Minimipalkka, marginaalinen tuottavuus ja perustulo

Yleinen käsi­tys on, että teknologi­nen kehi­tys on lisän­nyt ihmis­ten välisiä tuot­tavu­usero­ja. Mod­ernin tietotekni­ikan avul­la jotkut pystyvät entiseen näh­den val­tavi­in työmääri­in ja joidenkin osaamisen ja markki­na-arvo on rom­ah­tanut. Täl­lai­sis­sa olo­suhteis­sa sol­i­daari­nen palkkapoli­ti­ikkaa tuot­taa rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä.  Ris­tiri­ita taloudel­lisen tasa-arvon ja työl­lisyy­den välil­lä on ratkaistavis­sa negati­ivisel­la tuloverol­la, pieni­palkkaisia suo­sivil­la ver­ou­ud­is­tuk­sil­la tai palkkatuella.

Oheises­sa kuvas­sa on fik­ti­ivi­nen mar­gin­aalisen tuot­tavu­u­den jakau­ma ennen (sini­nen käyrä) ja nyt (keltainen käyrä). Henkilöt on merkit­ty parem­muusjärjestyk­seen tuot­tavim­mat vasem­malle ja vähem­män tuot­ta­vat oikealle. En ryhdy tässä määrit­telemään mar­gin­aal­ista tuot­tavu­ut­ta, mut­ta sil­lä tarkoite­taan osa­puilleen sitä, mikä tulisi itse kunkin palkak­si, jos työvoin­ma huu­tokau­pat­taisi­in ker­ran vuodessa pes­tu­umarkki­noil­la. Henkilön mar­gin­aa­li­nen tuot­tavu­us on hin­ta, joka työ­nan­ta­jan kan­nat­taa hänestä korkein­taan maksaa.

Kuvas­sa min­imi­palk­ka on merkit­ty punaisel­la vaakavi­ival­la. Jos henkilön tuot­tavu­us on alle min­imi­palkan, hänen palkkaamisen­sa tuot­taa työ­nan­ta­jalle tap­pi­o­ta. Nämä jäävät työt­tömik­si yri­tys­ten huole­hties­sa kan­nat­tavu­ud­estaan. Sinisel­lä pystyvi­ival­la on merkit­ty pis­tet­tä, jon­ka oikealle puolelle sijoit­tuvat jäivät työt­tömik­si ja keltaisel­la tilan­net­ta nyt tuot­tavu­usero­jen kasvettua.

Työl­lisyyt­tä voidaan paran­taa alen­ta­mal­la min­imi­palkkaa, mut­ta siinä ovat omat ikävät puolen­sa. Min­imi­palkan alen­t­a­mi­nen ei paran­na työl­lisyyt­tä, ellei sosi­aal­i­tur­vaa alen­neta myös. Ei kenenkään kan­na­ta men­nä töi­hin, ellei palk­ka ylitä sitä sum­maa, jon­ka saisi sosi­aal­i­tur­vana. Työl­lisyy­den hoito köy­himpiä köy­hdyt­tämäl­lä on min­un silmis­säni pois­sul­jet­tu vaihtoehto.

Jos halu­amme tukea työl­lisyyt­tä aiheut­ta­mat­ta köy­hyyt­tä, pieni­pakkaisten ase­maa on jotenkin parannettava.

1) Pien­ten ansio­tu­lo­jen vero­tus­ta on alen­net­ta­va samal­la kun min­imi­palk­ka voi jous­taa vähän alaspäin. Joskus EU:ssa esitet­ti­in suosi­tus, ettei min­imi­palkan tasol­la perit­täisi mitään vero­ja eikä myöskään työ­nan­ta­jan sosi­aal­i­tur­va­mak­su­ja. (Drese, J. and Mal­in­vaud, E. (1994) “Growth and Employ­ment: the Scope of a Euro­pean Ini­tia­tive”, Euro­pean Eco­nom­ic Review, 38, 3/4, April.)

2) Mak­se­taan työ­nan­ta­jalle palkkatukea pieni­palkkaisi­ta. Ran­skas­sa on pieni­palkkaisten työ­nan­ta­ja­mak­su­ja alen­net­tu merkit­tävästi. Hei­dän mukaansa se on paran­tanut työl­lisyyt­tä. Myös Suomes­sa sovel­letaan vaa­ti­ma­ton­ta työ­nan­ta­jien mata­la­palkkatukea (Holm-Vihriälä ‑malli)

3) Annetaan min­imi­palkan alen­tua, mut­ta tue­taan pieni­palkkaista mata­la­palkkat­uel­la, esimerkik­si negati­ivisel­la tuloverol­la. Yhdys­val­lois­sa on erit­täin merkit­tävä automaat­ti­nen mata­la­palkkatu­ki (Earned Income Tax Cred­it) joka on lisän­nyt työl­lisyytt­tä merkit­tävästi ja pienen­tänyt tuloeroja.

Vaik­ka nämä vaijkut­ta­vat eivan eri­u­laisil­ta ratkaisuil­ta, ne vaikut­ta­vat samal­la taval­la. Jotain täl­laista tart­tis tehdä, mitä vain.

53 vastausta artikkeliin “Minimipalkka, marginaalinen tuottavuus ja perustulo”

  1. “Yleinen käsi­tys on, että teknologi­nen kehi­tys on lisän­nyt ihmis­ten välisiä tuot­tavu­usero­ja. Mod­ernin tietotekni­ikan avul­la jotkut pystyvät entiseen näh­den val­tavi­in työmääri­in ja joidenkin osaamisen ja markki­na-arvo on romahtanut”

    Teknologi­nen kehi­tys kun oli tul­lut tiet­tyyn pis­teeseen “tehtaiden lattioilla”,
    koit­tikin työn lop­pumi­nen niille, jot­ka esim. elek­tron­i­ikka­te­ol­lisu­udessa aiem­m­min oli­vat aiem­min tehneet ns. käsi­työtä. Teknikot käyt­töönot­ti­vat uudet tuotan­to­lait­teet ja ryhtyivät niiden ylläpitäjik­si ja käyt­täjik­si. Siis 1 teknikko kor­vasi yri­tyk­sen konein­vestoinil­la n. 20 per­in­teistä työ­paikkaa (oma arvio). Saati­in hävitet­tyä helevetisti pien­palkkaista nais­ten työtä koneau­tomaa­tion avul­la ja tillalle tuli n. 1 teknikko per 20 entistä elek­tron­i­ik­ka-alan työn­tek­i­jää. No tämä on jo historiaa.

    Bill Gate­skin aikoinaan kun toi Officea markki­noille, main­os­ti ohjelmis­toaan siten, että Office vapaut­taa per­in­teisen paper­in­pyörit­täjän luovem­paan työhön. Min­nekkähän nämä entiset paperin pyörit­täjät sit­ten työl­listyivät, kun eivät koskaan aiem­min olleet kuin paperin pyöri­tys­tä tehneet. Koulu­tus kysymys tietenkin.

    “Ris­tiri­ita taloudel­lisen tasa-arvon ja työl­lisyy­den välil­lä on ratkaistavis­sa negati­ivisel­la tuloverol­la, pieni­palkkaisia suo­sivil­la ver­ou­ud­is­tuk­sil­la tai palkkatuella”

    Näin­hän se on kuten yo. lain­auk­ses­sa tode­taan. Ennen vaan ammat­tiy­hdis­tys­li­itot määrit­tivät vähim­mäis­palkkata­son työ­nan­ta­ja­jär­jestö­jen kanssa työe­htosopimuk­sil­la. Nyt sen tekevät poli­itikot ja työnantajat. 

    No, no hätä ei ole vielä duu­nar­in taloudessa. Asum­is­tu­ki + työt­tömyysko­r­vaus + toimeen­tu­lo­tu­ki pitävät huolen siitä, että työt­tömienkin kodeis­sa käytetään sham­poo­ta, pesey­dytään muutenkin, ollaan lämpimässä kun­nan ker­rostalos­sa, syödään kohtu­ullisen ter­veel­lis­es­ti, ei palel­la ulkona kylmässä (kiitos toimeen­tu­lotuen), lapset pää­sevät koulu­un las­ten van­hempi­en varakku­ud­es­ta riip­pumat­ta (ainakin näin vielä vah­vasti luul­laan), autonkin per­he saa pitää jos auto on sos­sun mielestä “hal­pa” ja paljon muu­takin työtön saa osak­seen jota ei tässä ja nyt heti muista.

    Onko nyt sit­ten tilanne tule­vaisu­udessa varattomien/työttömien kannal­ta sel­l­ainen, että hei­dän ase­maansa tul­laan paran­ta­maan joil­lakin kon­stein vaiko muut­ta­mas­sa huonom­mak­si entiseen näh­den työt­tömän kannal­ta kat­soen. Pitääkö työt­tömän ryhtyä raa­haa­maan lui­tansa jon­nekkin “töi­den talolle” voidak­seen saa­da kor­vauk­sen­sa kuten aiem­min vastik­keet­tomasti on saanut. Töi­den talol­la tarkoi­tan sitä, että kun tuet tule­vat täysin vastik­keel­lisu­u­den piiri­in, niin mitä ihmettä se työtön, joka ei enää kel­paa oikeaan palkkatyöhön, voi sit­ten antaa panok­se­naan töi­den talon osoit­ta­maan “vaa­ti­vaan” työhön.

    Sel­ven­nys:
    Töi­den talo = sosi­aa­li­nen yri­tys jon­ka toim­intaan työt­tömän on osal­lis­tut­ta­va läk­isääteis­ten­sä tukien mene­tyk­sen uhalla

  2. Onko kansalaispalkka/perustulo hau­dat­tu vai­h­toe­hdoista kokon­aan? Sehän on aika saman­lainen kuin negati­ivi­nen tulovero sil­lä ero­tuk­sel­la, että sitä saa­vat kaik­ki siitä riip­pumat­ta, onko palkkat­u­lo­ja vai ei.

  3. Tämä on hieno ja oikea idea. Mut­ta kuin­ka ajaa se läpi poli­it­tises­sa ja virkamiesken­tässä? Jos viime laman aikana ei saatu aikaan rak­en­teel­lisia muu­tok­sia vero‑, palk­ka- ja etu­us­poli­ti­ikkaan, niin onnis­tu­isiko alka­van laman aikana…

  4. Olet aivan oike­as­sa siinä, että jotain tart­tis tehdä. Mut­ta jostain syys­tä laa­jasti hyväksyt­tyjä keino­ja ei tah­do löy­tyä. Min­ul­la ei valitet­tavasti ole var­maa resep­tiä asian hoita­misek­si. Nuo mainit­se­masi asi­at olet tuonut aiem­minkin esi­in, mut­ta kovin laa­jaa innos­tus­ta ne eivät ole herät­täneet. Jotain ongelmia niis­sä siis täy­tyy olla, vai onko niin, että jos­sain halu­taan pitää heikoim­min tuot­ta­vat pois työmarkkinoilta? 

    En usko että näin on, kos­ka juuri näi­den heikoim­min tuot­tavien saami­nen töi­hin vähen­täisi käsit­tääk­seni kaikkein tehokkaim­min huono-osaisu­ut­ta, syr­jäy­tymistä, rikol­lisu­ut­ta ja sosi­aal­i­tur­va­meno­ja ym. Eikö kaikki­in noi­hin keinoi­hin liity iso ris­ki tuloloukku­jen syn­tymis­es­tä, pien­i­t­u­lois­t­en tosi kovas­ta vero­pro­gres­sion kasvus­ta tai työ­nan­ta­jalle insen­ti­ivi pyrk­iä pitämään työn­tek­i­jöi­den palkat tasol­la johon saadaan val­tion tuki. Ja eikö tuo­ta mata­la­palkkatukea ole tosi­aan kokeil­tu Suomes­sa, mut­ta aika heikoin tuloksin. 

    Maail­mal­la matkates­sa olen huo­man­nut, että ihmisiä työl­lis­tetään monin eri tavoin. Jos­sain on palvelu­am­me­teis­sa moninker­tais­es­ti se määrä väkeä kuin Suomes­sa. Esimerkik­si niin että kaupungeis­sa pysäköin­timittarei­den sijas­ta jokaisel­la kadun­pätkäl­lä oli erik­seen pysäköin­ti­mak­su­ja keräävä henkilö. Var­masti hyvä keino työl­listää ihmisiä, tosin kulut pysäköin­ti­mak­su­jen keräämis­es­tä ovat var­maan suurem­mat kuin mittareil­la. Mut­ta jos pyritään työl­listämään ja säästämään sosi­aal­i­tur­va­menois­sa, niin jotain täl­lais­takin voisi ajatel­la. Suomes­sa tosin sääolo­suh­teet taita­vat olla suuren osan vuot­ta niin surkeat, että mitenköhän ihmiset viit­tis olla tol­lases­sa työssä.

