Perheasunnot

Helsin­gin Sanomat kir­joit­taa, että ker­rostalo­jen rak­en­t­a­mi­nen hiipuu Helsingis­sä. Yht­enä syynä tähän esitetään, että kaupun­ki vaatii asun­to­jen keskikook­si 75 neliötä, jot­ta kaupunki­in tulisi myös per­hea­sun­to­ja. Nämä eivät kuulem­ma käy kau­pak­si. Pie­nille asun­noille olisi kyl­lä kysyntää.

Jos asun­not eivät mene kau­pak­si, on hin­ta liian korkea. Olen täysin vaku­ut­tunut, että iso­jenkin asun­to­jen kohdal­la markki­nahin­ta ylit­tää reip­paasti rak­en­tamiskus­tan­nuk­set. Tuo määräys on tehty vakavis­saan eikä siitä olla tin­kimässä. Helsingistä ei halu­ta sinkku­jen kaupunkia. Se kan­nat­taa ottaa huomioon, kun tekee tar­jouk­sia tonteista.

YIT halu­aa Hesarin mukaan Lep­pä­suol­la asun­noista 9000 euroa neliöltä. Täl­lä hin­nal­la ei var­maan 150 neliön asun­to todel­lakaan käy kau­pak­si. YIT on mak­sanut ton­tista 2000 euroa neliöltä, joten se halu­aa raken­nuskus­tan­nuk­sille katet­ta 7000 euron ver­ran. Se sisältää jo kohtu­ullisen yrit­täjävoitonkin. En muista, onko tont­ti ostet­tu kaupungilta vai joltain muul­ta tahol­ta, mut­ta hal­val­la se on men­nyt, jos tuo 9000 euroa neliöltä on edes lähel­lä real­is­mia. Vaik­ka kuin­ka prameasti rak­en­taisi, ei raken­nuskus­tan­nuk­si­in saa upote­tuk­si yli 3000 euroa neliöltä. Ero­tus on voittoa.

Jos vaa­di­taan 7000 euron katet­ta rak­en­tamiskus­tan­nuk­sille ennen kuin suos­tuu rak­en­ta­maan, voi mieleen tul­la sel­l­ainenkin aja­tus, että halu­taan tukea hin­tata­soa rak­en­tamista jäädyt­tämäl­lä. Ton­tin­lu­ovu­tuk­sen ehtoi­hin on laitet­ta­va aikataulu rak­en­tamiselle. niitä, jot­ka suos­tu­vat rak­en­ta­maan jopa vain 5000 neliön kat­teel­la on jonos­sa odottamassa.

Huo­mat­takoon, että Espoos­sa uusien asun­to­jen keskikoko on 91 neliötä.

134 vastausta artikkeliin “Perheasunnot”

  1. Jostain kuulin, että raken­nus­fir­mat tek­i­sivät taloi­hin­sa muu­tamia jät­tikokoisia kämp­piä, jot­ta saa­vat asun­to­jen keskikoon yli 75 neliön, en tiedä pitääkö paikkansa. Jos täl­laista kikkailua har­raste­taan, voisi olla hyödyl­listä määritel­lä asun­noille myös mediaanikoko.

    Tuo hesarin artikke­li pisti myös ihmettelemään, että onko siel­lä Helsingis­sä oikeasti ihmisiä, jot­ka ovat valmi­ita mak­samaan Lep­pä­suon uud­is­raken­nuskäm­pästä enem­män kuin Eiran­ran­nan kalleim­mista kämp­istä? En ymmärrä…

  2. Asun­to­jen myyn­ti takkuaa kos­ka ihmisille ei ole varaa ostaa niitä eikä sijoit­ta­ji­akaan kiin­nos­ta niin mata­lat ja usein jopa hie­man epä­var­mat tuo­tot kuin asun­non vuokraami­nen tar­joaa. Ihmis­ten varat­to­muus taas johtuu korkeista veroista joil­la ylläpi­de­tään hyvin suuren mut­ta turhan joukon ‘edus­tuk­sel­lista elin­ta­soa’, siis elin­ta­soa jos­ta köy­hät ja muu työkansa saa­vat näin naut­tia edus­ta­jien­sa välityksellä. 

    Palkkata­sokaan ei tääl­lä todel­lisu­udessa ole häävi vaik­ka poli­itikkomme ovat usein hyvinkin höveliä olleet maail­man ongelmia suo­ma­lais­ten veron­mak­sajien rahoil­la ratkot­taes­sa, ker­toohan YLE ja HS mei­dän ole­van pait­si hiukan ‘niin­qu syyl­lisii maal­i­man ongelmi­in’ niin myös rikkai­ta. Alati pahene­va huu­ta­va työvoima­pul­la luo myös epä­var­muut­ta työ­paikko­jen säi­lymiseen, joten pankitkin ovat viisaasti jo hie­man alka­neet rajoit­taa lainanan­toa. Kaikil­la kun ei ole niin var­maa kiin­tiö-jäsenkir­ja-suo­jatyö­paikkaa kuin jonkun pierun­pietysvi­ras­ton yliasi­amiehel­lä tai hallintoylijohtajalla.

