Vastauksena Artturi Björkin kysymyksiin viestiketjussa ”Asuntotuotantoa ei saa pysähtyä:
Kaupungin kannattaa pitää yllä asuntotuotantoa, vaikka yksityisten rakennusliikkeiden ei kannata, vaikka molempien käsitys tulevaisuudesta olisi täsmälleen sama.
Suhdanteiden tasaaminen on yhteiskunnan velvollisuuksia, sillä laskukausi heikentää monella tavoin kansalaisten hyvinvointia. Yksityisillä yrityksillä ei ole samaa vastuuta kansalaisten hyvinvoinnista.
Kunta edustaa asukkaita, siis asujia, joiden intressissä on asumisen hinnan alentaminen. Rakennusliikkeiden intressissä on hintojen ”tukeminen”. Rakennusliikkeet ovat hintojen laskiessa huputtaneet sellaisiakin kohteita, joiden rakentamine sinänsä olisi kannattavaa, koska tarjonnan lisääntyminen vaikeuttaisi niiden hallussa olevien muiden asuntojenmyymistä. Rakennusliikkeet ja kaupunki pelaavat eri maaliin, niin minä ainakin ymmärrän kaupungin roolin asuntopolitiikassa.
Koko yhteiskunta kärsii, jos rakentamiskapasiteettia menetetään. Yksittäinen rakennusliike ei ehkä kärsi siitä lainkaan.
Asuntopula on kaupungin (=kaupunkilaiset) kannalta ikävä asia, rakennusliikkeiden kannalta vain myönteinen.
Asuntojen rakentaminen laman aikana ”varastoon” sisältää riskin, joka on rakennusliikkeiden kannettavaksi aivan liiansuuri, mutta ei kaupungille. Kaupungin riskinkantokyvystä kertoo omaa kieltään se, ettei Helsinki vakuuta omaisuuttaan.
Kun rakennusliike opanee pillit pussiin ja irtisanoo henkilökuntansa, siitä ei koidu sille (juuri) menoja, vaan heidän elinkulujensa maksaminen siirtyy yhteiskunnalle. Yhteiskunnan kannattaa maksaa heille mieluummin asuntojen rakentamisesta kuin joutilaisuudesta.
Osmo: ”Suhdanteiden tasaaminen on yhteiskunnan velvollisuuksia”
Missä ja kuka näin määrittelee?
”Yksityisillä yrityksillä ei ole samaa vastuuta kansalaisten hyvinvoinnista.”
Yritys tekee sitä parempaa tulosta, mitä varakkaampia sen asiakkaat ovat. Sinun logiikkasi mukaan yritykset ryöstävät kuluttajien rahat ja jemmaavat ne jonnekin autiolle saarelle. Etkö ymmärrä, että yrityksen omistajat ja työntekijät ovat niitä kansalaisia? He hyötyvät, kun yritys tekee hyvää tulosta – ja niin hyötyy yrityskin.
”Kunta edustaa asukkaita, siis asujia, joiden intressissä on asumisen hinnan alentaminen.”
Asunnon omistajan intressissä ei ole omistamansa asunnon hinnan lasku. Omistusasuntoja on noin 60% suomalaisten kodeista. Oletko sinä muuten vuokralla?
”Rakennusliikkeet ja kaupunki pelaavat eri maaliin, niin minä ainakin ymmärrän kaupungin roolin asuntopolitiikassa.”
Ymmärrät väärin.
”Koko yhteiskunta kärsii, jos rakentamiskapasiteettia menetetään. Yksittäinen rakennusliike ei ehkä kärsi siitä lainkaan.”
Yksittäinen rakennusliike voi mennä nurin – eikö siinä kärsimyksessä ole sinulle tarpeeksi? Mutta tärkeämpää on se, että kapasiteettia menetetään siksi, että pääomat kohdentuvat (allokoituvat) uusille ja paremmin tuottaville aloille. Jos markkinoilla on todettu, että nyt ei kannata tuottaa, niin miksi ihmeessä veronmaksajien rahoja pitäisi törsätä tuottamattomiin kohteisiin? Voi pyhä sylvi tätä vihreätä taloudenpidon tyhmyyttä.
”Kaupungin riskinkantokyvystä kertoo omaa kieltään se, ettei Helsinki vakuuta omaisuuttaan.”
Eipäs, vaan siitä, että kaupunki elää veroeuroilla. Sen ei tarvitse vakuuttaa omaisuuttaan.
Sanotaan nyt vaikka että minun lähtökohtani on, että yhteiskunnan on hyvä pyrkiä tasaamaan suhdanteita. Tästä ei tietenkään tarvitse olla samaa mieltä, mutta luulen enemmistön olevan. Miksi aiheesta olisi kirjoitettu valtava määrä kirjoja, jos suhdanteiden tasaaminen olisi hyödytöntä?
Jos omistaa vain sen asunnon, jossa asuu, ei hyödy mitään asuntojen hintojen noususta, ellei ole aikeissa muuttaa maasta tai muuttaa pienempään asuntoon. Useammat ovat aikeissa muuttaa suurempaan asuntoon.
Rakennuskapasiteetin pullonkaula ei ole pääoma – raana ei nyt niin hirveästi maksa – vaan työvoima.
Se, ettei kaupunki vakuuta, ei johdu verotusoikeudesta vaan volyymistä. Helsinki perusti aikanaan vakuutusrahaston, johon se rahastoi kaikkien irtisanomiensa vakuutusten vakuutusmaksut ja maksoi siitä vahingot. Rahaston kartuttaminen lopetettiin,kun sinne oli kertynyt aivan liian paljon rahaa.
Osmo: ”Sanotaan nyt vaikka että minun lähtökohtani on, että yhteiskunnan on hyvä pyrkiä tasaamaan suhdanteita.”
Oletko siis sitä mieltä, että nousukaudella on hyvä kiristää verotusta suhdannevaikutuksen ja julkisentalouden ylijäämän lisäämisen takia? Oletan että olet, jos olet johdonmukainen ajatuksenjuoksussasi.
Entäpä nyt, laskusuhdanteessa. Olisiko mielestäsi järkevää laskea veroja VAI lisätä rakentamista lainarahalla (=lisätä veroja)?
Missäs vaiheessa sitten veroja voidaan laskea, kun sekä nousu- että laskusuhdanteessa haluat kiristä veroja?
”Jos omistaa vain sen asunnon, jossa asuu, ei hyödy mitään asuntojen hintojen noususta”
Asutko vuokralla?
”Se, ettei kaupunki vakuuta, ei johdu verotusoikeudesta vaan volyymistä.”
