Helsingin Sanomien uutinen, jonka mukaan lihavuusleikkaukset parantavat aikuisiän diabeteksen muutamassa päivässä, voi olla todella merkittävä. Sen mukaan teoria diabeteksen syystä on ollut aivan väärä, koska tauti paranee liian nopeasti vanhaan teoriaan nähden. Tämä voi olla läpimurto, joka johtaa ennen pitkää tehokkaaseen lääkitykseen — ja onhan tuo leikkauskin tehokas ja halpa vaihtoehtoihinsa nähden.
Miksi tämä on niin tärkeä asia? Koska ennusteet diabeteksen yleisyydestä ja sen vaatimista rahoista ovat olleet musertavia. Ellen väärin menoista, on ennustettu, että 20 % terveydenhuollon menoista tulisi menemään tämän yhden sairauden hoitoon. Miljardin euron juttu!
Seuraava ei kuulu sarjaan, mitäs minä sanoin vaan mitäs minä olen kuullut. Olen jo jonkin aikaa ollut varma, että teoria diabeteksen syistä on väärä. Tapasin pari vuotta (?) sitten Cafe Engelissä Kansanterveyslaitoksen tutkijan (nimi unohtunut), joka esitti kilpailevan teorian siitä, mistä aikuisiän diabetes johtuu. En ryhdy selostamaan hänen teoriaansa; se oli mielenkiintoinen ja saattaa olla totta tai sitten ei. Se liittyi raskausajan stressiin, eikä ole feministien mieleen.
Millä hän vakuutti minut oli tieto, miksi vallitseva käsitys diabeteksen syistä ei voi olla oikea: diabetes yleistyy nopeammin kuin oletetut syynsä. Tilastotieteilijälle tämä on vähän sama kuin fyysikolle havainto, että muka vapaasti putoavan kappaleen vauhti kiihtyy nopeammin kuin lineaarisesti.
On kummallista, että kovin teknistä ja keinotekoista ratkaisua — leikkausta — tervehditään hurraten. Paljon luonnollisempaa ja muullekin terveydelle parempaa on ehkäistä aikuistyypin diabetesta riittävällä liikunnalla, painonhallinnalla ja tarvittaessa painon pudottamisella sekä ruokavaliolla ja D‑vitamiinilla.
Hei
Kalifornian Health Institute (artikkelit 200%) kirjasi, että 80% ns. turhista terveydenhoitokuluista johtui n. 5 käyttäytymisorientoituneen taudin aiheuttaista syistä. Yksi niistä liikalihavuus. Ikävintä oli se, etteivät pääse pahasta systeemistä enää eroon missä vakuutustyhtiöt maksavat leikkaukset ja kansa käy useamman kerran elämässään leikkauttamassa, sen sijaan, että söisivät varovaisemmin/kävisivät urheilemassa useammin. 80% terveyskuluista on USA:n mittaisella alueella aikamoinen summa: montako vakuutusyhtiötä silläkin pidetään elossa? Joka tapauksessa eivät enää pääse näistä ns. huonoista tavoista enää eroon koska se on ollut rahan vallan kannalta kaikkien intressi: mutta eiköhän lama nyt pakota myös jenkkejä rauhoittumaan.
Toinen seikka oli kauhuohjelma nuoresta 300 kg:sesta espanjalaisesta pojasta, jonka lihavuus rupesi leviämään yli äyräiden leikkauksen jälkeen. Hän ei siis olisi levinnyt ihan niin suureksi ilman leikkausta. Dokumenttiohjelma (tänä syksynä näytti miten nuori mies oli sidottu sänkyynsä ja takapuoli oli parivuoteen levyinen eikä hän voinut ikinä enää nousta ylös.
Tekniikan yolle viimeinen kaneetti valaisi asian mukavasti. Sen sijaan mikä HS jutun mukaan aiheuttaa diabeteksen ei ihan täysin auennut, sen sijaan miten diabetes paranee selkeni. Tätä keskustelua pitää seurata tarkemmin. Sääli että tämä on saanut paljon vähemmän huomiota kuin mamukeskustelu.
Noin tavallisen pulliaisen katsannon kautta on selvä asia se, että mitä terveemmäksi toisesta päästä kansalaiset käyvät, niin sitä sairaammmiksi kansalaiset käyvät toisesta päästä. Rahastahan tässä puhutaan.
Juttu on vaan niin, että aikuisiän diabetesta on saatavilla myös vahvasti periytyvänä. On tietty popula, jolle taudin penetranssi vaan on liian vahva, vaikka he tekisivät mitä, ja olisivat miten laihoja tahansa. Puheet täysin vapaasti valittavasta elämäntapasairaudesta pitää haudata. Ne eivät koske kaikkia.
Juhana Harju kirjoitti:
On kummallista, että kovin teknistä ja keinotekoista ratkaisua — leikkausta — tervehditään hurraten. Paljon luonnollisempaa ja muullekin terveydelle parempaa on ehkäistä aikuistyypin diabetesta riittävällä liikunnalla, painonhallinnalla ja tarvittaessa painon pudottamisella sekä ruokavaliolla ja D‑vitamiinilla.
Tässähän idea oli se että leikkaushoito on parantava. Todennäköisesti 2. tyypin diabeteksen patogeneesin tarkemman selviämisen jälkeen myös lääkkeiden kehitys taudin hoitoon nopeutuisi ja taudin syytekijät selvenisivät. Jo nyt diabetes ja sen liitännäissairaudet kuormittavat terveydenhuoltoa merkittävästi. Siksi tämä on iso juttu.
Lisäksi sanat luonnollisuus ja keinotekoisuus hieman särähtävät. Nykylääketiede ja kirurgia nyt eivät ole millään tavoin “luonnollisia”. Ne kuitenkin auttavat tuhansia esimerkiksi umpilisäkkeen tulehdukseen sairastuneita, jotka ilman keinotekoista leikkausta joutuisivat kuolemanvaaraan.
Ei ole yhtään alaani, mutta taudinselitys joka on niinkin epämääräinen kuin elintavat tasolla liikunta tai sen puute noin yleensä on todennäköisesti roskakoridiagnoosi ja tarkentuu ajan kanssa. Pitääkin mennä jututtamaan eräälle postituslistalle historioitsijaa joka on tutkinut “shell shock” syndrooma, jolla selitettiin aikanaan suurin piirtein kaikki poikkeava käytös brittijoukoissa 1. maailmansodassa.
Catlina kirjoitti: aikuisiän diabetesta on saatavilla myös vahvasti periytyvänä. — - Puheet täysin vapaasti valittavasta elämäntapasairaudesta pitää haudata.
Epäilemättä perinnöllisillä tekijöillä on osuutensa myös aikuistyypin diabeteksessa. Sen yleisyys on kuitenkin moninkertaistunut siitä, miten yleistä se oli muutama vuosikymmen sitten.
Airbag kirjoitti: Tässähän idea oli se että leikkaushoito on parantava.
Omassa näkökulmassani ideana taas oli se, että kun ehkäistää, ei tarvitse edes parantaa.
tpyyluoma kirjoitti: taudinselitys joka on niinkin epämääräinen kuin elintavat tasolla liikunta tai sen puute noin yleensä on todennäköisesti roskakoridiagnoosi
Puhuessani elintavoista aikuistyypin diabeteksen ehkäisykeinoina en yrittänytkään selittää aikuistyypin diabeteksen etiologiaa, vaan kertoa vain käytännöllisesti, miten sitä voidaan ehkäistä melkoisen tehokkaasti, jos vain halutaan. Kaksi eri asiaa siis.
Idea tässä oli Hesarin uutisen mukaan, että poistamalla osan vatsalaukusta ja suolistosta saadaan insuliinituotanto normaaliksi muutamassa päivässä. Silloin taudin aiheuttajan on oltava tuossa suoliston osassa tai muuten johtuvan suolen jostain ominaisuudesta. Tähän saatetaan löytää lääke. Voi myös olla, että tuo diabeteksen aiheuttaja aiheuttaa myös keskivartalolihavuutta eikä päinvastoin.
Hitsi, eivätkö sivuston lukijat huomaa sitä kuinka terveen näköisenä Osmo sivustonsa yläkulmassa hymyilee. Eihän tuollaiseen ilmi selvästi näkyvään hyvään terveysvointiin pääse leikkauksilla eikä muilla vippaskonsteilla. Vaan tulee tehdä itse työtä oman terveytensä puolesta. Eikä se fillari ole mikään Osmon yksinoikeus harjoittaa terveyttään.
