Sanomalehden tulevaisuus

Net­ti uhkaa sanomale­hteä vähän joka suunnal­ta. Uutiset ovat luet­tavis­sa verkos­sa nopeam­min. Aamun Hesarista niistä uuti­sista, jot­ka ylipään­sä aion lukea, olen lukenut edel­lisenä päivänä jo puo­let Hesarin ilmais­es­ta palvelus­ta. Enem­män kuin Sanomale­hden lukua, netin uutis­tar­jon­ta syr­jäyt­tää televisiouutisia.

Luokitel­lut ilmoituk­set siir­tyvät pois paper­ille paine­tu­ista lehdis­tä. En ole kymme­neen vuo­teen ollut osta­mas­sa asun­toa. Tuona aikana pos­tiluukus­tani on kolah­tanut sato­ja kilo­ja asun­toil­moituk­sia, joi­ta en tarvitse mihinkään Jos olisin osta­mas­sa asun­toa, en etsisi sitä lehdestä vaan Oikoti­estä. Netistä etsisin myös käytet­tyä venet­tä, jos sel­l­aista tarvit­sisin. Voi olla, että sekä asun­to­jen ja käytet­ty­jen venei­den kaup­pa­paik­ka siir­tyy myös net­ti­in. Ken­ties Oikoti­estä kehitetäänkin sellainen.

Luokitel­lut ilmoituk­set sopi­vat net­ti­in, kos­ka asi­akkaal­la on intres­si ottaa kon­tak­tia. Sen sijaan taval­la asi­akas ei itse hakeudu otta­maan selvää siitä, onko Coca-Cola aito asia tai muus­ta sel­l­ais­es­ta, eikä asi­akas osaa etsiä tietoa tar­jol­la olev­as­ta uud­es­ta tuot­teesta. Täl­laisenkin infor­maa­tion kana­vana net­ti voi vielä osoit­tau­tua lehteä tehokkaam­mak­si, kos­ka se voidaan suun­na­ta oikealle kohderyh­mälle. (Varokaa vain, tän­nekin voi tul­la mainoksia!)

Uusi Suo­mi yrit­tää kil­pail­la sanomale­htien kanssa net­tile­hden avul­la ja on tiet­tävästi nos­tanut luk­i­jamäärän jo Demarin yläpuolelle. Net­tile­htien kasvua hait­taa netin mak­sut­to­muus. Main­ok­sil­la rahoitet­tu net­tile­hti on kuin eloku­va, jota pääsee kat­so­maan ilmaisek­si ja jon­ka tuotan­to yritetään rahoit­taa pop­cor­nia myymäl­lä.  Jos netis­sä olisi vai­va­ton­ta per­iä muu­ta­man sentin mikro­mak­su­ja, net­tile­hdis­tä tulisi hyvä bisnes ja niiden taso nousisi kohisten.

Aamukahvipöy­dän ajas­ta Sanomale­hden kanssa kil­pailee lähin­nä tele­vi­sio, jota min­un on vaikea ymmärtää, sil­lä onhan sisältö aika niukkaa lehteen ver­rat­tuna. Sinkku voi ryys­tää kahvin­sa tieto­keen äärel­lä, mut­ta per­heen aamukahvipöytää ei oikein istu, että jokainen lukee omaa läp­päriään. Entä elek­tron­i­nen kir­ja? Tämä tulos­sa ole­va näyt­tö­muo­to voisi sopia myös aamun lehden selaamiseen. Ei tarvit­sisi kaataa hehtaare­it­tain met­sää eikä lehden­jaka­jan rämpiä aamuyön räntäsateessa.

Enem­pää perustelemat­ta sanon vielä, että vielä enem­män kuin Sanomale­hteä, net­ti uhkaa iltapäiväle­htiä — ja tältä kil­pailul­ta suo­jau­tu­ak­seen iltapäiväle­hden siir­tyvät yhä enem­män tirk­iste­lyjour­nal­is­min suuntaan.

67 vastausta artikkeliin “Sanomalehden tulevaisuus”

  1. Epäilemät­tä painet­tu sana, varsinkin päiväko­htainen uutis­tar­jon­ta paperiver­siona, alkaa olla tulos­sa elinkaaren­sa laske­valle osuudelle.
    Uskon näin siitäkin huoli­mat­ta, että olen muu­ta­man vuosikymme­nen ajan han­kkin­ut niukan mut­ta vaa­ti­mat­toman toimeen­tu­loni graafisen viestin­nän alalta.
    Paperin kulu­tuk­sen vähen­e­m­i­nen on kuitenkin sinän­sä ihan posi­ti­ivi­nen asia, samoin esimerkik­si pain­o­tuot­teit­ten kul­je­tuk­sen ja jakelun aiheut­ta­man ener­gianku­lu­tuk­sen lasku.
    Pitäisi vain saa­da jostain perus­teel­lisia laskelmia eri vai­h­toe­hto­jen todel­li­sista ympäristö­vaiku­tuk­sista. Nämä kan­net­ta­vat esimerkik­si ovat todel­la käte­viä mon­een viestin­tä­toimeen, mut­ta niit­ten kestoikä lait­teina lie­nee aika lyhyt.
    Paper­ile­hti on oma­l­la taval­laan käytän­nölli­nen, mut­ta aika nopeasti oppii asioi­ta luke­maan suju­vasti myös päät­teeltä, vaik­ka tietokonei­den tul­lessa yleiseen käyt­töön tätä epäilti­in lujaa ja pienetkin tek­stit piti tulostaa lukemisen helpottamiseksi.
    Tuo main­on­nan rahas­t­a­mi­nen netis­sä on vaikeaa, kos­ka esimerkik­si elin­tarvikeketju voi hok­sa­ta, että ruokatar­jouk­sista kiin­nos­tuneet ihmiset hake­vat ne fir­man sivuil­ta yhtä hel­posti kuin net­tile­hden silmäkulmista.
    Koko viestin­nän kent­tä saat­taa muut­tua dra­maat­tis­es­ti ja nopeasti.
    Kehtyk­sessä on ainakin yksi hiukan huolestut­ta­va piirre. Kun jokainen voi vali­ta vas­taan­ot­ta­mansa viestit halu­jen­sa mukaan, saat­ta­vat olen­naiset tiedot men­nä kokon­aan ohi entistä helpommin.
    Takavu­osi­na kun YLEn pääuutis­lähetys tuli samaan aikaan molem­mil­ta kanav­il­ta, ei ehkä olisi ollut mah­dol­lista, että suuri osa kansas­ta ei tiedä, mitkä puolueet ovat maan hallituksessa.
    Muuten olen sitä mieltä, että radio se vas­ta hieno keksin­tö on.

  2. (Älä etsi Oikoti­estä! Etuoves­sa ovat kaik­ki mitkä Oikotiessäkin, mut­ta Oikotiessä ei ole kaikkia mitkä ovat Etuoves­sa. Samoil­la hakue­hdoil­la Oikotie löytää kymme­nen, Etuovi 22 myyntikohdetta.

    Nim­im. Asunnonostossa 🙂 )

  3. Väität “Jos netis­sä olisi vai­va­ton­ta per­iä muu­ta­man sentin mikro­mak­su­ja, net­tile­hdis­tä tulisi hyvä bisnes ja niiden taso nousisi kohisten.”

    Perus­tatko väit­teesi johonkin tutkimuksiin? 

    “… tulisi hyvä bisnes” edel­lyt­täisi että ihmiset noi­ta mak­su­ja oli­si­vat halukkai­ta mak­samaan. Ovatko? Jos mak­sut oli­si­vat isot halukkai­ta olisi ehkä vähän ja jos mak­sut oli­si­vat pienet (mikro­mak­su­ja?) niin ehkä bisnes ei ehkä niin hyvä olisikaan.

    Ja nousisiko net­tile­htien taso nykyis­es­tä? Mik­si se sitä tekisi?

    Muis­taak­seni Iltale­hti kokeili muu­ta­ma vuosi sit­ten mak­sullisu­ut­ta mut­ta silti avasi jonkin ajan kulut­tua osan mak­sulli­sista sivuis­taan. Ja jät­ti mak­sullisu­u­den taak­seen vain paine­tun lehden mehe­vim­mät lööppijutut.

    Käsi­tyk­seni on, että ainakin tois­taisek­si tulot koos­t­u­vat pääosin mak­sullis­es­ta paperilehdestä.

    Netin rooli tun­tuu ole­van medi­alle edelleen hakuses­sa. Mukana ollaan var­muu­den vuok­si ja hais­tele­mas­sa ilmaa. Ettei jäädä kil­pail­i­joista jälkeen. 

    Netin sisäl­lön mak­sullisek­si saami­nen nousee sään­nöl­lis­es­ti pin­taan. Mikä on se tule­vaisu­u­den “killer appli­ca­tion” jol­la medi­at­alot tule­vat hakkaa­maan tule­vaisu­udessa rahaa on ehkä vielä keksimättä.

    Ja mitähän tarkoi­tat sanom­al­la “.. saat­ta­vat olen­naiset tiedot men­nä kokon­aan ohi …” ja sit­ten perään totea­mal­la että suuri osa kansas­ta ei tiedä mitkä puolueet ovat maan hal­li­tuk­ses­sa. Mis­sä tuo san­o­taan että tuo on olen­naista tietoa? Kyl­lähän se jonkin­laiseen yleis­sivistyk­seen kuu­luu mut­ta kyl­lä minä olen mon­ta ker­taa joutunut miet­timään onko mei­dän todel­la pakko läh­es joka uutis­lähetyk­sessä saa­da päivän annos Van­has­ta ja Kataista. Vai onko uutis­lähetyk­sen tehtävänä toimia hal­li­tuk­sen pro­pa­gan­davi­es­ti­menä tai muu­na val­lan­pitäjiä palvel­e­vana mielipidemuokkaajana?

    Täs­men­nyk­senä totean että kaik­ki edel­lä esitet­ty on vain mielipiteitä.

  4. Net­ti myös uhkaa tiedon monopole­ja, esim. Yle ja Sanoma-kon­serni eivät voi enää entiseen malli­in kon­trol­loi­da ihmis­ten äänestyskäyt­täy­tymistä. Eräskin tule­va kaupung­in­val­tu­utet­tu meni komeasti läpi blo­gin­sa avul­la, ja ainakin Osmo S. sai ääniä blo­gin­sa (ja osin kyl­lä myös kir­jo­jen­sa ansiosta). 

    Lehdis­tä luke­mal­la tämä ensin mainit­tu tule­va kaupung­in­val­tu­utet­tu vaikut­taa ase­hul­lul­ta, jol­la on hän­tä mes­ta­ri­na palvo­va rasisti­nen fani­joukko. Vähän kuin joku uusi führer. 

    Osmos­ta on lehdis­sä uuti­soitu vähän totuudellisemmin.

  5. “Voi olla, että sekä asun­to­jen ja käytet­ty­jen venei­den kaup­pa­paik­ka siir­tyy myös nettiin.”

    On jo. Niin kuin itsekin toteat. Ihmette­len lähin­nä sitä sitkeyt­tä, jol­la paper­ile­hden asun­to- ja automain­ok­sia jak­se­taan (erään­laise­na imago­main­on­tana, jot­ta muis­tutet­taisi­in niistä “tarpeista”) kan­taa koti­in — sen kus­tan­nuk­set eivät kaikesta päätellen ole ylipääsemättömiä.

    “Varokaa vain, tän­nekin voi tul­la mainoksia!”

    Joopa. Odotamme mie­lenki­in­nol­la. Joko on kohderyh­mä­ana­lyysi tehty ja sopi­vat main­os­ta­jat (sopi­va pro­pa­gan­da?) valittu?

    “Jos netis­sä olisi vai­va­ton­ta per­iä muu­ta­man sentin mikro­mak­su­ja, net­tile­hdis­tä tulisi hyvä bisnes ja niiden taso nousisi kohisten.”

    Tulee tapah­tu­maan kymme­nen vuo­den sisäl­lä. On tietysti jo käytössä, mut­ta mak­su­jako on karkeampi, ja samal­la rahal­la saa luet­tavak­seen koko “päivän lehden”. (Käsite “päivän lehti” tulee kyl­lä epämääräistymään entisestään.)

    “Entä elek­tron­i­nen kirja?”

    Tulee yleistymään selvästi (wifi-yhtey­del­lä) ensi vuosikymme­nen aikana, mut­ta en lähde ennus­ta­maan varsi­naisen läpi­lyön­nin ajanko­htaa “joka kodin” aamupöytään.

    “Enem­pää perustelemat­ta sanon vielä, että vielä enem­män kuin Sanomale­hteä, net­ti uhkaa iltapäivälehtiä.”

    IS jo main­os­taa huomen­na uusi­u­tu­vansa = Net­ti “ajan her­mol­la”, so. uutisvir­taa. Paper­ile­hti “ker­too enem­män tari­noi­ta” — jotain puhui­v­at taus­toista ja ter­vey­suuti­sista. Edel­lä­mainit­tu kuu­lostaa siir­tymältä (kevyen, päivit­täisen) aikakaus- / lifestyle-lehden suuntaan.

    T.Sipilä: Taan­noin­han oli las­ket­tukin paper­ile­hden ja netistä luet­tu­jen uutis­ten “ympäristökuor­mi­tus­ta” tietyin ole­tuksin (mon­tako min­u­ut­tia lehden luku­un käytetään, jne.).

