Mik­si päästöoikeuskaup­pa tuot­taa ansiot­to­mia voit­to­ja sähköntuottajille.

Sähkön hina muo­dos­tuu läh­es aina kivi­hi­ililau­teen tuotan­tokus­tan­nusten mukaan. Kun sähköä myy­dään pörssis­sä, hin­nan on nous­ta­va niin korkeak­si, että kalleinkin tarvit­tu tuo­tas­nto­muo­to pysyy mukana. Jos hin­ta lask­isi kivi­hi­il­isähkön mar­gin­aal­i­hin­nan ala­puolelle, kivi­hi­ililaitok­set sul­jet­taisi­in. Huo­mat­takoon, että pelkäl­lä mar­gin­aal­i­hin­nal­la taas nuo kivi­hi­ililaitok­set eivät lop­ut­tomi­in pysy pystyssä, kos­ka investoin­nitkin pitäisi rahoit­taa. Jat­ka lukemista “Päästöoikeuskaup­pa ja ansiot­tomat voitot”

Päiv­itin selain­o­hjel­mani Fire­fox 3:een, minkä seu­rauk­se­na menetin oikolukuo­hjel­man. Sen lisäk­si parikin ker­taa on käynyt niin, että Wordil­la kir­joit­ta­mani postauk­set eivät näy Exploreril­la. Pahoit­te­len pait­si lisään­tyneitä kir­joi­tusvirheitä, myös näitä peit­toon jääneitä kirjoituksia.

Saako sen van­han ver­sion takaisin?

Aamun uutiset tiesivät ker­toa, että Etelä-Poh­jan­maalle haal­i­taan työväkeä Viet­namista. Pro­jek­ti on var­maan molem­pia osa­puo­lia hyödyt­tävä — Viet­namia ja Etelä-Poh­jan­maal­ta. Yhtä asi­aa vain ihmettelen.

Etelä-Poh­jan­maa on ollut pitkään muut­to­tap­pioaluet­ta. Olen lehdis­tä lukenut ja keskusta­lais­ten kansane­dus­ta­jien suus­ta kuul­lut, ettei kukaan halu­aisi maakun­nista Helsin­gin seudulle muut­taa, mut­ta pakko on, kun mitään työtä ei kotiseudul­ta löy­dy. Nyt tun­tuu löy­tyvän. Mik­si Etelä-Poh­jan­maa ei rekry­toi noi­ta pakko­muutet­tu­ja takaisin?

EU on päät­tänyt kieltää sähköä haaskaavien hehku­lamp­pu­jen myyn­nin vuodes­ta 2012 alka­en. Mil­lä hehku­lam­put kor­vataan. Nämä nykyisen­tyyp­piset ener­gian­säästölam­put, jol­laisen  puner­tavas­sa tai kellertävässä val­os­sa nytkin kir­joi­tan, kan­nat­taisi ehkä jät­tää väli­in ja siir­tyä suo­raan LED-valaisimiin.

Tuliko päätös liian aikaisin? Onko LED-tekni­ik­ka kun­nos­sa ja ovatko suun­nit­teli­jat suun­nitelleet kelvol­lisia valaisi­amia? Tietysti päätös panee vauh­tia kehi­tystyöhön. LED-val­oon siir­tymi­nen ei kuitenkaan ole mikään pikku­jut­tu, kos­ka opti­maa­li­nen LED-valaisin on aivan erinäköi­nen kuin opti­maa­li­nen hehku­lam­pul­la toimiva.

Kan­nat­taisiko asun­to­jen sisään vetää 12 voltin vir­taa, ettei joka valaisimes­sa tarvi­ta omaa muun­ta­jaa? Osaako joku paremm in insinööri­ti­etei­jä hal­lit­se­va ker­toa, kuin­ka tiheästi niitä muun­ta­jia tarvi­taan, ettei syn­ny suuria hävikke­jä mata­la­jän­nit­teiseen vir­taan kohdis­tu­van suuren vas­tuk­sen takia?

EU:n päästökau­pan vesi­tys nos­ti taas täl­läkin blogilla esille ajatuk­sen, että päästökaup­pa pitäisi kor­va­ta hiilid­iok­sidi­verol­la. Mitä eroa näi­den välil­lä on? Jos päästöoikeudet huu­tokau­pataan ja ja niiden markki­nahin­ta aset­tuu tasolle p, (vaikka­pa 30 euroa/tonni) hiilid­iok­sidi­vero tasol­la p tuot­taa peri­aat­teessa saman tulok­sen, mut­ta ei ihan. Jat­ka lukemista “Hiilid­iok­sidi­vero vai päästökauppa?”

len lehti­ti­eto­jen varas­sa EU:n tuoreen ilmastopäätök­sen suh­teen, joten tietoni voivat olla myös vääriä. Sen mukaan EU olisi pyörtänyt päätök­sen­sä huu­tokau­pa­ta päästöoikeudet ja on pää­tynyt jaka­maan ne — ymmärtääk­seni — tuotan­non suh­teessa käyt­täen perus­teena sitä, kuin­ka paljon päästöjä kyseinen tuotan­to syn­nyt­tää parhaal­la teknologialla.