Maailman suurimmat yritykset ovat moninkertaisia Helsinkiin nähden, mutta silti vakuuttavat omaisuuttaan. Mitenkä perustelet väitteesi hieman paremmin?
Osmo: ”Tästä ei tietenkään tarvitse olla samaa mieltä, mutta luulen enemmistön olevan.”
Entä, jos enemmistö haluaa rajoittaa maahanmuuttoa, alentaa alkoholi-, auto- ja bensaveroa tai sallia prostituution?
Kerroppas nyt yksinkertaiselle äänestäjälle, että missä tilanteissa sinä kannatat enemmistön näkemyksiä ja missä et? Minusta tuntuu, että kannatat enemmistön näkemyksiä VAIN jos ne tukevat omia näkemyksiäsi.
”Jos markkinoilla on todettu, että nyt ei kannata tuottaa, niin miksi ihmeessä veronmaksajien rahoja pitäisi törsätä tuottamattomiin kohteisiin? Voi pyhä sylvi tätä vihreätä taloudenpidon tyhmyyttä.”
Vihreät eivät ole kiinnostuneita taloudellisten voittojen vaan ihmisten hyvinvoinnin ja onnellisuuden maksimoinnista. Nämä ovat eri asioita. On kokonaisuuden kannalta hyvä, jos asuntopula helpottuu ja asuntojen hinnat kohtuullistuvat. Se auttaa esimerkiksi niitä ihmisiä, jotka voisivat työllistyä Helsinkiin ja näin samalal tukea kaupungin taloutta.
Verotuloilla rahoitetut hyvinvointipalvelut ja sosiaaliturva on luotu siksi, että yritykset ja markkinat eivät tätä hyvinvointia kyenneet laajasti tarjoamaan.
”Rakennusliikkeet ja kaupunki pelaavat eri maaliin, niin minä ainakin ymmärrän kaupungin roolin asuntopolitiikassa.”
Vaikka kaupunki ja rakennusliikkeet pelaavat hinnan suhteen pääasiassa eri maaliin, kaupunki voinee laskukauden aikana tukea ainakin epäsuorasti rakennusliikkeiden käsiin jääneiden asuntojen hintaa, mikäli urakat estävät konkursseja ja sitä tietä pakkohuutokauppoja.
Näin arkiajattelun nojalla kaupungin roolissa voi siis olla ainakin jossakin mitassa hintahuippujen ja monttujen tasaaminen. Ei liene tuomittavaa vaan peräti toivottavaa?
Tuli mieleeni, että kun raksaliikkeillä on nyt myymätöntä asuntokantaa, olisiko kaupungin järkevää ostaa sitä sanotaanko KOY:n kokoinen pala kerrallaan? Tätä lienee joskus harrastettukin?
”Se, ettei kaupunki vakuuta, ei johdu verotusoikeudesta vaan volyymistä”
Niinpä. Olen ymmärtänyt, että vaikka kaupunki (eikä myöskään valtio, muuten) vakuuta omaisuuttaan, ei siitä aiheudu menetyksiä kansalaisille tai firmoille, sillä heidän varoistaanhan ne vakuutusyhtiöidenkin maksamat korvaukset peritään. Muuta lähdettä en keksi. Eli sama mitä kautta maksetaan. Tai oikeammin parempi, että kaupungin kokemat vahingot katetaan omasta rahastosta, sillä vakuutusyhtiön marginaali jää pois. (Marginaalista osa valuu ulkomaille, osa hyvätuloisille kaikkine seurauksineen.)
Lisäksi kun vahingot katetaan itse, rohkaissee se parempaan omaisuuden hoitoon.
Kait tämä aukeni Markuksellekin?
Markus: Kuluttajien etu on, että hyödykkeet ovat mahdollisimman halpoja. Sama pätee asuntoihin. Tästä ei tietenkään seuraa, että kaupungin pitää rakennuttaa asuntoja silloin kun se ei ole kannattavaa toisin kuin Osmo luulee.
Osmo: Laskukausi johtuu sitä edeltäneestä ylituotannosta. Rakentamisessa se on seurausta siitä, että on rakennettu liikaa, että tarjontaa on enemmän kuin kysyntää. Ongelma ei parane tuotantoa lisäämällä vaan nimen omaan sitä vähentämällä.
Kiistin jossain ketjussa tuon ajatuksen, että rakennusliikkeiden kannattaa huputtaa kohteitaan tukeakseen varastossaan olevien asuntojen hintoja, koska yksittäisen kohteen valmistumisen vaikutus hintoihin on hyvin pieni. En huomannut, että päättelyäni olisi osoitettu vääräksi, joten oletan, että se pätee. Toisekseen, jos rakennusliike jättää kannattavan kohteen rakentamatta, koska ei halua alentaa varastonsa arvoa niin joku toinen rakennusliike jolla ei ole niin suuria varastoja rakentaa vastaavan kohteen ja jättää rakentamisen keskeyttäneen rakennusliikkeen nuolemaan näppejään.
Se on toki totta, että koska työttömyyden kustannukset tulevat julkisen vallan maksettavaksi rakennuttamisen työvoimakustannukset ovat eri suuria yksityiselle ja julkiselle rakennuttajalle. Julkinen liiketaloudellisesti kannattamaton rakentaminen kuitenkin hidastaa resurssien siirtymistä tuottaviin kohteisiin. Kun rakennusalalta poistuu kapasiteettia sitä syntyy muualle.
Siinä olet toki oikeassa, että rakennusliikkeet ja kaupunki pelaa eri maaliin. Kaupunki ei kuitenkaan edistä kaupunkilaisten etua rakentamalla kannattamattomia asuntoja, koska kaupunkilaiset eivät siis arvosta valmiita asuntoja enempää kuin siihen kulutettuja resursseja.
Tapio Laakso: Taloudellinen voitto on ihmisten hyvinvointia. Se edustaa tuotettua lisäarvoa. Minä pidän itseäni vihreänä ja olen kiinnostunut siitä. Olen myös kiinnostunut siitä, miten voi olla kokonaisuuden edun mukaista, että tuotetaan asioita joista ihmiset eivät ole halukkaita maksamaan. Eli yksinkertaistaen, jos betonin ja työmiehen hinta markkinoilla ylittää rakennuksen hinnan, niin näiden resurssien käyttö rakentamiseen on tuhlausta.
Vai ovatko asuntojen ostajat vain niin typeriä, että eivät tajua kuinka paljon heidän kannattaisi asunnoistaan maksaa?
”Entäpä nyt, laskusuhdanteessa. Olisiko mielestäsi järkevää laskea veroja VAI lisätä rakentamista lainarahalla (=lisätä veroja)?
