Jyri Häkämies (kok) haluaa elvyttää rakentamalla lisää ydinvoimaloita. Ydinvomalan tilaamispäätöksestä menee vuosia siihen, että ensimmäinen lapio isketään maahan, vaikka mitään lupabyrokratiaa ei olisi. Häkämies näyttää ennustavan pitkää lamaa kun nämäkin investoinnit ehtivät mukaan elvytykseen.
Pääministerio poanee pessimismissä paremmaksi: Hän vaatii elvytyksen nimissä kymmenen vuoden investointiohjelmaa, jossa eläkeyhtiöiden pääomat sijoitettaisiin tuottavasti (?) liikenneinfraan.
Mitä siellä hallituksessa oikein ajatellaan ensi vuosikymmenen talouskehityksestä?
Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin talouskehityksen ennustaminen kymmenen vuoden päähän.
Epätietoisuus ihan lähiakojenkin taloustilanteen kehityksestä luo ministereille paineita heittää ainakin joitain hyviä ideoita ilmaan. Perusteluja näille sitten saa odottaa. Kukapa vastustaisi järkevän liikenneinfran rakentamista vaikka sitten elvytyksen nimissä.
Ministeriö voisi myöntää vaikka miljardin koulutukseen. Peruskouluihin voisi palkata lisää avustajia ja opettajia. Ja vaikka niitä perinteisiä talkkareita jutustelemaan koululaisten kanssa.
Ammattikoulutukseen lisää resursseja, ja yliopistojen rahoitukseen ja tutkimushenkilökuntaan tuntuva lisäystä. Ei ole mitään järkeä laittaa nuoria lupauksia laman kunniaksi kortistoon, kun ei ole muka varaa maksaa heille työttömyyskorvauksen sijaan 1000€/kk tutkimusapurahaa.
Nyt jos koska pitäisi panostaa nuorten tulevaisuuteen, tai he löytävät sen sitten itse muista maista.
Kun aletaan jakaa valtion miljardeja “elvytystarkoituksessa” alkaa armoton kähmintä, kuka saa keploteltua yhteistä rahaa omille taustajoukoilleen.
Pitäisi kieltää puhe “elvytyspaketista”. Pitäisi puhua todellisin termein: “lainarahat jotka maksatetaan tulevilla veronmaksajilla”.
Teemu on oikeassa.
Kyseessä on omien lempilapsien ajo elvytyksen nimissä.
Itse laitoin ilolla merkille, että Nalle Wahlroos on täysin samaa mieltä kanssani elvytyksestä. Hänen näkemyksen mukaan elvytys kannattaa laittaa veronalennuksiin. Olen täysin samaa mieltä, sillä julkisesta sektorista ei ole elvyttäjäksi.
Vaarmaakin näkymä on , että tämän laman jälkeen jäädään elämään hyvin pitkäksi aikaan erittäin matalan kasvun aikaan.Ei pelkästään Suomessa vaan nimenomaan maailmanlaajuisesti. Rahoitusjärjestelmän romahtamisen jälkeisessä maailmassa yksityissektorin turboruuvi on poistettu eli sillä puolella ei ole kykyä enään samalaiseen riskinottoon kuin aikaisemmin. Tarkoittaa paljon matalampaa talouskasvua kuin tähän asti on totuttu. Tähän ongelmaan ratkaisu on tietysti se , että valtiot ottaa riskinottajan roolin haltuunsa. Yhdysvaltain pankkijärjestelmä on jo otettu käytännössä kokonaan valtion haltuun.Uuden politiikan messias ja johtaja on tietysti presidentti Obama. Vanhanen vain seuraa perässä mitä isot pojat tekee. Obamahan mm. lupasi remontoida lähes kaikki valtion rakennukset.
Olen tässä Sylvesterin kanssa samaa mieltä. En siksi, että kategorisesti vastustaisin elvytystoimia, vaan siksi, että tässä tilanteessa veronalennuksilla olisi nopea vaikutus.
Jos halutaan sorkkia ja elvyttää juuri rakennusalaa, niin kotitalousvähennyksen laajentaminen asunto-osakeyhtiöiden remontteihin tulee nyt ensimmäisenä mieleen. En välttämättä pidä tällaista vääristystä hyvänä, koska kun siitä luovutaan, samat ongelmat ovat taas edessä.
