo Voimas­sa, että suuri osa työ­markki­noiden ulkop­uolel­la on vähälahjaisia.… 

    Hätkähdin itse sana­muodon karkeut­ta. Tun­nen paljonkin työt­tömiä ja vähälah­jaisu­us nyt ei kyl­lä ole pääl­lim­mäi­nen sana mielessä heitä kuvatessani. 

    Toivoisin nyt vähän moni­ti­eteel­lisem­pää poikkileikkaus­ta täl­laiseen keskustelu­un kuin pelkän kansan­talousti­etelijän arvioi­ta ihmis­ten henkises­tä potentiaalista. 

    Jos työhön sijoit­tumisen ja älyn kor­re­laa­tio on näin vah­va kuin her­rat Uschanov ja Soin­in­vaara anta­vat ymmärtää, niin sil­loin­han he allekir­joit­ta­vat esim. roman­it ja soma­lit keskiver­toa tyhmemmiksi. 

    ????

  19. Soin­in­vaaran hyvä puoli on myös se, että hän ei kut­su ihmis­ar­vos­ta muis­tut­tamista liibal­aabak­si — ainakaan kovin usein. Jos kut­su­isi ja väit­täisi sitä yhdek­si perus­tu­lon pre­mis­sik­si, miten suurik­si arvelisit, Tom­mi, tuol­laisen ehdo­tuk­sen mah­dol­lisu­udet? Siis jos sanoisi, että perus­tu­lo tarvi­taan, kos­ka suuri osa ihmi­sistä on tuomit­tu per­imän­sä takia elämään elämän­sä muiden elättinä.

    Tämän “mah­dol­lisen taide” ‑puolen lisäk­si ihmette­len, että mil­lais­es­ta kristal­li­pal­losta sinä näet tule­vaisu­u­den? Ihan var­mako olet, että naa­purin Pena ei tosi­aan kel­paa mihinkään töi­hin enää koskaan? Että hänessä ei ole mitään poten­ti­aalia, joka kel­paisi kenellekään?

    Et sinä sitä voi tietenkään tietää, mut­ta kuitenkin olet valmis edis­tämään puheta­paa ja poli­ti­ikkaa, jos­sa hänen­lai­sis­taan ei ole mihinkään sen sijaan, että pon­nis­teltaisi­in Penalle sopi­van työ löytämisek­si tai kehittämiseksi.

    Jokaises­sa ihmisessä on poten­ti­aalia. Ihan tot­ta. Siitä on pitänyt huolen pari mil­jar­dia vuot­ta evoluutiota.

    Juk­ka Sire­nille sen ver­ran, että en tiedä, onko negati­ivisel­la tuloverol­la tekemistä USA:n köy­hälistön kur­jis­tu­misen kanssa. Teo­reet­tises­sa mielessä voisi kyl­lä olla. Kyseessä siis on sel­l­ainen omas­sa päässäni syn­tynyt teo­ria, jon­ka mukaan, kär­jistäen, val­tio voi sat­sa­ta insinöörien koulu­tuk­seen tai vero­helpo­tuksin varmis­taa, että hal­paa ruo­hon­leikkaustyövoimaa löy­tyy. Molem­mil­la sat­sauk­sil­la voisi hyvin olla kovinkin kauaskan­toisia vaiku­tuk­sia maan elinkeinorakenteeseen.

    Jos uskoo, että väestön suures­ta osas­ta ei ole kuin ruo­hoa leikkaa­maan ja muun väit­tämi­nen on liibal­aabaa, kan­nat­taa tietysti sub­ven­toi­da sitä ruohonleikkausta.

  20. Tom­mi Uschanov: “elin­ta­so ei ole tip­paakaan korkeampi, jos saa itse päät­tää mihin rahansa laittaa.”

    No en usko het­keäkään, että jos minä antaisin 1000 € eduskun­nalle ja he saisi­vat päät­tää miten tämä raha kan­nat­taisi käyt­tää niin, että se tuot­taisi min­ul­la mah­dol­lisim­man paljon hyvää, että eduskun­ta pysty­isi val­it­se­maan parem­min kuin minä itse. Minus­ta päin­vas­taisen uskomi­nen on vähän hullua.

    “USA:ssa kulute­taan suurem­pi BKT-osu­us julkiseen ter­vey­den­huoltoon kuin Suomes­sa, ja silti siel­lä on 46 000 000 ihmistä, jot­ka ovat ter­vey­den­huol­lon ulkopuolella.”

    Ensin­näkin ter­vey­den­huolto on ylel­lisyyshyödyke, eli sen kysyn­tä kas­vaa voimakkaasti, kun var­al­lisu­us kas­vaa. Voitko tarken­taa ketä nuo 46 miljoon­aa ovat? (siis julkisen ter­vey­den­huol­lon ulkop­uolisia, sairas­vaku­ut­ta­mat­to­mia vai mitä)

    “Jos pidät sitä hyvänä asiana, herää kysymys, mik­si noin muuten halu­at koko ajan viedä euroop­palaista talous­poli­ti­ikkaa entistä enem­män yhdys­val­ta­laiseen suun­taan etkä päinvastoin.”

    Minä pidän hyvänä, että val­tion toimes­ta ei sor­si­ta mitään väestöryh­mää, oli se ryh­mä velal­liset tai velanantajat.

    Tarkoit­taako tämä nyt sitä, että sinä alat ymmärtämään, että ihmis­ten oikeut­ta vapau­teen voi puol­lus­taa ilman, että halu­aa ottaa kaikessa mallia Yhdys­val­loista vai mitä yrität sanoa? Noin yleen­sähän Yhdys­val­lois­sa val­tio puut­tuu vähem­män ihmis­ten asioi­hin kuin Euroopas­sa. Tämä ei tietenkään tarkoi­ta, että joka ikisessä asi­as­sa suhde olisi näin päin.

    “että suuri osa työ­markki­noiden ulkop­uolel­la ole­vista ihmi­sistä on sel­l­aisia, että hei­dänkaltaisi­aan ei yksinker­tais­es­ti tarvi­ta 2000-luvun työelämässä yhtään mihinkään”

    Siis sinä tarkoi­tat, että nämä ihmiset eivät voi tehdä mitään mille muut ihmiset antaisi­vat mitään arvoa? Esim. kerätä roskia puis­tossa tai viedä pul­lo­ja kier­rä­tyk­seen yms. Minä en usko mihinkään mys­tiseen toteu­tu­mat­tomaan poten­ti­aali­in, mut­ta luulen, että suurin osa mei­dän työvoiman ulkop­uolel­la ole­vista pystyy kyl­lä ainakin noi­hin kah­teen tehtävään ja var­masti use­aan muuhunkin.

    Tietysti osa ihmi­sistä ovat niin sairai­ta tai vam­mau­tunei­ta, että heiltä ei käy mikään tuot­ta­va työ. Minäkin olen sitä mieltä, että näitä ihmisiä pitää tukea ja aut­taa. Tätä tukemista ei kuitenkaan pidä perus­taa val­tion väki­val­loin tekemi­in tulon­si­ir­toi­hin vaan sin­un ja min­un taval­la ajat­tele­vien ihmis­ten omaan halu­un auttaa.

  21. Tom­mi Uschanov: [Osmo Soin­in­vaara sanoo, että] osal­la ihmi­sistä ei yksinker­tais­es­ti ole nor­maaleil­la nyky­maail­man työ­markki­noil­la mitään hyödyl­listä annet­tavaa — eikä ala perua puheitaan edes haas­tat­telijoiden närkästynei­den top­pu­ut­telu­jen jäl­keen. En käsitä, mik­si näin ajat­telemista tai sen san­omista ääneen tulisi pitää jotenkin sydämet­tömänä, kyynisenä tai oikeistolaisena.

    Aamen! Juuri tämän takia sitä perus­tu­loa tarvi­taan: yhteiskun­nan tulee taa­ta elämi­nen myös niille turhille tyypeille, jot­ka vaan hen­gail­e­vat eivätkä tee työtä/joita ei tarvi­ta työhön. Tämä on minus­ta erit­täin vasem­mis­to­lainen aja­tus. Oikeis­to­laista on lait­taa vammaiset/urpot/syrjäytyneet/kädettömät joi­hinkin muka työvoimak­oulu­tuk­si­in opet­tele­maan Wordin perustei­ta ja sen jäl­keen ihme­tel­lä, kun eivät moko­mat surkimuk­set edelleenkään työllisty.

  22. Tomi Ahti, Juk­ka Siren ym: negati­ivi­nen tulovero ei edesauta köy­häl­listön syn­tymistä, kos­ka se ei mitenkään rohkaise ole­maan työt­tömänä tai pitämään ansioi­ta pienenä.

    Työstä saata­va kor­vaus aset­tuu suun­nilleen työn tuot­tavu­u­den mukaisek­si, eli työ­nan­ta­jat eivät pääse “ulos­mit­taa­maan” negati­ivisen tuloveron vaikutusta.

  23. Toni, onko ne ääliöt vielä siel­lä FFT:ssa? En ole muta­maan vuo­teen viitsinyt lukea, kun siel­lä muu­ta­ma tyyp­pi suurin piirtein rupe­si ehdot­tele­maan itsen­sä tap­pamista, jos ei suos­tunut häpeämään suomalaisuuttaan.

    En tiedä onko tääl­lä aikuis­tenoikeasti kukaan väit­tänyt Suomea tolkut­toman rikkaak­si. Tuskin. Ostovoimako­r­jat­tu BKT nyt kuitenkin on, jos ei top tenis­sä niin ainakin top twentyssä. 

    Tosin palkko­jen osu­us kansan­tuot­teesta rom­ahti laman jäl­keen jostain 80:stä 60:een, eikä ole vieläkään palau­tunut. Mah­taako koskaan enää palau­tu­akaan? Suomek­si san­ot­tuna tämä tarkoit­taa, että palka­nsaa­ja ei enää juh­li. Anglo­mais­sa pros­ent­ti on suurem­pi, mikä kyl­lä osit­tain johtuu verosuunnittelusta.

    Lisäk­si kaik­ki tun­kee sinne tuuliselle niemelle, mikä yhtääl­lä nos­taa asun­to­jen hin­to­ja ja toisaalle rom­ah­dut­taa. Ole sinä sit­ten rikas!

  24. Eli­na sen sanoi. Olen ajatel­lut taas ole­vani vain outo, kun minus­ta nämä viisaat miehet tun­tu­vat hie­man elämästä vieraantuneilta.

    Maail­mas­sa on todel­lakin muu­takin kuin huiput, keskilu­ok­ka ja syr­jäy­tyneet ras­sukat. Kun pakko­toimen­piteitä suun­nitel­laan, niis­sä toimen­pitei­den kohteena on aina se yksinker­tainen pena, joka saa iloa päästessään töi­hin kuin nor­maalit ihmiset, mut­ta jos­ta ei ihan aikuis­ten töi­hin ole. Kun nämä samat toimen­piteet kohdis­te­taan ihmisi­in, jot­ka ovatkin ehkä nyky­työ­markki­noille vain vääräl­lä taval­la lah­jakkai­ta, väärän luon­toisia tai jotenkin huono­tu­urisia, mut­ta hyvinkin lah­jakkai­ta, luovia ihmisiä, siitä seu­raa suuria harmeja.

  25. Toni ihmetteli, että tosielämässä suo­ma­lainen elin­ta­so vaikut­taa ole­van alhainen. Empiris­mi voit­taa tilas­tot: suo­ma­lainen elin­ta­so on alhainen. Monis­sa Euroopan mais­sa omaisu­ut­ta on ker­ry­tet­ty ja infra­struk­tu­uria raken­net­tu sato­ja vuosia pitem­pään kuin tääl­lä. Tarvi­taan vähem­män asun­tovelko­ja ja tilas­tois­sa näkyvää tulosta. Kansan­tuote ei ker­ro koko totu­ut­ta vauraudesta.

  26. AB: Ensin­näkin ter­vey­den­huolto on ylellisyyshyödyke,

    Ylel­lisyys? No ei todel­lakaan ole. Ter­vey­den­huolto on vält­tämät­tömyys siinä mis­sä ruo­ka, asun­to ja ilmakin. Jos human­itääriset seikat eivät kiin­nos­ta, niin muis­tute­taan että se vaikut­taa oleel­lis­es­ti työkykyyn (niinkuin koulu­tuskin, joka sekään ei ole ylel­lisyys vaan välttämättömyys).

    eli sen kysyn­tä kas­vaa voimakkaasti, kun var­al­lisu­us kasvaa.

    Min­ulle tuo ker­too lähin­nä että ihmiset kitu­ut­ta­vat sairaina kun eivät omaa varaa lekurimaksuihin/lääkkeisiin. Mik­si kukaan ramp­paisi sairaalas­sa ellei ole sairas? Ei se niin kivaa ole että sitä huvikseen tekisi.

    “On parem­pi että minä saan ihan itse päät­tää mitä rahoil­lani teen” ‑argu­ment­ti sopii lelui­hin ja karkkei­hin. Se ei sovi ter­veyspalvelui­hin tai mui­hin vält­tämät­tömyyk­si­in. Niiden kanssa ei suorite­ta minkään­laista osto­ta­pah­tu­maan ver­rat­tavaa val­in­taa (“kävisinkö lonkkaleikkauk­ses­sa vai ostaisinko uuden auton”) kos­ka vain laitok­seen kuu­lu­va hul­lu val­it­sisi ylel­lisyys­tuot­teen vält­tämät­tömyy­den sijas­ta sil­loin kun pitää vali­ta niiden välil­lä, ja jos ikinä joutuu val­it­se­maan kah­den vält­tämät­tömyy­den välil­lä koko sys­tee­mi kusee niin että on paras romut­taa se ja aloit­taa puh­taal­ta pöydältä.

  27. sole­noi­di: “Ylel­lisyys? No ei todel­lakaan ole.”

    “In eco­nom­ics, a lux­u­ry good is a good for which demand increas­es more than pro­por­tion­al­ly as income ris­es, in con­trast to a “neces­si­ty good”, for which demand increas­es less than pro­por­tion­al­ly as income rises.”

    -http://en.wikipedia.org/wiki/Luxury_good

    Ter­vey­den­huolto ei ole vält­tämätön­tä. Tutkimuk­ses­sa jos­sa toiselle ryh­mälle annet­ti­in ilmainen ter­vey­den­huolto ja toiselle rahat ensim­mäi­nen ryh­mä käyt­ti 40% enem­män ter­vey­den­huoltoa. Ter­vey­den­huolto on hyödyke ihan siinä mis­sä autot, tietokoneet, ruo­ka, koulu­tus yms. Ihmisil­lä on eri­laiset pref­er­enssit; kaik­ki eivät halua samaa.

    “Mik­si kukaan ramp­paisi sairaalas­sa ellei ole sairas?”

    Ajat­telet asi­aa liian mus­tavalkois­es­ti. Ihmi­nen ei ole joko sairas tai ei sairas. Ihmi­nen voi olla täysin ter­ve tai kuol­lut ja kaikkea siltä väliltä.

    “Se ei sovi ter­veyspalvelui­hin tai mui­hin välttämättömyyksiin.”

    Edelleenkin ter­veyspalvelu ei ole vält­tämät­tömyys. Kun ihmi­nen tekee päätök­sen ter­veyspalvelun ostamis­es­ta hän pun­nit­see vai­h­toe­hto­ja, eli sitä mihin hän käyt­täisi rahan, jos ei ostaisi terveyspalvelua.

    Kah­den vält­tämät­tömyy­den väliltä ei voi vali­ta, tai val­in­ta ei ole mielekäs, kos­ka kuolee joka tapauksessa.

  28. Tuos­sa tutkimuk­ses­sa johon viit­tasin ei muuten annet­tukaan sille ver­rokkiryh­mälle rahaa, vaan he jou­tu­i­v­at mak­samaan ter­vey­den­huol­lon omista rahoistaa.

    Siinä tutkit­ti­in sitä, miten paljon enem­män ter­vey­den­huoltoa kulute­taan, jos se on ilmaista ver­rat­tuna siihen, että siitä joutuu mak­samaan itse ja minkälaiset vaiku­tuk­set täl­lä on ihmis­ten ter­vey­delle. Tutkimuk­ses­sa huo­mat­ti­in siis, että ter­veyspalvelui­ta käytetään 40% enem­män ja täl­lä “ylimääräisel­lä” ter­veyspalvelu­iden kulu­tuk­sel­la ei ole tilas­tol­lis­es­ti merkit­tävää vaiku­tus­ta terveyteen.

  29. Lähetin tämän viestin myös toiseen perus­tu­loketju­un, mut­ta kun siinä keskustelu tun­tuu jo sam­muneen lähetän tämän viestin myös tähän ketjuun.

    Osaako joku ker­toa, mik­si pysyväis­lu­on­toiset tuet(erityisesti kansaneläke, sairaseläke, osa-aikaeläk­keet, eläke­puteken etu­udet) eivät ole jo nyt perus­tu­lon lail­la vero­tuk­seen yhdistettyjä?

    Perus­tu­lo­han on kai selvästi helpoin tapa yhdis­tää sosi­aal­i­tur­vaa ja työn­tekoa. Pysyväis­lu­on­teiset tuet mak­se­taan joka tapauk­ses­sa, eikö olisi järkevää, niihin voisi yhdis­tää työn­tekoa? Pelätäänkö, että kan­nus­timet han­kki­u­tua “eläk­keelle” oli­si­vat liian suuret?

  30. Jos työhön sijoit­tumisen ja älyn kor­re­laa­tio on näin vah­va kuin her­rat Uschanov ja Soin­in­vaara anta­vat ymmärtää, niin sil­loin­han he allekir­joit­ta­vat esim. roman­it ja soma­lit keskiver­toa tyhmemmiksi.

    Tässä olete­taan, että jos osa työt­tömistä ei pääse työelämään lah­jat­to­muut­taan, ja työelämän ulkop­uolel­la on tietys­tä kansan­ryh­mästä suurem­pi osu­us kuin muista, tämän täy­tyy automaat­tis­es­ti johtua kansan­ryh­män kollek­ti­ivis­es­ta lah­jat­to­muud­es­ta, ikään kuin olisi muka väitet­ty kaikkien työt­tömien ole­van työt­tömiä nimeno­maan lah­jat­to­muut­taan. Näin­hän ei tietenkään ole, vaan työt­tömyys voi johtua ties kuin­ka mon­es­ta muus­takin syys­tä, esimerkik­si rasis­mista, jon­ka eräs ilmen­e­mis­muo­to on perus­tee­ton usko tietyn kansan­ryh­män kollek­ti­iviseen lahjattomuuteen.

    Siis jos sanoisi, että perus­tu­lo tarvi­taan, kos­ka suuri osa ihmi­sistä on tuomit­tu per­imän­sä takia elämään elämän­sä muiden elättinä.

    Ei “per­imän­sä takia”, vaan tekni­ikan kehi­tyk­sen takia. Koneis­tu­mi­nen ja automaa­tio ovat rom­ah­dut­ta­neet raskaan ruumi­il­lisen työn tek­i­jöi­den kysyn­nän, jol­loin moni täs­mälleen sel­l­ainen ihmi­nen, jolle vielä yksi ain­oa sukupolvi sit­ten olisi ollut luvas­sa kokopäivä­työtä eläkeikään saak­ka — ja jol­la siis ei ole per­imässään siinä suh­teessa minkään­laista vikaa — ei nyt pääse koskaan kun­nol­la työelämään mukaan.

    Soin­in­vaaran hyvä puoli on myös se, että hän ei kut­su ihmis­ar­vos­ta muis­tut­tamista liibal­aabak­si — ainakaan kovin usein.

    Ei niin — sen sijaan hän, kuten todet­tu, kut­suu osaa työt­tömistä “heikko­lah­jaisik­si”, jota sanaval­in­taa jopa minä hätkähdin oikein kunnolla…

    Minä en kut­su ihmis­ar­vos­ta muis­tut­tamista liibal­aabak­si. Liibal­aa­ba on sitä, että siitä, että ihmisil­lä on ihmis­ar­vo, päätel­lään heil­lä ole­van poten­ti­aal­ista käyt­töä 2000-luvun suo­ma­laises­sa työelämässä. Soin­in­vaara­han huo­maut­taa juuri, että tämä hyvää­tarkoit­ta­va teesken­te­ly, että sel­l­aisil­la ihmisil­lä muka olisi tilaus­ta työelämässä, joil­la sitä todel­lisu­udessa ei ole, nimeno­maan alen­taa hei­dän ihmis­ar­voaan, kos­ka se pakot­taa hei­dät ihmis­ar­voisen elämän saadak­seen alis­tu­maan lop­ut­tomi­in työvoimapoli­it­tisi­in kyt­täys- ja kyyky­tys­toimi­in, joil­la ei koskaan tul­la saavut­ta­maan konkreet­tis­es­ti mitään ja jot­ka vain nöyryyt­tävät ja katkeroit­ta­vat heitä entis­es­tään. Juuri sik­si, että työ­markki­noille kel­paa­mat­tomil­la on täs­mälleen sama ihmis­ar­vo kuin kaikil­la muil­lakin ihmisil­lä, hei­dän toimeen­tu­lon­sa tulisi taa­ta jol­lakin muul­la keinol­la, kuten perustulolla.

    Ihan var­mako olet, että naa­purin Pena ei tosi­aan kel­paa mihinkään töi­hin enää koskaan?

    En. Työt­tömien joukko on aivan mielet­tömän het­ero­geeni­nen, ja siinä on paljon ihmisiä, jot­ka tule­vat var­masti kel­paa­maan jollekulle joskus. (Juuri sehän mah­dol­lis­taa tämän teesken­te­lyn, että kaik­ki työt­tömät oli­si­vat muka saman­laisia.) Se, mitä voidaan sanoa, on, että osa työt­tömistä tulee aina ole­maan sel­l­aisia, jot­ka eivät kel­paa kenellekään, täysin riip­pumat­ta siitä, tiedäm­mekö var­muudel­la, että tähän joukkoon kuu­luu juuri naa­purin Pena eikä naa­purin Penan nurmek­se­lainen pikkuserkku tai hyryn­salme­lainen armei­jakaveri. Sitä emme tietenkään voi tietää varmuudella.

    Et sinä sitä voi tietenkään tietää, mut­ta kuitenkin olet valmis edis­tämään puheta­paa ja poli­ti­ikkaa, jos­sa hänen­lai­sis­taan ei ole mihinkään sen sijaan, että pon­nis­teltaisi­in Penalle sopi­van työ löytämisek­si tai kehittämiseksi.

    Totu­us vas­takkaisen puheta­van takana on nykyi­nen työ­markki­napoli­ti­ik­ka, jos­sa yhteiskun­nan jo valmi­ik­si päähän­potk­i­tu­impia ja nui­ji­tu­impia tök­itään tikul­la hei­dän “motivoimisek­seen” töi­hin ikään kuin hei­dät voitaisi­in rin­nas­taa joi­hinkin suh­dan­netyöt­tömi­in insinöörei­hin. Tarkoi­tus on hyvä, mut­ta seu­rauk­set kammottavat.

    Että hänessä ei ole mitään poten­ti­aalia, joka kel­paisi kenellekään?

    Tähän voi sanoa saman kuin Osmo siinä haas­tat­telus­saan: “Käypäs Myl­ly­purossa kat­so­mas­sa leipäjonoa.”

    (Björkin sutkau­tus ter­vey­den­huol­losta “ylel­lisyyshyödyk­keenä” veti sen ver­ran totaalis­es­ti sanat­tomak­si, että hän tuli tahat­tomasti vapaut­ta­neek­si min­ut halus­ta sanoa siitä asi­as­ta enää yhtään mitään.)

  31. Voihan tietysti olla niinkin, että huonos­ti työ­markki­noil­la men­estyvät ihmiset eivät ole vial­lisia, vaan vam­ma on tuotan­toma­llis­sa ja työn tekemisen ja organ­isoin­nin tavas­sa sekä sen tavoitteissa.
    Edel­lisen taan­tu­man aikana työt­tömik­si pitkään jääneistä omien havain­to­jeni perus­teel­la moni oli aikamoinen moni­tai­turi, älykkö tai muuten erikoinen persoonallisuus.
    Joskus tule­vaisu­udessa parhaina saate­taan pitää ihmisiä, jot­ka kulut­ta­vat vähiten, vaik­ka täl­lä het­kel­lä intellek­tuel­li­na saa esi­in­tyä kuka tahansa yli keski­ta­son tienaava.

