Lääketutkimuksen rahoitus on uusittava

Tutki­va lääke­te­ol­lisu­us on yleis­maail­mallises­sa kri­i­sis­sä. Tuot­toisat lääkepaten­tit ovat umpeu­tuneet ja vapau­tuneet kaikkien käytet­täväk­si, jol­loin kil­pailu tuet­tuna lääke­vai­h­don kaltaisil­la jär­jestelmil­lä. Syö tulo­ja suuret lääkeyri­tyk­set panevat väkeä pel­lol­la kaikkial­la maail­mas­sa, myös Suomes­sa. Lääk­keek­si on ehdotet­tu patent­tisuo­jan piden­tämistä. Koko lääke­tutkimuk­set rahoi­tusarkkite­htu­uri on surkea ja pitäisi kor­va­ta teol­lisu­us­maid­en yhdessä rahoit­ta­mal­la järjestelmällä.

Uuden lääke­molekyylin kehit­tämi­nen sen käyt­tööno­ton vaa­timine kokei­neen mak­saa noin mil­jar­di euroa. Moni pro­jek­ti epäon­nis­tuu, eikä tuo­ta mitään.  Lääke­tutkimuk­sen riskit ovat niin suuret, että pienet yri­tyk­set ovat alal­ta kar­si­u­tuneet pois.

Nykykäytän­tö kan­nus­taa yri­tyk­siä suun­taa­maan lääke­tutkimuk­sen aivan väärin. Kun yksi kil­pail­i­ja on löytänyt tuot­toisan lääk­keen, muut pyrkivät apa­jille melkein saman­laisel­la molekyylil­lä. Ter­veyshyö­tyjä ajatellen ei ole järkevää, että lääke­tutkimus keskit­tyy kehit­tämään rin­nakkaisia lääkkeitä tautei­hin, joi­hin on jo hyvä lääke. Toki pitäisi tutkia sel­l­aisia taute­ja, joi­hin ei ole vielä riit­tävän hyvää lääkettä.

Kun mullis­ta­va lääke on kek­sit­ty, lääkeyri­tyk­sel­lä on sen valmis­tamiseen monop­o­li, kunnes patent­ti van­he­nee. Tuona aikana lääket­tä myy­dään tuotan­tokus­tan­nuk­si­in näh­den räikeään yli­hin­taan — hin­ta voi olla valmis­tuskus­tan­nuk­si­in näh­den läh­es satak­er­tainen, kuten oli AIDS-lääkkei­den kohdal­la, kunnes asi­aan puu­tut­ti­in. Tuo korkea kus­tan­nus tuot­taa val­tavia hyv­in­voin­ti­tap­pi­oi­ta. Ihmisiä kuolee turhaan, kos­ka heil­lä eikä hei­dän hal­li­tuk­sil­laan ole varaa mak­saa kalli­ista lääk­keestä. Myös teol­lisu­us­maat aset­ta­vat rajoituk­sia uusien kalli­iden lääkkei­den käytölle ja kor­vat­tavu­udelle, jot­ta eivät jou­tu­isi rahoit­ta­maan liian suur4ella osu­udel­la lääk­keen kehi­tyskus­tan­nuk­sia. Tämän seu­rauk­se­na lääk­keen hin­taa on nos­tet­ta­va entistä enem­män, jot­ta kehi­tysku­lut saataisi­in peitetyksi.

Ongel­ma ei ole siinä, että ahne lääkekap­i­tal­isti saa liikaa rahaa. Jos tutkimusku­lu­ja ei saa­da peit­e­tyk­si, uusia lääkkeitä ei kehitetä. Teol­lisu­us­maid­en pitäisi rahoit­taa lääkeku­lut osta­mal­la tärkeimpi­en lääkkei­den paten­tit.  Hin­ta voisi olla jopa vähän korkeampi kuin mitä lääkey­htiö nykykäytän­nöl­lä saa. Mak­sa­jatkin oli­si­vat samat — teol­lisu­us­maid­en veron­mak­sa­jat. Erona olisi se, että kun kehi­tysku­lu­ja ei mak­set­taisi lääk­keen  hin­nas­sa, lääkkeitä myytäisi­in osa­puilleen tuotan­tokus­tan­nuk­sia vas­taaval­la hin­nal­la. Sil­loin niitä voitaisi­in määrätä kaikille tarvit­si­joille, eikä enää tarvit­sisi säästösy­itä käyt­tää huono­ja lääkkeitä, kun hyviäkin on tar­jol­la.  Tässä jär­jestelmässä ei keski­tyt­täisi kehit­tämään pieniä ja turhia muun­nok­sia hyvin toimivi­in lääkkeisi­in. Turhaa patent­tia teol­lisu­us­maat eivät ostaisi, kun se yksi patent­tisuo­jas­ta vapaak­si ostet­tu toimii hyvin.–>

59 vastausta artikkeliin “Lääketutkimuksen rahoitus on uusittava”

  1. Teo­ri­as­sa hyvä idea, mut­ta en luo­ta teol­lisu­us­maid­en kykyyn ostaa oikei­ta patent­te­ja ja näin pystyvän ohjaa­maan lääkeyri­tys­ten tuoteke­hi­tys­tä yhteiskun­nal­lis­es­ti tehokkaaseen suun­taan. En usko val­tioil­ta löy­tyvän osaamista tuoteke­hit­te­lyyn hyvään ohjaamiseen, kos­ka se on huip­pututk­i­joillekin ja lääkeyri­tys­ten johta­jillekin vaikeata.

    Päin­vas­toin, uskoisin jär­jestelmän johta­van tilanteeseen, jos­sa val­tiot mak­sa­vat yli­hin­taa huonoista paten­teista ja suuret val­tiot tuke­vat ostoil­la omaa lääke­te­ol­lisu­ut­taan. Täl­laisen tilanteen hai­tat taas ylit­tävät reilusti nykyisen tilanteen epäkohdat.

  2. Miten tämä malli toimisi siinä tilanteessa, että kak­si tai use­ampia lääkey­htiöitä kil­pail­e­vat (kil­pa­juok­se­vat) lääk­keen A,B,C… valmis­tamisek­si? Ensim­mäisenä onnis­tunut saa jät­tiko­r­vauk­sen­sa kan­sain­väliseltä yhteisöltä, ja kak­si muu­ta hitusen hitaam­paa, mut­ta niin’ikään mil­jar­di euroa panos­tanut­ta kil­pail­laan ulos markki­noil­ta, kos­ka he eivät lääk­keen myyn­ti­hin­nas­sa pysty kil­paile­maan sub­ven­toidun tuot­teen kanssa? Entä jos hie­man myöhem­min markki­noille tule­va vas­taa­va tuote onkin sub­ven­toitavaa tuotet­ta tehokkaampi? Entä kun täl­laisen tiedon selville saami­nen edel­lyt­tää usei­den tuhan­sien poti­laiden otan­taa ja vuosien seurantaa?

    Nykyi­nen sys­tee­mi ei ole ideaali, mut­ta ei tämä vai­h­toe­htokaan — tai sit­ten ymmär­rän väärin — ainakaan nyt anne­tu­il­la perusteil­la herätä suur­ta luot­ta­mus­ta. En kuitenkaan tyr­mää sitä.

    Eikö lääkeke­hit­te­lyn määrära­hoista lisäk­si suurin osa mene eri­laisi­in elämän­ta­pa­sairauk­si­in, kos­meet­tiseen “lääketi­eteeseen” jne. (joku ehkä osan­nee kaivaa tilastot)?

    Miten kehit­täisit nykysys­teemiä siten, että mm. syövän / syöpälääk­i­tyk­sen tutkimuk­seen saataisi­in moninker­tainen sum­ma määrära­ho­ja? Tämä on mielestäni tärkeä kysymys, se ei tul­lut täysin selväk­si tuos­ta insertistäsi.

    En sano, etteikö tuos­sa lääkeke­hi­tyk­sen osit­taises­sa globaalis­sa sosial­isoin­nis­sa voisi olla ideaa “sin­nepäin”, ja ainakin se aut­taisi köy­hiä mai­ta mikä olisi todel­la hyvä asia, mut­ta sin­un pitäisi kyl­lä työstää vielä eteen­päin tuo­ta aja­tus­ta. Tuol­laise­naan jää aika epä­selväk­si vaik­ka aja­tusten herät­telyssä onnistuukin.

  3. Tuo­mas Kro­n­qvistin huomiot ovat tähdel­lisiä. Jär­jestelmä olisi tuol­laise­naan hyvin altis kor­rup­ti­olle ja koti­in­päin vetämiselle.

  4. Toinen tapa läh­estyä samaa asi­aa olisi yksinker­tais­es­ti lisätä julkisen sek­torin tutkimus­ra­hoi­tus­ta (esim. yliopis­tois­sa) vas­taaval­la summalla.

  5. Hiukan jalostet­tuna tämä idea on käytössä X‑Prize-kil­pailuis­sa (http://www.xprize.org/): hyvän­tek­i­jä — mik­sei vaik­ka hal­li­tus — aset­taa palk­in­to­sum­man joka toimii kan­nus­ti­me­na voit­ta­jalle. Hyvät häviäjät saat­ta­vat myös saa­da palk­in­to­ja jot­ka kat­ta­vat osan kus­tan­nuk­sista, tai sit­ten eivät.

    Voisiko val­tio­val­ta toimia näin? Määriteltäisi­in, mihin sairauk­si­in tarvit­taisi­in lääkkeitä, las­ket­taisi­in miten paljon ne aiheut­ta­vat kus­tan­nuk­sia, ja odotet­tavas­ta kus­tan­nussäästöstä osa luvat­taisi­in palkin­nok­si lääk­keen kehittäjälle.

    Patent­tien ostamisen jät­täisin yllä maini­tu­ista syistä väli­in, mut­ta kil­pailus­sa­han voisi olla esim. ehtona, että lääkkeitä on mah­dol­lisu­us ostaa sub­ven­toitu­un hintaan.

  6. Tämän idean hyvyys jäi kyl­läkin nyt hie­man hämäräk­si. Ensin­näkin yksit­täisen molekyylin kehit­tämi­nen markki­noille ei mak­sa mil­jar­dia, vaan siihen hin­taan las­ke­taan kaik­ki ne epäon­nis­tuneet han­kkeetkin. Toisin sanoen yhtä onnis­tunut­ta molekyyliä kohden pitää keskimäärin käyt­tää mil­jar­di euroa/dollaria.

