Tällä kertaa tuloerojen kasvunopeudessa.
Tulohaitari venyy nyt koko alueeltaan, nopeiten kuitenkin yläpäästä. Pääomatuloilla rikastuneet ovat rikastuneet entisestään, eikä näitä tuloja erityisemmin veroteta. Tähän rikastumiseen on tulossa ainakin väliaikainen tauko, koska lamassa pääomatulot tietysti supistuvat nopeiten.
Toisesta päässä taas sosiaaliturvan varassa olevat jäävät jälkeen muista. Perusturva on jäänyt parissa kymmenessä vuodessa jälkeen kolmekymmentä prosenttia yleisestä ansiotasosta. Absoluuttista köyhtymistä ei ole tapahtunut, mutta suhteellista köyhtymistä on. Perusturva ei voi enää paljoa etääntyä yleisestä tulotasosta ilman hankalia yhteiskunnallisia seurauksia. Ansioturva seuraa ansiotasoa, mutta perusturva vain hintatasoa. Tällaista köyhimpien suhteellista köyhdyttämistä ei voi pitkään jatkaa. Oikeastaan perusturva pitäisi sitoa ansiotasoindeksiin.
Pääomatulojen verotusta pitäisi nostaa. Se ei saa pääomia karkaamaan maasta, elleivät myös omistajat muuta maasta. Tämän voisi tasapainottaa alentanmalla vastaavasti korkeimpien palkkojen verot6ustra. Minusta on rehellisempää rikastua työtä tekemällä kuin omistamalla.
Vaikka mielipide onkin leimattu typeräksi, käyttäisin — tai nyt on kai jo aika sanoa olisin käyttänyt — ruuan arvonlisäveroon uhrattavat rahat tuloveron alennukseen, joka olisi euromääräisesti yhtä suuri kaikille. Eivät demaritkaan niin johdonmukaisia ole, että he olisivat väärässä kaikessa.
Nykyinen pääomatuloprosenntti on jo lähes 30 prossaaa. Ozmo ei kai tosissaan kuvittele että sitä voitaisiin nostaa ilman harmeja.
Vika on tietysti verotuksen rakenteessa. Entisaikaan ynnättiin kaikki tulot samaan koriin ja verotettiin niitä kuten palkkoja. Tämä toimisi vieläkin, jos tehtäisiin vähän sama kuin yhdysvalloissa, eli yksityinen ihminen saisi perustaa ikioman arvopaperirahaston, jonka rakennetta voi muutelle ilman veroseuraamuksia.
Keksin viis sekunttia sitten sellasen, että virallisissa verottomissa jokamiesrahastoissa oli valtio aina vähemmistöosakkaan veroprosentin verran. Silloin kansainvälistä sijoitustoimintaa ei tarvitsisi eriksseen kytätä ja valtio saisi omansa aina kun realisoidaan.
Pääomatulojen verotusta pitäisi nostaa. Tää on tätä. Kun muutama sata, maksimissaan tuhat henkilöä saa suuret pääomatulot ja maksaa 28 % veroa, niin siitä vedetään johtopäätös, että veroa pitää nostaa. Jos niin tehdään, käy näin. Ne tuhat varakkainta siirtää omaisuutensa sijoutusvakuutuksen alle Luxempurgiin tai tekee jonkun muun vastaavan järjestelyn. Eikä maksaa veroja enään ollenkaan. Mutta me tavalliset osakesäästäjät ym. maksetaan kun edelletykset ei riitä vastaaviin järjestelyihin. Suuri osa palkansaajista maksaa veroa kuitenkin vähemmän kuin 28% tai ei mitenkään merkittävästi enempää. Ei tässä ole mitään suurta ongelmaa. Erittäin suurituloiset palkansaajat toki maksaa merkittävästi enemmän. Alennetaan niitä sitten, jos se nähdään suurena ongelmana. Jos niin rikastuminen on kerran rehellisempää kuin säästämällä.
Tuloerojen kasvuun on varmaan monta syytä. Käsittääkseni kysymys on vähemmän veropolitiikan muutoksesta, ja enemmän palkkojen eriytymisestä.
Tämän palkkojen eritytymisen näkee erityisen selvästi Amerikassa. Varsinkin rahoitussektori on kunnostautunut ennennäkemättömien palkkojen maksajana.
Miksi yritykset haluavat maksaa avainhenkilöilleen niin paljon enemmän kuin vielä 20 vuotta sitten? Minulla ei ole kattavaa vastausta. Mutta olen huolissani siitä, että omistajan ääni kuuluu huonosti monissa yrityksissä. Kun ei-omistavalla palkkajohdolla on liikaa valtaa avaintehtävien nimitystoimikunnassa, palkkaehdoissa tulee usein ylilyöntejä. Ja kun kerran ylimmän johdon palkkataso on karannut, seuraavalla tasolla korotukset tuntuvat ainoastaan reiluilta.
Osaan asettua myös toimitusjohtajaa palkkaavan asemaan. Näkyvissä yrityksissä johtajan tehtävät ovat ennennäkemättömän julkisia. On varmasti huono päätös palkata edullinen ja keskinkertainen johtaja.
Kiitos, Osmo, mielenkiintoisesti blogista. Huomaan, että olemme monesta asiasta samaa mieltä, esimerkiksi asevelvollisuuden kustannuksista ja siitä, ettei julkisen liikenteen maksuttomuutta voi pitää toivottavana. Luulen, että yhteiset käsityksemme yhteiskunnasta ulottuvat paljon laajemmallekin.
Toivoisin kuitenkin paria selvennystä tähän uusimpaan kirjoitukseesi. Miten perustelet sitä, että on ansiotulon saaminen on “rehellisempää” kuin pääomatulon saaminen? Leijuuko ilmassa pieni marksilaisuuden tuoksahdus? Ottamatta kantaa (suur)pääomaan ja sillä ansaitsemiseen yleensä (eikä siinäkään minusta ole mitään myötäsyntyisen epärehellistä), olisi minusta aika outoa jaotella esimerkiksi pk-yrittäjän tulot rehellisiin ja epärehellisiin osuuksiin ansiotulon ja pääomatulon suhteessa.