    Asun­to­jen hin­tata­so ei ole Suomes­sa mitenkään eri­tyisen korkea ver­rat­tuna mui­hin mai­hin. Asun­not mak­sa­vat jopa 3. maail­man suurkaupungeis­sa usein saman kuin siel­lä tei­dän 0,5 M asukkaan metrop­o­lis­sa. Toki hie­man ilmaa hin­nois­sa on ja lisäk­si siel­lä PK seudul­la ei pystytä otta­maan raken­nus­maa­ta käyt­töön niin mon­imutkai­sista syistä ettei niitä tavalli­nen ihmi­nen var­masti pysty edes ymmärtämään. Maas­ta­han ei tietenkään Suomes­sa, eikä edes PK seudul­la, ole minkään­laista pulaa ja sel­l­aista ei var­maan kukaan kuvit­tele. Niin tyh­mää päät­täjää ei var­maan ole ole­mas­sa edes täällä.

  3. Yksiöistä ei ensim­mäistäkään pulaa. Pulaa on edelleenkin niistä parem­mista naa­pureista. Sturenkadul­la mak­saa ensim­mäisen ker­roksen yksiö pari don­aa neliö. Jos sama talo olisi krunikas­sa, maalaistylleröt mak­saisi­vat siitä 8000 neliö. 

    Yksiöistä on sel­l­a­nen yli­tar­jon­ta että Valil­las­sa yks arkkite­hti­hem­mo osti äsken kolme yksiötä, repi seiniä pois ja kasasi niistä aika jän­nän 90 neliön multilevel-lukaalin. 

    Naa­pu­rit ovat tosi­aan se ongel­ma. Eri­tyis­es­ti kaupun­gin vuokra-asun­not pilaa­vat mon­en talon elämän Kallios­sa. Mut­ta sitä ei tosi­aan tarvitse sietää. Asun­to takas vaan yhtiön hallintaan vaan, jos puliukot tai työperäiset eivät lähde suo­si­ol­la. Torkke­lin­mäel­lä ainakin alkaa enem­mistö taloista olla niin julk­inuiv­ia, ettei kaupun­gin ämmät niihin mitään eksoot­tista edes yritä työntää.

  4. Mik­si Ode halu­aa, että ihmiset eläi­sivät epäekol­o­gisen väljästi? Meitä asuu kak­si plus koira oikein viihty­isästi 16 neliön yksiössä ja naa­puris­sa asuu lap­siper­he 21 neliössä (sil­lä lapsel­la on oma parvi käytössään).

    Ei ole mitään syytä myy­dä iso­ja asun­to­ja ale­hin­taan keskikaupungilta jonkin type­r­än hallinnol­lisen määräyk­sen takia. Jos lap­siper­heet halu­a­vat keskus­taan, niin asukoot tiivi­im­min. Valin­noista siinä vain on kyse.

    Lisäk­si se, että neliöra­jat on asetet­tu eri suu­ruisik­si vuokra- ja omis­tusasun­noille on kaupun­gin puolelta varsin törkeää koti­in­päin­vetämistä, jol­la suosi­taan suurvuokranan­ta­jia pien­ten toim­i­joiden kus­tan­nuk­sel­la. Tästä kir­joitin puolisen vuot­ta sit­ten jutun omaan blogiini:

    http://www.domnik.net/blogi/index.php/2008/02/helsinki-asuntopolitiikka/

  5. On ekol­o­gisem­paa, että per­heet asu­vat Helsingis­sä kuin jos­sain jumalan selän takana. Niitä, jot­ka tavoit­tel­e­vat Nikon per­heen kaltaista asum­ista, ei ole kovin paljon. Mik­si Niko ei tuomitse sitä, että Espoos­sa asun­to­jen keskikoko on 91 neliötä?

    Se, että aravavuokra-asun­not vapautet­ti­in koko­ra­jas­ta, oli val­tion vaa­timus. Perustel­la sitä saat­toi sil­lä, että vuokra-asun­to­jonos­sa on kovin paljon yhden hen­gen ruokakun­tia. Vihreät eivät olisi halun­neet suos­tua tähänkään, kos­ka asun­topoli­ti­ikan tulisi tukea eri­tyis­es­ti lapsiperheitä.

  6. Mis­sä niiden sinkku­jen ja lapset­tomien parien sit­ten pitäisi asua?

    75 neliön per­hea­sun­non sijaan voi rak­en­taa kolme 25 neliön yksiötä, jois­sa sit­ten asu­isi yhteen­sä 4–6 ihmistä. Eikö ole ympäristön kannal­ta parem­pi, että nämä ihmiset asu­isi­vat lähel­lä keskus­taa kuin se 3–4 hen­gen lap­siper­he, jol­la kaikel­la toden­näköisyy­del­lä joka tapauk­ses­sa on oma auto?