    “Kehtyk­sessä on ainakin yksi hiukan huolestut­ta­va piirre. Kun jokainen voi vali­ta vas­taan­ot­ta­mansa viestit halu­jen­sa mukaan, saat­ta­vat olen­naiset tiedot men­nä kokon­aan ohi entistä helpommin.”

    Tämä pirstou­tu­mi­nen on olen­nainen huomio, jos­ta on kauan puhut­tu. Val­taos­al­la sen “medi­ati­etoisu­u­den” siitä huoli­mat­ta edelleen määrit­tää pitkälti tele­vi­sio (vaan ei vält­tämät­tä pelkästään tele­vi­sion uutistarjonta).

  6. Säestän tässä Osmon hyvää kir­joi­tus­ta tuo­den mukaan hiukan liiketoimintanäkökulmaa.

    Sanomale­hden tule­vaisu­us näyt­tää huonol­ta, kos­ka medi­ali­ike­toimin­nas­sa paine­tun lehden kan­nat­tavu­us on laskus­sa. Levikkien ja ilmoi­tus­tu­lo­jen tren­di on huono Osmon mainit­semista syistä.

    @T.Sipilä – net­ti on tuonut uusia, entistä tehokkaampia ratkaisu­ja main­on­taan ja ilmoit­telu­un, eri­tyis­es­ti hakukoneisi­in liit­tyvässä avain­sana­main­on­nas­sa – koskaan main­on­ta ei ole vielä ollut näin hyvin kohdennnet­tua! Osmon kir­joi­tus sisältää hyviä esimerkke­jä. Sik­si main­os­tu­lot eivät netistä lopu ainakaan vähään aikaan.

    1800-luku oli sanomale­hden kul­ta-aikaa. Tehokkaiden pain­okonei­den myötä siitä tuli tiedonväl­i­tyk­sen tehokkain muo­to. Tehokku­u­den ydin oli paka­ta yhteen paket­ti­in laa­ja valikoima eri infor­maa­tio­ta, joka laa­jale­vikkisenä jaelti­in hyväl­lä peitol­la lähialueelle, yleen­sä kaupunkiin.

    Tele­vi­sion ja netin myötä sanomale­hti on menet­tänyt kaik­ki etun­sa nopeana tiedonvälit­täjänä. Laa­jas­ta sisäl­löstä on tul­lut rasite toim­i­tuk­sen korkean kus­tan­nus­rak­en­teen vuok­si. Print­ti­sanomale­hden on vaikea tavoit­taa yleisöään net­ti­julka­isui­hin ver­rat­tuna – sen sisältö joutuu miel­lyt­tämään liian laa­jaa kir­joa luku­miel­tymyk­siä. Print­ti ei myöskään pysty tuke­maan video­sisältöjä. Print­in viimeisenä puo­lus­tuslin­jana on muka­va luet­tavu­us. Ennus­tan, että paper­imuodon edut säi­lyvät parhait­en julka­isu­is­sa, joiden sisältöä pide­tään kaut­taal­taan laadukkaina – laatukir­jois­sa ja parhais­sa aikakausle­hdis­sä. Sitä vas­toin päivit­täis­print­ti kui­h­tunee ajan myötä.

    Tästä aiheesta löy­tyy paljon hyviä kirjotuksia:
    http://www.economist.com/opinion/displaystory.cfm?story_id=7830218
    http://sethgodin.typepad.com/seths_blog/2008/11/watching-the-ti.html

    Vieras­tan aja­tus­ta, että nykysanomale­htiä pidet­täisi­in hengis­sä tuke­mal­la niitä julk­isra­hoituk­sel­la, tarvit­taes­sa vuosi vuodelta enem­män. Nyt voisi olla paikallaan uudelleenarvioi­da se, miten parhait­en verovarat suun­nataan YLEn tärkeim­pään tehtävään — laadukkaiden kansal­lis­ten medi­a­sisältö­jen tuot­tamiseen. Ja se, onko print­ti­sanomale­hden jakelu tärkeä link­ki kansal­lisen tiedonväl­i­tyk­sen turvaamisessa.

  7. Kir­jo­jen tule­vaiu­us on tässä. (Siis kaik­ki mah­dol­liset Stephen Kingin kir­jat torrenttina)
    http://thepiratebay.org/torrent/4532662/Stephen_King_(Bibliography_1974_-_2008)_Complete_collection

    Nykyi­nen kus­tan­ta­jien poli­ti­ik­ka on yrit­tää jyrätä lake­ja, joil­la ylläol­e­van riv­in julkaisem­i­nen olisi laitonta.

    Järkeväm­pää olisi tiet­ty pan­na kir­jat CD-levylle ja myy­dä sitä. Mä ainakin mak­saisin valmi­ista 120 kir­jan kokoel­mas­ta satakak­skyt euroa. Siis euron per kir­ja, siis melkein saman kuin pulp-ver­sios­ta. Jos CD-levyl­lä olisi uusin suo­ma­lainen kir­jal­lisu­us, voisin mak­saa kak­sikin euroa.

  8. Vaik­ka en Vihrei­den puolueeseen kuu­lukaan tai heitä ole äänestänyt, ajat­te­len nos­taa tässä kuitenkin ympäristönäkökul­man esille pienen omako­htaisen esimerkin avulla.

    Itse autoilen pääkaupungis­sa läh­es päivit­täin, kos­ka joudun viemään lap­siani päiväkoti­in ja koulu­un. Joudun sik­si, että julk­ista liiken­net­tä käyt­tämäl­lä menisi päivästä vähin­täänkin tun­nin ver­ran enem­män liiken­teessä ja tämän ajan käytän päasi­as­sa työn­tekoon sekä jos­sain määrin per­heen kanssa yhdessäoloon.

    Tästä autoilus­ta tulee aika taval­la syyl­lis­te­tyk­si, kun tiedo­tusvä­lineis­sä käy­dään läpi sen ympäristö­vaiku­tuk­sia. Saman­laista ana­lyysiä ja vai­h­toe­hto­jen hakemista en ole näh­nyt Soin­in­vaaran esille nos­ta­mas­sa sanomale­hti­asi­as­sa mis­sään. Ymmär­ret­tävää tietysti on, että sitä pohd­in­taa ei löy­dy sanomalehdistä.

    Kun vain miet­tii sitä ketjua, joka liit­tyy sanomale­hden painamiseen ja toimit­tamiseen koti­in sekä jätepa­perin roudaamiseen takaisin paper­in­tuotan­toon, alkaa tun­tua aika pahal­ta. Jos on joskus käynyt paperite­htaas­sa, on mieliku­va siitä, kuin­ka paljon sähköä ja vet­tä jo pelkästään paperin valmis­tamiseen kuluu. Jakelus­ta ja jätepa­perin keräämis­es­tä tulee sit­ten autoilua var­maankin aika lail­la sama määrä kuin min­ul­la päivit­täis­ten asioit­teni hoitamisessa.

    Joku aika takaperin sanomale­hdille jaet­ti­in vielä jakelua varten tukea mut­ta tästä on sen­tään kai jo luovuttu? 

    Tun­tuu mah­dot­toma­l­ta, että har­joit­ta­mani pien­imuo­toinen autoilu voisi saas­tut­taa ympäristöä enem­män kuin vuosia sit­ten tekemäni päätös lopet­taa sanomale­htien tilaaminen.

    Jotenkin tun­tuu vain siltä, että nämä asi­at eivät ole yhteis­mi­tallisia. Kärsinkö turhaan pahaa oloa vai pitäiskö min­un tun­tea itseni ympäristösankarik­si ver­rat­tuna sanomale­hteilevään naapuriini?

  9. Joku tilas­to lähi­a­joil­ta oli, että 100000 suo­ma­laista ei kat­so enää tele­vi­sio­ta. Kuu­lun hei­hin. Se kevyt hömp­pä, mitä teeveestä tulee, kiitos ei. 

    Painet­tu sana kiin­nos­taa edelleen, myös paperiver­siona, mut­ta niiden main­ok­set, kiitos ei. Jos joku tiet­ty tuote kiin­nos­taa, se löy­tyy netistä. 

    Ja tämä se taitaakin olla lehtien ja main­os­teeveen tuho eli ihmiset hake­vat tuot­teet ja niiden hin­nat vähite­len netistä. No, ei ehkä päivä­tavaroi­ta, mut­ta paljon muuta.

  10. Tässä Jounin kir­joituk­ses­sa voi muuten olla seli­tys tele­vi­sio-ohjelmien laadulliseen kehi­tyk­seen. Se, main­on­ta, joka kohdis­tuu net­tiä käyt­tävään väestöön siir­tyy sinne ja tele­vi­sioon jää se main­on­ta, joka kohdis­tuu niihin, jot­ka eivät hae infor­maa­tio­ta netistä. Niin­pä myös main­os­ra­hoit­teisen ohjelmis­ton pitää houkutel­la tätä joukkoa…

  11. Teemu K: “Net­ti myös uhkaa tiedon monopole­ja, esim. Yle ja Sanoma-kon­serni eivät voi enää entiseen malli­in kon­trol­loi­da ihmis­ten äänestyskäyttäytymistä. ”

    Tässäkin suh­teessa, siis tiedon­saan­nin demokrati­soi­jana, net­ti on täysin kir­japain­o­taidon veroinen his­to­ri­alli­nen keksin­tö. Enää ei pysty toimit­ta­ja leikkaa­maan lauset­ta irti asi­ay­htey­destään kun blo­gista voi käy­dä tutkaile­mas­sa mitä haas­tatelta­va ken­ties todel­lisu­udessa yrit­ti saa­da sanotuksi. 

    Suurem­pi syy kuin netin ilmaisu­us tiedonläh­teenä on itsel­leni että sen kaut­ta on usein pääsy suo­raan värit­tymät­tömälle tiedon läh­teelle. Paper­i­nen lehti on yhä miel­lyt­tävämpi käyt­töli­it­tymä kuin tietokone, ja olisin yhä edelleen valmis mak­samaan oleel­lisen tiedon suo­dat­ta­jalle ja tiivistäjälle (jol­laisia toimit­ta­jik­si kut­su­taan) OLETTAEN että he osoit­tau­tu­vat saa­mansa vas­tu­un arvoisik­si. Eri­tyis­es­ti suret­taa Hesarin nopea laadulli­nen alamä­ki, ja on vihovi­imeistä että Suomen monop­o­lisoituneil­la lehti­markki­noil­la tois­takaan yhtä laa­ja-alaista vai­h­toe­htoakaan ei ole. Pitänee tila­ta vaikka­pa the Guardian, jos­ta suuren maail­man asi­at selviävät, mut­ta har­mi ettei samas­ta lehdestä voi sit­ten lukea Suomen tai pääkaupunkiseudun tapahtumista.

    Kur­jis­tu­misen ensi merkke­jä oli­vat joitakin vuosia sit­ten alka­neet NYT-liit­teen pilkkakir­joituk­set jot­ka vaikut­ti­vat kuudeslu­okkalais­ten kouluk­iusaa­jien tekemiltä, ja joi­ta puo­lus­tet­ti­in samal­la huumoriko­r­tilla kuin mil­lä esim. T. Lohmanin vihaa­jaryh­mä selit­telee omia tekemisiään. Sit­ten HS:n sivuille (näkyväm­min toki net­tiver­sioon) alkoi ilmestyä kaiken maail­man BB- ja Idols-aiheisia metauutisia, ja nyt on alka­nut pal­jas­tua eri­laisia poli­it­tis­lu­on­teisia väri­tys­temp­pu­ja. Viimeisin niit­ti on tämä Hal­la-Aho jupak­ka; vaik­ka en miehen mielip­iteistä ensiku­ule­mal­la pidäkään, niin ainakin hänel­lä pitäisi olla oikeus saa­da äänen­sä vääristymät­tömänä kuu­lu­vi­in ja ottaa kri­ti­ik­ki niskaansa vain siitä mitä hän ihan oikeasti on aja­mas­sa. Kävin eilen ensi ker­taa uteliaisu­ut­tani her­ran blogilla, ja kyl­lä hän sen ver­ran asial­lis­es­ti kir­joit­taa että kaver­ille pitää pystyä yhtä asi­apo­h­jal­ta argu­men­toimaan vastaan. 

    Olen vähän eri mieltä siitä Osmon arvios­ta että ensim­mäisenä net­ti uhkaa iltapäiväle­htiä; päin­vas­toin luulisin että tirk­iste­lyjour­nal­is­min tuot­teille löy­tyy vakaa kulut­ta­jakun­ta. Ehkä Sanoma Oy:kin on havain­nut netistä aiheutuneen HS:n luk­i­jamäärän rapis­tu­misen, ja ohjaa lehteä tietois­es­ti kohti määrältään tur­val­lisen vakaa­ta höm­pänku­lut­ta­ja­joukkoa joka ei tule pak­en­e­maan net­ti­tar­jon­nan ääreen? Vähän niinkuin vuodon saanut lai­va aje­taan tur­vaan mata­likolle? Ainakin NYT-liit­teen luk­i­japalaut­teessa on ollut sekä ilkeil­yartikkele­ja kiit­täviä että moit­tivia kir­joituk­sia, mut­ta näi­den puheen­vuoro­jen käyt­täjät kuu­lu­vat mielestäni eri luk­i­jaseg­ment­tei­hin jot­ka eivät vält­tämät­tä tule viihtymään yhden ja saman lehden ääressä. Ilkeil­yartikkeleista naut­tiville on jo Iltale­hdet ja Seiskat sun muut, mut­ta niille jot­ka kaipaa­vat tas­a­puolista ja ana­lyyt­tistä kir­joit­telua tärkeistä asioista … onko heille jäämässä enää sopi­vasti valikoidut blogit? 