    Toisek­sikin tässä pyritään jotenkin erot­tele­maan lääk­keen kehi­tys- ja valmis­tusku­lut. Vaik­ka se yhden tabletin puris­t­a­mi­nen mak­saa vähän sisäl­tyy myyn­ti­hin­taan kehitys‑, markki­noin­ti- ja muut kus­tan­nuk­set. Vähän sama, jos sanoisi, että ohjelmis­to­ja tai eloku­via pitäisi myy­dä DVD:n hin­nal­la, kos­ka yhden DVD:n valmis­tus on niin hal­paa. Patentin umpeu­tu­misen jäl­keen­hän lääke­valmis­tet­ta myy­dään käytän­nössä valmistuskustannuksilla.

    Kol­man­nek­si, epäilen miten tämä vält­tämät­tä tulisi halvem­mak­si. Val­tioiden pitäisi joka tapauk­ses­sa mak­saa patent­tioikeuk­sista, valmis­taa, vas­ta­ta valmis­tei­den tur­val­lisu­ud­es­ta markki­noille tulon jäl­keen yms. Nykyäähän val­tioiden voidaan kuvitel­la osta­van tämän koko paketin kun kor­vaa­vat lääkekus­tan­nuk­sia. Tässä mallis­sa­han pitäisi luo­da val­ti­olli­nen jär­jestelmä, joka valmis­taisi itse tai ulkois­taisi itse valmistuksen. 

    “Erona olisi se, että kun kehi­tysku­lu­ja ei mak­set­taisi lääk­keen hin­nas­sa, lääkkeitä myytäisi­in osa­puilleen tuotan­tokus­tan­nuk­sia vas­taaval­la hinnalla.”
    En tiedä onko merk­i­tys­tä sil­lä mis­sä vai­heessa veron­mak­sa­jat mak­sa­vat paten­tista. Eikö olisi parem­pi ostaa lääk­keet suo­raan erikois­tuneelta valmis­ta­jal­ta ja antaa hal­val­la lääkkei­ta kehitysmaihin.

    Lisäk­si, mis­sä vai­heessa patent­ti pitäisi ostaa? Nythän isot lääkeyri­tyk­set osta­vat patent­te­ja pienem­miltä yri­tyk­siltä ennenkuin lääkeainekan­di­daatit viedään laa­joi­hin kli­in­isi­in kokeisi­in (faasi III). Nämä kli­iniset kokeethan muo­dosta­vat suurim­man osan lääkeke­hi­tyk­sen kuluista.

    Jos kek­sisit todel­la tärkeän uuden lääk­keen olisiko se pakko myy­dä val­tioille? Entä jos ei tah­do? Miten määriteltäisi­in mikä olisi tärkeä lääke, ja kelle jäisi jäl­jelle vähem­män tärkeät lääk­keet? Nykyään­hän voidaan arvioi­da myyn­tilu­pa­pros­essin arvioivan onko lääke tärkeä (se saa myyn­tilu­van) vai ei (ei myyntilupaa).

    az:n kom­ment­ti­in viitat­en en sanoisi, että syöpälääkkei­den kehi­tys­panos­ten pienu­us on ongel­ma. Kaik­ki halu­a­vat kehit­tää syöpälääk­keen, kos­ka se on niin merkit­tävä ter­veysongel­ma län­si­mais­sa. Suurem­pana ongel­mana voidaan pitää vain kehi­tys­mais­sa esi­in­tyviä sairauk­sia kuten malar­i­aa tai mui­ta troop­pisia sairauk­sia (neglect­ed trop­i­cal dis­eases; http://www.who.int/neglected_diseases/en/)

    Nykyi­nen sys­tee­mi ei var­mas­tikaan ideaali, mut­ta en usko, että täl­lainen keskusjo­htoinen mallikaan vält­tämät­tä olisi parem­pi. Sen lisäk­si, että lääkkeitä saataisi enem­män kehi­tys­mai­hin edullis­es­ti pitäisi myös varmis­taa, että siel­lä olisi riit­tävästi ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­laisia, lääkäre­itä, far­ma­sis­te­ja, sairaan­hoita­jia sekä puh­das­ta vet­tä yms. välttämättömyyksiä.

  7. Kansalaiset tulisi saat­taa syömään kalli­ita humpuuk­ilääkkeitä jos olisi takuu siitä, että humpuuk­ilääkkei­den tuot­to var­masti menee uusien lääkkei­den tuoteke­hi­tyk­seen. Mut­ta ongelma­han siitäkin tulee, jos on saavutet­tu sel­l­ainen piste, että lääkete­knolo­gia ei enää kehi­ty eikä uudet lääk­keet paran­na vaikeista sairauksista.

    Olisiko lääke­te­ol­lisu­u­den tuoteke­hi­tys suun­tau­tu­mas­sa esim. kehit­tämään uusia tekoe­lim­iä. Näin lääk­keet jäi­sivät köy­hien keinok­si paran­tua mut­ta varakkaat saisi­vat uusia elim­iä joil­la jatkaa elämään­sä pide­tem­pään kuin per­in­teisil­lä lääkkeillä.

  8. Minus­ta syöpä­tutkimus on niin tärkeää, että sille ei pitäisi aset­taa hin­taa (toki jokin ylära­ja on, mut­ta kuvain­nol­lis­es­ti). Joka kol­mas ihmi­nen kehit­tyneis­sä mais­sa (ja kas­va­va joukko kehi­tys­mais­sa) tulee syöpään sairas­tu­maan, ja joka kuudes siihen kuole­maan. Elämäntapa/elintasosyövät pois­lukienkin joka viides sairas­tuu syöpään ja joka kymmenes kuolee. Puhutaan niin monista kym­menistä miljoon­ista hengistä, jot­ka tutkimuk­sen edis­tymi­nen voisi pelas­taa elämään usei­ta vuosia pidem­män elämän, ettei inhimil­listä arvoa voi mita­ta rahassa. 

    Tässä kysymys: Miten kv. yhteisön ja sen merkit­tävimpi­en jäsen­ten (Yhdys­val­lat, EU, Japani, Venäjä, Kiina) tulisi asia jär­jestää jot­ta syöpä­tutkimuk­seen saataisi­in lisää määrära­ho­ja ja houkutel­tua kas­va­va joukko huip­pu­lu­okan tutkijoita?
    Ei tutkimus täl­läkään het­kel­lä mitenkään huonol­la tolal­la ole, mut­ta paljon enem­mänkin voitaisi­in tehdä.
    Kyl­lä inhimil­lisen yhteiskun­nan, joka kulut­taa tuhot­tomasti päivästä toiseen “roinaan”, pitäisi pystyä täl­lainen asia jär­jestämään. Jos ihmisiltä kysyt­täisi­in, että oli­si­vatko he valmi­ita luop­umaan osas­ta kulu­tus­taan, jot­ta syöpä­tutkimus ottaisi aimo harp­pauk­sia eteen­päin, niin var­masti enem­mistö olisi. Läh­es jokaisel­la on joku tut­tu, joka tau­ti­in on sairas­tunut ja siten omako­htaista kosketuspintaa.

  9. Tämän­lais­es­ta mallis­ta­han ovat Piraat­tipuolueet jo esit­täneet alus­tavia laskelmia:

    http://piraattipuolue.fi/kehitys/laakepatentit

    Sivul­ta lainat­tuna: “Mikäli val­tiot siirtäi­sivät lääkeku­lu­jen kor­vaamis­es­ta käyt­tämistään rahoista 20–30% lääke­tutkimuk­sen rahoit­tamiseen suo­raan, olisi lääke­tutkimuk­sel­la käytössään enem­män rahaa kuin nykyti­lanteessa. Samaan aikaan lääkkei­den yleinen hin­ta rom­ah­taisi ainakin 70% — lop­putu­lok­se­na val­tioiden lääkeku­lut rom­ah­taisi­vat, hyvässä tapauk­ses­sa noin puoleen!”

  10. Tuol­la Kaj Sota­lan linkit­tämäl­lä piraat­tipuolueen sivul­la kri­ti­soidaan sitä, että lääke­te­ol­lisu­us käyt­tää vain 15 % menois­taan T&K‑työhön. Tätä kri­ti­ikkiä en ole koskaan ymmärtänyt, tuo lukuhan on huo­mat­tavasti korkeampi kuin yri­tys­ten T&K‑panostukset keskimäärin!

    Muutenkin piraat­tipuolueen sivuil­ta käy ilmi, etteivät nämä datanör­tit ymmär­rä oikein mitään bioti­eteistä eivätkä kaup­pati­eteistä, kos­ka rav­is­ta­vat tuol­laisia numeroi­ta hihas­ta. Tuo­mas Kro­n­qvistin huomio on myös tärkeä.

  11. Mik­si ei sit­ten vaan suo­raan ale­ta val­tion toimes­ta kehit­tämään lääkkeitä? Mikä tuos­sa patent­tien ostamises­sa on parem­paa kuin siinä, että val­tio mak­saa koko lystin alus­ta lop­pu­un jol­loin tietysti myös omis­taa patentit.

    Tämä ratkaisuhan sopisi var­maan myös niille, jot­ka vaa­ti­vat syöpälääkkei­den tutkimuk­sen rahoi­tus­ta ja lääkkei­den kor­vaamista ilman kattoa.

  12. Samuli Lin­tu­la: Lähin­nä kysymys on, onko tämä tehokkain tapa käyt­tää val­tion raho­ja tilanteessa jos­sa merkit­tävä osa fimo­jen tuloista tulee val­ti­ol­ta — etenkin kun nykyjär­jestelmä pitää hin­nat korkeal­la ja johtaa tehot­tomaan kehi­tyk­seen. Linkite­tyn artikke­lin pääa­ja­tushan ei siis ole suo­ranais­es­ti kri­ti­soi­da sitä, että T&K‑työhön käytetään vain 15%. Sen tarkoi­tus on osoit­taa, että lääkeke­hi­tys olisi hyvinkin mah­dol­lista — toden­näköis­es­ti nyky­istä tehokkaam­paakin — myös tilanteessa jos­sa lääkepatent­te­ja ei olisi enää lainkaan. Nykyjär­jestelmän ongel­math­an tuli­vat jo hyvin esille Osmon kir­joituk­ses­sa. Lääkepatent­tien lakkaut­ta­mi­nen kokon­aan on kieltämät­tä rajumpi toimeen­pide kuin mitä Osmo ehdot­ti, mut­ta olen muiden kanssa samaa mieltä siitä, että pelkkä patent­tien ost­a­mi­nen olisi liian altista tehot­to­muuk­sille. Jos kehi­tys voidaan taa­ta ilmankin niitä, mik­si ylläpitää niitä lainkaan?