Toinen asia, joten olen monasti aprikoinut ajattelussasi (en kuolemaksenikaan muista sen kirjasi nimeä, jota taannoin selailin), on tämä suhteellisen köyhyyden merkityksen korostaminen. En ole taloustietelijä, enkä onneksi sosiologikaan, mutta lähtökohtaisi tuntuisi johtavan epätarkoituksenmukaisiin lopputuloksiin. Oletetaan, että maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä, A‑ihmisiä ja B‑ihmisiä. Kaikilla A‑ihmisillä on kymmenen lehmää ja kaikilla B‑ihmisillä viisitoista lehmää. Nyt keskitään keino, jolla kaikki A‑ihmiset saavat yhden lehmän lisää ja kaikki B‑ihmiset kaksi lehmää lisää. Kaikilla on enemmän lehmiä, mutta suhteellisesti A‑ihmisillä on vähemmän lehmiä kuin aiemmin. Olisiko siis parempi, että kukaan ei olisi saanut lisää lehmiä? Hyötyisikö yhteiskunta, jos tappaisimme kaikilta A‑ihmisiltä yhden lehmän ja B‑ihmisiltä kaksi lehmää ja sitten syöttäisimme ne susille?
Mitä mieltä muuten Osmo oot tuollaisista tuloerojen mittauksista, missä otetaan kaksi pistettä ajasta ja verrataan eri ihmisten tuloja toisiinsa?
Eikö se kerro enemmänkin työnjaon “hienojakoistumisesta” eikä tuloeroista?
Eikö oikea tapa olisi tarkkailla miten samojen ihmisten tulot ovat kehittyneet? Eli otettaisiin esim. vuodelta 2000 ihmisten tulot ja näiden samojen ihmisten tulot vuonna 2008 ja verrattaisiin, että onko erot kasvaneet vai pienentyneet?
Ah… Minä en kyllä hyväksy tuollaista monokulttuuriajatusta, että jos ei elä kuten yhteiskunnan enemmistö niin tulee jotain vaikeuksia. Miksi tähän maahan ei mahtuisi useita elintapoja? Miksi kaikkien tulot pitäisi olla suunnilleen saman suuruiset?
“Minusta on rehellisempää rikastua työtä tekemällä kuin omistamalla.”
Miksi?
Itse yrittäjänä olen ihmetellyt tätä aikanaan tehtyä verouudistusta. Käytännössä se tekee yrittäjille 26 %:in tasaveron:
Yrittäjä maksaa itselleen palkkaa n. 33 000 euroa, jolloin veroprosentti on n. 26. Lopusta osakeyhtiö maksaa voitosta 26 % veroa. Yhtiössä olevasta omaisuudesta 9 % voi jakaa verottomana osinkona. Lopun voi jättää seuraavaksi vuodeksi, ja tällöin omaisuutta on kertynyt lisää ja veroton osuus kasvaa. Tätä voi jatkaa aina 90 000 euron vuosituloihin asti. Yhteensä siis 123 000 euroa voi nostaa 26 % verotuksella.
Jakamalla yhtiön osakkeita muulle perheelle myös näille voidaan jakaa oma 90 000 euron osuus. Samalla hoituu perinnön verohuojennus, jota hallitus on nyt ajamassa kuin kepulainen tilaansa pojalleen.
Alle 33000 euroa tienaavat parturikampaajat eivät tästä tietystikään pääse nauttimaan, vaan leikkaus koskee vain hyvätuloisia yrittäjiä.
Tilanne aiheuttaa paitsi epätasa-arvoa, myös verotulojen menetyksiä kunnille, kun yhtiöverot maksetaan valtiolle ja kunnallisveroja kerätään vain em. 33 000 euron osuudesta. Kuten eräs pohjoissuomalainen kunnanjohtaja sanoi, merkitystä ei varmasti kukaan tajunnut uudistusta aikanaan tehtäessä.
Vielä merkittävämpi on tavallisten työntekijöiden siirtymä tällaiseen verojärjestelyyn, joka nyt on selvimmin näkyvillä lääkäreiden kohdalla. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään oikea yrittäjyys, vaan toimeksiantosuhteet muistuttavat palkkatyötä. Tämä konstruktio on kuitenkin valtion luoma!
Helpoiten tilanne olisi minusta korjattavissa nostamalla pääoma- ja yritystulon verotusta kohtuullisemmalle tasolle, jonka veroprosentti alkaa kolmosella.
Verosysteemimme on mätä, mutta mitä muuta siltä voi odottaakaan kun sen tekijät tiedetään? Suomessa on aina ollut erityisen arvokasta syntyä oikeasta vi*usta tai sitten rikastua jollakin aitokepulaisella kuprullatai naurettavasti ylipalkatulla suojatyöpaikalla. Muut tavat ovatkin olleet aina hieman epäilyttäviä eikä viranomaisten työaikaa ole säästelty kun väärin vaurastuneita on painettu kyky- ja keskustapuolueen kateellisten vajukkien tasolle. Lakiakaan ei niin tarvitse noudattaa kunhan ‘assija vaan on oikia’.
En ole täysin eri mieltä, mutten saamaakaan mieltä Osmon kanssa tässä. Tulot ovat tuloja. En ymmärrä, miksi meillä ei tehdä niin, että tulot lasketaan yhteen läjään ja sitä verotetaan yhtenä läjänä. Mitä väliä sillä on, mistä niitä tuloja tulee?
Myös erilaisia verovähennyksiä pitäisi karsia ja virtaviivaistaa verotuksen laskeminen. Jos keskimääräinen ylioppilas ei kykene ymmärtämään oman verotuksensa muodostumisperusteita, niin verojärjestelmä on liian monimutkainen. Tässäkin on “veronkiertoa” koetettu välttää tekemällä systeemistä vaikeasti optimoitavan. Sekin tarkoittaa että vain rikkaat optimoivat ja keskiluokka ja köyhät kärsivät.