  7. Kysytään vielä Odelta yksi suo­ra kysymys: Onko asum­isväljyy­den kasvu mielestäsi ympäristöongelma?

    Ja vas­taan Oden esit­tämään Espoo-kysymyk­seen: Siel­lä reunem­mal­la voi ollakin väl­jem­pää. Ei se tietysti toiv­ot­tavaa ole, mut­ta vähem­män haitallista kuin keskikaupun­gin asum­isväljyy­den paisut­ta­mi­nen. Käsit­tääk­seni vihreis­säkään ei yleen­sä pide­tä Espoo­ta mitenkään esimerkil­lisenä ekokaupunk­i­na. Mik­si siis ottaa mallia sieltä?

    Neliömäärä­vaa­timuk­set pitäisi pois­taa ainakin kan­takaupungista, mut­ta mielum­min tietysti koko kaupungista.

  8. On paljon ekol­o­gisem­paa asua 150 neliön kaukoläm­mite­tyssä ker­rostaloa­sun­nos­sa ratikkapysäkin vier­essä kuin 150 neliön sähkö- (tai jopa maaläm­pö-) läm­mite­tyssä omakoti­talos­sa moot­tori­tien päässä.

    Helsingis­sä asu­taan isois­sa per­hea­sun­nois­sa tiivi­im­min kuin yksiöis­sä ja kak­siois­sa. Aika hyvä nyrkkisään­tö asum­isväljyy­delle on (n+1)x20m2, eli sinkut tarvit­se­vat 40 neliötä, pariskun­ta 60, ja viisi­henk­i­nen per­he 120 neliötä. Kun raken­namme Helsinki­in per­hea­sun­to­ja, kaupunki­in mah­tuu enem­män ihmisiä.

  9. Kysymys Odelle. Eikö jumalan selän takana voi asua ekol­o­gis­es­ti. Puu­ta met­sästä, pihas­sa perunaa ja porkkanaa jne. Ajatuk­sesi siitä, että vain tiheään asu­tus­sa puu­tarhakaupungis­sa elämä on ekol­o­gista taitaa olla lähel­lä urbaa­nia legendaa.

  10. Osmo

    Ei voi sanoa, että “tarvit­se­vat”… Se on nyt jonkin­lainen sub­jek­ti­ivi­nen lasken­nalli­nen suosi­tus, joka tulee jostain stan­dard­eista. Mis­tä, sitä en tiedä. 

    Ikään kuin sinkku kuolisi johonkin hapen­pu­u­tok­seen 20 neliön yksiössään tai kolmi­lapsi­nen per­he 80 neliön asun­nos­sa, kun käyt­tää tuo­ta tarvita-sanaa. 

    Las­ten ikä on esimerkik­si ratkai­se­vaa ja jokaisen henkilöko­htaiset tarpeet ja arvos­tuk­set muutenkin. 

    Paljon tärkeäm­pää kuin asuin­neliöt kolmi­lap­sisen per­heen äit­inä on min­ulle aina ollut vehreät pihaneliöt… Myös poh­jaratkaisut ovat tärkeitä, lap­siper­heessä pitäisi olla tila­va keit­tiö ja san­i­teet­ti­ti­lat. Useim­mille sinkuille riit­tää pikku nurkkaus, jos­sa on kahvinkeitin ja mikroaal­tou­u­ni, toises­sa nurkkauk­ses­sa pönt­tö ja suihkukoppi.

  11. Oden luvut voivat päteä koko Helsin­gin tai pääkaupunkiseudun tasol­la. Keskikaupungilla asu­taan kuitenkin tiivi­im­min. Ilmeis­es­ti Oden käsi­tyk­sen mukaan 20 neliön yksiöis­sä asuu vain puoli ihmistä kussakin.

    Kan­takaupungis­sa ei ole mitenkään harv­inaista, että alle 30 neliön yksiössä asuu kak­si ihmistä. Vähem­män tääl­lä on noi­ta sinkku­ja, joil­la on 40 neliötä käytössään (ehkä joitakin varakkai­ta vanhuksia).

    Sik­si ainakin kan­takaupungis­sa vähim­mäis­neliöra­jat lisäävät asum­isväljyyt­tä ja sitä kaut­ta ympäristörasitusta.

    Kokon­aisuute­na Oden poli­ti­ik­ka myös lisää autois­tu­mista. Jos lap­siper­heel­lä on varaa asua kan­takaupungis­sa, niin heil­lä läh­es­tulkoon var­masti on käytössään auto tai kak­si. Ainakin tääl­lä mei­dän kul­mil­lamme kaik­ki lap­siper­heet (myös se, joka asuu yksiössä) näyt­tävät autoil­e­van ahk­erasti. Sen sijaan kan­takaupun­gin sinkuil­la ja lapset­tomil­la pareil­la on harvem­min auto (ainakin harvem­min kuin lap­siper­heil­lä). Jos hei­dät vihrei­den per­hea­sun­topoli­ti­ikan takia pakote­taan muut­ta­maan laitakaupungille tai naa­purikun­ti­in, niin toden­näköisyys auton han­kkimiseen kasvaa.

    Mik­si vihreät muuten ovat sitä mieltä, että “asun­topoli­ti­ikan tulisi tukea eri­tyis­es­ti lapsiperheitä”?