Itseäni juuri pelottaa erinäisten siltarumpuhankkeiden läpivienti juuri laman torjumisen verukkeella. Moni lobbari varmasti myös lipoo ahnaana huuliaan.
Elvytys näyttää olevan sitä, että yritetään saada ihmiset törsäämään rahaa ties mihin. Ei se kovin vihreää politiikkaa ole. Minusta elvytys pitäisi suunnata tulevaisuuteen eli esim. uusiutuvien energioiden tutkimukseen ja tuotekehittelyyn, joukkoliikenneinfraan sekä biotekniikkaan.
Ilmeisesti siellä hallituksessa ajatellaan tulevien vuosien talouskehityksestä, että akuuttia taantumaa/lamaa seuraa matalahkon kasvun aika,kun väestö ikääntyy ja sen seurauksena huoltosuhde heikkenee.Tämä kai on fakta.
Vanhanen käsittääkseni tähtää vuosikymmenen investointiohjelmallaan kansantuotteen kasvun nopeuttamiseen, jonka seurauksena voitaisiin vastata paremmin mm. sosiaalipalvelujen tarpeen kasvuun.Infrainvestointikin on investointi, josta odotetaan tuottoja tulevaisuudesa. Tuotot tulevat tietenkin yritysten toimintaedellytysten parantamisen kautta.Eikös tämä ole ihan järkevää!
Vanhanen sen teki — toi politiikan politiikkaan. Glopaali uusliberalistinen markinatalous on tullut tiensä päähän. Kannanotto, jota ei ole rohjettu käydä arvioidessa finanssikriisin syitä ja seurauksia. Kriisi, joka otetaan vastaan kuin painovoima välttämättömänä lainalaisuutena — ilman minkäänlaista kyseenalaistamista. Ei pääse mihinkään, siinä mielessä Vanhasen avaus oli mielenkiintoinen
akuuttia taantumaa/lamaa seuraa matalahkon kasvun aika,kun väestö ikääntyy ja sen seurauksena huoltosuhde heikkenee
Jos kansantalous kasvaa hitaasti, koska työvoiman määrä vähenee, tätä ei nopeuta mikään elvytys. Elvytystä tarvitaan, jos kysynnän puutteen vuoksi työvoimaa tai muita resursseja uhkaa jäädä toimettomaksi.
Josko lama Suomeen oikein pahasti iskee suhteessa muihin Eu-maihin, niin mistä sitä rakennusväkeä elvyttämään Suomen taloutta sitten saataisiin. Suomalaisia ei rakennustöihin saada pienten palkkojen vuoksi ja ulkomainen työvoima menee sinne missä parhaat “palkat” maksetaan. Eli jos halutaan ulkomaista rakennustyövoimaa laman aikana tulevaksi Suomeen, niin ulkomaisille työvoiman värväreille tulee sallia vieläkin alhaisempi palkan tason maksu työntekijöilleen ja varmempi oikeus laskuttaa työstä verottomasti ohi Suomen verottajan.
Sitä paitsi atomivoimaloiden rakentamista uhkaa jo sellainen tila, että reaktorin suojia ei saada toimitusvaikeuksien vuoksi tilattua sille hetkelle kuin luullaan. Jonossa on jo muitakin kuin Suomeen voimaloiden rakentajia.
Sylvesteri ja Tiedemies: Tuossa verotuksellisin keinoin tehtävässä elvytyksessä toivoisi ainakin paria asiaa. Ensinnäkin, että se kohdistuisi ihmisiin, jotka todella pistää rahat menemään. Toiseksi, kun sitten joskus menee lujempaa, veroja voisi taas nostaa. Pelottaa vaan, että se nostaminen jää väliin. Siksi on ehkä varmempaa elvyttää sellaisilla tavoilla, jotka on väkisinkin vaikutukseltaan lyhytkestoisia (ydinvoimalan rakentaminen ei tosiaan taida lukeutua tällaiseksi). Ettei tarvitse suututtaa kansalaisia saavutettujen etujen poistamisella.
Mutta jos olisin diktaattori, venkslaisin kyllä noitten verojen kanssa.
- — julkisesta sektorista ei ole elvyttäjäksi.