Virtaviivaistamisen jälkeen veropohjakin olisi laajempi ja prosentteja voisi laskea.
Eikö perusturvan sitominen ansiotasoindeksiin ole hieman vaarallista? Ehkä eläkkeiden ja muiden ei-palkkatyön kanssa kilpailevien tukien kohdalla tuo voisi olla aiheellista.
Mutta jos puhutaan toimeentulotuesta ja peruspäivärahasta, eihän siinä ole järkeä. Kun kaikki jatkuvasti vaurastumme, tuohan tarkoittaisi käytännössä sitä, että perusturvan varassa eläminen muuttuisi vuosi vuodelta hauskemmaksi ratkaisuksi niille, jotka osaavat elää niukalla taloudella onnellisesti. Jos siis ihminen tarvitsee lähinnä asunnon, osaa kokata, hallita elämäänsä ja raha-asioitaan, eikä koe tarpeelliseksi “toteuttaa itseään kuluttajana”, jatkuvasti paraneva perusturvahan muuttuisi aika runsaaksi pikkuhiljaa.
Ei siinä tietysti ole mitään kovin pahaa mielestäni, että ihmiset elävät palkkatyön ulkopuolella, kuluttavat vähän ja ovat onnellisia. Mutta onko meillä siihen varaa?
Yksinkertaisinta olisi jos jokainen voisi käyttää sijoitustiliä joka olisi lähinnä vero-oikeudellinen yksikkö. Sen sisällä omaisuuslajien muutokset olisivat täysin verottomia, ainoastaan tilille siirto ja sieltä nosto vaikuttaisivat luovutusvoittoon ja hankinta-arvoihin. Tällöin verosuunnittelulle ei paljon enää jäisi sijaa ja esim. täysin turhat valtion subventoinnit niinkin typerille asioille kuin sijoitusvakuutuksille jäisivät pois, ja kaikkia sijoituksia kohdeltaisin verotuksellisesti tasavertaisesti. Tällöin myöskin luovutusvoittoja voitaisiin verottaa selvästi kireämmin, koska niistä saatu pääomatulo olisi ohjautumassa oletusarvoisesti kulutukseen eikä uusiin investointeihin.
“Nykyinen pääomatuloprosenntti on jo lähes 30 prossaaa. Ozmo ei kai osissaan kuvittele että sitä voitaisiin nostaa ilman harmeja.”
Esimerkiksi Tanskassa pääomatulojen veroasteen lähtötaso on sama kuin Suomessa, 28 %, mutta 45 500 kruunua (n. 6 000 euroa) ylittävästä osasta 43 % ja 100 000 kruunua (n. 13 500 euroa) ylittävästä osasta 45 % — mikä veroluokka ei ole suinkaan mikään jäänne menneiltä vuosikymmeniltä vaan päinvastoin tuli voimaan tämän vuoden alusta. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä “harmeja” Tanskalle on tästä oikein aiheutunut.
“Ne tuhat varakkainta siirtää omaisuutensa sijoutusvakuutuksen alle Luxempurgiin tai tekee jonkun muun vastaavan järjestelyn.”
Maailmassa on lukuisia maita, joissa pääomatulojen veroprosentti on nolla. Miksei kaikki mahdollinen pääoma ole jo kauan sitten valunut näihin maihin?
“Miten perustelet sitä, että on ansiotulon saaminen on ‘rehellisempää’ kuin pääomatulon saaminen? Leijuuko ilmassa pieni marksilaisuuden tuoksahdus?”
Jos näin on, niin siinä tapauksessa esimerkiksi Adam Smith oli “marksilainen” (sinänsä kiehtovaa, että tämä vuosikymmeniksi unohduksiin painunut, aikoinaan porvarillisuuden merkkinä käytetty kirjoitusasu on nyt elvytetty). Smithin pääteos Kansojen varallisuus, jota tunnetusti yleisesti pidetään kapitalistisen markkinatalouden intellektuaalisena raamattuna, esittää pääpiirteissään saman ajatuksen kuin Osmo on nyt esittänyt.
Tässä tulee mieleen se, kuinka John McCain taannoisen vaalikampanjansa aikana eteni tuomitsemaan “sosialistiseksi” jopa progressiivisen tuloveron, jonka hän samaisti “Euroopan sosialistisiin johtajiin” (Merkel? Sarkozy? Berlusconi?), vaikka sen ajoi USA:ssa aikoinaan koko arvovallallaan läpi Theodore Roosevelt, eräs republikaanisen puolueen suurimmista historiallisista sankareista:
http://www.slate.com/id/2202950/
Adam Smith oli muuten myös tunnettu verotuksen progressiivisuuden varhainen puolestapuhuja samaisessa teoksessaan.
Raivio raportoi: “Yhtiössä olevasta omaisuudesta 9 % voi jakaa verottomana osinkona.” Ja tämä on nimenomaan se ongelma joka tekee veronkierron yhtiöittämällä itsensä houkuttelevaksi, en ymmärrä mikä idea tuossa verovapaudessa on.
Verotusta voisi yleensäkin nostaa lähemmäs pohjoismaisten hyvinvointiyhteiskuntien tasoa ja jakaa sitten hyvää tasaisemmin. Muutenkin voisi ottaa mallia tuosta maailman parhaasta yhteiskuntamallista, joka meillä alkaa ola yhä kaukaisempi haave. Samalla voitaisiin saavuttaa yhtä hyvä tilanne kuin vaikkapa Tanskassa, joka on helvetin rikas, onnellinen — ja ankarasti verotettu. Ei Ruotsi ja Norjaakaan huonoja malleja olisi tälle Pikku-Amerikallemme.
Ihan kaikki ei oikeistolaistuvassa Suomessa kuitenkaan ole menossa metsään. Äskettäin kävi ilmi, että sukupuolten välsien tasa-arvon suhteen maa on maailman toiseksi paras Norjan jälkeen. Tässä vertailussa Ruotsi oli toinen mutta Tanska vasta kahdeksas maailman maiden joukossa. Hävetköön!