  5. Eihän lähtöko­htais­es­ti työn puute sinän­sä ole se ongel­ma vaan ihmis­ten toimeen­tu­lo, ts. työt­tömyys on nimeno­maan tulon­jaolli­nen ongel­ma. Sik­si pitem­män päälle ei ole mieltä lait­taa ihmisiä kaiva­maan kuop­pia ja sit­ten täyt­tämään niitä tai muuhun näen­näistyöhön tai keinotekois­es­ti alen­taa automaa­tion astet­ta että kaikille riit­täisi hom­mia. Yhteiskun­takaan ei tuol­lais­es­ta “temp­putyöl­listämis­es­tä” hyödy mitään, jos joku saadaankin pois Kelan luukul­ta niin koko kansan­talouden tasol­la ei mitään paran­nus­ta tapah­du jos hyödyl­lisen työn määrä ei lisään­ny, raha vain kiertää eri kautta.

    Mielestäni työt­tömyys on ongel­ma kolmes­sa mielessä, jot­ka suu­ru­usjärjestyk­sessä ovat:

    1) Työt­tömien taloudelli­nen toimeentulo
    2) Huolto­suh­teen heikkeneminen
    3) Työt­tömien syr­jäy­tymi­nen sosiaalisesti

    Kol­mosko­h­ta on seik­ka johon voidaan tart­tua monel­la muul­lakin taval­la, esimerkik­si ihmisiä vapaae­htoistyön, opiskelun ja kult­tuu­ri­toimin­nan kaut­ta, että näk­isin että työt­tömyyt­tä pitäisi läh­estyä ensisi­jais­es­ti taloudel­lise­na ongel­mana. Tästä näkökul­mas­ta mielestäni paras ratkaisu on perus­tu­lo tai negati­ivi­nen tulovero (joka lie­nee käytän­nössä useim­mis­sa malleis­sa sama asia eri nimellä).

  6. Osmo on erit­täin oike­as­sa siinä, että halu­aa esit­tää parhaak­si ymmärtämiään ratkaisu­ja tärkeään asi­aan ja mielestäni väärässä siinä, että ymmärtää ken­ties etukä­teen sel­l­aiset työt mata­latuot­toisik­si, joiden tuot­tavu­us ei ihmistyö­val­taisu­u­den vuok­si ole kovin nous­sut esimerkik­si vuo­sisadas­sa. Eli otta­nee mukaan näkökul­mavirheen, joka seu­raa van­haa perua ole­vista arvostuskysymyksistä.

    Täl­laisia alo­ja ja töitä on nykyään palveluis­sa ja arvos­tuk­sen puute liit­tyy eri­tyis­es­ti töi­hin, jot­ka on usein miel­let­ty nais­ten töik­si ja jot­ka per­heis­sä tehdään peräti palkat­ta. (Siinäkö eräi­den alo­jen mata­la­palkkaisu­u­den yksi his­to­ri­alli­nen lähde?) 

    Kuitenkin Osmon ehdo­tuk­selle olisi paljon käyt­töä: heiken­tyneen työkyvyn omaavien työl­listämisen ja työl­listymisen motivoi­jana. “Heiken­tynyt työkyky” lie­nee hyväksyt­tävästi mitat­tavis­sa ja määriteltävis­sä? Ainakin sel­l­ais­es­ta on tääl­lä puhuttu.

    Mut­ta esimerkik­si kokon­aisia alo­ja, vaikka­pa palvelu­alo­ja (en laske kul­je­tus­ta mukaan) ei pitäisi rak­en­taa yhteiskun­nan tuelle ja sille olet­ta­malle, että alat ja sen ihmiset eivät juurikaan tuo­ta, kos­ka ne eivät tosi­aankaan ole koneel­lis­tamisen mah­dot­to­muu­den vuok­si voineet tehostaa toim­intaansa kuin suh­teel­lisen vähän (ja että po. töitä tehdään kodeis­sa ilmaiseksi). 

    Kuitenkin nämä alat käyt­tävät kallis­ar­voista ihmistyötä mut­ta ovat tois­taisek­si onnis­tuneet hin­noit­tele­maan ker­to­mi­ani arvos­tus­seikko­ja käyt­tämäl­lä työn hin­nan matalaksi. 

    Mielestäni täl­laiset näkökul­mavirheet olisi hylättävä. 

    Tois­t­en alo­jen ja töi­den mata­la­palkkaisu­ut­ta voi tietenkin perustel­la työn vähäisel­lä vaa­tivu­udel­la. Usein puhutaan myös koulu­tus­tarpeesta mut­ta jätetään hien­o­varaisu­ud­es­ta mainit­se­mat­ta lah­jakku­userot. Kat­so­taan kuitenkin, että ihan ne fik­suim­mat — lisen­si­aat­ti­aines — ei han­kki­udu ker­rossi­ivoo­jan kun­ni­al­liseen ammattiin. 

    Mut­ta tässähän kyse vain eri lah­jakku­ustyyp­pi­en arvos­tuk­ses­ta, kuten arva­ta saat­taa. Näi­den vaikka­pa palvelu­alo­jen töi­den lah­jakku­us­vaa­timuk­sia ei liene tutkit­tu kuin kapeas­ta näkökul­mas­ta, jos­sa pääosasa lie­nee sit­ten ollut loogis-matemaat­ti­nen päättelykyky.

    Voinemme siis kat­soa, että Osmo ehdot­taa palkkatukea aloille, joille työl­listyvät yleis­es­tä ajat­te­lu­tavas­ta kat­soen vain type­r­yk­set. Noin ei voine silti ajatel­la, vaik­ka palvelu­aloille hakeu­tu­mi­nen ei tietenkään ole nyt hyvä val­in­ta sel­l­aiselle, joka ajanko­htaan sopi­vam­mas­ta lah­jakku­us­profi­ilis­taan johtuen voisi hakeu­tua toisaalle.

    Mut­ta ajanko­htai­sista arvos­tuk­sis­tamme huoli­mat­ta kaik­ki työ ja kaik­ki ihmiset ovat sama­nar­voisia. Joo, ide­al­is­tista ja nai­ivia. Mut­ta niin se vaan on ja pitää tosi­aankin oma­ta jo hie­man arro­ganssia, että voi uno­htaa tuon ja kek­siä jopa vasta­pe­rustelu­ja. Yleen­sä ne naamioidaan prag­maat­tisu­udek­si, niitä pönkitetään kir­jal­lisu­usvi­it­tein ja joskus tuol­lais­ten aja­tusten tukemiseen käytetään grafiikkaa… 🙂

  7. Ai niin, ennem­min kuin varoalea tai verora­has­ta mak­set­tavaa tukea pitäisi siis pohtia otsa rypyssä sitä, miten niiltä nk. korkean tuot­tavu­u­den aloil­ta siir­ret­täisi­in rahaa sinne toiseen päähän.

    Nythän palvelu­alat selkeästi rahoit­taa tin­kimäl­lä palka­s­taan näitä korkean tuot­tavu­u­den aloina pidet­tyjä sek­tor­e­i­ta tekemäl­lä edullis­es­ti mm. osan näi­den alo­jen toim­i­joiden ja henkilöi­den muuten itse tehtäväk­si jäävästä työtä. Siivous, ruoan­lait­to jne.

  8. Osmo: Sosial­i­tur­vaa ei ole edes pakko alen­taa. Toki min­imi­palkan pudot­tamisen työl­listämis­vaiku­tus jää sil­loin pienem­mäk­si, mut­ta se silti paran­taa huonos­sa ase­mas­sa ole­vien kansalais­temme ase­maa. Sen yhden vai­h­toe­hdon (työt­tömyy­den) sijaan heil­lä on nyt kak­si: työt­tömyys tai työn tekem­i­nen, vaik­ka työn­tekemis­es­tä ei jääkkään mitään käteen. Osa var­masti val­it­sisi mielu­um­min jälkim­mäisen vaihtoehdon.

    Tulo­ero­jen kasvu johtuu var­masti myös osaltaan erikois­tu­misen lisään­tymis­es­tä. Mitä tehokkaam­min ihmiset voivat käy­dä kaup­paa, sitä hieno­jakoisem­min työn­tek­i­jät voivat erikois­tua näin kas­vat­taen omaa tuot­tavu­ut­taan. Epäilen, että suures­sa osas­sa mata­la­palkkaisia töitä erikois­tu­mi­nen ei ole eden­nyt läh­eskään samal­la taval­la kuin korkeapalkkaisissa.

    Muuten oon kir­joituk­ses­ta samaa mieltä. (Negati­ivi­nen tulovero tai kansalais­palk­ka vaikut­taa aika yliv­er­taisil­ta noi­hin kah­teen muuhun vai­h­toe­htoon nähden.)

  9. Tulin jo kom­men­toi­neek­si tätä aihep­i­ir­iä E‑P:n viet­nami­laisia käsitelleessä ketjus­sa ennen kuin ehdin lukea mitä uut­ta Osmo on kirjoittanut. 

    Se kir­joi­tus odot­taa paras­ta aikaa hyväksyn­tää joten nyt vain lyhyesti:

    Negati­ivi­nen tulovero on mielestäni paras keino. Sen ver­ran protes­tant­ti­nen tiukkapipo olen, että kansalais­palk­ka Nalle Wahlroos & vasurit ‑merk­i­tyk­sessä juut­tuu kurkkuun.
    Lisää myöhemmin:)

    Hyvä Ode ja varsinkin laskukau­den alla tärkeä uusi ketju!

  10. On turha odot­taa ymmär­rystä, jos antaa ymmärtää, että merkit­tävä osa ihmi­sistä on tuomit­tu alle “min­imi­palkkara­jan”.

    Eli mielestäni on parem­pi sanoa jotenkin näin: “ensisi­jainen keino on paran­taa työn­hak­i­joiden osaamista, mut­ta kos­ka se ei ihan kaikkien kohdal­la onnis­tu, voidaan tehdä a, b tai c …” 

    Maini­tus­sa kuvit­teel­lises­sa työhu­u­tokau­pas­sa pitää siis pyrk­iä siihen, että laat­ua arvosta­va osta­ja herää huu­ta­maan, kun myyn­ti­in tulee suo­ma­lainen työn­tek­i­jä. Hölmöä olisi yrit­tää houkutel­la hal­patyövoimaa huu­tavia. Alhaisen tuot­tavu­u­den töi­den sub­ven­tio uhkaa houkutel­la juuri näitä vääriä osta­jia, koti- ja ulkomaalaisia.

    Suomes­sa ei muuten ole min­imi­palkkaa vaik­ka lais­sa “tavanomainen ja kohtu­ulli­nen palk­ka” maini­taankin. Pien­i­t­u­lois­t­en “liian” hyvästä palka­s­ta pitääkin kiit­tää — tai kiro­ta — ammattiliittoja.

  11. Siir­rän kom­ment­ti­ni edel­lis­es­tä tähän sopi­vam­paan ketjuun.

    “tcrown: En oo ihan var­ma ymmär­ränkö mitä tarkoi­tat, mut­ta itse ajat­te­len tätä juuri tuol­la Osmon demon­stroimal­la graafil­la kirjoituksessa:

    http://www.soininvaara.fi/2008/12/18/minimipalkka-marginaalinen-tuottavuus-ja-perustulo/#comment-20813

    Tässä graafis­sa olete­taan, että työn­tek­i­jöille mak­se­taan palkkaa mar­gin­aalisen tuot­tavu­u­den mukaan. Mikä jälleen ker­ran pitää paikkansa tietyin ole­tuksin. Yksi niistä ole­tuk­sista on, että työn tar­jon­takäyrä on nor­maali. Ellei, ei enää voi­da sanoa, että työstä mak­set­taisi­in mar­gin­aal­i­tuot­tavu­u­den verran. 

    Selitetään tämä edel­lisessä ketjus­sa esit­tämäni piir­roste­htävä rauta­lan­gas­ta. (Esimerk­ki on mon­elta kohdin epäre­al­isti­nen, mut­ta kuvan­nee pääpointin)

    Piir­retään taval­liseen xy-koor­di­naatis­toon kak­si suoraa:

    y=-x+2 (työn tar­jon­ta, joka nyt poikkeuk­sel­lis­es­ti on kallel­laan taaksepäin)

    ja

    x=1 (työn kysyn­tä, kyl­lä, on epäre­al­is­tista, että se olisi kiinteä)

    Per­in­teiseen tapaan y‑akselilla on hin­ta (palk­ka) ja x‑akselilla työn määrä.

    Pikaisel­la kuvan kat­somisel­la näkee, että työn tar­jon­ta ja kysyn­tä ovat yhtä suuret, kun hin­ta on 1 (täl­löin työtä tehdään yksi yksikkö). Onko tämä tas­apaino? Ei. Kuva ker­too, että hin­nal­la 0,9 tar­jol­la on 1,1 yksikköä työtä. Se tarkoit­taa, että jos hin­ta alun­perin olisi 1, niin joku tulisi pian ker­tomaan työ­nan­ta­jalle, että voisi tul­la tekemään töitä hin­nal­la 0,9. Mik­si työ­nan­ta­ja ei suos­tu­isi tähän? 