    “Hihas­ta rav­is­t­a­mi­nen” taas on vähän outo syytös, kun puhutaan artikke­lista jon­ka kaikille numeroille on annet­tu lähde­vi­it­teet. Jos kri­ti­ikkiä esitetään, toivoisin sen ole­van vähän perustellumpaa.

  13. Osmo aina yllät­tää täl­laisil­la kir­joituk­sil­la joiden pää­point­ti on se: markki­noil­la kil­pailu on pahas­ta. Siinä tärvään­tyy resursse­ja ja sen seu­rauk­se­na kulut­ta­jat saa­vat huonom­pia tuot­tei­ta, ver­rat­tuna keskusjo­htois­es­ti suun­nitel­tu­un tuotantoon.

    Lääke­tutkimus­ta ei mis­sään nimessä pidä ottaa val­tion hal­tu­un. Se on siihen aivan liian tärkeää. Sen sijaan val­tio täy­tyy saa­da lääke­tutkimuk­ses­ta ulos aja­mal­la alas kaik­ki lääke­tarkas­tusvi­ras­tot yms. jot­ka todel­lisu­udessa aiheut­ta­vat kuolemia ja vam­mau­tu­misia huo­mat­tavasti enem­män kuin mitä estävät. Val­tioiden har­joit­ta­ma sääte­ly on suurimpia syitä lääkeke­hi­tyk­sen korkeisi­in kus­tan­nuk­si­in. Ei lääke­fir­mal­la ole tietenkään intres­sis­sä kehit­tää vaar­al­lisia lääkkeitä, vaik­ka sääte­lyä ei har­joitet­taisikaan. Se tes­taisi lääkkeitä tarkoituk­sen­mukaises­ti nopeut­taen niiden pääsyä markki­noil­la, jos­sa ne voivat pelas­taa ihmishenkiä.

    Kap­i­tal­is­mi toimii lääke­markki­noil­la lois­tavasti aivan kuten se toimii automarkki­noil­la ja luke­mat­tomil­la muil­lakin markki­noil­la. Lääke­markki­nat ovat siitä erikoiset, että kos­ka paten­tit eivät kestä ikuisuuk­sia lääke­tutkimuk­sen posi­ti­iviset ulkois­vaiku­tuk­set ovat erit­täin suuria. Täl­lä perus­teel­la voisimme ehdot­taa joko patent­tisuo­jan piden­tämistä tai tulon­si­ir­to­ja val­ti­ol­ta niille lääke­valmis­ta­jille, jot­ka kehit­tävät käyt­tökelpoisia lääkkeitä jot­ka ovat edelleen tarpeel­lisia, kun patent­tisuo­ja murtuu.

    az: eikö teol­lisu­us­maat voisi vaan olla tekemät­tä mitään ja antaa näi­den kap­i­tal­istien jah­da­ta niitä voit­to­ja, jot­ka syöpälääk­keen kehit­tämis­es­tä var­masti seu­raisi. Mik­si syöpälääk­keel­lä olisi sen enem­män posi­ti­ivisia ulkois­vaiku­tuk­sia kuin mil­lä tahansa muul­la yhtä hyödyl­lisel­lä lääkkeellä?

  14. Lin­tu­la: tietysti lääke­te­ol­lisu­u­den T&K‑osuus on alan luon­teen vuok­si huo­mat­tavasti suurem­pi kuin useimpi­en muiden alojen.

    T&K‑lukua voi moit­tia sik­si, että yhtiöi­den tuloista huo­mat­tavasti reilumpi osu­us tulee val­tioiden tur­vaamista patent­tisuo­jista, joil­la T&K siis pitäisi rahoit­taa. Tuot­tei­den osta­jat (ts. kansalaiset ja val­tio) saa­vat patent­ti­mak­sun­sa takaisin T&K‑sijoituksina melko huonol­la pros­en­til­la — ja tämä oletet­tu tuoteke­hi­tyk­sen kan­nus­t­a­mi­nen on ain­oa patent­tien ole­mas­saolon oikeutus.

    Toinen suuri ongel­ma on tosi­aan kopi­olääkkei­den kehit­tämiseen hukat­tu rahamäärä. Ja toisaal­ta, nykyisessä rahoi­tusjär­jestelmässä ei kan­na­ta kehit­tää sel­l­aisia lääkkeitä, joille ei jois­tain syys­tä saa patent­tia. (Ts. jos lääke­tutk­i­ja uskoisi, että voikukkien syömi­nen paran­taa syövän, ei hän sitä voisi koskaan tutkia. Yksikään lääkeyri­tys ei käytä sato­ja miljoo­nia voikukkien tutkimiseen, kos­ka posi­ti­ivi­nen tulos toisi tasan nol­la euroa tuloa, miljoonas­ta paran­tuneesta huolimatta.)

    Nykyisessä jär­jestelmässä siis val­tio mak­saa hur­jasti (kor­vat­tavien lääkkei­den patent­ti­mak­suina), mut­ta saa vähän (ks. edel­lä.) Jär­jestelmässä on niin paljon joutokäyn­tiä ja turhaa työtä, että todel­la teho­tonkin vai­h­toe­hto voisi olla nyky­istä parempi.

    Val­tion ei tarvi sotkeu­tua lääkkei­den valmis­tuk­seen tai markki­noin­ti­in; ostetaan/rahoitetaan suo­raan tutkimus­palvelui­ta (sopivil­la kan­nusteil­la tehokku­u­den takaamisek­si — tässä on se vaikea paik­ka), tulok­set julk­isik­si, ja yksi­tyiset pil­lerite­htaat voivat sit­ten vapaasti kil­pail­la keskenään tehokkuudessa.

    Tuos­sa seli­tyk­sessä on tietysti aukko­ja, mut­ta aiheesta on kir­joitet­tu parem­min ja pidem­mästi muual­la. Suosit­te­len alku­un vaik­ka http://www.cepr.net/index.php/economics-seminar-series/ (Sem­i­nar 10, ääni tai video — Bak­er on hyvä esi­in­tyjä), tai tek­stinä http://www.paecon.net/PAEReview/issue32/Baker32.htm

  15. idea on hyvä. Ja kun näin sanoo pitäisi var­maan ker­toa mikä nykyjär­jestelmässä on vikana. Olen seu­ran­nut patent­tikeskustelua yleen­sä, mut­ta tietopo­h­jani lääke­tutkimuk­ses­ta on hatara, joten sil­lä varauksella:

    Patent­ti­jär­jestelmän idea on tuot­taa julk­ista tietoa. Kek­si­jä saa monop­o­lin keksin­tön­sä lisenssi­mak­sui­hin, ja toisaal­ta saadak­seen patentin joutuu selkeästi julk­isi­in asi­akir­joi­hin erit­telemään miten keksin­tö toimii. Muut kek­si­jät ja valmis­ta­jat voivat sit­ten kor­vaus­ta vas­taan käyt­tää tätä tietoa, eli kaik­ki voit­ta­vat. Jos patent­tioikeut­ta ei olisi, niin kek­si­jä pyrk­isi pitämään tiedon liike­salaisuute­na, mikä hait­taisi koko tekni­ikan alan kehi­tys­tä ja johtaisi päällekkäiseen tutkimuk­seen, eli resurssien haaskaukseen.

    Näin peri­aat­teessa, käytän­nössä jär­jestelmä on rik­ki. Esimerkik­si, sen sijaan että mak­saisi­vat lisenssiko­r­vauk­sia rahas­sa, suuryri­tyk­set keräävät patent­te­ja arse­naal­isi­in­sa. Ford ja Toy­ota luul­tavasti rikko­vat sato­ja tois­t­en­sa patent­te­ja, eli käytän­nössä patent­ti­salkku on juridi­nen puo­lus­tusase. Aloit­taval­la yri­tyk­sel­lä ei tätä salkkua ole, eli kyse on käytän­nössä kil­pailun rajoituksesta.

    Ongel­ma tässä on se että tutkimus, tuoteke­hi­tys, tuotan­to, markki­noin­ti ja myyn­ti on samoissa yri­tyk­sis­sä. Näi­den välis­sä pitäisi olla selkeä rajap­in­ta. Yksi fir­ma kehit­tää lääk­keen, use­ampi kil­pailee sen tes­tauk­ses­ta, toiset valmis­tuk­ses­ta, jne. Tämä lisäisi kil­pailua ja pois­taisi päällekkäisyyksiä.

    Yhteiskun­ta voi fasil­i­toi­da tätä eril­laisin rahoi­tusjär­jeste­lyin, patent­ti on yksi sel­l­ainen. Esimerkik­si: tutkimusyri­tys saa paten­tista kor­vauk­sen rahas­tol­ta, jota rahoite­taan kaikkien lääkkei­den könt­täverol­la. Tes­taus taas kuu­luu luon­tev­asti julkisen puolen mak­set­tavak­si, kos­ka se myös määrää miten pitää tes­ta­ta, ja tämä voidaan taas rahoit­taa lääkeverol­la tai jos tätä halu­taan sub­ven­toi­da niin muista julk­i­sista varoista…

    Tuol­lais­ten patent­ti­ra­has­to­jen ja muiden pitäisi olla ylikansal­lisia, kos­ka hyödyt ovat yikansal­lisia. Sekin voisi riit­tä jos EU + USA + Japani pää­si­sivät asi­as­ta yksimielisyyteen.

  16. Teemu: En oikein ymmär­rä? Mihin nämä lääkey­htiöi­den sat­u­maiset voitot häviävät, jos ei tuoteke­hi­tyk­seen yms. liike­toimin­nan pyörit­tämiseen? Uuden lääk­keen myyn­nistä saadut voit­to­jen ei tarvitse men­nä suo­raan uusien lääkkei­den kehit­tämiseen. Raha ei ole kor­vamerkit­tyä. On yhden­tekevää mitä raho­ja lääke­tutkimuk­seen käytetään.

    Uusien lääkkei­den kehit­tämis­es­tä saadut voitot kan­nus­ta­vat uusia sijoituk­sia lääke­tutkimuk­seen. Lääke­tutkimuk­sen ohjau­tu­misen kannal­ta on tärkeää, että val­tion tuki kohdis­tuu mah­dol­lisim­man suurelta osalta lääkkeisi­in, jot­ka ovat arvokkai­ta ja käyt­tökelpoisia patent­tisuo­jan poistuttua.

