General Motors on päätymässä liittovaltion haltuun — tarkoittanee, että se on menossa konkurssiin — ja Euroopassa vaaditaan autoteollisuudelle tähtitieteellisiä tukiaisia. Mitä sitten seuraavaksi tehdään, kun autot eivät edelleenkään mene kaupaksi? Kaikki maat alkavat tukea omia autotehtaitaan toisiaan vastaan. Vapaakaupan vaatimukset hylätään ja omia suositaan, minkä keretään?
Rationaalinen autonostaja kai ymmärtää vähemmästäkin, että nyt ei kannata ostaa. Kohta saa paljon halvemmalla. Tämä oivallus ei ainakaan vähennä tuen tarvetta.
Jos saksalaisista todella joka seitsemäs saa suoraan tai välillisesti palkkansa autoteollisuudesta, maa on melkoisissa vaikeuksissa.
Ehkä maailman autoteollisuus on turvannut tulevaisuutensa myymällä ylisuuria bensasyöppöjä autoja, jotka ihmisten on pakko vaihtaa fiksumpiin kun öljy kallistuu?
Olen käyttänyt usein autoa esimerkkinä siitä, voiko talous kasvaa loputtomasti. Autobisnes on näyttänyt, että ei voi. Mikä tavarantuotanto ala romahtaa seuraavaksi.
Ehkä se on joku tietotekniikkaan liittyvä turhakeala. Tietysti toivon, että se on aseteollisuus, mutta eihän se voi romahtaa, kun valtio tulee sitä jo nyt yötä päivää.
Julkisen vallan tuki tällaisissa tilanteissa ei ole huono asia, kunhan se osataan hoitaa oikein. Chrysleriähän pidetään hyvänä esimerkkinä onnistuneesta interventiosta. Pitää huolehtia siitä, että tuki on väliaikaista, ettei lipsahdeta Osmon varoittamaan protektionismiin. Autoteollisuus on tärkeä ala, jonka vaikeudet johtuvat nähdäkseni enimmäkseen laskusuhdanteesta (tosin myös korkeista palkkakustannuksista), joten ei kannata päästää koko teollisuutta kaatumaan.
Ensinnäkin julkisen vallan rahoitus/lainojen takaus antaa mahdollisuuksia asettaa ehtoja esimerkiksi polttoainetehokkuuden tai sähköautojen kehittelyyn. Toiseksi työntekijät pitäisi suostutella palkanalennuksiin.
Koska autot ovat niin kysyttyä tavaraa ja niiden valmistamiseen liittyy ilmeisesti paljon suurtuotannon etuja, on sekä työnantajilla että työntekijöillä paljon valtaa. Työntekijät autoalalla ovat saaneet neuvoteltua itselleen muihin teollisuudenaloihin verrattuna korkeat palkat. Paljon ihmisiä työllistävien yritysten on helppo “kiristää” julkistaa valtaa uhkaamalla ruuhkauttaa työmarkkinat irtisanomalla kerralla tuhansia ihmisiä, mutta sille nyt ei oikein voi mitään.
Autoteollisuuden perusongelma on ollut keskittyminen lyhyyen tähtäimen ongelmiin (seuraavan vuoden tulos ja bonukset) pitkän tähtäimen sijaan. Siksi USA:n autoteollisuus on ajanut isoine bensasyöppöineen päin seinää aivan samalla tavalla kuin 70-luvullakin. 90-luvun virheistä on jo bonukset maksettu, joten silloisten pomojen sijaan kärsijöiksi jäävät työntekijät ja omistajat.
Minkäs teet, kun parhaiten rahaa ovat lyhyellä tähtäimellä kassaan tuoneet isot katumaasturit. Toyotalla sentään on ollut kanttia kehittää pitkälläkin tähtäimellä autoja (Prius).
Sen sijaan USA:n autoteollisuuden kammottavin ongelma ovat 70-luvulla tehdyt työehtosopimukset, joiden mukaan firmat ovat vastuussa eläkkeelle jääneiden työntekijöittensä (ja heidän puolisoidensa) eläkkeistä JA sairausvakuutuksista. Esim. GM:llä on tänä päivänä neljä kertaa enemmän eläkeläisiä rahoitettavana kuin työntekijöitä. Pelkästään eläkeläisten aiheuttamat kustannukset per myyty auto ovat 1000–2000$ — mahdotonta kilpailla hinta-laatusuhteella esim. japanilaisten kanssa. Nämä korkeat kustannukset ovat yksi syy siihen, miksi Detroitin kolmikko on mieluusti keskittynyt suuriin, kalliisiin, bensasyöppöihin — katteet ovat paremmat kuin piheissä pikkuautoissa.
Minä ajan vain 80-luvun isoilla ruiskukoneilla, joita ei ole kuohittu. Yhdessä on jo miljoona kilometriä täynnä.
Miksi Chryslerin rahoittaminen olisi esimerkki onnistuneesta interventiosta?
Firmahan on edelleen raskaasti tappiollinen?
Tietysti jos ajattelee, että autotehtaan työntekijöillä on pyhä oikeus autojen valmistamiseen samalla tavalla kuin vaikka Suomen telakkateollisuudella on laivojen rakentamiseen niin mikäs siinä, mutta jos tavoitteena on pidetty yrityksen nostamista jaloilleen niin siinä ei olla onnistuttu.
Kapitalismissa firmat jotka eivät osaa käyttää resurssejaan tehokkaasti menevät konkurssiin ja niiden käytössä olevat resurssit menevät parempiin suihin. Tätä kehitystä ei pidä missään tapauksessa estää.
Ylipäänsä ajatus työpaikkojen suojelemisesta on harhainen. Mitä enemmän niitä suojellaan sitä vähemmän laajenevien yritysten kannattaa palkata uusia työntekijöitä. Työmarkkinoiden dynaamisuus heikkenee kaikkien tappioksi.
Autoteollisuuden vaikeudet johtuvat siitä itsestään; siitä että tekevät liikaa autoja liian kalliilla, jotka eivät kelpaa kuluttajille.
Allan Seuri: “Ensinnäkin julkisen vallan rahoitus/lainojen takaus antaa mahdollisuuksia asettaa ehtoja esimerkiksi polttoainetehokkuuden tai sähköautojen kehittelyyn.”
Haluatko tehdä autojen valmistamisesta entistä kannattamatonta, niin että autofirmoja pitää pääomittaa myös tulevaisuudessa?
Olen ymmärtänyt että GM:lle ja saksalaisille valmistajille on yhteistä se että ne molemmat arvioivat markkinoiden vaatimusten muuttumisen väärin. Tulevaisuus on näille aika lohduton, eli jos noususuhdanne alkaa, nousee myös öljyn hinta eivätkä tuotteet edelleenkään mene kaupaksi.
Tavarantuotannon ydinkysymyksiä sen sijaan on tuotteiden korkean laadun so. kestävyyden aiheuttamat ongelmat menekille. Tätä säätelee viime kädessä lainsäädäntö.
Autotkin ovat selvästi liian kestäviä kun niitä voidaan lakata ostamasta joksikin aikaa.
Huhujen mukaan ongelmaa ollaan ratkaisemassa EU:n puitteissa harmonisoimalla kuluttajansuojaa siten että myös kestokulutushyödykkeiden osalta virhevastuu rajoitettaisiin kahteen vuoteen. En tiedä koskisiko tämä autoja, ja missä määrin, mutta suuntaus on aika tympeä.
Ehkäpä Osmo lähestyy nyt totuuden ydintä: ei ne muut oikeasti ala kävelemään ja pyöräilemään vaikka me kuinka ruoskisimme (verottelisimme ja lähettäisimme rahat brysselin mätähallinnon pönkittämiseen ym.) itseämme autoilusta.
Mutta miten käynee niiden autoteollisuuden tukiaisten, Osmohan on meille kertonut että OBAMA panee kaikki vähentämään CO2 päästöjä tai sitten itkemään ja vähentämään. Eikös nämä tukiaiset olisi hieman ristiriidassa asian kanssa?
Artturi Björk: Chryslerin suhteen puhuttaneen liittovaltion lainatakuista, joita firma haki syyskuussa 1979. Lee Iacoccan Autoelämänkerta on hyvä referenssi, joskin toki yhdeltä kantilta.
Itse näkisin, että autoilun ja autoteollisuuden tukemisessa ei ole mitään järkeä, koska tulevaisuutta ei voida perustaa autoilun varaan. Laajan autoilun aiheuttama energiankulutus ei tule olemaan mahdollista tulevaisuudessa, jos ilmastonmuutos otetaan todesta.
Olisiko nämäkin miljardit parempi käyttää vaikka uusiutuvan energiatuotannon tukemiseen ja kehittämiseen?
Ajanhenki tuntuu muutenkin olevan nyt se, että maailmantalouden heikentyessä talous asetetaan ympäristön edelle. Yritetään siis väkisin pitäytyä kiinni talouskasvussa, vaikka holtiton talouskasvu on syypää useimpiin ympäristöongelmiin.
Jos ihminen eläisi tasapainossa ympäristön kanssa, niin miksi talouden edes pitäisi kasvaa?
Varmaan valtion omistukseen päätyminen on se viimeinen “kiss of death”. Mutta eipä siinä mitään. Veikkaan, että amerikkalaisesta autoteollisuudesta poistuu lähitulevaisuudessa 25–50% nykyisistä työpaikoista.
Lisäksi jos valtio tulee omistajaksi ja maksajaksi niin viimeinenkin uudistushalu häviää. Samalla valtion tuki isoille vaikeuttaa pienten toivojen esille pääsyä. Antais mieluummin mennä vaan konkkaan.
Autoissa tulevaisuus onkin japanilaisten. Toyota way is our way.
“Itse näkisin, että autoilun ja autoteollisuuden tukemisessa ei ole mitään järkeä, koska tulevaisuutta ei voida perustaa autoilun varaan.”
Eihän tukematta jättäminen autoilua vähennä. Amerikkalaiset ostavat vain sitten ulkomaisten valmistajien autoja.
“Jos ihminen eläisi tasapainossa ympäristön kanssa, niin miksi talouden edes pitäisi kasvaa?”
Kun talouskasvu nyt on lähtenyt liikkeelle, niin ei sitä mikään enää pysäytä. Se on melkein luonnonlaki. Maailma on tällaisena meille annettu.
Autoilu ei tule loppumaan koskaan. Teknologia tulee mahdollistamaan päästöttömän autoilun. Jos ei vielä ensi vuosikymmenellä, niin ehkä seuraavalla. Tai sitä seuraavalla. Sillä välin autoilu saattaa korkeintaan vähentyä väliaikaisesti.
GM julkisti Volt-sähköauton tuotantomallin: http://www.hs.fi/autot/artikkeli/GM+julkisti+Volt‑s%C3%A4hk%C3%B6auton+tuotantomallin/1135239505507
“GM mainostaa Voltia sähköautona, mutta autossa on myös bensiinillä toimiva laturi. Litium-akkujen lataus riittää noin 60 kilometrin ajomatkaan ennen kuin tarvitaan polttomoottorilla toimivaa laturia.”
Autoilijat ajavat useimpina päivinä alle 60 kilometriä. Auton lataamiseen tarvittava energia pitäisi vain tuottaa päästöttömästi, mutta muistaakseni Volt aiheuttaa hiilivoimallakin ladattuna vähemmän päästöjä kuin tavallinen.
Eihän tuosta mitään tule, mutta onpahan alku.
“Jos ihminen eläisi tasapainossa ympäristön kanssa, niin miksi talouden edes pitäisi kasvaa?”
No tähänhän on helppo koulukirjavastaus. Tehokkuuden kasvun vuoksi nollakasvu tarkoittaa kasvavaa työttömyyttä, mikä on pahasta.
Tietysti Osmo on niitä harvoja näkyviä poliitikkoja, joka on osannut/uskaltanut/keksinyt esittää tärkeän kysymyksen: Miksi ihmeessä perinteisen mallin täystyöllisyys (jokainen työmarkkinoiden käytettävissä oleva on töissä n. 37,5 tuntia viikossa n. 47 viikkoa vuodessa) olisi tavoiteltava tai edes hyvä asia?
Iiro: Niin siis tuo Lee Iacoccan elämäkerta on varmasti ihan mielenkiintoista luettavaa, mutta hän edustaa juuri sitä tahoa, jota lainatakuilla hyödytettiin veronmaksajien kustannuksella. Minun on vaikea uskoa, että hän antaisi politiikan seurauksista tasapainoisen kuvan. (Vähän sama kuin kysyisi telakkateollisuudelta tai maanviljelijöiltä mitä mieltä ne on valtion tukiaisista, tai ammattiyhdistyliikkeeltä minimipalkasta ja tiukoista maahanmuuttolaeista.)
Tämä on nyt vähän ihmisten motiivien kritisointia eikä esitettyjen argumenttien. Lukisin vaan mieluummin jonkun sellaisen tahon kuvauksen tapahtuneista, jolla ei olis niin selvästi oma lehmä ojassa.
Euroopan ja Yhdysvaltojen autojättiläiset taitavat olla liian suuria antamaan kaatua: tai no tuskin Euroopan jättiläiset missään konkurssivaarassa ovat.
Minua huolettaa enemmän uutinen, jonka mukaan EU olisi antamassa heti “hädän tullen” periksi päästönormeista. Ainakin Saksa oli ilmeisesti luvannut ajaa asiaa omien autovalmistajien suojelemiseksi.
Uskoisin, että eurooppalaisten valmistajien palvelukseen on hakeutunut — jo palkkatasonkin vuoksi — paljon fiksua sakkia, joiden “kapasiteetti” pitää nimenomaan valjastaa teknologioiden kehittämiseen. Nämä tekniikat ovat varmasti käytettävissä myös linja-autojen valmistuksessa.
Päästönormeista ei saa antaa periksi ja erityisesti ei siinä tapauksessa, että autovalmistajat saavat vielä tukiaisia.
USA:n hallitus on osittain vastuussa autoteollisuuden ongelmista. Jos kerran tämä teollisuuden haara on niin tärkeä, olisi pitänyt pakottaa GM, Ford ja Chrysler varautumaan tulevaisuuteen samaan tapaan kuin japsit ja muutkin on pakotettu.
Sen sijaan hallitus ei ole uskaltanut verottaa bensaa riittävästi ja asettaa päästörajoja, jotka olisivat pakottaneet autoteollisuuden diversifioimaan.
Nyt — ja taas kerran — lähinnä Toyota ja Honda korjaavat lyhytnäköisyyden kylvämän sadon ja kasvattavat markkinaosuuksiaan.
Autoteollisuus on kaiketi hyvin lupaava tulevaisuuden ala, mutta ehkä jenkeillä menisi paremmin noilla nopeasti kasvavilla mutta uutta ajattelua vaativilla markkinoilla, jos antaisivat dinosaurusten kuolla. Uuteen tekniikkaan liittyvä tietämys pitäisi kuitenkin pelastaa.
Artturi: Ei Iacoccaa muuten tarvitsekaan lähteenä pitää, löytyy tuosta muutakin tietoa. Yhtä kaikki: USA:n liittovaltio takasi vaikeuksissa olevan Chryslerin lainoja, ja myöhemmin Chrysler pääsi jaloilleen ja voitolliseksi. Tämä on kommentti väitteeseesi, että Chryslerin pelastaminen olisi aikanaan johtanut tappiolliseen Chrysleriin.
Tämä ei ollut minulta kannanotto, että emämunauksia tehnyttä Detroitin kolmikkoa pitäisi ryhtyä pelastamaan edes USA:n veronmaksajien rahoilla.
Itse jaksan aina ihmetellä näitä talousmaailman termejä. Puhutaan negatiivisesta kasvusta tai nollakasvusta, ei suinkaan vähenemisestä tahi muuttumattomuudesta.
Kuvastaa siis hyvin asennetta talousmaailmassa, jossa mikään ei riitä: Hei kaikki kasvaa vaan!.. Ja luonnonvarojahan riittää ikuisesti? Toki toki..
Tosiaan, nykyisen työviikon pituus on kyseenalaistamisen arvoinen asia. Ja tarvitseeko töitä tehdä pelkästään sen länsimaisen talouskasvun eteen? Itse hakkaan halkoja mökillä.
Minusta tuntuu, että nämä kasvun vihaajat eivät ole oikein ymmärtäneet, mistä se kasvu on viimeaikoina tullut.
Esimerkiksi tietokoneen valmistaminen on nykyisin halvempaa kuin koskaan ennen ja yksi kotikone pystyy suoriutumaan sekunnissa laskennasta, joka 25 vuotta sitten vei miljardeja maksaneelta supertietokoneelta päivän. Luonnonvaroja sellaisen tekemiseen menee mitättömän vähän. Se on kasvua.
Jos työttömät alkavat pestä työssäkäyvien paitoja rahasta, se on talouskasvua. Tai alkavat vaikka hierojiksi. Kasvua on myös se, että opitaan parantamaan sairauksia paremmin. Tai vaikka se, että tehtaassa järjestetään työt niin, että samat hilavitkuttimet saadaan ulos liukuhihnalta nopeammin.
Kasvulla on toki muitakin seurauksia. Esimerkiksi kun Intialaiset alkavat vastailla puhelimeen ja saavat siitä valuuttaa, osa heistä haluaa ostaa sillä valuutalla auton. Näinollen kasvusta voi syntyä esimerkiksi päästöjä. Tätä kai nämä kaverit pelkäävät, kun he niin puhuvat kasvua vastaan.
Paljon haukutaan näitä nykyisiä kaupunkimaastureita ja ihan aiheesta suhteellisessa mielessä, mutta niiden keskikulutus on samaa luokkaa kuin 1970-luvun autoissa keskimäärin. Laatu on ihan toista. Pienen, nelihenkisen perheen käyttöön sopivan auton kulutus on nykyisin parhaillaan alle 5 litraa sadalla. Sekin on kasvua.
Moni sellainen asia, jota näissä kammoksutaan, tuotetaan itseasiassa suhteellisen mitättömällä määrällä työvoimaa. Yhdessä mersussakaan ei kovin montaa henkilötyötuntia ole kiinni.
Useimmat meistä tekevät töitä koska esimerkiksi asunnon hankkiminen on Suomessa aika kallista. Minä ainakin voisin tinkiä elintasosta hyvinkin paljon, mutta asun isossa energiasyöpössä omakotitalossa, jonka remontointiin täytyy lähitulevaisuudessa vielä investoida aika paljon. Sekin tuottaa (tosin hyvin vähän) kasvua, vaikka komparatiivis-staattisessa mielessä investoimatta jättäminen tuottaa enemmän päästöjä.
Toki me kaikki voisimme asua jurtassa ja hakata metsät kaljuiksi polttopuiden ja kaskien vuoksi ja syödä homeista viljaa ja juoda vuohenmaitoa. Näin olisikin, jos ei olisi ollut sitä kasvua.
Autonvalmistajien tukiaisia on etunenässä ajamassa Barack Obama. Alan ammattiliitot ovat demokraattien tukijoita ja jäsenkunnasta valtaosa demokraattien äänestäjiä. Miten tuleva presidentti mahtaa keittää tähän soppaan energia- ja liikennealojen uudistuksensa? Yhtäältä romahdus on siinä mielessä mahdollisuus, että autoteollisuus järjestellään nyt uuteen uskoon tavalla tai toisella joka tapauksessa, toisaalta ammattiliittojen suututtaminen kostautuisi varmasti vaaleissa hamaan tulevaisuuteen. Massiiviset eläke- ja terveydenhuoltomenot lienee joka tapauksessa pakko erottaa autonvalmistuksesta, muuten herra Toyodan systeemi perii maan.
Miksi yksityisautoilua suositaan taxi autoilun sijaan? Jos taxi lisenssit saisi helpommalla, jolloin taxi kyydit olisi halvempia, yksityis autoa ei juuri tarvitsisi, onko tamakin jokin piilo tuki näille autotehtaille?
Miksi taxi lisenssejä globaalisti pihtataan ja rajoitetaan?
En muuten lainkaan usko, että 70-luvun autojen keskikulutus oli samaa luokkaa kuin nykymaasturien.
Juuri polttoaineen kulutuksen säilyminen suurena on asia, joka kaikessa autojen kehitystä kiittelevissä puheissa herättä suurta hämmästystä.
Edes sata vuotta vanha T‑mallin Ford ei tainnut kuluttaa läheskään yhtä paljon kuin Hummerit.
En keski mistä löytäisi helposti vanhoja kutustietoja, mutta vuonna 1981 ajoin autokoulussa diesel-volsulla, joka vei 5,4 sadalla ja viimeksi omistin vuoden 1984 mallin skodan, joka hörppi bensaa 6 litraa sadalla. Kumpikin pärjää hyvin vertailussa nykymallien kanssa.
Ehkä olennaisin pointti autoasiaan liittyen olisi oivaltaa, että henkilautoihin perustuva liikennejärjestelmä on esimerkki todella epäonnistuneesta ihmisen rakentamasta systeemistä kaikkineen. Näin siitäkin huolimatta, että sen takana ovat vahvat ja rationaalisesti toimivat markkinavoimat.
T.Sipilä: “henkilautoihin perustuva liikennejärjestelmä(n) takana ovat vahvat ja rationaalisesti toimivat markkinavoimat.”
Millä perusteella? Autoteitä on rakennettu lähinnä valtioiden rahoilla.
Sipilä, ajattelin 1970-luvun tavallisena henkilöautona jotain 75-mallin Taunusta, jonka kulutus on sellaiset 13–14 litraa sadalla. Eikä tavallinen maasturi todellakaan ole mikään Hummeri, vaan otetaan vaikka Toyotan RAV4, se kuluttaa alle 10 litraa sadalla.
Tiedemies on periaatteessa oikeassa.
Kestävän kehityksen näkökulmasta ongelma ei ole kulutuksessa. Ongelma on kulutuksen seurauksissa.
En näe mitään perustavanlaatuista syytä, mikä estäisi pitkällä tähtäimellä siirtymisen täysin suljettuun “bisnesekosysteemiin” — materiaalit joko kiertäisivät erittäin suurella tehokkuudella tai olisivat peräisin uusiutuvista lähteistä. Systeemiin tuotaisiin ulkoa lähinnä energiaa (auringonvaloa eri muodoissa) ja jonkin verran materiaaleja korvaamaan menetykset ja kasvattamaan kakun kokoa; ulos saataisiin kasvua ja onnellisuutta.
Nyt jo osataan suunnitella suurin osa käyttötuotteista, autot mukaanlukien, vähintään 95% kierrätettäviksi. Muita helppoja esimerkkejä ovat Herman Millerin Mirra-sarjan tuolit (95% kierrätettävä, nopeampi koota ja halvempi valmistaa) sekä Niken Considered-sarjan kengät. Kannattaa perehtyä vaikkapa Cradle to Cradle-periaatteisiin. Plussana vielä sekin, että tälläinen toiminta on useimmiten jo nyt taloudellisesti kannattavaa.
(Disclaimer: toimin suunnittelutoimistossa, joka yrittää tuoda näitä periaatteita Suomessa laajemmin tunnetuksi.)
Ihan vähän OT: “Vapaakaupan vaatimukset hylätään ja omia suositaan, minkä keretään?”
Eiköhän ne ainakin EU:ssa ole jo hylätty aikojen alussa. Koska DOT hyväksynnät eivät kelpaa ajoneuvoissa (tietyin poikkeuksin) on turvallisuuden varjolla luotu e‑hyvksyntä niminen kaupan este. Tätä vartioi erityisesti Suomi, jonka byrkratian airut ei hyväksy oikein minkäänlaisia …vastaavuustodistuksia.
Täysin OT: ““GM mainostaa Voltia sähköautona, mutta autossa on myös bensiinillä toimiva laturi. Litium-akkujen lataus riittää noin 60 kilometrin ajomatkaan ennen kuin tarvitaan polttomoottorilla toimivaa laturia.”
Autoilijat ajavat useimpina päivinä alle 60 kilometriä. Auton lataamiseen tarvittava energia pitäisi vain tuottaa päästöttömästi, mutta muistaakseni Volt aiheuttaa hiilivoimallakin ladattuna vähemmän päästöjä kuin tavallinen.
Eihän tuosta mitään tule, mutta onpahan alku.”
Onneksi ei Suomessa. AKE on suuressa viisaudessaan tehnyt päätöksen jonka mukaan 1.1. alkaen hybridit ovat käyttövoimaveron alaisia jos niissä on “plug-in” tyyppinen latauslaite. Ei pääse köyhä ajamaan halvalla sähköllä. Eli hybridin tulee tuotta oma energiansa bensasta tai vastaavasta. Tokihan hyötysuhde voi olla parempi mutta onko järkeä pyrkiä järjestelmällisesti sähköautojen kehitystä valtiovallan toimin?
Varsinaisten sähköautojen käyttövoimavero on sitten vielkin järjenköyhempi juttu, mutta se lieneekin valtioneuvoston asioita?