    Mis­sä sit­ten on tas­apaino? Tuos­sa kuvas­sa ei mis­sään. Tosielämässä tas­apaino löy­tyy kun työn hin­ta painuu niin alas, että työn tar­jon­ta taas piene­nee. Mar­gin­aalisel­la tuot­tavu­udel­la ei taas ole mitään tekemistä tämän kanssa. Jos työt­tömyys ymmär­retään työn tar­jon­nan ja kysynän ero­tuk­se­na, niin tuos­sa kuvas­sani mikä tahansa min­imi­palk­ka joka on korkein­taan 1, pienen­tää työt­tömyyt­tä ja paran­taa työn­tek­i­jöi­den palkkaa.

    “(Pidän tuo­ta taak­sepäin kallis­tunut­ta tar­jon­takäyrää kyl­lä aika epätodennäköisenä.)”

    Sen kun. Tuo ei vain ole mikään syy jät­tää selvit­tämät­tä asi­aa ja olla ymmärtämät­tä mah­dol­lista ongel­maa. Minä taas näk­isin, että nimeno­maan nois­sa alhaisen koulu­tuk­sen töis­sä (siivoo­ja, ham­puri­lais­rav­in­tolan kas­sa), olisi melko toden­näköistä, että ainakin yksilön työn tar­jon­takäyrä olisi taak­sepäin kallis­tunut. Jos rahoi­tat opiskelusi mäkkärin kas­sal­la, mik­si tek­isit töitä yhtään enem­pää kuin on pakko, jot­ta valmis­tu­isit kohtu­ullises­sa ajassa?

    Todet­takoon lop­pu­un, että min­imi­palk­ka ei tietenkään ole ain­oa tapa hoitaa tämä mah­dolli­nen ongel­ma. Perus­tu­lo muokan­nee työn tar­jon­takäyrää nimeno­maan tuloskaalan alapäässä niin, että tuo mah­dolli­nen taak­sepäin kallis­tunut tar­jon­takäyrän koh­ta häviää. Mitä tulee vaa­timuk­si­in kol­man­nen maail­man tuotan­to­laitosten min­imi­palkoista, niin ne eivät vält­tämät­tä (en siis tiedä, mut­ta asia pitäisi selvit­tää) olekaan niin huono idea kuin mitä markki­na­fun­da­men­tal­is­tit yleen­sä anta­vat ymmärtää.

  12. Mielestäni on hie­man har­jaan­jo­htavaa puhua negati­ivis­es­ta tuloveros­ta EITC:n yhtey­dessä. Luk­i­ja sekoit­taa sil­loin hel­posti EITC-mallin negati­ivisen tuloveron malli­in, joka on perus­tu­lo­ma­llin kaltainen. Nämä mallit ovat ovat lähtöko­hdil­taan kuitenkin täysin erilaisia.

    EITC-tyyliset in-work-tuet ovat lisään­tyneet huo­mat­tavasti myös muis­sa mais­sa Yhdys­val­to­jen lisäksi. 

    EITC:n vuok­si pien­i­t­u­lois­t­en mar­gin­aaliv­erot saat­ta­vat olla jopa negatiivisia.
    Tuen on havait­tu lisän­neen työl­lisyyt­tä pien­i­t­u­loisil­la, varsinkin yksinhuoltajaäideillä.
    Tulon­jaon tasoit­tamises­sa EITC on hie­man ongel­malli­nen työkalu, kos­ka siitä eivät hyödy kaik­ista köy­him­mät (=sosi­aal­i­tur­van varass­sa elävät). Yhdys­val­lois­sa suurim­mat hyödyt EITC:stä saa­vat toisek­si alimpaan tulode­si­ili­in kuuluvat. 

    Suomes­sa on tavoitel­tu EITC-jär­jestelmän hyö­tyjä kun­nal­lisen ansio­tulovähen­nyk­sen avul­la (joka muut­tuu työ­tulovähen­nyk­sek­si). Suomes­sa tuki on kuitenkin peri­aat­teil­taan eri­lainen, eikä se aiheuta negati­ivia mar­gin­aaliv­ero­ja pienituloisille.

  13. Tässä keskustelus­sa liiku­taan jotakuinkin läh­es rajat­toma­l­la alueel­la. Se on joka tapauk­ses­sa niin laa­ja, ettei voi edes olet­taa kaikkien pysyvän samas­sa asiassa.
    Juu­so Kopo­nen tuo yllä jul­ki yhden erit­täin olen­naisen, mut­ta harvem­min maini­tun, asian eli sen, että ei työ ihmistä elätä, vaan siitä saatu palk­ka tai muu toimeentulo.
    Olen muu­ta­man ker­ran “haaveil­lut” siitä, että poli­ti­ikan alueel­la toimivia työn arvos­tuk­sel­laan rehvastele­via hyvin palkat­tu­ja pan­taisi­in todel­la töihin.
    Muu­tamia sato­ja metre­jä ojaan kaivet­tuaan moni var­maan hok­saisi, ettei hän varsi­nais­es­ti työtä tarvit­sekaan, vaan rav­in­toa tai rahaa, jon­ka voi vai­h­taa ruokaan ja muuhun tarpeelliseen.
    Ensisi­jais­es­ti onkin pyrit­tävä siihen, että ihmisil­lä on toimeen­tu­lo. Sen jäl­keen voidaan edel­lyt­tää, toivoa tai sal­lia myös työnteko.
    Työn käsite on jotain, minkä sisältö vai­htelee sitä pait­si hyvin paljon käyt­täjästä riippuen.

  14. Kiitos tcrown, sanoit ele­gan­tisti sen mitä minäkin halusin sanoa. 

    Vaik­ka mar­gin­aalisel­la tuot­tavu­udel­la on toki myös tekemistä sen kanssa, palkataanko lisää väkeä vai ei, eivät työ­markki­nat käytän­nössä toi­mi niin yksioikoisesti. 

    Tas­apaino löy­tyy todel­lakin sil­loin kun palkkata­so painuu niin alas että ketään ei enää “huvi­ta” tul­la sil­lä pal­ka­lla töi­hin. Ei siitä kohtaa, mis­sä rajatuot­tavu­us menee miinuk­selle — vaik­ka se työ­nan­ta­jalle tilan­neko­htais­es­ti tärkeä point­ti onkin. 

    Tämä “epänor­maali” työn tar­jon­takäyrä on todel­lakin parem­minkin se nor­maali, ainakin hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nas­sa mis­sä työtä tekemät­tömällekin on tur­vaverkko­ja (ja hyvä sit­tenkin niin) ja/tai kaupungeis­sa jois­sa on paljon opiske­li­joi­ta ym.

  15. nimi on: Mata­la­palkkai­sista töistä saa vähän rahaa ja ne tuot­ta­vat vähän, kos­ka ihmiset eivät arvos­ta niiden tuo­tok­sia. Jokaisel­la ihmisel­lä on oikeus arvostaa mitä halu­aa. Tähän ei tule puut­tua mil­lään asennekasvatuksella.

    “Ihmistyö” ei ole kallis­ar­voista. Sen arvo määräy­tyy markki­noil­la. Mitä suurem­pi tuot­tavu­us sen arvokkaam­paa työ on.

    Palvelu­alat eivät tin­gi palkois­taan yhtään sen enem­pää tai vähempää kuin mitkään muut alat. Ihmiset ovat yhtä ahnei­ta riip­pumat­ta siitä ovatko he R‑kioskilla myymässä tai ter­veyskeskuk­ses­sa lääkäreinä.

    tcrown ja Juk­ka Siren: Ok ymmär­rän nyt mitä tarkoi­tat­te. Työn tar­jon­nan olet­ta­mi­nen vakiok­si tekee ana­ly­y­sistä täysin arvot­toman. Työn tar­jon­nan määrä ei ole tietenkään vakio. Kaik­ki tuot­ta­va työ kan­nat­taa tehdä. Ole­tat­te, että on vaan tiet­ty määrä tuot­tavaa työtä, eli että ihmis­ten halut ja tarpeet ovat jotenkin rajal­liset ja sit­ten kun ne on tyy­dytet­ty, mitään ei ole enää tehtävis­sä. Tälle ei ole mitään todis­tei­ta tai perustelui­ta. Ihmiskun­ta on tähän men­nessä aina “keksinyt” uusia tarpei­ta sitä mukaa, kun van­ho­ja tyydytetään.

    Työn kysyn­tä on vakio. Jokaisen on poten­ti­aa­li­nen työntekijä.

  16. Pro­gres­si­ivi­nen vero­tus on aika jees tulo­ero­jen tasoituk­seen. On ongel­ma, että toiset ammattiryhmät(esim. ahtaa­jat ja ter­vey­den­huol­lon väki) pystyvät kohtu­ut­tomasti kiristämään omia palkko­jaan. On se ennenkin nähty, että muiden palkat seu­raa­vat perässä.

  17. “Työn tar­jon­nan olet­ta­mi­nen vakiok­si tekee ana­ly­y­sistä täysin arvottoman.”

    En minä ole tietääk­seni olet­tanut sen enem­pää työn tar­jon­taa kuin kysyn­tää vakiok­si. Kuvaan piirsin yksinker­taisu­u­den vuok­si työn kysyn­nän (siis tar­jol­la ole­vien työte­htävien määrän) vakiok­si, jot­ta tämä hiukan epäin­tu­iti­ivi­nen point­ti tulisi selväk­si. Voit piir­rel­lä eri näköisiä kysyn­nän ja tar­jon­nan kom­bi­naa­tioi­ta(*), ja saat eri­laisia tulok­sia. Mikä olikin varsi­nainen point­ti­ni, jos työn tar­jon­nan annetaan kään­tyä taak­sepäin, naivi teo­ria “min­imi­palk­ka aiheut­taa työt­tömyyt­tä” ei vält­tämät­tä pidä paikkansa. Siis voi olla, että joskus, yleen­sä tai jopa aina pitää paikkansa, mut­ta sen osoit­tamiseen ei riitä kval­i­tati­ivi­nen analyysi.

    (*) jos sin­ua häir­it­see kuvas­sa työn kysyn­nän hin­ta­jäykkyys, niin piir­rä viivan x=1 sijaan y=-3x+4. Saat saman tulok­sen jous­taval­la kysyn­näl­lä ja tarjonnalla.

  18. Art­turi, luin kom­ment­tisi vielä uud­estaan, ja vaikut­taa siltä, että kun puhut siitä että työn tarjonta/kysyntä ei ole/on vakio, tarkoi­tat jotakin muu­ta kuin hin­nan funk­tiona vakio. Voitko sel­ven­tää mitä tarkoi­tat kun san­ot, että työn kysyn­tä on vakio? Vakio minkä suh­teen? Kos­ka hin­nan suh­teen se ei var­masti ole vakio. 

    Lisäk­si en ole var­ma käytäm­mekö ter­me­jä samal­la taval­la. Kun minä puhun työn tar­jon­nas­ta, tarkoi­tan sitä, että minä myyn työtäni, ts. tar­joan työtä, ja kun työ­nan­ta­jani palkkaa min­ut, hän ostaa työtä, ts. työl­leni on kysyntää.

  19. Osmo, ongel­man tun­nis­tus on oikea ja ehdot­ta­masi lääk­keet ovat oikei­ta. Pidän sekä perus­tu­lo­ma­llista että negati­ivisen tuloveron mallista.

    Man­pow­erin kaltais­ten yri­tys­ten suo­sio ker­too myös siitä, että Suomes­sa työvoiman palkkaamiseen liit­tyy riske­jä ja vaivaa, joiden kai­h­tamis­es­ta ollaan valmi­ita mak­samaan. Voisiko olla niin, että se, mitä yri­tys mak­saa Man­pow­er­ille, kuvas­taa työn todel­lista arvoa, ja sen mitä palkkatyöläi­nen saa, on sum­mana palkkaamisen riskien kus­tan­nuk­sen ver­ran pienempi?

  20. tcrown: Joo siis minus­ta me puhutaan nyt vähän eri asioista. (Mikä on siis min­un vika, kun en määritel­lyt tarkem­min vas­tates­sani kir­joituk­seesi.) En myös ymmärtänyt tuo­ta esimerkkiäsi täysin aikaisem­min, mut­ta luulen, että valais­tu­in juuri!

    Minus­ta tuos­sa taak­sepäin kallel­laan olevas­sa työn tar­jon­takäyrässä on se ongel­ma, että työn tuot­tavu­us ei oikeasti pysy vakiona. Toki siis tuotet­ta X tuote­taan määräl­lis­es­ti yhtä paljon, mut­ta sen hin­ta las­kee sitä mukaa kuin työl­listämiskus­tan­nuk­set pienenevät (tuot­teen tar­jon­ta kas­vaa kysyn­nän pysyessä ennallaan.)