Tätä virttä kuultiin 90-luvun laman aikaan kyllästymiseen saakka. Samaan aikaan singottiin säälin ja halveksunnan täyttämiä katseita naapurimaahan Ruotsiin, jossa vastaukseksi samaan lamaan omaksuttiin määrätietoinen elvytys juuri niitä talouspoliittisia välineitä käyttäen, jotka Suomessa kilvan julistettiin mahdottomiksi, vaarallisiksi ja tuhoisiksi. Ennustettiin myös, että Suomen jämäkkä ja illuusioton reaktio lamaan nousisi vielä suorastaan kansainväliseksi ylpeydenaiheeksi, josta muut ottaisivat myöhemmin mallia.
Ja nyt, kun maailmanlaajuinen lama on alkanut, kansainvälisessä kirjoittelussa (esim. talouslehdistössä ja taloustieteilijöiden blogeissa) mainitaan yhtenä realistisimmista ja varteenotettavimmista esikuvista käytännössä poikkeuksetta Ruotsi, kun taas Suomea ei mainita yleensä sanallakaan.
“Mitä siellä hallituksessa oikein ajatellaan ensi vuosikymmenen talouskehityksestä?”
Ehkä ainoa motiivi sijoittaa vero- tai lainarahoja ei olekaan se, että valtion sijoittamat rahat tuottavat niin rutkasti? Ehkä joskus kiusaus ostaa kivoja juttuja voittaa kanssa?
Olen pitkään ihmetellyt kuinka helposti ihmisiin saadaan luotua lamatunelma, oikeastaan ‑paniikki. Yhdysvalloissa kaatuu pankki tai vakuutuslaitos ja Suomessa media kirkuu kissankokoisin kirjaimin, että lama on iskenyt, kuinka meitin nyt käy.
Sosiaalipuoli potkii välittömästi tilapäiset ja tuuraajat pellolle, vähentää laitoksissa tarjoiltavan ruuan määrää ja varsinkin laatua. Kaikki mitä ei noususuhdanteessa ole uskallettu tehdä, toteutetaan nyt, ja ripeästi.
Taantumassa me ollaan, se on selvää. Tarkoitan tällä sitä että talouden kasvuvauhti on hiljentynyt, osin jopa pysähtynyt. Mutta lama, ei perkele!
Tänään tuli ensimmäinen julkinen epäily samasta aiheesta. HS toimittaja Juhana Rossi kirjoitaa kolumnissa Rahan liikkeet artikkelin Lama on vielä kaukana…lukekaa jos uskallatte.
Jonkin asteisella säälillä joutuu nykyvasemmistoa seuraamaan. Liikkeen pääideologit (Soininvaara, Uschanov) ovat näemmä täysin ulkona talousasioissa(kin). Eihän poliitikon tarvitse kaikkea tietää, mutta hyvään johtajuuteen kuuluu myös kyky pitää suu kiinni asioista, joita ei ymmärrä.
Julkisella sektorilla on joissain tilanteissa kyky elvyttää ja toisissa ei. Tähän luonnolliseen ja itsestään selvään tosiasiaan (ettei ole patenttiratkaisuja) törmäämme kaikilla elämän aloilla. Vaatisi melkolailla pitkän esityksen vastata tyhjentävästi Uschanovin vastaväitteeseen, joten sitä en voi tehdä. Totean kuitenkin rakentavassa hengessä sen, että (toisin kuin Uschanov kehtaa väittää) 90-luvulla Suomeen suorastaan virtasi rahaa ulkomailta valtion menojen kattamiseksi. Valtio velkaantui siihen malliin, että eräässä vaiheessa ulkomaiset lainoittajat jo alkoivat epäillä takaisinmaksun onnistumisen edellytyksiä. Jos sitä ei kutsu elvytykseksi, on syytä selittää, mitä elvytyksellä tarkoittaa.
Tällä hetkellä valtio ottaa velkaa elvyttääkseen Latviaa ja Islantia. Valtio ottaa velkaa myös kehitysavun maksamiseen, joten voinee yhtään valehtelematta sanoa, että Suomen poliitikot elvyttävät ihan riittävästi jo nyt. Enempään elvytykseen meillä työssä käyvillä veronmaksajilla ei ole varaa, kiitos vain.