  32. Ter­vey­den­huolto on ylel­lisyyshyödyke, mut­ta tämä johtuu ylel­lisyyshyödyk­keen määritelmästä mikro­teo­ri­an oppikir­jois­sa, eikä sil­lä ole mitään tekemistä sanan “ylel­lisyys” arkikäytön kanssa.

    http://en.wikipedia.org/wiki/Luxury_good

    Määritelmän mukaan ylel­lisyyshyödyke on hyödyke, johon kulute­taan sitä suurem­pi osu­us tuloista, mitä enem­män tien­ataan. Empi­iris­es­ti näyt­täisi ole­van jotakuinkin niin, että mitä suurem­pi kansan­tu­lo yhteiskun­nas­sa on, sitä suurem­pi pros­ent­ti kansan­tu­losta menee terveydenhuoltoon.

    Tämä voi johtua mon­es­takin asi­as­ta, esimerkik­si siitä, että ihmiset halu­a­vat mah­dol­lisim­man hyvää ter­vey­den­huoltoa, mut­ta lisära­han mar­gin­aal­i­hyö­ty on ter­vey­den­huol­los­sa pieni; hal­val­la saadaan pikaiset ter­veystarkas­tuk­set jne, mut­ta ruti­ini­no­maiset plas­ti­ikkakirur­gin kon­sul­taa­tiot jokaises­ta pikku naar­mus­ta mak­sa­vat maltaita. 

    Tilan­net­ta tietenkin pahen­taa se, jos joku toinen maksaa.

  33. “Edelleenkin ter­veyspalvelu ei ole välttämättömyys.”

    Muu­ta­ma fik­ti­ivi­nen esimerk­ki jär­jestelmästä, joka olisi nyky­istä parem­pi, sil­lä se ei hol­hoasi tuput­ta­mal­la luksustuotteita: 

    Ote­taan ihmi­nen, joka ei ole vaku­ut­tanut itseään kos­ka luot­taa ter­vey­teen­sä. Hän sairas­tuu 23-vuo­ti­aana leukemi­aan. Hän ei siis ansaitse apua, sil­lä hän on tehnyt vapaan valin­nan ja käyt­tänyt rahansa, kuten on parhaak­si näh­nyt, esimerkik­si mak­saa­keen koulu­tuk­sen­sa. Hän on epävi­isaasti investoin­ut väärin ja saa nyt kuol­la vapaasti.

    Toinen:
    Suo­ma­lainen mies. Saanut potkut paperite­htaal­ta puoli­tois­tavuot­ta aiem­min. Sydänkipu­ja ollut jo pidem­pään. Ei mene lääkäri­in. Ehkä sik­si, että pelkää, ehkä sik­si, että tulisi hässäkkää. Saa sydänko­htauk­sen. Ambu­lanssi hälytetään. Mies saa ensi­avun, jää ehkä henki­in, mut­ta mitään varis­naista hoitoa hänelle ei ole tar­jol­la, sil­lä työt­tömänä hän on jät­tänyt mak­samat­ta vaku­u­tuk­sen­sa, eikä hän luon­nol­lis­es­ti kuu­lu enää työter­veyshuol­lon piiriin.

    ———-

    Useimpi­en talousti­eteel­lis­ten teo­ri­oiden heikkous on, että ne kuvit­tel­e­vat, ettei huo­moa tuuria ole ole­mas­sa. Kuitenkin ennus­ta­mat­tomat sat­tumat ovat osa jokaista riit­tävän mon­imutkaista järjestelmää.

  34. Ter­vey­den­huolto on ylel­lisyyshyödyke, mut­ta tämä johtuu ylel­lisyyshyödyk­keen määritelmästä mikro­teo­ri­an oppikir­jois­sa, eikä sil­lä ole mitään tekemistä sanan “ylel­lisyys” arkikäytön kanssa.

    Niin. Turhau­tu­miseni liit­tyi kuitenkin enem­män siihen, että koko keskustelu pyritään kuit­taa­maan totea­mal­la ter­vey­den­huol­lon ole­van ylel­lisyyshyödyke mikro­teo­ri­an oppikir­jo­jen mielessä. Se ei mitenkään selitä esimerkik­si sitä, miten ter­vey­den­huol­lon rahoituk­sen kanavoimista koske­vat poli­it­tiset ratkaisut johta­vat eri mais­sa juuri ylel­lisyyshyödykemäisyy­den kannal­ta eri lop­putulemi­in, kuten USA:n yksi­ty­i­s­pain­ot­teisen jär­jestelmän kam­mot­ta­van surkeaan panos-tuo­tos-suh­teeseen euroop­palaisen julk­i­spain­ot­teisen jär­jestelmän rinnalla.

    Jos ter­vey­den­huoltoa määrit­tää olen­nais­es­ti, että se on ylel­lisyyshyödyke, niin mik­si sen kus­tan­nuk­set eivät ole kansan­talouden kas­vaes­sa räjähtäneet kaikkial­la käsi­in samal­la taval­la, vaan räjähtämisen asteessa on val­tavia eroja?

  35. Tom­mi Uschanov: “ja jol­la siis ei ole per­imässään siinä suh­teessa minkään­laista vikaa — ei nyt pääse koskaan kun­nol­la työelämään mukaan.”

    Mis­tä sin­un mielestä johtuu, että nämä ihmiset eivät voi tehdä muu­ta kuin raskas­ta ruumi­il­lista työtä? Onko heil­lä joku omi­naisu­us, joka estää muiden töi­den teon? Mis­tä tämä omi­naisu­us johtuu? Onko niin, että ihmisille hyv­in­voin­tia tuot­ta­va raskas ruumi­illi­nen työ, jota ei voi­da tehdä koneil­la on rajattua?

    Har­mit­taa kyl­lä, että annoin sin­ulle tekosyyn olla otta­mat­ta osaa keskustelu­un. Luulin, että tämä yleel­lisyyshyödyk­keen käsite oli sin­ulle tut­tu, mut­ta taisin luul­la luu­ta lihaksi.

    Minä en mis­sään nimessä pyrkinyt kuit­taa­maan koko keskustelua sil­lä, mut­ta se on tärkeä syy mik­si korkeam­man bkt:n mais­sa ter­vey­den­huoltoon käytetään suurem­pi osu­us bkt:stä. Tämä kollek­tivis­teil­ta jää usein mainit­se­mat­ta, joka johtaa hel­posti vääri­in johtopäätök­si­in. (Esim. että korkeat ter­vey­den­huoltokus­tan­nuk­set olisi jotenkin huono asia.)

    “Se ei mitenkään selitä esimerkik­si sitä, miten ter­vey­den­huol­lon rahoituk­sen kanavoimista koske­vat poli­it­tiset ratkaisut johta­vat eri mais­sa juuri ylel­lisyyshyödykemäisyy­den kannal­ta eri lop­putulemi­in, kuten USA:n yksi­ty­i­s­pain­ot­teisen jär­jestelmän kam­mot­ta­van surkeaan panos-tuo­tos-suh­teeseen euroop­palaisen julk­i­spain­ot­teisen jär­jestelmän rinnalla.”

    Tot­takai se selit­tää sitä todel­la paljon. Jos ihmiset halu­a­vat käyt­tää suuren osan tulois­taan ter­vey­den­huoltoon, jol­la ei ole juuri vaiku­tus­ta hei­dän ter­vey­teen­sä he voivat näin tehdä, jos tätä rahaa ei verote­ta heiltä pois.

    “Jos ter­vey­den­huoltoa määrit­tää olen­nais­es­ti, että se on ylel­lisyyshyödyke, niin mik­si sen kus­tan­nuk­set eivät ole kansan­talouden kas­vaes­sa räjähtäneet kaikkial­la käsi­in samal­la taval­la, vaan räjähtämisen asteessa on val­tavia eroja?”

    Sik­si, että kansan­taloudet ovat eri kokoisia, eli mitä isom­pia ne ovat sitä enem­män kus­tan­nuk­set räjähtävät, sik­si, että kansan­talouk­sis­sa on eri määrä taloudel­lista itsemääräämisoikeut­ta, eli jois­sakin ihmiset saa­vat päät­tää vapaam­min mitä tekevät muille tuot­ta­mas­taan hyv­in­voin­nista saadul­la kor­vauk­sel­la sik­si, että kansan­talouk­sis­sa estetään resurssien ohjaan­tu­mista tuot­tavim­paan käyt­töön­sä eri­laisil­la poli­it­tisil­la päätök­sil­lä ja sik­si, että eri kansan­talouk­sis­sa ihmisil­lä voi olla eri pref­er­enssit, eli jois­sakin ter­vey­den­huolto on vähem­män yleel­lisyyshyödyke kuin toisissa.

  36. Jos ter­vey­den­huoltoa määrit­tää olen­nais­es­ti, että se on ylel­lisyyshyödyke, niin mik­si sen kus­tan­nuk­set eivät ole kansan­talouden kas­vaes­sa räjähtäneet kaikkial­la käsi­in samal­la taval­la, vaan räjähtämisen asteessa on val­tavia eroja?

    En tiedä vas­taus­ta, mut­ta voin antaa arvauk­se­na kak­si mekanis­mia, jot­ka tuot­ta­vat tämän­su­un­taisen tuloksen. 

    Ensim­mäi­nen on se, että riip­puen siitä, miten rahoi­tus ja päätök­sen­teko on jär­jestet­ty, ter­vey­den­huol­los­sa palvelun­tar­joa­jan kan­nus­timet toimia tehokkaasti ovat eri mais­sa erilaiset. *
    * Vaku­u­tus­ra­hot­teises­sa jär­jestelmässä ne, joil­la on vaku­u­tus, saa­vat paras­ta hoitoa, jota hei­dän vaku­u­tuk­sen­sa suos­tuu anta­maan. Jos vaku­u­tus­ta vielä tue­taan julk­i­sista varoista, vaku­u­tus­ra­hoit­teinen tulee sitä kalli­im­mak­si, mitä vau­raampia ihmiset ovat. Kun vaku­u­tus mak­saa, kan­nat­taa teet­tää kalli­ita kokei­ta ja toimenpiteitä
    * Julk­isra­hoit­teises­sa kus­tan­nuk­set ovat ne, mitä nyt sit­ten panos­te­taankin ja tehokku­us riip­puu sit­ten siitä, kuin­ka julki­nen on organ­isoitu. Peri­aat­teessa voidaan luo­da kat­ta­va perus­ta­son neu­vola- ja ter­veystarkas­tusverkos­to ja jät­tää kalli­im­mat kokeet ja hoidot vähem­mälle, kos­ka niiden tarve on harvinaisempaa

    Toinen — edel­lis­es­tä riip­puma­ton, mut­ta täy­den­tävä — mekanis­mi on se, että ihmiset näyt­tävät ole­van kiin­nos­tuneem­pia ter­vey­destään sil­loin, kun heil­lä on enem­män rahaa. Tämä näyt­tää ole­van tot­ta vaik­ka kaik­ki muu kon­trol­loidaan, eli se ei esimerkik­si johdu siitä, että köy­häl­lä ei ole varaa olla per­il­lä asioista. Jos kyse on vaku­u­tus­ra­hoit­teis­es­ta jär­jestelmästä, tämä toimii täysil­lä: Ihmiset otta­vat kalli­impia ja kat­tavampia vaku­u­tuk­sia ja ovat valmi­ita käyt­tämään hur­jia sum­mia näi­hin vaku­u­tuk­si­in, sitä isom­pia mitä vau­raam­mista on kyse. 

    Tämä jälkim­mäi­nen mekanis­mi on vas­tu­us­sa siitä, että ceteris paribus ter­vey­den­huolto on ylel­lisyyshyödyke aina, jos poti­laal­la on mitään mah­dol­lisu­ut­ta käyt­tää omia raho­jaan lisähoidon hankkimiseksi.

  37. Tässä dial­o­gis­sa on sel­l­ainen ongel­ma että kah­ta aivan eri­laista “ter­vey­den­huol­lon” muo­toa, sel­l­aista mikä on arkikielessä vält­tämätön­tä ja mikä on arkikielessä ylel­lisyys kohdel­laan yht­enä könt­tinä. Tämä ei ole mielekästä. Silikoni­tis­seil­lä ja sisäelinkirur­gial­la on vis­si ero.

  38. Keskustelua sot­kee myös se, että luvut, jois­sa puhutaan ter­vey­den­huol­lon kus­tan­nuk­sista, sisältävät joko silikonit ja nenäleikkauk­set tai sit­ten eivät sisäl­lä, ja tämä saat­taa riip­pua tarkasteltavas­ta maasta.

    En ole täysin var­ma, mut­ta min­ul­la on kuti­na, että USA:n hirviömäiset ter­vey­den­huoltokus­tan­nuk­set pitävät sisäl­lään juurikin nuo silikonit ja muut ihan arkikie­lenkin mielest­tä “ylel­lisyys” hyödyk­keet. (ylel­lisyy­destä voidaan olla tietysti mon­taa mieltä…)

  39. sole­noi­di:

    Point­ti on juuri se, että niil­lä ei ole vis­siä eroa.

    Mitä vau­raam­mik­si tulemme sitä pienem­pi­in ja vähäpätöisem­pi­in vaivoihin halu­amme hoitoa. (Tai tarkem­min mitä suurem­mat ovat tulomme sitä suurem­man osan tuloista halu­amme käyt­tää terveydenhoitoon.)

    Kos­ka ter­vey­den­hoito on ihan saman­lainen hyödyke kuin mikä tahans muukin, sen rajahyö­ty on laske­va, eli mitä enem­män siihen panos­tamme sitä vähäisem­pi vaiku­tus lisä­panos­tuk­sel­la on ter­vey­den­ti­laamme. Halu­amme siis käyt­tää yhä enem­män rahaa yhä pienem­pi­en ter­veyshyö­ty­jen saavuttamiseen.

    Me emme voi määritel­lä ter­vey­den­hoitoa tarpeel­liseen ja tarpeet­tomaan ihan samal­la taval­la kuin emme voi määritel­lä ihmisiä sairaisi­in ja ter­veisi­in. Molem­mis­sa tapauk­sis­sa on kyse jatku­vas­ta skaalas­ta — joku toimen­pide voi olla tarpeel­lisem­pi kuin toinen, joku ihmi­nen ter­veem­pi kuin joku toinen.

    Rikastues­samme halu­amme hoito­ja, jot­ka oli­vat turhia sil­loin, kun olimme vähä­varaisem­pia. Tämä ei ole mikään ongel­ma, joka kaipaa ratkaisua. Mik­si emme antaisi ihmis­ten käyt­tää raho­jansa parhaak­si kat­so­ma­l­laan tavalla?

  40. Kun nyt on taas pohdit­tu, miten suo­ma­laista sosi­aal­i­tur­vaa pitäisi uud­is­taa, tulee mieleen lapselli­nen havain­to, että asi­at ovat kuitenkin tältä osin aika hyvin. Tur­van muodot ovat kehkey­tyneet vuosikym­me­nien mit­taan monien poli­it­tis­ten kamp­pailu­jen tulok­se­na, ja on vaikeaa osoit­taa aivan ilmeisiä epäko­htia. Jos esimerkik­si perus­tu­loa esitetään, siihen näyt­tää aina liit­tyvän lisäyk­siä ja varauk­sia, jot­ka tuo­vat ehdo­tuk­sia lähem­mäs nykyti­lan­net­ta, jos­sa on paljon tarve­hark­in­taa. Kun näitä asioi­ta mielessään pyörit­telee ja keskustelee muiden kanssa, tun­tuu siltä että ei voi liikah­taa mihinkään suun­taan: tämä nykyi­nen kokon­aisu­us on suurin piirtein se, mihin taloudel­liset ja inhimil­liset näkökan­nat mei­dät johta­vat. Kuulisin mielel­läni kom­ment­te­ja, jos jol­lakul­la on sel­l­aisia esittää!

  41. Heikko­lah­jaiset ovat kesku­udessam­mme yllät­tävis­sä tilanteis­sa päivän mittaan… 

    Yksi on kouluisän­tä, toinen huoltoy­htiön päivys­täjä, kol­mas ajaa tak­sia. Tapaamme heitä jatku­vasti, joskaan emme erityisasiantuntijatehtväissä. 

    Jokainen muis­taa luokalta sen vähän hitaam­man tyypin, joka sin­nikkään yrit­tämisenkin jäl­keen sai vain kutosia. Se oli se jätkä, joka nau­roi aina väärässä paikas­sa ja jolle nau­ret­ti­in väärässä paikassa.

    Heikko­lah­jaisen kuviotestein mitat­tu ÄO sijoit­tuu 70 ja 80 väli­in. Se tarkoit­taa nor­maal­iä­lyn ja lieven kehi­tys­vam­maisu­u­den rajati­laa. Se ei tarkoi­ta työkyvyt­tömyyt­tä, se tarkoit­taa rajoit­tuneisu­ut­ta tiet­ty­i­hin työte­htävi­in. Työkyky ei riipu vain älystä. 

    Eri moti­vaa­tiotekjät, sosi­aa­li­nen kyvykkyys etc. vaikut­ta­vat men­estyk­seen vähin­täänkin saman verran. 

    Heikko­lah­jaisu­u­den määritelmä on kult­tuuri­nen ja sitä Osmo oma­l­la köm­pelöl­lä taval­laan ehkä yrit­ti hakea. Nyky-yhteiskun­nan työelämän vaa­timuk­set eivät suosi tätä ihmisryhmää. 

    Tosin työvoima­pu­la (mikäli tämä on todel­lisu­ut­ta) kos­kee juuri suori­tus­ta­son tek­i­jöitä. Eikö juuri siivo­jista ja autonkul­jet­ta­jista ole pulaa?

  42. AB: Rikastues­samme halu­amme hoito­ja, jot­ka oli­vat turhia sil­loin, kun olimme vähä­varaisem­pia. Tämä ei ole mikään ongel­ma, joka kaipaa ratkaisua. Mik­si emme antaisi ihmis­ten käyt­tää raho­jansa parhaak­si kat­so­ma­l­laan tavalla?

    Se että halu­aa jotain ei ole sama asia kuin että tarvit­see jotain. Ero näi­den välil­lä ei olisi mielekäs jos eläisimme jonkin sortin sosi­aal­i­dar­win­is­tises­sa anarkokap­i­tal­is­mis­sa, mut­ta kos­ka meil­lä on kuitenkin yleis­es­ti hyväksyt­tynä peri­aat­teena sekä human­itääri­sistä että käytän­nön syistä se aja­tus että jokainen ihmi­nen ansait­see tietyn­ta­soisen perus­tur­van, mei­dän pitää vetää raja hyödyk­keen ja turhak­keen välille. Vaik­ka sit­ten keinotekoinen sellainen.

    Näen kak­si tapaa hoitaa ter­vey­den­huoltokysymys. Yksi on että tietyn­ta­soinen ter­vey­den­huolto on määritel­ty ei-kau­pal­lisek­si tuot­teek­si ja se annetaan kansalaisille ilmaisek­si. Tämä on se mitä nykyi­nen sys­tee­mi yrit­tää tehdä, aika heikol­la men­estyk­sel­lä. Toinen on, että ter­vey­den­huoltoa pide­tään ostet­ta­vana ja myytävänä jut­tuna kuin mitä tahansa muu­takin, mut­ta jol­lain muul­la keinol­la taataan että ihmisil­lä on aina (siis todel­lakin aina, riip­pumat­ta siitä kuin­ka tyh­mästi talouten­sa hoita­vat) varaa siihen. Tämän jälkim­mäisen real­is­tista toteu­tus­ta en kek­si, sil­lä se tun­tuu aina johta­van tilanteeseen jos­sa vaku­u­tusy­htiöi­den, sairaaloiden ja lääke­valmis­ta­jien kan­nat­taa vetää välistä niin paljon kuin voivat ja ajaa hin­nat tahal­laan pil­vi­in jol­loin ter­vey­den­huol­lon kus­tan­nuk­set nousi­siv­cat samaa tah­tia. Mitä ihmiset muka voisi­vat tehdä, olla sairastelemat­ta silkan markki­na­t­alouden magian voimalla?

    Jos sinä kek­sit, ker­ro toki heti.

    Ja kun ker­ran olet yksi­ty­is­ten palvelu­jen täkäläi­nen pää-äänenkan­nat­ta­ja, pari kysymys­tä vielä jos sallit:

    1) Hyväksytkö tosi­asiana sen väit­teen, että Yhdys­val­lois­sa on nimeno­maan taval­lis­ten ihmis­ten peruster­vey­den­huolto täysin rempallaan,
    2) jos kyl­lä niin mis­tä luulet tämän johtu­van, ja
    3) mil­lä tavoin Suo­mi vält­täisi samat ongel­mat jos tääl­lä toteutet­taisi­in Rea­ganin-Thatch­erin lin­jaa niinkuin tun­nut haluavan?

  43. Niille joiden ammat­ti­taito on käynyt markki­noil­la arvot­tomak­si olisi kyl­lä töitä palvelupuolel­la. Vaip­po­jen vai­h­t­a­mi­nen ysikymp­pisille ei kysy kovin kum­moista koulu­tus­ta, joskin psykol­o­giset esteet ovatkin sit­ten sel­l­aisia joiden yli kapuaa vain eri­tyi­nen ihmisluonne.

    Olisi strate­gis­es­ti hyvä veto, jos kaik­ki oli­si­vat ohjat­tu­ja (tai ehkä peräti velvoitet­tu­ja) han­kki­maan pätevyy­den use­am­paan jopi­in, siten että markki­noiden yskäistessä voisi luon­tev­asti vai­h­taa muo­toa apu­laisinsinööristä por­tieerik­si tai mer­im­iehestä met­surik­si. Toisen ammatin voisi opetel­la samal­la kun työsken­telee ensim­mäisessä, ja val­tio avus­taisi tätä jotenkin (esim. lak­isääteisen lisäk­oulut­tau­tu­mis­va­paan muo­dos­sa). Nykyään­hän tilanne on yleen­sä se, että opiskel­laan yksi ammat­ti ja sit­ten rukoil­laan kädet kyyn­er­päitä myöten ris­tis­sä että sil­lä pär­jää loppuelämän.

    En tiedä mil­laiset yksi­tyisko­h­dat voisi­vat olla, mut­ta kuu­lostaako tämä tähän men­nessä hul­lul­ta ajatukselta?

  44. Siivoo­jak­si oppii aika pienel­lä vaival­la. DI:ltä kesti noin pari viikkoa tul­la siedet­täväk­si työn­tek­i­jäk­si ja kel­pasi sit­ten 7 vuodeksi.
    Tois­in­päin ei ehkä olisi ollut ihan yhtä nopeata.

  45. Kiitos hyvistä kir­joituk­sista perus­tu­losta ja negati­ivis­es­ta tuloverosta.

    Perus­tu­lo on nyt ollut agen­dal­la jo aika pitkään, mut­ta val­taosa kansane­dus­ta­jista vas­tus­taa sitä raivoisas­ti. Osaatko, Osmo, sanoa, mis­tä vas­tus­tus oikein johtuu? En oikein itse ymmär­rä sitä.

    Lähetin vuo­den 2004 eduskun­tavaalien alla kaikille sil­loisille kansane­dus­ta­jille meil­iä, jos­sa kuvasin muu­tamia tilantei­ta, jois­sa esim. siir­ty­i­ly työt­tömyystuen, opiskelun ja perusäi­tiyspäivära­han välil­lä aiheut­taa suur­ta byrokra­ti­aa, jos­ta ei ole mitään hyötyä. 

    Suures­sa osas­sa saamis­tani vas­tauk­sista (sain usei­ta kym­meniä vas­tauk­sia) olti­in varsin pöyristyneitä siitä, että edes ehdote­taan, että val­tio jakaisi rahaa vastik­keet­ta, vaik­ka käytän­nössä nykyään mitään tekemät­tä saa toimeen­tu­lotuen. Useis­sa vas­tauk­sis­sa olti­in myös huolis­saan siitä, että eihän suuri osa nuorista tek­isi yhtään mitään, jos rahaa tulisi vastik­keet­ta joka kuukausi tilille.

    Tämä ei oikein mah­du min­un ihmisku­vaani: minus­ta ihmiset ovat pääsään­töis­es­ti yrit­teliäitä. Yrit­teliäisyy­den voi toki lan­nistaa, kun sitä tarpeek­si yritetään.