  17. Art­turi Björk: Itse asi­as­sa Osmon ehdo­tus on kil­pailua vapaut­ta­va, ei rajoit­ta­va. Kuten tpyy­lu­o­ma kom­men­toikin, paten­tit ovat yksi­tyi­nen monop­o­li jollekin tietylle tuot­teelle. Jos jol­lakin fir­mal­la on johonkin patent­ti, eivät tämän kil­pail­i­jat pääse tuot­ta­maan sitä halvem­mal­la ja siten vetämään hin­to­ja alas.

    Tämä on ajatel­tu edis­tämään ja tehosta­maan tuoteke­hi­tys­tä, kun fir­moil­la on tilaisu­us kerätä siihen men­neet rahansa takaisin ennen hin­to­jen rom­ah­tamista, mut­ta käytän­nössä mon­et talousti­eteil­i­jät ovat olleet kovin skep­tisiä patent­tien todel­lis­es­ta hyödys­tä — muil­lakin ken­til­lä kuin lääketi­eteessä. Monop­o­lit kun eivät yleen­sä ole kovin hyvä jut­tu kehi­tyk­selle. Ks. esim. Against Intel­lec­tu­al Monop­oly, jos­sa kak­si talousti­eteil­i­jää argu­men­toi mm., että höyrykonepaten­tit hidas­ti­vat teol­lista val­lanku­mous­ta use­an vuosikymme­nen ajan.

  18. Via­gran tari­na on kau­nis. Siitä piti tul­la alun­per­in­perin veren­painelääke, mut­ta sel­l­aise­na se ei kokeis­sa sit­ten ollutkaan juuri mis­tään kotoisin. Huomio­ta vaan kiin­nit­ti, mik­si jotkut koe­henkilöt oli­vat niin silmin­näh­den halut­to­mia luop­umaan siitä…

    Kun idea oli selvil­lä, kil­pail­e­vat molekyylit oli­vat pian markki­noil­la, ja vieläpä paljon paremp­ina. Pfiz­er ehti kyl­lä rahas­taa omansa monin ver­roin takaisin, mut­ta kyl­lä nykyään Cialis rulez paljon pidem­män vaiku­tu­saikansa kanssa. Päiviä siinä kun Via­gral­la tunteja.
    Mieli­sairaalat tyh­jen­tänyt klooripro­mat­si­i­ni oli tarkoitet­tu kuti­nalääk­keek­si jne. Todel­la kovan luokan aine syn­tyi kehitet­täessä itserus­ket­tuvaa aurinkoöljyä. Kai sil­lä rus­ket­tuikin, mut­ta läh­es kaikkia koe­henkilöitä rupe­si aivan hillit­tömästi panet­ta­maan. Jostain syys­tä tämä jäi kuitenkin faasi III een. Poten­ti­aali on kyl­lä sen ver­ran kova, että pimeä teol­lisu­us syn­tyy vuorenvarmasti.

  19. Björk: Toivoisin, että sanois­it jotain nykyisen jär­jestelmän selkeästi osoitet­tavis­sa ole­vista ongelmi­in, kuten em. kopi­olääkkeistä, voikuk­ka-esimerk­istä tai lääkkei­den hin­to­jen ja rajakus­tan­nusten välis­es­tä val­tavas­ta kuilus­ta ja tästä johtu­vista haitoista.

    “Mihin voitot häviävät…”: Lääke­myyn­nistä saata­van pos­ket­toman kat­teen vuok­si yri­tyk­sen kan­nat­taa käyt­tää val­ta­va määrä rahaa esimerkik­si lääkkei­den markki­noin­ti­in. Lääkkeitä voi main­os­taa lääkäreille ja poti­lalle, jot­ka mak­sa­vat ostok­set val­tion pussista.

    Pide­tään mielessä, mik­si paten­tit ovat ole­mas­sa: lääkepatent­ti­jär­jestelmä ovat val­tion pakkokeino, jon­ka avul­la pyritään kan­nus­ta­maan lääkkei­den tuoteke­hi­tys­tä. Jär­jestelmä näyt­tää kuitenkin ole­van kallis ja teho­ton. Tässä ei siis ehdote­ta siir­tymistä “val­tion kon­trol­li­in”, vaan vai­h­toe­htois­t­en jär­jestelmien ver­tailua ja nykyisen kehit­tämistä tehokkaam­paan suuntaan.

  20. Tuol­lainen voikukkaes­imerk­ki on ihan oikeasti tapah­tunut. Lääkey­htiöt kehit­tivät kil­van mon­imutkaista hoitoa rip­ulin aiheut­ta­maan kuiv­u­miseen, johon kuolee val­tavasti lap­sia ja aikuisi­akin kehi­tys­mais­sa. Lop­ul­ta lääke­te­ol­lisu­udx­en ulkop­uolel­la havait­ti­in, että sopi­vas­sa suh­teessa sekoitet­tyu sok­eri-suo­lal­i­u­os toi­mi parhait­en. Sitä ei kan­nat­tanut kek­siä, kos­ka sitä ei voi patentoida. 

    Joku var­maankin osaa ker­toa, mil­lä vuosikymmenel­lä tämä tapah­tui, veikkaisin 1980-lukua.

  21. No siis mikäs siinä, jos jär­jestelmää kehitetään tehokkaam­mak­si. Minä en todel­lakaan usko, että poli­itikot osaa­vat päät­tää siitä mitä lääkkeitä kan­nat­taa kehit­tää ja mitä lääkkeitä kan­nat­taa tar­jo­ta kansalaisille hal­val­la ja mitä kalli­il­la. Markki­nat ohjaa­vat kehi­tys­tä huo­mat­tavasti poli­itikko­ja paremmin.

    Mik­si kopi­olääk­keet ovat ongelma?

    Hin­nan ja rajakus­tan­nuk­sen ongel­ma on sinän­sä ole­mas­sa. Lääke­fir­mat voivat yrit­tää hin­tad­if­fer­oi­da, niin että osalle asi­akkaista lääk­keet myy­dään merkit­tävästi halvem­mal­la. Jos tähän halu­taan puut­tua niin se pitäisi tapah­tua taval­la, joka ei heiken­nä markki­noiden välit­tämää tietoa ihmis­ten pref­er­ens­seistä. Yksi hyvin yksinker­tainen tapa olisi lopet­taa lääke­tutkimuk­sen sääte­ly, joka tulee hyvin kalli­ik­si ja siten nos­taa lop­putuot­teen hin­to­ja merkit­tävästi samal­la kas­vat­taen hin­nan ja rajakus­tan­nuk­sen eroa.

  22. “Minä en todel­lakaan usko, että poli­itikot osaa­vat päät­tää siitä mitä lääkkeitä kan­nat­taa kehit­tää ja mitä lääkkeitä kan­nat­taa tar­jo­ta kansalaisille hal­val­la ja mitä kalli­il­la. Markki­nat ohjaa­vat kehi­tys­tä huo­mat­tavasti poli­itikko­ja paremmin.”

    tuo alkaa jo lähen­tyä uskon­toa, har­va ihmi­nen on asiantun­ti­ja lääketieteessä.

    Lääkärit taas ovat kor­rup­toitunein ammat­tikun­ta Suomes­sa ja he määräävät sel­l­aista lääket­tä, kuin lääke­fir­mat osta­vat hei­dät määräämään .
    Ei vapaa­ta markki­na­t­alout­ta ole kuin oppikirjoissa.

    Kyl­lä tutkimus kuitenkin osoit­taa, ellei yksi niin joukko tukimuk­sia, mihin kan­nat­taa panos­taa kehitysrahaa.

  23. Minä en todel­lakaan usko, että poli­itikot osaa­vat päät­tää siitä mitä lääkkeitä kan­nat­taa kehit­tää ja mitä lääkkeitä kan­nat­taa tar­jo­ta kansalaisille hal­val­la ja mitä kalli­il­la. Markki­nat ohjaa­vat kehi­tys­tä huo­mat­tavasti poli­itikko­ja paremmin.

    Mitkän ihmeen markki­nat? Eihän val­tion kor­vaamis­sa resep­tilääkkeis­sä mitkään markki­nat toi­mi. Val­tio joutuu joka tapauk­ses­sa hyväksymään lääk­keen myyn­ti­in ja sille hin­nan, kos­ka se tämän hin­nan määrääkin. Ei voi puhua mis­tään markki­noista, kun osta­ja (poti­las) saa lääk­keet ilmaisek­si ja val­tio maksaa.

  24. Minä en ole tehnyt tässä blogikir­joituk­ses­sa mitään ehdo­tus­ta vaan ana­lyysin siitä, että nykyti­la toimii todel­la huonos­ti — niin huonos­ti, ettei ole vaikea­ta kehit­tää parempaa.

    Yksi vai­h­toe­hto voisi olla, että OECD-maid­en hal­li­tuk­set ottaisi­vat tavak­seen ostaa joitakin lääkkeitä paten­teista vapaak­si. Voisi myos olla mah­dol­lista, että patent­tia myön­net­täessä siihen liitetään lisenssoin­ti­hin­ta, jol­la se on pakko antaa myös muiden käytet­täväk­si tai hin­ta, jol­la se voidaan ostaa vapaaksi.

    Kun yksi lääk­eryh­mään kuu­lu­va lääke on ostet­tu vapaak­si, muut yhtiöt tuskin keskit­tyvät kehit­tämään sille rin­nakkaisia molekyyle­jä, vaan käyt­tävät nekin resurssit johon hyödeyl­lisem­pään. Uut­ta kan­nat­taa kehit­tää vain, jos se on myös parempi.

    Jo nytkin lääk­keen patentin voi mur­taa, jos merkit­tävät kansan­ter­vey­del­liset syyt sitä puolta­vat. Brasil­ia käyt­ti tätä oikeut­ta, kun maas­sa oli noin miljoona AIDS-poti­las­ta ja USA, kun maas­sa oli alle tusi­na pernaruttotapausta.

  25. Kyl­lä lääkkeis­sä on ole­mas­sa markki­nat. Jos pikkukaupun­gin hotellin saunas­sa tapaat jonkun kohtalo­toverin eli myyn­tiedus­ta­jan, niin hyvin toden­näköis­es­ti kyseessä on joku lääke-esittelijä. 

    Tehtävänään edis­tää juuri niiden lääkkei­den myyn­tiä juuri niil­lä markkinoilla.