Jos on taipuvainen uskomaan pitkiin sykleihin (ns. Kondratieffin aalto), niin lamasta tulee pitkä. Suuri Lamahan loppui käytännössä Toisen Maailmansodan seurauksena eli se kesti vuodet 1929–1939.
Ne, jotka ovat taipuvaisia uskomaan edesmennyttä herra Kondratieffia, ovat jo pukemassa talvivaatteita päälleen.
Mielenkiintoinen blogi, joka on julkaistu 7.12.2007 ja jossa selvitetään ns. Kondratieffin talvea, kuinka Ben Bernanke kenties pyrkii selviämään tilanteesta. Ja miksi hän ei onnistu pyrkimyksissään.
http://economicrot.blogspot.com/2007/12/kondratieff-winter.html
Olisi hyvä huomata, että talouspolitiikan tekijöillä on kaksoishaaste, toisaalta akuutti taantuma/lama ja toisaalta pitkän tähtäyksen huoltosuhteen heikkeneminen ja matala kasvu. Ensimmäiseen ongelmaan hallitus on tarttunut aivan oikein keskittymällä työllisyyden hoitoon. Etsitään tarkasti sellaisia rahan käyttökohteita, joilla saadaan tehokkaasti työllisyysvaikutuksia, parhaita keinoja mm. korjausrakentaminen.
Pidemmällä tähtäyksellä on tärkeää yritysten toimintaedellytysten kehittäminen hyvinvoinnin turvaajana.Tätä kai Vanhanenkin tarkoitti miljardeillaan.Eikä akuuttia lamaelvytystä. Mistä muualta varoja saadaan julkiselle sektorille kuin menestyvästä yritystoiminnasta !?
En ole verojen fani noin yleisestikään, mutta koska verojen laskeminen ja velan tekeminen johtaa siihen, että veroja tavalla tai toisella täytyy tulevaisuudessa nostaa, niin ei se veroelvytyskään mikään hopealuoti ole.
Sensijaan vihreiden pitäisi kannattaa sitä, koska se antaa oivan tilaisuuden muuttaa verojärjestelmää vääristymiä korjaavaan suuntaan. Jos ja kun veroja täytyy joskus nostaa, niin sitten voi nostaa ns. pigou-veroja.
Varsinaisesta aiheesta: Ydinvoimala ei työllistä juuri ketään ainakaan vuoteen lupapäätöksestä, ja senkin jälkeen menee monta vuotta ennen kuin rakentaminen on täydessä vauhdissa. Lyhyellä tähtäimellä on pikemminkin uhka että varmuus ydinvoimalan rakentamisesta pysäyttä muut energiainvestoinnit. Tämä ei sinänsä tarkoita etteikö ydinvoimalalle saa antaa lupaa, mutta suhdanneperustelut ovat todellakin huonoja.
Elvytyksestä noin yleensä: Idea on että saadaan lisää kysyntää nyt, on päivänselvää ettei toimien vaikutusnopeus ole riippuvainen siitä ovatko ne veronalennuksia vai menojen lisäyksiä, vaan minkälaisia ne ovat.
Pienituloisille suunnattu tuloveroale mennee suoraan kulutukseen, yleinen veroale taas osittain sukanvarteen. Välillisten verojen, esim. ruuan ALV, alentaminen valuunee katteisiin eli yritysten velkojen hoitoon, määräaikainen (esim. vuosi) ALVin poisto rakentamiselta taas luultavaisesti johtaisi kulutuspiikkiin. Jos valtio käyttää rahaa vaikka Tallinna-tunneliin niin ongelma on ihan sama kuin ydinvoimalassa, jos valtio taas jouduttaa vaikka Espoon kaupunkirataa niin vaikutus on nopea. Kysymys on siitä miten toteutetaan joten keskustelu siitä onko menojen lisäysy vai verojen alennus parempi on vähän epä-älyllistä, olkoonkin että on helpompi löytää kulutusta lisääviä menoja kuin veronalennuksia.
Markus on tavallaan oikeassa, verotulojen pienentyessä menojen pitäminen ennallaan on elvyttävää. Toisaalta, elvyttämiselle ymmärretään yleensä menojen kasvattamista, muuten kysyntävaje ei täyty. Jos valtiolla ei ole menojen kasvattamiseen varaa niin sitten kysymys siitä pitäisikö niitä kasvattaa on absurdi, ehkä tämä oli tilanne 90-luvulla, mutta nykytilanteessa on mielestäni varaa velkaantua.