    Voisiko tämä muuten olla yksi mekani­ik­ka, joka aiheut­taa mata­la­palk­ka-alo­jen työn tuot­tavu­u­den jun­naamisen paikallaan. Peri­aat­teessa­han esim. ter­vey­den arvon pitäisi kas­vaa sitä mukaa kuin ihmis­ten keskimääräi­nen tuot­tavu­us kas­vaisi, eli jos­sakin määrin yleisen vauras­tu­misen mukana. Käsit­tääk­seni ter­vey­den­huol­lon tuot­tavu­us on kuitenkin pysynyt ennallaan.

    Jot­ta työn tar­jon­takäyrä voisi olla kallel­laan taak­sepäin tämä tarkoit­taisi, että joku arvostaa ensim­mäisiä vapaatun­te­jaan vähem­män kuin seu­raavia. Tämä on var­masti mah­dol­lista jos­sain eri­ty­istapauk­ses­sa (esim. halu­aa vetää kahdek­san tun­nin kän­nit, mut­ta tulee vihaisek­si pien­estä tis­sut­telus­ta), mut­ta voiko tätä yleistää varsinkin vapaa-ajan tapaisen resurssin ollessa kyseessä?

  21. + en oikeas­t­aan itsekkään tiedä mitä tarkoitin, kun kir­joitin, että työn kysyn­tä on vakio.

    Työn tar­jon­ta lähe­nee mak­simia, kun työn hin­ta lähe­nee ääretön­tä ja nol­laa, kun työn hin­ta lähe­nee nol­laa. Työn kysyn­tä lähe­nee ääretön­tä, kun hin­ta lähe­nee nol­laa ja nol­laa, kun työn hin­ta lähe­nee ääretöntä.

  22. Riku Öster­man: Hieno idea tuo vuokrafir­man avul­la pal­jastet­tu työn arvo! Kiitos!

  23. Tosin osa hin­taerosta­han johtuu vuokrafir­man tekemästä työstä, jos­sa ne aut­taa osa­puo­lia löytämään toisensa.

  24. Henkilöstövuokraus­fir­mat myös har­joit­ta­vat erään­laista arbi­traa­sia lain­säädän­nön por­saan­reikien kanssa. Vuokratyön­tek­i­jän oikeudet eivät ole vas­taa­vat kuin suo­raan yri­tyk­seen töi­hin palkatun, joten vuokratyövoimayri­tyk­sen kus­tan­nuk­set ovat pienem­mät kuin muiden työ­nan­ta­jien. Tästä syys­tähän esimerkik­si Sedu Kosk­i­nen on perus­tanut oman henkilöstövuokraus­fir­man jonne on parkin­nut työn­tek­i­jän­sä. (Toki ko. mallil­la on muitakin etu­ja, mut­ta uskoisin että suurin syy on nimeno­maan työ­nan­ta­jan velvol­lisuuk­sista lais­t­a­mi­nen. Rav­in­to­la-ala on muutenkin hyvä työ­maa jos halu­aa etsiä esimerkke­jä työn­tek­i­jöi­den vedät­tämis­es­tä, siel­lä on kaik­ki lail­liset ja tukku lait­to­mi­akin keino­ja yleisessä käytössä…)

  25. Juu­so Kopo­nen: Nii siis just tuo oli Riku Öster­manin point­ti. Eli että ne pal­jas­ta­vat miten arvokas­ta työ on työ­nan­ta­jalle ilman niitä “työn­tek­i­jän oikeuk­sia” mitä vuokrafir­mat onnis­tu­vat kiertämään.

    Se sum­ma minkä joku fir­ma mak­saa työn­vuokraus­fir­malle työn­tek­i­jästä ker­too siitä miten paljon palkkaa työn­tek­i­jä voisi saa­da, jos val­tio ei rajoit­taisi hänen sopimu­soikeut­taan. Osa työn­vuokraus­fir­malle menevästä rahas­ta kuluu tietysti välityspalveluun.

  26. “Minus­ta tuos­sa taak­sepäin kallel­laan olevas­sa työn tar­jon­takäyrässä on se ongel­ma, että työn tuot­tavu­us ei oikeasti pysy vakiona. Toki siis tuotet­ta X tuote­taan määräl­lis­es­ti yhtä paljon, mut­ta sen hin­ta las­kee sitä mukaa kuin työl­listämiskus­tan­nuk­set pienenevät (tuot­teen tar­jon­ta kas­vaa kysyn­nän pysyessä ennallaan.)”

    En nyt kyl­lä ymmär­rä mitä yrität sanoa tässä kap­paleessa. Työn kysyn­tä (eli lop­putuot­teen kysyn­tä) on jonkun­lainen työn hin­nan funk­tio, eli jos työtä saadaan hal­val­la, tuotet­ta mah­dol­lis­es­ti kysytään enem­män, jos työ mak­saa paljon, mah­dol­lis­es­ti vähem­män. Mut­ta tämä on esitet­ty kuvas­sa työn kysyn­täkäyräl­lä y=-3x+4. Jos työn hin­ta on nol­la, työtä halu­taan ostaa 4/3 yksikköä (tar­jol­la on 2 yksikköä -> työt­tömyyt­tä. Min­imi­palk­ka 1 pois­taa tämän työt­tömyy­den.) Jos työn hin­ta on 4, kukaan ei enää halua ostaa työtä.

    “Jot­ta työn tar­jon­takäyrä voisi olla kallel­laan taak­sepäin tämä tarkoit­taisi, että joku arvostaa ensim­mäisiä vapaatun­te­jaan vähem­män kuin seuraavia.”

    Enkä oikein ymmär­rä tätäkään. Voitko vään­tää rauta­lan­gas­ta esimerki­no­maisil­la numeroil­la mitä tarkoi­tat? Onko vuorokau­den ensim­mäi­nen vapaatun­ti se, jon­ka menetät kun teet yhden tun­nin työtä, vai se, jon­ka menetät kun teet vielä sen 24:nnenkin tunnin?

    “Työn tar­jon­ta lähe­nee mak­simia, kun työn hin­ta lähe­nee ääretön­tä ja nol­laa, kun työn hin­ta lähe­nee nollaa. ”

    No jos tämä sin­un kohdal­lasi pitää paikkansa, niin aika erikoiset pref­er­enssit sin­ul­la. Väität, että mitä enem­män ojankaivu­us­ta mak­se­taan, sitä enem­män sitä halu­aisit tehdä. Eli jos ojankaivu­us­ta mak­set­taisi­in mil­jar­di tun­nil­ta, niin kun minä lähtisin eläk­keelle niistä hom­mista aivan viimeistään päivän parin jäl­keen, sinä tek­isit töitä 21 tun­tia vuorokaudessa hau­taan asti? Tai jos ote­taan sosi­aal­i­tur­va pois, ja ojankaivu­us­ta (ain­oa saatavil­la ole­va työ) saisi euron tun­nil­ta, niin sinä kieltäy­ty­isit työsken­telemästä enem­pää kuin puoli tun­tia päivässä ja kuolisit nälkään, kun minä taas var­maan tek­isin aika pitkää päivää, jot­ta pysy­isin jotenkuten hengissä?

    (en väitä, että työn tar­jon­ta, varsinkaan aggre­gaat­ti, olisi jatku­vasti taak­sepäin kallel­laan. väitän, että on mah­dol­lista, että jos­sain kohdis­sa se on kallel­laan taak­sepäin, ainakin yksilötasolla.)

  27. Björkille ja tcrownille:
    Lyhyesti tuo­hon tei­dän keskustelu­un voisin kui­tata, että on näyt­töä siitä, että vapaa-aika on nor­maal­i­hyödyke, ts. vapaa-aikaan sat­saus lisään­tyy käytet­tävis­sä ole­vien tulo­jen kasvaessa.

  28. tcrown:

    heh… en minäkään tai­da oikein ymmärtää, mitä taaskaan tarkoi­tan tuos­sa… Mitenkähän tämä hom­ma pistää ajatuk­set näin solmuun?

    Minus­ta mei­dän pitäisi määritel­lä nuo akselit vähän tarkem­min, kun tun­tuu, että tuo X akselin työ voi olla niin mon­ta eri asi­aa: yhden työn­tek­i­jän työ­tun­nit, työ­paikko­jen lukumäärä, koko talouden työtunnit…

    Esim. Y on tun­tipalk­ka ja X on työ­paikko­jen / halukkaiden työn­tek­i­jöi­den lukumäärä.

    Mitä pienem­pi palk­ka, sitä enem­män mah­dol­lisia töitä, jois­sa tuot­tavu­us on palkkaa suurem­pi. (Kun palk­ka on nol­la, niin sitä enem­män tuot­tavia työ­paikko­ja on ääret­tömästi, jos ole­tamme, että ihmis­ten tarpeet ei ikinä tule tyy­dyte­tyik­si.) Mitä pienem­pi palk­ka, sitä vähem­män halukkai­ta työn­tek­i­jöitä. (Kun palk­ka on nol­la, kukaan ei halua tehdä kyseistä työtä.) Mitä suurem­pi palk­ka sitä enem­män halukkai­ta työn­tek­i­jöitä. (Kun palk­ka on ääretön, kaik­ki halu­a­vat tehdä työtä.) Mitä suurem­pi palk­ka sitä vähem­män töitä, jois­sa tuot­tavu­us on palkkaa suurempi.

    ““Jot­ta työn tar­jon­takäyrä voisi olla kallel­laan taak­sepäin tämä tarkoit­taisi, että joku arvostaa ensim­mäisiä vapaatun­te­jaan vähem­män kuin seuraavia.””

    Täl­lä tarkoitin siis seuraavaa:

    Päivässä on 24 tun­tia poten­ti­aal­ista työresurssia / työn­tek­i­jä. Ensim­mäisil­lä resurs­seil­la tyy­dytetään ensik­si tärkeim­mät tarpeet ja seu­raav­il­la resurs­seil­la vähem­män tärkeät. Vapaa-ajan suh­teen ensim­mäi­nen vapaa-aika tyy­dyt­tää tärkeämpia tarpei­ta kuin sitä seuraava.

    Esimerkissämme: “siis jos pal­ka­lla 5 euroa tun­ti halu­aa istua mäkkärin kas­sal­la 8 tun­tia päivässä ja pal­ka­lla 8 euroa tun­ti vain 6 tun­tia” (muutin viikot päiviksi.)

    Työ hin­nan ollessa 5 euroa kuu­den­nen­toista vapaatun­nin arvo ylit­tää 5 euroa.

    Työn hin­nan ollessa 8 euroa kahdek­san­nen toista vapaatun­nin arvo ylit­tää 8 euroa.

    Näyt­täisi siis siltä, että tälle henkilölle vapaa-aika on sitä arvokkaam­paa mitä enem­män sitä hänel­lä on, eli että hän käyt­täisi ensim­mäiset vapaatun­nit tyy­dyt­tämään tarpei­ta, jot­ka ovat vähem­män tärkeitä kuin ne mitä hän tyy­dyt­tää myöhem­mil­lä vapaatun­neil­la. Tämä on ris­tiri­itaista. Ongel­mak­si ana­ly­y­sis­säni muo­dos­tuu tietysti se, että pidän rahan arvoa muut­tumat­tomana, mitä se ei tietenkään ole vaan muut­tuu ihan samal­la taval­la kuin vapaa-ajankin arvo, eli että ensim­mäiset eurot ovat arvokkaampia kuin seuraavat.

    Takaisin graafi­in: Nyt mie­lenki­in­toinen kysymys on, että onko mah­dol­lista, että työn tar­jon­ta kas­vaisi nopeam­min kuin työn kysyn­tä sil­loin kun työn hin­ta lähe­nee nol­laa. Tun­tuu, että tätä ei voi todis­taa suun­taan tai toiseen aukot­tomasti, mut­ta tämän speku­loin­ti on ainakin minus­ta mielenkiintoista.

    Minus­ta on muuten vähän omi­tu­ista, että esimerkissäsi sekä työt­tömyys, että tehdyt työt kasvavat.

  29. Suomes­sa ei ole mini­palkkalakia ja työt­tömän sosi­aal­i­tur­va on vastikklk­leista eli työ­markki­nat­uel­la+ 8 euron kuluko­r­vauk­slla on tehtävä työtä.

    Se on madal­tanut entis­es­tään työstä markki­noil­la mak­set­tavaa palkkaa.

    Ver­tailun vuok­si, saman elin­ta­son EU-mais­sa min­im­palkat ovat 1200–1600 euroa kuus­sa, Suomes­sa tuo n 600 euroa.

    Ja tätä alin­ta tuloa vihreät halu­a­vat leika­ta lisää osal­lis­tu­mal­la porvarihallitukseen.

    Jos pien­i­t­u­lois­t­en asi­aa ajet­taisi­in iin ensim­mäisenä pitäi lopetaa pien­ten eläkkei­den, muiden etuuk­sien ja palkko­jen verotus

  30. “työ­markki­nat­uel­la+ 8 euron kuluko­r­vauk­slla on tehtävä työtä.”

    Ehkä teo­ri­as­sa, mut­ta ei käytän­nössä. Työ­nan­ta­jan kan­nat­taa har­voin palkata ketään, joka ei ole siihen itse halukas.

