Jotta väärät väitteet eivät ”vaitiolon” vuoksi elämään, haluan korjata tälläkin blogilla useissa kommenteissa toistetun väärinkäsityksen. Useammssa kommentissa on vaadittu, että yhteiskunta tukisi kotihoitoa ja päivähoitoa tasapuolisesti ja oletettu, että mämnä lisäisi kotihdoidon tukea. Asia on laskettu moneen kertaan, ja se on kyllä toisinpäin. Kun otetaan huomion verot, yhteiskunta tukee huomattavasti enemmän sitä, että äiti jää kotiin hoitamaan lastaan kuin sitä, että äiti menee töihin, maksaa tuloistaan veroa ja lapsi on päivähoidossa.
Tämän faktan esittäminen ei siis ole kannanotto vaan pelkästään väärän tiedon korjaamista. Siksi toivoisin, että vastaväitteet kohdistetaan tähän faktan eikä mihinkään, mitä lukija uskoo löytäneensä rivien välistä. Sen verran valotettakoon kuitenkin minunkin ajatusmaailmaani, että olen ollut tukemassa kotihoidontuen Helsinki-lisää.
Tämä pitää varmasti paikkaansa, jos molemmat vanhemmat ovat ainakin keskituloisia ja lapsia on yksi tai kaksi. Jos lapsia sen sijaan on enemmän ja toisen vanhemmista tulot pienet, niin uskoisin kotihoidon käyvän edullisemmaksi. Neljä pientähän työllistää jo yhden hoitajan.
Jos taas toinen vanhemmista on kotona, mutta lapsi hoidossa, niin ei siitä hoidosta ole heti mitään muuta kuin kuluja. Tosin pidemmän päälle tämäkin voi tulla yhteiskunnalle kotihoitoa halvemmaksi, jos sillä ennaltaehkäistään isompia ongelmia.
Nykyjärjestelmä on siinä mielessä hyvin laskelmoitu, että hyvätuloisten vanhempien ei kannata jäädä kotiin, kun ansionmenetys (ja yhteiskunnalle menetys verotuloissa) on tällöin suuri ja varsinkin yksilapsisissa perheissä täydenkin hoitomaksun osuus tuloista pieni. Eli järjestelmä kannustaa hyvät veronmaksat, jotka vielä maksavat täyden hoitomaksun, viemään lapsensa päiväkotiin.
Hoitolapsista alle yksivuotiaat ovat kalleimpia, koska he vaativat omat ruokansa (täysin suolaton, lehmän maidon tilalla äidinmaidonkorviketta) ja koska he vievät päivähoitoryhmässä kahden lapsen paikan (jos en ihan väärässä ole). Jos lasten kotihoidon tukemiseen on rahaa tarjolla, niin tästä hyvästä olisi hyvä venyttää vanhempainrahakautta niin, että se päättyy lapsen yksivuotispäivän tienoilla eikä lapsen ollessa kymmenkuinen.
Riitan mainitsemasta syystä olen ollut sitä mieltä, että jos perheessä ei ole ns. päivähoidon tarvetta, vaan kotona on terve aikuinen, joka ei opiskele eikä tee työtä, lapselle riittäisi puolipäiväpaikka. Puolipäiväpaikat taas olisivat ilmaisia kaikilla tulotasoilla. Tässä asiassa o0len siis eri mieltä puolueeni kanssa.
Mutta kun terve aikuinen haluaakin työllistyä niin pitäisi se paikka löytyä. Minusta ihmiset osaavat itse arvioida paremmin kuin kunta tai järjestelmä, että kannattaako lapsen olla päivähoidossa, vaikka vanhempi on kotona.
Lisäksi näitä tapauksia on niin vähän, että tuloksena Oden esittämästä mallista, olisi vain lisäbyrokratiaa.
Pikemminkin lapsi pitäisi saada kotoa helpommin ja nopeammin tarvittaessa päivähoitoon. Helsingissä tilanne on nytkin se, että vanhempi voi joutua lykkäämään työn vastaanottoa (tai hylkäämään tarjouksen kokonaan), kun paikkaa ei löydy ajoissa.
Olisi mielenkiintoista nähdä laskelma, mitä päivähoitopaikan kustannukset Helsingissä oikeasti ovat (huomioiden käyttökulut, palkat ja tilojen käyttöarvo). Jos hoitajia on 1 kohti 4:ää lasta, työvuorot, siivoojat, keittäjät sekä johtavat virkamiehet huomioiden organisaatiossa on varmaankin 1 työntekijä 3:a lasta kohti. Ei sillä, että epäilisin Osmon sanaa, luotan kyllä siihen. Yleisemminkin kaupungin rahankäytön läpinäkyvyys saisi olla suurempaa.
Voisiko joko OS tai joku muu valaista miten blogin pääväittämä arkielämässä toteutuu? Kohta ”Kun otetaan huomioon verot” pudotti minut lopullisesti kärryiltä…
Mikko
PS. Tämä on ns. aito kysymys eli arvostaisin kovasti rautalankamallia asiasta.
”Kohta “Kun otetaan huomioon verot” pudotti minut lopullisesti kärryiltä…”
En ole yksityiskohtien asiantuntija tässä, mutta… Luulen, että Ode tarkoittaa, että vanhempi, joka on töissä, maksaa sen veroja sen verran paljon, että sillä kuitataan päivähoitopaikka ja enemmänkin.
Meillä on vähän ongelmallinen juttu tässä, mutta sitä ei saisi sanoa ääneen, ettei leimattaisi ”oikeistolaiseksi”.
Nimittäin se, että kun päivähoitomaksu on tulosidonnainen, niin lapsen laittaminen päivähoitoon on sitä kannattavampaa, mitä vähemmän tienaa. Ja kukapa tienaisi vähemmän kuin sellainen, joka on kotona.
Poliittisesti mahdoton ehdotus: Mitä jos tehtäisiin päivähoitomaksusta kaikille sama?
Kotihoidontuki on samalla tavoin tulosidonnainen kuin päivähoitomaksukin. Nämä kaksi tulosidonnaisuutta kuittaavat toisensa noin osapuilleen, mutta siis vain alle 3-vuotiaista lapsista.
Mielipide ei ollut kovin epäkorreksti, sillä demarithan ovat esittäneet tasamaksua (0€). Demarien eheotus tukisi ”hyvätuloisia” mutta ei antaisi pienituloisille mitään.
Tällä palstalla ei poliittisesti epäkorrekteja mielipiteitä sensuroida, kuten moni on varmaan huomannut.
Tiedemies,
Tarkoitatko sitä, että päivähoito maksaisi kaikille jotain, kun nyt se on köyhimmille maksuton? Tuosta tulisi vain aikamoinen tuloloukku juuri tulojen alapäässä ja loukut siellä ovat minusta paljon suurempi ongelma kuin kannustinloukut todella hyvätuloisten kohdalla.
Ja sitten pieni hassu huomio: Taisi olla tuossa aiemmassa päivähoitokeskustelussa, kun joku totesi, kuinka hyvätuloisilla ei ole varaa pitää toista vanhempaa kotona, kun se maksaa niin paljon. Noinhan se tietenkin on. Elintasostaanhan ei voi tinkiä. Olenkin aina riemuinnut siitä, miten kivaa on olla pienituloinen: Palkattomien vapaapäivien pitäminen (siis ajan ostaminen itselle) on paljon halvempaa kuin hyvätuloisilla. 🙂
Minäkin kaipaisin rautalangasta..
Päivähoitopaikka maksaa 1000 euroa alle kolmivuotiaalta ja yli kolmivuotiaalta yli 600 kuussa Helsingissä. Ilmeisesti tässä ei edes ole huomioitu tuhlaantunutta tonttimaata ja päiväkotien rakentamiskustannuksia, vaan ainoastaan kiinteistön ja hoidon juoksevat kulut?
Eli jos kaksi lasta on päivähoidossa, niin kovapalkkaisista naisista on kyse, jos verot tämän korvaavat. Tietysti työssä käynnillä voi olla muita taloutta kohentavia ulkoisvaikutuksia, mutta on myös negatiivisia ulkoisvaikutuksia.
Päiväkotilapsille tehdään esim. korvien putkituksia 70 prosenttia enemmän kuin kotilapsille. Vaikka kyseessä on päiväkirurginen toimenpide, se suinkaan ei ole ilmainen.
Putkitusta on luonnollisesti edeltänyt korvatulehduskierre, joka lääkärikäynteineen ja kelan korvaamine tulevat vanhempien poissaolopäivät työstä jne.
Korvatulehdukset ovat tietysti vain osa sairastelua, jatkuvat silmätulehdukset norovirukset ja muut ikävyydet seuraavat toinen toistaan usein varsinkin monilapsisissa päiväkotiperheissä.
Luin sellaisenkin (etsin vastalausemyrskyn vallitessa lähteen), että korvatulehduskierteessä olleet lapset tarvitsevat enemmän erityisopetusta ala-asteella väliaikasen (siis päiväkoti-iässä jatkuvan) kuulon aleneman ja yleisen kehitysviivästymän takia.
Että siitä rautalangasta nyt tosiaan laskelmaa. Kiitos!
”Asia on laskettu moneen kertaan, ja se on kyllä toisinpäin. Kun otetaan huomion verot, yhteiskunta tukee huomattavasti enemmän sitä, että äiti jää kotiin hoitamaan lastaan kuin sitä, että äiti menee töihin, maksaa tuloistaan veroa ja lapsi on päivähoidossa.”
Sen jälkeen kun luin lukiolaisena Sodan ja rauhan ja siitä kohdan, kuinka päähenkilö Pierre Beshuhov laski Napoleonin luvun ja päätyi summaann 666, olen suhtautunut kaikkiin laskelmiin tietyllä epäilyksellä.
Mielekkyys ei ole ihan yksikäsitteistä. Kirkkonummella – ja ilmeiseti myös Hesassa – päiväkotipaikka maksaa vuodessa bruttona tällä haavaa 12.000 e, iästä riippuen. Kahden lapsen äiti saa korkeimmassakin maksuluokassa vuodessa 19.000 euroa ”työnhoidontukea”. Perushoitajan perusvuosipalkka (ilman ikä- vuoro- yms.-lisiä)on 21.000 e, josta maksetaan veroa, veroluonteisia maksuja ja työnantajan sosiaalioturvamaksua likimäärin 6.000 e. Gappia jää 13.000 e.