Luonnollisesti jokainen tosivihreä toivoo lamasta mahdollisimman syvää, pitkää ja maailmanlaajuista – mieluiten niin, ettei siitä alhosta ikinä noustaisi, koska se tarkoittaisi voimaperäistä taloudellisen toimeliaisuuden vähenemistä, joka puolestaan antaisi ihmiskunnalle hieman jatkoaikaa yrittää selvittää aiheuttamansa sotkun.
Nykyisille Vihreät –puolueen kellokkaille – pilipalicityvihreille – tuollainen skenaario on tietysti kauhistus, koska vihreys ei sitten enää olisikaan kivaa näpertelyä toisarvoisten asioiden parissa, vaan elämästä tulisi selviytymiskamppailua, jossa humaanisuus ja ihmisoikeudet saisivat kylmää kyytiä.
No, Kiinalla on joka tapauksessa maailman kohtalon avaimet. Toivotaan, että he suostuvat antamaan USA:lle lisäluottoa sen verran, että kohtapuoleen virkaansa astuva uusi kyläpäällikkö saisi hankituksi arvonsa merkiksi edes hienon gepardinnahkasuikan.
Sunnuntai Helsingin Sanomat antoi nähdäkseni tähän keskusteluun paljon. Käsitepuolella Juhana Rossin ansiokas pohdinta siitä, mikä on lama ja mikä taantuma ja talouspolitiikan arvioinnin puolella neljän kansantaloustieteen professorin kommentit. Havaintona voi todeta, miten hyvin ajan hengen nopeaa muutosta kuvaa se, että nyt professori Markus Jäntti kuulostaa valtavirralta oltuaan vuosikausia “toisinajattelija” kansantaloustieteilijä. Pilvi Torsti, http://www.pilvitorsti.fi
Muuten…Miksi me, siis me suomalaiset, elvytämme velkarahalla Islannin taloutta? Tai oli raha mitä vaan niin on sille parempiakin kohteita kuin Islannin kansantalouden elvyttäminen. Eiköhän Islannissa kannattaisi hakea rahaa sieltä mistä sitä tuli nousukaudellakin.
Muistaakseni Islannista ei Suomelle ainakaan ole ollut minkäänlaista hyötyä ei nousu- eikä varmasti laskukaudellakaan.
Muuten olen sitä mieltä, että sillin kalastuksella ei rikastu.
Ydinvoiman sijaan voisi toivoa että päättäjät yrittäisivät rakentaa vaikka tuulivoimaa. Se olisi nopeampaa saada paitsi läpi poliittisesti, ekologisempaa ja antaisi välitöntä apua koko yhteiskunnalle edullisemman energian muodossa ja tietysti työllistämällä rakennusvaiheessa.
Ydinvoima on elvytyskeinona auttamattoman hidas, vaikka tuotettu energia olisikin kilpailukykyisen hintaista sitten joskus kun voimala saadaan pystytettyä.
Sinänsä on toki syytä miettiä kuinka paljon tulevaa tuotantoa on syytä lapata velan muodossa elvytykseen. Työttömyyden rajusti noustessa lienee selvää että jonkin verran olisi tarvetta, mutta täysin holtittomaan velkaantumiseen ja sitäkautta tuleviin veronkorotuksiin ei sittenkään ole varaa.
Siinäkin mielessä tuulivoima olisi mielestäni parhaimmasta päästä vaihtoehtoja, koska se skaalautuu käytettävissä olevien varojen mukaan aika mukavasti. Alkuun pääsee pienemmälläkin summalla kuin näissä megalomaanisissa ministerien kotikontujen siltarumpuprojekteissa tai ydinvoimahankkeissa.
Tuulivoiman rakentaminen menee lähimmäksi pyramidien rakentamista tähän astisista ehdotuksista.
Ydinvoiman osalta vihreät niittävät mitä ovat kylväneet. Jonossa on ollut hakemuksia kohta vuoden verran, mutta eduskunta ei ole tikkua ristiin laittanut, paitsi vihreät yrittävät tietysti työntää kapuloita pinnojen väliin.