  12. Onko muuten kan­takaupungis­sa isoista asun­noista itse asi­as­sa pulaa?

    Niis­sähän vain usein asu­vat väärät ihmiset. Etu-Töölö ja Krunikka ovat pul­lol­laan rikkai­ta, ikäkkäitä leskiä, jot­ka asu­vat 100–200 neliömetrin asunnoissa. 

    Tääl­lä Munkkivuores­sakin isom­mis­sa per­hea­sun­nois­sa asu­vat sankoin joukoin mum­meli-ikäiset alku­peräisas­ukkaat, joiden lapset ovat jo parivu­osikym­men­tä sit­ten muut­ta­neet pois ja mies kuol­lut. Lap­siper­heet puolestaan ahtau­tu­vat kak­sioi­hin ja kolmioi­hin ja odot­tel­e­vat kieli pitkäl­lä perintöjä.

  13. Jatkan ekol­o­gisu­ud­es­ta, vaik­ka ei liity otsikkoon. Asum­i­nen on vain osa ekolo­giaa. Samaan paket­ti­in pitää lait­taa kaik­ki. Se on yksi ja sama, jos per­he asuu ratikan var­rel­la kaukoläm­mön äärel­lä, jos muu elämä on muuta.

    Yksi lentomat­ka Aasi­aan tuot­taa yhtä paljon hiilid­iok­sidia kuin tavalli­nen työ­matkailu autol­la vuodessa. Kesämökkeily on äärim­mäisen epäekologi­nen jut­tu. Elämän­ta­vat ovat usein paljon ratkai­se­vampia kuin se, mis­sä asuu.

  14. Tuo rak­en­tami­saikataulu on mainio ehdo­tus. Voitaisi­in oikeasti kil­pailut­taa raken­nus­fir­mo­ja sen poh­jal­ta, kuka saa ne tarpeeseen tule­vat käm­pät ajois­sa aikaiseksi.

    Miten muuten rak­en­ta­mat­toman tont­ti­maan kiin­teistövero? Olisiko sen korot­tamien hyvä ajatus?

  15. Uskoisin luk­i­joiden ymmärtävän että pörssiy­htiön johta­jan tehtävä on ajaa yhtiön etua myös julk­isil­la kom­menteil­laan. Fak­taa pitää olla vain pörssi­tiedot­teis­sa, ei Hesarin artikkeleis­sa. Sijoit­ta­japi­ir­it näyt­tävät jo sisäistäneen raken­nusalan huip­pusuh­dan­teen tait­tumisen, ja toimi­van johdon tehtävä on pehmen­tää pudo­tus­ta. Sivullisen roo­lik­si jää alan syk­lisyy­den hämmästely.

    Jos tässä jotain pitää syyl­listää niin kaupunkia. Se että sopimuk­set ylipäätään sal­li­vat rak­en­tamisen jäädyt­tämisen markki­noiden manip­u­loimisek­si on sopimusteknis­es­ti käsit­tämätön kar­di­naal­imo­ka, jol­laista pätevä juristi ei tee ellei päämies erik­seen näin määrää. Äänestäjänä halu­aisin tietää asi­as­ta enem­män taustoja.

    En oikein myöskään hah­mo­ta tätä yksiöpu­la-asi­aa. Esimerkik­si val­tion eläk­er­a­has­tol­la on rahaa etsimässä tuot­tavia kohtei­ta, Kes­ki-Pasi­las­sa tont­te­ja, raiteet ja koh­ta metrokin, ja kaupungilla kaavoitus­mo­nop­o­li. Helpol­la ei tule mieleen sen riskit­tömäm­pää sijoi­tusko­hdet­ta kuin nopean vai­h­tu­vu­u­den työ­suhdea­sun­toghet­to muu­ta­man kilo­metrin päässä keskus­tas­ta, pait­si tietysti jos kaupun­ki halu­aa miinoit­taa kon­septin sijoit­ta­mal­la alueelle sosiaalitapauksia.

  16. YIT:n rak­en­ta­man ker­rostalon asuin­pin­ta-ala on oletet­tavasti jonkin ver­ran suurem­pi kuin ton­tin pin­ta-ala. Jos siis YIT on mak­sanut ton­tista 2000 eur/neliö, tont­tikus­tan­nus per asuin­neliö on epäilemät­tä paljon pienempi. 

    Tämä pieni lasku­virhe ei suinkaan kumoa Oden argu­ment­tia, vaan vahvistaa.

  17. “Se, että aravavuokra-asun­not vapautet­ti­in koko­ra­jas­ta, oli val­tion vaa­timus. Perustel­la sitä saat­toi sil­lä, että vuokra-asun­to­jonos­sa on kovin paljon yhden hen­gen ruokakun­tia. Vihreät eivät olisi halun­neet suos­tua tähänkään, kos­ka asun­topoli­ti­ikan tulisi tukea eri­tyis­es­ti lapsiperheitä.
    Kun raken­namme Helsinki­in per­hea­sun­to­ja, kaupunki­in mah­tuu enem­män ihmisiä.”

    Asun­topoli­ti­ikan ehkä tulee tukea lap­siper­heitä, mut­ta muidenkin pitää asua ja elää. Tietenkin yksiössä on enem­män neliöitä suh­teessa asukas­määrään, niihinkin on pakko rak­en­taa keit­tiö, kylp­päri jne. Nyky­is­ten määräys­ten mukaan turhankin väljät. Jotkut eivät halua kuin yhden tai kak­si las­ta, toiset eivät sitäkään. Kak­sikymp­pis­inä lapset toiv­ot­tavasti itsenäistyvät ja tarvit­se­vat oman käm­pän, kunnes mah­dol­lis­es­ti par­i­u­tu­vat ja han­kki­vat lap­sia. Jäl­jelle jäävät van­hem­mat, kaksin tai siinä vai­heessa jo yksin. Kata­janokalla oli parikym­men­tä vuot­ta sit­ten lap­sia pil­vin pimein. Nyt per­hea­sun­noista iso osa on yhden tai kah­den aikuisen käytössä, kun lapset läh­tivät, mut­ta aikuiset jäivät. Kämp­pi­en kier­to usein jämähtää siinä vai­heessa, on totut­tu asumaan siinä paikas­sa ja sen kokoises­sa asun­nos­sa ja varaakin siihen on (Hitas voi tääl­lä olla osasyyllinen).

    Entä jos lap­siper­heet edelleen haikail­e­vat kämp­pää, jos­ta pen­nut voi työn­tää suo­raan pihalle? Niitä voi ker­rostaloi­hin tehdä vain rajal­lisen määrän. Osalle ker­rostalop­er­heistäkin Lep­pä­suon liiken­teen keskel­lä asum­i­nen pien­ten las­ten kanssa on vas­ten­mieli­nen aja­tus. Asun­non koko ja hin­ta tiet­ty vaikut­ta­vat val­in­toi­hin, mut­ta lop­ulliseen päätök­seen muutkin asiat.

    Asun­tokun­tien pienen­e­m­i­nen on tosi­a­sia myös Espoos­sa. Yksin- tai kaksi­na­su­via on yhä enem­män, per­hekoko on pienen­tynyt ja lap­sirikkaus keskit­tynyt pien­taloalueille. Lap­sirikkaim­mas­sa Pohjois-Espoos­sakin keskimääräi­nen lap­siluku oli v. 2007 vain 2,03. Yli 67% Espoon asun­tokun­nista oli yhden tai kah­den hen­gen. Siel­läkin näkee, että aikoinaan väljästi ja lap­siper­heitä ajatellen raken­ne­tu­il­la van­hoil­la alueil­la kuten Suur-Tapi­o­las­sa, lap­siluku on nyky­isin alhainen ja asun­tokun­nat pieniä.

    Espoos­ta lap­siper­heet taita­vat siir­tyä Kirkkon­um­melle. Sekään ei mielestäni selitä sitä, että omako­tialueil­lakaan ei juuri suurper­heitä näe.
    Jos­sakin kauem­pana on väljiä aluei­ta, reilusti yli sadan neliön omakoti­talo­ja ja isot pihat — lap­sia näyt­täisi äkkiä kat­soen ole­van vähem­män kuin auto­ja, veneitä ja ajoleikkureita.

    Mihin lap­siper­heet oikeasti halu­a­vat? Halu­a­vatko per­heet paljon lap­sia — ihan muista puit­teista riippumatta?
    Kun vaakaan tosi­ti­lanteessa laite­taan oma ura, työ­matkat, har­ras­tuk­set, tulota­so ja sata muu­ta asi­aa, pitääkö enää paikkaansa kyse­ly­il­lä ja haas­tat­teluil­la saatu arvio?

  18. “Eikö jumalan selän takana voi asua ekol­o­gis­es­ti. Puu­ta met­sästä, pihas­sa perunaa ja porkkanaa jne.”

    Voi asua, mut­ta jumalan selän takana ei vain niin asu­ta Suomes­sa. Tai asu­taan jumalan selän takana ja käy­dään kaupungis­sa töis­sä. Linko­la taitaa olla niitä ani­har­vo­ja, jot­ka asu­vat ekol­o­gis­es­ti jumalan selän takana.

  19. Helsingis­sä ton­tin hin­noitel­laan yleen­sä ker­rosneliöi­den, ei ton­tin pin­ta-alan mukaan, joten ole­tan niin ole­van tässäkin.

    Jumalan selän takana voi asua ekol­o­gis­es­ti, ellei aja sieltä päivit­täin töi­hin kaupunkiin.

    Kan­takaupungis­sa on pulaa isoista asun­noista. En ole kat­sonut viimeisiä tilas­to­ja, mut­ta kan­takaupungis­sa mak­se­taan kolmioista ja sitä suurem­mista suurem­paa neliöhin­taa kuin yksiöistä ja kak­sioista. Lep­pä­suol­la tämäkään ei auta, sil­lä ei isoista asun­noista sen­tään yhdek­sää ton­nia neliöltä voi maksaa.

  20. Nikolle vielä. Ahtaasti asuville löy­tyy Helsingis­sä van­has­sa kan­nas­sa ultra­pi­eniä asun­to­ja kysyn­tää vas­taavasti. Me puhumme nyt uus­tuotan­nos­ta, jos­sa yksiöt ovat yleen­sä 35 neliötä suurempia.

  21. Osmo ei ole tarkistanut: 

    “En ole kat­sonut viimeisiä tilas­to­ja, mut­ta kan­takaupungis­sa mak­se­taan kolmioista ja sitä suurem­mista suurem­paa neliöhin­taa kuin yksiöistä ja kaksioista. ”

    Ei pidä paikkaansa: 

    Viimeinen saatavis­sa ole­va tilas­to (Tilas­tokeskus 2007): 

    Ykkösvyöhyk­keel­lä Helsingis­sä yksiön neliöhin­ta 4797, kolmiot ja plus 4656 euroa. 

    Tietysti jois­sain tarkoin raja­tuis­sa kort­teleis­sa voi tilanne olla päin­vas­toin, mut­ta tämä on kan­takaupun­gin keskimääräi­nen tilanne.

  22. Juha T:lle:

    Ker­rostalo­ton­teista mak­se­taan yleen­sä niille osoite­tun raken­nu­soikeu­den mukaan, ei ton­tin varsi­naisen pin­ta-alan mukaan. Tehokkaan kaa­van alueel­la raken­nu­soikeus voi ylit­tää ton­tin pinta-alan.

  23. “Kan­takaupungis­sa on pulaa isoista asun­noista. En ole kat­sonut viimeisiä tilas­to­ja, mut­ta kan­takaupungis­sa mak­se­taan kolmioista ja sitä suurem­mista suurem­paa neliöhin­taa kuin yksiöistä ja kaksioista.”
    Onko hin­taver­tailus­sa mukana myös asun­non taso? Saat­taisiko olla niin, että pien­ten asun­to­jen kun­nos­s­api­toon ja varustelu­un ei ole sat­sat­tu yhtä paljon, ne kun saat­ta­vat olla vähem­män vaa­tivien ensi­a­sun­toina tms.? Isom­pi­en asun­to­jen hin­taa saat­ta­vat vetää ylös myös lapset­tomat (tai lapset ovat jo omil­laan) hyvä­tu­loiset, jot­ka halu­a­vat väljää asum­ista keskus­tas­sa. He pystynevät mak­samaan parem­man hin­nan kuin nuori lap­siper­he (noin mutu­na ja keskimäärin) — eikä lap­siper­heel­lä ehkä ole kiin­nos­tus­takaan sat­sa­ta keskus­ta-asumiseen, jos muual­la on halvem­paa ja ehkä hei­dän käsi­tyk­sen­sä mukaan lapsiystävällisempää.

  24. Elämän­ta­vat ovat usein paljon ratkai­se­vampia kuin se, mis­sä asuu. 

    Osmo on jo use­asti ja väkevästi todis­tanut meille että vain Helsinkissä voi elää ekolo­ogis­es­ti ja luke­mat­tomat ker­rat myös vih­jan­nut ettei elämä muual­la ole oikein edes elämisen arvoista.. 🙂 Tämä käsi­tys toki syn­type­r­äiselle hesalaiselle suo­takoon. Autot­to­muus ja ankea ahtaus asumises­sa (aaaa) toimi­vat Vihreinä de syn­nin­päästäjinä kun ale­taan puhua mil­lä taval­la kaukoläm­pö on siel­lä tuotet­tu tai mitä hedo­nisti­nen lentomatkailu tai jopa ne huonokun­tois­t­en köy­hien käyt­tämät puoli­ty­hjät diesel­bus­sit päästää..

    Tuo että isois­sa kämp­is­sä asu­taan keskimäärin ahtaasti epäi­lyt­tää kyl­lä min­ua suuresti. Omatkin suku­laiseni siel­lä ovat kyl­lä eläneet elämän­sä ehtoon suh­teel­lisen väljästi, eli ensin vuosikymmenet kaksin ja siit­ten vielä melko kauan yksin siinä asun­nos­saan joka on han­kit­tu sil­loin kun heil­lä oli usei­ta kotona asu­via lap­sia. En mil­lään jak­sa uskoa että he oli­si­vat olleet minkään­laisia poikkeuk­sia ja muut van­huk­set kil­van vai­h­taisi­vat isot asun­ton­sa, siis kotin­sa, pikku­luukkui­hin heti kun lapset ovat lentäneet pesästä. Päin vas­toin arve­len että elin­iän noustes­sa näi­den 3–6 h asun­nois­sa asu­vien pariskun­tien ja yksinäis­ten ihmis­ten määrä kas­vaa rajusti.

    Tästä tulikin mieleeni se kun siel­lä ajet­ti­in niitä tont­tivuokran tuhan­sien % koro­tuk­sia ja mon­et van­huk­set jou­tu­i­v­at muut­ta­maan pois kodeis­taan niin kuin­ka eri­ar­voisia ihmiset ovatkaan pelkästään taloy­htiöstä johtuen. Siel­lä kun on paljon niitäkin taloy­htiöitä joiden osakkaat eivät joudu juurikaan mak­samaan yhtiö­vastiket­ta, taloy­htiön kulut kun mak­saa alak­er­ran liik­keen­har­joit­ta­jat. Eipä var­maan ole nämäkään asi­at tulleet monille mieleen kun sitä asun­toa aikoinaan han­kit­ti­in. Uusi aika tuo vielä lisäk­si uusia haastei­ta asumiseenkin, siis ostakaa vaan vuokra­maalle raken­net­tu­ja osakkkei­ta, sieltä vuo­rat­alo­jen joukosta..

  25. Vielä tuos­ta 75 hum2 keskip­in­ta-ala sään­nöstä. Se on vähän köm­pelö. Lasken­nal­lis­es­ti se voidaan kiertää teo­reet­tises­sa 10 asun­non yhtiössä esim. näin:

    4 kpl 40 hum2
    4 kpl 65 hum2
    2 kpl 165 hum2

    165 neliön asun­not varuste­taan kahdel­la sisäänkäyn­nil­lä eri puo­lil­ta ja tilat jär­jestetään siten, että pari ovea tukki­mal­la asun­to voidaan muut­taa kahdek­si eril­lisek­si asunnoksi.

  26. Annuk­ka,

    Tuo on aivan tot­ta, että iso­ja asun­to­ja kyl­lä on kan­takaupungis­sakin pil­vin pimein, mut­ta ne ovat iäkkäi­den pariskun­tien tai yksineläjien hal­lus­sa. Mitä sille voisi tehdä… pakkosi­ir­to­ja eläkeläisreservaatteihin? 

    Kun on tot­tunut jos­sain asumaan ja siihen on varaa, niin siitä ei sit­ten van­hoil­la päivil­lään lähde ja onhan asun­tokaup­pa ja muut­to val­ta­va rasitus nuorem­mallekin ihmiselle. 

    Lap­siper­heet ovat paljolti halvois­sa lähiöis­sä. Kyl­lä esim. Kon­tu­las­sa, Meri­rasti­las­sa ja Malminkar­tanos­sa näkee lap­si­lau­mo­ja kir­maile­mas­sa pihamail­la. Eivät kaik­ki todel­lakaan asu pien­talois­sa Espoos­sa ja Kirkkonummella. 

    Hel­posti nämä Helsin­gin asum­i­sai­heet kään­tyvät tääl­lä — tietysti aloit­ta­jan näkökul­mas­ta johtuen — kan­takaupun­gin ja nur­mi­järvien vas­takkainaset­teluk­si, vaik­ka suurin ihmis­mas­sa asuu itse asi­as­sa esikaupunkialueil­la ja uusis­sa lähiössä.

  27. Puhut aina asi­aa Osmo, se on hienoa, että edes joku Suomes­saa ajat­telee ekol­o­gis­es­ti ja pitää kaupunki­rak­en­tamisen puol­ta, eikä sor­ru amerikkalaiseen habatuk­seen, joka muuten alkaa siel­läkin olla jo pois muodista.. Mut­ta mikäs mei­dät suo­ma­laiset pelas­taisi, kun Amerikan nykytren­dit näkyvät TV:stä vas­ta kun Suo­mi on yksi Sukarin unelma.

  28. Eli­na, en väit­tänyt, että las­ten lähdet­tyä isoon asu­un­toon jäävät pitäisi karkot­taa pienem­pi­in, totesin vain iso­jen asun­to­jen jäävän hei­dän käyt­töön­sä. Samoin sanoin, että lap­siper­heil­lä ei ehkä olekaan suur­ta kiin­nos­tus­ta keskus­ta-asumiseen. Muu­ta­ma kuukausi sit­ten Talous­sanomis­sa oli haus­ka lause, kun valitet­ti­in keskus­ta-asun­to­jen hin­to­jen nousua. Jotenkin näin: “Keskus­taan halu­a­vat lap­siper­heet joutu­vat tyy­tymään KÄYTETTYIHIN asun­toi­hin …”. Sanoin myös, että Espoon pien­talo­val­taisim­mil­la reuna-alueil­la lap­sia on suh­teessa eniten, mut­ta ei niil­läkään mitenkään val­tavasti. Espoos­ta val­u­taan Kirkkon­um­men suun­taan, ei niinkään sinne Nur­mi­järvelle (joka alkaa olla yhtä tyl­sä ilmaisu kuin “niinku”).

  29. Jos suh­taudu­taan nykytren­dei­hin (ilmas­ton­muu­tos, sinkkuis­tu­mi­nen, ener­gian hin­nan­nousu, kaupungis­tu­mi­nen, työperäisen (maahan)muuton edis­tämi­nen) vähänkään vakavasti, on tuo 75 neliön keskikokosään­tö koko lail­la susi. Ehkä Ode ajat­telee prag­maat­tis­es­ti, että kyl­lä ne lap­siper­heet asu­vat väljästi joka tapauk­ses­sa ja sen vuok­si olisi parem­pi että he asu­isi­vat väljästi kaupungis­sa. Itse en usko tähän pre­mis­si­in ja vaik­ka uskoisinkin, ei tuo johtopäätös olisi mitenkään selvä.