    Mielestäni kysyn­tää nimeno­maan laat­ule­hdelle olisi, sijait­see se sit­ten fyy­sis­es­ti paper­il­la tai palve­limil­la. Maail­mas­ta kuu­luu ja siel­lä tapah­tuu niin paljon että asioi­ta suo­dat­ta­va ja tiivistävä henkilö on palkkansa väärti.

  12. Jouni: “Joku tilas­to lähi­a­joil­ta oli, että 100000 suo­ma­laista ei kat­so enää televisiota.”

    Osmo: “Tässä Jounin kir­joituk­ses­sa voi muuten olla seli­tys tele­vi­sio-ohjelmien laadulliseen kehitykseen.”

    Luul­tavasti TV-main­on­nan dynami­ikkaan on ollut kätkey­tyneenä jo pitkään täm­möi­nen itseään ruokki­van kier­teen mah­dol­lisu­us, ja anal­o­gis­ten lähetys­ten lop­pumi­nen oli sysäys joka käyn­nisti vyöryn. Mei­dän per­heestä lähti TV kun anal­o­giset lop­pui­v­at kaape­liv­erkos­sa. 100 000 on tosin vielä melko pieni määrä, ja onkin hyvä kysymys jatkuuko TV:istä irtau­tu­mi­nen (jol­lakin vauhdil­la) edelleen vai joko vyöry ajau­tui kyllästymispisteeseensä.

  13. Sanomale­htibis­nek­sel­lä on edessään ns. inno­vaat­torin dilem­ma (wikipedia:innovator’s dilem­ma). Uusi teknolo­gia on mah­dol­lis­tanut uutispalvelun tuot­tamisen erit­täin edullis­es­ti, paljon halvem­mal­la mihin print­tile­hti pystyy.

    Täl­laises­sa tilanteessa van­ha toim­i­ja ei yleen­sä kykene reagoimaan, kos­ka sen kulu­rakenne on raskas, uuden bis­nek­sen tuo­tot häviävän pienet ver­rat­tuna van­han bis­nek­sen tuot­toi­hin ja onnistues­saan lehti alka­isi itsen­sä pahim­mak­si kil­pail­i­jak­si ja kan­ni­bal­isoi­da omaa bisnestään.

    Olen siis Osmon kanssa eri mieltä siitä että mikro­mak­sut tek­i­sivät net­tile­hdis­tä hyvää bisnestä. Uutis­bisnes on teknolo­gian ansios­ta mullis­tunut täysin, eikä sitä voi enää saa­da saman­laiseen kulu­raken­nemuot­ti­in jol­la per­in­teiset sanomale­hdet toimivat.

    Käytän­nössä har­vas­ta suo­ma­lais­s­ta medi­ayri­tyk­ses­tä löy­tyy riit­tävän kovan tason johta­jia, jot­ka kykeni­sivät kään­tämään tilanteen eduk­seen, kos­ka se edel­lyt­täisi oikeaa visio­ta uud­es­ta liike­toimin­nas­ta eikä vain pani­ikissa tehtyjä uhkaavien kil­pail­i­joiden yri­tysos­to­ja tai vaikka­pa blo­gien mustamaalaamista.

    Se mil­lä lehdet kykeni­sivät kil­paile­maan net­tile­htien kanssa on jour­nal­isti­nen laatu sekä uskot­tavu­us. Molem­mat ovat pysyviä kil­pailue­tu­ja, joi­ta on han­kalaa ja kallista syn­nyt­tää. Mut­ta esimerkik­si HS on valin­nut täysin päin­vas­taisen tien: se yrit­tää kil­pail­la netin ja telkkarin kanssa viih­teel­lisyy­del­lä. Nyt-liit­teet, Viihdeuutiset jne. ker­to­vat tästä kehityksestä.

    Samal­la HS:n uskot­tavu­us on ropis­sut ja jour­nal­isti­nen laatukin vaikut­taisi sub­jek­ti­ivisen mieliku­vani mukaan laske­neen viime vuosi­na roimasti. Käsit­tääk­seni muu­tok­sia on tehty enim­mäk­seen kus­tan­nuste­hokku­u­den nimis­sä. Tyhjän­päiväi­nen sisältö onkin paljon edullisem­paa tuot­taa kuin oikea toimitet­tu materiaali.

    Itse lopetin HS:n paperiver­sion tilaamisen kolmisen vuot­ta sit­ten ja aika mon­et nuoret koulute­tut ystäväni ovat tehneet viime vuosi­na samoin. 

    Sanomale­htien bis­nes­mall­i­han perus­tuu van­han kaa­van mukaan 80–20 ‑sään­töön, eli 80% tuloista tulee main­os­ta­jil­ta ja 20% luk­i­joil­ta. HS:n strate­giaa on tämän val­os­sa helpom­paa ymmärtää, kun tajuaa että sanomale­hden asi­akas ei ole luk­i­ja vaan main­os­ta­ja, ja sanomale­hti ei myy uutisia vaan lukijoita. 

    Tärkein­tä lehdelle ei sik­si olekaan sisäl­lön laatu (mitä se ikinä tarkoit­taakaan) vaan se ettei sisältö karko­ta luk­i­joi­ta. Lehti ei voi esimerkik­si uuti­soi­da sel­l­aisia näkökul­mia, jot­ka ovat luk­i­joiden maail­manku­van vas­taisia, kos­ka luk­i­jat lopet­ta­vat tilauk­sia sankoin joukoin. Näin­hän kävi esimerkik­si Suomen Kuvale­hdelle Smash Asem ‑kir­joituk­sen jäl­keen. Kir­joituk­ses­sa arvostelti­in poli­isin toimia. SK:n luk­i­jat ovat kon­ser­vati­ivisia, joiden maail­manku­vaan ei sovi poli­isin kritisointi.

    HS on tosin syyl­listynyt toiseen strate­giseen virheeseen­sä kun toimit­ta­jakun­taan on palkat­tu niin paljon epä­lyl­lisiä viher­vasem­mis­to­laisia toimit­ta­jia. Vaik­ka min­ul­lakin on viher­vasem­mis­to­lainen arvo­maail­ma, HS:n toim­i­tuk­selli­nen lin­ja silti tökkii pahasti.

    Lehden laat­u­a­han on help­po tarkastel­la. Jokainen pystyy ammatin, koulu­tuk­sen ja har­ras­tusten poh­jal­ta miet­timään kuin­ka hyvin sanomale­hti osaa näistä aiheista kir­joit­taa. Sen jäl­keen yleistää tämän vaan koske­maan kaikkia aihei­ta. Täl­lä aja­tusleikil­lä tajuaa nopeasti, ettei yleis­päiväle­hti ei kykene kir­joit­ta­maan mis­tään asi­as­ta asiantun­tev­asti. Itse asi­as­sa asiantun­te­mus on yleen­sä niin heikkoa, että sanomale­hden lukemis­es­ta voi olla jopa haittaa!

    Sanomale­hden lopet­tamisen jäl­keen olen huo­man­nut että Thomas Jef­fer­son­in lain­aus siitä että ihmi­nen joka ei lue mitään on parem­min per­il­lä asioista kuin ihmi­nen joka lukee pelkkiä sanomalehtiä.

  14. Mikko Kivi­ran­ta, itsekin olisin valmis mak­samaan hyvinkin koti­mais­es­ta laatulehdestä.

  15. Ris­tiri­itais­es­ti main­os­ta­ja tavoit­taa netis­sä hel­posti rajatun kohdeyleisön­sä, fri­ik­ki voi jopa kat­soa oikein kohden­netun main­ok­sen infor­maa­tiona eikä tuputuksena.

    Toisaal­ta ainakin minus­ta on tul­lut juuri uusien mah­dol­lisuuk­sien vuok­si oikea main­osag­nos­tikko. Oikeian­laisel­la selaimel­la ja filt­ter­il­lä saan suo­datet­tua kaiken riivaa­van kau­pal­lisen vilkku­van täyhkän. Luen suju­vasti net­tile­hdet mut­ta en näe mainoksia.

    Tele­vi­sio­ta ei voi kat­soa mon­es­ta syys­tä. Main­ok­sien ja keskimääräis­ten ohjelmien tasoa ei jak­sa kukaan. Toisaal­ta netistä löy­dän sat­tuman­varaisia ohjel­maval­in­to­ja ja videovuokraamo­ja selvästi parem­min halu­a­mani ohjelma.

    Toisaal­ta saatan ostaa pak­sun ja hyvälle paper­ille paine­tun mon­o­clen tai kuvale­hden. Ihmette­len kau­ni­ita val­oku­via ja pun­nit­tu­ja mielip­iteitä lennos­sa tai nojatuolis­sa. Kon­sert­ti­tun­nel­maankin halu­an toisi­naan päästä ja saatan mak­saa kol­men albu­min hin­taisen lipun tos­ta vaan.

    Copy-paste-sukupolvi muut­taa kaikein, ennen pitkää. Main­ok­set pysyvät ja taiteen­tek­i­jöille riit­tää rahaa, jos suh­taudumme avoimesti ja kokeil­ev­asti uusi­in medioi­hin. Liian paljon on van­ha-uusi-ajat­telua, halut­taisi pitää jostain van­has­ta ja “hyvästä” kiin­ni, mut­ta samal­la kat­so­taan sivus­ta miten markki­nat avau­tu­vat uusille jutuille.

  16. T.Mykkäselle

    Ympäristön kannal­ta paperi- ja sähköle­htien erot eivät ole lainkaan yksiselit­teisiä. Hesari julka­isi ruot­salaisen tutkimusten tulok­sia tästä aiheesta alkusyksys­tä. Johtopäätös oli se, että mitä pidem­pään lehteä lukee — sen ympäristöys­täväl­lisem­pää on käyt­tää paperi­sta. Raja meni puolen tun­nin kohdalla..

    http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Verkkolehti+voi+olla+ymp%C3%A4rist%C3%B6lle+paperista+tuhoisampi/1135239179527

    Itse en ole luop­unut paperis­es­ta, mut­ta sähköi­nen on vienyt tilaa telkkarilta.

  17. Sanomale­hdet ovat selvästi hiipumas­sa. Tähän on usei­ta syitä.

    1- uusia paperikonei­ta ei raken­neta suomeen. Sanomale­hti­pa­pe­ria tuo­daan koko ajan enem­män Venäjältä Suomeen. Koti­maiset eivät ole hintakilpailukykyisiä

    2- Suo­ma­laisia sanomale­hti­pa­perikonei­ta on sul­jet­tu. Sum­ma ja Kajaani on pan­tu kiin­ni. Kaipo­la ja Varkaus ovat jäljellä

    3- ener­gian hin­nan nousu kurit­taa eri­tyisen kovasti suo­ma­laisia sanomale­htikonei­ta johtuen ener­giain­ten­si­ivis­es­tä hierreprosessista

    4- sanomale­hti ei kehi­ty riit­tävän nopeasti. Viimeisin merkit­tävä inno­vaa­tio oli 4‑väripainatus. Tarvit­taisi­in inno­vaa­tioi­ta ener­giakus­tan­nusten ja kul­je­tuskus­tan­nusten painamisek­si alas

    5- kir­japain­oala hiipuu samas­sa suh­teessa kuin sanomalehtipaperiteollisuus

    6- net­tile­htikon­sep­ti edis­tyy. Ruot­salainen Afton­bladet on tässä suh­teessa johta­va tek­i­jä pohjo­is­mais­sa, Englan­nis­sa The Sun. Suomes­sa tul­laan perässä mut­ta Iltale­hti on jo aika hyvä

    7- Net­tile­hden sisältö­tar­jon­ta (eli valikoima sivuil­la) on ylivoimainen paper­ile­hteen verrattuna

    Maini­tut syyt muu­tok­seen liit­tyvät siis lähin­nä sisältö­tar­jon­taan ja kus­tan­nus­rak­en­teeseen. Ennus­tan, että kun main­os­tamiseen löy­tyy hyvä net­tikon­sep­ti, paper­ile­hdelle koit­ta­vat vaikeat ajat.

  18. @Ville Teit­ti­nen — kiitos linkistä ruot­salais­tutkimuk­sen hesar­i­jut­tuun paperin vs. net­tilukemisen ympäristökuor­mi­tuk­ses­ta. Kat­soin myös aiheesta käy­dyn keskustelun. Vaikut­taa siltä, että tutkimuk­sen ole­tuk­set oli­vat vääristyneitä. Tässä lain­aus keskustelusta:

    Onpas ruot­salaisil­la melkoiset tietokoneet. Googletin paperin ja kat­soin mil­laisia arvo­ja tietokoneelle oli käytet­ty. Paperis­sakin tun­nus­ti­vat että arvot oli­vat hatus­ta vedet­tyjä ole­tuk­se­ja. Tietokone oletet­ti­in sähkönku­lu­tuk­seltaan ole­van järeim­mästä päästä pöytäkonei­ta (160W selailukäytössä), ja vielä suurel­la kuva­putk­inäytöl­lä (120W).