Luonnollisesti jokainen tosivihreä toivoo lamasta mahdollisimman syvää, pitkää ja maailmanlaajuista – mieluiten niin, ettei siitä alhosta ikinä noustaisi, koska se tarkoittaisi voimaperäistä taloudellisen toimeliaisuuden vähenemistä, joka puolestaan antaisi ihmiskunnalle hieman jatkoaikaa yrittää selvittää aiheuttamansa sotkun.
Miten se tarkalleenottaen auttaa, että ihmiset eivät käy parturissa, hierojalla, hammaslääkärissä. elokuvissa jne, vaan katsovat kotona televisiota ja juovat keskikaljaa?
Tai se, että ei rakenneta tuulivoimaloita, vaan poltetaan hiiltä ja öljyä entiseen tapaan?
Talouskasvu ei tietenkään ratkaise näitä ongelmia ja talouskasvua voi syntyä (ja usein syntyykin) tavalla, joka pahentaa ongelmia. Talouskasvu itsessään ei kuitenkaan ole sama asia kuin ne ongelmat, joiden siitä koetaan johtuvan.
Liikkeen pääideologit (Soininvaara, Uschanov)
Voi hyvä tavaton. En ole todellakaan mikään “liikkeen pääideologi”. Yhdessäkään vihreiden järjestämässä tilaisuudessa en ole puhunut enkä yhdessäkään vihreiden äänenkannattajassa tekstejäni julkaissut. Vihreissä on mukana riittävän paljon ihmisiä, joiden yhteiskunnalliset näkemykset ovat niin suuressa määrin ristiriidassa omien näkemysteni kanssa, että jopa niinkin minimaalinen samaistuminen vihreisiin kuin liittyminen puolueen jäseneksi tuntuu kohdallani täysin epärealistiselta ajatukselta. Näkemykseni ovat kokonaan omiani.
Julkisella sektorilla on joissain tilanteissa kyky elvyttää ja toisissa ei.
Lienee melko kiistatonta, että näin on. Väite, jota kritisoin, oli kuitenkin täysin kategorinen “julkisesta sektorista ei ole elvyttäjäksi”.
Totean kuitenkin rakentavassa hengessä sen, että (toisin kuin Uschanov kehtaa väittää) 90-luvulla Suomeen suorastaan virtasi rahaa ulkomailta valtion menojen kattamiseksi. Valtio velkaantui siihen malliin, että eräässä vaiheessa ulkomaiset lainoittajat jo alkoivat epäillä takaisinmaksun onnistumisen edellytyksiä. Jos sitä ei kutsu elvytykseksi, on syytä selittää, mitä elvytyksellä tarkoittaa.
Kuten hyvin tiedetään, näitä rahoja ei Suomessa käytetty kulutukseen ja investointeihin (ts. elvytykseen) vaan pankkien omistajien pelastamiseen. Ruotsissa pankkien omistajien intressejä ei asetettu muun yhteiskunnan intressien edelle, ja niinpä maahan virrannut raha oli käytettävissä hankkeisiin, joilla edistettiin yhteiskunnan kokonaisetua (tai milloin ei sitä, kuitenkin hyvin paljon suuremman yhteiskunnan osan etua kuin pankkien omistajien). Ruotsissa valtio otti pankkien tappioiden kuittaamisesta hintana myös samojen pankkien myöhemmät voitot — sen sijaan että vain tappiot sosialisoidaan mutta voittoja ei, kuten kävi Suomessa.
Enempään elvytykseen meillä työssä käyvillä veronmaksajilla ei ole varaa, kiitos vain.
Hahah. Siinä tapauksessahan peli on sitten joka tapauksessa Suomen kannalta jo täysin menetetty, sillä kaikkialla muualla euroalueella katsotaan, että varaa on huomattavastikin suurempaan elvytykseen. Saksa pinnistelee viimeisenä vastaan, mutta sekään ei pysty pitkällä tähtäimellä yksin taistelemaan näin voimakkaan elvytyskeskeistä suuntausta vastaan.
Antti kirjoitti 19.1.2009 kello 12:31
“Tuulivoiman rakentaminen menee lähimmäksi pyramidien rakentamista tähän astisista ehdotuksista.”
Pyramiideja ei olekkaan rakennettu pitkiin aikoihin. Asiaan…Nyt on sopiva hetki rakentaa yksi, ainakin yksi, tuulipuisto. Yksittäistä tuulimyllyä ei kannattane rakentaa. Maisemat on kuitenkin pilalla ja tuotto on mitä on. Mikäli tehdään niin tehdään kunnolla.
