Vielä pienaseista

Tuli­pa melkoinen keskustelu käsi­a­sei­den pane­mis­es­ta lukko­jen taakse. Tässä oli myös muu­ta­ma aika hyvä puheen­vuoro, joista yritän tehdä yhteenvedon.

Ongel­malle on tehtävä jotain. Nämä koulu­am­pumiset tule­vat saa­maan seu­raa­jia, kos­ka lehdis­tö tekee näistä kahjoista sankare­i­ta. Sik­si on tehtävä jotain sille, että ampumau­rheilun nimis­sä kuka tahansa, jol­la ei ole rikos­rek­ister­iä, saa ongelmit­ta luval­lisen aseen.

Minus­takin ei voi olla perustel­tua, että poli­isi ei saa tietää hak­i­jan mieli­sairaud­es­ta. Olin aikanaan aloit­teelli­nen siitä, että lääkärin tulee ilmoit­taa vira­nomaisille, jos poti­las ei pysty enää aja­maan tur­val­lis­es­ti autoa. Samoin perustein minus­ta poli­isin tulee saa­da aselu­paa harkites­saan tietää sel­l­ai­sista poti­laan ter­vey­teen liit­tyvistä seikoista, jot­ka oli­si­vat este aseen han­kkimiselle. Hal­li­tus aikoo tätä kaiketi esit­tää, mut­ta se EI poista ongel­maa. Poti­laan skit­sofre­nia tulee tätä kaut­ta poli­isin tietoon, mut­ta luon­nehäir­iöt tai omi­naisu­us, jota kut­sut­ti­in ennen psykopa­ti­ak­si ja nyt kai sosiopa­ti­ak­si, ei tule kuin sat­un­nais­es­ti hoito­jär­jestelmän piiri­in, kos­ka nämä eivät hakeudu hoitoon, vaan salaa­vat tautin­sa. Nämä psykopaatit ovat tässä se olen­nainen ryh­mä. Toinen ryh­mä ovat kak­sisu­un­taisen mielialahäir­iö (maa­nis-depres­si­ivi­su­us), joka yleen­sä puhkeaa vas­ta, kun kouluter­vey­den­huolto on teo­ri­as­sakin päättynyt. 

Sik­si pitää kek­siä jotain muu­ta. Ampumau­rheilun har­ras­ta­jien kan­nat­taisi olla asi­as­sa aloit­teel­lisia eikä väit­tää, ettei mitään voi eikä tarvitse tehdä. Sil­lä asen­teel­la ei menesty.

Mon­es­sa Euroopan maas­sa ampumi­nen on sal­lit­tua vain tur­val­lisil­la ja val­o­tu­il­la ampumaradoil­la, jois­sa aseet myös usein säi­lytetään. Tämä tietysti mak­saa, mut­ta muis­sa mais­sa tämä on kat­sot­tu osak­si har­ras­tuk­sen kus­tan­nus­ta. Kaupun­ki-Suomes­sa, jos­sa val­taosa suo­ma­lai­sista asuu, tämä olisi jär­jestet­tävis­sä kohtuukus­tan­nuksin, mut­ta on pakko myön­tää, että maaseudul­la tämä olisi han­kalaa. Kaupungeis­sa kan­nat­taisi toimia niin, että ampumara­ta omis­taa aseen siinä mis­sä keila­hal­li pallon.

Keskustelus­sa tuoti­in esille mielestäni kak­si rak­en­tavaa ehdo­tus­ta: joko uusi, nuori ampumau­rheilun har­ras­ta­ja saa tuek­seen jok­sikin aikaa, vaikka­pa parik­si vuodek­si, men­torin, joka ohjaa hän­tä har­ras­tuk­seen ja säi­lyt­tää – tai antaa tämän ampua men­torin oma­l­la aseel­la. Toinen vai­h­toe­hto on, että ensim­mäisek­si henkilöko­htaisek­si aseek­si annetaan ilmapis­tooli. Ruu­ti­aseen saisi vas­ta, kun on har­ras­tanut ilmapis­too­liammuntaa tarpeeksi.

Mikä on tarpeeksi? 

Se voisi perus­tua joko aikaan – vaikka­pa kolme vuot­ta – tai ampumat­u­lok­seen. Minus­ta jälkim­mäi­nen on parem­pi, kos­ka tule­va olympia-ampu­ja voisi ede­tä nopeam­min kuin sun­nun­tai­har­ras­ta­ja. Mut­ta kos­ka asia ei kuu­lu min­ulle, alan har­ras­ta­jat esit­täköön kantansa.

Jos  alan har­ras­ta­jat ovat sitä mieltä, että nämä uhrit mei­dän on vain hyväksyt­tävä – sel­l­ais­takin blo­geil­lani esitet­ti­in – he häviävät koko väittelyn.

 

126 vastausta artikkeliin “Vielä pienaseista”

  1. Ampumau­rheil­i­jalle:

    Min­ul­la ei ole mitään itse ampumau­rheilua vas­taan. Suomes­sa on vain sel­l­ainen outo tapa, että jos san­ot jostain asi­as­ta jotain negati­ivista, olet sitä vas­taan kokon­aisu­udessaan ja jos kan­natat jotain, kan­natat sitä aina ja ehdoit­ta, etkä näe siinä mitään negati­ivisia piirteitä. 

    Olen sanonut, ettei kivääri- ja haulikkoa­sei­din ampumara­ta sovi tiivi­in asu­tuk­sen keskelle aiheut­ta­mansa meluhai­tan vuok­si ja olen sitä mieltä edelleen.

  2. Tämä hin­ta on liikaa. Jos ampuma­har­ras­ta­jat ovat poikkiteloin kaik­keen — voidaan koko har­ras­tus lopet­taa. Yhteiskun­ta ei menetä mitään.

  3. Jos min­un olisi jaet­ta­va kymme­nen käsi­aset­ta joko A kymmenelle val­it­se­mal­leni henkilölle, joista jokaisen on sairastet­ta­va skit­sofre­ni­aa, tai B kymmenelle sat­un­naiselle henkilölle, joista kenel­läkään ei saa olla psykoot­tista sairaut­ta, val­it­sisin tavan A.

  4. http://www.spreekillers.org/

    Tässä taulukos­sa pitäisi val­lit­se­van tant­takraat­tisen viisauden mukaan olla yliedustet­tuina sel­l­aiset maat, jois­sa hyvin pukeu­tu­van miehen asu­un kuu­luu tulivoimainen ase. Kuitenkaan näin ei näytä ole­van. Miksi?

  5. Turhanaikaista vouho­tus­ta koko ampuma­har­ras­tus! Jos on pakko sitä har­ras­taa, nii­in eikö ilmapyssyt riitä?!?
    Ei kai Suomen tarvitse mikään Jenkkilä eli vil­li län­si olla — vaik­ka amerikkalaisu­ut­ta niin yleis­es­ti kri­ti­ikit­tä ihaillaankin.
    Eli turhat pys­syleik­it pois!

  6. Onko parem­pi että seu­raa­va kahjo käyt­tääkin laiton­ta 9mm puo­li­au­tomaat­ti pis­too­lia, jon­ka lip­paaseen mah­tuu 15 panos­ta… tai metaanipommia.

    Se tarve tap­paa näyt­tää ole­van melkoinen

    Jotain tart­tis tehdä, kyl­lä… ratkaisua ongel­maan etsisin yhteiskun­nan asenteista.

    Tiukem­pi ase­la­ki olisi siitä hyvä, että se suo­jelisi ase­har­ras­ta­jia sekä met­sästäjiä kaiken­mail­man hih­huleil­ta, joista kaik­ki ei ammu aseil­la ===> http://plaza.fi/ajassa/kolinaa-panuhuoneesta/

  7. Tulee tyh­mää tek­stiä, kun asi­as­ta ei Osmo selvästikään oikein ymmärrä… 

    Sosiopaat­ti ei salaa mitään, kos­ka hänel­lä ei ole mitään salat­tavaa. Sosiopa­tia ei ole mikään sairaus, jon­ka voisi sala­ta. Sosiopaat­ti ei tunne itseään sairaak­si, vaan itse asi­as­sa ter­veem­mäk­si ja vahvem­mak­si kuin muut. Sosiopa­ti­aa ei voi myöskään mitenkään havai­ta mis­sään nor­maalis­sa kouluter­vey­den­huol­los­sa. Hän on usein lah­jakas, ulospäin­su­un­tau­tunut ja manip­u­loi­va, ei kiusat­tu, vaan usein kiusaaja. 

    Ihmiset voivat olla ihan oikeasti paho­ja ja viha­ta mui­ta. Ikään kuin se olisi uno­htunut. Auvi­nen ja Saari oli­vat ehkä äärim­mäisen nar­sis­tisia ja jos­sain määrin depres­si­ivisiä, mut­ta eivät vält­tämät­tä varsi­nais­es­ti sosiopaat­te­ja puhu­mat­takaan, että he oli­si­vat olleet mielisairaita.

  8. Jos alan har­ras­ta­jat ovat sitä mieltä, että nämä uhrit mei­dän on vain hyväksyt­tävä – sel­l­ais­takin blo­geil­lani esitet­ti­in – he häviävät koko väittelyn. 

    Sil­lä väit­te­lyn häviämisel­lä ei tai­da olla kovin paljoa merk­i­tys­tä. Poli­itikot keräävät nyt jaos­sa ole­vat irtopis­teet ennen kuin kalmot kerkeävät kylmen­emään ja kieltävät kaik­ki aseet. Siis kaik­ki sel­l­aiset aseet joi­ta keskus­tan peruskan­nat­ta­ja ei käytä. Maamme tuskin tulee sen tur­val­lisem­mak­si mut­ta maatamme johta­vat vasem­mis­to­laiset hoblo­foobikot, julk­isu­us­ri­ip­pu­vaiset irtopis­tei­den keräil­i­jät ja muut hys­teeriset ämmät (tämä määrit­te­ly ei riipu sukupuoles­ta) saa­vat täyttymyksensä. 

    Seu­raavaa pamaus­ta odotellessa.

    Muuten, Kale­vi Sor­sa on sanonut kirjassaan:

    Hyv­in­voin­ti­val­tion suuri ris­ki on siinä itsessään. Kun val­tio ottaa yhä use­am­mal­la alueel­la vas­tu­un kansalaisen elämästä, huole­htii hänestä kehdos­ta hau­taan, huole­htii toimeen­tu­losta, liikku­mis­es­ta, työstä, koulu­tuk­ses­ta, ter­vey­destä ja mis­tä kaikesta, niin se samal­la vapaut­taa yksilön sitou­tu­mas­ta yhteisöön­sä — ja täl­löin menet­tää paljon niin yksilö kuin yhteisökin… Mon­et koke­vat yhteiskun­nan vas­tu­uno­ton sig­naa­lik­si yksilölle vas­tu­us­ta vapau­tu­mis­es­ta… Hyvää tarkoit­tavakin lain­säädän­tö — ja usein vielä hyviä tulok­si­akin tuot­ta­va lain­säädän­tö — tuo usein mukanaan seu­rauk­sia, joi­ta ei aav­is­tet­tu eikä mis­sään tapauk­ses­sa tavoiteltu. 

    Olisiko tämä äärim­mäisen valitet­ta­va tapaus juuri niitä ennal­ta aav­is­ta­mat­to­mia seurauksia?

  9. Kouluk­iusaamis­es­ta

    Murhaa­jamme oli kouluk­iusat­tu, joka tap­poi luokka­tovere­itaan. Mielestäni nyt olisi sopi­vaa panos­taa koul­u­lais­ten empa­ti­akyvyn kas­vat­tamiseen konkreet­tisil­la esimerkeil­lä siitä, minkälaisi­in henkisi­in ongelmi­in kouluk­iusaami­nen voi johtaa. Jatku­va kiusaami­nen muo­vaa iden­ti­teet­tiä ja aiheut­taa häpeää ja vah­van usko­muk­sen kiusat­ulle, että hänessä on oikeasti jotakin mui­ta huonom­paa. Äärim­mil­lään se voi johtaa jopa itse­murhaan tai krooniseen masennukseen.

    Halu­aisin kuul­la taas opetet­ta­van (kris­til­listä) aja­tus­ta siitä, että jokainen ihmi­nen on arvokas ja kau­nis, kos­ka on ihmi­nen, ei men­estyk­sen kaut­ta tai sen kaut­ta kuin­ka halut­tua seu­raa on. Mikään mie­len­ter­veystyö ei voi täyt­tää mei­dän tarvet­tamme tul­la hyväksy­tyk­si sel­l­aisi­na kuin olemme. Jokainen ter­apeut­ti on tässä mielessä vain mak­set­tua seu­raa. Rakkaus vain voi muut­taa. Koke­mus siitä että on ole­mas­sa edes yksi ihmi­nen joka tun­tee sin­ut ja halu­aa tun­tea sin­ut aut­taisi var­masti jo pitkälle. Yksin ei kukaan kestä.

  10. Aina on ollut niin sotien jäl­keen, että poli­isi on voin­ut myön­tää aseenos­tolu­van ja ‑kan­tolu­van oma­l­la harkin­nal­laan. Jopa on ollut niin, että poli­it­tis­es­ti epä­vakaissa olo­suhteis­sa esim. 1970-luvul­la poli­isi myön­si “aselu­pia” sen perus­teel­la, että hirvi taik­ka poro saat­taa juos­ta aselu­van ano­jan auton alle, ja näin tarvit­seen pienois-aset­ta lopet­taak­seen kitu­van eläimen.

  11. Mar­ti­na Aaltonen, 

    Kiusaamishis­to­ri­at ovat hyvin ris­tiri­itais­ten ker­to­musten varas­sa sekä Auvisen että Saaren tapauksissa. 

    Nämä muuten eivät pitäneet itseään mitenkään huonomp­ina, vaan nimeno­maan paremp­ina ja “ylemp­inä”. Kan­nat­taa hie­man lukea taus­to­ja ennenkuin niin kovasti kiin­nit­tyy johonkin tiet­tyyn syy­hyn. Kiusaamis­es­ta on tul­lut nyt kesto­su­osik­ki joka vaivaan. Ikävä ilmiö, mut­tei nyt sen­tään joukko­teuras­tuk­sia aiheuta. Sitäkään ei san­o­ta ääneen, että kiusatuk­si joutu­vat ovat epämiel­lyt­täviä tapauk­sia ikä­toverei­den näkökul­mas­ta jo alun perin. Kuka­pa reilua ja kivaa kave­ria kiusaisi?

    Hyvin har­va uskaltaa näistä väki­val­tapeleistä olla mitään mieltä. Neljää viimeistä tap­pa­jaa yhdisti kuitenkin väki­val­tapelit parem­min kuin mikään muu asia, jos sukupuoli jätetään huomiotta.

  12. Ihme jut­tu, että mis­sään ei syitä pohdit­taes­sa ole tul­lut vas­taan vahvem­man val­ta ja vahvem­man val­lan väärinkäyttäminen. 

    Ovatko vahvem­man val­lan alla tai jär­jestelmän puris­tuk­ses­sa ole­vat ihmiset niin väsyneitä, että eivät jak­sa reagoi­da netissä.

  13. Catili­na,

    Pakko­hoito­vangeista suuri osa sairas­taa para­noidista skit­sofre­ni­aa. Eli ennen tap­pamis­taan ovat koke­neet uhkaa avaru­ud­es­ta, kuulleet ääniä ym. Rapus­sani asui aikoinaan skit­so, joka seisoi aina vah­ti­mas­sa ovel­la met­surikypärä päässä ja pesä­pal­lo­maila kädessä. Käsi­ase olisi var­masti kel­van­nut myös. 

    Para­noidi­nen skit­sofre­ni­aa moninker­tais­taa väki­val­taisen käyt­täy­tymisen riskin. Lähteitä löy­tyy helposti. 

    Eli mitähän höpäjät? En usko, että olet psyki­a­tri niin kuin edel­lisessä ketjus­sa annoit ymmärtää tai sit­ten provoi­let tääl­lä ajanvietteeksi.

  14. Jos kyseessä olisi het­ken vas­toinkäymis­es­tä seon­neesta yksilöstä joka äkkipikaistuk­sis­saan vetää lähim­mäisen­sä mukanaan pelkän epä­toivon ja rom­ah­duk­sen het­kel­lä ymmärtäisin vielä sen että keino­ja rajoit­ta­mal­la ja rauhoit­tumi­saikaa anta­mal­la tapah­tunut voitaisi­in estää mut­ta jos pysähdytään ajat­tele­maan asi­aa niin jos joku kehit­tää kuu­den vuo­den ajan itselleen synkkää ja sys­temaatista mis­sio­ta viha­ta ja tap­paa niin voidaanko kuvitel­la etteikö hän löytäisi siihen keino­ja vaik­ka yksi käsi­aselu­ok­ka rajat­taisi­inkin pois ulot­tuvil­ta. Syksyä 2002 voidaan muistella.

    Ja mitä tulee ampumaratasäi­ly­tyk­sen autu­u­teen niin jos henkilö on kehit­tänyt itselleen tuon mis­sion niin jääkö hän enää nou­dat­ta­maan radal­lakaan lakia ja säi­lyt­tämään aset­tansa siel­lä mis­sä sen pitää oikein olla. Vai käykö vain niin että vim­man ensim­mäisek­si uhrik­si valikoituu korkein­taan radan valvoja.

  15. “Sitäkään ei san­o­ta ääneen, että kiusatuk­si joutu­vat ovat epämiel­lyt­täviä tapauk­sia ikä­toverei­den näkökul­mas­ta jo alun perin. Kuka­pa reilua ja kivaa kave­ria kiusaisi?”

    Mikäs älyn­väläys tämä nyt oikein oli? Kuka tahansa voi joutua kiusatuk­si: siinä on aika lail­la kyse ihan tuuris­takin. Itse asi­as­sa melkein jokaista yritetään tes­ta­ta härnäämäl­lä. Niiden kohdal­la härnäämi­nen voi muut­tua kiusaamisek­si, jot­ka jotenkin palk­it­se­vat härnääjän esimerkik­si suut­tumal­la tai pil­lah­ta­mal­la itkuun. 

    Jo pikku­lapset tekevät tuo­ta: jos äiti palk­it­see hän­tä pure­van lapsen parkaise­mal­la, niin laps­es­ta se on kiva leik­ki ja äitiä yritetään nau­raen purra yhä uud­estaan ja uud­estaan, jot­ta saa äidis­tä irti sen hauskan äänen.

  16. Osmo hyvä, oletko uno­htanut met­sästäjät? He tarvit­se­vat asei­ta, ei niitä voi heiltä kieltää.
    Hirvikiväärin / haulikon ostolu­van saami­nen lie­nee lupamenet­te­lyltään saman­moinen kuin pis­too­lil­la, samoin säi­ly­tys. Eli mik­si keskit­tyä ain­oas­taan pieni­in pis­toolei­hin, niil­lä ei suur­ta tuhoa saa aikaiseksi..
    Toki tuol­lainen pikkupis­tooli on help­po taloudel­lis­es­tikin hom­ma­ta, ja sikäli olen samaa mieltä että ilmapis­too­likin riit­täisi ampuma­har­ras­tuk­seen, ainakin aluksi. 

    Mut­ta mut­ta, vaik­ka kuin­ka kiel­let­täisi­in pis­toolit ja ran­gais­taisi­in sel­l­aisen hal­lus­sapi­dos­ta, ei se näitä hul­lu­ja estäisi. Jos on valmis tap­pa­maan kylmäveris­es­ti usei­ta luokka­tovere­itaan, on myös valmis hom­maa­maan “pimeän aseen” esim. Tallinnas­ta, kiin­ni­jäämisen uhal­lakin. Suomes­sakin niitä on tarjolla.

    Ja ennenkuin ale­taan syyl­listämään sotapele­jä, inter­net­tiä, väki­val­taisia tv-ohjelmia ja nykya­jan suori­tu­s­painei­ta, pitäisi miet­tiä miten olemme saa­neet tämän yhteiskun­nan ajet­tua täl­laiseen jamaan ja miten tästä pääsee pois. Kiel­loil­la, rajoituk­sil­la ja asioiden peit­te­lyl­lä ei saavute­ta mitään ter­ve­hdyt­tävää, vaan aje­taan autoa syvem­mälle suohon.

  17. Varsin asialli­nen artikke­li. Täy­tyy myön­tää että yllä­tyin posi­ti­ivis­es­ti muis­taes­sani aiem­mat Soin­in­vaaran ampumara­ta-aiheiset kir­joituk­set, joista olin sil­loin ais­tiv­inani yleistä asevastaisuutta.

    Men­toroin­ti olisi mielestäni järkevin ratkaisu aloit­tele­vien ampuma­har­ras­ta­jien osalta. Säi­ly­tysongel­ma hoi­tu­isi näp­pärästi ja mikä vielä tärkeäm­pää, men­tori oppisi tun­temaan aloit­teli­jan hyvin osa­tak­seen puoltaa tai olla puolta­mat­ta aloit­teli­jan aselu­paa ja sen jatkamista.

    Lis­taan­pa vielä muu­ta­man muun ehdo­tuk­sen joil­la asekäytän­töjä voisi paran­taa. Postasin samat aiem­min myös HS-sivus­tolle jos joku nyt asi­aa ihmettelee.

    1. Pidem­pi (vähin­tään puolen, mielel­lään parin vuo­den) “koeai­ka” uudelle ampu­jalle ennenkuin saa han­kkia oman aseen
    2. Ei lupia sotilas/viranomaisaseita matkivi­in .22 pis­toolei­hin vaan vain vähem­män sek­sikkäisi­in oikeisi­in tarkkuusaseisiin
    3. Lääkärin­tarkas­tus ja psykol­o­giset testit pakollisiksi
    4. Pakol­liset haastattelut
    5. Vähin­tään kah­den henkilön suosi­tuk­set (suosit­telijoille sank­tiot mikäli suositel­tu tört­töilee, vähin­tään ei saisi jatkos­sa toimia suosittelijana)
    6. Ei lupia “ram­boa­seisi­in” vaan vain todel­lisi­in tarkku­us- ja met­sästysa­seisi­in. Esim. met­sästysaseek­si riit­tää pult­tilukkokivääri (max 5 patr lipas) ja kak­sipi­ip­puinen haulikko, ei räy­häköitä pump­puhaulikoi­ta tai puoliautomaatteja.
    7. Aseet säi­lytet­tävä aina luk­i­tuis­sa kaapeis­sa ja osi­in purettuina
    8. Vira­nomaisille oikeus pis­to­tarkas­tuksin varmis­taa että kohtaa 7 noudatetaan
    9. Lupavi­ra­nomaisille pääsy luvan­hak­i­jan terveystietoihin
    10. Tap­pamisel­la uhkailu youtubessa tai mis­sä­ta­hansa syy lupi­en peruuttamiseen
    11. Kaik­ki muukin vas­tu­ut­to­muut­ta ilmen­tävä käyt­täy­tymi­nen syy lupi­en eväämiseen tai peruuttamiseen
    12. Korkeam­mat ikära­jat itsenäiseen aseenkäsit­te­lyyn (erit­täin tiuk­ka seu­la koul­u­lais­ten kohdal­la, lisä­su­osit­telijoi­ta, pidem­pi koeai­ka, muu­ta näyt­töä jne)
    13. “Asea­joko­rt­ti” tutk­in­toi­neen pakol­lisek­si kaikille ampujille
    14. Todel­li­nen har­ras­tusak­ti­ivi­su­u­den seu­ran­ta uudelle ampu­jalle ensim­mäis­ten vuosien aikana, tämä ehtona määräaikaisen luvan uudistamiselle/muuntamiselle tois­taisek­si voimas­sa ole­vak­si. Suosit­telijoiden jutut­ta­mi­nen osak­si prosessia.
    15. Aselu­van hin­nan korot­ta­mi­nen (vält­tämätön yllä­mainit­tu­jen asioiden rahoittamiseksi)
    16. Lupavi­ra­nomaiselle hark­in­taoikeus olla myön­tämät­tä lupaa ilman eril­listä perustet­ta eli pelkästään sen tun­teen poh­jal­ta ettei henkilö sovi aseen­halti­jak­si. Näis­sä tapauk­sis­sa päätök­ses­tä mah­dol­lis­es­ti valit­ta­van luvan­hak­i­jan tapaus käsiteltäisi­in sisämin­is­ter­iön ase­hallintoyk­sikössä jon­ka asiantun­ti­jat tek­i­sivät lop­ullisen päätök­sen asiasta.

  18. Riit­ta,

    Tarkoitin jatku­vaa kiusaamista siis, en sat­un­naista härnäämistä. 

    Siihen valikoitu­vat kohteek­si ne, jot­ka eivät osaa syys­tä tai tois­es­ta suo­jau­tua. Usein kiusat­tu on syr­jäy­tynyt hie­man taval­la tai toisel­la ja ei osaa ikä­toverei­den käyttäytymiskoodeja. 

    Kiusaami­nen on vuorovaiku­tus­ta kuten kaik­ki ihmis­ten väli­nen toim­inta. Ei todel­lakaan ole sat­tumaa, keitä kiusa­taan ja ketkä ovat kiusaa­jia. Itsekin oikeas­t­aan san­ot samoin. Itku­un pil­lah­ta­va poi­ka on altis kohde, samoin hän joka on heti nyrk­it pystyssä ja ikään kuin naurettava. 

    Efek­tiä saat­taa tehostaa jokin ulkonäön tai vaate­tuk­sen poikkea­va piirre, mut­ta yksin syy uhri­u­tu­miseen sel­l­ainen ei ole.

  19. Erikois­tun psyki­a­tri­aan. Toimies­sani julkises­sa viras­sa annan lausun­to­ja psyki­a­tri­an erikoisalan puoles­ta. Min­ul­la on virkavelvol­lisu­us antaa näitä lausuntoja.

    Tun­nen myös ystäv­inä usei­ta skit­sofreenikko­ja, ja hoi­tanut heitä olen sato­ja. En ole vain joskus rapus­sa näh­nyt yhtä. 

    Sat­tumal­ta olen työsken­nel­lyt myös val­tion mieli­sairaalas­sa, enkä ole vielä tavan­nut käsitet­tä “pakko­hoito­van­ki”. Jos van­ki on mieli­sairas, hänet hoide­taan psyki­a­trises­sa vanki­sairaalas­sa, Annek­ses­sa, ja hän on van­ki. Jos taas psyki­a­tri­nen poti­las on TEO:n määrämänä krim­i­naalipoti­laana Van­has­sa Vaasas­sa tai Niu­vas­sa, tai ihan taval­lises­sakin sairaalas­sa, hän on potilas.

    Tois­te­taan siis lause:

    “Jos min­un olisi jaet­ta­va kymme­nen käsi­aset­ta joko A kymmenelle val­it­se­mal­leni henkilölle, joista jokaisen on sairastet­ta­va skit­sofre­ni­aa, tai B kymmenelle sat­un­naiselle henkilölle, joista kenel­läkään ei saa olla psykoot­tista sairaut­ta, val­it­sisin tavan A.”

  20. Tässä kiusaamis­es­ta alan gurun Dan Olweuk­sen mukaan: 

    “Yleis­es­ti kuvitel­laan, että kiusaami­nen johtuu jostain ulkois­es­ta poikkeavu­ud­es­ta. Kiusaamisen todel­lisia syitä on kuitenkin etsit­tävä kiusat­tu­jen per­soon­al­lisu­ud­es­ta. Kiusat­tu lap­si on yleen­sä varovainen, herkkä, hil­jainen ja koulus­sa yksinäi­nen. Etenkin kiusat­ut pojat ovat usein fyy­sis­es­ti heikom­pia kuin ikätoverinsa. 

    Kiusat­ut voidaan jakaa kah­teen ryh­mään: pas­si­ivis­ten ja pro­vokati­ivis­ten kiusat­tu­jen ryh­mä. Pas­si­iviset kiusat­ut ”lähet­tävät” ympäristölleen sig­naale­ja siitä, että he ovat pelokkai­ta ja epä­var­mo­ja yksilöitä, jot­ka eivät uskalla puo­lus­tau­tua. Kiusat­tu­jen tun­tomerkke­jä ovat ahdis­tuneisu­us, epä­var­muus, negati­ivi­nen käsi­tys itses­tä sekä stres­saan­tuneisu­us. Kiusat­tu on alun perin usein eristäy­tynyt ja syr­jään­vetäy­tynyt, jota kiusaami­nen vahvistaa. 

    Provosoivalle kiusat­ulle on omi­naista aggres­si­ivi­su­us ja ahdis­tuneisu­us. Hän on yleen­sä lyhytjän­nit­teinen ja hänel­lä voi olla keskit­tymisongelmia koulus­sa. Provosoi­va uhri käyt­täy­tyy siten, että saa koulu­toverin­sa ärsyyn­tymään ja her­mos­tu­maan. Hän voi olla sekä muiden kiusaa­ma että kiusaa­ja itse. 

    Useim­miten kiusat­tu ei ole ulkon­ais­es­ti mitenkään poikkea­va. Tietyt ulkoiset tek­i­jät, kuten lihavu­us, änky­tys, karsas­tus, omaperäi­nen vaate­tus, ärsyt­tävät eleet ja niin edelleen saat­taa kuitenkin lisätä kiusatuk­si tulemisen riskiä. ”

    On minus­ta käsit­tämätön myyt­ti tämä: kiusatuk­si voi tul­la kuka tahansa. Ei voi! Kiusaa­jien kir­jo sen sijaan on paljon run­saampi, läh­es jokainen lap­si voi ainakin pas­si­ivis­es­ti kiusa­ta hihit­telemäl­lä taustalla.

  21. Vuon­na 2002 Myyr­man­nis­sa Myyr­mäessä n. 20 vuo­tias opiske­li­ja sur­masi pom­mil­laan muis­taak­seni 8 ihmistä ja haavoit­ti n. 80 kaup­pakeskuk­ses­sa olijaa.

    Tästä tapauk­sesa onkin oltu hil­jaa. Kuinka­han kävi noille 80 haavoit­tuneelle. Medi­akaan ei ole asi­as­ta sen koom­min kom­men­toin­tut. Ei ollut räjäyt­täjäl­lä luval­lista eikä luva­ton­ta käsi­aset­ta käsis­sään. Käyt­ti yleistä tietoa jon­ka oli saanut lail­li­sista lähteistä.

    Pis­toolit on pien­tä ver­rat­tuna siihen, kun pom­me­ja ryhdytään räjäyt­tämään julk­isil­la paikoilla.

  22. “Se voisi perus­tua joko aikaan – vaikka­pa kolme vuot­ta – tai ampumat­u­lok­seen. Minus­ta jälkim­mäi­nen on parem­pi, kos­ka tule­va olympia-ampu­ja voisi ede­tä nopeam­min kuin sunnuntaiharrastaja.”

    Niin, olin yksi tuon ilma-aseen esit­täjistä eli har­ras­tuneisu­u­den toden­tamis­es­ta vaikka­pa noin.

    Tulos ei ole oikein hyvä todiste, kos­ka joku aina pääsee äkkiä “määrätylle tasolle” eikä siitään kehi­ty. Kyl­lä aika ja har­ras­tuk­sen määrä yleen­sä on parem­pi. Se seu­loo pois ne toisek­si pahim­mat. Pahimpia­han ei seu­lo mikään seu­la eivätkä he seu­laan — tässä tapauk­ses­sa seu­raan — hakeudukaan. Aika on siitäkin hyvä, että “seu­lan” väel­lä on aikaa kat­soa aiko­muk­sia ja samal­la kan­nus­taa ja valmentaa.

    Jos joku osoit­taa lah­jakku­ut­ta, hän voi ampua valvo­tuis­sa olois­sa ihan lail­lis­es­ti vaik­ka val­men­ta­jan ruu­ti­aseel­la. Tämä on sikä­likin perustel­tua, että ilmapis­too­liammun­ta on aika lail­la eri laji kuin ruu­ti­a­seil­la ammut­ta­vat ja jos jälkim­mäi­sis­sä aikoo men­estyä, pitää laji­in päästä kohta­laises­sa ajas­sa kiinni.