Missäs vaiheessa sitten veroja voidaan laskea, kun sekä nousu- että laskusuhdanteessa haluat kiristä veroja?”
Olet, Markus, mielestäni rakentanut korviesi väliin sellaisen yhteiskunnan, jota ympärille katsellen ei ole, mutta jossa tunnut kärsivän melkoisesti. Ja nyt etsit täältä seuralaisia sinne.
Et nimittäin näe tuossa rakentamisen rahoituksessa edes sellaista itsestäänselvyyttä kuin maksuaika. Eihän niitä lainoja maksella takaisin vuodessa tai parissa juuri laman ollessa syvimmillään. Toiseksi et huomaa, että laskukaudella lainaa tarvitsee ottaa vähemmän, kun kulut ovat kohtuulliset. Se on omiaan laskemaan veroja.
Verojen laskeminen ei ole tehokas keino elvyttää kansantaloutta. Se pätee kansantaloustieteilijöiden(kin) havaintojen mukaan täällä reaalimaailmassa. En sitten tiedä, miten siellä muualla.
Kyllä kaupunkien kannattaisi rakentaa asuntoja nimenomaan laman aikana. Helsinkiin voitaisiin rakentaa nippu tornitaloja.
Olisi aloitettava yksiöistä ja kaksioista. Näihin voitaisiin keskittyä kaupungeissa. Sosiaalisista syistä. Ihmiset joskus tarvitsevat nopeita ratkaisuja elämäntilanteissaan ja niitä tämän tyyppinen rakentaminen toisi.
Omakotitalojen rakentaminen kaupunkeihin on kallisarvoisen tonttimaan haaskausta. Jotka haluavat asua omakotitalossa, voivat muuttaa Tuusulaan tms.
”Laman aikana maahantuotetut maahanmuuttajat voivat työllistyä rakentamalla asuntoja itselleen.”
Nappasin tuon lauseen usarin blogista. Tämä on varmaan 2000-luvun post-vihreän ajattelun ydinlause.
Tsekkasin muuten oikotieltä ”asuntopulaa” ja hitsipitsi sehän on totta. Niitä 2000 neliöeuron asuntoja ei löytynyt kuin yksi, kun niitä ennen oli satoja. — Syynä pulaan on oikeasti se, että halvimmat asunnot pääkaupunkiseudulla ovat nyt turvallisin 5 prosssaa tuottava sijoitus, kun pörzikurssit voivat vielä puolittua.
Nimittäin jos ei yksityisillä ihmisillä ole varaa, niin kaupungin kassassa riittää sata vuotta. Uuden post-vihreän kaupunginjohdon tavoite on satavarmasti kaupungin kasvattaminen uhkakuvista välittämättä.
Rohkeutta on laulaa ”Keine Angst”, kuten valtakunnan expansiovauhdin peljästyttämille saksalaisille oli tapana tehdä.
”Kiistin jossain ketjussa tuon ajatuksen, että rakennusliikkeiden kannattaa huputtaa kohteitaan tukeakseen varastossaan olevien asuntojen hintoja, koska yksittäisen kohteen valmistumisen vaikutus hintoihin on hyvin pieni. En huomannut, että päättelyäni olisi osoitettu vääräksi, joten oletan, että se pätee.”
Jos nyt puhumme samasta keskustelusta, niin muistaakseni se meni niin, että päättelysi hyväksyttiin teoriassa oikeaksi. Käytännössä havaitaan, että ei voi olla, että asuntojen rakentaminen ei olisi kannattavaa (yhtiö on maksanut tontista 2000, rakennuskustannukset ovat 3000, mutta yhtiö kieltäytyy myymästä alle 9000.), mutta yhtiöt silti huputtavat. Joten päättelysi oletuksissa täytyy olla jotain vikaa. Ensimmäisenä tulee mieleen oletus täydellisestä kilpailusta, kartelli voisi toimia juuri noin.
”Maailman suurimmat yritykset ovat moninkertaisia Helsinkiin nähden, mutta silti vakuuttavat omaisuuttaan. Mitenkä perustelet väitteesi hieman paremmin?”
Vakuuttamisen järkevyyden ongelmaa ei voi pohtia vain asteikolla en vakuuta mitään tai vakuutan kaiken. Lähtökohtisesti kannattaa vakuuttaa vain riskit joita itse ei halua tai pysty kantamaan. Lisäksi vakuutusproblematiikkaan vaikuttaa se, kuinka usein riski toteutuu. Jos riski toteutuu odotusarvoisesti joka vuosi, niin vakuutusyhtiö joutuu hinnoittelemaan vakuutuksen vuosimaksun suuremmaksi kuin riskin toteutumisen kustannus.
Rautalankaa: Kolaroit autosi (arvo 20 000 euroa) lunastukseen kerran sadassa vuodessa. ”Reilu” vakuutusmaksu on siis 20 000 / 100 = 200 euroa vuodessa, todellisuudessa vakuutusyhtiö joutuu tekemään voittoa, joten vakuutusmaksu on 250 vuodessa. Et halua maksaa 20 000 euroa kolaroinnistani, joten otat vakuutuksen. (jos autosi taas olisi kolmen tonnin arvoinen, niin voisit ehkä todeta, että tuon riskin pystyt kantamaan itse.) Entä jos sinulla on tuhat autoa ja niiden kuljettajat kolaroivat samalla todennäköisyydellä? nyt keskimäärin joka vuosi menee lunastukseen kymmenen autoa. Ilman vakuutusta kustannus on 200 000 euroa, mutta vakuutusyhtiö haluaa vakuutuksista 250 000 euroa. Ei kannata vakuuttaa.
Isoilla yrityksillä voi olla joitain riskejä, jotka eivät ole hyvin hajautettuja. Esim. vain kolme isoa tehdasta, joista yhdenkin palaminen aiheuttaa yritykselle katastrofin. Tällöin vakuuttaminen on järkevää. Mutta jos UPS on vakuuttanut autonsa kolareita vastaan, niin olen aika hämmästynyt.
Mikä helsingin kaupungin omaisuus olisi luonteeltaan sellaista, mikä ylläolevan perusteella kannattaisi vakuuttaa? Vesilaitos? Ongelma vain on, että vakuutusyhtiöt eivät helpolla vakuuta välillisiä kustannuksia, ja jos vesilaitos palaa, niin uuden laitoksen rakentamisen kustannus on pikkurahoja väliaikaisen vesihuollon järjestämiseen verrattuna.
Parahin Osmo
Rakentamisen tulevia aikoja tarkasteltaessa muutama huomio:
– edellisen laman aikana Suomessa rakennettiin liian hyville paikoille liian halvalla raeknnuskantaa, joka olisi käyttötarkoitukseltaan sopinut paremmin muualle – tämä on vaurioittanut eheän ja toimivan yhteiskuntarakenteen kehittymistä
– rakennustarvikkeiden valmistus on muuttunut edellisestä lamasta logistiikan kehityksen ja Pietarin markkinoiden aukeamisen takia, sellaisia rakennustarvikevuoria joiden arvo romahtaisi ei enää ole
– rakennustyön hinta nousee sopimusten mukaisesti tänä vuonna 6 %
-vuonna 2010 voimaan astuvat enegriatehikkussmääritelmät tulevat nostamaan osaltaan rakentamisen hintaa
Näitä tosiasioita vasten, nissä oli se hallituksen ja valtiohallinnon pöytälaatikkosuunnitelma, jolla rakennusala pysyisi toiminnassa ja rakentaminen tulvan kehityksen kannalta mielekkäänä?
Onko päätöksenteko niin sirpaloitunut, ettemme enää pysty nopeisiin fiksuihin liikkeisiin? Kuka on vastuussa vitkasta?
tcrown: Njoo. Oot oikeassa. Kirjoitin kyllä siinä ketjussa siitä, että on minun mielestä on selkeästi todennäköisempää, että nuo tehdyt oletukset rakennuskustannuksista ja kämpistä saatavista hinnoista on väärin, kuin se, että rakennusliikkeet yrittävät manipuoloida markkinoita. Tämä siksi, että kukaan siihen keskusteluun osallistuneista ei tiennyt oikeasti hölkäsen pöläystä rakentamisen hinnoista tai niistä kämpistä saatavista hinnoista vaan kaikki oli spekulaatiota. Kukaan ei myöskään osoittanut, että rakennusliikkeet olisivat kartellissa.
Tuo kritiikki Osmon vakuutusvertausta kohtaan oli kyllä ihan perusteltu ja sinun kirjoitus toki myös jämpti. Osmo nimittäin antoi ymmärtää, että kunnalla on jotenkin erityisen suuri riskinkantokyky, kun selitys voi olla tuo sinun mainitsemasi varianssin pienuus.
Täällä on vastauksia niin paljon, etten ehdi kommentoida niitä kaikkia. Siksi vaitiolo ei ole myöntymisen merkki.
Jos rakennusliike huputtaa kohteen, jonka myyntihinta ylittää roimasti rakennuskustannukset, selityksenä on joko se, että se olettaa saavansa samasta kohteesta myöhemmin paremman hinnan tai se olettaa tarjonnan lisäämisen vaikuttavan oman myymättömän asuntokansansa hintaan. En todella keksi muuta loogista selitystä.
Artturi Björkin ajatus, että monopolistista hinnoittelua ei voisi noudattaa, koska maa on täynnä rakennusliikkeitä, jotka rientäisivät apajille. Harmi vaan, ettei niillä ole saatavilla vastaavaa tonttia. Kyseinen Leppäsuon tontti on tarkoitettu hyvin varakkaille henkilöille, eikä sitä voi korvata Korsosta saadulla tontilla. Mikään toinen yhtiö ei voi tulla tuolle tontille rakentamaan YIT:n sijasta. YIT:n markkinaosuus keskustan tuntumaan rakennettavista yli puolen miljoonan euron uusista kerrostaloasunnoista näyttää olevan varsin suuri.
Koska kaikki saatavilla olevat tontit on jo luovutettu jollekin rakennusyhtiölle, niillä on parin vuoden tähtäimellä monopolistinen etu kaikkiin muihin rakennusliikkeisiin nähden. Eivät ne tietenkään voi vuosia tätä tulppaa käyttää.
Vakuutuksesta. Kaupungin kärsimä suurin tulipalovahinko oli Hanasaari B-voimalan palo joskus parikymmentä vuotta sitten. Vahingot olivat muistaakseni neljännesmiljardi markkaa. Tuolloin vakuuttamattomuutta arvosteltiin suuresti, mutta tästä vahingosta huolimatta vakuuttamattomuus on kannattanut.
Yritysmaailmassa kiinteistöt on pakko vakuuttaa, jos niitä käytetään lainojen vakuutena. Helsinki vapautui tästä vakuutuspakosta jollain vakuusjärjestelyllä,jonka yksityiskohtia en enää muista. Tuo takuuasia ei tietenkään koske itse ydinkaupunkia, mutta koskee konsernin yhtiöitettyjä osia.
Vakuutuksen ideahan on pientä ylihintaa vakuuttaa riski, joka on liian suuri itse kannettavaksi. Siksi en ymmärrä lainkaan niitä hyvätuloisia henkilöitä, jotka ottavat rutiininomaisesti vakuutuksen matkatavaroilleen, ikään kun eivät kestäisi taloudellisesti kameransa katoamista. Kannattaisi panna nekin rahat jollekin omalle tililleen ja sitten kun se kamera katoaa, maksaa siltä tililtä.
”Tämä siksi, että kukaan siihen keskusteluun osallistuneista ei tiennyt oikeasti hölkäsen pöläystä rakentamisen hinnoista tai niistä kämpistä saatavista hinnoista vaan kaikki oli spekulaatiota. Kukaan ei myöskään osoittanut, että rakennusliikkeet olisivat kartellissa.”
No, minä en sitten tainnut mainita, mutta tarkistin rakennusalalla työskentelevältä tutulta, että tällä hetkellä 3000 euroa kerrostaloneliöltä riittää erittäin korkeatasoiseen rakentamiseen. Jos olet eri mieltä, niin voit tietysti yrittää tarkistaa asian itse.
Tontin hinta oli julkista tietoa, ja uusien kerrostaloasuntojen hintapyynnit helsingin keskustassa ovat yhtä lailla täysin julkista tietoa.
Kukaan ei tietenkään osoittanut, että rakennusliikkeet olisivat kartellissa (olisi kummallista jos joku tuollaisen tekisi keskustelupalstalla eikä olisi siitä aiemmin mennyt poliisille kertomaan.) Totesin vain, että kartelli voisi tuollaisen käytöksen selittää. Tai kuten Osmo totesi, muu usko omaan markkinavoimaan.
”Siksi en ymmärrä lainkaan niitä hyvätuloisia henkilöitä, jotka ottavat rutiininomaisesti vakuutuksen matkatavaroilleen, ikään kun eivät kestäisi taloudellisesti kameransa katoamista.”
Eikä pelkästään riskin taloudellinen pienuus, vielä enemmän minua hämmästyttää, että nämä hyvätuloiset henkilöt jaksavat alkaa tapella vakuutusyhtiön kanssa 50 euron aurinkolaseista täyttämällä kaiken maailman lomakkeita.
Jos sopii, esitän Osmolle osoittamaasi kysymykseen pari näkökohtaa.
Jussi Lähde: ”- rakennustarvikkeiden valmistus on muuttunut edellisestä lamasta logistiikan kehityksen ja Pietarin markkinoiden aukeamisen takia, sellaisia rakennustarvikevuoria joiden arvo romahtaisi ei enää ole”
– Aiemmin myös korkea inflaatio ja hitaammin muuttuva maku ja rakennustekniikka rohkaisivat tuottamaan x kappletta ovia ja y kuutio(kilo)metriä lankkua. Ongelmaksi tuli jopa se, että varastot olivat joko tyhjiä tai niin märkiä, ettei niitä saatu palamaan…
”- rakennustyön hinta nousee sopimusten mukaisesti tänä vuonna 6 %”
– Tuo ei välttämättä toteudu. Rakennusala on lähes täydellisesti sopimuspalkka-ala, eikä ”kirjapalkalla” tee kuin aniharva. Käytännössä ne muutamat isojen rakennusliikkeiden apumiehet ja siivoojat, joita esimerkiksi jollain Vantaan Jumbon työmaalla on luokkaa 5-6 ja muita sitten 500-600. Tämäkin liukumajuttu on asia, jota ei tunneta. Jos 6 % toteutuu läpi linjan, se olisi vapaaehtoista ja positiivinen yllätys – kertoisihan se maksukyvystä ja -halusta.
Rakennusliitto ja RT kyllä sopivat nimelliskorotuksista, mutta se on teatteria, jolle duunariporras tuntuu nauraneen jo 20 vuotta. Myös siksi, että isojenkin osastojen pääluottamusmiehet kehottavat jokaista henkilökohtaisesti neuvottelemaan neuvotteluissa toteutuneen 6 % (tmv.) palkkaansa toiseen kertaan ja saada mukamas-sopimuksen toteutumaan.
(Kirjapalkka, jota leikisti korotetaan eikä monelle makseta, on myös niin pieni, ettei sen maksaminen ole edes työnantajan intressissä ja liukumat ovat vapaa-ehtoisia. Pieni kirjapalkka roikkuu kuitenkin mukana työnantajien ja duunarien henkivakuutuksena -alarajana- huonoille ajoille. Näin se on yleensä katsottu.)
Rakenusalan TES on muuan teos, jota ei edes uudisteta vuosittain kuin sen verran, mitä teatterin käsiohjelmaa nyt uudistetaan samojen näytösten jatkuessa vuodesta vuoteen. Niinpä tässä parisataasivuisessa ”käsiohjelmassa” on hinnoitteluja jostain 30-luvulta laatuaan ”kaivonympärystän laattojen reunanhakkuu jousivasaralla kuusikulmalaattaan II:n kalleusluokan alueella ellei työnantaja kustanna kintaita ja laatat saumataan valkosementillä.” Siis ihan tosi.
Merkittävä osa rakennustyöstä tehdään näet urakalla. Uudet tarvikkeet ja urakkahinnoittelut puuttuvat täysin ja ne sovitaan työmaalla kahden kesken eli markkinoilla varsin toimivissa kilpailuoloissa. Tästä kaikesta huolimatta liitot katsotaan milloin miksikin markkinatalouden jarruiksi. Tuollainen on valtava erehdys.
Rakennusliitto etenkin on hampaaton ja halustaan. Jos haluaa potkia väkeä ulos, kannattaakin ensiksi soittaa Rakennusliittoon ja kysyä, että miten sen teen, ettei tule vaikeuksia. Hyvät ohjeet saa aina. Paremmat kuin työnantajaliitosta tai Suomen Yrittäjiltä.
Jotain kait saa päätellä siitäkin, että kun Ranskassa ja monissa EU-maissa järjestäytymisaste on jopa vain muutamia prosentteja ja meillä luokkaa 90% niin juuri meillä eivät palkat ole saavuttaneet Euroopan tasoa kaikesta loistavuudestamme (mm. koulutus) huolimatta.
On se muuten surkea olla Suomessa yksityisen sektorin työntekijä. Verottaja vie nousukaudella ison potin ja jakaa rahaa mm. kunnan työntekijöille. Laskusuhdanteessa menetetään työpaikka, mutta kunnan työntekijät jäävät palleilleen ja jotain muita veroja nostetaan. Olisiko itse asiassa huono asia, jos meillä ei olisi yksityisen sektorin työpaikkoja? Kaikki olisivat kunnilla tekemässä jotain ilman irtisanomisuhkaa.
”“Jos omistaa vain sen asunnon, jossa asuu, ei hyödy mitään asuntojen hintojen noususta”
Asutko vuokralla?”
Tapetaan nyt viikonloppua rautalankaharjoitelmilla. Ehkäpä näistä on jollekin iloa.
Oletetaan, että olen ostanut talon markkinahintaan 100. Nähdäkseni minulla on seuraavat vaihtoehdot kun tulevaisuudessa markkinahinta muuttuu:
1. Jatkan talossa asumista
2. Myyn talon, ostan uuden kalliimman tilalle.
3. Myyn talon, ostan tilalle pienemmän
4. Myyn talon, muutan vuokralle, veneen alle tai ostan asunnon jostakin, jossa asuntojen markkinahinnat eivät ole seuranneet oman asuntoni markkinahinnan kehitystä
5. Kuolen.
6. Vuokraan talon, ostan uuden kalliimman
7. Vuokraan talon, ostan uuden pienemmän
8. Vuokraan talon, muutan vuokralle, veneen alle tai ostan asunnon jostakin, jossa asuntojen markkinahinnat eivät ole seuranneet oman asuntoni markkinahinnan kehitystä
9. Pidän talon omassa käytössä, ostan uuden kalliimman
10. Pidän talon omassa käytössä, ostan uuden pienemmän
11. Pidän talon omassa käytössä, muutan vuokralle, veneen alle tai ostan asunnon jostakin, jossa asuntojen markkinahinnat eivät ole seuranneet oman asuntoni markkinahinnan kehitystä
En äkkiä keksi edes teoriassa mahdollisuutta, joka ei sisältyisi näihin.
Tapaus 5. on triviaali. Jos kuolen, niin ei ole juuri väliä onko asuntojen hinnat nousseet vai laskeneet.