Tommi Uschanov: Roosevelt on ainakin vasureiden sankari, varmasti myös merkantilistien republikaanien. Vapaan markkinatalouden puollustajille se on yksi vapauden pahimmista vihollisista Lincolnin ym. seurassa.
Perusteletko sinä muuten pääomatulojen huonommuuutta Adam Smithin auktoriteetilla vai tulkitsinko väärin?
Oon tasan samaa mieltä Tiedemiehen kanssa, että tuloja ei voi arvottaa niiden lähteen mukaan. Pääomatulot ja palkkatulot ovat yhtä ansaittuja. Ne molemmat kertovat siitä, että käyttää jotain omistuoikeudessaan olevaa resurssia (työtä tai pääomaa) tehokkaasti niin, että se edistää yhteiskuntaamme.
Sinänsä oon siis sitä mieltä, että pääomatulojen alhaisempi verotus on sinänsä näitä tuloja arvottavaa ja verotuksen pitäisi olla tasapuolista molemmissa “tuloluokissa”. Mieluiten näkisin kuitenkin tuloverojen laskemista kuin pääomaverojen korotuksia.
Tomppelin kanssa oon kyllä samaa mieltä siitä, että meidän pitäis ottaa mallia Tanskasta ja heikentää irtisanomissuojaa vaikka sillä kustannuksella, että veroja täytyy korottaa. Parempi olisi kuitenkin vain heikentää irtisanomissuojaa ja alentaa veroja.
Sukupuolten välistä tasa-arvoa ei pitäisi yrittää luoda valtion toimesta, kunhan kaikki ovat samassa asemassa lain edessä. Loppu epätasa-arvo johtuu ihmisten arvoista ja asenteista joihin heillä on oikeus.
Theodore Roosevelt, eräs republikaanisen puolueen suurimmista historiallisista sankareista
Nasevimman kuvauksen nykyisistä republikaaneista luin Paul Krugmanin kirjasta The Conscience of a Liberal. Koska Krugman on nyt virallinen intellektuelli Ruotsin Pankin päätöksellä ja koska muut ovat kuvailleet republikaaneja samaanmsuuntaan, referoin lyhyesti:
Republikaanisessa puolueessa on tapahtunut vallankumous, joka alkoi 60-luvulla, teki läpimurtonsa 80-luvulla ja 2000-luvulla “republikanoisoi” koko Amerikan — onneksi tämä viimeinen vaihe osoittautui toiveajatteluksi.
Tämä vallan kaapannen radikaalin siiven sankareihin kuuluu USA:n presidenteistä lähinnä Reagan, joka ensimmäisenä onnistui myymään yleisölle politiikan, jonka tarkoitus oli häpäistä ja pitkälti tuhota New Dealiin ja laajaan keskiluokkaan perustunut “hyvinvointiyhteiskunta”.
Theodore Rooseveltillä ei tässä kuviossa ollut käyttöä kuten ei oikeastaan muillakaan Reagania edeltävillä presidenteillä.
Suomen pääomaverosta sen verran, että käisttäkseni sen täytyy olla alle esim. Tanskan, koska Suomen kaltaisesta periferisestä maasta pääoma karkailee laman sattuessa helpommin kuin keskeisemmistä maista. Näin on ainakin ollut aikaisemmin.
Osmo Soininvaara:
“Pääomatulojen verotusta pitäisi nostaa.”
Sinivihreä:
Tämä on taas tätä. Nyt kun keskiluokka on Suomessa saanut hieman säästettyä sukanvarteen ja ihmisille alkaa kertyä vähäisessä määrin pääomatuloja, keskimäärin kai muutamia satasia vuodessa, aletaan vaatia pääomaveron nostoa. Samalla viedään loppukin into suomalaiselta kansankapitalismilta. Sen seurauksena valtio joutuu matalasuhdanteessa ostamaan pörssiyhtiöiden osakkeita, kun ne eivät muille kotimaisille sijoittajille enää kelpaa, ja yhtiöt ovat vaarassa mennä pilkkahintaan ulkomaalaisomistukseen.
Osmo Soininvaara:
“Minusta on rehellisempää rikastua työtä tekemällä kuin omistamalla.”
Sinivihreä:
Vaan kun omistuksetkin on alunperin työllä hankittu — lukuunottamatta rikkainta promillea. Työtä se sitä paitsi on omaisuudenhoitokin — myös sille, ja varsinkin sille, jolla omaisuutta on vähän.
Konkreettinen ehdotus loppuun: Ensimmäinen kymppitonni pääomatuloja verovapaaksi, jonka jälkeen yli menevää osuutta voidaan sitten verottaa vaikka nykyistä ankaramminkin.
Ad Artturi Björk:
“Perusteletko sinä muuten pääomatulojen huonommuuutta Adam Smithin auktoriteetilla vai tulkitsinko väärin?”
En perustele. Sen sijaan kysyn niiltä, jotka perustelevat oma kapitalismin palvontaansa Adam Smithin auktoriteetilla, miksi tämä auktoriteetti lakkaa vaikuttamasta kuin veitsellä leikaten aina, kun Smith yhtäkkiä sanookin jotain omasta näkökulmasta perin epämukavaa. Kuten kiistää sen, että itsensä elättäminen pääomaa omistamalla on moraalisesti yhtä korkealla tasolla kuin itsensä elättäminen yrittäjyydellä hankitulla yrittäjätulolla, tai että se on ylipäänsä lainkaan moraalista.