    Puo­let tietokoneista lie­nee nykyään läp­päre­itä (20–40W) ja pöytäkoneetkin kulut­tanevat keskimäärin alle puo­let olete­tus­ta varsinkin kun suures­sa osas­sa on jo vähävir­taisem­mat lit­teät näytöt.

    Helpot­tavaa oli se, ettei kum­mankaan vai­h­toe­hdon hiil­i­jalan­jäl­ki päässyt lähellekään esim. työ­mat­ka-autoilun kuormaa.

    Mah­taisiko Hesarin C02-jalan­jäl­ki olla kuitenkaan vain 28 kg vuodessa per luk­i­ja, kuten tutkimus esit­tää kes­ki-Euroopan arvok­si? Eikös nuo vuo­den n. 340 numeroa jo paina yksistään yli 60 kiloa, enim­mäk­seen hiiltä? Pain­o­työ ja kul­je­tuk­set päälle… Suomes­sakin tutkimuk­sen julka­isi forest.fi ja Helsin­gin Sanomat. En ole vaku­ut­tunut neuraalisuudesta.

  19. Netis­sä kier­si taan­noin uuti­nen uud­es­ta inno­vaa­tios­ta, näyt­tölaite joka ei kulu­ta sähköä, jos­sa on intu­iti­ivi­nen käsipo­h­jainen käyt­töli­it­tymä, joka omaa yliv­er­taisen näyt­tö­tarkku­u­den ja voidaan valmis­taa uusi­u­tu­vas­ta puusta…

  20. Point­ti on se, kuin­ka kus­tan­ta­ja saa rahansa. Sanomale­hdet, oppikir­jat, musi­ik­ki. Näitä kaikkia voidaan tuot­taa ja tuote­taankin aika kevyel­lä kus­tan­nus­rak­en­teel­la. Van­hat kus­tan­nustalot eivät ole oikein vielä löytäneet keinoa, miten siirtää van­ha kan­nat­ta­va bisnes uuteen toim­intaym­päristöön. Niiden organ­isaa­tio on niin jäykkä, että tuskin ehtivät keksiäkään.

    Kun se rahas­tuk­sen malli löy­de­tään, uudet toim­i­jat ryn­nivät markki­noille. Uskoak­seni van­hatkin toim­i­jat jäävät (Södi­ka, Ota­va, Sanoma, Warn­er…) mut­ta kapenevin osuuksin.

    Musi­ikkipuolel­la tämä on jo nähtävis­sä — per­in­teisin romaanien painami­nen tullee viimeisenä. Mut­ta tulee. 

    Vas­toin kus­tan­nustalo­jen väit­teitä, en het­keäkään epäile, etteivätko itse luo­van työn tek­i­jät saa edelleenkin palkkaansa: toimit­ta­jat, kir­jail­i­jat, oppikir­jan tek­i­jät ja muusikot. 

    Ain­oa, mikä ehkä jää nuole­maan näppe­jään, on se hem­met­in­moinen organ­isaa­tio siinä välissä.(Esim. kri­itikkokun­ta voi jopa lihoa: tarvi­taan port­in­var­tioi­ta, kun iso­jen talo­jen markki­noin­tior­gan­isaa­tiot eivät voi hoitaa ajat­telua puolestamme.)

    Touko Met­ti­nen

  21. Kir­jan kuole­maa on ennustet­tu jo kauan. TV:n piti syr­jäyt­tää radion, mut­ta radiokanavia on enem­män kuin koskaan. Useimpi­en laadus­sa ei tosin ole kehu­mista. TV ei myöskään tap­panut eloku­vateat­tere­i­ta, vaik­ka pie­niltä paikkakun­nil­ta ne toki kato­si­vat. Eloku­vat lyövät entisiä ennä­tyk­siä ja hieno­ja teat­tere­i­ta tehdään, vaik­ka eloku­vat näkee DVD:ltä vuokraelokuvina tai ostet­tavina ja niitä lait­tomas­tikin netistä ladataan. 

    Sanomale­hti, aikakausle­hti ja kir­ja ovat aika käte­viä käyt­töli­it­tymä. Ne ovat aidosti kan­net­tavia, taitet­tavia, eivät tarvitse akkua, lataus­ta, vir­ta­jo­htoa, eril­listä liit­tymää jne. Näytöltä ei kyl­lä kovin pitk­iä tek­ste­jä jak­sa lukea.

    Kir­ja ja aikakausle­hti (esim. The Econ­o­mist) mp3-soit­times­sa on aika kätevä ja kevyt. E‑kirja voi olla hyvä jut­tu, mut­ta näytössä pitää päästä edelle tietokoneen näyt­töä. Se on kova haaste!

    Iltapäiväle­hdet eivät tosi­aan saa juurikaan lisäar­voa paperiver­siona, sil­lä ne on äkkiä luet­tu verkkoversiona.

    Paras­ta esim. Verkko-Hesaris­sa on nopeu­den lisäk­si ark­isto. Ehkä se on jopa nopeut­takin suurem­pi lisäarvo.

    Entä paperi­ton toimis­to? Se on todel­la kaukana.

    E‑lasku on ideana hyvä, mut­ta peruste­lut ovat ontu­vat. Sitähän perustel­laan sil­lä, että laskut­ta­ja säästää. Mik­si e‑laskua käyt­tävä asi­akas ei saa mitään hyö­tyä? Mik­si kaik­ki hyö­ty pitäisi men­nä vain laskun lähet­täjälle? lisäämiseen.

  22. Mikko Aho­sen vink­ki arvioi­da lehden (tai TV:n uuutis- tai ajanko­htais­toim­i­tuk­sen) jour­nal­is­ti­ikan tasoa on kyl­lä aika kuvaa­va. Itse olen ope­tusalan ja vai­moni mie­len­tetveysalan ammat­ti­lainen ja olemme kyl­lä jo vuosia huo­man­neet, että näistä asioista val­ta­me­dia ei yleen­sä löy­dä point­tia. Mik­si se löytäisi muil­takaan aloilta?

    Eri­tyis­es­ti pitää maini­ta Hesari. Sen koulu­tus­poli­it­tiset jutut ovat TOSI huonoja!

    Touko Met­ti­nen

  23. Riku Öster­man: Ei se sanomale­hti­pa­perin sisältämä hiili ole mukana hiil­i­jalan­jäl­jessä ollenkaan, kos­ka se on tehty puus­ta joka on uusi­u­tu­va luon­non­va­ra ja siten ns. lyhyessä kier­rossa. Met­sä kas­vaa takaisin ja sitoo sen hiilen taas.

    Hiil­i­jalan­jäl­keen las­ke­taan vain uusi­u­tu­mat­tomien luon­non­va­ro­jen käytöstä vapau­tu­va hiilid­iok­si­di (ja luul­lak­seni muut kasvi­huonepäästöt hiilidioksidiekvivalenttena).

  24. Oikeas­t­aan mis­tä tahansa hesarin tiedeuutis­es­ta löy­tyy virheel­listä tietoa tai kum­mallisia väärinymmär­ryk­siä. Luon­nol­lis­es­ti tilanne on pahempi iltapäiväle­htin puolel­la jos­sa vakavasti otet­tavia tiedeuutisia ei ole oikeas­t­aan lainkaan. “Tiede“uutisointi koos­t­uukin copy­pastel­la tuote­tus­ta “sex­i­est waist-to-hip-ratio” ‑tason mainostoimistomateriaalista.

  25. En kyl­lä näe miten pain­o­tuote voitaisi­in koskaan kokon­aan kor­va­ta. Se on luku­mukavu­udeltaan niin paljon mukavampi. 

    Osit­taista siir­tymää tapah­tuu, mut­ta halu­aisin uskoa ja toivoa, että mm. syväl­lisem­pi yhteiskun­nalli­nen ja filosofinen keskustelu käy­dään jatkos­sakin ajan kanssa työstet­ty­jen kir­jo­jen sivuilla.

    Netis­sä on paljon hyviä puo­lia, mut­ta huono­jakin löy­tyy, mm. keskustelu on usein pin­nal­lista ja jäsentämätöntä.

  26. Aamukahvipöy­dän ajas­ta Sanomale­hden kanssa kil­pailee lähin­nä tele­vi­sio, jota min­un on vaikea ymmärtää, sil­lä onhan sisältö aika niukkaa lehteen verrattuna.

    Tele­vi­sio on muuten vielä varmem­pi netin uhri kuin print­ti­me­dia. Koti­talouk­sien laa­jakaistali­it­tymien kap­a­siteetit kas­va­vat nimit­täin melko pian niin suurik­si, että eril­lisen tele­vi­sio­vas­taan­ot­ti­men ost­a­mi­nen ei ole järkevää, kos­ka samat ohjel­mat saa ladat­tua netistä saman- tai parempilaatuisina.

  27. Itse luen sanomale­hdis­tä (Hesari + TS) päivit­täin ainakin pääl­lisin puolin suurim­man osan (myös asun­non­myyn­tipal­stan vaik­ka — tai juuri sik­si — olen vähän yli vuosi sit­ten ostanut asun­non.). Luen myös työ­paikkail­moituk­set vaik­ka en ole vai­h­ta­mas­sa työ­paikkaa. En luk­isi näitä kumpaakaan pal­staa erik­seen netistä (kuin sat­un­nais­es­ti). Enkä edes asu Helsingis­sä. Ilmiö lie­nee yleinen. Painet­tu lehti, esim. HS, on kuitenkin jotain ennem­män, suuri sosi­aa­li­nen yhteisö, jos­ta puhutaan kahvipöy­dis­sä ja jol­la on tiet­ty pain­oar­vo. (Ekol­o­gise­na liian raskas..?)
    TV menet­tää mei­dän per­heessä koko ajan suo­sio­ta, vaik­ka per­heeseemme kuu­luu viisi eri ikäistä jäsen­tä. Eli oman havain­non mukaan net­ti syr­jäyt­tää TV:tä enem­män kuin sanomale­hteä. Jos ei ‘ole tekemistä’ men­nään net­ti­in, eikä ava­ta TV:tä.
    Itse käyn joskus esim. Uuden Suomen sivuil­la työaikana, mut­ta jos tämä mak­saisi vaikka­pa sentin, eli satak­er­taa käy­tynä euron, en kävisi, sil­lä peri­aat­teessa en voisi käyt­tää työan­ta­jan raho­ja tähän (käyn siel­lä esim. aamuisin ennen kahdek­saa kun viralli­nen työai­ka alkaa mut­ta työ­nan­ta­jan koneel­la ym…). Se on sama kuin ostaisin työan­ta­jan rahoil­la vaikka­pa euron Sisu-askin kioskista (kolme ker­taa vuodessa — pelkästään US, jos päivä­mak­su, mak­su per klikkaus niin sum­ma kohoaa). Vaik­ka fir­man kas­sa onkin käytet­tävis­säni tilin­tarkas­ta­ja kysy­isi ‘mikä kuit­ti tämä on?’ Peri­aa­teessa. (Rahaa se on työaikakin mut­ta olen työte­htävis­sä, jos­sa työai­ka on raja­ton…) Siis en usko, että mak­sullisil­la net­ti­sivuil­la olisi kysyn­tää tarpeek­si — tai siis joil­lakin mut­ta vähem­män Suomes­sa (yleis­tar­jon­nas­sa). Erikois­sivuil­la se voisi kan­nat­taa ja mak­su voisi olla jopa vähän suurem­pi. Voisin mak­saa 20 sent­tiä vuorokaud­es­ta Osmon pal­stal­la. Mut­ta peri­at­teessa mak­sut­to­muus on parempi.

  28. Ric­car­dolle sanois­in, että itsekin ajat­telin että kahvipöytäkeskustelui­hin osal­lis­tu­mi­nen han­kaloituu jos jät­tää lehdet väli­in. Koke­mus on osoit­tanut, että asia on täs­mälleen päin­vas­toin. Kos­ka jokainen tietää kyl­lä mitä HS:ssä kir­joite­taan, yleen­sä tuol­lainen kahvipöytäkeskustelu koos­t­uu lähin­nä siitä, että tois­tel­laan vaan use­am­paan ker­taan mitä HS on kirjoittanut.

    Jos taas käyt­tää vaikka­pa 20% lehden­luku­un kulu­vas­ta ajas­ta esimerkik­si pere­htyäk­seen johonkin ajanko­htaiseen aiheeseen kun­nol­la, huo­maa aika pian tietävän­sä melkein mis­tä tahansa asi­as­ta enem­män kuin muut kahvipöy­dässä. Keskustelun laatu para­nee ja kaik­ki oppi­vat lisää.

    Lisäti­eto­ja saa esimerkik­si luke­mal­la jotain kan­sain­välisiä laadukkai­ta aikakausle­htiä, kan­sain­välis­ten blo­gien parhaim­mis­to­ja tai kir­ja­muo­toisia hyvälaa­tu­isia tutkimus­tu­losten pop­u­lar­isoin­te­ja. Olen havain­nut hyväk­si myös lukea esimerkik­si oman ajat­telu­ni vas­taista hyvin argu­men­toitua mate­ri­aalia. Se pakot­taa miet­timään omat mielip­i­teet paljon tarkemmin.