(Tämä tulk­in­ta voi olla väärä. Aamun Hesari keskit­tyi kuvaa­maan sitä, mitä mieltä kukin oli päätök­ses­tä, mut­ta ei pitänyt tarpeel­lise­na ker­toa, mitä päätettiin)

Tämä on se tavoite, juo­ta ener­giasyöp­pö teol­lisu­us on ajanut koko ajan. Teol­lisu­u­den ei kan­nat­taisi tästä “voitostaan” iloi­ta, kos­ka tämä jär­jeste­ly on taloudel­lis­es­ti teho­ton. Jos asete­tut päästövähen­nys­tavoit­teet kuitenkin pitää saavut­taa, menet­te­lyn tehot­to­muus merk­it­see sitä, että ilmastopoli­ti­ikan kokon­aish­in­ta nousee ja paljon.

Vaik­ka ympäristön­suo­jeli­jat ovat päätök­ses­tä raivois­saan, ilmas­to ei tästä kär­si, jos EU kuitenkin pitää kiin­ni päästö­tavoit­teestaan. Kulut­ta­jat kär­sivät, palvelu­am­matit kär­sivät ja suurin osa teol­lisu­ud­es­ta kärsii.

Jat­ka lukemista “EU val­it­si kalli­im­man tien”

Osatyökyky­isiä varten on ole­mas­sa eri­laisia osatukia. Jos henkilön työkyky on esimerkik­si alen­tunut 40 — 60 pros­ent­tia, hän voi päästä osit­taiselle työkyvyt­tömyy­seläk­keelle ja saa­da noin puo­let siitä työkyvyt­tömyy­seläk­keestä, jon­ka hän saisi, jos olisi kokon­aan työkyvytön. Vas­taavasti hän saa tehdä työtä osa-aikaises­ti niin, että palk­ka saa olla korkein­taan 60 % aiem­mas­ta palka­s­ta. Kaik­ki hyvin pait­si tuo osa-aikaisu­u­den vaatimus.

 Osaeläke­jär­jestelmä läh­tee siitä ajatuk­ses­ta, että henkilö on sat­apros­ent­tis­es­ti työkykyi­nen osan ajas­ta ja lop­un ajas­ta työkyvytön. Ei kel­paa, että hän pystyy tekemään työtä alen­tuneel­la tehokku­udel­la, siis hitaam­min ja saa­da sen mukaises­ti pienem­pää tun­tipalkkaa. Niin­pä osatyökyvyt­tömyy­seläk­keel­lä ole­vat eivät yleen­sä pääse osatyöhön ja joutu­vat sen vuok­si elämään köy­hyy­dessä.  Puo­litet­tu työkyvyt­tömyy­seläke on aika pieni. Jat­ka lukemista “Osatyökykyi­nen vai osa-aikaises­ti työkykyinen?”

Täl­laisia härvelin bon­gasin tois­sa kesänä pyöräil­lessäni Itä­val­lan Linzis­sä. Raideleveys näyt­ti siel­läkin ole­van kotoinen metri. Tämä ei pär­jää Helsin­gin keskus­tan mutkaisil­la ja mäk­isil­lä reit­eil­lä, mut­ta pär­jäisi Jok­er­il­la, jos reit­ille ei tehtäisi sinne ei tehtäisi jyrkkiä mutkia. 

Metrin raideleveys ei estäisi han­kki­mas­ta kan­sain­välistä isokokoista ratikkakalus­toa. Vaik­ka jok­eri­ratikoil­la ei voisi ajaa keskus­taan, keskus­taratikat voisi­vat ajaa Jok­erire­it­il­lä. Se olisi arvokas asia.

Suomes­sa ter­vey­den­huoltomenoille on kat­to, jota suurem­pia meno­ja ei tarvitse mak­saa. Resep­tilääkkei­den kohdal­la tämä kat­to on 643,14 euroa ja kun­nal­lis­ten ter­vey­den­huoltomak­suen kohdal­la  590 euroa. Katot ovat eril­liset, joten jos käyt­tää paljon sekä palvelu­ja että lääkkeitä, voi joutua mak­samaa n yhteen­sä 1233,14 euroa. Näitä kat­to­ja on vaa­dit­tu yhdis­tet­täväk­si yhdek­si katok­si, jot­ta korkeimpia kulu­ja saataisi­in kohtu­ullis­te­tuk­si. Ajan hen­gen ja taloudel­lis­ten tosi­a­sioiden vuok­si tämän pitäisi tapah­tua kus­tan­nus­neu­traal­isti. Jos molem­mille menoille on yhteinen kat­to, se on selvästi nyky­isiä kat­to­ja korkeampi, mut­ta toisaal­ta selvästi niiden sum­maa (1233 euroa) alempi.

Voitaisi­inko ajatel­la, että rahaa tuon katon alen­tamisek­si kerät­täisi­in sil­lä, että sairaus­vaku­u­tus ei kor­vaisi pieniä lääke­meno­ja lainkaan? Jos joutuu vuodessa mak­samaan yhden antibioot­tiku­urin, sen mak­saisi kokon­aan itse. Sairaus­vaku­u­tus tulisi kuvaan mukaan vas­ta, kun meno­ja ker­tyy vähän enem­män? Näin menetel­lään esimerkik­si Ruotsissa.

 

Helsin­gin — tarkoi­tan Helsingillä kaupunkia, joka on jakau­tunut noin kymme­neen kun­taan ja jon­ka asukasluku on vähän yli miljoona —  kaupunki­rakenne on perus­tunut viiteen säteit­täiseen nauhakaupunki­in eli sormi­malli­in. Tämä oli pitkään hyvä raken­nemalli, mut­ta nyt kaupun­gin kehi­tys on pur­sua­mas­sa ulos tästä muo­tista, eikä uut­ta raken­net­ta hal­litse tai suun­nit­tele kukaan. Jat­ka lukemista “Keskuskaupungista verkostokaupungiksi”