Tapaus 1 ja 11 ovat lähes yhtä triviaaleja. Jos vain asun asunnossa tai omistan sen, niin asuntojen hintojen muutoksella ei ole väliä. Pieni poikkeus on, että hintojen noustessa voin käyttää asuntoa entistä suurempien velkojen vakuutena.
Tapauksissa 2, 6, 7, 9 ja 10 selvästi hyödyn, jos asuntojen hinnat ovat laskeneet. Jos olen ostamassa kaksi kertaa kalliimpaa asuntoa, niin ilman hintojen putoamista joudun maksamaan lisää 100, jos asuntojen markkinahinnat ovat puolittuneet, niin tarvitsen välirahaa vain 50.
Tapauksessa 8 ninulle ei ole juuri väliä miten asuntojen hinnat ovat kehittyneet (perinteisesti vuokramarkkinat eivät juurikaan heilu asuntojen hintojen mukana)
Jäljelle jäävät tapaukset 3 ja 4, jossa oikeasti hyödyn hintojen noususta. On melko poikkeuksellista, että joku muuttaa pysyvästi halvempaan asuntoon tai pysyvästi ulkomaille. Eli lopputulos on, että lähes aina hyödyn asuntojen laskusta.
Tottakai, niin kuin usein ihmisten kanssa on, koko tarina ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen mihin pelkällä logiikalla pääsee. Jos asuntojen hinta putoaa, niin isolla velalla ostetussa asunnossa asuva perhe kokee taloudellisen turvallisuutensa heikkenevän huomattavasti, ja täten käytännössä toivovat asuntojen hintojen nousua. Tämä on mielestäni hyväksyttävä argumentti, ja sen vuoksi nopea (nimellis)hintojen lasku ei ole toivottavaa.
Silti, koko taloudelle olisi hyväksi, jos seinien sijaan ihmisten varallisuutta olisi sijoitettu tuottavaan toimintaan, joten asuntojen reaalihinnat pitäisi pidemmällä aikavälillä saada laskemaan. ( Ja muutenkin, tyhmäähän sitä asunnosta on enemmän maksaa jos voi maksaa vähemmän) Kiinteistöveroa säätelemällä verottaja pystyy käytännössä säätämään tonttien hintatasoa, ja poliittiseksi tavoitteeksi tulisikin vakauttaa asuntojen nimellishinnat kiinteistöveroa pikkuhiljaa korottamalla, kunnes tonttimaan hinta olisi lähellä nollaa. Luonnollisesti tuloveroja pitäisi leikata samalla summalla kuin kiinteistöveroa kiristetään.
”On se muuten surkea olla Suomessa yksityisen sektorin työntekijä. Verottaja vie nousukaudella ison potin ja jakaa rahaa mm. kunnan työntekijöille. Laskusuhdanteessa menetetään työpaikka, mutta kunnan työntekijät jäävät palleilleen ja jotain muita veroja nostetaan”
Olisiko niin, että jos vesilaitokset olisivat yksityisiä, niistä lähtisi puolet työvoimasta laskukautena? Ilmeisesti ei.
Kuntien tehtävät ovat paljolti sellaisia, että ne on hoidettava oli suhdannevaihe mikä tahansa. Ihmettelen, ettei tuota oikein jakseta käsittää.
PIENOSAKKAIDEN SIJOITUKSIIN PERUSTUVAT VUOKRA-ASUNTOYHTIÖT YHTENÄ RATKAISUNA VUOKRA-ASUNTOJEN RAHOITUKSEEN
Tällaista ajatusat olen kehitelyt. Ystäväni SYP:n entinen notariaattijohtaja ja pankin johtokunnan sihteeri piti ajatustani hyvänä ja realistisena
.
1. Ajatus on lyhesti se, että julkisen vallan toimesta tai aloitteesta perustetaan vuokra-asuntoyhtiöitä tai –rahastoja, joiden osakkuuksia yleisö voi merkitä. Sopiva minimisijoitus lienee 250 euroa. Englannissa on käytössä ns. building societies, mutta täytyypä myöntää, että en ole niihin ehtinyt perehtyä.
2. Helsingissä tämä merkitsisi sitä, että osa kaupungin asuntotuotantomäärärahoista sijoitettaisiin tällaiseen yhtiöön ja houkutellaan kaupunkilaisia sijoittamaan siihen rahojaan. Yhtiö voisi mahdollisesti rakentaa osan asunnoista Vantaan alueelle, jossa on rittävästi tonttimaata tarjolla. Jos pääomaa saadaan riittävästi kokoon, yhtiö voisi jopa rakentaa kunnallistekniikan ja kaupunkiradan jatkon, jonka sitten kaupunki ja VR vähitellen lunastaisivat
3. Yhtiö vuokraa asunnot tarvitseville kohtuullista vuokraa vastaan eli tarkoitus on myös näiden avulla vaikuttaa vuokramarkkinoihin. Silloin kun ajatusta kehitin yli viisitoista vuotta sitten, ajattelin, että vuokra olisi VN:n suositusten mukainen, mutta säännöstelyhän on purettu, ei yksinomaan myönteisin seurauksin. Tavoitettu tuotto on vanhan huoneenvuokralain perusteiden mukainen 4 % pääoman reaaliarvolle. Periaatteessa puhdas tuotto jaetaan (lähes) kokonaan osinkoina sijoittajille.
Ystäväni piti 4 %:n tuottoa hyvänä. Eräiden käsitysten mukaan (mm. Jorma Leppiniemi ja Antti Helenius) osakesijoitusten ja teollisuuden investointien inflaatiosta puhdistettu tuotto on n. 4 – 5 %. Aalto-yliopiston säätiän arvoitu varallisuuden tuooto olisi samoin 4 – 5 %. Silmays pörssiuutisiin osoittaa, että osakkeiden P/E –arvo liikkuu normaalissa taloustilanteessa yleensä siinä 20 – 25 lukemissa eli osakkeet periaatteessa tarjoavat 4-5 %:n tuoton. Niiden arvonnoususta saadut kokemukset ovat olleet hyvin erittäin vaihtelevia.
Tällä hetkellä yksiöiden vuokrat antavat n. 6 – 7 %:n tuoton, joten tarkoitus on siis vähentää vuokra-asuntojen nykytuottoa. Korkea vuokrataso perustuu hyvin paljon siihen, että mahdollisia sijoittajia on kaiken kaikkiaan vähän.
4. Yhtiön osakkeet (osakkuudet) on noteerattu pörssissä tai niillä on muuten julkisesti noteerattu hinta.
5. Pitkällä tähtäimellä sijoitus tarjoaa sekä sen reaaliarvon että tuoton reaaliarvon säilymisen. Vuokrahan olisi tavalla tai toisella sidottu elinkustannusten nousuun.
6. Osakkuuksien merkitsijöiksi ajattelen lähinnä asuntovelkansa maksaneen ylemmän ja alemman keskiluokan perheet, jonka tulot ovat työ- tai eläketuloja ja joille pääomatuloilla on marginaalinen merkitys, mutta sijoituksen arvon säilymisellä ja realisoitavuudella suurempi. Lisäksi, vastoin ilmeisesti yleistä käsitystä, keskiluokan sosiaalinen vastuuntunto on hyvin suuri.
Nämä ihmiset voivat lla hyvinkin halukkaita sijoittamaan osan varallisuudestaan vuokra-asuntoihin, mutta y h d e n asunnon omistaminen on korkean kynnyksen takana asunnon suuren hinnan (60 – 180.000 e) johdosta. Vaikka vuokralaisriskit ovat kaiken kaikkiaan pienet, niin omalle kohdalle osuttaessa ne ovat suuret. Varallisuukohteella on myös oltava kohtalaisen helppo realisoitavuus.
Yleisöllä on selvästi pulaa tavallista piensäästäjää kiinnostavista kohtalaisen riskittömistä kohteista ja likvidejä varoja hyvin heikkotuottoisilla tileillä
7. Toinen mahdollinen sijoittajaryhmä ovat kuolinpesät, jotka voivat myydä omistukseensa tulleen huoneiston vuokra-asuntoyhiölle ja saada esim 20 % kauppahinnasta rahana mm. perintöveron maksamista varten ja loput yhtiön osakkuuksina. Tämä helpottaa pesän jakamista, ja todenäköisesti useimmat osakkaat pitävät nämä osakkeet itsellään.
8. Lisäksi ajattelin, että eläkevakuutusyhtiöt voisivat samoin sijoittaa osan kiinteistövarallisuudestaan tätä kautta. Ne voisivat toimia myös hintojen tasaajana pörsissä eli tehdä sitä, mitä säätökassat tekevät – tai tekivät Pariisin pörssissä.
9. Saattaa tuntua ihantelliselta periä „käypää“ alempaa vuokraa. Ei kuitenkaan tarvitse olla kovinkaan älykäs huomatakseen, että keskiluokalle korkeat vuokratulot osuvat omaan nilkkaan sekä korkeampina asuntojen hintoina että heidän omien lastensa korkeampina vuokramenoina. Nämä vanhemmat joutuvat tavalla tai toisella itse maksamaan esim. vuokratuen vaatimina korkeampina veroina.
10. Yhtiö ostaa tai rakentaa paitsi kerrotaloasuntoja myös rivitaloja ja (jossain määrin) omakotitaloja vähän sen mukaan miten rahat riittävät. Minusta nimittäin olisi tähdellistä, että myös vuokralla asuminen rivi- tai omakotitalossa tulisi useammille varsinkin monilapsisille perheille mahdolliseksi. Erityisesti pyritään luomaan sekataloja, joissa asuu sekä vuokralaisia että itse asuntonsa omistavia.
11. Yhtiö voi myös jossain määrin toimia asuntomarkkinoiden tasaajana. Mielessäni on ajatus, että asunnonvaihtajilla olisi hyvä olla mahdollisuus myydä oma asuntonsa (hieman käypää alhaisempaan hintaan) vuokra-asuntoyhtiölle, joka sitten tilanteen mukaan joko vuokraa sen edelleen tai myy pois. Tämä on merkittävä apu nykyisenkaltaisessa tilanteessa, jossa asuntomarkkinat takkuilevat ja pitäsi kuitenkin päästä isompaan asuntoon – tai sellaisesta eroon.
12. Ajatuksen toimivuudelle on ensiarvoisen tärkeää, että pienosakkailla on todellinen mahdollisuus vaikuttaa yhtiön hallintoon niin, että se ei jää kapean taloudellisen ja poliittisen eliitin yksinoikeudeksi. Tämä on erittäin vaikea mutta uskoakseni ratkaisvissa oleva hallinnollinen yksityiskohta. Minulla on mileesäni yksi ratkaisu.
13. Lienee selvää, että rakennusyhtiöiden johtoon kuuluvat tai merkittävät omistajat eivät voi kuulua vuokra-asuntoyhtiön hallintoon.
14. Yhtiö ei ota lainaa mahdollisia lyhytaikaisia järjestelyjä lukuunottamatta. Tähän on kaksi syytä: jo melko pienikin vieraan pääoman osuus voi hyvin haitallisesti vaikuttaa yhtiön vakavaraisuuteen ja osakkaiden arvoon. Toisaalta koska yhtiön koko liikevoitto jaetaan osinkoina, sillä ei myöskään ole velanmaksukykyä. – Lisää pääomaa saadaan myymällä lisää osakkuuksia – tai, mikä sattaa olla mielekkäämpää, perustamalla uusi yhtiö tai uusia yhtiöitä luomaan ja ylläpitämään kilpailua.
15. Kuinka paljon vuokra-asuntoyhtiöillä saadaan pääomaa kokooon? Sitä ei tiedä kukaan, mutta ei ole mielestäni epärealistista olettaa ylimmän tulonsaajaviidenneksen sijoittavan tähän n. prosentin tuloistaan eli runsaan 300 miljoonaa euroa vuodessa. Se ei ratkaise yhtään mitään, mutta auttaa paljon.
MARKKU AF HEURLIN
Markku af Heurlinin ajatuksen heikko kohta on kohta yhdeksän. Vaikka keskiluokkaisten ihmisten ”luokkaetu” olisi pitää altruistisesti vuokrat kohtuullisina, yksittäisen keskiluokkaisensijoittajan kannalta tämä ei toimi ongelmitta.
1) Jos muut eivät ole yhtä altruistisia, hänkään ei kannata olla, koska menettää vain rahansa mutta ei saa tilalle vuokratason alenemista.
2) Jos muut ovat altruistisia, hänen ei kannata olla, koska saa halvan vuokratason ilman omaakin panostaan.
Niinpä luokkatietoisen keskiluokkaisen kannattaa ajaa sopimusta, jossa kaikki osallistuvat tähän altruistiseen toimintaan. Niin he ovat tehneetkin ja organisoineet tämän altruismin valtion ja kuntien kautta ja saaneet aikaan aravavuokra-asunnot.
”Niin he ovat tehneetkin ja organisoineet tämän altruismin valtion ja kuntien kautta ja saaneet aikaan aravavuokra-asunnot.”
Ja tätä altruistista toimintaa voi halutessaan rahoittaa kuntaobligaatioilla, lisätietoa http://www.kuntaobligaatio.fi/
”Niinpä luokkatietoisen keskiluokkaisen kannattaa ajaa sopimusta, jossa kaikki osallistuvat tähän altruistiseen toimintaan. Niin he ovat tehneetkin ja organisoineet tämän altruismin valtion ja kuntien kautta ja saaneet aikaan aravavuokra-asunnot.”
On tietenkin myönteistä, että Markku af Heurlin on paneutunut asiaan enemmän kuin moni.
Tällä en millään muotoa tahdo avostella mutta noita keski- ja yläluokalle ”mahdollisia” ratkaisuja toimia hyväntekijöinä etsitään ilmeisen usein.
Ne näyttävät kumpuavan ihan aidon hyvän tahdon ohella melkoisesta epäluulosta julkista taloutta ja valtaa kohtaan ja pyrkivät olemaan, miten sanoisin, ”ei-sosialistisia” vaikka tuotto-odotuksia ei sen enempää olisi.
Voisin olettaa, että kyse on vähän samanlaisesta ajattelusta kuin usein kuulee: antaisin rahaa johonkin kehitysmaihin menevään keräykseen mutta rahat kuluvat hallintoon kotimaassa.
Ja sitten kenties etsitään avustuskohdetta, jossa hallinto on matala. Käy kuitenkin niin, että apu ei suuntaudu puutteellisen suunnittelun takia tehokkaasti. Mutta yksi kriteeri sentään toteutuu: hallintoon eli rahojen käytön ohjaamiseen ei kulu juuri mitään ja kaikilla on kivaa?
Kuntaobligaatioiden tuotto oli kunn viimeksi, muutama vuosi sitten niitä seurasin 3%. Reaalituotto verotuksen jälkeen 0 tai negatiivinen
Kaikki kiinnittävät huomioota siihen, että yritys tyytyy ”vain” 4-5 %:nm tuottoonn. Viitsisikö joku kertoa minulle, mistä saisi paremman pitkäiaikaisen v a r m a n tuoton kohtalaisen likvidille omaisuudelle?
nimim. Neuvosta kiitollinen
“Maailman suurimmat yritykset ovat moninkertaisia Helsinkiin nähden, mutta silti vakuuttavat omaisuuttaan. Mitenkä perustelet väitteesi hieman paremmin?”
Tämä jo perusteltiinkin tuolla kumoon, mutta vielä yksi esimerkki: Suomen mittakaavastakin löytyy riittävän isoja firmoja (esim. Metso (on olemassa ainoastaan työntekijöiden matkavakuutukset ulkoa), varmasti muitakin), jotka eivät vakuuta omaisuuttaan. Maailmalta varmasti paljon enemmän.
”Oletetaan, että olen ostanut talon markkinahintaan 100. Nähdäkseni minulla on seuraavat vaihtoehdot kun tulevaisuudessa markkinahinta muuttuu:
1..
–%<–%<–
4. Myyn talon, muutan vuokralle, veneen alle tai ostan asunnon jostakin, jossa asuntojen markkinahinnat eivät ole seuranneet oman asuntoni markkinahinnan kehitystä
–%<–%<–
11…
En äkkiä keksi edes teoriassa mahdollisuutta, joka ei sisältyisi näihin.”
Tuo kohta neljä on minusta kuitenkin se pelottavin vaihtoehto. Oletetaan (kuten tuossa kommentissakin), että asuntojen hinnat tippuvat sen 50%. Väitän, että tuollaista pudotusta ei tapahdu ilman melko mittavaa yhteiskunnan heilahtelua: ehkä luottolamaa, konkurssiin meneviä yrityksiä, laajaa työttömyyttä ja sitä kautta myyntiin tulevia asuntoja, joita kellään ei ole varaa ostaa. Moisessa tilanteessa on kohtuullista olettaa, että omalla kohdallakin riski työttömyydestä on kasvanut reilusti. Sen sijaan, että iloitsisin suuremman asunnon puolittuneesta välirahasta voinkin etsiä sitä yöpaikkaa sillan alta pakkohuutokaupan jälkeen, jonka jäljiltä vain puolet alkuperäisestä velastani on tullut maksetuksi…
Unhohdin, etä tietenkin tarkoitin 4 -5 % r e a a l i t u o t t o a. Muusta tuotosta en oiekastaan puhukaan.
M.H.
nimi on: minä se ihmettelen taas, miksi Suomessa vaaditaan kunta-alalle samoja palkkoja kuin yksityiselle. Jos tällainen tilanne tulisi, eikö olisi kärjistetysti peritaatteessa sama, jos meillä ei olisi niitä yksityisen sektorin töitä? Kaikilla olisi sama palkka ja pieni irtisanomisuhka. Jos joku haluaisi pisnistä mennä tekemään, niin menisi sitten muualle.
Haluaisinpa tietää, kuinka monta irtisanomista on ”miehen irtisannominen”.
Morjensta!
Suhdannelääkettä kai tässä ollaan suurelta osin hakemassa ja se onkin tietysti järkevää.
Jonkinlainen määrä asuntoja on kaupunkien järkevää rakennuttaa, mutta luulenpa, että miksikään suureksi markkinahäiriköksi ei julkisen vallan kannata lähteä. Odotellaan vaan, että markkinat lähtevät taas vetämään, sekä luodaan edellytyksiä asuntorakentamiselle järkevällä maapolitiikalla. Sitten kun on taas sesonki, niin silloinkin on hyvä kaupunkienkin olla asuntotuotannossa mukana rakennuttajan ominaisuudessa.
Kun asiaa mietitään suhdanteiden kannalta, niin mielestäni olisi järkevämpää elvyttää uudispuolella julkisten tilojen ja infran rakentamisella. Nehän ovat yhteiskunnalle tulevia kuluja ja oikea-aikaisesti toteutettuna ne tehdään edullisemmin ja lisänä tulee sitten se toivottu suhdannevaikutus.
Infraa tietysti ympäristötehokkuutta painottaen: Kevyttä raideliikennettä, metroa ja tulevia uusia asuin alueita valmistellen.
Lisäksi korjaus- ja energiaremontit ovat järkeviä työllistäjiä niiden suhteessa suuremman työn osuuden vuoksi.
Asuntojen uudisrakentaminen on Suomessa yllättäenkin tällä hetkellä vain noin 20 % koko talonrakennuksen sektorista. Asuntojen korjausrakentamisen osuus lienee jo nyt suurempi.
Kaikkein järjettömintä on tietenkin olla työllistämättä lomautettuja tai irtisanottuja alan ammattilaisia, jos sellainen tilanne tulee eteen.