  26. Osmo: Äh… en minä tarkoit­tanut tuol­la “Markki­nat ohjaa­vat parem­min”, että ne täl­lä het­kel­lä ohjaisi­vat jotenkin parem­min. Tarkoitin, että ihmis­ten tarpeet ja halut ovat sen ver­ran mon­imutkaisia, että niitä ei kan­na­ta mikro­man­ageroi­da, (kuten nykyäänkin tehdään) vaan sal­lia kaikkien tuo­da pref­er­enssin­sä esille markki­noil­la ja yrit­tää kan­nus­taa lääke­fir­mo­ja tutkimuk­seen niin, että tätä infor­maa­tio­ta ei menetetä.

    Tuo OECD:n patent­tien vapaak­siost­a­mi­nen vois olla ihan ok, mut­ta ei mis­sään nimessä hin­nal­la, jon­ka ne itse saa­vat määritel­lä vaan se pitäisi seu­ra­ta ihan nor­maaleista neu­vot­teluista lääke­fir­mo­jen ja niiden patent­tien osta­jien välil­lä. Tämäkin on kyl­lä altis poli­itikko­jen suh­muroin­nille, kun ne pää­sevät päät­tämään mitä patent­te­ja oste­taan ja keneltä.

    Parem­pi olisi joku pakolli­nen lääke­vaku­u­tus tai lääkesetelit.

  27. Onko mitään todel­lista, konkreet­tista syytä, mik­si lääkepatent­te­ja tarvit­see säi­lyt­tää ylipäätään?

  28. Kaj Sota­la: No yksi syy on lääke­tutkimuk­sen rahoit­ta­mi­nen. Jos patent­te­ja ei myön­netä, niin tilalle pitäisi kek­siä jotain muu­ta, jol­la lääke­fir­mat pystyvät käärimään voit­to­ja kehit­tämistään lääkkeistä. Mik­si muuten muuhun kuin fyy­siseen omaisu­u­teen ei voisi olla omistusoikeutta?

  29. Yleen­sä suuria määriä ostet­taes­sa hin­ta halpe­nee, samoin sil­loin kun asi­akas suos­tuu tekemään pitkäaikaisen sito­van han­k­in­ta­sopimuk­sen. Asi­akkaan han­kkies­sa patentin voidaan ajatel­la saata­van parhaat mah­dol­liset määräalen­nuk­set, mut­ta kus­tan­nusten jako globaal­isti voi osoit­tau­tua haasteelliseksi.

    Yksi vai­h­toe­hto olisi kansal­lisel­la tasol­la sitoutua osta­maan kansal­liset “markki­nat” sat­ur­oi­va määrä lääkkeitä hin­nal­la X johonkin päivämäärään saak­ka, ja siitä eteen­päin sitoumuk­set­ta oleel­lis­es­ti valmis­tuskus­tan­nusten hin­nal­la Y. Tämä siirtää riskiä kil­paile­vien tuot­tei­den markki­noil­letu­losta asi­akkaalle (veron­mak­sajille), mut­ta vas­taavasti yksit­täisen käyt­täjän annoskus­tan­nus toiv­ot­tavasti alenee. 

    Näin toim­i­mal­la patentin­halti­jal­ta häviää insen­ti­ivi (rajat­ul­la markki­nal­la) kikkail­la “uusil­la” indikaa­tioil­la, annos­te­lu­tavoil­la tai muil­la vir­i­tyk­sil­lä patent­tisuo­jan uud­is­tamisek­si. Samoin kil­pail­i­joil­ta häviää insen­ti­ivi etsiä samankaltaista molekyyliä joka ei olisi patent­tisuo­jan piirissä.

    Jos riit­tävän moni toimii näin, vaiku­tus on suun­nilleen sama kuin patentin han­k­in­nas­sa, mut­ta kevyem­mäl­lä byrokra­tial­la. Kun lääkey­htiöl­lä on sitoutunei­ta tukku­osta­jia teol­lisu­us­mais­sa riit­tävästi, kan­nat­taa lääk­keen hin­taa laskea tuo­ton mak­si­moimisek­si köy­hempi­en maid­en markkinoilla.

  30. Art­turi Björk: Yksi vai­h­toe­hto on aiem­min linkit­tämäni vai­h­toe­hto lääkepaten­teille (jon­ka olisin myön­net­tävästi voin­ut selkeäm­min kuva­ta kaik­ki lääkepaten­tit korvaavaksi).

    Ole­tan sin­un suh­tau­tu­van tuo­hon kohta­laisen skep­tis­es­ti, kos­ka siinä annetaan val­tion suorit­ta­malle tutkimustyölle iso rooli. Sen vuok­si voisin myös viita­ta talousti­eteil­i­jöi­den Boldrin & Levine kir­jan Against Intel­lec­tu­al Monop­oly yhdek­sän­teen, lääkepatent­te­ja käsit­televään luku­un. Siinä tuo­daan esille, että maat jois­sa ei ole ollut lääkepatent­te­ja ovat pikem­minkin olleet lääkeke­hi­tyk­sen edel­läkävi­jöitä, ja että kehi­tyk­sen vauhti on hidas­tunut aina kun paten­tit on tuo­tu mukaan. Esim. Italia pain­os­tet­ti­in otta­maan käyt­töön lääkepaten­tit vas­ta vuon­na 1978. Tämän jäl­keen Ital­ias­sa kehitet­ty­jen lääkkei­den osu­us on itse asi­as­sa ollut pienem­pi kuin aiem­min. On siis hyvinkin mah­dol­lista, ettei tuo­ta PP:n esit­tämää vai­h­toe­htoa edes tarvit­taisi, ja pelkkä patent­tien lakkaut­ta­mi­nen tehostaisi jo lääkeke­hi­tys­tä itsessään enem­män kuin haittaisi. 

    Tämän taustal­la ole­vat teo­reet­tiset syyt selitetään tarkem­min kir­jan muis­sa luvuis­sa, mut­ta pähk­inänkuores­sa paten­tit anta­vat niiden halti­joille liian voimakkaan kyvyn tukah­dut­taa kil­pailua ja elää pelkästään patent­tien­sa tuloil­la. Vapaam­mas­sa tilanteessa näi­den olisi pakko panos­taa aggres­si­ivis­es­ti tutkimuk­seen ja aitoon innovoin­ti­in pysyäk­seen muiden mukana. 

    Lääkepatent­tien inno­vaa­tio­ta tukah­dut­ta­va vaiku­tus tulee kas­va­maan entis­es­tään biote­knolo­gian roolin kas­vaes­sa ja tutkimuk­seen vaa­dit­ta­van tiedon ole­van yhä use­ampi­en patent­tien kat­ta­maa. Ks. esim. lyhyt Forbesin kolum­ni aiheesta.

  31. Kaj Sota­la: Kiitos muuten, että oot linkit­tny tätä tavaraa. Oon tosi kiin­nos­tunut luke­maan lisää. Kuun­telin just tuon luen­non, joka sai min­ut kyl­lä aika vaku­ut­tuneeks, että paten­teille vois olla ole­mas­sa joku parem­pi vai­h­toe­hto, mut­ta en eri­tyisem­min innos­tunut noista esite­ty­istä. Has­sua oli, että kaik­ki oli tuon luen­noit­si­jan mielestä free mar­ket ratkaisui­ta ja niiden sisältö oli, että peruste­taan val­tion rahoit­tamia yri­tyk­siä, jot­ka tekevät sitä mitä val­tion asiantun­ti­jat haluavat.

    Mut­ta siis noin yleen­sä oon tosi kiitolli­nen tästä. Hyvin mie­lenki­in­toinen aihe.

  32. Hin­nan ja rajakus­tan­nuk­sen ongel­ma on sinän­sä ole­mas­sa. Lääke­fir­mat voivat yrit­tää hin­tad­if­fer­oi­da, niin että osalle asi­akkaista lääk­keet myy­dään merkit­tävästi halvem­mal­la. Jos tähän halu­taan puut­tua niin se pitäisi tapah­tua taval­la, joka ei heiken­nä markki­noiden välit­tämää tietoa ihmis­ten preferensseistä.
    Lääkey­htiöt har­joit­ti­vat hin­tad­if­fer­oin­tia myymäl­lä lääkkeitä hal­val­la köythi­in mai­hin ja kalli­il­la rikkaisi­in. Sit­ten eduskun­ta (ja mon­ta muu­takin par­la­ment­tia) sääti lain, jon­ka mukaan lääkkei­den har­maatuon­ti köy­histä rikkaisi­in sal­lit­ti­in, jot­ta me kaik­ki saisimme niitä halpo­ja lääkkeitä. Eihän siinä tietenkään niin käynyt, vaan nyt ne lääk­keet ovat kalli­ita myös köy­hissä maissa.

  33. Yksi vai­h­toe­hto olisi kansal­lisel­la tasol­la sitoutua osta­maan kansal­liset “markki­nat” sat­ur­oi­va määrä lääkkeitä hin­nal­la X johonkin päivämäärään saak­ka, ja siitä eteen­päin sitoumuk­set­ta oleel­lis­es­ti valmis­tuskus­tan­nusten hin­nal­la Y.
    Tämä Spo­tun aja­tus toimii lääkkeis­sä, jot­ka annos­te­laan sairaaloista, mut­ta ei lääkkeis­sä, joi­ta myy­dään apteek­ista niin kauan kuin tuo har­maatuon­ti on sal­lit­tua. Jos Suo­mi tek­isi täl­laisen sopimuk­sen, ruot­salaiset apteekin ostaisi­vat lääk­keet Suomesta.

  34. “Jos Suo­mi tek­isi täl­laisen sopimuk­sen, ruot­salaiset apteekin ostaisi­vat lääk­keet Suomesta.”

    Tätä olisi hyvin help­po kon­trol­loi­da kun sopimu­sos­a­puoli­na oli­si­vat valmis­ta­ja ja val­tio. Toim­i­tus­ketjus­sa lääk­keet eivät olisi mis­sään vai­heessa sel­l­aisen toim­i­jan omis­tuk­ses­sa jol­la olisi intres­si ja kyky myy­dä niitä suuris­sa määrin eteen­päin. Lääkkei­den maa­han­tuo­jan päämies olisi näi­den lääkkei­den osalta teknis­es­ti val­tio, ei valmistaja. 

    Apteek­ki mak­saisi lääk­keestä markki­nahin­nan, mut­ta sairaus­vaku­u­tuk­ses­sa se sijoitet­taisi­in esimerkik­si ylem­pään eri­tyisko­r­vaus­lu­okkaan. Tämä estäisi (ulko­maisen) tukku­por­taan ostot vähittäisportaasta.