  46. Usein kun keskustel­laan tuloista ja veroista ja sosi­aal­i­tur­vas­ta, jo alkuasetel­mas­sa on perus­ta­va virhe. Jopa mon­et vasem­mis­to­lais­es­ti suun­tau­tuneet ovat hil­jais­es­ti hyväksyneet sen näke­myk­sen, että nykyiset markki­nat jaka­vat aidosti oikeat ansiot kullekin. Näi­hin tuloi­hin kohdis­tu­va vero­tus on taval­laan varkaut­ta, jota tosin tarvi­taan, jot­ta voitaisi­in hoitaa yhteisiä asioi­ta ja vähen­tää tulo­ero­jen sosi­aal­isia haittoja.

    Tältä poh­jal­ta sit­ten lähde­tään pohti­maan, mitä kaikkia yhteisiä asioi­ta verotuksella/tulonsiirroilla pitää hoitaa: kan­nus­taa kansalaisia työn­tekoon ja kulut­tamiseen mut­ta samal­la estää heitä kuor­mit­ta­mas­ta luon­toa; edis­tää rikkaiden rikas­tu­mista mut­ta samal­la ohja­ta varo­ja köy­hille, toki keskilu­okkaa uno­hta­mat­ta; olla yksinker­taista, tas­a­puolista ja epäby­rokraat­tista mut­ta huomioi­da lap­siper­hei­den, asun­tove­lal­lis­ten, työt­tömien, työl­lis­ten, suuryri­tys­ten, pienyri­tys­ten, osakesäästäjien, yksin­huolta­jien, per­i­jöi­den, sairaiden, opiske­li­joiden, eläkeläis­ten, maalais­ten, kaupunki­lais­ten, heikko­lah­jais­ten, eri­ty­is­lah­jakkaiden jne. eri­tyiset tarpeet. 

    Hölmömpikin huo­maa, ettei tätä tietä voi­da tul­la muualle kuin sinne mis­sä jo ollaan.

    Kan­natan tasaveroa ja tun­tu­vaa vastik­kee­ton­ta perus­tu­loa kaikille, mut­ta näke­myk­seni on, että siihen siir­tymi­nen vaatii perus­teel­lisen muu­tok­sen jo niihin markki­namekanis­mei­hin, joil­la verotet­ta­vat tulot syn­tyvät. Peru­songel­ma on siinä, että ne tulot, jot­ka niin san­o­tu­il­la markki­noil­la ihmisille nyky­isin verotet­taviksi muo­dos­tu­vat, eivät ole muo­dos­tuneet aidon markki­nae­htois­es­ti, eivät ole syn­tyneet vain omista ansioista, eivätkä ne aina ole palkkioi­ta töistä, joi­ta pitäisi palki­ta vaan pikem­minkin ran­gaista. Näi­hin ongelmi­in tulon­si­ir­rotkaan eivät auta.

    Ongel­ma ei siis ole siinä, että nykyi­nen kap­i­tal­is­mi olisi liian markki­nae­htoista vaan siinä, ettei se ole riit­tävän markki­nae­htoista. Kap­i­tal­is­mi on tavoit­teil­taan ja keinoil­taan lähempänä keskusjo­htoista sosial­is­mia kuin aitoa markki­na­t­alout­ta. Niin kap­i­tal­is­tises­sa kuin sosial­is­tises­sakin taloudessa kaikkien edel­lytetään kas­vat­ta­van talout­ta ja paran­ta­van jonkin kil­pailukykyä joitain mui­ta vas­taan, sosial­is­mis­sa val­tion kil­pailukykyä, kap­i­tal­is­mis­sa yri­tyk­sen kil­pailukykyä. Aidoil­la markki­noil­la täl­laisia kil­pailullisia tavoit­tei­ta ei ole. Ne ovat kaikille avoin globaali tori, jolle ei siis ole eri­asteisia oikeuk­sia ja pääsyjä, joista tarvit­sisi kilpailla.

    Pari esimerkkiä selvennykseksi. 

    Yri­tys on sisäiseltä rak­en­teeltaan kollek­ti­ivi­nen ja käsky­suhteinen eikä suinkaan markki­na­t­aloudelli­nen yhteisö – tai sit­ten val­tio­val­latkin ovat markki­na­t­aloudel­lisia yhteisöjä. Yri­tys­ten ohjaa­ma talous on peri­aat­teessa saman­laista kuin val­tio­val­to­jen ohjaa­ma; talout­ta on kas­vatet­ta­va ja kil­pailus­sa pär­jät­tävä, jos­sa tarkoituk­ses­sa ylem­pi­en on annet­ta­va kep­piä ja porkkanaa alem­mille. Tietysti yri­tyk­siä myös kohdel­laan, mm. verote­taan kollek­ti­iveina eikä omis­ta­jien­sa kaut­ta. Siten nykyi­nen ”markki­na­t­alous” on itse asi­as­sa ”yri­tys­sosial­is­tista taloutta”.

    Kollek­ti­ivien tärkeimpiä kil­pailu­vä­lineitä ovat tun­netusti salaisu­udet, val­tioil­la omansa, yri­tyk­sil­lä liike­salaisu­udet. Kap­i­tal­is­mis­sa liike­salaisuuk­si­in lue­taan kuu­lu­viksi myös markki­natiedot eli tiedot tuot­tei­den laaduista ja hin­noista; mil­laisia tuot­tei­ta kullekin myy­dään ja mil­lä hin­noil­la. Markki­natiedot kat­so­taan yri­tys­ten omaisuuk­sik­si, joi­ta ne voivat sala­ta, pal­jas­taa tai myy­dä tarpei­den­sa mukaan, jot­ta ne pär­jäi­sivät kil­pailus­sa. Markki­noiden idea on kuitenkin toinen. Markki­noil­la jokaisel­la on vapaus tietää mitä kukin myy ja mihin hin­taan ja vapaus myös ostaa kaikkea mitä myy­dään, jot­ta yhteinen talous kehit­ty­isi tietoisin valin­noin. Siten edes vähän aito­ja markki­noi­ta muis­tut­tavas­sa taloudessa mm. yri­tys­ten kaik­ki kir­jan­pidot ovat julk­isia. Vieras aja­tus kap­i­tal­is­mille, eikö vain.

    Perus­tu­lon ihmisille suo­ma yksilölli­nen vapaus ei sovi kap­i­tal­is­tiseen (ajatus)maailmaan samas­ta syys­tä kuin siihen ei sovi aito­jen markki­noiden edel­lyt­tämät yksilöl­liset vapaudet ja vas­tu­ut. Ne heiken­tävät niiden kep­pi­en, porkkanoiden ja salaisuuk­sien vaiku­tus­ta, jota kap­i­tal­isti­nen talous tarvit­see ole­mas­saoloon­sa. Aivan kuten sosial­isti­nen talous on tarvin­nut omat, itse asi­as­sa vielä suurem­mat kep­pin­sä, porkkanansa ja salaisuutensa. 

    Ihmisen ja luon­non väliselle taloudelle näistä kasvun ja kil­pailun kiihokkeista on kuitenkin vain hait­taa ja niin­pä kehi­tys vähitellen ja vaikeuk­sien kaut­ta kyl­lä kul­kee kohti aidom­pia markki­noi­ta ja myös perustuloa.

  47. 3) mil­lä tavoin Suo­mi vält­täisi samat ongel­mat jos tääl­lä toteutet­taisi­in Rea­ganin-Thatch­erin lin­jaa niinkuin tun­nut haluavan?

    Rea­ganin lin­jaa, ei Rea­ganin-Thatch­erin. Julki­nen ter­vey­den­huolto­jär­jestelmä NHS on briteille sen luokan kansalli­nen ylpey­de­nai­he, että edes Thatch­er ei voin­ut sormel­laankaan koskea siihen, kos­ka tämä olisi ollut yksinker­tais­es­ti poli­it­ti­nen itse­murha. Tosin hänen kaudel­laan sen bud­jet­ti jäi jos­sain määrin jäl­keen nor­maal­ista kasvu­vauhdis­taan, mitä työväen­puolueen hal­li­tus sit­ten on joutunut jälkikä­teen paikkaile­maan, mut­ta kuitenkin.

    Tämä ei oikein mah­du min­un ihmisku­vaani: minus­ta ihmiset ovat pääsään­töis­es­ti yritteliäitä.

    Se ihmisku­va, jolle nykyi­nen “viralli­nen” talous­poli­ti­ik­ka perus­tuu, on huvit­ta­van skit­sofreeni­nen. Yhtäältä kat­so­taan, että ihmiset ovat yrit­teliäitä, että kaik­ki verot­ta­mi­nen ja sään­te­ly on aina jonkin­lainen rikos hei­dän luon­taista yrit­teliäisyyt­tään kohtaan ja että koko yhteiskun­nas­ta ei edes tulisi mitään, elleivät ihmiset olisi niin val­ta­van yrit­teliäitä kuin ovat. Ja toisaal­ta usko­taan, että tämä ihmisen luon­tainen val­ta­va yrit­teliäisyys yhtäkkiä katkeaisi kuin seinään, jos ihmiset saisi­vat esim. 500 euroa kuus­sa vastik­keet­ta. (Ja toisaal­ta taas viiden miljoo­nankaan euron per­im­i­nen täysin vastik­keet­ta ei jostain syys­tä lan­nista yrit­täjän yrit­teliäisyyt­tä tippaakaan…)

    Peru­songel­ma on siinä, että ne tulot, jot­ka niin san­o­tu­il­la markki­noil­la ihmisille nyky­isin verotet­taviksi muo­dos­tu­vat, eivät ole muo­dos­tuneet aidon markki­nae­htois­es­ti, eivät ole syn­tyneet vain omista ansioista, eivätkä ne aina ole palkkioi­ta töistä, joi­ta pitäisi palki­ta vaan pikem­minkin rangaista.

    Kuu­lostaa eräältä ver­si­ol­ta ns. markki­na­sosial­is­mista (mar­ket social­ism, jota on kehitel­ty älyl­lis­es­ti hyvin hienos­tunei­hin muo­toi­hin angloamerikkalaises­sa yhteiskuntafilosofi­as­sa (mm. John Roe­mer, David Miller, jo aiem­min mainit­tu Philippe Van Par­i­js). Valitet­tavasti vain sil­lä ei ole juurikaan kaikupo­h­jaa puoluei­den päivän­poli­ti­ikas­sa, ei tääl­lä eikä muualla.

    Sanoin eilen Tuo­mas Enbusken ohjel­mas­sa radios­sa, että Suomes­sa vihreät ovat ain­oa puolue, jolle talous ylipään­sä on väline, jon­ka avul­la voidaan tehdä keskenään eri­laisia asioista; muut puolueet edus­ta­vat joko päivit­televää voima­ton­ta voiv­ot­telua talouden edessä tai sit­ten sen suo­ranaista palvon­taa. Mut­ta sekin oli liian opti­mistis­es­ti san­ot­tu — olisi pitänyt sanoa, että osa vihreistä on tällaisia…

  48. Keskiver­tousalais­ten kulu­tusvoiman kasvu on viime vuosikymmenet perus­tunut yhä lisään­tyvälle velan­otolle, ei kas­vaneille tuloille. Jenkkien kokon­aisvel­ka-aste on ennen tätä lamaa ollut paljon pahempi kuin vuon­na 1929.

    Kiin­teistöku­pla oli juuri sitä ihteään. Kun dot­com-kupla puhke­si ja lama uhkasi, Greenspan “tor­jui” laman luo­ma­l­la mas­si­ivisen kiin­teistöku­plan, joka toi­mi niin, että usalainen “uudelleen­fi­nan­soi” asun­tovelka­nsa eli otti syömävelkaa kämp­pän­sä kuvitel­tua arvon­nousua vas­taan, monis­sa tapauk­sis­sa use­am­paan ker­taan kiin­nit­täen ynnä monin mui­hin vas­tu­ut­to­muuk­si­in, joista on nähty vas­ta jäävuoren huippu. 

    Luot­toko­rt­tiku­pla on myös nyt puhkea­mas­sa. Use­at osaval­tiot ovat jo nyt käytän­nössä vararikos­sa, etunenässä Kali­for­nia, eivätkä pysty mak­samaan palkko­ja työn­tek­i­jöilleen, työt­tömyysavus­tuk­sia jne. Vihovi­imeinen kupla on liit­to­val­tion velka­ku­pla. Bushin vuosi­na julki­nen vel­ka kasvoi keskimäärin puoli biljoon­aa (amerikak­si: triljoon­aa) taalaa vuosit­tain, viime finanssivuote­na 2008 jo kokon­aisen biljoo­nan ja tänä finanssivuote­na 2009 parisen biljoonaa.

  49. Mat­ti: “Hölmömpikin huo­maa, ettei tätä tietä voi­da tul­la muualle kuin sinne mis­sä jo ollaan.” Ei tässä nyt sen­tään aivan fatal­is­tikon­ser­vati­iviksi tarvitse ryhtyä. Jonkin­laista viilaus­ta sosi­aal­i­tur­vaan voidaan ja pitää tehdä.

    Osmo toisti Voimas­sa ehkä miljoo­nan­nen ker­ran, että eri­lais­ten tukien varas­sa elävien ihmis­ten mah­dol­lisuuk­sia — siis taloudel­lis­es­ti mielekkäitä mah­dol­lisuuk­sia — ottaa vas­taan pieniä ansio­tu­lo­ja pitäisi lisätä. Hän sanoi myös, että yksi keino olisi jät­tää tuet rauhaan johonkin tulo­ra­jaan asti. Tätähän kai haetaan ns. yhteenso­vit­tamisel­la. Mut­ta eikö ole hiukan outoa, että asia ei ole eden­nyt eduskun­nas­sa tämän pidem­mälle? Mis­tä se jumi­tus oikein johtuu? Ilmeis­es­ti Sata-komitea on nyt kuitenkin tuo­mas­sa tähän asi­aan jotain kor­jaus­ta. (Oli muuten aika karmeaa luet­tavaa se Voiman jut­tu varsinkin mitä tulee ammat­tiy­hdis­tys­li­ik­keen toimi­in komite­as­sa. Eikä Kokoomuk­senkaan tilanne tuon jutun val­os­sa kovin hyvältä näytä…)

  50. MH: Jopa mon­et vasem­mis­to­lais­es­ti suun­tau­tuneet ovat hil­jais­es­ti hyväksyneet sen näke­myk­sen, että nykyiset markki­nat jaka­vat aidosti oikeat ansiot kullekin.

    Täyt­tä tot­ta, ja juuri tämä on se syy mik­si min­un on kovin vaikea nähdä oikeis­to­lais­ten kanssa silmästä silmään. Heille on selvää että vapaa kaup­pa on reilua kos­ka teo­ria sanoo että se on reilua ja teo­ria on niin kovin, kovin ele­gant­ti ja olisi hienoa jos todel­lisu­us menisi sen mukaan. Minä taas kat­son niitä ihmisiä joil­la täl­lä het­kel­lä on sata tuhat­ta tai miljoona ker­taa enem­män mas­sia kuin min­ul­la ja totean että ei ole mitenkään mah­dol­lista että he oli­si­vat sata tuhat­ta tai miljoona ker­taa etevämpiä tai hyödyl­lisem­piä kuin minä. Empi­iri­nen evi­denssi osoit­taa että vapaa kaup­pa on ihan saatanan epäreilua. Kut­sukaa sitä kateudek­si jos huvit­taa, minä kut­sun sitä ter­veek­si jär­jek­si: omaisu­u­den han­k­in­takyvyl­lä nyky­taloudessa on hyvin vähän, jos mitään, tekemistä henkilön todel­lisen etevyy­den tai hyödyl­lisyy­den kanssa. Enem­mänkin häikäilemät­tömyy­den, moraalit­to­muu­den ja silkan tuurin.

    Luin tuon sivusi jutun “demokraat­tis­es­ta taloud­es­ta”. Siinä on hyviä point­te­ja (eli sekin on teo­ri­ana ele­gant­ti) mut­ta se tun­tuu minus­ta todel­la epäre­al­is­tiselta. Pari ensim­mäisenä silmi­in osunut­ta ongelmaa:

    1) Malli­in kuu­luu olen­nais­es­ti että osta­jal­la on täysi tieto tuot­teen laadus­ta. Tämä on hyvä vaa­timus, mut­ta miten sen voi täyt­tää kun yleen­sä laat­ua, siis sovel­tuvu­ut­ta käyt­tö­tarkoituk­seen­sa, ei voi osto­hetkel­lä tietää edes myyjä? Se yleen­sä selviää vas­ta jäl­keen­päin, jois­sain tapauk­sis­sa vuosikausien päästä. Ei ham­puri­lais­es­ta tiedä onko se hyvä ennen kuin sen on jo syönyt, ja siinä vai­heessa osto­ta­pah­tu­maa on aika vaikea enää peru­ut­taa. Kodinkonei­den laatu­un vaikut­taa ratkai­sev­asti kestävätkö ne käyt­töä kolme vai 25 vuot­ta ja niin edelleen.

    2) Edelleen mallis­sa ovat tal­lel­la kak­si kap­i­tal­is­min peru­songelmista — se, että hin­nat kan­nat­taa melkein aina aset­taa sel­l­aiselle tasolle etteivät ihan kaik­ki pääse asi­akkaik­si (mikä on helkkarin paha jut­tu jos kyse on asioista joi­ta kaik­ki tarvit­se­vat — taas ker­ran ruo­ka, asun­not, ter­vey­den­huolto, koulu­tus…) ja se, että ihmiset aloit­ta­vat rajusti eri­ta­soisil­la alku­varoil­la. Kos­ka on peli­v­ara­funk­tion vuok­si aina sitä helpom­pi saa­da omaisu­ut­ta mitä enem­män omaa sitä ennestään, tämä johtaa aivan samal­la taval­la kaiken keskit­tymiseen har­voille plutokraateille.

    3) Fyy­siset etäisyy­det luo­vat luon­nol­lisia monopole­ja. Jos Mat­ti pitää ain­oaa kaup­paa järkevän matkan sisäl­lä, Mat­ti saa käytän­nössä määrätä itse hin­tansa. Liian korkea hin­tata­so voi aiheut­taa pako­muut­toa, mut­ta a) se on oire, ei ratkaisu ja b) se tapah­tuu liian myöhään, vahinko on jo tehty.

  51. sole­noi­di: “Se että halu­aa jotain ei ole sama asia kuin että tarvit­see jotain.”

    Tot­ta, mut­ta tarpeel­lisu­us on sub­jek­ti­ivista, kuten haluaminenkin.

    Olen kanssasi samaa mieltä, että jos osalta hyväksytään, että osalta väestöstä ote­taan omaisu­ut­ta vas­toin hei­dän tah­toaan ja tämä omaisu­us jae­taan muille meil­lä on olta­va jotain rajo­ja tälle toimin­nalle. Minä ajat­te­len, että mitä tiukem­mat nämä rajat ovat sen oikeu­den­mukaisem­pi yhteiskun­tamme on. Jos nämä rajat taas ovat hyvin löysät tämä omaisu­u­den väki­val­tainen uus­jako estää yhteiskun­taa toim­i­mas­ta, kos­ka kenel­läkään ei ole kan­nus­timia tuot­taa yhtään mitään. Olen siis sitä mieltä, että ylära­ja tälle toimin­nalle on vält­tämätön, mut­ta alara­ja ei. (Tiedemies huo­maut­taisi var­masti tähän väli­in, että alara­jan puut­tumis­es­ta seu­raa väki­val­taisu­ut­ta. Minus­ta tämä väki­val­taisu­us pystytään estämään vapaae­htoisu­u­teen perus­tuvil­la tulonsiirroilla.)

    Noiden kah­den vai­h­toe­hdon välil­lä mitä esi­tit val­it­sisin ehdot­tomasti jälkim­mäisen, kos­ka siinä mei­dän ei tarvitse päät­tää mitä ihmiset tarvit­se­vat, vaan he saa­vat itse vali­ta. (Samas­ta syys­tä kan­natan kansalais­palkkaa harkin­nan­varais­ten tulon­si­ir­to­jen yli ja veronkeven­nyk­siä elvy­tyskeinona julkisen kulu­tuk­sen yli.) Ehtosi siitä, että jokaisel­la on olta­va varaa peruster­vey­den­huoltoon riip­pumat­ta siitä miten huonos­ti raha-asiansa hoitaa on kuitenkin mah­do­ton­ta, jos ter­vey­den­huoltopalve­lut oste­taan markki­noil­la, kos­ka tämä tarkoit­taisi, että rahaa pitäisi jakaa rajat­tomasti. Minus­ta olisi järkeväm­pää ottaa ehdok­si esim. että kenel­lä tahansa olisi varaa ostaa ter­veyspalvelui­ta ilman, että he joutu­vat tule­maan toimeen ilman asun­toa tai ilman ruokaa. Minus­ta voi edel­lyt­tää, että ihmiset luop­u­vat esim. sanomale­hden tilauk­ses­ta, tv-lupa­mak­sus­ta, baaris­sa käymis­es­tä, säh­lyvuoros­ta, tupakoin­nista, vähen­tävät kän­nykäl­lä puhu­mista yms. Jos joku “hoitaa raha-asiansa niin tyh­mästi” että ei pysty luop­umaan näistä, niin sil­loin tulk­it­sisin, että hän arvostaa niitä enem­män kuin ter­veyspalvelua, eikä se ole hänelle kovinkaan tarpeellinen.

    Minä en näe vaku­u­tusy­htiöi­den, lääke­fir­mo­jen enkä sairaaloiden välistävetämistä toden­näköisenä, jos markki­nat ovat kil­pail­lut. (eli val­tio ei estä uusien toim­i­joiden tuloa markki­noil­la, esim. lisens­seil­lä, ammat­in­har­joit­tamis­luvil­la yms.) Ter­veyspalvelun kulut­ta­jal­la on kuitenkin kan­nus­timet vali­ta itselleen sopivin palvelun­tar­joa­ja. Tämä pakot­taa yri­tyk­set palvele­maan asi­akas­ta parhaal­la mah­dol­lisel­la taval­la tai häviämään kilpailussa.

    Minus­ta paras tapa hoitaa ter­vey­den­huolto olisi pienen­tää val­tion roo­lia taloudessa merkit­tävästi ja lopet­taa väki­val­taan perus­tu­vat tulon­si­ir­rot. Kokon­aisuute­na hyv­in­voin­ti kas­vaisi nyky­istä nopeam­min. Varat­tomille ter­veyspalvelui­ta tar­joaisi­vat ne, jot­ka halu­aisi­vat. Niitä jot­ka eivät halu­aisi mak­saa heikom­mas­sa ase­mas­sa ole­vien ter­vey­den­huoltopalvelui­ta, ei pakotet­taisi osal­lis­tu­maan. Täl­lä tavoin varat­tomat saisi­vat sen ver­ran ter­veyspalvelui­ta kuin mitä me yhteiskun­tana hei­dän halu­aisimme saa­da, eikä kenenkään itsemääräämisoikeut­ta loukat­taisi otta­mal­la omaisu­ut­ta väkivalloin.

    Minä en osaa oikein vas­ta­ta noi­hin kolmeen kohtaan. Mitä tarkoi­tat taval­lisil­la ihmisil­lä? Jos tarkoi­tat keskilu­okkaa, niin en hyväksy, mut­ta olen toki valmis muut­ta­maan mieltäni, jos luen jonkun vaku­ut­ta­van tutkimuk­sen. Uskon, että sikäli kun Yhdys­val­lois­sa on ongelmia ter­vey­den­huol­lon jär­jestämisessä ne johtu­vat suurelta osin siitä, että kulut­ta­jat eivät mak­sa itse omia kus­tan­nuk­si­aan. Vält­täisin ongel­mat siten, että en suo­sisi vaku­u­tuk­sia muiden mak­su­tapo­jen yli. (Yhdys­val­lois­sa käsit­tääk­seni aika suuri osa ter­vey­den­huol­lon kus­tan­nuk­sista mak­se­taan työ­nan­ta­jan sairas­vaku­u­tuk­ses­ta, joiden ottamista tue­taan verohelpotuksilla.)

    Mik­si muuten halu­aisit, että ihmiset koulut­tau­tu­isi­vat etukä­teen use­aan ammat­ti­in? Eikö olisi paljon tehokkaam­paa, että he koulut­tau­tu­isi­vat uusi­in ammat­tei­hin vas­ta sit­ten, kun van­haa ammat­tia ei enää kan­na­ta harjoittaa?