Ad tomppeli:
Tunnen esittämäsi kehityskulut ja olen jopa kirjoittanut niistä (“Idyllin kuolleet kulmat — Arvo Puukari ja vuoden 1966 Amerikka”, Nuori Voima 4/2007). On kuitenkin merkillepantavaa, että T. Roosevelt ja muut republikaanisen puolueen sekopäistymistä edeltäneen ajan hahmot ovat edelleen yhä tänäkin päivänä republikaaneille soveliaita samaistumisen kohteita heidän oman ilmoituksensa mukaan. Tuon tekstin, johon linkitin, oli synnyttänyt juuri se, että eräässä TV-debatissaan Obaman kanssa McCain sanoi avoimesti sanasta sanaan: “You know, my hero is a guy named Teddy Roosevelt.”
Kun nyt Ronald Reaganin mainitsit, niin mainittakoon tulleen huomautetuksi, että McCainin käyttämällä “sosialismin” määritelmällä jopa Reagan oli sosialisti:
http://tinyurl.com/mccain-s-socialist-delusion
En kannata pääomatuloverotuksen kiristämistä. Henkilökohtaisesti uskon, että pääoma lähtee Suomesta liukkaammin verokarhua pakoon kuin työvoima korkeaa ansiotuloverotusta. Työvoimalla saattaa olla kaiken maailman perheitä ja asuntoja jarruttamassa vaikka olisi millaiset verot — pääomaa ei jarruta oikeastaan mikään konkreettinen.
Eikö nyt olla käyty keskustelua kotimaisen omistajuuden edistämisestä ja kotimaisen omistajuuden merkityksestä yleensä? Kotimainen omistus kotimaisissa yrityksissä — uskon ja toivon — jarruttaa ainakin tehtaiden sulkemisia ja muita toimintojen siirtämisiä.
Lukumäärällisesti suurin osa pääomatulon saajista on tavallisia säästäjiä esimerkiksi eläkettä varten. Kyseisten ihmisten pääomatulot ovat pieniä, usein samaa tasoa kuin henkilökohtainen ansiotulovero. Kysynkin, onko parempi kiristää pääomatuloveroa ja ohjata ihmiset kuluttamaan säästöjään?
Minusta ei missään tapauksessa ole! Säästäväisyyttä tulee edistää ja siitä pitää palkita — ei rangaista. Osakesäästäminen on varautumista eläköitymiseen pienin kustannuksin ja parhaimmillaan (riippuu sijoitusvalinnoista) kotimaista omistajuutta edistävä teko.
Kun on kyse luonteeltaan ansiotuloveron alaisesta työstä, tulee siitä maksaa progressiivinen ansiotulovero. Tämä pitää lainsäädännöllä tilkitä. Muutamien ihmisten takia ei koko osakesäästämistä pidä tuomita.
Uschanov: “Sen sijaan kysyn niiltä, jotka perustelevat oma kapitalismin palvontaansa Adam Smithin auktoriteetilla, miksi tämä auktoriteetti lakkaa vaikuttamasta kuin veitsellä leikaten aina, kun Smith yhtäkkiä sanookin jotain omasta näkökulmasta perin epämukavaa.”
Vasemmistolaiset liioittelevat Adam Smithin auktoriteettia. Tulee mieleen kreationistit, jotka väittelevät evoluutioteoriaa vastaan vedoten Darwinin virheisiin. Ihan kuin evoluutioteoria ei olisi kehittynyt Darwinista.
Kotimaisen omistuksen hehkuttaminen on mielestäni vähän väärä argumentti. En nyt puutu tässä siihen, mikä pääomatulojen veron pitäisi olla ja miten, mutta ei se kansankapitalismi siitä miksikään parane, että pääomatulot olisivat verottomia.
Suomalaisomistus voi jonkun mielestä olla itseisarvoisen tärkeää jostain muista syistä, mutta ei se silti työpaikkojen ja tehtaiden pysyvyyttä Suomessa edistä, ainakaan siitä ei ole oikein mitään evidenssiä. Joku asiaa paremmin tuntuva saisi kommentoida, mutta muistan nähneeni tutkimuksen, jossa väitettiin, että suomalaiset omistajat pistävät herkemmin väkeä ulos kuin ulkomaalaiset.
Jos haluttaisiin edistää pienomistusta, niin tosiaan se, että osinkotulot olisivat (oikeasti) verovapaita vaikka muutamaan tuhanteen euroon saakka voisi lisätä kotitalouksien suoria osakesijoituksia. En sitten tiedä mitä tämä oikeasti hyödyttäisi.
“Vasemmistolaiset liioittelevat Adam Smithin auktoriteettia.”
Voi olla. Jotain kertoo kuitenkin mielestäni esimerkiksi se, että talouspoliittisen oikeistoradikalismin tärkein ajatushautomo Länsi-Euroopassa on nimeltään Adam Smith Institute: http://www.adamsmith.org/
Tai että sillä on maailmanlaajuista toimintaa harjoittava konsulttiyhtiö nimeltä Adam Smith International: http://www.adamsmithinternational.com/
Vielä enemmän kuitenkin kertoo, että — kuten huomautin — sellaisia ajatuksia, jotka on esittänyt muiden joukossa myös Smith (ja toki myös esimerkiksi muut Skotlannin valistuksen suuret edustajat), voidaan tätä nykyä huoletta leimata esimerkiksi “marxilaisiksi”. Ikään kuin koko ajatus rajoittamattomien tuloerojen moraalisesta arveluttavuudesta olisi muka syntynyt vasta Marxin aikana!
Tommi Uschanov: Tässä blogissa on kyllä aika vähissä ne keskustelijat, jotka perustelevat mitään mielipiteitään muitten auktoriteetilla, joten en ymmärrä miksi paasaat tuollaisesta.
Haistelen rivien välistä, että olisit Adam Smithin ja Osmon linjoilla (varsin hyvässä seurassa siis!), eli pitäisit pääomatuloja jotenkin vähemmän ansaittuna kuin palkkatuloa. Voitko perustella miksi? Molemmat ovat kuitenkin palkkio siitä, että annat omistusoikeutesi alaiset resurssit tuottavaan käyttöön. Eikö se ole aivan triviaalia, mitä nuo resurssit nyt sattuvat olemaan.