  35. “Lääkey­htiöt har­joit­ti­vat hin­tad­if­fer­oin­tia myymäl­lä lääkkeitä hal­val­la köythi­in mai­hin ja kalli­il­la rikkaisi­in. Sit­ten eduskun­ta (ja mon­ta muu­takin par­la­ment­tia) sääti lain, jon­ka mukaan lääkkei­den har­maatuon­ti köy­histä rikkaisi­in sal­lit­ti­in, jot­ta me kaik­ki saisimme niitä halpo­ja lääkkeitä. Eihän siinä tietenkään niin käynyt, vaan nyt ne lääk­keet ovat kalli­ita myös köy­hissä maissa.”

    Tästä en ollut tien­nyt. Kuu­lostaa rikkail­ta mail­ta täysin edesvas­tu­ut­toma­l­ta ja type­r­ältä toiminnal­ta. Tässä olisi ainakin yksi selkeä tapa, mil­lä paran­taa nykysys­teemiä: Kv. yhteistyössä ko. lakimuu­tosten peru­ut­ta­mi­nen. Onko joku muukin syy kuin saa­mat­to­muus mik­si sitä ei ole tehty, jos tämä tyh­myys ei ole edes rikkai­ta mai­ta hyödyttänyt?

  36. Jos on sairaus, johon ei ole kun­non lääkkeitä, elämä on yhtä odot­tamista. En tarkoi­ta itseäni, min­ul­la ei ole. Läheisil­lä on pso­ri­a­sis ja he odot­ta­vat kieli pitkäl­lä, kos­ka kun­non lääke tulee. Aina on kehit­teil­lä jotain, kuten nytkin, erästä lääket­tä tutk­i­taan koehenkilöillä.

    Hil­jat­tain tut­ta­vani kuoli harv­inaiseen sairauteen, johon ei ollut lääket­tä tai hoitoa.

    Ei raha saa ratkaista.

  37. Art­turi Björk: Hienoa jos kiin­nos­taa, oletin ettei kukaan kuitenkaan jak­sa lukea sitä mitä linkitän. 🙂 Against Intel­lec­tu­al Monop­oly tosi­aan löy­tyy verkos­ta ilmaisek­si. Jos halu­aa lukea patent­tikri­ti­ikkiä laa­jem­minkin kuin pelkästään lääkepatent­tei­hin liit­tyen, niin kan­nat­taa lukaista se kokonaan.

    Voin kaivaa aiheesta lisääkin muu­ta­man päivän sisään kun­han pääsen koti­in, just nyt suku­laisil­la käymässä.

  38. Kaj Sota­lan kysymyk­seen, onko lääkepatent­tien säi­lyt­tämiseen mitään todel­lista syytä, vas­taus riip­puu siitä, mitä pitää hyvänä syynä; ketkä määrit­televät “todel­lisen” syyn ja mil­lä perusteilla. 

    Jos lääkepatent­tien tarkoituk­se­na pide­tään lääketi­eteen kehit­tämistä, saadaan aivan eri keskustelu kuin jos niiden tarkoituk­se­na pide­tään vaikka­pa ihmis­ten hyv­in­voin­nin lisäämistä. Edelli­nen näkökul­ma olisi tietysti riit­tävä, ellei lääkepaten­teil­la olisi muukin yhteys ihmis­ten hyv­in­voin­ti­in kuin lääketieteellinen.

    Täl­lainen yhteys kuitenkin on. Lääkepaten­tit, kuten muutkin paten­tit ja taloudel­liset yksi­noikeudet, ovat voimakkai­ta taloudel­lisia eri­ar­vois­ta­jia ja tietei­den kehit­tyessä niiden vaiku­tus vain kas­vaa. Yksi tärkeim­mistä syistä rikkaiden ja köy­hien välisen kuilun viimeaikaiseen syven­e­miseen on juuri tieto­jen omis­tu­soikeuk­sien arvo­jen kasvu. 

    Rikkaiden ja köy­hien välisen kuilun syven­e­m­i­nen vaikut­taa mon­ta kaut­ta ihmis­ten hyv­in­voin­ti­in. Sen perus­vaiku­tus on taloudel­lisen kil­pailun koven­e­m­i­nen, kos­ka kil­pailu on sitä kovem­paa, mitä suurem­pi on voiton ja häviön ero. Kil­pailun koven­e­m­i­nen puolestaan tarkoit­taa sitä, että ihmis­ten kiin­nos­tus rahaan sivu­ut­taa yhä use­am­min hei­dän muut arvos­tuk­sen kohteen­sa kuten ystävät, lapset, van­huk­set, sairaat ja luon­non ja val­tioiden välil­lä rauhal­lisen rin­nakkaiselon. Se merk­it­see myös rahamarkki­noiden merk­i­tyk­sen kasvua reaal­i­talouteen ver­rat­tuna, mikä puolestaan altistaa rahamarkki­nat eri­laisille ylilyön­neille ja niistä johtuville talouskri­i­seille. Nämä kaik­ki selvästi heiken­tävät ihmis­ten yhteistä hyvinvointia.

    Kun on näyt­töä siitä, mm. Against Intel­lec­tu­al Monop­oly, etteivät lääkepaten­tit edes toi­mi alku­peräisessä tarkoituk­ses­saan ja edis­tä lääketi­etei­den kehi­tys­tä, ja kun var­masti tiede­tään, että ne syven­tävät rikkaiden ja köy­hien välistä kuilua ja voimis­ta­vat sosi­aal­isia ris­tiri­ito­ja, niin on todel­la kysyt­tävä, ketkä halu­a­vat säi­lyt­tää lääkepaten­tit ja mitkä ovat hei­dän motiivinsa.

  39. Huo­mau­tan, että usein se toinen tai kol­mas, tai n:äs molekyylimuun­nos on oikeasti mon­es­sakin mielessä parem­pi kuin alku­peräi­nen, jon­ka patentin kiertämiseen se on kehitet­ty. Entä jos tämä insen­ti­ivi jäisi pois?

  40. Vuosikym­menten uran kehi­tysy­hteistyössä tehnyt, enti­nen maail­man­pankin edus­ta­ja Afrikas­sa Robert Calderisi ehdot­taa kir­jas­saan “The Trou­ble with Africa” (2007) että kehi­tys­varo­ja siir­ret­täisi­in huonon hallinnon ja kor­rup­tion joh­dos­ta mm. tropi­ikki­in sopivien vil­jala­jikkei­den kehi­tyk­seen ja Afrikan ylikansal­lisi­in infra­struk­tu­uri­hankkeisi­in. Var­masti samal­la peri­aat­teel­la raho­ja voitaisi­in kanavoi­da myös troop­pis­ten sairauk­sien tutkimukseen.

  41. Niin, kuinka­han on asian lai­ta sen suh­teen, että kuin­ka kauan aikaa sit­ten kehitet­tyjä lääkkeitä tääl­lä Suomes­sa syödään joi­ta myös Kela korvaa.

    Väit­täisin nimet­tömien lähtei­den perus­teel­la, että Suomes­sa on aika van­hat lääk­keet (n. 10 vuot­ta) käytössä kesku­udessamme mitä julki­nen ter­vey­den hoito hoidois­saan saa ja voi käyt­tää. Toki rahal­la saa lääkkeitä mis­sä niitä kehitetään, mut­ta kuinka­han on asian viralli­nen puoli, että onko sairaan men­tävä meren taakse saadak­seen lail­lista hoitoa uusil­la lääkkeil­lä. Toki oma­l­la rahal­laan hoitaa asi­aa. Että uusil­la lääkkeil­lä hoito olisi jol­lain tapaa kiel­let­tyä Suomen maal­la ennen kuin ne hyväksytään viral­lisik­si lääkkeiksi.

  42. Minus­ta tuos­sa Against Intel­lec­tu­al Monop­oly luvus­sa 9 esite­tyt argu­men­tit lääkepatent­tien haitallisu­ud­es­ta tutkimuk­selle oli kyl­lä hyvin hataral­la pohjalla.

    Perusväitä näyt­ti ole­van, että niis­sä mais­sa, jois­sa patent­tit oli­vat lait­to­mia lääk­keet kehit­tyivät nopeam­min. Kor­rel­laa­tio­ta en kiistä, mut­ta luvus­sa ei mitenkään perustel­la, mis­tä tämä kor­rel­laa­tio johtuu. Se että Ran­skas­sa ja Englan­nis­sa oli paten­tit aut­taa ihan yhtä paljon Sveit­siläistä ja Sak­salaista lääke­te­ol­lisu­ut­ta kuin Englan­ti­laista ja Ran­skalaista. Sveitsin ja Sak­san patent­tien lait­to­muus vaikut­taa samal­la taval­la Englan­ti­laiseen ja Ran­skalaiseen lääketeollisuuteen.

    En mis­sää nimessä väitä, etteikö lääkepaten­tit olisi haitallisia tutkimuk­selle. En tiedä aiheesta läh­eskään riit­tävästi, mut­ta halu­aisin kuul­la vielä vaku­ut­tavampia perusteluja.

    Koko tätä patent­tikeskustelua muuten jotenkin värit­tää aja­tus, että “oikea” omis­tu­soikeus voi olla ain­oas­taan mate­ri­aal­isi­in asioi­hin. Min­un on vaikea ymmärtää mis­tä tämä johtuu. Mik­si lääkepatent­ti on monop­o­li yhtään sen enem­pää, kuin vaik­ka raken­nus­fir­man omis­tu­soikeus rak­en­ta­maansa taloon? Entä jos mei­dän omis­tu­soikeudet olisi määritel­ty siten, että raken­nus­fir­ma saa naut­tia talostaan 20-vuot­ta ja sen jäl­keen kuka tahansa saa muut­taa sinne asumaan?

  43. “Koko tätä patent­tikeskustelua muuten jotenkin värit­tää aja­tus, että “oikea” omis­tu­soikeus voi olla ain­oas­taan mate­ri­aal­isi­in asioihin.”

    Omis­tu­soikeus tietoon tarkoit­taa puut­tumista siihen pros­es­si­in jol­la tietoa tuote­taan, omis­tu­soikeus mate­ri­aal­isi­in asioi­hin kos­kee vain lop­putu­lok­sia. Nämä ovat kak­si täysin eri asi­aa. Se että joku omis­taa talon ei estä sin­ua rak­en­ta­mas­ta itselle­si uut­ta. Sen sijaan jos joku paten­toi talon idean tai metodin jol­la se raken­netaan, tilanne on kannal­tasi hankalampi.