Leikkellään taikka hoidellaan potilasta lääkkeillä taikka millä konsteilla, niin ihmisen itse on huomioitava terveydentilaansa sen verran, että mitään uusia kakkostyypin sairauksia ei saisi syntyä ja päästä kuormittamaan esim. Kelaa eikä tietenkään itseään. Uudet lääkäritkö niitä uusia sairauksia löytävät kun entisiä sairauksia on roppakaupalla parannettu entisten lääkärien töillä.
Taudissa kuin taudissa potilasjärjestöjen apu on suurenmoinen !
Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla lisää tästä pari vuotta (?) sitten tapahtuneesta kohtaamisesta salaperäisen henkilön kanssa Cafe Engelissä.
Ja myös olisin kiinnostunut, mitä feministeillä on tämän nimettömän tutkijan raskausaikaan liittyvän teorian kanssa tekemistä.
Aloitukset tulevat tällä blogilla yhä hämärämmiksi.. vai olenko tähän aikaan jo vähän väsynyt?
Mutta yhtäkaikki: sellainen yhteiskunta on sairas, jossa ihmiset syövät itsensä sairaiksi ja sitten on koneisto, jossa heidät leikataan terveiksi.. Vai onko joku eri mieltä?
Luin uutisen lihavuusleikkauksesta ensin järkyttyneenä: niinkö tärkeä on ravitsemusetablissementin arvovalta, että voimassaolevista virallissuosituksista poikkeavaa, monelle tehoavaa ruokavaliota ei edes kokeilla vaan siitä päinvastoin varoitetaan ja ennemmin tehdään radikaali iso leikkaus, josta usein seuraa elinikäisiä vaivoja ja vaikeita komplikaatioita?
Osmo sanoo että leikkaus on tehokas ja halpa vaihtoehtoihinsa nähden. Mihin vaihtoehtoihin?
Sitten toki huomasin, että se varsinainen tärkeä uutinen onkin juuri tuo, että kakkosdiabeteksen syyt ja syntymekanismi saattavat selvitä.
Raskausajan stressi ei selitä miesten kakkosta, ellei sitten asia liity hormoneihin joita myös miehellä on. Stressin on todettu laukaisevan monia sairauksia – tarkoitetaanko raskausajan stressillä tässä jotakin muuta kuin raskaana ollessa koettuja stressitilanteita? Onko ‘raskausajan stressi’ jokin raskauskomplikaatio, vrt. raskausdiabetes tai raskausmyrkytys?
Yksi selitys leikkauksen diabetesta parantavaan vaikutukseen voisi olla, että se estää ison osan hiilihydraateista imeytymästä. Se ruokavalio, joka auttaa kaikkia diabeteksessa ja monia painonhallinnassa, on vähähiilihydraattinen (tai hiilihydraattitietoinen), teollisuuseineksiä välttelevä ruokavalio.
Mutta jos kakkosdiabeteksen syntymekanismi selviää tällä tavoin, olen tietenkin suuresti vaikuttunut. Silloin on todennäköistä että se myös pystytään parantamaan kertalaakista – muuten kuin leikkaamalla.
Sittenkin jää länsimaisen ruokateollisuusyhteiskunnan vitsaus: sairastuttavat teollisuusmömmöt, joita syömme.
Osmo Soininvaara kirjoitti:
“…poistamalla osan vatsalaukusta ja suolistosta saadaan insuliinituotanto normaaliksi muutamassa päivässä. Silloin taudin aiheuttajan on oltava tuossa suoliston osassa tai muuten johtuvan suolen jostain ominaisuudesta. Tähän saatetaan löytää lääke. Voi myös olla, että tuo diabeteksen aiheuttaja aiheuttaa myös keskivartalolihavuutta eikä päinvastoin.”
On selvää, että ruoka imeytyy heikommin, kun osa mahalaukusta ja suolistosta poistetaan. Ja sen jälkeen ruoan verensokeria kohottava vaikutus tietysti vähenee ja haiman tuottama insuliinimäärä saattaakin riittää.
Samaan päästäisiin kuitenkin syömällä vähemmän ja lisäämällä liikuntaa, joka parantaa insuliiniherkkyyttä eli solujen kykyä ottaa vastaan insuliinia. Onko meillä todella maailmanlaajuisesti varaa siihen, että suuren osan maailmaa kärsiessä aliravitsemuksesta länsimaissa aletaan suuressa mittakaavassa tehdä lihavuusleikkauksia, jotta nämä ihmiset voisivat yhä syödä liikaa kulutukseensa nähden? Sekö on ekologiaa ja luonnonvarojen järkevää säästämistä?
Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan 90 prosenttia aikuistyypin diabetestapauksista voitaisiin ehkäistä elintapojen muutoksilla. Ne pitäisi ottaa käyttöön eikä kehitellä keinotekoisia ongelmaratkaisukeinoja. Sitä paitsi mahalaukun ja suoliston ohitusleikkaukset eivät ole lainkaan riskittömiä.
Monet tuntuvat taas olettavan, että kirjoituksessa esitetty päättely on ilman muuta väärä ja että 2‑tyypin diabetes aiheutuu vain ja ainoastaan omista valinnoista ja huonoista elintavoista.
Näinhän ei mitä ilmeisimmin ole. Jos lihavuus ja väärä syöminen olisivat taudin ainoita tai edes pääasiallisia syitä, ei leikkaus mitenkään voisi parantaa insuliinivastetta muutamassa päivässä. Nimittäin silloinhan muutaman päivän pikadieetti muka parantaisi ko. sairauden. Ei se voi näin mennä.
Tämä ei tarkoita, ettei kokonaisvaltaisen terveyden eteen tarvitse tehdä työtä, esimerkiksi liikkumalla ja syömällä terveellisesti. Liikunta ei kuitenkaan ole, vastoin yleisesti esitettyjä väitteitä, mitenkään kauheasti vähentynyt viimeisten 20 vuoden aikana. Syy diabeteksen lisääntymiseen ja myös lihavuuden lisääntymiseen on oltava jossain muualla kuin liikunnan puutteessa.
Kylla tata uutista kannattaa tervehtia hurraten. Vaikka me normaalipainoiset syyllistaisimme lihavia lahimmaisiamme kuinka paljon tahansa, ei nama metaboliset ongelmat ratkea ilman laaketieteen apua. Paitsi tietysti jos tulee nalanhata, mita ainakaan mina en erityisemmin toivo.
Ravitsemuksellinen yltakyllaisyys, jossa lansimaissa elamme on biologisesta nakokulmasta aivan absurdi. Meidan elimistomme on kehittynyt olosuhteissa, joissa ravinnon saanti on ollut hyvin hankalaa. Tasta syysta kehomme sailoo energiaa tehokkaasti ja aivomme mielihyvamekanismit palkitsevat meidat energiarikkaan ruuan syonnista. Mita tulee lihavien syyllistamiseen, on syyta muistaa etta vaikka lihomisessa on aina kyse liiasta energiansaannista kulutukseen verrattuna, perima vaikuttaa lihomisherkkyyteen voimakkaasti (eri arvioiden mukaan 40–70%). Tama ei tarkoita sita, etta puhuisin epaterveellisten elamantapojen puolesta, mutta en usko, etta mikaan maara valistusta ja syyllistamista poistaa tata epidemiaa keskuudestamme.
Nama leikkaushoidon tulokset tosiaan viittaavat siihen, etta lihavuudella ja kakkostyypin diabeteksella ei olisi niin voimakasta kausaalista yhteytta, kuin korrelaatioden perusteella on ajateltu. Leikkauksen vaikutusmekanismeja ei viela taysin tunneta. Tiedetaan, etta suolisto erittaa useita hormoneja, jotka vaikuttavat koko elimiston aineenvaihduntaan, mika saattaa olla yksi mahdollinen mekanismi. Toinen teoria on, etta mekanismi liittyisi jotenkin suolen glukoosiaineenvaihduntaan, mika puolestaan vaikuttaisi suolen tilaa aistivien hermojen toimintaan.
Kyllä, onhan se sairasta jos ihmiset syövät itsensä sairaiksi. Ja terveet elintavat ovat varmaankin useimmille sopiva keino estää diabeteksen syntyminen.
Mutta ne diabetekseen jo ( oli se sitten elintapojensa vaikutuksesta tai jostakin muusta syystä) sairastuneet, jotka eivät saa sairauttaan hoidettua elintapamuutoksilla (laiskuudesta tai muusta syystä) voitaisiin hoitaa leikkaamalla. Sehän olisi hienoa: säästettäisiin lääkekuluissa ja saataisiin ihmiset nopeammin parempaan kuntoon!
Ennaltaehkäisy tietysti on tärkeää yhä niiden kohdalla, jotka eivät ole vielä sairastuneet!