  52. Tätä ei tarvitse eikä voi julka­ista, ei oikein kuu­lu mihinkään nykyiseen asi­ay­htey­teen mut­ta tiedok­sesi tätä nopeam­paa tietä: oletkos huo­man­nut, että vil­jeli­jän eläkeikä jäi uud­is­tuk­ses­sa 56-vuo­teen? Eli tuon ikäisenä pääsee jos halu­aa. Samal­la voi pan­na pel­lot vuokralle (n. 300–500 €/ha) + luop­umis­tu­ki n. 500 €/kk. 20 hehtaarin omis­ta­jalle siis n. 1000 €/kk ja sit­ten van­hu­useläk­keelle (jon­ka ikära­jaa nostettaan.)

    Ks. Mela.fi ja sieltä luop­umi­nen. Asia on men­nyt val­ta­me­di­al­ta ohi. Tuen paris­sa on 29 200 ex-vil­jeli­jää, hin­ta val­ti­olle 140 miljoonaa/v.
    Lomat (6000 lomittajaa/30 000 lomaan oikeutet­tua) mak­sa­vat val­ti­olle 200 miljoon­aa. Saman ver­ran kuin val­tion osu­us toimeen­tu­lotues­ta. Vil­jeli­jän eläk­keet mak­saa val­tio 77 prosenttisesti.

    http://www.mela.fi/julkaisut/til70_07_a4.pdf

    Toiset ovat vähän tasa-arvoisempia.

  53. Vielä lähin­nä Tom­mi Uschanoville. Vas­t­a­sit min­ulle vähän siihen tyyli­in, kuin olisit kokenut tarpeel­lisek­si vähälah­jaiselle selit­tää Soin­in­vaaran teo­ri­an oikein hitaasti. 

    Muis­tan luke­neeni Soin­in­vaaran kir­joituk­sia tästä aiheesta noin 15 vuo­den takaa ensim­mäistä ker­taa. Vaik­ka olenkin hidas, kyl­lä tuo aja­tus on ehtinyt jo tunkeu­tua aivoihini. 

    Ja eihän Soin­in­var­ra toki ole ain­oa, joka tästä on teo­reti­soin­ut; etenkin USA:ssa on tulo­ero­jen jatku­vaa kasvua ja tuon kasvun vält­tämät­tömyyt­tä selitet­ty samal­la “työ­markki­noiden huip­pu­osaamis­tu­misel­la” vähin­tään 80-luvul­ta läh­tien. Toises­sa päässä yhä use­ampi “väistämt­tä” pää­tyy työssä käyväk­si köy­häk­si tai kadulle.

    Ker­ronpa minäkin sit­ten uud­estaan: Ei ole mitään väistämätön­tä mekanis­mia, joka ajaa esim. ujot ja hommssu­iset kahvikup­pineu­rootikot työ­markki­noiden ulkop­uolelle. Näin voisi tiet­ty luul­la, kun kauneus ja rohkeus lisään­tyy kval­i­fikaa­tioina siinä kuin muutkin “huip­putaidot”. Soin­in­vaara tun­tuu muuten nyt­tem­min noista lopet­ta­neen puhu­misen, vaik­ka nythän siihen avau­tu­isi tilaisu­us, kun silikonitkin taidet­ti­in maini­ta. Onnek­si kaikissa hom­mis­sa ei tarvitse juo­da kahvia ja pienem­mil­läkin tis­seil­lä pärjää. 

    Muitakin lahjo­ja voi tietysti puut­tua. Joku on niin liha­va, että ei voi lentää tur­is­tilu­okas­sa. Häneltä puut­tuu lai­hu­u­den lah­ja. Mut­ta kyl­lä hänellekin työtä var­maan jatkos­sa löy­tyy koti­maan hommissa. 

    Tarkoi­tan sanoa, että kaik­ki ihmiset ovat jotenkin vähälah­jaisia. En kuitenkaan usko, että työt­tömyys sik­si läh­tee huimaan nousuun.

    Jostain syys­tä älylli­nen vähälah­jaisu­us edelleen kel­paa syyk­si yleiseen kel­paa­mat­to­muu­teen. Luul­tavasti tarkoi­tat­te juuri sitä. Näin­hän ei tarvitse ajatel­la, kuten yritin selit­tää. Tai vaik­ka tarvit­si ajatel­la, ei ainakaan tarvitse kovaan ääneen siitä kailot­taa, kos­ka sil­loin ennus­tus alkaa toteut­taa itseään.

    Tun­nen ihmisiä, jot­ka ovat yhteiskun­nan tuel­la nousseet sieltä vähälah­jaisu­u­den alim­mista kel­larik­er­roksista ihmis­ten ilmoille. Jos­sain Tan­skas­sa tai Ruot­sis­sa tuo on vielä paljon nor­maalimpaa kuin Suomes­sa. Ilman suo­raa yhteiskun­nan tukea voi toki myös nous­ta tai pär­jätä alun­perinkin, kun­han löytää sopi­van työn. No, toki voi olla onnelli­nen ilmankin.

    Tuos­sa on siis se mainit­se­mani ihmis­ar­vo. Ketään ei pidä tuomi­ta onnis­tu­misen mah­dol­lisu­u­den ulkop­uolelle, ei varsinkaan syn­nyn­näis­ten omi­naisuuk­sien perus­teel­la, ei edes vaik­ka hak­isi ruokansa leipäjonos­ta. Se on tietysti yksilön, ei tilas­tol­lisen otok­sen, ihmis­ar­voa mut­ta sil­lä on paljon parem­pi mah­dol­lisu­us toteu­tua sil­loin, kun ei ale­ta lässyt­tämään liibal­aabaa hämäräperäisen “vähälah­jais­ten luokan” kel­paa­mat­to­muud­es­ta uusil­la uljail­la työmarkkinoilla.

    Tämä on siis täl­lä­nen yleis­lu­on­toinen kan­nan­ot­to sel­l­aisen poli­it­tisen puheta­van puoles­ta, joka oli aika yleinen vielä sil­loin kun hyv­in­voin­ti­val­tio­pro­jek­ti oli voimis­saan. Tuskin sitä kan­nat­taa romukop­paan kokon­aan heit­tää, vaik­ka — toki sen myön­nän — työ­markki­noil­la on menos­sa tuo Soin­in­vaarankin mainit­se­ma raken­nemuu­tos ja sen aiheut­tamia ongelmia pitää jotenkin ratkoa. 

    Tai ehkä se ratkomi­nen sujuu lop­pu­jen lopuk­si parem­min ihmis­ar­voa kun­nioit­tavas­ta lähtökohdasta.

  54. sole­noi­di kir­joit­ti 26.2.2009 kel­lo 20:38

    ”Olisi strate­gis­es­ti hyvä veto, jos kaik­ki oli­si­vat ohjat­tu­ja (tai ehkä peräti velvoitet­tu­ja) han­kki­maan pätevyy­den use­am­paan jopi­in, siten että markki­noiden yskäistessä voisi luon­tev­asti vai­h­taa muo­toa apu­laisinsinööristä por­tieerik­si tai mer­im­iehestä met­surik­si. Toisen ammatin voisi opetel­la samal­la kun työsken­telee ensim­mäisessä, ja val­tio avus­taisi tätä jotenkin (esim. lak­isääteisen lisäk­oulut­tau­tu­mis­va­paan muo­dos­sa). Nykyään­hän tilanne on yleen­sä se, että opiskel­laan yksi ammat­ti ja sit­ten rukoil­laan kädet kyyn­er­päitä myöten ris­tis­sä että sil­lä pär­jää loppuelämän.
    En tiedä mil­laiset yksi­tyisko­h­dat voisi­vat olla, mut­ta kuu­lostaako tämä tähän men­nessä hul­lul­ta ajatukselta?”

    Olen itse miet­tinyt tuo­ta samaa, varsinkin aina kun esitetään vaa­timus nopeas­ta opiskeluputkesta lukios­ta suo­raan mais­terik­si. Kun ker­ran mata­la­palk­ka-aloil­la käsit­tääk­seni on työvoimas­ta välil­lä pulaakin, eikö ole parem­pi, että on edes niitä opiske­li­joi­ta jot­ka suos­tu­vat näitä töitä tekemään. (Mikä johtunee täl­lä blogillakin usein esi­in tulleesta seikas­ta, että opin­to­tu­ki on ainakin byrokra­ti­amielessä työn­tekoon kan­nus­tavampi kuin työttömyystuki.)

    Vas­ta-argu­ment­ti on toki help­po kun ajat­telee esimerkik­si lääkärin ammat­tia. Ei ole kenenkään etu että lääkik­sen opiske­li­jat ovat opiskelu­aikana mäkkäris­sä töis­sä, saati että opiske­li­si­vat toisen tutkin­non jos­sain välis­sä. Lääkärik­si opiskel­e­van olisikin voita­va luot­taa siihen, että työl­listymi­nen on var­maa ja opiske­lut kan­nat­taa tehdä nopeasti opin­to­lainan turvin.

    Luon­nol­lista mielestäni on että saman­laista ratkaisua ei jol­lakin toisel­la alal­la kan­na­ta tehdä. Ja kysymys kuu­luu, että kan­nat­taako siihen myöskään pain­os­taa? Aloille, joil­la työl­listymi­nen on epä­var­maa on kuitenkin usein kova tunku. Täl­laisille aloille hakeu­tu­vat ihmiset hake­vat usein opin­noil­taan myös jotakin muu­ta kuin tiukkaa ura­putkea ja rahal­lista men­estys­tä. Tun­tu­isi että on ole­mas­sa joukko ihmisiä (ja alo­ja?), joille opti­maal­ista olisi vaikka­pa lukioaikana suorit­taa ammatill­i­nen koulu­tus ja tämän avul­la rahoit­taa myöhem­mät opin­ton­sa. Tätä ei mikään käsit­tääk­seni estä nytkään, mut­ta voisi miet­tiä miten ihmisiä saisi vielä parem­min kan­nustet­tua opiskele­maan niitä kakkos­tutk­in­to­ja aloil­ta, joil­la on kova pula työvoimas­ta. Nyt opiske­li­joi­ta on lähin­nä kau­pan kas­soil­la, mut­ta voisiko heitä olla enem­män myös hoitoalalla?

  55. sole­noi­di kir­joit­ti 26.2.2009 kel­lo 20:38

    ”Olisi strate­gis­es­ti hyvä veto, jos kaik­ki oli­si­vat ohjat­tu­ja (tai ehkä peräti velvoitet­tu­ja) han­kki­maan pätevyy­den use­am­paan jopiin..”

    Edes­men­neessä Neu­vos­toli­itossa näin menetelti­in: lukioko­htais­es­ti koulutet­ti­in nuoret automekaanikoik­si tai autokuskeik­si tms. yleis­sivistävän opetuk­sen ohes­sa. Ehkä siel­lä olti­in tässä asi­as­sa oike­as­sa, vaik­ka muuten kaik­ki ei men­nyt ihan “put­keen”.

  56. Meil­lä on AB yksi perus­ta­van­laa­tu­inen arvo­ero ja se on tämä: minä en usko että sanoista “X omis­taa Y:n” mitenkään automaat­tis­es­ti seu­raa “X on ansain­nut Y:n, X kuu­luu Y:lle, X:n pitää saa­da pitää Y”. Min­ulle se ei tarkoi­ta muu­ta kuin että X on ottanut Y:n väli­aikaises­ti hal­tu­un­sa ja tapauk­sen tarkem­mista yksi­tyisko­hdista riip­puu onko se oikein vai ei. Voi olla että rauhan­säi­ly­tys­tarkoituk­ses­sa pitää antaa X:n pitää Y hal­lus­saan, tai voi olla että aivan samoista syistä pitää tehdä päin­vas­toin. Tai jakaa se.

    Puhut lib­er­taarien tavoin “väki­val­tai­sista tulon­si­ir­roista” ja veroista varkaut­e­na. Ensin­näkin, verot ovat osa yhteiskun­ta­sopimus­ta joka on help­po irti­sanoa etsimäl­lä toinen yhteiskun­ta (älä tulk­itse tätä “love it or leave it”-argumenttina, muis­tu­tan vain miten tilanne on). Toisek­si, älä uno­h­da että omis­tu­soikeus itsekin perus­tuu väki­val­taan. Omis­t­a­mi­nen on pohjim­mil­taan sitä että yksi ihmi­nen väki­val­lal­la uhat­en estää toisia ihmisiä käyt­tämästä jotain hyödyket­tä. Nyky-yhteiskun­nas­sa se uhkaami­nen on ulkois­tet­tu val­ti­olle, mut­ta peri­aate on sama: omis­tu­soikeus ei ole mikään luon­nos­sa esi­in­tyvä asia tai ylhäältä annet­tu kiv­i­taulu, vaan vain yksi työkalu siinä pakissa jol­la pitäisi rak­en­taa toimi­va yhteiskun­ta. Sitä ei ole pakko käyt­tää joka asi­as­sa tai ehkä vält­tämät­tä ollenkaan.

    Hyvin yleinen argu­ment­ti esimerkik­si on tämä videopelistä tut­tu “is a man not enti­tled to the sweat of his brow?” eli kat­so­taan että “oman työn hedelmät” kuu­lu­vat jonkin­laisen absolu­ut­tisen omis­tu­soikeu­den kaut­ta tek­i­jälleen, mut­ta se on karkea yksinker­tais­tus. Nyky­maail­mas­sa käytän­nössä kaik­ki saavu­tuk­set on raken­net­tu muiden ihmis­ten töille, elävien ja kuollei­den. Jos Bill Gates olisi joutunut itse tekemään kaiken, hän elelisi nyt risuma­jas­sa ja yrit­täisi kas­vat­taa perunoi­ta. Kyse on taas ker­ran vain sopimuk­ses­ta, ja sopimuk­set voidaan neu­votel­la uusik­si jos pal­jas­tuu etteivät ne toimi.

    (San­o­taan tässä vai­heessa etten kan­na­ta omis­tu­soikeu­den elim­i­noin­tia. Mut­ta en myöskään kan­na­ta sen ulot­tamista kaik­keen, enkä aset­tamista muiden oikeuk­sien yläpuolelle. Kohtu­us kaikessa.)

    Kil­pailun voimaan ei pidä luot­taa sokeasti. Kil­pailus­sa on nimit­täin sel­l­ainen ongel­ma että se muis­tut­taa nk. van­gin ongel­maa: hin­to­ja laske­va kaup­pias saavut­taa väli­aikaista kil­pailue­t­ua mui­hin alueen kaup­pi­aisi­in näh­den, mut­ta vain kunnes muut laske­vat omia hin­to­jaan perässä, ja täl­löin on päädyt­ty tilanteeseen jos­sa kaik­ki kaup­pi­aat kär­sivät. Päin­vas­tainen toim­inta taas vahin­goit­taa yksit­täistä kaup­pi­as­ta, mut­ta jos kaik­ki tekevät sitä, se hyödyt­tää heitä kaikkia. Kil­pailus­ta on hyö­tyä kulut­ta­jille, mut­ta tuottajille/välittäjille pelkkää hait­taa ja he kyl­lä tietävät tämän itsekin.

    Jos toim­i­joi­ta on alal­la ja alueel­la paljon, hom­ma voi rul­la­ta niinkuin pitää sil­lä joku heistä kuitenkin rikkoo yhteisen sanat­toman sopimuk­sen olla laske­mat­ta hin­to­ja, mut­ta jos toim­i­joi­ta on vähän (esimerkik­si muu­ta­ma suuri lääkeyri­tys), on paljon toden­näköisem­pää että ne päät­tävät olla kuse­mat­ta yhteiseen uima-altaaseen. Yhteistyö on voimaa, ns. vihol­lis­tenkin kesken.

    Yksi­tyiseen hyvän­tekeväisyy­teen luot­ta­mi­nen on sekin aika sin­isilmäistä, eihän se toi­mi nytkään (jos toimisi, sosi­aal­i­tukia ei tarvit­taisi, mut­ta ne kehitet­ti­in nimeno­maan sik­si ettei tarvit­sisi tur­vau­tua epälu­otet­tavaan yksi­tyiseen hyvän­tekeväisyy­teen). Ja vaik­ka toimisi, se johtaisi kiertävi­in ker­jäläis­lau­moi­hin keski­a­jan malli­in. Ei oikein houku­ta tämä harp­paus taaksepäin.

    Jenkkilän tilanteesta googlen pitäisi ker­toa enem­män kuin tarpeek­si, ja myös sen että yksi niistä hevo­sista joil­la Oba­ma pääsi rat­sas­ta­maan valkoiseen taloon oli nimeno­maan lupaus ter­vey­den­huol­lon remon­toimis­es­ta. Tässä on kuitenkin yksi van­hempi (2001) tutkimus Mainen yliopis­tos­ta joka sanoo aika selvästi että ter­vey­den­huolto jenkeis­sä on pas­ka (taviksille, rikkaille­han se on erit­täin hyvä)…
    http://dll.umaine.edu/ble/U.S.%20HCweb.pdf
    …ja erään expatin anek­doot­te­ja, joi­ta en tarkoi­ta todis­tu­saineis­tok­si mut­ta jot­ka voivat olla kiin­toisaa luettavaa:
    http://heka.wordpress.com/2008/02/13/terveydenhoitosysteemi-on-uskomaton-himmeli-vapaassa-maailmassa/

  57. Mik­si muuten halu­aisit, että ihmiset koulut­tau­tu­isi­vat etukä­teen use­aan ammat­ti­in? Eikö olisi paljon tehokkaam­paa, että he koulut­tau­tu­isi­vat uusi­in ammat­tei­hin vas­ta sit­ten, kun van­haa ammat­tia ei enää kan­na­ta harjoittaa?

    Yksit­täistapauk­sis­sa kyl­lä, mut­ta mas­sair­ti­sanomisen yhtey­dessä sys­teemi­in tulee paha äkki­r­a­site jos yhtäkkiä 500 paper­i­työläistä kaupungis­sa G muut­tuu 500:ksi pää­toimisek­si opiske­li­jak­si ja pysyy sel­l­aisi­na 2–4 vuot­ta. Jos näille 500:lle olisi jo koulutet­tu oman toimen ohes­sa vara-ammat­ti, he vain kohaut­taisi­vat olki­aan ja siir­ty­i­sivät johonkin toiseen tehtävään kuin mitään ei olisi tapah­tunut, odot­tele­maan nousukaut­ta ja palu­u­ta parem­pi­palkkaiselle alalle. Koulu­tusjär­jestelmälle tule­va rasite jakaan­tu­isi tasaisem­min, ilman raju­ja nykäyk­siä. Näin siis stet­son-ana­lyysil­lä, asian todel­lis­es­ta laidas­ta en tiedä.

  58. Tarkoi­tan sanoa, että kaik­ki ihmiset ovat jotenkin vähälah­jaisia. En kuitenkaan usko, että työt­tömyys sik­si läh­tee huimaan nousuun.

    Mik­si ihmeessä sen pitäisi enää nyt lähteä, kun se on läht­enyt jo? Työl­lisyysaste­han on yli viisi pros­ent­tiyk­sikköä alhaisem­pi kuin ennen lamaa.

    Tuos­sa on siis se mainit­se­mani ihmis­ar­vo. Ketään ei pidä tuomi­ta onnis­tu­misen mah­dol­lisu­u­den ulkop­uolelle, ei varsinkaan syn­nyn­näis­ten omi­naisuuk­sien perus­teel­la, ei edes vaik­ka hak­isi ruokansa leipäjonosta.

    Tois­tan sanas­ta sanaan sen, mitä jo ker­taalleen kirjoitin:

    Totu­us tämän puheta­van takana on nykyi­nen työ­markki­napoli­ti­ik­ka, jos­sa yhteiskun­nan jo valmi­ik­si päähän­potk­i­tu­impia ja nui­ji­tu­impia tök­itään tikul­la hei­dän “motivoimisek­seen” töi­hin ikään kuin hei­dät voitaisi­in rin­nas­taa joi­hinkin suh­dan­netyöt­tömi­in insinöörei­hin. Tarkoi­tus on hyvä, mut­ta seu­rauk­set kammottavat.

    Se on tietysti yksilön, ei tilas­tol­lisen otok­sen, ihmis­ar­voa mut­ta sil­lä on paljon parem­pi mah­dol­lisu­us toteu­tua sil­loin, kun ei ale­ta lässyt­tämään liibal­aabaa hämäräperäisen “vähälah­jais­ten luokan” kel­paa­mat­to­muud­es­ta uusil­la uljail­la työmarkkinoilla.

    Se ei ole liibal­aabaa vaan yksinker­tainen sosi­ologi­nen tosi­a­sia, joka on yhteiskun­tati­eteel­lisel­lä tutkimuk­sel­la osoitet­tavis­sa. Ei tarvitse kuin kat­soa min­is­ter­iöi­den, tai Kelan, tai yliopis­to­jen, tai Stakesin (vai mikäsen­nykyi­nen­nim­i­taa­sonkaan), empi­irisiä selvi­tyk­siä köy­hyy­destä ja syr­jäy­tyneisyy­destä ja työ­markki­noille kel­paa­mat­to­muud­es­ta tämän päivän Suomes­sa. Ja sieltä nousee hyvin nopeasti etu­alalle esille se ihmis­ryh­mä, jota Osmo nimit­ti haas­tat­telus­saan vähälah­jaisik­si. Toki sieltä samal­la nousee yhtä suures­sa määrin mon­ta muu­ta ihmis­ryh­mää, mut­ta nousee myös tämä. Sitä ei voi kumo­ta mieltäy­len­tävil­lä anek­dooteil­la yhdestä, kahdes­ta, viidestäkymmen­estä tai sadas­ta yksilöstä, joi­ta jokin taho on ollut väärin perustein luokit­tele­mas­sa tähän ryh­mään mut­ta jot­ka ovat päässeet sieltä pois.

    Tämä on siis täl­lä­nen yleis­lu­on­toinen kan­nan­ot­to sel­l­aisen poli­it­tisen puheta­van puoles­ta, joka oli aika yleinen vielä sil­loin kun hyv­in­voin­ti­val­tio­pro­jek­ti oli voimissaan.

    Minus­ta sodan­jälkeinen pohjo­is­mainen hyv­in­voin­ti­val­tio oli eräs koko ihmiskun­nan tähä­nas­tisen his­to­ri­an sekä moraalis­es­ti että älyl­lis­es­ti hienoimpia saavu­tuk­sia. Mut­ta siinä muo­dos­sa kuin se sodan­jälkeis­inä vuosikym­meninä ilmeni, se perus­tui elinkeino­rak­en­teelle, jol­laista Pohjo­is­mais­sa nyt vain ei yksinker­tais­es­ti enää ole. Jot­ta saisimme tule­vaisu­udessa yhteiskun­nan, joka mah­dol­lisim­man monil­ta hyviltä puo­lil­taan muis­tut­taisi mah­dol­lisim­man tarkkaan sodan­jälkeistä pohjo­is­maista hyv­in­voin­ti­val­tio­ta, mei­dän on tehtävä tiet­tyjä asioi­ta eri taval­la kuin sodan­jälkeis­inä vuosikym­meninä, kos­ka muuten tähän tavoit­teeseen ei päästä. Ja yksi asia, joka on muut­tunut ja joka vaatii muut­tunei­ta toim­intat­apo­ja, on, että yhteiskun­nas­sa nyt yksinker­tais­es­ti on nykyään ihmis­ryh­miä, joi­ta työ­markki­nat eivät vedä (hyvä­palkkaiseen kokopäivä)työhön, vaik­ka vielä äsket­täin vetivät. Nimitetään­pä näitä ihmis­ryh­miä sit­ten mil­lä ilmaisul­la tahansa. Ja ryh­mien koko alkaa olla jo sitä luokkaa, että asialle olisi aika tehdä jotain.

  59. Vielä Tomin ja Tom­min lahjakkuuskeskusteluun… 

    Ihmisen ei tarvitse olla hir­muisen älykäs työl­listyäk­seen. Tietyn­tyyp­piset kong­ni­ti­iviset taidot ehkä ovat vielä kysy­tympiä kuin 50 v sit­ten mut­ta ihmisen ei tarvitse olla Ein­stein löytääk­seen paikkansa vapail­takin työ­markki­noil­ta, jopa kohtu­ullisel­la liksalla.
    Ein­steinin oloiselle se voisi ollakin vaikeaa…

    Se mitä tarkoitin aiem­min tässä ketjus­sa ja mitä Osmokin on ehkä tarkoit­tanut? on:
    ‑toisaal­ta hei­dän, jot­ka selkeästi ovat, noh, hiukan yksinker­taisia, työn­saan­ti on heikom­paa kuin vielä 60-luvulla.
    Heitä on kuitenkin vain pieni osa työt­tömistä ja vain osa vaikeasti työllistettävistäkin. 