    Imma­te­ri­aali­patent­tien rikkinäisyy­den ydin on siinä että ne siirtävät kil­pailun pain­opis­teen pois innovoin­nista juridis­een kil­pavarustelu­un. Tätä onnek­si kom­pen­soi patent­tien suh­teel­lisen lyhyt voimassaoloaika.

  44. Lääkepatent­tikysymys­tä voidaan tarkastel­la myös seu­raa­van esimerkin val­os­sa. Jos sin­ul­la on vaka­va sairaus, johon et voi saa­da lääket­tä, kum­man syyn tähän halu­aisit mielu­um­min kuul­la, sen ettei kyseiseen tau­ti­in vielä ole lääket­tä kehitet­ty, vai sen että lääke kyl­lä on, mut­ta sin­ulle ei sitä anneta, kos­ka sin­ul­la ei ole sen ostamiseen rahoja.

    Luulisin, että useim­mat val­it­si­si­vat edel­lisen vai­h­toe­hdon ja että sel­l­ainen yhteiskun­ta, jos­sa kaikil­la on oikeus samoi­hin lääkkeisi­in on siitä syys­tä onnel­lisem­pi kuin sel­l­ainen, jos­sa hoito on eri­ar­voista, vaik­ka eri­ar­voisu­ut­ta perusteltaisi­inkin lääketi­eteen kehit­tämisel­lä, kuten lääkepatent­tiy­hteiskun­nas­sa tehdään.

  45. Mat­ti H: Minus­ta tuo on ihan älytön tapa tarkastel­la tätä asi­aa. Vaik­ka lääk­keet oli­si­vat paten­til­la suo­jat­tu­ja ei se tarkoi­ta, että kaik­ki jäävät ilman.

    Jos lääkepaten­tit nyt muka­mas edis­tävä lääke­tutkimus­ta, niin luulen, että niiden “hyö­ty” jot­ka saa­vat lääket­tä ylit­tää reip­paasti niiden “hai­tan” jot­ka eivät lääket­tä olis mis­sään tapauk­ses­sa saaneet.

  46. Annan­pä ääneni imma­te­ri­aa­likeuk­sia ja patent­te­ja vas­taan, vaik­ka tämä ei äänestys olekaan. Suosit­te­len aikaisem­min viitat­tua luen­toa nro 10, joka osaltaa selit­tää kan­taani pitkälti.

    Mielestäni 20 vuot­ta lääkeainepatent­tia on aika kauan. Myös lyhyem­piä ver­sioi­ta (löy­tyy mm. FDA:n sivuil­ta fda.gov) ja jatkoaiko­ja on. 95 vuot­ta Mik­ki Hiiren patent­ti­akin on aika paljon.

    Kohtu­ullisu­us ja numeroiden sijoit­ta­mi­nen kon­tek­sti­in­sa ovat iso osa tätä ja muu­takin nyky­istä poli­it­tista keskustelua. 

    Lääke­fir­mat käyt­tävät enem­män rahaa markki­noin­ti­in kuin lääkkei­den kehi­tyk­seen: http://www.thebody.com/content/art13514.html

    Lääke­fir­mat käyt­tävät vuosi­ta­sol­la vähem­män kehi­tyk­seen kun mitä tulee voit­toa. Mielestäni tämä ala maalaa itses­tään kuvan siten että suurin kus­tan­nus on kehi­tys. Minus­ta näyt­tää siltä että puh­das­ta voit­toa tulee vuosit­tan aika paljon enem­män, kun mitä tämä suuri kus­tan­nus on: http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_pharmaceutical_companies

    Mielestäni ver­tausku­va tupakka­te­ol­lisu­u­teen on lääke­te­ol­lisu­u­den kohdal­ta osuva.

  47. Nimi: Tiedätkö muuten mis­sä suh­teessa aut­ofir­mat käyt­tävät varo­ja tuoteke­hi­tyk­seen ja markki­noin­ti­in? Entä matkailu­ala, entä kulu­tuse­lek­tron­i­ik­ka? Poikkeaako lääke­te­ol­lisu­us jotenkin joukosta?

    Mik­si main­on­taan käyte­tyt rahat oli­si­vat jotenkin huonom­pia kuin mui­hinkaan tarkoituk­si­in käyte­tyt rahat? Mik­si lääke­fir­mo­jen pitäisi käyt­tää enem­män rahaa tuoteke­hit­te­lyyn kuin mitä ne tekevät voit­toa? Tekeekö muutkin teol­lisu­u­den alat näin?

    (Yhden vuo­den luku­jen käyt­tämi­nen todis­teena vaikut­taa muuten aika huteralta.)

  48. “Koko tätä patent­tikeskustelua muuten jotenkin värit­tää aja­tus, että “oikea” omis­tu­soikeus voi olla ain­oas­taan mate­ri­aal­isi­in asioihin.”

    Koko omis­tu­soikeu­den käsite on vain yhteis­es­ti sovit­tu asia, joka ei ole päämäärä, vaan työkalu sille, että ihmisil­lä olisi vähän mukavam­paa. Tavaroiden ja maan omis­tus taitaa olla yleis­es­ti hyväksy­tysti hyväk­si ihmiskun­nalle (ainakin nikko­jen resurssien). Kun nyt keskustel­laan imma­te­ri­aal­i­sista omis­tu­soikeuk­sista, niin kai pitää olla mah­dol­lista kyseenalais­taa tuon omis­tu­soikeu­den hyödyl­lisyys. Ja jos ilman patent­te­ja saadaan halvem­pia ja parem­pia lääkkeitä, niin tuo omis­tu­soikeus on min­un mielestäni väärin. (En tiedä miten asia oikeasti on, vaik­ka intu­itioni ei kyl­lä oikein osaa nähdä patent­tien tai muidenkaan tek­i­jänoikeuk­sien hyö­tyä ihmiskun­nalle. Musi­ikkia, lääkkeitä ja teknolo­giaa on ihmiskun­ta kehit­tänyt maail­man alus­ta asti ihan kehit­tämisen ja löytämisen ilosta.)

    “Huo­mau­tan, että usein se toinen tai kol­mas, tai n:äs molekyylimuun­nos on oikeasti mon­es­sakin mielessä parem­pi kuin alku­peräi­nen, jon­ka patentin kiertämiseen se on kehitet­ty. Entä jos tämä insen­ti­ivi jäisi pois?”

    Ei kai tuo insen­ti­ivi mihinkään häviä, vaik­ka paten­tit poistettaisiin?

  49. tcrown: hmmm… minä tarkoitin juuri tuo­ta, että omis­tu­soikeudet määritel­lään yhdessä eikä voi sanoa, että mate­ri­aal­isi­in asioi­hin omis­tu­soikeus on ok ja että imma­te­ri­aal­isi­in asioi­hin monopoli.

    Tämä omis­tu­soikeus pitää ehdot­tomasti voi­da kyseenalais­taa, mut­ta mielestäni se ei onnis­tu niin, että se määritel­lään monop­o­lik­si ja kil­pailun rajoittamiseksi.

    Jos paten­tit hait­taa­vat lääkeke­hi­tys­tä, niin niistä pitää luopua.

  50. Niin. Lääke­fir­mat perustel­e­vat mm. lääkkei­den korkei­ta hin­to­ja kehi­tysku­luil­la. Ja lääkkei­den hin­nat perus­tu­vat imma­te­ri­aalioikeuk­si­in. Läke­fir­mo­jen *pitäisi* erot­tua “per­in­tei­sistä” fir­moista moninker­taisil­la kehi­tysku­luil­la. Eikö niin?

    Kuten var­maan linkistä näit, niin voitot oli­vat vuosi­ta­sol­la reilusti enem­män kuin R&D kus­tan­nuk­set. Rehellis­es­ti puhues­sani yri­tyk­ses­tä, jon­ka tuot­tei­den hin­nan pitäisi muo­dos­tua R&D kuluista, odot­taisin että ne ovat mon­ta ker­taa suurem­mat kuin voitot. Esimerkik­si palvelu­alan fir­ma 40 Me liike­vai­h­to, 4 Me voit­to, henkilöstöku­lut noin 25 Me. Odot­taisin ehkä että jos kehi­tys hin­nan määrit­tee, niin se olisi yri­tyk­sen liike­vai­h­dus­ta jotain muu­ta kuin 10–15%, esim. 60%, ja ainakin suurem­pi kuin voitto.

    Kevyel­lä google­tuk­sel­la en löytänyt autoalan investoin­tiluku­ja. Etsi toki itse.

    Link­ki oli wiki­in… anteek­si puolueel­lisuuteni ja tarkoituk­seni sumut­taa sin­ua vääräl­lä tiedolla. 🙂

    Etsi toki parem­mat, kat­tavam­mat, arkem­mat ja todel­lisem­mat tiedot ja esitä linkit. Mielu­usti val­is­tun lisää.

  51. Art­turi Björkille: Et var­maankaan ole ain­oa, jon­ka mielestä esit­tämäni tapa tarkastel­la patent­ti­jär­jestelmää on ihan älytön. 

    Se johtuu siitä, että kult­tuurillemme on omi­naista arvioi­da asioi­ta sen mukaan, kuin­ka hyödyl­lisiä ne muiden mielestä ovat, siis mikä on asioiden markki­na-arvo. Yhteiskun­nan tavoit­teena pide­tään yhteisen hyö­dyn tehokas­ta kas­vat­tamista, joka hyö­ty saadaan sum­maa­mal­la kyseiset markki­na-arvot BKT:ksi. Tämän tavoit­teen hylkäämistä pide­tään ihan älyt­tömänä, ellei peräti kerettiläisenä. 

    Ainakin yhtä hyvin jonkin asian yhteiskun­nal­lise­na arvona voidaan kuitenkin pitää sitä, miten ihmiset itse asian koke­vat eri vai­h­toe­hto­ja ver­rates­saan, joil­la vai­h­toe­hdoil­la ei vält­tämät­tä ole rahas­sa mitat­tavaa arvoa. Ihmiset arvot­ta­vat asioi­ta suh­teessa mah­dol­lisuuk­si­in­sa. He ovat onnel­lisia, kun usko­vat tilanteen paranevan ja onnet­to­mia, kun näkymät heikkenevät, riip­pumat­ta siitä, mikä on alku­ti­lanne. Siitä syys­tä ihmiset eivät tänään ole sen onnel­lisem­pia kuin muu­ta­ma vuosikym­men sit­ten, vaik­ka BKT onkin roimasti kasvanut. 

