Inkrementalismista ei ole suunnitteluperiaatteeksi

11 vastausta artikkeliin “Inkrementalismista ei ole suunnitteluperiaatteeksi”

1. Onko­han jos­sain päin (ensim­mäistä) maail­maa kokeil­tu sel­l­aista kaupunki­rak­en­tamista, että mitään kaavoitus­ta ei tehdä tai se on äärim­mäisen vapaamielistä?

   Olisi mie­lenki­in­toista nähdä mihin täl­lainen ratkaisu johtaisi jos­sakin vau­raas­sa valtiossa.

   Vastaa

2. Osmo: Ymmär­rät näköjään itsekin, että kaupungis­sa ei ole kyse kah­den pelaa­jan pelistä, joten on turha alkaa vääris­telemään asioita.

   Osit­taisop­ti­moin­nis­sa on toki se ongel­ma, että syn­tyy niitä paikallisia huip­pu­ja. Vapaasti muo­dos­tuneel­la kaupungilla on kuitenkin kan­nus­timet pyrk­iä näistä paikalli­sista mak­simeista niille vielä suurem­mille huipuille.

   Uskon, että poli­itikot ja byrokraatit löytävät näitä huip­pu­ja huo­mat­tavasti huonom­min kuin markki­nat, kos­ka heil­lä on niin paljon heikom­mat kan­nus­timet siihen. (ja heitä on huo­mat­tavasti vähem­män kuin ihmisiä markkinoilla.)

   Yleinen viisaus ei muuten ole se lop­ulli­nen totu­us ja kaipaisin kyl­lä niitä esimerkke­jä, jos niitä ker­ran on ole­mas­sa. Minus­ta esim. van­hat kaupun­git ennen palomääräyk­siä ovat huo­mat­tavasti viihety­isämpiä kuin palomääräys­ten jäl­keen raken­netut. Sen jäl­keen kun kaavas­sa alet­ti­in määräämään käyt­tö­tarkoituk­sista, niin tuotet­tu ympäristö on ollut eri­tyisen kehnoa.

   Nämä esimerk­it eivät suo­raan todista, että kaupunkisu­un­nit­telu olisi syypää ongelmi­in, mut­ta antaa mielestäni aihet­ta pohtia olisiko näin. Joka tapauk­ses­sa vaik­ka kaupunkisu­un­nit­telua ei kokon­aan lopetet­taisikaan, se ei tarkoi­ta etteikö sitä kan­nat­taisi vähen­tää radikaalisti.

   Maan omis­tu­soikeuk­sien kir­jaami­nen laki­in voi olla vaikeaa, kun pitäisi osa­ta määritel­lä, että mihin on oikeus. (melut­to­muu­teen, saas­teet­to­muu­teen, ylilen­not, maanaller­ak­en­t­a­mi­nen etc.) Kaupunkisu­un­nit­telu voi kor­va­ta lain tur­vaa­mal­la maan­omis­ta­jien oikeudet tehokkaammin.

   Minus­ta kaupunkisu­un­nit­telus­sa pitäisi ensik­si luop­ua tont­tien käyt­tö­tarkoituk­sen määrit­telemis­es­tä. Seu­raavak­si voisi purkaa ker­rosalara­joituk­set. (Kaik­ista julk­i­sivu­ma­te­ri­aali- ja har­ja­muo­to­vaa­timuk­sista nyt puhu­mat­takaan.) Ton­tit­tamisenkin pysty­isi var­masti hoita­maan järkevästi ilman ohjaus­ta. Raken­nuk­sen korkeus- ja volyymi­ra­joituk­sia ei ehkä kan­na­ta purkaa ollenkaan.

   Val­opää: Noin ylipään­sä Yhdys­val­lois­sa kaavoitus on ollut huo­mat­tavasti Euroop­paa vähäisem­pää ja on keskit­tynyt suurelta osin maan­omis­ta­jien oikeuk­sien suo­jelu­un. (auringonva­lo etc.) Siel­lä (kuten tääl­lä Euroopas­sakin) on kuitenkin samal­la tuet­tu autoilua avokä­tis­es­ti rak­en­ta­mal­la teitä veron­mak­sajien rahoil­la. Minus­ta siis voisi ver­ra­ta Euroopan ja Yhdys­val­to­jen rak­en­tamista noin 1800-luvul­ta läh­tien tästä perspektiivistä.

   Vastaa

3. Val­opää: Tek­sasin suurim­mas­sa kaupungis­sa Hous­tonis­sa (2,2 milj. asukas­ta, metroalue 5,6 milj.) ei ole minkään­laista kaavoitus­ta. Muis­sa USA:n suuris­sa kaupungeis­sa on ainakin jonki­laista kaavoitus­ta. Hous­tonis­sa kaavoituk­sen puute näkyy selvim­min siinä, että pil­ven­pi­irtäjiä on siel­lä tääl­lä kaupun­gin alueel­la, kun useim­mista muista USA:n kaupungeista poiketen korkeat raken­nuk­set ovat siis sal­lit­tu­ja down­town­in ulkop­uolel­lakin. Toisin sanoen kaupungis­sa on usei­ta down­town­in kaltaisia aluei­ta, jois­sa on lähin­nä toimistorakennuksia.

   Lisäk­si Hous­ton on käsit­tämät­tömän laa­jalle levin­nyt urban sprawl. En tiedä mis­sä määrin tämä johtuu kaavoituk­sen puutteesta.

   Vastaa

4. Val­opää kir­joit­ti 10.12.2008 kel­lo 19:12 Onko­han jos­sain päin (ensim­mäistä) maail­maa kokeil­tu sel­l­aista kaupunki­rak­en­tamista, että mitään kaavoitus­ta ei tehdä tai se on äärim­mäisen vapaamielistä?

   Tarkoit­tanetko tätä: Rooma on nous­sut ker­ros ker­rokselta eikä siel­lä ole ruutukaavaa.

   Nyt van­haa Roomaa raken­netaan todel­la räätälintyönä.

   Helsingis­sä kan­nat­taisi ottaa oppia Roomas­ta, niil­lä kun on ollut aikasa mokail­la ajan­laskun alus­ta lähtien.

   Fasis­tit tekivät lähiön, jos­sa on jul­me­tusti väkeä ja joka ei toi­mi ja joka ehkä puretaan.

   Kyseessä oli visio suurel­la V>:llä, mut­ta se toi­mi vain kirjoituspöydällä.

   Vastaa

5. Art­turi Björk kirjoitti:

   “Yleinen viisaus ei muuten ole se lop­ulli­nen totu­us ja kaipaisin kyl­lä niitä esimerkke­jä, jos niitä ker­ran on ole­mas­sa. Minus­ta esim. van­hat kaupun­git ennen palomääräyk­siä ovat huo­mat­tavasti viihety­isämpiä kuin palomääräys­ten jäl­keen rakennetut.”

   Ovat ne var­masti idyl­lisem­piä. mut­ta ei niitä palomääräyk­siä ihan vain ihmis­ten kiusak­si laa­dit­tu. Uuma­ja on “koivu­jen kaupun­ki”. (ilmaus löy­tyy myös Tshe­hovin näytelmästä Kolme sis­ar­ta) Kaupun­ki paloi 1800 ‑luvul­la. Sen jäl­keen palon lev­iämisen estämisek­si vaa­dit­ti­in lev­eät paloku­jat ja istutet­ti­in koivu­ja tei­den varteen.

   Turku on palanut usemapia ker­to­ja, samoin mon­et muut ran­nikon kaupungit.

   Vastaa

6. Täysin vapaan, sään­nöstelemät­tömän sys­teemin ongel­ma on joidenkin resurssien rajal­lisu­us. Niitä pitää sään­nöstel­lä ja rajoit­taa kil­pailul­ta. Sään­nöste­lyn pitää ohja­ta kil­pailu­un resurs­seista, joi­ta on enem­män tar­jol­la. Siten kil­pailu tuot­taa hyvää myös muille kuin kil­pailun voittajalle.

   Vastaa

7. Olen tuon laskel­man joskus kah­den kioskin tapauk­ses­ta näh­nyt. Mut­ta tilan­nehan muut­tuu heti, jos kioske­ja on kolme; täl­löin niiden sijoi­tus muut­tuu paljon opti­maalisem­mak­si. Ihan vas­taavasti, mikäli on riit­tävä uhka siihen, että kol­mas kios­ki tulee mukaan ran­nan jäätelö­markki­noille, kan­nat­taa valmi­ik­si sijoit­tau­tua muualle kuin ran­nan keskip­is­teeseen (hmm, tästä olisi kiva tehdä oikea laskelma). 

   Täl­lä muuten saat­taa olla rel­e­vanssia kaavoituk­sen ja nykyisen kaup­pakeskus­poli­ti­ikan kannal­ta. Jos/kun kau­pat tietävät että kil­pail­i­joi­ta on vain yksi, molem­pi­en kan­nat­taa sijoit­tua siihen samaan kaup­pakeskuk­seen. Jos poten­ti­aalia kil­pailulle olisi enem­män (use­ampi kaup­paketju ja vähem­män kaavoituk­sen tuo­mia esteitä kaup­po­jen perus­tamiselle), kau­patkin saat­taisi­vat pää­tyä lähem­mäk­si asiakkaita. 

