Erilaiset Superkarttumat ovat selvästi myöhentäneet eläkeikää. Vikana tässä on vain se, että työnantajan kannalta tämä ei ole aina kovin kannattavaa. Seuraavassa kuvassa on teoreettinen graafi henkilökohtaisen tuottavuuden ja palkan riippumisesta iästä.
Vaikka ikääntyneellä henkilöllä on tuottavuutta jäljellä niin paljon, että hänen työntekonsa on järkevää kansantaloudellisesti, se ei ole järkevää yrityksen kannalta. Työntekijällä on subjektiivinen oikeus pysyä töissä 68-vuotiaaksi asti (itseasiassa kuinka vanhaksi hyvänsä). Työnantaja taas toivoisi, että tämä jäisi eläkkeelle.
Ikä vaikuttaa työntekijän ominaisuuksiin, ja siksi hänen työtehtäviään pitäisi muuttaa. Työnantajalla ei ole motivaatiota sopeuttaa työoloja, jos tosiasiassa toivoo, että työntekijä hakeutuu eläkkeelle. Väitetäänpä joidenkin työnantajien aktiivisesti kiusaavan ikääntyviä eläkkeelle.
Japanissa eläkeikä on 62 vuotta ja ranskassa 65. Kuitenkin ikäluokassa 62–65 vuotta japanilaisista on suurempi osa töissä kuin ranskalaisista. Ranskassa jäädään ennenaikaisesti eläkkeelle samoista syistä kuin Suomessakin. Japanissa työsuhde katkeaa 62-vuotiaana ja työntekijä alkaa saada eläkettä. Solmitaan uisti työsuhde alemmalla palkalla (eläke on siellä pohjalla) ja uudella vanhenevalle paremmin sopivalla toimenkuvalla.
Kaikki osapuolet opvat jaopanissa onnellisempia kuin Ranskassa. Työntekijä on onnellisempi, sillä jos ei olisi, hän voisi tehdä kuten ranskalainen ja jäädä eläkkeelle 62-vuotiaana. Työnantaja on onnellisempi, koska jos ei olisi, hän ei palkkaisi työntekijää uudestaan. Valtiovarainministerikin on onnellisempi, koska japanilainen tekee töitä ja maksaa veroja toisin kuin ranskalainen, joka nostaa vauin eläkettä.
Japanilaista järjestelmää on kokeiltu hyvin tuloksin meillä toimitusjohtajilla, jotka jäävät yleensä eläkkeelle noin 60-vuotiaina ja siirtyvät sen jälkeen hallitusammattilaisiksi.
(Teksti perustuu työeläkepäivillä pitämääni esitykseen, jonka voi kokonaisuudessaan katsoa tästä)
Asioita pelkistävä graafinen käyrä on kiinnostava sitä tietoa vasten, että jonkun tutkimuksen mukaan nuorten aikuisten muisti ja keskittymiskyky eivät ole niitä parhaimpia. Ihminen saa kuvittaa sen itse tykönänsä miten mielii.
Tulisipa välillä tekstiä, jossa käsiteltäisiin aihetta, mihin yksilön kypsyys riittää heti opintojen valmistuttua. Suomessa nuoruuden palvontaa riittää, nuoruus tunnutaan arvioivan lähtökohtaisesti positiiviseksi.
Ikärasismia Suomessa riittää, minusta pitäisi alkaa käsitellä eri ikäisten vahvuuksia ja heikkouksia ja esimerkiksi sitä, miten elämäntyyli, viittaan tässä aivojakin pienentävään kaljan litkimiseen, vaikuttaa työssä selviämiseen.
“Asioita pelkistävä graafinen käyrä on kiinnostava sitä tietoa vasten, että jonkun tutkimuksen mukaan nuorten aikuisten muisti ja keskittymiskyky eivät ole niitä parhaimpia. Ihminen saa kuvittaa sen itse tykönänsä miten mielii.”, Anne M‑B Kirjoiti.
Tuo käyrä ja tutkimukset joihin se perustuu eivät väitä tätä vastaan. Käyrästä näkee että tuottavuus kasvaa tiettyyn ikään asti ennenkuin alkaa laskea — tätä ikää ei Soininvaaran graafi kerro, mutta joissain tutkimuksissa se on arvioitu jonnekin tuonne 50–55 vuoden tienoille..
