len lehtitietojen varassa EU:n tuoreen ilmastopäätöksen suhteen, joten tietoni voivat olla myös vääriä. Sen mukaan EU olisi pyörtänyt päätöksensä huutokaupata päästöoikeudet ja on päätynyt jakamaan ne — ymmärtääkseni — tuotannon suhteessa käyttäen perusteena sitä, kuinka paljon päästöjä kyseinen tuotanto synnyttää parhaalla teknologialla.
(Tämä tulkinta voi olla väärä. Aamun Hesari keskittyi kuvaamaan sitä, mitä mieltä kukin oli päätöksestä, mutta ei pitänyt tarpeellisena kertoa, mitä päätettiin)
Tämä on se tavoite, juota energiasyöppö teollisuus on ajanut koko ajan. Teollisuuden ei kannattaisi tästä “voitostaan” iloita, koska tämä järjestely on taloudellisesti tehoton. Jos asetetut päästövähennystavoitteet kuitenkin pitää saavuttaa, menettelyn tehottomuus merkitsee sitä, että ilmastopolitiikan kokonaishinta nousee ja paljon.
Vaikka ympäristönsuojelijat ovat päätöksestä raivoissaan, ilmasto ei tästä kärsi, jos EU kuitenkin pitää kiinni päästötavoitteestaan. Kuluttajat kärsivät, palveluammatit kärsivät ja suurin osa teollisuudesta kärsii.
Valittu malli merkitsee, että kukin ala optimoi omaa tuotantotapaansa, mutta kuluttajaa ei kannusteta optimoimaan eri tuotteiden välillä eikä teollisuutta siirtymnään vähemmän energiaa vaativiin materiaaleihin tai kierrätykseen.
Betonin valmistaminen on hyvin saastuttavaa. Nyt yritetään saada kukin betonintuottaja vähentämään päästöjään, missä mahdollisuudet ovat hyvin vähäiset, mutta ei kannusteta rakentajia vaihtamaan betonia puuhun, missä säästömahdollisuudet olisivat huomattavat. Samaa koskee alumiinia, jonka valmistaminen kuluttaa tavattomasti energiaa, mutta josta ei nyt kannusteta siiretymään vähemmän saastuttaviin raaka-aineisiin. Ja niin edelleen
Jos päästöoikeudet huutokaupattaisiin, se tarkoittaisi, että paljon saastuttavat tuotteet tulisivat kalliimmiksi ja vähän saastuttavat halvemmiksi, jolloin kuluttajan kannattaisi muuttaa kulutuskoriaan vähemmän saastuttavaan suuntaan. Kun tämä sopeutumismekanismi näinjäte3tään käyttämättä, päästövähennysten kansantaloudellinen hinta nousee ehkä jopa moninkertaiseksi.
Pieni varaus: siirtyvätkö päästöoikeuksien hinnat lopputuotteiden hintaan, vaikka alkujako olisi ilmainen? Näinhän on käynyt sähköntuotannossa. Tämä riippuu ratkaisevasti siitä, jaetaanko ilmaiset päästöoikeudfet entisten päästöjen mukaan vai suhteessa toteutuneisiin tuotantomääriin. Jos ilmaisten päästöoikeuksien määrä lasketaan aiemman tuotannon mukaan, oikeuksien hinta siirtyy sellaisenaan tuotteiden hintaan ja ilmaisuus on vain lahjoitus valmistajille. Ilmaiset päästöoikeudet toivat tavattomasti rahaa hiilivoimaloiden omistajille samalla kun ne kannustivat seitottamaan voimaloita. Jos taas päästöoikeuksien määrä riippuu tuotannon määrästä, päästöoikeuksien markkinahinta ei siirry tuotteiden hintoihin. Miten tästä päätettiin, sitä aamun HS ei kertonut.
Mitä nämä sopimuksen “vesitysyritykset” ja erivapauksien vaatiminen mielestäsi kertoo?
1. Ilmastonmuutoksen uhkaa ei vielä ole ymmärretty, eikä sitä oteta sen takia vakavasti.
2. Erivapauksia vaativat toimijat ovat oikeasti huolissaan työllistävyydestään ja siksi haluavat vapauiksia.
3. Erivapauksia vaativat toimijat viis veisaavaat kaikesta muusta paitsi “lisäarvon tuottamisesta omistajilleen.” Eli lyhyen aikavälin tuottavuutta pidetään tärkeämpänä kuin pitkän aikavälin tavoitteita. Toisin sanoen tulevaisuus voidaan uhrata lyhyen aikavälin tuottavuuden turvaamiseksi.
Kaiken kaikkiaan näyttää olevan vaikea toimia ja tehdä uhrauksia jonkun puolesta, joka uhkaa vasta kaukana tulevaisuudessa, ihmisen arkipäiväisen aikakäsityksen mukaan mitattuna.
Ehkä hiilidioksidivero olisi ollut yksinkertaisempi tapa hinnoitella ilmastohaitat markkinoille?
Talous meni ilmastonmuutoksen ohi. Varmaan tämä oli kuitenkin viisasta. Ihmiset tarvitsevat työpaikkojaan. Näitä ei kannata vaarantaa.