    Tuo men­tori on peri­aat­teessa oikein hyvä mut­ta käytän­nön toteu­tus voi olla vaikeampi jut­tu. Toisek­si en pidä ihan reilu­na sitout­taa jotain henkilöä toisen har­ras­tuk­seen. Voipa syn­tyä “ammat­ti­men­tor­e­itakin”, jot­ka säi­lyt­tävät aset­ta rahas­ta tmv. ja saat­ta­vat lätistä men­toroita­vansa puoles­ta mitä sattuu.

    Miten tahansa, kyl­lä joku kohtu­ulli­nen kon­trol­li pis­toolin saamiseen on paikallaan. Ei sitä koskaan mikään asialli­nen taho ole vas­tus­tanutkaan. Kon­trol­lia ei ole vain har­joitet­tu vaik­ka laki sal­lii sen jo. Tämä pitää poli­isin ja poli­itikko­jenkin tun­nus­taa eikä pae­ta uuden lain taakse. Se vas­ta karku­ru­ut­ta on mei­dän sisäministeriltämme. 

    Pitkien asei­den kohdal­la met­sästäjän­tutk­in­to on jo hyvä kon­trol­livä­line. Ei sitä saa läpi ilman aitoa intoa ja paneu­tu­mista. San­o­taanko, että se on vaivan­näöltään ja vaa­tivu­udeltaan ver­rat­tavis­sa suurin piirtein henkilöau­ton ajoko­rtin suorittamiseen.

    (Hyvin näyt­tää sil­lä puolel­la oppi men­neen per­ille. Tänäkin syksynä olin jahdis­sa ja hem­metin hyvin pojat käyt­täy­tyivät paukut­tim­i­neen. Sitä varovaisu­ut­ta teroite­taan niin paljon että näyt­tää men­neen selkäy­timeen. Met­sästyspuolel­la on sitä men­toroin­ti­akin: isät ja van­hem­mat kaver­it opet­ta­vat jo omak­si tur­val­lisu­udek­seen sitä asial­lista tapaa. Ja siihen sitä on sit­ten luot­ta­mi­nen kun seisot ven­tovieraiden pojankossien haulikon kan­ta­mal­la. Jos­ta sit­ten tuleekin mieleeni “aseko­rt­ti” ei-met­sästäjille. Sietäisikö harki­ta eräänä vaihtoehtona?)

    Toinen assii: Aamule­hdessä oli harv­inaisen pop­ulisti­nen ja asi­avirheitä vil­jelevä pääkir­joi­tus aiheeseemme. Ote:

    “Viime mar­rasku­us­sa Joke­las­sa Pekka-Eric Auvi­nen murhasi ihmisiä Sig Sauer ‑merkkisel­lä käsi­aseel­la. Tiis­taina Mat­ti Juhani Saari levit­ti kuole­maa aseel­la, joka toden­näköis­es­ti oli saman­tyyp­pinen, 22-kali­iper­i­nen Walther-pis­tooli. Ne ovat tehokkai­ta, läpäisykyky­isiä ja nopei­ta aseita.

    Ne ovat yksinker­tais­es­ti liian tehokkai­ta ja nopei­ta kenenkään käsiin. 

    Walther P22 ei ole sar­jat­u­liase, mut­ta sil­lä voi ampua 10 patru­u­naa nopeu-del­la joka ei juuri jää jäl­keen sar­jat­ules­ta. Nor­maal­i­jär­jel­lä on vaikea ymmärtää mitä asial­lista sel­l­aisel­la aseel­la tehdään. Siihen saa ostaa lisä­varus­teena lasertähtäi­men. Mikä har­ras­tus edel­lyt­tää lasertähtäintä?”

    Olisi hyvä tietää, että teholtaan nämä maini­tut aseet ovat sieltä aivan kaikkein heikoim­mas­ta päästä. Pieni kali­iberi, ja lyhyt piip­pu -> heikko läpäisy. Tulinopeus on se, mikä itse­lataaval­la aina on. 

    Laser taas oli asi­a­ton veto. Ja asiantun­tem­aton. Pitäisi kauhis­tel­la ennem­min vaik­ka sitä, että tus­sarei­hin saa paljon pätevämpiä val­op­is­tetäi­htäim­iä “maitokau­pas­ta”. Lase­ri­ahan ei käytetä esimerkik­si prac­ti­cal-ammunnas­sa, kos­ka se on tähtäimek­seen kehno: jos piste ei ole kohteessa, ei näe mis­sä se harhailee ja kohdis­t­a­mi­nen on vaikeaa. Mut­ta laser kuu­lostaa vaar­al­liselta jostakin toim­i­tuk­sen pimus­ta. Siitä, joka aamu­palaveris­sa kat­soo tietämät­tään laserin pis­tet­tä pomon­sa laserosoit­times­ta. Se on noin 1:1 sama laite kuin lasertähtäin mut­ta väri­maail­mas­sa ja sit niinku mua­tok­ieles on niiku silee snadisti eroo, niinku tiätsä…

    Ja jos pääkir­joituk­sen laati­ja olisi tien­nyt, miten teho­ton pienoispis­tooli on, olisi hän vas­ta kauhis­tunutkin siitä tun­nekylmyy­destä, jota sur­maa­jan on täy­tynyt tois­tu­vasti ja lehti­eto­jen mukaan kym­menin laukauksin osoit­taa. (Tämän hyvin huonon tehon tiedän siitä, mitä maalais­pen­nut aina joulun alla näkivät. Aina se ei ollut las­ten kat­seltavaa mut­ta kun pil­lit­ti aikansa äitimuorin hel­moissa niin ei jäänyt niitä trau­mo­ja. Eivätkä ne olleet sil­loin 60-luvul­la edes muodissa…)

    Nyt toimit­ta­ja siis ere­htyy mainit­se­maan sur­mat aseen syyk­si ja helpoik­si tehdä noil­la aseil­la. Siinä kohdis­tuu syyt­tävä sor­mi myös poli­isi­in, jos­ta voidaan tuon perus­teel­la sanoa, että myön­tävät löysästi lupia tehokkaille aseille. Vaar­al­lisille aseille kyl­läkin, sitä aseet vaan ovat.

  23. Osmo, onko sin­ul­la jonkin­lainen sokea piste kouluk­iusaamiselle? Vai etkö jostain perustel­lus­ta syys­tä usko mielip­iteisi­in joiden mielestä seli­tys näille tapauk­sille löy­tyy siitä että vuosia rääkät­ty ja pahasti kiusat­tu ihmi­nen lop­ul­takin päät­tää antaa takaisin?

    Hesarikin otsikoi että Saari oli tut­tavien mielestä kiusat­tu ja syr­jäy­tynyt, ja Hesari otsikoi että rehtorin mielestä mitään kiusaamista ei ole ollut. Pari viikkoa aikaisem­min, kun Myl­ly­puron ala-asteelta alkoi lap­sia pois­tua liian kiusaamisen takia, rehtori siel­lä tote­si (Hesarin mukaan) kiusaamis­es­ta että “se on van­hempi­en näkökulma”.

    Minus­ta pitäisi vakavasti harki­ta sitä, että tässä ratkaisu löy­tyy ihan muul­ta suunnal­ta kuin ase­lakien muokkaamisesta.

  24. En ole sanonut kouluk­iusaamis­es­ta mitään. On ennen aikaista ylipään­sä sanoa mitään niistä syistä, jot­ka johti­vat Saaren elämän raiteiltaan.

    Tot­ta kai on puu­tut­ta­va ongel­man syi­hin, mut­ta esimerkik­si kaikkea kouluk­iusaamista ei maail­mas­ta saa koskaan kokon­aan pois­te­tuk­si. Sik­si on puu­tut­ta­va myös ulkop­uolisille koitu­vi­in seurauksiin.

    Tämä oli laa­jen­net­tu itse­murha. Suomes­sa tehdään noin tuhat itse­murhaa vuodessa. Suuri osa tek­i­jöistä on nuo­ria miehiä. Miesten itse­murhien määrä on vähen­tynyt vuodes­ta 1990 huo­mat­tavasti. Jotain mie­len­ter­vey­den alal­la menee siis myös parem­paan suuntaan.

  25. Eli­na

    “Kiusat­tu lap­si on yleen­sä varovainen, herkkä, hil­jainen ja koulus­sa yksinäinen.”

    Var­masti tietyt piir­teet vaikut­ta­vat vah­vastikin siihen, keitä kiusa­taan. Mut­ta ei kai se oikeu­ta kiusaamista mitenkään. Herkkä lap­si on siis sekä altis kiusatuk­si jou­tu­miselle, että todel­lises­sa vaaras­sa saa­da siitä vakavia seu­rauk­sia — kos­ka on herkkä ja kokee asi­at vah­vasti! Ne jot­ka ehkä tarvit­si­si­vat taval­lista enem­män tukea, nujer­re­taan. Tässäkin pätee var­masti jonkin näköi­nen lumi­pal­loe­fek­ti, jos kiusaami­nen saadaan lop­pumaan ajois­sa, niin lap­si ei syr­jäy­dy taval­la, joka taas kan­nus­taisi kiusaamiseen.

  26. Eli­na kirjoitti:
    “…kiusatuk­si joutu­vat ovat epämiel­lyt­täviä tapauk­sia ikä­toverei­den näkökul­mas­ta jo alun perin.”

    Ja:
    “Usein kiusat­tu on syr­jäy­tynyt hie­man taval­la tai toisel­la ja ei osaa ikä­toverei­den käyttäytymiskoodeja.”

    Itse olen kyl­lä sitä mieltä, ettei poikkeavu­us ja käyt­täy­tymiskoo­d­i­en osaa­mat­to­muus (väärän­merkkiset lenkkar­it?) kuitenkaan mis­sään tapauk­ses­sa saisi oikeut­taa ainakaan fyy­sisen koske­mat­to­muu­den rikkomista. Kyl­lä koului­hin pitäisi sen ver­ran järjestys­tä saa­da ettei yhdenkään lapsen tarvit­sisi elää päivit­täisessä väki­val­lan pelos­sa. Ei vaik­ka olisi kuin­ka poikkeava.

  27. “Hyvin har­va uskaltaa näistä väki­val­tapeleistä olla mitään mieltä. Neljää viimeistä tap­pa­jaa yhdisti kuitenkin väki­val­tapelit parem­min kuin mikään muu asia, jos sukupuoli jätetään huomiotta.”

    Asi­a­han on nyt niin, että tämän ikäryh­män miespuoli­sista suo­ma­lai­sista niitä har­ras­taa selvä enem­mistö. Elämänkat­so­muk­ses­ta riip­pumat­ta, tun­nevam­maisu­ud­es­ta riip­pumat­ta, poli­it­ti­sista näke­myk­sistä riip­pumat­ta, kouluk­iusat­tuud­es­ta riip­pumat­ta, ampuma­har­ras­tuk­ses­ta riip­pumat­ta. En nyt ala kaiva­maan tilas­to­ja enkä tiedä onko niitä koot­tukaan, mut­ta omas­ta koke­muk­ses­tani voin sanoa, että pelaa­jien pros­ent­tio­su­us nuorista on lähempänä sataa kuin nol­laa. Joten jos men­nään sille lin­jalle, että tap­pa­jia yhdis­tivät “väki­val­tapelit parem­min kuin mikään muu asia”, niin suurin piirtein yhtä hyvin voidaan sanoa, että esimerkik­si veden juomi­nen, ilman hen­git­tämi­nen, suomen kie­len puhumi­nen (tms.) yhdisti tap­pa­jia “parem­min kuin mikään muu asia”.

  28. “maatamme johta­vat vasem­mis­to­laiset hoblofoobikot”

    Puhutaanko nyt siis Suomes­ta? Samas­ta Suomes­ta, jos­sa me muutkin asumme? Mitkä kaik­ki hal­li­tuk­ses­sa ole­vat puolueet täyt­tävät tämän määritelmän? Vai johde­taanko maa­ta salais­es­ti hal­li­tuk­sen ulkopuolelta?

    Vakavasi ottaen: väite, että asei­ta vas­tus­ta­vat ovat vasem­mis­to­laisia ja kan­nat­ta­jat oikeis­to­laisia, on hyvin pelot­ta­va. Saman­laisia käsi­tyk­siä esitel­lään yleen­sä vain ase­fanaatikko­jen omil­la sivuil­la. Yksi selkäkar­vat pystyyn nos­tat­ta­va sel­l­ainen on tämä: http://guns.connect.fi/gow/petepai3.html

  29. Eli­nalle:

    En ymmär­rä mitä ajat takaa kiusaamiskom­menteil­lasi. Onko siis kiusat­tu­jen syy, että heitä kiusa­taan? Eikö vika olekaan siinä, että joku kiusaa eli naut­tii toisen ihmisen pahoin­pite­lyn (henk­i­nen ja tai fyysi­nen) tuomista näen­näi­sistä ja tai suorista eduista.

    Jatkuuko sama uhriperäi­nen syyl­listämi­nen myös aikuis­ten maail­mas­sa mm. työpaikkakiusaamisessa?

    Onhan se sinän­sä tot­ta, että kuka tahansa ei valikoidu kiusatuk­si. Entä sit­ten. Miten se liit­tyy mil­lään taval­la sen enem­pää Auviseen kuin Saa­reenkaan. Minä valitet­tavasti ymmär­rän varsin hyvin Auvisen ja Saaren kos­toa, jos niis­sä oli kysymys kouluk­iusaamisen joh­dos­ta syn­tyneistä trau­moista (“trau­moista”). Täysin siitä riip­pumat­ta miten he ovat mah­dol­lis­es­ti valikoituneet mah­dol­lisen kouluk­iusaamisen uhreiksi. 

    Huo­mau­tan myös ettei ymmärtämi­nen tarkoi­ta hyväksymistä.

    Itse vuosia kestäneestä kiusaamis­es­ta jotain tietävänä ja itseni kaltaisia pas­si­ivisia kiusat­tu­ja tun­te­vana tiedän miten me pas­si­iviset kiltik­si kas­vate­tut yliys­täväl­liset ihmiset keräämme paskaa kon­tollemme kunnes se mal­ja sit­ten osal­la meistä kuo­huu yli pahem­man kautta. 

    Oma­l­la kohdal­la ala-astek­iusaami­nen lakkasi valitet­tavasti vas­ta sit­ten kun hakkasin sen pahim­man kundin palasik­si mal­jan pet­täessä. Joku tuli väli­in ja pelasti sen tyypin hen­gen, sitä ennen opet­ta­jat eivät välit­täneet koko asi­as­ta lainkaan ja sit­tenkin surkut­te­liv­at ain­oas­taan tuo­ta ensi­a­pu­un kär­rät­tävää piinaajaa. 

    Kyl­lä me puhuimme jo sil­loin 70-luvul­la epä­toivoisi­na aikuis­ten välin­pitämät­tömyy­den var­jos­sa, että olisi­pa pis­tooli niin pää­sisi pälkähästä. Onnek­si ei ollut ja onnek­si meistä ei kukaan ollut niin nyr­jähtänyt, että olisi moi­seen ryhtynyt.

    Näin aikuise­na en todel­lakaan ymmär­rä sitä edelleen Suomes­sa yleistä vähät­te­lyä mil­lä koulumaail­mas­sa suh­taudu­taan kiusaamiseen peit­täen asioi­ta koulun mainet­ta var­jel­lak­seen ja sitä ymmärtämät­tömyyt­tä muka per­in­teen nojal­la mil­lä mm. Helsingis­sä on yritet­ty puo­lus­taa häpeään perus­tu­via ns. koulukas­ta­jaisia vai mil­lä nimel­lä noi­ta sal­lit­tu­ja kiusaamis­päivä oikein kut­su­taankaan, jois­sa annetaan se viesti koulun ja aikuis­ten tahol­ta, että kiusaami­nen on hubaa hauskaa.

  30. Mar­ti­na Aal­toselle ja Kiusatulle, 

    Jonkin ilmiön val­tavir­ras­ta poikkea­va ana­lyysi, ei vält­tämät­tä ota siihen mitään arvot­tavaa kan­taa. Pyrin ole­maan neu­traali, mut­ta aihe on sel­l­ainen, että kuuli­joiden on vaikea olla. 

    Eivät kiusat­ut omi­naisuuk­si­in­sa ole syypäitä. Sen sijaan van­hem­mat hyvinkin usein ovat. Kiusat­ut ovat pääsään­töis­es­ti ylisuo­jel­tu­ja lap­sia, joil­la on heti äiti tai isä selän takana, kun joku vie hiekkalaatikol­la lapi­on kädestä. Tämä sit­ten jatkuu kouluiässä, kun vastapuolen pelaa­ja vie jalka­pal­lon jne. Lap­si ei pääse kehit­tämään mitään omia suo­jamekanis­me­ja, vaan saa itku­raivare­i­ta pien­im­mistäkin vas­toinkäymi­sistä tai vetäy­tyy täysin kuoreen­sa, sem­minkin kun huo­maa ole­vansa ei-toivottu. 

    Kos­ka lap­sia ei koskaan voi pakot­taa pitämään (niinkuin ei ketään muu­takaan) ken­estäkään, niin van­hempi­en vas­tu­ul­la on kas­vat­taa laps­es­ta kestävä, oikeu­den­mukainen ja sosi­aalis­es­ti pystyvä. Minus­ta ikä­tovere­i­ta on täysin epäreilua syyt­tää syr­jimis­es­tä, jos joku ei sopeudu joukkoon. 

    Akti­ivisil­la kiusaa­jil­la on oma prob­lemati­ikkaansa, mut­ta ei siitä tässä enem­pää, kos­ka ilmeis­es­ti he eivät ole kuitenkaan kiusat­tu­ja ampuneet, vaan nimeno­maan nämä kiusat­ut tai “kiusat­ut”.

    Saaren ja Auvisen tapausekssa ker­to­muk­set kiusaamis­es­ta ovat niin ris­tiri­itaiset, että vaikut­taisi kyseessä ole­van vain syr­jin­tä. Syr­jin­täkin on mui­ta liian syyl­listävä sana, kos­ka tot­ta kai näistä tyypeistä jotain vas­ten­mielistä on huokunut. 

    Saar­ta vielä tutk­i­taan, mut­ta Auvisen omis­sa net­titek­steis­sä mikään ei viitan­nut kiusaamiskoke­muk­si­in. Luulisi nyt jotain löy­tyneen, jos se oli niin iso moti­ivi. On myös huo­mat­ta­va, että Petri Gerdt ei ollut kiusat­tu eikä myöskään J‑P Kuk­ka. Eli seli­tyk­senä nyt vähän heikko, mut­ta aina eniten framilla

    En minä jak­sa uskoa, että se reilu ja kiva tyyp­pi teuras­taa ihmisiä ja huu­taa netis­sä vihaa ja tuoret­ta ver­ta. Kyl­lä lähipi­iri vais­toaa jotain kam­mot­tavaa, joka johtaa eri­laisi­in puo­lus­tus­mekanis­mei­hin. Saari teloit­ti täysin kylmäveris­es­ti maas­sa makaavia ihmisiä. Tuskin nämä hänen “kiusaa­ji­aan” edes olivat. 

    Täl­lais­tako ihmistä sit­ten olisi pitänyt kohdel­la ystäväl­lis­es­ti? Hyvä sanoa sieltä ruudun takaa, kun tuskin tun­sitte häntä. 

    .

  31. Sam­po Teikari, 

    En suo­ral­ta kädeltä usko, että väki­val­taisimpia pele­jä pelaa “selvä enem­mistö”. Pele­jä kyl­lä pelataan, mut­ta kyl­lä mon­et nuoretkin koke­vat ne aiv­ot pihalle ‑räiskin­nät epämiel­lyt­täv­inä tai eivät nyt vain ole niihin viehtyneitä. 

    Mikä saa usko­maan, että selvän enem­mistön mielestä on hauskaa tehdä vir­tu­aalis­es­ti paloit­telu­murhia, raiskauk­sia jne. Jos näin tosi­aan on, niin pulas­sa ollaan. Aina löy­tyy joku joka näistä saa virikkeitä. Pelit vielä eri ase­mas­sa kuin eloku­va-kauhu, kos­ka peleis­sä pelaa­ja on akti­ivi­nen toim­i­ja ja saa tyy­dy­tyk­sen­sä siitä. 

    Min­ul­la on siis nuo­ria poikia kotona ja tun­nen hei­dän kaveripi­ir­iään, joten tämä ei ollut mikään moraa­li­nen van­ha piika ‑kom­ment­ti.

  32. “tehdä vir­tu­aalis­es­ti paloit­telu­murhia, raiskauk­sia jne.”

    Kun heit­el­lään täl­laisia kuvauk­sia pelien sisäl­löistä, niin tulee aina mieleen, että nyt kir­joit­ta­ja panee mukaan vähän omiaan.

    Tuhan­sis­sa peleis­sä ammuskel­laan, mut­ta “paloit­telu­murhat” ovat var­masti hyvin har­vas­sa. Raiskauk­sia taas ei taide­ta tehdä yhdessäkään “oike­as­sa” pelis­sä. (Vrt. oikei­ta kisso­ja ei tape­ta “oikeis­sa” eloku­vis­sa, vaik­ka jos­sain kokeel­lises­sa taide-eloku­vas­sa taiteil­i­ja kissan mestaisikin.)

    Keskustelua väki­val­tavi­ih­teen ja pelien vaiku­tuk­ses­ta olisi paljon mukavampi käy­dä, jos lähdet­täisi­in liik­keelle yhteiseltä faktapohjalta.

  33. Nykyi­nen käytän­tö on ilmeis­es­ti ollut ainakin paikoin paljon löy­sem­pi, kuin mon­et ovat luulleet. Itse hark­itsin ampuma­har­ras­tus­ta pari vuot­ta sit­ten, mut­ta jätin väli­in, kun huo­masin, että käytän­nössä seu­ran jäsenyys ja siihen liit­tyvä jatku­va har­joit­telu ja kil­pailu veisi enem­män aikaa kuin mitä olin valmis käyt­tämään. Ei tul­lut mieleenkään, että har­ras­tus olisi ihan ilmoi­tusa­sia ja luvansaan­ti automaattinen.
    Toisaal­ta olisi syytä vält­tää ‘jotain on pakko tehdä, tämä on jotain, siis­pä tämä on pakko tehdä’ ‑logi­ikkaa. Meil­lä on jo ihan tarpeek­si kallista tur­val­lisu­usteat­te­ria, jos­sa kohdel­laan kaikkia kansalaisia hul­luina itsemurhapommittajina.

  34. Osmo: “Tämä oli laa­jen­net­tu itse­murha. Suomes­sa tehdään noin tuhat itse­murhaa vuodessa. Suuri osa tek­i­jöistä on nuo­ria miehiä.”

    Aamun Hesaris­sa joku Akatemi­an tutk­i­ja kir­joit­tikin, että tätä tapaus­ta tulisi tarkastel­la itse­murhaisku­na eli ter­ror­is­mi­na. Ter­ror­in määritelmä on toki epä­selvä, mut­ta lähde­tään nyt tuos­ta liikkeelle.

    Pitkään on puhut­tu “yhteisöl­lisyy­destä” ja vaa­dit­tu sitä lisää. Yhteisöl­lisyys ja nation­al­is­mi ovat vaikeasti erossa pidet­täviä asioi­ta, mut­ta yhteisöl­lisyys voidaan nähdä myös kuten USA:ssa, mis­sä kansalaisia yhdis­tää ennen kaikkea usko taloudel­lisen hyv­in­voin­nin kas­vat­tamiseen. Tätä kut­su­taan kap­i­tal­is­mik­si, ja moni Suomes­sakin on tyy­tyväisenä myhäil­lyt Amerikan talouskri­isin pahetes­sa näh­den sen enteenä kap­i­tal­is­min tuholle.

    Mis­sä tahansa euroop­palaises­sa mie­lenosoituk­ses­sa, joka kohdis­tuu kap­i­tal­is­min ikonei­hin (WTO, G8 jne.) tai yri­tyk­si­in (Sel­l­afield, For­tum, UPM, turk­istarhaus jne.), joiden arvioidaan “tuhoa­van” ympäristöä, syn­tyy mel­lakoi­ta. Yhtälail­la kaikkien mel­lakoiden keskip­is­teenä ovat viher-vasem­mis­to­laiset. Samal­la taval­la Suomes­sa työ­paikkak­iusaami­nen on Euroop­palaista huip­puta­soa. Mitä isot edel­lä, sitä lapset perässä.

    Osmokin eilen kir­joit­ti, että Englan­nis­sa on rodullisia jän­nit­teitä, mis­tä johtuen ampuma-asein tehty rikol­lisu­us on kasvus­sa. Minä olen tääl­lä jo aiem­minkin kir­joit­tanut, että viher-vasem­mis­to tukee maa­han­muut­toa, kos­ka enem­mistö maa­han­muut­ta­jista äänestää ja aset­tuu ehdolle vihreis­sä tai vasem­mis­tossa. Uskallan väit­tää, että viher-vasem­mis­to­lainen ide­olo­gia on tänä päivänä väki­val­tainen ja väki­val­taa ihan­noi­va. Suo­ma­lai­sis­sakin mie­lenosoituk­sis­sa nuoret ™ peit­tävät kasvon­sa palesti­inahuiv­eil­la kuin Gazas­sa kon­saan. Palesti­inalais-aktivis­mi Suomes­sa pyörii pitkälti Vasem­mis­toli­iton nuoriso­jär­jestö­jen voimin. 

    Vas­tavuorois­es­ti kap­i­tal­istin uhri on tyyp­il­lis­es­ti liiken­neon­net­to­muuk­sis­sa ja työ­mail­la sat­tunut tur­ma, jos­sa tek­i­jä itsekkäästi ja muista piit­taa­mat­ta pitää kiin­ni omas­ta edus­taan. Näitä on lukumääräis­es­ti enem­män, mut­ta ne hanakasti tuomi­taankin läpi koko yhteiskun­nan, kuten muis­tamme Huopalah­den­tien ja Konginkankaan tapauksista.

    Kun ahdis­tunut nuori yrit­tää päästä takaisin raiteillen, hän nojaa per­heeltään, muil­ta auk­tori­teeteil­ta tai kult­tuuris­taan saami­in­sa arvoihin. Kauha­joen itse­murhaisku­jen kaltaisia tekevät myös islamistiter­ror­is­tit, joiden mielestä vääräuskois­t­en kuole­ma on hyvästä. Suo­ma­lai­sis­sa itse­murhaiskuis­sa on sama teema vääräuskoi­sista. Suomes­sa uskon­non sijaan äiti-Gaia oikeut­taa linko­lalaiseen tyyli­in likvi­doimaan väestöä. Joke­lan jäl­keen kylmäsi lukea Linkolan haas­tat­telua, jos­sa hän sanoi, että ampu­ja tuskin seurasi hänen esimerkkiään, kos­ka uhre­ja oli kovin vähän. Linko­la on puhunut samaa jo 40 vuot­ta ja silti hän erään­lainen vihreän­li­ik­keen kunniajäsen.

    Tämän päivän puolueista viher-vasem­mis­to­laisil­la on eniten tehtävää pro­filoitu­ak­seen irti mel­lakoin­neik­si äityvistä mie­lenosoituk­sista, tuomit­ta­va lait­tomat iskut ja pahek­sut­ta­va kansalais­tot­telemat­to­muut­ta. Omaa arvo­maail­maansa vielä sisäistämätön nuori voi epä­toivoise­na hakea tur­vaa väki­val­las­ta, jos poli­it­ti­nen eli­it­ti edes peit­ellysti hyväksyy väkivallan. 

    Vihreä liike voisi ottaa ensim­mäisenä puolueena asian esille ja tode­ta, että kaikkien ihmis­ten hen­ki on arvokas ja arvokkaampi kuin luon­to. Ilmas­ton­muu­tos ei ole peruste väheksyä kenenkään tekemisiä tai henkeä. Nuo­rille voidaan ker­toa, että luon­nos­sa hiljen­tymi­nen on arvostet­ta­va tapa rauhoit­tua, askeet­tisu­us voi olla hyve, mut­ta jos joku päät­tää elää toisin, se ei oikeu­ta minkään­laiseen agressioon.

  35. Eli­na,

    Kyl­lä suurin riskitek­i­jä sille, että joutuu koulus­sa kiusatuk­si on huono opet­ta­ja, joka ei kiusaamiseen puu­tu. Omil­ta koulu­a­joil­tani muis­tan niitä jämäköitä opet­ta­jia, jot­ka totea­vat, että hei­dän luokallaan ketään ei saa kiusa­ta ja sit­ten niitä, jot­ka alka­vat lässyt­tää, ettei ole yhden vika jos kak­si tap­pelee. Ei ole vaikea arva­ta, kum­mal­la asen­teel­la kiusaami­nen saadaan loppumaan.

    Se, että tietyt per­soon­al­lisu­u­den piir­teet ovat yleisiä kiusa­t­uik­si joutuvil­la on var­masti mie­lenki­in­toinen tutkimu­sai­he ja siitä saa var­masti kivo­ja julka­isu­ja. On kum­minkin pelot­tavaa, jos ammat­tikas­vat­ta­jat täl­lai­sista tutkimus­tu­lok­sista päät­televät, että “se on oma (tai van­hempi­en) vika, jos kiusatuk­si joutuu” ja ettei heil­lä ole mitään vas­tu­u­ta asi­aan. Kyl­lä se vika löy­tyy aikui­sis­sa, jot­ka eivät ope­ta lap­sia hyväksymään eri­laisia ihmisiä.

    Ei kaikkien tarvitse tykätä kaik­ista, mut­ta se ei mil­lään taval­la oikeu­ta kiusaa­maan niitä, joista ei tykkää.

    Osmo,
    en minäkään usko, että kaikkea kiusaamista koskaan saadaan kokon­aan lop­pumaan jo siitäkään syys­tä, että jotkut opet­ta­jat ovat tässä parem­pia kuin toiset.

  36. Catili­na,

    Yritin sanoa kor­rek­tim­min pyt­ty­van­ki. Tarkoitin pakko­hoitoon määrät­tyjä rikok­sen­tek­i­jöitä. Ymmär­sit varmasti. 

    Pyt­ty­vangeista huo­mat­taval­la osal­la on para­noidi­nen skit­sofre­nia. Viimeinen tapaus on tämä itseään Väinämöisek­si luul­lut Kale­vala-per­soona, joka var­masti käsi­aseel­la olisi tyt­töys­tävän lisäk­si saanut vähin­tään isän hengiltä. 

    Itse­murharis­ki on skit­sofreenikoil­la 40-ker­tainen muuhun väestöön nähden.(Lähde Kansan­ter­veyslaitos, Han­nele Heilä). Tämäkään ei siis hätkähdytä, täy­tyy­hän sin­un tämä tietää. 

    Jut­tusi on suo­raan san­ot­tuna sen ver­ran pimeä, että minä en nyt tästä enem­pää keskustele. Onnea erikoistumiseen!

  37. “Onko parem­pi että seu­raa­va kahjo käyt­tääkin laiton­ta 9mm puo­li­au­tomaat­ti pis­too­lia, jon­ka lip­paaseen mah­tuu 15 panos­ta… tai metaanipommia.”

    On täysin nau­ret­tavaa väit­tää, että nämä elämää pelästyneet syr­jään­vetäy­tyjät tun­te­vat rikol­lisia piire­jä, joista saa noin vain ostet­tua mitä tahansa. Ensik­si pitäisi olla kon­tak­te­ja. Miten sosial­isia tilantei­ta pelkäävä kaveri hom­maa rikol­lisia ystäviä? Ei mitenkään.

    Ja jo pelkästänä aseen vaa­ti­ma rahoi­tus voi tuot­taa ylit­sepääsemät­tömän esteen, sil­lä ymmärtääk­seni lait­tomat aseet ovat melko hintavia.

    Mitä tulee omatekoisi­in pom­mei­hin, niin ne ovat huo­mat­tavasti epälu­otet­tavampia kuin kau­pas­ta oste­tut käsi­aseet. Sel­l­ainen voi lasah­taa jo raken­nus­vai­heessa näpeille tai sytytin voi praka­ta tai räjähtää liian aikaisin (ehkäpä myös Gerdil­lä kävi näin?), näitä pom­mimiehiä on ihan Suomes­sakin räjähtänyt jo raken­nus­vai­heessa taivaan tuuliin.

    Lupakäytän­nön tiuken­t­a­mi­nen ei tarkoi­ta koko har­ras­tuk­sen kieltämistä.

  38. Osmo on tässä asi­as­sa minus­ta aivan oikeassa.

    Reali­teet­ti on nyt se, että ampuma-aseet koetaan liian vaar­al­lisik­si. Itse pidän tätä kehi­tys­tä erit­täin valitet­ta­vana, mut­ta jos ase­har­ras­ta­jat eivät halua keskustel­la kom­pro­mis­seista, hei­dän har­ras­tuk­sen­sa tulee päät­tymään nopeasti.

    Se olisi erit­täin ikävä asia mon­es­takin syys­tä. Itse näen vapau­den — ja myös vapau­den omis­taa ase — itsessään arvokkaana asiana. Sitä vapaut­ta täy­tyy kuitenkin jotenkin voi­da rajoit­taa sel­l­ais­ten yksilöi­den kohdal­la, joil­la on suuri ris­ki vahin­goit­taa mui­ta. Ja vaik­ka tämä ei täysin prag­maat­tista ja tilas­tol­lista päivän­val­oa kestäisikään, niin ajan hen­ki on nyt, että tämä ris­ki on erit­täin suuri nuo­ril­la miehillä. 

    En olisi vielä vuosi sit­ten uskonut ajat­tel­e­vani näin, mut­ta en olisi kauhean pahoil­lani, jos aseenkan­tolu­paa ei pääsään­töis­es­ti myön­net­täisi ihmiselle, joka ei ole suorit­tanut asepa­lvelus­ta kokon­aisu­udessaan, so. jol­la ei ole soti­las­pas­sia. Ja mikä on kaikkein kama­l­in­ta, huo­maan ajat­tel­e­vani, että alle kolmekymp­pisille, joil­la on his­to­ri­aa kouluk­iusat­tuna olemis­es­ta tms. ei pitäisi niitä myöskään myöntää. 

    Tämä on tavat­toman ikävää. On taval­laan luon­nol­lista pri­or­isoi­da tur­val­lisu­u­den­tun­net­ta. Kuitenkin, mielestäni Ben­jamin Franklin oli jotakuinkin oike­as­sa: se, joka uhraa vapau­den tur­val­lisu­u­den nimis­sä, ei ansaitse kumpaakaan.

  39. “maatamme johta­vat vasem­mis­to­laiset hoblofoobikot”

    Tuo hoblo­foobikko on Suomen tun­netum­man, jo edes­men­neen asekir­joit­teli­jan kek­simä ter­mi. Hän vierasti vasem­mis­to­laisia ja ympäristöväkeä aika lail­la. Samoin poli­ise­ja, ase­vi­ra­nomaisia, tum­mai­hoisia, ihan kaikkea itselleen vieras­ta, ja tar­tut­ti omat fobiansa tuhan­si­in. Seu­rail­i­jansa palvo­vat ja ihail­e­vat hän­tä edelleenkin.

    Mikä oudoin­ta, täl­lä johtaval­la ase­gu­rul­la ei koskaan ollut yhtään lail­lista aset­ta mut­ta kan­niske­li joskus laiton­ta housunkauluk­ses­saan ja vilaut­teli kavereilleen. Sitä eivät innokkaat luk­i­jansa tien­neet. Ja oli toinenkin salaisu­us: kaveri oli erit­täin sairas. Tämä guru ei olisi saanut koskaan niin paljon luk­i­joi­ta alan kir­joista ja lehdis­tä, jos nuo olisi tiedetty.

    Depres­sion­sa aikoina tämä hau­toi itse­murhaa, jät­ti hyväste­jä ja oli allapäin. Maanises­sa vai­heessan tämä suol­si vihan­täyteisiä ja polveile­via tek­ste­jä ja piir­si köm­pelöitä ase- ja räjähdeku­via kas­apäin. Ja riiteli jutuis­saan salali­it­to­ja vas­taan, joi­ta näki joka puolel­la: oli hämäriä ase­tarkas­ta­jia, juonit­telua asenormeil­la, koti­maisen ase­te­ol­lisu­u­den käh­mintää ja lehdenkus­tan­ta­jien salali­it­to­ja hän­tä vas­taan, mil­loin mitäkin.

    Syn­tyi konepis­toolien valmis­tu­so­hjei­ta, lasken­takaavo­ja eri osien liike-ener­gian pun­nit­semiseen, työstöo­hjei­ta ja kemi­an kaavo­ja pom­min­rak­en­telu­un. Välil­lä jutut polveu­tu­i­v­at rähjäämään lään­in­hal­li­tuk­sen virkamielille, mao­lais­sis­seille, kore­alaisille ja ken­raaleille kunnes mies taas eksyi varsi­naiseen asi­aansa eli maal­ibal­lis­ti­ikkaan ja silpomiseen.

    Enim­mät hänen luk­i­jansa usko­vat hänen sairaan mie­len­sä tuot­teisi­in ilman muu­ta. Myös Erä-lehden pää­toimit­ta­ja uskoi. Kus­tan­ta­ja ei ja molem­mat ukot sai­vat monoa. Se pelasti lehden, jos­sa sitä ennen oli ollut jut­tu­ja maja­van ampumis­es­ta Uzi-kp:lla jne.

    Sen jäl­keen hän pes­tau­tui Ase ja Erä ‑lehteen. Siitä syn­tyi jotain erikoista: avus­ta­jalle annet­ti­in erikois­toimit­ta­jan nimike ja tilaa liki rajat­tomi­in. Tämä ryhtyi täyt­tämään sivu­ja, noh, hul­lun raivol­la. Ja Suo­mi luki. Ja vira­nomaiset siu­naili­vat mut­ta kum­minkin väl­jen­sivät lupae­hto­ja ja asei­ta alkoi vir­taa­maan pirt­tei­hin pienoisiin.

    Ryn­näkkökivääre­itä ja konepis­toole­ja ker­tat­uliv­er­sioina ja pis­toolei­ta sekä melkein mitä tahansa kan­net­ti­in aseli­ikkeistä selkä vääräl­lään. Syn­tyi tukku men­estyviä ase­maa­han­tuo­jia ja aseli­ikkeitä. Myös nyt­tem­min peruste­tun NRA:n puheen­jo­hta­ja Runo Kurkol­la oli sel­l­ainen kunnes möi havait­tuaan, että tulee lama ja markki­nat ovat kyl­lästyneet. Kurko muuten ker­toi varsin äsken pitävän­sä pis­too­lia aseen­sa han­sikaslokerossa kaiken varalta.

    Tuo ase­gu­ru ajau­tui myöhem­min pait­sioon. Syynä oli tietenkin lop­u­ton riitaisuuten­sa. Hänen laa­jem­pi “tilauk­sen­sa” lop­pui sit­ten inter­netin yleistymiseen. Se varsin laa­ja ase- ja räjähde­ti­etämys joka gurul­la kieltämät­tä oli, löy­tyi siis ainakin räjähdekemi­an osalta verkos­ta. Sinne tämäkin aseti­etäjä pyr­ki mut­ta mene­htyi leikkauk­sen jälkeiseen kom­p­likaa­tioon. Sanois­in, että ennen kuin ehti sur­ma­ta itsensä.

    Mei­dän kiivaim­mal­la aseväel­lä on siis erikoisem­pi oppimes­tari kuin itse arvaavatkaan.

  40. “Mikä saa usko­maan, että selvän enem­mistön mielestä on hauskaa tehdä vir­tu­aalis­es­ti paloit­telu­murhia, raiskauk­sia jne.”

    Yhden ain­oan esimerkin maini­tak­seni vaikka­pa se, että Grand Theft Auto ‑pelis­ar­ja, jon­ka viehä­tys perus­tuu suurek­si osak­si sille, että siinä voi tehdä kym­meniä eri­laisia tämän tason hir­muteko­ja, ja jon­ka äärim­mäi­nen väki­val­taisu­us kään­tyy välil­lä jo melkein omak­si par­o­di­ak­seen, on eräs koko viihdealan suurimpia men­estys­tari­noi­ta koskaan.

    Sar­jan tuor­ein osa Grand Theft Auto IV, joka julka­isti­in viime huhtiku­us­sa, on jo nyt eräs maail­man kaikkien aiko­jen myy­dy­im­mistä peleistä. Esimerkik­si viimeistä Har­ry Pot­ter ‑kir­jaa myyti­in 220 miljoo­nan dol­lar­in edestä ensim­mäisenä päivänä, mut­ta GTA IV:tä 310 miljoo­nan. Ensim­mäisen viikon aikana GTA IV:tä myyti­in yli 500 miljoon­al­la dol­lar­il­la, mihin ei ole koskaan aiem­min yltänyt ava­jaisvi­ikol­laan yksikään toinen viihde­tuote, edes men­estyneim­mät Hol­ly­wood-eloku­vat. Suomes­sa peli meni välit­tömästi lis­taykkösek­si, myös tääl­lä ennä­tyk­siä hipo­val­la myyn­nil­lä, ja Suomen kol­men myy­dy­im­män pelin joukos­sa se oli taukoa­mat­ta kolme kuukaut­ta. Pelkkiä ennakkoti­lauk­sia tehti­in Suomes­sa noin 50 000 — enem­män kuin Mikke­lis­sä tai Hämeen­lin­nas­sa on asukkaita.

    “Min­ul­la on siis nuo­ria poikia kotona ja tun­nen hei­dän kaveripi­ir­iään, joten tämä ei ollut mikään moraa­li­nen van­ha piika ‑kom­ment­ti.”

    Itse tun­nen usei­ta kym­meniä pelaavia nuo­ria, joista yksikään ei pahek­su väki­val­tapele­jä tai ole kauhuis­saan niistä; päin­vas­toin, he ovat todel­la ihmeis­sään, mik­si kukaan halu­aisi puut­tua hei­dän rakkaaseen har­ras­tuk­seen­sa, jos­ta ei ole mitään harmia kenellekään. Joukkoon mah­tuu muun muas­sa usei­ta aseis­takieltäy­tyjiä, mut­ta ei yhtään asei­ta ja tap­pamista todel­lises­sa elämässä ihannoivaa.

  41. Eli­na:

    “Sitäkään ei san­o­ta ääneen, että kiusatuk­si joutu­vat ovat epämiel­lyt­täviä tapauk­sia ikä­toverei­den näkökul­mas­ta jo alun perin. Kuka­pa reilua ja kivaa kave­ria kiusaisi?”

    Sinivihreä:

    Jos olisit tul­lut selit­tämään 70-luvul­la sil­loiselle kiivashenkiselle ja paha­puheiselle tukiop­pi­laalle tuo­ta teo­ri­aasi, olisit jo sil­loin saanut kuul­la, mitä olen mieltä ajatuk­ses­tasi: Ajatuk­sesi on mielestäni jok­seenkin älytön.

  42. Kul­tainen nouta­ja- far­mari­v­o­lvope­heille­hän olisi hyvä, jos tämänkaltaiset tilanteet vält­ty­i­sivät todel­la sil­lä, että laitet­taisi­in rahaa lisää mie­len­ter­veyspalvelui­hin. Sil­loin tämän kaltaisi­in ongelmi­in olisi ratkaisu.

    Luin muil­ta keskustelu­pal­stoil­ta mie­lenki­in­toisia speku­laa­tioi­ta henkilön mah­dol­lis­es­ta naisvi­has­ta. Henkilö oli jät­tänyt mm. tre­f­fi­pal­stoille ilmo­tuk­sia. Ehkä henkilöl­lä oli ennen ollut uskoa elämään, joka oli rapis­sut jatku­vien vas­toinkäymis­ten ja nais­ten tor­jun­to­jen joh­dos­ta. Suomes­sa elää luke­ma­ton määrä yksinäisiä miehiä, jot­ka ovat val­ovuo­den päässä samas­sa bus­sis­sa ole­vien nais­ten maail­mas­ta. Miten lyhyt, ei miel­lyt­tävän nköi­nen ujo mies voisi toteut­taa itseään?

  43. Kun olin tuos­sa 12-vuo­den tienoil­la, luokas­samme oli kol­men idiootin poruk­ka, joka ter­ror­isoi mui­ta. Jostain itsel­leni tun­tem­at­tomas­ta syys­tä en suos­tunut ter­ror­isoitavak­si, ja pian pip­ipäät alkoi­vat kiusa­ta eri­tyis­es­ti min­ua. Hom­ma lop­pui vas­ta, kun haas­toin pääko­rt­son tap­palu­un. Turpi­in tuli odote­tusti, mut­ta koh­ta min­ut toisaal­ta äänestet­ti­in luokan puheenjohtajaksi.

    Myöhem­min lukios­sa todis­tin mm. kah­den hiukan taval­lis­es­ta poikkea­van tyypin kiusaamista. Tois­es­ta tuli myöhem­min johta­va kirur­gi itä­suo­ma­laiseen sairaalaan, tois­es­ta eräs maan suosi­tu­im­mista artis­teista. Varsinkin näitä jälkim­mäisiä tapauk­sia, esi­in­tyjinä ja taiteil­i­joina myöhem­min men­estyviä kouluk­iusat­tu­ja, on muis­teloiden perus­teel­la paljon.

    Eli­nan kom­men­tit, jois­sa kiusat­ut kuvataan pelkästään onnet­tomik­si urveloik­si, ovat opettavaisia. 

    Sen voin omas­ta koke­muk­ses­ta sanoa, että kouluk­iusaami­nen sekoit­taa nopeasti pään. Pian ei maail­mas­sa muu­ta oikein olekaan. Mut­ta jos siitä seu­raa halu mas­samurha­ta “koulukavere­i­ta”, kaik­ki val­ot eivät var­masti ole pääl­lä pääkonttorissa.

  44. Mikään ei viit­taa siihen, että kysymyk­sessä olisi mie­len­ter­veyshäir­iö tai syrjäytyneisyys. 

    Tähän liit­tyen mie­lenki­in­toinen yliö tämän aamun Hesaris­sa: Kysymyk­sessä on poli­it­tis­lu­on­toinen ide­ologi­nen toim­inta, joka on rin­nastet­ta­va itse­murhaiskui­hin ja yleiseen kan­sain­väliseen ter­ror­is­mi­in. Muoti-ide­ol­gia, joka sai alkun­sa USA:sta ja joka lev­iää inter­netis­sä. Tek­i­jöinä ei ole syr­jäy­tyneet vaan ylim­ieliset, itseään mui­ta parem­pana pitävät keskilu­okkaiset nuorukaiset.

  45. Palaan tähän aseasi­aan, kos­ka sat­tumal­ta taisin esit­tää ilma-asei­ta ain­oik­si sal­li­tuik­si ampuma­har­ras­tusa­seik­si keskustelus­sa, jos­sa OS valit­teli ampumaradan aiheut­ta­maa melua.
    Myön­nän etten ole itse har­ras­tanut ammuntaa, enkä ole aseis­takieltäy­tyjänä joutunut otta­maan niihin kon­tak­tia edes sotaväen kautta.
    Pikkupoikana muit­ten mukana tosin ammuske­lin tyhjiä viina­pul­lo­ja säpäleik­si Diana-merkkisel­lä ilmakivääril­lä ja liki tei­ni-ikäisenä taisin ker­ran tai kak­si olla mukana jahdis­sa, jos­sa käyti­in kaatopaikalla hämärän aikaan ammuskele­mas­sa rot­tia hiukan tehokkaam­mil­la ilma-aseil­la. (Tuo tapah­tui muuten jopa poli­isien hil­jaisel­la hyväksyn­näl­lä, vaik­ka ainakin tuo­hon aikaan oli laiton­ta käyt­tää ilma-aset­ta minkään eläi­men surmaamiseen.)
    Jak­san kuitenkin olla sitä mieltä, että ilma-aseil­la voisi saa­da kaiken sen nautinnon/mielihyvän, minkä tarkku­usam­mun­ta var­maan voi jois­sakuis­sa aiheuttaa.
    Sinän­sä asei­den kieltämi­nen ei epäilemät­tä pysty yksin estämään edes joukko­murhia tai ns. laa­jen­net­tu­ja itse­murhia, mut­ta jonkun posi­ti­ivisen ja rauhoit­ta­van viestin tuol­lainen kon­trol­lin tiuken­t­a­mi­nen kuitenkin var­maan antaisi.
    Toisaal­ta on Suomes­sa tapet­tu ainakin yksi ihmi­nen myös ilma-aseel­la aika äskettäin.
    Met­sästämi­nen saat­taa olla ihan hienokin har­ras­tus, mut­ta sitä pitäisi kehit­tää ammat­ti­maisem­paan suun­taa, jos­sa suuril­la ihmis­mas­soil­la olisi tehtävää lähin­nä avus­ta­jan roolis­sa ilman pyssyjä. Näin asei­den määrää saataisi­in rajoite­tuk­si ja toden­näköisyys niit­ten jou­tu­mis­es­ta vaar­al­lis­ten henkilöit­ten käsi­in vähenisi, vaik­ka koko ongel­ma ei tietenkään poistuisi.
    Hyvä ver­tailuko­h­ta on liikenne. Siinä on uskallet­tu tehdä ratkaisu­ja, esimerkik­si nopeusra­joituk­set tai tur­vavyön käyt­tö­pakko, joi­ta vauh­ti­au­toilun vapau­den kan­nat­ta­jat ja har­ras­ta­jat ovat vas­tus­ta­neet aikanaan ankarasti. Ihmishenkiä on kuitenkin säästynyt todel­la paljon ja se lie­nee tärkeäm­pää kuin joit­tenkin har­ras­tusten vapaus.

  46. Eli­nan väheksyvä asenne kouluk­iusaamista kohtaan on täysin käsit­tämätön. Reilu ja muka­va tyyp­pikö ei jou­tu­isi kiusatuk­si? Saat­taa olla, että näin on, jos reilu ja muka­va tyyp­pi on siihen päälle vielä sosi­aalis­es­ti lah­jakas, terävä ja hyvä suus­taan, mut­ta jokainen las­ten kanssa työsken­nel­lyt tietää, että kiusatuk­si jou­tu­mi­nen ei edel­lytä lapselta luon­nevikaa, huonoa kas­va­tus­ta tai yleistä kusipäisyyt­tä. Pienikin eri­laisu­us on hyvä peruste eristää lap­si ryh­mästä ja kohdis­taa häneen vielä jotain ylimääräistä piikit­te­lyä. Jo eristyk­si­in jou­tu­mi­nen on epä­var­malle lapselle riit­tävän raskas taak­ka kan­taa päivästä toiseen koulus­sa. Yli­paino, karsas­tus, etni­nen taus­ta, puhe­vi­ka, outo har­ras­tus, väärän­laiset vaat­teet, idiosynkraat­ti­nen tapa kan­taa penaalia; kaik­ki ovat riit­täviä perustei­ta koulukiusaamiseen. 

    Lapset eivät kiin­nitä täl­laisi­in asioi­hin muuten huomio­ta, mut­ta useim­miten kiusaami­nen syn­tyy siitä, että muiden eri­laisu­u­teen kohdis­te­tul­la pahante­ol­la nos­te­taan omia pis­teitä ryh­män sisäl­lä. Tämän Eli­nakin var­maan ymmärtää, ehkä jopa hyväksyy, onhan hyp­päämi­nen kiusaa­jien kelkkaan helpoin tapa “sopeu­tua joukkoon”.

    Penikat ei tunne sääliä. Ne ovat aikuisia julmempia. 

    Eli­na on siinä oike­as­sa, että lap­sia ei voi pakot­taa pitämään ken­estäkään. Eli­na on oike­as­sa siinäkin, että laps­es­ta pitäisi yrit­tää kas­vat­taa kestävä, oikeu­den­mukainen ja sosi­aalis­es­ti pystyvä. Jos kas­vatuk­seen lisätään vielä ripaus empa­ti­aa, niin lapset voivat oppia kohtele­maan toisaan kun­nioit­tavasti siten, että lap­sil­la olisi ymmär­rystä myös niitä kohtaan, joista eivät pidä.

    Kouluk­iusaami­nen on vaka­va ongel­ma, riip­pumat­ta siitä, tekevätkö kiusaa­jat lop­ul­ta Carriet.

  47. Menee Osmon aiheen ohi, mut­ten mal­ta olla edelleen puut­tumat­ta Eli­nan kiusaamiskäsityksiin.

    “Minus­ta ikä­tovere­i­ta on täysin epäreilua syyt­tää syr­jimis­es­tä, jos joku ei sopeudu joukkoon.”

    Tarkoit­taako tämä sinus­ta Eli­na sitä, että syr­jimi­nen on oikein niitä kohtaan, jot­ka ovat perusjoukos­ta poikkeavia? 

    Jos use­ampikin suo­ma­lainen ajat­telee vielä aikuise­na näin, niin ei ole ihme, että tääl­lä Suomes­sa myös työ­paikkak­iusaami­nen on valitet­ta­van yleistä.

    “Syr­jin­täkin on mui­ta liian syyl­listävä sana, kos­ka tot­ta kai näistä tyypeistä jotain vas­ten­mielistä on huokunut.”

    Entä sit­ten vaik­ka huokuisikin jonkun toisen mielestä? Antaako se perus­teen toisen ihmisen kaltoinko­htelulle, joka ain­oas­taan edis­tää tilanteen kärjistymistä.

    Ei kenenkään tarvitse eikä pidä olla kaikkien kaveri ja olla hyvää pataa ihan kaikkien kanssa, mut­ta akti­ivi­nen syr­jin­täkin on aina jul­maa sen kohteen kannal­ta ja aiheut­taa aina henkisiä vau­ri­oi­ta kohteelleen. 

    Minä kun luulin, että kult­tuurimme ideana olisi van­hen­tunut(?) käsi­tys, että kans­saih­misiä pitäisi kohdel­la kun­nioit­taen hei­dän henk. koht. omi­naisuuk­sis­taan riip­pumat­ta. Vihaide­olo­gin kanssa voi olla ääneen ja perustel­lusti eri mieltä, mut­ta se ei anna oikeut­ta hänen akti­iviselle syrjimiselleen.

    “En minä jak­sa uskoa, että se reilu ja kiva tyyp­pi teuras­taa ihmisiä ja huu­taa netis­sä vihaa ja tuoret­ta verta.”

    Olen har­ras­tanut pitkään nat­sien his­to­ri­aa pohties­sani kult­tuurimme piilevää väki­val­taisu­ut­ta jne ja kyl­lä se perusväit­tämä, että leirien var­ti­jat ja akti­iviset juu­ta­lais­ten vain­oa­jat oli­vat juuri näitä reilu­ja ja kivo­ja per­heenisiä, aivan taval­lisia ihmisiä. Juu­ta­lai­sis­sakin kun oli näitä fak­tu­aal­isia epämiel­lyt­täviä piirteitä, eikö niin. Reilu­ja ja kivo­ja­han he eivät koronkiskureina tietenkään olleet.

    Minus­ta on tästä perussyys­tä, että ihmi­nen on niin hel­posti taivutet­tavis­sa epäin­himil­listämään uhrin­sa ja liit­tämään tähän perus­teet­to­mia tun­nus­merkke­jä, erit­täin tärkeää korostaa kas­vatuk­ses­sa kans­saih­mis­ten kun­nioit­tavaa käytöstä, jot­tei tähän men­täisi niin herkästi mm. jul­mas­sa koulumaailmassa.

    “Kyl­lä lähipi­iri vais­toaa jotain kam­mot­tavaa, joka johtaa eri­laisi­in puolustusmekanismeihin.” 

    Ilmeis­es­ti kiusat­ut nyt vaan ovat jotenkin uhkaavia, jot­ka täy­tyy saa­da kuri­in ja järjestyk­seen. Niinkö?

    “Täl­lais­tako ihmistä sit­ten olisi pitänyt kohdel­la ystävällisesti?”

    Nimeno­maan! Eivät he muuten olisi har­vo­jen kaverei­den­sa mielestä perus­mukav­ina tyyppeinä eristäy­tyneet omaan sul­jet­tuun piiri­in­sä ja kas­vat­ta­neet omana puo­lus­tus­mekanis­mi­naan ihmisvi­haa ja kostofantasioita.

    Mul­la ei ole tilas­tol­lista fak­taa, mut­ta oma­l­la kohdal­la ja tun­tien lukuisia kiusat­tu­ja, niin yhdis­tävänä tek­i­jänä kaikissa tapauk­sis­sa on per­heväki­val­las­ta ja tai alko­ho­lion­gel­mas­ta kär­sivä koti, jos­sa lap­si uhri­u­tuu jo hyvin nuore­na nyrkkien alla sen sijaan, että kyseessä oli­si­vat jotkut naivin hyväuskoiset “maail­mas­sa ei ole pahaa” van­hem­mat. Mut­ta ilmeis­es­ti sä Eli­na pidät siis oikeutet­tuna, että sama uhri­u­tu­mi­nen jatkuu sit­ten myös koulus­sa ilman, että yhdenkään ihmisen pitäisi ensim­mäistä ker­taa näi­den ihmis­ten elämässä suh­tau­tua hei­hin ystävällisesti.

    Tois­tan: En tiedä oliko yhdenkään laa­jen­netun itse­murhan taustal­la todel­lista kiusaamisongel­maa, mut­ta yhteys tun­tu­isi luon­nol­liselta ris­tiri­itais­es­ta infor­maa­tios­ta huoli­mat­ta, kos­ka kaikkia kiusat­tu­ja yhdis­tävänä tek­i­jänä toimii valitet­ta­va patoutunut purkam­a­ton viha yhdis­tet­tynä tuhot­tuun itse­tun­toon, joka on räjähdysh­erkkä yhdistelmä.

    Raakaakin kiusaamista on erit­täin help­po jät­tää huo­maa­mat­ta ja sulkea siltä silmän­sä, jos­ta syys­tä pidän itse mah­dol­lis­es­ti huolestut­ta­vana pelkkiä syr­jin­tä-väit­teitä. Ainakaan opet­ta­jien ei pitäisi lähteä mukaan tähän vähät­te­lyyn, vaan puut­tua kiusaamiseen nol­la­tol­er­anssil­la, kuten tääl­lä jo tuoti­inkin esille.

  48. T.Sipilä:
    “Met­sästämi­nen saat­taa olla ihan hienokin har­ras­tus, mut­ta sitä pitäisi kehit­tää ammat­ti­maisem­paan suun­taa, jos­sa suuril­la ihmis­mas­soil­la olisi tehtävää lähin­nä avus­ta­jan roolis­sa ilman pyssyjä. Näin asei­den määrää saataisi­in rajoite­tuk­si ja toden­näköisyys niit­ten jou­tu­mis­es­ta vaar­al­lis­ten henkilöit­ten käsi­in vähenisi, vaik­ka koko ongel­ma ei tietenkään poistuisi.”

    Ymmär­rän point­tisi mut­ta hie­man kär­jistäen ilmais­tu­na: vieras­tan aja­tus­ta että har­ras­tuk­setkin pitäisi hoitaa virkamiestyönä.

    Arve­len kuitenkin että kehi­tys kul­kee automaat­tis­es­ti toivo­maasi suun­taan. Hyvin suuri osa met­sästäjistä on vart­tunei­ta miesh­enkilöitä, ja vaik­ka met­sästäjien määrä onkin vielä aivan viime vuosi­na kas­vanut, on melko oletet­tavaa että määrä vähe­nee selvästi paris­sa vuosikymmenessä.

    Kaupungis­tu­misen myötä met­sästys käy vier­aak­si yhä suurem­malle osalle nuores­ta ikälu­okas­ta. Vain ne kenel­lä on todel­lista kiin­nos­tus­ta met­sästyk­seen tai mui­hin luon­to­har­ras­tuk­si­in hakeu­tu­vat enää näi­den pari­in. Mui­ta (kaupunki­lais­näkökul­mas­ta ehkä hie­man “helpom­pia” tai muu­toin nuo­ria kiin­nos­tavampia) vai­h­toe­hto­ja on tar­jol­la yllin kyllin toisin kuin aikanaan maaseudun nuorilla.

    Mielestäni täl­lainen kehi­tys on varsin suo­tavaa, sil­lä sen kaut­ta met­sästyk­seen valikoitunevat siihen parhait­en sovel­tu­vat henkilöt. Asian pari­in ajau­tuneet maaseudun peräkam­mar­in­po­jat eivät vält­tämät­tä ole sen parem­min met­sästäjinä kuin aseen­halti­joinakaan ihan parhai­ta valintoja.

    Arve­len myös että halukkai­ta met­sästäjiä on jatkos­sakin riit­tävästi jot­tei riis­tako­lar­ien ja ‑vahinko­jen vält­tämisek­si tehtävää “pakol­lista met­sästys­täkään” tarvitse virkatyönä hoitaa. No, aika näyttää.

    Puut­tuisin vielä siihen mieliku­vaan, että suo­ma­lainen met­sästys olisi mah­dol­lis­ten “avus­ta­jien” kanssa har­joitet­tavaa seu­ruemet­sästys­tä. Seu­ruemet­sästys on muual­la maail­mas­sa melko yleistä, johtuen usein siitä, että met­sästys­mah­dol­lisuuk­sia on vähän ja että met­sästys on usein varsin elit­is­tistä klu­bitoim­intaa. Se on luon­teeltaan hyvin eri­laista kuin per­in­teinen suo­ma­lainen met­sästys jos­sa yleen­sä vapaa luon­nos­sa liikku­mi­nen yksin tai koiran kanssa on se hom­man juju. Toki Suomes­sakin hir­ven­metsästys tapah­tuu seuruemetsästyksenä.

    Met­sästyk­ses­tä kir­joit­telu meni ehkä hive­nen offtopi­cik­si, mut­ta jos palataan koulu­am­muskelui­hin ja niiden ehkäisemiseen, met­sästyk­sen näkökul­mas­ta esimerkik­si seu­raa­vat asi­at oli­si­vat hark­it­semisen arvoisia:
    — Met­sästysaselu­pakäytän­tö­jen tiuken­t­a­mi­nen esimerkik­si vaa­ti­mal­la vahvem­paa näyt­töä met­sästyshar­ras­tuk­ses­ta ja tarkoituk­sel­lis­es­ti vaikeut­ta­mal­la met­sästäjän­tutkin­non suorit­tamista ja piden­tämäl­lä sen suorit­tamisen vaa­ti­maa aikaa. Lisäk­si met­sästäjä­tutk­in­toon tulisi sisäl­lyt­tää pakol­lisek­si osioi­ta jot­ka vaa­ti­vat sosi­aal­ista kanssakäymistä. Nyky­is­in­hän tutkin­non voi halutes­saan suorit­taa pelkät kir­jat luke­mal­la. Nyky­isin met­sästysaseen saakin kohtu­ut­toman hel­posti jos vaan tutkin­non jak­saa suorittaa.
    — Met­sästysaselupi­en rajoit­ta­mi­nen vähem­män tulivoimaisi­in per­in­teisi­in met­sästysa­seisi­in pump­puhaulikoiden ja puo­li­au­tomaat­tikiväärien sijaan.

    Tämänkaltaisil­la toimil­la voitaisi­in pienen­tää sitä riskiä että koulu­am­muske­li­jat löytävät met­sästysaseet korvikkeik­si pis­too­lilupi­en tiukentuessa.

  49. Kan­nat­taisi muis­taa, että kun Joke­lan nos­tat­ta­ma hys­te­ria oli laan­tunut, NRA Fin­land, siis kollek­ti­ivis­es­ti ase­har­ras­ta­jat, oli *ain­oa* taho, joka teki aloit­tei­ta han­kkimis­lu­pakäytän­nön tiuken­tamisek­si. Kansane­dus­ta­jia tai hal­li­tus­ta nämä aloit­teet eivät kiin­nos­ta­neet pätkän ver­taa. Jokela halut­ti­in uno­htaa, kos­ka uskot­ti­in, että se jäisi viimeiseksi.

    Nyt, kun kor­jataan hal­li­tuk­sen ja kansane­dus­ta­jien välin­pitämät­tömyy­den hedelmiä, käy­däänkin sit­ten taas ase­har­ras­ta­jien kimppuun.

    Kun min­is­ter­it, edus­ta­jat ja toimit­ta­jat nyt kiihkeästi kyse­levät, mik­sei mitään tapah­tunut, he voisi­vat ensin ker­toa, mis­sä he itse ovat piileskelleet viimeisen vuo­den ajan. Mil­laisia konkreet­tisia esi­tyk­siä he itse ovat tehneet ase­lain parantamiseksi?

    Jälkivi­isaus se on hyvää viisaut­ta. Vuo­ta­va kat­to kan­nat­taisi paika­ta sil­loin, kun ei sada, eikä pani­ikissa sit­ten, kun sataa.

  50. “Met­sästämi­nen saat­taa olla ihan hienokin har­ras­tus, mut­ta sitä pitäisi kehit­tää ammat­ti­maisem­paan suun­taa, jos­sa suuril­la ihmis­mas­soil­la olisi tehtävää lähin­nä avus­ta­jan roolis­sa ilman pyssyjä.”

    Jahas. Olet ken­ties kuul­lut hir­ven­metsästyk­ses­tä ajomies­ketjun avul­la? Hir­ven­metsästys on sikä­likin ammat­ti­maista, että se tuot­taa lihaa paljon enem­män kuin porotalous. 

    Se on peräti pakko tuot­taa, jot­ta tämä lät­inämme tääl­lä voi jatkua häiri­in­tymät­tä. Et usko tietenkään ilmakivääril­lä pul­lon ampuneena, että vain 3–4 vuo­den rauhoi­tus­jak­son jäl­keen hirvikan­ta olisi niin suuri, että se söisi taimikot ja met­sä­talouden tule­van tuoton. 

    Perus­tan tuon met­sä­taloud­es­ta sanomani RKTL:ltä han­kki­maani ensikä­den tietoon. Mut­ta voihan olla, että rotan ampumi­nen kaatopaikalla tuot­taa parem­paa. Tai hauskempaa.

  51. “Olin aikanaan aloit­teelli­nen siitä, että lääkärin tulee ilmoit­taa vira­nomaisille, jos poti­las ei pysty enää aja­maan tur­val­lis­es­ti autoa. ”

    Tämä oli todel­la jär­jetön teko. Lääkäreille tulisi palaut­taa vaitiolovelvollisuus.

  52. “Reali­teet­ti on nyt se, että ampuma-aseet koetaan liian vaar­al­lisik­si. Itse pidän tätä kehi­tys­tä erit­täin valitet­ta­vana, mut­ta jos ase­har­ras­ta­jat eivät halua keskustel­la kom­pro­mis­seista, hei­dän har­ras­tuk­sen­sa tulee päät­tymään nopeasti.”

    No se ei vält­tämät­tä ole ihan läpihuutojuttu. 

    Ase­har­ras­ta­jil­ta on kuitenkin tul­lut ihan hyviä ehdo­tuk­sia kom­pro­mis­seik­si, esim. NRA:n kan­nan­otot. On vain jotenkin turhaa puhua kom­pro­mis­seista kun mon­en ampuma­har­ras­ta­jan mielestä esim. ratasäi­ly­tys oli huono idea joka ei ratkaise mitään, on han­kala toteut­taa ja aiheut­taa uusia ongelmia. 

    Väite, että ampuma­har­ras­ta­jat eivät olisi valmi­ita kom­pro­mis­sei­hin on väärä. He ovat pait­si valmi­ita kom­pro­mis­sei­hin niin hei­dän ehdo­tuk­sen­sa ovat olleet minus­ta hark­i­tumpia ja parem­min toteutet­tavis­sa. Toivooisin kyl­lä vähän aktivoitu­mista use­am­mil­ta järjestöiltä.

  53. “NRA Fin­land, siis kollek­ti­ivis­es­ti ase­har­ras­ta­jat, oli *ain­oa* taho, joka teki aloit­tei­ta han­kkimis­lu­pakäytän­nön tiukentamiseksi.”

    Sil­lä oleel­lisel­la tarken­nuk­sel­la, että NRA on käytän­nössä vain ex-asekaup­pias Runo Kurko ja NRA edus­taa de fac­to ain­oas­taan NRA:ta, ei ase­har­ras­ta­jia. Sil­lä ei ole siihen tarvit­tavaa laa­jan jäsenkun­nan anta­maa mandaattia.

    Se ei tietenkään estä NRA:ta puhu­mas­ta suul­la suurem­mal­la eikä toimit­ta­jia soit­ta­mas­ta NRA:n puheen­jo­hta­jalle. Hänelle, joka ilmoit­ti asealan lehdessä ajel­e­vansa pis­tooli han­sikaslokerossaan. Jos olisin aseisi­in tai met­sästyk­seen arve­len suh­tau­tu­va toimit­ta­ja, soit­taisinkin aina ensim­mäisenä NRA:lle. Sieltä saa toden­näköis­es­ti hyvin kapea-alaisen kom­mentin laa­jem­paankin kysymykseen.

  54. Asial­lista pohd­in­taa Osmol­ta tämän traagisen tapah­tu­man tiimoil­ta. Yhdys­val­lois­sa on tutkit­tu täl­lais­ten teko­jen esi­in­tyvyyt­tä, vaikut­tei­ta ja piirteitä, ja tul­tu siihen johtopäätök­seen, että mas­s­ap­sykolo­gian näkökul­mas­ta voidaan puhua “epi­demi­as­ta”, tart­tuvas­ta käytös­mall­ista. Ilman tar­jol­la ollei­ta esiku­via tämänkaltaisi­in tekoi­hin, olisi tek­i­jöi­den sisäi­nen pahao­lo suun­tau­tunut jol­lakin eri­laisel­la taval­la. Kun tämä ymmär­retään, mitä ei ikävä kyl­lä ole riit­tävästi vielä suo­ma­laises­sa keskustelus­sa tapah­tunut, niin myös media muut­taa tapaa, jol­la näistä tapauk­sista uuti­soi. Näyt­tävä uuti­soin­ti, mihin kaik­ki suo­ma­laiset tiedo­tusvä­li­neet ovat syyl­listyneet, lisää uusien isku­jen toden­näköisyyt­tä. Toisaal­ta tulee huomioi­da, että kysymys ei ole alku­unkaan yksinker­tainen. Ainakin raflaa­van kuva­ma­te­ri­aalin näkyvyyt­tä voisi rajoittaa.
    Nyt M.J. Saari sai 15-min­u­ut­tisen­sa läh­es mil­jardin ihmisen silmien edessä, ja sel­l­ainen voi var­masti toimia mon­en vas­taa­van­laista mis­antropi­aa tun­te­van nuoren fan­ta­sioiden polttoaineena.

    Vielä syyl­lis­ten etsimis­es­tä. Yleis­ten hokemien vas­tais­es­ti nuorten mie­len­ter­veysongel­mat ovat “van­hoi­hin hyvi­in aikoi­hin” ver­rat­tuna vähen­tyneet ja nuorten väki­val­taisu­us on vähen­tynyt. Pahiten syr­jäy­tynei­den tilanne ei kuitenkaan ole parantunut.
    Saaren oppi­laitos oli em. ongelmien käsit­te­lyn suh­teen edis­tyk­selli­nen, ja oppi­laitok­sel­la oli palkat­tuna myös oma vak­i­tu­inen psyki­a­trin­sa. Entä jos oppi­las ei itse halua hoitoa ja pystyy ongel­mansa peittämään?

    Kaikkein vas­ten­mielistä on ollut lukea oikeis­to/­vasem­mis­to-akselil­la tapah­tunut­ta syyt­te­lyä siitä kuin­ka vastapuolen ide­olo­gia on syn­nyt­tänyt yhteiskun­nal­liset edellytykset/motivaation täl­laisille teoille.

    Mas­s­ap­sykolo­gia ja ver­tais­ryh­mi­in samais­tu­misen tutkimus aut­ta­vat jo erit­täin pitkälle asian hah­mot­tamises­sa. Poten­ti­aalia täl­laisille teoille on ollut aina. Mikä on muut­tunut, on esiku­vien syn­tymi­nen täl­laisille teoille, sekä ver­tais­ryh­mien (inter­net) nousem­i­nen, jois­sa täl­laisia teko­ja oikeutetaan. Ennen ahdis­tunut useim­min tap­poi vain itsen­sä, nyt mon­elle tar­joutuu pun­nit­tavak­si myös tämänkaltainen vai­h­toe­hto, joka tietyn­lais­es­ta emo­tion­aalis­es­ta kehyk­ses­tä kat­sot­tuna voi olla hyvinkin houkut­tel­e­va oman merk­i­tyk­sen esille tuomisen fantasioineen.

    Näi­den sosi­aal­is­ten taus­tatek­i­jöi­den kor­jaami­nen on lyhy­im­mil­läänkin vuosikym­menten mit­tainen pros­es­si. Täl­laisia vaikut­tei­ta ei kitketä het­kessä, eikä poli­isi pysty niitä mil­lään valvo­maan muu­tamia selkeitä ilmianto­ja lukuunottamatta.
    Itseil­maisu ja tois­t­en kuunteleminen/ymmärtäminen eril­lisenä oppi­aineena on yksi mah­dol­lisu­us pidem­mäl­lä aikavälil­lä vähen­tää tämänkaltaisen syr­jäy­tymisen esi­in­tyvyyt­tä (kuten monia muitakin ongelmia, alka­en kouluk­iusaamis­es­ta ja mm. nuorisorikol­lisu­ud­es­ta). Tästä on saatu hyvää näyt­töä niin Japanista, Bri­tan­ni­as­ta kuin Yhdysvalloistakin.

    Osmo, ja muut vas­taa­van­lais­es­ti asian esille tuoneet ovat kuitenkin akuutis­sa tilanteessa oike­as­sa kiin­nit­täessään huomion­sa lyhyen aikavälin lain­säädän­nöl­lisi­in vaikuttamismahdollisuuksiin.

    Ver­taami­nen puukkoi­hin on ontu­vaa, kos­ka esimerkik­si 170-sent­ti­nen Saari ei puukon kanssa olisi vält­tämät­tä ehtinyt saa­maan ensim­mäistäkään uhria hengiltä.
    Ver­taami­nen Yhdys­val­toi­hin on niinikään ontu­vaa, kos­ka Yhdys­val­to­jen sosi­aa­li­nen ja kult­tuurilli­nen ympäristö on hyvin poikkea­va Suomeen nähden.
    Aja­tus siitä, että humalais­ten här­mäläis­ten sna­gari-tap­peli­joiden maas­sa ihmisiä kehotet­taisi­in akti­ivis­es­ti kan­ta­maan asei­ta mukanaan, on vähin­täänkin karmaiseva.
    Mieliku­va siitä, että ammuskelu tapah­tu­isi Clint East­wood ‑tyyli­in kasvo­tusten kuiv­an villinlän­nen aron hiekan hie­man maas­ta pölistessä, ja sankarin kaataes­sa rikol­lisen Mor­ri­co­nen musi­ikin soidessa taustal­la on nai­ivi. Häiri­in­tynyt yksilö voisi ampumisen­sa toteut­taa mm. väi­jyk­sistä sel­l­aisen mieli­teon syntyessä.

    Näi­den häiri­in­tynei­den yksilöi­den psykologi­nen pro­filoin­ti on myös äärim­mäisen vaikeaa, ja kos­ket­taa monia lain tasaver­taisu­us-pykäliä. Moni ter­ve ihmi­nen jäisi vain­o­harhaises­sa ilmapi­iris­sä haavi­in, ja moni häiri­in­tynyt pää­sisi seu­las­ta lävitse. Vaik­ka arvioin­nin johdon­mukaist­a­mi­nen on suositeltavaa, ei se yksinään riitä juurikaan vähen­tämään täl­lais­ten teko­jen todennäköisyyttä.

    Ain­oa konkreet­ti­nen keino, jol­la lyhyel­lä aikavälil­lä voimme vaikut­taa, on ykskan­taan käsi­a­sei­den saatavu­u­den vaikeut­ta­mi­nen ris­ki-ikälu­okille, ammunta­har­ras­tuk­sen kuitenkin huomioiden.
    Itse olisin valmis kieltämään käsi­aseen omis­tu­soikeu­den alle 25-vuo­ti­aal­ta (ris­ki-ikäryh­mäk­si arvioidaan 16–25), poikkeuk­se­na nuoret, jot­ka valvon­nan alaises­sa har­ras­tuk­ses­saan ovat jo kouli­in­tunei­ta ja kil­pailu­ta­sol­la pärjänneitä.
    Se, että jokainen 40- tai 50-vuo­ti­askin ammunta­har­ras­ta­ja jou­tu­isi säi­lyt­tämään aseitaan ylei­sis­sä säilöis­sä on ainakin maaseudul­la täysin mah­do­ton aja­tus. Uusien ampu­jien valvom­i­nen on myös helpompaa.

    Vaik­ka täl­laiset lain­muu­tok­set eivät tule­via trage­dioi­ta täysin estäisikään (voihan aseen mm. laina­ta pahaa aav­is­ta­mat­tomil­ta van­hem­mil­ta ja näen­näis­es­ti har­ras­taa tarkku­usam­muntaa lähimet­sän radal­la), niin voi kuitenkin olet­taa, että se vaikeut­taisi mon­en tule­van yrit­täjän mahdollisuuksia.

    Vähäkaver­i­nen, sosi­aalis­es­ti varautunut nuori ei luo niitä sosi­aal­isia verkos­tokytken­töjä, joiden kaut­ta hän kovin helpol­la lait­toman aseen hankkisi.
    Tilas­tolli­nen ver­taus ase­lakei­hin, ja jen­giväki­val­las­ta syn­tyvi­in murhalukui­hin on sik­si epäjohdonmukainen.

    Myöskin ver­taus liiken­teessä kuole­vien määrään on tun­nekyvytön­tä prag­ma­ti­soin­tia, joka jät­tää huomiotta täl­lais­ten teko­jen vaiku­tuk­set koko yhteiskun­nan psyy­keelle, mm. las­ten ja nuorten turvallisuudentunteelle.

    Vielä:

    Eli­na, näke­myk­sesi kouluk­iusaamis­es­ta on, mikä se ter­mi oli, läh­es sosiopaat­ti­nen? Anteek­si kovan ter­min käyt­tämi­nen, mut­ta saman on tuonut esille use­ampi muukin kir­joit­ta­ja ylem­pänä. Tun­nut kovasti halvek­si­van näitä hil­jaisia ja herkkiä ressukkapoikia (joiden luonne on usein syn­näi­nen kuten psykolo­gian lukemis­es­ta ehkä tietänet eikä kotikas­vatuk­sen tulosta). Kiusaamisen syyk­si voivat käy­dä mitä mon­i­naisim­mat syyt, väärän­lais­es­ta pukeu­tu­mis­es­ta, puhe­vi­as­ta ja “nau­ret­tavista” har­ras­tuk­sista lähtien.

    Yleisin kiusat­tu ryh­mä lienevät hil­jaiset, kiltit ja koulus­sa hyvin men­estyvät tytöt. Halvek­sitko heitäkin? Ainakin tutkimusten val­os­sa sosi­aal­i­sista syistä johtu­vaa masen­tuneisu­ut­ta, ahdis­tus­ta ja itse­tuhoisu­ut­ta on ollut em. ryh­män tytöil­lä hyvin paljon.
    He ovat vielä siitä epä­mukavas­sa ase­mas­sa, että heitä kiusaa­vat usein myös vas­takkaisen sukupuolen edus­ta­jat, mikä poikien kohdal­la on harv­inaisem­paa. Kuin­ka mon­ta anorek­si­aakin on laukaissut se, että täysin sopusuh­taista tyt­töä on koulus­sa nimitel­ty tavan mukaa läskiksi?
    Tai kuin­ka mon­ta vuosia kestävää pani­ikkiko­htaus­ta esim. sel­l­ainen teko, että täl­laisen hil­jais­es­ti rääkä­tyn tytön penaalista/repusta on joku sankari käynyt kaiva­mas­sa vihkon esille, löytänyt sieltä vaikka­pa piir­re­tyn kuvan jostakin luokan pojas­ta ja sydä­men ja hel­liä sano­ja kuvan vier­estä, ja kailot­tanut sen kovaan ääneen koko koulun käytävälle, ja vihko on kiertänyt monis­sa käsis­sä, useimpi­en nau­raes­sa säälit­tömästi ja jonkin rikkoutues­sa peru­ut­ta­mat­tomasti tytön sisimmässä.
    Täl­laiset tytöt ovat usein oikein hyviä ihmisiä, kilt­te­jä, toisia huomioonot­tavia jne. toisin kuin “reip­paat” kiusaajansa.

    Kuin­ka moni yliopis­tol­la opiskel­e­va nuori nainen, joista jopa 1/3 on arvioitu ole­van jonk­i­nasteisia henkisiä ongelmia, purkaa tuos­sa ikä­vai­heessa edelleen perusk­oulu­a­joil­ta juon­tavia koke­muk­sia omas­ta riit­tämät­tömyy­destään? Olisi mie­lenki­in­toista tietää, onko tätä tutkittu.

    (Tuli­pa taas pitkä viesti. Osmolle prop­sit asial­li­sista kannanotoista.)

  55. Pari huomio­ta vielä:

    Epäilen, jonkin ver­ran psykolo­giaa tun­te­vana en asiantun­ti­jana, että psyko/sosiopatia on väärä ter­mi käytet­täväk­si täl­lais­ten isku­jen tek­i­jöistä. Ehdot­taisin ennem­min per­soon­al­lisu­ushäir­iötä. Ts. näistä tyypeistä olisi voin­ut toisen­laises­sa ympäristössä, toisen­laisin elämänkoke­muksin kas­vaa aivan eri­laisia, aivan hyvin ihmisyyt­tä rakas­tavi­akin henkilöitä, tai heistä olisi voin­ut tul­la sel­l­aisia esim. 30–40 vuo­ti­aina, jos oli­si­vat päässeet tämän syövyt­tävän ja kaiken vääristäneen vihan vai­heen ylitse. Sosiopa­ti­aa pide­tään pitkälti syn­nyn­näisenä, neu­rol­o­gise­na vam­mana. Erot­taisin nämä toisistaan.

    Petri Gerdtiä ei tulisi ainakaan varauk­set­ta lis­ta­ta samas­sa yhtey­dessä muiden kanssa. Hän ei jät­tänyt jäl­keen­sä minkään­laista itse­murhavi­estiä, eikä hänen koneeltaan tai hänen inter­ne­ty­hteyk­sistään löy­tynyt mitään em. teon kaltaisen suun­nit­telu­un viit­taavaa. Sen sijaan hänen tiedet­ti­in jo aiem­min räjäytelleen ajas­ti­men kanssa läheisessä met­sässä näitä omatekoisia pom­me­jaan, joiden valmis­telu taisi olla hänelle jonk­i­nasteinen pakkomielle.

    Eikö ole uskot­tavampi se seli­tys, jon­ka esim. Petrin isä toi aikanaan julk­isu­u­teen, että Petri oli menos­sa räjäyt­tämään pom­mia em. met­sään, kuten oli men­nyt niin mon­ta ker­taa aikaisem­minkin, ja pom­mi lauke­si vahingossa.

    Pom­min vahin­gos­sa laukeamista ymmärtääk­seni poli­isi­tutkimuk­set tuki­vat. Tai näin asi­as­ta uutisoitiin.
    (Itse)murhaiskuun viit­ta­si­vat lähin­nä pom­mi­in sul­lo­tut haulit ja lasin­sirut, mut­ta niil­lä on tuhovoimansa myös räjäytet­tävää kiin­teää kohdet­ta vas­taan, ja se on aivan mah­dolli­nen selitys.

    Petri Gerdtin kohdal­la, emmekä ikinä voi saa­da var­muut­ta, epäil­isin kyseessä olleen “pom­mi­hul­lulle” tapah­tuneen kauhean trage­di­an, en columbine-henkisen ihmisvihan.

  56. Puhutaanko nyt siis Suomes­ta? Samas­ta Suomes­ta, jos­sa me muutkin asumme? Mitkä kaik­ki hal­li­tuk­ses­sa ole­vat puolueet täyt­tävät tämän määritelmän? Vai johde­taanko maa­ta salais­es­ti hal­li­tuk­sen ulkopuolelta? 

    Kaik­ki hal­li­tuk­ses­sa ole­vat puolueet edus­ta­vat samaa sosi­aal­itäti-hir­mu­vero­tus poli­ti­ikkaa kuin nyt tilapäis­es­ti oppo­si­tios­sakin ole­vat eduskun­ta­puoleet. Puoluei­den määrit­te­ly per­in­teis­es­ti oikeis­toon ja vasem­mis­toon ei ylipäätään enää toi­mi kos­ka kaik­ki oikeistop­uolueet aja­vat mon­es­sa mielessä ääri­vasem­mis­to­laista poli­ti­ikkaa, mut­ta toisaal­ta ns. vasem­mis­to ei todel­lakaan aja niiden heikko-osais­ten asiaa. 

    Jos näistä esimerkke­jä halu­taan niin vaikka­pa se että hal­li­tus käyt­tää tuhan­sia miljoo­nia eri­laisi­in mielet­tömi­in maail­man­paran­nushankkeisi­in samaan aikaan kun hyvä­tu­loiset mak­sa­vat maail­ma­nen­nä­tys­ta­son tuloveroa ja kaik­ki polt­toain­everoa. Toisaal­ta äärim­mäistä vasem­mis­toa, siis vasem­mis­toli­it­toa, edus­ta­va min­is­teri myi taan­noin suo­ma­lais­ten ylivelka­an­tunei­den velat pilkkahin­nal­la ylikansal­liselle koronkisku­ri­fir­malle. Ääri­vasem­mis­to on myös tor­pan­nut tarmokkaasti henkilöko­htaisen konkurssin mah­dol­lis­ta­van lain­säädän­nön syn­tymisen. Itse­murhalu­vut ovat ilmeis­es­ti vielä liian pieniä..

    Min­ulle on turha vit­tuil­la salali­itoista, en usko niihin. Poli­itikko­jen lisäk­si val­taa käyt­tää myöskin val­taisa virkamieskun­ta joka on suurelta osin valit­tu ain­oas­taan jäsenkir­jo­jen perus­teel­la mikä näkyykin tasos­sa selvästi. Niitä oikeasti äärim­mäisen vasem­mis­to­laisia virkamiehiä ei ole vaikea löytää, puolenkym­men­tä nimeä voisin sanoa vaik­ka heti mut­ta Osmo tuskin siitä tykkäisi. 

    Mitä tulee siihen hoblo­foobiseen äär­vasem­mis­to­laiseen.. kun liit­tää mon­u­men­taalisen tietämät­tömyy­den alas­ta mitä hänen olisi pitänyt hoitaa, fanaat­tisen vaivoin hal­li­tun vihan ja vihamielisyy­den, äärim­mäisen omahyväisyy­den, Turun kaupun­gin ja 90-luvun niin asioiden kanssa tekemi­sis­sä olleet tietävät kyl­lä ketä minä tarkoitan..

    Vakavasi ottaen: väite, että asei­ta vas­tus­ta­vat ovat vasem­mis­to­laisia ja kan­nat­ta­jat oikeis­to­laisia, on hyvin pelot­ta­va. Saman­laisia käsi­tyk­siä esitel­lään yleen­sä vain ase­fanaatikko­jen omil­la sivuil­la. Yksi selkäkar­vat pystyyn nos­tat­ta­va sel­l­ainen on tämä: 

    Kyseinen kaver­i­han on kuol­lut jo puolenkym­men­tä vuot­ta sit­ten kuten sivus­ton etu­sivul­la muis­taak­seni lukee. Vieläpä varat­tomana ja sairaana pitkän ajo­jahdin jäl­keen. Mut­ta haus­ka kuul­la että PT nos­tat­taa vielä hau­dan takaakin pikku­ber­i­joiden käsikar­vat pystyyn 😀 olisi mielissään.

  57. Vas­taan kiusat­ulle, joka sanoo: 

    “Tarkoit­taako tämä [ei ole ikä­toverei­den vika, jos joku on syr­jäy­tynyt… ] sinus­ta Eli­na sitä, että syr­jimi­nen on oikein niitä kohtaan, jot­ka ovat perusjoukos­ta poikkeavia? ”

    Jot­ta tähän voisi tyh­jen­tävästi vas­ta­ta, pitäisi tietysti määritel­lä syr­jimi­nen, perusjoukko ja poikkeama.. 

    Mut­ta läh­den nyt määritelmien puuttues­sa siitä, mitä itse niil­lä tarkoitan: 

    Minus­ta on luon­nol­lista, että jol­lain tavoin uhkaa­van ja omi­tuisen tun­tu­ista ihmistä ei halu­ta joukkoon oli kyseessä synt­tärit tai sulk­istun­ti. Kuten jo sanoin, en usko nuo­ri­akaan ihmisiä niin puusilmik­si, ettei tule­vaa teuras­ta­jaa havait­taisi jo alkume­treil­lä. Ter­ve ihmi­nen kart­taa pahaa… Ja tässä ei minus­ta ole mitään pahaa. 

    “Entä sit­ten vaik­ka huokuisikin [vas­ten­mielisyys] jonkun toisen mielestä? Antaako se perus­teen toisen ihmisen kaltoinko­htelulle, joka ain­oas­taan edis­tää tilanteen kärjistymistä.”

    Antaa oikeu­den kar­taa ja väl­tel­lä tätä ihmistä eli vas­taus on kyl­lä. Ja mikä olisi enem­män kaltoin kohtelua kuin vält­te­ly, jopa haukku­mi­nenkin on parem­paa. Sil­loin edes tulee huo­matuk­si. Jokainen saa vali­ta seu­ransa, niin leikkikaverin­sa, bilekaver­it kuin rapu­juh­li­in kut­sut­ta­vat. Se on ihmisen oikeus. 

    Työti­lanteis­sa niin luokas­sa kuin palaveris­sa pitää sietää inho­tuk­si­akin, mut­ta vapaa-ajal­la ei. 

    “Minä kun luulin, että kult­tuurimme ideana olisi van­hen­tunut(?) käsi­tys, että kans­saih­misiä pitäisi kohdel­la kun­nioit­taen hei­dän henk. koht. omi­naisuuk­sis­taan riippumatta.”

    No, väärin luulet. Minä kun­nioi­tan niitä, joi­ta kun­nioit­tamisen arvoise­na pidän. Mik­si ihmeessä pitäisin jotain Jam­mu-setää tai murhaa­ja-Auvista kun­nioit­tet­ta­vana per­soo­nana? Outoa hurskastelua. 

    “Ilmeis­es­ti kiusat­ut nyt vaan ovat jotenkin uhkaavia, jot­ka täy­tyy saa­da kuri­in ja järjestyk­seen. Niinkö?”

    Mitään täl­laista en ole sanonut eli ihan itse nyt näin san­ot.. Ihan muuten perusasioi­ta las­tenkas­vatuk­ses­sakin on antaa valmi­udet erot­taa omat puheet ja tois­t­en puheet, omat ajatuk­set ja tois­t­en ajatuk­set.. ehkäisee para­noial­ta kum­masti. Ehkäpä jopa joukkoteurastuksilta.

  58. Gb moit­tii Elinaa:

    “Eli­nan väheksyvä asenne kouluk­iusaamista kohtaan on täysin käsittämätön.”

    En lainkaan väheksy kouluk­iusaamista. Se saa usein aikuisen näkökul­mas­ta käsit­tämät­tömän jul­mia muo­to­ja. Lap­sille ja nuo­rille ei useinkaan ole vielä sat­tunut tarpeek­si kol­hu­ja ja nöyryy­tyk­siä elämän var­rel­la, jot­ta empa­tia olisi kehit­tynyt. Eli kiusaa­ja ei vält­tämät­tä ole paha, vaan ymmärtämätön. 

    Kuulin hil­jat­tain tapauk­ses­ta, jos­sa luokan rumahkolle ja lihavalle tytölle oli luokan suosikkipoi­ka kesken koulupäivän lähet­tänyt tek­starin, jos­sa esit­ti ihas­tanut­ta ja ujoa ja ker­toi lait­ta­neen­sa meili­in tytölle rakkauskirjeen. 

    Tyt­tö oli tietysti sydän pamp­paillen ja mieli pakahtuen koulun jäl­keen avan­nut sähkö­postin­sa. Siel­lä oli hänen järky­tyk­sek­seen irvokas­ta pilailua tytön kus­tan­nuk­sel­la… Ehkä hän oli oikeas­t­aan odot­tanutkin tätä, mut­ta toivonut silti muuta. 

    Jos­sain tilanteessa täl­lainen voi laukaista jopa itse­murhan. Mut­ta ei tarvet­ta tap­paa ulkop­uolisia. Enpä usko! Syyt ovat muual­la, mikäli nyt on mitään syitä.

  59. Riit­ta kek­si viisas­ten kiven: 

    “Kyl­lä suurin riskitek­i­jä sille, että joutuu koulus­sa kiusatuk­si on huono opet­ta­ja, joka ei kiusaamiseen puutu.”

    Aivan! Opet­ta­jathan tietysti ovat syypäitä. Kaiken pahan alku ja juuri. Tätä ei vielä ole ollutkaan lehdissä..

    Lapset (kuten aikuisetkin) hake­vat yhteisöön­sä hier­arki­aa. Lapset vielä suo­ravi­ivaisem­min ja pal­jaam­min kuin aikuiset. Jos nyt kiusaamiselle jotain syitä etsitään, niin syy on niinkin triv­i­aali kuin biologia. 

    Joka hal­vatun eläin­lau­mas­sa on oma järjestyk­sen­sä, joka lajista riip­puen haetaan taval­la tai toisel­la.. Kanalas­ta tulee käsite nokkimisjärjestys. 

    Susil­la ja apinoil­la onkin jo sofistikoituneem­pia keino­ja. Ihmisil­lä vielä siitäkin kehit­tyneem­piä, jopa lapsilla. 

    Mut­ta kaik­ki yhteisöt toimi­vat siten, että vahvim­mat saa­vat val­lan, vaik­ka kaik­ki siihen pyrkivät. Sik­si en jak­sa syyl­listää paikkaansa hake­via lapsia.

  60. Mik­si emme suo­raan kiel­lä kaikkia asei­ta? Eipähän olisi saatavil­la. Tur­val­lisu­us nousisi, sil­lä kun aseet kiel­letään, ei niitä ole saatavil­la. Esimerkik­si murhaa suun­nit­tel­e­va henkilö ei kehtaa rikkoa lakia saadak­seen lait­toman aseen. Huolestut­tavaa on myös, ettei veit­sien suh­teen kehitel­lä ostolupaa.
    Niil­lähän tehdään enem­män henkirikok­sia kuin tulia­seil­la. Olisi hienoa saa­da siihen jotain sään­te­lyä — tur­val­lisu­us nousee.

    Kukaan ei kär­si, sil­lä eihän nyt kukaan har­ras­ta ampumista. Ainakaan minä en tunne ketään.

  61. Tämä on ehkä niitä har­vo­ja ker­to­ja, joina olen samaa mieltä Eli­nan kanssa, ainakin suurim­mak­si osak­si; ei ole sat­tuma, keitä kiusa­taan ja/tai syr­jitään eikä ole sat­tumaa sekään, ketkä ovat kiusaa­jia tai ainakin niitä pääpukareita. 

    Minä olin ala-asteel­la kouluk­iusat­tu ja yläas­teel­la jos­sain määrin syr­jit­ty. En tietenkään kat­so ansain­neeni sitä, mut­ta totu­us on, että minä en ollut reilu ja muka­va. En ole koskaan ollut omi­naisuuk­sil­tani tai luon­teen­pi­irteiltäni sen kaltainen, että ihmiset mielel­lään tutus­tu­isi­vat min­u­un tai että pysty­isin keräämään ympäril­leni laa­jan, rempseän seu­rapi­irin. Kun muis­te­len lap­su­ut­tani, olin nimeno­maan kouluk­iusaa­jien unel­ma, yhdis­telmä pas­si­ivista ja provosoitu­vaa kiusat­tua; herkkä, syr­jään­vetäy­tyvä, yksinäi­nen, toisi­naan kiivas ja väki­val­tainenkin, armoitet­tu vale­hteli­ja jne. Saa­toin ärsytet­tynä käy­dä kimp­pu­un tai muuten vaan vetää pul­tit. Toisaal­ta taas kukaan ei pitänyt minus­ta mitenkään eri­tyis­es­ti, joko suh­taudut­ti­in neu­traal­isti tai kiel­teis­es­ti, jol­loin kukaan ei tietenkään puo­lus­tanut minua. 

    Ei ole lapsen syytä se, mil­lainen hän on. Se on per­in­tötek­i­jöi­den, sat­tuman, van­hempi­en ja olo­suhtei­den syytä. Sik­si ei ole lapsen syytä, että hän­tä kiusa­taan VAIKKA ainakin osa syistä, jot­ka johta­vat kiusaamiseen, löy­tyvät itse laps­es­ta. Merkit­tävä syylli­nen kiusaamiseen ovat tietysti kiusaa­jat, mut­ta itse ajat­te­len, että kiusaa­jatkin hake­vat nimeno­maan tietyn­laisia yksilöitä tal­lat­tavak­seen. Voisi ajatel­la, että kiusaa­ja on kemi­alli­nen aine A ja kiusat­tu kemi­alli­nen aine B. Kun ne lait­taa yhteen, syn­tyy räjähdys. Mut­ta sit­ten joku kol­mas henkilö on kemi­alli­nen aine C, joka yhdis­tet­tynä A:n tai B:n kanssa EI räjähdä. 

    Kiusat­tu: “Ei kenenkään tarvitse eikä pidä olla kaikkien kaveri ja olla hyvää pataa ihan kaikkien kanssa, mut­ta akti­ivi­nen syr­jin­täkin on aina jul­maa sen kohteen kannal­ta ja aiheut­taa aina henkisiä vau­ri­oi­ta kohteelleen.”

    Mitä on akti­ivi­nen syr­jin­tä? Onko se sitä, ettei halu­ta jotaku­ta porukkaan? Ettei halu­ta hen­gail­la tämän kanssa porukalla eikä kaksin? 

    On tosi­aan ihmisiä, jot­ka eivät ole kovin miel­lyt­täviä. On ihmisiä, jot­ka ovat epäi­lyt­täviä tai vaikut­ta­vat vaar­al­lisil­ta tai jois­sa tun­tuu ole­van jotain vial­la tai joiden seuras­sa ei yksinker­tais­es­ti viihdy. Onko syr­jin­tää se, että ei halua viet­tää aikaansa täl­laisen ihmisen seuras­sa? Jos juuri kukaan ei viihdy tämän ihmisen seuras­sa, onko syr­jin­tää se, ettei juuri kukaan sit­ten vietäkään hänen kanssaan seu­raansa vaan hän joutuu ole­maan käytän­nössä läh­es yksin? Onko se akti­ivista syrjintää?

    “Mul­la ei ole tilas­tol­lista fak­taa, mut­ta oma­l­la kohdal­la ja tun­tien lukuisia kiusat­tu­ja, niin yhdis­tävänä tek­i­jänä kaikissa tapauk­sis­sa on per­heväki­val­las­ta ja tai alko­ho­lion­gel­mas­ta kär­sivä koti, jos­sa lap­si uhri­u­tuu jo hyvin nuore­na nyrkkien alla sen sijaan, että kyseessä oli­si­vat jotkut naivin hyväuskoiset “maail­mas­sa ei ole pahaa” vanhemmat. ”

    Min­ul­la oli ihan hyvä koti, joskaan van­hempani eivät olleet kyl­lä ylisuo­jele­vi­akaan mil­lään lail­la. Ja silti kiusat­ti­in. Trallala.

    Mut­ta, kuten sanoin, minä olin eri­no­mainen uhri. Kiusaa­jat hais­ta­vat kyl­lä hyvät uhrit.

  62. Az olet­taa..

    “Yleisin kiusat­tu ryh­mä lienevät hil­jaiset, kiltit ja koulus­sa hyvin men­estyvät tytöt. Halvek­sitko heitäkin?”

    Sil­loin kun ei asi­as­ta mitään tiedä, kan­nat­taa olla hil­jaa. Ihan hyvä neu­vo muuten jo lap­sille. Ehkäisee mah­dol­lis­es­ti joukkomurhia. 

    Sekä koti­mais­ten että kan­sain­välis­ten tutkimusten mukaan tyyp­illi­nen kouluk­iusat­tu on poi­ka, vain yksi viidestä on tyt­tö. Googlaa­mal­la löytyy. 

    En tiedä mis­tä tem­paiset halvek­sun­nan tähän? Sel­ven­täisitkö sitä, niin voimme ehkä keskustel­la. En itse pidä kovin tun­nepo­h­jais­es­ta keskustelus­ta ainakaan netis­sä, mut­ta yritetään.

  63. Klo 9.56 kom­men­toi­neelta Anonyymil­ta mainio lapsus:

    “Kurko muuten ker­toi varsin äsken pitävän­sä pis­too­lia aseen­sa han­sikaslokerossa kaiken varalta.”

    Virk­keessä maini­tu­ista aseista pis­tooli on edelleen se, jon­ka hal­lusapi­to-oikeudelle ei ole kuul­tu oikein perustei­ta. Han­sikaslokeroisel­la saa toki kamalaa tuhoa aikaan, mut­ta sille on laa­jem­min hyötykäyttöäkin.

  64. Eli­na:
    “Eivät kiusat­ut omi­naisuuk­si­in­sa ole syypäitä. Sen sijaan van­hem­mat hyvinkin usein ovat. Kiusat­ut ovat pääsään­töis­es­ti ylisuo­jel­tu­ja lap­sia, joil­la on heti äiti tai isä selän takana, kun joku vie hiekkalaatikol­la lapi­on kädestä. Tämä sit­ten jatkuu kouluiässä, kun vastapuolen pelaa­ja vie jalka­pal­lon jne. Lap­si ei pääse kehit­tämään mitään omia suo­jamekanis­me­ja, vaan saa itku­raivare­i­ta pien­im­mistäkin vas­toinkäymi­sistä tai vetäy­tyy täysin kuoreen­sa, sem­minkin kun huo­maa ole­vansa ei-toivottu. ”

    Aika toiv­o­ton­ta kyökki­filosofi­aa. Kiusatuk­si tulem­i­nen valikoituu usein kyl­läkin hyvin sat­tuman­varais­es­ti jonkin akuutin tilanteen joh­dos­ta ja jos kiusat­ta­va ei pysty tai halua tapel­la, on kierre hel­posti valmis. Van­hem­mil­la on har­voin näis­sä asiois­sa sijaa. Sinä puhut tuos­sa lähin­nä lel­litel­ly­istä mam­man­po­jista, jot­ka itse asi­as­sa jätetään usein rauhaan melko pian, kos­ka he eivät ole eri­tyisen kiin­nos­tavia kiusattavia.
    Kan­nat­taa pitää Eli­na omat tun­teet kuris­sa ja tarkastel­la asioi­ta viileästi. 

    Eli­na:
    “Kos­ka lap­sia ei koskaan voi pakot­taa pitämään (niinkuin ei ketään muu­takaan) ken­estäkään, niin van­hempi­en vas­tu­ul­la on kas­vat­taa laps­es­ta kestävä, oikeu­den­mukainen ja sosi­aalis­es­ti pystyvä. Minus­ta ikä­tovere­i­ta on täysin epäreilua syyt­tää syr­jimis­es­tä, jos joku ei sopeudu joukkon.”

    Aivan usko­ma­ton­ta puhet­ta. Kiusat­ul­la siis on tässä vas­tuu kiusaamis­es­ta eikä kiusaa­jil­la? Päteekö sama pis­sis­logi­ik­ka raiskauksiin?
    Eiköhän nyt ole niin, että niitä hyviä käytöstapo­ja tulee tehokkaasti opet­taa pien­estä pitäen niin kotona kuin koulus­sa ns. vahvoille ja ns. heikoille. Hyvien käytöstapo­jen ja toveru­u­den taidot ovat elämässä paljon tärkeämpiä avu­ja kuin fysi­ikan tai maantiedon osaaminen.

    Eli­na:
    “Akti­ivisil­la kiusaa­jil­la on oma prob­lemati­ikkaansa, mut­ta ei siitä tässä enem­pää, kos­ka ilmeis­es­ti he eivät ole kuitenkaan kiusat­tu­ja ampuneet, vaan nimeno­maan nämä kiusat­ut tai “kiusat­ut”.

    Me emme tiedä Auvisen tai Saaren kiusatuk­si tulemis­es­ta oikeas­t­aan mitään. En usko että se on tässä kovinkaan merkit­tävä asia. Suurem­pi vaiku­tus on medi­aväki­val­lal­la (niin kliseeltä kuin se kuu­lostaakin), yksinäisyy­del­lä ja ennen kaikkea eristäy­tymisel­lä (joka ei siis lainkaan vält­tämät­tä johdu kiusatuk­si tulemis­es­ta, vaan vaikka­pa siitä, että henkilöä vieroksu­taan oma­laa­tu­is­ten aja­tusten vuok­si). Esimerkin voima vaikut­taa myös (koulu­am­pumiset USA:ssa).
    Tuon ikäisil­lä kavereil­la on kaut­ta aiko­jen ollut uhoamishalu­ja, mut­ta ennen van­haan kyn­nys oli paljon korkeampi toteut­taa mitään sairai­ta fan­ta­sioi­ta. Nyt se kyn­nys on ratkai­sev­asti madaltunut. 

    Eli­na:
    “En minä jak­sa uskoa, että se reilu ja kiva tyyp­pi teuras­taa ihmisiä ja huu­taa netis­sä vihaa ja tuoret­ta ver­ta. Kyl­lä lähipi­iri vais­toaa jotain kam­mot­tavaa, joka johtaa eri­laisi­in puo­lus­tus­mekanis­mei­hin. Saari teloit­ti täysin kylmäveris­es­ti maas­sa makaavia ihmisiä. Tuskin nämä hänen “kiusaa­ji­aan” edes olivat. ”

    Minä en jak­sa uskoa, että kiusat­tu tekee täl­laista yhtään sen helpom­min. Kiusat­ut ovat maan hil­jaisia. Yhteiskun­nan väki­val­tais­tu­mi­nen, vihan­li­et­son­ta net­tipi­ireis­sä, saadut esimerk­it ja eristäy­tymi­nen ovat paljon suurem­pia vaikut­tavia tekijöitä.

    Eli­na:
    “Täl­lais­tako ihmistä sit­ten olisi pitänyt kohdel­la ystäväl­lis­es­ti? Hyvä sanoa sieltä ruudun takaa, kun tuskin tun­sitte häntä.” 

    Ja sinäkö tun­sit? Kyl­lä, olisi pitänyt kohdel­la ystävällisesti.

  65. “Aivan! Opet­ta­jathan tietysti ovat syypäitä. Kaiken pahan alku ja juuri. Tätä ei vielä ole ollutkaan lehdissä..
    Mut­ta kaik­ki yhteisöt toimi­vat siten, että vahvim­mat saa­vat val­lan, vaik­ka kaik­ki siihen pyrkivät. Sik­si en jak­sa syyl­listää paikkaansa hake­via lapsia.”
    — Syyl­listämistä ei tarvi­ta, ellei syyl­listämisek­si lue­ta sitä, että opet­ta­jal­la on (tai pitäisi olla) val­ta ja auk­tori­teet­ti, jol­la voi puut­tua kiusaamiseen. Kaik­ki yhteisöt eivät toi­mi siten,että val­ta on vain vahvim­mil­la, jopa demokra­ti­as­samme vähem­mistöl­läkin on perus­tus­lail­liset oikeuten­sa. Kas­va­tus­tavoit­teena las­ten kehit­tymät­tömien — ja valitet­tavasti joskus aikuisil­ta omak­sut­tu­jenkin — ennakkolu­u­lo­jen hyväksymi­nen luon­non­va­l­in­tana on surkea. On tietysti arvo­val­in­ta, halu­aako ihmisessä nähtävän muu­takin kuin ensi­vaikutel­man. Tässä kai on juuri se ymmär­ryk­sen kehit­tämisen paik­ka. Koulus­sa kas­va­tus­vas­tuu on opet­ta­jil­la, kotona van­hem­mil­la, yhteisössä vas­tuu on sen jäse­nil­lä. Jos jäisimme kanalan tasolle hier­arki­as­sa, voisimme kai muus­sakin tyy­tyä kanalin­nun elämään.

  66. Slum­misti neuvoo:

    “Kan­nat­taa pitää Eli­na omat tun­teet kuris­sa ja tarkastel­la asioi­ta viileästi. ”

    Näin nähdäk­seni olen tehnytkin. Tun­teet rön­sy­ilevät nyt ihan muualla. 

    “Kiusat­ul­la siis on tässä vas­tuu kiusaamis­es­ta eikä kiusaa­jil­la? Päteekö sama pis­sis­logi­ik­ka raiskauksiin?”

    Mis­tään vas­tu­us­ta kiusat­tu­jen osalta en ole tääl­lä sanonut halais­tua sanaa. Raiskauk­sista vielä vähem­män. Van­hempi­en kas­vatu­us­vas­tu­us­ta kyl­lä jotain olen tokaissut. 

    Onko muuten tämä “pis­sis­logi­ik­ka” jotenkin kohdis­tet­tu juuri min­un ajat­telu­u­ni vai mitä oikein tarkoi­tat? Olen kyl­lä yli 40-vuotias. 

    “Me emme tiedä Auvisen tai Saaren kiusatuk­si tulemis­es­ta oikeas­t­aan mitään.”

    Vih­doinkin yhteinen teema. Tätä olen yrit­tänyt sanoa mon­een otteeseen. Ei tietoa!

    Ja ei, minus­ta eri­tyisen kusipäisiä ihmisiä ei pidä mitenkään ottaa eri­ty­is­var­jeluk­seen ja suo­jeluk­seen ja kohdel­la jotenkin “ystäväl­lis­es­ti”. Tavanomaiset ruti­init saa­vat riit­tää. Itse pitää vai­h­taa suun­taa, jos jotain muu­ta haluaa. 

    Sitä saa mitä tilaa.. Harv­inaisen hyvä, joskin pahasti kulunut lause. Van­has­sa vara parem­pi, parem­pi sika säkissä ja mitä noi­ta nyt onkaan…

  67. “Klo 9.56 kom­men­toi­neelta Anonyymil­ta mainio lapsus:

    “Kurko muuten ker­toi varsin äsken pitävän­sä pis­too­lia aseen­sa han­sikaslokerossa kaiken varalta.”

    Virk­keessä maini­tu­ista aseista pis­tooli on edelleen se, jon­ka hal­lusapi­to-oikeudelle ei ole kuul­tu oikein perustei­ta. Han­sikaslokeroisel­la saa toki kamalaa tuhoa aikaan, mut­ta sille on laa­jem­min hyötykäyttöäkin.”

    On main­io­ta, että arvon avaimen­reiän­tarkas­ta­ja on ollut saa­puvil­la, paneu­tunut tek­sti­i­ni ja rapor­toi nyt siitä preussi­laisen virkamiehen pikkutarkkuudella.

    Kor­jaan kir­joi­tusvirheen saman tien, jot­ta voit rauhoit­tua löytösi aiheut­ta­mas­ta mielenkuohusta.

    Tarkoituk­seni oli kir­joit­taa seu­raavasti. “Kurko muuten ker­toi varsin äsken pitävän­sä pis­too­lia auton­sa han­sikaslokerossa kaiken varalta.”

  68. Oli miten oli tuon kiusaamisen kanssa, yhteisku­nas­sa on nyt selvästi ryh­mä, jon­ka psyki­a­triset palve­lut eivät ole kun­nos­sa ja ter­ve yhteisöl­lisyys hukas­sa. Lisäk­si poruk­ka har­ras­taa alakult­tuuria, joka ilmeisen hel­posti saa tuhoisia seu­rauk­sia, syyt­tömien murhia. Ehkä murhavä­line pitäisi yksinker­tais­es­ti kieltää. Puhun tietysti insuliinista.

  69. Eli­na

    “Az olet­taa..”

    Ole­tan, että Eli­na olet­taa. Olen kat­sonut mm. Stakesin tilas­to­ja kouluk­iusaamis­es­ta, sekä lukenut paljon kiusa­t­uik­si joutunei­den omako­htaisia koke­muk­sia. En sanonut näke­mys­täni var­mak­si, vaan se perus­tuu osin myös omi­in koulu­aikaisi­in koke­muk­si­i­ni ja kuvaan joka on syn­tynyt kokon­aisu­u­den poh­jal­ta. Vaik­ka em. tytöt eivät olisi pro­filoitavis­sa yleisim­min kiusatuk­si ryh­mäk­si, he ovat kuitenkin yksi ryh­mä jos­sa kiusatuk­si jou­tu­mi­nen korostuu.

    “Sil­loin kun ei asi­as­ta mitään tiedä, kan­nat­taa olla hil­jaa. Ihan hyvä neu­vo muuten jo lap­sille. Ehkäisee mah­dol­lis­es­ti joukkomurhia.

    Sekä koti­mais­ten että kan­sain­välis­ten tutkimusten mukaan tyyp­illi­nen kouluk­iusat­tu on poi­ka, vain yksi viidestä on tyt­tö. Googlaa­mal­la löytyy.”

    Stakesin 8. ja 9. ‑luokkalaisille tekemien laa­jo­jen kyse­ly­jen perus­teel­la ainakin Suomes­sa yläk­oulus­sa kiusa­t­u­ista n. 40% on tyt­töjä. Ala-asteel­la olen lukenut luku­jen ole­van lähelle 50% ja 50%. Ellet anna lähde­vi­it­teitä Stakesin tulok­set haas­tavi­in lähteisi­in, niin ole­tan sin­un ainakin Suomen kohdal­la keksi­neen luvut lonkalta.
    Ongel­maista on lisäk­si se, että usein tyt­töi­hin kohdis­tu­va kiusaami­nen on vaikeam­min pro­filoitavis­sa kiusaamisek­si, kos­ka se on paljon “hien­o­varaisem­paa”. Ryh­män ulkop­uolelle sulkemista, selän takana juoruilua, jatku­vaa piikit­televää huo­maut­telua, toisen näke­mys­ten jatku­vaa mitätöin­tiä ym.
    Työ­paikkak­iusaamista tutkit­taes­sa nais­val­taiset alat ovat usein olleet esillä.

    “En tiedä mis­tä tem­paiset halvek­sun­nan tähän?”

    Viesteistäsi? Tavas­tasi kuva­ta kiusa­t­uik­si joutunei­ta yleisel­lä taval­la epämiel­lyt­täviksi henkilöik­si, jot­ka itse suurelta osin aiheut­ta­vat kiusatuk­si joutumisensa?

  70. Ano Nyy­mi, älä ahis­tu. Niin kuin sanoin, lap­sus oli mainio — näis­sä keskusteluis­sa­han on huudel­tu, että jos aseet kiel­letään, pitää puukot, autot ja voiveit­setkin kieltää. Itse olen asei­den rajoit­tamisen kan­nal­la, ja pidän niitä eri asiana kuin auto­ja ja työkaluja.

  71. Elina:“Vihdoinkin yhteinen teema. Tätä olen yrit­tänyt sanoa mon­een otteeseen. Ei tietoa!”

    Olisiko näi­den ampumisjut­tu­jen taustal­la kiusatuk­si tulemisen sijas­ta ihan jotakin muu­ta? Eiväthän täl­laista näytä tekevän “päähän­potk­i­tut las­tenkotikakarat”. Heistä osa sor­tuu rikosten teille, mut­ta täl­lainen shouaami­nen siitä touhus­ta puut­tuu, se on pikem­minkin ammat­ti, jota tehdään, kun muu­ta ei osa­ta. Auviselta ja Saarelta ei puut­tunut mitään, men­estyneitä opiske­li­joi­ta molem­mat — vai puut­tuiko sit­tenkin se ihan perusa­sia, huomion saaminen?
    Oma teesi­ni on että “vihay­hteiskun­ta”, jos­sa elämme, vaikut­taa nuori­in suuresti. Suo­ma­lainen välin­pitämät­tömyys, ankara yksilöön kohdis­tu­va kri­ti­ik­ki ja kovat vaa­timuk­set, ehdolli­nen kiitos ja palk­it­sem­i­nen. Koul­u­laiset saa­vat kiitos­ta vain sil­loin, kun he men­estyvät kan­sain­välis­es­ti. Kil­pailukyky menee kaiken edelle. Siihen investoidaan paljon enem­män kuin sosi­aalialaan. Suo­ma­laiset vira­nomaiset ovat räh­mäl­lään teol­lisu­u­den ja sen lob­barien edessä, päätök­set tehdään nojat­en yksi­no­maan talouden “fak­toi­hin” ja vain raha on hyväksyt­tävä “fak­ta”. Hal­li­tus panos­taa suo­ma­laisen “brändin” markki­noimiseen — no, sitä uuden­laista brändiä on nyt sit­ten saatu oikein olan takaa.
    Tele­vi­sio tur­suaa idol­se­ja, big broth­ere­i­ta ja muu­ta saas­taa, joiden ain­oa juoni on se, että elämä on skabaamista ja tois­t­en ulos äänestämistä eri tilanteista. Ilkeily on OK ja kovan jätkän merk­ki. Lapset katso­vat näitä ohjelmia, lop­un aikaa sit­ten vietetään inter­net-istun­nois­sa, epä­todel­lises­sa haave­maail­mas­sa. Väki­val­taiset sar­jat ovat yleisin ohjel­ma­muo­to telkkaris­sa. Niis­sä sar­jois­sa­han näitä esiku­viksi valit­tu­ja sankare­i­ta pitkissä viitois­saan näkee, jot­ka lis­tivät “kusipäitä” ase molem­mis­sa käsis­sään ja räiskivät kaikkea, mikä liikkuu. Mitä vielä puuttuu?
    On tässä ainakin joitakin hyviä syitä siihen, mik­si väki­valtafan­ta­sioiden toteut­tamisen kyn­nys on oleel­lis­es­ti laskenut. Ollessani kauan sit­ten luki­olu­okil­la muis­tan val­lan main­iosti, että siel­lä oli mur­rosikään jämähteinä hem­mo­ja, jot­ka uho­si­vat “vihaa”, ihaili­vat Hit­ler­iä ja halu­si­vat “pan­na toimek­si”. Luul­lak­seni he halu­si­vat tehdä vaiku­tuk­sen tyt­töi­hin “yksilöl­lisel­lä, älyl­lisel­lä” ajat­telul­laan. Aika surkea yri­tys. Tuskin he oikeasti sil­loin edes ajat­te­liv­at ruve­ta toteut­ta­maan mitään “unelmi­aan” ihan konkreet­tis­es­ti. Nyt sitä tapahtuu.

  72. Ensin­näkin kiitok­set Osmolle perustel­lus­ta ja maltil­lis­es­ta kir­joituk­ses­ta samal­la kun mon­et poli­itikot hake­vat help­po­ja irtopis­teitä näen­näi­sistä ratkaisu­ista. Samoin nim­imerkille AZ.

    Eli­nan herät­tämästä keskustelus­ta joitakin huomioita.

    1.
    Jos Eli­nan ei ollut tarkoi­tus halvek­sia kiusat­tu­ja ja syyt­tää heitä itseään kiusatuk­si jou­tu­mis­es­taan, hänen olisi kan­nat­tanut tuo­da jo alun­perin tai edes sen jäl­keen esille erot­ta­vansa tietyn teo­ri­an kiusatuk­si jou­tu­misen perusteista ja itse kiusaamisen hyväksyt­tävä tai tuomit­ta­vana epä­toiv­ot­tuna ilmiönä.

    Kun näin ei ole hänen tek­stistään jää pääl­lim­mäisek­si mieliku­vak­si kiusaamisen vähät­te­ly ja perustel­tuna pitäminen.

    2.
    Ihmi­nen on biol­o­giskult­tuuri­nen olen­to, eikä se, että eläin­la­ji­na olemme myös nokkimisjärjestys­tä hake­va laji tee siitä kult­tuurise­na ilmiönä mil­lään lail­la hyväksyt­tävää tai suositeltavaa. Kult­tuu­ri­o­len­tona ja mm. uskon­nol­lise­na olen­tona ihmi­nen pyrkii usein­miten toim­i­maan juuri päin­vas­toin eli lähim­mäisen­sä huomioiden ja keskinäisen nokit­tamisen sijaan yhteis­toim­intaan ja aut­tamiseen pyrkien.

    Näke­mys, jos­sa ihmi­nen nähdään ain­oas­taan geenipe­rus­taise­na eläi­menä on pelot­ta­van nihilisti­nen ja jul­ma. Tek­isin itse mon­en muun lail­la mielum­min tietoisen arvo­valin­nan toisen­laiseen humaan­im­paan ihmisku­vaan pain­ot­tamiseen ja sel­l­aiseen ihmisyy­teen pyrkimiseen käytän­nön tasol­la arkielämässä.

    3.
    Käsi­tys, että kiusat­tu on kiusat­tu oman epämiel­lyt­tävyy­den ja kusipäisyyten­sä täh­den ja sik­si perustel­lusti syr­jit­ty on erit­täin ongel­malli­nen, kos­ka kiusaa­jat leimaa­vat kiusat­un näin siitä riip­pumat­ta mil­lainen kiusat­tu todel­lisu­udessa on. Tässä saat­taa toki olla poikkeuk­sia. Kiusaami­nen johtaa yleen­sä kiusat­un minäku­van vääristymiseen, jos­sa myös kiusat­tu itse alkaa nähdä itsen­sä täl­laise­na puhu­mat­takaan siitä sosi­aalis­es­ta yhteisöstä, jos­sa kiusaami­nen tapahtuu.

    4.
    “Sitä saa mitä tilaa.” Tosi­aan. Jos suh­tau­tuu lähtöko­htais­es­ti omas­ta porukas­taan poikkeav­i­in ja tai oman miel­tymyk­sen vas­taisi­in kans­saih­misi­in perustel­lusti porukan ulkop­uolisi­na ja syr­jit­täv­inä, niin luul­tavasti saa myös sieltä oma­lle kohdalleen juuri saman­laista kohtelua. Täl­lainen perusasenne toisia ihmisiä kohtaan luul­tavasti ylläpitää itseään, jos­sa taval­laan maalaa itsen­sä nurkkaan. Avoimel­la ja ennakkolu­u­lot­toma­l­la asen­teel­la pääsee ihmis­ten kohtaamises­sa huo­mat­tavasti pidem­mälle ja toden­näköisem­min tutus­tuu todel­liseen ihmiseen ensi­vaikutel­man tai muiden anta­man vaikutel­man takana.

    5.
    Se oikeut­taako jonkun ihmisen aito epämiel­lyt­tävyys ja tai kusipäisyys hänen kiusaamisen­sa ja syr­jimisen­sä on arvo­val­in­ta, vaik­ka peli­te­o­reetikot sanovat tähän var­masti mielu­usti oman sanansa. Onnek­si riit­tävän moni ihmi­sistä ei pidä täl­laista asen­net­ta perustel­tuna, mikä on mah­dol­lis­tanut inhimil­lisem­mät yhteiskun­nat ja humaan­im­mat olot myös niille, jot­ka eivät näin ajat­tele. Minus­ta Eli­nan kir­joituk­sista pais­taa valitet­tavasti läpi Ham­mura­bin lain kaltainen ajat­telu ja onnek­si kult­tuurimme ei ole enää sil­lä tasolla.

    Jos näin ei olisi ja jos Auvisen ja tai Saaren teon taustal­la olisi ollut vah­vasti kiusaamisen kost­a­mi­nen, niin sil­loin­han hei­dän tekon­sa oli­si­vat ymmär­ret­tävyy­den lisäk­si myös hyväksyt­täviä, eikä meistä kai kukaan halu­aisi elää ja lap­si­aan kas­vat­taa sel­l­aisel­la yhteiskunnassa.…

  73. JUMALTEN TUHO?

    Niebelun­gen laulu ker­too katk­eras­ta vihas­ta ja mah­ta­van ritarisu­vun tuhos­ta. Kaiken takana oli kestiys­tävyy­den lain rikkomi­nen ja sen vaa­ti­ma kosto.

    Tältä poh­jal­ta Wag­n­er kir­joit­ti tetralo­giansa Niebelun­gen sor­mus. Se voidaan tulki­ta kuvi­tuk­sek­si van­hoista ger­maani­sista bal­ladeista ja jumal­taruista. Mut­ta se voidaan myös tulki­ta kuvauk­sek­si ihmisen sielunmaisemasta.

    Mik­si Wag­n­er halusi kaiken päät­tyvän suureen tuhoon? Ja mik­si aja­tus muiden viemis­es­tä mukaan omaan tuhoonsa on niin kiehto­va. Mis­antropi­aa on meis­sä jokaises­sa. ( Paki­noit­si­ja Olli suo­ras­taan heku­moi sil­lä, mut­ta hyvin hauskalla taval­la.) Mut­ta yleen­sä ihmistä pidät­tää jokin.

    Kuvit­telin, että aseenka­tolu­paan tarvi­taan aat­teel­lisen ampumay­hdis­tyk­sen (siis met­sästysseu­ra, ampumaseu­ra, reserviläisy­hdis­tys) jäsenyys ja suosi­tus (Tai sit­ten erit­täin vaka­va todel­li­nen tarve. Tiedonta­jan pää­toimit­ta­ja han­k­ki 70-luvul­la aseenkan­tolu­van, kun ääri­oikeis­to­laiset oli­vat yrit­täneet lehdessä tuhopolt­toa). Ei vain sen takia, että nämä taval­laan vas­taa­vat jäsenistään vaan myös sen takia, että täl­löin ihmi­nen on jonkin yhteisön jäsen ja kokee yhteenku­u­lu­vu­ut­ta mui­hin ihmisi­in. Tämä nos­taa kyn­nys­tä kään­tää ae toista vastaan.

    Suo­ma­lainen paradok­si. Suomes­sa henkirikosten lukumäärä väk­ilukua kohti on Län­si-Euroopan suurimpia ja Suomes­sa on nup­pia kohti likimäärin yhtä paljon asei­ta kuin USA:ssa. Silti ampuma-aseil­la tehdään vain mur­to-osa henkirikok­sista ja useim­mis­sa tapauk­sis­sa kyse on ollut ala­maail­man keskinäi­sistä välienselvittelystä. 

    Sikäli kuin minä tiedän. Tietoni voivat olla vanhentuneita.

    Laiton ase: sel­l­ainen kuulem­ma on help­po han­kkia. Mut­ta tämäkin vaatii kon­tak­te­ja, tiet­tyä luot­ta­mus­ta toiseen ihmiseen.

  74. “Ano Nyy­mi, älä ahis­tu. Niin kuin sanoin, lap­sus oli mainio — näis­sä keskusteluis­sa­han on huudel­tu, että jos aseet kiel­letään, pitää puukot, autot ja voiveit­setkin kieltää. Itse olen asei­den rajoit­tamisen kan­nal­la, ja pidän niitä eri asiana kuin auto­ja ja työkaluja.”

    Ahis­tumpas vaik­ka kiusallani. 

    Ahis­taa myös sel­l­ainen yksi­tyisko­h­ta, että Holm­lund yht­enä saat­taa päästä karku­un vas­tu­u­taan kun­han vain antaa perik­si lain kiristämis­vaa­timuk­sille ja syöt­tää jonkun vähäisen komis­ar­i­on susille alkupaloiksi.

    Hal­loo­ta: Pitäisikö kat­soa eka, onko edes nyky­lakia sovel­let­tu ohjei­den mukaan ja ovatko ohjeet selkeät, ja toka, riit­täisikö mah­dol­lis­es­ti se, että sovel­lu­so­hjei­ta tarken­netaan ja soveltamista valvotaan. 

    Näin ei tarvit­sisi väsätä uut­ta lakia, vaan pelkästään nou­dat­taa tätä nyky­istä, jota Holm­lund näyt­tää vieläpä puolustelevan.

    Eihän näille kahdelle ampu­jalle olisi nykyisenkään lain val­os­sa tul­lut aset­ta antaa ja soveltamises­sa on voin­ut tapah­tua laimin­lyön­te­jä tai ohjeet ovat olleet kehnot. Mik­si siis uusi laki, mitäh?

  75. Eilisessä A‑talkissa sisämin­is­teri Holm­lund oli aivan hukas­sa. YHtään konkreet­tista muu­tosa­ja­tus­ta hänel­lä ei ollut, pait­si että ase­la­ki “avataan”. Tauot­ta hän suol­si sitä poli­it­tista jar­gonia kat­somis­es­ta, tutkimis­es­ta, asiantun­ti­joiden kuulemis­es­ta, jota kukaan ei tässä tilanteessa tah­do kuul­la. Toimit­ta­ja yrit­ti tiva­ta tarkem­pia vas­tauk­sia, mut­ta niitä ei tul­lut. Eikä toimit­ta­ja hok­san­nut kysyä, keitä ovat ne asiantun­ti­jat, joi­ta min­is­teri aikoo kuulla. 

    Vii­sai­ta puhui­v­at poli­isi ja rehtori. Erit­täin konkreet­tista ja tärkeää puhetta.

  76. Kan­nat­taa muis­taa, että ase on kehitet­ty ja tarkoitet­tu tap­pamista varten. Mitä enem­män niitä on , ja mitä helpom­min niitä saa sitä enem­män niitä myös käytetään. Vaikka­pa itse­murhatarkoituk­seen. Ja samal­la saat­taa lähteä myös mui­ta pois, kun on oikein paha olo ja halu­aa kostaa.
    Ei ole kovin mon­imutkainen asia…

    Koit­takaan suo­ma­laiset saa­da kiin­teämpi per­he itsel­lenne. Ei kaikkea kas­va­tus­ta ja valvon­taa voi antaa vira­nomaisille. Se on mah­dot­to­muus, eikä sel­l­ainen edes toimisikaan.

  77. “Syyl­listämistä ei tarvi­ta, ellei syyl­listämisek­si lue­ta sitä, että opet­ta­jal­la on (tai pitäisi olla) val­ta ja auk­tori­teet­ti, jol­la voi puut­tua kiusaamiseen.”

    Näin­pä. Hyvin har­voin kouluk­iusaamis­es­ta ja koulun järjestyshäir­iöistä keskusteltaes­sa tuo­daan esi­in sitä, että opet­ta­jia (niin kuin ihan minkä tahansa alan työn­tek­i­jöitä) on mon­een junaan. On tosi kovia ammat­ti­laisia, taval­lisia riv­iopet­ta­jia ja sit­ten niitä, joiden paik­ka olisi ihan jos­sain muual­la kuin koulus­sa oppi­laiden edessä.

    Itse ymmärsin hakeu­tua ihan muun­laisi­in töi­hin, vaik­ka nuo pitkät lomat kieltämät­tä houkuttivatkin 😉

  78. Kiusat­tu: “Ihmi­nen on biol­o­giskult­tuuri­nen olen­to, eikä se, että eläin­la­ji­na olemme myös nokkimisjärjestys­tä hake­va laji tee siitä kult­tuurise­na ilmiönä mil­lään lail­la hyväksyt­tävää tai suositeltavaa. Kult­tuu­ri­o­len­tona ja mm. uskon­nol­lise­na olen­tona ihmi­nen pyrkii usein­miten toim­i­maan juuri päin­vas­toin eli lähim­mäisen­sä huomioiden ja keskinäisen nokit­tamisen sijaan yhteis­toim­intaan ja aut­tamiseen pyrkien.”

    Olen tästä samaa mieltä. Silti tässä on mut­ta. Lap­si ei useinkaan vielä ole kovinkaan uskon­nolli­nen tai kult­tuuri­nen olen­to, ainakaan itsenäis­es­ti vaan pikem­minkin kas­va­tusym­päristön­sä hei­jas­teena. Lap­si vas­ta opet­telee empaat­tisek­si, yhteis­toimin­nal­lisek­si ja uskon­nol­lisek­si olen­nok­si. Ja sik­si las­ten maail­ma on enem­män “eläimelli­nen” kuin aikuis­ten maail­ma — ja sik­si aikuis­ten pitäisi valvoa tilantei­ta, jois­sa suuret joukot lap­sia viet­tävät paljon aikaa keskenään. 

    Lap­sil­ta näkee oikeasti todel­la jul­maa käytöstä mui­ta lap­sia kohtaan eivätkä nämä lapset useinkaan mil­lään taval­la ilmaise ymmärtävän­sä, että kyseinen käytös on jul­maa. Tämä tun­tuu näkyvän nimeno­maan joukkotilanteissa. 

    Kyse ei siis ole varsinkaan siitä, että pieni lap­si olisi tietois­es­ti jul­ma tai ilkeä. Hän ei vain osaa nähdä asioi­ta muiden kannal­ta eikä aluk­si ymmär­rä, että mui­hin sat­tuu. Oman pikku­vel­jeni kanssa oli joskus tilanne, jos­sa otin hänet puhut­telu­un, kun hän oli joskus pienenä, vähän vaille kouluikäisenä tai juuri koulu­un men­neenä, tehnyt pahasti. Selitin hänelle, että sille toiselle tuli oikeasti pahamieli — ihan kuin hänelle tulee paha mieli, jos joku sanoisi hänelle vas­taavia, mitä hän oli sanonut. Pikku­vel­jeni oli aika vil­pit­tömästi yllät­tynyt. Sen huo­masi, ettei hän ollut tul­lut ajatelleek­sikaan koko asiaa.

  79. Az

    Ope­tus­min­is­ter­iön teet­tämässä selvi­tyk­sessä tältä vuodelta kiusaamista kokeneista on 35 pros­ent­tia tyt­töjä eli tyt­tö­jen osu­us on nous­sut vuodes­ta 2000, jol­loin se oli suun­nilleen tämä mainit­se­mani viidennes. Vieläkään tämä ei kuitenkaan riitä stereo­typ­i­aan kius­ta­tus­ta, joka on hil­jainen ja koulus­sa hyvin men­estyvä tyt­tö. Näin­hän sinä siis väitit. 

    Kyse­ly­tutkimuk­ses­sa saat­taa olla vinoumaa sukupuolit­tain siten, että tytöt rapor­toi­vat herkem­min kiusaamis­es­ta kuin pojat. Pojil­la on usein jonkin­lainen miehi­nen kyn­nys olla valit­ta­mat­ta “pienistä”. Toisaal­ta tyt­tö­jen kiusaami­nen on har­voin päällekäymistä tai suo­raa haukku­mista, vaan ns. sakin hivu­tus­ta, kuten totesitkin.

    Minus­ta on niin itses­tään selvää, ettei kukaan akti­ivista kiusaamista sinän­sä puo­lus­ta, etten ole tajun­nut sitä korostaa. Tietenkään en hyväksy nimit­te­lyä, haukku­mista tai toisen tavaroiden tuhoamista. 

    Tarkoi­tan siis, että syr­jimi­nen ja kiusaami­nen ilmiönä on paljon mon­imuo­toisem­pi kuin pahat kiusaa­jat ver­sus hyvät kiusat­ut. Ja vas­tus­tan kiivaasti aja­tus­ta, että kiusaa­jat oli­si­vat jotenkin vas­tu­us­sa esim. Kauha­joen tapauk­ses­ta. Mikäli nyt edes kiusaa­jia on olemassa. 

    Ja kyl­lä! Minus­ta jokainen on lap­su­u­den jäl­keen vas­tu­us­sa siitä onko kusipää ja epämiel­lyt­tävä ihmi­nen. Tämä vas­tuu man­i­festoituu ihmis­suhde­vaikeuksi­na. Olisi varsin omi­tu­ista, jos jokaisel­la olisi jokin mysti­nen oikeus ystävi­in ja kaverei­hin. Kyl­lä ne ansaitaan. Lapsen epämiel­lyt­tävistä piirteistä ovat van­hem­mat vas­tu­us­sa ja kovin syr­jit­ty lap­si on syytä käyt­tää psykologilla. 

    Kuin­ka moni muuten tääl­lä hurskastele­vista, on kut­sunut koti­in­sa kylään (olet­taen että asia on etukä­teen tiedos­sa) ker­skail­e­van pask­i­aisen, joka ei anna toisille suun vuoroa ja latis­taa tun­nel­man jo sisään astues­saan. Ehkä tämä henkilö on suku­lais­suhtei­den vuok­si ollut “pakko” kut­sua, mut­ta luokka­tovereil­la täl­laista pakkoa ei ole. 

    Mitään Ham­mura­bi­en lake­ja tähän ei tarvi­ta. Jokaisel­la on tismall­een sel­l­aiset ihmis­suh­teet kuin hän ansait­see. Lap­su­u­den jäl­keen jokainen voi itse akti­ivis­es­ti vaikut­taa siihen mitä on. Jos on yksinäi­nen, niin ensim­mäisen kysymyk­sen pitää olla: mikä minus­sa on vial­la, ei mikä muis­sa on vialla. 

    Mikä ihmeen velvol­lisu­us muil­la olisi viihdyt­tää vit­tumaista nil­jaket­ta ja pitää hän­tä tasaveroisi­na oikei­den ystävien­sä kanssa? Ei yhtään mikään! Mut­ta jos te halu­at­te sel­l­aisen velvol­lisu­u­den itsel­lenne ottaa, niin siitä vain. Asia ei min­ulle kuulu.

  80. ‘Ja mikä olisi enem­män kaltoin kohtelua kuin vält­te­ly, jopa haukku­mi­nenkin on parem­paa.’ (Eli­na)
    Kaa­da itselle­si vaan. Jos siis puhutaan oikeas­ta väki­val­tais­es­ta kiusaamis­es­ta, jos­ta Eli­nal­la ei tai­da olla mitään koke­mus­ta, ainakaan saa­vana osapuolena.
    ‘Eli kiusaa­ja ei vält­tämät­tä ole paha, vaan ymmärtämätön.’ (Eli­na)
    Mut­ta ne kiusat­ut ovat kaik­ki ver­rat­tavis­sa Jam­mu Sil­tavuoreen? Kiva. Ja sinä sit­ten väität, ettet halvek­si kiusat­tu­ja ja vähät­tele kiusaamista.
    ‘Sil­loin kun ei asi­as­ta mitään tiedä, kan­nat­taa olla hil­jaa.’ (Eli­na)
    Ehdot­tomasti. Suosit­te­len sinullekin.

  81. Ker­ronpa erään aidon tapausesimerkin. 

    Poikani luokalla oli ala-asteel­la poi­ka nimeltä Sakari (nimi muutet­tu). Sakarin äiti toi vielä neljän­nel­läkin luokalla Sakarin joka päivä koulu­un ja koulupäivän päät­tyessä odot­teli koulun ovel­la poikaansa koulus­ta. Koulumat­ka oli 1,5 kilo­metriä. Sakari oli suh­teel­lisen pienikokoinen, mut­ta muuten ulkois­es­ti täysin taval­lisen oloinen poika. 

    Väl­i­tun­neil­la oli syksyn mit­taan ilmen­nyt han­kaluuk­sia, jota kiusaamisek­si hyvin äkkiä kut­sut­ti­in. Sakari halusi aina mukaan jalka­pal­loon, jota luokan muut pojat har­ras­ti­vat läh­es joka väl­i­tun­ti. Kun Sakari pääsi mukaan, meni yleen­sä noin min­u­ut­ti kun hän itki jotain asiaa. 

    Sään­töjä oli rikot­tu, joku oli potkaissut sääreen tai hän ei ollut saanut tarpeek­si syöt­töjä, joku vastapuolen röyhkimys oli saanut pal­lon häneltä pois jne. Ihan sama mitä muut tekivät, aina jotain oli vial­la. Sakari heit­täy­tyi vääryy­den tun­nos­sa aina keskelle kent­tää mahalleen ja ulvoi. 

    Muut kun­dit oli­vat tästä oikeutetusti aika harmis­saan ja ärräpäät lente­liv­ät ja Sakarin kieltäy­dyt­tyä joka ker­ta pois­tu­mas­ta ken­tältä, pojat toteut­ti­vat sen väki­val­loin. Tämän jäl­keen kaa­va oli aina sama.. opet­ta­ja tuli ja lässyt­ti kuin­ka “kaikkien tulee saa­da olla pelis­sä mukana”. 

    Tämä Sakarin suosimi­nen johti sit­ten siihen, että lop­pu­jen lopuk­si saati­inkin aikaisek­si aito kiusaamisti­lanne. Muut pojat otti­vat Sakarin silmätikuk­seen. Takke­ja repeili, kir­jo­ja tuhou­tui ja tun­nil­la kuu­lui nau­run­pyrskähdyk­siä, joka ker­ta kun Sakari avasi suun­sa. Sakari alkoi her­mostuk­sis­saan änkyt­tää. S:n suku­nimestä tuli yleinen haukku­ma­n­i­mi jokaiselle nynnerölle. 

    Minä uskon, että jos Sakari olisi joutunut vain kohtaa­maan sen tosi­seikan, että hänelle on samat sään­nöt kuin muille jalka­pal­los­sa tai sit­ten pelistä pois, niin tilanne ei olisi kär­jistynyt kuvatun laiseksi. 

    Eli tämä aikuis­ten puut­tumi­nen ei vält­tämät­tä toi­mi toiv­o­tusti. Uuden tutkimuk­sen mukaan kiusaami­nen onkin kouluis­sa lisään­tynyt, vaik­ka eri­lais­ten kiusaamista vas­tus­tavien pro­jek­tien määrä on var­maan kym­menker­tais­tunut 2000-luvulla. 

    Las­ten pitää mah­dol­lisim­man pitkälle itse hakea hier­arkiansa. He tekevät sen usein aivan ter­veel­lä taval­la. Minus­ta esim. oli aivan oikein kan­taa Sakari ken­tältä vaik­ka väk­isin, kun pilasi tois­t­en pelin. Mitään opet­ta­jaa siihen ei olisi tarvit­tu kukka­ha­tus­saan opas­ta­maan mui­ta poikia. 

    Asi­at eivät ole niin yksinker­taisia kuin tääl­lä net­ti­pal­stoil­la tup­paa­vat näyttämään.

  82. lurk­ki,

    Minä uskon, että ihmisen psyykelle tuhois­in­ta on jäädä täysin huomiotta. Muut kulke­vat ohi ja olet kuin ilmaa. Kotona hakat­tukin kas­vaa ihmisek­si, mut­ta kat­sekon­tak­tia vaille jäänyt laitoslap­si ei. Esimerkke­jä on alike­hit­tynei­den maid­en las­tenkodeista. Lap­si ei ala puhua, vaan vajoaa sisäiseen maail­maansa. Tämä ei nyt sit­ten tarkoi­ta hakkaamisen vähättelyä. 

    Olet oike­as­sa, etten ole ollut kiusat­tu koskaan enkä akti­ivi­nen kiusaa­jakaan. Koulumaail­maa olen seu­ran­nut kuitenkin hyvin paljon muutenkin kuin vain las­teni kaut­ta. Kiusaamis­es­ta olen tehnyt aikoinaan pienen tutkielman. 

    Mis­sähän kohden sanon, että kiusat­ut ovat ver­rat­tavis­sa Jam­mu Sil­tavuoreen? On minus­ta vähin­täänkin arve­lut­tavaa ruve­ta vääris­telemään toisen sanomisia tuol­la tavoin. Joku penäsi kaikkien ihmis­ten kun­nioit­tamista omi­naisuuk­si­in kat­so­mat­ta, niin siihen sanoin, että minä kun­nioi­tan vain kun­nioit­tamisen arvoisia ihmisiä, en esim. Jam­mu-setää. Noin kovia syytök­siä ladel­lessaan kan­nat­taisi kat­so ensin, mitän toinen on kir­joit­tanut ja mihin vastannut. 

    Kiusaami­nen on niin paljon yleisem­pää kuin kiusatuk­si tulem­i­nen, että se on ikään kuin nor­maalimpaa. Läh­es kaik­ki lapset kiusaa­vat jos­sain vai­heessa ainakin pas­si­ivis­es­ti hyväksyen tilanteen. Sik­si kir­joitin, että kiusaa­jat ovat usein ymmärtämät­tömiä, eivät tajua kuin­ka pahal­ta tois­es­ta voi tun­tua, vaan pitävät kiusaamista viih­teenä. Kiusaa­jat usein kuvaa­vatkin kiusaamisti­lan­net­ta hauskanpitona. 

    Jos ajatel­laan, että kaik­ki kiusaa­jat ovat paho­ja, niin sit­ten suurin osa lap­sista ja nuorista on pahoja. 

    Olen aika sitkeä vas­taa­maan kaikille, jot­ka kir­joit­ta­vat min­ulle. Mut­ta enää en vas­taa niille, jot­ka täysin tahal­lis­es­ti vääris­televät ja lait­ta­vat min­un kom­menteik­seni sel­l­aista mitä en ole sanonut. Pidän sitä net­tik­iusaamise­na enkä reagoi siihen.

  83. “Eli tämä aikuis­ten puut­tumi­nen ei vält­tämät­tä toi­mi toivotusti.”

    Esimerkil­läsi osoitit juurikin mitä edel­lä kir­joitin: kaik­ki opet­ta­jat eivät ole kovinkaan ammat­ti­taitoisia, kun yrit­tävät hoitaa kiusaamisas­ioi­ta, eivät vält­tämät­tä edes ero­ta nor­maalia nahis­telua tai oikeutet­tua suut­tumus­ta, kun toinen vain sot­kee. Kyl­lä väl­i­tun­nil­la pitääkin kaik­ki ottaa mukaan, mut­ta se ei todel­lakaan tarkoi­ta sitä, että yhden saisi antaa pila­ta muiden peli. Lässyt­tämisen sijaan opet­ta­jan olisikin pitänyt tehdä jokin rak­en­ta­va ehdo­tus siitä, miten Sakari saadaan peli­in ilman, että hän pilaa muiden peliä.

  84. Eli­nan mainit­se­ma “Sakarin” tapaus herät­ti muu­ta­man kysymyksen.

    Tiivis­tet­tynä osa­puo­let nähdäk­seni oli­vat: reip­paat urheil­e­vat pojat, hem­motel­tu ja mitälie Sakari, sekä type­rä opettaja.

    Lähdekri­ti­ik­ki. Tari­na oli kaikki­neen hyvä, mut­ta ainakin min­un nähdäk­seni asioiden käsit­te­ly­ta­pa oli varsin yksipuo­li­nen. Mihin läh­teeseen “aito tapaus­es­imerk­ki” perus­tuu. Onko kyseessä esim. Sakarin kiusaamis­es­ta syyte­tyn ase­maan joutunut koul­u­lainen, jon­ka ymmär­ret­tävä moti­ivi on luon­nol­lis­es­ti ker­toil­la tuon suun­taisia kiusaamista ratio­nal­isoivia seikkoja. 

    Kyseenalais­tit, ja samal­la selkeästi syyl­lis­tit, myös opet­ta­jan toimin­nan. Mah­dol­lista, joskin varsin epäuskot­tavaa. Opet­ta­jat ovat aikuisia ihmisiä, jol­la on huo­mat­tavasti keskimääräistä tal­laa­ja tarkem­pi silmä kaiken kar­vaiselle vedä­tyk­selle, jota lapset harrastavat. 

    Asi­at eivät tosi­aan ole kovin yksinkertaisia.

  85. Eli­na: Kuvit­teelli­nen “sakari” ei ole mikään oikea argu­ment­ti. Kir­joituk­sesi ovat olleet mon­esti kovin aggres­si­ivisia ja suo­ras­taan vihamielisiä, mut­ta tämä alkaa men­nä jo yli asteikosta. 

    Käytin taan­noin epäasial­lista ilmaisua, kun kri­ti­soin mielestäni ylim­ielistä sävyä kir­joituk­sis­sasi. Se sama ylim­ieli­nen sävy on taas näis­sä kir­joituk­sis­sa. Erona on, että sil­loin puhut­ti­in terveydenhuollosta.

    Nyt puhutaan asi­as­ta, joka kos­ket­taa isoa osaa lap­sista ja nuorista ja joka jät­tää osaan lap­sista jäl­jet koko elin­iäk­si. Puhutaan asi­as­ta, joka voi särkeä ihmisen — usein pienen, avut­toman ihmisen — psyyken niin pahasti, että tämä ihmi­nen vain tah­too kuol­la. Olet antanut ymmärtää (en tiedä oletko suo­raan sanonut) että sin­ul­la on itsel­läsi lap­sia. Ilmeis­es­ti heitä ei ole kiusattu.

    Kukaan van­hempi, joka on edes jol­lakin taval­la näh­nyt — saati sit­ten itse kokenut — kiusaamista, ei voi puhua kiusaamis­es­ta tuol­la taval­la, jos omaa nor­maalin empa­ti­akyvyn ja omantunnon. 

    Kiusat­tu ei ole kuvaa­masi kaltainen “sakari”, ja sil­loinkin kun hän käyt­täy­tyy tuon suun­tais­es­ti, taustal­la on syvä hätä. Hätä siitä, ettei kukaan pidä juuri minus­ta, että olen tässä maail­mas­sa yksin, että tämä maail­ma on paha paik­ka, jos­sa min­ulle on varat­tu vain pahaa oloa. Ja tois­tu­via yri­tyk­siä osoit­taa itselleen, että ei se ole niin, että kyl­lä minäkin voisin ehkä olla jotain, ehkä minus­takin voitaisi­in pitää. Sel­l­ainen lap­si tart­tuu pien­im­päänkin mah­dol­lisu­u­teen, että joku vain hyväksy­isi, joku vain pitäisi juuri min­ua hyvänä ja arvokkaana ihmisenä.

    Joskus se onnis­tuu. Joskus yri­tyk­set palk­i­taan, ja joku hyväksyy, edes jotenkin. Täy­tyy vain toivoa, että se ei ole yhteisö, jos­sa hyväksymisen määrä mitataan siinä, kuin­ka mon­ta muu­ta ihmistä saa hengiltä.

  86. Tiedemies: “Kukaan van­hempi, joka on edes jol­lakin taval­la näh­nyt — saati sit­ten itse kokenut — kiusaamista, ei voi puhua kiusaamis­es­ta tuol­la taval­la, jos omaa nor­maalin empa­ti­akyvyn ja omantunnon.”

    Olisin kiin­nos­tunut tietämään, tarkoi­tatko vain Eli­nan äänen­sävyä ja tyyliä vai myös itse tek­stien sisältöä.

  87. Kun olen lukenut monia sel­l­aisia arvioi­ta (HBL, Iltasanomat, Ville Niin­istö TS:ssä, kom­ment­te­ja keskusteluis­sa jne), jois­sa tämä ampumisjut­tu nyt todis­taa, että suo­ma­laises­sa kult­tuuris­sa tai koul­u­lai­sis­sa on jotain pahasti vial­la, olen kehit­tänyt seu­raa­van teorian: 

    Ihmiset, jot­ka nor­maal­isti kykenevät erot­ta­maan yksit­täistapauk­set sään­nön­mukaisuuk­sista, menet­tävät kykyn­sä, kun alka­va­ta analysoi­da jotain eri­tyisen mieltä kuo­hut­tavaa yksittäistapausta.

    Eriyisen selvästi se näkyy kun ver­taa keskustelu­un “murhaa­ja­sairaan­hoita­jista”. Niitähän on ollut viime vuosi­na usei­ta, enem­män kuin koulu­am­muske­li­joi­ta. Siitä huoli­mat­ta kellekään ei luul­tavasti tulisi mieleen väit­tää Suomen sairaan­hoita­jien voivan pahoin ja ole­van kri­i­sis­sä tai suo­ma­laisen naisen ole­van taipu­vainen murhi­in, siis noiden yksit­täistapausten perus­teel­la. Kukaan ei ole tietääk­seni vaa­ti­mas­sa sairaan­hoita­jien net­tiy­hteyk­sien rajoit­tamista, suori­tu­s­painei­den vähen­tämistä tai mitä kuka kul­loinkin nyt on kek­simässä nuori­son varalle.

    Mik­si näin on? En äkkiä kek­si muu­ta seli­tys­tä kuin sen, että sairaan­hoita­jien tekemät murhat eivät ikään kuin läjähdä päin naa­ma kirkuvina otsikoina ja tun­tikau­sia kestäv­inä makasi­ino­hjelmi­na. Murhaa­ja­sairaan­hoita­jia voi siten pohdiskel­la ilman moraal­ista pani­ikkia, jol­loin päätelmät ovat tietysti asial­lisem­pia. Toimen­piteil­läkin on sil­loin mah­dol­lisu­us suun­tau­tua oikeal­la voimal­la oikeisi­in kohteisiin. 

    Kun taas juuri nyt moraalises­sa pani­ikissa puhutaan kaiken­maail­man läpi päi­hin kaiken­maail­man asi­aan kuu­lumat­tomista seikoista, kuten vaikka­pa suo­ma­laisen nuoren miehen pahoin­voin­nista ja suo­ma­laiseen kult­tuuri­in kuu­lu­vas­ta poikkeuk­sel­lis­esa väkivallasta.

  88. Arawn: Hatun nos­to sin­ulle. En oo ikinä kuul­lut keneltäkään yhtä kri­it­tistä ja tas­apain­oista itsen­sä arvioimista.

    Eli­nan vas­tus­ta­jille: Useim­mat teistä väit­tää, että kiusatuk­si joutuu sat­un­naisen tapah­tu­man seu­rauk­se­na. Mihin tämä väite perustuu?

    Minus­ta Eli­nan väite siitä, että jokaisel­la on oikeus vali­ta seu­ransa on hyvin perustel­tu. Jos las­ta syr­jitään, niin ei ongel­ma pois­tu pakot­ta­mal­la lapset otta­maan syr­jit­ty mukaan leikkei­hin vaan puut­tumal­la siihen syy­hyn mik­si las­ta syr­jitään. Kuten mon­et ovatkin jo main­in­neet niin kiusaamisen kohteen ja aikuis­ten per­spek­ti­ivistä kiusaami­nen näyt­tää usein usko­mat­toman jul­mal­ta. Lap­sille ei ole vielä kehit­tynyt taitoa aset­tua toisen ase­maan, eikä ne useim­miten ymmär­rä miten pahal­ta kiusaami­nen tuntuu.

    Siinä “aikuisten“maailmassa mis­sä minä elän joukos­ta pois sulkemista tapah­tuu myös. Ystävyys ja kun­nioi­tus täy­tyy ansai­ta. Ne eivät ole mitään peru­soikeuk­sia. Täl­lä taval­la voidaan sosi­aalis­es­ti kon­trol­loi­da kans­saih­mis­ten käyt­täy­tymistä ja osoit­taa mikä hyväksytään ja mikä ei.

  89. @Elina
    Sinä itse luet tois­t­en kir­joituk­sia kon­tek­sti­va­paasti ja vähän sinne päin, joten mis­tä sinä oikein val­i­tat? Joku tässä kiusaamiskeskustelus­sa puhuu tois­t­en “kohtelemis­es­ta kun­nioit­taen” (min­un tulk­in­tani hänen kom­men­tis­taan: perus­tee­ton toisille vit­tuilu ja väki­val­ta eivät kuu­lu nor­maali­in sosi­aaliseen kanssakäymiseen, ja tämä olisi las­ten hyvä oppia jo ennen kuin ovat rikos­vas­tu­uikära­jan pahem­mal­la puolel­la), ja sinä ilmoi­tat, että eipäs, kos­ka Jam­mu Sil­tavuor­ta ei tarvitse kun­nioit­taa. Kun­nioit­ta­mi­nen on eri asia kuin kohdel­la kun­nioit­taen, eikä kukaan ole tässä vaat­in­ut Jam­mulle kun­nioi­tus­ta, vain kaikille lap­sille siedet­täviä oloja.
    Minä en edelleenkään ymmär­rä logi­ikkaasi huomios­ta: pääosa ihmi­sistä saa kohdel­la min­ua kuin ilmaa, kos­ka tunne (tai sen puute) on molem­min­puo­li­nen, ja läheiset ihmiset ovat erik­seen. Paskasak­ki sen sijaan on min­ulle edelleen, aikuise­nakin, kaikkea muu­ta kuin myön­teinen huomion lähde. Mitä vähem­män huomio­ta niiltä, sen parem­pi. Voin kyl­lä antaa vinkke­jä, mis­tä niitä löytää, jos itse halu­at huomio­ta sen lajista riippumatta.
    ‘sit­ten suurin osa lap­sista ja nuorista on paho­ja’ (Eli­na)
    Duh. Suurin osa ihmi­sistä on poten­ti­aalis­es­ti hyvin paho­ja. Ihan järjestelykysymys.

  90. Sinivihreä,

    Tämä olikin tari­na eikä tarkoi­tuskaan ollut olla äärim­mäisen tas­a­puo­li­nen. Sakari on todel­li­nen henkilö ja poikani luokka­toveri ja tari­na siinä mielessä tosi. 

    Olin aikoinaan koulun johtokun­nan van­hempi­en edus­ta­jana ratko­mas­sa tapaus­ta. Eihän totu­us koskaan ole niin mus­tavalkoinen. Sakari ja Sakarin van­hem­mat ker­toisi­vat eri­laisen ker­to­muk­sen. Enem­pää koor­di­naat­te­ja en halua antaa, kos­ka on mah­dol­lisu­us, että joku tun­nistaa tapauksen.

  91. Arawn kir­joit­ti las­ten vas­ta opet­tel­e­van kult­tuu­ri­olen­noik­si. Aivan. Juuri siitä syys­tä lap­sia tulisi opet­taa kohtele­maan tovere­itaan inhimil­lis­es­ti ja kiusaa­mat­ta ja otta­maan huomioon myös kans­saih­misiään ja opet­taa heitä aset­tumaan myös tois­t­en asemaan.

    Minä en tun­nista Eli­nan nokkimisjärjestyk­sen hakemista omas­ta lap­su­ud­estani kuin ain­oas­taan juuri näi­den kiusaa­jien tahol­la (ja liikun­tatun­neil­ta), jot­ka sitä akti­ivis­es­ti haki­vat tuhoten siinä sivus­sa itse rak­en­ta­mansa ja täysin tarpeet­toman järjestyk­sen hän­täpäässä ole­vien nuorten ihmis­te­nalun itse­tun­non rikot­tu­ja ham­pai­ta jne uno­hta­mat­ta. Omas­sa kaveripi­iris­sä näin ei ollut mis­sään vai­heessa, vaan teimme päätök­set mm. siitä mitä leikimme aina yhdessä toimivien itser­aken­net­tu­jen sään­tö­jen puit­teis­sa. Kaik­ki sai­vat sanoa mielip­i­teen­sä. Näin oli myös oman lapseni kohdal­la. En voi pitää Eli­nan käsi­tys­tä las­ten luon­nol­lis­es­ta nokkimis­es­ta sen enem­pää annet­tuna kuin toivottavanakaan.

    Riit­ta, Sinivihreä ja Tiedemies kri­ti­soi­vat perustel­lusti “Sakari”-tarinaa, mitä ei muutenkaan voi yleistää kaiken kiusaamisen esimerkik­si. En tun­nista siitä itseäni enkä ketään tun­temis­tani lukui­sista kiusa­t­u­ista ystävistäni.

    Joista nuorin alle kolmekymp­pinen istuu parhail­laan mieli­sairaalas­sa, kos­ka ei ole aiem­min onnis­tunut saa­maan ammat­ti­a­pua koulus­sa riko­tulle minäku­valleen. Hänen tapauk­sen­sa oli tyyp­illi­nen sikäli, että ongel­maan aut­toi vas­ta koulun vai­h­to kun äidin lukuisat yri­tyk­set opet­ta­jien ja kun­nan yms. taholle eivät olleet tuot­ta­neet minkään­laista tulosta ja vira­nomais­ten asen­teet oli­vat olleet saman­laisia kuin Eli­nal­la tääl­lä forumilla.

    Mitä tulee ns. inhokkien ja vit­tupäi­den koti­inkut­sumiseen niin ker­ron kak­si esimerkkiä. Läheisin ystäväni jo kymme­nen vuo­den takaa on tun­net­tu pelot­tavak­si ja erit­täin hyökkääväk­si yliä­lykkääk­si ihmisek­si, jon­ka seuras­sa oli muiden mielestä epämiel­lyt­tävää tämän vuok­si. Ylitin omat ennakkolu­u­loni peri­aat­teit­teni täh­den ja vähitellen ystävystyessämme ymmärsin, että hänet oli hakat­tu niin paskak­si kotona ja koulus­sa, että hänel­lä oli edelleen pääl­lä pitkäl­lis­es­tä ter­api­as­ta huoli­mat­ta vah­va defenssi, jol­la hän oli säi­lynyt ylipäätään hengis­sä ankaras­ta lap­su­ud­estaan ja nuoru­ud­estaan. Luotet­tavas­sa seuras­sa tämä ihmi­nen on kokon­aan toisen­lainen. Toinen tapaus on van­hempansa jo lapse­na menet­tänyt orpo ja myös ankarasti kiusat­tu ja työelämästä syr­jäy­tynyt änkyt­täjä, jol­la myös kädet täri­sevät holtit­tomasti tun­tem­at­tomien ihmis­ten seuras­sa. Ystävystyt­tyäni tähän “hylk­iöön” opin tun­temaan hänet ver­baalis­es­ti erit­täin lah­jakkaana ja älykkäänä huumoriveikkona, jon­ka kiusaamis­es­ta periy­tyvät oireet häviävät kokon­aan tur­val­lises­sa seuras­sa. Kiusaa­jat tekivät tästä ihmis­es­tä pysyvästi työt­tömän syr­jäy­tyneen ihmisen.

    Eli­nan mielestä nämä ihmiset ovat ilmeis­es­ti ansain­neet aikuisiän ongel­mansa, kos­ka on yksinäisen oma vika ei muiden, jos on vielä aikuise­na yksinäi­nen. Tämä Eli­nan väite on todel­la pak­sua puppua.

    Minus­ta täl­laisia ihmisiä ei pitäisi noin vain ohit­taa ja tuomi­ta epäkelpoik­si sosi­aal­is­ten ympyröi­den ulkop­uolisik­si epähenkilöiksi.

    En tarkoi­ta täl­lä sitä, että kaik­ki epämiel­lyt­tävät henkilöt oli­si­vat pohjim­mil­taan eri­laisia, kos­ka joukkoon mah­tuu myös nar­sis­mia sairas­tavia yms. henkilöitä.

    Kiusaamiseen tulisi saa­da koulus­sa nollatoleranssi.

    Mitä tulee Auviseen ja Jaa­reen, niin pidän kiusaamisen osalta luotet­tavam­pana tietoläh­teenä kavere­i­ta ja Saaren osalta mm. netis­sä esi­in­tullei­ta armei­jan aikaisia kiusaa­jia kuin mm. rehtor­e­i­ta, jot­ka katso­vat papereis­taan, että ei tätä ihmistä ole kiusat­tu. Rehtor­ei­den mukaan­han Suomes­sa ei esi­in­ny kiusaamista. Näin lapsenikin rehtori selit­ti vuodes­ta toiseen joka van­hempainil­las­sa, että mei­dän koulus­sa ei kiusa­ta. Piste. Samaan aikaan kuitenkin luokanopet­ta­jat pitivät jopa kiusaamishätäkok­ouk­sia ilmeis­es­ti rehto­ril­ta salaa koulun mainet­ta varjellakseen.

  92. Eli­na kirjoitti:
    “Las­ten pitää mah­dol­lisim­man pitkälle itse hakea hier­arkiansa. He tekevät sen usein aivan ter­veel­lä tavalla.”

    Jaa‑a. Van­taal­la on sit­ten koulu­tytöt hak­e­neet hier­arki­aa oikein eri­tyisen ter­veel­lä tavalla:

    “Tein­i­tytöt pakot­ti­vat ryöstöuhrin­sa alas­tonku­vi­in Vantaalla”
    http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/1135239766502

  93. Tiedemies,

    Otat ehkä blogikeskuste­lut liian vakavasti, kos­ka näem­mä vieläkin muis­telet parin kuukau­den takaisia puheen­vuoro­ja ja muutenkin kiihdytät itsesi moi­seen pateet­tiseen raivoon. 

    Kos­ka itse viit­t­a­sit taan­noiseen ter­vey­den­hoito-keskustelu­un, niin vas­taan siihen. Jätin tarkoituk­sel­la “ylim­ielis­es­ti huu­ta­van täti-ihmisen” huomiotta, kos­ka se oli mielestäni niin ala-arvoinen ad hominem koskien ikääni ja sukupuoltani, että sel­l­aista ei mielestäni edes kan­nat­tanut kom­men­toi­da. Osmo­han pois­tikin sen myöhemmin. 

    Nyt minus­ta on sit­ten toimes­tasi luon­neana­lyysikin: empa­ti­akyvytön ja vail­la omaatuntoa. 

    Aika rankko­ja väit­teitä ihmiseltä, joka ei min­ua ei tunne, ei koskaan ole näh­nytkään, ei kuul­lut eikä tiedä lähipi­iristäni mitään. Mut­ta ehkä tämän tois­t­en yläpuolelle aset­tuvan nim­imerkin takaa voi tosi­aan sanoa mitä tahansa. Nimit­telithän tässä hil­jat­tain myös Trav­el­le­ria vas­ten­mielisek­si. Eli jatkat samaa rataa… Minä en tohtisi nimitel­lä tääl­lä keskustele­via ihmisiä ja tehdä heistä mitään kovin syvälle luo­taavia päätelmiä mielip­itei­den perusteella. 

    Min­ul­la on usein val­tavir­ras­ta poikkeav­ia mielip­iteitä ja käsi­tyk­siä. Ja jos alun perin tietää että ne ärsyt­tävät, niin mikä estää käyt­tää näp­pärää hiiren toim­intoa, jol­la ne saa ohitet­tua kätevästi. Eli mik­si luet kirjoituksiani?

    Ja jot­tei uno­h­tu­isi, Osmo päät­tää mitä tääl­lä julka­istaan. Minä en mielestäni ole ase­mas­sa, jos­sa vaatisin muil­ta kir­joit­ta­jil­ta min­ua miel­lyt­tävää tyyliä. Sinä siis kat­sot olevasi?

    Näitä voi toivoa kaikilta: 

    -Keskustelu on asial­lista, kun ei käy­dä kenenkään per­soon­aan kiin­ni. Mielip­iteitä ja käsi­tyk­siä saa kri­ti­soi­da niin rankasti kuin vain ikinä osaa. 

    -Kun siteer­aa toista ja väit­tää toisen sanoneen jotain, on hyvä lukea koh­ta vaikka­pa ihan kolmeen ker­taan, ennen kuin tekee hätiköi­tyjä johtopäätksiä. 

    Eli näil­lä men­nään. Osmo huole­htii kyl­lä blo­gis­taan. Sin­un, Tiedemies ei sitä tarvitse tehdä.

  94. Smolan­der,

    Onko niin vaikea lukea? Sanoin, että lapset hake­vat yhteisöl­lisyy­den ja toim­inta­mallinsa USEIN sen ter­veel­lä taval­la ja ihan itse. 

    Linkit­tämässäsi tapauk­ses­sa ei ole näin käynyt. 

    Olen sitä mieltä, että las­ten väli­sis­sä leikeis­sä aikuisen ovat liikaa niskan takana. Asi­at ratkea­vat lap­siy­hteisössä yllät­tävän usein ihan itsestään. 

    Tot­ta kai joskus tarvi­taan aikuis­ten puut­tumista. Mut­ta uusin ope­tus­min­is­ter­iön tutkimus osoit­taa (linkitän jos joku ei osaa googlata), että jatku­va kiusaamis­es­ta meuhkaami­nen käytän­nössä vain pahen­taa asi­aa. Kiusaami­nen on las­ten ja nuorten oman rapor­toin­nin mukaan lisään­tynyt, vaik­ka joka koulu on NIMENOMAAN kiin­nit­tänyt huomio­ta kiusaamiseen. 

    Tietysti tämä voi johtua ilmoi­tush­erkkyy­den kas­vamis­es­ta, mene ja tiedä taas kerran.

  95. Min­un mielestäni Eli­na nos­ti esi­in tärkeän pointin eli sen etteivät kaik­ki kiusaamistapauk­set ole saman­laisia joten niihin ei ole eikä voi olla mitään patent­ti­ratkaisua. Kun lau­ma suo­jatyöläisiä ja hys­teerisiä itse pul­los­sakas­vanei­ta äite­jä, tai “lapset­to­mia äite­jä” joi­ta ennen van­hoik­si piioik­si nimitet­ti­in, alkaa pohti­maan asioi­ta saadaan tulose­na aina joukko toimen­pide-ehdo­tuk­sia joil­la ei ole sit­ten juurikaan mah­dol­lisuuk­sia toimia. Vaikka­pa tällaisia:

    Lässyt­tämisen sijaan opet­ta­jan olisikin pitänyt tehdä jokin rak­en­ta­va ehdo­tus siitä, miten Sakari saadaan peli­in ilman, että hän pilaa muiden peliä. 

    ööö, just näin tiet­ty mut­ta eikö silloin:

    Lässyt­tämisen sijaan keskus­pankin johta­jan olisikin pitänyt tehdä jokin rak­en­ta­va ehdo­tus siitä, miten keinot­te­liv­at pankki­ir­it saadaan kuri­in ilman, että ne pilaa­vat veron­mak­sajien elämää. 

    tai

    Lässyt­tämisen sijaan poli­itikko­jen olisikin pitänyt tehdä jokin rak­en­ta­va ehdo­tus siitä, miten hei­dän kansalaisen­sa muka saa­vat elan­non ilman, että juuri kukaan enää tekee työtä. 

    tai

    Lässyt­tämisen sijaan kehi­tys­maid­en poli­itikko­jen olisikin pitänyt tehdä jokin rak­en­ta­va ehdo­tus siitä, miten hei­dän kansalaisen­sa saa­vat parem­man elan­non ilman, että he pilaa­vat muiden elämää. 

    Ensik­si maini­tun ehdo­tuk­sen tekemiseen tarvi­taan todel­lis­es­ta elämästä tietämätön lapse­ton naisih­mi­nen mut­ta mitä vaa­di­taankaan noi­hin muihin 😀

  96. Eli­na kyl­lä tun­tuu ole­van aika pahasti hakoteil­la. Muis­tan omil­ta koulu­a­joil­tani, että yksi pahiten kiusat­tu ja höykyytet­ty hem­mo oli pienikokoinen ja säikky lesta­di­o­lainen. Siinä kaveris­sa kyl­lä kul­mi­noi­tui kaik­ki mitä tarvi­taan. Lesta­di­o­lais­es­ta taus­tas­ta johtu­va lapsellisuus/omituisuus, pieni koko ettei ole mitään jako­ja ja pelokas luonne, ettei uskalla tehdä mitään. 

    Mitä tulee las­ten nokkimisjärjestyk­seen, niin jos min­ul­la on joskus lap­sia ja joku “luon­nol­lis­es­ti” hakee sitä paina­mal­la min­un muk­sun alas, niin ihan yhtä luon­nol­lis­es­ti minä käyn hoita­mas­sa ongel­man pois päiväjärjestyk­ses­tä sil­lä kaikkein luon­nol­lisim­mal­la taval­la, eli isom­man oikeudel­la. Jos se tarkoit­taa esimerkik­si kiusaa­jan ram­paut­tamista ja 5v kakkua min­ulle, niin sit­ten tarkoit­taa. Lapseni elämä menee kaiken muun edelle.

  97. “Nyt minus­ta on sit­ten toimes­tasi luon­neana­lyysikin: empa­ti­akyvytön ja vail­la omaatuntoa.”

    ja:

    “Näitä voi toivoa kaikilta:
    ‑Keskustelu on asial­lista, kun ei käy­dä kenenkään per­soon­aan kiinni.”

    Olisiko­han aiheel­lista ottaa vähän jäitä hat­tuun, vaik­ka sinän­sä vaikeista asioista keskustellaankin?

    Kari

  98. ‘Minus­ta Eli­nan väite siitä, että jokaisel­la on oikeus vali­ta seu­ransa on hyvin perustel­tu.’ (Art­turi Björk)
    Mut­ta kun sitä oikeut­ta ei kuitenkaan ole: koulus­sa on pakko olla, vaik­ka siel­lä olisi mil­laista porukkaa. Sik­si siel­lä on olta­va jonkin­laiset sään­nöt. Tai ainakin pitäisi olla mah­dol­lisu­us pistää lapsen­sa täl­laiseen koulu­un, ja toiset voisi­vat sit­ten pistää omansa sel­l­aiseen ‘Kär­pästen Herra’-versioon. Luotili­iv­it mukaan.
    Se, että kaik­ki saa­vat toki vali­ta kenen kavere­i­ta ovat ja kenen kanssa hen­gaa­vat, on asia, jota en oikein osaa mieltää kiusaamiseksi.

  99. Sylvesteri,

    Jos on ker­ran isom­man oikeus, niin hyväksynet sit­ten sen kun höykyt­tämäsi lapsen kehon­rak­en­ta­ja-nyrkkeil­i­jäisä tulee vas­taavasti “opet­ta­maan” sinua. 

    Kas­va­tus­pe­ri­aat­teil­lasi tulet tekemään vain karhun­palveluk­sen mah­dol­lisille tuleville lapsillesi.

  100. Sylvesteri ei nyt ole seu­ran­nut keskustelua: 

    “Eli­na kyl­lä tun­tuu ole­van aika pahasti hakoteil­la. Muis­tan omil­ta koulu­a­joil­tani, että yksi pahiten kiusat­tu ja höykyytet­ty hem­mo oli pienikokoinen ja säikky lestadiolainen.”

    No, tätähän nyt tässä olen yrit­tänyt tolkut­taa. Kiusaami­nen on vuorovaiku­tus­ta, jos­sa kiusat­un omi­naisuuk­sil­la on osansa, vaik­ka kaik­ki eivät sitä tosi­asi­aa tun­nu hyväksyvän.

  101. Eli­na kirjoitti:

    “Aika rankko­ja väit­teitä ihmiseltä, joka ei min­ua ei tunne, ei koskaan ole näh­nytkään, ei kuul­lut eikä tiedä lähipi­iristäni mitään. … Minä en tohtisi nimitel­lä tääl­lä keskustele­via ihmisiä ja tehdä heistä mitään kovin syvälle luo­taavia päätelmiä mielip­itei­den perusteella.”

    Mut­ta sin­ul­la on tek­stiesi perus­teel­la elämän­filosofia, joil­la teet todel­la tuomit­se­via päätelmiä kiusa­t­u­ista sen perus­teel­la, että heitä kiusa­taan ja ylipäätään toi­sista ihmi­sistä, jot­ka saat­ta­vat käyt­täy­tyä pääl­lisin puolin sin­un mielestäsi epämiellyttävästi.

    Sin­ul­la on mah­dol­lisu­us vas­ta­ta nim­imerkin Tiedemies (Jol­la on mm. link­ki koti­sivuilleen) väit­teisi­in tääl­lä foru­mil­la, mut­ta kir­joituk­sis­tasi päätellen sinä et anna tätä samaa mah­dol­lisu­ut­ta epämiel­lyt­täväk­si kokemille­si kans­saih­misille. Huo­mau­tan, että täl­laisel­la foru­mil­la ain­oa mah­dol­lisu­us päätel­lä jotakin jostakin ihmis­es­tä ovat hänen tek­stin­sä, eikä niitä voi lukea ain­oas­taan kuin piru Raa­mat­tua vaan myös niiden sävy ja sanoma huomioiden. Lakitek­stistäkin pitää huomioi­da lain henki.

    Oma tarkoituk­seni ei ole hyökätä mil­lään taval­la sin­ua ja per­soon­aasi vas­taan, vaan sitä peri­aat­teel­lista ajat­telu­at­a­paa vas­taan, mikä kiusaamis­tek­steistäsi on luet­tavis­sa. Uskoisin niin Tiedemiehen kuin muidenkin kiusaamiskeskustelu­un osal­lis­tu­vien ja kir­joituk­si­asi kri­ti­soivien ajat­tel­e­van näin.

    Olen Tiedemiehen kanssa samaa mieltä siitä, että edus­ta­masi kiusaamiskäsi­tys on ylim­ieli­nen ja epäem­paat­ti­nen kiusat­tu­ja kohtaan. Tämä on eri asia kuin sinä ihmisenä tämän käsi­tyk­sen takana!

    Ja oikeas­t­aan juuri tämän eron tekemisen puut­tumi­nen tek­steistäsi on se ydin mikä min­ua ja mah­dol­lis­es­ti muitakin huolestut­taa sekä kavah­dut­taa, kos­ka juuri tuon eron tekemisen puut­tumi­nen tai kyvyt­tömyys siihen mah­dol­lis­taa kiusaamisen varsinkin aikuis­ten maail­mas­sa. (Las­ten ihmis­mäisyys on vielä keskeneräinen.)

    Kyseessä on var­masti osit­tain myös ohipuhumi­nen ja eri­lainen tapa sekä lukea että tuot­taa tek­stiä ynnä eri­lainen asenne foru­mikeskustelu­un. Sin­ul­la Eli­na saat­taa olla forumeil­la tarkoituk­sel­la asioi­ta kär­jistävä tyyli ja jos näin on niin sil­loin voimakkaat vastareak­tiot ovat perin luon­nol­lisia, kos­ka pelkkään tek­sti­in poh­jau­tu­vas­ta kom­mu­nikoin­nista puut­tuu se kom­mu­nikoin­nin tärkein ele­ment­ti eli muu asioi­ta pehmen­tävä ja selit­tävä viestintä. 

    Huomioiden pelkästään Hesarin forumeil­la mas­si­ivise­na esi­in­tul­lut kiusat­tu­jen koke­mus ker­too ongel­man laa­ju­ud­es­ta ja uskon vakaasti kun­nal­lis­vaaliehdokkaan, joka tart­tuu tosis­saan tähän teemaan saa­van run­saasti ääniä ex-kiusa­t­u­il­ta ja kiusat­tavien las­ten vanhemmilta !!! 

    Jot­ka ovat pet­tyneet koul­u­laitok­sen halut­to­muu­teen ja kyvyt­tömyy­teen tämän laa­jan ongel­man korjaamisessa.

  102. Art­turin tavoin min­unkin piti muis­taa Arawnia, jon­ka kir­joi­tus oli selvästi rehelli­nen ja aito, siten myös koskettava. 

    Tääl­lä nähdyt mon­et nyyhkimiset ja hurskaste­lut sen sijaan eivät kos­ke­ta min­ua pätkän vertaa.

  103. Lapset kiusaa­vat toisi­aan sik­si, että kek­sivät jostakin jonkin “hyvän” kiusat­ta­van piir­teen. Tai sik­si, että joku lap­si osaa olla todel­la ärsyt­tävä. Tai ihan vain aikansa kuluksi.

    Olen­naista on se, mitä asialle oikeasti voi tehdä. Ain­oa toimi­va ratkaisu, olen tästä var­ma, on tarpeek­si pienet luokkakoot.

    Jos ala-asteel­la, kun lapset kas­va­vat ja opet­tel­e­vat elämää, luokkakoko olisi korkein­taan 12 henkeä, ongel­ma olisi var­maan pitkälle ratkaistu. Tuon kokoises­sa ryh­mässä opet­ta­ja voisi todel­la huo­ma­ta jokaisen lapsen ja lapset voitaisi­in opet­taa toim­i­maan ryh­mässä, hyväksymään se, että kaik­ki ovat oman­laisi­aan per­soo­nia ja kaikkien kanssa voi tul­la toimeen. Jokaista ei tarvitse rakas­taa, mut­ta hyviä käytöstapo­ja voi ja täy­tyy noudattaa.

    Kun­nall­sivero­pros­entin saisi min­un puolestani korot­taa pil­vi­in, jot­ta luokkakoot saataisi­in todel­la pieniksi. Pitkän päälle uskon tuon ratkaisun tule­van jopa taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavak­si yhteiskun­nan kannal­ta. Mik­si yksikään puolue ei tosis­saan esitä radikaalia luokkakoko­jen pienen­tämistä? Siir­ty­isin Vihrei­den äänestäjästä minkä tahansa huuhaa-ryh­män äänestäjäk­si, jos joku lähtisi tosis­saan aja­maan asi­aa. Mikä muu voisi olla tärkeämpää?

  104. Tiedemies voisi ihan kat­soa peili­in ylim­ielisyy­destä puhues­saan. Har­voin noin ylim­ielistä tek­stiä näkee missään. 

    Ehkä sin­ul­la on henkilöko­htaiset syysi viha­ta Eli­naa, mut­ta blo­gin kannal­ta minus­ta Eli­na on läh­es ain­oa joka sanoo pelkäämät­tä oman mielip­i­teen­sä ja jopa perustelee sen hel­vetin hyvin. 

    Lisää sel­l­aista! Tiedemies voi minus­ta painua sinne syvälle..

  105. Kiusat­ulle, jokaa sanoo: 

    “Sin­ul­la on mah­dol­lisu­us vas­ta­ta nim­imerkin Tiedemies (Jol­la on mm. link­ki koti­sivuilleen) väit­teisi­in tääl­lä foru­mil­la, mut­ta kir­joituk­sis­tasi päätellen sinä et anna tätä samaa mah­dol­lisu­ut­ta epämiel­lyt­täväk­si kokemille­si kanssaihmisille.”

    Yhteysti­etoni saa kyl­lä luval­lani Osmol­ta. Muis­taak­seni Tiedemiehel­läkään ei koti­sivuil­laan ole omaa nimeään, mut­ta tätä en nyt väitä var­mak­si tiedoksi. 

    Eli jos joku jostain käsit­tämät­tömästä syys­tä halu­aa min­u­un henkilöko­htaisen kon­tak­tin, niin se tapah­tuu blo­gi-isän­nän kaut­ta. Lupaan kyl­lä vas­ta­ta kaikki­in yhteydenottoihin. 

    “Oma tarkoituk­seni ei ole hyökätä mil­lään taval­la sin­ua ja per­soon­aasi vas­taan, vaan sitä peri­aat­teel­lista ajat­telu­at­a­paa vastaan,”

    Minus­ta olet ollut täysin asialli­nen keskusteli­ja, kuten useim­mat. Ei ollut sin­ulle ollenkaan tarkoitet­tu kommenttini. 

    “Olen Tiedemiehen kanssa samaa mieltä siitä, että edus­ta­masi kiusaamiskäsi­tys on ylim­ieli­nen ja epäem­paat­ti­nen kiusat­tu­ja kohtaan. ”

    Hyväksyn täysin tämän mielip­i­teen. Min­ul­la on vain eri käsi­tys ilmiöstä ja mah­dol­lis­es­ti eri arvotkin. Itse pidän teitä todel­lisu­ud­es­ta vier­aan­tuneina ja tietyl­lä taval­la moralisteina. 

    Tiedemiehen kyynel silmäkul­mas­sa kir­joite­tut voihkin­nat “pienistä viat­tomista palleroista” eivät tosi­aan kuu­lu min­un maail­manku­vaani. Lap­si on itsenäi­nen toim­i­ja jo hyvin varhain. Van­hem­mat näyt­tävät tiet­ty suunnan. 

    “Sin­ul­la Eli­na saat­taa olla forumeil­la tarkoituk­sel­la asioi­ta kär­jistävä tyyli ja jos näin on niin sil­loin voimakkaat vastareak­tiot ovat perin luonnollisia”

    Näin on, ja hyväksyn asi­as­sa pysyvät voimakkaatkin reak­tiot. Luon­neana­lyyysit ja muut arvailut voi kuitenkin jät­tää ihan oman pään sisäänsä.

  106. Kun tyyliäni on jo aiem­min moitit­tu henkilöön käyväk­si niin yritän olla poikkeuk­sel­lisen varovainen näin herkässä aiheessa. 

    “Kiusaami­nen on vuorovaiku­tus­ta, jos­sa kiusat­un omi­naisuuk­sil­la on osansa, vaik­ka kaik­ki eivät sitä tosi­asi­aa tun­nu hyväksyvän.”

    Tämä on ainakin min­ulle täysin selvää.

    “Sitäkään ei san­o­ta ääneen, että kiusatuk­si joutu­vat ovat epämiel­lyt­täviä tapauk­sia ikä­toverei­den näkökul­mas­ta jo alun perin. Kuka­pa reilua ja kivaa kave­ria kiusaisi?”

    Ja tämän perus­teel­la min­ulle on aivan yhtä selvää, että sin­ul­la ei ole pien­in­täkään hajua mitä nuo omi­naisu­udet ovat jot­ka kiusaus­ta tosielämässä aiheuttavat.

    Lainaa­masi viit­teet oli­vat fik­sun oloisia, mut­ta jotenkin sin­un tek­steistäsi tulee vah­vasti mieleen rasisti, joka yrit­tää keskustel­la soma­lien rikos­ti­las­toista asial­lis­es­ti, mut­ta lip­saut­telee todel­lisia mielip­iteitään vahin­gos­sa vähän väliä. 

    Kyl­lä, kiusat­tu aiheut­taa kiusaamisen omil­la omi­naisuuk­sil­laan (ymmärtääk­seni yleen­sä tiet­ty “herkkyys” kiusaamiselle, ei kukaan jak­sa pitkään kiusa­ta jos kiusaamisel­la ei ole mitään näkyvää vaiku­tus­ta. Ne hal­vat vaat­teet tai silmäl­a­sit ovat vain tekosy­itä, mil­lä päästään kiusaa­maan.), aivan samal­la taval­la kuin raiskauk­sen uhri aiheut­taa raiskauk­sen omil­la omi­naisuuk­sil­laan tai teoil­laan (pahim­mas­sa tapauk­ses­sa vain ole­mal­la nainen väärässä paikas­sa väärään aikaan, juo­ma­l­la itsen­sä puo­lus­tuskyvyt­tömään humalaan tai pitämäl­lä “liian” lyhyt­tä hamet­ta). Koroste­taan, että en hyväksy raiskaamista enkä kiusaamista. 

    Eli toivon, että Eli­na nouset johdon­mukaisu­u­den nimis­sä seu­raavas­sa raiskauskeskustelus­sa yhtä voimallis­es­ti syyl­listämään uhria. 

    Voit tietysti pitäy­tyä kan­nas­sasi, että kiusat­ut ovat “epämiel­lyt­täviä tapauk­sia”, mut­ta älä ihmettele, jos tuol­lainen väite provosoi henkilöko­htaisuuk­si­in. Useim­mat meistä taval­li­sista kuol­e­vai­sista kun tun­te­vat kiusat­tu­ja ihmisiä jot­ka ovat kaikin puolin mukavia ihmisiä, mut­ta eivät henkises­ti riit­tävän vahvo­ja estääk­seen kiusaamisen.

  107. Kiusat­tu lap­si voi olla minkälainen vaan, eikä vas­taa ain­oas­taan tääl­lä esitet­tyä mallia. Mon­esti kiusat­tu lap­si on ylim­ieli­nen toisia kohtaan ja jopa opet­ta­jia kohtaan, eikä vaan pieni, ujo ja kiltti. 

    Kiusaami­nen tyt­tö­jen kesken tun­tuu ole­van raadol­lisem­paa ja “hien­o­varaisem­paa”. Siinä mis­sä pojat selvit­televät asi­at kovaäänis­es­ti tai jopa nyrkeil­lä, tyt­tö­jen väli­nen kiusaami­nen ei tai­da olla niin help­po havai­ta eikä siten puut­tua, ja joskus (yleis­es­ti) jul­mem­paa. Vaikea uskoa että kiusat­tu lap­si vas­taa selkeään malliin. 

    Lapset ovat hyvin pitkälle jo hyvin nuoreena van­hempi­en “asenne” kuva. Jotkut lapset ei tiedä tai halua tietää hei­dän aiheut­ta­van pahaa mieltä tai kär­simys­tä muille, toiset sen sijaan huo­maa­vat sen hyvin hel­posti, mut­ta kuitenkin aiheut­ta­vat pahaa tietois­es­ti. Uskoisin että nämä erot johtuu varhais­es­ta kas­vatuk­ses­ta ja kasvu ympäristöstä, eli van­hempi­en roolista ja sen laadusta.

    Miten­hän psykolo­gias­sa kut­sut­ti­in niitä ihmisiä jot­ka ole­vat (luule­vat olla) älykkäämpiä kuin muut, parem­pia ihmisiä kuin muut, parem­pia aja­jia, opet­ta­jia, parem­pia van­hempia. Sehän hei­jas­tuu lap­seis­sa myös, ja niitä on paljon, sekä kiusat­tu­jen että kiusaa­jien joukossa.

  108. Epäilys herää ovatko Eli­nan omat “reip­paat” muk­sut olleet joskus epäiltynä kouluk­iusaamis­es­ta, ja voisiko tämä osaltaan selit­tää vinoutunei­ta mielipiteitä? 

    Muuten­han tiedemies jo sanoikin yllä asian tiimoil­ta kaiken oleellisen.

    Eli­nan meuhkaami­nen ja siihen tulleet reagoin­nit ikävästi hukut­ti­vat keskustelun ase­lain­säädän­nön uudistamisesta.

    Mut­ta yritetään:

    Ase­lain tiuken­tamisen vas­tus­ta­jille kysymyksiä:

    -Mik­si vas­tus­taisitte aseen omis­tamisen ikära­jan nos­tamista 25-vuo­teen, poikkeuk­se­na kil­pa-ammunnas­sa menestyneet?

    -Eikö tilas­tolli­nen argu­ment­tinne lait­tomista aseista, ase­lain­säädän­nöstä jne. ja USA:n ja Bri­tann­ian esimerkeistä poh­jaa jen­giväki­val­taan, joka Suomes­sa, onnek­si, on vielä suh­teessa vähäi­nen ilmiö? Kuin­ka hin­telät ja 170-sent­tiset Saari tai Auvi­nen oli­si­vat toteut­ta­neet tekon­sa vas­taaval­la uhrimääräl­lä jos käsi­aseet oli­si­vat olleet yksikan­taan kiel­let­tyjä? Lait­toman aseen han­kkimisek­si hei­dän olisi pitänyt olla sosi­aalis­es­ti verkos­toitunei­ta, mitä he eivät siinä mielessä olleet.

    -Mik­si vas­tus­taisitte esil­lä ollut­ta aja­tus­ta “men­torin” määräämis­es­tä, ja tämän men­torin antamista suosi­tuk­sista uudelle ampuma­har­ras­ta­jalle? ts. Esimerkik­si ensim­mäiset 2 vuot­ta ase olisi men­torin hal­lus­sa, ja hänen olisi kiel­let­tyä sitä luovut­taa säi­lytet­täväk­si. ts. Saari ja Auvi­nen oli­si­vat lähipi­iristään joutuneet hake­maan suosi­tuk­sen “har­ras­tuk­selleen” ja joutuneet siten ympäristön­sä valvon­nan alaisiksi.

    -Kuin­ka itse jär­jestäisitte ampuma­har­ras­tuk­senne, jos kaik­ki muut pait­si met­sästysaseet ja ilmapis­toolit velvoite­taan yhteis­säi­lytet­täviksi stan­dard­it täyt­tävil­lä ampumaradoilla?
    Ainakin rato­jen määrä rom­ah­taa, matkat ampumaradoille pitenevät, mitä muuta?

  109. Jätetään nyt vielä yhden ammunnan har­ras­ta­jan kommentti:

    Se on kyl­lä tot­ta että nämä halpis .22 pis­toolit yms. laun­tai-illan erikoiset voitaisi­in kieltää, oikeas­t­aan niiden kanssa oppii korkein­taan “räiskimään”… (pari olen sel­l­aista omis­tanut ja turhik­si toden­nut). Kukaan murhamies ei käytä laadukas­ta tarkku­us­pis­too­lia, ihan jo hin­nankin vuoksi.

    Lop­pu­jen lopuk­si olen tul­lut siihen tulok­seen että lyhyet aseet voitaisi­in kieltää, poikkeuk­se­na tod. tarkku­usaseet. Pis­too­liammun­ta alkaa aina ilma-aseista ja ehkä jatkuu ruu­ti­a­seil­la jos esim. ampumaseu­ran johta­ja suosit­telee, huom. kon­trol­li koko “uran” ajan. 

    Ja sit­ten itse asi­aan, julk­isu­udessa tietyt piir­it huu­ta­vat kovaan ääneen PYSSYT POIS!, no ihan ok asi­aa aja­vat tietysti, mut­ta onko kukaan miet­tinyt miten nämä lait­teet on ihmisille pää­tyneet? Suo­jeluskun­ta pudot­ti pos­tiluukus­ta? Auton oston kylk­iäis­inä niinkuin ameri­ikois­sa? Ehkäpä lupamenet­te­lyl­lä ja ihan RAHALLA? 

    Ja ytimeen, jos nämä lait­teet krim­i­nal­isoidaan niin “pyssyt val­ti­olle” kom­ment­ti on jäänyt hie­man puolitiehen…

    1. Val­tio pakko­lus­taa mutkat käypään hin­taan (hal­pa tai kallis), silti korvaus.

    2. Kiin­teä korvaus (?)

    3. Romumet­al­li kor­vaus (saat­taa innos­taa ihmisiä kokeile­maan kuin pieni­in osi­in aseen saa, tai kuin paljon ruu­tia se kestää).

    4. Ei kor­vaus­ta, vie mutkasi laitok­selle tomaat­ti­sat­teessa kun olet ker­ran rikollinen.

    Vai­h­toe­hdot 3 & 4 saat­ta­vat innos­taa asekätkemisiin…
    Asei­ta voi esim. pan­ta­ta eli ne ovat rahan arvoista tavaraa…

    Ja ehdo­tus: Käsi­aseet val­ti­olle joka lupaa mak­saa jonkin­laisen kor­vauk­sen, aseet pakataan “jok­er­i­laatikoi­hin” jos­ta EU:n ulkop­uoliset asekaup­pi­aat voivat käy­dä huu­tokaup­paa… Kaik­ki voit­ta­vat tai häviävät, mut­ta asei­ta ei näy enää suomessa…

  110. Tämän tyyp­piset az-kom­men­tit pakot­ta­vat ihmettelemään, mik­si en oikeas­t­aan yhtä hyvin ole suomi24 ‑sivus­tol­la:

    “Epäilys herää ovatko Eli­nan omat “reip­paat” muk­sut olleet joskus epäiltynä kouluk­iusaamis­es­ta, ja voisiko tämä osaltaan selit­tää vinoutunei­ta mielipiteitä?” 

    Min­ul­la on kolme las­ta, joista yksi on jo aikuinen. Kyl­lä on ihan kaiken­laista tul­lut nähtyä. Miten se, että oma lapseni olisi ollut epäiltynä kouluk­iusaamis­es­ta tek­isi min­ut epäpäteväm­mäk­si arvioimaan asioi­ta? Minus­ta asia on päinvastoin. 

    Mik­si lai­tat muuten “reip­paat” lain­aus­merkkei­hin. Epäiletkö las­teni reip­paut­ta. Halu­atko tul­la sun­nun­taina kylään itse kat­so­maan. Kut­sun sin­ut tässä. 

    En voi sietää tuol­laisia henkilöko­htaisia vih­jailu­ja varsinkaan siinä tapauk­ses­sa, että sin­ul­la ei taa­tusti ole pokkaa olla min­u­un yhtey­dessä. Pidän säälit­tävänä tuol­laista. En minäkään lähde arvu­ut­tele­maan sin­un (mah­dol­li­sista) lap­sis­tasi mitään. Mik­si sinä niin teet?

    Omat lapseni eivät ole kiusaa­jia eivätkä kiusat­tu­ja ja kuten san­ot­tu yhteysti­etoni saa Osmol­ta, jos todel­la halu­aa vetää asi­at näin henkilöko­htaiselle tasolle. 

    Min­ulle riit­tää asioista keskustelem­i­nen, mut­ta joillekin ei ilmeis­es­ti riitä. Min­ua ei kiin­nos­ta azin tai Tiedemiehen tai kenenkään muunkaan henkilöko­htaiset taustat. 

    Min­ua kiin­nos­ta­vat arvot, asen­teet ja mielip­i­teet ja jopa tässä järjestyk­sessä. Ja se miten asioi­hin voi vaikut­taa, kiin­nos­taa min­ua eri­tyis­es­ti. Onko mah­do­ton­ta pitäy­tyä tässä. Bloginkin kannal­ta on epä­suo­tu­isaa koko ajan keskit­tyä min­un per­soon­aani ja per­heeseeni. Se ei liene Soin­in­vaaran blo­gin tarkoitus.

  111. Kiusat­tu: “Arawn kir­joit­ti las­ten vas­ta opet­tel­e­van kult­tuu­ri­olen­noik­si. Aivan. Juuri siitä syys­tä lap­sia tulisi opet­taa kohtele­maan tovere­itaan inhimil­lis­es­ti ja kiusaa­mat­ta ja otta­maan huomioon myös kans­saih­misiään ja opet­taa heitä aset­tumaan myös tois­t­en asemaan.”

    Tietenkin. Tästä olemme aivan samaa mieltä. Kaikissa kodeis­sa tätä ei kuitenkaan tehdä, mikä osaltaan vaikut­ta­nee siihen, että ainakin osa näi­den kotien lap­sista sit­ten kiusaa koulus­sa. Tämän vuok­si opet­ta­jil­la pitäisi olla keinot ja väli­neet puut­tua kouluk­iusaamiseen koulus­sa, sil­lä eipä ketään kiusat­tua lohdu­ta tosi­aan se, että nuo taidot pitäisi oppia jo kotona…

    “Minä en tun­nista Eli­nan nokkimisjärjestyk­sen hakemista omas­ta lapsuudestani ”

    Minä tun­nistan. Mielestäni ker­too jotain minus­ta se, etten ollut eri­tyisen suosit­tu edes kave­r­ieni kesku­udessa koskaan. Min­un lap­su­udessani tytöil­lä oli bestik­set — min­ul­la ei ollut koskaan. Ja muis­tan myös sen pienen nokkimisen, joka tapah­tui, jos kool­la oli kah­ta suurem­pi joukko. Esimerkik­si, kun minä ja kak­si muu­ta kave­ri­ani leikimme bar­beil­la, minä ja kaveri Y pako­timme joka ker­ta kaverin X leikkimään keskim­mäistä sis­arus­ta. Ja roolit menivät niin, että nuorin sis­arus (jota leikin minä) oli kilt­ti ja kiva, keskim­mäi­nen (joka oli aina kaveri X) kiusasi nuor­in­ta ja van­hin (jota leik­ki Y) torui keskim­mäistä. Luulen näin jälkikä­teen, ettei kaver­imme X olisi aina halun­nut olla keskim­mäi­nen sis­ar, mut­ta me emme jät­täneet hänelle vaihtoehtoja.

    En tosin pidä yllä kuvat­tua toiv­ot­ta­vana tilanteena. Mut­ta aika vaikeaa siihen olisi ollut aikuis­ten puuttua. 

    “Eli­nan mielestä nämä ihmiset ovat ilmeis­es­ti ansain­neet aikuisiän ongel­mansa, kos­ka on yksinäisen oma vika ei muiden, jos on vielä aikuise­na yksinäi­nen. Tämä Eli­nan väite on todel­la pak­sua puppua.”

    Itse en sanoisi, että ovat ansain­neet. Mut­ta ajat­te­len kyl­lä, että on ainakin jos­sain määrin yksinäisen oma vika, jos hän on aikuise­na yksinäi­nen. Sinä olet toki näh­nyt vaivaa ja tutus­tunut ihmisi­in, jot­ka alun alka­en ovat vaikut­ta­neet epämiel­lyt­täviltä, mut­ta mielestäni ihmisiä ei voi­da velvoit­taa toim­i­maan näin. Yksinäi­nen ihmi­nen ei voi vain istua ja odot­taa, että joku näk­isi hänen mah­dol­lisen epämiel­lyt­tävyyten­sä läpi (tietenkään kaik­ki yksinäiset eivät edes vaiku­ta epämiel­lyt­täviltä). Kyl­lä hänel­läkin on minus­ta jonkin­lainen velvol­lisu­us toimia, mikäli halu­aa vapau­tua yksinäisyydestään.

    Jos minä olisin jäänyt perseel­leni istu­maan ja odot­ta­maan, että joku tulee ja vapaut­taa min­ut yksinäisyy­destäni, olisin var­maan vieläkin ypöyksin. Sin­un kaltaisi­asi ihmisiä vaikut­taisi ole­van hyvin vähän. 

    Aikuisel­la ihmisel­lä on mah­dol­lisu­udet ja kyky muut­taa itseään. On tot­ta, että se ei ole help­poa. On tot­ta, että toisille se on vaikeam­paa kuin toisille. Mut­ta useim­mille se on mah­do­ton­ta. Tiedän, että tun­tuu epäreilul­ta se vaa­timus, että MINUN pitäisi muut­tua kel­vatak­seni muille, mut­ta toisaal­ta, mikä oikeus min­ul­la olisi odot­taa ja edel­lyt­tää, että kel­paisin heille juuri täl­laise­na, jos olete­taan, että min­ul­la on piirteitä, joi­ta yleis­es­ti pide­tään jol­lain tapaa ihmi­sis­sä epä­toiv­ot­tavina ja hankalina? 

    Min­ul­la on niitä piirteitä. Min­un on yhä vaikea ystävystyä. Mut­ta en koe, että se olisi muiden asia yrit­tää tutus­tua min­u­un, jot­ta _minä vapau­tu­in yksinäisyydestäni_. Se on min­un asiani tehdä se.

  112. @Sylvesteri
    Dele­goi se varsi­nainen suori­tus jollekin tarkkik­selle sopi­vaa kor­vaus­ta vas­taan, niin kenel­läkään luon­nol­lisen hier­arkian kan­nat­ta­jal­la ei ole asi­aan nokan koputtamista.

  113. Aiem­man kir­joit­ta­jan tavoin min­u­akin kiin­nos­taisi tietää, voiko Eli­nan mielestä tätä “luon­nol­lisen hier­arkian hakemisen” ajat­telumallia soveltaa myös esimerkik­si sil­loin, kun nainen raiskataan kadul­la. Tilanteessa­han ei usein ole mitään oleel­lista eroa tämän kuvit­teel­lisen “Sakarin” tapaukseen.

  114. “# Catili­na Says:
    24. syysku­u­ta 2008 kel­lo 21.04

    http://www.spreekillers.org/

    Tässä taulukos­sa pitäisi val­lit­se­van tant­takraat­tisen viisauden mukaan olla yliedustet­tuina sel­l­aiset maat, jois­sa hyvin pukeu­tu­van miehen asu­un kuu­luu tulivoimainen ase. Kuitenkaan näin ei näytä ole­van. Miksi?”

    Kuin­ka luotet­ta­va on täl­läi­nen taho pitäessään em. tilas­toa? Saam­meko kaikkien maid­en tilas­to­ja tietoomme?

    janne

  115. Eli­na
    “Jos on ker­ran isom­man oikeus, niin hyväksynet sit­ten sen kun höykyt­tämäsi lapsen kehon­rak­en­ta­ja-nyrkkeil­i­jäisä tulee vas­taavasti “opet­ta­maan” sinua.”

    Et nyt tai­da ymmärtää, (vir­tu­aal­is­ten) las­teni mie­len­ter­vey­del­lä leikkimi­nen on äärim­mäisen vaar­al­lista jokaiselle siihen sekaan­tuneelle. Mikäli kyseinen bodari-nekkail­i­ja seisoisi tiel­läni, hälle tulisi lähtö.

    “No, tätähän nyt tässä olen yrit­tänyt tolkut­taa. Kiusaami­nen on vuorovaiku­tus­ta, jos­sa kiusat­un omi­naisuuk­sil­la on osansa, vaik­ka kaik­ki eivät sitä tosi­asi­aa tun­nu hyväksyvän.”

    Sin­un jutu­is­tasi saa lähin­nä sel­l­aisen kuvan, että kiusat­ut ovat ärsyt­täviä henkilöitä, jot­ka kuu­lu­vat hier­arkian alim­malle tasolle ja ansait­se­vat tul­la kiusatuiksi.

    “Miten se, että oma lapseni olisi ollut epäiltynä kouluk­iusaamis­es­ta tek­isi min­ut epäpäteväm­mäk­si arvioimaan asioita?”

    Jahas, “Ei min­un Jani-Pet­teri koskaan tee täl­laista”? Jotenkin tuo Sakarin tari­na vaikut­ti Jani-Pet­terin kokoonkeit­tämältä, jon­ka äityli­i­ni uskoo sellaisenaan.

    Itse en kyl­lä muista koulu­a­joil­ta _yhtään_ sel­l­aista tapaus­ta, että jotaku­ta oltaisi­in syyt­tömänä epäilty kiusaamis­es­ta. Kiusaamisen piti olla aika selkeätä ennenkuin siihen puututtiin.

  116. Tämä keskustelu kouluk­iusaamis­es­ta on lievästi sivus­sa otsikon aiheesta, enkä toivoisi sen enää jatkuvan.Mutta jatkan kuitenkin itse.

    Minus­ta Eli­na on oike­as­sa siinä, ettei kaikil­la voi olla yhtä paljon kavere­i­ta eivätkä kaik­ki ole kavere­i­ta keskenään. Luok­ka ja työ­paik­ka ovat yhteisöjä, jonne joudu­taan valikoimat­ta, eikä kaikkien kemi­at sovi yhteen. Kymme­nen pros­ent­tia lap­sista on ilman ystävää, mut­ta tästä ei voi syyt­tää niitä 90 prosenttia.

    Sen sijaan akti­ivi­nen kiusaami­nen, joka yleen­sä kohdis­tuu heikom­paan ja hin­teläm­pään tai vähän toisen­laiseen, on väärin ja sen vääryys pitää voi­da opet­taa ekalu­okkalaisellekin. Koulu­tovereil­la ei ole mitään oikeut­ta muuten vain huvikseen antaa toiselle koulumatkalla turpi­in, varas­taa rahaa ja kän­nyköitä. Eikä jatku­va ivaami­nen, nau­ruskelu tai muu sel­l­ainen myöskään käy laatu­un. On jotain vikaa sekä koti- että koulukas­vatuk­ses­sa, jos tämä ei ole itses­tään selvää. 

    Han­kalampia ovat tietysti nämä sakar­it, joiden oma poikkea­va käyt­täy­tymi­nen tuot­taa suur­ta hait­taa ja harmia muille. Pitäisi kuitenkin riit­tää, että potku­pal­lopeli­in ei pääse, jos ei pelaa samoil­la sään­nöil­lä kuin muut. Mikä menee sen ylitse, on väärin.

    Lapset ovat luon­nos­taan jul­mia, niin kuin he ovat luon­nos­taan luku­taidot­to­mia. Silti heitä opete­taan lukemaan. 

    Kouluk­iusatuk­si ei joudu sattumalta,mutta ei myöskään väki­val­lan uhrik­si. Tun­sin aikanaan nuoren miehen, joka oli saanut usei­ta ker­to­ja turpi­in­sa kadul­la tekemät­tä itse mitään. Jokin hänen ole­muk­ses­saan vain oli sel­l­aista, että uhria aggres­si­olleen etsivät pää­tyi herkästi häneen. Ei kai se kuitenkaan tee väki­val­taa hyväksytyksi?

  117. En enää aikoin­utkaan osal­lis­tua ketju­un, mut­ta lai­tan yhden kom­mentin vielä, kos­ka min­ul­ta tivataan kan­taa mm. raiskauksiin. 

    Ker­talu­on­toinen väki­val­lan uhrik­si jou­tu­mi­nen voi olla sat­tuman­varaista tai sit­ten ei. Kiusaami­nen ilmiönä on aivan eri­lainen. Kiusaamisel­la tarkoitin tässä jatku­via han­kauk­sia luokas­sa tai mik­sei myös työy­hteisössä. Kyl­lä kuka tahansa voi yhden ker­ran joutua sat­un­nais­es­ti nau­reskelun kohteek­si, mut­ta tästähän ei nyt ole kyse. 

    On selvää, että jos nainen jatku­vasti joutuu Helsin­gin yössä raiskatuk­si valites­saan väärää seu­raa, hän vaikut­taa vah­vasti tilanteeseen­sa. Sen sijaan ns. puskaraiskauk­sen uhrik­si voi joutua usein täysin sat­tuman­varais­es­ti. Oli­han Turus­sa hil­jat­tain yritet­ty raiska­ta puis­tossa 80-vuo­tias nainen. Tuskin hän viet­teli raiskaa­jan minihameessa. 

    Sama kos­kee pahoin­pite­lyjä. Minus­ta tämä on niin itses­tään selvää, että ihmette­len täl­laisen tivaamista min­ul­ta. Yrit­täkää itsekin ajatella.

    Kuten Osmon esimerkissä, jotkut ovat herkem­piä saa­maan turpi­in­sa. Itse esimerkik­si olen niin neu­traalin näköi­nen, etten koskaan ole kohdan­nut kadul­la yhtään mitään eri­ty­istä. Joskus aikoinaan kuu­lui vihellyk­siä, mut­ta se on ollut­ta ja men­nyt­tä. Eli olen toista ääripäätä. 

    Muuten ketjus­sa häm­mästyt­tää se vah­va tun­nepi­toisu­us, jol­la asioi­ta käsitel­lään. Min­ulle empa­tia ei ole nyyhkimistä ja voihikimista, vaan tun­tei­den ja sitä kaut­ta ikävienkin ilmiöi­den ymmärtämistä. 

    Kiitos kaikille asial­lisille keskustelijoille etenkin Arawnille rehellisyy­destä ja Osmolle hyvästä loppukommentista!

  118. “Ker­talu­on­toinen väki­val­lan uhrik­si jou­tu­mi­nen voi olla sat­tuman­varaista tai sit­ten ei. Kiusaami­nen ilmiönä on aivan erilainen”

    Jos poi­ka on pienikokoinen ja herkkä reagoimaan kiusaamiseen (pil­lah­taa vaik­ka itku­un hel­posti), niin miten nuo kiusaamisen syyt tarkkaan ottaen eivät tämän pojan kannal­ta ole sat­tuman­varaisia? Päät­tikö poi­ka ennen syn­tymään­sä jotenkin syn­tyä tuollaiseksi?

    Tietysti voidaan ajatel­la että tämä poi­ka pitäisi lait­taa johonkin ter­api­aan vahvis­ta­maan itse­tun­toa, mut­ta kyl­lä tuos­sa vai­heessa yhteiskun­ta antaisi aika sairai­ta sig­naale­ja. Hoidon tarvit­si­jat tuos­sa tapauk­ses­sa ovat kiusaa­jat eikä kiusattu.

    “Kiusaamisel­la tarkoitin tässä jatku­via han­kauk­sia luokas­sa tai mik­sei myös työyhteisössä. ”

    Jatku­vasti annat riv­ien välis­sä ymmärtää, että tuo Sakarin tapaus olisi tyyp­illi­nen kiusaustapaus. Jos noin kuvit­telet, niin toinen meistä on todel­la irral­laan las­ten todel­lis­es­ta maail­mas­ta. En löisi paljon vetoa sen puoles­ta että se olisin minä.

    “Oli­han Turus­sa hil­jat­tain yritet­ty raiska­ta puis­tossa 80-vuo­tias nainen. Tuskin hän viet­teli raiskaa­jan minihameessa.”

    Eiköhän tuol­la elämänkoke­muk­sel­la pitäisi jo ymmärtää, että naisen ei kan­na­ta liikkua yksin puis­tossa. Täysin oma vika siis.

    “Muuten ketjus­sa häm­mästyt­tää se vah­va tun­nepi­toisu­us, jol­la asioi­ta käsitellään.”

    Kun keskustel­laan asioista, jot­ka ovat tuhon­neet ihmis­ten elämiä (henkisiä ja fyy­sisiä), ja joiden tuhou­tu­misia ihmiset ovat joutuneet todis­ta­maan enem­män tai vähem­män läheltä, niin ihmettelet, että ihmiset suh­tau­tu­vat tun­nepi­tois­es­ti, kun joku tulee ker­tomaan, että oikeas­t­aan se tyyp­pi oli vas­ten­mieli­nen tapaus ja ansait­sikin kaiken tuon?

    “Min­ulle empa­tia ei ole nyyhkimistä ja voihikimista, vaan tun­tei­den ja sitä kaut­ta ikävienkin ilmiöi­den ymmärtämistä.”

    Ilmeis­es­ti ainakin tuos­sa tun­tei­den ja ikävien ilmiöi­den ymmärtämisko­hdas­sa sin­ul­la taitaa olla aika iso aukko.

  119. Osmo kir­joit­ti että kouluk­iusaamiskeskustelu on men­nyt sivu­un aiheesta. Toisaal­ta pien­a­seista puhumi­nen liit­tyi koulu­am­muskelu­un. Ilmas­sa on kah­den­laisia mielip­iteitä: (A) tois­t­en mielestä jotkut “vaan tule­vat hul­luik­si” ja alka­vat ammuskele­maan, (B) tois­t­en mielestä jatku­va kiusaami­nen on oletet­tavasti olen­nainen seli­tys­malli, mik­si ammuske­li­jal­la lop­ul­ta naksahti. Ja tästä keskustelu ajau­tui koulukiusaamiseen.

    Teo­ri­as­ta B, liit­tyen Amerikas­sas­sa tapah­tuneisi­in työ­paik­ka-ammuskelui­hin, on amerikkalainen lehtimies
    Mark Ames kir­joit­tanut v. 2005 kir­jan Going Postal.

    http://www.amazon.com/dp/1932360824/

    Siinä hän käy läpi Amerikas­sa 80- ja 90-luvuil­la tapah­tunei­ta työ­paik­ka-ammuskelu­ja, ja tar­joaa seli­tyk­sek­si että raivo­hul­lu­usko­htauk­seen, ammuskelu­un ja itse­murhaan johti vuosia kestänyt alis­t­a­mi­nen ja sim­pu­tus työy­hteisössä. Että henkilöt eivät suinkaan naksah­ta­neet täysin selittämättä.

    Lisäk­si hän ver­taa noi­ta raivo­hul­lu­usko­htauk­sia 1800-luvun orjakapinoi­hin. Hänen mukaansa 1800-luvun alkupuolen Amerikas­sa orjakap­inat oli­vat sen aikaisille ihmisille täysin käsit­tämät­tömiä ilmiöitä, eikä niille kek­sit­ty muu­ta seli­tys­tä kuin että orjat oli­vat “paho­ja” tai “tulleet hulluiksi”.

    Seli­tys­malli B on tietysti vain teo­ria, joka selvästikin joidenkin ihmis­ten mielestä vaikut­taa heti uskot­taval­ta, ja tois­t­en mielestä ei. Lisää selvyyt­tä saisi vain, jos asi­aa pysty­isi jotenkin tutkimaan.

    Silti hiukan huvit­taa aja­tus 1800-luvun alkupuolen amerikkalai­sista poli­itikoista kauhis­tele­mas­sa orjakap­ina-ilmiötä ja miet­timässä miten tiukem­min kon­trol­loi­da etteivät orjat vain saisi käsi­in­sä aseita.

  120. Eli­nalle vielä keskustelukulttuurista:

    “Muuten ketjus­sa häm­mästyt­tää se vah­va tun­nepi­toisu­us, jol­la asioi­ta käsitel­lään. Min­ulle empa­tia ei ole nyyhkimistä ja voihikimista, vaan tun­tei­den ja sitä kaut­ta ikävienkin ilmiöi­den ymmärtämistä.”

    Jos todel­la uskot, että ihmi­nen voi kytkeä on/off tun­nepi­toisu­u­den ajat­telus­taan, tai jakaa empa­ti­aansa ratio­naalis­es­ta pun­taroiden kuka ja miten empa­ti­aa ansait­see, niin siitä vaan haas­ta­maan neu­rop­sykolo­gian val­lit­se­via käsi­tyk­siä siitä, miten ihmi­nen ajatuk­si­aan ja näke­myk­siään muo­dostaa. Sil­loinkaan kun ihmi­nen itse uskoo täysin ratio­naalis­es­ti asioi­ta pun­taroivansa, asia har­voin on siten, ja tämä on todis­tet­tu kuvaa­mal­la mitkä osat aivois­sa aktivoitu­vat eri­lai­sis­sa tilanteissa.

    Sinä muuten aloitit ketjus­sa keskustelun kiusaamis­es­ta totea­mal­la ilman lieven­täviä ilmaisu­ja, että:

    “Sitäkään ei san­o­ta ääneen, että kiusatuk­si joutu­vat ovat epämiel­lyt­täviä tapauk­sia ikä­toverei­den näkökul­mas­ta jo alun perin. Kuka­pa reilua ja kivaa kave­ria kiusaisi?”

    Onko tuo ratio­naa­li­nen kom­ment­ti? Vai tun­nepi­toista (tarkoituk­sel­lista?) provosoin­tia? Jos olisit edes sanonut, että jotkut kiusa­t­u­ista (pieni vähem­mistö heistä) täyt­tävät tuon kri­teerin (ja sekin on usein ris­tiri­itaista), niin olisimme voineet käy­dä tätä perään kuu­lut­ta­maasi ana­lyyt­tista keskustelua, mut­ta tapasi ilmaista näke­myk­siäsi oli kaikkea muu­ta kuin pohdit­tu ja ylipään­sä tahal­lisen provosoi­va, mikä ilmen­tää aikamoista tahdit­to­muut­ta, kun ottaa huomioon kuin­ka paljon ensin­näkin Kauha­joen tapah­tu­mat, ja yleisem­min kouluk­iusaami­nen saat­ta­vat joitakin ihmisiä tun­neta­sol­la kos­ket­taa. Jos ei ymmär­rä näitä keskustelun lainalaisuuk­sia, niin on vaikea odot­taa ratio­naal­ista keskustelua. Jos ihmiset de fac­to provosoitu­vat, niin on turha väit­tää ettei provosoi.

    Entä mitä sanoa siihen, että joh­dat jo seu­raavas­sa virk­keessä “Jam­mu Sil­tavuoren” siitä ajatuk­ses­ta, ettei kaik­ista ikä­tovereista tarvitse pitää -> kun ei tarvitse pitää Siltavuorestaan?
    Onko tuo ratio­naal­ista keskustelua vai äärim­mäisen provosoi­va ja vas­ten­mieli­nen ilkeämielisyys?

    Ihmisen ajat­telulle, tah­toi ihmi­nen sitä tai ei, on hyvin keskeistä tun­neas­sosi­aa­tio. Jos et itse tätä luon­tais­es­ti havan­noi ja ymmär­rä, ja halu­at sen jotenkin tiedostaa ratio­naalisel­la tasol­la, niin kehotan tutus­tu­maan nykyaikaiseen neu­rop­sykolo­gian tutkimukseen.

  121. Eivätkös fik­sut poika­porukat ole aina tehneet noista “Sakareista” vaikka­pa ero­tuo­mare­i­ta, jol­loin nämä voivat olla mukana häir­it­semät­tä mui­ta. Siinä sit­ten saate­taan tarvi­ta aikuista (opet­ta­jaa), jot­ta hom­ma saadaan hoidet­tua hien­o­varais­es­ti. Itse liikun­nal­lis­es­ti yleis­lah­jat­tomana tiedän, ettei ole kiva pila­ta tois­t­en peliä, ei liioin jäädä kokon­aan ulkopuolelle.

    Tämä on siitä hyvä esimerk­ki, että pojil­la joukkue­pelit on tärkeä yhdessäolon muo­to ja jos niis­sä ei pär­jää, voi eristyä. Siitä päästään takaisin Kauhajoelle…

  122. Orjakap­inas­ta ja alis­tamis­es­ta tuli mieleen eräs kuule­mani vas­tus­ta­va kom­ment­ti kansalaispalkalle.

    Kansalais­palkkaa ei voi hyväksyä kos­ka se veisi mah­dol­lisu­u­den pakot­taa laiskat nuoret miehet työhön tai koulutukseen.

    Onko kult­tuurimme sisään raken­net­tu aja­tus nuoren miehen huo­noud­es­ta, joka vaatii kon­trol­lia. Tuo yhteiskun­nan kon­trol­li ajaa alis­tu­mat­tomat sit­ten kapinoimaan koko yhteiskun­taa vas­taan. Enem­män tai vähem­män vakivaltaisesti.

  123. Kun­nioi­tan Osmon toivet­ta jät­tää aihe. Se EI tarkoi­ta, etteikö min­ul­la olisi vas­tauk­sia kysymyksiinne. 

    Ketju on type­r­ryt­tävän pitkä. Moni­in kysymyk­si­inne kyl­lä löy­tyy vas­tauk­set aikasem­mista kom­menteis­tani. Ken viit­sii kahla­ta, niin voi sen tehdä.

  124. Catili­nalle pis­teet koke­muk­sen tuo­mas­ta oival­luk­ses­ta. Todel­la sääli huo­ma­ta matemaat­tisen lah­jakku­u­den vaikut­ta­van kokon­aisuuk­sien hah­mot­tamista sekä laa­jakat­seisu­ut­ta ja asioiden ymmärtämistä vaa­ti­vaan ongel­man­ratkaisu­un negati­ivis­es­ti. Kyse ei suinkaan ole siitä, kuka väit­te­lyn voit­taa, vaan pikem­minkin siitä, oletko tulkin­nut luke­maasi oikein — ei siis 011001…bittisarjana vaan tun­teina, mie­len­li­ikkeinä ja tekoina. Siis oletko omas­ta mielestäsi ymmärtänyt elämän mon­i­naisu­u­den vai et. Muu­ta­man tuhan­nen kilo­metrin polkemisen jäl­keen ja var­masti aikanakin paikko­ja on var­masti kivistänyt — no onnek­si syykin on ollut selvä. 

    Tosi mus­tavalkoinen jut­tu kaiken kaikkiaan.

  125. Paluuviite: Ambien cr.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *