Pitäisikö ydinvoimaloiden ympärille rakentaa suojakuori siltä varalta, että jonkin inhimillisen erehdyksen takia syntyisi onnettomuus, vai olisiko parempi pureutua itse ongelman syyhyn ja vaikuttaa jo koulussa ihmisten kasvatukseen niin, että heistä kehkeytyisi vastuullisia kansalaisia, jotka eivät lyö laimin velvollisuuksiaan ja tee virheitä? Kun kukaan ei tee virheitä, ei tarvita sitä suojakuortakaan.
Myönnän, että vertaus on epäreilu, mutta kirjoitin sen osoittaakseni, mikä virhe on ajatuksessa, että Kauhajoen ja Jokelan kaltaisilta tilanteilta vältyttäisiin, kun palkattaisiin 500 koulupsykologia lisää.
Näinä aikoina kuuluu sanoa, että nuorisollamme menee joka vuosi vain huonommin, eikä näin huonosti ole oikeastaan mennyt historiamme aikana koskaan. Psyykkisesti oirehtivia esimerkiksi on paljon enemmän kuin ennen. Psykiatrit ovat minulle kertoneet,ettei tämä pidä paikkaansa; siis joidenkin psykiatrien mielestä. Toisen mielestä taas pitää. Ongelmana on, että meiltä puuttuvat vakaat ja objetiiviset mittarit, eikä iltapäivälehtien lööpeistä oikein ole sellaisiksi. Ennen psyykkiseen oireiluun ei vain kiinnitetty huomiota (?)
Sen tiedämme, että skitsofrenia vähenee, mutta tällä ei ehkä ole mitään tekemistä henkisen ilmapiirin kanssa. Syy saattaa olla fyysisessä ympäristössä.
On kuitenkin kaksi aika vakaata mittaria, joiden luulisi pysyvän suunnilleen samanlaisina vuodesta toiseen: itsemurhat ja huostaanotot. Nämä menevät ihan eri suuntiin. Miesten itsemurhat ovat vuodesta 1990 alkaen vähentyneet voimakkaasti. Huostaanotot taas ovat nopeasti lisääntymässä.
Nämä kaksi mittaria kertovat kovin eri asioista. Minun amatöörituntemukseni on, että itsemurhat ovat lähempänä sitä ongelmaa, josta tässä on kyse. Huostaanotot kertovat enemmän kotiloista, eikä missään näistä tapauksista ole oltu lähelläkään tilannetta, jossa huostaanottoa olisi voitu edes harkita.
Hesarin mukaan Yhdysvalloissa on selvitetty kouluammuntojen taustoja. Näiden mukaan taustalla ovat
1) Eristyksiin ja tuleminen liittyneenä ehkä kiusatuksi tulemiseen.
2) Depressio, joka vielä lisää eristyneisyyden tuntua.
3) Maskuliinisuutta korostava kulttuuri, jossa ongelmat ratkotaan väkivallalla.
4) Aseiden helppo saatavuus
5) Lepsut turvatoimet kouluissa
Yhteisöllisyydestä he sanovat, että ongelmana on pikemminkin liian voimakas ja homogeeninen yhteisöllisyys. Kun sen ulkopuolelle joutuu, joutuu täysin eristetyksi. Siksi ammunnat tapahtuvat pienillä paikkakunnilla, eivät suurissa kaupungeissa.
Jos maskuliinisuutta korostavan kulttuurin sijalle tai rinnalle pannaan väkivaltapelit, kaikki nuo viisi ehtoa — ja tuo kuudeskin — toteutuvat näissä kahdessa tapauksessa.
Huostaanotot eivät ole luotettava mittari, sillä huostaanoton kriteerit, resurssit jne. muuttuvat. Koko käsitettä ei nykymielessä varmaan ollut edes olemassa 50 vuotta sitten.
Vastaava hankaluus on depression, paniikkihäiriön tai esimerkiksi kiusaamisen kanssa. Ongelmat ovat todellisia enkä missään nimessä väheksy niitä mutta niiden yleisyyden mittaaminen on käytännössä mahdotonta. Tottakai depressio yleistyy — sata vuotta sitten ei ollut kukaan työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen takia…
Mielestäni nimenomaan vaikein ratkottava on maskuliininen kulttuuri, jota on myös tutkittu liian vähän. Miestutkimus on vasta päässyt alkuun verrattuna naistutkimukseen, jolla on jo pidemmät perinteet. Syynä tähän on myös se, että (hetero)mieheys on tabu. Kulttuurinen muutos saadaan pitkällä aikavälillä emansipatorisen tutkimuksen avulla. Tälläkin foorumilla monet ovat esittäneet perinteisiä näkemyksiä “oikeasta” maskuliinisuudesta mm. asekeskustelussa. Jos nykyisen kulttuurin vaalimiseen tarvitaan väkivallan hiljaista hyväksymistä, olen muutoksen kannalla.
Pointteja:
“3) Maskuliinisuutta korostava kulttuuri, jossa ongelmat ratkotaan väkivallalla.”
- Eikös äsken havaittu, että naiset kohdistavat lapsiin enemmän väkivaltaa kuin miehet. Se voi vaikuttaa lapsen tulevaan käytökseen luodessaan väkivaltaan perustuvia ratkaisumalleja. Se, että naiset ovat enemmän tekemissä lasten kanssa ei ole syy olla puutumatta vaan syy puuttua tähän väkivaltaan.
Miehet(kin) ovat naisten kasvattamia. On perin kummallista, että viitsivätkin nähdä paljon vaivaa tehdäkseen miehistä aggressiivisia sovinisteja. Ja yhtä kumma on se, että ei ole ilmestynyt naisjoukkoa ottamaan vastuuta virheistään, vaan syytellään sananmukaisestikin itse synnyttämiään tuloksia.
Voidaan kyllä sanoa, että miehet ovat väkivaltaisia saamastaan kasvatuksesta riippumatta. Että kyse on genetiikasta. Silloinhan väkivallalle ei ole tehtävissä muuta kuin poistaa aseita saapuvilta kun gorilla saa raivarin.
Mutta hetkinen, kaikki viimevuosien viisi (Sillanpää, Kukka, Gerdt, Auvinen, Saari) surmatapausta on toteutettu kaikkea muuta kuin pikastuksissa ja todennäköisesti samanlaisesta syystä kuin Sanna Sillanpään ammuskelu ampumaradalla, jossa kolme kuoli ja yksi vammautui eliniäkseen. Siis jonkinasteisesta sairaudesta tai mielenhäiriöstä.
“4) Aseiden helppo saatavuus”
Kahdessa jälkimmäisessä tapauksessa on ilmeistä, aseet olivat liian helposti saatavilla — ei siksi, että se on käytäntömme vaan siksi, että lainlaatijan tiukaksi tarkoitamaa sääntelyä ei toteutettu viranomaisissa. Tämän päivän IS juuri vahvisti tämän täälläkin moneen kertaan mainitsemani asian.
Saatavuutta ei tarvitse huonontaa sillä, että tehdään uusi laki vaan sillä, että noudatetaan entisiä. Eikös tuo ole ihan asiallinen vaatimus ja helpommin toteutettavissa ja vietävissä käytäntöön kuin lainmuutos? Ellei, Osmo esimerkiksi voisi tulla esittämään vastakkaisia perusteluja. Siis jos hyviä edes on. Saanen epäillä, että ei ole kunnes muuta luen.
“3) Maskuliinisuutta korostava kulttuuri, jossa ongelmat ratkotaan väkivallalla.”
Suomalainen oikeuslaitos ei ainakaan tee mitään tämän ongelman hälventämiseksi. Päivittäin saa lukea, kuinka väkivaltarikollisille langetetaan täysin naurettavia tuomioita vaikka minkälaisista tekosista. Kaupungilla löytyneestä luvattomasta aseesta tuli päivän lehden mukaan 50 päivää ehdollista. Etnisen vähemmistön edustajaa jalkaan keskellä kaupunkia ampunut toisen etnisen vähemmistömme edustaja sai törkeästä pahoinpitelystä ja parista muusta syytteestä yhteensä vähän yli vuoden ehdotonta. Ellei takana ole rikoksia, siitä selvinnee reilun puolen vuoden istumisella, jos taas on, niin joutuu lusimaan jotain 8kk. alta vuoden kakku ei näille kavereille ole yhtikäs mitään.
Kyllä taas lähetettiin vahva signaali siitä, että väkivallalla voi ratkoa ongelmia.
Tuosta maskuliinisuutta korostavasta pyrkimyksestä ratkaista asioita väkivallan keinoin taitaa olla suomalaisessa elämänmuodossa hiukan liikaakin esimerkkejä ja tuntuu aika ihmeelliseltä, että siihen kiinnitetään harvoin kielteistä huomiota.
Joskus vuosi sitten olin mukana seurueessa, joka hieman seurustelujuomia nauttineena pohti tapausta, jossa erään seurueen jäsenen autoa oli naarmutettu ja epäilty naarmuttajakin oli tiedossa.
Olin aika järkyttynyt, kun moni seurueen miesjäsenistä ilmoitti, että jos heidän ajokkiaan naarmutettaisiin, asia ratkaistaisiin haulikolla, jolla “lasautettaisiin” päin naarmuttajaa surmaamistarkoituksessa.
Pahinta oli, että näin puhuttiin aivan tosissaan ja miehet yrittivät jopa tehdä vaikutusta seurueen naisiin sillä, kuka julmimmalla mahdollissella tavalla tekonsa suorittaisi.
Mukana “päin näköä lasauttelijoitten” porukassa oli ihan tavallisia kelvollisia veronmaksajia ja varmimmin tappolinjan takana oli ihminen, joka on elämäntyönsä tehnyt lainvartijana.
Yksittäinen tapaus olisi vain yksittäinen tapaus, mutta kun sama ratkaisumalli tulee aina esille hiukan juopuneitten tai selvienkin miesten keskusteluissa.
Ihmisiä, jotka systemaattisesti ja ehdottomasti vastustavat tappamista ja väkivaltaa muutenkin pidetään meillä usein mamiksina ja sivarit ovat maanpettureita ja vetelyksiä.
Toisen tyyppistä väkivallan ihailua edustaa sotilaallisuuden ylikunnioittaminen. Kun esimerkiksi äskettäin rauhanturvatehtävistä palannut henkilö syyllistyy henkirikoksiin asiaa yritetään ymmärtää hänen sotaoloissa olemiseensa liittyvillä henkisillä kärsimyksillä.
Väkivallan käytön yhteyttä sotilaallisiin hyveisiin eli vihollisen tuhoamisajatteluun ei uskalla edes ääneen pohtia.
Aina silloin tällöin väkivaltarikoksila on yhteyttä armeijaan, mutta en muista kertaakaan julkisesti pohditun näitä yhteyksiä. Armeijan ja sotilaallisten hyveiden arvostus on liian korkealla.
En siis edellä väitä, että väkivalta johtuu armeijasta, mutta asioitten välisiä kytkentöjä ja niitten luomaa arvomaailmaa pitäisi uskaltaa pohtia.