    Kaupungis­sa on vain tiet­ty määrä asuin­neliöitä ja kaupunki­in mah­tuu sitä enem­män väkeä, mitä pienem­män neliömäärän yksi ihmi­nen tuos­ta kokon­ais­po­tista vie. Jos asun­to­jen keskikoko on 75 neliötä, tulee neliöitä/capita todel­la paljon ja ihmisiä mah­tuu vas­taavasti vähem­män. Näin, kos­ka lapset asu­vat koton­aan keskimäärin 21 vuot­ta ja ehkäpä keskimäärin viimeiset 5 vuot­ta tuos­sa käm­pässä asuu yksinäi­nen les­ki. Näin ollen kah­den lapsen (keskimääräisen) per­heen asut­ta­vana kuvio menisi about näin:
    1. Nuori­pari muut­taa asun­toon 30-vuo­ti­aina, asu­vat kak­si vuot­ta ilman lap­sia (vol 2 ka. 37,5)
    2. Saa­vat kak­si las­ta 3 vuo­den välein, muut­ta­vat pois 21-vuo­ti­aina (vol. 24 ka. 21,4)
    3. Asu­vat 15 vuot­ta kak­sis­taan (vol. 15 ka. 37,5)
    4. Les­ki asuu yksin 5 vuot­ta (vol. 5 ka. 75)

    Yhteen­sä tästä tulee keskiar­vok­si 33,163 neliötä per ihmi­nen per vuosi. Voidaan vielä olet­taa, että näitä lap­siper­heitä on asukkaista noin puo­let ja muis­sa asun­nois­sa asuu tietyl­lä ajan het­kel­lä keskimäärin 1,5 ihmistä. Täl­löin keskiar­vok­si tulee kaik­ista asun­noista noin 42 neliötä per asukas. Onko siis kestävää, että Helsingis­sä on yhdel­lä ihmisel­lä keskimäärin 42 neliötä tilaa? Entä miten paljon pitää rak­en­taa, jot­ta tänne suun­tau­tu­va muut­toli­ike saadaan asutet­tua, varsinkin kun jo tääl­lä asu­vat sinkkuis­tu­vat ja muut­ta­vat väl­jem­pään asuntoon.

    Itse luopuisin mielu­usti 75 neliön määräyk­ses­tä, jot­ta tänne saataisi­in enem­män noin 27–38 neliön yksiöitä sinkuille, opiske­li­joille ja työn perässä muut­taville ja +/- 50 neliön kak­sioi­ta pariskun­nille ja yhden lapsen per­heille. Näitä kah­ta ryh­määhän lie­nee 80+% kaik­ista talouk­sista Helsingis­sä. Mielu­usti näk­isin esimerkik­si Pasi­las­sa korkei­ta (+/- 20 ker­rosta) asuin­talo­ja, jois­sa olisi poh­jak­er­roksis­sa palvelui­ta, ensim­mäi­sis­sä ker­roksis­sa hie­man isom­pia asun­to­ja suurem­mille per­heille, hie­man ylem­pänä noi­ta 50 neliön kak­sioi­ta, yläk­er­roksis­sa suuret määrät eri kokoisia yksiöitä ja ylim­mis­sä ker­roksis­sa hulppei­ta kämp­piä iso­kenkäisille. Pain­o­tus nois­sa sinkkukämpissä.

    Itse muuten asun (Kallios­sa) 25,5 neliön käm­pässä taloy­htiössä, jon­ka asun­to­jen kesk­ineliömäärä on 29,91 ja medi­aani jos­sain 27 hujakoil­la. Vaikea sulat­taa, ettei täl­laisia saisi enää rakentaa.

  30. Kiitok­sia Eli­nalle tilas­totiedoista. Jos isom­mat asun­not eivät olekaan kalli­impia neliöltä, niin omi­tuisen pieni tuo ero on. Rak­en­tamises­sa suuri osa kus­tan­nuk­sia on asun­toko­htaisia, eli pienem­mät asun­not mak­sa­vat huo­mat­tavasti enem­män neliöltä rak­en­taa. Se että tämä ei näy hin­nois­sa ker­too markkinahäiriöstä.

    Tätä nyt sit­ten kaupun­ki yrit­tää kor­ja­ta nor­mit­ta­mal­la. Kan­natan, mut­ta kyl­lä se vähän kankea keino on. Peru­songel­ma on kil­pailun puute, eli se että raken­nut­ta­jia on liian vähän. Oma­toimisen kaupunki­rak­en­tamisen puute on yksi osa tätä.

    Aikataulut­ta­mi­nen, korotet­tu kiin­teistövero, jne. ovat ihan hyviä keino­ja. Mut­ta mik­sei tätä voi hoitaa niin että jos uud­is­as­un­to­jen määrä ei vas­taa tavoit­teit­ta, niin kaupun­ki rak­en­taa puut­tuvat asun­not itse?

  31. