Päivähoitoon konsulttiapua TKK:lta?

Munkkiniemessä asu­va Helsin­gin Sanomien toimit­ta­ja Mar­jo Ollikainen valit­taa kolum­nis­saan, ettei ole saanut lapselleen hoitopaikkaa Munkkiniemestä vaan jostain ihan muual­ta, vaik­ka asuu päiväkodin vier­essä. Niin­pä 15 min­uutin ratikka­mat­ka Munkkiniemestä Hesarin toim­i­tuk­seen on kor­vau­tunut tun­nin matkalla kolmea kulkuneu­voa käyt­täen — tässä harv­inaises­sa tapauk­ses­sa ilmeis­es­ti yhä julk­isil­la. Mitä HKL tekee joukkoli­iken­teen hyväk­si, sen päivähoito pystyy hel­posti mitätöimään.

Ollikaisen mukaan Munkkiniemeen taas tuo­daan lap­sia päivähoitoon jostain aivan muualta.

Vika on tietysti päät­täjis­sä, jot­ka ovat pan­neet päivähoidon liian kovalle säästöku­urille, mut­ta voi olla kyl­lä virkamiehissä ja lau­takun­nas­sa, joil­ta ehkä puut­tuu osaami­nen.  Sanon ehkä, sil­lä en asi­aa tunne, mut­ta min­ul­la on siitä epäilys. On tähän tietysti vaikut­tanut myös syn­tyvyy­den yllät­tävä nousu ja nousukausi, jon­ka vuok­si koti­hoi­dos­ta on siir­ryt­ty töi­hin ja päivähoitoon. Ongel­ma voi siis ratke­ta aivan itsestään.

Sairaalois­sa toteutet­ti­in joitain aivan triv­i­aale­ja, mut­ta paljon toim­into­ja tehostanei­ta pikku­paran­nuk­sia, kun tuotan­to­talouden ihmiset pää­sivät näyt­tämään osaamis­taan. Ollikaisen kolum­nista sai sen käsi­tyk­sen, että tuhan­sien las­ten sijoit­ta­mi­nen päivähoitoon tehdään nyt puhe­lin­soit­to­jen poh­jal­ta käsi­työnä. Tähän voisi ehkä kehit­tää älykkäämpiäkin tapo­ja, jot­ka ottaisi­vat huomioon sekä asuin­paikan, työ­paikan että liiken­ney­htey­det sekä per­heen muut toiveet, mut­ta tämä vaatisi sel­l­aista osaamista, jota sosi­aalialan oppi­laitok­sis­sa ei opete­ta. Tarvi­taan tietokoneal­go­rit­mi, joka opti­moi jaon sato­jen hak­i­joiden kesken.

On myös selvää, että vähän väljyyt­tä tarvi­taan päivähoitoon, jot­ta ylipään­sä olisi väl­tet­tävis­sä tilanteet, jos­sa Munkkiniemessä vapau­tu­va paik­ka joudu­taan anta­maan kiireesti pitäjämäkeläiselle ja seu­raa­va munkkiniemeläi­nen lap­si joutuu Kon­alaan. Toim­i­tilo­jen osalta pide­tään opti­maalise­na, että noin kolme pros­ent­tia on tyhjil­lään. Muuten yri­tys­ten muut­ta­mi­nen paikas­ta toiseen ja oikeankokoisi­in toim­i­tiloi­hin estyy. Jotain saman­laista siir­tymien vaa­ti­maa väljyyt­tä tarvi­taan myös päivähoitoon.

Pieni väljyys tulee halvem­mak­si myös kaupungille. Jos per­he ei voi luot­taa siihen, että päivähoitopaik­ka on tar­jol­la, kun sitä tarvi­taan, paik­ka säi­lytetään, vaik­ka sitä ei muu­ta­maan kuukau­teen tarvittaisikaan.

69 vastausta artikkeliin “Päivähoitoon konsulttiapua TKK:lta?”

  1. Koko Ollikaisen jut­tu oli potaskaa alus­ta loppuun. 

    Munkkiniemen päiväkodeis­sa val­taosa lap­sista on Munkin seudul­ta. Autoli­ikenne tulee siitä, että ihmiset lähtevät töi­hin autoil­laan ja otta­vat auton tietysti siinä vai­heessa mukaan, kun suun­taa­vat tarhalle. 

    Tot­ta kai välil­lä tulee tilantei­ta, että lapselle ei löy­dy hoitopaikkaa ja Munkkiniemessä on ollut huono tilanne muu­ta­man vuo­den. Täl­löin tietysti voi joutua odot­ta­maan paikkaa lähipäiväkodista, yleen­sä kyse on kuitenkin korkein­taan parista kuukaud­es­ta. Sik­si aikaa paik­ka osoite­taan mah­dol­lisim­man läheltä tai van­hem­man työ­paikan läheltä. Ilmeis­es­ti sekään nyt ei sit­ten ollut onnistunut. 

    Ihmettelin myös kek­sit­tyä tari­naa ham­mashoi­dos­ta. Kipeän poski­ham­paansa kanssa pääsee hoitoon samana päivänä Helsingis­sä. Tämä pätee myös käytän­nössä. Ham­mas­tarkas­tus­ta joutuu odot­ta­maan noin puoli vuotta. 

    Huvit­ta­va oli myös Ollikaisen havain­to, että kun­nal­li­sis­sa neu­volois­sa ei hänen kysymyk­si­in­sä saa vas­taus­ta… Veikkaan­pa, että esikois­t­en äid­it nyt vain tekevät niin type­r­iä kysymyk­siä, ettei niihin ole mitään yksiselit­teisiä vastauksia. 

    Mik­si saman koulu­tuk­sen omaa­va yksi­ty­is­puolen ter­vey­den­hoita­ja jotenkin “tietäisi” enem­män. Ehkäpä vaa­ti­vat äid­it vain sit­ten ote­taan mak­sun takia mielis­televästi huomioon, mikäli tun­tuu, että vas­tauk­sia satelee. 

    Ollikaisen vuo­da­tus oli mallies­imerk­ki siitä, että kun on valit­tamisen tarvet­ta, ei hait­taa pysytäänkö edes totu­udessa. Valit­ta­mi­nen on itseisarvo.

  2. Luu­len­pa Osmo, että tässä osut oikeaan. Tietotekni­ikan käytössä voi olla vielä paljon tehostamista, kun­han pide­tään huoli siitä, että ohjel­mat ovat toimivia ja käyt­täjäys­täväl­lisiä. Paljon on kyl­lä koke­mus­ta siitäkin, että “hienot” ohjel­mat lisäävät työtä ja byrokra­ti­aa, esim ter­vey­den ja sairaanhoidossa.

  3. Luin Ollikaisen jutun uud­estaan. Ollikainen siis ker­too, että per­heelle on tar­jot­tu kolmea vai­h­toe­htoista päivähoitopaikkaa. Ollikainen valit­taa, että viedessään las­ta yhteen näistä hänen miehen­sä jou­tu­isi työ­matkallaan käyt­tämään neljää kulkuvälinettä. 

    Ok, jos tämä vielä on tot­ta, mitä sitäkin todel­la epäilen, niin entäs ne kak­si muu­ta paikkaa? Kyl­lä lähi­tarhan sijaan pyritään tar­joa­maan lähin­tä mah­dol­lista tai van­hempi­en työ­matkan var­relle sijoit­tuvaa paikkaa. Aivan var­masti näi­hin kaikki­in ei tarvitse neljää kulkuvälinettä. 

    Ilmeis­es­ti Hesaris­sa ei enää riitä epätäs­mäl­lisyy­det ja vääris­tel­ty tieto, vaan ihan vale­htelukin on sal­lit­tua jut­tupu­lan iskiessä jour­nal­isimin nimissä. 

    Munkkin­imeen nähdäk­seni on tulos­sa uusi päiväkoti. Päät­täjät on yllät­tänyt tren­di, jos­sa lap­siper­heet pyrkivätkin takaisin per­ife­ri­as­ta keskus­tan läheisyy­teen. Siitä paikka­pu­la, jota ei mil­lään tietoko­neo­hjelmil­la olisi voin­ut ratkaista. 

    Ongel­ma on myös se, että jos joku töölöläi­nen on saanut paikan lapselleen Munkkiniemestä, ei hän­tä voi­da velvoit­taa vai­h­ta­maan paikkaa Töölöön sel­l­aisen vapautuessa. 

    Lap­si on jo ken­ties sopeu­tunut hyvin ja viihtyy päiväkodis­sa. Moni van­hempi sit­ten aset­taa tämän sen edelle, että päiväkoti olisi aivan vieressä.

  4. Julki­nen hallinto voisi ainaisen Tieto­Tu­na­torin käyt­tämisen sijaan tosis­saan tutkia avoimen lähdekood­in käyttämistä.

    Tietenkään tämän kaltaista ohjelmis­toa ei löy­dy valmi­ina (en tosin ole tark­istanut, mut­ta epäilen niin), eli se joudut­taisi­in joka tapauk­ses­sa tilaa­maan joltain ohjelmistotalolta.

    Per­in­teis­es­ti­hän toim­i­taan niin, että joka kun­ta tilaa ohjelmis­ton toi­sista kun­nista eril­lään kuka miltäkin per­in­teiseltä omis­teis­ten ohjelmis­to­jen valmistajalta.

    Käyt­tämäl­lä avoimen lähdekood­in peri­aat­tei­ta kun­nat voisi­vat jakaa keskenään ideoin­nin, speksauk­sen, kehi­tyk­sen ja ylläpi­don kus­tan­nuk­sia ja hedelmiä. Ohjel­moin­tipalvelu­ja voisi ostaa useil­ta eri ohjelmis­to­taloil­ta, eikä yhdenkään kun­nan tarvit­sisi olla jonkun yhden tietyn toimit­ta­jan armoilla.

  5. On Elinal­ta kyl­lä aika uskalias­ta men­nä väit­tämään toista vale­hteli­jak­si tietämät­tä lainkaan asian yksi­tyisko­htia. Jos mies on töis­sä vaikka­pa Espoos­sa, ei ole kon­stikaan löytää paikkaa, johon päästäk­seen työ­paikas­ta on vai­hdet­ta­va kulkuneu­voa ja uud­estaan joutuu vai­h­ta­maan tul­lessaan koti­in. Jo Munkkivuori olisi täl­lainen, riip­puen tietysti siitä, mis­säpäin Munkkiniemeä asuu.

  6. Tiedän tismall­een samat yksi­tyisko­h­dat kuin sinä ja tun­nen kym­menit­täin Munkin seudun lapsiperheitä. 

    Jutus­sa oli, että isä on Ruo­ho­lahdessa töis­sä ja Ollikainen väit­ti että YKSISUUNTAINEN mat­ka vaatii neljää kulkuneu­voa. Vaikea uskoa kaikkien kol­men tar­jo­tun paikan kohdal­la, sem­minkin kun Munkkiniemestä on erit­täin hyvät yhtey­det joka puolelle Helsinkiä. 

    Kandee lukea jut­tu, jota tänne kommentoi. 

    Ja se kipeä ham­mas ainakin on vale. Ex-perus­palve­lu­min­is­ter­inä tiedät aivan hyvin, että kiputa­pauk­sis­sa hoito järjestyy samana päivänä, kun aamus­ta soittaa.

  7. Ruo­ho­lahti kel­paa hyvin, vaik­ka hoitopaik­ka olisi niinkin lähel­lä kuin Munkkivuores­sa. Yksisu­un­tainen mat­ka kotoa hoitopaikan kaut­ta töi­hin. Vaikka­pa Hol­lan­ti­laisen tieltä Munkkivuoreen, kak­si kulkuneu­voa, ensin nelosel­la ja sit­ten bus­sil­la. Sit­ten Munkkivuores­ta bus­sil­la keskus­taan keskus­taan ja metrol­la Ruo­ho­lah­teen, kak­si kulkuneu­voa, yhteen­sä neljä. Iltapäiväl­lä sama uud­estaan. En siis tiedä, mis­sä Ollikainen asuu ja mis­sä lap­si on hoi­dos­sa, mut­ta ei tuos­sa neljässä kulkuneu­vos­sa yhden­su­un­taisess­da matkas­sa ole mitään harv­inais­tas. Moni on valit­tanut samaa myös Arabianrannassa.

  8. Otta­mat­ta kan­taa Ollikaisen jut­tuun kun en ole sitä lukenut, niin päiväkoti­paikat ovat pääkaupunkiseudul­la kor­tilla ja niitä tulisikin lisätä tun­tu­vasti. Ihmis­ten lisään­tymi­nen kään­tyikin nousu­un vas­toin ennustei­ta ja nyt saadaan niit­tää satoa päiväko­tien tietois­es­ta vähentamisestä.

    Pitkät ja han­kalat matkat päiväkoti­in ovat vas­ta ensim­mäi­nen ongel­ma, toinen tulee jos lap­sia on enem­män kuin yksi ja sis­ru­s­paikkaa ei saa samas­ta päiväkodista. Espoos­ta tiedän täl­laisia tapauk­sia omas­sa tut­tava­pi­iris­säni. Täl­lä het­kel­lä elämme itsekin siinä pelos­sa, että tyt­täremme ei pääse samaan päiväkoti­in vel­jen­sä kanssa. Kyseinen päiväkoti kun on aivan täyn­nä ja naa­pu­rus­tossa on paljon samanikäisiä lap­sia vail­la päiväkotipaikkaa.

    Osmon idea tietys­tä ylika­p­a­siteetista on erit­täin hyvä ja se toisi jous­tavu­ut­ta per­hei­den elämään. Töi­hin menoa ei tarvit­sisi stres­sa­ta las­ten päiväkoti­paikko­jen takia. 

    Ja aku­ut­te­ja ham­ma­songlmia varten Espoos­sa on oma kiireel­lis­ten tapausten ham­maslääkäri Kilo­s­sa, jonne saa ajan, jos tarve on selvä.

  9. No, jos ei viit­si askeltakaan kävel­lä, niin ehkä noista sadan metrin matkoista saa tol­lasen ketjun koot­tua. Sit­ten pitää kyl­lä vielä bus­sil­ta ottaa tak­si, kos­ka käveltävää jää pari sataa metriä tuos­sa esimerkissä joka tapauksessa. 

    Hol­lan­ti­laisen tieltä ratikalla Laa­jalah­den auki­olle vai? Heh, paris­sa min­uutis­sa­han mat­ka olisi jo kävel­ty ja Laa­jalah­den auki­ol­ta Munkkivuoren päiväkodille järkev­in­tä on kävel­lä, kos­ka Rau­mantielle ei mene yhtään bus­sia… Tai pen­s­ka tur­vais­tu­imeen ja pyörä alle, jät­tää sen sit­ten vaik­ka päiväkodin pihaan, jos ei jak­sa siitä enää Ruo­ho­lah­teen polkea, jonne onkin huimat kuusi kilometriä. 

    Itse kyl­lä kävelin Haa­gas­sa aikoinaan kah­den kil­san päiväko­ti­matkan. Sehän teki vain hyvää istu­matyön ohella. 

    Tot­ta kai ideaalia on, että kaik­ki menee aina oma­l­ta kannal­ta opti­maalis­es­ti, mut­ta kun maail­ma nyt ei sel­l­ainen ole eikä sel­l­aisek­si tule. Siis­pä on parem­pi vähän käyt­tää kek­seliäisyyt­tä ja itsekin jous­taa, kun aina nar­ista ja narista..

  10. Mitä nyt sekoi­let? Miten niin et tiedä, mis­sä Ollikainen asuu, kun sen itsekin mainit­set aloituksessa… 

    Noh, jätetään min­un puolestani aihe!

    Minus­ta sub­jek­ti­ivi­nen päivähoito on jo niin usko­ma­ton yhteiskun­nan palvelu lap­siper­heille, että jos ei hoito aina heti sil­lä päivämääräl­lä kun on toiv­ot­tu järjesty lähim­mästä päiväkodista, niin minus­ta ei heti ole aihet­ta veisa­ta moista Hesaris­sa nähtä valitusvirttä.

  11. Ei kuu­lu aiheeseen, mut­ta.. Munkkiniemestä on matkaa Ruo­ho­lah­teen käve­lyre­it­tiä pitkin 5,5 km ja oma-autor­e­it­il­lä 6,3,km. Lähde google maps, jos­ta saa myös tarkat kulkureittiohjeet.

    Pienessä kaupungis­sa tai maaseudul­la tuo mat­ka on yksi kullinluikaus.Ison kaupun­gin las­ten­hoito­rum­ba har­ras­tuksi­neen nielaisee aika ison loven per­heen ajasta.

    Päiväkoti on äärim­mäisen tärkeä jut­tu pienen ihmisen elämässä. Siihen soisi kun­tien sat­saa­van enem­män vaik­ka muiden palvelu­iden kustannuksella.

    Ham­mashoito on mie­lenki­in­toinen jut­tu. Sil­loin kun yhteiskun­ta ei osal­lis­tunut aikuis­ten ham­mashuoltoon, ongelmista ei huudet­tu. Kun osal­lis­tuu, niin esim jonoista on huu­to syntynyt.

  12. “Tähän voisi ehkä kehit­tää älykkäämpiäkin tapo­ja, jot­ka ottaisi­vat huomioon sekä asuin­paikan, työ­paikan että liiken­ney­htey­det sekä per­heen muut toiveet, mut­ta tämä vaatisi sel­l­aista osaamista, jota sosi­aalialan oppi­laitok­sis­sa ei opete­ta. Tarvi­taan tietokoneal­go­rit­mi, joka opti­moi jaon sato­jen hak­i­joiden kesken.”

    No aivan var­masti. Eikä ole edes vaikeaa. Kaupun­gin sait­ille, sopi­vaan kohtaan, hakukone
    päivähoitoon.
    Toivon että link­ki toimii, jos ei niin sit­ten ei.
    Ham­mashoito­han meil­lä toimii, joten siitä ei sen enempiä.
    Kum­ma jut­tu muuten. Olet hesarin toimit­ta­ja niin saat nar­i­nan kuin nar­i­nan julk­isu­u­teen ja heti. Entäs meikäläi­nen; yritin joulu­aat­tona, mut­ta ehei. Ei net­tiver­sioon eikä paperi, joten tässä on. Kir­joitet­tu joulu­aat­tona kaiken karmeu­den valjettua…
    Kiitos. Kiitos siitä että olette päät­täneet puolestani joulu­aa­ton viet­to­ta­pani. Vaa­ti­ma­ton suun­nitel­mani tosin oli men­nä ensin eloku­vi­in ja sen jäl­keen johonkin tasokkaaseen rav­in­to­laan syömään illallista.
    Eloku­vi­in ja rav­in­to­laan olisin kyl­lä päässyt…mikäli olisin päässyt kan­takaupunki­in, niin, ja tietenkin joskus myöhem­min illal­la sieltä myös pois. Tämähän ei onnis­tunut kos­ka julk­ista liiken­net­tä ei kul­je kuin hau­tu­umaalle ja sinne min­ul­la ei vielä ole mitään kiirettä.
    Kiitos siis kaikille teille jot­ka työtänne säästämät­tä olette eristäneet, ark­isin tarvit­ta­van, kaulusköy­häl­listön omi­in lähiöi­hin­sä. Pois häir­it­semästä kan­takaupungis­sa asu­via varsi­naisia Helsinkiläisiä.
    Eri­tyisen kiitok­sen halu­an lausua joukkoli­iken­nelau­takun­nalle, kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nalle, kaupung­in­hal­li­tuk­selle ja kaupung­in­val­tu­us­tolle. Ketään erik­seen mainit­se­mat­ta, mut­ta myöskään ketään uno­hta­mat­ta. Kaupung­in­jo­hta­jalle halu­an lausua oikein läm­pöiset ter­veiset täältä motite­tus­ta Hert­toniemen­ran­nas­ta, Kiitos!
    Uskon vil­pit­tömästi, että olette osta hiessä tehneet parhaanne jot­ta min­ul­lakin olisi tur­vat­tu ja muka­va joulu. Minä kiitän teitä kaikkia.

    Pekka Vitikainen
    Herttoniemenranta

  13. Ihmiset ovat omi­tuisen ket­ter­iä jär­jestämään mon­en­laisia ongelmia, jos on pakko. 

    Työssäkäyvä van­hempi on var­masti tyy­tyväi­nen siihen, että kun­ta jär­jestää las­ten­hoidon — mut­ta Helsin­gin kokoises­sa metrop­o­lis­sa on selvää, että kodit, työ­paikat ja päivähoitopaikat eivät aina ole optimaalisesti.

    JOs olisi varaa ylika­pas­teet­ti­in — mitä pitäisi olla — tämä olisi helpompaa. 

    (Ylika­p­a­siteet­ti ei tarvit­sisi olla kuin samaa kokolu­okkaa kuin henkilökun­nan sairaspois­saolot — eli nol­la­summapeliä. Osmo mainit­si, että toim­i­tilo­jen osalta toive olisi 3% — eli tuo tarkoit­ta­nee siis aika lail­la min­im­iä. Päivähoitopaikois­sa on juuri tätä las­ten tottumis“ongelmaa”, työ­matkaa jne, eli 6 — 8 % voisi olla oikea taso — mikä saat­taa olla juuri sama taso , mitä henkilökun­ta sairas­taa — eli oikeasti ei olisi mitään ylibuukkausta.)

    Ajatuk­seni on se, että päiväkodeis­sa pitäisi yhden työn­tek­i­jän ottaa vas­tu­ulleen “vapaae­htois­t­en päiväkoti­in tuo­jien pooli” eli jos ja kun joku van­hempi kuitenkin roudaa omaa las­taan joka päivä, voisi olla ihan järkevää, että ne, jot­ka halu­aisi­vat, voisi­vat jakaa tuon kul­je­tus­vas­tu­un: päiväkoti ain­oas­taan saat­taisi halukkaat yhteen. (Ja mah­dol­lis­es­ti lainaisi ylimääräisiä turvaistuimia.)

    Olen nimit­täin huo­man­nut, että ihmiset ovat ujo­ja ja usein arkipäivän pyörit­tämi­nen on niin vaa­ti­vaa, että ei ole voimia pysähtyä suun­nit­tele­maan. Se voisi olla “ylhäältä ohjat­tua” mut­ta vapaaehtoista.

    Urheil­i­har­ras­tuk­sis­sa tämä jo toimi­ikin — ei tosin ideaal­isti, mut­ta aika hyvin.

    Touko Met­ti­nen

  14. Kun­nalli­nen päiväkoti­paikkka mak­sa­nee Helsingis­sä tapauk­ses­ta riip­puen 900 — 1000 e /kk. Siis 10. ‑11.000 euroa vuodessa. Tyhjä paik­ka mak­saa peri­aat­teessa saman ver­ran. Yksi­no­maan Munkkinie­mi — Rei­jo­la alueel­la on 15 päiväko­tia. Kuin­ka paljon aiheut­taa kus­tan­nuk­sia 2 paikan pitämi­nen jatku­vasti vapaana yhdessä? Ja mitä muu­ta kivaa sil­lä voisi tehdä las­ten hyväksi?

    Eiköhän ongel­ma hyvin paljon palaudu siihen, että toisaal­ta meil­lä on ns. sub­jek­ti­ivi­nen oikeus päivähoitopaikkaan. Toisaal­ta riit­tämätön julki­nen tuki yksi­tyiselle hoidolle ja ennen muu­ta van­hempi­en oma­lle hoidolle, siis riit­tävä ja kat­ta­va kotihoidontuki.

    Minus­ta oikea on määrit­ley­ta­pa yksi­tyiselle ja koti­hoidontuelle on per­hep­äivähoita­jan palka­uskus­tan­nuk­set (eläke­mak­suineen ja kuluko­r­vauksi­neen n 650 e/ hoitokk) Sil­lä van­hem­mat voivat hoitaa itse tai hoi­dat­taa lapsen­sa, esimerkik­si sopi­mal­la asi­as­ta naa­purin­sa kanssa.

  15. “Tähän voisi ehkä kehit­tää älykkäämpiäkin tapo­ja, jot­ka ottaisi­vat huomioon sekä asuin­paikan, työ­paikan että liiken­ney­htey­det sekä per­heen muut toiveet, mut­ta tämä vaatisi sel­l­aista osaamista, jota sosi­aalialan oppi­laitok­sis­sa ei opete­ta. Tarvi­taan tietokoneal­go­rit­mi, joka opti­moi jaon sato­jen hak­i­joiden kesken.”

    Niin tarvit­taisi­in. Ja tämä on ei-triv­i­aali ohjelmis­to­hanke, tosin jos siinä onnis­tut­taisi­in niin osta­jia kyl­lä riittäisi.

    Osmo halu­aa siis ohjel­man, joka osaa opti­moi­da päivähoitopaikat työ­matko­jen mukaan. Tämä edel­lyt­täisi että meil­lä olisi tietokan­ta, jos­ta näkee mis­sä ihmiset, tai ainakin pien­ten las­ten van­hem­mat, asu­vat ja mis­sa he ovat töis­sä. Vaan kun tietääk­seni täl­laista tietokan­taa ei ole. Senkin jäl­keen vai­h­toe­hto­jen laskem­i­nen on hel­posti todel­la raskas­ta tietojenkäsittelyä.

    Lisäk­si tämä data, jos se olisi siis ole­mas­sa, pitäisi parit­taa jotenkin liiken­ney­hteyk­sien kanssa. Tai parem­min, täl­laisen datan poh­jal­ta pitäisi suun­nitel­la liiken­ney­htey­det. Olen tosin antanut itsel­leni ker­toa, että joukkoli­iken­teessä käyte­tyt mallinnustyöka­lut eivät oikein osaa käsitel­lä vai­h­to­ja järkevästi. Odotu­saikaa mallinnetaan vuorovälin puo­likkaana (ikäänkuin ihmiset eivät luk­isi aikataulu­ja) ja mallin ihmiset val­it­se­vat aina ajal­lis­es­ti nopeim­man reitin vai­h­to­jen määrästä välittämättä.

    Eli siis meil­lä ei ole dataa, eikä meil­lä ole oikein työkalu­ja mil­lä sitä käsitel­lä. Dataa pitäisi kerätä ja työkalu­ja kehit­tää, vinkkinä että esimerkik­si kaupun­gin­su­un­nit­telu­lau­takun­ta voisi vaa­tia kun­nol­lisia laskelmia, mut­ta parem­man puut­teesa lähtisin ole­tuk­ses­ta että päivähoitopaik­ka tulee sijoit­taa käve­lyetäisyy­delle asun­nos­ta eikä työ­paikas­ta. Näin sik­si että pien­ten las­ten van­hem­mat oletet­tavasti vai­h­ta­vat harvem­min asun­toa kuin työ­paikaa. Sikäli kun tämä aiheut­taa resurs­sion­gelmia, niin ratkaisu on siirtää henkilökun­taa eikä lap­sia paikas­ta toiseen.

  16. Niin. Noin peli­te­o­reet­tis­es­ti ajatellen:

    Jos duu­ni A tarvit­see jonkin sof­t­an, ja sopi­vaa ei valmi­ina löy­dy, niin miten haitallista sille olisi teet­tää ja mak­saa sel­l­ainen, ehkä hyvinkin alkeel­lise­na mut­ta käyt­tökelpoise­na, ja sit­ten tyynesti julk­istaa koodi?

  17. Osmo halu­aa siis ohjel­man, joka osaa opti­moi­da päivähoitopaikat työ­matko­jen mukaan. Tämä edel­lyt­täisi että meil­lä olisi tietokan­ta, jos­ta näkee mis­sä ihmiset, tai ainakin pien­ten las­ten van­hem­mat, asu­vat ja mis­sa he ovat töis­sä. Vaan kun tietääk­seni täl­laista tietokan­taa ei ole.

    Et uskokaan mitä tietokan­to­ja on ole­mas­sa, mut­ta tässä tapauk­ses­sa tietokan­ta syn­ty­isi hake­muk­sista, jois­sa päiväkoti­paikan hak­i­ja ilmoit­taa asun­ton­sa ja mah­dol­lis­es­ti myös van­hempi­en työpaikat. 

    Lisäk­si tämä data, jos se olisi siis ole­mas­sa, pitäisi parit­taa jotenkin liiken­ney­hteyk­sien kanssa. Tai parem­min, täl­laisen datan poh­jal­ta pitäisi suun­nitel­la liiken­ney­htey­det. Olen tosin antanut itsel­leni ker­toa, että joukkoli­iken­teessä käyte­tyt mallinnustyöka­lut eivät oikein osaa käsitel­lä vai­h­to­ja järkevästi. Odotu­saikaa mallinnetaan vuorovälin puo­likkaana (ikäänkuin ihmiset eivät luk­isi aikataulu­ja) ja mallin ihmiset val­it­se­vat aina ajal­lis­es­ti nopeim­man reitin vai­h­to­jen määrästä välittämättä.

    Käypä kat­so­mas­sa YTV:n reit­tiopas­ta.

  18. tpyy­lu­o­ma: “Tämä edel­lyt­täisi että meil­lä olisi tietokan­ta, jos­ta näkee mis­sä ihmiset, tai ainakin pien­ten las­ten van­hem­mat, asu­vat ja mis­sa he ovat töis­sä. Vaan kun tietääk­seni täl­laista tietokan­taa ei ole.”

    Eihän meil­lä sen­tään tuol­laisia tietokan­to­ja tarvitse valmi­ina olla, kos­ka päiväkoti­paikkaa hake­vat van­hem­mat voivat ihan itse ker­toa mis­sä asu­vat ja mis­sä käyvät töis­sä. Siitä se kan­ta muodostuu.

    Liiken­nöin­tifak­to­jen yhdis­tämi­nen tähän tietokan­taan päiväkoti­paikko­jen opti­maalisen jaon varmis­tamisek­si saat­taa sit­ten olla han­kalampi jut­tu. HKL:n sinän­sä hieno reit­tiopas (jota itsekin usein käytän) voi olla las­ten­leikkiä tähän prob­leemi­in ver­rat­tuna, on nimit­täin kovin paljon muuttujia.

  19. jaa, tuo datan keräämi­nen hake­muk­sen yhtey­dessä on kyl­lä hyvä idea. Tiedän että reit­tiopas las­kee yksit­täisen reitin oikein, mut­ta ei sitä tietääk­seni käytetä liiken­nevir­to­jen mallinnukseen.

  20. Huh, kyl­läpä tuo otsikko säp­sähdyt­ti! Olisiko kum­minkin: “Päiväkoti­paikko­jen jakamiseen kon­sult­ti­a­pua TKK:lta?” ollut parem­pi otsikko? En nim­itääin oikein usko, että varhaiskas­vatuk­sen asiantun­te­mus­ta TKK:lta löytyy…

    Varsi­nais­es­ta asi­as­ta olen kyl­lä Osmon kanssa ker­rankin täysin samaa mieltä ja on muka­va huo­ma­ta tämän monia per­heitä ympäri maa­ta kos­ket­ta­van arkipäivän ongel­man päässeen val­takun­nan kah­teen pää­me­di­aan eli Hesari­in ja Soim­in­vaaran blogiin 😉

    Ainakin Tam­pereel­la päiväkoti­paikko­jen jako toimii seu­raa­van­laisel­la algoritmilla:
    1. van­hem­mat lähet­tävät hake­muk­sen­sa (netin yli tai paperisi­na) siihen päiväkoti­in, mihin ensisi­jais­es­ti lapsen­sa haluavat
    2a. eloku­us­sa jae­taan val­taosa paikoista, kun eskar­it siir­tyvät pois päivähoi­dos­ta, kouluihin
    2b. eloku­us­sa siir­retään myös, jos mah­dol­lista, lap­sia päiväkodista toiseen
    3. ker­ran kuus­sa kunkin alueen päiväko­tien johta­jat pitävät kok­ous­ta ja kat­sas­ta­vat, mihin on tul­lut hake­muk­sia ja mis­sä olisi tilaa -> lapset sijoite­taan mihin sat­tuvat mahtumaan

    Vaik­ka van­hem­mat velvoite­taan tekemään päivähoito­hake­muk­set neljä kuukaut­ta ennen päivähoidon alkua, niin niitä hake­muk­sia oikeasti kat­so­taan vas­ta muu­ta­maa viikkoa ennen hoidon alkua. Olen täysin vaku­ut­tunut, että tähän tarkoituk­seen olisi kehitet­tävis­sä parem­pikin algoritmi.

    “Pieni väljyys tulee halvem­mak­si myös kaupungille. Jos per­he ei voi luot­taa siihen, että päivähoitopaik­ka on tar­jol­la, kun sitä tarvi­taan, paik­ka säi­lytetään, vaik­ka sitä ei muu­ta­maan kuukau­teen tarvittaisikaan.”

    Tämä on eri­no­maisen tot­ta. Jut­telin tuos­sa taan­noin erään suo­den­niemeläisen äidin kanssa. Kun (nyt edes­men­neessä) kun­nas­sa on vain yksi päiväkoti, niin kenenkään ei tarvitse pitää päivähoitopaikkaa “turhaan”. Kun lapselle hoitopaikkaa tarvi­taan, niin se löy­tyy siitä ain­oas­ta päiväkodista. En sen tarkem­min tiedä, miten tämä on järjestynyt ja mikä on tilanne nyt, kun Suo­den­nie­mi on osa Sastamalaa. 

    Minus­ta on outoa, että tätä ongel­maa herkästi vähätel­lään ja tyyp­il­lis­es­ti, kun kyse on eri­tyis­es­ti naisia kos­ket­tavas­ta ongel­mas­ta, vähät­telijöinä ovat nimeno­maa naiset. On tietenkin tot­ta, että ennen sub­jek­ti­ivista päivähoitoa, sen hoitopaikan löytämi­nen oli vielä isom­pi stressin aihe, mut­ta kyl­lä hoitopaikko­jen järjestymi­nen han­kalien matko­jen takaa aiheut­taa tukun oikei­ta ongelmia:

    - joukkoli­iken­teen käyt­tö työ­matkoi­hin menee hankalaksi
    — las­ten hoitopäivät pitenevät
    — kotona vau­vaa hoita­vat tuo­vat isom­pia lap­sia päiväkoti­in, jot­teivät menetä hyvää hoitopaikkaa
    — van­hem­mat opti­moi­vat töi­hin­palu­un eloku­ulle, kos­ka sil­loin toden­näköisyys saa­da mieluinen hoitopaik­ka on suurin (tämä on ongelmista pienin mut­tei ihan mitätön, kyl­lä töi­hin­palu­un pitäisi olla kiin­ni per­heestä ja van­hempi­en töistä, ei päivähoitobyrokratiasta)

    Tuo kol­mas toteu­tuu mei­dän kohdal­lamme: tässä on seu­rakun­tat­a­lo ihan kodin vier­essä ja siel­lä olisi esikoiselle sopi­va ker­hokin, mut­ta en halua luovut­taa paikkaa lähim­mästä päiväkodista pois. 

    Ihan mielel­läni voisin sopia yhden toim­intavuo­den mit­tais­es­ta pois­saolosta, jos min­ulle luvat­taisi­in var­mak­si, että seu­raa­van vuo­den eloku­us­sa saan molem­mat lapset tuo­hon päiväkoti­in, muuten en. Mihinkään “kun­han vain pistät hake­muk­sen ajois­sa” ‑lupailu­un en näin tärkeässä asi­as­sa luo­ta. Kaverin kaveri Turus­sa luot­ti, mut­ta lupauk­sista huoli­mat­ta lapset jou­tu­i­v­at ihan toiseen päiväkoti­in han­kalan matkan päähän.

    Seu­rakun­nan ker­hos­sa olisi läheisem­män sijain­nin lisäk­si sekin etu, että siel­lä taku­ul­la laule­taan “Joulupuu on raken­net­tu” kokonaan.

    “jos ja kun joku van­hempi kuitenkin roudaa omaa las­taan joka päivä, voisi olla ihan järkevää, että ne, jot­ka halu­aisi­vat, voisi­vat jakaa tuon kul­je­tus­vas­tu­un: päiväkoti ain­oas­taan saat­taisi halukkaat yhteen. (Ja mah­dol­lis­es­ti lainaisi ylimääräisiä turvaistuimia.)”

    Vaatii aika ison auton, että taakse saa enem­män kuin kak­si tur­vais­tu­in­ta. Etu­penkille sel­l­aista harvem­min voi lait­taa. Urheilu- (ja muis­sakin) har­ras­tuk­sis­sa lapset ovat paljon isom­pia ja heitä saa ker­ral­la kyyti­in neljä.

  21. “Jos lapsen tekee ja aikoo sen sysätä yksivuo­ti­aana yhteiskun­nan huostaan puoli-ilmaiseen hoitopaikkaan, niin onko puoli­toista kilo­metriä käve­lyä aamuisin siitä kova hinta?”

    No jo on! Päiväkodeis­sa yksivuo­ti­aat joutu­vat muutenkin istu­maan ihan liikaa yksik­seen rat­tais­sa, aamupäiväl­lä reilun tun­nin, iltapäiväl­lä vähin­tään toisen moko­man. Kun siihen vielä lisätään aamuun ja iltapäivään reilu puoli­tun­ti­nen, niin ei kiva, ei yhtään kiva. Äidille/isälle käve­lylenk­ki työpäivän päässä (varsinkin jos tekee siis­tiä sisä­työtä) on tietenkin pelkästään hyvä asia.

  22. Tämä päiväkotip­n­gel­ma onsam kuin on kor­jaamoissakin ja mis­sä tahansa palvelussa.

    Täy­den 100 % kuor­mi­tuk­sen saami­nen on vaikeaa ja tehdään yleen­sä palve­lu­ta­son kustannuksella .
    Hyvä palve­lu­ta­so saavute­taan nyrkkisään­nöl­lä kuor­mi­tusaste on 80–90 %.

    Kun kuor­mi­tusaste nousee yli 90 % niin palve­lu­ta­so on romahtanut.

    Mut­ta välit­tääkö siitä kukaan ? Eipä näytä, jokaises­sa palvelus­sa kuor­mi­tus on vedet­ty 110 % ja palve­lu­ta­so nollaan.

    Ei tähän TKK:ta tarvi­ta , kor­jaa­mon esimie­skin kyke­nee ratko­maan tämän ongel­man , jos tah­toa riittää

    Ennen nau­ret­ti­in NL jonoille, mut­ta nyt tämä kap­i­tal­is­mi on tuot­tanut saman, mut­ta eipä kukaan pur­naa ja vaa­di muutosta.

    Suo­ma­lai­sis­sa elää edelleen venäläi­nen kulttuuri

  23. “Olen tosin antanut itsel­leni ker­toa, että joukkoli­iken­teessä käyte­tyt mallinnustyöka­lut eivät oikein osaa käsitel­lä vai­h­to­ja järkevästi. Odotu­saikaa mallinnetaan vuorovälin puolikkaana ”

    Tämä reit­tien ongel­ma tun­netaan matem­ati­ikas­sa “Kaup­pa­matkus­ta­jan ongelmana”

    Eli kun reit­te­jä ja vai­h­toe­hto­ja on muu­ta­maa enem­män niin lasken­taan ei riitä maail­man suurinkaan supertietokone.

    Kun asi­akkai­ta on kym­meniä tuhan­sia niin ongel­ma moninker­tais­tuu vastaavasti.

    Yksinker­taisin ja halvin raakaisu on , että lapset hoide­taan sielä, mis­sä van­hem­mat haluavat.
    Tun­tuu tyh­mältä, mut­ta toimivim­mat ratkaisut ovat tällaisia.

  24. “Yksinker­taisin ja halvin raakaisu on , että lapset hoide­taan sielä, mis­sä van­hem­mat haluavat.”

    Lapset pystytään sijoit­ta­maan sekä lähim­pään neu­volaan että lähim­pään koulu­un suo­raan kotiosoit­teen perus­teel­la. Jos paikko­jen (tai neu­volas­sa lähin­nä virko­jen) tarve kas­vaa, niitä luo­daan lisää, tarvit­taes­sa siir­retään esimerkik­si opet­ta­jia koulus­ta toiseen. 

    Ei tämä oikeasti voi olla päivähoidon kohdal­la tämän vaikeam­paa: arvelisin takana ole­van jonkin­laista “hoitakaa itse, jos ei kun­nan tar­joa­ma palvelu kel­paa” ‑ajat­telua. Tuskin se päivähoitoon tuli­joidenkaan määrä (suh­teutet­tuna alueel­la asu­vien las­ten määrään) mitenkään merkit­tävästi kaupungi­nosien välil­lä vai­htelee, vaik­ka päivähoito ei kos­ke­takaan koko ikälu­okkaa, toisin kuin koulu.

  25. Tuli tuos­sa vain mieleen, että suurin rajoit­ta­va tek­i­jä päiväkodin kap­a­siteetille on henkilökun­ta, ainakin laset­ni päiväkoti oli väljä vielä 90-luvun lopulla.

    Sil­loin jous­toa saa liikkuvil­la hoita­jil­la , mut­ta virkamiehen saavutet­tu­jen etu­jen muu­tok­set ovat nykyise­le hal­li­tuk­selle poli­it­ti­nen mahdottomuus

  26. Yksivuo­ti­aan viem­i­nen rat­tais­sa (tai kan­toli­inas­sa!) puoli­toista kilo­metriä nyt onkin vielä ihan tehtävis­sä. Yritä sen sijaan samaa 3–4 ‑vuo­ti­aan kanssa, joka halu­aa vält­tämät­tä itse kävel­lä. Viemisi­in ja hakemisi­in menee joko tun­tikau­sia tai sit­ten niistä syn­tyy ainainen tappelu. 

    Jotkut aikuiselle ihmiselle helpot asi­at muut­tuvat yllät­tävän han­ka­lik­si, kun mukaan lisätään pieni lapsi.

  27. Liian van­ha: “Ennen nau­ret­ti­in NL jonoille, mut­ta nyt tämä kap­i­tal­is­mi on tuot­tanut saman, mut­ta eipä kukaan pur­naa ja vaa­di muutosta.”

    Sin­ul­ta menee nyt kyl­lä puurot ja vel­lit sekaisin. Julk­isia päivähoitopalveluil­la ei ole mitään tekemistä kap­i­tal­is­min, markki­noiden tai kysyn­nän ja tar­jon­nan kanssa.

  28. “On myös selvää, että vähän väljyyt­tä tarvi­taan päivähoitoon, jot­ta ylipään­sä olisi väl­tet­tävis­sä tilanteet, jos­sa Munkkiniemessä vapau­tu­va paik­ka joudu­taan anta­maan kiireesti pitäjämäkeläiselle ja seu­raa­va munkkiniemeläi­nen lap­si joutuu Kon­alaan. Toim­i­tilo­jen osalta pide­tään opti­maalise­na, että noin kolme pros­ent­tia on tyhjil­lään. Muuten yri­tys­ten muut­ta­mi­nen paikas­ta toiseen ja oikeankokoisi­in toim­i­tiloi­hin estyy. Jotain saman­laista siir­tymien vaa­ti­maa väljyyt­tä tarvi­taan myös päivähoitoon.”

    Täl­lainen pieni ylika­p­a­siteet­ti olisi todel­la lois­tavaa. Täl­lä het­kel­lä taitaa kuitenkin olla niin, että tilanne on juuri päin­vas­toin. Pien­tä alika­p­a­siteet­tia suosi­taan, kun osa lap­sista on kuitenkin sairai­ta (sama kouluissa).

  29. “Sil­loin jous­toa saa liikkuvil­la hoita­jil­la , mut­ta virkamiehen saavutet­tu­jen etu­jen muu­tok­set ovat nykyise­le hal­li­tuk­selle poli­it­ti­nen mahdottomuus.”

    Ainakin Tam­pereel­la päiväko­tien ja koulu­jen työn­tek­i­jät ovat työ­suh­teessa kaupunki­in, hei­dät on vain sijoitet­tu johonkin tiet­tyyn toimip­is­teeseen. Kyl­lähän siitä melu nousee, jos työn­tek­i­jöitä siir­rel­lä vas­ten­tah­tois­es­ti päiväkodista toiseen, mut­ta työ­nan­ta­jal­la (kaupungilla) on siihen silti oikeus. Ei sitä lupaa tarvitse hal­li­tuk­ses­ta saak­ka hakea.

  30. Liian van­ha, tuo kaup­pa­matkus­ta­jan ongel­ma on vielä hal­lit­tavis­sa, kysymys on kuitenkin vain kolmeen pis­teen reitistä koti — päivähoito — työ­paik­ka. Ongel­ma tosin mon­imutkaistuu jos lap­sia on use­ampi ja ote­taan huomioon kum­matkin vanhemmat.

    Jos ole­tamme että päiväkodin kap­a­siteet­ti on raja­ton, niin tämä on vielä las­ket­tavis­sa vaikka­pa kymmenelle tuhan­nelle lapselle/vanhemmalle. Las­ke­taan vain jokaisel­la opti­maa­li­nen päiväkodin sijainti.

    Mut­ta kun Osmo halu­aisi tietää mikä on opti­mi tapa sijoitel­la lapset päiväkotei­hin. Täl­löin ote­taan huomioon päiväkodin kap­a­siteet­ti eli kuin­ka mon­ta las­ta siel­lä voi olla hoi­dos­sa, ja ruve­taan sijoit­tele­maan mah­dol­lisim­man lyhyen (ajal­lis­es­ti?) poikkea­man työ­matkas­ta varten. Täl­laisel­la mallil­la on peri­aat­teessa yhtä mon­ta tilaa joitä pitäisi ver­rra­ta kuin on las­ta hoi­dos­sa, jos pikku-Pet­teri siir­retään Ruskea­suol­ta Munkkiniemeen, niin Ruskea­suol­la on tilaa yhdelle lapselle enem­män ja Munkkiniemessä yhdelle vähem­men joka vaikut­taa peri­aat­teessa kaikkien muiden las­ten sijoitteluun.

    Kyl­lä, yksinker­taisin ratkaisu olisi var­maan kysyä van­hem­mil­ta. Tässäkin on kuitenkin ongel­mansa, päiväko­tien rak­en­t­a­mi­nen (ja sulkem­i­nen) sekä henkilökun­nan palkkaami­nen kestää, pitäisi jotenkin pystyä ennus­ta­maan kysyn­tää. Eli taas men­nään mallinnukseen.

  31. Riit­ta sanoo: 

    “Päiväkodeis­sa yksivuo­ti­aat joutu­vat muutenkin istu­maan ihan liikaa yksik­seen rat­tais­sa, aamupäiväl­lä reilun tun­nin, iltapäiväl­lä vähin­tään toisen mokoman.”

    Tämä on yksi syy sille, että las­ta, joka ei kävele ei pitäisi lait­taa päiväkoti­in. Yleen­sä vielä ulkoilun aikana lap­si nukah­taa rat­taisi­in ja lounaan jäl­keen on taas nukkumista.

    Minä en kyl­lä ymmär­rä, mik­sei kont­taa­va lap­si voi ulkol­la hiekkalaatikol­la siinä mis­sä käveleväkin… ? En ole joutunut tästä vään­tämään kät­tä, kos­ka lapseni ovat olleet tässä suh­teessa toim­intakyky­isiä päiväkoti­in mennessään. 

    Jos lap­si istuu rat­tais­sa käve­ly­matkan van­hempi­en kanssa, maise­mat sen­tään vai­h­tu­vat ja voidaan bon­gail­la oravia ja lin­tu­ja, vaikka­pa lauleskel­la, opetel­la ohikulke­vien auto­jen merkke­jä ja väre­jä jne. Eli se nyt ei istu­mi­sista pahin­ta laat­ua ole. Voihan sen ajatel­la yhteisenä aikana lapsen kanssa. 

    Eri­lai­sista per­hekul­tu­ureista Särelän kanssa ker­too se, että meil­lä ei kol­mi- neliv­uo­ti­aal­la edes ole ollut rat­tai­ta. Sen ikäi­nen pol­kee pyöräl­lä tai kävelee jo parin kil­san matkat ilman muuta. 

    Mut­ta en minä tässä lähipäiväkote­ja tietenkään vas­tus­ta. Tot­ta kai paras ratkaisu on, jos päiväkoti on ihan lähel­lä. Se luo myös yhteisöl­lisyyt­tä alueen van­hempi­en ja las­ten välil­lä. Ne samat lapset moikkaa­vat toisi­aan kau­pas­sa ja huutel­e­vat: hei, tuol­la on Eetun äiti ja Eetu.. 

    Koko Ollikaisen jut­tu nyt vain ärsyt­ti negati­ivi­su­udel­laan ja sel­l­aisel­la “kaik­ki mulle heti nyt” ‑ase­teel­la

    Sub­jek­ti­ivi­nen päivähoito-oikeus yksivuo­ti­aalle, kuten san­ot­tu on jo sinäl­lään minus­ta yhteiskun­nan palvelu, jota voi arvostaa.

  32. Osmo Soin­in­vaara:

    “Niin­pä 15 min­uutin ratikka­mat­ka Munkkiniemestä Hesarin toim­i­tuk­seen on kor­vau­tunut tun­nin matkalla kolmea kulkuneu­voa käyttäen …”

    Sinivihreä:

    En voi olla sym­pa­tiseer­aa­mat­ta toimit­ta­jan las­ta. Ei pitäisi pienen ihmis­ten joutua moi­seen rum­baan, vaikkakin lap­si on yleen­sä melko sopeu­tu­vainen. Itse tuos­sa tilanteessa han­kkisin ensim­mäisek­si auton.

    Tässä on vielä yksi näkökul­ma. Omas­sa kotikaupungis­sani on van­hempi­en kesku­udessa sitkeä, ja ilmeis­es­ti ainakin osin perustel­tu usko­mus, että las­ten sijoit­telua vaikeasti saavutet­tavi­in, tai muuten vähem­män houkut­tele­vi­in, hoitopaikkoi­hin käytetään jois­sain tapauk­sis­sa romut­ta­maan sub­jek­ti­ivista päivähoito-oikeut­ta. Niin­pä meitäkin on varoitet­tu ker­tomas­ta syytä hoidon tarpeen muut­tumiselle vai­moni pian jäädessä tois­tamiseen äitiys­va­paalle. Jos nimit­täin ker­too muu­tostarpeen syyk­si äitiys­va­paalle jäämisen, ensim­mäi­nen lapsemme saa kyl­lä jatkos­sakin hoitopaikan, mut­ta hoitopaik­ka onkin sit­ten jotain ihan muu­ta kuin mihin on totut­tu. Käytän­nössä van­hempia sis­aruk­sia siis “lem­peästi ohjaste­taan” koti­hoitoon. Tiedä sit­ten mikä tässä on lop­ul­ta totta.

  33. Päiväkodeista en tiedä, mut­ta ainakin ope­tus­toimen bud­jetista noin viidennes koos­t­uu tilavuokrista. Kaupun­gin tilakeskus käyt­tää (käyt­ti ainakin pari vuot­ta sit­ten kun kyselin) vuokrien lasken­taan lasken­takaavaa, jos­sa investoin­nin pois­tot jatku­vat peri­aat­teessa ikuis­es­ti, joka mah­dol­lis­taa tilo­jen keskinäisen ver­tailun mut­ta antaa väärän kuvan todel­li­sista kus­tan­nuk­sista kaupungille. Jos ja kun bud­je­toin­nin psykologi­nen aika­jänne on enim­mil­lään neliv­uo­tiskausi, saadaan aikaan insen­ti­ivi oman hallintokun­nan bud­jetin tas­apain­ot­tamisek­si kar­sia väljyt­tä ja jopa investoi­da uusi­in pienem­pi­in tiloi­hin vaik­ka tämä olisi kaupun­gin pitkän tähtäi­men kokon­aise­dun vastaista.

    Päivähoidon osalta kan­nat­taisi var­maankin aivan ensim­mäisek­si tark­istaa onko jär­jestelmässä jotain vas­taavaa sisään­raken­net­tua kan­nustin­mekanis­mia joka tekee tarkoituk­sen­mukaisen väljyy­den tavoit­telun jo raken­nusten osalta käytän­nössä mahdottomaksi.

  34. Algo­rit­mis­es­ta ratkaisusta:
    Valitet­tavasti päiväko­tien allokoin­ti on lasken­nal­lis­es­ti erit­täin haas­ta­va ongel­ma. Jos halu­amme, että yksikään lap­si ei joudu “kohtu­ut­toman” matkan päässä sijait­se­vaan päiväkoti­in, on mah­dol­lista (ei toden­näköistä, mut­ta kuitenkin) että vaik­ka sel­l­ainen paikka­jako löy­ty­isi, niin nyky­isil­läkin tietokoneil­la, Helsin­gin kokoises­sa kaupungis­sa, sel­l­aisen paikka­jaon etsimi­nen voisi kestää koko vuoden. 

    En ole pere­htynyt, mut­ta haiskah­taa tämän tapaiselta ongelmalta:
    http://en.wikipedia.org/wiki/Bin_packing_problem

    Helsingis­sä on (hiha-arvio) kolmisen­sa­taa päiväko­tia. Jos ongel­ma on ekspo­nen­ti­aa­li­nen kan­taluku­na 1.25 ja yksinker­tainen tehtävä ratkeaa mil­lisekun­nis­sa, niin Helsinginkokoisen kaupun­gin päiväko­tion­gel­man ratkaisem­i­nen kestää 3751433 mil­jar­dia vuot­ta. Maail­mankaikkeus on joko rom­ah­tanut tai koos­t­uu pelk­istä 0 kelvinin läm­pöi­sistä rautay­timistä siihen mennessä. 

    Jos kan­taluku on 1.1, se kestää silti vuosikymmeniä.

  35. “On tähän tietysti vaikut­tanut myös syn­tyvyy­den yllät­tävä nousu ja nousukausi, jon­ka vuok­si koti­hoi­dos­ta on siir­ryt­ty töi­hin ja päivähoitoon. Ongel­ma voi siis ratke­ta aivan itsestään.”

    En usko. Juuri tuos­sa kahvipöy­dässä tuli tämä puheek­si ja yksi isä muis­teli, ettei saanut nyt jo tei­ni-ikäisiä lap­si­aan siir­ret­tyä mil­lään lähipäiväkoti­in, vaan näitä hoidet­ti­in juurikin tuon parin kilo­metrin päästä kotoa. Ja sitä paria kilo­metriä ei todel­lakaan kävel­ty (ennen aamukahdek­saa / viiden aikaan illan­su­us­sa) kah­den väsyneen ja nälkäisen kura­housuikäisen kanssa. Samaan aikaan lähipäiväkoti­in tuoti­in lap­sia autolla.

  36. Osmo: Tarvi­taan tietokoneal­go­rit­mi, joka opti­moi jaon sato­jen hak­i­joiden kesken. 

    Opti­moin­ti- ongel­maa ei voi­da, tai ainakaan kukaan ei ole vielä pystynyt ratkaise­maan poly­nomises­sa aikalu­okas­sa. Käytän­nössä ratkaisu vie tehokkaal­takin tietokoneelta sato­ja vuosia. Tietysti algo­rit­mia voidaan opti­moi­da siten, että pyritään saavut­ta­maan vain tiet­ty taso hoitopaikoista. Esim riit­täisi, että van­hempi­en vaa­timuse­hdoista täytetään kak­si kymme­nen sijaan. 

    On tot­ta, että muut­toli­ikkeitä on vaikea ennus­taa kaupunkiko­htais­es­ti pidem­mäl­lä aikavälil­lä, mut­ta on help­po ennus­taa, että jos­sain päin Suomea algo­rit­mia aina tarvi­taan, kos­ka maal­ta muut­tamisen tren­di tuskin kään­tyy toiseen suuntaan. 

    Algo­rit­min tekemisen voisi rahoit­taa suurim­mat kaupun­git ja kun­nat, jot­ka algo­rit­mista eniten hyötyvät. 

    Tiedät­tekö muuten kuin­ka paljon tämän kaltaisia pro­jek­te­ja on julkisel­la puolel­la toteutet­tu tai aio­taan toteut­taa, mikä selvästi nos­taisi julkisen puolen kannatettavuutta?

    Itse olen Helsin­gin palvelu­iden saamiseen kohta­laisen tyy­tyväi­nen. Olen huo­man­nut, että pien­ten las­ten van­hem­mat herkästi valit­ta­vat asioista, jot­ka vähen­tävät hei­dän omaa mukavu­u­de­noloaan, mut­ta lait­ta­vat ainakin osasyyn val­i­tuk­ses­ta las­ten­sa piikkiin. 

    Esimerkik­si voisin valit­taa, että täältä Kumpu­las­ta ei ole suo­raa yhteyt­tä Mäkelän­rin­teen uima­hal­li­in ja mei­dän pojat tykkää hirveästi uimis­es­ta, mut­ta mat­ka on niin pitkä, että pojat nään­tyy puo­len­toista kilo­metrin matkalle. Min­un aja­tus­ta­van mukaan 3 ja 5 vuo­ti­aat poikani ei tykkää uimis­es­ta tarpeek­si, jos ei jak­sa kävel­lä per­ille. En ole mikään körmy. Tykkään laiskot­telemis­es­ta, mut­ta rajansa nyt kaikel­la. Okei ehkä päivähoito­hom­ma on eri asia kun se tapah­tuu joka arkipäivä, mut­ta point­ti on kuitenkin sama. Ei ole var­maan kovin kaukana ajat jol­loin valite­taan, kun en jak­sa nos­taa omaa per­set­tä sohval­ta ja jokin liikun­takon­sult­ti voisi olla paikallaan — tietysti yhteiskun­nan piikki­in. (Toisaal­ta jos resurssit riit­tävät noin pitkälle niin se voisi olla aika hauskakin tulevaisuus!)

  37. Onko kenellekään tul­lut mieleen, miten lapsel­lisen pariskun­nan onnis­tuu muut­taa uudelle paikkakun­nalle? Päiväko­tia pitäisi alkaa varaa­maan, ennen kuin edes toisen van­hem­man työ­paik­ka on varmis­tunut — jol­loin vas­ta alkaa asun­nonkin met­sästys toden teol­la. Eli päivähoitoa joutuu joko odot­ta­maan, taik­ka paik­ka pitää vara­ta ennen kuin tietää mis­sä asuu, ja mis­sä työ­paikat (niin, sit­ten haetaan toisellekin puolisolle sitä paikkaa) sijaitsevat.

    Tarvet­ta olisi siis ensin nopealle päiväkodin saamiselle jostain suurin piirtein sopi­val­ta alueelta ja sit­ten asun­non löy­dyt­tyä päiväkodin vai­h­to lähem­mäk­si. Jos puute paikoista estää suju­vat vai­h­dot, on paikkakun­nan vai­h­to hyvin vaikeaa.

  38. “Minä en kyl­lä ymmär­rä, mik­sei kont­taa­va lap­si voi ulkol­la hiekkalaatikol­la siinä mis­sä käveleväkin?” 

    Mei­dän poikamme ei päiväkodis­sa aloit­taes­saan osan­nut vielä edes kon­ta­ta. Kyl­lä tuo­ta käve­lytet­ti­in, mut­ta ensim­mäiselle talvelle osui 20 asteen pakka­sia, jol­loin parin tun­nin mit­tainen maas­sa ryömiske­ly olisi ollut vähän turhan kylmää puuhaa. 

    “Eri­lai­sista per­hekul­tu­ureista Särelän kanssa ker­too se, että meil­lä ei kol­mi- neliv­uo­ti­aal­la edes ole ollut rat­tai­ta. Sen ikäi­nen pol­kee pyöräl­lä tai kävelee jo parin kil­san matkat ilman muuta. ”

    Ei se per­hekult­tuureista ker­ro, vaan lähin­nä las­ten motorisen kehi­tyk­sen ja van­hempi­en työaiko­jen eroista.

    Mei­dän kolmivuo­ti­aamme ei kul­je rat­tais­sa, mut­ta ei myöskään kävele vielä kovin nop­saan. Parin kilo­metrin matkaan voi hyvinkin men­nä toista tun­tia. Se on pitkä aika, jos päiväkodista lähde­tään lähempänä viit­tä, lounas­ta on syö­ty yhdeltä­toista ja sekä lapsel­la että hak­i­jal­la on veren­sok­eri matalana.

  39. “Koko Ollikaisen jut­tu nyt vain ärsyt­ti negati­ivi­su­udel­laan ja sel­l­aisel­la “kaik­ki mulle heti nyt” ‑ase­teel­la.”

    Jaa, minus­ta hän vain nos­ti esi­in ongel­man, joka vaivaa todel­la monia per­heitä. Kyl­lähän tätä esimerkik­si netin vau­va­pal­stoil­la (ks. esmes. http://www.vauvapalsta.net/keskustelupalsta/index.php?showtopic=66820) jatku­vasti vatvotaan, mut­ta har­va päät­täjä niitä seuraa.

  40. “Valitet­tavasti päiväko­tien allokoin­ti on lasken­nal­lis­es­ti erit­täin haas­ta­va ongel­ma. Jos halu­amme, että yksikään lap­si ei joudu “kohtu­ut­toman” matkan päässä sijait­se­vaan päiväkoti­in, on mah­dol­lista (ei toden­näköistä, mut­ta kuitenkin) että vaik­ka sel­l­ainen paikka­jako löy­ty­isi, niin nyky­isil­läkin tietokoneil­la, Helsin­gin kokoises­sa kaupungis­sa, sel­l­aisen paikka­jaon etsimi­nen voisi kestää koko vuoden.”

    Hmm… ajat­teletko­han asi­aa liian mon­imutkaises­ti vai minä liian yksinkertaisesti?

    Jotain tämän suun­taista hahmottelisin:

    Ohjel­maan syötetään jokainen päiväkoti­hake­mus, kun se saa­puu jär­jestelmää. Samoin syötetään jokainen vapau­tu­va hoitopaik­ka sitä mukaa, kun vapau­tu­vat paikat ovat tiedossa. 

    Lap­si sijoite­taan toivo­mus­listal­la ensim­mäiseen päiväkoti­in, mis­tä löy­tyy vapaa paik­ka (mah­dol­liset päiväkodin vai­h­ta­jat pri­or­isoidaan näi­den edelle). Uusien paikko­jen vapautues­sa ja uuden hake­muk­sen tul­lessa jär­jestelmään lapset sijoitel­laan uusik­si (tähän tarvi­taan raskaampi algoritmi).

    Kuukaut­ta ennen hoidon alkua joko ker­ro­taan van­hem­mille jär­jestelmän toivo­mus­listal­ta val­it­se­ma paik­ka tai ote­taan yhteyt­tä hei­hin ja ker­ro­taan, mis­sä toivo­mus­lis­tan ulkop­uoli­sis­sa päiväkodeis­sa paikko­ja on vapaana. 

    Erona nykyjär­jestelmään on siis se, että lokaku­us­sa aloit­tavien toiveet ote­taan jo eloku­us­sa aloit­tavia sijoitel­lessa huomioon, kun­han vain ovat tehneet hake­muk­sen­sa ajoissa.

  41. Tässä mallies­imerk­ki siitä, kun mikään ei riitä… Tietysti Ollikaisen kaupunki­sivu­jen alla. 

    http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Erityislapselle+ei+j%C3%A4rjestet%C3%A4iltap%C3%A4iv%C3%A4hoitokuljetusta/HS20080823SI4KA0355z

    Eli kaupun­gin olisi sit­ten vielä ilmeis­es­ti ves­sareis­sui­hinkin pitänyt tak­si järjestää.. 

    Ja mikä ihmeen “hah­mo­tushäir­iö” ?. Nämäkin diag­noosit ovat uus­in­ta uut­ta, jota pukkaa parin pros­entin vuo­si­vauh­tia lisää, kun kek­sitään koko ajan lisää nim­i­tyk­siä sille, että ker­sa ei ole aivan keskikäyräl­lä joka asiassa. 

    Eli­na on puhunut, Ugh!

  42. Läheltä menee, mut­ta ei ole aivan tieteenalaani. Uskallan silti kom­men­toi­da Tiedemiehen esitystä:

    “En ole pere­htynyt, mut­ta haiskah­taa tämän tapaiselta ongelmalta:
    http://en.wikipedia.org/wiki/Bin_packing_problem

    Helsinginkokoisen kaupun­gin päiväko­tion­gel­man ratkaisem­i­nen kestää 3751433 mil­jar­dia vuotta.”

    Jos hajau­tamme lasken­nan 1,4 triljoon­alle tietokoneelle valmista tulee päivässä. Jos ovat vielä moniy­timisiä, niin puhutaan enää tunneista…

    Mut­ta vakavasti ottaen lonkalta heit­täisin, että hyvin tehdyl­lä algo­rit­mil­la “riit­tävän hyvän” ratkaisun laskem­i­nen kestäisi hie­man vähem­män aikaa kuin tämän kom­mentin lukeminen.

    Suuri helpo­tus tuo­hon Bin Packingi­in on, että lapsen koko päiväkodin kap­a­siteet­tia tarkasteltaes­sa on aina 1. Sijoi­tuskri­teer­it ovat aika suo­ravi­ivaisia (hin­ta = etäisyys kodista tai van­hempi­en työ­paikoista), ja suurim­man osan ratkaisukan­di­daateista voi pruna­ta elikäs kar­sia pois heti alku­un­sa liian kalli­ina. Käsiteltäviä alkioitakin mitataan vain tuhan­sis­sa, sijoi­tu­s­paikko­ja sadoissa.

    Algo­rit­mi­ikas­ta tulisi nähdäk­seni hyvä diplomi­työn aihe jollekin tule­valle insinöörille. Valmi­in tuot­teen, eli käyt­töli­it­tymän, kan­to­jen ja datay­hteyk­sien rak­en­t­a­mi­nen tuo­hon päälle onkin sit­ten se suurem­pi hom­ma. Tai suurin hom­ma kaik­ista lie­nee rahoit­ta­jan löytäminen.

  43. Paras on hyvän viholli­nen. Voi olla, että absolu­ut­tis­es­ti parhaan ratkaisun löytämi­nen on tietokoneellekin ylivoimainen ongel­ma, mut­ta se voi löytää PALJON parem­man ratkaisun. Määritel­lään ensin hyö­ty­funk­tio (tai tap­pi­o­funk­tio, kum­min päin vain) joka voidaan laskea kunkin jaon ominaisuuksista. 

    Koneen tehtävän helpot­tamisek­si syötetään käsin ihmisen tekemä ratkaisu lähtöpis­teek­si. Tätä yritetään paran­taa yksit­täisil­lä vai­h­doil­la. Jos vai­h­to johtaa hyö­ty­fun­tion lisäyk­seen, ote­taan se uudek­si lähtöpis­teek­si ja jatke­taan, kunnes ei ole löy­det­tävis­sä yhtään muu­tos­ta, joka paran­taisi tilan­net­ta. Pros­es­si voi pää­tyä lokaali­in mak­simi­in, joten kan­nat­taa yrit­tää liik­keelle mon­es­ta eri lähtöpisteestä. 

    Yllä en määritel­lyt vai­h­toa. Se voi yksinker­taisim­mil­laan olla sel­l­ainen, että jätetään muu­ta­ma paik­ka jaka­mat­ta ja jaet­tu­ja päiväkoti­paikko­ja kokeil­laan vuorotellen näi­hin tyhji­in paikkoi­hin tyhjän paikan siir­tyessä aina sinne, mis­tä lap­si on siir­ret­ty. Tämä pros­es­si pysähtyy toden­näköis­es­ti hyvin pian tilanteeseen, jos­sa tyhjät paikat ovat kaik­ki jos­sain jumalan selän takana. Pitem­mälle päästään, mut­ta paljon enemm­nän lasken­tatyötä syn­tyy siitä, että yritetään keskinäisiä vai­h­to­ja kah­den, kol­men tai neljän välil­lä. Kah­den tapauk­ses­sa ver­rataan lähtöti­lan­net­ta keskinäiseen vai­h­toon, kol­men tapauk­ses­sa ratkaisu­ja on kuusi ja neljän tapauk­ses­sa 24. Kyl­lä tietokone tästä viikon­lop­un aikana selviää. 

    Vhän pohti­mal­la teitokoneen työtä voi vähen­tää aivan olen­nais­es­ti sil­lä, ettei kaikkia, aivan älyt­tömiä kom­bi­naa­tioi­ta käy­dä edes läpi määräämäl­lä, mak­simi­etäisyy­den kodin ja päiväkodin välil­lä. Näin on tehty shakkio­hjelmien osaltakin. Ihan älyt­tämiä siir­to­ja ei analysoi­da sen pitemmälle.

    Mut­ta tämä taitaa olla enem­män Tiedemiehen alaa. 

    Määriteltäisi­in edes yksikäsit­teis­es­ti se hyö­ty­funk­tio, niin ei voisi käy­dä niin, että suurieleisin valit­ta­ja saa lapsen­sa lähipäivähoitopaikkaan vaik­ka joku toinen tarvit­sisi sitä paljon enemmän.

  44. Jos olisikin niin, että las­ten hoitopaikan saamisen taku­u­na taat­taisi­in kaikille van­hem­mille niin, että las­ten hoitoon vien­ti kestää vähin­tään tun­nin. Kaik­ki van­hem­mat oli­si­vat iloisia siitä, että muil­lakin on vaikeuk­sia ajan­hallinnal­lis­es­ti viedä lap­si­aan hoitoon. 

    Täl­lainen jär­jeste­ly olisi paljon helpom­paa kuin se, että aikaa kuluisi mah­dol­lisim­man vähän hoitoon kul­je­tuk­sen aikana.

  45. Ihan mie­lenki­in­toista algo­rit­mien tarkastelua, mut­ta luen mielu­um­min Ahlforsin Kom­ple­si­ana­lyysiä, kos­ka se on selkeäm­min kir­joitet­tu. Funk­tio­teo­ri­al­la­han ei sinän­sä tee mitään, mut­ta sen har­ras­t­a­mi­nen antaa hyvän laskupään, jos — vain hypo­teet­tisen esimerkin maini­tak­seni — huo­maa maalleen hyödyl­lisek­si ryhtyä paran­ta­maan bal­lis­tisia taulukoita.

    Eikö yksinker­taisin algo­rit­mi ole seuraava:

    Päivähoitopaik­ka annetan nyky­isin kri­teere­in sinne, mis­tä löy­tyy paras vapaa. Van­hemamt voivat sit­ten keskenään dilkata ja vai­h­taa paikko­ja. Jos Munkkiniemessä on hoi­dos­sa ei-munkkiniemeläi­nen lap­si x (oletet­tavasti use­ampi), niin on ole­mas­sa posi­ti­ivi­nen tn sille, että hänen van­hempansa halu­aisi­vat siirtää tämän toiseen päiväkoti­in, jos­ta taas munkkin­imeläi­nen lap­si y on saanut hoitopaikan…

  46. Hyö­ty- tai tap­pi­o­funk­tion voisi laskea kullekin lapselle vaik­ka neljälle parhaalle hoitopaikalle, jär­jestää näin saadut par­it, ja allokoi­da sit­ten vaik­ka suurim­mat hai­tat vält­täen tai kokon­aishyö­ty mak­si­moiden, kumpi parem­mak­si sit­ten kat­sot­taisi­inkaan. Jär­jestämisen, eli sort­taamisen lasken­tate­ho­vaa­timus kas­vaa mod­erneil­la algo­rit­meil­la lin­eaaris­es­ti tai korkein­taan suh­teessa x*ln(x), joten kyl­lä tämän saisi pyöritet­tyä MS Acces­sil­lä ihan tehokkaasti.

    Hyö­ty­funk­tion lasken­tate­ho­vaa­timus olisi Reit­tiop­paan mat­ka-ajan arvioin­nin ker­talu­okas­sa. Eli aika kohtuullinen.

    Käytän­nössä lie­nee mah­do­ton­ta vai­h­dat­taa jo ker­taalleen “aloitet­tua” las­ten päiväkoti­paikkaa suures­sa mitas­sa — ain­oas­taan muu­ta­mat vapaae­htoisu­u­teen perus­tu­vat yksit­täistapauk­set onnis­tu­isi­vat. Tästä syys­tä jär­jestelmässä voitaisi­in jakaa vain ennestään vapai­ta ja vapau­tu­via paikko­ja, eskareil­ta vapau­tu­via isom­pia paikko­ja, tai isom­pi­en ryh­mään siir­tyvien vauvapaikkoja. 

    Päiväkoti­paikka­hake­muk­sia tulee tipotellen vuo­den mit­taan. Jotenkin pitäisi pystyä käsit­telemään suurem­pi joukko ker­ral­la. Algo­rit­mi­han toimii vain sil­loin, kun use­ampi paik­ka jae­taan sen avul­la samal­la ajol­la. Joko toim­i­taan osit­tain ennusteve­tois­es­ti, tai piden­netään hake­musten käsittelyaikaa.

    Jos ennus­teen käyt­tö on vähiten huonoin vai­h­toe­hto, sen laa­timiseen tarvi­taan se suurin älykkyys.

  47. Tuli painet­tua “Kom­men­toi” ‑nap­pia turhan kerkeästi …tarkoitin edel­lä “neljälle parhaalle” vaik­ka kahdelle-kolmelle kotia lähim­mälle, jois­sa on tilaa ja tarvit­taes­sa yhdelle-kahdelle muulle van­hempi­en ilmoit­ta­malle (esim. työ­paikko­jen läheisille). Lukumäärän ei tarvitse olla juuri “neljä”.

  48. Min­un point­ti tässä algo­rit­mi keskustelus­sa on se, että vaik­ka sul­jet­taisi­in paljon eri vai­h­toe­hto­ja pois niin silti on mah­do­ton­ta saa­da lähelle keskimääräi­nen tyy­tyväisyysaste per lap­si, jos­ta tämä toimit­ta­jan itkem­i­nen alkoi. Ole­tan, että hän ei halua selvästi parem­pia paikko­ja välit­tämästä muista vaan jonkin­laista oikeu­den­mukaisu­ut­ta eli ns. kun toikin sai niin mäkin halu­an ajat­telua. Kun pasko­ja paikko­ja tulee joillekin niin se on vaan kestet­tävä, kos­ka vapai­ta paikko­ja eli käytet­tävis­sä ole­via resursse­ja on vähän. 

    Mikäli jae­taan kaikille samankaltainen oikeus jol­lain määreel­lä niin entä sit­ten kun täytetään niitä viimisiä paikko­ja ja huo­mataan että eihän täl­lainen sijoi­tus sovikaan vaan se täy­tyy lait­taa jonkin toisen paikalle ja sit­ten pitää löytää sille taas paik­ka ja etc. Tästä syn­tyy sahaus­ta edes takaisin, jos­ta syn­tyy se ekspo­nen­ti­aa­li­nen ongelma. 

    Ongel­mas­ta päästään eroon, kun tyy­dytään siihen, että annetaan osalle sijoitet­tavia huonot paikat ja en kek­si mitään tehokas­ta keinoa estää tätä. 

    Ymmär­rän hyö­ty­funk­tion käyt­tämisen hyödyt kasvot­toman, byrokraat­tisen toim­intata­van toteut­ta­jana, mut­ta eikös arpomi­nen hoitaisi saman asian. 

    Tässä oma ideani algo­rit­min toteutukseksi.

    1.Arvotaan lap­si.
    2.Sijoitetaan lap­si ehdo­tuk­sen n mukaiseen hoitopaikkaan. Jos hoitopaik­ka täyn­nä niin palaute­taan joukkoon ja pudote­taan ehdo­tuk­sen arvoa yksi alaspäin.
    3.Toista koh­dat 1 ja 2 niin kauan kunnes kaik­ki lapset ovat saa­neet paikan tai hoitopaikat täynnä.

    Täl­lä tavoin täyt­tyvät myös ne semi­hyvät paikat parem­min, kos­ka jos arpaon­ni sat­tuu kohdalle niin mukavampi pela­ta var­man päälle ja jät­tää val­it­se­mat­ta ykkösek­si tut­tu­jen mukaan sen tosi hyvä ja samal­la suosit­tu kerho.

  49. “Määriteltäisi­in edes yksikäsit­teis­es­ti se hyö­ty­funk­tio, niin ei voisi käy­dä niin, että suurieleisin valit­ta­ja saa lapsen­sa lähipäivähoitopaikkaan vaik­ka joku toinen tarvit­sisi sitä paljon enemmän.”

    Päiväkodit on (ainakin tääl­lä meil­lä päin) sijoitel­tu niin, että jokainen päiväkoti on mon­elle lähipäiväkoti ja useim­mat voivat nimetä ainakin kak­si päiväko­tia lähipäiväkodeik­si. Nykyisel­lään hake­muk­seen nimetään Tam­pereel­la kolme toivet­ta ja olet­taisin, että niin tehdään muual­lakin: keskustelun toimit­ta­ja­han ei ollut saanut las­taan mihinkään niistä ainakin kolmes­ta hake­muk­seen nimeämästään päiväkodista, mitä oli käynyt kat­so­mas­sa, vaan hänen oli pitänyt puhe­lin keskustelun aikana kolmes­ta täysin vier­aas­ta paikas­ta vali­ta yksi. 

    Var­masti moni meistä äideistä on lukenut las­ten­hoito-oppaista yms., kuin­ka tärkeä asia se hoitopaikan val­in­ta on, kuin­ka pitää päiväkote­ja ver­ra­ta huolel­la ennen kuin tekee päätök­sen, jne., jne. Todel­lisu­us kun­nal­lises­sa päivähoi­dos­sa sit­ten iskeekin aika ikävästi päin näköä, joten kyl­lä minä ymmär­rän oikein hyvin vähän voimakkaampiakin reaktioita.

    Mut­ta asi­aan: jotain tämänkaltaista hyö­ty­funk­tio­ta hahmottelisin:

    - korkein paino ykkös­toiveelle, kakkos­toiveelle vähän mata­lampi, jne. mata­lam­mat saman alueen muille päiväkodeille joi­ta ei hake­muk­ses­sa maini­ta ja matal­in muiden aluei­den päiväkodeille
    — yhden huolta­jan talouk­sille isom­pi paino kuin kah­den huolta­jan talouksille
    — korkeampi paino, jos per­heel­lä ei ole autoa käytettävissä
    — jos lap­si on joka arkipäivä hoi­dos­sa yli kahdek­san tun­tia korkeampi paino kuin lyhyem­pää päivää/viikkoa tekevälle
    — ennen kahdek­saa tuleville ja neljän jäl­keen koti­in lähteville korkeampi pain­ok­er­roin kuin muille
    — jokainen siir­to­toive kas­vat­taa pain­ok­er­roin­ta (ts. kol­man­te­na vuote­na, jos vielä halu­aa vai­h­toa, niin isom­pi paino kuin ensim­mäisen vuo­den jälkeen)
    — iso pain­ok­er­roin jos sis­arus jo jos­sain päiväkodissa

    Useim­mat näistä taita­vat olla jo nyt mukana jakokri­teereis­sä, mut­ta oleel­lista olisi sietää pien­tä vajaus­ta ryh­mis­sä ja ottaa jokainen hake­mus käsit­te­lyyn heti sen tul­lessa eikä vas­ta edel­lisel­lä viikol­la. Ei se vajaus tuh­laus­takaan ole: päiväkote­jä käytetään per­hep­äivähoidon vara­hoitopaikkoina (kun pph on kipeänä, pph:n lap­si on kipeänä tai pph on lomalla).

  50. Mielestäni las­ten kannal­ta oikeu­den­mukaisin ratkaisu on arpoa päiväkoti­paikat lähialueelta. Paras mah­dolli­nen hoito saadaan kun valit­tavien ja vaa­tivien van­hempi­en lapset joutu­vat siihen huono­maineisim­paan (pätevästä hoito­henkilökun­nas­ta puutet­ta jne.) päiväkoti­in, kos­ka sil­loin nämä vahem­mat voivat purkaa ylimääräisen ener­giansa siihen, että tämän päiväkodin tilanne paran­tu­isi. Nyt jos huono­maineisin päiväkoti täyt­tyy niil­lä lap­sil­la, joiden vahem­mat eivät ole akti­ivisia, tilanne pysyy entisel­lään ja alueen lapset ovat eri­ar­voises­sa asemassa.

  51. Sort­taami­nen ei valitet­tavasti kauheasti auta tässä ongel­mas­sa. Kuten san­ot­tu, en ole tähän nimeno­maiseen keis­si­in pere­htynyt, enkä sitä nyt ehdi mallintaa, mut­ta kovasti tämä haiskah­taa tuol­ta laatikonpakkaus-ongelmalta.

    Hyö­ty- tai sakko­funk­tio on tietysti melkein aina triv­i­aali laskea. Näis­sä kone ei kuitenkaan väl­itä mitään yksit­täistapauk­sista ja ongel­ma on sik­si poli­it­tis­es­ti vaikea. Ajatel­laan vaik­ka sel­l­aista approksi­maa­tio­ta, joka onnis­tuu todel­la hyvin vähen­tämään keskimääräisiä kul­je­tus­matko­ja ja melkein kaik­ki lapset saadaan lähipäiväkotei­hin. Etäisyy­den avul­la las­ket­tu sakko­funk­tio saadaan putoa­maan mon­takym­men­tä pros­ent­tia, mut­ta paran­nuk­sen seu­rauk­se­na muu­ta­ma vuosaare­lainen per­he joutuu viemään lapsen­sa päiväkoti­in Malminkar­tanoon (tämä on kuvit­teelli­nen esimerk­ki, tietenkin).

    Täl­laiset voidaan tietenkin kor­ja­ta lisäämäl­lä aina vaan uusia sään­töjä sille, mitä ratkaisul­ta vaa­di­taan ja jaan Osmon opti­mis­min sen suh­teen, että täl­lainen ohjel­ma olisi hyvinkin hyödylli­nen. Ja eri­tyis­es­ti juuri niin, että äänekkäin valit­ta­ja ei olisi automaat­tis­es­ti se, jota parhait­en palvel­laan. Tosin nykyti­lanteessa oma koke­muk­seni on, että asialli­nen ja ystävälli­nen neu­vot­telu johtaa yleis­es­tiot­taen hyvi­in lop­putu­lok­si­in. Min­ul­la on jonkin ver­ran koke­mus­ta päivähoitopaikan han­kkimis­es­ta Tam­pereel­la ja ker­hopaikan han­kkimis­es­ta Helsingis­sä ja kum­mas­sakin henkilökun­ta tun­tuu tekevän parhaansa auttaakseen.

    Ongelma­han ei ole pelkästään siinä, että ker­ran vuodessa etsit­täisi­in hak­i­joille paikko­ja, vaan hak­i­joi­ta tulee koko ajan. Enem­män tämä olisi jonkin­lainen online-ongel­ma. Tarkem­min ajatellen, tämä olisi erit­täin mie­lenki­in­toinen tutkimusko­hde, rahoit­taisiko­han joku muu­ta­man tutk­i­jan palkkaamisen tämän selvittämiseen?

    Ja vielä; NP-ongel­mat eivät yleis­es­tiot­taen ole kovin hyvin rin­nakkaistu­via, joten triljoona tietokonet­ta ei yleis­es­tiot­taen kauheasti auta. (NP-kovi­a/täy­del­lisiä ongelmia selvästi helpom­mat P‑täydelliset ongel­matkaan eivät nykykäsi­tyk­sen mukaan juurikaan rinnakkaistu.) 

    Ja vielä II; NP-teo­ria on päätöste­htävien (sel­l­ais­ten, jois­sa vas­taus on “kyllä/ei”) teo­ri­aa, sovelt­a­mi­nen opti­moin­ti­in vaatii oikeasti vähän täs­men­nyk­siä, mut­ta se ei mak­sa vaivaa tässä yhteydesssä.

  52. Päiväko­tien vai­h­topaik­ka netis­sä voisi olla hyvä palvelu. Var­maan on moni­akin tilantei­ta, jois­sa lap­sia päit­täin vai­h­ta­mal­la tulisi parem­pi tilanne, mut­ta sitä on vaikea löytää, kun van­hem­mat eivät tunne toisi­aan ja päiväko­tien johta­jien taas pitäisi kom­mu­nikoi­da niin mon­en eri päiväkodin johta­jan kanssa, löytääk­seen vai­h­dot, että niitä ei var­maan käytän­nössä juuri tapahdu

    Vuosaari-Malminkar­tano-ongel­ma on kyl­lä help­po ratkaista: määritel­lään vain suurin mat­ka, joka ratkais­us­sa saa tul­la kenellekään yksit­täiselle per­heelle ja hyväksytään vain ratkaisut, jois­sa se ehto toteu­tuu. Algo­rit­meis­sa voi määritel­lä kovia ehto­ja, joiden on ehdot­tomasti toteudut­ta­va ja pehmeitä ehto­ja, joi­ta sit­ten yritetään mak­si­moi­da (tai minimoida).

  53. Pitkät matkat päiväkotei­hin ovat sitäkin han­kalampia, kos­ka päiväkodit pyritään — aiheel­lis­es­ti — pitämään edes jonkin­laisen väli­matkan päässä val­taväylistä (saas­teet, liiken­teen vaarat karkausti­lanteessa). Täl­löin julkisen liiken­teenkin avul­la matkan­teko on todel­la hidas­ta, kos­ka tyyp­il­lis­es­ti kum­mas­sakin päässä bussi/ratikka/metromatkaa tulee vielä pitkähkö siir­tymiskäve­ly. Lisäk­si päiväkodil­ta tulee vielä kävel­lä takaisin liiken­nepysäkeille, että pää­sisi töihin.

    Mat­ka Munkkinie­mi -> Ruskea­suon päiväkoti on hyvä esimerk­ki siitä, miten han­kalaa matkan­teko voi julk­isil­la olla.

    Ain­oa tapa saa­da päivähoitoasi­at, kuten mon­et muutkin palve­lut, kun­toon on lievä ylika­p­a­siteet­ti. Ei siitä mihinkään pääse.

  54. Päiväkodin johta­jat jo tietysti tekevät opti­moin­tia parhaan kykyn­sä mukaan ja ihmi­nen voikin olla parem­pi täl­laises­sa fun­deer­aamises­sa kuin mikään matemaat­ti­nen malli. 

    Vain ihmisel­lä on kyky pun­ni­ta per­heen tarpei­ta inhimil­li­sistä lähtöko­hdista käsin, ottaa huomioon yksin­huolta­jaäidin työn luonne, van­hempi­en mah­dol­liset liikun­tara­joit­teet, lapsen eri­ty­is­tarpeet. Sis­arus samas­sa päiväkodis­sa pitää aina olla pri­or­isoin­nin kohteena jne. 

    Joskus tietysti johta­jan omat arvotkin ovat ratkai­sevas­sa ase­mas­sa. Tiedän, että moni päiväkodin johta­ja pahek­suu kovin aikaisin hoitoon lapsen­sa lait­tavia ja suosii 1–3 ‑vuo­ti­aiden ryh­mi­in pyrkiviä lap­sia van­hem­mas­ta päästä. 

    Ollikaisen kir­joituk­ses­sa oli arvelu, että vain huonol­la käytök­sel­lä saa palvelua. Minä puolestani en pidä huonona käytök­senä sitä, että soit­taa päiväkoti­in use­astikin ja perustelee tarpeen­sa hyvin. Näin tein itsekin. 

    Minus­ta ei näin ollen ole mitenkään kohtu­u­ton­ta, että yksi­lapsi­nen varakas pariskun­ta saa 1‑vuotiaalle lapselleen päiväkoti­paikan tois­es­ta, lähel­lä olev­as­ta kaupungi­nosas­ta. Lähipäiväkodis­sa voi olla paljon huo­mat­tavasti enem­män sitä paikkaa tarvitsevia.

  55. Vuosaari-Malminkar­tano-ongel­ma on kyl­lä help­po ratkaista: määritel­lään vain suurin mat­ka, joka ratkais­us­sa saa tul­la kenellekään yksit­täiselle per­heelle ja hyväksytään vain ratkaisut, jois­sa se ehto toteutuu.

    Tietenkin täl­lainen ongel­ma on help­po ratkaista, tässä tapauk­ses­sa, mut­ta entä kun tulee jotain mui­ta ongelmia? Point­ti­na on se, että kohde­funk­tio on help­po toki määritel­lä ja paikkallakin, mut­ta jotain voi jäädä huo­maa­mat­ta ja sel­l­ainen näyt­tää pahalta. 

    Oma usko­muk­seni on, että tilan­net­ta aidosti paran­tavakin tietotekni­nen ratkaisu yleen­sä hauku­taan paljon pahem­min kuin ihmis­ten käs­in­tekemä ja huonoik­si koet­tui­hin yksit­täistapauk­si­in kiin­nitetään paljon enem­män huomio­ta. Jos allokaa­tion hoita­vat ihmiset, huonon onnen sattues­sa henkilökun­ta voi vedo­ta siihen, että nyt ei ollut tilaa ja resurssit lop­pui­v­at kesken. Vaik­ka kone tuot­taisi objek­ti­ivis­es­ti opti­maalisen tulok­sen, huonoon aemaan joutuneet vain suut­tuvat, jos heille san­o­taan, että “kone teki täl­laisen ratkaisun”.

  56. Ensim­mäi­nen lääke tuo­hon ongel­maan on, että lopetaan työ­paikan lähel­lä ole­vien päiväko­tien käytön mah­dol­lisu­us ja vai­h­toe­hdot etsitään vain kotia lähel­lä ole­vista päiväkodeista. Jos jostain kum­man syys­tä jää ylimääräisiä paikko­ja, niin jae­taan niitä sit­ten niille, joiden työ­paikat ovat lähel­lä, mut­ta vain sil­lä ehdol­la, että jos asuinalueel­la on paikkaa vail­la ole­va lap­si, niin nämä “työ­paikkalaiset” siir­tyvät tarvit­taes­sa muualle. Nykyisel­lään tuo tilanne on ihan nau­ret­ta­va “munkkiniemeläi­nen laite­taan Ruskea­suolle, ruskea­suo­lainen laite­taan Etelä-Haa­gaan jne.”. Eikö ole las­tenkin etu, että ne päiväkodin kaver­it voivat olla kavere­i­ta myös vapaal­la? Eli etsitään päiväkoti­paikat mah­dol­lisim­man läheltä asuinpaikkaa!

  57. “Vaik­ka kone tuot­taisi objek­ti­ivis­es­ti opti­maalisen tulok­sen, huonoon ase­maan joutuneet vain suut­tuvat, jos heille san­o­taan, että “kone teki täl­laisen ratkaisun”.”

    Kone onkin hyvä ren­ki, mut­ta huono isän­tä. Kyl­lä sen lop­ullisen päätök­sen pitää aina olla ihmisen käsis­sä ja kone nimeno­maa kon­sul­toi, ei päätä. Vain sil­lä taval­la saadaan otet­tua huomioon myös sel­l­aiset (esimerkkinä Eli­nan edel­lä mainit­se­mat) seikat, joi­ta koodari ei ole osan­nut ottaa huomioon. Ei sel­l­aisen “yliajo”-ominaisuuden koodaami­nen ole kovin hankalaa.

    Itse olen joskus saanut juurikin näitä “ei onnis­tu, kun kone/ohjelmisto” ‑vas­tauk­sia. Täl­löin ohjel­moin­ti­taitoise­na ensim­mäi­nen aja­tus on, että ei tuonkaan omi­naisu­u­den koodaami­nen nyt kovin vaikeaa olisi (esimerkkinä työ­paikalla käytössä ollut työa­janseu­ran­ta, jos­sa täyt­tä päivää tekeväl­lä oli paljon enem­män omi­naisuuk­sia käytössä kuin osit­taisel­la hoito­va­paal­la olevalla).

    “Joskus tietysti johta­jan omat arvotkin ovat ratkai­sevas­sa ase­mas­sa. Tiedän, että moni päiväkodin johta­ja pahek­suu kovin aikaisin hoitoon lapsen­sa lait­tavia ja suosii 1–3 ‑vuo­ti­aiden ryh­mi­in pyrkiviä lap­sia van­hem­mas­ta päästä.”

    Minus­ta on törkeää käytöstä kiusa­ta kaikkein pien­impiä hoitoon tuo­tavia lap­sia sen vuok­si, ettei pidä näi­den van­hempi­en valinnoista.

  58. Huo­masin virheeni: Tein liikaa ole­tuk­sia. Oletin, että “riit­tävän hyvien” ratkaisu­jen joukko olisi ole­mas­sa, olisi vieläpä varsin laa­ja. (“Riit­tävän hyvä” on sel­l­ainen ratkaisu, jos­sa yhdenkään lapsen tarhamat­ka ei ylitä ennal­ta määrät­tyä kyn­nys­tä.) Jos täl­laista ei ole, vika ei ole algo­rit­mis­sa vaan päiväko­tien ja lap­siper­hei­den sijoit­telus­sa. Siinä tapauk­ses­sa halu­am­mekin sen hyö­ty­funk­tion mak­si­moivan (tai siis hai­tan min­i­moivan) ratkaisun, jon­ka etsimi­nen onkin se kuu­lutet­tu NP-luokan ongelma.

    En oikein ymmär­rä tuo­ta huol­ta siitä, että koneen tekemät virheet oli­si­vat luon­teeltaan perus­tavasti pahempia kuin ihmisen. Eihän mikään tietotekni­nen jär­jestelmä pysty tekemään valit­ta­jista sen onnel­lisem­pia kuin nämä yleen­sä ovat. Eikö tarkoi­tus ole vain tehdä arjes­ta helpom­paa mah­dol­lisim­man mon­elle? Ja kuten Riit­ta ehti kir­joit­taa, tietokoneen tekemät virheet pitää ihmisen aina voi­da kor­ja­ta. Ja vielä muut­taa ohjel­maa niin, että samaa virhet­tä ei enää tehdä.

  59. Ongel­ma on siinä, että jos jär­jestelmä antaa vain ehdo­tuk­sia, se on turha, kos­ka sit­ten men­nään samal­l­la kuvi­o­l­la kuin nykyäänkin, eli valit­ta­jat vievät heille sopivim­mat paikat ja muut sit­ten ihmettelevät.

    Kone on ainakin tas­a­puo­li­nen. Taval­laan nykyi­nen jär­jestelmä on jonkin­laista kor­rup­tio­ta, kun ne, joil­la on suhtei­ta tai tarpeek­si chutz­pahia voivat kävel­lä muiden ohi. Lisäk­si hyvää tarkoit­ta­va viilaus toden­näköis­es­ti rikkoo mah­dol­lisen approksi­maa­tion täysin.

  60. Varsi­naiseen asi­aan puut­tumat­ta, itse mallintaisin tätä sijoi­tu­songel­mana. On lap­sia, on päiväkoti­paikko­ja, yksit­täisen lapsen sijoit­ta­mi­nen yksit­täiseen päiväkoti­paikkaan aiheut­taa jonkin määrän sakkopis­teitä, min­i­moidaan sakkopis­teet. http://en.wikipedia.org/wiki/Assignment_problem , helpohkosti poly­no­mi­aikaises­ti ratkaistavis­sa. Se eri vai­h­toe­hto­jen pisteyt­tämi­nen olisi se vaikeampi jut­tu tässä.

  61. Kos­ka ver­rat­en suo­rasanais­es­ti syytin Ollikaista vale­htelus­ta, otin yhyteyt­tä Munkkiniemen suomenkielis­ten päiväko­tien johta­jaan Arja Jokiseen. 

    Hänen luval­laan ker­ron Munkkin­i­men tilanteesta. 

    Toisin kuin Ollikainen vähin­täänkin vih­jailee, ei Munkkiniemen päiväkodeis­sa ole mui­ta kuin munkkiniemeläisiä lap­sia paria has­sua täysin sat­un­naista poikkeusta luku­un otta­mat­ta. Muu­ta­man poikkeuk­sen taustal­ta löy­tyy muut­to lähialueile, jol­loin per­he on ihan itse halun­nut kuitenkin säi­lyt­tää paikan Munkkiniemessä. 

    Munkkine­men yli­jäämälapset on sijoitet­tu käytän­nössä kaik­ki Pikku Huopalah­teen, joka rajau­tuu Munkkinimeen. 

    Jos paikko­ja ei ole, niin niitä ei ole… Siinä ei algometrit vai mitä alkome­tre­jä ne nyt olikaan auta pätkän vertaa…

  62. Jos paikko­ja ei ole, niin niitä ei ole… Siinä ei algometrit vai mitä alkome­tre­jä ne nyt olikaan auta pätkän vertaa.

    Parem­pi jakami­nen ei tietenkään tee lisää paikko­ja. Mut­ta sil­lä voidaan vähen­tää koet­tua mieli­pa­haa siitä, että ei saa halut­tua paikkaa, kos­ka sil­loinkin kun ei saa halut­tua paikkaa, ei ole ihan sama, mis­tä sen paikan sit­ten saa.

    Joillekin tietenkin on “sama”, kos­ka he eivät tyy­dy vähempään kuin lähimpään/parhaimpaan.

  63. Eli­na kir­joit­ti: “Toisin kuin Ollikainen vähin­täänkin vih­jailee, ei Munkkiniemen päiväkodeis­sa ole mui­ta kuin munkkiniemeläisiä lap­sia paria has­sua täysin sat­un­naista poikkeusta luku­un otta­mat­ta. Muu­ta­man poikkeuk­sen taustal­ta löy­tyy muut­to lähialueile, jol­loin per­he on ihan itse halun­nut kuitenkin säi­lyt­tää paikan Munkkiniemessä.”

    Pari has­sua poikkeusta yhtääl­lä monis­tuu hyvin äkkiä use­ak­si poikkeuk­sek­si toisaal­la. Vaik­ka muut­taisi vain “lähialueelle”, niin mik­si ei päiväko­ti­akin voisi vai­h­taa? Olisi kai sitä hyvä tutus­tua tule­vi­in (koulu)kavereihin uudel­la alueel­la jo päiväkodissakin?

  64. “Jos paikko­ja ei ole, niin niitä ei ole… Siinä ei algometrit vai mitä alkome­tre­jä ne nyt olikaan auta pätkän vertaa…”

    Tämä ongel­ma kos­ket­taa kyl­lä muitakin kuin munkkiniemeläisiä.

    Lehti­ti­eto­jen mukaan Tam­pereel­la syksy­isin joka viides ei saa paikkaa halu­a­mas­taan päiväkodista, keväisin joka neljäs. Muu­tamil­la uudem­mil­la asuinalueil­la ovat päiväkoti- (ja pph)paikkoja liian vähän suh­teessa las­ten lukumäärään, mut­ta ei se epä­suh­ta koko kaupun­gin mit­takaavas­sa noin iso voi mil­lään olla.

  65. En tiedä näinkö harho­ja, mut­ta eikös blo­gis­sa äsken ollut Mar­jo Ollikaisen kom­ment­ti blo­gaa­jille. Mik­si se poistettiin?

  66. Poistin kyseisen kom­mentin hänen pyyn­nöstään. Sen sisältö oli pahek­sun­ta siitä, että blogilla oli nimel­lä (tosin vääräl­lä) puhut­tu hänen laps­es­taan ja pal­jastet­tu hoitopaik­ka. Siihen­hän liit­tyy julk­si­u­u­den henkilön kohdal­la oma tur­val­lisu­us­riskin­sä, mikä min­un olisi tietysti pitänyt itsekin ymmärtää. Postin myös sen kom­mentin, johon hän viit­taisi sekä tietysti vas­tauk­set Ollikaisen pois­tet­tuun viestiin.

    Olen pahoil­lani siitä, että moderoi­jana olen ollut huolimaton.

  67. Kiin­nos­ta­va knop­pi­ti­eto näistä NP-täy­del­li­sistä ongelmista on, että niihin kone tosi­aan käyt­tää lop­ut­tomasti aikaa, mut­ta ihmi­nen ei.

    Ihmisel­lä aut­taa logi­ik­ka siinä, että kyke­nee jät­tämään huomiotta (laske­mat­ta) tyh­mim­mät vai­h­toe­hdot vilka­isul­la, mut­ta kone las­kee kaik­ki esim. kaik­ki tajuaa (kar­tal­ta viimeistään) heti etäisyy­serot ja jät­tää kauim­maiset laske­mat­ta, mut­ta kone las­kee ja las­kee ja laskee.

    Tämän ratkaisemiseen on yritet­ty soveltaa luon­non (pitkän evoluu­tion) ratkaisu­ja eli vaikka­pa muu­ra­haiskeko-opti­moin­tia. (http://en.wikipedia.org/wiki/Ant_colony_optimization)

    Tämä sopisi var­masti tähänkin hyvin (vaik­ka ihan käsinkin), kyse­ly van­hem­mille, työ­paikan ja kodin alueelta ympyröidään isol­la harpil­la (mon­ta per­het­tä mah­tuu saman ympyrän sisään) ja sopivat/epäsopivat päiväkodit luokitel­laan 1,2,3,… pri­or­i­teetil­la ja samal­la voi kysyä parhaat kulkuy­htey­det. Kun uusi lap­si tulee nyt päiväkoti­hoitoon, kat­so­taan koti/työpaikat ja ensim­mäi­nen vapaa paik­ka päiväkodin pri­or­i­teet­tilis­tan yläpäästä lähtien.

  68. Kiin­nos­ta­va knop­pi­ti­eto näistä NP-täy­del­li­sistä ongelmista on, että niihin kone tosi­aan käyt­tää lop­ut­tomasti aikaa, mut­ta ihmi­nen ei.

    Ei tämä pidä paikkaansa. Monis­sa — väitän, että useim­mis­sa — NP-täy­del­li­sis­sä ongelmis­sa kone pystyy ratkaise­maan ongelmia, joi­ta ihmi­nen ei pysty.

  69. Meil­lä vaikeasti allerginen lap­si ei saa aller­gia­hoitopaikkaa sen vuok­si, että aller­gia­hoitopaikas­sa on ei-aller­gisia lapsia. 

    Nämä ei-aller­giset on osoitet­tu aller­gia­hoitopaikkaan, kun aller­gisia ei ole ollut tyrkyl­lä. Nyt kun heille on hoitopaik­ka annet­tu, sitä ei tietenkään voi ottaa pois.

    Siis­pä kalli­il­la saneer­a­tus­sa aller­gia­paikas­sa pide­tään lap­sia, joil­la ei tarvet­ta eri­ty­ishoidolle ole. Eri­ty­ishoitoa tarvit­se­vat lapset taas eivät hoitoa saa, minkä vuok­si sairaus­lomapäivät lisään­tyvät niin lapsel­la kuin äidillä.

Vastaa käyttäjälle Riitta Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.