    Jos pien­i­t­u­lois­t­en asi­aa ajet­taisi­in, niin ammat­tili­itoil­ta otet­taisi­in pois val­ta neu­votel­la min­imi­palkoista liit­toon kuu­lumat­tomien osalta.

  31. “Jos pien­i­t­u­lois­t­en asi­aa ajet­taisi­in, niin ammat­tili­itoil­ta otet­taisi­in pois val­ta neu­votel­la min­imi­palkoista liit­toon kuu­lumat­tomien osalta.”

    Hyv­in­hän nuo näyt­tävät kel­paa­van, Kus­taankar­tanokin pyörii näil­lä työ­markki­nat­uen työn­tek­i­jöil­lä, heitä oli siel­lä töis­sä jopa 300 pahin­paan aikaan.Samalla Helsin­ki säästi suuret sum­mat kun ei tarvin­nut palkata päte­viä hoitajia

    Suomes­sa ei ole min­imi­palkkaa ja liit­to­jenkin työe­htosopimusten min­imi­palkat ovat luokkaa 3–6 euroa tunti..

    Toisalat ei Indone­si­as­sakaan ihmisä saanut töi­hin ehdolla/palkalla mil­lä tahansa vaik­ka siel­lä ei tun­net­tu työttömyysturvaa.
    Kyl­lä jokainen haas­tatelta­va hark­it­si, onko palka­s­ta hyö­tyä vai onko ker­juu parem­pi vaihtoehto

  32. Ja jäi vielä totea­mat­ta, että noista liit­to­jenkin min­imi­palkoista saa määräaikaista alen­nus­ta 20–40 % eli uut­ta työn­tek­i­jää voi pitää muu­ta­man kuukau­den ‑puoli vuot­ta todel­la pienel­lä pal­ka­lla tösiää aivan laillisesti.

    Ja kuukau­den voi teet­tää työtä 250 eurol­la eli n puolel­la työmarkkinatuesta

  33. Suomes­sa pitäisi ker­jääminne lail­lis­taa, sil­loin jokainen voisi osoit­taa sol­i­daarisu­ut­taan köy­hille heit­tämäl­lä kolokon/setelin ker­jäläisen kuppiin.

    Kela voi jakaa viral­lisia ker­juukup­pe­ja köyhille

  34. Suomes­sa on nyky­isin vähim­mäis­palk­ka, joskaan sen tasoa ei ole lak­isäätäis­es­ti määrät­ty vaan se on ain­oas­taan (yleis­es­ti nou­datet­tu) suositus:

    http://www.tyosuojelu.fi/fi/palkanmaksu

    Jos työ­nan­ta­ja ei kuu­lu työe­htosopimuk­sen tehneeseen työ­nan­ta­jain yhdis­tyk­seen, eikä alal­la ole hän­tä velvoit­tavaa yleis­si­to­vaa työe­htosopimus­ta, työ­nan­ta­jan on mak­set­ta­va työstä tavanomaise­na ja kohtu­ullise­na pidet­tävää palkkaa.

    Jos alal­la on jokin muu kuin yleis­si­to­va työe­htosopimus, tavanomaise­na ja kohtu­ullise­na voidaan pitää siinä työstä määrät­tyä palkkaa. Jos alal­la ei ole lainkaan työe­htosopimuk­sia, tavanomainen ja kohtu­ulli­nen palk­ka voi perus­tua esimerkik­si alan jär­jestö­jen palkka­su­osi­tuk­si­in. Ellei näitäkään ole, suositel­laan, että kokoaikatyöstä mak­set­taisi­in ainakin niin paljon, että työt­tömyys­tur­valain työssäoloe­hdon mukainen päivära­haoikeus täyt­tyy. Tämä tarkoit­taa perus­päivära­han 40-ker­taista määrää kuukaudessa. Palkan tulee tämän mukaan 1.1.2008 lukien olla vähin­tään 980,40 euroa kuukausi­palkkana, 45,60 euroa päivä­palkkana tai 5,70 euroa tuntipalkkana.

  35. “Minus­ta mei­dän pitäisi määritel­lä nuo akselit vähän tarkem­min, kun tun­tuu, että tuo X akselin työ voi olla niin mon­ta eri asi­aa: yhden työn­tek­i­jän työ­tun­nit, työ­paikko­jen lukumäärä, koko talouden työtunnit…”

    Olen puoli­ti­etois­es­ti ollut määrit­telemät­tä tarkem­min mitä tarkoi­tan. Osin sik­si, että per­in­teisessäkään ana­ly­y­sis­sä tuo­ta ei yleen­sä jostain syys­tä tehdä, osin sik­si, että välil­lä tarkoi­tan yksilön tar­jon­takäyrää ja välil­lä aggre­gaat­tia. Oma logi­ikkani menee jotenkin seu­raavasti: Yksilön tar­jon­takäyrä voi olla paikoin taak­sepäin kallis­tunut. Tästä seu­raa, että emme voi sulkea pois sitä mah­dol­lisu­ut­ta, että aggre­gaat­tikäyrä olisi paikoin taak­sepäin kään­tynyt. Tästä taas seu­raa, että joudumme pohti­maan mitä tapah­tuu jos aggre­gaat­tikäyrä olisi taak­sepäin kallis­tunut. Ja näyt­tää siltä, että tapah­tuu per­in­teisen työn teo­ri­an tulok­si­in ver­rat­tuna melko kum­mallisia asioi­ta. Yritän jatkos­sa tarkem­min sanoa mitä mil­loinkin tarkoitan.

    “Esim. Y on tun­tipalk­ka ja X on työ­paikko­jen / halukkaiden työn­tek­i­jöi­den lukumäärä.”

    Näinkin voi tietysti ajatel­la, mut­ta täl­lainen ana­lyysi jät­tää kokon­aan pois sen aspek­tin kuin­ka paljon kukin halu­aa tehdä töitä päivässä.

    “Näyt­täisi siis siltä, että tälle henkilölle vapaa-aika on sitä arvokkaam­paa mitä enem­män sitä hänel­lä on, eli että hän käyt­täisi ensim­mäiset vapaatun­nit tyy­dyt­tämään tarpei­ta, jot­ka ovat vähem­män tärkeitä kuin ne mitä hän tyy­dyt­tää myöhem­mil­lä vapaatun­neil­la. Tämä on ristiriitaista.”

    Niin kuin taisit itsekin jo huo­ma­ta, eri tulota­soil­la ihmiset halu­a­vat samaa asi­aa eri määrän. Opiske­li­ja ei pidä tuore­puris­tet­tua appel­si­in­ime­hua 3,5 euron arvoise­na, mut­ta valmis­tut­tuaan sama opiske­li­ja pitää tuo­ta appel­si­in­ime­hua arvokkaam­pana kuin 3,5 euroa. Eikä tässä ole mitään kovin kum­moista ris­tiri­itaa. Jos tien­aat vähän, voit pitää vuorokau­den kymmenet­tä vapaatun­tia vähempiar­voise­na kuin palkkaa, mut­ta jos tien­aat paljon, tilanne voi olla toisinpäin. 

    Jaakko Hir­vosen kom­ment­ti vapaa-ajan nor­maal­i­ud­es­ta herät­ti mie­lenk­in­toisen ajatuk­sen. Työn tar­jon­ta voi pikaises­ti ajatel­tuna olla nor­maali vain jos vapaa-aika on infe­ri­or­i­nen hyödyke (eli mitä enem­män tien­ataan sitä vähem­män sitä halu­taan). Mik­si ihmeessä kansan­talousti­eteen peruskurssil­la ensin ker­ro­taan, että oikeas­t­aan täl­laisia infe­ri­or­isia hyödykkeitä ei juuri koskaan havai­ta (peruna irlan­nin nälän­hädän aikana yli sata vuot­ta sit­ten on ilmeis­es­ti lähin todis­tet­ta­va esimerk­ki mitä ovat keksi­neet), ja seu­raaval­la luen­nol­la implisi­it­tis­es­ti väitetään, että vapaa-aika on infe­ri­or­i­nen hyödyke? Ja kukaan ei edes ihmettele. 

    “Nyt mie­lenki­in­toinen kysymys on, että onko mah­dol­lista, että työn tar­jon­ta kas­vaisi nopeam­min kuin työn kysyn­tä sil­loin kun työn hin­ta lähe­nee nol­laa. Tun­tuu, että tätä ei voi todis­taa suun­taan tai toiseen aukot­tomasti, mut­ta tämän speku­loin­ti on ainakin minus­ta mielenkiintoista.”

    No, tämä on ollut point­ti­ni alus­ta asti, että tätä ei voi tietää yhtälöitä ratkaise­mal­la, vaan tämä pitäisi selvit­tää ihan markki­nako­htais­es­ti. Itse olen intu­iti­ivesti melko var­ma, että on molem­man­laisia työ­markki­noi­ta. Kuin­ka paljon, mis­sä, ja mitkä markki­nat ovat minkälaisia, en tiedä. Mut­ta kuten totesin, pitäisi tutkia.

    “Minus­ta on muuten vähän omi­tu­ista, että esimerkissäsi sekä työt­tömyys, että tehdyt työt kasvavat.” 

    Eikö ole mie­lenki­in­toista? Muute­taan yksi pieni ole­tus teo­ri­as­sa ja ale­taan saa­da kaiken­laisia todel­la kum­mallisia tulok­sia. Kokeil­laan sovit­taa tätä ei yhtälöi­hin, vaan hiukan ymmär­ret­täväm­pään muotoon.

    Kylässä on rav­in­to­la ja kymme­nen opiske­li­jaa, jot­ka halu­a­vat työl­listyä osa-aikaises­ti. Rav­in­to­la on ain­oa paik­ka johon nämä opiske­li­jat voivat työl­listyä. Nyt rav­in­to­la voi vali­ta, mak­saako se palkkaa 5 vai 10 euroa tun­nil­ta. Jos rav­in­toloit­si­ja joutuu mak­samaan 10 euroa, työn­tek­i­jöitä tarvi­taan 40 tun­tia päivässä. Jos vito­nen riit­tää, halvem­mat ham­puri­laiset menevät parem­min kau­pak­si, ja töitä on 50 tun­tia päivässä. 

    Entä opiske­li­jat? Jos opiske­li­jat saa­vat palkkaa 5, jokainen halu­aisi työsken­nel­lä 6 tun­tia päivässä. (yhteen­sä 30 euroa päivässä). Jos palk­ka onkin 10, opiske­li­jat halu­a­vat olla töis­sä vain 4 tun­tia. Opiske­li­jat tien­aa­vat silti päivässä enem­män (40 euroa), ja opiske­li­joil­la on enem­män aikaa opiskel­la ja istua hampurilaisella.

    Mitä siis tapah­tuu? Olete­taan ensin, että rav­in­toloit­si­ja on hyväsy­dämi­nen ja halu­aa mak­saa opiske­li­joille 10 euroa. Jokainen opiske­li­ja pääsee töi­hin juuri halu­a­mak­seen ajak­si, eli ei ole työt­tämyyt­tä. Entä jos rav­int­loit­si­ja on itsekäs ja tar­joaa opiske­li­joille vain vitosen? Opiske­li­jat edelleen suos­tu­vat tule­maan töi­hin, töitä ja ham­puri­laisia tehdään enem­män, mut­ta nyt opiske­li­jat halu­aisi­vat tehdä tuol­la pal­ka­lla 60 tun­tia, mut­ta rav­in­toloit­si­jal­la on töitä vain 50 tun­tia. Eli yksi opiske­li­ja jää ilman töitä ja toinenkin joutuu tekemään vain 4 tun­tia päivässä. 

    Mitä opiske­li­jat voivat tehdä? Esimerkik­si Perus­taa AY-liiton, ja sopia, että myyvät työtään vain kympil­lä. Ongel­ma on, jos joku naa­purikylästä tulee tar­joa­maan työtään vitosel­la, tämä kartel­li hajoaa. Jakaa työt tasan? Rav­in­toloit­si­ja tuskin suos­tuu työl­listämään use­ampia henkilöitä kuin on pakko. Koulu­tuskus­tan­nuk­set yms, joten täl­lainenkin kartel­li hajoaa, kun naa­purikylän asuk­ki tulee tar­joa­maan täyt­tä panosta.

    Huo­maa, että työ­nan­ta­ja (ja rav­in­tolan asiakkaat)ovat selvästi huonom­mas­sa ase­mas­sa jos työ mak­saa kympin. Ham­puri­laisia menee kau­pak­si huonom­min ja palk­ka on kovem­pi. Kyseessä ei siis ole pare­to-paran­nus kumpaankaan suun­taan, vitoses­ta kymp­pi­in eikä kymp­istä vitoseen. Markki­noiden tas­apaino on vitoses­sa, mut­ta jos jostain syys­tä olemme sitä mieltä, että kymp­pi olisi “oikein” se pitää pakot­taa. Ja edelleen, ei vält­tämät­tä voi­da sanoa, että min­imi­palk­ka huonon­taisi työn­tek­i­jöi­den ase­maa. Jos halu­taan toimi­vat ja reilut työ­markki­nat, pitää pitää huoli siitä, että työn tar­jon­takäyrä on nor­maali (sosi­aal­i­tur­va aut­ta­nee tähän jonkun ver­ran). Jos tuo­hon ei pystytä, eivät työ­markki­natkaan ole reilut.