    Surullis­in­ta asi­as­sa on juuri se, että esimerkik­si HS:n toim­i­tuk­selli­nen sisältö koos­t­uu siitä, että tois­tel­laan jotain vaki­in­tunei­ta virheel­lisiä yksinker­tais­tuk­sia eri aiheista. Sanomale­hden avul­la ei voi kehit­tää omaa ajatteluaan.

  29. Vaik­ka kaik­ki muut­tuu nopeasti, ja saakin muut­tua, kan­nat­taa nos­taa hat­tua yhdelle ilmeisen vakaana säi­lyneelle muinaisinnovaatiolle.
    Se on tämä muu­ta­maan kymme­neen eri­laiseen merkki­in perus­tu­va kir­joi­tusjär­jestelmä, jolle ei näy var­teenotet­tavaa kilpailijaa.

  30. KariR: E‑laskusta. Hyö­ty menee lop­ul­ta tuot­teen hin­toi­hin, kun alal­la on kil­pailua. E‑laskuun siir­tymistä ei erik­seen kor­va­ta kulut­ta­jille, jot­ka siir­tyvät niihin, kos­ka se ei aiheuta heille lisä­vaivaa. Suurin osa kulut­ta­jista siis mak­saa mielel­lään E‑laskulla, vaik­ka ei saa tästä rahal­lista kor­vaus­ta paper­i­lasku­un verrattuna.

    Jotkut yri­tyk­set var­masti kan­nus­ta­vat asi­akkaitaan siir­tymään E‑laskuun per­imäl­lä mak­su­ja paper­i­laskuista (tai vas­taavasti mak­samal­la E‑laskun käyt­tämis­es­tä kor­vaus­ta). Tämä ei tarkoi­ta, että yri­tys­ten kat­teet paranevat, kos­ka kil­pail­luil­la markki­noil­la toimin­nan tehos­tu­mi­nen alen­taa hintoja.

  31. Itse kun en ole sanomale­htien lukemiseen tot­tunut, niin täy­tyy olla eri mieltä az:n kanssa lukumukavuudesta.
    Läp­päri on huo­mat­tavasi mukavampi kuin sanomale­hti. Toises­sa kädessä teemu­ki ja toinen käsi hiirellä. Asen­to voi olla erit­täin laiska kos­ka läp­pärin näyt­tö on pystyssä (ja pysyy siinä ilman pitämistä).
    Aikakausile­htien paperi taas on sel­l­aista, että jos yläpuolel­la on liikaa val­o­ja, ei sivua pysty luke­maan heijastuksilta.
    Junas­sa sanomale­hti on aivan mahdoton.

  32. Mak­sullisu­ud­es­ta sen ver­ran, että nyky­isiä yri­tyk­siä tehdä net­ti­sivuista mak­sullisia ei voi oikein ver­ra­ta siihen mitä Osmo käsit­tääk­seni “mikro­mak­su” ‑ter­mil­lä haki. Nykyään ei ole käytössä mui­ta mak­su­tapo­ja kuin erit­täin kankeita.
    Kätevästi mak­sami­nen voisi tapah­tua vaik­ka siten että, selaimes­sa olisi tuki openid:lle ja hyväksy­tyt sivut voisi­vat tun­nistaa käyt­täjän automaat­tis­es­ti (eli käyt­täjä olisi kir­jau­tuneena sisään), openid ‑palvelun­tar­joa­jal­la voisi olla mah­dol­lisu­us rahali­iken­teeseen ja pieni mak­su perit­täisi­in jokaises­ta klika­tus­ta linkistä sivul­la. Käytet­tyä rahaa tietyssä ajas­sa voisi tietenkin rajoittaa.
    Kun puhutaan web­bi­palveluista pitää muis­taa, että nykyi­nen web­bi on huono läh­es kaikil­la tavoil­la. Toiv­ot­tavasti se tuos­ta paranee.

  33. “Läp­päri on huo­mat­tavasi mukavampi kuin sanomalehti.” 

    Varsinkin jos naut­tii aami­aista samanaikaises­ti parivuo­ti­aan kanssa ja maito­lasi kaatuu lehden/läppärin päälle 😉 

    Itse kyl­lä tuon joskus kän­nykän ruokapöytään (lähin­nä kun olen itse jo syönyt ja nuorim­maisel­la kestää) ja selaan net­tiä, mut­ta en ikinä läppäriä.

    Käyt­tö­mukavu­udeltaan radio kyl­lä pesee nämä kaik­ki medi­at men­nen tullen: sen seu­raamiseen kun ei tarvitse käsiä eikä silmiä lainkaan. Esimerkik­si Oba­man valin­nas­ta kuulin heti aamul­la säng­y­n­po­h­jal­la, kun kel­loradio räp­sähti päälle ja oli vuorossa Aamun Peili. Ylen Ykkösen aamuo­hjel­mat (uutiset+Ykkösaamu) ovat vielä varsin tasokkaita.

  34. Ihan alku­un, vai­h­doin nim­imerkik­seni puudeli, kos­ka täl­lä blogilla on kak­si ihmistä, jot­ka ovat kir­joit­ta­neet etu­nimel­lä Jussi.

    Min­ulle tulee HS, Time sekä Suomen Kuvale­hti, enkä ole luop­umas­sa print­ti­me­di­as­ta, kos­ka syväl­lisiä ja sisäl­löltään laa­jo­ja jut­tu­ja ei netis­sä ole. Jour­nal­is­min ja yhden riv­in lööp­pi­en eron näkee juuri tässä.

    RSS-luk­i­jani suoltaa ruudul­leni 10:n lehden/tietotoimiston, ~10 verkko­saitin sekä use­am­man blo­gin (myös tämän) sisäl­lön. Inter­net on nopeudeltaan voit­tam­a­ton, mut­ta sisäl­löltään, laadul­taan ja tieto­jen kat­tavu­udeltaan aut­ta­mat­tomasti print­ti­me­di­aa jäljessä. 

    Elek­tro­n­iset kir­jat saa­vat kehit­tyä huimasti ennen kuin ne voivat syr­jäyt­tää paper­ile­hdet, sil­lä luk­i­jaa pitää lada­ta ja sen sisältöä pitää päivit­tää. Päiv­i­tys on ongel­ma kunnes koko maan kat­ta­va avoin verkko saadaan. Niiden käyt­töli­it­tymä ei vielä ole tarpeek­si hyvä.

    Inter­net on kuin kiireinen aami­ainen kuiv­al­la sämpyläl­lä, print­ti­me­dia taas pitkä brunssi.

  35. “RSS-luk­i­jani suoltaa ruudul­leni 10:n lehden/tietotoimiston, ~10 verkko­saitin sekä use­am­man blo­gin (myös tämän) sisällön.”

    Itsekin seu­raan nyky­isin merkit­tävästi use­am­paa sanomale­hteä kuin aikaan ennen net­tiä. Olen ymmärtänyt että moni muukin tekee näin. Has­su paradok­si että samaan aikaan sanomale­hdet ovat uhattuina.

    Jos ja kun laadukas sisältö kiin­nos­taa luk­i­joi­ta edelleen, kyseessä on ilmeis­es­ti “vain” dis­rup­ti­ivisen teknolo­gian aiheut­ta­ma liike­toim­inta­mallin kri­isi jon­ka seu­rauk­se­na tois­si­jaisen sisäl­lön (luokitel­lut ilmoituk­set, main­ok­set) tulovir­rat ohjau­tu­vat paperi­sta mui­hin välineisi­in, ja paper­i­jakelu mar­gin­al­isoituu. Sisäl­lön­tuotan­to ei ole kri­i­sis­sä, päin­vas­toin se on netis­sä helpom­pi ja nopeampi löytää.

    Jos olete­taan että lehtien kus­tan­t­a­mi­nen ei enää jatkos­sa ole samal­la tavoin taloudel­lises­sa mielessä houkut­tel­e­vaa liike­toim­intaa kuin joskus ennen, vaan se hiipuu kir­jankus­tan­ta­misen tasolle, mitä oikeas­t­aan menetetään ? Onko kir­jal­lisu­u­den taso Suomes­sa laskenut sik­si että suuret investoin­nit ohjau­tu­vat houkut­tel­e­vampi­in kohteisi­in ? Olisiko niin että taloudel­lisen mie­lenki­in­non suun­tau­tu­mi­nen muualle paran­taisikin nk. vaka­van tiedonväl­i­tyk­sen sub­stanssia jos ne mää­sevät toim­i­maan markki­noiden voit­tomar­gin­aali- ja kasvuodotuk­sista riippumattomasti ?

  36. Net­tile­hden monistamisen rajakus­tan­nus on nol­la. Myös markki­noil­letu­lo on varsin help­poa. En näe miten fir­mat saisi­vat pitkäl­lä tähtäimel­lä pakotet­tua luk­i­joi­ta mak­samaan sisäl­löstä täl­läisil­la markki­noil­la. (tähän voi vielä lisätä sen, että sisäl­lön käytön rajoit­ta­mi­nen on myös vaikeaa, kos­ka kopi­oin­ti on helppoa)

  37. Olen kir­joit­tanut tätä asi­aa sivuten itse muu­ta­ma viikko sitten. 

    Sanomale­hden kuole­maa on ennustet­tu jo pitkään. Taas tehdään niin, ja täl­lä ker­taa se saat­taa olla lähempänä kuin ennen. 

    Sen ei tarvit­sisi olla näin, mut­ta suo­ma­laista lehdis­töä seu­rates­sani tulee mieleen, että sen laadulli­nen taso on surkea. Kaik­ki sel­l­aiset asi­at, joista tiedän itse jotakin tai tiedän tapah­tuneen tau­s­tat, vili­sevät joko virheel­listä tietoa, totu­u­den kau­nis­telua, yksipuolista näke­muys­tä tai suo­ranaisia valheita. 

    Kun näin on käytän­nössä jokaises­sa uutises­sa, miten voisin luot­taa niihin, joista en tiedä mitään? 

    Sanomale­hden arvo nyky­maail­mas­sa olisi nimeno­maan objek­ti­ivi­su­u­teen pyrkivässä tutki­vas­sa jour­nal­is­mis­sa. Pikku­fak­tat ovat inter­net-kamaa ja erinäköis­ten mielip­itei­den, pam­flet­tien ja mielip­i­teen­muokkaus­puhei­den läh­teenä inter­net on ollut ykkö­nen jo pitkään. Mut­ta kos­ka jokainen netistä luet­ta­va asia pitää varmis­taa jos halu­aa siitä var­ma olla, tämä olisi se paik­ka sanomalehdelle. 

    Siis jos. Suomes­sa nimeno­maan tun­tuu ole­van edelleen käsi­tys tiedo­tusvä­lineis­sä siitä, että ne ensisi­jais­es­ti käyt­tävät val­taa. Kun men­neessä maail­mas­sa lehti­neeker­it ja pää­toimit­ta­jat pystyivät vaien­ta­maan ehdokkaat tai puffaa­maan niitä, ne oli­vat kuninkaan­tek­i­jöitä ja käyt­tivät todel­lista valtaa. 

    Nyt on tilanne toisin. Tämän blo­gin pitäjän äänivyöry kun­nal­lis­vaaleis­sa ei selit­tynyt lehdis­töl­lä, kos­ka luke­mani puffa­si­vat Vihreistä lähin­nä nuo­ria ja naisia. Per­su­jen Hal­la-Aho ei saanut pal­sta­ti­laa yhtään, silti ääniä tuli mukavasti. 

    Val­ta on lehdis­töltä katoa­mas­sa kuten ovat katoa­mas­sa main­oseu­rotkin. Osaa­vatko ne muut­tua maail­man mukana ja täyt­tää objek­ti­ivisen tiedon aukon vai yrit­tävätkö ne lähin­nä tais­tel­la vastaan? 

    Omaan kir­joituk­seeni sain ajatuk­sen kun Julkisen sanan neu­vos­ton suur­mufti esit­ti jotain inter­netinkieltämis- ja kyt­täys­me­todi­ikkaa pari kolme viikkoa sit­ten, ja arvelin, että siel­lä ehkä nyt kuitenkin potk­i­taan vain vastaan. 

    Oma kir­joituk­seni tuol­la: http://www.guru-group.fi/visti/blog/files/d523414f62c0111ff442bd5fff7ea3fe-532.php

  38. Var­maankin väärä foo­ru­mi kysyä, että te jot­ka ken­ties olette osta­neet tänään uud­is­tuneen Iltasanoman paperiver­sion, että miltä uusit­tu Iltasanoma näyt­tää ja tun­tuu. Kysymys menee mielestäni kuitenkin otsikon “Sanomale­hden tule­vaisu­us” alle.

  39. Muistin juuri että tilasin lehden viimeisen ker­ran vuon­na 1985. Muis­tan sen selvästi, kos­ka asun­to oli niin pieni, että pos­tiluukun räpinä aamuyöl­lä otti pan­nu­un. Inter­netin nyys­siryh­mis­sä oli 80-luvul­la lukemista jo ihan liikaa, tosin uutiset tuli­vat useim­miten toisen käden tietona. 

    Viimeisen ker­ran ostin paperikir­jan vuon­na 1995. Sil­loin löysin piraat­tikir­javaras­ton, jos­sa oli myös uusia kir­jo­ja toisin kuin Pro­jekt Gutenbergissa.

    Lisä­muis­telona mainit­takoon, että maail­man paras kir­jo­jen luku­laite tehti­in vuon­na 1990, eli HP100LX. Innos­tuneet fanit­ta­jat kor­jaa ja paran­telee näitä lait­tei­ta edelleenkin:
    http://www.daniel-hertrich.de/200lx/

    Käytän niitä samo­ja edelleenkin kir­jo­jen luku­un, kos­ka ne toimii samoil­la sormi­paris­toil­la viikon ja näyt­tö on todel­la muka­va silmille. “Vir­tu­al Reader”-ohjelmassa on automaat­ti­nen sivun­si­ir­to, joka on aiheut­tanut sen, että tavalli­nen kir­jo­jen luku ei tah­do enää sujua, kos­ka sivun­vai­h­to on liian mon­imutkainen toimen­pide. Aja­tus katkeaa.

    Sem­mosia nuoru­us­muis­to­ja meil­lä oli täältä huisin kaukaa paperit­tomas­ta tule­vaisu­ud­es­ta täl­lä kertaa.

  40. cob­bit: Lähin­nä olisin valmis mak­samaan siitä, että sivus­tol­la ei olisi main­ok­sia. Main­ok­sien pitää mut­tua aina vain röyhkeäm­mik­si, että ihmiset ne huomio… hs.fi sivul­la liiku­taan jo raja­mail­la, että viit­ti­ikö sivus­tol­la käy­dä ollenkaan.

    Ei sivus­ton, jos­sa käy paljon porukkaa, ylläpi­to kai mitään ihan ilmaista kuitenkaan ole. Riip­puu tietysti sivus­tos­ta, soininvaara.fi erit­täin kevyt.

    Jotenkin uuti­soin­ti voisi tietysti muut­tuakin… esim. mak­sa­vat luk­i­jat voisi­vat äänestää, mis­tä jutus­ta tehdään syven­tävää jut­tua tai toimit­ta­jat voisi­vat osal­lis­tua kom­ment­tei­hin (jol­loin uutiset oli­si­vat aika blogi-maisia).

  41. Art­turi Björk kir­joit­ti E‑laskusta: “Hyö­ty menee lop­ul­ta tuot­teen hin­toi­hin, kun alal­la on kilpailua.”
    Näin­hän sen soisi käyvän. E‑laskua yri­tyk­set markki­noi­vat kuitenkin edelleen juuri sil­lä, että se säästä yri­tys­ten meno­ja. Ei niitä ole vielä markki­noitu asi­akkaan hyö­tynä. Sik­si E‑laskun suo­sio kas­vaa niin hitaasti. Esit­täi­sivät edes sen (muka) menevän tuot­tei­den hin­toi­hin. Ympäristöar­vot tietysti ovat myös tärkeä arvo joillekin e‑laskun valinneelle.

  42. Tämä kysymys E‑laskusta menee vähän ohi otsikon, mut­ta se voi men­estyä vain, jos jotain hyö­tyä tulee mak­sa­jalle välit­tömästi. On vähän abstrak­tia ajatel­la, että yleinen hin­tata­so las­kee ja tätä kaut­ta hyö­ty jakau­tuu kaikille. Min­ulle riit­tää sil­loin se, että muut siir­tyvät E‑laskuun. Saan hyö­dyn hin­tata­son laskus­ta, vaik­ka en itse siir­ty­isi. Alen­nus E‑laskun mak­sa­jalle tai koro­tus van­hanaikaises­ti maksavalle.

  43. Min­ulle tulee HS, Time sekä Suomen Kuvale­hti, enkä ole luop­umas­sa print­ti­me­di­as­ta, kos­ka syväl­lisiä ja sisäl­löltään laa­jo­ja jut­tu­ja ei netis­sä ole. Jour­nal­is­min ja yhden riv­in lööp­pi­en eron näkee juuri tässä.

    Et näköjään osaa etsiä. Parhaat blog­it sisältävät syväl­lisiä ja laa­jo­ja jut­tu­ja. Ennen kaikkea blo­geis­sa pää­sevät epäso­vin­naisetkin näke­myk­set jul­ki. Lisäti­eto on usein hakuter­min tai klikkauk­sen päässä. Miten print­ti­me­dia voi edes alkaa kil­pail­la täl­laisen kanssa?

  44. Minä en kyl­lä ole löytänyt vielä yhdestäkään blo­gista syväl­lisiä jut­tu­ja. No eipä niitä lehdis­täkään usein lue, mut­ta joskus har­voin kuitenkin. Kir­jat kuitenkin ovat ylivoimaisia.

    Erot­ta­va tek­i­jä on se, että har­valle mak­se­taan blog­gaamis­es­ta, joten yhteen blogi­in käytet­ty aika työstämiseen, pohd­in­taan, sanomisen jäsen­tämiseen, tek­stin ulkoa­su­un (jne.) on rajat­tu ja useim­miten yhdeltä istu­mal­ta kir­joitet­tu. Hyvässä aikakausle­htiar­tikke­lis­sa voi olla takana joitakin viikko­ja toim­i­tustyötä. Ne ovat har­vas­sa, mut­ta niitä on. Niitä tehdään myös aivan eri­laisin resurs­sein niin kauan kuin niistä ollaan valmi­ita mak­samaan, matkus­ta­mal­la paikan­päälle jne.
    Suomen Kuvale­hti tähän joskus pystyy, tar­jon­ta Suomes­sa toki on vähäistä.

    Mut­ta kir­jaa on voitu työstää vuosikau­pal­la, tai kir­ja voi kuva­ta vuosien tutkimustyötä ja pohd­in­to­ja. Aina välil­lä kohdalle tulee kir­ja, joka tar­joamil­laan syväl­lisil­lä, perustel­luil­la ajatuk­sil­la, mielikuvil­la ja ker­to­muk­sil­la saa muut­ta­maan omaa maailmankuvaa.

  45. Mikään ei estä tekemästä net­ti­in vaik­ka kuin­ka syväl­lisiä jut­tu­ja. Eri asia on palkan han­kkimi­nen tuos­ta työstä.
    Paine­tus­sa lehdis­tössä syväl­liset ja aikaa vaa­ti­vat hen­gen­tuot­teet ovat harv­inaisia ilmiöitä siel­läkin, kos­ka kuukausi­palkan saa vaik­ka seu­raa­mal­la päivästä toiseen ben­san hin­nan kehi­tys­tä val­otauluista tai mui­ta vas­taavia syvällisyyksiä.
    Se, että lehtimies tai tele­vi­siotoimit­ta­ja matkus­taa ihan ulko­maille asti han­kki­maan jut­tuun­sa tieto­ja ker­too yleen­sä matkusteluhalus­ta, vain joskus har­voin into­hi­moi­ses­ta halus­ta tehdä syväl­listä jour­nal­is­mia ja ker­toa olen­naisia asioita.

  46. Osmo: Ymmär­sit väärin. Markki­namekanis­mi ei alen­na yleistä hin­tata­soa vaan muut­taa tas­apain­oa E‑laskua käyt­tävien yri­tys­ten ja sitä käyt­tämät­tömien hinnoissa.

    Jos yri­tys onnis­tuu tehosta­maan toim­intaansa E‑laskun ansios­ta, se pystyy alen­ta­maan hin­to­jaan ver­rat­tuna kil­pail­i­joi­hin­sa. Jos kulut­ta­ja huo­maa, että hänelle E‑laskun käyt­tämis­es­tä aiheutu­va lisä­vai­va on pienem­pi kuin tuot­teen alen­tunut hin­ta hän han­kkii tuot­teen E‑laskua käyt­tävältä yritykseltä.

    Todel­lisu­udessa­han E‑lasku vähen­tää merkit­tävästi lasku­tuk­ses­ta aiheutu­vaa vaivaa asi­akkaille, jot­ka käyt­tävät tietokonet­ta. Yri­tyk­sen ei siis edes tarvitse alen­taa hin­to­jaan, jos kil­pail­i­jat tekevät samoin.

    Ne kulut­ta­jat, jot­ka koke­vat, että E‑laskuun siir­tymis­es­tä aiheutu­va vai­va on suurem­pi kuin säästö tuot­teen hin­nas­sa voivat ostaa tuot­teet niiltä yri­tyk­siltä, jot­ka lähet­televät paperilaskuja.

    Jos yri­tys sal­lii sekä E‑laskulla, että paper­i­laskul­la mak­samisen, niin sil­loin E‑laskulla mak­sa­vat ovat yri­tyk­selle tuot­toisampia ja paper­i­laskua käyt­tävät ikään kuin vapaa­matkus­ta­vat. Tilanne on sama kuin käteisel­lä, mak­suko­r­tilla tai luot­toko­r­tilla mak­sami­nen kau­pas­sa. Koke­mus on osoit­tanut, että kulut­ta­jia ei kiin­nos­ta hin­to­jen kus­tan­nus­pe­rusteinen jakau­tu­mi­nen asi­akkaiden kesken.

    Kuten kir­joitin edel­lisessä kom­men­tis­sani yri­tys voi toki siirtää lasku­tuk­sen kus­tan­nuk­set asi­akkaalle anta­mal­la E‑laskun käytöstä hyvi­tys­tä tai rankaise­mal­la paper­i­laskun käytöstä.

    KariR: En usko het­keäkään, että yri­tyk­set markki­nois­i­vat E‑laskua asi­akkailleen yri­tyk­sen voit­to­jen kasvattamisella.

  47. Et näköjään osaa etsiä. Parhaat blog­it sisältävät syväl­lisiä ja laa­jo­ja jut­tu­ja. Ennen kaikkea blo­geis­sa pää­sevät epäso­vin­naisetkin näke­myk­set jul­ki. Lisäti­eto on usein hakuter­min tai klikkauk­sen päässä. Miten print­ti­me­dia voi edes alkaa kil­pail­la täl­laisen kanssa?

    Väärin, olen etsinyt ja etsinyt, mut­ta laadulliset kri­teer­it täyt­täviä blo­ge­ja ei ole löy­tynyt tarpeek­si. Mik­si käyt­täisin aikaani etsimiseen yhtään enem­pää, kun pos­tiluukus­ta kolah­taa ker­ral­la tarpeek­si luet­tavaa viikoksi?

    Taus­toitet­tu artikke­li henkilön toimes­ta, joka saa palkkaa kir­joit­tamis­es­ta, on sel­l­aista mitä ei inter­netistä löy­dy. Ja uusia näkökul­miä löy­tyy myös print­tile­hdis­tä. Suomen Kuiv­ale­hdessäkin on ajoit­tain mie­lenki­in­toisia näkökul­mia vieraile­vien kolum­nistien kir­joit­ta­m­i­na, samoin HS:n sunnuntaidebatissa.

    Inter­netis­sä asial­liset kir­joituk­set peit­tyvät hel­posti folio­hat­tu­jen, fanaatikko­jen sekä yhden asian ihmis­ten suolta­man roskan alla. Kohi­na on liian suurta.

  48. az kir­joit­ti: “En kyl­lä näe miten pain­o­tuote voitaisi­in koskaan kokon­aan kor­va­ta. Se on luku­mukavu­udeltaan niin paljon mukavampi.”

    Tämä se aina min­ua ihme­tyt­tää, kun keskustel­laan sähköis­es­tä lehdestä/kirjasta. On vaikea käsit­tää, mikä tekee paperi­sta mukavam­man. Minus­ta ainakin pape­rien kanssa tais­telu saisi jo riittää.

    Ote­taan esimerkik­si noin 500‑1000 sivuinen kir­ja. Se on paina­va pitää käsis­sä, joten luku­paik­ka pitää vali­ta sen mukaan. Mon­esti tuo paino rajoit­taa ne ergonomisim­mat lukuasen­not pois laskuista. Lisäk­si tarvi­taan kir­jan­merkkiä, joka on tasaisin väli­a­join hukas­sa tai liven­nyt kir­jan välistä. Ei järin mukavaa.

    Toinen esimerk­ki on sit­ten sanomale­hti. Lukem­i­nen alkaa mon­esti siitä, että keräilee irtole­htiset kasaan. Sit­ten voi kat­sas­taa, mah­tu­isiko jos­sain levit­tämään sivut auki. Hyväl­lä tuuril­la löy­tyy jostain riit­tävästi pöytäti­laa. Toden­näköisem­min kuitenkin alkaa tais­telu sivu­jen kään­telystä ja selaamis­es­ta ihan omin voimin. Se on aina yhtä “mukavaa” myös.

    Pikkuinen, esim. 800x400px, PDA/känny vie 6–0 mukavu­udessa jotain lehteä/kirjaa. Jos taas halu­aa visuaal­isia koke­muk­sia, sitä varten on ne 42″ taulutelkut.. Niitä ei ihmiset — myöskään media-alan tuot­ta­jaih­miset — osaa hyö­dyn­tää vielä ollenkaan.

    Ain­oa hieno omi­naisu­us print­ti­me­di­as­sa on mah­dol­lisu­us rauhoit­tua het­kek­si. Kun avaa netin ja läh­tee lueskele­maan, ei luet­ta­va lopu ikinä. Lehti/kirja lop­puu aikanaan 🙂

  49. “Taus­toitet­tu artikke­li henkilön toimes­ta, joka saa palkkaa kir­joit­tamis­es­ta, on sel­l­aista mitä ei inter­netistä löy­dy. Ja uusia näkökul­miä löy­tyy myös print­tile­hdis­tä. Suomen Kuiv­ale­hdessäkin on ajoit­tain mie­lenki­in­toisia näkökul­mia vieraile­vien kolum­nistien kir­joit­ta­m­i­na, samoin HS:n sunnuntaidebatissa.”

    Minus­ta täl­lainen vas­takkainaset­telu on pikkuisen turhaakin. Esimerkik­si tämän blo­gin selvästi parhait­en kir­joite­tut tek­stit olen jo viikkoa paria ennen blogi­in ilmestymistä lukenut Suomen Kuvale­hdestä. Niistä tek­steistä löy­dän kum­minkin paljon sel­l­aista asi­aa, mikä on selvästi peräisin tämän blo­gin kom­menteista. Tääl­lä käy­ty jatkokeskustelu on paljon vilkkaam­paa kuin samas­ta kolum­nista käy­ty keskustelu Suomen Kuvale­hden keskustelupalstalla.

    Eli siis, parhaim­mil­laan laat­ule­hdet ja blog­it täy­den­tävät toisiaan.

  50. Jot­ta jankut­ta­mi­nen laadukkaista/laaduttomista blo­geista lop­puisi, voisiko Jan­tunen linkit­tää tänne niitä laadukkaak­si kokemi­aan blogeja.

    Suomek­si ei ainakaan mon­ta löydy.

  51. E‑lasku tulee pian hyödyt­tämään asi­akkaitakin, nimit­täin ei kestä aikaakaan ennenkuin paper­i­laskus­ta, tiliot­teesta yms. joutuu mak­samaan ekstraa.

  52. “Jot­ta jankut­ta­mi­nen laadukkaista/laaduttomista blo­geista lop­puisi, voisiko Jan­tunen linkit­tää tänne niitä laadukkaak­si kokemi­aan blogeja.”

    Blo­gin laadukku­us on sub­jek­ti­ivista. Se riip­puu aihep­i­iristä mut­ta myös siitä kuin­ka pitkäl­lä olet omas­sa kasvus­sasi. Blo­gi joka voi sopia min­ulle juuri nyt, saat­taa tökkiä jollekin muulle syys­tä tai tois­es­ta. Tieto ihan oikeasti lisää tuskaa. Kaikelle on myös aikansa ja paikkansa.

    Esimerkik­si: jos halu­at tietää mis­tä rahoi­tuskri­i­sis­sä oikeasti tapah­tuu, kan­nat­taa lukea Roubi­ni RGE Mon­i­to­ria tai Cal­cu­lat­ed Risk ‑blo­gia. Mut­ta jos et ole juuri pere­htynyt taloudel­liseen jar­goni­in, nuo blog­it tun­tu­vat todel­la pitkästyttäviltä.

    http://www.rgemonitor.com/blog/roubini/
    http://calculatedrisk.blogspot.com/

  53. Erot­ta­va tek­i­jä on se, että har­valle mak­se­taan blog­gaamis­es­ta, joten yhteen blogi­in käytet­ty aika työstämiseen, pohd­in­taan, sanomisen jäsen­tämiseen, tek­stin ulkoa­su­un (jne.) on rajat­tu ja useim­miten yhdeltä istu­mal­ta kirjoitettu.

    Tuol­lais­es­ta kaikesta työstämis­es­tä on vain hait­taa, kos­ka se tekee usein tek­stistä vaku­ut­tavam­man näköistä kuin se ansaitsisi.


  54. Jot­ta jankut­ta­mi­nen laadukkaista/laaduttomista blo­geista lop­puisi, voisiko Jan­tunen linkit­tää tänne niitä laadukkaak­si kokemi­aan blogeja.

    Suomek­si ei ainakaan mon­ta löydy.

    Meikäläisen blo­gin oikean reunan Links-otsikon alla on lista blo­geista, joi­ta seu­raan sään­nöl­lis­es­ti. Parhai­ta noista ovat MIT Techonol­o­gy Review, Next Big Future ja Theodore Dal­rym­ple. Main­in­nan arvoinen on myös Ener­gy from Tho­ri­um ‑blo­gi, vaik­ka se onkin jostain syys­tä uno­htunut blo­gis­sani ole­val­ta listalta.

    Blogi­ni:

    http://jantunen.blogspot.com/

    Mik­si ihmeessä tilaisin mitään lehtiä, kun voin koo­ta itsel­leni omien kiin­nos­tusteni mukaisen päivit­täin uut­ta luet­tavaa sisältävän lukulistan?

  55. Art­turi Björk:
    “Jos yri­tys onnis­tuu tehosta­maan toim­intaansa E‑laskun ansios­ta, se pystyy alen­ta­maan hin­to­jaan ver­rat­tuna kil­pail­i­joi­hin­sa. Jos kulut­ta­ja huo­maa, että hänelle E‑laskun käyt­tämis­es­tä aiheutu­va lisä­vai­va on pienem­pi kuin tuot­teen alen­tunut hin­ta hän han­kkii tuot­teen E‑laskua käyt­tävältä yritykseltä.”

    Point­ti ilmeis­es­ti on se, että E‑laskun alen­taa kus­tan­nuk­sia, joka pitäisi vaikut­taa kulut­ta­jan kohtaami­in hin­toi­hin, että resurssit allokoitu­vat tehokkaasti. Siis E‑laskutus mak­saa vähem­män kuin paper­i­laskus­tus. Jos sum­maat eri hin­takom­po­nent­te­ja yhteen “tuot­teen” hin­naksi, sama hin­taero siel­läkin näkyy.

  56. az ja puudeli kom­men­toi­vat sen suun­tais­es­ti, että blog­gaamis­es­ta ei mak­se­ta, puudeli jopa näinkin jyrkkään sävyyn:
    “Taus­toitet­tu artikke­li henkilön toimes­ta, joka saa palkkaa kir­joit­tamis­es­ta, on sel­l­aista mitä ei inter­netistä löydy.”

    Onhan niitä, joille mak­se­taan blog­gaamis­es­ta, yhtä lail­la kuin joillekin mak­se­taan lehden­teosta. Se, että mon­et näin syn­tyvistä blo­geista ovat “per­in­teisen” lehden (ei eri­tyis­es­ti sanomale­hden) verkko­jatkei­ta ja sen tek­i­jöi­den tai avus­ta­jien kynästä, on sisäl­lön kannal­ta sinän­sä samantekevää.

    az kir­joit­taa:
    “Hyvässä aikakausle­htiar­tikke­lis­sa voi olla takana joitakin viikko­ja toim­i­tustyötä. Ne ovat har­vas­sa, mut­ta niitä on.

    … kir­jaa on voitu työstää vuosikau­pal­la, tai kir­ja voi kuva­ta vuosien tutkimustyötä ja pohd­in­to­ja. Aina välil­lä kohdalle tulee kir­ja, joka tar­joamil­laan syväl­lisil­lä, perustel­luil­la ajatuk­sil­la, mielikuvil­la ja ker­to­muk­sil­la saa muut­ta­maan omaa maailmankuvaa.”

    Myös hyvän blo­gin eteen tehdään riit­tävästi taus­tatyötä. Ne ovat har­vas­sa, mut­ta niitä on. Bloginkin aja­tusten taustal­la voi olla vuosien tutkimustyö ja pohd­in­ta. Aina välil­lä kohdalle tulee blo­gi, joka… (jne.)

    Mut­ta se on aina ihmis­es­tä itses­tään kiin­ni, minkä kokee rel­e­van­tik­si. En siis mil­lään taval­la halua kiistää puudelin väitet­tä, että “uusia näkökul­mia löy­tyy myös print­tile­hdis­tä”. Tot­ta kai löy­tyy. Samoin, jos hän on tyy­tyväi­nen pos­tiluukus­taan kolah­tavaan lukemiseen, hyvä jut­tu hänelle. Joku toinen löytää luet­ta­vansa verkosta.

    “Inter­netis­sä asial­liset kir­joituk­set peit­tyvät hel­posti folio­hat­tu­jen, fanaatikko­jen sekä yhden asian ihmis­ten suolta­man roskan alla. Kohi­na on liian suurta.”

    Inter­netis­sä etsimi­nen on tietysti vaikeaa, jos heit­etään syvään päähän ja san­o­taan, että ui. Mut­ta sama pätee minus­ta aivan yhtä lail­la print­ti­me­di­aan. Ote­taan ummikko ja laite­taan se hyv­in­varustet­tuun lehtip­is­teeseen tai Helsingin/Tukholman/Lontoon suurim­paan kir­jakaup­paan, ja san­o­taan, että val­itse tuosta.

    Het­ken kestää, ennen kuin löytää itselleen mielekkäim­mät vai­h­toe­hdot. Mut­ta kun jäljille pääsee, samoil­ta jäljiltä voi löytää use­ampiakin hyviä.

    Yhteen­ve­t­ona, minus­ta alkaa olla jol­lain taval­la van­hanaikaista tehdä eroa julka­isumuodon eli medi­an perus­teel­la. Sisältö ratkaisee, ja vas­taavaa (tai samaa) sisältöä löy­tyy niin print­ti­me­di­as­ta kuin netistäkin. Raja ei ole mil­lään taval­la yksiselit­teinen tai jäykkä.

  57. Teknolo­gias­ta vielä.

    az: “En kyl­lä näe miten pain­o­tuote voitaisi­in koskaan kokon­aan kor­va­ta. Se on luku­mukavu­udeltaan niin paljon mukavampi.”

    Tuskin tarvit­seekaan kor­va­ta, mut­ta ohuet, taipuisatkin, riit­tävän tarkat — siis käyt­töom­i­naisuuk­sil­taan suurin piirtein pape­ria vas­taa­vat — kädessä pidet­tävät näyt­tölait­teet tekevät tuloaan (etenkin, jos “koskaan” määrit­tää rel­e­van­tin aikaskaalan, mut­ta ensi vuosikym­menkin on jo ihan realistista).

    Kir­jat pysynevät pitkäänkin, mut­ta kauanko sanomale­hdet kan­netaan paper­il­la koti­in, jos saman sisäl­lön saa ladat­tua aami­ais­pöytään uusiotäytet­tävälle e‑paperille? “Pain­o­tuot­teen” käsite alkaa venyä muuhunkin kuin muste ja paperi ‑yhdis­telmään.

    (Toisin sanoen erot tiedon-väli-tyk­sen muo­to­jen (medioiden) välil­lä pienenevät, mut­ta T. Sip­ilän mainit­se­ma muu­ta­man kymme­nen merkin muinaisin­no­vaa­tio sen kuin porskut­taa, kan­taen merk­i­tyk­siä ihmiseltä toiselle.)

  58. “Yhteen­ve­t­ona, minus­ta alkaa olla jol­lain taval­la van­hanaikaista tehdä eroa julka­isumuodon eli medi­an perus­teel­la. Sisältö ratkaisee, ja vas­taavaa (tai samaa) sisältöä löy­tyy niin print­ti­me­di­as­ta kuin netistäkin.”

    Juuri näin. En ehkä korostanut riit­tävästi, mut­ta ainakin minä kir­joitin nyky­is­ten sanomale­hden liike­toim­inta­mallin ongelmista. Julka­isumuo­to on sivuseikka.

    Ammat­ti­maisu­ud­es­ta: toimit­ta­jat saat­ta­vat olla leipään­tyneitä ja har­vas­sa lehdessä heil­lä on riit­tävästi aikaa pere­htyä aiheeseen tai kir­joit­taa hyvin. Muutenkin palk­ka on paljon heikom­pi moti­vaa­tion lähde kuin rakkaus aihep­i­iri­in. Sana amatööri tulee ran­skan kie­len ilmauk­ses­ta “jnkn rakastaja”.

  59. Itse luen aikakausle­hdis­tä ain­oas­taan Econ­o­mis­tia ja sitäkin vain jot­ta postinkan­ta­ja näk­isi että nimeni eteen on laitet­tu tit­teli. Vakavasti ottaen, aikakausle­htien pahin ongel­ma on se, että ne ovat kuol­lut­ta tek­stiä. Econ­o­mistin tilauk­sen mukana pääsee luke­maan samat artikke­lit julka­isu­tahdis­sa verkos­sa kommentteineen. 

    Ammat­ti­maisu­u­teen suh­tau­tu­mi­nen on vähän kak­sipi­ip­puista. Ammat­ti­mainen toimit­ta­ja osaa peit­tää sub­stanssin puut­teet. Toimit­ta­ja ei ole yleen­sä mikään asiantun­ti­ja, joten jostain eri­ty­isalas­ta kir­joitet­taes­sa tulee tek­sti­in aina — ja siis en liioit­tele, vaan siis ihan poikkeuk­set­ta — paho­ja asi­avirheitä. Tämä on eri­tyisen näkyvää sanomale­hdis­sä, eikä ole sinän­sä suurikaan ongel­ma ns. human inter­est- jutuis­sa, mut­ta kun kir­joite­taan tieteestä tms., se on jo aika iso ongelma. 

    Vika ei siis ole siinä, että jois­sain lehdis­sä on heikko­ta­soista jour­nal­is­mia, vaan vika on siinä, että kyse ylipäätään on jour­nal­is­mista. Siinä on lähtöko­htais­es­ti vikaa. Asiantun­ti­joiden omis­sa blo­geis­sa asi­at on sen­tään kir­joitet­tu (yleen­sä) sub­stanssin puoles­ta oikein. (virheitä toki tekevät kaikki)

  60. Kos­ka tämä media ja jour­nal­is­mi kuu­luu lemp­pari­ai­heisi­i­ni, puu­tun vielä pikkaisen näi­hin sisältöon­gelmi­in eli virheisi­in ja vinou­tu­mi­in, vaik­ka alku­peräi­nen aihe liit­tyi välineisiin.
    On var­masti tot­ta, kuten Tiedemies kir­joit­taa, että lehti­ju­tuis­sa on paljon asiavirheitä.
    Toimit­ta­jien ole­mas­saoloa kuitenkin puo­lus­taa se, että ilman heitä kaik­ki tiede­ti­eto taitaisi jäädä pienen tiedey­hteisön sisäpiirikaupaksi.
    Ehkä joitakin virheitäkin sisältävässä jutus­sa on sisältöä, joka toisaal­ta puo­lus­taa paikkaansa ja lisää aidosti yleistä tiedon tasoa.
    Mielestäni olen­naisem­pi ongel­ma on se, että uutiskiri­teer­it ovat nyky­isin vähän “mitä sat­tuu” ‑tasoa.
    Esimerkik­si YLEn pääuutis­lähetyk­sis­sä on usein jut­tu­ja, jois­sa ker­ro­taan sen tai tämän ilmiön lisään­tyneen äkil­lis­es­ti. Eli “Suo­ma­laiset ovat nyt innos­tuneet val­tavasti step­paamiseen”. Kuitenkin käytän­nössä kysymys on siitä, että tuon har­ras­tuk­sen har­ras­ta­jien määrä on nous­sut 300:sta 400 steppaajaan.
    Taustal­la on se, että fanaat­tiset step­paa­jat ovat hok­san­neet markki­noi­da sinän­sä oikein hienoa harrastustaan.
    Pahempia ovat mielestäni tapauk­set, jois­sa jokin kau­palli­nen taho markki­noi uutisvä­linet­tä hyväk­si käyt­täen omia tuotteitaan.
    Öljyalan keskus­li­it­to lie­nee ehdo­ton ykkö­nen, kun toimit­ta­ja halu­aa asiantun­ti­jan lausun­non öljya­sioista, valitet­ta­van usein jut­tu jää tuon yhden asiantun­ti­jataus­tan varaan.
    Lisäk­si harhapoluille johta­vat eri­laiset tosik­si omak­su­tut hoke­mat, joi­ta tois­te­taan jutus­ta ja vuodes­ta toiseen.
    Tästä tyyp­pies­imerk­ki on väite Suomen autokan­nan korkeas­ta iästä. Lie­nee tot­ta, että suo­ma­lais­ten autot ovatkin keskimäärin vuo­den tai pari iäkkäämpiä kuin jos­sain muus­sa maas­sa, mut­ta entä sit­ten. Jut­tu palvelee vain autokau­pan tavoitet­ta lisätä myyntiään.
    Suo­tavaa olisi joskus lukea tai kuul­la ja nähdä jut­tu, jos­sa pohdit­taisi­in Suomen autokan­nan suur­ta kokoa eli auto­jen kap­palemäärää ja sen mah­dol­lista vinoutuneisuutta.
    Näitä esimerkke­jä olisi rajattomasti.
    Toimit­ta­jien puo­lus­tuk­sek­si on kyl­lä paikallaan muis­taa se, että esimerkik­si talousasiois­sa asiantun­ti­joit­ten näke­myk­set poikkea­vat usein toi­sis­taan paljon, vaik­ka kaik­ki edus­taisi­vat tiedeyhteisöäkin.
    Usein nois­sa erois­sa ei ole kysymys tieteel­lisen tiedon eroista, vaan ihan ide­ol­o­gi­sista tai muista taustoista.
    Nykykäytän­nön mukaan toimit­ta­ja val­it­see lähteik­seen ne asiantun­ti­jat, joit­ten mielip­i­teet ovat lähel­lä omia näkemyksiä.

  61. Toki blo­geis­takin löy­tyy niitä, joiden kir­joit­tamis­es­ta mak­se­taan. Ehkä hain enem­män takaa sitä vaivaa minkä joutuu näkemään, jot­ta inter­netistä löytää tarpeek­si paljon hyvin kir­joitet­tu­ja jut­tu­ja laa­jal­ta aihealueelta.

    Esimerkis­ki Time-lehden artikkelei­den kir­joit­ta­jat vai­h­tu­vat tiuhaan tahti­in (oma arvio ~50% numeros­ta toiseen) ja koenkin viikkole­hden tekevän tuon aihep­i­irien seu­lon­nan min­un puolestani. Jokaises­sa tähän men­nessä luke­mas­sani lehdessä on jotain uut­ta aihealueelta, jota en var­masti olisi itse etsinyt verkosta.

    Tässä on minus­ta pelkästäänn inter­net­ti­in keskit­tyvän ongel­ma: etsivän työtä saa suorit­taa koko ajan, jot­ta saisi rikot­tua lem­piai­heit­ten­sa tuo­mat rajat ja luk­isi myös niiden ulkop­uolelta. Viikkole­hti tekee sen min­un puolestani ja voin viet­tää aikaani pois koneelta ja saan silti laadukas­ta ja monipuolista luet­tavaa. Toki kokoavia verkkopalvelui­ta (esim. slash­dot, digg jne.) on ja minäkin seu­raan myös paljon internettiä.

    Varsinkin viikkole­hdil­lä on minus­ta selviy­tymisen mah­dol­lisu­udet nimeno­maan toimitet­tu­jen jut­tu­jen ansios­ta. Rauhal­lisem­pi julka­isu­tahti sal­lii toimit­ta­jien ja asiantun­ti­joiden panos­taa jut­tui­hin­sa eri taval­la kuin uutis­sähkeitä julkai­se­vis­sa lehdis­sä. Kokon­aisu­us on valmi­ik­si harkit­tu ja täl­laisen paketin läh­estymi­nen on helpom­paa kuin inter­netin blo­givir­ran suodattaminen.

  62. Minus­ta jour­nal­is­mi ja uuti­soin­ti on nykyään — ja ehkä aina ollutkin, en tiedä näkyykö kon­trasti vain blo­gien kanssa niin voimakkaasti — jo oikeas­t­aan täyt­tä akuankkatavaraa. Esimerk­ki:Hesarin jut­tu merien happamoitumisesta

    Jutus­ta lainat­tu pätkä:

    Pitkän aikavälin sar­ja kuitenkin pal­jasti, että merive­den hap­pa­muus oli lisään­tynyt vuosi vuodelta. Muu­tos oli kahdek­san vuo­den aikana 0,36 yksikköä, mikä on 23 ker­taa nopeam­min kuin mallit ovat ennustaneet.

    Merive­den hap­pa­muus Tatoosh-saaren edustal­la on 8,1. Neu­traali luke­ma olisi 7. 

    Tässä läh­es suo­raan väitetään tai annetaan ymmärtää että ph 8.1 olisi “hapan” ja että “neu­traali luke­ma 7” olisi jotain hienoa. Ei se ainakaan koralleille olisi mitään kauhean hienoa, ja käsit­tääk­seni — enkä asiantun­ti­ja ole tässä asi­as­sa — myös merten kyky sitoa hiilid­iok­sidia heikke­nee tavat­tomasti jo kauan ennen tuo­ta seitsemää.

  63. Niin, siis jot­ta ei jäisi epä­selväk­si: Tuol­laiset artikke­lit ovat vaar­al­lisia sik­si, että kun eri­laiset ilmas­to­muu­tok­sen ja hiilid­iok­sidip­i­toisu­u­den “kri­itikot” luke­vat näitä jut­tu­ja, he ajat­tel­e­vat että nämä asi­avirheet ovat ole­mas­sa siel­lä alku­peräisessä tutkimuksessakin. 

    (Meret ovat ja niiden pitäisikin olla reip­paasti emäksisiä)

  64. puudeli: “Tässä on minus­ta pelkästäänn inter­net­ti­in keskit­tyvän ongel­ma: etsivän työtä saa suorit­taa koko ajan, jot­ta saisi rikot­tua lem­piai­heit­ten­sa tuo­mat rajat ja luk­isi myös niiden ulkop­uolelta. Viikkole­hti tekee sen min­un puolestani…”

    Tämä on erit­täin hyvä näkökul­ma, ja tästä olen toki samaa mieltä. Kuten san­ot, tämä on viikkole­hdelle hyvä selvi­ty­tymiskeino, enkä sik­si ennus­ta (enkä toi­vo) ammat­ti­taidol­la toimitet­tu­jen julka­isu­jen mil­loinkaan kui­h­tu­van pois (vaik­ka julka­isu­ta­pa vaihtuisikin).

  65. “Ehkä joitakin virheitäkin sisältävässä jutus­sa on sisältöä, joka toisaal­ta puo­lus­taa paikkaansa ja lisää aidosti yleistä tiedon tasoa.”

    Minäkin halu­aisin että tämä ole­tus pitäisi paikkansa. Se tek­isi elämän huo­mat­ta­van paljon helpom­mak­si. Valitet­tavasti havain­toni eivät tue tätä ole­tus­ta, joten olen joutunut luop­umaan siitä raskain mielin. Osaatko siis esit­tää jotain todis­tei­ta tämän ole­tuk­sen tueksi?

    Oman käsi­tyk­seni mukaan yleinen tiedon taso mis­tä tahansa aiheesta on Suomes­sa vaar­al­lisen heikko. Vaar­alli­nen sikei, että heikos­ta tieto­ta­sos­ta seu­raa että käyt­täy­tymi­nen jää tun­nereak­tioiden varaan, joka puolestaan mah­dol­lis­taa yhteiskun­nal­lisen mielip­i­teen manip­u­loin­nin. Tämä on se reit­ti, jol­la anti­demokraat­tiset liik­keet pää­sevät val­taan. Ja kaik­ki tämä Suomes­sa jos­sa lue­taan poikkeuk­sel­lisen paljon sanomalehtiä.

    Olen ihan oikeasti sitä mieltä että Suomen kansalais­ten sivistyneisyys paranisi jos tääl­lä lopetet­taisi­in kokon­aan sanoma- ja aikakausle­htien lukem­i­nen ja tele­vi­sion kat­selu. Ihmiset jou­tu­isi­vat luop­umaan illu­u­sios­ta, että HS tai Time aut­ta­vat heitä hah­mot­ta­maan maail­maa. He jou­tu­isi­vat oikeasti alka­maan otta­maan asioista selvää.

    Laadukas jour­nal­is­mi on nyky­muo­dos­saan taloudelli­nen mah­dot­to­muus. Blo­gien ain­oa etu on siinä, että uuti­soin­tia ei ole alis­tet­tu markki­na­t­alouden lakien ehdoille. Korkea laatu on mah­dolli­nen kos­ka se on har­ras­tus eikä työ.

  66. Mikko Aho­sen näke­mys on mon­es­sa suh­teessa valitet­ta­van oikea.
    Vaik­ka lehdis­tössä ihan­neti­lanteessa oltaisi­in yleisön asial­la, näyt­tää siltä, että siihen ei päästä, eikä kai oikeasti pyritäkään.
    Näin on osit­tain sik­si, että jour­nal­isti saa kuukausi­palkkansa ilman mitään tulos­vas­tu­u­ta olen­naisen tiedon välit­tämis­es­tä. Palka­n­mak­su keskey­tyy vas­ta, jos julka­isubis­nek­sen liike­taloudelli­nen poh­ja eli ilmoit­ta­jien tuki loppuu.
    Toisaal­ta en kuitenkaan ihan täysil­lä usko, että ihmiset ovat laa­jasti kiin­nos­tunei­ta otta­maan asioista itse selvää, kos­ka kaiken maail­man markki­noin­tivi­estin­tää on help­po ottaa vas­taan, eikä se ainakaan herätä pohti­maan asioi­ta mis­tään aikaisem­mas­ta poikkeavas­ta näkökulmasta.
    Takavu­osi­na, paljon par­jatun puoluele­hdis­tön aikaan, tilanne oli sikäli parem­pi, että lehdil­lä oli avoimesti ilmais­tut taus­tansa. Ja asioista kiin­nos­tuneet ihmiset luki­vat usei­ta eri­laisia lehtiä saadak­seen edes käsi­tyk­sen siitä, mitä eri­laisia näke­myk­siä jostakin yhteiskun­nal­lis­es­ta asi­as­ta on olemassa.
    Esimerkkinä puut­teel­lis­es­ta, mut­ta posi­ti­ivis­es­ti tiedon tasoon vaikut­ta­neesta uuti­soin­nista voisi esit­tää, vaik­ka sen, että tupakan ter­veyshai­tat ovat nyky­isin aika yleis­es­ti tun­net­tu­ja. run­saasn julk­isu­u­den ansiosta.Näin on vaik­ka jois­sain takavu­osien lehti­ju­tuis­sa saat­toi olla sel­l­ainen virhe, että Marl­boro ‑savuke­merkin nimi oli kir­joitet­tu muo­toon Malporo.

  67. T. Sip­ilä: Saatat valitet­tavasti olla oike­as­sa siinä, että ihmiset eivät ole laa­jalti kiin­nos­tuneet otta­maan asioista selvää. Halu­aisin kuitenkin olla edes tämän asian suh­teen opti­misti ja uskoa että tässä suh­teessa parem­pi maail­ma olisi mahdollinen.

Vastaa käyttäjälle Markku Jantunen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.