Ministeri Hyssälä suunnittelee lääkelaitoksen siirtämistä uudelleen organisoinnin yhteydessä Ouluun tai Kuopioon ja Mari Kiviniemi tiettävästi kaavailee Tilastokeskuksen siirtämistä yleensä vain pois Helsingistä.
Helsingille ei varmaankaan pitäisi olla mitään sitä vastaan, että valtion työpaikat tekevät tilaa yhteisöveroja maksaville yritysten työpaikoille, mutta noiden laitosten kannalta muutto on vähintäänkin hankala. Henkilökunta ei muutosta ihastu.
Joku voi sanoa, etteihän tässä mitään vikaa ole. Joutuvathan maakuntien ihmisetkin muuttamaan työn perässä Helsinkiin.Näiden laitosten henkilökunta ei joudu muuttamaan eikä muuta.
Molemmat organisaatiot joudutaan käytännössä perustamaan uudestaan. En usko, että nykyisestä henkilökunnasta muuttaa työn perässä kuin murto-osa. Nämä ovat lisäksi pääsoin niitä joita ei muihin töihin huolita. Kun poliisin ATK-yksikkö siirrettiin Rovaniemelle, sinne muutti kai kolme organisaation työntekijää.
Lääkelaitos ja Tilastokeskus ovat molemmat asiantuntijaorganisaatioita, joiden menestyksellinen toiminta on täysin riippuvainen henkilökunnan osaamisesta. Vuosia kestävä välivaihe tulee olemaan molemmille organisaatioille erittäin raskas.
Miksi helsinkiläinen ei muuta Kuopioon, vaikka saisi asunnon vaihdostakin sievoisen summan välirahaa. Koulutetulla asiantuntijalla on yleensä puolisona koulutettu asiantuntija. Sanokaamme, että vaimo on töissä lääkelaitoksessa ja mies opetusministeriössä. Vaihtoehtoja on silloin kolme:
1) Perhe hajoaa kahdelle paikkakunnalle.
2) Perhe muuttaa vaimon työpaikan perässä Kuopioon. Mies yrittää löytää jotain työtä Kuopiosta. Lapset yrittävät löytää koulun, jossa voi opiskella samoja aineita joita he ovat opiskelleet Helsingissä.
3) Perhe jää Helsinkiin ja vaimo etsii uuden työpaikan.
Kolmas vaihtoehto on ylivoimaisesti todennäköisin, koska vaimon on huomattavasti helpompi saada koulutustaan vastaava työpaikka Helsingistä kuin miehen Kuopiosta. Huomattakoon, että jos koko henkilökunta muuttaisi Kuopioon lääkelaitoksen perässä, näitä asiantuntijatehtäviä puolisoille pitäisi löytyä yhdellä kertaa kymmeniä. Lapset voivat jatkaa samassa tutussa koulussa ja niin edelleen.
Ammattieettiset ja juridiset syyt estävät minua puhumasta PTHK:n katas… siis siirrosta Rovaniemelle. Noin yleisesti, mitään arviota sen onnistumisesta ja vaikutuksista en ole nähnyt, miksiköhän sellaista ei ole tehty?
onhan neljäskin vaihtoehto. Löydetään uudet puolisot.
Käsittääkseni kaikki Suomen puolueet ovat luvanneet pitää koko Suomen asuttuna. Aluekeskuksia pitäisi siis vahvistaa. Kukaan ei sen sijaan kai ole luvannut, että se onnistuu täysin kivutta.
Jos taas on sitä mieltä, että Suomea ei kannata pitää kokonaan asuttuna, hyvä niin. Poliittisesti tavoite lienee kuitenkin mahdoton niin kauan kuin eduskuntaan valitaan edustajia pääkaupunkiseudun ulkopuolelta.
Toisaalta, nyt menossa oleva historian suurin jyväjemmareiden (kuopiolaisten ja sen sellaisten) muuttoaalto kasvukeskuksiin tuskin paljon notkahtaa muutaman asiantuntijaorganisaation takia. Mutta täytyyhän niiden jyväjemmariedustajien jotain yrittää näön vuoksi.
Siksi ehdotankin, että valitaan kokonaan uusi pääkaupunki keskeisemmältä, ja siis aluekehitystä tukevalta paikalta. Olisiko Jyväskylä sopiva? Hämeenlinna?
Onhan näitä pääkaupunkeja muuallakin siirrelty, esim Brasiliassa juuri edellä mainitusta syystä.
Valtion asiantuntijaorganisaatioon hakeutuessa työntekijälle pitäisi olla implisiittisesti selvää toimenkuvaan sisältyvä rooli kepun heittopussina, eli asiassa ei henkilökunnan kannalta tällöin liene ongelmaa.
Näiden organisaatioiden kehittämisestä vastaavat avainhenkilötkin varmasti tietävät että valtion laitoksessa tulee omistajalta puukkoa selkään epäsäännöllisesti mutta varmasti.
Meillä on juuri sellainen aluepolitiikka kuin ansaitsemme. Itse kukin voi yrittää asiaan muutosta oman äänestyskäyttäytymisensä kautta.
Nyt OS taitaa itse syyllistyä Slarvismismiin!? Tosin syntyperäisenä stadilaisena tämä sana on ollut minulle tuttu vasta viikon.
Lääkelaitos voidaan aivan hyvin sijoittaa Kuopioon, koska siellä on yliopisto, jossa on kaikki lääkelaitoksen toimialaa tukevat oppituolit.
Lääkelaitoksen nykyinen pääjohtaja on myös väitellyt Kuopiossa(sic!).
Hyssälälle pisteet siitä, ettei ole sijoittamassa laitosta omaan vaalipiirinsä Turkuun. Tuo Oulu on nyt vain muodollisena vaihtoehtona, kai Katainen tämä laitoksen omaan vaalipiiriinsä junailee.
En tiedä minne Tilastokeskusta ollaan siirtämässä, Helsingissä kun yliopiston koulutusohjelma on käytännössä kuollut.
Tampere voisi olla hyvä vaihtoehto, sieltä kun ei taida olla yhtään ministeriä. Satu ja Oras hoitanevat tämän omaan vaalipiiriinsä.
Toivottavasti muutto Tampereelle tuo myös Tilastokeskuksen julkaisut verkkoon. Virossa kun paikallinen laitos katsoo tilastotietojen tarjoamisen sähköisessä muodossa olevan laitoksen velvollisuus.
Kun tieto on verkossa kaikkien nähtävissä, slarvismi kuolee nopeasti hapenpuutteeseen.
Uudet ihmiset tuovat asioihin uusia näkökulmia, ei kun siirto päälle vaan ja koitetaan samalla vähän pienemmällä joukolla jookos? Kun näitä tiekkarikeskuksen tietäjiä yms. ei vain työllistetä uusiin suojatyöpaikkoihin, niin kuin olen kuullut tapahtuvan, niin heistäpä Suomen ja ehkä koko Euroopankin talouselämä saa aivan huipuista huipuimpia osaajia huutava pullaa paikkaamaan, joten kysessä on todellakin win – win – case sen aidoimmassa merkityksessä!
Kyllä tuo alueellistaminen on täysin **seestä. Aivan järjetöntä kepulaisten hölmöilyä. Samaan aikaan sitten lisätään pks korkeakoulujen aloituspaikkoja.
Mitä järkeä?
Lakosille:
Kuopio on hyvä paikka Lääkelaitokselle, mutta se joudutaan siis perustamaan käytännössä uudestaan. Kestää pitkään,ennen kuin se toimii Kuopiossa kunnolla. Tämä siirtymävaihe on kyllä koko organisaatiolle ja myös Suomen lääkehuollolle erittäin raskas.
Osmo perusteli siirtoja laajasti perhepoliittisista syistä. Tärkeitä syitä, mutta ei kai niillä pitäisi olla merkitystä valtakunnantason jutuissa. Eläinlääketieteen siirto Kuopioon meinasi onnistua, mutta oliko niin, että se torppasi lopulta ministeri Riitta Uosukaiseen Imatra. Omat koirat purivat, kuten sanotaan.
Kuopio on niin lähellä Siilinjärveä, että veikkaan lääkelaitoksen lähtevän Helsingistä. Siinä ei voi omat koirat enää purra.
Vaihtoehtosi 1. on äärettömän epätodennäköinen. Olen kokeillut asiaa toisinpäin.
Perhe oli Kuopiossa ja minä isänä töissä Espoossa kun emme halunneet lapsia koulunvaihtoon kriittisessä lukiovaiheessa. Se oli raskasta matkustamista ja lisäksi suurimman ongelman muodostaa nykyään verottaja. Sehän ei hyväksy kakkosasuntoa pidemmällä tähtäimellä ollenkaan miksikään tulonhankkimismenoksi eikä ylimääräisiä matkakustannuksiakaan. Sehän on kaikki pelkkä ”luksusta” kun se voisi tarjota porsaanreikiä kavereille jotka ryhtyisivät talvella tekemään töitä Rukalla tai Pyhällä kakkosasunnossaan (kuten varmaan kävisikin!). Viimeistäänhän asia on ratkennut noiden kotipaikkakuntansa ulkopuolella työskennelieiden telakkatyöntekijöiden osalta.
Miksei tuota uutta kemikaalivirastoa perustettu vaikkapa Kuopioon?
Rovaniemen katastrofi:
http://www.tekniikkatalous.fi/kommentit/article32068.ece
Koska matkustaminen tapahtuu lentokoneella välillä Rovaniemi – Helsinki, niin matkustuskulut tuosta tuskin pienenevät. Päästöjäkin syntyy, tosin reittilennot lennetään joka tapauksessa.
Virastojen alueellistaminen on yksi viimeaikaisten hallitusten viisaimpia joskin varmasti vaikeimpia ja vastustetuimpia. Ammattitaito voidaan siirtää, ja moni ammattilainen on valmis muuttamaan kotiseudulleen jos sillä vain olisi tarjota työtä. Perheille alueellistaminen on raskas ja toiminnan palaaminen normaaliin vie aikaa, mutta mielestäni tämä on se kuuluisa pienempi paha verrattuna kaiken keskittämiseen pääkaupunkiseudulle.
Muutoksesta järpättämisen vastapainoksi asia voidaan kääntää myös toisin päin ja ajatella että nyt vain korjataan niitä virheitä joita alunperin tehtiin sijoitettaessa kaikki nämä virastot perusteettomasti Helsinkiin. Suomea on muuallakin, muutkin kaupungit ovat yhtä tärkeitä, muillakin tulee olla samat mahdollisuudet. Tämä on sitä tasa-arvoa jota olen peräänkuuluttanut aikaisemmissakin kirjoituksissani.
Ai niin: vaikka moni toisin väittää on tosiasia että aika ja paikka alkavat menettää merkitystä tieteellisteknisessä työssä. On ihan se ja sama onko asiatuntija siellä, täällä, Kiinassa, Amerikassa, Indokiinassa…. Tämä ei ole idealismia, vaan fakta jonka näen joka päivä työelämässä.
”Kun poliisin ATK-yksikkö siirrettiin Rovaniemelle, sinne muutti kai kolme organisaation työntekijää.”
Joista olivat saaneet yhden TV-kameroiden eteen kuhumaan siirron onnistumista ja viihtymistään. Heh!
Kyllä helsinkiläiselle johonkin Rovaniemelle, Kuopioon tai Ouluun muutto on shokki. Noita mainittua kolmea kaupunkia vaivaa erityisesti se, että niissä asuu vain maalaisia. Verhonraosta tiiraavia hihitteleviä ja maalaisenilkeitä kylänmiehiä, joita voit loukata tietämättäsi käyttäytymällä väärin:
Kuka jaksaa nousta aamuviideltä nousta lakaisemaan portaitaan kuurasta ja noutamaan postia laatikosta, ettei lahkolaisnaapuri saa aihetta tiedottaa seuroissa paikalliselle esimiehellesi, että ”se meijän yhteinen naapuri se on, tuota, aamu-unista sorttia – ihan niinku me muukki, joo. Vaan näyttäneepä tosiaan ainaki toistattaiseksi jaksavan töihin lähteä – ihan niinku me muukki. Lasten pyörät se kyllä jättää kerräämättä pihamaalta illaksi suojaan – niinku me muukki joskus. Perjantaina ja joskus lauvantaina tuntuu kyllä valot palavan myöhälle – ottasko viinaa vai kattosko telekkaria – niiku ei kukkaan meistä koskaan. Pitäkäähän silimällä ja lapset pois niijen kakaroijen seurasta. Siitä ei hyvä heru!”
Ja kohtahan laskeutuu kyräilyn viitta kaikkien harteille. Aikansa sitä kestää mutta kun tietää, että joku Oulun kokoinen kaupunki on ummehtunut kylä, jossa kaikki vähänkään silmäätekevät tuntevat toisensa ja jossa kulttuuri on mynnehtyneen Kaltion ja Eeli Aallon synonyymi, ei jaksa.
Molemminpuolisen alkukiinnostuksen verran olot ovat siedettävät, mutta mitä enemmän yrität oululaistua tai kuopiolaistua, sitä kapeammaksi lankku käy. Sitten eräänä aamuna koet yllätyksen: sanot naapurillesi huomenta ja tämä vastaa että ”Haista paska!”
Sinun ei tarvitse tietää, miten olet häntä loukannut. Kyllä hän sen itse tietää. Onkin tullut aika palata ihmisten ilmoille.
Edelleen noin yleisesti, IT-organisitiation pyörittäminen suomessa noin yleisesti on haastavaa jo Pääkaupunkiseudulla, tännekin joudutaan rahtamaan erikoisasiantuntijoita ulkomailta ihan vaan sen takia että kyseistä hilavitkutinta ei osaa kunnolla koko maassa kukaan tai niillä kahdelle kaverilla on muuta tekemistä. Pienemmät paikkakunnat pyörivät miten pyörivät Kehä I sisällä olevien asiantuntijoiden avustuksella.
Siinä vaiheessa kun palvelu on nurin niin lentokonetta odottavan aika on pitkä. Lisäksi näiden bittihemmojen sidosryhmä on tyypillisesti jonkun toisen alan asiantuntijat joita varten ne järjestelmät on tehty…
Se että lähes kaikki asiantuntijat keskittyy jollekin paikkakunnalle on siinä mielesä poliittinen päätös, että se keskittymä on luotu esimerkiksi koulutuspolitiikalle. Se voisi olla jossain muuallakin, mutta se ei voi olla hajautettuna useaan paikkaan.
En tiedä onko Lääkelaitos semmoinen tutkijankammio josta ei keskustella ulospäin kuin silloin tällöin. Jos kyllä, niin se voi sijaita missä tahansa. Jos ei niin sen pitää olla siellä missä sidosryhmätkin on.
Timo:
”Ai niin: vaikka moni toisin väittää on tosiasia että aika ja paikka alkavat menettää merkitystä tieteellisteknisessä työssä. On ihan se ja sama onko asiatuntija siellä, täällä, Kiinassa, Amerikassa, Indokiinassa…. Tämä ei ole idealismia, vaan fakta jonka näen joka päivä työelämässä.”
Tieteellisteknistä työtä voidaan toki tehdä missä vain, mutta jos johonkin yksikköön halutaan houkutella mahdollisimman hyvät osaajat, se yksikkö kannattaa sijoittaa sellaiseen paikkaan, jossa kyseiset henkilöt haluavat asua. Tieteelliteknillisessä työssä on myös tärkeää, että läheltä löytyy mahdollisimman paljon omaa alaa sivuavaa/tukevaa osaamista. On tietenkin kaunis ajatus, että IT-aikakaudella fyysinen sijainti ei rajoita yhteistyömahdollisuuksia, mutta käytännössä sillä on merkitystä. Kärjistetysti, jos esimerkiksi MIT siirrettäisiin Alaskaan, sen taso romahtaisi.
Hienoahan se on, jos savolaisvirtaa saadaan jotenkin tyrehdytettyä. Miten vaan saataisiin Lipponenkin muuttamaan takaisin isiensä maille.
Tilastokeskuksen vähiten vaihtuvat työntekijäthän ovat sosiologeja, kun heillä ei ole samanalaista työmarkkinaa kuin esim ekonomisteilla.
Tottakai siirtymävaiheesta tulee virastoille hankala, mutta ei se ole vielä mikään syy olla toteuttamatta siirtoa. Asiantuntijoita koulutetaan tässä maassa Helsingin ulkopuolella ja on ihan luontevaa, että myös sitä työtä, jopa valtion työpaikkoja, löytyy asiantuntijoille Helsingin ulkopuolelta. Monet meistä eivät halua muuttaa sen enempää Helsingin keskustaan kuin Nurmijärvellekään.
Tampereella asiantuntijatyötätekevän pariskunnan toisena puoliskona vähän huvittavat ja toisaalta ärsyttävätkin nuo jyväjemmarikirjoitukset. Ei täällä Kepua äänestä kuin teiskolaiset.
Omalla työpaikalla kyllä tuntuu siltä, että kyllä enemmän melkein löytyy hoitaja-asiantuntijapariskuntia kuin asiantuntija-asiantuntijapariskuntia. Hoitajan on taas helppo työllistyä missä päin maata hyvänsä, minne perheen työ vie (lasten koulut ja perheen sosiaaliset suhteet onkin sitten vähän hankalampi pala).
Siirtymävaihe on vaikea ja varmasti herättää vastarintaa, enkä tiedä miten se voitaisiin jouhevasti toteuttaa. Sinänsä ajatus valtion laitosten sijoittamisesta pk-seudun ulkopuolelle on aivan mainio. Aivan varmasti moni asiantuntijakin mielellään muuttaisi pois ruuhkasuomesta, jos vain työtä olisi tarjolla muualla.
Teemu Kemppainen:
”Aivan varmasti moni asiantuntijakin mielellään muuttaisi pois ruuhkasuomesta, jos vain työtä olisi tarjolla muualla.”
Asia kannattaisi kuitenkin kunnolla selvittaa, ennen kuin lahdetaan mutu-tuntumalla laitoksia siirtelemaan. Uskoisin, etta laitosten siirtaminen esim. Tampereelle tai Turkuun, ei valttamatta heikentaisi niiden toimintaedellytyksia kovin paljoa. Sen sijaan vaatii kylla aikamoista optimismia olettaa, etta toimintaedellytykset esim. Lappeenrannan, Joensuun tai Rovaniemen kaltaisissa yliopistokaupungeissa olisivat yhta hyvat kuin Helsingissa. Toki naihin virkoihin varmasti loytyy muodollisesti patevia hakijoita pienemmissakin kaupungeissa, mutta mita pienemmasta hakijajoukosta asiantuntijat joudutaan valitsemaan, sen hankalampaa todellisten osaajien loytaminen on.
Viimekadessa kyse on arvovalinnasta. Paljonko olemme valmiit tinkimaan kyseisten laitosten toimintaedellytyksista aluepoliittisten motiivien vuoksi.
Vieroksun puoluepoliittisen leimakirveen käyttöä… Sanonkin siksi vain, että touhu on harvinaisen selvää siltarumpuilua… puoluetta ääneen mainitsematta.
Olen syntyperäinen helsinkiläinen. Silti viihdyin yli 20 v Savossa. Kuopiossa siitä ajasta vajaa puolet. Kuopio on ihan hyvä kaupunki. Eikä liian pieni. Kulttuuriakin on.
Kyllä maalaisiksi yms nimittely on vain tyhmien helsinkiläisten touhua. Heistäkin iso osa on junan tuomia. Kyllä elämää ja vieläpä laadukasta on Kehä III ulkopuolellakin. Ja rahaa riittää muuhunkin kuin asunnon maksamiseen.
Pakkomuuttaminen on kyllä ongelmallista. Mitä muuten nykyään tapahtuu valtion palveluksessa olevalle joka ei halua muuttaa? Pääseekö ns lakkautuspalkalle vai joutuuko työttömäksi?
Kun nykyään perheissä molemmat puolisot käyvät töissä on pakkomuuttaminen lähes mahdotonta.
Vaikka Kuopioo on asuinpaikkana hieno on pakko sanoa ettei siellä avoimia työpaikkoja suuremmin ole. Eli jos toinen puoliso muuttaa työpaikan muuton johdosta niin voi melkein laskea että toinen jää työttömäksi. Ei mikään kiva valinta.
Asiantuntijoiden siirtäminen kovin pienelle paikkakunnalle on ongelmallista myös ammattillisen kehittymisen ja urakierron kannalta. Pienellä paikkakunnalla ei huippuammattilaiselle ole työpaikan vaihtomahdollisuutta ja jos rakennat omakotitalon jonnekin pellolle et huonoimmassa tapauksessa pääse asunnostasi eroon kuin vain tappiolla. Eli joudut helposti turpeeseen sidotuksi.
Yritykselle tai laitokselle taas huippuammattilaisten huipulla pitäminen vaatii erikoistoimia kun tavanomaiseen luonnolliseen vaihtuvuuteen ei pienellä paikkakunnalla ole edellytyksiä.
Hiukan vaikea asettaa rajaa mikä on pieni paikkakunta. Ja vaikuttaako kaupungin henkeen että kyse on yliopistokaupungista? Minä uskon että silläkin on merkitystä. Minulle helsinkiläisenä Kuopio oli niillä alarajoilla. Kun asuin yli 10 v tuollaisella 10000-20000 asujan seudulla se oli kyllä aika ahdistavaa. Muualta muuttanut ei saanut aitoa kotiseutuoikeutta milloinkaan.
Periaatteessa julkisen hallinnon jakaminen tasaisesti ympäri maan on mielestäni hyvä asia mutta minusta kannattaisi alkaa se hajasijoittaminen vaikka siirtämällä osa viraston töistä tehtäväksi etätyönä. Kyllä se nykyään on monessa työssä mahdollista. Sitten kun muutamassa vuodessa iso osa on siirretty toiselle paikkakunnalle etätyöksi voi lopunkin viraston siirtää jo huomattavasti helpommin.
Any Nyymi: protestoin, että kuvailet Oululaisen ajatuksenjuoksua Savon murteella!
Minusta tässä keskustelussa on mielenkiintoisena piirteenä asiantuntemuksen mystifiointi: Kaikki tieto ja viisaus asuu jossakin (Helsinkiläisessä) tutkijakammiossa jossa yksinäinen guru työskentelee ja tätä yksinäistä gurua meidän sitten tulee joukolla kumartaa ja palvoa.
On virheellistä viitata tutkimukseen jota ei muista tarkkaan, mutta käsittääkseni on selkeästi havaittu että osaaminen ja menestys ei synny yksittäisistä huipuista vaan tasaisesta asiantuntijajoukosta joka pelaa yhteen. Yksittäinen asiantuntija on päivastoin mahdollinen uhka ja hidaste organisaatiolle. Ts. Kuten tuntemattomasta tiedämme sota ei kaipaa yhtä miestä, Rokkaakaan.
Asiantuntemusta on kaikkialla Suomessa, riittää kun paikkakunnalle saadaan virkoihin tarpeeksi päteviä hakijoita.
Ville: Tässä on nyt vähän sellainen mielipide vastaan mielipide -tilanne. Minulla ei ole omalta puoleltani muuta todistetta väitteeni tueksi kuin maisterin paperit tietojenkäsittelystä ja pitkä kokemus virtuaalitiimissä toimimisesta/sen johtamisesta. En usko olevani mitenkään poikkeuksellinen ihmisyksilö: jos tämä toimii minulla se toimii uskoakseni muillakin.
Mikä sen takaa, että kovimmat hakijat pääkaupunkiseudulla hakeutuvat nimenomaa valtion tutkimuslaitoksiin, jos ”oikeita” paremmin palkattuja töitäkin on tarjolla? Varsinkin kun tietää että joko on maksettava törkeää hintaa ahtaasta asunnosta tai sitten istuksittava joka aamu ruuhkassa.
En ymmärrä lainkaan, miksi valtion virastoja pitää siirtää? Ymmärrän sen, jos uusi virasto perustetaan ja se päätetään perustaa vaikkapa Kuopioon.
Viraston siirrosta ei ole muuta kuin haittaa. Koko organisaatio rakennetaan uudelleen. Kenen eduksi? Loppuviimein osa toiminnoista valuu kohti suurempia kaupunkeja, sillä kontaktipinta muuhun yhteiskuntaan painottuu niihin. Johtajat ja asiantuntijat ravaavat kokouksissa ympäri Suomea. Toki se on hyvää politiikkaa, jos halutaan tukea Finnairia.
”Any Nyymi: protestoin, että kuvailet Oululaisen ajatuksenjuoksua Savon murteella!”
Oululaisten ajatuksenjuoksu ja kieli on tervakaupunkiperinteestä johtuen vähän tahmeaa, sellaista tervapastillin soutamista ja huopaamista. Piti siis lainata savolainen, jotta asia olisi tullut kerrotuksi säällisessä ajassa ja tilassa. 🙂
”Minusta tässä keskustelussa on mielenkiintoisena piirteenä asiantuntemuksen mystifiointi: Kaikki tieto ja viisaus asuu jossakin (Helsinkiläisessä) tutkijakammiossa jossa yksinäinen guru työskentelee ja tätä yksinäistä gurua meidän sitten tulee joukolla kumartaa ja palvoa.”
Ajatusvirhe: yksinäinen guru asuu Oulussa tai Itä-Suomessa. Toista gurua ei ole lähimailla ja perhekin on karannut etelään. Käy asumassa jossain maakuntakaupungissa ja tiedät miksi – siis kunhan masennuslääkityksesi alkaa vaikuttaa.
Tällä en tahdo pelotella ketään mutta Helsinki-Tampere-Turku -kolmiosta ei ketään pitäisi houkutella itään ja pohjoiseen. Ei siitä hyvä heru: Kun aamulla sanot työkaverillesi ”MOI!” tämä ryhtyy etsiskelemään siitä sarkasmia ja allegoriaa ja mitä niitä vierassanoja onkaan.
Sanot ”MOI!” myös seuraavana aamuna ja kas, kaverisi ajattelee, että tuo etelän varis vain jatkaa kettuiluaan.
Kolmantena aamuna huomaat, että kahvilusikkasi on väännelty uri gelleriksi ja lahkolaiset (hellarit, lestaatit, jehovat, heinoslaiset, kommarit, demarit, SKP:läiset – kaikki) ovat tiiviisti omissa huoneissaan. Ja sinä niiden ja kaiken ulkopuolella.
Kaikkien porukoiden suurin yhteinen nimittäjä eli suurin typerys käynnistää muidenkin puolesta piikittelyn, jossa ulkopaikkakuntalaisuutesi on suurin vikasi. Tämä läskilinssinen tollo sanoo aina jotain ärsyttäväksi tarkoitettua ja vilkuilee muita ja iskee heille silmää avoimesti ja hohottaa kuin puuhevonen ja tirskuu kourakuppiinsa ”tsih tsih tsih”.
Kohta kukaan ei voi puhua sinulle mitään kuin vaivihkaa urinaalin ääressä ja selkänsä taakse vilkuillen. Jos joku kolmas tulee paikalle, suu napsahtaa kiinni.
Niin sinä sitten tepastelet siellä uudessa työpaikassasi tietämättä, mitä ihmettä olet tehnyt. Kenties 10 vuoden jälkeen itsellesi paljastuu, että sinusta oli käytettävissä tiedustelutietoja: olet 18-vuotiaana kuulunut SVUL:n tai TUL:n seuraan, olet tai et ole kirkon jäsen tai mitä tahansa, joka voi häiritä edes jotain paikallista pässinpäätä, jonka perintöreviiriä uhkaat. Hän hoitaa sinut pelistä supattelemalla. Niin se ”Oulusa” ja ”Kuopiosa” on aina tehty. Kaikkien on tultava supattelukinkereihin, koska muuten supina ja sipinä uhkaa omaa oksaa.
Ainoa päivä, jolloin jossain Oulussa voi olla lähes oma itsensä on vaikkapa Ilmakitaran MM:t. Silloin paikalla on vierasta väkeä niin paljon, että 364 päivää köyttä rasvanneet ja haulikon piippuun tuijottaneet oululaiset kehtaavat vetää perskännit vieraiden piikkiin. Silloin he luulevat että sinäkin olet umpijurrissa ja puhuvat mitenkuten vapautuneesti kännisi piikkiin – vaikka olet ainoa vesiselvä koko hiton maakunnassa.
Työpaikalla sinulta kuitenkin kysellään sen pässinpään toimesta ”Sammukko hä, vejikkö palijo viinaa ohtaan? Oksensikko? Hei pojat, kuulittako, etelän varis on juopotellu ja sammunu vissiin Letkun puistoon ku on naama nuin palokunnan punane, rah rah rah rah!”
Lääkelaitos ei ole tutkimuslaitos, mutta sen henkilökunta on ja sen on oltava hyvin asiantuntevaa. Niinpä heillä ei ole työmarkkinoilla hätäpäivää, vaikka työpaikka menee alta pois. Lääkelaitoksella sen sijaan on hätä saada riittävän nopeasti uutta yhtä osaavaa ja kokenutta väkeä tilalle, sillä lääkeyhtiöiden juonia ei opi oppikirjoja lukemalla- varsinkin, kun moni lääkelaitoksen työntekijä varmaankin siirtyy vastapuolelle, lääkeyhtiöiden palvelukseen.
Minä en tiedä, kuinka päivittäistä ovat lääkelaitoksen henkilökunnan kokoukset STM:n ja kelan edustajien kanssa. Silti luulen, että Kuopiota enemmän alueellistamisesta voittaa Finnair.
Timo, eipähän minullakaan aiheesta muuta tietoa ole kuin oma näppituntuma. Oma näkemykseni on, mitä erikoistuneemmasta ja vaativammasta tehtävästä on kyse, sen enemmän yksilön erityislahjakkuus korostuu. Esimerkiksi ääritapauksena Einstein, hänen työpanostaan ei olisi pystynyt legioonallinenkaan keskinkertaisia fyysikkoja korvaamaan. Eli tällä tasolla sota nimenomaan kaipaa sitä yhtä miestä (tai naista). Mikä sitten on vaatimustaso näissä valtion asiantuntijavirastoissa, en tiedä. Veikkaisin, että ainakin siellä hierarkian yläpäässä tarvitaan aika kovatasoista asiantuntemusta yhdistettynä johtamisosaamiseen, mikä on valitettavan harvinainen yhdistelmä.
En ole yksituumaisesti näitä siirtoja vastaan, mutta kyllä näiden virastojen toimintaedellytykset uudella paikkakunnalla pitää arvioida perusteellisesti ja objektiivisesti, eikä vain olettaa, että osaajia löytyy, jos paikkakunnalla on yliopisto. Suomessa aluepolitiikkaa tehdään nimittäin valitettavan usein pelkällä aatteen palolla, tämä Rovaniemen tapaus on siitä hyvä esimerkki.
Täällä on kovalla kädellä karsittu kaikenlainen yksittäistä kansanryhmää vastaan kohdistettu iva ja solvaaminen.
Ilmeisesti oululaiset ja kuopiolaiset ovat poikkeus.
-Ellu (Stadista)
Osmo: ”Lääkelaitoksella sen sijaan on hätä saada riittävän nopeasti uutta yhtä osaavaa ja kokenutta väkeä tilalle, sillä lääkeyhtiöiden juonia ei opi oppikirjoja lukemalla- varsinkin, kun moni lääkelaitoksen työntekijä varmaankin siirtyy vastapuolelle, lääkeyhtiöiden palvelukseen.”
Mielestäni syyllistyt juuri aikaisemmin mainitsemaani asiantuntemuksen mystifiointiin. En usko tuohon väitteeseen, olen nähnyt omin silmin kuinka hyvän pohjakoulutuksen saaneesta noviisista kuoriutuu nopeasti piinkova ammattilainen joka puree kokenutta konkaria koipeen kuin terrieri.
Jos lääkelaitoksen virkoihin riittää Kuopiossa vaatimukset täyttäviä hakijoita ja hyvät tilat se riittää. Tai ei aivan: lisäksi pitää oppia uusi työnteon kulttuuri jossa työntekijöitä ei kyylätä, asioita hoidetaan puhelimessa ja virtuaalipalavereissa, jne. Kuulostaa vaikealta mutta on todellisuudessa äärettömän helppoa ja tehokasta. Todellinen tarve matkustaa voi olla yllättävän pieni, todella minimalistinen.
Voisin kuvitella, asiasta mitään ymmärtämättä, että Lääkelaitoksen edustajat tapaavat myös lääkeyritysten edustajia.
Vaikkei sitä Esson baarin pöytäpuheiden perusteella uskoisikaan, niin eduskunta on myös asiantuntijayksikkö. Mitäs jos Keskusta laittaisi jalat suun tilalle ja hajasijoittaisi eduskuntaryhmänsä Kajaaniin? Perässä menisi puoluetoimisto Töölöstä, jolle varmasti löytyisi halukas vuokraaja.
Edustajille olisi tarjolla luonnonläheinen työympäristö ja pellettilämmitetyt talot. Tapaamiset hoituisivat ”ihan yhtä hyvin” videoneuvotteluina, sähköposti tehokkaaana viestintäkanavana tekisi vähätkin tapaamiset tarpeettomaksi. Helsinkiin lennettäisiin harvakseltaan sähkösuihkukoneella joka saa virtaa siipeen kiinnitetystä tuuligeneraattorista.
Tietenkin tämä voisi lyhyen muutaman kymmenen vuoden siirtymäajan hieman laskea Keskustan eduskuntaryhmän tehokkuutta. Ei ole kuitenkaan lainkaan selvää että tämä olisi veronmaksajien tappio.
Häiritsee kyllä minuakin alkuperäisenä (tosin ei-savolaisena) maalaisena ja maaseutukaupunkien vannoutuneena ihailijana jonkun verran se varma vaikkakin epäsuora tapa, jolla pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvia pidetään jälkeenjääneinä.
Varsinainen ongelma on edelleen se, että kaikki on jossain vaiheessa tupattu yhteen läjään Helsinkiin ja lähistölle.
Jotkut Kuopiot tai Jyväskylät eivät ehkä ole parhaita vaihtoehtoja, mutta menkääpä esimerkiksi Mänttään, Vammalaan tai Kankaanpäähän niin jo rupeaa innovatiivisuus ja luovuus ja osaaminen ja erikoisosaaminen varsinaisesti kukoistamaan muuallakin kuin omahyväisisä puheissa.
Helsinkiläinen pikkusieluisuus on muuten ihan yhtä pientä tai suurta kuin maalainenkin pikkusieluisuus.
Helsinkiläisen ja pahamainen maaseutukepuilijan epäterveessä yliitsetunnossa ei ole oikeasti eroja, jos on malttanut molempia seurata.
”Täällä on kovalla kädellä karsittu kaikenlainen yksittäistä kansanryhmää vastaan kohdistettu iva ja solvaaminen.
Ilmeisesti oululaiset ja kuopiolaiset ovat poikkeus.
-Ellu (Stadista)”
Olet käsittänyt aivan väärin: kyse ei ole solvaamisesta ja pilkasta, vaan erään tyylilajin käytöstä hyvin vakavan asian – kulttuurieroista johtuvan työpaikkakiusaamisen – esiinnostamiseksi.
Hienoinen satiiri on nähdäkseni hyvä, taloudellinen ja joskus ainoa mahdollinen keino kertoa asioista, joista ei muuten voi edes puhua tai joita ei ole edes tunnistettu vielä. Meillähän ei ole tietääkseni missään paremmin käsitelty näitä yhden kielialueen sisällä vaikuttavia kulttuurieroja ja niiden syitä ja seurauksia.
Sen sijaan meille(kin) on luotu näiden erojen häivyttämiseksi stereotypioita: lappilainen sitä, pohjalainen tätä. Mikään mielikuva ei pidä tietenkään paikkaansa. Helsinkiläinen ei olekaan – yllätys – ylpeä vaan mitä joviaalein ja sietää erilaisuutta kerrassaan loistavasti. Pohjoisessa ja Savossa esimerkiksi luullaan, että Helsingissä sitä taidetaan vasta rasisteja olla, kun mekin olemme sentään melkoisia, vaikka paikkakunnalla ei ole kuin kolme somalia. Jne.
Nämä kulttuurierot muuttuvat lihaksi, kun niiden keskelle muuttaa. Ei niitä tietenkään paikkakunnallaan värjöttelevä oululainen ja savolainen itse huomaa, hänhän on syntynyt häkkiinsä.
Huomautan vielä, että suomalaisen on jopa vaikeampi sopeutua aivan uudelle seudulle kotimaassaan kuin ulkomaalaistaustaisen Suomeen: suomalaiselta odotetaan luontojaan paikkakunnan standardien tuntemista ja noudattamista. Ja vielä: näiden pikkukylien ihmiset itsekin ahdistuvat loukoissaan ja kärsivät omasta usein ulkoa pakotetusta reviirikäytöksestään.
Ulkomailla tavatessa tai vain kahdestaan kohdatessa nämä kirkonkylänsä keskusta- ja lahko-mullahien alamaiset saattavat olla mitä mainioimpia tyyppejä. Mikseivät olisi kunhan vain uskaltavat. Toistaiseksi eivät aina uskalla.
Dementikko kysyy: Olen kyllä lukenut kirjasi ”Ministerikyyti”, mutta en muista kuuluivatko nämä lääkeasiat silloin peruspalveluministerin toimialueeseen? Itse epäillen etteivät Lääkelaitoksen, KELA:n, STM:n, Stakesin, KTL:n, Kuntaliiton sekä VV:n virkamiehet pidä yhteisiä strategiakokouksia, vaikka syytä olisi. Voisin melkein löydä suuria summia vetoa, etteivät nämä terveydenhoidon pelurit ole koskaan avoimesti miettineet kuinka asiat hoidetaan yhteiskunnan kannalta mahdollisimman järkevästi sekä taloudellisesti.
P.S. Väli Kuopio-Helsinki taittuu VR:n kalustolla runsaassa neljässä tunnissa.
Lääkealalla vuosikymmeniä olleena – niin valtion valvonnassa kuin teollisuudessa – voin todeta, että Lääkelaitoksen työn sisällön osaaminen opitaan vain työn kautta kokeneempien tuella. Yliopistotutkinto ei tee päteväksi lääketurvallisuuden valvojaksi, vaan ehkä 5-10 vuoden työskentely tieteellisin argumentein perustellussa juridis-regulatorisessa työmaailmassa, jonka ydin on Lontoossa EU:n lääkevirastossa ja osaajat jokaisen eri EU-jäsenmaan lääkevalvontavirastossa. Oppia saa myös pöydän toiselta puolelta teollisuudesta (=pääkaupunkiseudulla), mutta oikotietä yliopistosta heti valmiiksi osaajaksi ei ole. Lääkelaitoksen valvontakohteista suurin on lääketeollisuus, jonka Suomen tytäryhtiöt ja kotimaiset valmistajat toimivat pääkaupunkiseudulla. EU-lääkevalvonnan kautta Lääkelaitos valvoo EU-tasolla satoja valmisteita, joiden teho-turvallisuus-laatu-tasosta Suomi vastaa työnjaollisesti muiden EU-valtioiden puolesta. Ulkomainen lääketeollisuus teetättää Suomessa paljon kliinisiä lääketutkimuksia, jonka maksajat ovat pääkaupunkiseudun tytäryhtiöt. Pääosa laitoksen asiantuntijatyön partnereista on siis pääkaupunkiseudulla, Lontossa ja muualla EU:ssa (tuotannon tarkastuskohteet esim. Intiassa, Turkissa ja USA:ssa). Lääkkeiden valmistaminen, myynti, jakelu ja markkinointi on ehkä kaikista ”kulutustuotteista” kattavin. Lait- ja asetukset ovat EU-tasoisia, samoin niitä koskevat määräykset ja suositukset. EU-virkamieskokouksisa on melkoisesti – yleisemmin Lontossa ja Brysselissä. Lääkelaitos on siis pääosin muuta kuin maan rajojen sisällä toimiva virasto. Toki Lääkelaitoksella on vastuu lääkkeiden vähittäis- ja tukkujakelun valvonnasta sekä markkinoinnin valvonnasta maan rajojen sisällä, mutta pääosa toimista ovat sen laatuisia, ettei niitä ole tarkoituksenmukaista tehokkus- tai taloudellisyyssyistä alueellistaa – jollei halua tuhota tämän toiminnon kansallista asiantuntijaosaamista noin 10-15 vuoden ajaksi. Jos tämä osaaminen on nyt olemassa ja se ei todennäköisesti siirry alueellistamisolettamien mukana, niin on edesvastuutonta alueellistaa moinen asiantuntijatyö ehdoin tahdoin. Käytännössä tämä asiantuntemus tapettaisiin ja sitten koko pyörä tai ruuti täytyisi keksiä hitaimman kautta uudestaan. Toki tämäkin munaus voidaan tehdä, mutta järkeä siinä ei ole.
Opiskelin Kuopion yliopistossa proviisoriksi, jatkoin opintoja Farmasian lisensiaatiksi ja viimein Farmasian tohtoriksi. Kuopiossa tuli vietettyä 12 vuotta. Kiva kaupunki sinänsä. Farmasiaan liittyvä tutkimushanke kuitenkin ajettiin hiljaa alas, mielenkiintoisempien hankkeiden paineessa. Tässä vaiheessa pakkasimme perheeni kanssa tavarat ja siirryimme pääkaupunkiseudulle ja minä Lääkelaitoksen palvelukseen. Helsinkiläistä minusta ei koskaan tullut, verot olen maksanut Kirkkonummelle ja Vantaalle. Aikanaan löytyi myös vaimolle töitä alueelta. Asunnot hankittiin, savoa vääntävät lapset ruotsinkielen kielikylpyyn ja elämä uomiinsa. 12 vuotta Lääkelaitoksessa.
Kuopiossa ei mitään vikaa, mutta toiseen kertaan en olisi rumbaan lähdössä. Voin siis hyvin yhtyä Osmon päätelmiin. Lääkelaitos (ts. Lääkealan osaamiskeskus) tullaan rakennetaan Kuopioon pohjalta, hiukan epäilen ministerin perusteluita, joissa tällä toimella taataan lääketurvallisuus myös tulevaisuudessa. Lääkelaitoksen rakentamiseen Lääkintöhallituksen raunioilta menikin aikaa lähes 15 vuotta ja tässä oli kyse pelkästä organisaatioudistuksesta. Tässä ajassa saatiin aikaan organisaatio, jolla on omat meriittinsä (lue kokoonsa suurempi painoarvo) EU-jäsenvaltioiden lääkevalvontaviranomaisten joukossa.
Eli pieni on asiantuntijoiden muuttohalukkuus. Kuopion tai Oulun asiantuntemus ei juuri organisaatiolle tuo lisäarvoa nykyiseen. Vastavalmistuneet tai tieteenalojen huiput eivät auta asiantuntijoiden korvaamisessa.
Timo: Sinä puhut aivan puutaheinää.
Työskentelen itsekin juuri tällä hetkellä IT-kehitysprojektissa virtuaalitiimissä, hoidan asiat mailitse ja puhelimella, enkä kyylää muita työntekijöitä mutta kokemukseni perusteella osaan sanoa että tämä työskentelymalli on täysin soveltumaton sellaisiin reaalimaailman prosesseihin joiden ydin on eri sidosryhmien intressien yhteensovittaminen.
IT on eksaktia, lääketiede ei, ja lääkepolitiikka kuulostaa aivan erityisen diffuusilta kuten politiikka yleensäkin. Intressit sovitellaan neuvottelupöydässä ja linjauksista sovitaan ftf.
Ilman mitään tietopohjaa uskon että näissä Lääkelaitoksen kaltaisissa organisaatioissa on aivan eri tavalla hiljaista tietoa kuin jossain IT-projektitiimissä jossa todellakin ulkopuolelta tullut noviisi saattaa olla tuottava ensimmäisestä päivästä alkaen. Ei asiantuntemus ole mystiikkaa vaikkei se kirjoihin ja kansiin olisi kirjattukaan.
Itse miellän Lääkelaitoksen edunvalvojakseni asioissa joista en ymmärrä yhtään mitään. Sen verran kuitenkin asiantuntijoiden johtamisesta ymmärrän että jos heitä tarpeeksi pitkään kyykyttää, he vaihtavat organisaatiota. Hyssälä on nyt ripustanut Lääkelaitoksen väen löysään hirteen, ja ulkopuolinen ihmettelee oliko tämäkin nyt taas kaikki aivan loppuun asti harkittua ja tarpeen.
Otetaanpa esimerkki: Pitkään kunnallis ja valtakunnanpolitiikkaa tehnyt kehäkettu pääsee ulkoministeriksi mutta joutuu yllättäen lähtemään. Tilalle soitetaan eduskunnan ulkopuolelta nuori asiantuntija Brysselistä kesken synttärijuhlien ja kas mitä tapahtuukaan…
Ihmisillä on ymmärrettävästi tapa uskoa olevansa korvaamattomia, että heillä on asiantuntemusta tai osaamista jota muilla ei ole. Tämä on ymmärrettävä defenssimekanismi. Vanhan sanonnan mukaan hautausmaat ovat täynnä korvaamattomia ihmisiä. Ei kukaan ole korvaamaton, kaikki ovat korvattavissa.
Koska kyse on valtion alunperinkin tekemän virheen korjaamisesta tulee tämän mielestäni näkyä työntekijöille tehtävissä siirtotarjouksissa / eropaketeissa. Ei ole kiellettyä käyttää näissä siirroissa tervettä järkeä, suunitelmallisuutta ja siirtymäaikoja.
Helsinki-keskeisyys on anteeksiannettavaa, koska oma kotipaikka lienee useimmille rakas ja saa Helsinkiäkin rakastaa. Silti taannoin huvitti, kun Hesarikin uutisoi, että Eva Dahlgren aloittaa kuukauden mittaisen Pohjoismaiden kiertueensa Turusta ja Helsingistä. Evan konsertti oli Turussa kaksi päivää aikaisemmin kuin Helsingissä. Tällainen nolo virhe ei kaiketi voisi sattua kuin helsinkiläiselle.
Vakavammin: ei se suunnaton lahjakkuus- ja luovuuskeskittymä sattumalta sinne Helsinkiin synny. Se syntyy niin, että yleisesti hyväksytään maan tasapuolinen kehittäminen, mutta jokaisessa yksittäistapauksessa löydetään lukuisia syitä, miksi ao. viraston tai laitoksen nyt kuitenkin pitää sijaita Helsingissä.
Oletteko kuulleet muuten Berliinin tai Tukholman kirjamessuista? En minäkään.
Touko Mettinen
Mielestäni valmiin ja toimivan viraston siirtämiselle pitää olla hyvät perusteet. Tässä tapauksessa on ilmeisesti kysymys arvovalinnasta, jossa aluepolitiikalla on merkittävä painoarvo. Aionoaksi perusteeksi se ei kyllä riitä.
Virasto tulee toimimaan hyvin myös uudessa paikassa, vaikka se on Helsingistä katsoen syrjässä. Henkilöstöä asia varmasti jurppii, mutta elämä on muutoksia täynnä. Tai ainakin pitäisi olla. Työn perässä muuttaneita on Suomi täynnä. Uudella paikkakunnalla viihtyminen on on aika pitkälle kiinni asenteesta.
Työ tekee asiantuntijoita Kuopiossakin, mutta viraston toiminta tökkii varmasti jonkin aikaa ennenkuin se normalisoituuu.
Voisi kai sen sanoa suorempaakin: kun esimerkiksi yöllä yhden maissa pääsee kotiinsa helpommin Helsingistä kuin mistään naapurikunnasta (ml. se, joka on Helsingin suunnassa) kaikissa kaupungeissa Imatra-Tampere-Rauma -linjan eteläpuolella, niin voisi jo ryhtyä ajattelemaan, onko meillä riittävän iso pääkaupunki.
Ruotsissa on kolme kruunua: Tukholma, Göteborg ja Malmö. Niiden kehitys ja roolit näyttävät tasapainoisilta jos vertaa Suomeen.
Yksi suurimpia syyllisiä lienee kepu: jos hajasijoitetaan, myös Seinäjoen, Mikkelin, Kajaanin, Kankaanpään ja Jyväskylän on saatava osansa. Ja kierre jatkuu: demarit vaativat Kotkalle, Kemille ja Porille myös…
Eli jos haluttaisiin todellista vastapainoa Helsingille, pitäisi sijoittaa Turkuun, Tampereelle ja mahdollisesti Ouluun – tosin Silvasti saattoi olla oikeassa Oulun suhteen – Oulu vain hidastaa pohjoisen autioitumista.
Touko Mettinen
Toi Timon viesti menee jo komiikan puolelle. Alueellistamispuuhastelussa millään asiaperusteilla ei ole ennenkään ollut yhtään mitään väliä, miksi niillä olisi nyt? Ihmisiä kannattaa heitellä pitkin poikin Suomea, ihan vaan muutoksen vuoksi? Ei tämä liittyy siihen että työn perässä on ennenkin muutettu, silloin on kuitenkin saatu vastineena työtä ja parempi elintaso.
Artturi Björk:
”Any Nyymi: protestoin, että kuvailet Oululaisen ajatuksenjuoksua Savon murteella!”
Sinivihreä:
Murteiden yhtäläisyydet johtuvat nähdäkseni 1500-luvulta alkaneesta ns. savolaisten ekspansiosta, jonka aikana suuri joukko savolaisia vaelsi maan poikki elintilaa hakien esim. Pohjois-Pohjanmaalle.
Taisivat tuolloiset muuttajat olla sen ajan asiantuntijoita, joiden jälkeläiset ovat sittemmin osin siirtyneet asiantuntijoiksi esim. Helsinkiin.
Timolle:
Kyllä lahjakkaasta noviisista kokeneempien opastamana kehittyy muutamassa vuodessa pätevä ammattilainen, mutta tämä edellyttää, että on niitä kokeneempia. Jos lääkelaitoksessa muuttohalukkuus on samaa luokkaa kuin siellä poliisin ATK-touhussa, Hyssälän esitys merkitsee pahimillaan sitä, että joulukuun viimeisenä päivänä vuonna 201X lääkelaitos lakkautetaan Helsingissä ja tammikuun ensimmäinsenä päivänä paikalta rekrytoidut noviisit alkavat opettaa toisiaan. Tämän tilanteen estäminen ei ole aivan helppoa.
Edelleen: ministyeriöt kestävät kyllä sen, että johtoon tulee uusi ja kokematon, koska näin tapahtuu neljän vuoden välein, mutta vaikka vanha kehäkettu jäisi johtamaan ministeriötä, siitä ei tulisi mitään, jos koko virkamieskunta vaihdettaisiin kerralla.
Valtio on itse ollut suurin ”autioittaja” tässä maassa.
Postilaitoksen yms. yksityistämisellä ollaan saatu aikaan postitoimipaikkojen yms. lakkauttaminen monestakin kunnasta. Sen seurauksena ihmiset ovat muuttaneet palvelujen perässä asutuskeskuksiin. Nyt yritetään paikata asioita siirtämällä virastoja.
En ymmärrä tällaista politiikkaa varsinkaan sen jälkeen, kun näki mitä Kemijärvellä annettiin tapahtua.
Olen syntyperäinen helsinkiläinen ja vaimoni on Tilastokeskuksella töissä. Jos Kepu onnistuu Tilastokeskuksen pakkosiirrossa, emme me minnekään muuta – sellaista ei edes harkita. Helsinki on koti ja ainoa paikka tässä maassa, jossa voimme edes kuvitella asuvamme. Ja aivan kuten Osmo sanoi – meikäläiselle ei tämän maan tuppukylissä olisi minkäänlaisia hommia. Minun työni löytyvät Helsingistä tai sitten maailmalta, maailmalle taas ei veri enää vedä.
Oikeasti, kuka koulutettu, sivistynyt ja lahjakas ihminen voisi kuvitella muuttavansa jonnekin Kuopioon jos ei nyt sattuisi olemaan sieltä kotoisin? Suomessa on yksi ainoa vetovoimainen kasvukeskus – ja se on Helsinki (lukekaa se Richard Floridan kirja). Mielelläni näkisin että olisi muitakin, mutta kun ei ole.
Hajasijoittaminen on perkeleestä ja sillä uhkaaminenkin karmeaa ja raukkamaista kepulointia. Tilastokeskuslaisille tämä aiheuttaa tarpeetonta huolta tulevasta ja taatusti myös jo ennalta pakoa pois talosta. Kuuleman mukaan siellä ei juurikaan ole intoa työpaikan mukana muuttamiseen.
Mitä minä en tässä touhussa ymmärrä, on se sama, mitä Tommikin ihmetteli: miksi yritetään väkipakolla siirtää toimivia laitoksia, miksei perusteta uusia sinne maakuntiin?
Toinen outous on, että virastoja on kuritettu lamasta asti ja tiukennettu kukkaronnyörejä – tähän pelleilyyn nyt sitten yhtäkkiä löytyykin rahaa, ihan niin paljon kuin tarvitaan! Minä mieluummin korvamerkitsisin veroeuroni vaikka sairaan- ja vanhustenhoitoon kuin tyhjänpäiväiseen virastojen siirtelyyn.
En (umpikaupunkilaisena, myönnettäköön) ole koskaan ymmärtänyt sitäkään hokemaa, että ”koko maa on pidettävä asuttuna”. Näin isolla maa-alueella ja vain viiden miljoonan väestöllä tehtävä on kutakuinkin mahdoton.
Mitä ”koko maa on pidettävä asuttuna” oikeastaan tarkoittaa? Kylla sinne maakuntiin aina retkeilijoita, mökkiläisiä, metsästäjiä, marjastajia yms riittää, miksi siella täytyisi olla kaupunkeja ollenkaan?
Ville M:
Mitä “koko maa on pidettävä asuttuna” oikeastaan tarkoittaa?
Tarkoittaa sitä että aluepolitiikka on maaseutupolitiikkaa.
Ville: olen kuullut, että siellä Helsingin seudulla on jo nyt aamuruuhkassa ahdasta. Mitä jos sinne tulee vielä neljä miljoonaa suomalaista lisää?
Zargus:
”Valtio on itse ollut suurin “autioittaja” tässä maassa. Postilaitoksen yms. yksityistämisellä ollaan saatu aikaan postitoimipaikkojen yms. lakkauttaminen monestakin kunnasta.”
Höpsistä. Ei mikään alue nouse tai kaadu pelkästään valtion varassa. Siinä vaiheessa kun postit ja palvelut katoavat, alue on jo menettänyt elinkelpoisuutensa muuttotappion ja työpaikkojen häviämisen takia.
Yksi suuri tekijä on muuten yleissitovat palkat. Kaikille samat korotukset Ivalossa tai pk-seudulla -> arvaa kummassa paikassa esimerkiksi konepajayritys voi toimia paremmin?
Miksi eduskunta ei näytä esimerkkiä ja hajasijoita itseään? Näin ainakin suurin osa edustajista pääsisi lähemmäs kotiaan, matkakustannukset pienenisivät jne.
Hajasijoitettujen työntekijöiden ei käsittääkseni ole pakko siirtyä mihinkään työssäkäyntialueensa ulkopuolelle. Heille siis pitää löytää uusi työ entisellä palkalla, entiseltä alueelta. Mitä järkeä on maksaa 300:lle Lääkelaitoksen asiantuntijalle huippupalkkaa hajasijoittamisen jälkeen jostain autonpesuhommasta Helsingissä?
Miten yhteiskunnan kokonaishyöty – joka koostuu yksilöiden hyödyistä – lisääntyy, jos yhden hyöty lisääntyy Kuopiossa, mutta toisen vastaavasti vähenee pk-seudulla?
Miten itseään kunnioittava kuopiolainen (onko sellaisia?) voi katsoa itseään ylpeästi peilistä, jos oman kotiseutunsa elinvoimaisuus on kiinni politikoinnista ja toisille aiheutetusta mielipahasta? Eikös teille riitä jo Seppo Kääriäisen teille, kaikkien asiantuntijalausuntojen vastaisesti, käärimä armeijan muonahuolto?
Älkää pelätkö meitä stadilaisia, vaikka me hoikkia olemmekin ja kuljemme vapaa-ajallamme tyylitellyissä hiuksissa, trendikkäissä housuissa ja kauluspaidoissa. Tehkää tekin niin ja rakentakaa leffateattereita, gallerioita, golf-kenttiä, muotiliikkeitä, sushi-baareja, modernin taiteen museoita, konserttisaleja, jääkiekko-areenoita ja muita urheilupyhättöjä. Sillä, ja vain sillä, tavalla voitte saada meitä luoksenne, eikä vain käymään, vaan ehkäpä myös jäämään.
Lääkealan viraston perustaminen saa maksaa euroina, tietovarannollisesti ja henkisesti mitä vain, kunhan se saadaan alueellistettua. Alueellistamisselvitys tehdään siten, että siitä saadaan toivottu lopputulos.
Jos alueellistaminen nikottelee tai halvaannuttaa itse toiminnon, valehdellaan, että kaikki menee hyvin. Jos menee oikein huonosti, uusi alueellistettu virasto uudelleenorganisoidaan muutaman vuoden kuluttua, jotta jäljet saadaan hävitettyä.
Näin kävi Poliisin tietohallintokeskuksen (PTHK)kanssa. Juridisesti se siirrettiin Rovaniemelle Vantaalta – toki väkivaltaisella pihtisynnytyksellä – 2001. 2002 oli jo 10 työntekijää Rovaniemellä. Toimitiloja huuhailtiin. Ne saatiin 2004-2005. Kaikkien toimintojen piti olla Rovaniemellä 2006. Mutta sitten vuonna 2007 annettiin eduskunnalle hallituksen esitys, jossa PTHK:n tilalle perustetaan koko sisäministeriötä palveleva Hallinnon tietotekniikkakeskus (HALTIK) – perusteluna mm. valtionhallinnon tuottavuuden lisäys ja tehokkuuden lisääminen. Maaliskuussa 2008 HALTIK aloitti toimintansa ja ministeri muisti avajaispuheensa lopussa mainita, että ”osaavan henkilöstön säilyttäminen HALTIKissa on ensiarvoisen tärkeätä ja yksi henkilöstöpoliittisten periaatteiden peruslähtökohta”. Vuonna 2001 heitettiin koko osaaminen pellolle ja nyt ministeri – toki toinen kuin 2001 – puhuu todellisuutta rienaavasti osaamisen säilyttämisen tärkeydestä.
Tämä on se kokonaishyöty tuhoon tuomituista alueellistamisista Suomen kansalle, joka maksaa viulut. Sama kokonaishyöty tullee toteutumaan Lääkealan viraston alueellistamisen yhteydessä. M.O.T.
”Tarkoittaa sitä että aluepolitiikka on maaseutupolitiikkaa.”
Toisin sanoen tarkoitat protektionismia? Eikos lähinnä maanviljelija tuet ole tota, ei mielestäni jonkin poliisin yksikon rovaniemelle siirtäminen.
”olen kuullut, että siellä Helsingin seudulla on jo nyt aamuruuhkassa ahdasta. Mitä jos sinne tulee vielä neljä miljoonaa suomalaista lisää?”
Kun kävelen vaikka etelä-helsingistä ruoholahteen, ei jalkakäytällä ole mitään ruuhkaa, mitä siis höpiset, tänne vaan. Sitäpaitsi lisäporukka jonnekin vantaalle vain tekisi metrojen yms rakentamisen kannattavemmaksi.
Jätetään se muu suomi kansallispuistoksi suosiolla vaan, Turku, Porvoo yms voisi olla sellaisia ulkoilma museoita turisteille.
Valtio ja kauppa Helsinkiin jonne se kuuluu, jotta saadaan edes yksi kilpailukykyinen kaupunki Suomeen.
”Toisin sanoen tarkoitat protektionismia?”
No sitäkin, mutta kun kysymyksesi oli mitä ”koko maa on pidettävä asuttuna tarkoittaa”, niin minun tulkintani on se että tuollaisen linjauksen seurauksena aluepolitiikasta tulee maaseutupolitiikkaa, eli sitä samaa mistä puhui jo Kekkonen ennen presidenttikauttaan ja joka loppui 1990 lamaan ja virallisesti kuopattiin 1995 EU-jäsenyyden yhteydessä. Ainakin retoriikassa tuollainen maaseutupolitiikka/aluepolitiikka näyttää tosin yhä elävän.
Maaseutupolitiikkaan tänä päivänä voi tutustua esimerkiksi:
http://www.mmm.fi/attachments/5guynGgYN/5A3T8pAso/Files/CurrentFile/Manner-Suomen_maaseudun_kehittamisohjelman_vuosikertomus_2007.pdf
Huomionarvoista on ettei tuossakaan paperissa viitata koko maaseudun asuttuna pitämiseen, vaan ainoastaan tavoitteeseen pyrkiä hidastamaan maaseudun tyhjenemistä.
1960-luvuilta alkaen maaseutua yritettiin teollistaa, ja sittemmin 70-80 -luvuilla lisättiin merkittävästi kehitysalueiden julkisen sektorin työpaikkoja. Nyt asiantuntija-ammatit mielletään tärkeinä, ja palvelusektorille syntyy uusia työpaikkoja, jolloin alueellistetaan niitä, ja mieluiten muuttotappioalueille. En minä oikein näe miten tämä eroaa vanhasta maaseutuvetoisesta aluepolitiikasta.
Muistanko oikein, että Poliisin tietohallintokeskuksen henkilökunnasta kukaan ei kuitenkaan joutunut työttömäksi? Muuttohaluttomille järjestettiin jokin muu työpaikka valtionhallinnosta. Korjatkaa jos olen väärässä.
Avoin kirje ministeri Liisa Hyssälälle,
Olette ilmoittanet uudelleen organisoivanne STM:n alaisten laitosten toiminnan ja hajottavan hyvin toimineen Lääkelaitoksen. Samalla perustetaan uusi lääkealan keskus, joihin osa Lääkelaitoksen toiminnoista vastaisuudessa sijoitetaan kun taas osa toiminnoista sijoitetaan uuteen sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoon. Me Lääkelaitoksella työskentelevät saimme kuulla asiasta ensimmäisen kerran tiistaina 19.8.2008 klo 10 samaan aikaan, kun lehdistötilaisuus asiasta alkoi. Varsinainen yllätys oli kuitenkin, että uusi lääkealan keskus perustettaisiin Kuopioon tai Ouluun. Henkilökunnalle lähetetty tiedote oli lyhennetty versio STM:n nettisivuilla olevasta tiedotteesta. Iltapäivällä asiasta itsekin vasta muutamaa tuntia aikaisemmin kuullut ylijohtaja Hannes Wahlroos piti lyhyen tiedotustilaisuuden henkilökunnalle. Seuraavan kerran virallista tietoa asiasta olikin saatavilla vasta 28.8.2008 sen jälkeen kun Lääkelaitoksen ylijohtaja Wahlroos ja hallintojohtaja Juhani Sivula kävivät tapaamassa ylijohtaja Päivi Sillanaukeeta ja apulaisosastopäällikkö Marja-Liisa Partasta STM:ssä. Vielä tänä päivänäkään (5.9.2008) ei kukaan alueellistamista suunnitellut ja valmistellut virkamies STM:stä ole vaivautunut tulemaan Lääkelaitokselle kertomaan näistä suunnitelmista ja kuulemaan työntekijöiden mielipidettä. Näin valtio kohtelee työntekijöitään vielä 2000-luvun Suomessa.
Henkilökunta on ollut alueellistamis- ja organisaatiouudistuksen suhteen täysin lehdistön ja internetin varassa. Savon Sanomien nettisivuilta olemme saaneet lukea kuinka valtiosihteeri Timo Reina on julistanut Kuopion tuoneen aktiivisesti esille hyviä perusteita lääkelaitoksen sijoittamiseksi kaupunkiin. STM:n valtiosihteeri Terttu Savolainen vastasi Lääkelaitoksen erikoistutkijoiden HS:ssä 29.8.2008 esittämään kritiikkiin keskiviikon HS:ssä (3.9.2008). Hallintotieteiden maisteri, sosionomi Savolainen toi esille monia yleviä perusteluja lääkealan uudelleen organisoinnista, joihin on maallikonkin äkkiseltään helppo yhtyä. Kirjoitus kuitenkin herätti enemmän kysymyksiä kuin selvensi tilannetta. Asian valmistelu on lähtenyt alaa tuntemattomien virkamiesten ja poliitikkojen käsissä elämään aivan omaa elämäänsä. Asiantuntijoita ei ole haluttu organisaatiouudistuksen suunnitteluvaiheessa kuulla lainkaan, kun pääpaino on ollut alueellistamiskysymyksessä. Terttu Savolaisen kirjoituksen asiasisältöä en halua lähteä tässä yhteydessä kommentoimaan, mutta totean, että se sisälsi virheitä ja yltiöoptimistisia tulevaisuuden kuvauksia. Sen sijaan haluaisin vastauksen Savolaisen esittämään toteamukseen, että STM:ssä on aloitettu uuden laitoksen perustamisen suunnittelu ja valmistelu. Eikö avoimuuden nimissä pitäisi kertoa valmistelijoiden nimet, valmistelijoiden sidonnaisuudet ja lääkealan tuntemus? Milloin nämä valmistelutyötä tekevät tulevat Lääkelaitokseen kuulemaan asiantuntijoita eivätkä juokse pelkästään kuopiolaisten ja oululaisten lobbarien juttusilla? Tietysti on helpompi kuunnella asiaan myötämielisesti suhtautuvien ihmisten puheita kun alan todellisten asiantuntijoiden, jotka voivat kritisoida ja kyseenalaistaa suunnitelmia.
Kun isot pörssiyhtiöt lakkauttavat toimintojaan, toimitusjohtajat/pääjohtajat tms. vieraillevat lopetettavissa toimipisteissä, vaikka vastaanotto ei aina olekaan kovin ystävällinen. Koska te ministeri Hyssälä teette vastaavanlaisen vierailun Lääkelaitokselle ja kohtaatte ihmiset, joiden elämän te olleet nyt pistämässä aivan sekaisin? Oletteko sitä mieltä, että työntekijöitä on kohdeltu asianmukaisesti tässä organisaatiouudistuksessa ja alueellistamiskysymyksessä? Koska uskallatte kohdata kasvotusten ne yli 200 Lääkelaitoksessa työskentelevää henkilöä, joiden tulevaisuutta suunnitelmanne Lääkelaitoksen hajottamisesta ja lääkealan uudelleen organisoimisesta koskevat? Työteho Lääkelaitoksella on parin viime viikon aikana ollut kadoksissa ja on vaan ajankysymys, kun ovet alkavat käydä ja osaamista lähtee. Haluamme keskustella asiasta kasvotusten, emmekä alistua vanhanaikaiselle sanelupolitiikalle. Haluamme tietää, ketkä asiaa valmistelevat ja mikä on näiden henkilöiden kokemus lääkealasta ja lääkevalvonnasta. Lääkealasta tietämättömiä konsultteja emme halua alkaa perehdyttää alan saloihin, sillä se on poissa työajastamme, emmekä silloin pysty selviytymään edes lakisääteisistä velvollisuuksistamme. Haluamme, että tulette Lääkelaitokselle yhdessä Terttu Savolaisen kanssa kertomaan henkilökunnalle aikeistanne lähiviikkoina, emme vasta vaalien jälkeen.
terveisin,
Lääkelaitoksen työntekijä
JK. Koska asian valmistelu on tehty salassa, pidän minäkin henkilöllisyyteni salassa.
Virtaselle pienenä vinkkinä: tekstisi olisi ollut huomattavasti helpommin luettavaa, jos olisit malttanut jakaa sen kappaleisiin.
Mitä henkilöstön kuulemiseen tai kuulemattomuuteen tulee, taisi joku poliitikko sanoa ihan ääneenkin, ettei henkilöstöltä kannata mitään kysyä, ”ne panee hanttiin kumminkin”. YT-laki nyt kuitenkin koskee valtiotyönantajaakin…
Surkuhupaisinta tässä touhussa on se, että hirvittävän koohotuksen, kalliiden selvitysten, tuhansien kokousten ja kirjoitettujen palstakilometrien jälkeen lopputuloksena voi olla muutama hassu työpaikka jossain muualla kuin Helsingissä. VATT selvitti alueellistamisen taloudellisia vaikutuksia joitakin vuosia sitten, ja tuli siihen tulokseen, että Jyväskylän kokoiseen kaupunkiin pitäisi siirtää tuhat työpaikkaa ennen kuin sillä olisi mitään vaikutusta alueen talouteen. Tämä selvitys vaiettiin kuoliaaksi, kun ei lopputulos ollut teettäjien mielen mukainen.
Kannattaa tosiaan vähän miettiä, miten kunnallisvaaleissa ja seuraavissa eduskuntavaaleissa äänestää. Veikkaan, että viimeistään siinä vaiheessa, kun keskusta joskus joutuu oppositioon, koko alueellistaminen (kun sillä tarkoitetaan valmiiden, toimivien kokonaisuuksien siirtämistä) taas unohtuu. Toivottavasti lopullisesti.
Olli,
PTTK:n siirrossa ei kaiketi tullut työttömiä, mutta käänteisesti se merkitsee, että muuttohaluttomille/kyvyttömille luodaan osin keinotekoisesti muitat töitä, joissa he eivät liene omimmillaan. Hyvää henkilöstöpolitiikkaa, mutta tuhlaavaista. Alueellistamisen alttarille kannetaan kultaa!
Jos työttömiä ei tullut,työllistikö valtio muuttamisesta kieltäytyneet, vai hakeutuivatko he muualle. Lääkelaitoksen osalta suoranainen uhka on, että lääkeyritykset palkkaavat Lääkelaitoksesta sen parhaan väen, eikä tähän tarvita edes laitoksen siirtoa pois Helsingistä. Pelkkä uhka riittää.
Mutta ei kai se nyt ole niin katastrofi, jos se hyvä porukka pysyy edelleen jossain suht tuottavassa työssä?
Moderoin yhtä postituslistaa, jonka säännöistä yksi on että ei postata vain todetakseen ”Hear, hear!” Yhden asiantuntijan ja Virtasen kommenteihin ei voi kuitenkaan juuri muuta todeta, kuin että oikealla asialla ovat. Kansalaisena minusta on tärkeää että lääkevaltonta toimii, veronmaksajana taas että se on kustannustehokasta, ja aluuellistaminen sotii kumpaakin vastaan.
Mielenkiintoista ja monipuolista keskustelua virastojen alueellistamisesta!
Hyssälä puki näppärästi keisarin uusiin vaatteisiin korostaessaan, että nyt ei olla alueellistamassa Lääkelaitosta vaan uusi lääkealan keskus! Tämähän ei poista sitä tosiseikkaa, että lääkelaitoksen toiminnot suurelta osin kuuluvat tuohon uuteen keskukseen. Tiesittekö muuten että lääkelaitoksen alueellistamista on jo STM:n toimesta selvitetty kaksi kertaa tällä vuosituhannella. Ja molemmilla kerroilla lopputulemana oli, että alueellistaminen ei ole tarkoituksenmukaista.
Alueellistamiskeskustelun jalkoihin onkin paljolti jäänyt muu organisaatiouudistus joka aiheeseen liittyy. Koko lääkealan valvontakoneiston organisaatiouudistus on ihan järkevää, mutta nyt on vaarana että tämä alueellistamispaini vie kaikki suunnittelun voimavarat ja huomion. STMn suunnitelman mukaan osa lääkelaitoksen toimista hajautetaan. Mm Lääketeollisuus ry kehotti ministeriötä pian uutisoinnin jälkeen harkitsemaan uudelleen lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden valvonnan sijoittamista eri laitoksiin, sillä käytännössä niiden kehitys kulkee samaan suuntaan ja on aikaisempaa lähempänä toisiaan.
Alueellistamisen toteutuessa (ja ehkä jo osin ennen sitä!) lääkelaitoksen henkilöstö todennäköisesti siis vaihtuisi lähes kokonaan. Kuopiolaisista lääketieteen ja farmasian osaajista tulee varmasti hyviä asiantuntijoita lääkelaitoksen käyttöön muutamassa vuodessa, mutta muutoksen aikana asiantuntijatoiminnot ajautuvat vääjäämättä alas ja suomalaisten lääketurva eittämättä heikkenee. Välivaiheen löystynyt valvonta voi myös houkutella lääkemarkkinoille kehnomman moraalin – ja tuotteiden – omaavia lääkevalmistajia.
Entäs sitten ne sidosryhmät? Lienee jo itsestään selvää, että eurooppalainen yhteistyö on keskeisessä asemassa lääkevalvonnassa ja lääkelupatoiminnassa. Voidaanhan näitä kontakteja hoitaa Kuopiostakin käsin muttei ainakaan ympäristöystävällisemmin. Eikä halvemmalla. Asiantuntijoiden vaihtuessa suomalaisten varsin näkyvä asema eurooppalaisessa lääkevalvonnassa tietysti myös menetettäisiin. Mutta onhan lääkelaitoksella on muitakin sidosryhmiä, mm elintarviketurvallisuutta valvova Evira, joka sijaitsee Viikissä. Lääkelaitoksen eläinlääkärit arvioivat eläinlääkejäämien enimmäisarvojen rajoja tuotantoeläimissä, ja siten takaavat että esim. antibioottia sisältävää lihaa ei pääse kuluttajille. Voisin myös kuvitella, etteivät suomalaiset lääketehtaatkaan suorastaan innostu alueellistamisajatuksesta – lääkevalvonnan toimintojen väliaikainen alasajo ei varmaankaan edistäisi niiden menestystä.
Huolestusta minussa herätti Hyssälän toteamus siitä, että tässä ei ole kyse rahasta. Toivottavasti kuitenkin loppujen lopuksi järjestä.
Katastrofi on ilmeisesti se, että valtion työntekijät menevät yksityisiin yrityksiin. Lääketeollisuudessa tämä on ilmeisesti erityisen huono kehitys, koska lääkemarkkinoilla on meneillään kilpajuoksu, jossa lääkefirmat yrittävät huijata asiakkaitaan ja valtiota. Täällä on argumentoitu siitä, että terveydenhuolto on meriittihyödyke; tämä argumentti on nyt kuitenkin se, että terveydenhuollossa mitkään markkinoiden lait eivät päde. Miksi ihmeessä on niin tärkeää, että Lääkelaitoksella on taitavampia työntekijöitä kuin lääkeyrityksissä?
Lääketeollisuus tullee irtisanomaan satoja henkilöitä 2009-2010, kun ns. viitehintajärjestelmä tulee voimaan. Näin teollisuus ei tule imemään Hyssälän lakkauttamaksi aikomasta Lääkelaitoksesta kuin osan.
Mielenkiintoinen keskustelu alueellistamisesta käytiin, kun lakimuutos koskien tätä viitehintaa oli Eduskunnan lähetekeskustelussa 9.9.08:
”TIISTAINA 9. SYYSKUUTA 2008 kello 14.06
8) Hallituksen esitys laeiksi sairausvakuutuslain ja lääkelain muuttamisesta
Hallituksen esitys HE 100/2008 vp
Keskustelu
Sirpa Asko-Seljavaara /kok: Arvoisa puhemies! Lääkkeethän ovat tärkeä ja kasvava osa terveydenhoitoa, ja lääkkeiden kokonaistaloudellista merkitystä taas ei kukaan ole koskaan pystynyt mittaamaan. Emme oikeastaan tiedä, kuinka paljon elinvuosia lääkkeet ovat tuoneet, kuinka paljon terveyttä ne ovat saaneet aikaan tai lievittäneet kärsimystä. Tiedämme kuitenkin, että esimerkiksi astman lääkehoito on huomattavasti vähentänyt sairaalahoitopäiviä ja tehnyt astmaatikot oireettomiksi ja työkykyisiksi. Syöpälääkkeet tuovat terveitä elinvuosia, mutta ovat kalliita ja tulevat vuosi vuodelta yhä kalliimmiksi. Tähän meidän täytyy varautua. Lääkkeiden sairausvakuutuskorvaukset olivat viime vuonna yli miljardi euroa eli 1 miljardi 142 miljoonaa euroa. Kasvu oli viime vuosina ensin maltillista, mutta tänä vuonna, kuten ministeri mainitsi, rajumpaa.
Viitehintajärjestelmä, joka tulee astumaan voimaan ensi vuoden alusta, jos eduskunta sen hyväksyy, tuleekin hyvään tarpeeseen. Hallituksen esityksen mukaisesti suomalainen viitehintajärjestelmä tulee perustumaan geneeriseen jaotteluun eikä terapeuttiseen, mikä on myöskin hyvä asia, sillä tällä tavalla tämä järjestelmä poikkeaa oikeastaan aika vähän siitä lääkevaihdosta, joka meillä jo on voimassa ja joka tuli vuonna 2003, kun Maija Perho oli sosiaali- ja terveysministerinä.
Lääkelain muutoksen perusteella Lääkelaitoksen tehtävänä on laatia luettelo keskenään vaihtokelpoisista lääkkeistä, ja tämän jälkeen Hila, hintalautakunta, määrää hinnan. Lääkelaitoksen rooli viitehintajärjestelmän onnistumisessa on siis erittäin oleellinen. Tämän vuoksi en mitenkään voi ymmärtää, että Lääkelaitos siirrettäisiin Ouluun tai Kuopioon. Siellä on vain 200 ihmistä töissä ja he eivät ole valmiit siirtymään. Miten polkaistaan yhtäkkiä uusi Lääkelaitos pystyyn, kun Lääkelaitos täällä on kansainvälisesti erittäin tunnettu organisaatio? Lääkelaitos on niin arvokas kokonaisuus ja kansainvälisesti tunnettu valvontaviranomainen, että sen toimintaa ei mitenkään pidä häiritä. Tämän vuoksi en ymmärrä siirtoa.
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä: Arvoisa puhemies! Vastaisin ensin ed. Akaan-Penttilälle Lääkelaitosta koskevaan kysymykseen, jos puhemies sallii, kun se tässä nyt tuli esille ja se on hyvin akuutti. Vastaan niin, että Lääkelaitoshan ei siirry yhtään mihinkään, ei yhtään mihinkään, vaan on tulossa uusi lääkealan keskus, johon keskitetään osaaminen hyvin monesta eri paikasta. Siihen keskitetään lääkealan osaaminen Stakesista, Kansanterveyslaitoksesta, Lääkehoidon kehittämiskeskus Rohdosta, ja tämän lautakunnan, Hilan, asema vielä selvitetään tämän syksyn aikana. Sen ohessa, kun nyt organisaatiomuutos tapahtuu ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ja Tuotevalvontakeskus yhdistyvät, tulee uusi valvontavirasto, korkeatasoinen valvontavirasto. Siihen on luontevaa nyt siirtää sellaisia asioita, jotka sinne sopivat. Tämä uusi keskus alueellistetaan ja siitä tehdään alueellistamisselvitys, ja hallituksen linjausten mukaisesti Itä- ja Pohjois-Suomi ovat tämän selvityksen kohteena. Nyt on valittu Oulu ja Kuopio, molemmissa kaupungeissa on paljon tätä alan osaamista, ja tästä tehdään aivan asiantunteva ministeriön ulkopuolisin voimin tehtävä alueellistamisselvitys. Elikkä Lääkelaitos ei siirry mihinkään, vaan perustetaan kokonaan uusi laitos. Minä sanon tämän näin, ettei tule sitten jatkuvasti tätä väärää tietoa.”
Lääkelaitoksen virkamiesten työrauha on luottamusmiesten mukaan tiessään, kun ”oma” ministeri nöyryyttää työhön vakavasti suhtautuvia asiantuntijoita rienaustason argumenteilla.
Pieni murhe tämä on metsäteollisuuden työpaikkojen menettämiseen verrattuna, mutta tämä hulluus on sentään estettävissä!
Tässä ne sovitut ehdot alueellistamiselle, jotka eivät missään tapauksessa tule täyttymään kun Lääkealan keskusta/Lääkelaitosta alueellistetaan. Tuskin Tilastokeskuksenkaan alueellistamisessa.
Valtioneuvoston kanslian julkaisu 8/2004 ”Alueellistamisohjelman periaatteet ja linjaukset”:
”Sijoittamispäätöksen on turvattava valtion tehtävien tuloksellinen hoitaminen.” (VNK 8/2004 s. 12)
”Alueellistamisohjelman yleisiä tavoitteita ovat mm.
-pätevän henkilöstön saaminen valtion palvelukseen
-valtion toimintoja tukevan vuorovaikutteinen toimintaympäristö.” (VNK 8/2004 s.16)
”Toimintoja ja yksiköitä alueellistettaessa edellytetään toimintatapojen rationalisointia siten, että tuottavuus nousee.” (VNK 8/2004 s.18)
”Alueellistamisessa voidaan päätyä myös kokonaisen viraston, laitoksen tai muun organisaation sijoittamiseen pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, kun siihen on toiminnalliset edellytykset olemassa. ”(VNK 8/2004 s.16)
”Sijoittamispäätösten tulee turvata toiminnan tuloksellista hoitamista;
-sijoittamisella edistetään toiminnan vaikuttavuutta
-sijoittamisella helpotetaan työvoiman saantia valtion tehtäviin
-sijoittamisella edistetään palvelujen asiakasläheisyyttä ja joustavuutta sekä alueyksiköiden yhteistyötä.” (VNK 8/2004 s.29)
”Keskushallinnon toimintojen alueellistaminen tulee toteuttaa tehokkuus ja taloudellisuus huomioon ottaen.” (VNK 8/2004 s.31)
”Alueellistamisen on oltava hyödyllistä alueellistettavan toiminnon kannalta.” (VNK 8/2004 s.32)
”Alueellistamisessa tulee ottaa huomioon taloudellinen kokonaisrationaalisuus. Alueellistettavan toiminnon tai yksikön kannalta toiminta ei saa huonontua siirtymävaiheen jälkeen.” (VNK 8/2004 s.36)
”Jotta organisaation tarvitsema osaaminen voidaan turvata, suunnitellaan osaamisen siirtäminen ja muut osaamisen turvaamisen keinot. ”(VNK 8/2004 s.39)
Joku voi tähän sanoa, että alueellistamisesta tehdän ensin selvitys siitä, täyttyvätkö edellytykset. Lisäksi hurskastellaan, että henkilöstö saa olla mukana valmistelussa. Todellisuudessa selvitysmiesten raporteille monasti viitataan kintaalla eli aluepolitiikalla. Puolustusvoimien ruokahuollon palvelukeskuksen esikunta sijoitettiin Kuopioon, joka kuitenkin oli huonoin viidestä tutkitusta vaihtoehdosta. Sotilaslääketieteen keskus sijoitettiin Lahteen, vaikka se oli selvitysmiehen työn mukaan huonoin kolmesta vaihtoehdosta. Selvitysmies sai maaseutuviraston parhaaksi sijainniksi Lahden, mutta virasto onkin nyt Seinäjoella. Merentutkimuslaitoksen alueellistamislaki on Eduskunnassa. Siinä ei ole ymmärretty asiantuntijalausuntoja.
Entä henkilöstön kuuleminen ja osaamisen säilyttäminen. Poliisin tietohallintokeskuksen mukana meni Rovaniemelle viisi 55:stä. Maaseutuviraston mukana Seinäjoelle meni muutama. Lääkevalvonnan siirrossa Kuopioon tai Ouluun mukaan mennee max. 5-10% asiantuntijoista.
Alueellistamisohjelman periaatteet ovat kuolleita kirjaimia!
Jos suurin osa (yli 90%) lääkelaitoksen nykyisestä henkilökunnasta ei siirry Kuopioon työn perässä, niin mistä löytyy tilalle yhtä kokenutta ja asiantunteva porukka korkeasti koulutettua väkeä. Se imetään tietenkin pois muualta Suomesta, johon puolestaan tulee yhden tai useamman asiantuntijan vajaus. Käsittääkseni myös Kuopion seutu potee jo nyt lääkäripulaa (päinvastoin kuin ministeri yrittää väittää) ja kaikkia terveyskeskuslääkärin virkojakaan ei saada siellä täytettyä. Kaiken kaikkiaan rekrytointi tulee olemaan melkoinen haaste ja head-hunterit ja rekrytointifirmat veloittavat palveluistaan tähtitieteellisiä summia. Onko näitä kaikkia kustannuksia ollenkaan laskettu yhteen vai eikö siihen riitä ministeriössä tarpeeksi matemaattista lahjakkuutta? Kuopio lisäksi on kaukana asiakkaista elikkä esim. Orionin tai Leiraksen tehtaista ja tästä aiheutuu aivan turhaa matkustusta Helsingin ja Kuopion välillä kaikkine matkapäivärahoineen kaikkineen. Bisnesluokan lippu tälle välille on varmasti ainakin 500 euroa suuntaansa. Lisäksi suunnitelmien mukaan samaa työtä tehdään kahdella paikkakunnalla useita vuosia – siis maksetaan tuplapalkkaa. Itse arvioisin lääkelaitoksen siirron kaikkine kuluineen maksavan veronmaksajille ainakin puoli miljardia euroa. Mutta kun alueellistaminen on kyseessä, niin pikku rahahan tuo on, mutta kun pitäisi oikeasti elvyttää esim. rakentamista tai muuta sellaista, niin siinä ovat miljoonat todella tiukassa. Järkevää toimintaako? Olisikohan maakuntien ihmisten todellinen motiivi ollakin pääkaupunkiseutuvastaisuus, vastakkain asettelu ja ihmisviha kuin oikea demokratia.