Tässä auttaisi myös irtisanomissuojan heikentäminen. Nyt työnantaja ei pääse eroon työntekijästä joka ei suostu pienempään palkkaan.
Jos mietin omia sekä kaikkien muiden tuttavieni vanhempia, niin noinhan se menee. Vanhana alkaa tulla sairaspäiviä kun tulee jos jonkinlaista kolotusta ja vaivaa. Omat vanhempani, avovaimoni vanhemmat sekä ex-avovaimoni vanhemmissa oli kaikissa havaittavissa selkeä muutos saikkupäivissä kun ikää rapsahtaa mittariin yli 50 v.
On iha turha väittää, etteikä tuossa iässä vanhuus alkaisi jo vaivaamaa. Kokemusta on, mutta mitä työnantaja tekee kokemuksella, mikäli se kokemus joutuu pitkälle sairaslomalle selkävaivojen tai jonkin muun sairauden takia? Sama koskee myös alkoholia. Vanhempana viikonloppuputken katkaisu vaikuttaa vaikeammalta kuin nuorempana, sillä sitä viikonlopputissuttelua on jo se 20 v takana, toisin kuin 20 v nuoremmalla työntekijällä.
“Tuo käyrä ja tutkimukset joihin se perustuu eivät väitä tätä vastaan. Käyrästä näkee että tuottavuus kasvaa tiettyyn ikään asti ennenkuin alkaa laskea — tätä ikää ei Soininvaaran graafi kerro, mutta joissain tutkimuksissa se on arvioitu jonnekin tuonne 50–55 vuoden tienoille.”
Taisinpa hieman hiiltyä, eli katsoin käyrää lähinnä vain lopusta.
Tilastollinen tutkimus ja kuvaaminen on sikäli hämäävää, että siihen perehtymätön ohittaa, pelkään, helposti sen, että kyseessä ovat populaatio-/ ryhmätason tulokset ja yksilöt voivat poiketa niin myönteiseen kuin kielteiseenkin suuntaan. Lisäksi julkisuuteen tuodut käyrät/ numerot harvoin kertovat sitä, miten tuloksiin on päädytty ja miten mitataan.
Oma korkeaan ikään elänyt äitini on hyvä esimerkki positiivisessa mielessä, toisaalta korkeassa asemassa oleva, hyvin koulutettu äitiäni enemmän ja vähemmän pakolla ohjaillut veljeni on hyvä esimerkki vastakkaisesta.
Sokea, hyvän aseman mukanaan tuoma itseensä uskominen voi kääntyä kokonaisvaikutuksiltaan yhteiskunnan tasolla haitalliseksi, pelkään. — Kuulin joskus lausuman, että joillekin pitäisi maksaa siitä, että he eivät tekisi mitään.
Kunhan kynnelle kykenevät ikäihmiset lakkaisivat kitisemästä toisaalta ja tekisivät hyvinvointinsa eteen sen, mitä pystyvät ja heidän jälkikasvunsa lakkaisi kohtelemasta heitä taakkana, voisi mennä paremmin. Nykymenolla päädymme hoidettaviksi liukuhihnalle.
Sattuivatko Osmo Soininvaaran blogin lukijat katsomaan muistaakseni YLE-teemalla tullutta ohjelmaa, jossa käsiteltiin eri puolilla maailmaa pitkään eläviä ihmisiä. Ryhmiä yhdistävä tekijä näytti olevan toimeliaisuus. Amerikoissa 92-vuotias kirurgi teki kolme avosydänleikkausta viikossa. Entä Simone Veil Ranskassa.
Eli minusta pitäisi etsiä vastauksia inhimillisistä tekijöistä yhteiskunnassamme, jossa kärsitään mielestäni pahan kerran keskinäisen kunnioituksen puutteesta. Ja tietenkin, jotta voisi ansaita ympäristönsä kunnioituksen olipa nuori tai vanha tai siltä väliltä, pitäisi panna oma kortensa kekoon.
Tuossa käyrän alkupäässähän subventio toimii de fakto opintotuen kautta, eli työnantaja voi matalamman tuottavuuden junioreille vähemmän koska osa tuloista tulee valtiolta. Eli suurinpiirtein sama asia kuin Japanin mallissa toisessa päässä ikäkäyrää.