Tuulimyllyjä ja puistoja on kyllä siellä sun täällä, ei se mitään uutta ole. Suurin tuulipuisto mihin olen törmännyt sijaitsee lounaisessa Espanjassa ja sitä pääsee ihailemaan esim. paikallisella bussilla, minä tein niin. Tämä tuulipuisto on Atlantin rannalla välillä Algeciras-Tariffa.
Pekka Vitikainen:
“Olen pitkään ihmetellyt kuinka helposti ihmisiin saadaan luotua lamatunelma, oikeastaan ‑paniikki. Yhdysvalloissa kaatuu pankki tai vakuutuslaitos ja Suomessa media kirkuu kissankokoisin kirjaimin, että lama on iskenyt, kuinka meitin nyt käy.”
Helppohan se on varmasta työpaikasta huudella ettei täällä mitään lamoja näy. Meidän firmassa kolmasosa työväestä on toista kuukautta pakkolomalla ja ensimmäinen kaveri potkaistiin pihalle jo ennen juhannusta!
Etkö sinä hyvä ihminen ymmärrä mitä uutisissa sanotaan? Metalliteollisuus ja rakentaminen on pysähtynyt kuin seinään! Konepajat eivät pyöri, suunnitteluosaston insinöörit pyörittelevät peukaloitaan, asennusmiehet pistetään kilometritehtaalle, kokonaisia sellutehtaita lakkautetaan, jopa hyvien yksiköiden paperipoikulit laitetaan kotiin sylkemään kattoon. Kun kiinalaiset eivät tilaa paperikoineita, Metso pistää kolmasosan paperipuolen henkilöstöstä pihalle.
Kun tavara ei liiku, logistiikkapuolellakin alkaa tulemaan rumaa jälkeä.
Ei tämä taantuma kuule ole mikään median luoma juttu, tämä on totisinta totta.
Pikkuhiljaa aletaan ymmärtää tilanteen vakavuus. Viimeksi Soros ilmoitti, että kansantaloudet syöksyvät alas jyrkänteeltä. USA:ssakin aletaan pikkuhiljaa uskoa prof. Ravi Batran ennustuksiin ja uudistusehdotuksiin. Muuta tietä ei ole toistuvien kriisien ehkäisyyn. Tulo- ja varallisuuerojen kasvu on pysäytettävä. Siinä valtiovallalle helppo tehtävä. Veronkevennykset on syytä unohtaa, kuten Nobel-Krugmankin äsken kirjoitti. Nehän palvelevat vain rikkaita ja kylvävät uusia laman siemeniä. Globaalit monopoliyritykset on pilkottava keskenään kilpaileviksi pienemmiksi yrityksiksi. Korruptio on lopetettava. Krugman haluaisi Bushin hallinnon väärinkäytökset tutkintaan (Forgive and Forget? Published: January 15, 2009).
Sylvesteri kirjoitti 19.1.2009 kello 19:51
“Helppohan se on varmasta työpaikasta huudella ettei täällä mitään lamoja näy.”
Valitettavasti vastaaminen kesti; kävin kyllä illalla lukemassa tämänkin, mutta väsymys voitti, eikä nytkään ole aikaa pitkiin selityksiin.
Varmaa työpaikkaa ei ole, ei ole ollut eikä tule olemaankaan. Saneraajat ovat aina nurkan takana ‚ja varsinkin näin kvartaalipolitiikan aikana, koputtavat herkästi olkapäälle.
Tuosta ymmärtämistä sen verran, että luulen ymmärtäväni. Tosin aina kun arvioi omaa tietämystään ja “fiksuuttaan” on syytä tietyyn varovaisuuteen. Jokatapauksessa; eihän tämä taantuma mikään yllätys ollut. Sehän oli näkyvissä jo kauan. Viime aikoina, ennen kuplan puhkeamista, talousuutisia tuli seuratuksi niin ettei juuri muuta lukemaan ennättänytkään. Se mikä tässä oli yllättävää on kotimaisten yritysten ym. nopea reagointi, jopa tilanteen hyväksikäyttö…
Hyvää päivänjatkoa kaikille blogin keskustelijoille.