Lamasta ulos rentoon elämään?

Voi­si­ko lamas­ta nous­ta ren­to jou­ti­laaan yltä­kyl­läi­syy­den yhteis­kun­ta? Kan­nat­tai­si­ko sii­hen pyrkiä?

Talou­den taan­tu­ma muut­taa aina raken­tei­ta. Lamas­ta nousee ylös eri­lai­nen kan­san­ta­lous kuin sii­hen sukel­si. Vii­mek­si savu­piip­pu­teol­li­suus kor­vau­tui pal­jon vaa­ti­vam­mal­la tuo­tan­nol­la, mikä osal­taan aiheut­ti raken­teel­lis­ta työt­tö­myyt­tä, kos­ka teh­tais­ta ulos hei­te­tyis­tä duu­na­reis­ta ei tul­lut it-insinöörejä.

Mel­kein varaa on, että muut­to­lii­ke kau­pun­kei­hin kiih­tyy kuten se kiih­tyi myös vii­me laman alla. Työ­paik­ko­jen suh­teel­li­nen mene­tys on muut­to­tap­pio-Suo­mes­sa suu­rem­paa kuin kas­vu­kes­kuk­sis­sa. Työn­ha­ku vie yleen­sä­kin toden­nä­köi­sem­min pie­nel­tä paik­ka kun­nal­ta suu­rel­le kuin suu­rel­ta pie­nel­le. Tär­kein muut­to­liik­keen vauh­dit­ta­ja on kui­ten­kin se, että talou­del­li­nen epä­var­muus pysäyt­tää asu­mis­väl­jyy­den kas­vun — ei muu­te­ta isom­piin asun­toi­hin — joten kas­vu­kes­kus­ten asun­to­kan­taan mah­tuu enem­män ihmisiä.

Mut­ta voi­si­ko teol­li­suus­mai­den elä­män­muo­to muut­tua muu­ten­kin perus­teel­li­ses­ti? Eihän lama tar­koi­ta, että kau­pas­ta lop­pui­si­vat tava­rat, vaan sitä ettei ylel­li­syy­tem­me tuot­ta­mi­seen tar­vi­ta kaik­kien työ­pa­nos­ta. Entä jos havait­sem­me, että työ­tä yksin­ker­tai­ses­ti tar­vit­see teh­dä vähem­män ja sitä ale­taan teh­dä vähem­män? Oli­si­ko laman jäl­kei­nen Euroop­pa — ja mik­sen myös Ame­rik­ka — vau­raan jou­ti­lai­suu­den yhteis­kun­ta? Elin­ta­som­me yllä­pi­to ei vaa­di lähes­kään näin suur­ta työpanosta.

Näin ei käy itses­tään, sil­lä pie­nem­män työ­pa­nok­sen maa­il­mas­ta tulee suur­työt­tö­myy­den maa­il­ma ilman aktii­vi­sia pää­tök­siä.  Entä jhos haluai­sim­me vau­raa­seen jou­ti­lai­suu­den yhteiskuntaan?

 Kovin suu­rel­le kas­vul­le teol­li­suus­mais­sa ei ole sijaa, kun kehi­tys­mai­o­den elin­ta­so nousee kohis­ten. Mik­si siis emme tyy­tyi­si sii­hen, mitä meil­lä on, ja alkai­si elää ren­toa ja huo­le­ton­ta elämää?

63 thoughts on “Lamasta ulos rentoon elämään?”

  1. Yli­töi­den kan­nus­ta­vuut­ta pitäi­si vähen­tää saman­ai­kai­ses­ti, kun teh­täi­siin työ­nan­ta­jil­le kan­nat­ta­vam­mak­si pal­ka­ta nykyis­tä useam­pi hen­ki­lö teke­mään samaa työ­ko­ko­nai­suut­ta. Seu­rauk­se­na oli­si toden­nä­köi­ses­ti val­tion ja kun­tien vero­tu­lo­jen mer­kit­tä­vä ale­ne­mi­nen, mikä pakot­tai­si val­tiot ja kun­nat kar­si­maan pal­ve­lui­taan koval­la kädellä.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  2. Ren­nos­ti ja huo­let­to­mas­ti työt­tö­mä­nä? Onnis­tu­nee sit­ten kun kaik­ki ener­gia saa­daan aurin­gos­ta eikä se mak­sa lop­pu­käyt­tä­jäl­le mitään. Työn­te­ki­jöik­si konei­ta ja robot­te­ja. Ihmis­työ­tä tar­vi­taan vain suun­nit­te­lu­por­taas­sa. Loput 98 pro­sent­tia työi­käi­sis­tä voi­vat siten elää ren­nos­ti ja huolettomasti.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  3. Tämä jou­ti­lai­suu­den lisää­mi­nen kuu­los­taa erit­täin hyvä­osais­ten kek­si­mäl­tä uto­pial­ta. Ker­ro Osmo miten nyt jo käsit­tä­mät­tö­mis­sä ongel­mis­sa ole­va kun­ta­ta­lous rahoi­te­taan jos ihmi­set vähen­tä­vät työn­te­ko­aan. Sai­raat pitää hoi­taa, lap­sia pitää opet­taa, van­huk­sia ja vam­mai­sia pitää ruok­kia ja pes­tä. Nämä toi­min­nat vaa­ti­vat ihmis­ten työntekoa. 

    En pys­ty ymmär­tä­mään mik­si ihmi­set raa­ta­vat töis­sä pit­kiä viik­ko­ja, jot­ta voi­si­vat kan­taa kotei­hin­sa jat­ku­vas­ti uut­ta rojua. Kotei­hin, jois­sa on tol­kut­to­mas­ti tur­hia neliöi­tä. En käsi­tä, mik­si men­nä toi­sel­le puo­lel­le maa­pal­loa suu­rel­la rahal­la samo­jen ystä­vien kans­sa, joi­ta voi näh­dä naa­pu­ri­kort­te­lin muka­vas­sa ravin­to­las­sa. Hyvään elä­mään ei tar­vi­ta kovin pal­jon rahaa. 

    Ymmär­rän sil­ti mik­si ihmi­set pai­na­vat täy­sil­lä töi­tä. Jot­ta van­huk­set pää­se­vät ves­saan ja itse­tu­hoi­set tei­nit psy­ko­te­ra­pi­aan. Jot­ta työn san­ka­rei­den lap­set voi­vat opis­kel­la yli­opis­tois­sa kehi­tys­maa­tut­ki­mus­ta, nais­tut­ki­mus­ta tai muu­ta yhtä tuottavaa.

    Sit­ten kun hyvin­voin­ti­pal­ve­lut joten­ku­ten toi­mi­vat niin voi­daan puhua työn mää­rän vähen­tä­mi­ses­tä. Sitä ennen se kuu­los­taa hyvä­osais­ten nau­ret­ta­val­ta piipertelyltä.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  4. Jos ihmi­set alkai­si­vat kulut­taa vähem­män, se tar­koit­tai­si myös vähem­män tava­ra­tuo­tan­toa, kuten jo nyt laman aika­na tapah­tuu. Se tie­täi­si kovia raken­ne­muu­tok­sia myös tuo­tan­to­pääs­sä. Monet teh­taat sul­ki­si­vat pysy­väs­ti oven­sa ja ihmi­siä jäi­si yhä enem­män työt­tö­mik­si, jol­loin kulu­tus ale­ni­si yhä enem­män jne. Sete­liel­vy­tys on nime­no­maan sitä, että kulu­tus kiih­tyi­si. Ymmär­tääk­se­ni Osmo on sete­liel­vy­tyk­sen kan­nal­la. Vai ..

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  5. Kyl­lä. Jos kaik­ki muu pysyi­si ennal­laan ja ihmi­set vain lyhen­täi­si­vät omal­la pää­tök­sel­lä työ­ai­kaan­sa, kuhn­ta­ta­lou­den rahoi­tus jou­tui­si ongel­miin. Juu­ri sik­si tuo ren­nos­tie­lä­mi­sen yhteus­kun­ta pitäi­si suu­ni­tel­la. Esi­mer­kik­si vero­tuk­sen pai­nos­pis­tet­tä pisäi­ti sii­re­tää työn verot­ta­mi­ses­ta ympä­ris­tö- ja energiaveroihin.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  6. Voi­si­ko lamas­ta nous­ta ren­to jou­ti­laaan yltä­kyl­läi­syy­den yhteis­kun­ta? Kan­nat­tai­si­ko sii­hen pyrkiä?”

    Kyllä,kyllä, mut­ta… kuin­ka se teh­dään, noin laajemmin.
    Pikem­min­kin uhka­ku­va­na on, että val­tiot val­mis­tau­tu­vat tule­vaan nousu­kau­teen repi­mäl­lä yhteis­kun­nas­ta kai­ken mah­dol­li­sen irti lamaan vedoten.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  7. Odo­tet­tai­siin­ko ensin että se kovas­ti puhut­tu, mai­nos­tet­tu ja toi­vot­tu lama ensin oikeas­ti tulee. Voi­han sitä ennak­koon­kin suun­ni­tel­la ja poh­jus­taa mut­ta kovin toi­vo­rik­kaal­ta tämä jat­ku­va “nykyi­ses­tä” lama­sa­ta puhu­mi­nen vaikuttaa.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  8. Voi olla että olen ymmär­tä­nyt ihan vää­rin, mut­ta var­si­nai­nen fyy­sis­ten hyö­dyk­kei­den tuo­tan­to kulut­ta­nee var­sin pie­nen osan hen­ki­lö­re­surs­seis­ta. Sikä­li suu­rin osa ihmi­sis­tä voi­si olla jou­ti­lai­ta ilman että var­si­nai­ses­ti mitään kon­kreet­tis­ta mene­tet­täi­siin. Kult­tuu­ris­ta­kin suu­ri osa tuo­te­taan epä­kau­pal­li­ses­ti, eli sil­tä­kään osin ei pal­jon hävit­täi­si. Mut­ta kävi­si­kö niin, että kun raha kier­täi­si hitaam­min ja imma­te­ri­aa­li­set mark­ki­nat sur­kas­tui­si­vat, että mark­ki­na-arvot romah­tai­si­vat? Jos näin oli­si, suur­pää­oma ei tule jou­ti­lai­suut­ta hyväksymään.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  9. Vain jot­kut har­vat itse pys­ty­vät päät­tä­mään, että lisää­vät jou­ti­lai­suut­taan. Ora­van­pyö­räs­tä hyp­pää­mi­nen riit­tää yhä uuti­sek­si. Mark­ki­na­voi­mat ohjaa­vat ihmi­siä mak­sa­maan val­ta­via sum­mia tyh­jäs­tä, kun se on sta­tus­ta, mitä on useim­mil­le vaik­ka­pa ton­til­ta näkö­ala vesis­töön tai suu­ren asun­non har­voin käy­tös­sä ole­vat vie­ras­ti­lat. Sel­lai­nen myy, kos­ka mark­ki­nat sii­tä hyö­ty­vät mai­nos­ta­mal­la sen arvostetuksi.

    Jos saa­tai­siin hyö­tyä jou­ti­lai­suu­des­ta, mark­ki­nat mai­nos­tai­si­vat jou­ti­lai­suu­den arvos­te­tuk­si. Näin­hän tapah­tuu ukoi­lu­vä­li­nei­den osal­ta, ulkoi­lu­han on jou­ti­lai­suu­den muo­to, jol­la teh­dään rahaa. Jou­ti­lai­suus käy kui­ten­kin kal­liik­si, jos pitää ostaa jou­ti­lai­suu­den väli­nei­tä kuten useim­mi­le käy. Sii­nä yksi syy, ettei ole varaa lisä­tä jou­tu­lai­suu­den mää­rää. Pit­kä loma­kin ilman mat­kaa vaih­de­taan lyhyeen lomaan, mihin sisäl­tyy kal­lis matka.

    Miten saa­tai­siin mark­ki­nat hyö­ty­mään jou­ti­laam­paan tilaan siir­ty­mi­ses­tä? Olis­ko jokin nol­la­sum­ma­pe­li, jos­sa jou­ti­lai­suu­den kas­vu antai­si tilaa yhä har­vem­mil­le puur­ta­jil­le niin, että mark­ki­nat sii­tä hyö­tyi­si­vät? Lujit­tuu­han puo­lus­tuk­sem­me­kin, jos vähen­ne­tään mies­vah­vuut­ta ja sääs­ty­neil­lä rahoil­la sama­nai­ki­ses­ti kou­lu­te­taan ja varus­te­taan parem­min jäljellejäävät.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  10. Tämän laman syy­nä on asun­to­kupla muu­ta­mas­sa maas­sa ja luot­to­la­ma lähin­nä nois­sa samois­sa mais­sa, jos hiu­kan yksin­ker­tais­te­taan. Suo­men elin­kei­no­ra­ken­teen kans­sa lamal­la on siis hyvin vähän teke­mis­tä eikä tääl­lä mitään kuplia­kaan ole sen parem­min asun­nois­sa kuin mis­sään muussakaan. 

    Sik­si en ymmär­rä, mik­si Suo­men elin­kei­no­ra­ken­ne tai var­sin­kaan talou­den tuki­ja­lat muut­tui­si­vat pal­jon miten­kään. Kun lamas­ta nous­taan ensi vuon­na, Nokian kän­ny­kät tai Wärt­si­län koneet teke­vät kaup­paan­sa — vai mitä tuo­te­ke­hi­tys­tä tääl­lä nyt sit­ten myy­dään­kin — kai sii­nä kuin ennenkin.

    Pape­ri­teol­li­suu­den ilmei­sen väis­tä­mä­tön­tä ala­mä­keä lama hiu­kan jyr­ken­tää, mut­ta kyl­lä “pape­ri­kuplan” puh­kai­su alkoi jo vuo­si, pari sitten.

    En kek­si, miten näis­tä läh­tö­koh­dis­ta siir­ryt­täi­siin jou­ti­lai­suu­den yhteis­kun­taan. Samat mark­ki­noi­den lait jyl­lää kuin ennenkin.

    Muu­ta­mas­sa muus­sa maas­sa on isom­pi remp­pa edes­sä. Se kui­ten­kin kai tar­koit­taa lisää työ­tä eli pitem­piä työ­ai­ko­ja eikä päin vastoin. 

    Jos olen oikein ymmär­tä­nyt työ­ai­ka lyhe­nee kun a) vau­ras­tu­taan ja on (puo­li­sol­la) varaa ottaa osa-aika­työ jos huvit­taa ja/tai b) vah­vat ammat­ti­lii­tot neu­vot­te­le­vat pitem­piä lomia. Jäl­kim­mäi­nen koh­ta b on tie­tys­ti epäi­lyt­tä­vä — ja epä­miel­lyt­tä­vä­kin –jos­sain pii­reis­sä, mut­ta niin se vaan on, kun ver­ra­taan mai­ta, nii­den ammat­ti­liit­to­ja ja lomien pituuk­sia. Muis­ta meka­nis­meis­ta en ole kuul­lut — vaik­ka var­maan nii­tä onkin.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  11. Osmon pitäi­si nyt selit­tää, mitä ihmi­set teki­si­vät joutilaisuudessaan?

    Mil­lai­sia aja­tuk­sia he ajat­te­li­si­vat? Mitä tun­tei­ta he tun­ti­si­vat? Mikä oli­si heil­le hei­dän ole­mas­sao­lon­sa ja elä­män­sä tarkoitus?

    Osmol­le itsel­leen asia oli­si tie­tys­ti yksin­ker­tai­nen. Hän vain pää punai­se­na pahek­sui­si kos­mi­sia epä­oi­keu­den­mu­kai­suuk­sia, suun­nit­te­li­si uusia kiel­to­ja ja mää­räyk­siä, kulut­tai­si tie­dos­ta­vien tai­tei­li­joit­ten per­for­mans­se­ja, jne jne.

    Mut­ta entäs me muut?

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  12. Mitä se Cati­li­na oikein sönk­kää? Gal­lup­pien mukaan yksi nyky­ajan pahim­mis­ta ongel­mis­ta on että ihmi­set koke­vat ettei heil­lä ole tar­peek­si vapaa-aikaa. Sil­le löy­tyy aina käyt­töä, erit­täin har­va täs­sä maas­sa elää teh­däk­seen työ­tä vaan pikem­min­kin tekee työ­tä elääk­seen. Vapaa-ajan lisää­mi­nen on itses­tään­sel­väs­ti 100% hyvä asia.

