Maanmittareita koskeneessa viestiketjussa Touko Miettinen kysyi, mitä helsinkiläistenmielestä ylipäänsä voisi muualla maassa tehdä.
Valtion toimintoja on alueellistettu Helsingistä pois paljon ja onnistuneesti. Esimerkiksi helsinkiläisten Kela-hakemiksia käsitellään jossain aivan muualla Suomessa ja monen ministeriön puhelinkeskus on alueellistettu jonnekin hyvinkin syrjäisiin paikkoihin. Kelan toiminnasta voisi edelleen siirtääymmärtääkseni muualle osia, joiden ei tarvitse sijaita pääkonttorissa tai joiden ei tarvitse olla kosketuksissa muun hallinnon kanssa. Sen sijaan Kelan pääkonttorin siirto muualle tuottaisi pienen katastrofin, koska kelan asintuntijat osallistuvat kaiken maailman työryhmiin jatkuvasti. Esimerkiksi sata-komitea käyttää kelalaisia yhtenään.
Itse alueellisten aikanaan kaikessa hiljaisuudessa anniskelulupa-asiat siirtämällä ne ministeriöstä lääninhallituksiin. Tästä ei syntynyt mitään kalabaliikkia.
Tarkoitus on tukea aluepolitiikkaa, Helsingistä kannattaa siirtää pois erilaisia tukitoimintoja. Ne voidaan siirtää kivuitta,koska tätä siirtoa voi tehdä liukuvasti siinä tahdissa kun virkoja vapautuu. Varmaankin maanmittareitakin voisi siirtää nykyistä enemmän vaikkapa Lahteen,mutta tässä voisi noudattaa työntekijän omaa toivomusta tai siirron voisi toteuttaa viran vapautuessa.
Kivuttomuus on kuitenkin tällaisen pehmeän alueellistamisen heikoin puoli, koska ilman suurta haloota ei kukaan huomaa mitään merkittävää tapahtuneen, eikä siitä siksi tule sulkia hattuun.
Omalla blogillani kirjoitin http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2008/08/13/kansanedustajat-saatakoot-kilpailua-kauppoihin/.
Taitaisi tässä olla syytä kehotta heitä säätämään lisää elämisen edellytyksiä alueille? Kuka tässä maassa mielestäsi päättää?
Eli siis, Helsinkiin kaikki korkeampaa koulutusta vaativa homma, muihin kaupunkeihin tukitoimintoja.
Onneksi 60-luvulla oltiin kaukonäköisempiä (vaikka taisi muutosvastarinta ollut yhtä kovaa): melkoinen osaamiskeskus on esimerkiksi tänne Hervantaan on syntynyt. Jos me kaikki olisimme Helsingin seudulla, niin ruuhkat olisivat vieläkin pahempia ja asuntojen hinnat kovempia.
Ei suinkaan.
Helsinkiin keskushallinto, koska se on jatkuvasti ja päivittäin tekemisissä ristiin keskenään.
Sen sijaan esimerkiksi yritysten vaativa tuotekehitystyö voi olla hyvin Tampereella tai Oulussa. Lieksaan sitäkään ei voi siirtää, koska rekrytointipohja olisi vähän kapea.
Yritysten tuotekehitystyön sijoittuminen ei ole valtion päätettävissä muuten kuin välillisesti. Tarvitaan esimerkiksi yliopiston läheisyyttä ja kuulemma parku oli aikanaan melkoinen, kun Yhteiskuntatieteellistä korkeakoulua ja osaa TKK:sta alueellistettiin. (Tampereen Napoleonin (Lindfrosin) elämäkerrassa on hauskoja kuvauksia siitä, miten yliopistomiesten luentoja kuulemaan haettiin päättäjiä ja muuta kaupungin kermaa, joiden omat opinnot olivat päättyneet kansa- tai korkeintaan keskikouluun.)
Eli siis, mitä mielestäsi nyt voisi Helsingistä alueellistaan niin, että sse loisi maakuntiin uutta työtä? Tukitoimintoja siirtämällä ei luoda uutta työtä kuin palvelualoille (kauppoihin, päiväkoteihin, yms.). Tärkeää työtä toki sekin, mutta ei siinä tule alueelle muuta uutta rahaa kuin alueellistettujen valtion työntekijöiden palkat. Se ei oikein riitä.
Kannettu vesi ei kaivossa pysy. Millä saadaan elinkeinoelämä haluamaan siirtyä “Kehä III” — niiden kaikkien — ulkopuolelle?
Mitä etuja valtio voi yrityksille ja yksityshenkilöille antaa sellaista, joka saa heidät haluamaan “maallemuuttoa”?
Osmo Soininvaara:
“Mitä Helsingistä voisi alueellistaa?”
Sinivihreä:
Ensimmäisenä tulee mieleen eduskunta.