“se, että osinkotulot olisivat (oikeasti) verovapaita vaikka muutamaan tuhanteen euroon saakka voisi lisätä kotitalouksien suoria osakesijoituksia. En sitten tiedä mitä tämä oikeasti hyödyttäisi.”
Pieni inhorealisti sisälläni sanoo, että ainakin se hyödyttäisi yritysten johtoa kun omistus olisi tehokkaasti hajautettu, niin johto voisi mellastaa vapaasti parhaan tahtonsa mukaan, kun ei ole vahvaa omistajaa. (Osuuskuntaliikkeen suurin ongelma. Miksi ihmeessä osuuspankki suoltaa omistajilleen samoja rahoitustuotteita kuin osakeyhtiöpankit samalla hinnalla, joka on tarkoitettu yksinomaan asiakkaan varallisuuden siirtämiseksi pankin taskuun. Ei kasvattamaan asiakkaan varallisuutta.)
Kun täällä muutamat jotain (etupäässä surkeita) mallejaan ehdottivat, niin esitämpä minäkin ainoana järkevän mallin. Kaiken verotuksen pitää olla kansalaisten mielestä oikeudenmukaista ja nykyinen mallli ei todellakaan sitä ole. Verotuksen pitää olla myös niin yksinkertaista että jopa ylioppilas sen ymmärtää ja sitäkään se ei ole. Eipä tietenkään, nykymallilla poliitikot saavat kusetettua kansaa enemmän.
Paras malli olisi tasavero reilulla palkkatulovähennyksellä. Sopiva vero % olisi luokkaa 25 — 35 % ja se vähennys noin 10 ke. Siis pienimmät palkat kokonaan verottomia ja aivan kaikesta muusta tulosta mukaanlukien perinnöt menisi tuo ym. prosentti. Jos prosentiksi valittaisiin esimerkiksi realistinen 29 % niin epäilemättä tuloverojen tuotto supistuisi lyhytaikaisesti ja jouduttaisiin sopeuttamaan menoja tuloihin.
Palaisimme aitoon politiikkaan josssa poliitikot tekevät valintoja asioiden välillä. Kumpi olisikaan tärkeämpää; punasinivihreä moraaliloiste ja kepulaisten rahantalikointi vai kansalaisten mielestä tärkeiden asioiden hoitaminen.. yksi vaalikausi luultavasti riittäisi asian selvittämiseen.
Tcrown on oikeassa johdon suhteen, mutta toisaalta, mikään ei estä “aktivistisijoittajia” perustamasta osuuskuntia käyttämään äänivaltaansa valtakirjoilla.
En puhunut tosissaan tällaisen muutoksen puolesta, kun en ole perehtynyt taikka miettinyt tätä asiaa niin tarkkaan. Jos nyt katsoo kuitenkin ihan mikroista mikrointa tasoa tässä, niin kyllä monella suomalaisella osakkeiden ostamisessa suoraan kynnyksenä on lähinnä se häslinki että saa sen aloitettua. Nykyiset pankit toisaalta tarjoavat mahdollisuuden (ryöstöhinnoin) myös suoriin osakesijoituksiin ihan verkkopankissa. Siitä vaan “volkskapitalism” käyntiin.
Henkilökohtaisesti ajattelen, että tästä keuhkotaan liikaa. Rahoitusta jne jonkun verran lukeneena (en paljon, muutaman kurssin) jäi sellainen kuva, että koko homma on paras jättää niille, jotka tekee sitä työkseen. Ei siksi, että sen ymmärtäminen olisi niin vaikeaa vaan siksi, että vaatii ihan liikaa vaivaa pysyä riittävän informoituna. Ja silti on iso riski olla pihalla kuin lumiukko.
Ajatelkaamme naapuruksia, Pekka ja Kalle. Pekka syntyy köyhän yksinhuoltajan lapsena, lukee ahkerasti koulussa, pyrkii Polile opiskelemaan, rahoittaa opintonsa hampurilaisbaarissa ja valmistuu hyvin arvosanoin ammattiin,menee töihin ja saa palkaksi uutterasta työnteosta 5000 euroa kuussa.
Pekka syntyy varakkaaseen sukuun, jättää peruskoulun kesken, koska tietää, ettei hänen tarvitse opiskella, laiskottelee, kun Kalle ahertaa, saa sopivan ennakkoperinnön, elämänsä ainoana työsuorituksena palkkaa omaisuudenhoitajan, ettei joutuisi näkemään itse vaivaa ja tienaa korkotuloja 5000 euroa kuussa.
Odotan innolla perusteluja, miksi miksi oikeudenmukaisuus vaatii, että Kallen pitää maksaa palkastaan enemmän veroa kuin Pekan yhtä suuresta omaisuustulostaan.
Olen tässä asiassa Adam Smithin linjoilla.
No, perusteluna ei ole “oikeudenmukaisuus”, vaan se, että muuten Pekan vanhemmat perustavat Caymansaarille holding-yhtiön tms, ja nekin verotulot jäävät saamatta.
Piensijoittajille tulee vuodelta 2008 reippaasti pääomatulotappioita. Tämä varmaankin ilahduttaa monia ihmisiä.
Piensijoittajan osakemyynteihin pitäisi saada armollisempi verotus. Ongelma: Koska osakekaupan voitosta menee veroa 28%, niin runsaasti voitolla olevien sijoitusten myynti ei ole järkevää. Tästä seuraa että myyntien ajoitus menee pieleen. Huonosta ajoituksesta kärsii sijoittajan lisäksi myös valtio verotulojen vähenemisenä. Ratkaisuni: Julkisesti noteerattujen pörssiosakkeiden myyntivoittojen pääomaveroprosentiksi 15%. Mikäli isompia pääomatuloja aletaan verottamaan Tanskan malliin, niin rankkojen veroseuraamusten takia osakkeita ei kannattaisi myydä koskaan. Tämä voisi ollakin piensijoittajalle järkevä taktiikka. Valtiolle se olisi tietenkin huonompi juttu, koska verotettavia tuloja tulisi vähemmän.
Palkkatulon keinottelu pääomatuloksi pitäisi kieltää. Kaikki muu kuin osakkeista saatu pääomatulo palkkatuloverotukseen.
Tuo Tiedemiehen pe5rustelu on kokonaan toinen. Täällä oli useaan kertaan kyseenalaistettu minun, Tommi Uschanovin ja Adam Smithin käsitys, että ahkeruudella saadut tulot ovat ansaitumpia kuin pääomatulot.
Ellei Pekka muuta itsekin Cayman-saarille, hän on velvollinen maksamaan verot myös sieltä saamistaan pääomatuloista. Tiedemiehen lähtökohta on, pääomatuloa saavat ovat luonteeltaan rikollisia.
Koska Tiedemies saattaa hyvinkin olla oikeassa, harkinnnanarvoinen verojärjestelmä olisi sellainen, jossa tulovero on korvattu kokonaan kulutusveroilla, lähinnä siis korkealla arvonlisäverolla, josta tehdään progressiivinen pienellä perustulolla. Kallekin pääsisi maksamaan sitä, ellei muuta sinne Cayman-saarille.
Oma optimistinen ennusteeni on, että sivistyneissä teollisuusmaissa (viime viikolla niiden määrä nousi taas yhdellä) kyllästytään pikkuhiljaa veroparatiiseihin ja tiukennetaan otetta niistä. Nehän ei tarvitse kuin sulkea data-liikenteen ulkopuolelle, jos eivät suostu lopettamaan elämistä varastetun tavaran kätkemisellä.
Kannattaa muistaa, että nykyisenkaltainen pääomatuloverotus kannustaa jättämään firmaan rahaa. Mikäli tahtoo nauttia tuosta 26% pääomatuloverosta, firman taseen on parempi olla kunnossa. Tällainen verokohtelu luo taantumia kestäviä firmoja, kun ennen 90-luvun alun verouudistusta firmat operoivat paljon velkavetoisemmin.
Tasaveroprosentti 25 niin tulo‑, pääoma- kuin arvonlisäverollekin ja sillä siisti. Monimutkaista järjestelmää hallinnoiva työvoima tuottavaan tai hoivatyöhön.
Tässä tuli mieleen, että pääomatulojen yksi (tätäkin keskustelua) sotkeva ongelma on, että niitä saa riskiltään kovin vaihtelevista lähteistä, ja erilaisista lähtökohdista voi päästä pääomatulojen äärelle.
Jos ajatellaan pelkästään perittyä pääomaa (Osmon esimerkki), niin helpollahan se raha voi tulla. Mutta ollaanko sitten enää suuren vääryyden äärellä, jos pääomatulorahat ovat kotoisin vaikkapa omasta yrityksestä, missä on laitettu pahimmillaan kaikki peliin, ja mahdollisuus miinus sadan prosentin tuottoon on todellinen?
Voidaan kysyä, millaiset edellytykset olisi säätää verokanta tulojen helppouden mukaan, siitähän tässä on kyse. Helpolle rahalla isot verot, työllä ja tuskalla käärityille kevyemmät. Tulee jotenkin mieleen uskovaisen arki Täysin välinpitämättömän Jumalan kirkossa, jos joku on sattunut Titanin seireenit lukemaan.
Osmo: Minä en väittänyt, että pääomatulot olisivat jotenkin ansaitumpia kuin palkkatulot eikä sitä väittänyt Tiedemieskään. Meillä ei siis ole mitään syytä perustella miksi niiden verotus pitäisi olla kevyempää. (Molemmat olimme vissiin sitä mieltä, että oikeudenmukainen verotus olisi molemmille yhtä kireä.)
Minä kysyin sinulta, että miksi jaat resurssit asteikoilla aika-kaikki muu? Mikä tekee ajasta sellaisen resurssin, että sillä ansaitseminen on “rehellistä” ja jotenkin ansaitumpaa kuin minkä tahansa muunkin resurssin käyttö?
Kaikki muiden käyttöön “vuokratut” resurssit hyödyttävät ympäröivää yhteiskuntaa yhtä paljon. Vaikuttaako tässä pohjimmaisena se, että et hyväksy yksityisomaisuutta?
Ajatellaan, että minulla on kaveri Markus, joka haluaisi minulta lainaan polkupyörän, 10 euroa ja haluaisi, että minä maalaan hänen pyöränsä. Kaikista näistä Markus on valmis maksamaan minulle 2 euroa kappaleelta. Miksi olisin ainsainnut 2 euroiseni rehellisemmin maalaamalla Markuksen tuolin kuin antamalla hänelle polkupyöräni tai 10 euroa lainaan?
Minusta perintöjen oikeutuksen vetäminen tähän keskusteluun mukaan on ihan tarpeetonta. Se on kokonaan erillinen kysymys.
sekoilin sanoissani, eli Markus haluaa minulta lainaksi pyörän ja 10 euroa ja haluaa, että maalaan hänen tuolinsa…
Alhaisin veroprosentti pitäisi olla niillä, jotka ovat ottaneet kovimman henkilökohtaisen riskin tienatakseen elantonsa. Uusia firmoja perustavilla yrittäjillä siis.
Onnistumisesta voidaan sitten palkita alhaisilla veroilla, koska muutkin hyötyvät. Menestyvään firmaan voi sitten tulla töihin niitä palkkatyöläisiä.
Juha:
Pointti onkin, ettei yrityksen perustaminen tarkoita mitään kovaa henkilökohtaista riskiä. Esimerkiksi henkilöstövuokrauksessa, jota harjoitan, maksan työntekijöille tunneista ja laskutan tunneista. Jos ei laskutusta tule, en maksa työntekijöille. En ota mitään riskiä, mutta työntekijöiden liksan päältä 25 %. Kun kysyntää ei ole, irtisanon työntekijän. Ihmetyttää, miksi saan tämän tasaverolla 26 %. Minulla on jopa asiasta vähän huono omatunto.
Osmo: Tulisit nyt pliis puollustamaan omaasi, Adam Smithin ja Tommi Uschanovin käsitystä palkkatulon ylivertaisuudesta…
“Esimerkiksi henkilöstövuokrauksessa, jota harjoitan, maksan työntekijöille tunneista ja laskutan tunneista. Jos ei laskutusta tule, en maksa työntekijöille.”
Henkilöstövuokraus onkin oikein toimiva ja näppärä tapa siirtää yrittäjäriskin downside työntekijälle ja pitää upside itsellä.
Osmo kirjoitti:
“Vaikka mielipide onkin leimattu typeräksi, käyttäisin — tai nyt on kai jo aika sanoa olisin käyttänyt — ruuan arvonlisäveroon uhrattavat rahat tuloveron alennukseen”
Tässä pitäisi ottaa huomioon myös terveellisyysnäkökulma. Ruoan hintaa suhteessa muihin hyödykkeisiin pitäisi laskea, jotta ihmiset voisivat ostaa terveellisempää ruokaa. Nyt kun ruoka on kallista, ihmiset säästävät siitä, mikä näkyy ennen pitkää terveyshaittoina, koska halvin energiatiheä ja ravintoaiheköyhä ruoka on samalla yleisesti ottaen myös epäterveellistä (valkoiset jauhot ja sokeri on halpaa, kun taas vihannekset ja erityisesti salaatit ovat kalliita).
Ruoan ALV on tasavero, joka puree pahimmin pienituloisiin. Ehdottamastasi tuloveron alentamisesta ei ole mitään hyötyä kaikkein kiperimmässä taloudellisessa tilanteessa oleville eli niille, jotka elävät vähimmäisetuuksien tai pienen eläkkeen varassa. Kuitenkin ruoan kalleus koskettaa pahimmin juuri heitä. Köyhillä ruokaan myös kuluu tuloista suhteellisesti paljon suurempi osa kuin rikkailla.
Kaikesta huolimatta olennaisinta olisi tietysti se, että tuloeroja saataisiin vähennetyksi. Nyt runsaan 20 prosentin kannatuksella Kokoomus vain on päässyt dominoimaan veropoliittista päätöksentekoa, vaikka suurin osa kansasta on eri mieltä. Demokratia ei siis toimi.
Ruuan alv-alennuksesta on vähiten hyötyä juuri noille vähimmäisetuuksien varassa sinnitteleville, koska se ulosmitataan heiltä pois indeksisidonnaisuuden kautta. Koska alv-alennus alentaa hintaindeksiä, se pienentää eläkkeiden ja päivärahojen korotuksia. Pientä eläkettä saavien veroja on vaikea alentaa, koska he eivät niitä maksa, mutta päivärahoilla olevat maksavat.
Mitä terveellistä on einesruuassa verrattuna aidoista ruoka-aineista valmistettuun ruokaan? Tämähän on tuki lähinnä makkaratehtailijoille ja pakastepizzojen valmistajille.
Vähimmäisetuudet eivät vähene samassa suhteessa vaan ainoastaan siinä suhteessa mikä painoarvo ruoalla on indeksissä.
Einesruoassa ei ole tietenkään mitään terveellistä. Viime vuosina on julkaistu kuitenkin paljon tutkimusta, joka osoittaa, että tulojen pienentyminen johtaa lähes vääjäämättä energiatiheiden ruoka-aineiden käyttöön ravintoainetiheiden vuoksi. Yksinkertaisesti sen vuoksi, että jälkimmäisiin ei ole varaa. Suosittelen perehtymistä tähän aihepiiriin hieman paremmin.
Vähimmäisetuuksia saava hyötyy ruuan hinnan alentamisesta vain siltä osin, kuin ruuan paino omassa kulutuskorissa on suurempi kuin kuluttajahintaindeksissä. Tätäkin on tutkittu, ja niin todella on, mutta hyvin vähäisessä määrin. Siksi ruuan alv on huono tapa tukea pienituloisia.
Kun tämä on vaikea käsittää joka Keskustan eduskuntaryhmässä, esitetään se nyt numeerisen esimerkin avulla.
Jos henkilön indeksiin sidotut tulot ovat 500 €/kk ja ruuan osuus tästä 100 € eli 20 %.
Jos ruuan hinta alenee 5 %, se hyödyttää häntä 5€/kk.
Jos ruuan paino kuluttajaihintaindeksissä on myös 20%, ruuan hinta alentaa kuluttajahintaindeksiä yhdellä prosentilla, jolloin hänen 500 euron tulonsa alenevat 5 €/kk. Ei siis mitään hyötyä hänen kannaltaan.
Marginaalista hyötyä koituu, jos pienituloisella ruuan osuus kulutusmenoista on suurempi kuin sen paino kuluttajahintaindeksissä.
Tässä ei ole kysymys vain tulonjaosta, vaan myös siitä, että ruoan hinnan alentamisella suhteessa muiden hyödykkeiden hintaan olisi myös kansanterveydellisiä etuja. Ihmisillä olisi varaa ostaa enemmän terveellisiä vihanneksia ja hedelmiä — ruoka-aineita, joista monet keskituloisetkin alkavat säästää kun taantuma iskee.
Cayman-saariesimerkki oli tietysti äärimmäinen, mutta siis pointtina oli, että pääoman tuotto “luistaa” alta pois nopeammin kun verot nousevat. Palkkatulo ei niinkään. Joustot ovat erilaiset.
Itse kannatan vilpittömästi sitä, että etsitään optimaalinen trade-off, ei moraalisista, vaan tehokkuuslähtökohdista niin, että saadaan tarpeeksi jaettavaa ja jaetaan siitä sitten parhaaksi katsotulla tavalla.
Pääomatuloverotus on pienille pääomatuloveroille todella ankaraa. Tuhannen euron luovutusvoitosta valtio vie 280 euroa. Pääomatuloveroissa pitäisi olla samanlainen progressio kuin ansiotuloveroissa, mutta lievempänä. Suuria pääomatuloveroja saisi verottaa enemmän.