   Kysytään­pä vielä lopuk­si Osmol­ta: Osaatko sanoa, mik­si asuin­talo­jen kivi­jalkoi­hin raken­net­ta­vat liiketi­lat (ruokakau­pat, yms) ovat olleet niin pitkään pan­nas­sa? Lähi­mar­ket tarvit­see mah­dol­lisim­man suuren poten­ti­aalisen asi­akaskun­nan n. 200–300 metrin etäisyy­del­lä itses­tään ja paras tapa tehdä tämä on tiivi­in raken­nuskan­nan kivi­jal­ka. Toiv­ot­tavasti esimerkik­si Kru­unuvuoren­ran­taan suun­nitel­laan kun­nol­lista kaupunkialuet­ta, jos­sa lähipalve­lut löy­tyvät oman talon kivijalasta.

   Vastaa

8. Kivi­jalka­mallia kaipaan minäkin, sel­l­aises­sa kasvoin ja se oli hyvä.

   Kiinas­sa on ollut äärim­mäisen keskitet­ty ja tiuk­ka kaupunkisu­un­nit­telu vuosi­tuhan­sia, ja tulosta on ymmärtääk­seni pidet­ty hyvänä. Ainakin itse pyöräilin mielel­läni Pekingin van­hois­sa kaupungi­nosis­sa sil­loin kun niitä vielä oli.

   Kau­pan alat siel­lä kyl­läkin oli päin vas­toin pyrit­ty keskit­tämään: pikaruokamyyjiä oli yhdel­lä kadul­la toista sataa. Kir­joi­tus­sivel­timien, tussin ja paper­in­myyjiä omil­la kaduil­laan usei­ta kym­meniä. Kir­jakaup­pi­ai­ta samoin oma­l­la kadul­laan, jne. Asi­akkaan kannal­ta se oli miel­lyt­tävää: Oikea kil­pailu (hinta/laatusuhde selvästi parem­pi kuin hajali­ikkeistä ostet­tuna), oikeasti laa­jat valikoimat, oikeaa asi­akas­palvelua, van­ho­ja oma­nar­von­tun­toisia liikkeitä, jot­ka kun­nioit­ti­vat kil­pail­i­jaakin, kun oli­vat oikeas­t­aan kollee­goi­ta ja naa­pure­i­ta ties monen­nes­sako sukupolves­sa, tai siltä ainakin vaikutti.

   Vastaa

9. Leif: “Täysin vapaan, sään­nöstelemät­tömän sys­teemin ongel­ma on joidenkin resurssien rajal­lisu­us. Niitä pitää sään­nöstel­lä ja rajoit­taa kil­pailul­ta. Sään­nöste­lyn pitää ohja­ta kil­pailu­un resurs­seista, joi­ta on enem­män tar­jol­la. Siten kil­pailu tuot­taa hyvää myös muille kuin kil­pailun voittajalle.”

   Täysin päin­vas­toin, kun mitä ehdotit. Mitä rajoite­tumpi resurssi, sitä tärkeäm­pää on määritel­lä sille omis­tu­soikeudet ja käy­dä siitä kaup­paa. Kil­pailu ohjaa resurssit sinne mis­sä niistä on eniten hyötyä.

   Täl­lä ei ole kyl­lä juuri mitään tekemistä kaupunkisu­un­nit­telun kanssa…

   Markku af Heurlin: En niil­lä lain­säätäjil­lä tietenkään ole ollut moti­iv­ina ihmis­ten kiusaami­nen. Enhän minä sitä väittänytkään.

   Vastaa

10. Osmo: Point­ti­na ei ollut se, että vapail­la markki­noil­la kehit­tyy paras mah­dolli­nen kaupun­ki, vaan että vapail­la markki­noil­la kaupun­ki kehit­tyy parem­min vas­taa­maan ihmis­ten tarpei­ta kuin poli­it­tisel­la päätöksenteolla.

    Rak­en­t­a­mi­nen ja maankäyt­tö vaikut­ta­va ole­van eri­tyisen alt­ti­ita gov­er­ment failureille.

    Vastaa

11. Näin­hän se tietysti on ettei inkre­men­tal­is­mista ole suun­nit­telumenetelmäk­si. Toisaal­ta evoluu­tio on aina perus­tunut siihen, että yksilö opti­moi omaa tilan­nett­taan, ja kyl­lä aika kau­ni­ita asioi­ta on sitä kaut­ta syntynyt.

    Ihmis­ten toimin­nan opti­moin­ti on oikeas­t­aan aina lokaalia. 

    Kysymys on oikeas­t­aan pikem­min siitä, että joskus se on niin lokaalia että ongel­mat jäävät kokon­aan ratkaise­mat­ta: Kymme­nen kun­taa VOISI parhaas­sa tapauk­ses­sa kordi­noi­da toim­intaansa. Maail­man val­tioiden ON PAKKO kyetä koo­ordi­noimaan toim­intaansa ilmas­ton­läm­pen­e­misen osalta.

    Mut­ta pitää muis­taa että päätök­sen­teon glob­al­isoimi­nen on aina vaikeaa, kos­ka luon­nos­taan ihmi­nen ratkaisee ongelmi­aan parhait­en pienis­sä ryhmissä.

    Vastaa