    Ainoa kysy­mys on se suu­ri vas­taa­ma­ton, eli mil­lä tavoin se saa­vu­te­taan ilman että yhteis­kun­ta romahtaa.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  13. Minus­ta se tapah­tuu väis­tä­mät­tä. Sas­ka Saa­ri­kos­ki kiteyt­ti glo­ba­li­saa­tion jos­kus Hesa­ris­sa niin, että kehi­tys­mai­den ihmi­sil­lä on pal­jon aikaa ja vähän rahaa ja teol­li­suus­mai­den ihmi­sil­lä pal­jon rahaa ja vähän aikaa. Glo­ba­li­saa­tios­sa teol­li­suus­maat anta­vat kehiu­tys­mail­la rahaa ja kehi­tys­maat teol­li­suus­mai­den ihmi­sil­le aikaa. Työn siir­ty­mi­nen kehi­tys­mai­hin ei las­ke vaan nos­taa kulu­tus­ta­soam­me, mut­ta vähen­tää vält­tä­mät­tö­män työn mää­rää teollisuusmaissa.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  14. Cati­li­na kysyy, että mitä ihmi­set sit­ten teki­si­vät vapaa-ajal­laan? Bert­nard Rus­sell ehdot­ti filo­so­fioin­tia ja sha­kin­pe­luu­ta, moder­ni ver­sio voi­si olla vaik­ka blo­giss­sa höpöttäminen.

    Kysy­mys on kui­ten­kin van­ha ja aiheel­li­nen­kin. Puri­taa­ni­pii­rit tapa­si­vat julis­taa että piru löy­tää töi­tä toi­met­to­mil­le käsil­le, eikä ihan syyt­tä. Joten­kin kui­ten­kin olem­me sel­vin­neet rajus­ti lisään­ty­nees­tä vapaa-ajasta.

    Mie­len­kiin­toi­nen asia jon­ka opin taan­noin radio-ohjel­ma­ta on että vuo­si­lo­man ajoi­vat läpi työ­nan­ta­jat. Logiik­ka oli ter­veys­syyt, aja­tel­tiin että työ­kun­to edel­lyt­tää ter­veys­lo­maa. Ehkä täl­lai­nen muu­tos voi­si taas tul­la sil­tä puo­lel­ta, var­sin­kin yhä yleis­ty­väs­sä tie­to­työs­sä tuot­ta­vuu­den mit­taa­mi­nen on han­ka­laa ja se onko sil­lä mitään sel­vää suh­det­ta käy­tet­tyyn työ­ai­kaan epä­sel­vää. Ihmi­set stres­saan­tu­vat, kun pitää osoit­taa tehok­kuu­teen­sa hys­tee­ri­sel­lä puu­has­te­lul­la, ja täl­lä on luul­ta­vas­ti nega­tii­vi­sia tuottavuusvaikutuksia.

    Jos men­nään­kin yhä enem­män sii­hen suun­taan, että seu­ra­taan toi­mi­vuut­ta ja tulok­sel­li­suut­ta, ei kel­loa? Jot­kut tut­ki­jat ovat sitä miel­tä että toi­mis­to­työn­te­ki­jä tekee tuot­ta­vaa työ­tä vähän rei­lu kak­si tun­tia päi­väs­sä ja minus­ta tuo­kin on ylä­kant­tiin. Mik­sei sit­ten teh­täi­si töi­tä kun­nol­la vähän vähem­män aikaa?

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  15. Itse oli­sin val­mis puo­lit­ta­maan ihmis­ten kes­ki­ver­ron työ­ajan, vaik­ka se tar­koit­tai­si että
    * uusia mat­ka­pu­he­lin­mal­le­ja jul­kais­tai­siin nykyis­tä puol­ta harvemmin
    * inter­ne­tyh­teyk­sien nopeu­den kas­vu hidastuisi
    * Ilta­leh­teä (ja sano­mia) jul­kais­tai­siin vain tiis­tai­sin ja per­jan­tai­sin (tai mie­lui­ten ei ollenkaan 😉

    Nykyi­nen (eri­to­ten suo­ma­lai­nen) työ­kult­tuu­ri on kovin teho­ton. Kel­lo­kort­ti 8–16 työ­ai­ka lähin­nä tasa­päis­tää ja tur­rut­taa mie­len, mikä on huo­mat­tu eri­to­ten moder­neis­sa it-fir­mois­sa mis­sä usein tar­jo­taan liu­ku­vam­paa työs­ken­te­ly­mah­dol­li­suut­ta halu­tes­sa jopa etänä.

    Mm. Google on huo­man­nut että työn­te­ki­jät työs­ken­te­le­vät parem­min kun hei­tä ei vain ohja­ta huo­neen nurk­kaan “cubicleen” istu­maan koneen eteen 8 tun­nik­si päi­väs­sä kuten nyky­ään niin vali­tet­ta­van usein on tapana. 

    Work smart, not hard”

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  16. Osmo kir­joit­ti:

    kehi­tys­mai­den ihmi­sil­lä on pal­jon aikaa ja vähän rahaa ja teol­li­suus­mai­den ihmi­sil­lä pal­jon rahaa ja vähän aikaa. Glo­ba­li­saa­tios­sa teol­li­suus­maat anta­vat kehiu­tys­mail­la rahaa ja kehi­tys­maat teol­li­suus­mai­den ihmi­sil­le aikaa. Työn siir­ty­mi­nen kehi­tys­mai­hin ei las­ke vaan nos­taa kulu­tus­ta­soam­me, mut­ta vähen­tää vält­tä­mät­tö­män työn mää­rää teollisuusmaissa”

    Hyvä point­ti, jota monet “vasem­mis­to­ä­ly­mys­tön” edus­ta­jat eivät yleen­sä tun­nu tajua­van vas­tus­taes­saan työ­paik­ko­jen siir­ty­mis­tä kehi­tys­mai­hin. Työn vie­mi­nen kehi­tys­mai­hin näh­dään lähin­nä riis­to­na, vaik­ka todel­li­suu­des­sa se väis­tä­mät­tä paran­taa koh­de­mai­den elin­ta­soa sekä välit­tö­mäs­ti että pit­käl­lä aika­vä­lil­lä. Koti­maas­sa saat­taa aiheu­tua raken­teel­li­sia ongel­mia lyhyel­lä aika­vä­lil­lä, mut­ta jos asiat hoi­de­taan hyvin, ongel­mis­ta ei muo­dos­tu suu­ria ja ne kor­jaan­tu­vat ajan kuluessa.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  17. Voi­si­ko lamas­ta nous­ta ren­to jou­ti­laaan yltä­kyl­läi­syy­den yhteis­kun­ta? Kan­nat­tai­si­ko sii­hen pyrkiä?”

    Riip­puu mitä yltä­kyl­läi­syy­del­lä tar­koi­te­taan. Mate­ri­aa­li­nen yltä­kyl­läi­syys ei tie­ten­kään sovi jou­ti­lai­suu­den kans­sa yhteen. Jou­ti­laa­seen yhteis­kun­taan ei kan­nat­taa pyr­kiä. Nii­den jot­ka jou­ti­lai­suut­ta arvos­ta­vat kan­nat­taa pyr­kiä sii­hen omas­sa elä­mäs­sään. Me emme tar­vit­se mitään yhtä oike­aa elä­män­ta­paa vaan yhteis­kun­nan, jos­sa jokai­nen saa itse valita.

    ps. Nykyis­tä elin­ta­soam­me ei voi yllä­pi­tää teke­mäl­lä vähem­män töi­tä. Elin­ta­son ja työn mää­rän sitoo toi­siin­sa tuot­ta­vuus. Ainoas­taan tuot­ta­vuu­den nousu mah­dol­lis­taa saman elin­ta­son pie­nem­mäl­lä työn määrällä.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  18. Uskoak­se­ni Cati­li­nan kysy­mys on mer­kit­tä­väm­pi kuin useim­mat vapaa-ajan lisää­mis­tä kan­nat­ta­vat ymmär­tä­vät (pel­kään, että itse kuu­lun tuo­hon jouk­koon, joka ei oikein ymmär­rä lisään­ty­vän vapaa-ajan ongel­mien suu­ruut­ta). Työ kun on monel­le ihmi­sel­le yllät­tä­vän tär­keä sosi­aa­li­nen hen­ki­rei­kä, tär­keä minä­ku­van ja tar­peel­li­suu­den tun­teen luo­ja ja tär­keä syr­jäy­ty­mi­sen estäjä. 

    Pitäis­kö poh­tia jotain meka­nis­mia, jol­la voi­tai­siin ohja­ta työ­ajan vähe­ne­mi­nen niil­le, joil­la oli­si jotain “jär­ke­vää” teke­mis­tä töi­den sijaan? Jär­ke­vä on sitaa­teis­sa kos­ka tuo jär­ke­vyys on väki­sin sub­jek­tii­vis­ta. Itse näki­sin täs­sä yhtey­des­sä jär­ke­vä­nä esi­mer­kik­si kol­man­nen sek­to­rin toi­min­nan, aktii­vi­sen harrastus/kilpailutoiminnan ja pien­ten las­ten kans­sa ajan viet­tä­mi­sen. Voi­si­ko val­tio esi­mer­kik­si vel­voit­taa työ­nan­ta­jat anta­maan jär­ke­vik­si kat­sot­tui­hin tar­koi­tuk­siin pal­ka­ton­ta vapaa-aikaa (tai jopa tukea talou­del­li­ses­ti)? Päi­vä vii­kos­sa vas­tai­si 20% työn mää­rän vähe­ne­mis­tä, päi­vä kuu­kau­des­sa 5%.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  19. Tcrown kir­joit­ti:

    Työ kun on monel­le ihmi­sel­le yllät­tä­vän tär­keä sosi­aa­li­nen hen­ki­rei­kä, tär­keä minä­ku­van ja tar­peel­li­suu­den tun­teen luo­ja ja tär­keä syr­jäy­ty­mi­sen estäjä”

    Ota huo­mioon, että mai­nit­se­ma­si joh­tuu pit­käl­ti juu­ri sii­tä, että nyky-yhteis­kun­ta on työ­tä koros­ta­va ja val­tao­sa ihmi­sis­tä pai­naa duu­nia 5 päi­vää vii­kos­sa 8h päi­väs­sä. Jos kes­ki­mää­räis­tä työ­ai­kaa saa­tai­siin oikeas­ti oleel­li­ses­ti vähen­net­tyä, uskon, että pidem­mäl­lä aika­vä­lil­lä syn­tyi­si enem­män vaih­toeh­toi­sia tapo­ja käyt­tää aikaa. Tai tapo­ja­han sinän­sä on ole­mas­sa vaik­ka kuin­ka pal­jon, mut­ta jos kaik­kii muut ovat töis­sä, jää sosi­aa­li­nen elä­mä mel­ko vähäi­sek­si, jos ei itse käy töissä. 

    Syr­jäy­ty­mi­sen koke­mus­han syn­tyy nime­no­maan sii­tä, ettei itse tee jotain mitä val­tao­sa muis­ta tekee. Jos val­tao­sa ihmi­sis­tä ei enää pai­nai­si duu­nia 40h/viikko, luu­li­sin, että tämä syr­jäy­ty­mi­sen koke­mus pienenisi.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  20. Kyl­lä­pä minä veik­kaan että lisään­ty­nyt­tä vapaa-aikaa käy­tet­täi­siin useim­mis­sa tapauk­sis­sa juo­pot­te­luun. Täs­sä maas­sa työt­tä­mät juo­vat eni­ten vaik­ka nime­no­maan heil­lä pitäi­si olla aikaa toteut­taa itse­ään eikä tar­vet­ta nol­la­ta stressiä.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  21. tcrow­nin idea sii­tä, että vapaa-ajan lisää­mi­nen pitäi­si koh­dis­tua nii­hin, jot­ka sii­tä oikeas­ti hyö­tyi­si­vät (sitä oikeas­ti haluai­si­vat) on erit­täin hyvä.

    Työ­nan­ta­jia ei kui­ten­kaan voi­da vel­voit­taa anta­maan pal­ka­ton­ta vapaa­ta tai talou­del­li­ses­ti tuet­tua vapaa­ta, kos­ka tämä vain lisää työl­lis­tä­mi­sen kus­tan­nuk­sia sil­lä seu­rauk­sel­la, että nii­den­kin palk­ka las­kee, jot­ka eivät halua käyt­tää näi­tä “oikeuk­sia”. Paras­ta on vain sal­lia mah­dol­li­sim­man vapaa pai­kal­li­nen sopi­mi­nen työ­nan­ta­jan ja työn­te­ki­jän välil­lä, eli pois­taa työ­so­pi­muk­sen yleis­si­to­vuus, ammat­ti­liit­to­jen muut­kin eri­tyi­soi­keu­det ja lopet­taa val­tion puut­tu­mi­nen ihmis­ten vapaa­eh­toi­ses­ti teke­miin sopimuksiin.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  22. Yhteis­kun­ta kun muut­tuu näin, niin työn niuk­kuus pitää jakaa tasem­min kai­kil­le kan­sa­lais­pal­kan avulla.

    Vero­tuk­ses­sa pitää siir­tyä laa­jen­net­tuu Tobi­nin veroon. Itsea­sias­sa kaik­ki muu vero­tus pait­si joi­ta­kin ohjaa­via hait­ta- ja ympä­ris­tö­ve­ro­ja lukuu­not­ta­mat­ta pitäi­si lopettaa.

    Mitä hyö­ty­jä?
    Vero­tus voi­daan dele­goi­da auto­maat­ti­sek­si ja ano­nyy­mik­si pan­keil­le, kai­kes­ta raha­lii­ken­tees­tä läh­tee joku pro­mil­le val­tion kassaan.

    Kun vero­te­taan raha­lii­ken­net­tä vero­poh­ja laa­je­nee jär­jet­tö­mäs­ti ja voi­daan tosi­aan pro­sen­tit pai­naa prommilleiksi.

    Kun vero­tus las­ke­taan pro­mil­leis­sa joka rahan­vaih­to­ta­pah­tu­mas­sa, ei kukaan viit­si enää yrit­tää kier­tää veroja.

    Hil­lit­see jär­je­tön­tä finans­si­kei­not­te­lu­kupla­ta­lout­ta, jos­sa liik­kuu suu­rim­mat raha­mää­rät ja rahan ees­taas siir­to­jen mää­rä voi olla huomattava.

    Har­maa ja rikol­li­nen raha saa­daan pää­osin vero­tuk­sen pii­riin. Jos ei saa­da kiin­ni, niin ainas­kin verotettua 🙂

    Ruo­hon­juu­ri­ba­saa­ri­ka­pi­ta­lis­mi räjäh­tää kas­vuun. Luku­tai­do­ton­kin osaa käy­dä kaup­paa, osta hal­val­la, myy kal­liim­mal­la. Byro­kra­tia tavan arki­päi­vän kau­pan­käyn­nis­sä voi­daan pai­naa koh­ti nol­laa. Tie­tys­ti tuo­te­tur­val­li­suus ja kulut­ta­ja­suo­jat aset­ta­vat hiu­kan rajoitteita.

    Käteis­lii­ken­ne voi­dan teh­dä hiu­kan kal­liim­mak­si. Rahan nos­tos­ta meni­si tuplas­ti pro­mil­le­ja ja kätei­sen palau­tuk­ses­ta pank­kiin ext­ra palkkion.

    Suu­ri osa val­tion vero­by­ro­kra­tias­ta voi­daan pur­kaa, hait­ta- ja ympä­ris­tö­ve­ro­ja hoi­ta­maan ei tar­vit­se kuin mur­to-osan siitä.

    Kan­sa­lais­palk­ka rahoi­te­taan tämän sys­tee­min avul­la. Työs­sä­käy­vien palk­kaa pudo­te­taan kan­sa­lais­pal­kan mää­rä ja kier­rä­te­tään takai­sin kan­sa­lais­pal­kan kautta. 

    Näin meil­lä oli­si yksi rahan­ve­ro ja sitä ruu­via sää­tä­mäl­lä voi sää­tää verotuloja.

    Eiks oo hie­noo :O

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  23. kehi­tys­mai­den ihmi­sil­lä on pal­jon aikaa ja vähän rahaa ja teol­li­suus­mai­den ihmi­sil­lä pal­jon rahaa ja vähän aikaa.

    Ettei nyt oli­si vähän ste­reo­tyy­pit­te­lyn makua? Kehi­tys­mais­sa pal­jon aikaa on ruti­köy­hil­lä (ne alle dol­la­rin tie­naa­vat) ja heil­lä­kin vain satun­nai­ses­ti. Vaki­tuis­ta työ­tä teke­vät tai­ta­vat sen sijaan teh­dä sään­nön­mu­kai­ses­ti pidem­pää päi­vää teh­tais­sa, maa­ti­loil­la, kau­pus­te­li­joi­na. Jokai­ses­sa hom­mas­sa. Ylem­pi kes­ki­luok­ka voi olla erikseen.