    Työ­markki­nat vaa­ti­vat usein nyky­isin mui­ta sel­l­aisia omi­naisuuk­sia, joi­ta kaikil­la ei ole. Jonkin testi-ÄO:n ei tarvitse olla niin korkea, kun­han on vikkelä, nokkela ja sosiaalinen. 

    Joku on kuitenkin hidas, kankea ja ujo/juro. Nämä eivät siis ole laiskan synonyymejä.

    Jos ote­taan kansal­liskir­jal­lisu­ud­es­ta esimerkke­jä, niin mihin nyky-Helsingis­sä työl­listyvät Jukolan Lau­ri ja “Poh­jan­täh­den” Lep­päsen Preeti? Joka tosin oli sosiaalinen.

    -Kol­mas ryh­mä ovat sit­ten jonkin ongel­man takia syr­jäy­tyneet, tai pitkäaikaisen syr­jäy­tymisen takia ongel­man saaneet.

    Tomi Ahti on oike­as­sa siinä, että monil­la hil­jaisen ja saa­mat­toman oloisil­la on piile­viä taito­ja. Ja vaikkei eri­ty­isiä olisikaan, niin silti kyky tehdä työtä siinä mis­sä muutkin kun saa­vat tilaisuuden.

    Että kaik­ki saisi­vat tilaisu­u­den, vain edel­lyt­tää sel­l­aista täys- tai yli­työl­lisyyt­tä, jota ei ole näkyvis­sä. Tässä inho­re­al­is­mi ja real­is­mi kohtaavat.

    Mut­ta ketään ei pidä jät­tää. Koko tämän moniketjuisen keskustelun yksi perus­teema — ja ilmeis­es­ti yksi Odea muutenkin askar­rut­ta­va asia — on, aut­taisiko perus­tu­lo edel­lä maini­tus­sa pyrkimksessä. 

    Se ei saa olla ain­oa keino; ei niin, että nyt meil­lä on perus­tu­lo, sen lisäk­si voit puuhastel­la ja tehdä pätkää lop­un ikääsi, plops.

  60. Sole­noidille vas­taisin, että kun kir­joitin markki­nati­eto­jen julk­isu­ud­es­ta en tarkoit­tanut täy­del­listä tietoa tuot­tei­den laadus­ta, eihän sel­l­aista ole ole­mas­sa, vaan sitä tietoa, joka myyjäl­lä itsel­lään asi­as­ta on. Ettei sen tiedon pitäisi kuu­lua liike­salaisuuk­sien piiri­in. Kuten ei tuot­tei­den hin­to­jenkaan, jot­ka myös ovat hyvin myyjän tiedossa.

    Tässäkään kysymyk­sessä vasem­mis­ton kan­ta ei poikkea oikeis­ton kan­nas­ta. Taval­lis­es­ti asia selitetään juuri esit­tämäl­läsi taval­la: kos­ka täy­del­listä tietoa maail­man kaik­ista tuot­teista ei voi­da vaa­tia kaikille tiedet­täväk­si — mikä kyl­lä vas­taisi markki­na­teo­ri­aa — niin uno­hde­taan koko asia ja selitetään, että kyl­lä markki­nat toimi­vat vaik­ka tieto­ja salataankin. Ja ettei epäilys heräisi, lisätään että oikeas­t­aan markki­nat toimi­vat tehokkaam­minkin, kun kaikkea tietoa ei kaikille levitetä. Mitä häs­linkiä siitäkin seu­raisi, jos ne saisi­vat tietää mei­dän hin­tamme ja me hei­dän hintansa.

  61. Tomi Ahti on oike­as­sa siinä, että monil­la hil­jaisen ja saa­mat­toman oloisil­la on piile­viä taito­ja. Ja vaikkei eri­ty­isiä olisikaan, niin silti kyky tehdä työtä siinä mis­sä muutkin kun saa­vat tilaisuuden.

    Että kaik­ki saisi­vat tilaisu­u­den, vain edel­lyt­tää sel­l­aista täys- tai yli­työl­lisyyt­tä, jota ei ole näkyvis­sä. Tässä inho­re­al­is­mi ja real­is­mi kohtaavat.

    Mut­ta ketään ei pidä jät­tää. Koko tämän moniketjuisen keskustelun yksi perus­teema — ja ilmeis­es­ti yksi Odea muutenkin askar­rut­ta­va asia — on, aut­taisiko perus­tu­lo edel­lä maini­tus­sa pyrkimksessä.

    Tässäpä tuli koko tästä asi­as­ta hyvä lyhyt kitey­tys, jon­ka voin allekir­joit­taa myös itse.

  62. Uschanov,

    Saisiko linkke­jä näi­hin lukuisi­in empi­irisi­in selvi­tyk­si­in, jois­sa tode­taan, että vähälah­jaisu­us nousee etu­alalle työt­tömyy­den selit­täjänä. Onko työt­tömille ihmisille tehty näis­sä tutkimuk­sis­sa kat­ta­vat älykkyystestit? 

    Vähälah­jainen on psyki­a­tri­an ter­mi, jol­la tarkoite­taan henkilöä, jon­ka älykkyysoasamäärä sijoit­tuu 70 ja 80 pis­teen väli­in. Ryh­mään kuu­luu muu­ta­ma pros­ent­ti väestöstä. 

    Eli on yhden­tekevää, mitä Osmo tarkoit­taa haas­tat­telus­saan vähälah­jaisil­la ja miten hän mitäkin ihmis­ryh­mää nimit­telee. Pitäy­tykäämme viral­lises­sa määritelmässä.

  63. “Vähälah­jainen on psyki­a­tri­an ter­mi, jol­la tarkoite­taan henkilöä, jon­ka älykkyysoasamäärä sijoit­tuu 70 ja 80 pis­teen väli­in. Ryh­mään kuu­luu muu­ta­ma pros­ent­ti väestöstä.”

    Vähälah­jainen on tässä yhtey­dessä ter­minä vähän huono. Varsinkin jos se ymmär­retään suo­raan Eli­nan määritelmän mukaises­ti. Tässä keskustelus­sa vähälah­jaisel­la on käsit­tääk­seeni viitat­tu ennem­minkin suh­teel­lisen pysyvään täy­del­liseen tai osit­taiseen työkyvyt­tömyy­teen, joka ei oikeu­ta työkyvyt­tömyy­seläk­keeseen, mut­ta sul­kee yksilön työ­markki­noiden ulkopuolelle. 

    Point­ti on kai se, että hyvin toden­näköis­es­ti merkit­tävä osa työt­tömistä on sel­l­aisia, että he eivät yksinker­i­tais­es­ti pysty saamaan(nyt tai tule­vaisu­udessa) sel­l­aista työtä, jota hei­dän nykyjär­jestelmän puit­teis­sa kan­nat­taisi tehdä ja jota he työkykyn­sä puit­teis­sa voisi­vat tehdä. Tämä tiesti johtuu siitä, että hei­dän tuot­tavuuten­sa ei ole niin suuri, että kenenkään kan­nat­taisi mak­saa työstä niin paljoa, että sitä kan­nat­taisi tehdä.

    Tähän ryh­mään voi joutua mon­es­ta syys­tä. Eikä kaik­ki heistä var­masti ole “vähälah­jaisia”. Tämä ryh­mä on kuitenkin ole­mas­sa ja se pitäisi ottaa huomioon, jol­lain taval­la myös työvoimapoli­ti­ikas­sa. Tämän kiistämi­nen on julmaa.

  64. “Vähälah­jainen” voi olla suun­nat­toman lah­jakas jol­lain eri­ty­isalueel­la, mut­ta jos kysyn­tää lah­jakku­udelle on vähän, työ­markki­noil­la ei men­esty. Ydin­pom­min kek­si­jöitä ei tarvi­ta kuin yksi, muu­ta jäävät työttömiksi.

  65. Saisiko linkke­jä näi­hin lukuisi­in empi­irisi­in selvi­tyk­si­in, jois­sa tode­taan, että vähälah­jaisu­us nousee etu­alalle työt­tömyy­den selit­täjänä. Onko työt­tömille ihmisille tehty näis­sä tutkimuk­sis­sa kat­ta­vat älykkyystestit?

    En ala kokoa­maan tässä bib­li­ografi­aa vaan menen toiseen ääripäähän ja nos­tan esi­in vain yhden ain­oan, tässä tapauk­ses­sa todel­la aidosti kat­tavi­in älykkyys­testei­hin perus­tu­van tutkimuk­sen. Se kos­kee Jyväskylän seudun lah­jakkaiden muut­tamista pääkaupunkiseudulle ja kasvukeskuk­si­in (mis­sä hyvät työ­paikat luon­nol­lis­es­ti ovat), ja vähem­män lah­jakkaiden jäämistä vas­taavasti synnyinseudulleen:

    http://elamankulku.jyu.fi/pdf/Kuusinen_J_2003.pdf

    “Asuin­paikan ja lah­jakku­u­den assosi­aa­tio oli tilas­tol­lis­es­ti merk­it­sevä — -. Lah­jakkaista lap­sista pääkaupunkiseudulle oli muut­tanut 22,4 % ja kasvukeskuk­si­in 8,5 %, kun vas­taa­vat luvut lah­jakku­u­den matal­im­man kol­man­nek­sen kohdal­la oli­vat 9,8 % ja 4,9 %. Jyväskylän seudul­la lah­jakkaista lap­sista asui v. 2002 52,2 % ja lah­jakku­u­den matalimpaan kol­man­nek­seen kuu­luneista 69,8 %.”

    Ja edelleen: “Yleistäen voidaan siis tode­ta, että kaikissa sosi­aaliryh­mis­sä Pääkaupunkiseudulle ja Kasvukeskuk­si­in (ja Mui­hin kaupunkei­hin ver­rat­tuna Maaseu­tu­un) oli muut­tanut alun perin lah­jakkaampia miehiä kuin Jyväskylän seudulle jääneet miehet tai Maaseudulle muut­ta­neet miehet.”

    Tämä on eri­tyisen mie­lenki­in­toista, kos­ka esimerkik­si ulkopar­la­men­taarisen laitavasem­mis­ton Osmo-kri­ti­ikissä on ollut tois­tu­vana tee­m­ana, että “lah­jakkaat” on vain jonkin­lainen poli­it­tis­es­ti kor­rek­ti, piilokokoomus­lainen kier­toil­maisu “hyväo­saisille” ja “lah­jat­tomat” puolestaan “huono-osaisille”. Näin ei tutkimuk­sen mukaan ole, vaan sekä hyvä- että huono-osaiset lah­jakkaat siir­tyvät muut­tovoit­toalueille, sekä hyvä- että huono-osaiset lah­jat­tomat jäävät synnyinseudulleen.

    Oskari Huusko ehtikin jo huo­maut­ta­maan vähälah­jainen-sanan mukanaan tuomista ongelmista ja sanomaan läh­es sanas­ta sanaan sen, mitä itsekin aioin sanoa. Minus­takaan tämä sanaval­in­ta ei vält­tämät­tä ollut läh­eskään paras mahdollinen.

  66. “Saisiko linkke­jä näi­hin lukuisi­in empi­irisi­in selvi­tyk­si­in, jois­sa tode­taan, että vähälah­jaisu­us nousee etu­alalle työt­tömyy­den selit­täjänä. Onko työt­tömille ihmisille tehty näis­sä tutkimuk­sis­sa kat­ta­vat älykkyystestit?”

    Eipä näitä ole var­maan tehty, mut­ta ei vähä-äly­isyys ole ain­oa syy.
    Eräs koulukaveri­ni oli kyl­lä keskinker­taista älykkäämpi ja selvisi testeitä hyvin, mut­ta hän oli hidas, pukeu­tu­mi­nenkin kesti tun­nin etc.

    Ihmi­nen voi olla myös toiv­ot­toman ujo ja/tai epäsosiaalinen.

    Myöskin superä­lykkääl­lä on ongelmia työym­päristössä, mut­ta hän voi sen­tään ratkoa ongelmia älyllään.

    Kaik­ki täl­laiset poikkea­vat henkilöt syr­jäy­tyvät työmarkkinoilla.

    Sen päälle tule­vat mie­len­ter­vysongel­maiset, päi­htei­den väärinkäyt­täjät ja moniongelmaiset.

    Ja jos olet ikään­tynyt ja vähän kremp­painen niin olet vuoren­var­masti ulkona työmarkkinoilta.
    Toim­i­tusjo­hta­jien haast­tatelus­sa 70 % ilmoit­ti, ettei hei­dän johta­mansa fir­ma palkkaa yli 50-vuotiaita.

    Ja vihreätkin aja­vat lin­jaa, jos­sa vas­tuu työl­listymis­es­tä on vain työn­tek­i­jäl­lä , muil­la ei mitään.

    Suomen työlain­säädän­tökin poikkeaa muus­ta Euroopas­ta ja suosii ter­vet­tä, nuor­ta ja hyvin koulutettua.

  67. Yritän nyt olla kir­joit­ta­mat­ta liian laveasti tajunnanvirtatekniikalla. 

    Mik­si ihmeessä sen pitäisi enää nyt lähteä, kun se on läht­enyt jo? Työl­lisyysaste­han on yli viisi pros­ent­tiyk­sikköä alhaisem­pi kuin ennen lamaa.

    Miten on mah­dol­lista, että Tan­skas­sa ja melkein Ruot­sis­sa on työl­lisyysaste ollut liki kymme­nen prossaa Suomea korkeampi ja yli 15 prossaa korkeampi USA:aan ver­rat­tuna, jos ker­ran työ­markki­noiden väistämätön raken­nemuu­tos ei tuol­laisia luku­ja muka salli? 

    No joo, pitänee vas­ta­ta itse. Noi­ta mai­ta yhdis­tää ainakin kak­si asi­aa: voimakas hyv­in­voin­ti­val­tio­ta puo­lus­ta­va kon­sen­sus ja hyvin akti­ivi­nen työvoimapoli­ti­ik­ka. Tuo­hon kon­sen­suk­seen kuu­luu tuo “kave­ria ei jätetä” ‑puheta­pa.

    Tämä liit­tyy myös Juk­ka Sirenin kom­mentin siihen kohtaan, jos­sa hän väit­ti vain täystyöl­lisyy­den ratkai­se­van “vähälah­jais­ten” ongel­man. Näin ehkä olisikin vapail­la työ­markki­noil­la (niiden kohdal­la, jot­ka alit­taisi­vat tuot­ta­van työn rajahin­nan). Skan­di­navi­as­sa asia on kuitenkin siis “ratkaistu” voimakkaal­la julkisel­la puut­tumisel­la työ­markki­noi­hin ja nou­dat­ta­mal­la jonkin sortin yhtäläisyyspe­ri­aatet­ta. Myös Hol­lan­nis­sa hom­ma ilmeis­es­ti toimii kohta­lais­es­ti ja siel­lä apuna on Soin­in­vaaran mainit­se­ma negati­ivi­nen tulovero (vai mikä se on nimeltään).

    Ei tarvitse kuin kat­soa min­is­ter­iöi­den, tai Kelan, tai yliopis­to­jen, tai Stakesin (vai mikäsen­nykyi­nen­nim­i­taa­sonkaan), empi­irisiä selvi­tyk­siä köy­hyy­destä ja syr­jäy­tyneisyy­destä ja työ­markki­noille kel­paa­mat­to­muud­es­ta tämän päivän Suomes­sa. Ja sieltä nousee hyvin nopeasti etu­alalle esille se ihmis­ryh­mä, jota Osmo nimit­ti haas­tat­telus­saan vähälahjaisiksi.

    Toinen kysymyk­seni kuu­luu: mil­lä nimik­keel­lä he nou­se­vat etu­alalle ja paljonko “vähälah­jaisia” työn­hak­i­joista on?

    Tähän kysymyk­seen en itse pysty vas­taa­maan, kos­ka vähälah­jaisia työn­hak­i­joi­ta ei tietenkään tilas­toi­da eikä voitaisi tilas­toi­da vaik­ka halut­taisi­in, kos­ka diag­nosoin­ti­in ei joku työvoima­hallinto pysty. Joku arvio olisi kuitenkin mie­lenki­in­toista kuul­la. Käsit­tääk­seni sel­l­aisia vaikeasti työl­listyviä, jot­ka eivät ole syr­jäy­tyneet viinan tai sairau­den takia on alle pros­ent­ti työvoimas­ta, mut­ta tätä ryh­määkään ei voi luokitel­la “vähälah­jaisik­si”.

    … yhteiskun­nan jo valmi­ik­si päähän­potk­i­tu­impia ja nui­ji­tu­impia tök­itään tikul­la hei­dän “motivoimisek­seen” töi­hin ikään kuin hei­dät voitaisi­in rin­nas­taa joi­hinkin suh­dan­netyöt­tömi­in insinöörei­hin. Tarkoi­tus on hyvä, mut­ta seu­rauk­set kammottavat.

    Jos edelleen puhut näistä “vähälah­jai­sista” (ja rin­na­s­tat nui­ji­tuik­si), en ymmär­rä. Kiteytetään vaik­ka näin: kval­i­fikaa­tioil­taan heikko mut­ta muuten rehti suo­ma­lainen on tyy­tyväi­nen, onnelli­nen suo­ras­taan päästessään töi­hin tai edes työn syr­jään kiin­ni. Ei hän­tä tarvitse tikul­la tökkiä, mut­ta usein kyl­lä työvoimapoli­it­tisil­la toimil­la avit­taa. Juopot ja (mieli)sairaat on vaikeampi ryh­mä. Asen­nevam­maisia (juu, on heitä) tök­itään ja yritetään motivoi­da, mut­ta tuskin he nyt eri­tyisen vähälah­jaisia ovat pait­si työ­mo­ti­vaa­tion osalta.

    Lopuk­si tun­nus­tan, että en ole suuri teo­reet­tis­ten mallien ystävä. Kun alan sel­l­aisi­in pere­htyä, alkaa aja­tus pian vael­lel­la ver­tail­e­van tai his­to­ri­al­lisen läh­estymis­ta­van suun­taan, usein myös moraal­isi­in kysymyk­si­in. Joskus tulee mieleen, että tältä osin voisi skarpata.

  68. sole­noi­di:

    Niin omis­tu­soikeus perus­too todel­lakin väki­val­taan aivan samal­la taval­la kuin itsemääräämisoikeuskin ja kaik­ki muutkin oikeudet.

    Omis­tu­soikeus seu­raa itsemääräämisoikeud­es­ta: jos saat vapaasti päät­tää mitä teet, kun­han et hait­taa muiden ihmis­ten oikeut­ta tehdä mitä he halu­a­vat, niin saat vapaasti luo­da lisää resursse­ja ja nämä resurssit kuu­lu­vat sinulle.

    Jos omis­tu­soikeut­ta ei kun­nioite­ta, niin tämä tarkoit­taa, että myöskään itsemääräämisoikeut­ta ei kunnioiteta.

    Sil­lä, että nykyään näitä resursse­ja luo­daan läh­es poikkeuk­set­ta yhteistyössä muiden ihmis­ten kanssa ei tarkoi­ta sitä, että ne kuu­luisi­vat jotenkin vähem­män niille, jot­ka ovat ne luoneet.

    “minä en usko että sanoista “X omis­taa Y:n” mitenkään automaat­tis­es­ti seu­raa “X on ansain­nut Y:n, X kuu­luu Y:lle, X:n pitää saa­da pitää Y”.”

    Mei­dän arvois­sa ei ole noin suur­ta eroa. Minä en mis­sään nimessä ajat­tele, että vaik­ka Pohjois-Kore­an junt­ta omis­taa vaik­ka mitä, he oli­si­vat jotenkin ansain­neet sen mitä omis­ta­vat, tai että hei­dän pitäisi saa­da pitää omis­tuk­sen­sa. He ovat varas­ta­neet omaisuuten­sa väki­val­loin kansaltaan.

    Kuitenkin, jos joku luo resursse­ja, niin hän omis­taa resurssit, on ne ansain­nut, ne kuu­lu­vat hänelle ja hänen pitää saa­da pitää ne. Sil­loin, kun resurssi on luo­tu luokkaa­mat­ta muiden itsemääräämisoikeut­ta sen resurssin luo­jal­la on omistusoikeus.

    “Minä taas kat­son niitä ihmisiä joil­la täl­lä het­kel­lä on sata tuhat­ta tai miljoona ker­taa enem­män mas­sia kuin min­ul­la ja totean että ei ole mitenkään mah­dol­lista että he oli­si­vat sata tuhat­ta tai miljoona ker­taa etevämpiä tai hyödyl­lisem­piä kuin minä. Empi­iri­nen evi­denssi osoit­taa että vapaa kaup­pa on ihan saatanan epäreilua. Kut­sukaa sitä kateudek­si jos huvittaa”

    Minä kut­sun tätä kateudek­si. Mil­lä perus­teel­la sinä voit väit­tää, että tuo­tat ihmiskun­nalle yhtä paljon iloa, kuin vaik­ka Rolling Stones, Michael Jor­dan tai Bill Gates? Minus­ta on huo­mat­tavasti toden­näköisem­pää, että min­un tai sin­un työ ei ilah­du­ta kovinkaan monia kovinkaan paljoa ver­rat­tuna niihin, jot­ka saa­vat meitä enem­män palkkaa. He ovat siis meitä huo­mat­tavasti etevämpiä ja hyödyl­lisem­piä. Mon­en (sin­un?) itse­tun­to ei kestä tämän myön­tämistä. Jos halu­aa rikas­tua vapail­la markki­noil­la on tuotet­ta­va jotain mitä muut ihmiset arvosta­vat. Rikkau­den määrä kor­rel­loi muiden ihmis­ten arvos­tuk­sen määrän kanssa suun­nilleen 1:1. Olen kuitenkin osak­si kanssasi samaa mieltä. Siinä määrin, kun nyky­talous ei ole vapaa­ta markkinataloutta

    “omaisu­u­den han­k­in­takyvyl­lä nyky­taloudessa on hyvin vähän, jos mitään, tekemistä henkilön todel­lisen etevyy­den tai hyödyl­lisyy­den kanssa. Enem­mänkin häikäilemät­tömyy­den, moraalittomuuden”

    (Mik­si muuten pidät sitä, että sat­tuma vaikut­taa ihmis­ten var­al­lisu­u­teen? Maail­ma näyt­täy­tyy meille sat­un­naise­na. Mitä epäreilua siinä on?)

    “kap­i­tal­is­min peru­songelmista — se, että hin­nat kan­nat­taa melkein aina aset­taa sel­l­aiselle tasolle etteivät ihan kaik­ki pääse asiakkaiksi”

    Kap­i­tal­is­mis­sa hin­to­ja ei kan­na­ta aset­taa niin korkealle, että kaik­ki eivät pääse asi­akkaik­si. Hin­nat kan­nat­taa lait­taa niin korkealle, että voit­to mak­si­moituu. Voiton mak­si­moinil­la ei ole mitään yhteyt­tä siihen kuin­ka suurel­la osal­la ihmi­sistä on varaa hyödykkeeseen.

    Mik­si se on kap­i­tal­is­min ongel­ma, että ihmiset syn­tyvät eri­laisi­na? Eikö se ole tot­ta kaikissa talousjär­jestelmis­sä? Mik­si ihmis­ten eri­laisu­us olisi jotenkin epäreilua? (Vai palaako tämä taas samaan, että sat­tuman­varaisu­us nyt vain on epäreilua?)

    Olet oike­as­sa siinä, että vapaas­sa markki­na­t­aloudessa kil­pailu muis­tut­taa van­gin dilem­maa. Yleen­sä van­gin dilem­ma käsitetään niin, että ongel­mana on se, että yhteistyötä ei syn­ny luon­nos­taan ja sik­si se pitää pakot­taa. (Esim. val­tion tahol­ta) Nyt olet kuitenkin kään­tänyt asetel­man toisin päin; yhteistyötä syn­tyy luon­nos­taan ja oman edun mukaan toim­imiseen pitäisi pakot­taa. Minus­ta kil­pailu­un voi luot­taa juuri sik­si, että ihmiset tavoit­tel­e­vat noin keskimäärin omaa etu­aan. (Tämä ei tarkoi­ta, että he tavoit­telisi­vat vain omaa taloudel­lista etu­aan.) Todis­tu­saineis­to on ylivoimais­es­ti sen puolel­la, että markki­nat toimi­vat. Kartelle­ja syn­tyy erit­täin har­voin ja sil­loinkin yleen­sä julkisen val­lan avustuksella.

    “Kil­pailus­ta on hyö­tyä kulut­ta­jille, mut­ta tuottajille/välittäjille pelkkää hait­taa ja he kyl­lä tietävät tämän itsekin.”

    Tämä on todel­lakin tot­ta ja sik­si suuret yri­tyk­set aina lob­baa­vat mm. lääke­valvon­nan, yms. val­tion sääte­ly­toimien puoles­ta, kos­ka ne ymmärtävät, että sääte­ly rajoit­taa kil­pailua ja on siten ole­mas­sa ole­vien yri­tys­ten edun mukainen ja kulut­ta­jien edun vastainen.

    “Yksi­tyiseen hyvän­tekeväisyy­teen luot­ta­mi­nen on sekin aika sin­isilmäistä, eihän se toi­mi nytkään.”

    Hmmm… minus­ta se toimii nytkin todel­la hyvin. Suomes­sa ei kenenkään tarvitse olla nälkäi­nen tai vail­la läm­mintä yösijaa.

    On toki mah­dol­lista, että pelkästään vapaae­htoisil­la tulon­si­ir­roil­la tulon­si­ir­to­jen määrä vähenisi, mut­ta minus­ta tavoite ei pidäkään olla mah­dol­lisim­man isot tulon­sir­rot vaan tulon­si­ir­rot, jot­ka ovat sen kokoisia, kuin mitä niiden mak­sa­jat halu­a­vat. Ei vähäo­saisil­la ole mitään “oikeut­ta” muiden omaisu­u­teen, eikä muil­la ole velvol­lisu­ut­ta antaa omaisu­ut­taan vähäo­saisem­pi­en käyttöön.

    Minä en halua, että vähäo­saisia jätetään ilman tukea, mut­ta niil­lä jot­ka eivät koe samoin, on oikeus toimia omien arvo­jen­sa mukaan. Minä arvostan ihmisiä, jot­ka anta­vat omaisu­ut­taan tai aikaansa vapaae­htois­es­ti huono-osais­ten aut­tamiseen, mut­ta en arvos­ta tip­paakaan niitä, jot­ka halu­a­vat edis­tää omia tavoit­teitaan muiden rahoil­la. (Vaik­ka se tavoite olisi huono-osais­ten auttaminen.)

    tuos­ta linkkaa­mas­tasi tutkimuk­ses­ta: Minus­ta siinä määritel­lään hyvä ja oikeu­den­mukainen ter­vey­den­huolto väärin. Ter­vey­den­huolto on hyvää sil­loin, kun sen asi­akkaat koke­vat saa­neen­sa rahoilleen vastinet­ta. Oikeu­den­mukainen se on sil­loin, kun se ei loukkaa ihmis­ten itsemääräämisoikeut­ta. Näi­hin omi­in määritelmi­i­ni perustuen Yhdys­val­lois­sa voi olla eri­no­mainen ter­vey­den­huolto­jär­jestelmä, vaik­ka se olisikin maail­man kallein ja ter­vey­den­huol­lon ulkop­uolel­la olisi suuri määrä ihmisiä. Se voi myös olla aivan usko­mat­toman surkea. Tämä tutkimus ei kuitenkaan mitan­nut siis mielestäni rel­e­vant­te­ja asioi­ta. (Sairas­vaku­u­tuk­sen ulkop­uo­li­nen on muuten niin idioot­ti­mainen käsite, kuin vaan olla ja voi. Mitä ihmeen merk­i­tys­tä sil­lä on? Min­ul­lakaan ei ole matkavaku­u­tus­ta, mut­ta en koe ole­vani yhtään sen huonom­pio­sainen kuin ne joil­la sel­l­ainen on. Tosin jos sat­tuman­varaisu­us on epäreilua, niin sil­loin­han vaku­ut­tam­a­ton on jotenkin huonom­mas­sa ase­mas­sa vaku­utet­tuun nähden.)

    Mat­ti H: Markki­nat todel­lakin toimi­vat, vaik­ka tietoa ei ole kaikilla.

    http://en.wikipedia.org/wiki/Experimental_economics

    http://en.wikipedia.org/wiki/Vernon_L._Smith

    Oskari Huusko: “Point­ti on kai se, että hyvin toden­näköis­es­ti merkit­tävä osa työt­tömistä on sel­l­aisia, että he eivät yksinker­i­tais­es­ti pysty saamaan(nyt tai tule­vaisu­udessa) sel­l­aista työtä, jota hei­dän nykyjär­jestelmän puit­teis­sa kan­nat­taisi tehdä ja jota he työkykyn­sä puit­teis­sa voisi­vat tehdä. Tämä tiesti johtuu siitä, että hei­dän tuot­tavuuten­sa ei ole niin suuri, että kenenkään kan­nat­taisi mak­saa työstä niin paljoa, että sitä kan­nat­taisi tehdä.”

    Just näin! Kyse ei ole siitä, että oikeasti nämä ihmiset pysty­i­sivät tekemään ihan samal­la taval­la töitä kuin muutkin, kun­han vaan annet­taisi­in. Tämä on täysin älytön aja­tus. Kuka heitä muka nykyään estää tekemästä töitä?
    Purka­mal­la perus­tu­lon avul­la kan­nustin­loukut pienem­mänkin tuot­tavu­u­den töitä kan­nat­taa tehdä. Aktivoin­ti­toimi­in ei kan­na­ta tuh­la­ta resursse­ja vaan luo­da jär­jestelmä, mis­sä jokaisel­la on kan­nus­timet tehdä työtä, joka kas­vat­taa hyvinvointiamme.

  69. Miten on mah­dol­lista, että Tan­skas­sa ja melkein Ruot­sis­sa on työl­lisyysaste ollut liki kymme­nen prossaa Suomea korkeampi ja yli 15 prossaa korkeampi USA:aan ver­rat­tuna, jos ker­ran työ­markki­noiden väistämätön raken­nemuu­tos ei tuol­laisia luku­ja muka salli?

    Siten, että näis­sä mais­sa työvoimapoli­ti­ik­ka on ratkai­sev­asti enem­män sel­l­aista kuin Osmo halu­aisi ja vähem­män sel­l­aista kuin Sata-komitean kokoomus­laiset haluaisivat…

    No joo, pitänee vas­ta­ta itse. Noi­ta mai­ta yhdis­tää ainakin kak­si asi­aa: voimakas hyv­in­voin­ti­val­tio­ta puo­lus­ta­va kon­sen­sus ja hyvin akti­ivi­nen työvoimapoli­ti­ik­ka. Tuo­hon kon­sen­suk­seen kuu­luu tuo “kave­ria ei jätetä” ‑puheta­pa.

    Kyl­lä. Mut­ta tässä on Suomen ja suo­ma­lais­ten tap­piok­si kult­tuuriero, jon­ka juuret ovat syväl­lä his­to­ri­as­sa aikana ennen hyv­in­voin­ti­val­tion syn­tyä ja jopa aikana ennen itsenäisen Suomen syn­tyä. Suo­ma­lai­sista tosin melkein yhtä suuri pros­ent­ti on arvo- ja asen­ne­mit­tauk­sis­sa “kave­ria ei jätetä” ‑ihmisiä kuin muis­sa Pohjo­is­mais­sa, mut­ta Suomen poli­it­tises­sa kult­tuuris­sa ei ole mah­dol­lista edis­tää mitään merkit­täviä konkreet­tisia tavoit­tei­ta täl­lä puhetaval­la, päin­vas­toin kuin esimerkik­si Ruotsissa.

    Esimerkik­si sel­l­ainen puolue kuin Vasem­mis­toli­it­to, joka into­hi­moi­sem­min ja johdon­mukaisem­min kuin mikään muu Suomen puolue edus­taa “kave­ria ei jätetä” ‑puheta­paa ja johon kuu­lu­vat ihmiset var­masti täysin vil­pit­tömästi edus­ta­vat sen takana ole­vaa ajat­te­lu­ta­paa, rämpii niin syvässä poli­it­tises­sa alen­nusti­las­sa, että puoluet­ta tuskin uskoisi nyky­muodok­si SKDL:lle, joka aikoinaan oli parikin ker­taa eduskun­nan suurin puolue. (Sel­l­aisek­sikaan se ei tuol­loin nous­sut täl­lä puhetaval­la vaan tiety­istä muista his­to­ri­al­li­sista ja sosi­ol­o­gi­sista syistä.)

    Ajat­te­len tässä jotenkin näin, että kun on jo yritet­ty hyväl­lä eikä mitään ole tapah­tunut, niin nyt on yritet­tävä pahal­la. En siis, että hyväl­lä yrit­tämi­nen olisi sinän­sä jotain hyvää­tarkoit­tavaa setämäistä sin­isilmäisyyt­tä. Ruot­sis­sa sil­lä on saatu aikaan maail­man jyhkein, toimivin ja kansan paris­sa kan­nate­tu­in hyv­in­voin­ti­val­tio, mut­ta Suo­mi ei ole Ruotsi.

    Tähän kysymyk­seen en itse pysty vas­taa­maan, kos­ka vähälah­jaisia työn­hak­i­joi­ta ei tietenkään tilas­toi­da eikä voitaisi tilas­toi­da vaik­ka halut­taisi­in, kos­ka diag­nosoin­ti­in ei joku työvoima­hallinto pysty.

    Ei niin, mut­ta täysin muis­sa kuin työt­tömien tilas­toimis­tarkoituk­sis­sa tehtyjä älykkyys­teste­jä ja niiden tuot­ta­maa dataa voidaan silti käyt­tää työl­lisyy­den ja hyv­in­voin­nin ero­jen mit­taamiseen, vrt. edelli­nen kommenttini.

    Kiteytetään vaik­ka näin: kval­i­fikaa­tioil­taan heikko mut­ta muuten rehti suo­ma­lainen on tyy­tyväi­nen, onnelli­nen suo­ras­taan päästessään töi­hin tai edes työn syr­jään kiin­ni. Ei hän­tä tarvitse tikul­la tökkiä, mut­ta usein kyl­lä työvoimapoli­it­tisil­la toimil­la avittaa.

    Ja tämähän on juuri se, mitä tässä on ajet­tu: niitä muis­sa mais­sa hyviksi havait­tu­ja työvoimapoli­it­tisia toimia, kuten esim. mata­la­palkkaisten nollaveroa, joka taas ei van­halle SAK-demari-TT-kokoomus-akselille tun­nu sopivan.

  70. Ei siinä mitään uut­ta min­ulle ole, että lah­jakkaat oppi­laat lähtevät hanakam­min syr­jäseuduil­ta kasvukeskuk­si­in opiskelu­jen perässä.

    Sen­hän Uschanovin linkit­tämä tutkimus ker­toi. Se ker­toi karua kieltään yleis­es­tä syr­jäy­tyneisyy­destä ja muut­to­tap­pi­aluei­den todel­lisu­ud­es­ta. Siitä minä en ole puhunut. 

    Lah­jakku­ut­ta Kuu­sisen tutkimuk­ses­sa on mitat­tu ver­baal­i­spain­ot­teisi­la testeil­lä, jois­sa tytöt pär­jäävät parem­min kuin pojat. Eli näin mitat­tu lah­jakku­us kasaan­tuu kasvukeskuk­si­in sekä poikien ja tyt­tö­jen kohdalla. 

    Uskallan väit­tää, että yhtä hyvin saan tietyin metodein työt­tömille yliedus­tuk­sen taiteen his­to­ri­an mais­terei­den kohdal­la (sic) tai oikeas­t­aan minkä tahansa negati­ivisen omi­naisu­u­den kohdal­la, jon­ka vain tohdin keksiä. 

    Vaikka­pa luk­i­häir­iön tai änky­tyk­sen. Lihavu­us? Taittovirhe?

    Alhainen älykkyys on omi­naisu­us tois­t­en joukos­sa ja ei sinäl­lään syr­jäytä työelämästä. Ei ainakaan vielä. Ehkä joskus robot­it kor­vaa­vat tar­joil­i­jat, myyjät, varas­tomiehet, siivoo­jat, autonkul­jet­ta­jat ym., mut­ta se aika ei ihan vielä ole käsillä. 

    Kai?

  71. Tässä Soin­in­vaaran haas­tat­telu kokon­aisu­udessaan, jos joku vähälah­jainen ei itse osaa etsiä googlesta. 🙂

    http://www.voima.fi/content/view/full/2912

    Kandee lukea! Osmo ker­too esim., että Myl­ly­puron leipäjonot kan­soit­ta­vat vähälahjaiset.
    Kun toimit­ta­jat tähän väit­teeseen varauk­sel­la suh­tau­tu­vat, niin Osmo kehot­taa käymään tietämät­tömiä käymään paikan pääl­lä. Epäilen kyl­lä, että Osmo itse ei ole koskaan käynyt, mut­ta mitäpä pikku sivuseikoista.…

    Kuvitelka­a­pa Osmo siris­telemässä (silmäla­sei­hin ei ole varaa) paras­ta ennen ‑päiväyk­siä vuo­den ‑89 adi­das-tuulipuku­un son­nus­tau­tunee­ta Alepa-muovikas­si toiveikkaasti kainalos­sa Myl­ly­puron köy­hien kyykytysjonossa. 

    Eikö Osmo näyt­täisikin vähän vähälah­jaiselta? Eikö kon­tek­sti merk­itse aika lailla?

    Haas­tat­telus­sa on muitakin mielenkiintoisuuksia. 

    Yksin­huolta­jat koke­vat “sek­suaal­ista häpeää” ja yksin­huolta­jat ovat nykyään eri­laisia (lue huonom­pia), kos­ka vain “aiem­min vain aka­teemiset erosivat”.

  72. Siten, että näis­sä mais­sa työvoimapoli­ti­ik­ka on ratkai­sev­asti enem­män sel­l­aista kuin Osmo halu­aisi ja vähem­män sel­l­aista kuin Sata-komitean kokoomus­laiset haluaisivat…

    Yksi perus­lähtöko­htani on ollut se Soin­in­vaaran aja­tus, että Tan­skan ja Ruotsin työvoimapoli­ti­ikkaa kasaa rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä ja on sik­si ihan koh­ta mah­do­ton­ta. Tuo “ihan koh­ta” vaan on ollut tulos­sa var­maan 30-luvul­ta saak­ka — tosin ei tietenkään hänen puheis­saan niin kauan. 

    Tässä mr. S ei liene se puner­ta­va hyv­in­voin­ti­val­tion kan­nat­ta­ja, jok­si hän­tä epäilet. Parem­pi tietysti olisi, jos blo­gis­timme itse ker­toisi onko vai ei.

    “Skan­di­navises­sa” mallis­sa keskeistä on tuo halvek­sit­tu aktivoin­ti, tuk­i­työt ja koulu­tus. “Vähälah­jaisetkin” pää­sevät töi­hin ainakin pätkittäin. 

    Täl­lainen julkisen val­lan puut­tumi­nen aiheut­taa rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä ehkä sit­tenkin vain “oikeis­to­lai­sis­sa” teo­ri­ois­sa. Muuten on vaikea selit­tää Ruotsin ja Tan­skan aina vain jatku­vaa men­estys­tä melkein mil­lä mit­tar­il­la tahansa. Siis näi­den maid­en, jot­ka matkus­ta­vat ykkös­lu­okas­sa argen­ti­inoik­si, vai miten se meni.

    Suo­mi taas on antanut suot­ta etu­matkaa “vel­jeskan­soille”, kun ei hoi­tanut työt­tömyyt­tä, kaiken pahan alkua ja juur­ta, kun­toon. Mut­ta sen alen­t­a­mi­nen “pohjo­is­maisen sivistyneesti” olisi vaat­in­ut ruot­salaista vero­pros­ent­tia, mikä ei näin por­var­il­lises­sa maas­sa tosi­aankaan onnistu.

    Edelleen olisi, muuten, kiva kuul­la edes arvaus siitä, miten suuri on se poruk­ka, joka ei “vähälah­jaisu­u­den” takia työl­listy. Any­body? Itse veikkaan vaik­ka 0,2% työvoimas­ta (kun vähälah­jaisu­us määritel­lään vaik­ka sel­l­aisek­si älyl­lisek­si hitaudek­si, joka estää pitkäaikaises­ti työ­paikan saan­nin, mut­ta ei oikeu­ta eläk­keeseen). Veikkauk­seni tarkoi­tus on tietysti vähätel­lä paisut­telun vastapain­ok­si ongel­man suuruutta.

    Mut­ta ehkä jo kaik­ki on kyl­lästyneet aiheeseen…

  73. huoh… kyl­läpä Osmo kuul­los­tit täysjärkiseltä noiden Voiman toimit­ta­jien joukos­sa. Itte olisin var­masti repinyt peli­housut viimeistään tässä kohtaa: “SK: Eikö hyv­in­voin­ti­val­tion pidäkin olla kallis?”

    Huvit­tavaa kyl­lä, että Voiman toimit­ta­jien mielestä on ilmeis­es­ti epäoikeu­den­mukaista, että työt­tömät ovat köyhiä.

  74. Koin epäoikeu­den­mukaise­na väit­tämän, että yksin­huolta­jat koke­vat sek­suaal­ista häpeää…

    Älkää nyt pli­is, kaik­ki komeat ja älykkäät kolmikymp­piset tukkiko sähköpostiani… 

    Mut­ta minä ainakin olen sek­suaalis­es­ti täysin häpeämätön.

  75. Art­turi Björk kir­joit­ti: kyl­läpä Osmo kuul­los­tit täysjärkiseltä noiden Voiman toimit­ta­jien joukossa.

    Nyt kan­nat­taisi Osmon todel­la huolestua! Viiteryh­mä lip­sah­taa kovin oikealle. 😉

    Mut­ta, joo, minus­takin Soin­in­vaara oli harv­inaisen hyvässä iskus­sa. Plus­sia annam­mekin hyvästä argu­men­taa­tios­ta kol­men (!) tes­taa­jan käsit­telyssä ja terävistä poli­it­tis­ten vas­tus­ta­jien haukku­mi­sista. Mii­nus­ta taas tulee muu­tamista sanan­valin­noista, kuten vähälah … antaa olla. Oli siel­lä jotain muu­takin pien­tä muis­taak­seni, mut­ta aina ei pidä haukkua pak­sunahkaista poliitikkoakaan.

    (Tämä ei kuitenkaan ole vält­tämät­tä lop­ulli­nen mielip­i­teeni haas­tat­telus­ta tai mis­tään muus­takaan ja saatan vielä perua puheeni. Onnek­si se on näin help­poa, kun­han muis­taa olla otta­mat­ta vas­tu­u­ta mistään.)

  76. Plus­saa minä annan kaikkille osal­lis­tu­jille tässä fan­tas­tises­sa keskustelussa!

  77. Nämä vähälah­jaiset lienevät etupäässä päihdeongelmaisia.

    Puhukaa asioista niiden oikeil­la nimillä.

    Viina syr­jäyt­tää ja aiheut­taa työkyvyt­tömyyt­tä ja sopeu­tu­mat­to­muut­ta enem­män kuin muu­ta­man pis­teen ÄO-heitto.

  78. A. Björk:
    En usko het­keäkään, että tuos­sa sin­un utopi­ay­hteiskun­nas­sasi hyväo­saiset tor­juisi­vat hei­hin kohdis­tu­vaa väki­val­lan uhkaa vapaae­htoisin tulon­si­ir­roin (korkein­taan aivan min­i­maalis­es­ti). Sen sijaan, he eristäy­ty­i­sivät, rak­en­taisi­vat muure­ja, palkkaisi­vat var­ti­joi­ta, ostaisi­vat hälyt­tim­iä ja asei­ta. Yksilön luo­mat resurssit eivät koskaan riipu pelkästään hänestä itses­tään, vaan hyvin paljon mm. koulu­tuk­ses­ta ja kon­tak­teista. Sin­un unel­may­hteiskun­nas­sasi tärkein yksilön mah­dol­lisuuk­si­in vaikut­ta­va asia olisi hänen van­hempi­en­sa var­al­lisu­us, joka määrit­telisi yksilön saa­man koulu­tuk­sen laadun sekä hänen sosi­aaliset kontaktinsa.

  79. Toi amerikkalainen keskilu­ok­ka evvvk, mut­ta point­ti on siis se, että Jenkkilässä negati­ivisen tuloveron takia köy­hälistö sen kun köyhtyy.

    Tätä en ymmär­rä lainkaan. Yhdys­val­lois­sa ei ole negati­ivisen tuloveron jär­jestelmää, joten en ymmär­rä, miten köy­hälistö sen vuok­si voisi köyhtyä.

    Yhdys­val­lois­sa on sen sijaan ansio­tu­lo­jen vero­hyvistysjär­jestelmä, Earned income Tax Cred­it, joka toimii niin, että kun ansait­see dol­lar­in, val­tio mak­saa sen päälle 40 sent­tiä aina jon­nekin tuhan­nen dol­lar­in kuukausi­t­u­loille asti. Tämän laa­jamit­tainen käyt­töönot­to Clin­tonin aikana pysäyt­ti köy­hälistön kur­jis­tu­misen ainakin vähäk­si aikaa.

  80. Eli­na:
    Vähälah­jainen on psyki­a­tri­an ter­mi, jol­la tarkoite­taan henkilöä, jon­ka älykkyysosamäärä sijoit­tuu 70 ja 80 pis­teen väli­in. Ryh­mään kuu­luu muu­ta­ma pros­ent­ti väestöstä.

    Ymmärtääk­seni älykkyys­testit on normeer­at­tu siten, että keskiar­von olisi tarkoi­tus olla sata ja keski­ha­jon­nan 15. Jos näin on ja jakau­ma jok­seenkin nor­maal­i­jakau­man mukainen, alle 80 pis­teen ÄO on noin yhdek­säl­lä pros­en­til­la väestöstä — yhtä monel­la kuin on yli 120 pis­teen ÄO. Määrä on vähen­emään päin, kos­ka huo­mat­ta­va osa vähälah­jaisu­ud­es­ta on aiem­min johtunut syn­ny­tyk­sessä saadus­ta aivovammasta. 

    Tosin juuri tämän takia ÄO mit­tauk­sis­sa kokoa­jan testiä vaikeutetaan keskiar­von pitämisek­si sadassa.

  81. Mut­ta nyt emme puhuneetkaan kehi­tys­vam­maisu­ud­es­ta. Kehi­tys­vam­maiset eivät ole työt­tömyys­tur­van piiris­sä eivätkä näin ollen voi olla työt­tömiäkään tässä keskustelus­sa tarkoite­tus­sa merkityksessä. 

    Mut­ta en nyt ole var­ma, mis­tä tässä puhutaan. Huusko arveli, että vähälah­jaisu­udel­la tarkoi­tat yleistä tieto­jen ja taito­jen puutet­ta. Täl­lainen tois­taitoisu­us voi johtua deprivoivista olo­suhteista. Koulu­un tulee 7‑vuotiaana etnis­ten vähem­mistö­jen lap­sia, jot­ka eivät osaa pitää kynää kädessä eivätkä tun­nista omaa nimeään kir­joitet­tuna. Onko Ilk­ka Taipaleel­la tai sin­ul­la pokkaa nimit­tää heitä vähälahjaisiksi.?

    Heikko­lah­jaisu­us psyki­a­tri­an ter­minä tarkoit­taa syn­nyn­näistä for­maalisen ajat­telun heikkout­ta, henkilön on vaikea oper­oi­da abstrak­tein käsit­tein ja rak­en­taa päät­te­lyketju­ja ilman konkreet­tisia työkalu­ja. Heitä on edelleen se muu­ta­ma pros­ent­ti kuten sanoin. 

    Arkielämässä täl­laisen henkilön tun­nistaa usein omintakeis­es­ta, lapseno­mais­es­ta huumor­in­ta­jus­ta, kuvain­nol­lis­ten sanon­to­jen heikos­ta ymmärtämis­es­tä ja sup­peas­ta sanavarastosta. 

    Heikko­lah­jainen voi hoitaa vaikka­pa reskon­traa, ei heikko­lah­jaisu­us tarkoi­ta, että voi tehdä vain ruumi­il­lista työtä. 

    Heikko­lah­jainen voi olla sosi­aa­li­nen tai juro, yrit­teliäs tai laiska, tun­nolli­nen tai huithapeli. Hän voi olla mitä tahansa muiden omi­naisuuk­sien suhteen. 

    Eli en tiedä kuin­ka tarkoituk­sen­mukaista on leima­ta juuri tämä ryh­mä työhön kyken­emät­tömik­si nyky-yhteiskun­nas­sa. Paljon suurem­pi osa voi olla työelämän ulkop­uolel­la esim. paineen­si­etokyvyn puut­teen vuok­si. Mik­si meil­lä on niin paljon työkykyä heiken­tävää masen­nus­ta? Ei var­mas­tikaan vähälah­jaisu­u­den vuoksi.

  82. Mis­tä täl­lainen tieto, että vähälah­jaisu­us ja kehi­tys­vam­maisu­us olisi vähenemässä?

    Nyky­nais­ten korkea syn­ny­tysikä nos­taa kehi­tyshäir­iöi­den riskiä. Tätä tasoit­taa eri­tyis­es­ti Down­in syn­d­rooman tehokas seu­lon­ta ja sik­iöi­den abor­toin­ti. Käsit­tääk­seni lop­putule­ma on plus mii­nus nolla.

  83. Jos Eli­na halu­aa viisas­tel­la käsit­teil­lä, niin yleisen nor­maal­i­jakau­mao­le­tuk­sen mukaan välille 70–80 pis­tet­tä älykkyysosamäärästä sijoit­tuu noin seit­semän pros­ent­tia väestöstä ja tämän joukon ala­puolelle kehi­tys­vam­maisik­si luokiteltavi­in noin kak­si prosenttia.

    Haas­tat­telus­sa puhut­ti­in kuitenkin vähälah­jai­sista eikä heikkolahjaisista. 

    Sinän­sä on han­kaa joskus erotel­la puhekie­len ter­me­jä ja tieteel­lisiä ter­me­jä. Tele­vi­sios­sa main­os­tet­ti­in taan­noin tur­bo­ma­llista pölyn­imuria. Kulut­ta­javi­ra­nomaiset eivät reagoi­neet mitenkään siihen val­heel­liseen väit­teeseen, että sähkö­moot­toris­sa olisi turboahdin.

  84. Ei se mitään viisas­telua ole, jos pyrkii siihen, että keskustel­laan samas­ta asiasta. 

    Jos toinen puhuu aidas­ta ja toinen aidan­seipäistä, niin eihän siitä mitään tule. Täy­tyy­hän käsit­teet selvit­tää. Outoa, että olisit toista mieltä. 

    Eli ilmeis­es­ti Taipale tarkoit­taa yleistä “vähälle jäämistä”, ei pelkästään ÄO-pis­teitä? Tässä on nyt vis­si ero. 

    Vähälah­jaisia tässä mielessä on suurin osa Suomen romaneista. Neljännes heistä ei saa perusk­oulun päät­tö­todis­tus­ta, ja ääneen ei ehkä saisi sanoa, että val­taos­alle lopuis­takin lätkäistään hätäpäis­sä vitoset, kun ei enää jak­se­ta kat­soa 16-vuo­ti­ai­ta julle­ja notku­mas­sa kouluruokailussa.

  85. Art­turi Björk on oike­as­sa sinä, että markki­nat toimi­vat, vaik­ka yri­tyk­set eivät kaikille ker­rokaan sitä, mitä ne osta­vat ja mitä ne myyvät ja mihin hin­taan. Yhtä lail­la voidaan tosin väit­tää, että sosial­is­mitkin toimi­vat, vaik­ka val­lan­pitäjät salaa­vat ja sen­suroi­vat mon­en­laisia tieto­ja. Kyse on siitä kuin­ka hyvin mikäkin toimii – ja mihin asti.

    Yhdys­val­tain rahamarkki­natkin toimi­vat, vaik­ka Enronin johta­jien sivu­bis­nek­sistä ei muil­la ollut tietoa ja vaik­ka asun­to­lain­o­jen riski­tiedot pake­toiti­in ja hajautet­ti­in näkymät­tömik­si ja vaik­ka me emme tiedä mitään sadoista muista vas­taav­ista ”lois­to­bis­nek­sistä”. Itse asi­as­sa, jos toim­intaa mitataan kaup­po­jen määräl­lä ja sil­lä, kuin­ka paljon niil­lä voit­to­ja tehdään, markki­nat toimi­vat lois­tavasti – ainakin vielä vuosi sit­ten. Mut­ta miten on, kuu­lu­vatko nyt toteutet­ta­vat val­tio­val­to­jen markki­noille osoit­ta­mat jät­tiläis­mäiset tukipaketit enää markki­na­t­alouden piiri­in? Vai olisiko real­is­tista tode­ta, ettei markki­na­t­alous nyt sit­ten niin hyvin toimikaan kuin sen teo­ri­as­sa pitäisi. Olisiko vika sit­tenkin teoriassa?

    Tieto­han voi sik­si toisek­si olla vaar­al­lis­takin, ainakin jär­jestelmälle. Neukku­sosial­is­mikin toi­mi siihen asti, kunnes Gor­bat­shov julisti glas­nos­tin ja kansalaiset sai­vat parem­paa tietoa ongelmien­sa syistä. Tiedon­saan­nin parane­m­i­nen oli mukana romaut­ta­mas­sa koko järjestelmää. 

    Sitä kai tässä kap­i­tal­is­min kan­nat­ta­jatkin pelkäävät – siinä määrin kuin asi­as­ta mitään ymmärtävät. Jos kansalaiset alka­isi­vat vaa­tia tieto­ja siitä, miten yri­tyk­set talout­taan hoita­vat eli mm. kir­jan­pidot julk­isik­si, uhkana olisi se, että niistä pal­jas­tu­isi sel­l­aisia epäko­htia, joiden kor­jaami­nen edel­lyt­täisi perus­teel­lista muu­tos­ta koko nykyiseen sys­teemi­in. Saatet­taisi­in vih­doinkin oival­taa, että markki­noiden vapau­den pitäisi pikem­minkin tarkoit­taa kulut­ta­jien ja osta­jien yhtäläistä vapaut­ta tietoon ja kau­pan­tekoon kuin tuot­ta­jien ja myyjien vapaut­ta salaisuuk­si­in ja asi­akkaiden luokitteluun.

  86. AB: Omis­tu­soikeus seu­raa itsemääräämisoikeud­es­ta: jos saat vapaasti päät­tää mitä teet, kun­han et hait­taa muiden ihmis­ten oikeut­ta tehdä mitä he halu­a­vat, niin saat vapaasti luo­da lisää resursse­ja ja nämä resurssit kuu­lu­vat sinulle.

    Tässä on ongel­man ydin. “Mä en häiritte sua, sä et häiritte mua” on ihan hyvä peri­aate mut­ta maail­mas­sa jos­sa me elämme on kovin har­voin mah­dol­lista tosi­asial­lis­es­ti tehdä mitä halu­aa ilman että samal­la estää, tahal­laan tai tahat­tomasti, mui­ta tekemistä mitä he halu­a­vat. Kukaan ei elä kuplas­sa, kaik­ki liit­tyy kaik­keen. Vaik­ka kaik­ki vai­h­dan­ta perus­tu­isi täy­teen vapaae­htoisu­u­teen, varakkail­la olisi silti taloudel­lista val­taa yli vähem­män varakkaiden. Val­taa pakot­taa ja sor­taa, joka on aivan yhtä todel­lista kuin väki­val­ta — onhan sen takeena väki­val­takoneis­to. Eikä tähän sor­toon tarvi­ta mitään muu­ta työkalua kuin vapaa­ta kaup­paa maail­mas­sa jos­sa tiet­tyjä hyödykkeitä on pakko saa­da tai muuten kuolee.

    Kil­pailun ensim­mäi­nen ongel­ma oli se, että niiden joiden toiv­otaan kil­pail­e­van intres­seis­sä on vält­tää kil­pailua viimeiseen asti. Toinen on, että sil­loin kun todel­la kil­pail­laan, usein joku voit­taa kil­pailun ja voi käyt­tää monop­o­liase­maansa (= taloudel­lista val­taansa) pait­si estämään ketään muu­ta tule­mas­ta kisaan mukaan, myös pain­os­ta­maan ihmisiä tekemään mitä vain. Tämä on luon­nolli­nen mut­ta kulut­ta­jalle ja yhteiskun­nalle vahin­golli­nen tilanne. Ain­oa tapa estää se on kil­pailu­lain­säädän­tö, ts. talouden säätely.

    Taloudelli­nen val­ta on se mekanis­mi jon­ka vuok­si lib­er­taarien unel­may­hteiskun­ta jos­sa kaik­ki on kau­pan ja kaup­pa vapaa­ta muut­tuisi vääjäämät­tä pahim­mak­si kuviteltavis­sa ole­vak­si tyran­ni­ak­si, jos­sa 99% kansas­ta ei yksinker­tais­es­ti voisi selviy­tyä muuten kuin myymäl­lä itsen­sä orju­u­teen. Raja­ton vapaus tarkoit­taa vain vapaut­ta vali­ta kenelle myyt itsesi.

    Tähän voi tietysti kysyä, että eikö val­tio­val­takin ole erään­sort­ti­nen monop­o­li. Se on, ja se onkin point­ti­na — val­tio on keinotekoinen monop­o­li jon­ka on tarkoi­tus olla isom­pi ja vahvem­pi kuin luon­nol­liset monop­o­lit, mut­ta toisaal­ta peri­aat­teessa velvoitet­tu toim­i­maan kaikkien kansalais­ten­sa parhaak­si (toisin kuin yri­tys, joka toimii vain omis­ta­jansa parhaak­si). Käytän­nössä tämä prakaa vähän väliä, etenkin maail­mas­sa jos­sa jotkut yri­tyk­set ovat jo isom­pia kuin val­tiot, mut­ta ainakin tarkoi­tus on hyvä, toisin kuin luon­nol­lisel­la monop­o­lil­la jon­ka tarkoi­tus on aina paha.

    Ja kun kysy­it, kyl­lä, minus­ta maailman/elämän sat­un­naisu­us nimeno­maan on epäreilua ja ter­veen, toimi­van ja stabi­ilin yhteiskun­nan tärkein funk­tio minus­ta on tehdä siitä reilumpi. Paras tähän men­nessä löy­det­ty työkalu tähän ovat juuri pakol­liset tulon­si­ir­rot. Reilus­sa yhteiskun­nas­sa kunkin kansalaisen onni todel­la riip­puisi vain hänestä itses­tään, hänen omista päätök­sistään ja kyvy­istään, ei sat­un­nai­sista olo­suhteista jot­ka eivät jakaan­nu tasaisesti.

    Tietysti tähänkin voi vas­ta­ta että eivätkös kyvytkin ole yhden lajin onnen­potku, nehän riip­pu­vat paljolti geeneistä ja niin edelleen, ja vas­tauk­seni on että kyl­lä ja sitä mukaa kuin tekni­ik­ka kehit­tyy ja resurssit kas­va­vat, “kipu­ra­jaa” voidaan siirtää edelleen. Ehkä joku päivä 2055 liian rumat ihmiset oper­oidaan tääl­lä kauniiksi.

  87. sole­noi­di: “Vaik­ka kaik­ki vai­h­dan­ta perus­tu­isi täy­teen vapaae­htoisu­u­teen, varakkail­la olisi silti taloudel­lista val­taa yli vähem­män varakkaiden.”

    Tot­takai. Tässä ei ole mitään väärää, eikä se loukkaa kenenkään itsemääräämisoikeut­ta. Varakkaim­mil­la ei ole val­taa pakot­taa tai sortaa.

    Itsemääräämisoikeus ei tarkoi­ta, että kenel­lä tahansa on oikeus ostaa leipää. Se tarkoit­taa, että kenel­lä tahansa on oikeus ostaa leipää siltä, joka sitä on halukas myymään. Taloudel­lisel­la val­lal­la ei voi tätä vai­h­tokaup­paa estää. Sen estämi­nen onnis­tuu ain­oas­taan väkivalloin.

    “Eikä tähän sor­toon tarvi­ta mitään muu­ta työkalua kuin vapaa­ta kaup­paa maail­mas­sa jos­sa tiet­tyjä hyödykkeitä on pakko saa­da tai muuten kuolee.”

    No siihen tarvi­taan nyt ainakin se työkalu, että voi estää mui­ta ihmisiä käymästä kaup­paa, eli jotain mikä estää vapaan kau­pan. Muus­sa tapauk­ses­sa­han voi ostaa sen hyödyk­keen joltain muulta.

    Kir­joitinkin tämän jo, mut­ta ei ilmeis­es­ti men­nyt per­ille: kil­pailu toimii, kos­ka jokaisen yksit­täisen kil­pailu­un osal­lis­tu­jan etu­jen mukaista on kil­pail­la. Tämä on juuri se van­gin dilem­ma, yhteistyötä ei syn­ny, jos jokaisen kan­nat­taa toimia “yksin”.

    “Toinen on, että sil­loin kun todel­la kil­pail­laan, usein joku voit­taa kilpailun”

    Talous on dynaami­nen, eikä kil­pailu lopu ikinä, eikä sil­lä ole lop­ullisia voit­ta­jia. Juuri kil­pailu estää monopole­ja syn­tymästä. Taloudel­lisel­la val­lal­la ei voi estää kil­pail­i­joi­ta tule­mas­ta markki­noille ja samal­la heiken­tää kulut­ta­jien ase­maa, kos­ka ain­oa tapa (vapail­la markki­noil­la) estää mui­ta tule­mas­ta markki­noille on myy­dä niin hal­val­la, että kenenkään ei kan­na­ta kil­pail­la. Tämä hyödyt­tää kuluttajia.

    Lib­er­taarien unel­may­hteiskun­nas­sa kaik­ki ei ole kau­pan. Siel­lä on kau­pan kaik­ki mitä kukaan halu­aa myy­dä ja kukaan ostaa.

    Tästä ei tietenkään seu­raa se, että yhteiskun­ta köy­hty­isi. Mitä vapaampi talous sitä enem­män hyv­in­voin­tia se tuot­taa. Voit ver­ra­ta esim. Sin­ga­poren, Hong Kon­gin, Sveitsin, Yhdys­val­to­jen tai Tan­skan brut­tokansan­tuotet­ta naa­puri­mai­hin, jois­sa on vähem­män taloudel­lista vapaut­ta ja tode­ta tämän itse. Kaikissa näis­sä val­tiois­sa suh­teel­lis­es­ti köy­hät ovat rikkaampia kuin naa­puri­maid­en suh­teel­lis­es­ti köy­hät. (Ok. Kanadas­sa voi olla absolu­ut­tis­es­ti rikkaam­mat suh­teel­liset köy­hät, en oo ihan var­ma, mut­ta mek­sikos­sa var­masti huo­mat­tavasti köyhemmät.)

    Kun­pa käyt­täisit samaa ana­lyyt­tisyyt­tä minkä varaat yri­tys­ten toimin­nalle myös poli­it­tisi­in toim­i­joi­hin. Ruusuinen kuvasi val­tios­ta ja poli­it­tis­es­ta pros­es­sista voisi muuttua.

    Minus­ta maail­man sat­un­naisu­us on sen omi­naisu­us, eikä siten ole reilua eikä epäreilua, vähän samal­la taval­la kuin ei ole epäreilua, että vety­atomis­sa on yksi pro­toni ja heli­um-atom­is­sa kak­si, tai että val­onnopeus on 299 792 458 metriä sekun­nis­sa, mut­ta pii vain 3.14…

    Minus­ta on muuten aika kamala aja­tus, että olet valmis jalosta­maan ihmi­sistä enem­män tois­t­en­sa kaltaisia, jot­ta sat­un­nais­vai­htelus­ta yksilöi­den välil­lä päästään eroon. Noh tässä kai näkyy se raju kon­trasti mikä kollek­tivistien ja indi­vid­u­al­istien välil­lä on.

  88. Mat­ti H: Niin siis meil­lä meni nyt ehkä käsit­teet vähän sekaisin. Minä tarkoitin markki­noiden toimin­nal­la sitä, että markki­nat löytävät tas­apain­o­hin­nan kysyn­nän ja tar­jon­nan välil­lä, vaik­ka toim­i­joil­la ei olisi mitään tietoa muista toim­i­joista. Osta­jat tarvit­se­vat ain­oas­taan tiedon omas­ta var­al­lisu­ud­estaan ja siitä miten paljon hyv­in­voin­tia hyödyke heille tuot­taa. Tämän hyv­in­voin­ti­vaiku­tuk­sen arvioimisek­si tarvit­see tietysti jonkun ver­ran tietoa tuot­teesta, mut­ta ei lainkaan tietoa sen tek­i­jästä tai tek­i­jän kirjanpidosta.

    Sosial­is­mit eivät toi­mi, kos­ka niis­sä ihmiset eivät pääse ilmaise­maan omia halu­jaan ja tarpeitaan hin­noin, joten infor­maa­tio ei kul­je ja tuotan­topäätök­siä ei voi tehdä.

  89. AB: Juuri kil­pailu estää monopole­ja syntymästä.

    Ain­oas­taan täy­del­lisen kil­pailun val­lites­sa, ja täy­delli­nen kil­pailu on teo­reet­ti­nen malli jota ei esin­ny mis­sään täl­lä pla­nee­tal­la eikä voikaan esi­in­tyä sil­lä se vaatii mah­dot­tomat ennakkoe­hdot. Markki­noille liit­tymisen tai niiltä pois­tu­misen kus­tan­nusten pitäisi olla nol­la, tuot­tei­den keskenään täysin sub­sti­tuoitavis­sa, kaikkien osta­jien ja myyjien pitäisi tietää kaikkien myyjien aset­ta­mat hin­nat jne.

    Käytän­nössä se menee niin päin että syn­tyy luon­nos­taan monop­o­li, ja se pysäyt­tää kil­pailun. Yksi toim­i­ja kas­vaa mui­ta isom­mak­si, saa skaalae­dun puolelleen ja sen jäl­keen voi savus­taa kaik­ki muut pois markki­noil­ta. Tämän voi (ilman val­tion väli­in­tu­loa) purkaa jokin teknologi­nen mullis­tus joka muut­taa pelikent­tää rajusti, mut­ta niitä ei tule ihan joka päivä.

    Ei esimerkik­si Microsoft val­loit­tanut käyt­töjär­jestelmä­markki­noi­ta sen takia että sen tuot­teet oli­si­vat parhai­ta, vaan sen takia että ne alun­perin sat­tui­v­at sopi­vaan markki­narakoon ja siitä pitäen heil­lä on ollut osit­tainen luon­nolli­nen monop­o­li. Käyt­töjär­jestelmiä ei voi vai­h­taa toisi­in­sa noin vain, joten niiden välille ei syn­ny todel­lista kil­pailua. Tulok­sen tiedämme kaik­ki: sof­t­avalmis­ta­jien kan­nat­taa tehdä ohjel­mansa Microsoft­in käyt­töjär­jestelmille kos­ka se on oste­tu­in, ja kulut­ta­jien kan­nat­taa ostaa Microsoft­in käyt­töjär­jestelmä kos­ka sille on eniten sof­t­aa. Kil­pail­i­jat on näin näp­pärästi itseään ruokki­val­la noidanke­häl­lä ahdis­tet­tu mar­gin­aali­in ilman että Microsoft­in tarvit­see laskea hin­to­jaan, paran­taa laat­u­aan tai tehdä oikeas­t­aan mitään sel­l­aista mis­tä kulut­ta­ja pää­sisi hyötymään.

    Vapaa, rajoit­tam­a­ton kaup­pa ei joh­da suurim­paan tehokku­u­teen kuin jos­sain teo­reet­tises­sa lasken­nal­lises­sa mallissa.

  90. AB: [taloudel­lises­sa val­las­sa] ei ole mitään väärää, eikä se loukkaa kenenkään itsemääräämisoikeut­ta. Varakkaim­mil­la ei ole val­taa pakot­taa tai sortaa.

    Miten niin muka ei ole? Tietenkin niil­lä on.

    Itsemääräämisoikeus ei tarkoi­ta, että kenel­lä tahansa on oikeus ostaa leipää. Se tarkoit­taa, että kenel­lä tahansa on oikeus ostaa leipää siltä, joka sitä on halukas myymään. Taloudel­lisel­la val­lal­la ei voi tätä vai­h­tokaup­paa estää.

    Miten niin muka ei voi? Sehän on aivan help­poa. Ostat vain kaik­ki kau­pan ole­vat leivät (tarvit­taes­sa vaik­ka yli­hin­taa mak­saen), niin muille ei jää mitään ja he joutu­vat osta­maan ne sin­ul­ta mieli­v­al­taiseen hin­taan tai näkemään nälkää, yksin sin­un tah­tosi mukaan. Sor­toa kau­pan keinoin. Ja jos leipur­in­ruo­jat meinaa­vat tehdä lisää leipää niin ostat kaik­ki leipo­motkin. Ja pel­lot ja myl­lyt. Sit­ten olet kul­makun­nan dik­taat­tori lop­puelämäsi, eikä mitään muu­ta tarvit­tu kuin ns. “vapaae­htoista” kauppaa.

    Vapaae­htoinen vai­h­tokaup­pa rikkaan ja köy­hän välil­lä on nimit­täin, jos sal­lit maut­toman ver­tauk­sen, vähän saman­ta­painen jut­tu kuin vapaae­htoinen sukupuolisuhde lapsen ja aikuisen välil­lä. Se ei ole mah­dolli­nen. Osa­puolten val­ta­suh­teet ovat niin epä­ta­saiset että toinen voi pain­os­taa toisen ihan mihin vain, ilman fyy­sistä väki­val­taa. Samaan kasti­in kuu­luu mm. työe­htoneu­vot­telu ilman ammat­tili­iton tukea.

    Sin­ulle tun­tuu yksilön itsemääräämisoikeus ole­van se tap­pi jon­ka ympäri maail­ma pyörii. Se on ihan kiva oikeus, kaikki­han siitä pitävät, mut­ta etkö nyt kuitenkaan näe mitään point­tia väit­teis­sä että 1) maail­mas­sa on muitakin asioi­ta jot­ka ovat arvokkai­ta ja 2) ne ovat usein ris­tiri­idas­sa itsemääräämisoikeu­den kanssa jol­loin 3) ne pitää kom­pro­mis­sein tas­apain­ot­taa? Triv­i­aali­na esimerkkinä jo fyysi­nen tur­val­lisu­us ei ole mah­dolli­nen muuten kuin itsemääräämisoikeut­ta rajoittamalla.

    Jos ain­oa raken­nus­pa­lik­ka on itsemääräämisoikeus, ain­oa yhteiskun­ta jon­ka siitä voi rak­en­taa on täysi anarkia. Jos halu­aa rak­en­taa jotain hienom­paa, pitää hyväksyä sen rin­nalle mui­ta arvo­ja. Vaik­ka ne klas­siset égal­ité ja fra­ter­nité lib­ertéä täydentämään.

  91. Sole­noi­di on hyvin ymmärtänyt ’minä halu­an’ ‑talousopin ont­touden. Opin perus­tana ole­va idea, että omia halu­jaan saa vapaasti tyy­dyt­tää, jos ei estä mui­ta tyy­dyt­tämästä omi­aan, on loogis­es­ti tyhjä maail­mas­sa, jos­sa val­lit­see niukku­ut­ta jois­takin asioista. Eikä tyhjän päälle mitään voi rakentaa.

    Sik­si nykyi­nen talous onkin sekoi­tus ’minä halu­an’ ‑talout­ta ja ’me halu­amme’ ‑talout­ta. Ongel­mak­si on kuitenkin osoit­tau­tunut se, että yhteisek­si (kansal­lisek­si) haluk­si joskus muo­dos­tunut talouskasvun kiihdyt­tämi­nen, jot­ta puut­teesta päästäisi­in ja kil­pailus­sa men­estyt­täisi­in, ei edus­ta yhteistä globaalia hyvää. Ensik­si siitä syys­tä, että jatku­vaan kasvu­un pyrkimi­nen uhkaa luon­non kestokykyä ja toisek­si siitä syys­tä, ettei globaalil­la yhteisöl­lä ole tarvet­ta kil­pailukyvyn kas­vat­tamiseen – kun mar­si­laisetkaan eivät ole tuot­tei­neen markki­noil­la. Tähän olisi ratkaisu löy­det­tävä, yhteisessä maail­mas­sa kun elämme.

    Art­turi Björkille: Ymmärsin kyl­lä mitä tarkoitit. Markki­nat löytävät tas­apain­o­hin­nat kysyn­nän ja tar­jon­nan välil­lä, vaik­ka toim­i­joil­la ei olisi mitään tietoa muista toim­i­joista. Sat­un vain pitämään tätä nyky­istä markki­noiden löytämää hin­tatas­apain­oa huonona. Jos tämä tas­apaino on jonkun teo­ri­an mukaan hyvin ja oikein, pidän sen teo­ri­an käytän­töön soveltamista pahana virheenä. 