Opintotuen väärinkäyttö ja työnteosta johtuva valmistumisen pidentyminen saakiin aikaan säännöllisiä moraalipaniikkeja, mikä tuntuu olevan toimivien tukijärjestelmien ja ylipäänsä toimivan talouspolitiikan yhteinen piirre.
kaikissa havaittavissa selkeä muutos saikkupäivissä kun ikää rapsahtaa mittariin yli 50 v.
Lipsahati ikärasismin puolelle 😉 Todellisuudessa viisikymppisillä ei vielä paljon poissaolot lisäänny, varsinkaan miehillä — ja valkokauluksisilla tuskin lainkaan.
Älkää taipuko nuorison ajattelemattoman ennakkoluuloisuuden edessä, ikäihmiset, öh, keski-ikäiset viisikymppiset! Vielä ei tarvi alkaa köpöttään.
Itse asiasta sen verran, että japsien työkulttuuri on niin läpikotaisin kummallinen, että sieltä ei suoraan voi oppia oikein mitään. Onko sillä kuusikymppiset esim. erityisen omanarvontuntoisia kuten Suomessa? Onko työnjohdon oikeudenmukaisuus heille suomalaisten tapaan yksi tärkeimmistä arvoista työssä? Epäilen.
Työnantajan kannalta parasta ikää taitaa olla 40 viiva 50 vuotta. Mahdolliset pennut ovat ohittaneet lapsi sairas vanhempi jää työstä kotiin vaiheen tai ovat jo lentäneet maailmalle. Lähempänä kuuttakymmpiä alkaa tulla jo kaikenlaista remppaa ja motivaatiokin taitaa olla hieman hakusessa.
Palkan pitäisi voida laskea iän mukana.
Ihmettelin kun sain melkein 10%:n palkankorotuksen — olen 53-vuotias. Mietin olisiko pitänyt kieltäytyä.
Vaikka opiskelen kyllä koko ajan uusia asioita, en usko että olen niin arvokas työnantajalle kuin mitä saan palkkaa.
Minulla on huollettavia ja työpaikka on minulle siksi ja lähinnä vain siksi tärkeä. Palkankorotus lisää irtisanomisen riskiä.
Muutaman kalvon- ja käyrän itsekin vääntäneenä, tilastotiedettä muutaman opintoviikon suorittaneena, ei voi kuin ihailla tuota upeaa yksinkertaistusta. Bravo!
Entäpä sitten tuo mielenkiintoinen pohdiskelu työnantajan onnellisuudesta. En kommentoi muutoin kuin toteamalla, että Japanin työkulttuuri ja yhteiskunnan rakenne kokonaisuudessaan poikkeaa europpalaista niin paljon ettei suora vertailu ole asiallista.
Pekka Vitikainen kirjoitti 8.11.2008
“Muutaman kalvon- ja käyrän itsekin vääntäneenä, tilastotiedettä muutaman opintoviikon suorittaneena, ei voi kuin ihailla tuota upeaa yksinkertaistusta.”
Lukija voi kuvittaa käyrän omasta kokemusmaailmastaan käsin miten mielii.
YLE Teemalta tuli ohjelma, jossa käsiteltiin eri puolilla maailmaa pitkään eläviä ihmisiä. Vielä 100 vuotta lähestyessään nämä huolehtivat itsestään ja muistakin, 92-vuotias teki avosydänleikkauksia ja ihmisiä luonnehti kaiken kaikkiaan aktiivisuus.
Omassa tuttavapiirissäni yli 60-vuotias tekee väitöskirjaa työn ohessa, toinen jatkaa samanikäisenä vaativaa työtä olematta sen kummemmin sairas kuin ennenkään.
Elämäntavoilla on sormensa pelissä, onhan tunnettua, että kosteat illat, epäterveellinen ruokavalio ja ylenpalttinen ns. meininki ovat rasitus elimistölle ja lisäävät sairastuvuusriskiä.
Mitähän tuottavuuteen mahtaa vaikuttaa työpaikkakiusaaminen, sitä on monissa työpaikoissa ja nimenomaan niin, että yli 50-vuotiaat ovat kiusaamisen kohde.