    Mikä kehi­tys­mais­sa oikeas­ti puut­tuu on tuot­ta­vam­man työn väli­neet: koneet, ins­ti­tuu­tiot, tai­dot jne. Sik­si he jou­tu­vat sitä pit­kää päi­vää tekemäänkin.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  24. Google:lla on ohjel­mis­to­ke­hit­tä­jil­le pal­kal­li­nen per­jan­tai­päi­vä, jol­loin akti­vi­tee­tin tulee olla jotain ohjel­mis­to­ke­hit­tä­mi­seen liit­ty­vää, mut­ta jon­ka ei tar­vit­se liit­tyä Googleen mil­lään tavalla. 

    Mie­les­tä­ni tämän­kal­tai­nen “vapaa­päi­vä” tuli­si olla mah­dol­li­sim­man mones­sa pai­kas­sa, jot­ta voi tuu­let­taa omia aja­tuk­si­aan omas­ta työs­tä. Veik­kaan, että googlen per­jan­tai­päi­vä syn­nyt­tää enem­män uusia tapo­ja ja busi­ness- ideoi­ta kuin jos per­jan­tai oli­si nor­maa­li työpäivä. 

    Mie­les­tä­ni uudet ideat ja nii­den toteu­tus vie­vät ihmis­tä eteen­päin. (Jäte­tään filo­so­fi­set poh­din­nat sii­tä, että mikä on suun­ta eteenpäin 🙂
    Ideoi­den ei tar­vit­se olla kau­pal­li­sia, mut­ta väis­tä­mät­tä, jos poh­tii ei-kau­pal­li­sia ideoi­ta niin se tukee kau­pal­lis­ten ideoi­den raken­ta­mis­pro­ses­sia, kos­ka se edis­tää loo­gis­ta päät­te­ly­ky­kyä, asioi­den omak­su­mis­ta ja ymmärtämistä. 

    On kuvi­tel­maa, että ideoi­den raken­ta­jien ja toteut­ta­jien tuli­si olla joten­kin eri­tyi­sen älyk­käi­tä tai lah­jak­kai­ta. Lap­set ja nuo­ret ovat täs­sä lah­jak­kaam­pia kuin joh­ta­jat ja yli­opis­ton tutkijat.

    On joten­kin jän­nä, että idean kek­si­mi­nen ja toteut­ta­mi­nen miel­le­tään työ­elä­mäs­sä vain har­vo­jen her­kuk­si, vaik­ka todel­li­suu­des­sa lähes kaik­ki sitä teke­vät. Pos­ti­ja­ka­ja­kin var­mas­ti on tyy­ty­väi­nen kek­sies­sään tehok­kaam­man rei­tin jakaa pos­tit samal­la työ­mää­räl­lä. Työ­pai­koil­la usein ei mil­lään taval­la huo­mioi­da työn­te­ki­jöi­den uusia aja­tuk­sia hoi­taa asioi­ta vaan jat­ke­taan tutul­la ja tur­val­li­sel­la toi­min­ta­ta­val­la. Tämä on var­mas­ti yksi suu­rim­mis­ta syis­tä sii­hen mik­si työ­pai­koil­la ei viih­dy­tä ja siir­ry­tään nopeam­min elä­ke­put­keen ja pyri­tään teke­mään lyhyem­pää päivää. 

    Työn­te­koon tuli­si kan­nus­taa teke­mäl­lä sii­tä muka­vam­paa eikä tyy­tyä sii­hen, että työ on aina enem­män tai vähem­män kur­jaa ja paras­ta mitä on niin pyri­tään Osmon tavoin vähen­tä­mään tuo­ta kurjuutta.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  25. Hoo­Foo: Työ ei ole niuk­kaa. Sii­tä ei ole pulaa niin kau­an kuin ihmis­ten haluil­la ja tar­peil­la ei ole rajaa.

    Tobi­nin veroon ei pidä siir­tyä mis­sään nimes­sä. Se hei­ken­tää huo­mat­ta­vas­ti resurs­sien allo­koi­tu­mis­ta tehok­kaim­paan käyttöön.

    Paras vero­tus­rat­kai­su oli­si ulkois­hait­to­jen verot­ta­mi­nen + tasa­ve­ro kai­kel­le tulol­le ilman mitään vero­vä­hen­nyk­siä. (Tähän voi sit­ten yhdis­tää kan­sa­lais­palk­kaa, nega­tii­vis­ta tulo­ve­roa, tai jon­kun kokoi­sen vapaan vähen­ny­soi­keu­den, joka tulee kai­kil­le yhtä suu­re­na. esim. 40k)

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  26. Jos kes­ki­mää­räis­tä työ­ai­kaa saa­tai­siin oikeas­ti oleel­li­ses­ti vähen­net­tyä, uskon, että pidem­mäl­lä aika­vä­lil­lä syn­tyi­si enem­män vaih­toeh­toi­sia tapo­ja käyt­tää aikaa.”

    Ihmi­sil­lä on täl­lä het­kel­lä his­to­rial­li­sen pal­jon vapaa-aikaa, jon­ka ohjel­maa ei rajoi­ta köy­hyys. Joka arki-ilta usei­ta tun­te­ja. Täs­tä val­tao­sa käy­te­tään tv:n kat­se­luun. Jos työ­ai­ka lyhe­ni­si tun­nil­la, mik­si olet­tai­sim­me, että tuo lisä­ai­ka meni­si mihin­kään muu­hun kuin tv:n / alko­ho­lin kulu­tuk­seen, kun nykyi­nen­kään vapaa-aika ei mene? En oikein osaa uskoa, että taval­li­nen ihmi­nen ilman ulkoi­sia kannusteita/pakotteita pää­see kovin hel­pos­ti koti­soh­val­ta ylös.

    Art­tu­ri, mikää nois­ta esit­tä­mis­tä­si nykyi­sis­tä “ongel­mis­ta” ei rajoi­ta täl­lä het­kel­lä yksit­täi­sen työn­te­ki­jän työ­ajan lyhen­tä­mis­tä. Työ­nan­ta­ja inves­toi työn­te­ki­jään (muu­ta­kin kuin palk­kaa, kuten kou­lu­tus­ta, lait­teis­toa jne.), joten halu­aa inves­toin­nis­taan mak­si­mi­tuo­ton. Seu­rauk­se­na on, että työ­nan­ta­ja mie­lel­lään tar­jo­aa joko täy­si­päi­väis­tä työ­tä tai ei työ­tä ollen­kaan. Useim­pien kun kui­ten­kin pitää jotain työ­tä teh­dä, niin tämän pelin tasa­pai­no löy­tyy täy­si­päi­väi­ses­tä työs­tä. lyhyem­pään työ­ai­kaan pääs­tään vain työn­te­ki­jöi­den kol­lek­tii­vi­sel­la sopi­mi­sel­la (a.k.a. val­tion pakot­ta­mi­nen tai ay-liik­keen teke­mä sopi­mus). Useat tun­te­ma­ni ihmi­set ovat yrit­tä­neet neu­vo­tel­la lyhyem­pää työ­ai­kaa, lähes poik­keuk­set­ta huo­nol­la menes­tyk­sel­lä. Sopi­mus­va­pau­den puut­tees­ta kukaan ei ole valit­ta­nut, työ­nan­ta­jan halut­to­muu­des­ta kylläkin.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  27. Työ­ajan lyhen­tä­mi­seen sopi­via kei­no­ja on jo nyt käy­tös­sä. Ensim­mäi­se­nä mie­leen tulee free­lance-työ, jos­sa toi­mi­taan yrit­tä­jä­nä. Free-toi­mit­ta­ja esim. pää­see vapaa­na parem­mil­le ansioil­le kuin kuu­kausi­palk­kai­se­na, mikä mah­dol­lis­taa työ­ajan lyhen­tä­mi­sen. Oma työ­ai­ka on täy­sin omas­sa hal­lin­nas­sa ja työ­tä mita­taan vain tulok­si­na, ei aika­na. Tun­tu­ma­ni on, että free­lance-työ onkin yleis­ty­nyt vii­me vuosina. 

    Freek­kui­lun var­jo­puo­li on yri­tys­ris­ki, joka ajaa haa­li­maan hie­man lii­kaa töi­tä. Täs­tä voi­tai­siin pääs­tä perus­tu­lol­la. Tosia­sia kui­ten­kin on, että aina on nii­tä, jot­ka eivät pär­jää kil­pai­lus­sa. Ehkä hei­dän pitäi­si vaih­taa alaa.

    Toi­nen hyvä esi­merk­ki työ­ajan lyhen­tä­mi­sen väli­neis­tä on opet­ta­jien oma­laa­tui­nen työ­so­pi­mus, eten­kin aineen­opet­ta­jien. Sii­nä­hän työ­tä mita­taan pidet­tyi­nä kurs­sei­na, eli palk­ka tulee tie­tyn­lai­sen tulok­sen mukaan, ei niin­kään ajan. Ei ole väliä, onko opet­ta­ja kou­lul­la päi­vit­täin 8–16, jos hänen tun­tin­sa tule­vat pidetyiksi.

    Isom­mis­sa kou­luis­sa opet­ta­jat voi­vat myös san­gen hyvin vali­ta, teke­vät­kö yli­tun­te­ja vai aivan mini­mi­mää­rää, kos­ka työ­tä jae­taan kol­le­go­jen kes­ken. Myös sii­hen, miten omat tun­nit sijoit­tu­vat koko vuo­den luku­jär­jes­tyk­seen voi mones­ti vai­kut­taa. Esim. osa-aikae­lä­ke­läi­set teke­vät yleen­sä täyt­tä päi­vää jois­sain jak­sois­sa ja sit­ten lomai­le­vat muis­sa jak­sois­sa. Reh­to­ril­le pää­asia on se, että koko­nai­suus saa­daan toimivaksi.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  28. tcrown kir­joit­ti:

    Ihmi­sil­lä on täl­lä het­kel­lä his­to­rial­li­sen pal­jon vapaa-aikaa, jon­ka ohjel­maa ei rajoi­ta köy­hyys. Joka arki-ilta usei­ta tun­te­ja. Täs­tä val­tao­sa käy­te­tään tv:n kat­se­luun. Jos työ­ai­ka lyhe­ni­si tun­nil­la, mik­si olet­tai­sim­me, että tuo lisä­ai­ka meni­si mihin­kään muu­hun kuin tv:n / alko­ho­lin kulu­tuk­seen, kun nykyi­nen­kään vapaa-aika ei mene? En oikein osaa uskoa, että taval­li­nen ihmi­nen ilman ulkoi­sia kannusteita/pakotteita pää­see kovin hel­pos­ti koti­soh­val­ta ylös”

    Tuo on ihan tot­ta kyl­lä. Tar­vit­tai­siin suu­rem­man luo­kan kult­tuu­rin muu­tos. Täl­lä het­kel­lä useim­mat ihmi­set kui­ten­kin käy­tän­nös­sä elä­vät mel­ko sään­nöl­lis­tä elä­mää, jos­sa päi­vät ollaan töis­sä ja illat koto­na. Täl­löin niil­le, joil­la on päi­väl­lä vapaa­ta, puu­ha­va­li­koi­ma jää mel­ko sup­peak­si. Hyö­ty arjel­le sat­tu­vas­ta vapaa­päi­väs­tä on huo­mat­ta­vas­ti pie­nem­pi, kuin vii­kon­lo­pul­le. Kyl­lä­hän useim­pien ihmis­ten vii­kon­lo­put kulu­vat käsit­tääk­se­ni sosi­aa­li­sem­mis­sa mer­keis­sä kuin arki-illat. Kyse on juu­ri sii­tä, että vii­kon­lop­pui­sin on pal­jon mui­ta­kin vapaal­la. Eli jot­ta työ­ajan lyhen­ty­mi­ses­tä saa­tai­siin irti suu­rin hyö­ty, se pitäi­si saa­da koh­den­net­tua siten, että vapaat sat­tu­vat mah­dol­li­sim­man monel­le samaan aikaan. 

    Tuli vähän tuol­lai­se­na aja­tuk­sen­vir­ta­na edel­li­nen. Point­ti on, että uskon jou­ti­lai­suu­den aiheut­ta­man syr­jäy­ty­mi­sen koke­muk­sen aiheu­tu­van lähin­nä yhteis­kun­nas­sa val­lit­se­vas­ta ilma­pii­ris­tä ja sii­tä, että jou­ti­lai­uus on nor­mien vas­tais­ta. En kui­ten­kaan usko, ettei tätä tilan­net­ta voi muut­taa pit­käl­lä aika­vä­lil­lä. Ja uskoi­sin myös, että työn tuo­ma sisäl­tö oli­si eri­lai­ses­sa maa­il­man­ti­las­sa mah­dol­lis­ta kor­va­ta muul­la sisällöllä.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  29. tcrown: No siis eikös ammat­ti­lii­tot sovi aina­kin palk­ko­jen nos­ta­mi­ses­ta ja minimipalkasta?

    Työ­nan­ta­ja todel­la­kin inves­toi työn­te­ki­jään­sä ja halu­aa täl­le inves­toin­nil­le mah­dol­li­sim­man hyvän tuo­ton. Työn­te­ki­jä voi tar­jo­ta tämän tuo­ton joko teke­mäl­lä mak­si­mi­pal­kal­la mak­si­mi­pit­kää päi­vää tai sit­ten pie­nem­mäl­lä pal­kal­la lyhyem­pää päi­vää. (Tämä tar­koit­taa siis suh­teel­li­ses­ti pie­nem­mäl­lä pal­kal­la, eli kun esim. työ­ai­ka lyhe­nee 20 % palk­ka tip­puu 30%)

    Tähän ei tar­vi­ta mitään kol­lek­tii­vis­ta sopi­mis­ta. Jos työn­te­ki­jä tekee lyhyem­män työ­ajan tar­joa­mi­sen työ­nan­ta­jal­le hou­kut­te­le­vak­si, niin ne työ­nan­ta­jat, jot­ka mah­dol­lis­ta­vat tämän pär­jää­vät kil­pai­lus­sa mui­ta työ­nan­ta­jia paremmin.

    Veik­kaan siis, että tun­te­ma­si ihmi­set eivät ole tar­jon­neet työ­nan­ta­jal­leen riit­tä­vän hyvää sopimusta.

    Useim­pien kun kui­ten­kin pitää jotain työ­tä teh­dä, niin tämän pelin tasa­pai­no löy­tyy täy­si­päi­väi­ses­tä työstä.”

    Sinul­la on kyl­lä aina niin omi­tui­sia käsi­tyk­siä markkinoista…

    Täl­lä perus­teel­la voi­si var­maan väit­tää, että kau­pas­ta­kin pitää ostaa ker­ral­la ruo­kaa 5 tuhan­nel­la eurol­la, kos­ka kaup­pa halu­aa tie­tys­ti myy­dä mah­dol­li­sim­man pal­jon ruo­kaa per asia­kas­käyn­ti ja asiak­kaan on pak­ko syödä.

    Rogue: “Tar­vit­tai­siin suu­rem­man luo­kan kult­tuu­rin muutos.”

    Hai­kai­let­ko Kult­tuu­ri­val­lan­ku­mouk­sen perään vai? Kor­vaan kals­kah­taa aina, kun kult­tuu­ria pide­tään jonain asia­na, jota voi­daan tai pitäi­si muut­taa. Vähän sama, kun sanoi­si, että meil­lä ei ole riit­tä­vän hyviä kan­sa­lai­sia ja kun vaan saa­daan parem­pia, niin kyl­lä sit­ten pyyh­kii hyvin.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  30. Art­tu­ri Björk kirjoitti:

    Hai­kai­let­ko Kult­tuu­ri­val­lan­ku­mouk­sen perään vai? Kor­vaan kals­kah­taa aina, kun kult­tuu­ria pide­tään jonain asia­na, jota voi­daan tai pitäi­si muut­taa. Vähän sama, kun sanoi­si, että meil­lä ei ole riit­tä­vän hyviä kan­sa­lai­sia ja kun vaan saa­daan parem­pia, niin kyl­lä sit­ten pyyh­kii hyvin”

    Käsi­tit hie­man vää­rin. Käy­tin “kult­tuu­ria” täs­sä yhtey­des­sä lähin­nä kuvaa­maan ihmis­ten tapaa suh­tau­tua työn­te­koon tai teke­mät­tö­myy­teen. En siis hai­kai­le min­kään val­lan­ku­mouk­sen perään tai vält­tä­mät­tä edes ole sitä miel­tä, että nykymenoa/kulttuuria “pitäi­si” muut­taa. Sitä miel­tä olen kyl­lä, että sitä voi­daan muut­taa, jos riit­tä­vän moni halu­aa. Itse toki haluai­sin, että yhteis­kun­ta muut­tui­si enem­män sel­lai­sek­si, jos­sa itsen­sä voi­si kokea eheäk­si muu­ten­kin kuin pais­ki­mal­la töi­tä mak­si­mi­tun­nit. Mut­ta tämä on vain oma pre­fe­rens­si­ni, en väi­tä sen ole­van vält­tä­mät­tä yhteis­kun­nan kan­nal­ta opti­maa­li­nen kehi­tys. En tosin ole lain­kaan var­ma, että nykyi­nen äärim­mäi­sen työ­tä koros­ta­va yhteis­kun­ta­kaan oli­si kes­ki­mää­räi­sen hyvin­voin­nin kan­nal­ta optimaalinen.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  31. Syl­ves­te­ri kir­joit­ti 16.2.2009 kel­lo 10:51 Kyl­lä­pä minä veik­kaan että lisään­ty­nyt­tä vapaa-aikaa käy­tet­täi­siin useim­mis­sa tapauk­sis­sa juo­pot­te­luun. Täs­sä maas­sa työt­tä­mät juo­vat eni­ten vaik­ka nime­no­maan heil­lä pitäi­si olla aikaa toteut­taa itse­ään eikä tar­vet­ta nol­la­ta stressiä.