    Pidän virheenä myös sel­l­aista näke­mys­tä taloud­es­ta, että nyky­maail­mas­sa val­tio­val­lat edus­taisi­vat pakko­val­taa ja yri­tyk­set vapaae­htoista vai­h­dan­taa. Ainakin län­si­mais­sa idea on se, että yhteiskun­ta tar­joaa ope­tus­ta, sairaan­hoitoa, yhteiskun­ta­rauhaa, maan­puo­lus­tus­ta ja muu­ta sel­l­aista ja kansalainen ostaa niitä paket­ti­na veroil­la, jot­ka on mak­set­ta­va niin kuin ostot Pris­mas­sakin. Jos jonkun yhteiskun­nan tar­jous­paketin sisältö on hin­ta-laatu suh­teeltaan huono, sitä voi yrit­tää muut­taa tai sit­ten vai­h­taa yhteiskun­taa. Saat­taa kyl­lä olla, ettei muu­tos ole sen ihmeel­lisem­pi kuin jos vai­h­taa Pris­mas­ta Lidli­in. Toisaal­ta yri­tys­ten esit­tämät tar­jouk­set saat­ta­vat tun­tua joskus varsin pakot­tavil­takin: ”joudut muiden työt­tömien joukkoon, ellet suos­tu palka­nalen­nuk­seen” tai ”joudut pihalle asun­nos­tasi, ellet pysty mak­samaan korotet­tua vuokraa”.

  92. Kun ei mal­ta niin ei malta…vaikka tun­teekin sotke­vansa Osmon blogia.

    AB: Sin­ga­pore, Sveit­si ja Tan­s­ka ovat erit­täin huono­ja esimerkke­jä lais­sez-faire ‑kap­i­tal­is­mista.
    Ne ovat parem­minkin uuden ajan taloushis­to­ri­as­sa hyviä esimerkke­jä viisaasti toteutetus­ta ohjaavas­ta tur­vaval­tios­ta. Toki keskenään hyvin eri­laisia ja (ainakin pien-)yrittäjyyttä suo­sivia. Sin­ga­poren demokra­ti­ava­je seu­rauksi­neen on sit­ten erikseen.

    Kanadas­sa todel­la on vau­raam­mat (ja “onnel­lisem­mat”, panen epäti­eteel­lisen sanan lain­aus­merkkei­hin) köy­hät kuin USA:ssa, siinä osut oikeaan. Mis­tähän johtuu? Esim. Markku Hen­rikssonil­la on aiheesta eri­no­mainen kirja.

  93. sole­noi­di: “Ain­oas­taan täy­del­lisen kil­pailun vallitessa,”

    Njoo… taval­laan ja taval­laan ei. Ain­oas­taan täy­del­lisen kil­pailun val­lites­sa ei syn­ny minkään tasoisia monopole­ja. Todel­lisu­udessa kil­pailu rajoit­taa monopole­ja, niin että niistä ei ole merkit­tävää haittaa.

    Toim­i­ja ei saa skaalae­t­ua, jos markki­nat ovat sen kokoiset, että saman kokoisia yri­tyk­siä mah­tuu markki­noille usei­ta. Melkein kaik­ki markki­nat ovat tällaisia.

    Microsoft val­loit­ti käyt­töjär­jestelmä­markki­nat, kos­ka sen tuot­teel­la oli paras hinta/laatusuhde. Siinä olet toki oike­as­sa, että käyt­töjär­jestelmän vai­h­tamisen exit costi on merkit­tävä ja se hait­taa kil­pailua. Kuitenkin niil­lä markki­noil­la mil­lä Microsoft kil­pailee hin­nat ovat laske­neet enem­män kuin niil­lä mis­tä Microsoft on pysynyt erossa, joten on epä­selvää, että mis­sä määrin Microsoft on hai­tan­nut kuluttajia.

    “Vapaa, rajoit­tam­a­ton kaup­pa ei joh­da suurim­paan tehokku­u­teen kuin jos­sain teo­reet­tises­sa lasken­nal­lises­sa mallissa.”

    Tästä olen tasan samaa mieltä. Vapaa rajoit­tam­a­ton kaup­pa johtaa suurem­paan tehokku­u­teen kuin mikään sen vaihtoehto.

    Min­ua kyl­lästyt­tää näis­sä keskusteluis­sa se, että aina löy­tyy joku joka ei ymmär­rä, että jos itsemääräämisoikeus tarkoit­taa sitä, että saa tehdä mitä halu­aa, kun­han ei hait­taa muit­ten oikeut­ta samaan niin tästä seu­raa, että saa tehdä mitä tahansa vaik­ka tap­paa. Täl­löin­hän ain­oas­taan yhdel­lä ihmisel­lä voisi olla itsemääräämisoikeus, kos­ka jos hän saa tehdä muille mitä halu­aa, niin sil­loin kenel­läkään muul­la ei ole itsemääräämisoikeutta.

    Leipäes­imerk­ki: Rikkaal­la ei ole oikeut­ta ostaa leipää kaup­pi­aal­ta, jos kaup­pias ei ole halukas myymään. Jos kaup­pias myy kaik­ki leipän­sä rikkaalle, niin köy­häl­lä ei ole oikeut­ta ostaa leipää, kos­ka kaup­pias ei halua myy­dä. Näitä itsemääräämisoikeu­teen perus­tu­via vai­h­tokaup­po­ja ei voi estää ain­oas­taan väki­val­lal­la, ei taloudel­lisel­la vallalla.

    Taloudel­lises­sa val­las­sa on muuten se todel­la hieno jut­tu, että kun sitä käyt­tää omak­si eduk­seen se vähe­nee, ja kun sitä käyt­tää muiden hyväk­si niin se kasvaa.

    “Osa­puolten val­ta­suh­teet ovat niin epä­ta­saiset että toinen voi pain­os­taa toisen ihan mihin vain, ilman fyy­sistä väkivaltaa.”

    öööö… ei voi. Kukaan ei voi pakot­taa ketään tekemään mitään ilman väki­val­taa. Jos se jol­la on vähem­män omaisu­ut­ta ei halua tehdä jotain, niin senkun jät­tää tekemättä.

    “Sin­ulle tun­tuu yksilön itsemääräämisoikeus ole­van se tap­pi jon­ka ympäri maail­ma pyörii.”

    No niin onkin. Kaik­ki muut tärkeät asi­at seu­raa­vat suo­raan itsemääräämisoikeud­es­ta. Minus­ta väki­val­ta on kaik­ista tuomit­tavin loukkaus ihmistä kohtaan.

    “Triv­i­aali­na esimerkkinä jo fyysi­nen tur­val­lisu­us ei ole mah­dolli­nen muuten kuin itsemääräämisoikeut­ta rajoittamalla.”

    Jos ymmär­rät, mitä itsemääräämisoikeus tarkoit­taa, niin ymmär­rät, että fyysi­nen tur­val­lisu­us on seu­raus­ta siitä.

    Ain­oa kom­pro­mis­si mikä pitää tehdä on väki­val­lan estämiseen tarvit­tavien resurssien ja itsemääräämisoikeu­den välil­lä, eli että miten yhteiskun­ta saa käyt­töön­sä riit­tävästi resursse­ja, että se pystyy tur­vaa­maan jäse­nen­sä väki­val­lal­ta. Itsemääräämisoikeus raken­nus­pa­likkana mah­dol­lis­taa kaik­ki yhteiskun­nat mitä ihmiset vaan halu­a­vat, jot­ka eivät perus­tu väki­val­taan mui­ta kohtaan. Sosial­is­mi, kom­mu­nis­mi, lais­sez-faire, hyv­in­voin­ti­val­tio, anark­is­mi, despo­tis­mi, dik­tatu­uri… kaik­ki mahdollisia.

    Mat­ti H: “Jos jonkun yhteiskun­nan tar­jous­paketin sisältö on hin­ta-laatu suh­teeltaan huono, sitä voi yrit­tää muut­taa tai sit­ten vai­h­taa yhteiskuntaa.”

    Oon tasan samaa mieltä. Jos val­ti­ol­la ei olisi monop­o­lia, niin min­ul­la ei olisikaan mitään valit­tamista. Ihmiset voisi­vat vai­h­taa yhteiskun­taa halutes­saan, ilman järkyt­tävän suuria exit coste­ja. Sik­si minus­ta kun­tien itse­hallintoa pitää lisätä huo­mat­tavasti, että ihmiset pystyvät parem­min val­it­se­maan poli­it­tis­ten jär­jestelmien välillä.

    “Saat­taa kyl­lä olla, ettei muu­tos ole sen ihmeel­lisem­pi kuin jos vai­h­taa Pris­mas­ta Lidliin.”

    Eli saisi samaa laat­ua halvem­mal­la? Minus­ta tämä muu­tos olisi jo aika merkit­tävä, kos­ka Lidl-yhteiskun­nas­sa olisi enem­män hyv­in­voin­tia, kun sitä ei hukat­taisi val­tion tehottomuuteen.
    Vaik­ka kak­si saman­laista poli­it­tista jär­jestelmää kil­pail­isi keskenään ne oli­si­vat pakotet­tu­ja hoita­maan hom­mansa tehokkaasti toisin kuin nyt, kun kil­pailu jär­jestelmien välil­lä on estetty.

  94. Juk­ka Siren: No, Sin­ga­pore, Hong Kong ja Sveit­si ovat suh­teessa vapaampia talouk­sia kuin naa­pu­rit. En minä väitäkkään, että ne oli­si­vat täysin vapai­ta. Ne kuitenkin todis­ta­vat hienos­ti, että vapaampi yhteiskun­ta tuot­taa enem­män hyv­in­voin­tia kuin vähem­män vapaa.
    Se, että men­estyneim­mät taloudet sat­tuvat ole­maan juuri niitä vapaimpia ei ole sattumaa.

  95. Microsoft val­loit­ti käyt­töjär­jestelmä­markki­nat, kos­ka sen tuot­teel­la oli paras hinta/laatusuhde.

    Ei val­loit­tanut. Hin­ta-laa­tusuh­teel­la ei ole käyt­töjär­jestelmä­markki­noil­la mitään merk­i­tys­tä. Microsoft val­loit­ti markki­nat, kos­ka siel­lä osat­ti­in tehdä strate­gisia sopimuk­sia laite­valmis­ta­jien kanssa oikeaan aikaan ja käyt­tää hyväk­seen val­tion väki­val­ta­mo­nop­o­lin takaamia eriva­pauk­sia. Se, että sen sys­tee­mi oli sul­jet­tu ja että muiden on laiton­ta purkaa sitä auki, on aivan keskeinen syy, mik­si sel­l­ainen peli onnistui. 

    on epä­selvää, että mis­sä määrin Microsoft on hai­tan­nut kuluttajia.

    Ei siinä ole mitään epä­selvää. Microsof­t­ia itseään ei varsi­nais­es­ti voi syyt­tää siitä, että lain­säädän­tö mah­dol­lis­taa sen toimin­nan, mut­ta se on hai­tan­nut kulut­ta­jia kauhis­tut­taval­la taval­la. Välil­lis­es­ti Microsoft on aiheut­tanut tuhoa, joka hakee ver­tais­taan maailmanhistoriassa.

    Sen suurin “rikos” on, että se on tuot­tanut toimin­nal­laan kult­tuurin, jos­sa me ihmiset hyväksymme sen, että “tietokoneet” tekevät virheitä tuhan­sia ker­to­ja use­am­min kuin ne tek­i­sivät muuten. Ihmiset on saatu tot­tumaan siihen, että on jotenkin luon­nol­lista, että ohjel­mat nyt joskus kaatuvat.

    Ihmiset eivät — kos­ka ovat tot­tuneet Microsoft­in tuot­teisi­in — ymmär­rä, että jokainen virhetoim­into, jon­ka tietokone tekee, on sof­t­an valmis­tusvirhe. On jär­jetön­tä, että auton saa palaut­taa kaup­paan tai ainakin vaa­tia valmis­ta­jaa kor­jaa­maan selkeät valmis­tusvirheet, mut­ta ohjelmis­tois­sa täl­laista ei ole. 

    Tois­tan vielä: Jokainen ohjelmis­ton virhetoim­into on valmis­tusvirhe. Suomes­sa ainakin kulut­ta­ja­suo­ja kos­kee valmis­tusvirheitä myös taku­ua­jan pää­tyt­tyä. Ohjelmis­tois­sa tätä ei kuitenkaan sovel­leta. Ohjelmis­tot eivät mene rik­ki ajan myötä. Jos niis­sä tapah­tuu jotain “degen­eroi­tu­mista”, tämä on jokin jo kau­pas­ta ostet­taes­sa ollut omi­naisu­us, joka vain ilme­nee ajan myötä. 

    Olen aidosti ihmeis­säni, että ihmiset eivät ole vihaisem­pia tässä asi­as­sa. Sen lisäk­si, että Microsoft aseel­la uhat­en (olkoonkin, että se on poli­isin ja oikeuslaitok­sen kaut­ta välil­lis­es­ti) kiristää ihmisiltä rahaa tuot­teis­taan, sen tuot­teet ovat vieläpä rikkinäisiä jo kau­pan hyllyllä. 

    Vapaas­sa markki­na­t­aloudessa Microsoft­in tuot­teista ei koskaan olisi tul­lut standardia.

  96. Lisäisin vielä edel­liseen sen, että se lisäar­vo, joka Microsoft­in tuot­teis­sa on ja minkä vuok­si ihmiset siitä ovat valmi­ita mak­samaan, ei tule Microsoft­il­ta vaan muil­ta käyt­täjiltä. Microsoft ei siis ole tuot­tanut sitä lisäar­voa, vaan se tulee siitä, että tuot­teel­la on niin paljon käyttäjiä. 

    Tek­i­jänoikeudet takaa­vat Microsoft­ille oikeu­den kiristää tästä lisäar­vos­ta ison osan itselleen.

  97. A. Björk:
    “Min­ua kyl­lästyt­tää näis­sä keskusteluis­sa se, että aina löy­tyy joku joka ei ymmär­rä, että jos itsemääräämisoikeus tarkoit­taa sitä, että saa tehdä mitä halu­aa, kun­han ei hait­taa muit­ten oikeut­ta samaan niin tästä seu­raa, että saa tehdä mitä tahansa vaik­ka tappaa.”

    No mis­sä se raja sit­ten kul­kee ja kuka sen kul­loinkin määrittelee? 

    Inhimil­lisessä toimin­nas­sa ei useinkaan ole ole­mas­sa mitään yksiselit­teistä rajaa, jon­ka kohdal­la oma tekem­i­nen alkaa hai­ta­ta muiden oikeuk­sia. Ote­taan vaik­ka esimerkik­si äänen tuot­ta­mi­nen. Yksilöl­lä on oikeus tuot­taa ään­tä, esim. puhua. Kuitenkin jol­lain volyymi­ta­sol­la hänen tuot­ta­mansa ääni alkaa rajoit­taa tois­t­en oikeuk­sia, esim. oikeut­ta koti­rauhaan, oikeut­ta ter­veisi­in tärykalvoihin etc. Mis­sä kul­kee äänen tuot­tamisen oikeu­den raja? Sen absolu­ut­ti­nen määrit­telem­i­nen on mah­do­ton­ta, kos­ka yksilöi­den herkkyys äänelle, esim. kyky nukkua, vai­htelee huo­mat­tavasti. Ain­oa mah­dolli­nen ratkaisu on sopia yhteis­es­ti jokin kom­pro­mis­sir­atkaisu mak­si­maalisen ään­te­lyn­va­pau­den ja mak­si­maalisen koti­rauhan oikeu­den väliltä. Aivan sama kom­pro­mis­siperi­aate pätee moni­in mui­hinkin inhimil­lisen toimin­nan muo­toi­hin, esim. siihen sanan­va­paus vs. yksi­ty­isyys-kysymyk­seen, jos­ta vähän aikaa sit­ten taitet­ti­in peistä. 

    Vai onko sul­la ken­ties parem­pia ratkaisuehdotuksia?

  98. Vapaa “paskadu­unarei­den” maa­han­muut­to on tietysti tässä perus­tu­los­sa pääl­lim­mäisenä ongel­mana kuten ylem­pänä keskustel­lus­sa alem­man keskilu­okan ja työväen­lu­okan kur­jis­tu­mises­sa ennen kaikkea kie­len ja muodol­lis­ten pätevyys­vaa­timuk­sien suo­jele­maan eli­it­tilu­okkaan ver­rat­tuna sekä Suomes­sa että USAs­sa. Ainakin molem­mat ilmiöt alkoi­vat samanaikaises­ti, jenkeis­sa parikym­men­tä vuot­ta ennen Suomea tosin.

    Perus­tu­lo ilman vastikkei­ta on myös vaikea yhdis­tää tähän vapaaseen maa­han­muut­toon joka ei sal­li minkään­laista pulaa tul­la vähem­män koulute­tus­ta väestä jos sitä tulee täysin vapaasti “yrit­täjien” käyt­töön. Aivan liian suuri osa kansas­ta ja van­hoista maa­han­muut­ta­jista (Suomen kansalaisu­us van­hu­u­den määritelmänä) ajau­tu­isi työ­markki­noiden ulkop­uolelle kun uudet mamut jou­tu­isi­vat jatku­vasti kor­vaa­maan entiset.

    Tietysti tuo 340 euroa on aivan yhtä lail­la Hol­lan­nin perus­tu­lon kanssa liian pieni elämiseen jos pitää myös asua jos­sain eli mitä muut­tuisi tämän päivän tilanteeseen ver­rat­tuna muu­ta kuin että joku kotirou­va joka ei saa yhtään mitään voisi ruve­ta nos­ta­maan sitä. Muut jou­tu­isi­vat edelleenkin hake­maan lisäavus­tuk­sia fat­tan kassalta.

  99. “Se, että men­estyneim­mät taloudet sat­tuvat ole­maan juuri niitä vapaimpia ei ole sattumaa.”

    Ja tämän voi ekstrapoloi­da määrit­telemääsi vapau­teen tarkkaan ottaen mik­si? Ja mik­si se ekstrap­o­laa­tio pysähtyy juuri sin­un naivi­in itsemääräämisoikeu­teesi, mik­si se ei jatku täy­del­liseen anarkiaan? 

    Muis­taak­seni olen joskus jo aiem­min osoit­tanut, että tuo määritelmäsi on absur­din nai­ivi. Sin­un mielestäsi min­ul­la ei ola vapaut­ta istua tuo­lil­la, kos­ka täl­löin rikon kaikkien muiden oikeut­ta istua sil­lä samal­la tuo­lil­la. Ei, en ole “ymmärtänyt” väärin määritelmääsi. Jos määritelmästäsi seu­raa nau­ret­tavia lop­putu­lok­sia, määritelmässä on vikaa, ei ymmärtämisessä.

  100. tcrown: Olet siinä oike­as­sa, että pelkästä datas­ta ei voi paljoa päätel­lä, mut­ta jos data on yht­enevä teo­ri­an kanssa, joka selit­tää dataa, niin sil­lä on enem­män todis­tusvoimaa kuin pelkäl­lä datal­la sinän­sä tai pelkäl­lä teorialla.

    Vapau­den määrä on jatku­va; se ei ole diskreet­ti tai binääri­nen. Eli voimme puhua yhteiskun­nista, jot­ka ovat enem­män ja vähem­män vapai­ta. Ekstrap­o­laa­tio pysähtyy tähän käsi­tyk­seen itsemääräämisoikeud­es­ta, kos­ka sen ylit­tämi­nen vähen­tää ihmis­ten mah­dol­lisu­ut­ta tehdä mitä halu­a­vat, kun­han eivät hait­taa muit­ten oikeut­ta samaan, joka on min­un ja usei­den muiden (muis­taak­seni Osmonkin) käsi­tys ihanteel­lis­es­ta yhteiskunnasta.

    Kyl­lä, sinä olet ymmäränyt määritelmän väärin. Siitä ei seu­raa tuo­ta “nau­ret­tavaa” lop­putu­losta. Jos olisit lukenut tämänkin viestiketjun jut­tu­ja ajatuk­sel­la ymmärtäisit heti miksi.

    Se, että tuot esille kuin­ka absur­din nai­ivi tämä määritelmä on ei tuo mitään lisää tähän keskustelu­un, eikä ilmeis­es­ti auta ainakaan sin­ua ymmärtämään.

  101. Olisiko pidet­tävä eril­lään kak­si vapauskoria. 

    Yksi on vapaus ilmaista mielip­i­teen­sä, vali­ta asuin­paikkansa, har­joit­taa sel­l­aisia (toisia vahin­goit­ta­mat­to­mia) uskon­to­ja tai uskon­not­to­muut­ta kuin halu­aa, sel­l­aisia (toisia vahin­goit­ta­mat­to­mia) seksin muo­to­ja kuin haluaa,
    tul­la ja men­nä selvin päin ja kän­nis­sä kun­han ei tee pahojaan.

    Toinen on taloudel­lisen toimin­nan vapaus tai rajoit­ta­mat­to­muus, puhekielessä usein yrit­tämisen vapaus ja kysymys siitä, mitkä tehtävät on parem­pi hoitaa “yksi­tyis­es­ti yrittäen”. 

    Näil­lä kahdel­la koril­la voi olla jokin kor­re­laa­tio, ehkä. Mut­ta ei kausaaliy­hteyt­tä eikä niin että hyvässä yhteiskun­nas­sa ekan kas­vaes­sa myös toinen kas­vaa äärettömiin.

    Talous­poli­ti­ikaltaan etatis­ti­in mai­hin kuu­luu sekä mallidemokra­tioi­ta että dik­taru­ure­ja jois­sa val­tion omis­ta­ma infra on dik­taat­torin lelu. 

    Umpik­lassi­nen esimerk­ki: rautatieli­ikenne on har­vaan asu­tuis­sa tai maas­toltaan han­kalis­sa mais­sa per­in­teis­es­ti ollut julkisen sek­torin rak­en­ta­maa ja hoita­maa, vaikkei hal­li­tuk­ses­sa oltaisi junan alku­vu­osi­na sosial­is­tia nähtykään.

    Näin mm. Sveit­sis­sä, Suomes­sa ja suurelta osin Kanadas­sa. Se on ollut myös teol­lisu­u­den ja yrit­täjien etu, kun ei ole päässyt syn­tymään yksi­ty­istä monop­o­lia tai parhaas­sakin tapauk­ses­sa duopolia.

    Vaikka­pa Englan­nis­sa yksi­tyisetkin rautati­et toimi­vat OK kansal­lis­tamiseen 1948 saak­ka kos­ka kaikil­la tärkeäm­mil­lä reit­eil­lä pääsi use­am­paa kaut­ta ja näitä vai­h­toe­hto­ja hoiti­vat eri yhtiöt.
    Nyky-Bri­tann­ian junat on sit­ten erikseen…

    Nyt EU:ssa rautatieli­iken­teen avaamisel­la kil­pailulle tarkoite­taan hiukan eri asi­aa kuin rautatiepa­ronien aikaan ja sekin on oma puheenaiheensa.

    Point­ti­ni: vaik­ka olisi kuin­ka vapaa yhteiskun­ta, ei kaikkien toimi­alo­jen totaalisen vapaa yrit­tämi­nen sisäl­ly siihen ikään kuin luonnostaan.
    Yhteiskun­ta, siis poruk­ka, kansa, me, voimme päät­tää että esimerkik­si armei­jaa, tul­lia ja vankein­hoito­laitos­ta ei pri­vati­soi­da. Kah­ta jälkim­mäistä on taidet­tu jenkeis­sä ehdot­taa ja viimeistä kokeil­lakin. Mut­ta sen ver­ran kuin min­un äänestäni riip­puu niin kiitos ei meillä.

    Vapaaseen yhteiskun­taan sen sijaan kyl­lä kuu­luu että niil­lä aloil­la joil­la yrit­tämi­nen on sal­lit­tu, se on sal­lit­tu kaikille tietyt ammat­ti­taito- ym. vaa­timuk­set täyt­täville. Tästä voidaan joil­lakin aloil­la poike­ta, mut­ta sil­loin taas sen sään­nöste­lyn on olta­va avoin­ta ja samaa kaikille.

    Ja kun julki­nen sek­tori ostaa tuot­tei­ta tai palvelui­ta, se tekee val­in­tansa avoimesti, tun­ne­tu­in perustein ja syrjimättä.

Vastaa käyttäjälle työnilona Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.