Torstaina postaamassani artikkelissa Kylänauha parempi kuin Vanhasen himmeli jouduin vain arvailemaan, millaista kaupunkimallia Pääministeri Matti Vanhanen tavoittelee.Tämän päivän Hesarissa hän piirtää itse himmelinsä:
En siis arvannut ihan väärin.
Kovin outo oli hänen taloudellinen perustelunsa hajakeskitetylle mallille: “Metron varaan rakentamalla ei saada myöskään asuntojen hintoja alas. En ole huomannut, että metromallissa syntyy halpaa asuntotuotantoa.”
Asuntojen hinnat määräytyvät markkinoilla ja heijastavat asunnon ostajien preferenssejä. Se, ettäasunnosta metroaseman lähellä maksetaan enemmän kuin himmelin perukoilla, kertoo, että näitä asuntoja arvostetaan enemmän. Ei kai niistä muuten enempää maksettaisi?
Ajatus siitä, että hajauttamalla myös työpaikat, voitaisiin löyhentää työmatkoja on kaunis mutta epärealistinen. Työmarkkinat ovat nyt niin erikoistuneita, että on erittäin hankalaa löytää samasta kylästä työpaikkaa molemmille puolisoille. Sen jälkeen alkaa tuo himmelissä matkustelu, joka ei joukkoliikenteellä onnistu. Elävänä esimerkkinä tästä on kehäteiden paheneva ruuhkautuminen. Himmelimallia on toteutettu Espoossa, ja aika paljon liikennettä se aiheuttaa.
Helsingin Lauttasaaressa on paljon työpaikkoja, mutta harva lauttasaarelainen on silti töissä Lauttasaaressa. Työvoima tulee jostain muualta. Näiden kannalta taas keskustassa sijaitseva työpaikka olisi helpommin saavutettavissa.
Minulle olisi kyllä painajaismainen kauhuskenaario asua Kontulan metroaseman vieressä. Itse asiassa jo Herttonimenkin metroasema on vastenmielinen narkkareineen. Ei lohduttaisi nopea yhteys keskustaan…
Ovatko metroaseman viereiset asunnot tosiaan aina niitä kalliimpia? Ei se ainakaan ainoa selittävä tekijä todellakaan ole. Kyllä Marjaniemessä on paljon korkeammat neliöhinnat kuin Kontulassa.
Vanhasen malliin on kenties sisäänajateltu myös se pääministerin puolueen hellimä visio, että perusperheessä vain yksi aikuisista käy ansiotyössä? Koska kuten meille on opetettu, omakotitalossa asuvan onnellisen ydinperheen äidin kuuluu hoitaa lapsensa kotona.
Elina, metroasemien ympäristön houkuttelevuus tai painajaismaisuus riippuu täysin suunnittelusta ja yhteiskunnassa laajemmin harjoitetusta politiikasta.
Mainitsit kaksi metroasemaa ja lähiötä, joita itse vierastat. Asemia on kuitenkin myös esimerkiksi Kulosaaressa, Kampissa ja Ruoholahdessa. Metroasemien ympäristöstä ja itse asemista on mahdollista tehdä halutunlaisia, eikä tiivis kaupunkirakenne ole yhtä kuin Merihaka tai vanhanmalliset lähiöt.
29.8.2008 ilmestyneessä Tekniikka&Talous ‑lehdessä kolumneja kirjoittava “perusinsinööri Miettinen” muuten puuttui tähän samaan asiaan. Osmon ajatukset yhdyskuntasuunnittelusta saavatkin tukea paitsi allekirjoittaneelta diplomi-insinööriltä, myös perusinsinööri Miettiseltä 🙂
Lainausta:
“Sähkön tarve Suomessa ei määräydy sen mukaan, miten ihmiset sammuttavat lamppunsa kotoa lähtiessään, vaan sen mukaan minkälainen yhteiskuntarakenne on tavoitteena.
Kun öljy joka tapauksessa pikapuoliin loppuu maailmasta, siihen kannattaisi varautua. Ennen loppumista öljyn hinta kohoaa ja sen seurauksena polttomoottoreilla suoritettujen kuljetusten
hinta nousee.
Näin laajassa ja harvaan asutussa maassa on edessä kaksi vaihtoehtoa. Joko kaikki teollinen tuotanto ja sen lisäksi asutus keskitetään Helsingin ympärille.
Tai sitten ryhdytään pikaisesti investoimaan sähköllä kulkevaan raideliikenteeseen, jotta maa voidaan pitää laajemminkin asutettuna.”
.. pätkitty osa pois …
“Pääkaupunkiseudulla kannattaa jättää valitsematta jokainen ehdokas, joka ei vaadi kaavoitusta tapahtuvaksi joukkoliikenteen ehdoilla.
Jos asuinalueita edelleen roiskitaan rakentamattomille soille ja pelloille ympäri pääkaupunkiseutua, siinä tienaavat vain soiden ja peltojen omistajat ja maksumiehinä ovat muut kuntalaiset.”
Jaakko,
En vierasta Herttoniemeä ollenkaan. Se on oikein viehättävä asuinpaikka sisäosiltaan. Susitie, kettutie.. ja mitä siellä nyt onkaan… Ja Herttoniemen rantakin lienee aivan mukiinmenevä alue. En vain haluaisi siellä metroaseman viereen, vaan aika kauaksi siitä. Minä en maksaisi mitään ylimääräistä siitä, että juopot örveltävät ikkunani alla, mutta jos sitten joku muu maksaa, niin asia ei minulle kuulu.
Kontula on minulle hieman vieraampi, mutta olen sielläkin käynyt useamman kerran. Hieman ankean oloista rakennuskantaa, mutta luonnonläheisyys pelastaa paljon. Edelleen sielläkin asettuisin mieluummin syrjemmälle metroasemasta, jos nyt sinne olisin muuttamassa.
Eli pointtini oli nyt se, että en haluaisi suurin surminkaan asua metroaseman välittömässä läheisyydessä, en Kampissakaan… Mutta jos totuus tosiaan on se, että niistä paikoista maksetaan enemmän, niin myönnän sitten pitkin hampain vain kuuluvani vähemmistöön.
Edelleenkin pidän kyllä kiiinni omasta talousteoriastani, jossa asuntojen osalta yleistä arvostusta ei voi mitata suoraan hinnassa. Esim. autoissa voi.
Jotkut vain haluavat sinne keskustaan niin kiivaasti, vaikka ovat vähemmistö.. Suurin osa ainakin perheellisistä asuu kuitenkin mielummin vaikkapa Paloheinässä tai Maununnevassa.
Eikö kukaan tajua minua?
Helsinki (Helsingin niemi) on maantieteellisesti niin tyhmässä paikassa isoksi kaupungiksi, että siinä ei kaupunkisuunnittelussa voi muuta kuin epäonnistua. Olisiko Kustaa Vaasan alkuperäinen paikka Vantaanjokisuisto ollut parempi, mene ja tiedä.
Oden ja Vanhasen malleissa on yksi yhteinen virhe. Kummankin mallin edessä pitäisi lukea, minun mielestäni.
Ihmisten ja perheiden ratkaisut eivät aina ole kovin rationaalisia. Sitä mennä hössötetään naimisiin täysin tietämättä, että intohimon pituus on 1000 päivää. Siinä ajassa on tehty pari tenavaa ja kämppä Sipooseen tai Nurmijärvelle. siinä sitä sitten ihmetellään, miksi bussi ei kulje tai liikenne seisoo tunnin ennen Helsinkiä.
Elinan talousteorian mukaan asuntojen osalta yleistä arvostusta ei voi mitata suoraan hinnassa.
Mitenkähän se sitten määräytyy? Meinaatko että ihan hyväää hyvyyttään jossain myydään haluttuja asuntoja halvalla pois? Tätähän se käytännössä tarkoittaisi.
Vielä kun tietäisi mistä moisia saa.
“Elinan talousteorian mukaan asuntojen osalta yleistä arvostusta ei voi mitata suoraan hinnassa.
Mitenkähän se sitten määräytyy?”
Joskus vuonna miekka ja kypärä Jenny Holzerin truismi “Money creates taste” sai minut pohdiskelemaan samaa asiaa.
Suvereeni ostovoima ei anna monopolia arvostuksiin. Se että jollain on vaikkapa varaa sijoittaa asumiseen Munkkisaaren lämpövoimalan naapurissa summa jolla saisi Munkkivuoressa kokonaisen kerrostalon ei tarkoita sitä että tämän yhden toimijan arvostukset säteilisivät samalla koko asuntomarkkinaan. Pelkästä suhteellisesta hinnasta (muihin tarjolla oleviin asuntoihin verrattuna) ei voi vielä päätellä oikein mitään.
En myöskään ymmärrä miten auton arvostustakaan voitaisiin mitata hinnalla, paitsi tietysti jos tehdään kehäpäätelmä että arvostus määritellään pelkän hinnan kautta. Yhtä hyvin voidaan määritellä että suosituimmat autot ovat automaattisesti arvostetuimpia.
Ei myöskään ole ollenkaan itsestään selvää pelkästään asuntojen hintojen perusteella tehdä se johtopäätös että metron varrella olevia asuntoja arvostetaan keskimäärin enemmän kuin himmelin perukoilla. Entäpä jos niistä on vain niukkuutta, joka ei himmelin hubeja vaivaa, ja/tai kyseessä on kaksi aivan eri markkinaa ? Kyseessä voi myös olla vahvistuva trendi jossa markkinat vasta hakevat tasapainoa.
“Asuntojen hinnat määräytyvät markkinoilla ja heijastavat asunnon ostajien preferenssejä. Se, ettäasunnosta metroaseman lähellä maksetaan enemmän kuin himmelin perukoilla, kertoo, että näitä asuntoja arvostetaan enemmän. Ei kai niistä muuten enempää maksettaisi?”
Eipä niin. On tietenkin selvää, että asunnot hyvien liikenneyhteyksien varrella ovat arvokkaampia kuin huonojen yhteyksien alueella. Ja vaikka olen Vanhasen kanssa eri mieltä lähes kaikesta kaavoitukseen liittyvästä, niin voisin kuitenkin huomauttaa, että tässä metroon liittyvässä asiassa hän on jossain määrin oikeassa.
Metron rakentaminen nostaa asuntojen arvoa aseman lähellä, mutta toisaalta liityntäliikenteen alueella asuntojen arvo laskee (mikäli uskomme Seppo Laakson väitöskirjaa, jossa tutkittiin asuntojen arvoa Helsingissä). Olennaista on tietenkin se, kuinka suuri osuus asunnoista on metron läheisyydessä ja kuinka suuri osuus liityntäliikennealueella. Länsimetron tapauksessa taitaa 90 % Etelä-Espoon asunnoista olla liityntäliikennealueella, joten siitä voidaan arvella espoolaisten asunnonomistajien kokevan huomattavia menetyksiä pelkästään laskeneina asunnon hintoina (sen lisäksi että saavat maksaa veroina pari tonnia per nuppi siitä riemusta, että yhteydet huononevat).
Olisi kyllä mielenkiintoista selvittää, kuka niitä alueita metroaseman vierellä omistaa. Melkoisesta tulonsiirrosta kun ilmeisesti on kuitenkin kyse.
Kari
Kylläpä aamun Hesarissa tuhmat pojat Osmo, Hannu ja Jan kiusaavat Mattia oikein porukalla.…
Tarvittaisiin se Pajamäen vastustama pituusjono nyt ja katsottaisiin kuka kukin on. 😉
Kovasti nyt em. kolmikko toitottaa sitä kuinka lapsiperheetkin haluavat keskustaan, vaikka tutkimusten mukaan n. 70 prosenttia lapsiperheistä haluaa asua omakotitalossa. Koska omakotitaloja ei juurikaan ole keskustassa, niin tämä on pakko tulkita haluksi asua muualla.
Varmasti suuri osa haluaa lähemmäs keskustaa vain juuri työmatkojen takia, toki monipuoliset palvelutkin ovat monille tärkeitä. Jos työpaikkoja ja palveluita olisi himmelissä, niin voisikin Helsingin vetovoima hiipua.
Vapaavuoren käsitys Roomasta ja Pariisista “idyllisinä paikkoina” oli kyllä vähintäänkin huvittava. Kaipa sitä Via Venetolla ja muista turistirysistä käsin voi ihkuilla suurkaupunkien ihanuutta, mutta kyllä rikollisuus, slummit ja tolkuttomat ilmansaasteet ja melu ovat näiden idyllien valitettavaa todellisuutta.
Mikä siinä on idyllistä, että alle 15-vuotiaat eivät turvattomien olosuhteiden takia liiku itsenäisesti edes koulumatkojaan? Jokainen joka on itse asunut tai tuntee Pariisissa asuvia lapsiperheitä tietää tämän. Vanhemmat kyttäävät kymmenvuotiaitten lasten vieressä leikkipuistoissa pakokaasuista vihreinä, mitään leikkipihojahan ei ole. Ei minun idylliäni, tuskin Vapaavuorenkaan oikeasti.
Penttilä oli sitä mieltä, että on täysin epärealistista ajatella, että kummallekin vanhemmalle löytyisi työpaikka läheltä. Tätä Osmokin sanoi jossain kommentissaan. Osmo olettaa, että kaikki ovat erikoistuneita, kapean sektorin asiantuntijoita, jolloin vaikeuksia varmasti olisikin.
Elitistisissä piireissä vain tuppaa unohtumaan, että suuri osa ihmisistä on lähihoitajia, perusinsinöörejä, kaupan myyjiä, luokanopettajia ym. eli hyvinkin monille voisi löytyä työpaikka Vanhasen mallin mukaan. Ei tietenkään kaikille, mutta kyllä kantakaupungissakin asuu perheitä, joista toinen suuntaa töihin Vantaalle.
Tätä blogia ei taida kukaan keskustalainen lukea, kun kukaan ei tule Mattia puolustamaan?
Olinkin ryhtymässä Jaakon kysymyksen pohjalta hahmottelemaan talousteoriaani, mutta Spottuhan tuossa oli sen muotoillut aika lailla samoin kuin ajattelen minäkin.
Kiitos!
heh… no mä voin sen verran puollustaa, että ainakin Matti ymmärtää jotain yksilönvapaudesta kun sanoi, että hallituksella ei ole oikeutta määrätä ihmisten elämäntapavalintoja jonkun ideologian perusteella. Toisaalta Matti ei näytä ymmärtävän sitä, että valtio tekee juuri näin kannustaessaan ihmisten liikkumista ja pakottamalla kunnat rakentamaan sen kunnallistekniikan.
“Kylläpä aamun Hesarissa tuhmat pojat Osmo, Hannu ja Jan kiusaavat Mattia oikein porukalla…. ”
On se toimittajan työ nykyään helppoa: ei tarvitse enää järjestää hankalia haastatteluja, ei edes lyhyitä puhelinhaastatteluja. Riittää, että käy kopioimassa tekstiä sopivista blogeista. 😉
Kyllähän se hallituksen tehtävä on määrätä ihmisten elintapavalintoja tai ainakin kannustaa tiettyyn haluttuun suuntaan. Pääministerin pitäisi vain päästä eroon tuollaisesta kirkonkylä-ajattelusta ja tunnustaa se tosiasia, että pääkaupunkiseutua ei voi kehittää samoin kuin kyläsiä 70-luvulla. On ikävää havaita tuollaista näköalattomuutta johtavissa päättäjissämme.
Minusta ollaan ohitettu aika, jolloin saatettuun olla huomioimatta ympäristönäkökohtia.
@Elina
Minä asun oikein mielelläni Helsingin Paloheinässä juuri siksi, että se on kohtuullisen lähellä varsinaista Helsinkiä.
Joku Vanhasen himmeli (kepulaisen maaomistajan maille gryndattu junttilähiö pellonreunalla helvetin kuusessa) olisi aivan sietämätön paikka asua. Vertaile huviksesi hintoja Paloheinän ja jonkun Mäntsälän välillä — kumpi on kalliimpi ja halutumpi? Ja mistä tämä voisi johtua?
Paloheinä on halutumpi.
Tarkoitin, että Paloheinä on halutumpi useampien lapsiperheiden keskuudessa kuin Hakaniemi, vaikka Hakiksessa onkin kalliimmat neliöhinnat.
Georg(e) W (Bush): No miks ihmeessä se olis hallituksen tehtävä?!?!? Onko tämä nyt taas sitä “kansa on niin tyhmää, että sitä ei pidä päästä päättämään omista asioistaan itse” puhetta? Miksi pitäis olla joku haluttu suunta ihmisten elämäntavalle?
Nuoruuteni (alle 18v) erilaisissa kirkonkylissä ja niiden liepeillä viettäneenä, tiedän että se on varsin ahdistavaa kaikille autottomille… Kaikki on hirmu hankalaa! Ei liikkumista pidä tehdä vaikeaksi Vanhasen tapaan “hajakeskittämällä”…
“kepulaisen maaomistajan maille gryndattu junttilähiö pellonreunalla helvetin kuusessa) olisi aivan sietämätön paikka asua”
Jostain syystä aina tulee esille tämä monen helsinkiläisten suoranainen halveksunta muualla Suomessa asuvia kohtaan.
Heille muualla asuvat ovat lähinnä juntteja tai ainakin jotenkin tyhmiä kun eivät ymmärrä asuvansa sietämättömässä paikassa. (tuo lainaamani teksti ilmentää kyllä lähinnä pelkoa.)
Niin ja eivät kaikki maaseudulla tai maaseututaajamissa asuvat ole kepulaisia.
Himmelihän se Helsingin ympärillä jo on.
@Timo K,
Oikealla maalla voisi olla ihan mukava asua, tai jossain (oikeassa) pikkukaupungissa. Keski-Uudenmaan lähiöasutus onnistuu yhdistämään kaikkien asuntomuotojen huonot puolet.
Halveksunta ja pelko kuuluu enemmän sille toiselle puolelle, jossa puhutaan ‘betonipuolueesta’ ja aidosti vihataan Helsinkiä ja sen asukkaita.
Artturi Björk:
Mielestäni hallituksen pitää ainakin kaavoitus asioissa ottaa huomioon, mitä esim. tällainen himmelimalli saa aikaiseksi liikenteen kannalta. Ei näin laajoissa asioissa, joilla on kauaskantoiset seuraukset, voi odotella, miten markkinat asutusta ja julkistaliikennettä muovaavat. Kyllä pitäisi ryhtyä jo ennaltaehkäisemään ongelmia.
Kyse ei ole siis siitä, että kansa olisi liian tyhmää vaan siitä, että meillä pitäisi olla yhteinen päämäärä. Monissa muissa asioissa pitäisi taas kontrollia vähentää, mutta se keskustelu menee ohi tästä kirjoituksesta.
Georg W: Se että valtio estää sen, että A ei pääse kusemaan B:n muroihin ilman, että B hommaan suostuu on ihan eri asia, kun se, että “Kyllähän se hallituksen tehtävä on määrätä ihmisten elintapavalintoja tai ainakin kannustaa tiettyyn haluttuun suuntaan.”
Miks ihmeessä meillä pitäs olla yhteinen päämäärä? Ei tämä oo mikään kansandemokratia vaan tasavalta, jossa ihmisillä on omat päämääränsä, joita valtio ei määrittele heidän puolestaan.
Niinpä niin. Kuinka kummassa kaikki hajakeskittäjät unohtavat kaikki autottomat?
Yhteiskunnan autoriippuvuus eriarvoistaa ainakin vanhusväestön ja lapset — vapaasti ympäristöministeriön elinympäristön parantamiseen tähdännyttä selvitystä lainaten.
Kyse on arvovalinnoista. Itse ainakin asun kaupungin keskustassa ensisijaisesti lasteni liikkumismahdollisuuksien vuoksi. Koulu on lähellä, harrastuksiin pääsevät ilman minua tai muuta saattajaa. Ja täytyy sanoa, että nautin itsekin siitä että saan kävellä töihin. Valinta on kyllä sitten sulkenut pois sellaisen autoksi kutsutun ylellisyyshyödykkeen omistamisen — tosin tarpeettomana. Ja auton kustannuksen onkin sitten voinut sijoittaa elämiseen.
Elina sanoi:
“Varmasti suuri osa haluaa lähemmäs keskustaa vain juuri työmatkojen takia, toki monipuoliset palvelutkin ovat monille tärkeitä. Jos työpaikkoja ja palveluita olisi himmelissä, niin voisikin Helsingin vetovoima hiipua.”
Se vasta olisikin, jos sinne himmeliin saisi syntymään niitä palveluita! Vaan kun ei maitokauppakaan männä vuosina Keskon kannattavuuslaskelmien mukaan selvinnyt edes Helsingin lähiöissä, niin miten ihmeessä sitten himmelin tivistymässä? Onneksi nyt on maailma vähän nyrjähtänyt ja Tradeka laskee kannattavuutensa uudenlaisin matemaattisin yhtälöin ja pienempikin kauppakoko jo kelpaa. Esimerkkiä voi mennä ihailemaan vaikkapa Latokartanon perukoille, jonne on asuinrakennuksen alakertaan tulollaan lähikauppa. Melkoinen ihme lajissaan.
Leena raportoi: “Onneksi nyt on maailma vähän nyrjähtänyt ja Tradeka laskee kannattavuutensa uudenlaisin matemaattisin yhtälöin ja pienempikin kauppakoko jo kelpaa. Esimerkkiä voi mennä ihailemaan vaikkapa Latokartanon perukoille, jonne on asuinrakennuksen alakertaan tulollaan lähikauppa. Melkoinen ihme lajissaan.”
Jotta ihan lähikauppa, ja vielä samassa talossa kuin asunnot, kaikkea ne keksivät. Mihin tämä maailma on menossa, eikö tuo ole epähygieenistä? Tuota ihmettä pitänee kyllä mennä katsastamaan, mikä bussi sinne Latokartanoon menee?
Vanhasen malli on minun mallini. Omakotitalo, lähellä Helsinkiä mutta ei Helsingin haittoja, oma piha ja tilava asunto, ei liikenteen melua, nopeat yhteydet töihin ja kauppoihin. Bingo!
Asukaa te hesalaiset vaan siellä ahtaasti toistenne päällä ja pelastakaa maailma ilmastonmuutokselta. Me muut mieluummin nautitaan elämästä.…
huuuh huh. Kaikenlaista yhteiskunnantukea sitä keksitään näille haja-asutusalueille. Nyt vuorossa Kyytitakuu! Mitä seuraavaksi?! Lähikaupat, kirjastot, uimahallit, jäähallit, kaikki vaan valtion tuella, kun asiakkaita markkinaperusteiseen toimintaan ei riitä, koska kyllähän herran tähden ihmisellä on positiivinen oikeus asua juuri siellä missä mieli tekee. Kustannuksista viis.
En muuttaisi Helsinkiin. Käyn siellä töissä ja se riittää. Eipähän tarvii joka viikonloppu pakata reppuansa ja lähteä mökkeilemään ‚kun on Nurmijärvellä asuessa samassa sekä oma koti (omakotitalo) että mökki. Eikös ole ekologista!