Valtion tuottavuusohjelma ja sektoritutkimus

(Artikke­li on julka­istu Suomen Kuvalehdessä)

Val­tion tuot­tavu­u­so­hjel­man tavoite on täysin ymmär­ret­tävä: työtä teke­vien suo­ma­lais­ten määrän lask­ies­sa pitää väen vähen­tyä myös val­tion palveluk­ses­sa. Muuten yksi­ty­isiltä aloil­ta lop­puu työvoima ja val­ti­ol­ta veronmaksajat.

Kuten mon­es­sa muus­sakin hyvässä asi­as­sa, ongel­ma on yksi­tyisko­hdis­sa. Tuot­tavu­u­so­hjel­man nimis­sä tapah­tuu paljon sel­l­aista, jos­sa ei näytä ole­van jär­jen häivää.

Jo nimi on varkaus. Tuot­tavu­u­den nousu on myön­teinen asia: saamme enem­män aikaan vähem­mäl­lä työl­lä, ja elämästä tulee mukavam­paa. Val­tio tuot­tavu­u­so­hjel­ma on kuitenkin pelkkä henkilöstön supis­tamiso­hjel­ma. Jos tuo­tavu­udel­la tarkoitet­taisi­in tätä, Suomen met­sä­te­ol­lisu­udessa olisi Venäjän puu­tul­lien takia meneil­lään huikea tuot­tavu­u­den nousu. Väen vähen­tämi­nen ei muu­tu muuk­si sil­lä, että se ver­hoil­laan tuot­tavu­u­den myön­teisel­lä imagol­la. Sen sijaan tuot­tavu­u­den nos­tamiselta menee maine, minkä jäl­keen on vaikea toteut­taa myöskään oikei­ta ja aito­ja tuottavuusohjelmia.

Paras olisi, jos pystyt­täisi­in puut­tumaan vinoutuneisi­in kan­nusteisi­in, jot­ka ovat todel­lisen tuot­tavu­u­den nousun tiel­lä julkises­sa hallinnos­sa. Kun yri­tys lisää tuot­tavu­ut­taan, se men­estyy parem­min kil­pailus­sa tois­t­en yri­tys­ten kanssa ja tästä koituu henkilökun­nalle monia etu­ja. Työ­paikat eivät ole uhat­tuina, kos­ka toim­inta voi laa­jen­tua. Kun val­tion laitos paran­taa tuot­tavu­ut­taan, rahat siir­tyvät jon­nekin muualle ja laitok­seen jää vain paha mieli työ­toverei­den irti­sanomi­sista ja entistä hiostavampi ilmapi­iri. Sik­si viras­tois­sa ei ole intoa etsiä rationalisointikeinoja.

Avut­toma­l­ta tun­tuu, että henkilökun­taa pitää vähen­tää juus­to­höylän tavoin yhtä paljon kaikkial­ta. Se ei voi olla toimin­nan kannal­ta opti­maal­ista, mut­ta hallinnon kannal­ta se ilmeis­es­ti on vaivattominta.

Kaikelle arvioitavalle toimin­nalle on tärkeä vali­ta onnis­tu­mista kuvaa­va mit­tari. Tuot­tavu­u­so­hjel­mas­sa on valit­tu vain ja ain­oas­taan val­tion viras­to­jen nup­piluku. Miten juuri val­tio­varain­min­is­ter­iö kek­sii ohjel­man, jos­sa raha hylätään mit­ta­ri­na ja rahan säästämi­nen ei kel­paa? Henkilökun­nan määrää on vähen­net­tävä, vaik­ka se lisäisi meno­ja. Ihmistyön kor­vaamises­sa koneel­la ei ole järkeä, jos kone tulee ihmistä kalli­im­mak­si. Mitä järkeä on käyt­tää oman henkilökun­nan vähen­tämisek­si ostopalvelu­ja sil­loinkin, kun itse tekem­i­nen olisi halvem­paa! Kyse ei siis olekaan val­tion meno­jen vähen­tämis­es­tä, vaan työvoiman tur­vaamis­es­ta yksi­tyiseen tuotan­toon, mut­ta miten työvoima riit­tää parem­min, jos jokin val­tion viras­to kor­vaa 50 omaa työn­tek­i­jää 60 konsultilla?

Pääosa julkisen sek­torin työn­tek­i­jöistä on töis­sä kun­nis­sa, eikä tuot­tavu­u­so­hjel­ma koske kun­tia. Tämä voi vääristää työn­jakoa val­tion ja kun­tien kesken. Kun ela­tustuet ja niiden per­im­i­nen velvol­lisuuten­sa laimin­lyöneiltä siir­ret­ti­in kun­nil­ta Kansaneläke­laitok­selle, työ hoi­tui Kelas­sa mur­to-osal­la siitä väestä, joka siihen oli tarvit­tu kun­nis­sa; Kelan tietokoneet tietävät kaiken. Tehtävien siir­to nos­ti tuot­tavu­ut­ta julkises­sa sek­toris­sa, mut­ta työmäärä Kelas­sa kasvoi. Tämä oli mah­dol­lista vain, kos­ka eduskun­nan alaise­na laitok­se­na Kela ei ole tuot­tavu­u­so­hjel­man piirissä.

Sisämin­is­ter­iö voisi teo­ri­as­sa kui­tata koko tuot­tavu­u­so­hjel­man siirtämäl­lä järjestyspoli­isin kun­tien vas­tu­ulle, kuten mon­es­sa muus­sa maas­sa on tehtykin. Tämä tuskin läpäi­sisi val­tio­varain­min­is­ter­iön seu­laa, mut­ta on aito ris­ki, ettei tehtävien siir­to­ja kun­nil­ta val­ti­olle voi edes harki­ta. Seu­raavak­si olisi vuorossa toimeen­tu­lotuen lasken­tarul­janssin siirtämi­nen kun­tien virkamiehiltä Kelan tietokoneille. Onnek­si Kela on siis ohjel­man ulkopuolella.

Yllä ole­van kaltaista jupinaa tuot­tavu­u­so­hjel­mas­ta on kuu­lunut vähän kaikkial­ta. Vuosi sit­ten pidin sitä vain pahan­suopana muu­tosvas­tar­in­tana. Uskoin, että tehtävien siir­to esimerkik­si var­masti otet­taisi­in huomioon. Enää en ole yhtä varma.

Val­tion tutkimus­laitok­si­in tuot­tavu­u­so­hjel­ma vaikut­taa jär­jet­tömäl­lä taval­la. Tästä on esimerkkinä Kansan­ter­veyslaitos, joka on maail­man parhai­ta tutkimus­laitok­sia alal­laan. Sik­si se saa paljon tilauk­sia ulko­mail­ta, eri­tyis­es­ti Maail­man ter­veysjär­jestöltä, WHO:lta. Suomes­sa voi tutkia hel­posti ja hal­val­la paljon sel­l­aista mikä muual­la olisi paljon han­kalam­paa, kos­ka meil­lä rek­isteröidään ja tilas­toidaan melkein kaik­ki mah­dolli­nen jär­jestelmäl­lis­es­ti. Mikä olisikaan parem­pi vien­ti­tuote, kuin myy­dä tutkimusosaamista!

Mut­ta sitä ei voi myy­dä. Jos Kansan­ter­veyslaitos ottaisi vas­taan tutkimuste­htävän, joka hyvää kor­vaus­ta vas­taan työl­listäisi 20 suo­ma­laista tutk­i­jaa, sosi­aali- ja ter­veysmin­is­ter­iön hallinnon­alal­ta pitäisi pan­na pihalle 20 vak­i­tu­ista työn­tek­i­jää. Sik­si Kansan­ter­veyslaitos on joutunut hylkäämään ulko­maista tullei­ta tutkimustarjouksia.

Vas­taa­van­lainen tilanne on Säteily­tur­vakeskuk­sel­la, jon­ka osaamista ydin­voimaloiden rak­en­tamisen valvo­jana arvoste­taan kan­sain­välis­es­ti suuresti. Tälle osaamiselle olisi nyt käyt­töä, mut­ta STUK ei voi osaamis­taan myy­dä. Niin­pä STUK ei voi myöskään rekry­toi­da uut­ta väkeä, vaik­ka osaamisen ylläpitämi­nen Suomes­sa sitä vaatisi.

Tästä eri tahot ovat huo­mau­ut­ta­neet val­tio­varain­min­is­ter­iön virkamiehille mon­ta ker­taa, ja nämä ovat myön­täneet ongel­man. Minäkin ehdin jo kuvitel­la, että asia kyl­lä hoituu, mut­ta ei näytä hoitu­van. Tästä kumpuaa epäi­lyni siihen, onko koko ohjel­man toteu­tus muil­takaan osin järkevä.

Val­tio­varain­min­is­ter­iön seli­tys on, etteivät he voi jäljit­tää, mikä vir­ka on perustet­tu ulkop­uolisel­la ja mikä bud­jet­ti­ra­hoituk­sel­la. Olisiko kyse epäilystä, että min­is­ter­iöille tulisi houku­tus kiertää tuot­tavu­u­so­hjel­maa mak­samal­la ”ulkoista rahoi­tus­ta” omille tutkimus­laitok­silleen; siis jos STM:ssä tarvit­taisi­in virkaa, johon kiin­tiössä ei ole tilaa, STM voisi perus­taa viran Stake­si­in ja ostaa työ­suorituk­sen? Täl­laisen puliveivauk­sen luulisi ole­van estet­tävis­sä. Nyt työ­suorituk­sen voi joka tapauk­ses­sa ostaa ulkop­uoliselta yritykseltä.

Sek­toritutkimus­laitosten val­i­tus on saanut VM:n höl­len­tämään nyöre­jä lähin­nä VTT:n kohdal­la niin, että VTT:n suuri ulkoisen rahoituk­sen osu­us oikeut­taa työ- ja elinkeino­min­is­ter­iön supis­ta­maan oman hallinnon­alansa henkilöstöä mui­ta hitaam­min. Siel­lä on siis vähän väl­jem­pää, mut­ta vääristävää kan­nustin­ta tämä ei siel­läkään kor­vaa. Jos VTT lisää toim­intaansa ulkop­uolisen rahoituk­sen turvin, min­is­ter­iön on vähen­net­tävä henkilökun­taa vaikka­pa työvoima­toi­­mistoista ja jos VTT vähen­tää henkilökun­taa, min­is­ter­iölle jää enem­män liikku­ma-alaa. Mikro­taloudel­lis­ten kan­nustei­den mallintamisen pitäisi olla VM:n ydinosaamista.

Val­tion sek­toritutkimus on merkit­tävien ratkaisu­jen edessä. On valit­ta­va, säi­lyt­tääkö val­tio Kansan­ter­veyslaitok­sen kaltaiset tutkimus­laitok­set omi­naan vai ulkois­taako tutkimus yliopis­toi­hin. Minus­ta on hyvin tärkeätä ylläpitää omaa tutkimu­sosaamista samas­ta syys­tä kuin Noki­akin halu­aa pitää tutkimuk­sen omis­sa käsis­sään sen sijaan, että ostaisi sitä korkeak­ouluil­ta. Oma tutkimus johtaa osaamisen kumu­loi­tu­miseen, tilaus­tutkimuk­ses­ta käsi­in jää vain tutkimus­ra­port­ti. Jot­ta sek­toritutkimus ei eristy­isi ja jot­ta sen taso säi­ly­isi, sil­lä on olta­va myös kytken­nät korkeak­oulumaail­maan. Ulkop­uolisel­la rahoituk­sel­la toteutetut tilaus­tutkimuk­set pitävät laitok­set trim­mis­sä, vireinä ja dynaamisi­na samal­la kun ne rahoit­ta­vat suuren osan vält­tämät­tömästä osaamisen ylläpitämisestä.

Tuot­tavu­u­so­hjel­ma ohjaa sek­toritutkimus­ta aivan väärään suuntaan.

2 vastausta artikkeliin “Valtion tuottavuusohjelma ja sektoritutkimus”

  1. Juus­to­höylä­malli ei toi­mi oikeis­taan juuri mis­sään. Koko julki­nen sek­tori pitäisi suun­nitel­la tehtävälähtöis­es­ti alus­ta alka­en uudelleen. Ei se “sataan ker­taan” paikat­tu bysant­ti­laiskoneis­to jäsenkir­javirkamiehi­neen mihinkään järkevästi muu­tu. Siitä olen kuitenkin aivan var­ma että hallinnos­ta vapau­tu­isi hel­posti paljon osaavaa väkeä paikkaa­maan huu­tavaa työvoima­pul­laa. Asial­la on jo kiire, pihinää kuuluu..

  2. Peruskysymyk­seni kuu­luu: kos­keeko val­tion tuot­tavu­u­so­hjel­ma eduskun­taa, hal­li­tus­ta ja min­is­ter­iöitä? Ei näytä siltä. Jos koskisi, kansane­dus­ta­jien määrä voitaisin laskea noin 150:aan, ja avus­ta­jien ym määrästä vähen­tää noin puo­let. Jokaisen kansane­dus­ta­jan pitäisi joutua ole­maan yksi vuosi yliopis­ton viras­sa totea­mas­sa, että esim pro­fes­sorin virkaan ei kuu­lu sent­tiäkään käyt­tö­varo­ja, vain oma palk­ka, työhuone ja tietokone. Jos aikoo tehdä tutkimus­ta, rahat on siihen itse han­kit­ta­va, ja siitäkin menee vero keskushallinnolle. On moraali­ton­ta, että eduskun­ta voi olla niin tuh­lail­e­va omas­sa työssään kuin mitä se on, ja samaan aikaan pakot­taa esim. tutk­i­jat jatku­vaan epä­var­muu­teen ja ajan käyt­tämiseen jatku­vaan rahoituk­sen haku­un. Olisi vält­tämätön­tä, että eduskun­ta ja min­is­ter­iöt supis­taisi­vat kulu­jaan samas­sa suh­teessa kuin mitä vaa­di­taan yliopistoilta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.