Lopulta tämä kyllä kertoo siitä, että vaikka poliittisesti korrekti liturgia vaatii ottamaan ilmastonmuutoksen vakavasti, niin pohjimmiltaan päättäjät eivät ole vakuuttuneita ilmastonmuutoksen vakavuudesta. Toimenpiteitä ei kuitenkaan nähdä välttämättöminä.
Itse asiassa suurin ongelma tässä on se, että ihmiset eivät oikeastaan usko vihreiden vakuutteluun vihreän teknologian kasvusta ja työllistävästä vaikutuksesta.
Muutenhan yrittäjät investoisivat tähän ja työllistäisivät jo lukuisia ihmisiä. Ja jos vihreän liikkeen piirissä toimivat ihmiset itse uskoisivat tähän, niin hekin olisivat jo varmaan perustaneet useita menestyviä yrityksiä. Kait hellekin raha kelpaisi. Vaan kun ei.…
Päämedioita voi suoraan syyttää kansalaisten huijaamisesta, kun ilmastoasioista on uutisoitu.
Aina otsikoidaan siitä, mitä “Suomi” saa tai ei saa jne. Tällaista “Suomea” ei tietysti ole olemassa.
Suomalaiset kuluttajat, pien- ja palveluyrittäjät joutuvat todellisuudessa subventoimaan energiaintensitiivistä teollisuutta. Ja kuten viime aikoina on taas nähty, tästä ei kuitenkaan kiitetä työpaikoilla ja niiden tuomalla verokertymällä.
Olen fundisvihreä, joten mielestäni on ok että ilmastotalkoot maksavatkin jotain. Koko sana “talkoot” on kuitenkin naurettavaa pilkkaa, jos kyse on siitä, että kustannukset ohjataan tällä tavoin.
Pitkällä aikavälillä päästörajoituksethan lisäävät työllisyyttä, koska ne parantavat ihmistyön hinnoitteluasemaa koneeseen nähden kun tämän aiemmin ilmaiseksi tupruttelemista päästöistä joutuukin maksamaan nyt käyvän hinnan kun taas työn hinta ei muutu mihinkään. Ongelma on, että ihmiset eivät katso riittävän kauas tulevaisuuteen. Samasta syystähän ylipäänsä elinkelvotonta teollisuutta halutaan väkisin pönkittää vaikka valtion rahoilla, siis jotta vältyttäisiin irtisanomisilta juuri nyt. Yksilön kannalta tämä tietenkin on ymmärrettävää, mutta koko yhteiskunnan kannalta lopputuloksena työllisyys tai vähintäänkin palkkasumma on pitkällä aikavälillä pienempi kuin mitä se olisi jos rahat käytettäisiin johonkin järkevään.
Juha:
“Itse asiassa suurin ongelma tässä on se, että ihmiset eivät oikeastaan usko vihreiden vakuutteluun vihreän teknologian kasvusta ja työllistävästä vaikutuksesta.”
Eihan se tietenkaan mihinkaan kasva, jos lainsaadannolla ei asiaan vaikuteta. Jos paastojen tuottamisesta ei tule kunnolla penaltya, ei vahapaastoisen tuotannon kehittely kannata.
On haihattelua olettaa, etta iso osa kuluttajista saisi jonkun ymparistoheratyksen ja alkaisi ostaa kalliimpia, mutta ymparistoystavallisempia tuotteita. Ja vaikka he sellaisen heratyksen saisivatkin, ei heilla olisi edellytyksia tuotteiden todellisten ymparistovaikutusten arviointiin, se on aivan liian monimutkainen juttu yksittaiselle kuluttajalle. On paljon helpompaa uskoa mainosten luomia mielikuvia, jotka vakuuttavat, etta juuri tama tuote on niin erinomaisen ekologinen. Osta uusi auto, niin maailma pelastuu!
Olen ollut jo jonkin aikaa valumassa siihen anglosaksikseen leiriin, että hiilidioksidiverotus on parempi ratkaisu kuin päästökauppa, ja tämä taisi olla ratkaiseva sysäys siihen suuntaan. Eli verotetaan ALV:n tapaan suoraan kulutusta per CO2. Ratkaisee tuon hiilivuoto-ongelman täysin, olkoonkin että ongelma on mielestäni enemmän retorinen kuin todellinen. Poliittisesti kovasta kannatettu Jenkeissä.
CO2 kulutusverotus olisi myös kehittyvien maiden kannalta reilu ratkaisu. Argumenttihän menee jotenkin niin, että niiden elintaso on niin alhainen että heidän tulee saada nostaa päästöjään. No sen kun, antaa laittaa kotimaisen CO2-verokannan alhaisemmaksi (itseasiassa olisin tyytyväinen jo siihen jos esim. Intia lakkaisi subventoimasta polttoaineita). Mutta vientimaissa (Euroopassa, Yhdysvalloissa…) tuotteita verotetaan siinä kuin muitakin.
Se että tämä sotii vientiylijäämistä kasvua vastaan, eli kehittyvien maiden pitäisi ihan oikeasti uudistaa kotimarkkinoitaan, laittaa sosiaaliturva johonkin kuntoon jotta säästämiaste ei olisi ylikireä, taklata korruptiota, taata omistusoikeudeut, jne. tuottaa kotimarkkinoiden kasvua on positiivinen sivuvaikutus. Keskiverto kommunistidiktatuuri ei tästä pidä, mutta kun kyse on loppujen lopuksi verotuksesta länsimaissa niin ei heiltä tarvitse edes kysyä.