On mahdotonta elää koko elämänsä nälässä vapaasti saatavien herkkujen keskellä. Kenenkään itsehillintä ei siihen riitä vaan pettää ennemmin tai myöhemmin – ellei omaa sellaista geenirakennetta, ettei mitään tee mieli vaan syö vain sen minkä tarvitsee hengissäpysymiseen. Heitäkin, onnenmyyriä, on.
Joko herkut on poistettava markkinoilta tai ihmisen löydettävä sellainen ruokavalio etteivät herkkumieliteot ole hallitsemattomia. Edellisen vaihtoehdon toteutumiseen en usko (paitsi jos kaikki ihmiset löytävät tuon optimaalisen ruokavalion – ehkä).
Useimpien vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavien kokemus on, että mieliteot vähenevät ja laimenevat. Tähän vaikuttaa paljon se, että verensokeri ei nouse rakettimaisesti ja laske romahtaen.
Kiteytän kysymykseen virallisiin ravitsemussuosituksiin uskoville: onko kala ja parsakaali epäterveellisempää kuin kala ja perunat? Onko kana ja kukkakaali epäterveellisempää kuin kana ja riisi?
Linkki HS:n artikkeliin: Lihavuusleikkaus parantaa kakkostyypin diabeteksen
Epäilen, että tässäkin blogikirjoituksessa Osmo jatkaa edelleen bluffilinjallaan. Ei tätä voi ottaa tosissaan.
“En ryhdy selostamaan hänen teoriaansa; se oli mielenkiintoinen ja saattaa olla totta tai sitten ei. Se liittyi raskausajan stressiin, eikä ole feministien mieleen.”
Nono… eiköhän tuonkin kestäisi lukea 😉 Meinaatko, että diabetestä selittää äidin raskaudenajan stressi?
Tiedemies, vaikka nama tulokset puhuvat sen puolesta, etta lihavuus ei aiheuta diabetesta, ravitsemuksen vaikutusta nama tulokset eivat poissulje. Suoli aistii syomaamme ravintoa ja lahettaa mm. hormonaalisia signaaleita muualle kehoon vaikuttaen esim. aineenvaihduntaan ja nalantunteeseen. Jos ravitsemus on kroonisesti vaaranlainen, tama suolen viestintajarjestelma saattaa hairiintya ja johtaa (viela tuntemattomalla mekanismilla) diabetekseen. Voi olla mahdollista, etta vaaranlainen ravitsemus aiheuttaa seka diabeteksen etta lihavuuden, mika selittaisi niiden valilla havaitun korrelaation.
Ennen kuin kovin innostutaan, luetaan seuraavakin HS:n uutinen samasta asiasta: “Samalla jotkut tutkijat ovat alkaneet varoitella leikkauksien yllättävistä sivuvaikutuksista. Viime vuosina on raportoitu tapauksista, joissa jotkut lihavuusleikkauksessa olleet potilaat ovat menettäneet verensokerin kontrollin kokonaan. Aterian jälkeen heidän verensokerinsa laskee, kun sen pitäisi nousta. Tila kehittyy vasta vuosien tai jopa vuosikymmenten kuluttua leikkauksesta.”
Osoite tuohon: //www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Liikkua+vai+leikata/1135241167721
Blogisofta vaihtoi edellisen html-linkkiyritykseni osoitteen tämän blogikirjoituksen osoitteeksi, vaikka tasavarmasti postasin HS:n artikkelin osoitteen (copypastesin koko jutun Wordista linkkeineen päivineen). Ei jummarra. Tässä se osoite nyt sitten kopioitavaksi: http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Lihavuusleikkaus+parantaa+kakkostyypin+diabeteksen/1135241167665
Ja yritän vielä ylläolevaa linkiksi html:llä: Lihavuusleikkaus parantaa jne
Jaha, mikään ei ole niin varma kuin varma. Hyväksynnänodottelutilassa linkki näyttäisi onnistuneen. Kommentissani oli sittenkin väärä osoite.
Olen nähnyt muutamiakin kirurgisesti hoidettuja sairaalloisia lihavuuksia, joissa vuosien takkuaminen ja tulokseton tuska ovat jääneet leikkauspöydälle, ja ihan oikeasti uuden elämän saanut ihminen on voinut katsoa iloisella odotuksella jäljellä oleviin vuosiinsa.
Täällä on taas näitä “väärin sammutettu”- tyyppejä liikkeellä.
Uskoisin veren sokerin tosiaankin helposti laskevan aterian jälkeen, koska ruumiin kokemus pienellä mahalaukun tilavuudella on “kylläinen”, vaikka sapuskaa onkin aika vähän. Insuliinia elimistö ehkä sitten tuottaa kuitenkin “kylläiselle”.
Jotenkin tämä keskustelu on menossa väärinkäsitysten suuntaan. Se, että tuo lihavuusleikkaus parantaa diabeteksen nopeammin kuin lihavuuden on osoitus, ettei perimmäinen syy voinut olla siinä lihavuudessa. Tästä ei seuraa, että
1) leikkaus olisi paras hoito diabetekseen.
2) elämäntavoilla ei olisi vaikutusta diabetekseen.
Olennaista on, että diabeteksen syntymekanismi alkaa valjeta paremmin. Siinä yhteydessä saattaa valjeta myös syy taipumukseen lihoa. Voidaan myös löytää tepsivä hoitokeino, muukin kuin se leikkaus.
Osmo, johdattelit vikasuuntaan tällä sivulauseellasi: “[…] onhan tuo leikkauskin tehokas ja halpa vaihtoehtoihinsa nähden.”
“Tämä voi olla läpimurto, joka johtaa ennen pitkää tehokkaaseen lääkitykseen — ja onhan tuo leikkauskin tehokas ja halpa vaihtoehtoihinsa nähden.”
HUS hinnasto 2008:
Mahalaukun pienennysleikkaukset lihavuuden vuoksi 4410e.
Muu mahalaukun pienennys lihavuuden vuoksi vatsaontelon tähystyksessä 7260e.
Se mitä hintaa kunnilta ko leikkauksesta peritään ei vielä oikein auennut, mutta haarukka taitaa olla edellä.
Tiede on täynnä entisiä läpimurtoja, jotka kaikessa hiljaisuudessa on haudattu. Saa nähdä mitä tämä löytö tuo tullessaan
Kuten Anna-Liisa jo kirjoittikin, lihavuusleikkauksiin liittyy myös riskejä. Jo mainittujen riskien lisäksi myös osteoporoosiriski kasvaa. Suo siellä, vetelä täällä. Niin käy kun yrittää etsiä helppoja vippaskonsteja.
Katsokaa nyt samalla, mitä lonkkaleikkaukset, ohitukset yms. maksavat. Vaikutus elämänlaatuun ja työkykyynkin voi olla samaa luokkaa tai suurempikin.
Osmo sanoi sen, mitä tavoittelin. Eli lihavuus on ja elämäntavat ovat varmasti tässä tekijänä, mutta jos kerran leikkaus parantaa tämän ongelman muutamassa päivässä, niin parantumisen pitäisi perustua johonkin muuhun kuin siihen, että potilas vain syö vähemmän.
Jos se perustuisi, niin käypä hoito tyypin 2 diabetekseen olisi paastota pari päivää. Jos se toimisi, niin se varmaan olisi jo havaittu.
Tai mistä minä tiedän, voihan se ollakin niin. Luulisin kuitenkin, että olisimme nähneet ison otsikon: “Diabetes paranee kolmen päivän vesipaastolla.”
”
Jotenkin tämä keskustelu on menossa väärinkäsitysten suuntaan. Se, että tuo lihavuusleikkaus parantaa diabeteksen nopeammin kuin lihavuuden on osoitus, ettei perimmäinen syy voinut olla siinä lihavuudessa. Tästä ei seuraa, että
1) leikkaus olisi paras hoito diabetekseen.
2) elämäntavoilla ei olisi vaikutusta diabetekseen.
Olennaista on, että diabeteksen syntymekanismi alkaa valjeta paremmin. Siinä yhteydessä saattaa valjeta myös syy taipumukseen lihoa. Voidaan myös löytää tepsivä hoitokeino, muukin kuin se leikkaus.
”
Mutta tämä hoitokeino onkin se lihavuusleikkaus ja muut muutokset kuten diabeteksen paraneminen, sydän- ja verisuonisairauksien väheneminen ovatkin sitten lisäbonuksia.
Liikuntalaiskalle, lihavalle kalorien ylikäyttäjälle kun ei tunnu olevan muita parannuskeinoja kuin tämä tai sitten piristävät aineet mutta ne ovatkin pääsääntöisesti laittomia.
Osmo on melko varmasti oikeassa. Itse olen huolestuttanut yksipuolisesta juokse ja parane ajatuksesta, joka on syyllitänyt tuhannet suomalaiset. Tämä johtuu siitä samasta kun Osmollakin, istuin pöydässä, jossa istui kaksi tutkijaa. Tässä yksinkertaistettuna keskustelu Hollantilainen kertoi, että lähetä hänelle verinäyte. Hän lähettää minulle kuvan kammasta, joka kertoo, ettei 2 diabetes ole ainakaan pelkästään liikkumattomuus tai muu sosiaalinen sairaus. Ruotsalainen selvitti taas aineenvaihdunnan, miksi diabeetikon on oikeastaan mahdotonta laihtua niin kuin terveydenhoitajat haluavat. Yhteinen pohdinta oli sama kuin Osmollakin, mitä tulehdukset raskausstressi ja muu vaikuttaa aineenvaihduntaan ja voiko geneettinen muutos olla tässäkin tapauksessa muusta johtuva kuin perinnöllinen. Olin tätä ennen kuullut vain terveydenhoitajien laihdu ja juokse puhetta, joten kuuntelin suu auki. Uppsalassa on kuulema muuten tutkimussuunta, joka selvittää raskauden ja diabeteksen yhteyttä.
Mistä lyödään vetoa, että lääkefirmat tulevat lobbaamaan tuota vastaan erittäin tehokkaasti. Sillä mikä olisikaan mukavampaa kuin valtava lauma asiakkaita, jotka ovat lääkeriippuvaisia loppuikänsä?
On lääkefirmojen intressi lobata “liikuntaa, ruokavaliota ja insulinilääkitystä”, koska diabeetikoille suositeltu hiilihydraattipitoinen ruoka parantaa ja laihduttaa suurinpiirtein samalla todennäköisyydellä kuin mitä Painonvartijoissa. (eli noin 98% ei onnistu)
Kyseessähän ei suinkaan ole “ratkaisu” diabetekseen, vaan kuten niin usein nykyisin, ongelma käytännössä vain neutralisoidaan sen jälkeen kun se on jo tapahtunut.
Lienee sanomattakin selvää, että huomattavasti tehokkaampaa olisi pyrkiä nykyistä voimakkaammin ehkäisemään itse diabetesta, kuin vain saksia sen seuraukset pois.
Leikkausvaihtoehto on pitkällä aikavälillä täysin kestämätön, mikäli diabetes kuitenkin lisääntyy nykyisellä tahdillaan.
Kommenteista paistaa läpi asenne, että jos jokin ratkaisu on vaikea, niin sen täytyy olla oikea. Tämä perustuu ilmeisesti disneyläiseen vakaumukseen että kova työ palkitaan.
Tässä on vaan sellainen ongelma, että lähes tulkoon kaikki mitä edistys perustuu siihen että tehdään asiat helposti eikä vaikeasti, eli laiskuuten. Eikä yritetä tehdä ihmisistä pyhimyksiä.
Lääketieteen puolella esim.: “Eurooppaan levisi 1400-luvun päättyessä uusi tauti, joka ei ollut hengenvaarallinen, mutta joka levisi nopeasti ja myrkytti monella tavalla ihmisten välisen kanssakäymisen ja rakkauselämän. Tartunnan kohta oli nähtävissä parin kolmen viikon kuluttua, yleensä sukuelimissä, ja muutamia viikkoja myöhemmin ilmaantui tavallisesti ihottumaa eri puolille vartaloa. Tautia oli helppo pitää oikeudenmukaisena rangaistuksena siveettömästä elämästä, koska se ilmaantui elimeen, jolla syntiä oli tehty.” http://www.saunalahti.fi/arnoldus/tart_tau.html
Ensin moralisoitiin. Sitten keksittiin penisiilini, ja tauti lähti kuin kuppa Töölöstä.
tpyyluoma kirjoitti: “Kommenteista paistaa läpi asenne, että jos jokin ratkaisu on vaikea, niin sen täytyy olla oikea.”
Ainakin minulle on helpompaa ja miellyttävämpää noudattaa kohtuutta syömisessä ja harrastaa hieman liikuntaa useimpina päivinä viikossa kuin mennä lihavuusleikkaukseen. Olet siis täysin oikeassa, ratkaisu on sekä helppo että oikea.
Tehokas, halpa ja helppo keino diabeteksen ehkäisyyn ja hoitoon on iät kaiket ollut hiilihydraattia rajoittava ruokavalio, kuten mm. Jörgen Vesti Nielsen on länsinaapurissa osoittanut.
Ei tarvita muuta kuin lautasmallissa korvata perunat/muu tärkkelys kasviksilla ja rasvalisällä.
Verensokeri tasoittuu pysyvästi, lääkeinsuliinin tarve vähenee tai jopa poistuu, rasva-arvot paranevat ja mahdollinen liikapaino putoaa.
Ainoa vika on, että ravitsemus- ja terveysalan auktoriteetit ja lääkebisnes kärsivät.
Sanotaan, että lihavat ovat leppoisia. Asiassahan ei juuri ole perää. Lihavat vaan eivät jaksa olla äreitä, kuten nyt esim. minä.
Otetaampa pieni esimerkki; minulla oli verenpaine hieman koholla. Paljastui normaalissa vuositarkastuksessa. Hoitaja, joka mittauksen suoritti (ja saattoi olla osaltaan “syyllinen” verenpaineeseeni), totesi melkein heti, että lääkitystä. Minä siihen, että EI. Hoidan asian kuntoon muuttamalla ruokavaliota ja lisäämällä liikuntaa. Näin myös tapahtui.
Diabetesta on varmasti myös muista syistä johtuvia, mutta ns. elintasosairaushan tämä on.
Ylipaino tulee salakavalasti:
10 grammaa liikaa ruokaa päivässä, siis ei edes voileip” tia yksi olut tekee vuodessa 3650 grammaa (näin minulla on tapahtunut, harmi) Siis 10 vuodessa 37 kiloa. Ja silti ei mitenkään mässäillä. On yksinkertaissitna vähentää sekä hiilihydraatteja (jotka ovat oiva energian lähde) että rasvaa.
leikakuhoito voi olla joissain tapauksissa ratkaisu, josksu ainao usein toimiva. Mutat ina kun sanoo sanan leikkaus, sanoo myös sanan komplikaatio.
Olisi hvyä teitää vähän lisää siitä, mitä oletetaan 2. tyypin diabeteksestä. Siis muutakin kuin mitä on kuullut serkun kummin kaimalta. Selvää vain on, että tiedeämme siitä vähän.
Muuten olen huyomannut hyväksi aina muistaa kohdan Ursula LeGuinin kirjasta Maameren velho: “Maagien kiistat ovat loppumattomat.”
Olettekohan te koskaan nähneet tai tavanneet ihmistä, jonka elämän tämä hoito on muuttanut?
Catilina, uskon toki että heitä on, joilla leikkaus on onnistunut loistavasti. Mutta on se kuitenkin iso leikkaus riskeineen, ja toisenkinlaisia tarinoita on: Magoperationens baksida. Linkki vie ruotsalaislääkärin blogiin, joka yleensä on ollut tietojensa puolesta luotettava.
Pointtihan on se, että en ole ainakaan kuullut että ennen leikkausta olisi kokeiltu hiilihydraattien rajoittamista ruokavaliosta — koska se ei ole linjassa virallisten ravitsemussuositusten kanssa Suomessa. Ruotsissahan jo voi vaihtoehtoruokavaliota suositella, mutta eipä uutisten mukaan sitä noille leikatuille ole kokeiltu.
Markku af Heurlin: Ihan noin se ei mene. Painavampi ihminen myös kuluttaa enemmän kuin laiha. Jos ihminen syö 10g liikaa, hän lihoo tiettyyn pisteeseen saakka, missä hän kuluttaa sen 10g enemmän kuin mitä kulutti ennen lihomistaan. Tämän jälkeen hän ei enää liho ellei ala syödä vieläkin enemmän.
No, yksinkertaistuksiahan nämä ovat, eivät mikään poikkeamaton sääntö.
Melkein kaikilta menee nyt puurot ja vellit sekaisin. Jos liikunnalla ja oikealla ruokavaliolla voidaan ehkäistä diabetestä, niin näin kannattaa tehdä, jos hyvinvointitappio on pienempi kuin leikkauksen.
Leikkaus kannattaa silti tehdä, kun diabetes on hankittu.
Tottakai ylipainon ehkäiseminen on hyvä ja hieno juttu, mutta tämä moralisointi siitä, että leikkaus auttaa, “nyyh nyyh, epäreilua” on todella vastenmielistä.
Minä ainakin tunnen vähän vanhempia ihmisiä, jotka ovat vuosia kärsineet paino-ongelmista ja diabeteksestä. Tuttujen moralisointi “miksei se vaan liiku ja miksi se syö niin paljon” selän takana on todella karua kuunneltavaa. Mikä tällaisen moralisoinnin arvo oikein on? Pitääkö näiden ihmisten menettää kymmenen vuotta elämästään ja toisesta kymmenestä tehdä ehdoin tahdoin kurjaa vain siksi että heidän olisi nuorempana pitänyt elää toisin? Siitäkö tässä on kyse, että halutaan rangaista niitä huonoista valinnoista?
Vähän tulee mieleen se huumekeskustelu. Eli jos korvaushoito korjaa asiasta ne pahimmat ulkoiset viat, niin se on “väärä signaali”. Ilmeisesti tämä leikkaushoitokin on “väärä signaali” näille moraalittomille syöpöille ja laiskureille?
Tiedemies, nimenomaan mainitsemasi ihmiset ovat niitä, jotka usein saisivat vapahduksen kurimuksestaan hiilihydraattien rajoituksella.
Kuten kirjoitin aiemmassa postauksessani: ei kukaan pysty koko elämäänsä elämään nälässä vapaasti saatavien herkkujen keskellä. Liioista herkuista pelastaa vain se, ettei ole aina nälkä. Ja kun on, voi syödä itsensä kylläiseksi.
Mutta Osmon pointtiin palatakseni: jos tämä merkitsee kakkosdiabeteksen syntymekanismin löytämistä, asialla on iso merkitys.
Ymmärrän täysin Tiedemiehen ajatuksen.
Kysymys kuitenkin on siitä, että vanhanaikainen, hyväksi havaittu ruokavaliohoito on antanut huikean hyviä tuloksia. Hormonaalisten muutosten vuoksi ruokahalu monilla (ei ihan kaikilla) vähenee verensokerin tasaantumisen myötä, jolloin tarve tai kiusaus syödä yli kulutuksensa useimmilla (ei aivan kaikilla) olennaisesti vähenee.
Olen aivan samaa mieltä siitä, että ylipaino ei ole moraalinen ongelma. Se on monilla aineenvaihdunnallinen ominaisuus, huonoa sopeutumista nykyiseen ravintoympäristöön alhaisella fyysisellä kuormituksella.
Olen itse ilman diabetestä omaksunut hiilihydraattia rajoittavan ruokavalion yli kuusi vuotta sitten aivan vapaaehtoisesti, pudottanut painoni pysyvästi 19 kg indeksistä 27 indeksiin 21. Minulla ei luultavasti koskaan elämässäni tule enää olemaan ongelmia ylipainon ja heittelehtivän verensokerin vuoksi.
Kaikille se ei toimi aivan näin, mutta suurimmalle osalle toimii. Siksi ruokavalion pitäisi olla ENSISIJAINEN keino. Vain niille, joille hiilihydraatin rajoittaminen ei syystä tai toisesta toimi, pitäisi harkita rankkaa, elimistön peruuttamattomasti muuttavaa, riskialtista ja kallista leikkausta.
Siinä vaiheessa kun sokeriaineenvaidunta on jo häiriintynyt, vähähiilihydraattinen ruokavalio voi todellakin olla avuksi — liikunnan ohella. Mutta tavalliselle ihmisile, joiden metaboliassa ei ole mitään vialla, sen noudattamiseen ei ole mitään syytä. Heidän kohdallaan erinomainen ravitsemuksellinen keino ehkäistä diabetesta on raffinoitujen hiilihydraattien korvaaminen raffinoimattomilla. Toisin sanoen on tärkeää välttää valkoista viljaa (esim. ranskanleipää ja pullaa), valkoista riisiä, limsoja ja runsasta sokerin käyttöä. Ne korvataan täysjyväviljalla. Lisäksi diabetesriskiä ehkäisee se, että eläinkunnan proteiini korvataa osittain kasvikunnan proteiinilla. Näistä lähestymistavoista on tutkimusnäyttöä. (Lähteitä ja lisätietoa on blogissani ja Ravintoa sydämelle ‑kirjanssani.)
Vaikkakin vähähiilihydraattisilla ruokavalioilla on kiistämättömät ansionsa verensokeritasojen hallinnassa, globaalisti niiden laaja käyttöönotto olisi ongelmallista, koska se johtaisi luontoa kuormittavaan eläinkunnan tuotteiden käytön kasvuun. Siksi olisi tärkeää pystyä ehkäisemään verensokeriongelmat jo ennen kuin vähähiilihydraattisille ruokavalioille on tarvetta. Se voidaan tehdä yllä mainitulla ruokavaliolla, painonhallinnalla, riittävällä liikunnalla ja pitämällä huolta riittävästä D‑vitamiinin saannista. Se toimii ja on mahdollista.
PS. Kohtuuden ajatus on kaunis. Kohtuus on enemmän ja parempi kuin liikaa.
En ymmärrä näitä kahta viimeistä viestiä tai niiden tarkoitusta tässä lainkaan. Niin, kyllä hiilihydraatteja rajoittamalla ei tule tätä diabetesta eikä liho ja kyllä, jos on päässyt lihomaan, niin laihtuu ja diabeteskin helpottaa.
Miksi ruokavalion pitäisi olla a priori ensisijainen keino? Mikä arvo on sillä, että syyllistetään, niinkuin taas teitte? “Pitäisi olla pitäisi olla”, vaan kun ei ole.
Minä tunnen ihmisiä, jotka ovat jo kohta parikymmentä vuotta ravanneet ravitsemusterapeutilta toiselle ja aina tulee suosituksena joku ihmedieetti, jota pitäisi noudattaa ja sitten kun ei onnistu, niin “ei kun vielä vähän paremmin”, “et vaan yritä tarpeeksi”, “ei vaan riitä itsehillintä”, “et vaan”, “et et”, “olet vaan huono”.
Useimmat näistä ihmisistä ovat syöneet kuukausitolkulla terveellisemmin ja kurinalaisemmin kuin minä koskaan. Ei kukaan huvikseen tai kiusallaan liho ja sairastu.
No ei se panta, saati endoskooppisesti laitettu pallo mikään valtavan iso juttu ole, eikä peruuttamaton varsinkaan.
Epäilen syvästi, moniko ravitsemusterapeutti on uskaltanut suositella diabeetikoille hiilihydraatin määrällistä vähentämistä.
Ohessa linkki ruotsalaiseen 44 kk seurantaan:
http://www.nutritionandmetabolism.com/content/5/1/14
Tiedemies kysyi: “Miksi ruokavalion pitäisi olla a priori ensisijainen keino?”
Ei pidä yhtään mitään. Tarjosin vain keinoa, joka tutkimusnäyttöön perustuen toimii hyvin monilla. Kuten sanoin, viitteitä tutkimuksiin löytyy blogistani ja edellisessä viestissä mainitsemastani kirjasta.
Tiedemies kysyi: “Mikä arvo on sillä, että syyllistetään, niinkuin taas teitte?”
Jos tulkitset kirjoittamani neutraalimmin, kokemus syyllistämisestäkin poistuu.
Yhdyn Tiedemiehen vaahtoamiseen, koska minua pännii myös moralisointi ihan yleensä.
Ihmisillä on taipumus yliarvioida rankasti oman toimintansa vaikutuksia elämäänsä. Tästä on käsittääkseni koeperäistä psykologista näyttöä, ja varmaan joku evoluutiopsykologi on postuloinut sopivan savannin missä tällainen ominaisuus on jouduttanut pariutumista. Henkilöpsykologisesti tästä voi olla hyötyä, asiasta on tosin ristiriittaista näyttöä.
Ongelma on siinä, että väestötason ongelmiin vietynä tälläinen se on itsestä kiinni ‑ajattelu johtaa moralisointiin joka on parhaimmilaan hedelmätöntä ja pahimmillaan haittaa toimivien ratkaisujen löytämistä. En keksi yhtään yhteiskunnallista ongelmaa, johon ei ole tarjottu ratkaisuksi sitä että ihmiset olisivat jotenkin parempia. En äkkiseltään keksi yhtään ongelmaa joka olisi näin ratkennut.
Perusongelma on tässä se että jos ihmiset vain x on yleensä tautologia, kun ongelma on nimenomaan se että ihmiset eivät toimi niin, eli sama asia vain ilmaistaan eri sanoin ja tarjotaan tätä ratkaisuksi. Esim. jos ihmiset eivät vain ajaisi autolla ei olisi ruuhkia. Tai jos ihmiset vain ottaisivat mitä tahansa työtä vastaan millä tahansa ehdoilla, niin työttömyyttä ei olisi. Tai jos ihmiset vain tekisivät päivittäin metsätöitä, niin eivät lihoisi. Se on ihan oma valinta.
Pahinta tautologioissa on se että ne ovat täysin immuuneja todistusaineistolle. Mikään määrä lääketieteellistä näyttöä, kokemusperäistä tietoa, jne. ei pysty järkyttämään vakaumusta että jos ihmiset eläisivät terveellisemmin, niin heillä ei olisi terveysongelmaa x. Näin siksi että jos terveellinen elämä ei olekaan sitä mitä ollaan suositeltu, niin sen määritelmä muutetaan lennossa, eli lause on edelleen tosi.
Jos syytös syyllistämisestä kohdistuu minun kirjoitukseeni, niin se on tulkittu väärin: jos jotakin tahoa syyllistän, niin kokreintaan ravitsemusterapeutteja ja Diabetesliittoa eri hoitovaihtoehtojen pimittämisestä.
Potilaalla on oikeus tietää eri hoidoista, mutta tämä ei meillä toteudu! Näyttöä esilletuomani lähestymistavan hedelmällisyydestä nimenomaan on: Laitoin linkin luettavaksi ja lisää löytää etsimällä. Vähähiilihydraattinen (carbohydrate-restricted) ruokavaliohoito on hyväksytty diabeteksen hoitokeinona USA:ssa (American Diabetic Association)sekä kovan julkisen kohun saattelemana Ruotsissa.
On myös yleinen periaate, että ensisijaisesti hoidossa pyritään elämäntapaohjaukseen.
Täysin off-topic, paitsi tätä kaikenlaista poliittista debattia tarkastelevana sivujuonteena — Markku af Heurlin, kiitos tuosta sitaatista, se tuntui osuvalta. 🙂
“Miksi ruokavalion pitäisi olla a priori ensisijainen keino?”
Siksi tietysti, että se on halvin ja terveellisin vaihtoehto. Se myös tuo elämänhallintaa psyykkisessä mielessä toisin kuin leikkaus, jolla tuskin poistetaan sairaalloisen lihavuuden alkuperäisiä syitä.
Kyllä minä pidän kummallisena, jos nukutusta vaativa kirurginen operaatio olisi a priori keino siihen, että on alun perin syönyt väärin. Leikkaus on aina riski, erityinen riski se on ylilihavalle henkilölle.
Tosiasiahan on, että lihavuus noin karkeasti arvioiden 99 prosenttisesti johtuu siitä, että sohva on vetänyt enemmän puoleensa kuin lenkkipolku ja sipsipussi enemmän kuin kaaliraaste. Liika psykologisointi ja vetoaminen olemattomiin aineenvaihduntaeroihin yksilöiden välillä on huuhaata.
Kas kummaa sairaaladieetillä kontrolloiduissa olosuhteissa laihtuu joka hemmo, vieläpä täysin samassa tahdissa. Mihin ne aineevaihduntaerot sairaalaympäristössä katoavat, kysyn vain.
Elina, on tapauksia joissa eivät laihdu. Mutta hiilihydraatteja rajoittavalla ruokavaliolla laihtuvat. Jos tapauskertomuksia ruvettaisiin kertomaan, olisi minulla dramaattisia tarinoita, mutta olkoon tällä areenalla. 🙂
Kuten Mirka sanoi, hiilihydraattien rajoittaminen ei kaikilla vaikuta yhtä dramaattisesti, mutta sitä kannattaisi kuitenkin kokeilla, jos on takana epäonnistumishistoria virallisterveellisillä laihdutusdieeteillä.
Pannaanpa linkki uunituoreeseen Ruotsin Läkartidningenin artikkeliin: Lågkolhydratkost vid diabetes och fetma är en fysiologisk och evidensbaserad metod, kirjoittajina joukko ruotsalaisia tutkijalääkäreitä.
Kalori ei ole vain kalori. Ravintoaineet käynnistävät kukin omanlaisensa monivaiheisen aineenvaihduntareaktion.
Ei ole tapauksia, jotka eivät laihdu sairaaladieetillä eli ruokavaliolla, jossa päivittäinen energiansaanti pudotetaan 500–800 kilokaloriin.
Linkitä ihmeessä tänne, jos tällainen ihme on tapahtunut. Siinähän on nälänhädän ratkaisu ovella, jos ihmiset rupeavat tulemaan toimeen 500 kilokalorilla vuorokaudessa.
Tahtoo vaan usein lähteä ne lihakset ensin. Sitten on petin pohjalla liikuntakyvytön rasvakasa.
Tosiasiahan on, että lihavuus noin karkeasti arvioiden 99 prosenttisesti johtuu siitä, että sohva on vetänyt enemmän puoleensa kuin lenkkipolku ja sipsipussi enemmän kuin kaaliraaste.
Onkohan se tää Quirks & Quarksin jakso, jossa esitellään useampikin teoria siitä, mistä liikalihavuus johtuu? Bakteerit on mielenkiintoinen mahdollisuus, koska silloin lihavuus olisi mahdollista parantaa lääketieteellisesti, ehkä.
http://www.cbc.ca/quirks/archives/06–07/feb17.html
Jos kyse on viruksesta, ehkä rokote auttaa:
http://www.cbc.ca/quirks/archives/05–06/apr01.html
Löytyipä viimein aihe, jossa yleisjärki vie harhaan, vieläpä taloudellisesti.
tpyyluoma ja Tiedemies ja ilmeisesti Osmokin pitävät leikkaushoitoa diabeteksen ratkaisuna. Oletteko tietoisia hinnasta? Pikatarkistus netistä näyttää, että leikkaus maksaa arviolta 20 000 euroa. Suomessa on tällä hetkellä 500 000 diabeetikkoa, 15 vuoden päästä miljoona. Laskekaa rauhassa. Vaikka diabeteksen hoitokin maksaa, eivät leikkaukset voi olla hoitokeino muille kuin sairaalloisen lihaville (BMI >35).
Diabetes yleistyy nopeimmin kehittyvissä maissa. Milloinkahan intialaisella tai nigerialaisella keskiluokalla mahtaa olla varaa kyseiseen leikkaukseen?
Tällä kertaa on todellakin niin, että paras hoito — ruokavalio ja liikunta — on halvin ja eettisin.
Keskitysleireillä oli sitten ilmeisen hygienistä, jos kerran bakteerit lihavuutta aiheuttavat. Meneillään olevassa asekauppadokkarissa näkyivät somalialaisetkin asuvan verraten pöpövapaalla vyöhykkeellä.
Täällä Suomessahan somaleihinkin on iskenyt kummallinen bakteeri, olen huomannut.
Selityksiä löytyy. Ufot ja abduktio on vielä käyttämättä.
Tuossa on kyllä väärinkäsitys. Minun pääväitteeni on, että käsitys diabeteksen syntymekanismista joutuu uuteen valoon. Tämä havaintohan osoittaa, että haiman insuliinituotanto on mahdollista elvyttää, ja joka nopeasti. Uskon, että tämä tulee johtamaan kokonaan uudenlaiseen lääkehoitoon, joka poistaa keinotekoisen insuliinin käytön tarpeen.
Leikkaus on paitsi kallis, muutenkin vastenmielinen. Siitä ei voi tulla diabeteksen hoitomuoto kuin joissakin hyvin hankalissa tapauksissa — siis uskoakseni.
Samalla tähän moraalikeskusteluun. Kyse ei ole siitä, pitäisikö hoidon korvata hyvät elämäntavat vaan siitä, voisiko jokin toinen hoitomuoto korvata insuliinilääkityksen. Melkein kuulostaa siltä, että jotkut vastustavat insulkiinihoitoakin, koska se auttaa niitä nahjuksia, jotka eivät ole huolehtineet ennaltaehkäisystä.
Sekä alttius lihomiseen että alttius sairastua diabetekseen ovat myös perinnöllisiä.
Pieni korjaus Saskan tekstiin.
Sairaalloinen lihavuus tarkoittaa yli 40 painoindeksiä. Eli 170 cm pitkällä ihmisellä siinä 120 kg:n massaa.
Catilina,
Kyllä siinä rasvaakin lähtee. Viikon, parin sairaaladieettiähän käytetään hyvin lihaville leikkauspotilaille rasvakerroksen vähentämiseksi ja siis leikkauksen riskien vähentämiseksi.
Noin pidemmän päälle hyvin niukkaenergiset dieetit syövät kyllä lihasta suhteessa enemmän kuin runsasenergisemmät yhdistettynä liikuntaan. Mutta aina sitä rasvaakin palaa.
Näissä niukoissa dieeteissä on se vaara, että juuri vähentyneen lihasmassan ansiosta perusaineenvaihdunta on laihtuessa laskenut tasolle, jossa uuden hoikan olemuksen ylläpito vaatii jatkuvaa nälkää.
Näin toivoinkin, Osmo.
Kakkostyypin diabetes on aika vekkuli tauti. Ruokavalio ei ole keino vain sen ehkäisyyn vaan myös tehokasta hoitoa. Tämän vuoksi potilas, lääkäri ja yhteiskunta eivät oikein missään vaiheessa vapaudu moraalikeskustelusta.
Onko yhteiskunnan aina maksettava tehokkaimmasta ja halvimmasta hoitomuodosta — elintapamuutoksista — kieltäytyvän potilaan kallis ja asteittain tehottomaksi käyvä lääkehoito? Tähän asti vastaus on ollut kyllä. Diabeteksen yleistyminen voi muuttaa tilannetta. Erityisesti kun uudet lääkkeet eivät yleensä ole halvempia.
Osmo kirjoittaa kommentissaan 19.11. klo 22:43 pelkkää järkeä. Elämäntapaväittely ei tietenkään tiukasti ottaen ollut tämän blogikirjoituksen aihe, mutta kiinnostava rönsy!
En nyt ihan ymmärrä kaikkia kannanottoja, kun niistä tulee väkisin se varmastikin väärä mielikuva, että Elinan ja joidenkin muidenkin mielestä hiilihydraatteja rajoittavaa ruokavaliota (mikä oli sokeritaudin hoitokeino ennen insuliinia) ei tule kokeilla, vaikka vaihtoehtona olisi vain sairaalahoito loppuelämän ajan tai radikaali leikkaus?
En minä toki sitä sano, ettei virallisilla ravitsemussuosituksilla saisi yrittää. Mutta etteikö sittenkään, kun on epäonnistumishistoria takana, saisi kokeilla hiilihydraattien rajoittamista? Mieluummin kuolema kuin leivästä, perunasta, riisistä ja pastasta luopuminen?
Minusta leikkaus ei ole ratkaisu koko ongelmaan. Minua vain harmittaa se, että tämä on samantyyppinen asia kuin huumeet: lihavuus on itse aiheutettua, joten sen lieveilmiöitä ei saisi hoitaa liian helpoilla keinoilla, koska siitä kärsivien pitää saada rangaistus.
Sitähän nuo ylläolevat kommentit, erityisesti Elinan kommentit yrittävät sanoa.
Oops, nyt on tarkennettava. Kun mainitsin että hiilihydraatteja rajoittava ruokavalio oli sokeritaudin hoitokeino ennen insuliinia, en todellakaan tarkoittanut että saarnaan tarpeellisten lääkkeiden käyttöä vastaan. En todellakaan. Insuliini ja sen pistotekniikoiden kehittyminen on ollut diabeetikkojen vapahdus ja elämänlaadun kohennus.
Se on sitten eri asia, jos periaatteellisesti lähdetään siltä kannalta että syökää karkkeja vaan, ainahan voi sitten pistää inskaa. Haittansa siinäkin on, siitä olen varma, ja varma että niiltä haitoilta vältyttäisiin jos ei oltaisi niin korskeita.
Mahalaukun pienentäminen on radikaali toimenpide, enkä kannata sellaista kevyin perustein. Syy miksi vaahtoan on että kuten Osmo sanoi, niin osasta kirjoituksia tulee sellainen vaikutelma että insuliinihoitokin on jotenkin eettisesti epäilyttävää, koska se ei rankaise tarpeeksi huonoista elämäntavoista.
Mutta noin hypoteettisesti, Saska kysyy että onko meillä varaa 20 000 euron kertahoitoon 500 000 suomalaiselle halvan elämäntapaohjauksen sijaan? Tuon kokonaissumma olisi 10 miljardia, jos valtio ottaisi tuon verran lainaa niin lainan korot olisivat noin 400 miljoonaa euroa vuodessa. Pelkkä diabeteksen hoito maksaa Osmon mukaan miljardin vuodessa, ja tästä suurin osa lienee sitä halpaa ohjausta antavien palkkoja.
Ajatus, että jatkuvaa ohjausta ja neuvontaa sekä investointeja vaativa elämäntapojen muuttaminen on jotenkin halpaa on yksinkertaisesti outo. Terveydenhuollon menot koostuvat nimenomaan tästä jatkuvasta vierihoidosta, ja jos sitä pystyy vähentämään kertaluonteisilla hoidoilla, niin se on lähes aina huomattavasti halvempaa.
Terveysmenojen kasvussa on kyse siitä että terveysteollisuus laajenee uusille elämänaloille kuten päivittäinen ruoka (ravintoterapia, lisäravinteet…), liikkuminen (fysioterapia), sureminen (kriisiterapiat), työpaikkojen ihmisuhde- ja johtamisongelmat (työuupumus), jne. Seuraavana laajentumiskohteena lienee asuminen. Näiden palvelujen suoriin ja epäsuoriin kustannuksiin verrattuna leikkaukset, rokotteet ja lääkkeet on puoli-ilmaisia.
Tiedemies,
Tarkentaisitko, mitä rangaistusta olen lihavuuteen ehdottanut?
Mikäli pitää terveellistä ruokavaliota ja liikuntaa rangaistuksena, niin sille minä en sitten voi mitään. Minä pitäisin leikkausta rangaistuksena.
Elinan ja Juhana Harjun kanssa olen täysin eri mieltä ylipainon syistä. Tappelin itse kilojeni kanssa virallisin ohjein 15 vuotta täysin tuloksetta: joka vuosi tuli kilo lisää. Aina nälkäisenä ja uupuneena, välillä vähällä tuupertua keskelle ajotietäkin romahtaneine verensokereineni. Tein todella kaikkeni vailla mitään tulosta. Syntymälaihojen ylimielisille näkemyksille en tiedä itkeäkö vai nauraa.
Kolme päivää vailla “pakollisia” tärkkelyksiä muutti koko elämäni: vailla nälkää, tasaisen energinen. Vaadin kaikille oikeutta mahdollisuuteen kokeilla samaa.
Jeesustelu ekologisuudesta lähinnä itkettää: Maailmassa on ylipainoisia yhtä paljon kuin aliravittuja. Puolet maailman elintarviketuotannosta haaskaantuu huonoon logistiikkaan ym.
Kumpaakaan kohtaloa ei taatusti moni ole itselleen valinnut. Kärsiviä molemmat. On tietysti väärin, että pienellä ajattelun muutoksella ylipainoiset pääsisivät vähentämään pakonomaista syömistään ja laihtumaan ilman jatkuvaa ja helvetillistä nälkää. Olisihan se ihan helvetin väärin.
En vastusta ainoatakaan tarjolla olevaa hoitomuotoa. Vaadin vain avointa ja rehellistä keskustelua KAIKISTA hoitovaihtoehdoista.
Korkea insuliini valitettavasti lyhentää elinikää, kuten myös koholla oleva sokeri. On tietysti mukavaa pistää pää pensaaseen: syökää tärkkelystä ja piikittäkää inskaa. Se vain ei ole potilaan oikea etu.
Jos potilas sen itse valitsee, valitkoon. Mutta vaihtoehdoista pitää kertoa!
Elina: Etkö antaisi potilaan itse valita mitä hän pitää rangaistuksena ja mitä ei? Jos jollekin on mieluisampaa jatkaa syöpöttelyä vanhaan tapaan ja ottaa riski leikkauksessa, niin miksi meidän muiden pitäis mennä siihen viereen moralisoimaan, että ai ai kyllä sun olis kannattanu valita toisin.
Harva on vieläkään tajunnut, että syy ylipainon ja diabeteksen yleistymiseen on ihmiselimistön puutteissa. Vika on tietenkin siinä, että mahalaukku on liian iso ja suolisto aivan liian pitkä! Ehdottaisinkin, että kaikille suomalaisille tehtäisiin jo lapsina mahalaukun pienennys ja suoliston ohitusleikkaus ylipainon ja diabeteksen ehkäisemiseksi. Se ratkaisisi kerralla ylipaino-ongelmat ja diabeteksen.
Viittasin siihen, että ihmisten pitäisi muka laihtua jollain sairaaladieetillä. Keskitysleiriheitot ovat myös erittäin typeriä.
Tottakai se on totta, en minäkään kiistä termodynamiikan lainalaisuuksia. Kyse on vähän samasta kuin ehkäisyvälineiden kanssa. Jotkut ovat sitä mieltä, että ainoastaan pidättäytyminen seksistä on moraalisesti oikea tapa ehkäistä raskauksia ja sukupuolitauteja. Pidättäytyminen on kuitenkin todistetusti huono keino, koska ihmiset jotka sitä ilmoittavat käyttävänsä, saavat muita enemmän sukupuolitauteja ja heillä on enemmän ei-toivottuja raskauksia.
Yllä teksteistä välittyy minusta hyvin vihamielinen suhtautuminen. En nyt ihan Björkin kanssa samalla linjalla ole, että terveelliset elämäntavat olisivat “rangaistus”. Itse pidän rangaistuksena niitä vaivoja, joita lihavuudesta ja diabeteksestä seuraa. Jos kerran vain terveelliset elämäntavat olisivat “hyväksyttävä” keino välttää nämä vaivat, niin kyllä minusta tämä on sama kuin pitäisi näitä vaivoja oikeutettuna rangaistuksena siitä, ettei elä “terveellisesti”.
Ihmisillä, jotka eivät näistä vaivoista kärsi — kuulun itsekin heihin — on tapana yliarvioida omien valintojen “hyvyys” ja toisaalta aliarvioida näiden ihmisten vaivannäkö terveellisemmän elämän eteen. Voi toki olla, että he faktisesti syövät enemmän herkkuja ja liikkuvat vähemmän, mutta subjektiivisesti koettu vaivannäkö on takuulla lähes jokaisella “läskillä” suurempi kuin esimerkiksi minulla.
Tiedemies kirjoitti: “Ihmisillä, jotka eivät näistä vaivoista kärsi — kuulun itsekin heihin — on tapana yliarvioida omien valintojen “hyvyys” ja toisaalta aliarvioida näiden ihmisten vaivannäkö terveellisemmän elämän eteen.” Kuin minun näppiksestäni.
Siksi minä rummutankin sellaisen ruokavalion puolesta, jota on helppo noudattaa (ei ole nälkä koko ajan ja silloin kun on, saa syödä itsensä kylläiseksi hyvää ruokaa) ja jolla ei liho. Siksi kuohahdan kun sellainen vaihtoehto kokonaan ignoroidaan tai kielletään.
Myös hoikkia diabeetikoita on, joten kausaliteetti elämäntapoihin ontuu. Virallisella, tärkkelysvoittoisella ruokavalio-ohjeistuksella ja liikunnalla päästään vain vaatimattomiin tuloksiin.
Parhaillaan tutkitaan myös, olisiko lihomisen ja diabeteksen taustalla suoliston epäedullinen mikrobikanta.
Markku af Heurlin: “10 grammaa liikaa ruokaa päivässä, siis ei edes voileip” tia yksi olut tekee vuodessa 3650 grammaa (näin minulla on tapahtunut, harmi) Siis 10 vuodessa 37 kiloa.”
Mutta Markku, eihän 10g liikaa ruokaa muutu noin suoraviivaisesti 10g:ksi läskiä!
10g liikaa salaattia tuo päivääsi ehkä 1–2 lisäkilokaloria. Lihoaksesi yhden kilon, sinun tulee saada ravinnostasi 7000 ylimääräistä kilokaloria, joten aika pitkään saat syödä salaattiasi…
Toki, jos se 10g ylimääräistä on pelkkää rasvaa, esim. oliiviöljyä, joka sisältää n. 90 kcal, vuodessa tulee kerättyä joitakin kiloja.
Tiedemies: Minä en oo sitä mieltä, että terveelliset elämäntavat olis rangaistus. Oon sitä mieltä, että monelle ne voi olla rangaistus ja meidän on sitä näin ulkoapäin ihan turha moralisoida. Jos joku haluaa mieluummin syödä epäterveellisesti ja jättää liikkumatta ja täten riskeerata henkensä sokeritaudilla tai jossakin leikkauksessa, niin se on hänen valintansa aivan samoin kun on minun valinta liikkua ja syödä kohtuullisesti.
Riippumatta siitä miten diabetes on hankittu, jos hyväksytään, että ihmiset eivät ole vastuussa omista terveydenhoitomenoistaan niin sairaus pitää hoitaa tehokkaimmalla tavalla, joka varmasti monessa tapauksessa on leikkaus, koska potilas ei kykene / halua noudattaa ravintosuosituksia. (On kokonaan toinen asia, että ravintosuositukset ovat ilmeisesti useitten mielestä täysin vääriä…)
Artturi: Se ei ole kokonaan toinen asia. Omakohtaisesta kokemuksesta tiedän, että sokeriherkälle (tai suurella insuliininerityksellä) tavallisen suositusruokavalion noudattaminen ilman kulutusta ylittävää energiansaantia on hyvin vaikeaa, jopa mahdotonta heittelehtivän verensokerin vuoksi. Kysymys on monilla, ehkä useimmilla todellakin sokeri- ja insuliiniaineenvaihdunnasta, ei itsekurista. Moni ylipainoinen syyllistää itsekin itseään, kunnes huomaa toisenlaisella ruokavaliolla “itsekurin” ja “motivaation” yhtäkkiä ihmeesti löytyneen.
äh… en minä kiistä etteikö ravintosuositukset oo vääriä, kun en asiasta mitään teidä. Kiistän väitteen, että kaikkien pitäis parantua syömällä erillä tavalla, jos leikkauksellakin voi parantua.
Nämä asiat eivät liity toisiinsa, eli riippumatta ravintosuosituksista, jos joku ei halua / pysty niitä noudattamaan niin hän voi mennä leikkaukseen.
Diabetes, kuten muutkin krooniset sairaudet (esim. kaikki autoimmuunisairaudet) osataan jo parantaa. Kroonisia sairauksia aiheuttavat solunsisäiset/biofilmeissä asuvat bakteerit. Näihin puree oikeanlainen antibioottihoito, kuten Marshallin protokolla (www.marshallprotocol.com), tai CAP-protokolla keuhkoklamydian hoitoon (www.cpnhelp.org). Myös lisäravinnehoito toimii joissain tapauksissa, esim. ALA/DMSA protokolla. Hoitoajat ovat pitkiä, usein 2–5 vuotta, riippuen siitä miten vaikea infektio on. Hoitoajalla joutuu myös sietämään mm. flunssankaltaisia oireita ja paljon muitakin oireita, jotka aiheutuvat jatkuvista bakteerikuolemista. Näin ollen mitään leikkaushoitoja ei tarvita diabeteksen parantamiseen. On myös tärkeätä ymmärtää että tavanomaiset antibioottihoidot eivät pure solunsisäisiin/biofilmeissä asuviin bakteereihin, eikä näitä hoitoja saa Suomesta.
Tein myös muutamia suomenkielisiä käännöksiä Marshallin protokolla hoidon läpikäyneistä, joita voi lukea täältä (sieltä löytyy myös yksi diabetes tapaus): http://th1.ktd.krakow.pl/viewtopic.php?f=3&t=62
Juttu on lopahtannu, vai? Miksei tuota edellistä bakteerientappohoitoa käytetä missään? Menisin kyllä sellaisia hoitoja antavalle lääkärille.
Tutkijat tyrmäävät uudet amerikkalaiset ravintosuositukset:
Tässä uunituore kuuden tutkijan kirjoittama 82 lähdeviitteen kritiikki Yhdysvaltain maatalousministeriön uusia ravitsemussuosituksia kohtaan:
http://www.nutritionjrnl.com/article/PIIS0899900710002893/fulltext
Artikkeli on varsin ajankohtainen ja antaa toisenlaisen käsityksen
nykyisten ravintosuositusten toimivuudesta — erityisesti hiilihydraattien vaikutuksesta liikalihavuuteen sekä sokeritaudin lisääntymiseen.
Keuhkoklamydia ja bakteeri ‑teoria selittäisi myös sen, miksi täällä pohjoisessa, jossa sairastetaan paljon keuhkotulehduksia, on paljon D2:ta.
“Se, että tuo lihavuusleikkaus parantaa diabeteksen nopeammin kuin lihavuuden on osoitus, ettei perimmäinen syy voinut olla siinä lihavuudessa. Tästä ei seuraa, että
1) leikkaus olisi paras hoito diabetekseen.
2) elämäntavoilla ei olisi vaikutusta diabetekseen.
Olennaista on, että diabeteksen syntymekanismi alkaa valjeta paremmin. Siinä yhteydessä saattaa valjeta myös syy taipumukseen lihoa. Voidaan myös löytää tepsivä hoitokeino, muukin kuin se leikkaus.”
Eli se (bakteeri?), mikä aiheuttaa lihavuuden, aiheuttaa myös D2:n ?