    Niin­kö? Alka­vat­ko useim­mat ihmi­set eläk­keel­le jää­ty­ään juopotella?

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  32. Ihan hyvä point­ti, että työ­nan­ta­jan sijoi­tuk­sen tuot­to saa­daan para­ne­maan alem­mal­la pal­kal­la. En ollut aja­tel­lut tuo­ta. Pelk­kä tuot­to ei kui­ten­kaan rii­tä täs­sä ana­lyy­sis­sä. Palaan asi­aan alempana.

    Sinul­la on kyl­lä aina niin omi­tui­sia käsi­tyk­siä markkinoista…”

    No, minun käsi­tyk­se­ni työ­mark­ki­nois­ta perus­tu­vat use­aan työ­paik­kaan ja vie­lä useam­paan työn­ha­ku­ker­taan. Jos koet työ­pai­kan hake­mi­sen ja vaih­ta­mi­sen yhtä vai­vat­to­mak­si kuin pää­tök­sen­teon sen suh­teen mis­tä kau­pas­ta haet lei­pä­si, onnit­te­lut. Maa­il­mas­sa ei ole mon­taa yhtä halut­tua työn­te­ki­jää kuin sinä. 

    Työ­nan­ta­jat ovat yleen­sä pal­kat­tu­ja ihmi­siä. Eivät nämä ihmi­set halua vai­vak­seen han­ka­laa tapaus­ta, joka tekee asioi­ta eri taval­la. Lisäk­si työn­te­ki­jä, joka halu­aa teh­dä vähem­män töi­tä on kui­ten­kin joku itu­hip­pi, joka ei tee töi­tään kun­nol­la eikä ole moti­voi­tu­nut. Eli vaik­ka joku tar­jou­tui­si tule­maan töi­hin puo­li-ilmai­sek­si, jos saa teh­dä vain neli­päi­väis­tä viik­koa, niin työ­nan­ta­jan on yleen­sä vain hel­pom­pi ja tur­val­li­sem­pi ottaa joku joka suos­tuu teke­mään töi­tä täy­si­päi­väi­ses­ti. (edel­li­nen siis on posi­tii­vis­ta eikä nor­ma­tii­vis­ta ana­lyy­siä. Noin vain tapahtuu.)

    Lei­pä­kau­pas­sa kaup­pias on riip­pu­vai­sem­pi asiak­kaas­ta kuin asia­kas kaup­pi­aas­ta. Asiak­kaan on pal­jon hel­pom­pi kävel­lä naa­pu­ri­kaup­paan kuin kaup­pi­aan löy­tää uusi asia­kas. Tämän vuok­si kaup­pias yrit­tää mukau­tua asiak­kaan toi­vei­siin pal­jon enem­män kuin toi­sin­päin. Työ­mark­ki­noil­la työn­ha­ki­ja on pal­jon riip­pu­vai­sem­pi työ­nan­ta­jas­ta kuin työ­nan­ta­ja teki­jäs­tä. Tämän vuok­si työ­na­na­ta­ja on se joka sanoo min­kä­lai­nen sopi­mus teh­dään, ja työn­te­ki­jä joko suos­tuu tai ei. Oven taka­na on jonos­sa lisää hakijoita. 

    Nämä reaa­li­maa­il­man mark­ki­nat eivät ole täy­del­li­siä, jos­sa sekä osta­jal­la että myy­jäl­lä on mah­dol­li­suus ilman tran­sak­tio­kus­tan­nuk­sia etsiä uusi vastapuoli. 

    Työ­ajan vähen­tä­mi­nen on kal­lis­ta ja vai­ke­aa, kos­ka se ei ole nor­maa­lia. Tämän vuok­si val­tion pitäi­si aina­kin aluk­si sii­hen pakot­taa. kun pro­ses­sit ovat val­mii­ta, voi olla, että tuo­ta ei tar­vi­ta. (jos 6‑päiväinen viik­ko sal­lit­tai­siin, ajau­dut­tai­siin­ko sii­hen? En tiedä.)

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  33. tcrown:

    Minä en tie­ten­kään koe työ­pai­kan hake­mis­ta tai vaih­ta­mis­ta yhtä hel­pok­si kuin lei­vän ostoa. Se ei toi­saal­ta lii­ty tähän kes­kus­te­luun juu­ri mitenkään.

    Väit­teis­sä­si sii­tä miten lyhyem­pää työ­ai­kaa vaa­ti­vaa työn­ha­ki­jaa koh­del­laan voi olla kyl­lä perää­kin, mut­ta se ei edel­leen­kään pois­ta kan­nus­tin­ta työ­nan­ta­jil­ta teh­dä itsel­leen kan­nat­ta­via sopi­muk­sia työn­te­ki­jän kans­sa. Ei polii­ti­koil­la aina­kaan ole yhtään sen suu­rem­pia kan­nus­ti­mia teh­dä näi­tä pää­tök­siä työ­nan­ta­jien puo­les­ta, eli voi olet­taa, että he eivät pää­dy parem­paan tulokseen.

    Toi­saal­ta en kyl­lä ymmär­rä miten työ­nan­ta­ja oli­si joten­kin vähem­män riip­pu­vai­nen työn­te­ki­jöis­tään, kuin kaup­pias asiak­kais­taan. Ne tran­sak­tio­kus­tan­nuk­set on suu­ret molem­mil­le, jos työn­te­ki­jä läh­tee lät­ki­mään. Työn­te­ki­jä sen­tään vie hank­ki­man­sa tie­dot ja tai­dot muka­naan sii­hen seu­raa­vaan työ­paik­kaan ja edel­li­nen työ­nan­ta­ja jää nuo­le­maan näp­pe­jään ja kou­lut­ta­maan seuraajaa.

    Tämän vuok­si työ­na­na­ta­ja on se joka sanoo min­kä­lai­nen sopi­mus teh­dään, ja työn­te­ki­jä joko suos­tuu tai ei. Oven taka­na on jonos­sa lisää hakijoita.”

    Väi­tät­kö, että työ­nan­ta­ja mak­saa lii­an kor­ke­aa palk­kaa tyhmyyttään?

    (jos 6‑päiväinen viik­ko sal­lit­tai­siin, ajau­dut­tai­siin­ko sii­hen? En tiedä.)”

    Minus­ta olen­nai­nen kysy­mys on, että jos tämä sal­lit­tai­siin, niin oli­si­ko se hyväk­si yhteis­kun­nal­le. Ei 6‑päiväinen työ­viik­ko ole mää­ri­tel­mäl­li­ses­ti pahas­ta. Sen hyö­dyl­li­syys riip­puu yksi­löi­den arvois­ta ja asenteista.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  34. Mark­ku Jantunen:
    “Niin­kö? Alka­vat­ko useim­mat ihmi­set eläk­keel­le jää­ty­ään juopotella?”

    Tar­peek­si moni.

    Itse asias­sa nyt kun otit asian puheek­si, niin tule­vai­suu­des­sa meil­lä tulee ole­maan mer­kit­tä­vä alko­ho­li­soi­tu­nei­den elä­ke­läis­ten ongelma.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  35. Ongel­ma tulee sii­tä, että infra ja tur­han tava­ran kulu­tus pitäi­si saa­da vaih­det­tua aineet­to­miin hyödykkeisiin.

    Eli lisää ajat­te­lua, kes­kus­te­lu­ja, laa­tuai­kaa ystä­vien kans­sa ja ulkoi­lua, kun taas vähem­män kau­pas­sa pyö­ri­mis­tä ja tava­roi­den ostamista.

    Suu­rin haas­te­han täs­sä on se, että nyky­ään onnis­tu­mi­sen mit­ta­ri on oma­ko­ti­ta­lo Espoos­sa, far­ma­ri vol­vo, labra­do­rin­nou­ta­ja. Var­mas­ti moni tyy­tyi­si vähem­pään­kin mate­ri­aan ja mut­ta laa­duk­kaan­paan elä­mään, mut­ta yhteis­kun­ta ja yri­tyk­set ovat teh­neet kaik­ken­sa, että mate­ria on ainoa menes­tyk­sen mit­ta­ri. Sisäl­lön tuot­ta­mi­nen kuu­luu vain tark­kaan sää­del­lyil­le kor­po­raa­tioil­le. Mui­den tulee vain käy­dä töis­sä ja rakas­taa tava­roi­ta sekä vält­tää mui­ta vahin­gol­li­sia tilan­net­ta muut­ta­via mielipiteitä.

    Sii­nä on pie­ni haas­te, mil­lä saa­daan esi­mer­kik­si laa­duk­kaat kes­kus­te­lut tär­keim­mäk­si, kuin bema­ri pihas­sa. Onnek­si tämä­kin blo­gi on jo askel oike­aan suuntaan.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  36. ps. Nykyis­tä elin­ta­soam­me ei voi yllä­pi­tää teke­mäl­lä vähem­män töi­tä. Elin­ta­son ja työn mää­rän sitoo toi­siin­sa tuot­ta­vuus. Ainoas­taan tuot­ta­vuu­den nousu mah­dol­lis­taa saman elin­ta­son pie­nem­mäl­lä työn määrällä.

    Täs­sä ole­te­taan että työ­ajan pituus ei vai­kut­tai­si työn tuot­ta­vuu­teen, mut­ta sehän ei pidä paik­kaan­sa. Sopii kokeil­la miten 60–70-tuntisen työ­vii­kon jat­ku­va puser­ta­mi­nen vai­kut­taa työ­tun­tia koh­den las­ket­ta­vaan tuot­ta­vuu­teen. Väi­tän, että useim­mis­sa töis­sä työn­te­ki­jä sai­si 20 tun­nin työ­vii­kos­sa aikai­sek­si reip­paas­ti enem­män kuin puo­let 40 tun­nin työ­vii­kon tuotoksesta.

    Yhtä­lö on todel­li­suu­des­sa vie­lä tätä­kin moni­mut­kai­sem­pi. Työn tuot­ta­vuu­teen vai­kut­ta­vat muut­kin teki­jät. Jos edul­lis­ta työ­voi­maa on saa­ta­vis­sa vain rajal­li­ses­ti, työn­joh­dol­la on suu­rem­pi insen­tii­vi kehit­tää työ­pro­ses­se­ja ja hank­kia työ­te­hoa nos­ta­via konei­ta ja lait­tei­ta. Voi­daan sanoa, että yksi suo­ma­lai­sen työn tehok­kuut­ta sodan jäl­keen eni­ten kirit­tä­nyt teki­jä on ammat­ti­liit­to­jen voi­mal­la neu­vot­te­le­mat kovat pal­kan­ko­ro­tuk­set, jot­ka ovat pakot­ta­neet työ­nan­ta­jat etsi­mään kei­no­ja tehok­kuu­den paran­ta­mi­seen jot­ta kat­teet saa­tai­siin pysy­mään kunnossa.

    Edel­leen, lisään­ty­neen vapaa-ajan vai­ku­tus yhteis­kun­nan koko­nai­suu­teen on vie­lä oma stoo­rin­sa. Moni käyt­tää vapaa-aikan­sa vapaa­eh­tois­työn, kult­tuu­rin tuot­ta­mi­sen, sivu­toi­mi­sen yrit­tä­jyy­den tai jon­kun muun muil­le­kin hyö­tyä tuot­ta­van toi­min­nan paris­sa. Toi­saal­ta lisään­ty­nyt vapaa-aika antaa mah­dol­li­suu­den paran­taa oman työn­sä tuot­ta­vuut­ta opis­ke­lun kaut­ta. Edel­leen, jos ihmi­sil­lä oli­si enem­män vapaa-aikaa, he voi­si­vat käyt­tää osan sii­tä kor­va­tak­seen nykyi­sin rahal­la osta­mi­aan tuot­tei­ta ja pal­ve­lui­ta, jol­loin nii­den tuot­ta­mi­seen nyt tar­vit­ta­va kapa­si­teet­ti vapau­tui­si muu­hun käyttöön.

    En edes näe mai­nit­tua ihmis­ten juo­pot­te­lua, vaik­ka sii­hen suu­rin osa vapaa-ajas­ta sit­ten kului­si­kin (mitä kyl­lä epäi­len), koko­nais­ta­lou­del­li­se­na ongel­ma­na, jos se pysyy sen ver­ran aisois­sa että ihmi­set säi­ly­vät työ­ky­kyi­si­nä. Yksi­löl­li­nen tra­ge­dia se toki saat­taa olla, mut­ta sitä kai on työ­uu­pu­mus ja moni muu lii­al­li­sen työn­teon aiheut­ta­ma vai­va. Mut­ta yhteis­kun­nal­le­han oli­si jopa eduk­si jos kes­ki­mää­räi­nen eli­ni­kä saa­tai­siin las­kuun ja elä­ke­läi­set nopeam­min mont­tuun huol­to­suh­det­ta huo­non­ta­mas­ta. Toki jokai­sel­la yksi­löl­lä on oikeus mah­dol­li­sim­man pit­kään elä­mään, eli en minä mitään ihmis­ten eli­niän aktii­vis­ta lyhen­tä­mis­tä hai­kai­le tie­ten­kään! Mut­ta on ihmi­sil­lä myös oikeus viet­tää haus­kaa elä­mää vaik­ka epä­ter­veel­li­set elä­män­ta­vat sit­ten lyhen­täi­si­vät­kin sitä lop­pu­pääs­tä. Ja laa­jem­pa­na point­ti­na: jos ihmi­set todel­la­kin halua­vat vapaa-ajal­laan vain ryy­pä­tä ja kat­sel­la tele­vi­sio­ta, niin mitä sit­ten? En minä halua että minul­le tul­laan sane­le­maan mihin käy­tän vapaa-aika­ni, enkä minä ryh­dy muil­le­kaan sitä sane­le­maan saa­ti riis­tä­mään heil­tä vapaa-aikaa sil­lä perus­teel­la että he minun mie­les­tä­ni käyt­tä­vät sen “vää­rin”.

    Sum­ma sum­ma­rum: Minus­ta on vähän yksioi­kois­ta väit­tää, ettei nykyi­sen elin­ta­son yllä­pi­tä­mi­nen oli­si mah­dol­lis­ta pie­nem­mäl­lä työ­mää­räl­lä. Yhtä­lös­sä on sen ver­ran liik­ku­via osia, että minun on vai­kea uskoa että yhteis­kun­nan tuot­ta­vuus on nyt viri­tet­ty opti­mik­si ja se ei täs­tä enää voi kasvaa.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  37. Hen­ki­sen työn tuot­ta­vuu­des­ta: työ­tä voi teh­dä maa­ni­ses­ti yli 100 tun­tia vii­kos­sa ja saa­da aikaan aivan hir­veäs­ti. Sen jäl­keen voi pitää 2 viik­koa lomaa ja palau­tua. Nor­maa­lil­la päi­vä­ryt­mil­lä 3 vii­kos­sa tulee saman ver­ran työ­tun­te­ja, mut­ta saa aikaan vähem­män, kos­ka työ­tä kes­keyt­tä­viä ja häi­rit­se­viä asioi­ta on suh­teel­li­ses­ti enem­män. Mitä isom­pi orga­ni­saa­tio ympä­ril­lä on, sitä vähem­män yksit­täi­nen työn­te­ki­jä saa aikaan, ellei tee töi­tään iltai­sin tai vii­kon­lop­pui­sin. Se, onko täl­lai­ses­sa mitään jär­keä, on eri juttu.

    Suur­ten yri­tys­ten vah­vuus on tuon­tan­toau­to­maa­tios­sa ja tuo­tan­non pilk­ko­mi­ses­sa rutii­ni­mai­sek­si liu­ku­hih­na­työk­si. Yri­tyk­sil­le rää­tä­löi­dyt tie­to­tek­ni­set rat­kai­sut ovat usein vain hei­ken­tä­neet tuot­ta­vuut­ta, nii­den kehi­tyk­seen on käy­tet­ty aikaa ja rahaa, mut­ta tosia­sias­sa van­hat mene­tel­mät ovat olleet tehokkaampia.

    Van­ha totuus on, ettei mää­räl­li­ses­ti pal­jon teke­mi­nen ole tavoi­tel­ta­vaa, vaan pitäi­si teh­dä vähän ja vain oikei­ta asioi­ta. Sen vii­sau­den oppi­mi­nen on vain kovin vaikeaa.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  38. Mie­len­kiin­toi­nen aja­tus tämä vau­ras jou­ti­lai­suus. Kan­san­ta­lou­den kan­nal­ta en osaa ottaa kan­taa, mut­ta yksi­lön tasol­la se epäi­le­mät­tä on houkuttelevaa.

    Itsel­lä lop­pui­vat pak­ko­tah­ti­työt täs­sä taan­noin ja nyt olen aloit­ta­nut jo pit­kään hai­kai­le­ma­ni työn free­lance­ri­na. Talou­des­ta ei vie­lä oikein voi sanoa, mut­ta hen­ki­siä pal­kin­to­ja on jo kaap­pi pul­lol­laan. Olen otta­nut aikaa lukea ja aja­tel­la, sil­lä oma kil­pai­lu­ky­ky­hän perus­tuu pit­käl­ti ainut­laa­tui­siin ja kiin­nos­ta­viin aja­tuk­siin. Tätä vapaut­ta osal­taan lisää­vät vaih­te­le­vat pro­jek­tit, jot­ka liit­ty­vät hyvin­kin eri­lai­siin asioi­hin. Niis­sä saa käyt­tää kapa­si­teet­ti­aan laa­jas­ti ja moni­puo­li­ses­ti. Toi­saal­ta pal­kit­se­vaa on vapaus sää­tää omia työ­ai­ko­jaan, sovit­taa ne muu­hun elä­män rytmiin.

    Eihän tämä ihan kai­kil­le ole mah­dol­lis­ta, mut­ta yhä enem­män Suo­mes­sa­kin on ihmi­siä kenel­le sopii. Ja yksi­lön kan­nal­ta tämä on kui­ten­kin paras­ta mitä tie­dän (ole­tuk­se­na että tuo talous­kin tuos­ta sutjaantuu).

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  39. Osmo, sinul­la on täs­sä erin­omai­nen aja­tus. Vali­tet­ta­vas­ti muut aja­tuk­set, joi­ta kan­na­tat eivät ole oikein yhtei­sym­mär­ryk­ses­sä tuon idean kans­sa. Alla liu­ta asioi­ta, jois­sa pitäi­si saa­da muu­tos­ta (jois­ta osaa käsit­tääk­se­ni kan­na­tat ja osaa vastustat). 

    Aloi­te­taan Hel­sin­gin kaa­voi­tus­po­li­tii­kal­la. Jos tavoit­tee­na on yhteis­kun­ta, jos­sa ihmi­set tyy­ty­vät vähem­pään mate­ri­aan ja teke­vät vähem­män töi­tä, pitäi­si hyväk­syä myös se, että ihmi­set asu­vat suh­teel­li­sen pie­nis­sä asun­nois­sa, var­sin­kin kau­pun­ki­kes­kus­tas­sa, jos­sa moni halu­aa asua. Sil­ti Osmo kan­nat­ta poli­tiik­kaa, jos­sa kes­kus­ta-alu­een asun­to­jen kes­ki­koon pitää olla vähin­tään 72m^2. Järjetöntä.

    Töö­lös­sä asu­va­na voin tode­ta, että 72m^2 on erin­omai­sen hyvä asun­to­ko­ko 3–4 hen­ki­sel­le per­heel­le. Jos raken­nut­ta­jien ei oli­si pak­ko raken­taa niin iso­ja asun­to­ja, riit­täi­si pie­niä per­hea­sun­to­ja useam­mal­le kau­pun­kiin halua­val­le, pie­nem­mil­lä kus­tan­nuk­sil­la. Vähem­män kus­tan­nuk­sia tar­koit­taa pie­nem­pää pak­koa teh­dä pal­jon töi­tä ja väl­jyyt­tä elä­män suunnitteluun.

    Toi­sek­seen: kuten olet jos­kus toden­nut, työ­ajan lyhen­tä­mi­nen on hel­pom­paa ns. duu­na­ria­loil­la ja hyvin vai­ke­aa asian­tun­ti­ja- ja joh­to­teh­tä­vis­sä. Asian­tun­ti­ja tai joh­ta­ja ei tosi­aan hel­pos­ti voi lyhen­tää vii­kot­tais­ta työ­ai­kaan­sa ilman että työn laa­tu kär­sii huo­mat­ta­vas­ti enem­män kuin mene­tet­ty­jen työ­tun­tien verran. 

    Sik­si siir­ty­mi­nen ren­toon yhteis­kun­taan vaa­tii sen, että ihmi­set voi­vat vali­ta elä­mään­sä työ­te­liäi­tä jak­so­ja ja ren­to­ja jak­so­ja. Ei kaik­kia ole pak­ko lait­taa samaan 30h työ­tä vii­kos­sa muot­tiin. Toi­sil­le sopi­si pal­jon parem­min se, että tekee muu­ta­man vuo­den kovaan tah­tiin töi­tä ja sen jäl­keen vapaa­ta puo­li vuot­ta tai vuoden.

    Nykyi­nen työn vero­tus tekee moi­sen aja­tuk­sen toteut­ta­mi­ses­ta mah­do­ton­ta kai­kil­le muil­le pait­si muu­ta­mil­le har­voil­le, joil­la on jo riit­tä­väs­ti rahaa ja joi­den­kin suu­ry­ri­tys­ten huip­pu­joh­ta­jil­le. Suu­ri osa asian­tun­ti­jois­ta ja pomois­ta ei myös­kään kyke­ne käyt­tä­mään vuo­rot­te­lu­va­paa­ta tähän tar­koi­tuk­seen, sil­lä työt­tö­män kor­vaa­van hen­ki­lön löy­tä­mi­nen on käy­tän­nös­sä mahdotonta.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  40. Työn tar­jon­ta on lähin­nä suh­tees­sa ihmis­ten kykyyn tuot­taa itsel­leen vält­tä­mät­tö­myys­hyö­dyk­kei­tä. Kun perus­tar­peet tyy­dy­te­tään, työn tar­jon­ta vähe­nee luon­nol­li­ses­ti (itses­tään). Ihmi­set eivät täl­löin enää myy (lisä)työtään hal­val­la. Nyky­suo­mes­sa vain tai­taa tuo työ­ajan lyhen­tä­mi­nen olla kovin vai­ke­aa. Teet joko koko päi­vää tai sit­ten olet työ­tön. Sys­tee­mi on epäluonnollinen.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  41. Juuso Kopo­nen: “Voi­daan sanoa, että yksi suo­ma­lai­sen työn tehok­kuut­ta sodan jäl­keen eni­ten kirit­tä­nyt teki­jä on ammat­ti­liit­to­jen voi­mal­la neu­vot­te­le­mat kovat palkankorotukset,”

    No näin voi­daan tie­tys­ti sanoa, jos vedel­lään joh­to­pää­tök­siä täy­sin hatusta.

    Työ­nan­ta­ja pyr­kii mak­si­moi­maan voit­to­jan­sa, riip­pu­mat­ta sii­tä pakot­taa­ko ammat­ti­lii­tot nos­ta­maan palk­ko­ja. Työn tuot­ta­vuus on lisään­ty­nyt, kos­ka pää­oma on lisään­ty­nyt, ei sik­si, että työn­te­ki­jöil­le pitää mak­saa kor­keam­pia palkkoja.

    Jos elin­ta­so halu­taan pitää samal­la tasol­la tämä tar­koit­taa, että sama mää­rä työ­tä on teh­tä­vä. (Tämä ei edel­ly­tä, että sama mää­rä työ­tun­te­ja teh­dään, kuten huomautit.)

    Yhtä­lös­sä on sen ver­ran liik­ku­via osia, että minun on vai­kea uskoa että yhteis­kun­nan tuot­ta­vuus on nyt viri­tet­ty opti­mik­si ja se ei täs­tä enää voi kasvaa.”

    No eihän se tie­ten­kään ole viri­tet­ty opti­mik­si. Sik­si­hän minä sanoin­kin, että työ­tä pitää teh­dä yhtä pal­jon jos halu­taan säi­lyt­tää sama elin­ta­so. Työn teke­mis­tä on mah­dol­lis­ta vähen­tää ainoas­taan jos työn tuot­ta­vuus kasvaa.

    Jos työ­ai­ka anne­taan mää­rit­tyä mark­ki­noil­la, niin kapi­ta­lis­teil­la on kan­nus­ti­met pyr­kiä sen tehok­kaim­paan tasoon. Polii­ti­koil­la tai vir­ka­mie­hil­lä ei ole yhtä suu­ria kan­nus­ti­mia, joten hei­dän teke­mät pää­tök­set ovat täs­sä­kin asias­sa kes­ki­mää­rin mark­ki­noi­ta huonompia.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  42. Työ­nan­ta­ja pyr­kii mak­si­moi­maan voit­to­jan­sa, riip­pu­mat­ta sii­tä pakot­taa­ko ammat­ti­lii­tot nos­ta­maan palkkoja.

    En nyt ihan usko tähän homo eco­no­micus ‑mal­liin, jos­sa työ­nan­ta­ja (tai ihmi­set yli­pään­sä) hakee aina vain ja ainoas­taan mak­si­maa­lis­ta rahal­lis­ta tuot­toa muus­ta piit­taa­mat­ta. Esi­mer­kik­si itse free­lance­ri­na olen vali­koi­nut pal­jon duu­ne­ja, jot­ka eivät ole talou­del­li­ses­ti kovin tuot­toi­sia mut­ta jot­ka ovat kiin­nos­ta­via muu­ten tai jos­sa tulee teh­dyk­si pal­ve­lus kave­ril­le, ja kiel­täy­ty­nyt töis­tä joi­ta on ollut tar­jol­la jot­ta sai­sin lisää vapaa-aikaa.

    Jos työ­nan­ta­ja on jo tyy­ty­väi­nen tuot­toon jon­ka fir­mas­taan saa, mik­si läh­teä otta­maan ris­ke­jä, joi­ta tuo­tan­non tehos­ta­mi­nen vaa­tii? Jos hal­paa työ­voi­maa on tar­jol­la, mikä insen­tii­vi on tehos­taa tuotantoa?

    Jos elin­ta­so halu­taan pitää samal­la tasol­la tämä tar­koit­taa, että sama mää­rä työ­tä on teh­tä­vä. (Tämä ei edel­ly­tä, että sama mää­rä työ­tun­te­ja teh­dään, kuten huomautit.)

    Miten mää­rit­te­let työn mää­rän, jos et sii­hen kulu­neen ajan kautta?

    Työn teke­mis­tä on mah­dol­lis­ta vähen­tää ainoas­taan jos työn tuot­ta­vuus kasvaa.

    Eipäs, kos­ka työn vähen­tä­mi­nen itses­sään paran­taa työn tuot­ta­vuut­ta (tiet­tyyn rajaan asti).

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  43. Sisään lamaan” ollaan käsit­tääk­se­ni menos­sa täy­sin päin­vas­tai­sel­la poli­tii­kal­la. Veron­alen­nuk­sil­la jot­ka kan­nus­ta­vat työs­sä ole­vien työn­te­koa. Näil­lä sanan­kään­teil­lä­hän jos­kus vii­me syk­sy­nä veron­ke­ven­nyk­siä perus­tel­tiin. Olen joten­kin itse kuvi­tel­lut tämän veron­alen­nuk­sil­la havi­tel­lun työn tar­jon­nan lisään­ty­mi­sen tar­koit­ta­van nimit­täin just sitä, että ne joil­la jo on töi­tä, suos­tui­si­vat teke­mään sitä vie­lä enem­män. Näi­tä keven­nyk­siä sit­ten monet kiit­te­li­vät “hyvin ajoi­tet­tu­na elvy­tys­po­li­tiik­ka­na” , mitä en pys­ty ymmär­tä­mään. Kai se työn tar­jon­ta lama-aika­na pysyy kon­dik­ses­sa ihan itsekseenkin.

    Toi­voa toki sopii että ulos tul­tai­siin toi­sen­lai­sen poli­tii­kan siivittämänä.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  44. Juuso Kopo­nen: No ei ne työ­nan­ta­jat oikees­ti mak­si­moi voit­to­aan, vaan ne mak­si­moi omaa hyö­ty­ään joka voi koos­tua vaik­ka mis­tä muus­ta­kin kuin rahas­ta. Kui­ten­kin mikään ammat­ti­lii­ton palk­ka­po­li­tiik­ka ei pako­ta nii­tä mak­si­moi­maan rahal­lis­ta hyö­ty­ään yhtään enem­pää kuin ennenkään.

    Jos työ­nan­ta­ja on jo tyy­ty­väi­nen tuot­toon jon­ka fir­mas­taan saa, mik­si läh­teä otta­maan ris­ke­jä, joi­ta tuo­tan­non tehos­ta­mi­nen vaa­tii? Jos hal­paa työ­voi­maa on tar­jol­la, mikä insen­tii­vi on tehos­taa tuotantoa?”

    No mik­si työn­tan­ta­ja oli­si tyy­ty­väi­nen johon­kin tiet­tyyn tuot­toon? Eikö hän halua samaa tuot­toa kuin ennen­kin pie­nem­mäl­le pää­omal­le tai pie­nem­mäl­le työ­ajal­le? Mik­si tuot­ta­vuu­den kas­vat­ta­mi­nen kas­vat­tai­si ris­ke­jä? Jos työ on hal­paa, niin insen­tii­vi työn tehos­ta­mi­sek­si tulee kas­va­vis­ta voi­tois­ta, ihan samal­la taval­la kuin sil­loin, kun työ on kallista.

    Miten mää­rit­te­let työn mää­rän, jos et sii­hen kulu­neen ajan kautta?”

    Njoo… minul­ta meni kyl­lä tuos­sa vähän käsit­teet sekai­sin. Kulu­nut aika on oikein hyvä tapa mää­ri­tel­lä teh­tyä työn määrää.

    Jos työ­tun­tien vähen­tä­mi­nen kas­vat­taa työn tuot­ta­vuut­ta, niin mark­ki­nat kyl­lä itse pyr­ki­vät lyhyem­piin työ­ai­koi­hin. Luul­ta­vas­ti kui­ten­kin on mui­ta seik­ko­ja (esim. työn­te­ki­jöi­hin teh­dyt inves­toin­nit) jot­ka pus­ke­vat toi­seen suun­taan. Opti­mi löy­tyy parem­min vapail­ta mark­ki­noil­ta, kuin vir­ka­mies­ten pää­tök­sis­tä, kos­ka vapail­la mark­ki­noil­la pää­tök­sen teki­jät kan­ta­vat suu­rem­man osan pää­tös­ten­sä seu­rauk­sis­ta kuin vir­ka­mie­het tai poliitikot.

    Ida: Veron­alen­nuk­set teke­vät työn teke­mi­ses­tä huo­kut­te­le­vam­paa. Tämä kos­kee sekä työs­sä jo ole­via, kuin työttömiäkin.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  45. Veron­alen­nuk­set voi­vat olla kak­si­te­räi­nen miek­ka. Ne, jot­ka elä­vät kädes­tä suu­hun tai jou­tu­vat teke­mään kah­ta työ­tä, eivät hyö­dy mis­tään veron­alen­nuk­ses­ta niin pal­jon, että voi­si­vat vähen­tää työn­te­ko­aan. Nii­den koh­dal­la, joi­den tulo­ta­so on kes­ki­mää­räis­tä parem­pi, voi veron­alen­nus­ten seu­rauk­se­na tulo­ta­so koho­ta yli sen psy­ko­lo­gi­sen rajan, jol­loin pää­tös opinto‑, vuo­rot­te­lu- tms. vapaas­ta toteu­tuu. Täs­tä seu­raa että enem­män veroa mak­sa­nut (ja toden­nä­köi­ses­ti tuot­ta­vam­paa työ­tä teh­nyt) mak­saa­kin vähem­män ja jou­du­taan leik­kaa­maan meno­ja kuten eri­lai­sia tukia, joi­ta tulon­siir­roik­si kutsutaan.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  46. Art­tu­ri Björk: “Veron­alen­nuk­set teke­vät työn teke­mi­ses­tä huo­kut­te­le­vam­paa. Tämä kos­kee sekä työs­sä jo ole­via, kuin työttömiäkin.”

    Kyl­lä, kyl­lä. Näki­sin kui­ten­kin että työn hou­kut­te­le­vuuson­gel­ma kos­kee enem­män pie­ni­palk­kai­sia alo­ja. Tar­vit­see­ko sel­lai­sia ihmi­siä, jot­ka jo teke­vät pal­jon töi­tä hou­ku­tel­la teke­mään nii­tä lisää. Nii­tä jot­ka taas eivät tee, kyl­lä kan­nat­taa hou­ku­tel­la. Vaik­ka­pa niil­lä veron­ke­ven­nyk­sil­lä, jot­ka on eri­tyi­ses­ti pie­ni­tu­loi­sil­le koh­den­net­tu­ja. Täs­sä aja­tuk­se­na­ni on se, että mata­la­palk­ka­työ saat­taa olla sisäl­löl­li­ses­ti sel­lais­ta, ettei sitä huvi­ta teh­dä lai­sin­kaan ellei sii­tä jää jotain käteen. Taa­sen työ­tön, joka yrit­tää tavoi­tel­la sitä “sisäl­löl­li­ses­ti mie­lek­kääm­pää” hom­maa (=parem­pi­palk­kai­sem­paa?), ei vält­tä­mät­tä niin tark­kaan las­ke vero­pro­sent­te­jaan kun miet­tii ottai­si­ko työn vas­taan vai ei.

    Ja teh­dään­kö nois­sa kor­kea­palk­kai­sis­sa töis­sä tosi­aan hom­mia kel­lo­kor­tin mukaan, eli las­ke­vat­ko ihmi­set nii­tä mar­gi­naa­li­pro­sent­te­jaan kun miet­ti­vät että teki­si­kö tänään yli­töi­tä vai ei? Pie­nem­pi­palk­kai­sis­sa töis­sä uskon näin tapah­tu­van. Viit­taus lama-ajan vai­ku­tuk­ses­ta työn tar­jon­taan tar­koit­ti sitä, että ihmi­set eivät irti­sa­no­mis­ten pelos­sa pal­jon kit­sas­te­le töi­den teke­mi­ses­sä vaan yrit­tä­vät par­haan­sa (=tar­joa­vat työ­pa­nos­taan), sai sii­tä rahaa tai ei.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  47. Luin aika­naan innos­tuk­sel­la Vau­raus ja aika. Onko Osmo sinul­la jotain uusia näke­myk­siä tai lisät­tä­vää kir­jas­sa esit­tä­mii­si aja­tuk­siin ja esi­mer­kik­si talous­ky­sy­myk­siin? Mai­nit­set yllä, kuin­ka työn vero­tuk­ses­ta oli­si syy­tä siir­tyä yhä enem­män ympä­ris­tö- ja ener­gia­ve­roi­hin. MIhin sijoi­tat pää­oma­ve­ro­tuk­sen? Maa­seu­dun roo­lis­ta voi­si esit­tää monia­kin visioi­ta; täs­tä käy­dään par­hail­laan kes­kus­te­lua http://www.pilvitorsti.fi/eurovaalit/category/maaseutu/

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  48. Kas kas, tääl­lä­hän se Osmo taas virit­te­lee sei­ree­ni­lau­lu­jaan vapau­den puo­les­ta. Voi­si ehkä puhua kah­des­ta Osmos­ta, elä­män­fi­lo­so­fi-Osmo ja polii­tik­ko-Osmo. Edel­li­nen suo­sit­te­lee kai­kil­le vähem­pää raa­ta­mis­ta, jäl­kim­mäi­nen kek­sii kei­no­ja, joil­la jou­ti­laam­pi elä­mä tuli­si useam­mil­le mah­dol­li­sek­si. Ja kuten Pil­vi tuos­sa yllä tote­si, oli­si todel­la kiin­nos­ta­vaa kuul­la, onko Osmol­la jotain uusia ideoi­ta tuol­la poliit­ti­sel­la puo­lel­la, siis mui­ta kuin ne, joi­ta oli kir­jas­sa Vau­raus ja aika. Sanot yllä, että “ren­nos­tie­lä­mi­sen yhteis­kun­ta pitäi­si suun­ni­tel­la”… Tämä on mie­len­kiin­toi­nen aihe…

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  49. Tämä­hän se Osmon puna­vih­reä ide­aa­li on:

    Ihmi­set pait­si elä­vät ja asu­vat suun­ni­tel­lus­ti, myös ajat­te­le­vat, tub­te­vat ja koke­vat suun­ni­tel­lus­ti. Suun­nit­te­li­ja­na ovat osmot, ja muut ovat puo­lu­een muurahaisia.

    Osmon kaik­ki kir­joi­tuk­set palaa­vat aina tähän samaan asiaan.

    Ker­ro nyt lopul­ta­kin, mitä ihmis­ten pitäi­si sit­ten tun­tea ja kokea tuos­sa pla­to­ni­lai­ses­sa ihan­neyh­teis­kun­nas­sa­si, ja mit­kä oli­si­vat sank­tiot poikkeamista?

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  50. Cati­li­nan pur­kaus tun­tuu vähin­tään oudol­ta. En sinän­sä ole Osmon kans­sa täs­tä asias­ta eri­tyi­sen samaa miel­tä — en usko, että talout­ta voi ohja­ta niin voi­mak­kaas­ti, että tuol­lai­nen lep­poi­sa yhteis­kun­ta saa­daan tuos­ta vaan aikaan — mut­ta minus­ta täs­tä ei pais­ta mikään puo­lue­dik­ta­tuu­ri tms. läpi. 

    Vähän sii­nä on yli­op­ti­mis­mia sen suh­teen, mitä työ­eh­to­so­pi­mus­ten sää­dök­sil­lä voi saa­da aikaan, mut­ta minus­ta sen huo­not puo­let lop­pu­vat siihen.

    Minus­ta on täy­sin ter­vet­tä, eikä edes miten­kään sosia­lis­tis­ta, kysee­na­lais­taa käsi­tys, että työ — mer­ki­tyk­ses­sä “vaih­dan­taa, jos­sa aikaa vaih­de­taan rahaan” — on joten­kin ihmi­sen itse­kun­nioi­tuk­sen ja yhteis­kun­nal­li­sen ole­mi­sen kan­nal­ta kes­kei­nen tekijä.

    Ker­ro nyt lopul­ta­kin, mitä ihmis­ten pitäi­si sit­ten tun­tea ja kokea tuos­sa pla­to­ni­lai­ses­sa ihan­neyh­teis­kun­nas­sa­si, ja mit­kä oli­si­vat sank­tiot poikkeamista?

    Cati­li­nal­la on sel­väs­ti joku aja­tus sii­tä, mil­lai­nen yhteis­kun­nan pitäi­si olla. Pin­ta­puo­li­ses­ti näyt­tää sil­tä, että se on “Arbeit macht frei”. Ihmi­nen on vapaa kun saa raa­taa, ja jos ei saa, niin on van­ki ja orja.

    Tuot­ta­vuu­den kas­vu voi­daan ulos­mi­ta­ta peri­aat­tees­sa kah­del­la taval­la: vapaa-aika­na tai krää­sä­nä. Sitä ei (tois­tai­sek­si) voi ulos­mi­ta­ta aina vaan suu­rem­pi­na kes­kus­ta-asun­toi­na ja tiet­ty­jä ongel­mia liit­tyy sii­hen­kin, että se ote­taan lisään­ty­nei­nä ulko­maan­mat­koi­na. Parem­pa­na ruo­ka­na­kin voi­daan jon­kin ver­ran ottaa tuot­ta­vuut­ta ulos (syö­mäl­lä enem­män ravin­to­las­sa ja käyt­tä­mäl­lä kal­liim­pia ainek­sia) mut­ta täl­lä lie­nee myös jon­kin­lai­set rajansa. 

    Näi­nol­len jää jäl­jel­le kar­keas­tiot­taen kii­na­lai­nen tuon­ti­ta­va­ra ja vapaa-aika. Se, että ottaa itsel­leen vapaa-aikaa on vai­ke­aa työ­mark­ki­noi­den raken­teen vuok­si. Ei ole tapa­na jous­taa pidem­pien lomien tai lyhyem­pien työ­ai­ko­jen muo­dos­sa. Lisäk­si se, että naa­pu­rit otta­vat oman­sa raha­na, joh­taa sii­hen, että asun­not kal­lis­tu­vat (aina­kin kes­kus­tois­sa; osa muut­taa samal­la rahal­la isoi­hin kar­ta­noi­hin maal­le, täs­tä on jo vähän tren­diä). Syy­nä on pait­si se, että ihmi­set pre­fe­roi­vat kor­keam­mak­si koet­tua elin­ta­soa, myös se, että sii­hen, miten kor­keak­si se elin­ta­so muo­dos­tuu, vai­kut­taa se, miten muut toimivat. 

    Tämä on täy­sin tavan­omai­nen van­gin dilem­ma. Itse en ole mikään kes­kus­joh­tois­ten rat­kai­su­jen fani, mut­ta on tyh­mää olla tyh­mä ja väit­tää kaik­kien kan­nal­ta huo­nom­paa lop­pu­tu­los­ta “vapaak­si” valin­nak­si vain sik­si, että ryh­mä­dy­na­miik­ka, eikä työ­eh­to­so­pi­muk­set, pakot­taa siihen.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  51. No mik­si työn­tan­ta­ja oli­si tyy­ty­väi­nen johon­kin tiet­tyyn tuottoon?

    Mik­si ei olisi? 

    Mik­si tuot­ta­vuu­den kas­vat­ta­mi­nen kas­vat­tai­si riskejä?

    If it ain’t bro­ken, don’t fix it.” Muu­tok­siin sisäl­tyy aina ris­ki. Jos bis­nes rul­laa muka­vas­ti eteen­päin nykyi­sel­lään, sen uudel­lee­nor­ga­ni­soin­ti parem­man tuot­ta­vuu­den peräs­sä voi tuho­ta kai­ken jos se menee pie­leen. Yleen­sä myös tuot­ta­vuu­den kas­vat­ta­mi­nen vaa­tii inves­toin­te­ja, useim­mis­sa tapauk­sis­sa lai­na­ra­haa, mihin sisäl­tyy aika ilmei­nen riski.

    Jos työ­tun­tien vähen­tä­mi­nen kas­vat­taa työn tuot­ta­vuut­ta, niin mark­ki­nat kyl­lä itse pyr­ki­vät lyhyem­piin työaikoihin.

    Ei vält­tä­mät­tä, kos­ka kysei­nen efek­ti voi hyvin­kin toteu­tua vas­ta kun muut­kin vähen­tä­vät työ­ai­kaa vas­taa­vas­ti. Van­gin dilem­ma siis. Jos yksin siir­tyy vaik­ka liu­ku­vaan 30-tun­ti­seen työ­viik­koon kun kaik­ki muut jat­ka­vat kiin­te­ää 40-tun­tis­ta, aika­tau­lu­jen yhteen­so­vit­ta­mi­sen vai­va voi syö­dä työ­ajan saa­vu­te­tut tehok­kuuse­dut. Sil­ti, en kyl­lä itse­kään läh­ti­si pakot­ta­maan lyhyem­pää työ­ai­kaa, ainoas­taan tar­joa­maan sii­hen enem­män mah­dol­li­suuk­sia. Lain­sää­dän­tö, työ­eh­to­so­pi­muk­set ja sosi­aa­li­tur­va on raken­net­tu ~40-tun­ti­sen työ­vii­kon poh­jal­le, puhu­mat­ta­kaan sit­ten vakiin­tu­neis­ta ylei­sis­tä käy­tän­nöis­tä. Muu­ta työ­ai­kaa suo­si­vat jou­tu­vat yleen­sä han­ka­laan asemaan.

    Opti­mi löy­tyy parem­min vapail­ta mark­ki­noil­ta, kuin vir­ka­mies­ten pää­tök­sis­tä, kos­ka vapail­la mark­ki­noil­la pää­tök­sen teki­jät kan­ta­vat suu­rem­man osan pää­tös­ten­sä seu­rauk­sis­ta kuin vir­ka­mie­het tai poliitikot.

    Aivan yhtä iso insen­tii­vi vir­ka­mie­hel­lä ja polii­ti­kol­la on teh­dä hyviä pää­tök­siä kuin kes­ki­ver­rol­la midd­le mana­ge­ril­la joka naut­tii kiin­te­ää kuu­kausi­palk­kaa. Yrit­tä­jät ja tulos­palk­kai­set toi­ma­rit jne. sit­ten asia erik­seen, tosin vii­me aikai­nen uuti­soin­ti antai­si ymmär­tää että tun­tuu tuo tulos­palk­ka­kin kum­mas­ti jous­ta­van vain yhteen suun­taan joka vähän vie poh­jaa sen aidol­ta kannustavuudelta…

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  52. Aivan yhtä iso insen­tii­vi vir­ka­mie­hel­lä ja polii­ti­kol­la on teh­dä hyviä pää­tök­siä kuin kes­ki­ver­rol­la midd­le mana­ge­ril­la joka naut­tii kiin­te­ää kuu­kausi­palk­kaa. Yrit­tä­jät ja tulos­palk­kai­set toi­ma­rit jne. sit­ten asia erikseen,”

    Vaik­ka asian miten päin ven­koi­li­si, yri­tys­puo­lel­la se lopul­li­nen hen­ki­lö, jol­le asioil­la oikeas­ti on väliä, on paaaaaaal­joooooon lähem­pä­nä kuin jul­ki­sel­la puo­lel­la. Jul­ki­sen puo­len lopul­li­nen käs­ki­jä raa­pus­taa nume­ron lap­puun ker­ran nel­jäs­sä vuodessa. 

    Ja sen kyl­lä huomaa!

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  53. Juuso Kopo­nen: “No mik­si työn­tan­ta­ja oli­si tyy­ty­väi­nen johon­kin tiet­tyyn tuottoon?

    Mik­si ei olisi? ”

    No kos­ka enem­män varal­li­suut­ta on vähän sama, kun enem­män ter­veyt­tä tai enem­män onnel­li­suut­ta. Varal­li­suu­del­la­kaan ei ole mitään opti­maa­lis­ta tasoa. Enem­män on parem­pi. On toki tot­ta, että varal­li­suus tulee usein jon­kun muun kus­tan­nuk­sel­la (esim. vapaa-ajan). Ihmi­set eivät siis pyri mak­si­moi­maan varal­li­suut­taan. Täs­tä ei miten­kään seu­raa, että ammat­ti­liit­to­jen neu­vot­te­le­mat pal­kan­ko­ro­tuk­set pakot­tai­si­vat ketään muut­ta­maan pre­fe­rens­se­jään ja tehos­ta­maan tuotantoaan.

    Ei vält­tä­mät­tä, kos­ka kysei­nen efek­ti voi hyvin­kin toteu­tua vas­ta kun muut­kin vähen­tä­vät työ­ai­kaa vastaavasti.”

    ööö… ei täs­sä ole mitään van­gin dilem­maa eikä mitään muu­ta­kaan. Jos työ­nan­ta­jal­la on kak­si vaih­toeh­toa, 2 tyyp­piä teke­mäs­sä 4 tun­nin työ­päi­vää tai yksi 8 tun­nin työ­päi­vää ja ensim­mäi­nen vaih­toeh­to on parem­pi, niin sii­hen ei vai­ku­ta mui­den teke­mi­set pät­kän ver­taa. Mui­den ei tar­vit­se vähen­tää työ­ai­kaa vastaavasti.

    Sil­ti, en kyl­lä itse­kään läh­ti­si pakot­ta­maan lyhyem­pää työ­ai­kaa, ainoas­taan tar­joa­maan sii­hen enem­män mahdollisuuksia.”

    Täs­tä oon samaa miel­tä, kun­han oikeu­det ei tar­koi­ta jotain työ­nan­ta­jan pakottamista.

    + mitä syl­ves­te­ri sanoi.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  54. No kos­ka enem­män varal­li­suut­ta on vähän sama, kun enem­män ter­veyt­tä tai enem­män onnel­li­suut­ta. Varal­li­suu­del­la­kaan ei ole mitään opti­maa­lis­ta tasoa. Enem­män on parempi.

    Aina­kin kyse­ly­tut­ki­mus­ten mukaan lisään­ty­neen varal­li­suu­den onne­li­suut­ta lisää­vä vai­ku­tus lop­puu jo ver­rat­tain mata­lal­la tulo­ta­sol­la. Myös­kään ter­veyt­tä ei voi loput­to­miin lisätä. 

    Jos lisä­tu­lo­ja oli­si saa­ta­vis­sa ilman min­kään­lai­sia uhrauk­sia ja ris­ke­jä, var­maan useim­mat ne kel­puut­tai­si­vat. Näin kui­ten­kaan ei juu­ri kos­kaan ole. Tyy­ty­väi­syys tuloi­hin ei minus­ta tar­koi­ta sitä, ettei ottai­si rahaa vas­taan jos sitä lapiol­la sisään kan­ne­taan, vaan että on tuloi­hin­sa sii­nä mää­rin tyy­ty­väi­nen ettei halua näh­dä mer­kit­tä­vää vai­vaa eikä ottaa mer­kit­tä­viä ris­ke­jä tulo­jen lisäämiseksi.

    Rik­kail­la, mihin tulo­luok­kaan yri­tys­ten omis­ta­jat useim­mi­ten kuu­lu­vat, on pie­nem­pi insen­tii­vi kehit­tää työn tehok­kuut­ta ja kas­vat­taa BKT:tä, kos­ka heil­lä on jo koh­tuul­li­sen hyvät tulot. Sen sijaan köy­hil­lä ja useim­mis­sa mais­sa kes­ki­tu­loi­sil­la­kin on pal­jon suu­rem­pi tar­ve parem­piin tuloi­hin ja he ovat val­mii­ta aggres­sii­vi­sem­min nii­den eteen toi­mi­maan. Tähän perus­tuu aja­tus ay-liik­keen tuot­ta­vuu­den kas­vua kirit­tä­väs­tä vai­ku­tuk­ses­ta — toki vain tiet­tyyn rajaan asti, ja uskoi­sin että tämä raja esi­mer­kik­si Suo­mes­sa on jo ohitettu.

    Jos työ­nan­ta­jal­la on kak­si vaih­toeh­toa, 2 tyyp­piä teke­mäs­sä 4 tun­nin työ­päi­vää tai yksi 8 tun­nin työ­päi­vää ja ensim­mäi­nen vaih­toeh­to on parem­pi, niin sii­hen ei vai­ku­ta mui­den teke­mi­set pät­kän ver­taa. Mui­den ei tar­vit­se vähen­tää työ­ai­kaa vastaavasti.

    Useim­mis­sa töis­sä työn­te­ki­jät ovat vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa työ­pai­kan ulko­puo­li­sen maa­il­man kans­sa. Niin kau­an kun 9–17 on nor­mi jota yli­voi­mai­ses­ti suu­rin osa toi­mis­to­te­ki­jöis­tä nou­dat­taa, toi­sis­taan poik­kea­vien työ­ai­ko­jen yhteen­so­vit­tam­seen ei ole vakiin­tu­nei­ta rat­kai­su­ja ja sii­hen palaa yli­mää­räis­tä työ­ai­kaa. Näin ollen se työn tehos­tu­mi­nen joka syn­tyy sii­tä että työ­mää­rä duu­na­ria koh­den on pie­nem­pi ja siten tuo­tos työ­tun­tia koh­den suu­rem­pi, saat­taa ihan hyvin has­saan­tua työ­ai­ko­jen yhteen­so­vit­ta­mi­sen aiheut­ta­miin ongel­miin. Yksin­ker­tai­se­na esi­merk­ki­nä: jos työn­te­ki­jän työ­päi­vä lyhen­ne­tään tun­nil­la mut­ta sen seu­rauk­se­na las­ten päi­vä­hoi­don orga­ni­soin­tiin palaa tun­ti päi­väs­sä lisää, työn­te­ki­jä lie­nee aivan yhtä rasit­tu­nut töis­sä kuin ennen­kin, eikä tuot­ta­vuus työ­tun­tia koh­den nouse lainkaan.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  55. Juuso Kopo­nen: Se, että kas­vat­taa työn­te­ki­jöi­den tuot­ta­vuut­ta ei tar­koi­ta, että näin teh­täes­sä ris­kit lisään­tyi­si­vät. Se tar­koit­taa, että käyt­tää tehok­kaam­min nii­tä resurs­se­ja mitä on. Jos sii­voo­ja pys­tyy sii­voa­maan 4 ker­taa nopeam­min jol­la­kin pääl­tä­ajet­ta­val­la kiil­lo­tus­ko­neel­la ja täl­lä taval­la konee­seen sijoi­te­tul­le omai­suu­del­le saa­daan hyvä tuot­to, niin ei se tuot­to tule min­kään kustannuksella.

    Se, että ammat­tiyh­dis­tys­lii­ke ja teol­li­suus­jär­jes­töt neu­vot­te­lee pal­kan­ko­ro­tuk­sia ei vai­ku­ta sii­hen kan­nat­taa­ko ostaa kiil­lo­tus­ko­ne, eikä pal­kan­ko­ro­tus vai­ku­ta työ­nan­ta­jan kan­nus­ti­miin, mit­kä iki­nä ne sit­ten lienevätkään.

    Rik­kail­la on usein väli­neet (eli pää­omat) joi­ta tar­vi­taan työn tehok­kuu­den lisää­mi­sek­si. Ihmi­sil­lä noin yli­pään­sä on mitä eri­lai­sem­pia tavoit­tei­ta ja vaik­ka rik­kaat eivät vält­tä­mät­tä halua­kaan enem­pää rahaa, niin he voi­vat halu­ta mui­ta asioi­ta, joi­ta rahal­la saa, esim. kai­vo­ja Afrik­kaan tai kou­lu­pu­ku­ja nepa­li­lai­sil­le tytöille.

    Työ­voi­mas­ta var­mas­ti mur­to-osan on olta­va pai­kal­la juu­ri sil­loin, kun muis­sa­kin orga­ni­saa­tios­sa ollaan töis­sä. Työ­pai­kan sisäl­lä­hän työ­ajan voi hel­pos­ti orga­ni­soi­da esim. 4 tun­nin jak­soi­hin. Kos­ka tätä ei ole tapah­tu­nut, niin on toden­nä­köis­tä, että tehok­kuu­des­sa ei saa­vu­te­ta mer­kit­tä­viä etu­ja tai että nämä edut huk­ku­vat sit­ten esim. näi­hin työn­te­ki­jöi­hin inves­toi­tui­hin resurs­sei­hin, joil­le työ­nan­ta­jat halua­vat par­haan mah­dol­li­sen tuoton.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  56. Se, että kas­vat­taa työn­te­ki­jöi­den tuot­ta­vuut­ta ei tar­koi­ta, että näin teh­täes­sä ris­kit lisään­tyi­si­vät. Se tar­koit­taa, että käyt­tää tehok­kaam­min nii­tä resurs­se­ja mitä on. Jos sii­voo­ja pys­tyy sii­voa­maan 4 ker­taa nopeam­min jol­la­kin pääl­tä­ajet­ta­val­la kiil­lo­tus­ko­neel­la ja täl­lä taval­la konee­seen sijoi­te­tul­le omai­suu­del­le saa­daan hyvä tuot­to, niin ei se tuot­to tule min­kään kustannuksella.

    Enpä usko että sinul­la oli­si tule­vai­suut­ta rahoi­tusa­lal­la jos käsi­tyk­se­si ris­kis­tä on näin hako­teil­lä. 😉 Tot­ta kai pää­omaa vaa­ti­va inves­toin­ti on aina ris­ki. Voi olla että työt ja sitä kaut­ta tulot vähe­ne­vät jos­tain syys­tä (vaik­ka­pa lama), jol­loin inves­toin­tien syn­nyt­tä­mä vel­ka voi ajaa fir­man nurin. Tek­niik­ka voi muut­tua tar­peet­to­mak­si uusien inno­vaa­tioi­den myö­tä, töi­den uudel­lee­nor­ga­ni­soin­ti voi aiheut­taa ennal­ta-arvaa­mat­to­mia vahin­ko­ja ja niin edelleen.

    Yli­pään­sä opti­maa­li­ses­ti toi­mi­vas­sa mark­ki­na­ta­lou­des­sa pit­käl­lä aika­vä­lil­lä suu­rem­pia tuot­to­ja pää­omal­le saa vain otta­mal­la suu­rem­pia ris­ke­jä, tämä on ihan rahoi­tus­teo­rian perus­ka­maa. Toki lyhyel­lä aika­vä­lil­lä voi olla koh­tei­ta jois­ta saa ris­kiin näh­den eri­tyi­sen suur­ta tuot­toa, mut­ta ei kes­tä kau­aa että muut­kin sijoit­ta­jat huo­maa­vat näi­den ole­mas­sao­lon ja kysyn­nän ja tar­jon­nan laki pakot­taa tuot­to­ja alaspäin. 

    Se, että ammat­tiyh­dis­tys­lii­ke ja teol­li­suus­jär­jes­töt neu­vot­te­lee pal­kan­ko­ro­tuk­sia ei vai­ku­ta sii­hen kan­nat­taa­ko ostaa kiil­lo­tus­ko­ne, eikä pal­kan­ko­ro­tus vai­ku­ta työ­nan­ta­jan kan­nus­ti­miin, mit­kä iki­nä ne sit­ten lienevätkään.

    Ote­taan­pa käy­tän­nön esi­merk­ki: fir­ma A myy tuot­tei­taan vuo­des­sa 100 eurol­la, jos­ta 50 euroa menee palk­koi­hin, 40 euroa mui­hin kului­hin ja 10 euroa omis­ta­jan tas­kuun. Liit­toon jär­jes­täy­ty­neet työn­te­ki­jät onnis­tu­vat lakol­la ja muil­la kau­heuk­sil­la pelot­te­le­mal­la nos­ta­maan vuo­sian­sioi­taan 10 % eli yhteen­sä 5 euroll. Nyt cete­ris pari­bus omis­ta­jal­le jää­kin enää 5 euroa. Jos omis­ta­ja halu­aa pitää kiin­ni 10 euron tuo­tos­ta, hänen on kehi­tet­tä­vä puut­tu­va 5 euroa jos­tain. Jos ole­te­taan, että kaik­ki kus­tan­nuk­set ovat muut­tu­via, myyn­ti pitäi­si nos­taa kak­sin­ker­tai­sek­si jot­ta lisäys onnis­tui­si työn tehok­kuut­ta paran­ta­mat­ta. Tämä ei vai­ku­ta kovin rea­lis­ti­sel­ta, joten omis­ta­jal­la on mer­kit­tä­vä insen­tii­vi yrit­tää kehit­tää kei­no­ja työn tehok­kuu­den parantamiseksi.

    En mis­sään nimes­sä väi­tä, että ay-liik­keen toi­min­ta oli­si ainut työn tehok­kuut­ta nos­ta­maan kannustava/pakottava teki­jä, ja kuten sanoin, en usko että sen roo­li täs­sä on Suo­mes­sa enää mer­kit­tä­vä. Mut­ta jos tar­kas­tel­laan Suo­men talous­his­to­ri­aa vaik­ka­pa 1945–1985, saa olla aika­moi­nen tai­ku­ri jos pys­tyy selit­tä­mään tuot­ta­vuu­den kas­vun huo­mioi­mat­ta ollen­kaan vah­van ay-liik­keen vaikutusta.

    Työ­voi­mas­ta var­mas­ti mur­to-osan on olta­va pai­kal­la juu­ri sil­loin, kun muis­sa­kin orga­ni­saa­tios­sa ollaan töis­sä. Työ­pai­kan sisäl­lä­hän työ­ajan voi hel­pos­ti orga­ni­soi­da esim. 4 tun­nin jak­soi­hin. Kos­ka tätä ei ole tapah­tu­nut, niin on toden­nä­köis­tä, että tehok­kuu­des­sa ei saa­vu­te­ta mer­kit­tä­viä etu­ja tai että nämä edut huk­ku­vat sit­ten esim. näi­hin työn­te­ki­jöi­hin inves­toi­tui­hin resurs­sei­hin, joil­le työ­nan­ta­jat halua­vat par­haan mah­dol­li­sen tuoton.

    Uskal­lan väit­tää omas­ta koke­muk­ses­ta­ni että asia ei ole alkuun­kaan noin simp­pe­li. Olen vii­mei­set lähes 7 vuot­ta työs­ken­nel­lyt epä­tyy­pil­li­sel­lä viik­ko­ryt­mil­lä ja voin vakuut­taa, että sii­tä aiheu­tuu minul­le huo­mat­ta­va mää­rä lisä­or­ga­ni­soin­tia kos­ka asiak­kaat, ali­hank­ki­jat, viran­omai­set jne. elä­vät pää­osin tuos­sa 9‑to-5-maa­il­mas­sa. Osa sii­tä tehok­kuus­hyö­dys­tä, jon­ka saa­vu­tan sil­lä, että voin orga­ni­soi­da työ­ni minul­le parem­min sopi­vaan ryt­miin huk­kuu siis sii­hen lisä­työ­hön jon­ka tämän ryt­min sovit­ta­mi­nen mui­den työs­ken­te­ly­ryt­miin vaa­tii. Sään­nöl­li­sem­pää­kin työ­ai­kaa nou­dat­ta­vil­le tämä lie­nee tut­tua aika­vyö­hyk­kei­den yli ja maas­ta toi­seen vaih­te­le­vien pyhä­päi­vien kans­sa säheltäessä. 

    Vähi­tel­len toki syn­tyy mm. tek­ni­siä rat­kai­su­ja jot­ka hel­pot­ta­vat asi­aa, esi­mer­kik­si viran­omais­ten kans­sa yhä useam­mis­sa asiois­sa voi asioin­nin hoi­taa säh­köi­ses­ti myös vir­ka-ajan ulko­puo­lel­la, mut­ta niin kau­an kun suu­rin osa ihmi­sis­tä on kiin­ni tuos­sa ryt­mis­sä, pai­ne näi­den rat­kai­su­jen syn­ty­mi­seen on ver­rat­tain pieni.

    Väi­tän siis, että mer­kit­tä­vä osa sii­tä, että työ­nan­ta­jat ovat usein halut­to­mia tar­joa­maan mah­dol­li­suut­ta työs­ken­te­lyn orga­ni­soi­mi­seen ajal­li­ses­ti toi­sin kuin on totut­tu, joh­tuu juu­ri sii­tä, että orga­ni­saa­tiois­sa ja yhteis­kun­nas­sa ei ole vie­lä riit­tä­viä työ­ka­lu­ja ja toi­min­ta­ta­po­ja eri työs­ken­te­ly­ryt­mien yhteen­so­vit­ta­mi­seen. Niin kau­an kuin epä­sään­nöl­lis­tä työ­tä teke­vien jouk­ko on pie­ni tai muul­la tapaa mar­gi­naa­li­nen, näi­den väli­nei­den syn­ty­mi­nen­kin on hitaan­lais­ta. Ja sik­si näki­sin että yhteis­kun­nal­la oli­si roo­lin­sa sii­nä, että tuet­tai­siin mah­dol­li­suut­ta vapaam­piin työ­ai­ka­jär­jes­te­lyi­hin ja kehi­tet­täi­siin näi­tä väli­nei­tä työ­ryt­mien yhteensovittamiseen.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  57. Juuso Kopo­nen: “Tot­ta kai pää­omaa vaa­ti­va inves­toin­ti on aina riski.”

    Eikä ole. Riip­puu sii­tä mihin se pää­oma oli­si sijoi­tet­tu, jos sitä ei oli­si lai­tet­tu nii­hin sii­vous­ko­nei­siin. Jos tämä mar­gi­na­lis­ti­nen ajat­te­lu on sinul­le vie­ras­ta, niin en voi suo­si­tel­la uraa rahoi­tuk­ses­sa sinul­le­kaan. Työn tehos­ta­mi­nen pie­nen­tää ris­kiä muu­ten­kin. Kun työn tuot­ta­vuus on kor­kea, niin se tuot­taa voit­toa, vaik­ka hin­ta las­ki­si­kin. Sii­vous­yri­tyk­sel­le esim. työ­ta­pa­tur­mat voi­vat olla suu­ri ris­ki­te­ki­jä, ja täl­lai­nen pääl­tä ajet­ta­va kiil­loi­tus­ko­ne voi vähen­tää niitä.

    Pelk­kä usko sii­hen, että tehok­kuu­den paran­ta­mi­nen kas­vat­taa aina ris­ke­jä on lii­an yksin­ker­tai­nen vas­taus moni­mut­kai­seen kysymykseen.

    Yli­pään­sä opti­maa­li­ses­ti toi­mi­vas­sa mark­ki­na­ta­lou­des­sa pit­käl­lä aika­vä­lil­lä suu­rem­pia tuot­to­ja pää­omal­le saa vain otta­mal­la suu­rem­pia riskejä.”

    Tämä viit­taa mark­ki­noi­den tasa­pai­no­ti­laan, jos­sa yri­tyk­set eivät voi paran­taa tehokkuuttaan.

    Tuos­sa sinun fir­mae­si­mer­kis­sä on juu­ri se vika, että ajat­te­let, että omis­ta­ja halu­aa yri­tyk­ses­tä 10 euroa tuot­toa. Omis­ta­ja halu­aa käyt­tää kaik­ki käy­tet­tä­vis­sä ole­vat resurs­sit omien tavoit­tet­ten­sa edis­tä­mi­seen. Veik­kaan, että ne yri­tys­ten omis­ta­jat ovat har­vas­sa, joi­den tavoi­te on saa­da juu­ri se tiet­ty sum­ma rahaa yri­tyk­ses­tä. Toden­nä­köi­sem­min he halua­vat yri­tyk­ses­tä niin pal­jon rahaa kuin mah­dol­lis­ta, ilman, että koke­vat koh­te­le­van­sa työn­te­ki­jöi­tä epä­rei­lus­ti tjms. Esi­merk­ki­si on siis minun mie­les­tä ihan jees, jos hyväk­syy sen vir­heel­li­set lähtöoletukset.

    Tuos­ta työ­ai­ka­ju­tus­ta vie­lä sen ver­ran, että jos ker­ta ihmi­set halua­vat vähen­tää työn­te­koa ja kulut­taa mie­luum­min vapaa-aikaa kuin ostet­ta­via hyö­dyk­kei­tä, niin mik­si esim. kai­kis­sa suun­nit­te­lu­toi­mis­tois­sa ei ole 6 tun­nin työ­päi­viä? Ei LVI-insi­nöö­rin pidä olla koko ajan pas­sis­sa puhe­li­men ääres­sä vaan hänen pitää olla pai­kal­la suun­nit­te­lu­ko­kouk­sis­sa? Entä graa­fi­kon, lää­kä­rin, juris­tin, ark­ki­teh­din yms. Kos­ka ainoas­taan hyvin pie­ni osa näis­tä työn­te­ki­jöis­tä tekee alle 8 tun­tis­ta päi­vää on tämä aika vas­taan sano­ma­ton todis­te sii­tä, että alle 8 tun­nin työ­päi­vä on epä­mie­lui­sa joko työ­nan­ta­jal­le tai työn­te­ki­jäl­le ja että hyö­dyn ja hai­tan ero­tus on negatiivinen.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  58. Riip­puu sii­tä mihin se pää­oma oli­si sijoi­tet­tu, jos sitä ei oli­si lai­tet­tu nii­hin siivouskoneisiin.

    Nyt oli puhe lai­na­ra­hal­la inves­toi­mi­ses­ta. Asia on toki jos­sain mää­rin eri­lai­nen, jos omis­ta­jal­la on vapaa­ta omaa pää­omaa inves­toi­ta­vak­si asti. Mut­ta sii­nä­kin tapauk­ses­sa sta­tus quon muut­ta­mi­nen on ris­ki: nyky­ti­lan­ne on tie­dos­sa, tilan­ne muu­tok­sen jäl­keen ei ole. Tule­vai­suut­ta tus­kin kos­kaan voi täy­del­li­ses­ti ennus­taa, mut­ta mitä vähem­män tun­te­mat­to­mia teki­jöi­tä yhtä­lös­sä on, sitä hel­pom­paa se on, joten samal­la kurs­sil­la jat­ka­mi­nen on cete­ris pari­bus vähem­män ris­kial­tis­ta kuin kurs­sin muut­ta­mi­nen. Näin siis jos nyky­kurs­si vai­kut­tai­si tar­joa­van tule­vai­suu­des­sa halu­tun tasoi­sen tuo­ton jne.

    Ris­ki voi olla hyvin pie­ni ja poten­ti­aa­li­nen hyö­ty suu­ri, jol­loin se on kan­nat­ta­vaa ottaa, mut­ta ris­ki ei sil­ti katoa mihin­kään. Sil­loin kun näin on, yrit­tä­jä yleen­sä ko. ris­kin suu­rem­pia mureh­ti­mat­ta ottaa. Mut­ta aika nopeas­ti se tie on käy­ty lop­puun, että iso­ja lisä­tuot­to­ja irto­aa suh­teel­li­sen pie­nil­lä ris­keil­lä. Yri­tyk­set­hän kas­vai­si­vat loput­to­miin jos aina oli­si lisää rahaa tar­jol­la ilman mitään ris­kiä, mut­ta useim­mat yri­tyk­set vakiin­tu­vat aikan­sa kas­vet­tu­aan johon­kin tiet­tyyn kokoon.

    Pelk­kä usko sii­hen, että tehok­kuu­den paran­ta­mi­nen kas­vat­taa aina ris­ke­jä on lii­an yksin­ker­tai­nen vas­taus moni­mut­kai­seen kysymykseen.

    En ole sano­nut, että tehok­kuu­den paran­ta­mi­nen itses­sään kas­vat­tai­si ris­ke­jä, vaan että toi­mi­van koko­nai­suu­den sork­ki­mi­nen ja talou­del­lis­ten inves­toin­tien teke­mi­nen on ris­ki. Nämä muu­tok­set ja inves­toin­nit voi­vat koh­dis­tua johon­kin muu­hun­kin kuin tehok­kuu­den paran­ta­mi­seen, vaik­ka­pa toi­min­nan laajentamiseen. 

    Tuos­sa sinun fir­mae­si­mer­kis­sä on juu­ri se vika, että ajat­te­let, että omis­ta­ja halu­aa yri­tyk­ses­tä 10 euroa tuot­toa. Omis­ta­ja halu­aa käyt­tää kaik­ki käy­tet­tä­vis­sä ole­vat resurs­sit omien tavoit­tet­ten­sa edistämiseen.

    Enpä usko tähän sinun myyt­ti­seen ikuis­ta mak­si­mi­kas­vua hake­vaan omis­ta­ja­si. Tot­ta kai sel­lai­sia­kin ihmi­siä on, mut­ta on aika kova väi­te että kaik­ki tai edes suu­rin osa ihmi­sis­tä toi­mi­si noin. Ihan samal­la lail­la kuin moni työn­te­ki­jä on ihan tyy­ty­väi­nen palk­kaans­sa ja lii­ton neu­vot­te­le­miin tasai­siin pal­kan­ko­ro­tuk­siin eikä läh­de näke­mään sitä vai­vaa ja otta­maan nii­tä ris­ke­jä joi­ta vaik­ka työ­pai­kan vaih­to parem­man pal­kan toi­vos­sa voi­si tuo­da, moni yrit­tä­jä on tyy­ty­väi­nen ansio­ta­soon­sa ja his­suk­seen kas­va­vaan myyntiin. 

    Tuos­ta työ­ai­ka­ju­tus­ta vie­lä sen ver­ran, että jos ker­ta ihmi­set halua­vat vähen­tää työn­te­koa ja kulut­taa mie­luum­min vapaa-aikaa kuin ostet­ta­via hyö­dyk­kei­tä, niin mik­si esim. kai­kis­sa suun­nit­te­lu­toi­mis­tois­sa ei ole 6 tun­nin työ­päi­viä? Ei LVI-insi­nöö­rin pidä olla koko ajan pas­sis­sa puhe­li­men ääres­sä vaan hänen pitää olla pai­kal­la suun­nit­te­lu­ko­kouk­sis­sa? Entä graa­fi­kon, lää­kä­rin, juris­tin, ark­ki­teh­din yms. Kos­ka ainoas­taan hyvin pie­ni osa näis­tä työn­te­ki­jöis­tä tekee alle 8 tun­tis­ta päi­vää on tämä aika vas­taan sano­ma­ton todis­te sii­tä, että alle 8 tun­nin työ­päi­vä on epä­mie­lui­sa joko työ­nan­ta­jal­le tai työn­te­ki­jäl­le ja että hyö­dyn ja hai­tan ero­tus on negatiivinen.

    Aina­kin omas­sa tut­ta­va­pii­ris­sä alle 40-tun­ti­sen työ­vii­kon teke­mi­nen omas­ta halus­ta on mel­ko yleis­tä, mm. mai­nit­se­mis­sa­si amma­teis­sa, ja enem­män­kin haluk­kai­ta oli­si jos työ­nan­ta­ja antai­si sii­hen mah­dol­li­suu­den. Mut­ta kuten sanoin, käy­tän­nön ongel­mat ovat tois­tai­sek­si huo­mat­ta­via. Aiem­min mai­nit­tu­jen lisäk­si, esi­mer­kik­si sil­loin kun vii­mek­si olin itse palk­ka­töis­sä mut­ta epä­tyy­pil­li­sel­lä työ­ajal­la, joka­kuu­kau­ti­nen rie­sa oli pal­kan­las­ki­joi­den kans­sa tap­pe­le­mi­nen, kun ker­ta kaik­ki­aan sys­tee­mit on raken­net­tu sen 9‑to-5-mal­lin ympärille. 

    Var­mas­ti on kau­pal­li­ses­ti perus­tel­tu­ja­kin syi­tä sil­le mik­si 40 tun­tia on se stan­dar­di­mal­li jos­ta on vähän­lai­ses­ti poik­keuk­sia, mut­ta eivät mark­ki­nat niin opti­maa­li­ses­ti toi­mi että val­lit­se­vas­ta tilas­ta voi­si pää­tel­lä sen ole­van paras mah­dol­li­nen. Tähän viit­taa esi­mer­kik­si se, että monis­sa muis­sa EU-mais­sa teh­ty­jen työ­tun­tien mää­rä on sel­väs­ti Suo­mea pienempi.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  59. Ote­taan vie­lä käy­tän­nön esi­merk­ki sii­tä, miten kaik­ki eivät aina hae mak­si­maa­lis­ta tuottoa:

    Asun vuo­krayk­siös­sä, jon­ka vuo­kra on n. 25 % alle sen käy­vän mark­ki­na­hin­nan. Vuo­kra­nan­ta­ja ei ole tut­ta­va­ni, vaan onnis­tuin neu­vot­te­le­maan poik­keuk­sel­li­sen hal­van vuo­kran kos­ka hänel­lä oli kii­re saa­da asun­to vuo­krat­tua ja hän oli myös ehkä hie­man koke­ma­ton vuo­kra­neu­vot­te­luis­sa. Olen nyt asu­nut täs­sä asun­nos­sa mel­kein 3 vuotta. 

    Puh­taas­ti talou­del­li­ses­ti vuo­kra­nan­ta­ja­ni oli­si jär­ke­vää irti­sa­noa vuo­kra­so­pi­muk­se­ni ja etsiä vuo­kra­lai­nen joka mak­sai­si asun­nos­ta käy­pää mark­ki­na­vuo­kraa. Täl­lä het­kel­lä vuo­kra-asun­to­mark­ki­noil­la on myy­jän mark­ki­nat, jokai­seen näyt­töön riit­tää ihmi­siä mel­kein jonok­si asti, joten tämä onnis­tui­si toden­nä­köi­ses­ti hel­pos­ti. Täs­tä kui­ten­kin oli­si huo­mat­ta­vaa vai­vaa ja lisäk­si on ris­ki sii­tä, että vuo­kra­lai­nen ei ole yhtä kel­po kuin minä joka olen aina mak­sa­nut vuo­kra­ni ajal­laan ja viet­tä­nyt sii­voa elä­mää. Näin ollen vuo­kra­nan­ta­ja­ni tyy­tyy 25 % alem­paan tuot­toon kos­ka ei halua näh­dä vai­vaa ja/tai ottaa ris­kiä. Toden­nä­köi­ses­ti asun­non vuo­kra­tuo­ton lisäys ei oli­si hänel­le mer­kit­tä­vä, vaan hän on tyy­ty­väi­nen nykyi­seen tulo­ta­soon­sa. Mut­ta jos hän jou­tui­si esi­mer­kik­si työt­tö­mäk­si, tilan­ne voi­si muut­tua, kun tulot äkil­li­ses­ti las­ki­si­vat ja nii­den paik­kaa­mi­nen vaa­ti­si, että vuo­kra-asun­nos­ta revi­tään mak­si­maa­li­nen tuotto.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  60. Juuso Kopo­nen: “Mut­ta sii­nä­kin tapauk­ses­sa sta­tus quon muut­ta­mi­nen on ris­ki: nyky­ti­lan­ne on tie­dos­sa, tilan­ne muu­tok­sen jäl­keen ei ole.”

    Nyky­ti­lan­ne on tie­dos­sa. Sii­tä olem­me samaa miel­tä. Tule­vai­suus on epä­var­maa riip­pu­mat­ta sii­tä jat­kaa­ko toi­min­taa samal­la “tehot­to­mal­la” taval­la vai tehos­taa­ko toi­min­taa. Tie­tys­ti, jos kii­teät kus­tan­nuk­set nouse­vat ja on hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti vas­tuus­sa niis­tä, niin sit­ten ris­kit kasvavat.

    ja enem­män­kin haluk­kai­ta oli­si jos työ­nan­ta­ja antai­si sii­hen mahdollisuuden.”

    Tai haluk­kai­ta ei ole­kaan enää sit­ten, jos dii­li pitäi­si teh­dä siten, että lyhyen työ­ajan teke­vä työn­te­ki­jä tuot­taa yhtä pal­jon voit­toa kuin pit­kän. Ei ne työ­nan­ta­jat huvik­seen ja omak­si har­mik­seen kiusaa työn­te­ki­jöi­tä tai jos kiusaa­vat, niin ne häviä­vät mark­ki­noil­ta ajan kulues­sa ilman val­tion toi­mia. Tuo ker­to­muk­se­si pal­kan­las­ki­jois­ta on hyvä. Mik­si mei­dän pitäi­si joten­kin puut­tua sii­hen miten yri­tyk­ses­sä teh­dään pal­kan las­ken­taa ja mitä seu­rauk­sia sil­lä on yri­tyk­sen kilpailukyvylle?

    Tuos­sa vuo­kra­nan­ta­jae­si­mer­kis­sä­si sen vuo­kra­nan­ta­jan uti­li­teet­ti­funk­tio muut­tuu, kos­ka hän jää työt­tö­mäk­si ja hänen aikan­sa muut­tuu vähem­män arvok­kaak­si suh­tees­sa rahaan. Työn­te­ki­jöi­den pal­kan­ko­ro­tuk­set eivät muu­ta työ­nan­ta­jan utiliteettifunktiota.

    Mut­ta joo siis jos nämä pal­kan­ko­ro­tuk­set vai­kut­ta­vat mer­kit­tä­väs­ti työ­nan­ta­jan varal­li­suu­teen, niin sit­ten hän toki alkaa arvos­ta­maan lisäeu­ro­ja enem­män kuin aikai­sem­min suh­tees­sa esim. stres­siin tai vapaa-aikaan ja näin ollen voi pää­tyä tehos­ta­maan toi­min­taa yrityksessä.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

  61. Mie­len­kiin­toi­nen aihe.

    Hie­man täs­sä mai­nios­sa kes­kus­te­lus­sa ihme­tyt­tää se ettei usein­kaan koros­te­ta ihmi­sen omaa val­taa päät­tää elä­män­ta­vas­taan jo val­lit­se­vis­sa olo­suh­teis­sa. Jos halu­aa nopeas­ti muut­taa omaa elä­mään­sä ja lisä­tä vapaa-aikaa tai työn­teon mie­lek­kyyt­tä, voi sen nyky-Suo­mes­sa aika hel­pos­ti toteut­taa. Jol­lei työ­pai­kas­sa ole pii­run ver­taa­kaan mah­dol­li­suut­ta vai­kut­taa omaan työn­te­koon, voi aika hel­pos­ti kar­tut­taa tai­to­ja ja opis­kel­la uut­ta. Suo­mes­sa varal­li­suus on todel­la­kin sitä luok­kaa että jaloil­laan on mah­dol­lis­ta äänestää.

    Suu­rin ongel­ma todel­la­kin on ihmis­ten tavas­sa pei­la­ta omaa työn­te­ko­aan ja arvo­jaan mui­den kaut­ta, mut­ta jon­ki­lais­ta vas­tuu­ta täs­sä jää yksi­lön omil­le­kin har­teil­le. Jos muu­tos­ta halu­aa, täy­tyy olla val­mis luo­pu­maan jos­tain. Sii­tä­hän se muu­tos läh­tee liik­keel­le, yksi­lön tavas­sa aja­tel­la itse­näi­ses­ti ja toimia.

      (lai­naa tätä vies­tiä vastaukseesi)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.