Tästä unohtui, että äiti voi lasetnhoidon yhteydessä tehdä muuta työtä, esim. viikonloppupäivystyksiä sairaanhoitajana tai ottaa hoitolapsia.
Sen lisäksi tomera nainen saa kummasti ryhtiä muihinkin talon ja lähiyhteisön asukkaisiin ja erityisesti toisiin vanhempiin. Viittaan aikaisempaan keskusteluun ”kelvottomista vanhemmista”.
Piti olla Kelan korvaamine lääkkeineen.. Jos joku nyt sattuu lukemaan kommenttini.
Perheillä on keskimäärin alle kaksi lasta päivähoidossa, jos lapsia on kaksi, harvoin ne ovat molemmat alle kolmevuotiaita, äiti tienaa keskimäärin enemmän kuin perushoitaja, päivähoidon kustannuksiinkin sisältyy veroja ja vaihtoehtona on kotihoidon tuki.
Tästä on olemassa selkeä laskelma.
Tuo 12000 euron kustannuslaskelman täytyy koskea vain alle 3-vuotiaita, koska niin tehoton ei Kirkkonummikaan voi olla. Oletko varma, että et ole jakanut ”päivähoidon menoja” päiväkodissa olevien lasten lukumäärällä, jolloin saat mukaan myös kotihoidontuen kustannukset?
Helsingin päivähoitomenoissa on laskettu kiinteistökulut ”viimeisen päälle”
Tiedemies,
Urpilainenhan tuota jo ehdotti, joten ei lainkaan epäkorrekti..
Ode, voitko sinä nyt sitten korjata sen väärinkäsityksen kuten kuulemma halusit tehdä?
Kannattaako päivähoito kokonaisuudessaan vai joidenkin yksittäistapausten kohdalla? Miten paljon potentiaalisesti kotiinjäävän vanhemman pitää ansaita, että yli kolmivuotiaan päivähoito kannattaisi? Entä jos lapsi tai lapset ovat alle 3 vuotta?
Miten päivähoidossa heti puolivuotiaasta olleet lapset pärjäävät sitten isompina? Miten lastenhoidon laatu voidaan ottaa mukaan tähän kannattavuuslaskelmaan?
No, perskules..
Osmohan ehti jo sanoa demareista. Eipä ole ensimmäinen kerta, kun ehtii ensin.
Päiväkotilasten sairastavuus on laskettu noin 150 miljoonan euron ylimääriseksi menoeräksi vuodessa.
Päiväkotihoidon on arvioitu aiheuttavan noin puoli miljoonaa korvatulehdusta em. periodilla. Asiallisia lähteitä löytyy googlea käyttämällä.
Eli kai nyt tämä pitäisi olla kyllä laskelmissa mukana. Muutenhan juttu on potaskaa?
Miksi muuten Osmo niin kynsin ja hampain puolustat päivähoitoa imeväisikäisille? Taas näen kumman ristiriidan Vauraus ja aika -teoksen teesien kanssa. (Myönnän että jankutan aiheesta.)
Miksi se kiireetön aika pitäisi viettää silloin kun lapset ovat armeijassa? Eikö mielekkäin ajankohta kiireettömyydelle olisi juuri silloin kun lapset ovat pieniä?
Mutta rahaa ja rahaa.. vaikka lasten terveyden kustannuksella, niinkö?
Miksi muuten Osmo niin kynsin ja hampain puolustat päivähoitoa imeväisikäisille?
Anteeksi nyt Elina, mutta lue nyt se alkuperäinen postaus. Sanoin nimenomaisesti, että tämä keskustelussa esiintyneen väärän tiedon korjaaminen ei merkitse kannanottoa. En keksi kyllin inhottavaa,mutta silti sivistynyttä ilmaisua ajattelutavalle, että faktoja pitäisi valita ja muuntaa muuksi sen mukaan, mitä on itse mieltä asiasta.
”Tästä on olemassa selkeä laskelma.
Tuo 12000 euron kustannuslaskelman täytyy koskea vain alle 3-vuotiaita, koska niin tehoton ei Kirkkonummikaan voi olla.”
Koskee kaikkia päiväkotipaikkoja keskiarvona brutto, joka on ainoa oikea kustannuslaskelmien lähtökohta. Käsittää yli- ja alle 3-vuotiaat ja erityislapset (kalliita tuplaa tai triplaa hinta) Tieto on tarkistettu.
Ehkä Hesa selviää halvemmalla. Oikeita tietoja vaikea löytää julkisista lähteistä, esim. Stakesin tilastoista.
Eo ipso selvää, että kotihoidon / kodin ulkopuolisen hoidon mielekkyys riippuu lasten lukumäärästä. Miellyttävä tieto, että synnytysikäisten naisten keskimääräinen palkka on suurempi kuin perushoitajalla. Valitettavasti tuttavapiiriini kuuluu lähinnä tällaista epäarjalaista väestöä.
Muistelen tässä meidän hyviä keskustelujamme tulonjaosta Akateemisessa Liberaaliyhdistyksessä 70-luvun alussa. Erityisesti mieleeni jäi silloin, että on aritmeettinen keskiarvo ja mediaani ovat eri asioita.
”Eli jos kaksi lasta on päivähoidossa, niin kovapalkkaisista naisista on kyse, jos verot tämän korvaavat. ”
Jos lapsista toinen on alle kolmen ja toinen yli kolmen, niin hoitomaksujen (n. 400 euroa) jälkeen tulisi veroja maksuun noin 1200 euroa kuussa ja jos molemmat ovat kolmen, n. 800 euroa.
Tästä pitää oikeastaan vielä ottaa pois kotihoidontuki, n. 300 euroa kuussa, jota perheelle maksettaisiin jos lapset olisivat kotihoidossa, eli jos lapsista toinen on alle kolmen, niin pienitulosemmat pitäisi maksaa veroja 900/500 euroa kuussa, jotta päivähoidon todelliset kustannukset saataisiin katettua veroilla. Ei tällaisia veroja maksaakseen tarvitse olla kuin keskituloinen.
Ja edelleen… kun sitten niillä käteen jäävillä tuloilla tehdään ostoksia, niin niistä ostoksista maksetaan arvonlisäveroa, eli taas palaa yhteiskunnalle lisää rahaa kompensoimaan päivähoidon kustannuksia.
Elinan mainitsema sairastelu vie taas tuota laskelmaa toiseen suuntaan. Jossakin vaiheessa elämää se vastustuskyky on hankittava, mutta flunssat taitavat mennä sitä herkemmin korviin, mitä nuorempana sairastelu alkaa.
”Minusta ihmiset osaavat itse arvioida paremmin kuin kunta tai järjestelmä, että kannattaako lapsen olla päivähoidossa, vaikka vanhempi on kotona.”
Tästä olen täysin samaa mieltä enkä usko, että jonkinlaisen tarveharkinnan palauttaminen palvelisi lasten etua.
Osmon ehdotus oikeudesta pelkkään osapäivähoitoon on periaatteessa kaunis, mutta ei kestä lähempää tarkastelua. Monissa tapauksissa on parempi pitää lasta hoidossa kokonaisia päiviä ja hoitopäivien välissä vapaapäiviä kuin pitää jatkuvasti hoidossa lyhyitä päiviä. Aina kun se hoitopaikka ei ole lähipäiväkodissa ja varsinkin silloin on käytännöllisintä, että työssäkäyvä vanhempi hoitaa viemiset ja tuomiset. Osapäivähoidon hoitoajat eivät taas aina käy yksiin työssäkäyvän vanhemman työaikojen kanssa.
Esimerkiksi äitiä jatkuvasti herättelevää pientä vauvaa kotona hoitavalle äidille isompien lasten hoitopäivät ovat niitä päiviä, kun hän pystyy ottamaan päiväunet vauvan kanssa. Jos hän joutuu hoitamaan lasten viemiset ja tuomiset hoitoon, hänelle jää vain muutama tunti kotona vauvan kanssa aikaa ennen kuin on taas lähdettävä takaisin päiväkodille isompia hakemaan. Vauvat kun eivät nuku käskystä ja nukkuvat varsin tyytyväisinä liikkuvissa vaunuissa, niin äiti ei välttämättä saakaan ottaa niitä päiväunia ja joutuu pahimmassa tapauksessa herättämään vauvan pian sen jälkeen, kun on viimeinkin saanut tämän unille. Pitkään kestävä liian vähä nukkuminen taas äidille liiottelematta silkkaa kidutusta ja pahasti uupunut äiti saattaa kohdella vauvaa kaltoin.
Päiväkodeissa on kuitenkin jonkinverran lapsia, jotka saatettaisiin saada kotihoitoon hyvinkin yksinkertaisella konstilla: lupaamalla hoitopaikan juuri tässä päiväkodissa säilyvän, jos vain vanhemmat ilmoittavat paluupäivän ajoissa, esimerkiksi neljä kuukautta ennen hoidonaloitusta. Moni vauvahan oppii puolivuotiaana nukkumaan täysiä öitä ja tällaisen lapsen äiti saattaisi hyvinkin olla valmis ottamaan viimeistään tässä vaiheessa isommat lapset kotihoitoon. Ainakin nettikeskusteluissa moni ilmoittaa yhdeksi syyksi pitää isompaa lasta päiväkodissa, vaikka itse hoitaa vauvaa kotona, juurikin hoitopaikan säilymisen.
”Kotihoidontuki on samalla tavoin tulosidonnainen kuin päivähoitomaksukin.”
Ei muuten ole. Kotihoidontuki (n. 300 euroa/perhe, jossa on ainakin yksi lapsi kotihoidossa) maksetaan samansuuruisena kaikille, mutta sen päälle maksetaan vielä pienituloisille hoitolisää (n. 50 euroa/kotihoidossa oleva lapsi). Päivähoitomaksun tulosidonnaisuus on taas lähes jatkuva-aikainen: menee suoralla laskukaavalla ja jollakin perheellä hoitomaksu voi olla vain parisen euroa alle maksimin.
Tulosidonnaista hoitolisää maksetaan vain yhdestä lapsesta ja se on enimmillään noin 168,19 euroa. (=1000 mk)Se riippuu tuloista samalla tavalla kuin päivähoitromaksu. Tästä tarkemmin Kelan sivuilta osoitteessa:
http://www.kela.fi/IN/INTERNET/SUOMI.NSF/NET/170901123435HN?openDocument
Runsas kymmenen vuotta sitten kannustinloukkutyöryhmässä hoitolisä ja päivähoitomaksu laitettiin täsmälleen toistensa peilikuviksi, mutta niin ei ole enää. Taisin tuota olla kyllä ministerinä sotkemassa minäkin.
Keskusteluun liittyen, lainaus kirjasta Lasten Infektiosairaudet (2007), kappaleen kirjoittajana infektiotautien professori Heikki Peltola
”Uskooko joku suomalaisten aikuisten hyväksyvän, että heidät vietäisiin lupaa kysymättä viisi kertaa viikossa ympäristöön (päiväkotiin), jossa koti- tai perhepäivähoitoon verrattuna pneumokokkitaudin riski on 36-kertainen, välikorvatulehduksen riski kasvaa 100%, keuhkokuumeen yli 50% ja banaalien lentsujenkin lähes 50%. … Suomalaiset lapset sairastavat ainakin puoli miljoonaa akuuttia otiittia vuodessa. Niistä joka toinen (!) estyisi, jos hoitopaikkojen lapsilukua vähennettäisiin. … Kun järjen ääntä ei kuunnella, so. poliittista tahtoa ei ole, lapset ja lapsiperheet maksavat laskun – niin huikean, että aikuiset nousisivat barrikadeille, jos asia koskisi suoranaisesti heitä.”
Jostain syystä Ode ei halua esittää laskelmia.
Helsingissä 3-vuotiaan nk. laskennallisen lapsen päivähoito maksoi vuodessa 9052 euroa vuonna 2005 (”Kuutosten” selvityksen mukaan). Alle kolmivuotiaan hoito maksoi (alle kolmivuotias vastaa 7/4 laskennallista lasta) siis 15840 euroa. Menoista suurin osa on henkilöstökuluja, kiinteistöjen osuus on Helsingissä suurempi kuin muualla, mutta vain marginaalisesti.
Jos helsinkiläisperheellä oli kunnallisessa päivähoidossa yksi alle ja yksi yli kaksivuotias lapsi ja he maksoivat täydet päivähoitomaksut 4400 euroa, yhteiskunnalle tuli kustannuksia 20493 euroa.
Vuonna 2005 bruttotulojen olisi pitänyt olla yli 47700 euroa (3975 euroa kuussa), jotta yhteiskunta saisi kerättyä veroina ja sosiaaliturvamaksuina sen verran.
Jos lasketaan mukaan ALV (eli niillä nettotuloilla, jotka jäävät jäljelle kun hoitomaksut on hoidettu, ostetaan 22 % verokannan tuotteita ja palveluita), pitäisi tienata yli 40400 euroa (3366 euroa kuussa).
Kotihoidontukea olisi tullut nuoremmasta 295,28 + 218,64 euroa kuussa, vanhemmasta sisatuksesta 50,46 + 67,28 euroa kuussa. Vuodessa yhteensä verollisena 7658 euroa, kunnallisveron ja sotun kanssa 6168 euroa.
Bruttotukea päiväkotihoidolle tulee siis 14325 euroa enemmän vuodessa.
Missä sitten on sweet spot, eli millä tulotasolla päivähoito kannattaisi yhteiskunnalle? Bruttotuen verran veroja ja sotuja maksetaan 38600 euron vuosituloilla (3210 euroa kuussa).
Jos otetaan nettotuloista maksettavat ALVit huomioon, pitäisi kotiinjäävän vanhemman tienata enemmän kuin 33770 euroa vuodessa (2814 euroa kuussa).
Naiset tienasivat 2005 keskimäärin 2066 euroa, parhaiten tienaava 10 % ansaitsi yli 3200 euroa.
Tuosta laskelmasta puuttuvat kaikki työnantajan maksamat maksut, erityisesti eläkemaksut sekä se, että myös päiväkodin bruttomenoista osa on todellisuudessa veroja.
Tänään en ehdi, mutta yritän kaivaa esille tuon pari vuotta vanhan laskelman.
Riitta,
Pitäisi tietysti käyttää mediaanipalkkaa tai edes keskipalkkaa. Keskipalkka naisilla vuonna 2007 oli tilastokeskuksen mukaan 2400 euroa.
Jos lapsia on päivähoidossa siis yksi alle kolmivuotias ja yksi yli kolmivuotias, mutta alle kuusivuotias, kustannukset ovat noin 1600, josta takaisin tulee päivähoidon maksuina n. 400 olettaen että isä on normaalituloinen mies.
Eli aika päittäin menee.
Sitten kun otetaan huomioon, miten paljon enemmän päiväkotilapset kuormittavat julkista terveydenhoitoa ja saavat lääkekorvauksia, niin jos ei olla jo miinuksen puolella, niin en sitten osaa laskea. 70 prossaa alle kolmivuotiaiden lasten vanhempien työssä poissaoloista on lapsen sairastelun takia. Ei mitätön pointti sekään.
Lisääntynyt kulutus tietysti on totta, mutta en minä sitä lähtökohtaisesti kannata. Ihmiset kuluttavat muutenkin aivan liikaa.
Sellainen ekologinen puoli vielä, että päiväkotiin viedään lapsi usein autolla. Silloinkin kun äidin tai isän olisi kätevä kulkea julkisilla, valitaan auto. On liikaa vaadittu, että aamulla tunkee rattaiden kanssa ruuhkabussiin toinen kiukutteleva penska kainalossa, jää pois, vie lapset päiväkodille ja jatkaa uudestaan bussipysäkille ja töihin. Sama rumba ruokakaupan kautta kotiin. Aikaa menee hyvinkin kaksinkertainen aika autoon verrattuna oli matka mikä tahansa.
Eli tämä on ainakin pääkaupunkiseudulla ikävä ja ympäristöä haittaava ulkoisvaikutus. Jo Munkkiniemen puolelta tulevat hoidokit tuodaan järjestään autolla Munkkivuoreen, useat munkkivuorelaisetkin lapset.
Olen tehnyt havainnon, että kun lapsen koulu alkaa samat ihmiset hyppäävätkin nelosen ratikkaan. Yksi syy Espoosta ja Vantaalta päin tulevista ruuhkista varmasti on päiväkotimatkat, koska ne ovat em. kunnissa vielä pidemmät yleensä kuin Helsingissä.
Osmo,
Ei tarvitse anteeksi pyydellä enkä minä pyydä faktoja muuttamaan. En vain usko nyt sitä, mitä faktoina esität. Mutta odottelen muiden tavoin sitä laskelmaa. Tiedän kyllä jo etukäteen, että sairastelua ei siinä ole otettu huomioon.
Lasten jatkuvat infektiot päivähoidossa syövät mahdollisen edun, joka verotuloista tulee. Lue Airbagin postaus.
Tilastot ovat tietysti tilastoa aina. Meillä ei kukaan kolmesta lapsesta sairastellut juurikaan, vaikka kaksi heistä meni päivähoitoon 1,5 -vuotiaina.
Katselin vierestä joitain perheitä, joissa infektio seurasi toistaan, vanhemmille tuli poissaolopäiviä talvikautena kymmeniä päiviä. Itse olisin siinä vaiheessa tehnyt johtopäätökseni ja ottanut lapsen pois päivähoidosta. On myös muistettava, että lapsi kärsii aina sairauksista enemmän kuin aikuinen, jolla on psyykkisiä keinoja hallita kipua.
Antibioottikuureista seuraa monille lapsille ripuli, suuhun kivuliaita hiivatulehduksia. Lasten kasvu ja henkinen kehitys saattaa hidastua.
Kovaa hintaa ovat ihmiset valmiit maksamaan tästä järjestelmästä. Ihmettelen!
Tässä kannattaa kyllä katsoa keskipalkkaa, koska se kertoo, paljonko verotuloja päiväkoti-ikäisten lasten vanhemmat maksavat. Vanhempien palkkasumma saadaan kertomalla keskipalkka lukumäärällä. Mediaanin avulla ei voida laskea oikein mitään. Huomioon on siis otettava vain vielä niiden keskipalkkaa, jotka päivähoitopalveluja käyttävät,ei koko väestön. On selvää, että kotihoito houkuttaa enemmän pienituloisia ja ansiotyö suurituloisia.
Alle kolmivuotiaiden päivähoito on niin kallista, että ihan pienipakkaisten kohdalla se ei ole yhteiskunnalle taloudellisesti kannattavaa, mutta niinpä meillä alle 3-vuotiaat hoidetaankin valtapuolisesti kokona.
Muuten olen sitä mieltä, että hoitomuoto tulisi valita sen mukaan, mikä on lapselle ja perheelle sopivinta.
”Jos lapsia on päivähoidossa siis yksi alle kolmivuotias ja yksi yli kolmivuotias, mutta alle kuusivuotias, kustannukset ovat noin 1600, josta takaisin tulee päivähoidon maksuina n. 400 olettaen että isä on normaalituloinen mies.”
Ja sen lisäksi kotihoidontukea (n. 300 euroa) ei makseta.
”Sitten kun otetaan huomioon, miten paljon enemmän päiväkotilapset kuormittavat julkista terveydenhoitoa ja saavat lääkekorvauksia, niin jos ei olla jo miinuksen puolella, niin en sitten osaa laskea.”
Itse asiassa aika monella päiväkotilapsella on hoitokuluvakuutus. Vakuutuksen jälkeen yhteiskunnan maksamien kela-korvausten osuus lasketaan kympeissä (just pyörittelin noita papereita, kun olen pistämässä korvaushakemusta viime talvikauden sairasteluista).
”70 prossaa alle kolmivuotiaiden lasten vanhempien työssä poissaoloista on lapsen sairastelun takia.”
Loppu poissaoloista taitaakin sitten olla sitä, kun päiväkodista tuotu pöpö tarttuu vanhempiin. Ainakin meillä pojan korvatulehdusta seuraa toiselle vanhemmalle ihan säännönmukaisesti poskiontelotulehdus. Nämä kulut menevät kumminkin vanhempien työnantajien, ei suoraan yhteiskunnan kontolle.
”Sellainen ekologinen puoli vielä, että päiväkotiin viedään lapsi usein autolla.”
Bensan hinnasta suurin osa on veroa, eli taas palaa rahaa takaisin yhteiskunnalle. (Tässä keskustelussa on siis kysymys pelkästä rahasta, ei mistään muusta.)
”Tänään en ehdi, mutta yritän kaivaa esille tuon pari vuotta vanhan laskelman.”
Odotan mielenkiinnolla!
”Huomioon on siis otettava vain vielä niiden keskipalkkaa, jotka päivähoitopalveluja käyttävät,ei koko väestön.”
Nyt aletaan kyllä mennä väärään suuntaan. Kysymyshän oli siitä, että millä tuloilla lapsen päivähoito on kotihoitoa kannattavampaan. Jossain vaiheessa tuli vastaan, että pienituloisen kohdalla ei ole (varsinkaan jos lapsia on monta), mutta keskituloisen kohdalla on. Kyllä minä ainakin tässä yhteydessä tarkoitan nimenomaa koko väestön keskipalkkaa.
”Taisi olla tuossa aiemmassa päivähoitokeskustelussa, kun joku totesi, kuinka hyvätuloisilla ei ole varaa pitää toista vanhempaa kotona, kun se maksaa niin paljon. Noinhan se tietenkin on. Elintasostaanhan ei voi tinkiä.”
Pohjimmiltaan tässä on monen kohdalla kysymys siitä, että onko valmis muuttamaan kotoaan, pienempään ja halvempaan asuntoon, jotta voisi hoitaa lasta pidempään kotona. Se on sitten hyvä kysymys, että pitikö se kallis asunto ylipäätänsä hankkia, vai olisiko vähemmälläkin tullut toimeen.
untsa kirjoitti
”Jostain syystä Ode ei halua esittää laskelmia.
Helsingissä 3-vuotiaan nk. laskennallisen lapsen päivähoito maksoi vuodessa 9052 euroa vuonna 2005
(”Kuutosten” selvityksen mukaan). Alle kolmivuotiaan hoito maksoi (alle kolmivuotias vastaa 7/4 laskennallista lasta) siis 15840 euroa. Menoista suurin osa on henkilöstökuluja, kiinteistöjen osuus on Helsingissä surempi kuin muualla, mutta vain marginaalisesti.”
Oliko summa brutto vai netto?
Ratkaisevaahan ei ole mitä, keskimäärin naiset tienaavat vaan se, mitä tienaavat ne, jotka harkitsevat vaihtoehtoa koithoito / päiväkoti. Kuten Ode oikein totesi, todennäköisesti heisä on enmmän vähhemän ansaitsevia.
Otin esimerkkinä perushoitajan, koska se aika tyypillinen tavallisien naisen työ. 12 – 13 e tiima on tutun johdon assutentin (sihteerin) palkka , siis 2040 – 2200 e /kk. Mies trukkikuski ja saa saman, siinäkin on mukana hyvänmiehen lisää. Kiroili torilla, että kertaheitolla perheen päivähoitomaksu nousi 63 e /kk eli kuului ylimpään maksuluokkaan. K:numella km päivähoitomaksu on n 170 e/kk eli kyllä näillä palkoilla jo on äveriäämmällä puolella.
Myyjän palkka taisi olla pari vuotta sitten 1.200 – 1.300 e/kk. Pankkivirkailijan alkupalkka on siinä 2.000 e /kk.
Lisäksi voi sada hankalan työajan lisää. Mutta hankala tyäaika työntekijälle merkitse myäs hankalaa hoitoaikaa päiväkodille, ja se vasta maksaakin.
Hyvän pohjan saisi, jso tietäisi mikä on maksettu keskikääräinen tulosidonnainen äitiysraha. Minulla on josain parin vuoden takainen luku (jota en edes voinut tarkistaa), mutta Ode asioihin perehtyneenä löytänee sen helposti, mahdollisesti matemaatikkona muistaa jopa ulkoa.
Lisäksi asiaa joutuu ajatellemaan vähän pitemmälle. Esim. kotona lapsiaan hoitanut saattaa olla kiinnostuneempi pitemmästä työurasta myöhemmin (olettama, jolle voi antaa perusteluja, mutta jota on vaikea todentaa, eikä täåtä voikaan pitää argumenttina).
Samoin meidän on vaikea löytää perhepäivähoitajia, ksoka palkka ja samalla työn pohja putoaa kun nuorin lapsi täyttää 3 vuotta. Perhepäivähoito on huokeampi ja samalla monessa suhteessa parempi lastenhoitomuoto. Siis silloin, kun saa hvyän perhepäivähoitajan. Heitä ei ole joka oksalla.
Eläkemaksuja ei voi lisätä verkoertymään, koska ne eivät ole veroja vaan etukeäteen maksettua jälkikäteen maksettavaa palkkaa.
Päivähoitohenkilökunan maksmmia veroja ei voi lisätä nettopuolelle, koska ko. palkkasumma olisi voitu käyttää muuten, esim. kirjasto- tai sairaalahenkilökunan palkkamiseen.
Niin. Ranskan hyökätessä Venäjälle v 1812 vapaamuurariudesta ja okkultimista kiinnostunut kreivi Beshuhov ryhtyi laskemaan Napoleoniun lukua. Muistinvaraisesti tarina menee näin: ensin hän yritti ensi venäjäksi, sitten saksaksi, englanniksi ja lopulta ranskaksi päätyen lukuun 661. Pieni kielioppivirhe , Le Empereur Napoloen sai luvun tätmäämään etsityn tuloksen eli Ilmestyskirjan Pedon luvun kanssa.
Mikä ”tuloloukku” siitä muka seuraisi, jos päivähoitomaksu olisi kaikille sama, vaikkapa nykyinen maksimi? Paljon pahempihan tuloloukku on nyt, kun päivähoitomaksu on nolla, jos ei ole työssä!
Keskituloisessa suomalaisperheessä mennään automaattisesti ylimpään maksuluokkaan.
Eläkemaksut voidaan suurelta osin laske veroksi, koska ne vaikuttavan vain hyvin vähän asianomaisen itsensa saamaan nettoeläkkeeseen. Nuorten osalta ne ovat joka tapauksessa veroluonteisia, koska maksut ylittävät sen, mitä heidän eläkkeisiinsä tarvitaan. he maksavat nyt vanhempien itselleen antamia katteettomia eläkelupauksia.
Kotiin jääminen hidastaa tutkitusti naisen urakehitystä, joten ”saamattomia veroja” tulee kuvaan mukaan jatkossakin eikä toisin päin, kuten Markku oletti.
Tiedemies,
ajattelen vaikka työtöntä yksinhuoltajaa, jolle tarjotaan pienipalkkaista, osa-aikaista työtä. (Työtunteja matkoineen kuitenkin sen verran, että lapset tarvitsevat kokopäiväpaikan hoidossa.)
Kyllä hän kohtaa hyvin nopeasti tuloloukun (ei kannata hankkia yhtään euroa omalla työllä), jos maksaa päivähoidosta nykyisen maksimin.
Tietenkin voimme syvällä rintaäänellä huokailla, kuinka jokaisen aikuisen korkein halu on oltava kortensa yhteiseen kekoon kantaminen ja rahojensa tienaaminen sen sijaan,e ttä elää meidän muiden elätettävänä. Tuollainen moralisointi ei kuitenkaan reaalimaailmassa ole minkään arvoista.
Minun käsittääkseni muuten tuohon korkeimpaan maksuluokkaan pääsee jo alle keskituloinenkin perhe.
Jos tuloloukko on ongelma yksinhuoltajalle, eikö silloin kannattaisi korjata yksinhuoltajien ongelmia eikä luoda niitä lisää ampumalla tykillä varpusia?
Kirjoitan nyt oikein hitaasti, ettei jää epäselvyyksiä…
Marginaalinen euro on se, joka ratkaisee. Eli kun tehdään päätös, niin päätös tehdään vaiheissa. Ensin menee toinen töihin, *plop*, tulot kasvavat. Sitten mietitään, laitetaanko lapset hoitoon. Jos laitetaan *plop*, ja vain yksi on töissä, ei välttämättä makseta hoitopaikasta mitään.
Sitten mietitään, meneekö toinenkin vanhempi töihin. Rahaa saa, mutta päivähoitomaksu nousee jokaisesta eurosta joten marginaalivero on aika huima. Jos lapsia on vaikka kaksi, niin keskituloinen vanhempi, lasten päivähoitomaksu, verot, matkakustannukset jne, niin helposti jää käteen alle tonni nettona.
Tuosta Airbagin sitaatista vielä, päiväkotiryhmien pienentäminen olisi erittäin tehokas keino vähentää lasten sairastumisia.
Jos tähän vielä vähän analogiaa kaivetaan, niin ruuhkabussi on samanlainen tautipesä 50 ihmistä tiiviisti pienessä tilassa ja yksi heistä sattuu aivastamaan matkan alussa 🙂
Onkohan kukaan muuten tutkinut ovatko julkisten kulkuneuvojen käyttäjät useammin sairaana kuin henkilöautoilla ajavat?
Tämä alkaa taas mennä aiheen sivusta, mutta kerrankos sitä…
”Tuosta Airbagin sitaatista vielä, päiväkotiryhmien pienentäminen olisi erittäin tehokas keino vähentää lasten sairastumisia.”
Minulle korvalääkäri sanoi, että jonkin tutkimuksen mukaan lapset sairastavat ihan yhtä paljon perhepäivähoidossa kuin päiväkodeissa, jos samalla pph:lla on lapsia neljästä eri perheestä. Eli sen mukaan varsin pieniksi pitäisi ryhmät tehdä, jotta tuolla olisi vaikutusta. Sisarukset olisi kyllä hyvä pitää päiväkodeissa yhdessä: silloin pöpöt iskevät samaan perheeseen samalla kertaa eivätkä siirry sisarusten mukana ryhmästä toiseen. Tällä olisi jo ihan suoraa merkitystä vanhempien töistäpoissaoloihin.
Riitta,
Jokaista korvapuoskaria ei kannata kuunnella kuin jumalan sanaa.
Perhepäivähoidossa on päiväkotia huomattavasti pienempi sairastavuus alle kolmivuotiaiden kohdalla. Asian voi tarkistaa esim. professori Pentti Huoviselta (Kansanterveyslaitos).
Tällaiset ovat ihan seurannan alla olevia asioita ja lääkärin titteli ei aina takaa perehtyneisyyttä spesifeihin tutkimustuloksiin. Google on edelleen aika hyvä väline käyttää, ennen kuin laukoo mielestään totuuksia.
Yli kolmivuotiaiden kohdalla asia tasaantuu. Edelleen kotona tai pienimuotoisessa hoidossa olevat sairastavat vähemmän, mutta ero ei ole enää niin radikaali. Ehkäpä lääkärisi tarkoitti tätä?
Paljon sairastavalle lapselle, joka kuitenkin välttämättä tarvitsee päivähoidon, on perhepäivähoito tältä osin siis parempi vaihtoehto.
Perhepäivähoidossa voi tietysti olla muita puutteita, mutta se on sitten taas toinen juttu.
”Eläkemaksut voidaan suurelta osin laske veroksi, koska ne vaikuttavan vain hyvin vähän asianomaisen itsensa saamaan nettoeläkkeeseen.”
Tämä eläkemaksujen luonteeseen liittyvä kommentti pitää kyllä paikkansa, mutta kyllä raha voitaisiin laskea veroksi muutenkin. Riippumatta siitä milloin saan rahat takaisin ja mistä palkinnoksi niin kyllä valtion pakolla keräämä laina on vero. Ei se oikein käyttömaksukaan ole.
Jussi,
On olemassa tutkimus, johon nyt tällä hetkellä en omaa linkkiä, jossa bussilla kulkevat todettiin vähemmän ylähengitystieinfektioita sairastaviksi verrokkina yksityisautoilijat.
Mietin aikoinaan ovatko he kenties karaistuneempia päivittäisen pakollisen ukoilma-altistuksen takia vai immuunimpia pöpöille busseissa leijuvan viruspilven takia.
Ottia tuota, mutta vauvaikäiset ovat eri asia, koska immuunijärjestelmä on vielä puutteellinen. Siitä kai tulee ihmisen luontainen tarve pitää vauvan ympäristö puhtaana. Tämä on pätenyt synnytyksiin ja imeväisikäisiin kautta aikojen, silloinkin kun viruksia ei ollut keksitty.
Jonkin verranhan vauva tarvitsee viruksia ja infektioita. Raja menee nyt kuitenkin 15 ihmisen ryhmissä, joista eri reittejä tulee sadan ihmisen viruskertymä. Eli 15 ihmisen perhe on eri asia kuin 15 ihmistä 15 eri perheestä.
”Perhepäivähoidossa on päiväkotia huomattavasti pienempi sairastavuus alle kolmivuotiaiden kohdalla. Asian voi tarkistaa esim. professori Pentti Huoviselta (Kansanterveyslaitos).”
Yleensähän perhepäivähoidossa on samassa ryhmässä sisaruksia, eli lapsia vain kahdesta tai kolmesta perheestä. Johonkin kohtuullisen uuteen julkaisuun tuo minunkin siteeramani korvalääkäri viittasi ja kyse oli nimenomaa ryhmästä, johon tulee lapsia neljästä perheestä. Siinä, sen julkaisun mukaan, sairastavuus olisi jo ihan päiväkodin tasolla.
Tutkijana osaan kyllä ottaa yksittäiset julkaisut yksittäisinä julkaisuina. Jo arkikokemus kertoo, että tuttavien perhepäivähoidossa olevat lapset (sisarukset muuten samassa ryhmässä) sairastavat omaa päiväkotilastani vähemmän.
Tällainen tutkimus löytyi, mutta tämä EI ole se tutkimus, jota tarkoitin. Tämä vastaa vähän eri kysymykseen.
http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/t50.pdf
ode
”Tällainen tutkimus löytyi, mutta tämä EI ole se tutkimus, jota tarkoitin. Tämä vastaa vähän eri kysymykseen.
http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/t50.pdf”
Tämä oli Jouko Kajanojan keskustelunavaus Päivähoito investointina (VATT 1999). Luin sen ja marginaaliin tuli aika paljon kysymys- ja huutomerkkejä. En voinut olla havaitsematta, että Kajanojan laskelmat olivat hyvin tarkoitushakuisia. Ja jostain syystä minulla on sellainen tuntu, että sama koskee myös STM:n laskelmia, joihin Ode perustaa väitteensä.
Pitäsi nähdä ko muistio tai tutkimus. Ja kun Ode Tse Tung ryhtyi kirjoittamaan blogiaan, olisi olettanut hänen kunnioittavan sen verran lukijoidensa aikaa, että olisi sen valmiiksi ottanut esiin ja kertonut nut mistä löytää. Muutenhan tämä on väistämättä juupas-eipäs-keskustelua.
Viitaan tas Sotaan ja rauhaan.
Tapasin Kajanojan syksyllä 1999 VATTissa. En viitsinyt rutata hänen tutkimustaan, sillä huomasin puhuvani illusionsa menettäneen miehen kanssa.
Ode:
”Tämän faktan esittäminen ei siis ole kannanotto vaan pelkästään väärän tiedon korjaamista ja edelleen ..
”Eläkemaksut voidaan suurelta osin laske veroksi, koska ne vaikuttavan vain hyvin vähän asianomaisen itsensa saamaan nettoeläkkeeseen. Nuorten osalta ne ovat joka tapauksessa veroluonteisia, koska maksut ylittävät sen, mitä heidän eläkkeisiinsä tarvitaan. he maksavat nyt vanhempien itselleen antamia katteettomia eläkelupauksia”
Tämä on tulkintaksymys, ja sen vuoksi Oden esittämää näkökulmaa ei voi pitää kiistattomana tosiasiana. Semminkin kun kustannuslaskelmista ilmeisesti puuttuu näkymättömiä kuluja, kuten lasten sairastumisten aiheuttamat menot. 170 Me /v ion ihan perusteltu arvio niille, ja todennäköisesti alakanttiin. Asiaa on tutkittu jo 2000-luvun alussa ja aiemminkin.
”Kotiin jääminen hidastaa tutkitusti naisen urakehitystä, joten “saamattomia veroja” tulee kuvaan mukaan jatkossakin eikä toisin päin, kuten Markku oletti.”
Tämä on totta, mutta asia voidan tulkita myös siten että kilpailutilanteessa kotiin jäävä antaa tilaa toiselle ura- ja statushakuisemmalla ihmiselle. – Toinen asia erikseen on se, että kotiin jäämällä nainen pystyy kehittämään taitoja, joiden avulla hän ja perhe selviää pienemmillä tuloilla myös kotiäitivaiheen jälkeen.
Tämä tietenkin vaikuttaa kielteisesti mm. einesten myyntiin ja sitä kautta alv-kertymään. Tämän myönnän.
En tässä yhteydessä voi olla tuomatta esiin, että luonnovaroja säästävä yhteiskunta edellyttää kotitalouduessa tapahtuvan uusiintamis- ja tuotantantotyön lisäämistä. Ja tämä edellyttää myös sellaielle annettavaa työaikaa.
Vuonna 2004 naisten keskimääräinen ansiosidonnainen äitiys- ja vanhempainpäiväraha oli ilmeissti n 44 e / arkipäivä. Tästä voidaan tehdä perusteltu arvaus siitä, mikä olisi äitien ansiotaso Helsingissä ja päädymme suunnilleen 1850 -2000 e/kk.
Nämä luvuthan ovat ihan pöyristyttäviä, ja kun näihin yhdistetään vielä lastenteon kerrannaisvaikutukset ympäristölle, alkaa sapettaa olla tämän järjestelmän maksumiehenä. Ja silti turha kysyä löytyykö Suomesta mitään puoluetta tai kuntaa, joka vakavissaan vastustaa lastenhankintaa!
Osmo, höpöhöpö.
Laskelmassa oli nimenomaan mukana työnantajan maksamat sosiaalimaksut, erityisesti siinä olivat mukana eläkemaksut. Ne tosin on laskettu keskimääräisen eläkeprosentin mukaan, kunnilla se on kai korkeampi?
Kovasti haluat oikaista, mutta et vain osaa. Huomattiinhan se vihreitten perustulomallistakin.
Tämän Kajanojan tutkimuksen aihe on eri kuin se, mistä täällä alunperin keskusteltiin. Hän selvittää, lisääkö vai vähentääkö päivähoito taloudellista toimeliaisuutta. Tutkimattakin voi päätyä siihen, että lisää, jos taloudellinen toimeliaisuus määritellään, kuten se yleensä tehdään, rahataloutena (En ole syventynyt kovin tarkasti siihen, miten Kajanoja sen määrittelee)
Kysymys kumpaa yhteiskunta tukee enemmän, koti- vai päivähoitoa, on puhtaasti empiirinen. Tuo mainitsemina tutkimus, jonka olen nähnyt vuosia sitten jossain seminaarissa lyhyesti esitettynä, selvitti todellisilla aineistoilla rahavirtoja. Sen mukaan ne perheet, joissa lapsi oli päivähoidossa tukivat keskimäärin niitä perheitä, joissa äiti hoiti lastaan kotona. Tällaisen asian selvittäminen edellyttää pääsyä mikrosimulointitiaineistoihin, koska tarvitsee tietää, kuinka suuria palkkoja lapsen päivähoitoon panneet vanhemmat keskimäärin saavat ja kuinka monta päivähoitoikäistä lasta heillä todellisuudessa on. Sitä en muista, katsottiinko tässä potentiaaliseksi kotiin jääväksi mekaanisesti äiti vai perheen pienempituloinen.
Tähän tulokseen vaikuttaa tietysti se, että nykyjäjestelmä ohjaa valikoimaan tulojen mukaan. Perheelle, jossa molemmat vanhemmat ovat hyvin ansaitsevia, kannattaa panna lapsi päivähoitoon.
On tietysti selvä, että jos kyse on pienipalkkaisesta työstä ja lapsia on paljon, yhteiskunnalle on edullisempaa, että lapset hoidetaan kotona. Tähän kannustamiseksi päivähoitomaksun pitäisi olla pienituloisille suuri ja suurituloisille pieni, mutta ajatukseen liittyy muita ongelmia. Kotihoidontuen ja päivähoitomaksujen tuloharkinta laitettiin alunperin vastaamaan toisiaan täydellisesti niin, että erotus pysyy samansuuruisena tuloista riippumatta, mutta suhde on sen jälkeen vähän muuttunut. Puhutaan sitä paitsi eri tuloista: jos lapsi pannaan päivähoitoon ja äiti menee töihin, perheen tulot tietysti kasvavat. Lisäksi kotihoidon tuki on verotettavaa tuloa, mutta päivähoitomaksu ei ole veroista vähennettävä.
Se on kai laskemattakin selvää, että kotihoidon tuen kuntalisät ovat kunnalle kannattamattomia kaikissa oloissa, koska korotusta ei makseta vain perheille, joissa asiaa harkitaan vaan myös niille, jotka joka tapauksessa hoitavat lapsensa kotona. Silti moni, pääasiassa ei-kepulainen kunta niin tekee.
Lasten sairastelu päiväkodeissa on sen merkittävä haittavaikuts. Päiväkotiryhmän pienentäminen ei paljon auta, vaan pitäisi pienentää itse päiväkoteja. Raja ei kulje missään mekanistisesssa 15 hengessä, vaan riski kasvaa jyrkimmin lapsiluvun kasvaessa yhdestä kahteen. Jokainen uusi lapsi lisää riskiä, mutta riskin kasvu lasta kohden pienenee joka askelmalla. Jos lapsia on sata, sadas yhdes ei riskiä pysty enää juuri lisäämään.
Se olisi myös peruste järjestää pienimpien lasten hoito eri tavalla kuin suurempien.
Kuntsan laskelmista kyllä puuttuivat tuloina ne eläkemaksut, joita työhön menevän äidin palkasta maksetaan eikä päiväkodin bruttokustannuksista ole puhdistettu niitä veroja ja maksuja, jotka nyt rasittavat tuota laskelmaa, mutta jäävät julkisen talouden tuloiksi.
Lasten sairastelustaon tehty tutkimuksia, mutta tässä joudun turvautumaan muistinvaraiseen tietoon. Vaikutti siltä, että yhden lapen sairastavuus oli suorassa suhteessa lapsiyhmän kokoon ja myös päiväkodin. Koko ryhmän sairastavuus siis lisääntyi ryhmäkoon neliössä. Sairastavuutta voitiin vähentää mm. käsienpesulla ja muilla järjestelyillä, mutta tällaiben aiheuttaa aika paljon näkymättömiä kustannuksia.
Ode:
”Se on kai laskemattakin selvää, että kotihoidon tuen kuntalisät ovat kunnalle kannattamattomia kaikissa oloissa, koska korotusta ei makseta vain perheille, joissa asiaa harkitaan vaan myös niille, jotka joka tapauksessa hoitavat lapsensa kotona. Silti moni, pääasiassa ei-kepulainen kunta niin tekee.”
Tämä on vähn samaa logiikkaa kuin entisellä miehllä, joka bussikoskille tokaisi: Mitäs sä rahaa vaarit, kun tapauksessa oot kaupunkiin menossa.
Kotihoidon tuki on palkkaa yhteiskunnallisesta työstä. Palkka olkoon kaikille sama.
Oleellista on, että nykyisellään vanhemmilla ei ole aitoa valintamahdollisuutta viedäkö lapsensa ktoiin, kunnallsieen päivähoitoon vai järjestääkö asian muuten itse. Sellainen edellyttää riittävää, kattavaa, joustavaa, seölkeää ja palkkatason kehitystä vastaavaa lakisääteistä koti- ja yksityisen hoidon tukea.
Minusta oikea periaate on, että työstä maksetaan sama palkka kuin kunnalliselle perhepäivähoitajalle, tällä haava lasta kohti 380 e/ kk. Lisätään lomakorvaus, kulukorvaus, työnantajamaksut jne, päästään summaan 650 e/ hoitokk eli 7.150 e /v. Summasta vähennetään perhekohtainen päivähoitomaksu. Palkka lomakorvauksineen on veronalaista tulao sille, jolle se on palkkana maksettu. Tämän tuen voi tulkita palautukseksi niistä veroista jotka perhe nyt ja tulevaisuudessa olisi maksanut omien lastensa hoidosta. Tästä olen puhunut ennenkin.
Voidaan väitellä loputtomiin siitä, mitä saamattomia vero- tai eläkemaksutuloja pitäisi sisällyttää kotihoidontuen menoihin. Periaate johtaa absurditeetteihin: Kävin lainaamassa kirjastosta kirjan, jonka lukeminen vei 4 tuntia. Tämä oli periatteessa oli aktiivista työaikaa. Samalla logiikalla yhteiskunnalle kirjan lainaaminen minulle maksoi siis kirjastokulujen lisäksi myös menetetyt verotulot tuosta 4 tunnin työajasta, siis yhteensä n. 40 euroa.
Oleellista on, että kunnon tutkimusta päivhoidon muodoista, käytöstä, kuluista sekä mahdollista eri potentiaalisitat kotihoidontuen muodosista ei löydy mistään. Huomaamem, että STM:n ja VATT:n antamat tulokset ovat tarkoitushakuisia.
Ode voisi tehdä jotain tämän asian eteen.
Tämä voi kuulostaa loogiselta, mutta etkö sinä Markku ole nyt alentamassa kotihoidon tukea useimmilta yksilapsisilta perheiltä. Tuki on nyt noin 294 euroa kuussa verollisena.
Esittäisit, että se olisi 380 euroa kuussa verollisena, mikä merkitsisi noin 60 euron lisäystä netto. Kun tästä vähennetään päivähoitomaksu 200 euroa, tuki pienenee 130 eurolla netto. Kaksilapsiset perheet pääsisivät lähes omilleen.
Markku af: ”Voidaan väitellä loputtomiin siitä, mitä saamattomia vero- tai eläkemaksutuloja pitäisi sisällyttää kotihoidontuen menoihin. Periaate johtaa absurditeetteihin”
Ensimmäistä kertaa 20 vuoteen näen yksinkertaisesti toteutettavissa olevan ja moraalisesti oikeudenmukaisen esityksen kotihoidon tueksi. Erinomaista pohdiskelua Markulta!
Osmo,
”Tuo mainitsemina tutkimus, jonka olen nähnyt vuosia sitten jossain seminaarissa lyhyesti esitettynä, selvitti todellisilla aineistoilla rahavirtoja. ”
Vai niin, tätä tutkimusta nyt ei sitten koskaan löytynyt kuitenkaan…
Kajanojan tutkimuksessahan on viitteinä jos jonkinlaisia eriä huomioon ottavia selvityksiä.
Yhdessä tutkimuksessa huomioidaan mm. päivähoitohenkilöstön koulutuskustannukset.
Vähän näyttää siltä, että tämän aiheen osalta on nostettava kädet pystyyn. Kaiken kattavaa vertailua lienee mahdoton tehdä.
Mielenkiintoisin asia olisi tietysti se, miten päiväkoti- ja kotilapset eroavat toisistaan koulu- ym. menestyksen suhteen. Eli onko investointi lapseen kannattava.
Muutama vuosi sitten julkaistiin ruotsalaistutkimus, jonka mukaan päiväkodin varhain aloittaneet pärjäisivät menestysmittareilla paremmin kuin päivähoidon myöhemmin aloittaneet.
Tämä tutkimus on kuitenkin saanut osakseen paljon ilmeisen relevanttia kritiikkiä.
Minusta tämä infektio-ongelma on vakava argumentti pienten lasten päiväkotimuotoista hoitoa vastaan. Se voi muuttua vielä vakavammaksi, kun antibiooteilla nujerretut taudit kehittävät resitantteja kantoja tai korvautuvat taudeilla, joihin ei muuten vain ole parannuskeinoa. Silti entisenä tilastotieteilijänä protestoisin tätä väitettä vastaan:
Vaikutti siltä, että yhden lapsen sairastavuus oli suorassa suhteessa lapsiyhmän kokoon ja myös päiväkodin.
Se ei voi olla lineaarinen siitä yksinkertaisesta syytä, että tarpeeksi suuressa päiväkodissa ylitettäisiin sata prosenttia. Logistisella asteikolla kenties? Ei kuitenkaan edes logistisella asteikolla kuin erittäin harvinaisten infektioiden kohdalla. Yleisempien tautien osalta riippuvuus alkaa saturoitua siitä yksinkertaisesta syytä, että päiväkotiin tulevat lapset tulevat kuitenkin lähellä toisiaan olevista osoitteista eivätkä heidän mukanaan kantamansa infektiot ole toisistaan riippumattomia tapahtumia.
Jos tuota mainitsemaani tutkimusta ei löydy, se on sitten varmaankin ollut kyseistä tapahtumaa varten tulostettu tilasto mikrosimulointiaineistoista. Laskelma olisi sinänsä helppo tehdä uudestaan ja vähän ihmettelen, jos kukaan ei ole sitä päivittänyt.
Tuo Elinan mainitsema ruotsalaistutkimus oli täysin asenteellinen, koska siinä ei vakioitu perhetaustaa – jos puhumme samasta tutkimuksesta.
Kajanoja sanoi, että sairastavuus nouseen jyrkästi, kun lapsiluku nousee yli 4-6.
Entisissä vauvaloissa, kun päivähoitoon vietiin muutaman kuukauden ikäisiä, vauvoja oli ryhmässä kuusi ja hoitajia kaksi. Sairastavuus oli huomattavasti vähäisempää kuin 12:n alle kolmivuotiaan ryhmässä.
Tietysti tässä kohden tulee mieleen, että vauvat eivät ole niin paljon lähikontaktissa toistensa kanssa, vaan ryömivät omissa oloissaan sisätiloissa. Lelut ja lattiat myös pestiin kaksi kertaa päivässä.
Tarkoitan tätä:
Andersson, Bengt-Erik & Strander, Kerstin 2002. Framtiden blev vår. 101 sjuttiotalisteer
följda under sina 25 första år.
Itse asiassa, jos taustaa ei ole mitenkään vakioitu, niin oikeastaan päiväkotilasten menestyminenhän on vielä hätkähdyttävämpää.
1970-luvulla pääosin vain työläistaustaisten ihmisten lapset olivat päiväkodeissa ainakin täällä Suomessa. Varakkaissa kodeissa äidit olivat kotona tai lapsilla oli usein kotona hoitaja, jos kyseessä oli ns. uraäiti.
Päiväkodeista puhuttiin jopa halveksivaan sävyyn paremmissa piireissä.
”Vaikutti siltä, että yhden lapsen sairastavuus oli suorassa suhteessa lapsiyhmän kokoon ja myös päiväkodin.
Se ei voi olla lineaarinen siitä yksinkertaisesta syystä, että tarpeeksi suuressa päiväkodissa ylitettäisiin sata prosenttia.”
Oikea huomio, mutta sairauden tn:n ylittämien 100 % vaatisi ehkä ryhmäkokoa 300. Lineaarinen riippuvuus toimii aina tietyissä rajoissa, kuten jokainen matemaatikko tietää eikä sitä tarvitse erikseen todeta. Korostin että tieto oli muistinvarainen (eräästä samoin vuosia sitten pidetystä seminaarista ja Lapsiperheiden palstalta. Lähde muistaakseni oli Oulun yliopiston lääketieteen laitos.).
Oleellista on seuraava kohta epidemologian teoriassa, jonka Osmo tietenkin tuntee minua paremmin. Epidemian puhkeamisen kriittinen luku on suoraan verrannollinen väkilukuun, ei vain tiheyteen tai sairauden tiheyteen. Tarkemmin löytyy matikan laitokselta prof. Gyllenbergin Diffrentiaalilaskenta I.n luennoilta. Suoritin kurssin 2 vuotta, siis ikuisuus sitten. (Enkä osannut laskea harjoitustehtävää. Täysin tarpeeton lisäys).
Ode:
”Yleisempien tautien osalta riippuvuus alkaa saturoitua siitä yksinkertaisesta syytä, että päiväkotiin tulevat lapset tulevat kuitenkin lähellä toisiaan olevista osoitteista eivätkä heidän mukanaan kantamansa infektiot ole toisistaan riippumattomia tapahtumia.” Mihin tämä väite perustuu? Vai onko se vain olettama?
Sairastavuustutkimuksista löytyy yhteenvetoa, tai pitäisi siis löytyä tietoa Lapsiperheiden etujärjestön. (www.lapsiperheet.net ). Voi olla hyödyllistä katsoa joka tapauksessa.
Oden huomio yksilapsisen perheen tuen alenemisesta ei ollut aivan oikea. Perussumma (650 e/hoitokk) käsittäisi myös verottoman kulukorvauksen, n 90 e/hoitokk, joten tulot alenisivat 40 e/kk.
Olen täysin samaa mieltä siitä, että tässä suhteesa ajatukseni ei ole valmis. Olisi perusteltua maksaa perhepäivähoitajille pienistä lapsista vauvalisää, kuten Kirkkonummella vielä tehdään. Tai sitten lisätä malliin 60 e tai jopa korkeampi pienen lapsen hoitolisä erikseen. Mietin myös, etä yksityisessä lastentarhassa hoidetusta lapsesta voisi olla n 20 %:n lisätuki (130 e/kk) – En voi välttyä käsitykseltä, että vaihtoehtoisten päivähoidon mallien selvittäminen ja alan asiantuntijoina pidettyjen henkilöiden antamien tietojen kriittinen tarkastelu on Odelle hyvin vastenmielinen ajatus enkä omalta osaltani viitsi jatkaa tätä keskutelua.
Jos joku palstan seuraaja pitää ajatuksiani varteenotettavina, voi ottaa minuun yhteyttä. (p. 44 56 25 601)
”Miten ratkaisua voi varioida?” – Tämän lauseen muistan aina matematiikanopettajani, legendaarisen lehtori Eva Lietzénin tunneilta.
”1970-luvulla pääosin vain työläistaustaisten ihmisten lapset olivat päiväkodeissa ainakin täällä Suomessa. Varakkaissa kodeissa äidit olivat kotona tai lapsilla oli usein kotona hoitaja, jos kyseessä oli ns. uraäiti.”
Näinpä, päiväkoteihin otettiin vain pienituloisten lapsia ja siksi meilläkin oli kotona hoitaja. En kyllä oikein osaa pitää oppi- tai peruskoulun opettajaa (Tampereellahan siirryttiin peruskouluun vuonna 76) varsinaisesti ”uraäitinä”. Työssäkäyvänä kyllä.
”Tämä voi kuulostaa loogiselta, mutta etkö sinä Markku ole nyt alentamassa kotihoidon tukea useimmilta yksilapsisilta perheiltä.”
Markku taisi olla maksamassa myös työnantajamaksut suoraan hoitajalle eli siis työntekijälle. Semmoiseen työpaikkaan minäkin haluaisin 😉 Sinänsähän tuo olisi kyllä ihan järkeväkin valinta: kaikkein kalleimmaksi yhteiskunnalle käy tukea kotiäitiä siitä hyvästä, että hän hoitaa vain yhtä lasta.
Elina:
”1970-luvulla pääosin vain työläistaustaisten ihmisten lapset olivat päiväkodeissa ainakin täällä Suomessa. Varakkaissa kodeissa äidit olivat kotona tai lapsilla oli usein kotona hoitaja, jos kyseessä oli ns. uraäiti.
Päiväkodeista puhuttiin jopa halveksivaan sävyyn paremmissa piireissä.”
Mukavaa kun asioista tiedetään hyvin ja aina otetaan selko. Kotiapulainen perheessä oli aika yleinen myös esim. työnjohtajaperheissä. Monille tytöille se oli ensimmäien varsinainen työpaikka. Vuonna -66 tilamme pehtorin tyttöjä tuli hoitamaan vaari, pientilallinen Pohjois-Karjalasta. Vanhempani auttoivat asiaa järjestämällä asunnon.
Ajattelin, että mielenylennykseksija hyvän tuulen herättämiseksi pistän pastalle pienen pakinan vuodelta 2003 maamme ensimmäisestä suomenkielisestä päiväkodista, Kotikalliosta. Sen oli perustanut isoisäni serkku Teresa Wuorenheimo.
Tervetuloa Hermannin nuorisoseuraan
Edustan sukuani tämän vuoden Aateliskokouksessa. Se on hyvin juhlava ja muodollinen kokoussarja, jossa hyväksytään Ritarihuoneen tilit, valitaan kolmeksi seuraavaksi vuodeksi johtokunta ja käsitellään sellaisia elämää suurempia kysymyksiä kuten pitäisikö Aateliskalenteriin merkitä suvun päämieheksi genealoginen päämies vai maassa asuvan sukuhaaran vanhin jäsen, ja voidaanko avolapset ottaa mukaan Aateliskalenteriin.
Aateliskokous on aika tylsä mutta omalla tavallaan viehättävä traditio.
Torstaina 6.3. oli Pörssiklubilla illanvietto kokoukseen osallistuville ja näin pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni tähän arvokkaaseen paikkaan. Meillä pojilla oli oikein hauskaa: Helan går ..Komeasti laulettiin. Årsfestmarsalkerna ovat pitänet huolen siitä, että ruotsinkielisissä osakunnissa laulutaito pysyy terässä. Minulla oli ilo istua prof. Peter Tigerstedtin vieressä ja hän kertoi matkoistaan, joilla on tavannut Martin Luther Kingin sekä Viron historiasta ja puutieteestä, johon oli innostunut lapsuudessaan Elimäellä Mustilan kartanossa.
Toisen istunnon väliajalla (Ritarihuonevaliokunnan äänestyksen ääntenlaskun aikana) sain kuulla isäni pikkuserkulla eversti Ossian Wuorenheimolta yhtä ja toista mielenkiintoista sekä hauskasti kerrottua maamme ensimmäisestä suomenkielisestä lastentarhasta eli Kotikalliosta Hermannissa. Lastentarhan oli perustanut Hermannin nuorisoseuralta ostamiinsa rakennuksiin ja sen ylläpitoon säätiöinyt pienen varallisuutensa hänen tätinsä, isoisäni serkku Teresa Wuorenheimo (eli Tessi-täti). Repertuaari oli hyvin monipuolinen vauvaseimestä koululaisen puolipäivähoitoon. (Siihen aikan vielä kansakouluissa opetetiin kahdessa vuorossa.)Toisin kuin joissain muissa hyväntekeväisyyslaitoksissa, Kotikalliossa ei tehty eroa aviottomien ja aviolasten väillä.
Laitos alkoi sitten saada valtion ja kaupunginapua. Kauppaneuvos Julius Tallberg kuului johtokuntaan, ja hän avusti lastentarhaa myymällä rakennusten ylläpitoon tarvittavat rakennusaineet asevelihintaan. Äidit kävivät töissä noin kilometrin päässä sijaitsevassa Arabian keramiikkatehtaassa. Sosialidemokraattinen ja sittemmin SKDL: perustajiin kuuluva poliitikko J.W. Keto oli vanhoja kotikalliolaisia, ja hänen avullaan, siis käyttämällä hyväksi alumniverkostoa Kotikallion pitkäaikainen talonmies ja keittäjä saataiin kaupungin eläkäsäännön piiriin, kun rakennukset lahjoitettiin kaupungille.
Eversti Wuorenheimo oli lastentarhaa ylläpitäneen säätiön johtokunnan puheenjohtaja vuosikymmeniä ja siinä toimessa sai hyvin monipuolisesti tututusta sosiaalisiin kysymyksiin, ihan lasten suoranaiseen heitteillejättöön saakka. Rankimmat olivat viisi sodanjälkeistä vuotta; sitten elintason paraneminen alkoi näkyä. Siihen hänen vapaa-aikansa sitten menikin.
Runsaat kymmenen vuotta sitten sosiaalihallituksen pääjohtaja Vappu Taipale ehdotti varusmiesten käyttämistä paikkamaan päiväkotien henkilökuntapulaa. Näin voimme huomata, että sukumme on ollut edelläkävijänä myös sotilashallinnon ja päiväkotitoiminnan yhdistämisessä.
Suvun nuorisossa Ossian-setä hänet tunnettiin nimityksellä ”se kaheli eversti”. 70-luvulla hän oli Helsingin varuskunnan komentaja ja itse toisella puolella barrikadia Sadanomiteassa organisoimassa aseistakieltäytymistä. Ne olivat mahtavia aikoja.
Ossian Wuorenheimon isoisä, ratainsinööri ja maamme rataverkon perustaja Erik Ossian Bergbom (eli aateloituna W:mo) , oli ensin tie- ja vesirakennushallituksen ylitirehtööri ja vastasi sitten senaattorina kulkulaitoksista. Hänen aloitteestaan maassamme aloitettiin vetureiden valmistus, mikä kaikille tätä palstaa seuraaville pikkupojille tiedoksi saatettakoon. Hän, Kaarlo ja Emilie Bergbom, Suomalaisen teatterin perustajat sekä isoisäni äiti Augusta-täti olivat sisaruksia.
Perheystävä, maisteri Tarvas, Turun Suomalaisen teatterin perustaja oli Kotikallion joulujuhlissa joulupukkina. Kun Ossian- setä varttui, niin hänestä tuli joulupukin mestaritonttu. Tarvaksen puoliso, kirjailija Aili Somersalo kirjoitti lastenkirjan Mestaritontun seikkailuja, josta on tainnut nyt tulla uusi painos.
Kotikallio on nyt vuosia ollut Helsingin kaupungin omistuksessa ja vastuulla. Säätiön varallisuuden tuotosta annettiin ensin avustusta vanhojen kotikalliolaisten opintoihin. Nyt se on lahjoitettu Suomen Kulttuurirahastolle (Teresa Wuorenheimon rahasto) ja siitä annetaan avustusta lastentarhanopettajien koulutukseen ja täydennyskoulutukseen. Ehkä jollakin tämän palstan lukijalla voisi olla perusteita hakea itselleen tästä rahastosta stipendiä.
Riitta:
”Markku taisi olla maksamassa myös työnantajamaksut suoraan hoitajalle eli siis työntekijälle. Semmoiseen työpaikkaan minäkin haluaisin 😉 Sinänsähän tuo olisi kyllä ihan järkeväkin valinta: kaikkein kalleimmaksi yhteiskunnalle käy tukea kotiäitiä siitä hyvästä, että hän hoitaa vain yhtä lasta.”
Jutuistani tulee pitkiä, kun ei ole aikaa tehdä lyhyitä. Ja silti aina jotain oleellista jää pois:
Perheen (tai yks. perhepäivähoitjan) tulee tilittää verotoimistoon enanlonpidätykset ja vastaavat maksut sekä vakutuusyhtiöön eläke- yms. maksut. Jälkimmäiset ovat likimain 25 % palkkasummasta ja otettu huomioon perussummassa. Olen samaa mieltä siitä, että pelkästään yhden lapsen hoito kotona ei ole taloudellisesti mielekästä, ei ainakaan jos lapsi on jo leikki-ikäinen. Ajatushan on siinä, että yhdessä jonkun muun osa-aikaisen työn kanssa vaikkapa ottamalla hoitolapsia äiti saa kohtuullisen tulotason. Jos nimittäin pidämme perushoitajan palkkaa kohtuullisena.
Markku,
olen yrittänyt löytää tuosta suunnitelmasta (kotiäidille perhepäivähoitajan palkka) heikkouksia. Oikeastaan yksi on tullut mieleen: yleensähän työnantaja valitsee työntekijänsä eikä kunta ihan ketä hyvänsä perhepäivähoitajaksi palkkaa. Tässä on nyt sellainen vaara, että jos omien lasten hoidosta maksetaan ”liikaa”, niin kotihoitoon jää sellaisia lapsia, joiden pitäisi päästä vähintään päiväkotiin ihan lastensuojelullisista syistä.
Osmo,
arvostan tapaasi keskustella ja kykyäsi ajatella. Kiitokset siitä. Vaikka aktiivisesti lasten kotihoitoa kannatankin, ymmärrän hyvin siihen liittyvät huolenaiheetkin. Sen enempää taloudellisia laskelmia tekemättä, haluaisin liputtaa kerhotoiminnan puolesta. Itselläni on kotihoidossa yksi- ja kolmevuotiaat lapset ja vanhempi aloitti juuri kerhossa. Olen ollut pelkästään tyytyväinen toimintaan. Kerhossa hän saa kahtena aamupäivänä viikossa kaipaamaansa ja ikäänsä sopivaa ohjattua toimintaa, opettelee toimimaan ryhmässä, ’sosiaalistuu’ jne. Koen myös, että jos lapsellani olisi kotona tai muuten jotain ongelmia, kerho-ohjaajat sen helposti huomaisivat. Kerhon aloittamisen ajoituskin tuntui olevan juuri sopiva. Kolmivuotias sopeutui jouhevasti, kun monet kaksivuotiaat huusivat hysteerisinä joka kerhoaamu, vaikka monta kerhoviikkoa oli jo takana. (Tämän valossa en oikein ymmärräkään alle kolmivuotiaiden päivähoitoa, mutta se ei nyt liity suoraan tähän…)
Oman lapseni kerho tuntuu tarjoavan kaikki ne hyödyt, joita päivähoidon sanotaan lapselle antavan, mutten vielä ole törmännyt haittoihin. Ryhmäkin on pieni, eikä kerho ole päiväkodin yhteydessä, muuten kuin aamuisen puistoulkoilun aikana, eli sairastavuuskin on maltillista.
Sarri,
Kaksivuotiaat ovatkin huonossa iässä päiväkodin aloituksen suhteen. He osaavat jo kokea, että heidät (omasta näkökulmastaan) hylätään vieraaseen ympäristöön, mutteivät vielä ole kykekneviä ymmärtämään väliaikaisuutta, vaan aamu toisensa jälkeen aidosti luulevat että se on lopullista. Kaksivuotiaat karjuvat aamuisin ehdottomasti eniten, jaan tuon kokemuksen päiväkotiaamuista kyllä.
Yksivuotias ei tajua vielä oikein mitä tapahtuu ja kolmivuotias taas ymmärtää, että äiti tai isä tulee iltapäivällä hakemaan.
Tietysti jokaisen lapsi on yksilö ja jonkun kaksivuotiaan kanssa menee aivan jouhevasti. Mutta pääsääntöisesti voisi sanoa, että päivähoito on kätevintä aloittaa ihan pienenä tai sitten siinä kolmen kieppeillä. Siis ihan vanhemman ja lapsenkin mielenrauhan kannalta ottamatta tässä nyt kantaa muihin tekijöihin.
Riitta:
”Oikeastaan yksi on tullut mieleen: yleensähän työnantaja valitsee työntekijänsä eikä kunta ihan ketä hyvänsä perhepäivähoitajaksi palkkaa. Tässä on nyt sellainen vaara, että jos omien lasten hoidosta maksetaan “liikaa”, niin kotihoitoon jää sellaisia lapsia, joiden pitäisi päästä vähintään päiväkotiin ihan lastensuojelullisista syistä.”
Olen miettinyt sama asiaa. Kunhan joku vain minulle kertoisi millä rodunjalostustoimikunnalla on hallussaan se korkeampi viisaus, jolla erehtymättömällä varmuudella voi sanoa kuka on kelvollinen hoitamaan lapsian ja kuka ei.
Toinen asia on seuraava: Kun meillä ei enää ole juuri lainkaan pitkään kotona lapsiaan hoitavia äitejä, niin asukkaiden väliset kontakit murenevat. Meillä on yhä enemmän perheitä, joiden köytännössä ainoa omainen on viranomainen. Esim. kaikki kotipau tulee kunnan kautta eikä vastavuoroisen palvelusten avulla kuten useimmilla perheillä. Korostan, että tarvitsemme tukipalveluita ja näissä tapaukissa ns tukihoitoa, ts. 1-2 iltapäivänä lapsi menee leikkimään kunnalliseen päiväktoiin tai perhepäivähoitajalle.
Elina,
oikeassa olet, näin se varmasti onkin. Juttelin tästä erään lastentarhanopettajan kanssa ja hän selitti, että ihan pienet oikeastaan unohtavat vanhempansa päivän aikana, että siksi tuntuvat pärjäävän ja että heillä on päiväkodissa erilaisia menetelmiä vanhempien pitämiseksi mielessa, katsellaan esimerkiksi vanhempien kuvia, mikä on tietenkin hyvä. Mutta itselleni tuntuu tuo ’unohtaminen’ ylipäätään todella kovalta, tai siis mietin sitä, kuinka hyvä se on lapsen kehityksen ja turvallisen kiintymyssuhteen muodostamisen kannalta. Hyvä siis tietenkin, jos tätä unohtamista yritetään päiväkodeissa estää ja asiaan kiinnitetään huomiota. Riippuu varmaankin paljon päiväkodin resursseista, kuinka paljon hoitajilla on aikaa paneutua tähän.
”Lasten sairastelu päiväkodeissa on sen merkittävä haittavaikuts. Päiväkotiryhmän pienentäminen ei paljon auta, vaan pitäisi pienentää itse päiväkoteja.”
Onkohan varmasti näin?
Poika on isossa päiväkodissa, mutta siellä on erikseen pienten ja isojen puoli, joiden välissä on sali, molemmille myös omat pihat. Ainoa kontakti pienten ja isojen välillä on se, että työntekijöillä on yhteinen kahvihuone ja yhteiset sosiaalitilat (ja sitten on tietenkin sisaruksia). Kaikilla ryhmillä on vielä omat tilat ml. vessat. Käytännössä lapset tapaavat toisten ryhmien lapsia vain ulkoillessa sekä joskus yhteisissä tilaisuuksissa saleissa.
Eli siis, ei kai se vielä levitä pöpöjä, että päiväkodin hallinnointi hoidetaan yhteisesti ja henkilökunnalla on yhteiset tilat? Kunhan vain ryhmät pidetään pieninä ja eri ryhmien lapset pidetään erillään (mihin on muitakin hyviä syitä).
Osmo, kai minä nyt jumalauta tiedän miten minä laskin.
Mukana olivat valtionvero, kunnallisvero, työntekijän ja työnantajan kelamaksut (nämä kaikki ilman viran puolesta tehtäviä vähennyksiä) ja eläkevakuutusmaksut (21,6 % bruttopalkasta, työntekijän osuus 4,3 %). Muita vakuutusmaksuja en ottanut mukaan (jos jotakuta kiinnostaa, niin tämän vuoden prosentit löytyvät esim. yrittajat.fi sivustolta).
Mistä päättelit, että eläkemaksut eivät voi olla mukana? Tulos oli väärä? Vai laskitko paljonko veroina ja sosiaaliturvamaksuina esimerkiksi 47700 euron palkkatulosta maksettiin vuonna 2005? Mikä oli tulos?
Omasta mielestäni imeväisikäisten eli alle kolmivuotiaiden päivähoito ei kannata. Samoin Helsinki haaskaa rahaa yli kolmivuotiaiden päivähoidossa.
Yksityinen päiväkoti pystyy tuottamaan voittoa vaikka maksaa markkinavuokraa Helsingin kaupungille ja ostaa siltä ruuan. Kelan tuen kanssa päivähoitomaksut ovat alhaisempia kuin kunnalla keskituloisten ylimmässä maksuluokassa. (Hintoja ei koroteta tappiin koska asiakkaina on köyhempiäkin.)