  36. “Tämä tarkoit­taa perus­päivära­han 40-ker­taista määrää kuukaudessa. Palkan tulee tämän mukaan 1.1.2008 lukien olla vähin­tään 980,40 euroa kuukausi­palkkana, 45,60 euroa päivä­palkkana tai 5,70 euroa tuntipalkkana.”

    Tämä voidaan kiertää vetoa­mal­la noi­hin työe­htosopimuk­si­in , jot­ka anta­vat paljon alem­pia palkkoja.
    Tai vetoa­mal­la työ­markki­nat­uen vastik­keel­lisu­u­teen tai työvoimakoulutukseen .
    Käytän­nössä Suomes­sa ei ole koskaan kiis­tel­ty suo­ma­lais­ten liian pien­estä palkkauk­ses­ta, kos­ka lain­säädän­tö ja sopimuskäytän­tö on seka­va eikä ole selvää kri­tee­ri­o­ta mil­lä vois men­estyä oikeudessa .

    Joitain ulko­maiseen työvoimaan liit­tyviä jut­tu­ja on men­estynyt oikeudessa

  37. Meil­lä on jo 100000 ihmisen lau­ma, joka joutuu tekemään töitä tuol­la 500 eurol­la kuus­sa, voi olla, että tämäkin on alakanttiin

  38. “Meil­lä on jo 100000 ihmisen lau­ma, joka joutuu tekemään töitä tuol­la 500 eurol­la kuus­sa, voi olla, että tämäkin on alakanttiin”

    Itse asi­as­sa alin mah­dolli­nen “palk­ka” on 160 euroa kuus­sa. Näin käy, jos työ­markki­natu­ki on säädet­ty nol­laan ja mak­se­taan pelkkää päivärahaa.

    Nämä ilmaistyöt, eli suomek­si “aktivoin­nit” lie­nee merkit­tävin Soin­in­vaaran-Filatof­fin hal­li­tuk­sen sosi­aalipoli­it­ti­nen saavu­tus. Kor­jatkoon joku jos olen väärässä.

    Aikaisem­min 90-luvul­la “har­joit­telus­ta” piti mak­saa joku har­joit­telu-TES. Olisko ollu 80%, joka tapaukess­sa ainakin viis ker­taa enemmän. 

    Työt­tömyys toki väheni, mut­ta työl­lisyys ei paran­tunut. Tämä on aika puh­taak­seivedet­ty Amerikan Malli, jos­sa työkkäri­in ei kan­na­ta enää ilmot­tau­tua, kun ei sieltä saa työtä eikä rahaa.

  39. Noin ei kai sen­tään voi käy­dä, kos­ka työ­markki­nat­uen tarve­hark­in­tasa ei sovel­leta aktivoin­nin aikana.

    En mielel­läni ottaisi kun­ni­aa tästä nykyjär­jestelmästä itsel­leni. Lie­nee yleis­es­ti tun­net­tua, että kan­natan perus­tu­lon kaltaista jär­jestelmää houkut­tele­maan ihmisiä töi­hin ehkä tätä sank­ti­olin­jaa, kos­ka se ei joh­da työl­listymiseen avoimille työ­markki­noille; kukaan ei ota töi­hin vas­ten­tah­tois­es­ti tule­vaa, joka ei muu­ta toi­vo kuin että saisi potkut.

  40. tcrown: No niin. Nyt ollaan samal­la sivulla!

    Vaikut­taisi siltä, että tuos­sa normaali/inferiorinen hyödyke ana­ly­y­sis­sä meil­lä menee taas ilois­es­ti sekaisin var­al­lisu­us, tun­tipalk­ka, työn tek­i­jöi­den tar­jon­ta ja työ­tun­tien tar­jon­ta per työntekijä.

    Noin yleen­sä rahan arvo vähe­nee mitä enem­män sitä on. Sama on tot­ta vapaa-ajalle. Vapaa-aika voi siis olla infe­ri­or­i­nen hyödyke, jos siitä saata­van kor­vauk­sen arvo las­kee nopeam­min kuin vapaa-ajan arvo. Toisaal­ta, jos ylimääräisen vapaa-ajan arvo las­kee nopeam­min kuin ylimääräisen rahan, niin sil­loin se on nor­maali hyödyke.

    His­to­ri­an val­os­sa vaikut­taisi siltä, että ylimääräisen rahan arvo las­kee nopeam­min kuin vapaa-ajan, kos­ka työai­ka on jatku­vasti lyhen­tynyt, kun tuot­tavu­us on kasvanut.

    Tuos­ta rav­in­to­laes­imerk­istä: Tämä ei mielestäni oo ihan riit­tävän dynaami­nen. Kun työn hin­ta las­kee 5 euroon, niin use­at muutkin liikei­deat tule­vat mah­dol­lisik­si toteut­taa, eli työn lisään­tymi­nen ei johdu pelkästään siitä, että ham­puri­laiset hal­ven­tu­vat ja niitä oste­taan lisää vaan siitä, että työn on ylipään­sä halvem­paa. Kan­nat­taa palkata koiran ulkoilut­ta­jia, peset­tää pai­dat pesu­las­sa etc. Eikös muuten tästä työn hin­nan laskus­ta hyödy pelkästään kulut­ta­jat, kun työ­nan­ta­jat joutu­vat kil­paile­maan keskenään ja näin työn hin­nan lasku siir­tyy hin­toi­hin? Kulut­ta­jien hyö­tymi­nen taas tarkoit­taa, että heil­lä on enem­män var­al­lisu­ut­ta käytet­täväk­si muuhun, eli uudet liikei­deat tule­vat kannattavammiksi.

    Minus­ta vaikut­taisi intu­iti­ivis­es­ti, että työn kysyn­tä lisään­ty­isi nopeam­min kuin työn tar­jon­ta, mut­ta ehkä on ole­mas­sa markki­noi­ta, joil­la työn tar­jon­ta lisään­tyy nopeam­min. Tulisko sin­ulle mieleen esimerkkiä?

    “Markki­noiden tas­apaino on vitoses­sa, mut­ta jos jostain syys­tä olemme sitä mieltä, että kymp­pi olisi “oikein” se pitää pakottaa.”

    Minä en oikein ymmär­rä mitkä ne peruste­lut voisi­vat olla, joil­la päätämme, että joku palk­ka olisi “oikein”? Eikös Tuo­mas Akvi­no­lainen jo sanonut, että oikeu­den­mukainen hin­ta määräy­tyy markkinoilla.

    “Jos halu­taan toimi­vat ja reilut työ­markki­nat, pitää pitää huoli siitä, että työn tar­jon­takäyrä on nor­maali (sosi­aal­i­tur­va aut­ta­nee tähän jonkun ver­ran). Jos tuo­hon ei pystytä, eivät työ­markki­natkaan ole reilut.”

    Eihän sosi­aal­i­tur­va vält­tämät­tä tee työ­markki­noista nor­maalimpia. Jos ajat­telemme, että epänor­maal­i­u­den syy on se, että ihmis­ten on saata­va syödäk­seen, niin sil­loin tämä toki pätee, mut­ta jos syynä on se, että raha menet­tää arvoaan vapaa-aikaa nopeam­min, niin sil­loin sosi­aal­i­tur­va lisää epänormaaliutta.

    Mitä tarkoi­tat reiluil­la työ­markki­noil­la ja mik­si työ­markki­nat eivät voisi olla täysin toimi­vat, vaik­ka työn tar­jon­takäyrä ei olisikaan nor­maali? Mitä muuten tarkoi­tat toimivil­la markkinoilla?

    Minus­ta reilut markki­nat tarkoit­taa markki­noi­ta, joil­la jokaisel­la on samat oikeudet ja velvol­lisu­udet. Toimi­vat markki­nat voisi tarkoit­taa markki­noi­ta, joil­la käy­dään paljon kaup­paa ja jois­sa ei ole esteitä kaupankäynnille.

  41. “Eikös Tuo­mas Akvi­no­lainen jo sanonut, että oikeu­den­mukainen hin­ta määräy­tyy markkinoilla.”

    Kom­ment­ti­na tähän, että minus­ta vaikut­taa siltä, että hin­taan (työn) vaikut­taa se, mis­tä oppi­laitok­ses­ta on valmistunut. 

    Kaup­pis­laiset eivät epäile hin­notel­la työtään korkealle. Kir­jas­ton­hoita­jat, jot­ka ovat lähtöko­htais­es­ti kaup­pis­laisia koulute­tum­pioa, tehnevät palkan pienu­u­den perus­teel­la kut­sumustyötä, jos­ta ei tarvitse maksaa.

    Yhden kaup­pako­rkealaisen koulu­tus tulee yhteiskun­nalle erit­täin kalliiksi.

  42. Kei­jo-Figaro: Var­masti niinkin, mut­ta on myös mah­dol­lista, että kaup­pis­laiset tekevät tuot­tavam­paa työtä. Koulu­tushan ei sinäl­lään ker­ro siitä miten paljon muut ihmiset hyö­tyvät tehdys­tä työstä.
    On vaikea uskoa, että kaup­pis­laisen koulu­tus mak­saisi paljoakaan enem­pää kuin yhden kir­jal­lisu­usti­eteel­li­estä valmis­tuneen. Yleen­sä, mitä suurem­pi palk­ka, sitä hyödyl­lisem­pi on yhteiskunnalle.

  43. “Tuos­ta ravintolaesimerkistä:”

    Tuon rav­in­to­laes­imerkin ei ollut tarkoi­tuskaan havain­nol­lis­taa yleistä tas­apain­oa, vaan ain­oas­taan kum­mallisu­ut­ta taak­sepäin kään­tynyt tar­jon­ta -> siitä voi seu­ra­ta enem­män työtä ja samanaikaises­ti enem­män työt­tämyyt­tä. Ja että min­imi­palk­ka voi paran­taa jois­sain olo­suhteis­sa sekä työl­lisyyt­tä (siis mon­tako ihmistä on töis­sä) että palkkaa.

    Yleisen tas­apain­on ajat­telu maail­mas­sa jos­sa työn tar­jon­ta on taak­sepäin kään­tynyt menee sit­ten jo niin mon­imutkaisek­si, että siitä en osaa täl­lä oppimääräl­lä sanoa mitään kovin kum­mallista. Todet­takoon kuitenkin, että jo H. Ford aikanaan tote­si, että työn­tek­i­jöille pitää mak­saa kun­non palkkaa jot­ta niil­lä on varaa ostaa auto­ja. Eli jos ham­puri­lais­baari mak­saisikin kympin, niin on täysin mah­dol­lista, että opiske­li­joil­la olisi varaa ja aikaa istua kavere­i­neen enem­män osta­mas­sa niitä kalli­impiakin ham­puri­laisia, joten voi olla, että työn kysyn­täkin olisi nurin päin. Sit­ten oltaisi­inkin jo todel­la kum­mallises­sa maail­mas­sa, jos­sa min­imi­palk­ka voi lisätä tuotan­toa, vähen­tää työt­tömyyt­tä ja paran­taa palkkaa, kaik­ki samaan aikaan.

    “Tulisko sin­ulle mieleen esimerkkiä?”

    No tässä on sel­l­ainen pieni ongel­ma, että en tiedä miten voisi osoit­taa, että työn (aggregaatti)tarjonta olisi taak­sepäin kallel­laan. Tämän keskustelun argu­ment­tien perus­teel­la voisin kuvitel­la, että kol­man­nen maail­man tuotan­to­laitosten työn­tekjöi­den yksilölli­nen tar­jon­takäyrä tuntia/päivä olisi täl­lainen. Aggre­gaat­ti­ta­sol­la taas jos palk­ka tuplataan, niin voisin kuvitel­la, että tuol­la entistä kauem­paa tul­taisi­in jonot­ta­maan tehtaan oven taakse. Mut­ta pikaises­ti ajatel­tuna jo se, että yksilön tar­jon­ta olisi taak­sepäin kallel­laan, riit­täisi siihen, että min­imi­palkan mukana työl­lisyys (työl­lis­tet­ty­jen ihmis­ten lukumäärä) kasvaisi. 

    “Minä en oikein ymmär­rä mitkä ne peruste­lut voisi­vat olla, joil­la päätämme, että joku palk­ka olisi “oikein”? Eikös Tuo­mas Akvi­no­lainen jo sanonut, että oikeu­den­mukainen hin­ta määräy­tyy markkinoilla.”