    Joidenkin tutkimusten mukaan teol­lis­tuneen maail­man kansalais­ten onnel­lisu­us­ta­so olisi jopa laskenut. Jos näin on, se selit­ty­isi juuri sil­lä, että markki­na-arvo­jen kas­vat­ta­mi­nen ei ole enää hyvä yhteiskun­nalli­nen tavoite. Parem­pi vai­h­toe­hto olisi pyrk­iä sel­l­aiseen talouden­pitoon, joka nyky­istä parem­min huomioisi sen, mil­lä taval­la ihmiset todel­lisu­udessa koke­vat mah­dol­lis­ten val­in­to­jen­sa arvot. 

    Esit­tämäni esimerk­ki kuvaa juuri tätä asi­aa ja eräs sen osoit­ta­ma asia on, että patent­ti­jär­jestelmä on jo aikansa elänyt ja siitä tulisi pikim­miten luopua.

  52. Nimi: “Eikö niin?”

    Ei.

    Tuot­teen hin­nan ei pidä muo­dos­tua R&D kuluista. Mik­si ihmeessä pitäisi? Hin­ta määräy­tyy kysyn­nän ja tar­jon­nan perusteella.

    “Etsi toki parem­mat, kat­tavam­mat, arkem­mat ja todel­lisem­mat tiedot ja esitä linkit. Mielu­usti val­is­tun lisää.”

    Sin­ul­la on todis­tus­taak­ka, jos yrität väit­tää, että lääke­fir­mat käyt­tävät liian vähän rahaa tuoteke­hit­te­lyyn tai myyvät lääkkeitä liian kalliilla.

    Mat­ti H: ei ollenkaan. Minus­ta sin­un lähtöko­h­ta oli täysin väärä sik­si, että otit huomioon ain­oas­taan henkilöt, jot­ka eivät hyödy lääke­tutkimuk­ses­ta. Jos taas tarkastelisit myös niitä, jot­ka saa­vat sairauteen­sa avun kehite­ty­istä lääkkeistä et voisi niin hel­posti sanoa, että lääke­tutkimuk­ses­ta ei ole hyö­tyä. Kolikol­la on aina kak­si puolta.

    “Parem­pi vai­h­toe­hto olisi pyrk­iä sel­l­aiseen talouden­pitoon, joka nyky­istä parem­min huomioisi sen, mil­lä taval­la ihmiset todel­lisu­udessa koke­vat mah­dol­lis­ten val­in­to­jen­sa arvot.”

    Tämä ei ole mah­dol­lista muu­ta kuin markki­noil­la, joil­la ihmiset pal­jas­ta­vat val­in­to­jen­sa todel­liset arvot. Keskusjo­htois­es­ti tämä ei todel­lakaan onnis­tu. Eli muu­tos tulee, jos on tullakseen.

  53. Art­turi Björk on vähän liian innos­tunut markki­noista. Ker­rat­takoon nyt vielä, etteivät markki­nat niiden per­in­teisessä nielessä toi­mi kalli­iden lääkkei­den kohdal­la, kos­ka kulut­ta­ja ei niitä mak­sa, vaan saa ne läh­es tai kokon­aan ilmaisek­si. Kuka sil­loin ver­taa niiden hyödyl­lisyyt­tä niiden hin­taan, kun AB ei suos­tu tässäkään val­tion päätösvaltaankaan?

  54. AB:lle myön­nän ole­vani väärässä, jos lääke­fir­mat eivät perustele lääkkei­den hin­to­ja R&D kuluil­la. Minä kun (AB:n mielestä) virheel­lis­es­ti luulin että hin­to­jen perus­teena on käytet­ty pääasi­as­sa kehi­tysku­lut. Luulin sik­si todis­tus­taak­ka olisi lääke­te­ol­lisu­udel­la osoitaa että R&D muo­dostaa merkit­tävän kustannuksen.

    Toki lääke­te­ol­lisu­udessa on hyvä nou­dat­taa kysyn­nän ja tar­jon­nan lake­ja. Jos halu­at pysyä elos­sa, on kysyn­tää. Hin­taa voi pyytää kaik­ki mitä sin­ul­la on ja kaik­ki mitä voit laina­ta tai varastaa.

  55. Telealal­la, esim GSM ja WCDMA puhe­lim­ia koske­va kan­sain­vä­li­nen käytän­tö on että yhden yhtiön (esim Nokia) hal­lus­sa ole­va patent­ti on lisenssoita­va muillekin (esim Sam­sung, Motoro­la jne) järkevään hin­taan, “fair and rea­son­able price” tai miten se ilmaisu olikaan. 

    Val­tioiden patent­tien lunas­tamista parem­pi vai­h­toe­hto voisi olla telealan kaltainen lisenssi­jär­jestelmän laad­in­ta lääkealalle.

  56. Art­turi Björk: Ei AIM toki absolu­ut­tista todis­tus­ta lääkepatent­tien haitallisu­ud­es­ta toki tar­joakaan, joskin osoit­taa kyl­lä sen, ettei niiden hyödyl­lisyy­destäkään ole juuri näyt­töä. Väite saa lisä­pain­oa siitä, että muis­sa luvuis­sa käy­dään läpi patent­tien vaiku­tus­ta muil­la aloil­la, ja huo­mataan etteivät ne tun­nut lisäävän inno­vaa­tio­ta oikein mis­sään. Esim. luvus­sa kahdek­san viitataan 20 eri patent­tien vaiku­tus­ta tarkastelleeseen tutkimuk­seen, joista kolme ovat myös omas­ta puolestaan yhteen­ve­to­ja aiem­mista tutkimuk­sista. Niiden yleinen kon­sen­sus on, että tiukem­pi patent­ti­lain­säädän­tö lisää patent­tien määrää (ei kovinkaan yllät­täen), mut­ta ei sit­ten paljoa muuta.

    Tämä omis­tu­soikeus pitää ehdot­tomasti voi­da kyseenalais­taa, mut­ta mielestäni se ei onnis­tu niin, että se määritel­lään monop­o­lik­si ja kil­pailun rajoit­tamisek­si.

    Talousti­eteel­lis­es­ti kat­sot­tuna imma­te­ri­aalioikeus *on* monop­o­li: se antaa yhdelle taholle yksi­noikeu­den valmis­taa ja myy­dä jotakin tuotet­ta. Siitä ei pääse yli eikä ympäri, ellei sit­ten halua muut­taa yleis­es­ti hyväksyt­tyä monop­o­lin määritelmää.

  57. Osmo kir­joit­ti: “Ker­rat­takoon nyt vielä, etteivät markki­nat niiden per­in­teisessä nielessä toi­mi kalli­iden lääkkei­den kohdal­la, kos­ka kulut­ta­ja ei niitä mak­sa, vaan saa ne läh­es tai kokon­aan ilmaisek­si. Kuka sil­loin ver­taa niiden hyödyl­lisyyt­tä niiden hintaan”

    Tämä on lääkärin tehtävä. Lääkäreille lääkkeitä markki­noidaan eikä kuluttajille.

  58. Osmoseni: äläs nyt lai­ta sano­ja min­un suuhun. Minä en väit­tänyt mis­sään vai­heessa, että markki­nat toimi­vat täl­lä het­kel­lä lääkkeis­sä hyvin. Minä väitän, että markki­nat välit­tävät infor­maa­tio­ta ihmis­ten haluista ja tarpeista. Jos me halu­amme tukea lääke­tutkimus­ta se on paras­ta tehdä taval­la, joka ei hävitä tätä informaatiota.

    Jos lääk­keet jae­taan ilmaisek­si kansalle, niin sil­loin­han jonkun muun kuin kulut­ta­jien on arvioita­va niiden hyödyl­lisyyt­tä. Parem­pi tapa olisi esim. jakaa lääke­seteleitä tai tukea lääke­fir­mo­ja suo­raan sen suh­teessa miten paljon ne lääkkeitä myyvät.

  59. Art­turi Björkille: Et lukenut avoimin mielin kir­joi­tus­tani ja yrit­tänyt ymmärtää, mitä halusin sanoa. En väit­tänyt, ettei lääke­tutkimuk­ses­ta tai ylipäätään tietei­den kehi­tyk­ses­tä ole hyö­tyä. Itsekin olen naut­tin­ut niin lääkkeistä kuin autoista ja kän­nyköistä. Point­ti­ni oli, että ihmi­nen tot­tuu varsin pian saavut­ta­maansa tilaan eikä hän joka päivä jak­sa riemas­tua siitä, että onpa ihanaa, kun pääsen autol­la töi­hin eikä tarvitse hevosel­la kulkea. Muuten­han elämä olisi yhtä juhlaa. 

    Kun näin on, on aiheel­lista kysyä, mik­si yhteiskun­nan pitäisi eri­ty­isin toimin, mm. patent­ti­jär­jestelmäl­lä, kan­nus­taa ihmisiä tuot­ta­maan maail­maan enem­män lääkkeitä, auto­ja ja kän­nyköitä enää siinä vai­heessa, kun tuotan­non kasvu uhkaa koko ekosys­teemiä ja kun kyseiset kan­nus­teet kiihtyvästi syven­tävät sosi­aal­isia ris­tiri­ito­ja. Ihmisil­lä kun on ilman ulkop­uolisia kan­nusteitakin halu kek­siä uut­ta ja paran­taa niin omaa kuin muidenkin elämänlaatua.

    Et myöskään huo­man­nut sitä, että kir­joitin ihmis­ten tun­te­muk­sista, jot­ka eivät ole vai­hdet­tavia eli joil­la ei ole markki­na-arvoa. Markkinatalous/keskusjohtoisuus on aivan liian karkea käsitepari ihmis­ten tun­te­musten ymmärtämiseen ja mah­dol­liseen parantamiseen. 

    Siitä huoli­mat­ta tuotan­nol­la, talousjär­jestelmäl­lä ja ihmis­ten onnel­lisu­udel­la voidaan ajatel­la ole­van seu­raa­van­lainen yhteys. Kos­ka ihmiset naut­ti­vat kehi­tyk­ses­tä ja se kehi­tys, johon nykyi­nen maail­man talousjär­jestelmä tuotan­toa kan­nus­taa, on johta­mas­sa nautin­tamielessä umpiku­jaan, on kehitet­tävä talousjär­jestelmää. Loogista, eikö vain. Ihmiset voivat taas naut­tia siitä, että ovat kehit­tämässä asioi­ta hyvään suuntaan. 

    Kom­men­tis­sani 29.12. artikke­li­in “Min­imi­palk­ka, mar­gin­aa­li­nen tuot­tavu­us ja perus­tu­lo” on enem­män tästä asiasta.

Vastaa käyttäjälle Artturi Björk Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.