Onko pohjimmiltaan ihan hullu ajatus se, että jos vihollisen surmaaminen yhdessä tilanteessa, eli isänmaan vapauden turvaamisessa, on sallittua ja ihailtua, voi halukas ihminen julistaa vihaamansa kohteen viholliseksi, joka on oikeus tappaa olipa hän auton naarmuttaja tai muusta syystä vastenmielinen tapaus?
Suurin osa murhaajista ovat olleet myös prozacin kaltaisten psyyke/masennuslääkkeiden käyttäjiä. Auvinen ainakin oli. Oliko Saari? Hänen kaverinsa on mediassa sanonut Saaren saaneen tällaisen lääkityksen, mutta enempää asiasta ei ole mainittu. Tasoittaessaan huippuja ja laskuja, nämä lääkkeet voivat aiheuttaa myös tunnekylmyyttä, kuten lukuisat käyttäjät ovat todenneet.
Kuinka helposti näitä lääkkeitä tulisi määrätä?
T. Sipilä, kukaan niistä uhoajista ei todellisuudessa menisi ampumaan haulikolla autonsa naarmuttajaa.
Ano Nyymi jo kirjoittikin aiheesta suomalainen kasvatus.
Jos joku, niin suomalainen nainen(yleistys) korostaa poikalasten kasvatuksessa itkemättömyyttä ja kovuutta.
Siihen törmää usein. Viimeksi vaimoni veljen vaimo lateli sellaista tekstiä 7 kk:n !!! ikäiselle pojalle, että hirvitti.
Artolle ja T.Sipilälle sen verran, että se on aika harva suomalaisnainen, jonka pöksyt kastuvat sen empaattisen ja runoja lausuvan miehen seurassa. Toki niitäkin naisia on, mutta paljon vähemmän kuin niitä “perinteisiä”.
Ja empaattiset, runoja lausuvat miehet tuppaavat avioitumaan myöhemmin ja hankkivat vähemmän lapsia kuin ne perinteiset, mikä sinänsä ei ole huono asia.
Ja ennen kuin Elina tulee esittelemään nihilististä luonnonvalintaansa, niin ei lapsista pidä kasvattaa puolustuskyvyttömiä palleroita. Sitä en tarkoittanut.
Täysin yliampuvan ja asiantuntemattoman meuhkaamisen ja moraalipaniikin jälkeen — en nyt tarkoita Soininvaaraa 😉 — alkaa hahmottua samat ongelmat/toimenpiteet kuin Jokelan jälkeen:
1) aseiden yleisyys ja saatavuus,
2) väkivaltainen alakulttuuri sekä
3) psykiatristen ongelmatapausten bongaaminen ja heistä huolehtimenen.
Nämähän suurin piirtein löytyvät siitä Hesarin amerikkalaisperäisestä listastakin.
Ykköskohdan osalta oli miltei kiusaannuttavaa kuunnella, miten Holmlund kiemurteli Ykkösaamussa, kun toimittaja asiasta tentti. Puolustelu haettiin niin kaukaa, että kutsuisin sitä valehteluksi: aselupien myöntämiset ovat kuulemma selvästi operatiivinen tehtävä mutta lupien myöntämistä ei voinut kiristää, kun odotettiin direktiiviä! … joka, öh, määrittelee vain minimin!! Ja mistä Holmlund kuvitteli eduskunnassa tietävänsä näiden kouluampjien kohdalla, että “eivät aseet tapa vaan ihmiset”? Siis mistä muualta kuin NRA:n mainoslauseesta?
Kakkoskohdan eli väkivaltaisen alakulttuurin osalta huomio alkaa ihan oikein siirtyä “suomalaisten yleisestä väkivaltaisuudesta” tai “nuorten huonovointisuudesta” sellaisiin spesifisiin alakulttuurerihin, joihin ampujat ilmeisesti kuuluivat tai joita diggailivat. Jokelan jälkeen tässäkään ei ole ilmeisesti paljoa tapahtunut. Poliisilta on pääsääntöisesti kielletty netissä surffailu, ja siellä kuitenkin vaarallisimmat alakulttuurit lymyävät (ei Kauhajoelta helposti löydy samanmielisten porukkaa, jolle voisi rehvastella tulevista murhistaan).
Kolmoskohdan eli potentiaalisten massamurhaajien bongaamisen osalta on helpottavaa kuulla, että sosiologisen profiilin lisäksi on löytymässä psykologinen profiili. Sehän tarkoittaa, että tekijät voidaan ainakin hiukan suuremmalla todennäköisyydellä bongata, kunhan nuorten miesten kanssa tekemisissä oleville henkilöille profiilista kerrotaan. Erityisesti niin pitäisi tehdä pienissä “puutarhakaupungeissa”, jos nimittäin on totta, että suuri kaupunki karsii tällaisen(kin) tuhoisan käyttäytymisen. Mitään ei kuitenkaan ole tältäkään osin tapahtunut.
Varmaan löytyisi lisääkin kohtia, joihin resursseja nyt kannattaisi kohdentaa. Eihän esim. riitä, että huomaa oireet, pitää myös olla rahaa huolehtia oireilevista ihmisistä. Niin tai näin, nykyinen hallitus ei käsittääkseni ole tehnyt oikein mitään, jos ei sitten hidastelua pidetä tekemisenä.
Ehkä ei pitäisi vaatia Homlundin eroa vaan koko hallituksen.
Lopuksi voisi vienosti toivoa, että toivottavasti tällä kertaa asiantuntevat puheenvuorot nousevat vahvemmin pintaan ja pitävät pintansa. Muuten taas ollaan yllättyneitä, kun jotain vastaavaa ehkä tapahtuu, ja aletaan vaatia “yhteisöllisyyden vahvistamista”, “asian tutkimista rikoksena” tai mitä kummaa nyt “mielipidevaikuttajien” ja johtavien poliitikkojen päihin sattuu pulpahtamaan. Ehdotankin Hannu Lauermalle omaa talk showta!
Suomalainen kulttuuri ja vuorovaikutus voi olla aika tylyä. Jos jäät ulkopuolelle, kukaan tuskin tulee pyytämään mukaan.
Niissä kulttuureissa, joissa “pyydetään mukaan”, vallitsee käsittääkseni kohteliaampi ja positiivisempi yhteisöllisyys kuin meillä. Vaikka Ruotsi, Saksa, englanti ja USA. Vaikka onhan näissäkin ongelmansa ja joku voi aina joutua huonoon soisaaliseen asemaan.
Mutta kuten Irwin laulaa, härmäläinen on häijy ja itsepäinen.
“Tuosta maskuliinisuutta korostavasta pyrkimyksestä ratkaista asioita väkivallan keinoin taitaa olla suomalaisessa elämänmuodossa hiukan liikaakin esimerkkejä ja tuntuu aika ihmeelliseltä, että siihen kiinnitetään harvoin kielteistä huomiota.”
Harvoin? Eikö tuo ole sekä nais- että miestutkimuksen yimessä ja myös lööppikamaa? Jos siihen kiinnitetään huomiota myös tässä yhteydessä, mikäs siinä minun puolestani.
Mutta asiayhteyttä näiden ampumisten ja miehisyyden — mitä se kaikessa laajuudessaan onkaan ja kuka tai mikä sen siten tuottaakaan miehiin — välillä ei oikein ole.
Nimittäin nämä ampujat eivät ole maskuliinisen kulttuurin tyypillisiä edustajia: nainen, yläasteikäinen koulupoika, kaksi lukiopoikaa ja nuori opiskelijapoika. Oikeastaan he ovat joko oppositiosta kuten Sillanpää tunnetusti tai tietystä marginaalista.
Jos kutistamme miehisyyden vain väkivaltataipumukseksi niin vielä silloinkaan nuo ampumiset eivät ole maskuliinisen kulttuurin tuotosta. Tämä sekä tekijöistä että tekojen lähtökohdasta johtuen, jotka ovat aivan muualla (sairaudessa tmv.) olkootkin, että teot olivat samoja joihin myös miehet syyllistyvät.
Riittääkö tämä rautalanka vai taivutanko lisää?
Siksi ammunnat tapahtuvat pienillä paikkakunnilla, eivät suurissa kaupungeissa.
Eikös se Myyrmanni ole Vantaalla ja se pommimieskin, siis ihan liki sivistystä? Ai niin mutta sitä Myyrmannia ei pidä tietenkään sekoittaa tähän koska se pilaa kaikki selittävät teoriat ja poliitikoille sopivat ratkaisut kuten aseiden keräämisen kansalta. Päätös jota varmasti oikein brysselissäkin kiitellään, huutava työvoimapulla kun on lähdössä lapasesta vähän maassa kuin maassa ja kansa äänestää sen mukaan.
Suomi on nyt kiistatta järjettömien joukkomurhien supervalta asukaslukuun suhteutettuna, siitä ei päästä mihinkään. Suomalainen tiekkariväki pukkaa meille nyt infoa ähkyyn saakka siitä että tämä johtuu suomalaisten miesten poikkeuksellisesta väkivaltaisuudesta, suomalainen mieshän raiskaa ja tappaa rutiininomaisesti kuten esimerkiksi helsingin sanomat meille kertoo.. Sillä seikalla että joukkomurhat ovat aivan uusi ilmiö meillä, päin vastoin kuin suomalaiset miehet, ei tietenkään ole merkitystä, kuten millään tosiasioilla ylipäätään.
Minun mielestäni pitäisi miettiä mikä on muuttunut viime vuosina mikäli halutaan jotain syytä muutokseen hakea. Yksi ensimmäisenä mieleen tuleva asia on yhteiskunnan muuttuminen käytännössä täysin feministien johtamaksi sosiaalitätiyhteiskunnaksi, siis holhoushelvetiksi ja puolikommunistiseksi suojatyökeskukseksi, jossa juuri kenenkään ei ole hyvä olla. Oli jotenkin surkuhupaisaa katsoa kuin entisen rehellistä suomalaista työväkeä edustaneen puolueen taannoisessa puheenjohtajakisassa KAIKKI osallistujat ilmoittivat olevansa feministejä 🙂 Koko kansan presitentistä nyt ei tarvinne sanoa mitään.
Hallituspuolueet ovat korostuneesti brändänneet miesedustajansakin sukupuoliasteikon feministiseen päähän, ehkäpä väistyvää pääministeriämme lukuunottamatta. Tilanne on varmasti pienen feministiklikin toivoma, mutta kuitenkin täysin luonnoton. Tämä vaikuttaa yhteiskuntaamme väistämättä monilla tasoilla koska enemmistölle suuri osa päätöksistä ajaa täysin luonnottomia päämääriä. Esimerkkeinä vaikkapa se ettei oikeita rikollisia enää rangaista mistään mutta pienistä ylinopeuksista saa täysin suhteettomia rangaistuksia tai siitä että valehtelevia nollia pidetään suuressa arvossa samaan aikaan kun työkansaa kyykytetään älyttömillä maksuilla ja määräyksillä. Olisihan näitä esimerkkejä.
T.Sipilä
“Joskus vuosi sitten olin mukana seurueessa, joka hieman seurustelujuomia nauttineena pohti tapausta, jossa erään seurueen jäsenen autoa oli naarmutettu ja epäilty naarmuttajakin oli tiedossa.
Olin aika järkyttynyt, kun moni seurueen miesjäsenistä ilmoitti, että jos heidän ajokkiaan naarmutettaisiin, asia ratkaistaisiin haulikolla, jolla “lasautettaisiin” päin naarmuttajaa surmaamistarkoituksessa.”
Jos minun autoani naarmutettaisiin, asia todellakin ratkaistaisiin turpakäräjillä. Miksi? No siksi, kuten ehdin jo toteamaan, tässä maassa oikeuslaitoksen mielestä pikkurötöksien pitää kannattaa ja turpaanmätöstä ei tule mitään. Naarmuttajaa et mitenkään saa vastuuseen tekosistaan ja vaikka saisit, rangaistus on luokkaa pelle — naurettava, etenkin jos kyseessä on varaton ja syrjäyttynyt kaveri. Eli turpaan vaan ja tuplaten olisi minunkin ratkaisumallini. Täysin vastaavasti jos joku lyö kaupungilla naamaan, on ihan turha mennä itkemään poliisille, ei siitä minkäänlaista tuomiota tule. Senkun lyö nenän lyttyyn ja sillä selvä. Tietenkin mikäli tämä ei ole fyysisesti mahdollista, poliisi on ainut, joskin varsin laiha, vaihtoehto.
Ei oikeutta saa, jos ei itse sitä hanki. Esivallan varmaan kannattas pikkuhiljaa tehdä asialle jotakin?
Arto:
“Miestutkimus on vasta päässyt alkuun ”
Hehheh, vai että oikein “tutkimus”? Miestutkimuksen kotisivuilla sanotaan, että:
“Kriittinen miestutkimus on miehiin ja maskuliinisuuksiin kohdistuvaa monitieteellistä ja sukupuolitietoista tutkimusta. Tutkimusala hyödyntää feministisessä tutkimuksessa kehitettyjä sukupuolen teorioita eri suuntauksista. “.
Eli kahdella kolmella luonnehtien puhdasta feminististä paskaa. Sama kuin laitettaisiin taistolaiset tutkimaan markkinataloutta ja odotettaisiin järjellisiä tuloksia. Mies“tutkimus” on samanlaista huuhaata kuin nais“tutkimus” eli käytännössä feminististä propagandaa höystettynä pienellä siivulla marxismia.
Itse syytän tapahtuneesta mediaa. Sehän on perinteisesti poliitikkojen syyttelyn kohde. Nyt kun sitä voisi oikeasti syyttää, niin syyttelyt jää vähemmälle.
Perustelu: Murhaajasta tulee maailmanlaajuinen julkkis, jonka tekemää videopätkää näytetään tuhansia kertoja kaikkien uutiskanavien lähetyksissä. Uskoisin, että tälläinen sankarikuolema oli tapauksen päämotiivi. Sehän on hiukan lapsellinen lähes BB-motiivi, eikä tosi sankaritappaja sellaista kuvaa anna julkisuuteen, vaan jättää jonkin sekavan “vihaan ihmiskuntaa” viestin.
Tietenkin henkilö, joka tekee massamurhan on pahoin häiriintynyt. Sitä en kiistä.
Jos yhteiskunnasta hakee syitä, niin ykkössyyni on yhteiskunnan kylmyys. Jos Suomessa joku makaa maassa, niin harva pysähtyy auttamaan. Jos joku jää yksin ilman ystävää, niin muut seuraa tilannetta sivusta. Huostaanottojen lisääntyminen on yksi oire ongelmasta. Uskoisin lasten ja vanhempien tarvitsevan toisiaan. Minusta tämä suhtautuminen kerjäläisten lapsiin kertoo paljon suomalaisten epäempaattisuudesta.
(Ylen julkaisemasta uutisesta:)
Kansainväliset tiedotusvälineet ovat kiinnostuneet romanialaisten kerjäläisten asemasta Suomessa. Erityisesti kerjäläislapsia mahdollisesti uhkaava huostaanotto on herättänyt huomiota.
Reuters kertoo, että Suomeen saapuvat romanikerjäläiset saattavat menettää lapsensa. Uutisen mukaan Suomi pyrkii huostaanotoilla suojelemaan lapsia. Reuters lainaa sähkeessään maahanmuuttoministeri Astrid Thorsia (r.), jonka mukaan viranomaisten on reagoitava, jos lapset ovat vaarassa.
Ihmisoikeusjärjestöt ovat kuvanneet suomalaista “kiristystä” yhdeksi kovimmista romanialaisia vastaan suunnatuista toimenpiteistä. Niiden mukaan huostaanotto ei suojele vaan jakaa perheitä. Reutersin mukaan Suomi ei ole ainoa EU-maa, joka kohtelee romanialaisia kyseenalaisesti.
Uutistoimisto Reutersin uutissähke on julkaistu muun muassa International Herald Tribunen verkkosivuilla. IHT toimii New York Timesin kanssa yhteistyössä.
“Ano Nyymi jo kirjoittikin aiheesta suomalainen kasvatus.
Jos joku, niin suomalainen nainen(yleistys) korostaa poikalasten kasvatuksessa itkemättömyyttä ja kovuutta.”
Tältä palstalta Elina hyvänä ja tyypillisenä esimerkkinä, anteeksi vaan.
Täytyy tosiaankin ihmetellä, että miksi tämä aspekti ei koskaan nouse esiin. Ja se, että naiset käyttävät väkivaltaa runsaasti ja kasvattavat sillä pojista väkivaltaisia sovinistimiehiä.
Ja sitten he lähettävät poikansa armeijaan — miesten kouluun — ja sanovat, että lähettivät sinne miehen ja saivat sieltä pojan takaisin, josta sitten joko itse tai miniän pitää tehdä mies jälleen. Paitsi että niin ei katsota käyvän, vaan vasta lapsi on miehen isä — jonka nainen miehelle sellaiseksi synnyttää ja kasvattaa…
Kyseessä on tabuaihe, muuta en keksi. Näitä on ollut varsin paljon. Tässä yksi pelottava esimerkki Mikael Nederströmin Darwin-seura ry ja Status ry:n seminaariesitelmästä:
“Nyborg, kansainvälisesti arvostettu tanskalaisen Aarhusin yliopiston professori, sai 30-vuotisessa pitkäaikaistutkimuksessa vuonna 2001 tuloksen, jonka mukaan miesten ja naisten välillä on keskimäärin 4 pisteen keskiarvoinen ÄO-ero miesten hyväksi.
Tutkimustulos on sittemmin aiheuttanut viralliset nuhteet, tutkintakomitean perustamisen ja Nyborgin tutkimuksen jäädyttämisen. Lisäksi hänen aineistonsa on takavarikoitu. Tukikirjeitä Nyborgille ovat lähettäneet mm. professorit Richard Lynn, Doreen Kimura, Linda S. Gottfredson, Kevin McDonald ja J. Philippe Rushton.
Nyborg ei edes tiedä, ketkä hänen juttuaan tutkivaan komiteaan kuuluvat. Nederström kysyi, olisiko vastaava skandaali ollut mahdollinen jos Nyborg olisi saanut tuloksen, jonka mukaan naiset ovat keskimäärin 4 pistettä älykkäämpiä kuin miehet.”
http://www.skepsis.fi/lehti/2006/2006–2‑niemela3.html
Em. aihe on tabu samasta syystä kuin Vanhasen ja Lynnin tutkimusaiheet ja tulokset. (En allekirjoita tuloksiaan kuin osin.)
Kumminkin he olivat löytävinään eri kansakuntien älykkyyserot perimästä. Se tyrmättiin aluksi. Samoin naisten alempi ÄO. Mutta miehen genetiikasta saa löytää mitä tahansa.
Ja on löydettykin: mm. kolmannes valkoisista miehistä on laadukkaissa tutkimuksissa havaittu koviksi riskinottajiksi. Loputkin valkoiset miehet ottavat enemmän riskejä kuin naiset tai muunrotuiset. (Vähän tosin vierastan tuota rodun käsitettä.) Tämän perimästä katsotun tekijän seurauksia saa ja pitääkin pohtia otsa rypyssä ja syyttävä sormi valkoiseen mieheen osoittaen. Näin vaikka hän ei voi — perhana — mitään perimälleen. Heh!
Biologiaa siis saa olla kunhan löytö on kosher. Se ei ole, jos esimerkiksi naisten eriarvoisuus yhteiskunnassa voitaisiin palauttaa biologiaan. Siksi kiusallisia löytöjä tutkijoineen on opittu heittämään ikkunasta ulos kaikkien vahingoksi. Niinpä esimerkiksi Vanhasen tuloksiin vedoten on haluttu oikeuttaa länsimainen ylemmyydentunto ja sen kääntöpuolella piileskelevä rasismi ja itsekkyys. Toisaalta kun Vanhasen tuloksia ei virallisesti ole olemassa, ei ole voitu selvittää ravitsemuksen merkitystä älykkyyseroille tmv.
Kun Nyborgin tuloksia “ei ole”, ei ole voitu kehittää koulujärjestelmää niin, että myös pojat ja miehet — siis ne vähän fiksummat — viihtyisivät opintiellä. Tai että työelämä ottaisi huomioon naiset hieman heikkolahjaisimpina. Ai niin, tuotahan ei saanut sanoa.
Ja kun naisten väkivaltaa ei virallisesti ole, ei saada selville, mistä se johtuu ja mitä se aiheuttaa myös naisille itselleen.
Ano Nyymi, neljän pisteen ero ÄO:ssa on niin mitättömän pieni, ettei se aiheuta mitään toimenpiteitä, vaikka sen olemassaolo olisi tottakin.
Itse tutkimuksen kohtalo taas on malliesimerkki nykymenosta.
Suomalainen naistutkija(en muista nimeä) sanoi, että naistutkimuksen ongelma on se miten tutkimuksella saadaan todistettua asia joka tiedetään jo ennen tutkimusta. Voiko tuota enää selvemmin sanoa. Luulisi, että päästettyään suustaan tuollaista “tutkijaa” hävettäisi”. Vaan eipä taida.
OS:
Siksi ammunnat tapahtuvat pienillä paikkakunnilla, eivät suurissa kaupungeissa.
Traveller:
Eikös se Myyrmanni ole Vantaalla ja se pommimieskin, siis ihan liki sivistystä?
Myyrmäen tapaus ei ollut mukana yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa. En selostanut analyysia Suomesta vaan Yhdysvalloista,eikä analyysi ollut omani.
Myyrmäen tapaus oli myös vähän erilainen.Nämä kouluampumisethan ovat toisistaan matkittuja ja siinämielessä samaa ilmiötä.
Pienenä täsmennyksenä.
Huostaanotot ovat hyvä mittari mittaamaan sitä, mitä on tapahtunut viimeaikoina, koska asiaa koskeva lainsäädäntö ja muut käytännöt ovat samanlaisia. Se, että huostaanottoja on nyt paljon enemmän kuin kymmenen vuotta sitten, kertoo vakavasta kehityksestä. Sen sijaan viidenkymmenen vuoden päähän vertailua ei voi tehdä, koska lainsäädäntö oli silloin erilainen ja orpous dominoi lastensuojelua.
Huostaanottojen määrän kasvu johtuu suurimmaksi osaksi: 1) Alkoholiin käytön lisääntymisestä, vastikkeeton löperö rahanjako mahdollistaa tämän 2) Huumausaineiden käytön lisääntymisestä. Huumausaineiden käytöstä, ja ilmeisesti pienestä valmistuksesta ja kaupustelustakaan ei saa enää mitään rangaistusta. Tämä on tietoisen huumemyönteisen politiikan tulosta, ei mikään luonnonilmiö. 3) Lapsia tehdään heikoimmissa väestöryhmissä suurentamaan sosiaaliavustuksia kts. 1. ja sittten niiden kanssa ei pärjätäkään..
Näiden ilmiöiden kasvu taas johtuu paljolti huutavan työvoimapullan tuomasta toivottomuudesta ja tarkoituksettomuuden tunteista jota edelleen ruokkii median ja poliitikkojen luoma vääristynyt, sairas ja epärealistinen kuva yhteiskunnan toiminnasta. Sosiaalitätipoliitikot ratkaisevat kaikki ongelmat niin meillä kuin koko maailmassa jakamalla rahaa, jonka hankkimisesta heillä ei ole ollut omakohtaisesti minkäänlaista kokemusta, kaikille jotka sitä haluavat.
Uskon myös, että alkoholin käytön kasvu, etenkin perheen äitien on syynä huostaanottojen lisääntymiseen.
Äiti katoaa useiksi päiviksi ryyppyreissuille jättäen kymmenvuotiaan huolehtimaan vauvasta ja kaksivuotiaasta. Laiminlyönti saa olla edelleenkin tosi räikeää, ennen kuin huostaanottoon lähdetään.
Todennäköisesti ilmoitusherkkyyskin on kasvanut. Vielä oman lapsuuteni aikoina 70-luvulla moni kaveri asui hakkaavan isän tai äidin kanssa. Lapset olivat aivan yleisesti pitkiä aikoja kotona yksin 5–6 ‑vuotiaina. Kukaan ei pitänyt tätä minään, joten en tiedä kuinka paljon pitää paikkansa tämä “yhteiskunnan ilmapiirin koveneminen”.
Oliko todella jotain naapureista välittämistä ennen enemmän?
Ota Ano Nyymi huomioon, että tämä neljän pisteen ero miesten hyväksi koskee vain klassisia kuviotestejä
Esim. muistia, verbaalista ja sosiaalista älykkyyttä mittaavissa testeissä asia on päinvastoin. Koulussa menestyminen on monen lahjakkuustekijän summa, jotka tosin korreloivat voimakkaasti toistensa kanssa.
Miksi koululaitosta pitäisi muuttaa poikia suosivaksi, jos kerran he alun perin ovat älykkäämpiä? Luulisi siis heidän pärjäävän sen mukaisesti. Eikö olisi reilumpaa antaa tyhmille tytöille jotain tasoitusta?
Prinsessamatematiikkaa?
“Ota Ano Nyymi huomioon, että tämä neljän pisteen ero miesten hyväksi koskee vain klassisia kuviotestejä”
Ja sitten laittanet lähteen näkyviin. Etsi vaikka Nyborgilta aluksi.
“Miksi koululaitosta pitäisi muuttaa poikia suosivaksi, jos kerran he alun perin ovat älykkäämpiä?”
Mistä luit sellaista, että vaatisin nykyisen tyttöjä suosivan koulujärjestelmän muuttamisen poikia suosivaksi?
Kirjoitin nimittäin seuraavasti: “Kun Nyborgin tuloksia “ei ole”, ei ole voitu kehittää koulujärjestelmää niin, että myös pojat ja miehet — siis ne vähän fiksummat — viihtyisivät opintiellä.
Näytäpäs tuosta edellisestä sellainen vaatimus. Eikö tuossa sinustakin jos yrität ajattella, ole ehdotettu tasa-arvoa? Jos et sitä ponnisteluistasi huolimatta havaitse, vinkkaan, että se piileskelee sanassa “myös”.
Tuo, mitä Elina kirjoittaa lapsuudesta 70-luvulla on täyttä totta. Silloinkin lapset viettivät pitkiä aikoja yksin. 7‑vuotias tyttö saattoi joutua vahtimaan tuntikausia pikkusisariaan.
Muistan koulukavereideni kohdalta 70-luvun puolivälistä sellaista “lapsiperheköyhyyttä”, jollaista ei enää taatusti esiinny.
“Ota Ano Nyymi huomioon, että tämä neljän pisteen ero miesten hyväksi koskee vain klassisia kuviotestejä
Esim. muistia, verbaalista ja sosiaalista älykkyyttä mittaavissa testeissä asia on päinvastoin. ”
Ero tuleekin siitä, että tuota eroa saa tutkia rauhassa ainoastaan, mikäli ero on miehelle epäedullinen, tarkennettuna nimenomaan valkoiselle heteromiehelle.
Mustien ja naisten älykkyyttä saa tutkia ilman vastalauseita, mikäi tutkimus osoittaa heidän olevan valkoisia miehiä viisaampia. Varmaan tämä sama koskeaa myös homoseksuaaleja ja kaikkia muita vähemimstöjä. Mikäli järjestää älykkyystestit joissa kaukaasialainen mies pärjää, saa valmistautua vastalauseiden myrskyyn.
Turvatoimet vai ennaltaehkäisy? Minusta molemmat. Vähän sama kysymys kuin sairauden parantaminen vai oireiden ehkäisy.
Minusta tutkijoiden lista voidaan jakaa sairauden parantamiseen joita ovat depression hoitaminen, eristyneisyyden ja kiusaamisen ehkäisy, ja “murha ainoana ratkaisuna ‑kulttuurin” muuttaminen. Oireiden hoitamista ovat taas aseiden saatavuuden vaikeuttaminen ja turvatoimien lisääminen.
Tämä ei ole tyhjentävä lista syistä, tai näillä syillä ei voi selittää miksi kaikki vastaavassa asemassa olevat henkilöt eivät tee murhia. Hesarin mukaan: “Tutkijoiden lopullinen viesti onkin se, että kun ei ole yhtä syytä, ei ole yhtä syyllistä. Tulevien kouluampumisten estämiseksi ei tarvita ensisijaisesti rahaa vaan välittämistä. ”
Luulen että suurin ongelma löytyy sanan “välittäminen” ympäriltä — ellei syy sitten ole kemiallinen, tyyppiä “az“in mainitsema depressiolääkeiden sivuvaikutus.
Minä tutkisin yhteiskuntamme lasten perusturvaa, koska luulen että se on heikentynyt. Syynä voisivat olla perheiden hajoaminen, alkoholiongelmat, ja myös maailmanlopun fiilisten nostattaminen puhumalla jatkuvasti lamasta, ydinvuodoista, luonnon saastumisesta, yms. Luulen että herkkä ja älykäs lapsi ahdistuu pahemman kerran.
Toiseksi elämä lienee nykyisin tarkoituksettomampaa kuin entisaikaan. Ei tarvitse ponnistella elääkseen tai elättääkseen perheensä, koska se on onneksi hoidettu yhteiskunnan taholta. Myöskään ei enää ole vallalla uskoa kuolemanjälkeiseen elämään, tai rakastavaan jumalaan tms. joka toisi toivoa tai tarkoitusta elämään.
Hyviä arvauksia ongelman syistä saisi varmaan helpoiten haastattelemalla muutamaa tervejärkistä ja arvostettua lasten ja nuorten ongelmien asiantuntijaa. Minä en tiedä heistä kuin Terttu Arajärven.
Jatkan Osmon alkuperäisestä kysymyksenasettelusta:
Kaikki kysyvät, miten Jokelan ja Kauhajoen kaltaiset tragediat voitaisiin ehkäistä ennalta. Minusta olisi yhtä tärkeää kysyä, miksi tällaisia kauheuksia sattuu sentään suhteellisen harvoin. Nuori ihminen, tuossa 18–25 vuoden tienoilla, on herkkä ja vaikutteille altis, hyvin usein depressiivinenkin. Sehän on aikaa, jolloin omaa identiteettiä ja paikkaa yhteiskunnassa etsitään.
Miksi siis ylivoimaisesti suurin osa näistä aroista, yksinäisistä, koko maailman murheita harteillaan kantavista nuorista sittenkin nousee murheensa alhosta ja löytää elämäänsä mielekkyyden?
Yksi vastaus on tietysti rakastuminen, toinen, nykyään ehkä marginaalisempi on uskoon tulo. Mutta tuskin nämä kaikkea selittävät. Tässä olisi psykologeille käytännöläheistä tutkimussarkaa, johon läheisesti liittyvät myönteiset uutiset toisaalta skitsofrenian, toisaalta miesten itsemurhien vähenemisestä.
Niin, terveisiä Norjasta. Alkuviikosta vielä oltiin kiinnostuneita Pisasta jne, mutta tiistain jälkeen pohjoismainen seurueeni otti osaa.
JOs minulta kysytään, ehdottomasti ennaltaehkäisyyn valtaosa voimavaroista. Kouluampumisissa turvatoimiksi voitaisiin lukea esimerkiksi turvamiesten ja metallinpaljastimien tuonti kouluihin, tarkempi nettivalvonta ja viranomaisten kiinteämpi yhteistyö riskien seulonnassa. Tosin, kaikki nuo edellä luetellutkin ovat itse asiassa ennaltaehkäisyä.
Varsinaisella ennaltaehkäisyllä tarkoitamme varmaan sitä, että takaamme kaikille lapsille sellaiset kasvuolosuhteet, ettei tällaisia kieroonkasvamisia tapahtuisi. Siinä mielessä Osmon mainitsemat psykologitkin sijoittuvat tämän ehkäisyjanan puoleen väliin: pienien luokkakokojen ja metallinpaljastimien väliin.
Vakaasti olen sitä mieltä, että on inhimillisempää ja jopa halvempaa toimia niin, että syrjäytymistä ei tapahdu kuin että yritetään palauttaa syrjäytyneet takaisin porukkaan psykologien, kuraattoreiden, ja järeämmän virkavallan avulla.
Tässä on pointtini: parhaiten jokaista lasta auttaa sosiaalistumaan muut saman ikäiset — kunhan heitä ei ole liian paljon. Eli ei pidä integroida “hankalia lapsia” yli 20 lapsen ryhmiin ja yhden opettajan kontolle. Mutta integroida pitää! Se ei ole halpaa, mutta ainoa kestävä mahdollisuus.
Tämä ei ole viisastenkivi, jolla kaikki viimeaikojen murhenäytelmät olisi voitu estää, mutta uskon, että jos saisimme koko peruskouluikäluokan taivaltamaan koulutiensä tosi pienissä ja aika kiinteissä ryhmissä, meillä olisi vähemmän sellaisia nuoria aikuisia, jotka vihaavat ihmiskuntaa.
Vielä: Minä olen jotenkin virkavelvollisuutenakin (ope) pitänyt sitä, että myös “ikävät, hankalat ja vastenmielisetkin” oppilaat tekevät ryhmätöitä muiden kanssa, kaveruksilla ei ole mitään oikeutta hakeutua vierekkäin jne. koska katson, että jos jumalauta ei peruskoulussa suostuta olemaan muuta kuin parhaan kaverin kanssa, silloin on kotikasvatus hakoteillä. Eniten näitä periaatteitani kritisoivat yleensä ne “reippaat” oppilaat. Syrjäänvetäytyvät ja hiljaiset ovat vaikuttaneet tyytyväisiltä järjestelyyni. ELi tämä on sinulle Elina: vaikka yksilön ei tarvitsekaan olla kaveri jonkun toisen kanssa, kai systeemit sentään saa luoda sellaisiksi, että oppilas kohtaa myös sellaisia ihmisiä, joiden viereen ei vapaaehtoisesti istahtaisi?
Touko Mettinen
Samuli:
“Muistan koulukavereideni kohdalta 70-luvun puolivälistä sellaista “lapsiperheköyhyyttä”, jollaista ei enää taatusti esiinny.”
Näin on!.. Oletan että tarkoitat köyhyydellä kokonaisvaltaistasta lasten asemaa, mutta myös ihan konkreettista köyhyyttä oli aivan eri tavalla. Oli paljon lapsia, joilla ei ollut polkupyörää, luistimia, ei edes uimahousuja, vaan jotkut uivat rannalla alusvaatteissa. Oli rikkinäisiä vaatteita, haisevia sisaruksilta perittyjä kenkiä ja sen mukana tuomaa häpeää.
Valitetaan, että lapset nyt olisivat uravanhempien takia yksin. Minä muistan olleeni lapsiporukoissa, joissa jo alle kouluikäisinä hoidettiin ihan omat asiat avain kaulassa. Pyörittiin kaveriporukoissa aamusta iltaan ilman mitään vanhempien perään katsomista.
Tietokoneita ja pleikkareita ei ollut ja perheen ainoasta mustavalkoisesta toosasta tuli 21.00 uutiset sekä ykköseltä että kakkoselta. Sitä ennen oli ehkä tullut Noppa. Maailman tylsin 70-luvun taistolaispaatoksessa väsätty opetusohjelma lapsille, joka suorastaan ajoi lapset ulos leikkimään.
Mutta ei ollut tietsikkaa eikä sairaita murhavideoita, ei kauhua telkkarista eikä väkivaltapelejä… Ja jos joku nyt sanoo, että leikittiin rosvoo ja poldee kepit ojossa, niin minä sanon siihen, että se on IHAN ERI ASIA.
Touko,
Koulu on lapsen työpaikka ja tunneilla pitää toimia kaikkien kanssa kuten työpaikallakin tulee tehdä yhteistyötä riippumatta kenenkään persoonallisuuden piirteistä.
Jo välitunnilla mielestäni saa valita seuransa kuten aikuinenkin tekee ruoka- ja kahvitunnilla mennessään siihen pöytään, jossa viihtyy. Toki kohtelias ja ystävällinen ihminen menee usein siihenkin pöytään, jossa esim. uusi työntekijä istuu yksin. Uskokaa tai älkää, näin minä teen. En kuitenkaan katso että se on velvollisuuteni saatika ajattelisin että se on muiden velvollisuus.
Minut nyt haastetaan tässäkin ketjussa moneen otteeseen edellisen ketjun teemoihin. En välttämättä jaksaisi enää, koska sanoin jo sanottavani niin selkeästi kuin pystyn.
Tässä on taas kyse eräänlaisesta käänteisestä long tail ‑ilmiöstä. Joku tekee jotain todella typerää ja sitten kaikkien pitää maksaa vähän.
Tällaisten tapahtumien yhteydessä aletaan *aina* vaatia lisää rahaa yhteisestä pussista. Rahaa, rahaa, lisää rahaa julkiselle sektorille niin kaikki paranee.
Kuvitellaan, että joku keksisi 100% varman keinon estää kouluammuskelut tulevaisuudessa. Tämän keinon rahoitus vaatisi verotuksen kiristämistä kautta linjan 10 prosenttiyksiköllä. Pitäisikö keino ottaa käyttöön? Minusta ei. Jonkun mielestä ehkä kyllä.
Samoin liikennekuolemat saataisiin romahtamaan säätämällä 10 km/h yleisrajoitus koko maahan. Näin ei kuitenkaan haluta tehdä.
Johtopäätös jota ei haluta sanoa ääneen: ihmiselämä *ei ole* korvaamattoman arvokas, vaan tietty määrä kuolonuhreja voidaan hyväksyä jos hinta niiden estämiseksi on liian korkea. Mihin raja vedetään ja menevätkö kulut omasta pussista vai yhteisestä, onkin sitten toinen juttu.
Riski että itse tai joku läheinen kuolee kouluammuskelussa on minusta niin pieni, että en ole halukas maksamaan senttiäkään lisää sen estämiseksi. Luokkaa salamanisku. Kyseessä kun ei ole maailman ainoa eikä edes vakavin epäkohta. Vastaavia parannushankkeita on niin paljon muitakin kehitteillä. Jos ne kaikki toteutetaan päädymme vain maksamaan itsemme kipeiksi näitä “vakuutusmaksuja”. Ihan kaiken varalta.
Elinalle
Tietysti on vaikea keskustella, jos toinen ei taho.
Mutta jos viimeiseksi “totuudeksi” esim. opehuonekeskustelussa jää jonkun tokaisu, että että “kiusatuksi joutuvat ovat epämiellyttäviä tapauksia ikätovereiden näkökulmasta jo alun perin. Kukapa reilua ja kivaa kaveria kiusaisi?” niin kyllä minun ihan etiikkani takia pitää vielä yrittää nostaa kissaa pöydälle, vaikka yks ei tahokkaa.
Eli pitää ainakin yrittää miettiä, minkälaisia rakenteellisia uudennoksia voisimme yrittää, jotta entistä harvempia pidettäisiin epämielyttävinä. Kuten monissa teksteissä tälläkin blogilla ilmeni, eivät ne ikävät ihmiset alun perin ja oikeasti ole ikäviä — se on usein vaan niiden tapa selvitä jotenkin järjissään. Ja aina se ei onnistu.
Vai uskotko että Jammu jo 7‑vuotiaana oli vastenmielinen paskiainen? Entä 3‑vuotiaana?
Touko Mettinen
Jari V:n pohdinta on mielenkiintoinen, tai siis herättää kysymyksen, johon en oikein osaa vastata. Ovatko kaikki kuolemat samanarvoisia?
Liikenne tappaa kymmenen ihmistä keskimäärin runsaassa viikossa ja loukkaantuneita tulee paljon enemmän kuin kolme. Jos haluaisimme estää ihmishenkien menetyksiä, panisimme liikenneturvallisuuteen kaikki ne rahat, joita on ajateltu kouluammuntojen uhrien välttämiseksi. Kannattaa myös muistaa, että tupakka tappaa lähes 20 ihmistä päivässä.
Näin eivät ihmiset ajattele, enkä minäkään oikein osaa niin tehdä. Suunnitellun murhan uhrit tuntuvat aina isommalta vääryydeltä kuin onnettomuuksissa kuolleet. Jos kuitenkin pidämme jokaista ihmistä yhtä arvokkaana, on löydettävä jokin muu syy, miksi koulumurhien torjuminen on tärkeämpää kuin liikenneonnettomuuksien tai tupakoinnin. Varmaankin ajattelemme enemmän näiden tapahtumien tuomaa järkytystä ja pahaa oloa meille kaikille ja haluamme torjua sitä.
Alempaan otsikkoon nostona Elinalle:
Satavarmasti yli 2/3 pyttyläisistä ei sairasta paranoidista skitsofreniaa. Pidän todennäköisenä, että pyttyläisistä yksikään ei sairasta paranoidista skitsofreniaa.
Pidän muuten ihan käytännön kannalta lähes pakollisena miettiä, miksi jotakuta on kiusattu koulussa. Mikä on ehkä ollut se, jonka muut lapset ovat havinneet? Saattaa säästää paljon vaivaa ja tarjota ehkä konkreettista käytännön apua, mitä pelkkä affektilatautunut keuhkoaminen ei tee.
Elina, tarkoitin ihan konkreettista aineellista köyhyyttä.
Elina:
“Mutta ei ollut tietsikkaa eikä sairaita murhavideoita, ei kauhua telkkarista eikä väkivaltapelejä… Ja jos joku nyt sanoo, että leikittiin rosvoo ja poldee kepit ojossa, niin minä sanon siihen, että se on IHAN ERI ASIA.”
Jees. Ja seuraava näkökohta on varmaan jo moneen kertaan tuotu esiin, mutta sanotaan nyt vielä: näissä koulusurmissa ei mielestäni ollut kyse kiusaamisesta. Nuorten miesten itsemurhia on tapahtunut aina; en osaa sanoa, ovatko ne yleistyneet vai vähentyneet, mutta niitä on. Ennen vain oli tapana päättää päivänsä kaikessa hiljaisuudessa, nyt halutaan viedä mahdollisimman monta mukana. Kun päätöksen itsensä surmaamisesta on tehnyt, saattaa tulla olo, että minä voin tässä nyt toimia ylituomarina ja päättää muiden elämästa samalla kertaa. Heillä on mielestään siihen ikäänkuin oikeus. Esimerkin tähän tuovat muualla tehdyt koulusurmat ja niiden esittely julkisuudessa sekä raaka telkkari- ja videopeliväkivalta. Jokelan ja Kauhajoen surmien tunteeton tekotapa ja kaverien murhaaminen kertovat tekijöiden ylipyöveliasenteesta. Heikot paskat listitään. Päässä lienee pyörinyt mielikuva Columbinen murhaajista, marttyyripojista nahkatakeissaan, tukka taakse suittuna ja makeet torrakat kädessään.
Ja sitten on tämä eristäytyminen muista. Mutta millä ihmeellä kenenkään eristäytymiseen nyt sitten voitaisiin puuttua? Tai kieltää ihmisvihaa?
Osmon kehotus:
“Kannattaa myös muistaa, että tupakka tappaa lähes 20 ihmistä päivässä.”
Niin ja entä transrasvat?
Tupakkarinnastus nyt on absurdi ja jotenkin jopa epäinhimillinen tässä yhteydessä. Saari teurasti nuoria maassa makaavia tyttöjä peräjälkeen yksi kerrallaan. Verta oli ollut lattialla yli kolmekymmentä litraa.
Jos tätä tilannetta vertaa johonkin kuusikymppisenä keuhkosyöpään kuolleeseen niin jotain vinoutumaa on kyllä arvomaailmassa. Jokainenhan nyt johonkin kuolee.. jos nyt sairasvuoteelle kuolee, niin mitä ihmeen väliä onko aiheuttaja tupakka, vanhuus vai transrasva.
Tapa kuolla on todellakin merkittävä kuten myös ikä kuolla. Jokainen voi miettiä sisimmässään olisiko parempi kuolla hullun teloittamana kaksikymmppisenä vai kuusikymppisenä syöpään… Se joka vastaa ensimmäisen vaihtoehdon päätynee ihan oman käden oikeuteen tässä asiassa eikä jää syöpiä odottelemaan.
Catilina,
En tiedä viittaatko minuun tässä “affektilatautuneiduudessa”, mutta minä olen ilman muuta sitä mieltä, että syrjäytnyt lapsi pitää hoidattaa psykologilla.
Tai tietysti mielellään jo ennen syrjäytymistä. Vanhemmat vain ovat usein sokeita signaaleille, jotka edeltävät eristäytymistä.
“Toki kohtelias ja ystävällinen ihminen menee usein siihenkin pöytään, jossa esim. uusi työntekijä istuu yksin. Uskokaa tai älkää, näin minä teen. En kuitenkaan katso että se on velvollisuuteni saatika ajattelisin että se on muiden velvollisuus.”
Meidän työpaikallamme uusille työntekijöille määrätään tutorit ja heidät on ihan velvoitettu menemään näiden kanssa syömään, jotta uudet työntekijät saadaan integroitua työporukkaan. Meillä ymmärretään ruoka- ja kahvipöytäkeskustelujen ja yleensäkin sosiaalisten suhteiden merkitys töiden sujumiselle.
Vieläkö muuten kouluissa istuu koko luokka yhdessä syömässä?
Sanon uudelleen saman kuin sanoin jo aiemmassa keskustelussa: väkivaltapelit eivät kelpaa selitystekijäksi, koska niitä harrastaa näiden ikäluokkien enemmistö. Se, että niitä siitä huolimatta sitkeästi tarjotaan selitystekijäksi keskustelusta toiseen, osoittaa vain, miten vähän keskimääräinen suomalainen ei-nuori aikuinen lopulta todellakin tietää suomalaisten nuorten ja nuorten aikuisten jokapäiväisestä elämästä.
“Myyrmäen tapaus oli myös vähän erilainen.Nämä kouluampumisethan ovat toisistaan matkittuja ja siinämielessä samaa ilmiötä.”
Onko siitä täyttä varmuutta, että räjäyttikö Gerdt pomminsa tahallaan vai oliko räjäytys vahinko?
Siinä on piirteitä, jotka viittaavat tahallisuuteen ja piirteitä, jotka viittaavat onnettomuuteen. Jotain ikävää hän kuitenkin suunnitteli, koska oli täyttänyt pommin hauleilla. Mutta eikö siinä ollut myös ajastin? Kysymyksen vastauksella ei kyllä ole merkitystä kuin omaisille. Kuolleet ovat joka tapauksessa yhtä kuolleita.
Riitta kertoo terveisä Ruotsista:
“Meidän työpaikallamme uusille työntekijöille määrätään tutorit ja heidät on ihan velvoitettu menemään näiden kanssa syömään, jotta uudet työntekijät saadaan integroitua työporukkaan. ”
Heh, Ruotsissahan on pakko peruskoulun puolella myös kutsua kaikki luokkalaiset synttäreilleen, mikäli kutsut jakaa koulussa. Tästä oli joku isä vähän protestoinut tässä hiljattain, mikä ylitti uutiskynnyksen täälläkin.
Joku raja ihmisten holhoamiselle sentään… Voisiko ajatella, että uusi työntekijä IHAN ITSE tekisi tuttavuutta ja kaikki menisi silti jouhevasti. Minua ainakin nolottaisi joku helvetin tuki-tutor ruokalassa.
Psykologit mielellään esiintyvät tehokkaitten ja vaikuttavien “hoitojen” tarjoajina, mutta eivät sitä käytännössä juuri koskaan ole.
Minusta muuten vanhat DOS-pelit olivat ylittämättömiä. Niistä hehkui tekemisen ja oivaltamisen riemu. Doom, Heretic, Hexen, jopa Wolfenstein, Duke Nukem on (oli) loistava, Blood samoin. Hereticiä ja Bloodia pelaan vieläkin. Sitten tuli vielä Windows ja Unreal, joka on kaunein FPS, mitä on koskaan tehty, ja jonka intro voi pyöriä loputtomiin itsenäisenä taideteoksena:
http://video.google.com/videoplay?docid=-3183055202584596752&hl=en
Kiusauskeskustelusta vielä sen verran, että kyllä Elina ja Catilina ovat tietenkin siinä oikeassa, että kiusaamisen syyt täytyy selvittää ennakkoluulottomasti ja myös kriittisesti kiusatun omiin väitteisiin suhtautuen, eikä pitää kiusaajia itsestäänselvästi pölvästeinä.
1) Eristyneisyys (kiusaamisen):
Molemmille voi tehdä paljon ilman rahaa asennemuutoksilla. Rehn sai paljon aikaan armeijan simputuksen lopettamiseksi. Samanlainen kehitys lienee mahdollinen myös koulumaailmassa, jos tahtoa löytyisi riittävän arvovaltaisen päättäjän herättämänä.
Ymmärtääkseni kunnat eivät tarjoa vieläkään joka kunnassa lakisääteisen määrän verran koulukuraattori- yms. palveluja. Jos näin on, niin olisi kuntien oma asia budjetoida rahaa eri tavalla, mitä keskustelua on täällä forumilla sekä yleensä Suomessa ryhdytty onneksi käymään.
Kunnallisvaalit sopivasti tuloillaan …
2) Depressio:
Tähän puuttuminen maksaa rahaa, koska pelkkä lääkitys ei useinmiten tautia paranna, eikä kahdesti vuodessa reseptiä uusimassa tyyli ainakaan tuo esiin hoitohenkilökunnalle mahdollisia tuhoajatuksia. Terapia valitettavasti maksaa. Ilman terapiaa potentiaaliset joukkomurhaajat eivät pääse irti tuhon ja vihan patoutumistaan, vaikka oikeanlainen lääkitys saattaisikin pitää heidät juuri ja juuri rajan oikealla puolella. Mikä selvittämisen arvoista, niin tietty lääketyyppi saattaa sammuttaa tunne-elämän, mikä mahdollistanee(?) nämä kylmäveriset murhat muihin syihin yhdistettynä. Tuon lääkkeen epätoivottua vaikutusta kannattaisi selvittää. Tiedän kiusaamisen vuoksi depression ja lääkityksen/terapian läpikäyneistä ystävistä, että näin joidenkin lääkkeiden kohdalla tosiaan käy, jolloin ihminen saattaa toimia varsin järjettömästi tunteakseen edes jotain erit. päihteiden kautta, miksei sitten patoutuneen vihan täyttämä ihminen murhan suunnittelun ja toteuttamisen kautta.
Selvää lienee, että tässäkin pelkkä asennemuutos terveyskeskuksissa auttaisi eli ei enää depressiolääkettä 15 minuutin pikahaastattelun perusteella.
5) Turvatoimet kouluissa:
Vaikea kuvitella, että metallinpaljastajien ja vartioiden tuominen kouluihin toisi mitään hyötyä varsinkaan pelkovaikutukseensa verrattuna.
Kuvitelkaa Auvisen tai Saaren kaltaisen henkilön tulevan sen portin läpi ladattu ase valmiiksi taskussa. Mitä siinä hyödyttää turhautunut aseistamaton vartija, joka tulee selvittämään päivän neljättä väärää avainketjuhälläriä. Vartija ainoastaan menettää henkensä ensimmäisenä, eikä kouluissa kai voi alkaa ase kädessä huutamaan “Maahan, maahan!” jokaisen hälytyksen kohdalla, jos siinä laitteen vieressä seisoisi aseistettu vartija. Vartijan voi ampua jo ovelta ja ikkunastakin pääsee sisään. Ja ei kai Suomessa saa edes nykylain mukaan olla tuliaseella varustettuja vartijoita eli ei niistä olisi ilman lakimuutosta ja koulutusta mitään hyötyä. Niitä oviakin on kouluissa lukuisia.
Nyt luulisi jo olevan selvää kaikille, että koulusurmat ovat tulleet Suomeen jäädäkseen, koska eristäytyneiden (kiusattujen) ja depressivisten vihanuorten perinteisen itsemurhan lisäksi on uusi tapa saada edes viimeisellä teolla kerrankin huomiota & julkisuutta sekä merkitystä omalle olemassaololleen / tuskalleen. Nyt on vain kysymys siitä mitä kustannustehokasta / ilmaista voimme tehdä pudottaaksemme seuraavien koulusurmien todennäköisyyttä.
Koska tällaisen ongelman rantautuminen maahamme on sekä järkyttävää että epätoivottua tulisi yhteiskunnan antaa myös vahva signaali koulusurmien tuomittavuudesta. Siksi ei edes välttämättä tehokas, mutta riittävän merkittävä toimi olisi järkevää ajaa läpi pikavauhtia. Esim. käsiaseiden lupien merkittävä tiukennus.
Tiedän budolajia harrastaneena, että tuon vaarallisen taidon parissa ei seuratoiminnassa kovin montaa viikkoa viihdy ne vinksahtaneet tyypit, jotka väärinkäyttäisivät tulevaa taitoaan. Aseharrastuksellekin olisi tehtävissä erittäin paljon hankaloittamatta lainkaan vakavien harrastajien toimintaa …
Näistä aseenkantolupa pienikaliberiseen pistooliin käytännössä (rottien) ammuskelua varten olisi aika päästä kokonaan eroon. Olkoon kuinka perinteinen oikeus tahansa maalla ja taajamissa.
Ja toki koulukisaamisen nollatoleranssi 🙂
Jari V ja Osmo:
“Ovatko kaikki kuolemat samanarvoisia?”
Silmitön väkivalta rapauttaa yhteiskuntaa. Jos väkivaltaan ei puututa, epäluottamus ja tyytymättömyys yhteiskunnan vallan- ja järjestyksenpitäjiin kasvaa. Käytännössä ihmiset katsoisivat oikeudekseen ja velvollisuudekseen puolustaa (kostaa) läheisiään oman käden oikeudella.
Järjestyksen tasapainoa yhteiskunnassa pidetään yllä yhteiskunnalliseen perusrauhaan perustuen. Silmitön veriteko on hyökkäys yhteisöä vastaan, uhreja eivät ole vain kuolleet uhrit vaan myös laajennettu yhteisö. Koulu ei ole neutraali paikka, se on yhteiskunnallinen instituutio. Surmatyö koulussa ei ole ohitettavissa “normaalien” liikenne- tai elämäntapariskien ohella yhtenä väistämättömänä massojen lieveilmiönä.
Selviytyäkseen ja puolustaakseen arvojaan yhteisön on puututtava väkivaltaan. Arvotyhjiöön meillä ei ole varaa, sitä on vältettävä hinnalla millä hyvänsä.
Traveller Says:
27. syyskuuta 2008 kello 15.06
Osmo Soininvaara: Siksi ammunnat tapahtuvat pienillä paikkakunnilla, eivät suurissa kaupungeissa.
Traveller Says: Eikös se Myyrmanni ole Vantaalla ja se pommimieskin, siis ihan liki sivistystä? Ai niin mutta sitä Myyrmannia ei pidä tietenkään sekoittaa tähän koska se pilaa kaikki selittävät teoriat ja poliitikoille sopivat ratkaisut kuten aseiden keräämisen kansalta.”
Pienet paikkakunnat ympäri Suomea ovat hyvin erilaisia, kannattaisi tutkia, millaisia eroja on onnellisten ja onnettomien paikkakuntien välillä.
Näppituntumani perusteella onnelliset ja onnettomat paikkakunnat eroavat ainakin fyysisen (kaupunki)ympäristön perusteella. Näkyykö tässä kaupunginisien ja ‑äitien suhtautuminen asukasalamaisiinsa.
Onnellisilla paikkakunnilla Pohjanmaan ruotsinkielisellä rannikolla kaupunkia näyttäisi rakennetun niin, että kaupunkiympäristön perinteinen ilme on säilynyt. Alueella on pikku Emmerdaleja ja isompiakin. Miehet elävät maailman pisimpään ja saattavat selvitä auton ratissa vielä 100 vuoden kynnykselläkin.
Suomenkieliset taajamat ympäri Suomen pakkaavat muistuttamaan toisiaan kuin marjat. Ihmettelen, miten tällaisessa ympäristössä voi kehittyä kotiseutuidentiteettiä, joka on tarpeellinen niin yritysten sisällä yritysidentiteettinä, myös kunnissa niin, että asukasalamaiset tajuaisivat ainakin sen, että yhteistä omaisuutta ei kannata tärvellä yksi esimerkki mainitakseni.
Viivasuorat tiet halkovat taajamia suruttomasti, nopeusrajoituksia ei pahimmillaan huomaa väsyneenä ajaessaan ennen kuin on ajanut sakkorysään tai nykyisin ei ole välttämättä sakkorysiäkään, vaan perästä kuuluu.
Toinen vaiohtoehto on rikoksistaan kuuluisa Karhula, jossa suora tie kulkee keskustan tuntumassa montussa ja jakaa yhteisön kahtia. Karhulahan on kuuluisa kummallisista surmateoistaan. Mitä tällainen asukkaista piittaamaton linajus mahtaa vaikuttaa yhteisön sisäiseen ilmapiiriin.
Monia Pohjanmaan pieniä kaupunkeja ja kyliä halkoo tie, jossa pahimmat mutkat on oiottu, nopeusrajoitukset tajuaa luonnostaan kaarteiden johdosta eikä muukalainen porhalla taajaman läpu tajuamatta edes käyneensä taajamassa.
Vanhoja rakennuksia ei pureta lähes hullun kiilto silmissä, vaan niitä ehostetaan ja pidetään kunnossa noin niin kuin pääsääntöisesti.
Hyvin lähellä, Etelä-Pohjanmaalla asuu hyvinvointitilastojen perusteella Suomen onnettomin väestö. Kauhajoki sijoittuu kyseiselle alueelle.
Epäilemättä osavastauksia löytyisi kyseisten onnellisuusääripäiden vertailun avulla. — Eli löytyneekö osavastaus suomenkielisten nousukashenkisyydessä?
Anne Mattila-Borg:
“[…] Etelä-Pohjanmaalla asuu hyvinvointitilastojen perusteella Suomen onnettomin väestö. Kauhajoki sijoittuu kyseiselle alueelle.”
Jaa, löytyisikö lähdettä? Huostaanottoja, kun tuossa aikasemmin tarkastelin, niin niitä ainakin on Pohjanmaalla kaikkein vähiten. (Stakes 2006).
Gerdtistä:
Poliisitutkinnan viimeinen sana on, että pommi oli tarkoitus räjäyttää Myyrmannissa. Siihen ei saatu vastausta, oliko Gerdtillä tarkoitus silputa itsensä mukana. Itsemurhaviestiä ei löytynyt eikä muutakaan viitettä siihen.
“Riitta kertoo terveisä Ruotsista:”
No höh, kyllä minä olen ihan ison suomalaisen firman palveluksessa.
Touko,
Ei nyt oikeastaan ole siitä kysymys tahonko vai enkö taho.
Sanoin vain edellisessä ketjussa jo tosiaan aiheesta ihan kaiken eli uutta ei nyt oikein ole.
Sitten ilmeisesti joidenkin on niin vaikea pysyä asiassa kuten Ano Nyymikin tässä ketjussa osoittaa:
“Jos joku, niin suomalainen nainen(yleistys) korostaa poikalasten kasvatuksessa itkemättömyyttä ja kovuutta.”
Tältä palstalta Elina hyvänä ja tyypillisenä esimerkkinä, anteeksi vaan.”
Ihminen, joka ei tiedä pojistani, kasvatuksestani, kovuudestamme ja itkemättömyydestämme hevon v****a, tulee tänne esittämään tuollaista, niin minä en nyt enää mukaan lähde. Tämä ei siis sinua Touko tietenkään koske. Ja mikäli uusia pointteja ilmenee, niin tietty keskustelen mukana.
Anni Mattila-Borgin katsaus pienten paikkakuntien arkkitehtuuriin on sinänsä arvokas, ja uskon sen kuvaamien asioiden vaikuttavan suuresti ihmisten onnellisuuteen. Suurimpia kansallisia munauksiamme on ollut kirkonkylien ja pikkukaupunkien täydellinen tuhoaminen. Tulin tästä entistäkin vakuuttuneemmaksi polkiessani toissa keväänä läpi Euroopan. Kontrasti näkemieni kauniiden kylien ja suomalaisten Prisman parkkipaikkojen välillä oli räikeä.
Silti en olisi varma,että tällä on mitään tekemistä otsikon aiheen kanssa. Kyseinen tutkimus, jonka mukaan koulumurhat ovat pienten paikkakuntien vitsaus, oli Yhdysvalloista, jossa pikkupaikkakuntien arkkitehtuuri on kyllä hyvin suomalaista, mutta tutkimus ei silti ole ehkä suoraan Suomeen sovellettavissa. Joka tapauksessa on kyse ääri-ilmiöstä, johon tavallisten ihmisten hyvin-. tai pahoinvoinnille ei välttämättä ole mitään yhteyttä; yhteys voi olla myös päinvastainen. Tiedämme, että huonoina aikoina, kun kaikilla menee huonosti, tehdään vähemmän itsemurhia kuin hyvinä aikoina ja että eniten itsemurhia tehdään keväällä.
Sellaiseen pahoinvointiin, joka näkyy huostaanottoina, rumuutta tuotavalla arkkitehtuurilla voi olla vaikutusta.
Riitta,
Se oli vitsi… Ruotsi symboloi minulle kaikkea mahdollista holhoamista ja kädestä pitämistä, sellaista kokonaisvaltaista kypäräyhteiskuntaa.
Minua ihan aidosti nauratti, että aikuista ihmistä viedään kädestä pitäen ottamaan lisää porkkanaraastetta ja juttelemaan Pekan ja Jussin kanssa säästä.…“tuu nyt, ei ne pahaaa tee… ihan kiva toi Pekkakin on, vaikka sillä on vähän pelottava parta”
Että joku vastuu nyt aikuisella ihmisellä itsellään voisi olla sopeutumisestaan työhyteisöön ilman tukihenkilöitä. Koulumaailmassa nämä tukioppilaat voivatkin olla hyvä idea joissain tapauksissa.
En nyt kyllä ymmärrä Elinan purnausta työpaikkaan perehdyttämisessä. Minusta on kyllä aika kätevää, että taloon tulleet opastetaan talon tavoille ja esitellään uusille työtovereilleen. Se on kannattavaa jopa työtehon mielessä, koska näin uusi työntekijä pääsee heti kiinni töihinsä.
Juu, en minäkään tuota Elinan vuodatusta ymmärrä. Jos työnä on kaivaa ojaa, niin ei siinä paljoa perehdytystä vaadita, mutta nämä meidän hommamme ovat koko lailla monimutkaisempia ja vaativat melkoista perehdytystä.
Meillä mennään porukalla syömään ja ensimmäisinä päivinä se on tutorin asia muistaa, että sen uudenkin tyypin työhuoneen ovella joku käy huikkaamassa, että nyt ollaan menossa. Näissä hommissa kun helposti uppoaa niin työhönsä eikä välttämättä huomaa huonekaverinkaan lähtevän.
Sitä paitsi, kun tietää miten monimutkainen tuo meidän työpaikkaruokalamme linjasto on, niin on ihan hyvä, jos ekalla kerralla joku kertoo, mistä mitäkin saa. 😉
Totta kai joka paikassa uusi työntekijä esitellään työtovereille, kierrätetään talossa ja perhedytetään työhön. Tämähän nyt on itsestään selvää.
Vähän eri asialta minusta kuulostaa joku henkilökohtainen Tutor, jonka tehtäviin kuuluu tulokkaan sosiaalisista suhteista huolehtiminen.
Mutta varmasti sellaisesta voi kieltäytyäkin, joten tuskin kyseessä on kenellekään mikään ongelma, joten se siitä. Täytyy myös muistaa, että jokaisella on oikeus olla rauhassa tauoillaan. Eivät kaikki halua jutella, sitäkin tulee kunnioittaa.
Olin vissiin vähän epäselvä: tutorin varsinainen tehtävä on tietenkin perehdyttää työhönsä (yleensä on kyse jostakusta, jonka kanssa tehdään jatkossa läheistä yhteistyötä), mutta HR:n listan viimeisenä on vielä, jotta muista pyytää uusi työntekijä mukaan, kun menet syömään. Ja huutomerkki vielä perässä. 😉
Pomo hoitaa esittelyn työkavereille ja talossa kierrättämisen, mutta varsinainen työhön perehdyttäminen (ja pyytäminen mukaan, kun mennään syömään) kuuluu siis tutorille.
Ihmiselämällä on hinta, mutta se hinta ei ole kaikissa tapauksissa sama. Osmon mainitsemassa liikenteessä versus kouluammuskeluissa tämä ei kuitenkaan ole olennaista, hinta voi hyvinkin olla sama.
Kysymys liikenteestä ja kouluammuskeluista puhuttaessa pitäisi olla, montako elämää sillä ylimääräisellä panostuksella säästetään. Jos eurolla saadaan 10^-4 kuolemaa vähemmän, niin kannattaa panostaa aika paljon, keskimääräinen kuollut on varmasti arvokkaampi kuin 10 000 euroa. Jos eurolla saadaan 10^-9 kuolemaa vähemmän, ei kannata laittaa lanttiakaan, koska yhden ihmisen pelastaminen maksaisi miljardin.
Näissä panostuskohteissa on useimmiten laskeva rajahyöty suhteessa panostukseen. Liikenteen kohdalla tätä ei näe helposti, koska nopeusrajoitusten kustannukset eivät näy, eikä niitä osata mitata rahassa kovin tarkkaan (ne voidaan kyllä mitata). Kouluammuskelujen kaltaiset harvinaiset ja paljon julkisuutta saavat tapaukset ovat vielä vaikeampia. Jos 100 000 lisäeurolla vuodessa voitaisiin estää kaikki tulevat tapaukset, se olisi tuossa 10^-4- kategoriassa. Jos se maksaisi 10 miljardia, niin se olisi siinä jälkimmäisessä.
Melkein varmasti todellisuus on jotain tältä väliltä.
En ryhdy kirjoittamaan pitkää selostusta kiusaamisen uhriuden yhteydestä aggressiivisiin ja tuhoaviin ajattelu- ja toimintamalleihin, enkä kiusatun yhdestä tuhotun itsetunnon korjausmallista eli ylimielisen ja ihmisvihamielisen omakuvan rakentamisesta.
Olen tullut siihen käsitykseen kuluvan viikon keskusteluissa, ettei ihmisellä, joka ei ole itse tai muutoin läheltä tutustunut kiusaamishelvettiin ole minkäänlaista käsitystä tällaisen ihmisen mielenliikkeistä ja siitä kuinka yleisiä ja loppujen lopuksi läheltä liippaavia murhasuunnitelmat ovatkaan. Jokainen vuodesta toiseen ankarasti kiusattu on kuin merelle eksynyt vanha merimiina. Valitettavasti.
1) Eristyksiin tuleminen
Kun eristynyt / kiusattu tai muutoin hukassa oleva ihminen jää riittävän yksin, vaikka hänellä olisikin muutamia kavereita ja ystäviä, niin liittyneenä ylimieliseen omakuvaan ja tuhoajatuksiin hän saattaa löytää henkiseksi kodikseen ja vertaisryhmäkseen netin ihmisviha- ja koulusurmayhteisöt löytäen sieltä ratkaisun kokemalleen tuskalle.
Jottei näin pääsisi käymään, niin olisi tehtävissä paljonkin yleisellä asennemuutoksella ja katsomalla peiliin. Eräs nimimerkki kirjoitti minusta perustotuuden toisella forumilla. Turha on huutaa loppujen lopuksi yhteiskuntaa apuun, vaan tervehtiä itse ensimmäisen kerran sitä naapuria, jota kukaan ei koskaan tervehdi.
Tähän liittyen:
Elina:
“Että joku vastuu nyt aikuisella ihmisellä itsellään voisi olla sopeutumisestaan työhyteisöön ilman tukihenkilöitä. Koulumaailmassa nämä tukioppilaat voivatkin olla hyvä idea joissain tapauksissa.”
Kenelläkään ei ole velvollisuutta toimia toisin, mutta mitä useampi ottaa huomioon myös ne hiljaiset ja ilmeisen syrjäytyneet, niin sitä todennäköisemmin tulevat Auviset ja Saaret päätyvät jonkin muun yhteisön kuin netin koulusurmaporukoiden pariin.
Ja mitä useampi jättää ryhmäytymisen aina ihmisen omalle vastuulle välittämättä itse lainkaan toisista, niin sitä todennäköisemmin Auviset ja Saaret päätyvät joukkomurhaajiksi.
Ei tämä ole sen kummempaa.
Siksi luulisin, että kouluissa tukioppilaat ovat aina hintansa väärtejä. Ja pelkästään muistakin syistä.
PS
Asoita ei tarvitse tehdä silti Ruotsin pakkoleikkimalliin.
“Asioita ei tarvitse tehdä silti Ruotsin pakkoleikkimalliin.”
Siinä Ruotsin pakkoleikkimallissa meilläkin esillä ollut juttu oli lähtenyt siitä, että koulukiusattu poika halusi kutsua synttäreilleen kaikki muut luokkatoverit paitsi pahimmat kiusaajansa — ei siitä, että joku syrjitty oltiin taas jättämässäporukan ulkopuolelle.
Mitä tulee työyhteisöön perehdyttämiseen, niin en usko oman työnantajani tuota ohjetta pyytää uutta työntekijää mukaan syömään hyvää hyvyyttään keksineen. Kyllä siinä on kyse ihan puhtaasti rahasta: uudet työntekijät ovat kalliita ja mitä nopsemmin heidät saadaan sopeutumaan työyhteisöön, oppimaan talon tavoille, sitä nopeammin heistä on muutakin kuin kuluja.
Julkisella sektorilla tällaista ei tietenkään tapahdu: julkisella puolella työntekijä on työnantajalleen aina vain pelkkä kuluerä. 😉
Pienet paikkakunnat ympäri Suomea ovat hyvin erilaisia, kannattaisi tutkia, millaisia eroja on onnellisten ja onnettomien paikkakuntien välillä.
jne.
Näinhän se on, toiset palvovat ja toiset maksavat, toiset nauttivat ja toiset palvelevat, toiset ponnistelevat ja toisille riittää kiintiö, toiset rikastuvat mustanpörssin kaupalla ja toiset kuolevat sodassa. Onnellisuudella on todellakin tekijänsä.
Vielä loppuun yksi sana: Ahvenanmaa.
Elina Says:
29. syyskuuta 2008 kello 8.33
Anne Mattila-Borg:
“[…] Etelä-Pohjanmaalla asuu hyvinvointitilastojen perusteella Suomen onnettomin väestö. Kauhajoki sijoittuu kyseiselle alueelle.”
Jaa, löytyisikö lähdettä? Huostaanottoja, kun tuossa aikasemmin tarkastelin, niin niitä ainakin on Pohjanmaalla kaikkein vähiten. (Stakes 2006).
Se, että Etelä-Pohjanmaalla voidaan huonosti terveystilastojen mukaan, on tullut vastaan monta eri kertaa. Viimeinen viittaus ihmisten onnettomuuteen muutoinkin tuli vastaan jossakin viestimessä ja jäi mieleen yllättävyydessään. Etelä-Pohjanmaata ei perinteisesti osaa ajatella onnettomien ihmisten alueena. Sehän on muistaakseni Antti Tuurin mukaan Suomen Texas. Voisin kuvitella, että erityisesti Etelä-Pohjanmaan itsenäisiä talonpoikia jurppii se, että EU sanoo, miten tulee toimia, eli he ehkä kokevat, että eivät ole isäntiä talossaan.
Pohjalaista kulttuuria tuntevana lapsia hoidetaan Pohjanmaalla hyvin tosissaan, voin kuvitella, että siellä tapahtuu vähemmän huostaanottoja kuin muualla.
Pohjalainen kultuuri (Maarit Ylänkö) on perheiden sisältä epätasa-arvoista, yhteiskunta sen sijaan on Ylängön mukaan tasa-arvoinen.
Tähäån voisi lisätä Jari Tervon sanoin, että jos hypätään historiallisten vaiheitten yli, housut reppee. Liekö kulttuurin muutos erityisesti Etelä-Pohjanmaalla ollut liian suuri.
Osmo Soininvaara Says:
29. syyskuuta 2008 kello 9.41
“Anne Mattila-Borgin katsaus pienten paikkakuntien arkkitehtuuriin on sinänsä arvokas, ja uskon sen kuvaamien asioiden vaikuttavan suuresti ihmisten onnellisuuteen.”
Minusta kouluitsemurhia sekä myös pienempimuotoisia itseen tai ympäristön tuttuihin tai tuntemattomiin kohdistuvia järjettömän oloisia väkivallantekoja pitäisi lähestyä monitieteellisesti.
Ihmettelen, rajataanko tällainen suurimuotoinen ammuskelu omaksi jutukseen. Pyhäjärvellä, ampujan kotiseudulla, on ollut muutama vuosi sitten itsemurhien aalto, jotakin voitaisiin selvittää kyseisen kunnan eri tasoille kohdistuvasta tutkimuksesta, jos väki uskaltaa lähteä mukaan ja katsoa itseään peiliin. Ehkä tieto on jo saatavissa, Jouko Lönnqvist on yksi alueen suomalaisista guruista, Matti Rimpelä on toinen, jolla on varmaan paljonkin annettavaa.
Ei arkkitehtuuri tai sen puute tietenkään itsessään tapa, se voi olla välittävä tai selittävä tekijä yhtenä stressitekijänä muitten vaikuttavien tekijöitten joukossa.
Kunnan arkkitehtuurin tila voi heijastaa jotakin syvempää kyseisen kunnan henkisestä ilmapiiristä, tätä olin ajamassa takaa, eli kyseessä voisi olla yksi indikaattori muitten joukossa.
Miksi liikennejärjestelyitten kauhukammio Karhula on otsikoissa merkillisten väkivaltaisten tekojen vuoksi kerta toisensa jälkeen, voi ihmetellä. Ainakin asia olisi selvittämisen arvoinen.
Amerikkalaiset sisäänlämpiävät uskonnolliset yhteisöt ovat kammottavia, monet sisäänlämpiävät yhteisöt voivat olla sitä.
Jotenkin kiusaa se, että Jokelan ja Kauhajoen tapahtumia tarkastellaan ikään kuin kaapin päältä ja ulkopuolisina ja me muut pesemme kätemme. — Pelkäänpä, että jos näin tapahtuu, jatkoa seuraa.
Amerikkalaiset sisäänlämpiävät uskonnolliset yhteisöt ovat kammottavia, monet sisäänlämpiävät yhteisöt voivat olla sitä.
Miksi vain ja ainoastaan nämä amerikkalaiset sisäänlämpiävät uskonnolliset yhteisöt ovat Sinusta kammottavia?
Traveller Says:
30. syyskuuta 2008 kello 15.09
“Amerikkalaiset sisäänlämpiävät uskonnolliset yhteisöt ovat kammottavia, monet sisäänlämpiävät yhteisöt voivat olla sitä.”
Traveller: Miksi vain ja ainoastaan nämä amerikkalaiset sisäänlämpiävät uskonnolliset yhteisöt ovat Sinusta kammottavia?
Kirjoitin epäselvästi, yritän avata, kaikki sisäänlämpiävät yhteisöt tahtovat olla kammottavia”. Sanon tosin kovin voimakkaasti, voisin rajata lopun koskemaan niitä sisäänlämpiäviä yhteisöjä, joista minulla on omakohtaisia havaintoja. Ryhmäisyys sisä- ja ulkoryhmäajatteluineen tahtoo olla sekä vahvuus että heikkous kaiken kaikkiaan.
Amerikkalaisesta sisäänpäinlämpiävyydestä esimerkkeinä tulivat mieleeni ennen kaikkea jotkut katsomani TV-ohjelmat, Amerikoissa on takapajuloita, jollaisia ei kuvittelisi olevankaan.