    Tuo­mas ei var­masti ollut viimeinen joka noin on sanonut. Oikeu­den­mukaisu­us ei ole markki­natuote vaan sub­jek­ti­ivi­nen asia. Jos min­un t‑paidan ompeli­jalle mak­se­taan t‑paidan ompelemis­es­ta 4 sent­tiä 3 sentin sijaan, tämän seu­rauk­se­na use­am­malle ompeli­jalle on töitä, ompeli­jal­la on enem­män vapaa-aikaa ja minä joudun mak­samaan paidas­ta 29,50 euroa 29 euron sijaan, niin min­un mielestäni se on oikein. Ja olisin jopa ilol­la valmis demokraat­tisin keinoin väki­val­lal­la uhat­en pakot­ta­maan muutkin mak­samaan tuon 29,50. Jos min­imi­palk­ka johtaisi siihen, että use­ampi ompeli­ja olisi työt­tömänä, niin se tuskin olisi mielestäni oikein. Korostan edelleen, että en tiedä miten asia on, ja jonkun pitäisi asia jotenkin selvit­tää. Pelkkä kval­i­tati­ivi­nen teo­ria ei tähän riitä.

    “Eihän sosi­aal­i­tur­va vält­tämät­tä tee työ­markki­noista normaalimpia.”

    Ei työ­markki­noista, vaan työn tarjontakäyrästä.

    “Mitä tarkoi­tat reiluil­la työmarkkinoilla ”

    Jotain sel­l­aista epämääräistä kuin että ihmisille mak­set­taisi­in palkkaa jotenkin suh­teessa siihen minkä ver­ran he tuot­ta­vat lisäar­voa muille ihmisille. Jos työn tar­jon­takäyrä on nor­maali, niin tuo voi jotenkin pitää paikkansa, ellei, niin ei ole mitään mekanis­mia mikä takaisi tuon, päinvastoin.

    “Minus­ta reilut markki­nat tarkoit­taa markki­noi­ta, joil­la jokaisel­la on samat oikeudet ja velvollisuudet.”

    Tiedän. Min­ua kiin­nos­taa myös se, onko lop­putu­los reilu. Täysin sub­jek­ti­ivises­sa mielessä.

  44. “Jos min­un t‑paidan ompeli­jalle mak­se­taan t‑paidan ompelemis­es­ta 4 sent­tiä 3 sentin sijaan, tämän seu­rauk­se­na use­am­malle ompeli­jalle on töitä, ompeli­jal­la on enem­män vapaa-aikaa ja minä joudun mak­samaan paidas­ta 29,50 euroa 29 euron sijaan, niin min­un mielestäni se on oikein.”

    Tämä on se ongel­ma eli kun tuot­teen lop­puhin­ta on 29,50 euroa ja sen tek­i­jä saa 4 tai 3 cent­tiä niin ei kulu­tus muu­tu jos tuot­teen hin­ta las­kee palkn alenuk­sen vuok­si 29,49 euroon.
    Tuotan­non palkko­jen osu­us lop­putuot­teen hin­nas­ta alkaa olla jo niin pieni, että sil­lä ei ole merk­i­tys­tä kulutukseen

  45. Yleen­sä, mitä suurem­pi palk­ka, sitä hyödyl­lisem­pi on yhteiskunnalle.

    Eli trei­daa­jan tai vaik­ka main­on­nan suun­nit­teli­jan (oma ammat­ti­ni) on hyödyl­lisem­pää yhteiskun­nalle kuin sairaan­hoita­jan, poli­isin, opet­ta­jan tai jopa insinöörin? Tai että sama työ on Dubais­sa kym­meniä tai sato­ja ker­to­ja hyödyl­lisem­pää kuin Nige­ri­aas­sa. Epäilen­pä suuresti. 

    Markki­namekanis­mi ei toi­mi ideaal­isti kos­ka emme elä ideaalis­sa maail­mas­sa. Ihmiset eivät toi­mi kulut­ta­ji­na tai edes sijoit­ta­ji­na ratio­naalis­es­ti eivätkä pääo­mat ole maail­mas­sa jakau­tuneet mer­i­tokraat­tis­es­ti, saati opti­maalis­es­ti. Toki huonos­ti organ­isoitu sään­te­ly vielä pahen­taa tilan­net­ta entis­es­tään, mut­ta itse ainakin uskon vah­vasti että markki­nat eivät päädy opti­maaliseen lop­putu­lok­seen itses­tään. (Jos näin olisi, mikä tahansa val­lit­se­va tilanne maail­mas­sa olisi väistämät­tä parem­pi kuin sitä edeltävät, ellei sit­ten usko Jumalan tai alie­nien ohjan­neen ihmiskun­nan vapaa­ta kehi­tys­tä ulkopuolelta.) 

    Yhteiskun­nan on asetet­ta­va ne puit­teet, jois­sa vapaa kil­pailu johtaa parhaaseen lop­putu­lok­seen. Pääasi­as­sa tämä tarkoit­taa ulkois­vaiku­tusten kus­tan­nusten tai tuot­to­jen saat­tamista niiden tuot­ta­jan kon­tolle. Täl­lä on merk­i­tys­tä myös palkko­jen määräy­tymisessä. Esimerkik­si trei­daa­jien pos­ket­tomat ansiot ovat osit­tain seu­raus­ta siitä, että palkkio on sidot­tu lyhyen aikavälin lasken­nal­liseen tulok­seen, joten pitkän aikavälin tap­pi­oi­ta joi­ta isol­la riskil­lä pelaami­nen aiheut­taa ei ole kun­nol­la huomioitu. Toisaal­ta julkisen sek­torin töi­den posi­ti­ivisia ulkois­vaiku­tuk­sia ei ole riit­tävästi diskon­tat­tu palkkoihin.

    On myös huomioita­va, että raha ei ole ain­ut moti­vaat­tori työlle. Jos kaik­ki val­it­si­vat työn­sä yksi­no­maan palkan perus­teel­la, pitäisi esimerkik­si rahoi­tusalan työn­tek­i­jöi­den olla maail­man älykkäimpiä ihmisiä, ainakin monin ver­roin esimerkik­si yliopis­to­jen tutk­i­joi­ta fik­sumpia, taiteil­i­joista nyt puhu­mat­takaan. Moni pitää kuitenkin kyseistä alaa moraalis­es­ti kyseenalaise­na, huonos­ti palk­it­se­vana ja/tai kulut­ta­vana ja sik­si val­it­see mielu­um­min toisen, huonom­min palkatun ammatin. Palk­ka ei siis edes ideaalis­sa maail­mas­sa mit­taa ain­oas­taan työn hyödyl­lisyyt­tä: vas­ten­mielis­es­tä, kulut­tavas­ta ja vaar­al­lis­es­ta työstä pitää mak­saa enemmän.

  46. tcrown:

    Yleisen tas­apain­on ajat­telu sil­loin, kun työn tar­jon­takäyrä on taak­sepäin kallel­laan ei vält­tämät­tä ole niin mon­imutkaista. Jos työn kysyn­täkäyrä on enem­män kallel­laan (niin kuin itse ole­tan), niin kaik­ki työllistyvät!

    Juu­so Kopo­nen: Olen toki samaa mieltä, että palkkaan vaikut­taa sekä kysyn­tä, että tar­jon­ta. Kysyn­nän puolelta mitä hyödyl­lisem­pää työtä, sitä enem­män siitä ollaan valmit­ta mak­samaan. Tar­jon­nan puolel­la onkin sit­ten mon­imutkaisem­paa, kun työn omi­naisu­udet vaikut­taa siihen, mil­lä hin­nal­la joku on valmis niitä tekemään ja kil­pailu alen­taa palkko­ja eri taval­la. Sik­si kir­joitinkin: “YLEENSÄ, mitä suurem­pi palk­ka, sitä hyödyl­lisem­pi on yhteiskunnalle.”

  47. Minä yhteiskun­talu­okan vero­tus­ta kiris­tetään, jos kansalais­palk­ka tulee voimaan? Täy­ty­isi olla aika poikkeuk­selli­nen tilanne, jot­ta keskilu­ok­ka luopuisi eduis­taan. Joskus ennen puhut­ti­in ns. huip­pu­osaa­jista, jot­ka muka muut­ta­vat ulko­maille, jos ylimpi­en palkkalu­okkien vero­tus­ta kiris­tetään. Itse en ole eläessäni tavan­nut täl­läistä huip­pu­osaa­jaa, joka ei olisi kor­vat­tavis­sa jol­lakin nuorel­la nälkäisel­lä jan­nul­la. Jo koti­maisi­inkin huip­pu­paikko­jen luulisi ole­van tunkua, jos osa osaa­jista päät­täisi lähteä muille maille. Stal­in tap­poi omana aikanaa eli­it­tiä, minkä kerke­si. Uusi sukupolvi kuitenkin valmis­tui yliopis­tos­ta ja avaru­u­teen men­ti­in niin että vilahti.

  48. “Jos työn kysyn­täkäyrä on enem­män kallel­laan (niin kuin itse ole­tan), niin kaik­ki työllistyvät!”

    Ei vält­tämät­tä. Työn tar­jon­ta on y = ‑x + 2 ja kysyn­tä y= ‑x/2 + 1/2. (Kyl­lä, täl­löin min­imi­palk­ka kas­vat­taa työt­tömyyt­tä määritel­tynä tar­jon­ta-kysyn­tä. Se kas­vat­taako vai vähen­tääkö se työl­lisyyt­tä määritel­tynä ihmis­ten lukumäärä töis­sä riip­puu yksilöi­den tarjontakäyrästä)

    Har­joi­tuste­htävä: Arvioi edel­lisen osta­masi vaatekap­paleesi, joka on tuotet­tu kol­man­nes­sa maail­mas­sa, tekemiseen vaa­di­tut palkkakus­tan­nuk­set (esim t‑paita, 29,50 euroa, 4 sent­tiä). Tämän jäl­keen arvioi paljonko tuote olisi mak­sanut, jos nämä palkkakus­tan­nuk­set puo­litet­taisi­in. (29 euroa) Seu­raavak­si mieti, kuin­ka mon­ta vaatekap­palet­ta olisit ostanut täl­lä uudel­la hin­nal­la (minä olisin ostanut tasan yhtä mon­ta t‑paitaa). Jos tämä uusi kysyn­tä on yli kaksinker­tainen alku­peräiseen ostomäärääsi näh­den, usko­muk­sesi “Jos työn kysyn­täkäyrä on enem­män kallel­laan (niin kuin itse ole­tan)” voi pitää paikkansa.

  49. tcrown: Eikös tuos­sa tar­jon­ta y=-x ja kysyn­tä y=-x/2 niin tuo kysyn­täkäyrä ole juuri vähem­män kallel­laan kuin tar­jon­ta? Minä uskon siis, että kun työn hin­ta las­kee niin sen kysyn­tä kas­vaa voimakkaam­min kuin sen tarjonta.

    Tämä ei johdu siitä, että t‑paitojen kysyn­tä kor­rel­loisi voimakkaasti työn hin­nan kanssa. Työ-resur­sia käytetään enem­män, kun sen hin­ta halpe­nee suh­teessa mui­hin resurs­sei­hin. Tämä mah­dol­lis­taa uusia tapo­ja ihmis­ten halu­jen ja tarpei­den tyy­dyt­tämiselle. Minä uskon, että tämä luo enem­män työmah­dol­lisuuk­sia kuin kas­vat­taa yksilöi­den halua tehdä enem­män töitä.

  50. Taloutemme, siis maail­man­talouden, peru­songel­ma on se, aivan kuten Juu­so Kopo­nen edel­lä kir­joit­ti, että nykyiset markki­nat mit­taa­vat täysin väärin sitä, kuin­ka hyödyl­listä meille, siis ihmiskun­nalle, mikin taloudelli­nen toim­inta on. 

    Yleinen usko­mus, jon­ka mukaan ”yleen­sä, mitä suurem­pi palk­ka, sitä hyödyl­lisem­pi on yhteiskun­nalle” on ker­takaikkisen väärä. Juu­so Koposen oival­lis­ten huomioiden lisäk­si voidaan tode­ta, että yleen­sä mitä suurem­pi palk­ka jol­lain on, sitä enem­män hänen toimen­sa kulut­ta­vat luon­non­va­ro­ja, likaa­vat vesiä ja muut­ta­vat ilmastoa. 

    Markki­noiden mitates­sa väärin työn hyödyl­lisyyt­tä, kaik­ki ne käyrät ja yhtälöt, jois­sa yht­enä muut­tu­jana on työn tuot­tavu­us tai hin­ta, jouta­vat romukop­paan. Niiden pohtimi­nen ja apu­un luot­ta­mi­nen johtaa ajatuk­set harhateille ja tulok­se­na on vain enem­män tai vähem­män huono­ja ratkaisuja. 

    Entä mik­si nykyiset markki­nat mit­taa­vat väärin työn yleistä hyödyl­lisyyt­tä? Pääsyy on se, etteivät nyky­markki­nat mit­taa vain sitä kuin­ka ihmiset kulut­ta­ji­na tuot­tei­ta arvosta­vat, niin kuin niiden teo­ri­an mukaan pitäisi, vaan ne mit­taa­vat myös ja eri­tyis­es­ti sitä, kuin­ka arvokkai­ta tuotan­nol­liset tuot­teet ovat kil­pail­taes­sa yhtei­sistä taloudel­li­sista resurs­seista. Siten markki­nat anta­vat posi­ti­ivisen arvon myös niille tuot­teille, joi­ta käytetään talouden nol­la­sum­mak­il­pailui­hin kuten main­on­taan, oikeuk­sien han­k­in­taan ja rahoituk­seen, ja mii­nus­sum­mak­il­pailui­hin kuten sotimiseen. 

    Tuot­tei­den kil­pailu­ar­vol­la on taipumus nous­ta tekni­ikan kehit­tymisen ja talouden laa­jen­e­misen myötä siitä yksinker­tais­es­ta syys­tä, että mitä enem­män on voitet­tavaa, sitä enem­män kil­pailu­un kan­nat­taa panos­taa. Näin kove­nee kil­pailu myös rahoituk­ses­ta ja sil­lä kil­pailul­la on taipumus johtaa – raha­han on vain lupauksin sidot­tu sopimus – laa­jenevaan lupausten vyy­hti­in, jolle lop­ul­ta ei ole reaal­ista toteu­tu­mis­mah­dol­lisu­ut­ta. Sil­loin talout­ta ylläpitävät sopimuk­set mur­tu­vat toinen toisi­aan kaataen, kuten juuri nyt on käymässä. Seu­raa suurien omaisu­usar­vo­jen hai­h­tu­mi­nen, lama ja reaaliomaisuuk­sien uudelleen jako.

    Jos talous­rom­ah­duk­sen aiheut­ta­mat tuhot ovat suuret, ihmiset saat­ta­vat ottaa tästä oppia. Omis­tamisen ja kau­pan sään­nöt muute­taan sel­l­aisik­si, etteivät ne nykyisessä määrin palk­itse nol­la­sum­mat­alout­ta ja miinussummataloutta. 

    Se ei kuitenkaan voi merk­itä poli­it­tisen ohjauk­sen lisäämistä, kos­ka se aiheut­taisi poli­it­tiseen kil­pailu­un sisäl­tyvän mii­nus­sum­mat­alouden voimis­tu­misen. Ratkaisu on päin­vas­taisel­la suun­nal­la, omis­tamisen ja kau­pan sään­tö­jen muut­tamises­sa lähem­mäk­si markki­noiden ideaalia, sitä, että talous ohjau­tuu kulut­ta­jien eikä tuot­ta­jien tarpei­den mukaan. 

    Ensim­mäi­nen askel tähän suun­taan on se, että markki­nati­eto­ja, siis tieto­ja tuot­tei­den laaduista, hin­noista ja tehdy­istä kaupoista, ei enää pide­tä yksi­tyis­es­ti omis­tet­tavina vaan julk­isi­na tietoina. Huomion arvoista on, ettei tämä muu­tos edel­lytä laeil­la tapah­tu­van ohjauk­sen lisäämistä vaan päin­vas­toin. Se riit­tää pitkälle, että markki­nati­eto­jen yksi­ty­i­somis­tuk­sel­lisu­udelta pois­te­taan lain suo­ja ja jo nyt vira­nomaisille annet­ta­vat tiedot tule­vat julkisiksi.

    Mitä tulee markki­na-arvoista riip­pumat­toman toimeen­tu­lon jär­jestämiseen, kansalais­palk­ka on vähiten yhteisiä voimavaro­ja kulut­ta­va ratkaisu.

  51. “tcrown: Eikös tuos­sa tar­jon­ta y=-x ja kysyn­tä y=-x/2 niin tuo kysyn­täkäyrä ole juuri vähem­män kallel­laan kuin tar­jon­ta? Minä uskon siis, että kun työn hin­ta las­kee niin sen kysyn­tä kas­vaa voimakkaam­min kuin sen tarjonta.”

    Piir­rä ne nyt siihen paper­ille ja mieti vielä toisen ker­ran. Hin­ta on y‑akselilla ja määrä x‑akselilla. (Uno­h­da tuo viimeinen t‑paita esimerk­ki, oioin siinä vähän liikaa)

  52. tcrown: No niin. Minä todel­lakin menin sekaisin noiden käyrien kanssa. Point­ti oli siis kuitenkin se, että tar­jon­takäyrän taak­sepäin kallis­tu­mi­nen ei ole ongel­ma, jos kysyn­tä kas­vaa tar­jon­taa nopeammin.

  53. Gc: Perus­tu­lo voidaan toteut­taa melko veroneu­traal­isti, riip­puen sen val­i­tus­ta tasos­ta. Tämä tosin merk­it­see sit­ten sosi­aal­i­tur­van tason laskemista nykyis­es­tä. Kohtu­ulli­nen kom­pro­mis­sir­atkaisukin on löy­det­tävis­sä. Karkea esimerkki:

    Suomes­sa ker­tyi (2005, tämä vuosi on valit­tu kos­ka se on uusin jos­ta Tilas­tokeskuk­sen sivul­ta löy­tyi käyt­tökelpoista dataa, 2006 tiedois­sa on virhe kun­nal­lisveron ker­tymässä) ansio­tu­lo­ja yhteen­sä 87,9 mil­jar­dia euroa ja vero­ker­tymä tästä val­ti­olle, kun­nille, seu­rakun­nille, Kelalle ja työeläke­laitok­sille oli yhteen­sä 24,1 mil­jar­dia. (lähde: http://www.stat.fi/til/tvt/2005/tvt_2005_2007-03–30_tie_001.html) Kelan mak­samat etu­udet eläke‑, työttömyysturva‑, asum­is- ja opin­toe­tu­udet samana vuon­na oli­vat yhteen­sä 10,5 mil­jar­dia. (lähde: http://www.kela.fi/it/kelasto/kelasto.nsf/alias/Tasku_05/$File/Tasku_05.pdf?OpenElement)

    Samana vuon­na keskimääräi­nen tulovero­pros­ent­ti sisältäen val­tion tuloveron, kun­nal­lisveron, kirkol­lisveron, sv-mak­sun ja työn­tek­i­jän työeläke­mak­sun oli eri tulolu­okissa seu­raa­va (lähde: http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/tutkimuksetjatilastot/tuloverotus/palkansaajantuloveroaste/):

    1 834 €/kk — 25,0 %
    2 751 €/kk — 31,5 %
    4 585 €/kk — 38,9 %
    7 336 €/kk — 45,2 %

    Nol­lat­u­loil­la saatavien sosi­aalietuuk­sien määrä vai­htelee suuresti riip­puen tulo­la­jista, asuinkun­nas­ta, menoista jne. mut­ta jos ote­taan likiar­vok­si vaikka­pa 800 euroa (tätä suu­ru­us­lu­okkaa on tyyp­illi­nen työ­markki­natu­ki + asum­is­tu­ki Helsingissä).

    Jos ajatel­laan yksinker­tais­taen että perus­tu­lo kor­vaisi kaik­ki Kelan mak­samat etu­udet eikä mitään kun­tien mak­samia, kaikille 4,1 miljoon­alle suo­ma­laiselle 18 vuot­ta täyt­täneelle mak­set­ta­va, hie­man nyky­istä tasoa mata­lampi 715 €/kk perus­tu­lo lisäisi sosi­aal­i­meno­ja nykyis­es­tä suun­nilleen 24,7 mil­jardil­la. Tämän ero­tuk­sen kat­tamisek­si tasaverol­la vero­pros­en­tik­si tarvit­taisi­in 55,5 %, mikä merk­it­sisi seu­raavia efek­ti­ivisiä vero­pros­ent­te­ja (eli paljonko vähem­män net­topalk­ka + perus­tu­lo on kuin bruttopalkka):

    1 834 €/kk — 16,5 %
    2 751 €/kk — 29,5 %
    4 585 €/kk — 40,1 %
    7 336 €/kk — 45,8 %

    Eli kahdessa alim­mas­sa tulolu­okas­sa vero­tus las­kee, kol­man­nes­sa hie­man kiristyy ja kaikkein suurim­mas­sa pysyy suun­nilleen ennal­laan. Huomionar­voista on, että vero­pro­gres­sio säi­lyy nimel­lis­es­tä tasaveros­ta huolimatta.

    55,5 % on kuitenkin melkoisen rapea mar­gin­aaliv­ero­pros­ent­ti ja voi myös olla että kaikkein heikoim­mas­sa ase­mas­sa ole­vien, siis pelkkien tukien varas­sa elävien, taloudel­lista ase­maa ei halu­ta entis­es­tään heiken­tää. Help­po ratkaisu on yksinker­tais­es­ti laskea perus­tu­lon tasoa ja lisätä kaikkein köy­him­mille tarve­hark­in­taista tukea, mut­ta se taas sotii koko perus­tu­lo­ma­llin kuningasa­ja­tus­ta vas­taan vaik­ka var­masti olisikin nykysys­teemiä selkeämpi ratkaisu. 

    Jos päätetään perus­tu­lon tasok­si 800 €/kk ja vero­pros­en­tik­si vaikka­pa 48 % (joka siis de fac­to merk­it­see huo­mat­tavia veronkeven­nyk­siä, keski­t­u­lois­t­en tulolu­okas­sa yli 12 %), lisära­hoi­tus­tarve olisi 10,7 mil­jar­dia. Vero­ker­tymä kas­vaa nykyisel­lään n. mil­jardin vuo­si­vauh­tia, joten vajaus kurou­tu­isi itses­täänkin, mut­ta vas­ta varsin pitkän ajan kulues­sa. Luon­nol­lis­es­tikin yksi koko perus­tu­lon kan­tavista ideoista on sen taloudel­lista toimeli­aisu­ut­ta kan­nustin­loukku­ja pois­ta­mal­la lisäävä vaiku­tus, joten oletet­tavasti vero­ker­tymä lisään­ty­isi merkit­tävästi myös tätä kaut­ta. Lisäk­si har­maan talouden osu­us saat­taisi hyvinkin hie­man kaven­tua ja tietenkin myös veronkeven­nyk­sil­lä on itsessään usein jonkin ver­ran talout­ta piristävä vaiku­tus. Itse lähtisin hake­maan näi­den lisäk­si kor­vaavia vero­tu­lo­ja tämän­ta­pai­sista lähteistä:

    - Pääo­mat­uloveron tuomi­nen samaan verokan­taan ansio­tu­lo­jen kanssa. (Tämän tuot­to ei kuitenkaan olisi niin dra­maat­ti­nen kuin äkkiseltään olet­taisi, sil­lä mak­se­tut yhteisöverot huomioonot­taen pääo­mat­u­loista mak­se­taan suurem­paa veroa kuin pelkki­in veroka­len­terei­hin tui­jot­ta­mi­nen antaisi olet­taa. Muu­tamia kym­meniä, ehkä jopa sato­ja miljoo­nia mah­dol­lis­es­ti kuitenkin voisi tätäkin kaut­ta tulla.)
    — Edel­liseen liit­tyen: Suomen tulisi huu­tokau­pa­ta saa­mansa päästöki­in­tiöt eikä jakaa niitä ilmaisek­si teol­lisu­udelle. Tälle on toki pätevämpikin syy kuin val­tion vero­tu­lo­jen kar­tut­ta­mi­nen (nimit­täin se markki­nao­h­jaavu­us), mut­ta toki lisära­hakin var­masti on hyödyksi.
    — Verovähen­nysjär­jestelmän rank­ka perkaus. Eri­tyis­es­ti työ­matkaku­lu­jen verovähen­nysoikeus ja autoe­dun vero­tus pitäisi ottaa suuren­nus­lasin alle, nykyisel­lään verot­ta­ja tukee aika mojo­vasti ekol­o­gis­es­ti kyseenalaista Nurmijärvi-mallia.
    — Kulu­tuk­seen liit­tyvien vero­jen nos­t­a­mi­nen. Ylipään­sä olisi hyvä saa­da vero­tuk­sen pain­opis­tet­tä tuotan­nos­ta kulu­tuk­seen. Polt­toaine- ja (varsinkin) sähköveroa olisi varaa nos­taa, alv Suomes­sa on jo siinä määrin korkea että sen suh­teen on vähem­män peli­v­araa, tosin puolenkin pros­ent­tiyk­sikön veron­nos­to toisi jo sato­ja miljoo­nia lisää val­tion kassaan.
    — Kiin­teistöveron taso on Suomes­sa kan­sain­välis­es­ti ihmeel­lisen alhainen. Pelkästään sen nos­t­a­mi­nen OECD-maid­en keski­ta­solle toisi usei­ta mil­jarde­ja lisää yhteiskun­nan pussiin.
    — Kirkol­lisveros­ta luop­umi­nen ja eril­liseen kirkon jäsen­mak­su­un siir­tymi­nen. Jos­sain määrin näen­näi­nen muu­tos, mut­ta peri­aat­teel­lis­es­ti tärkeä.

Vastaa käyttäjälle Artturi Björk Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.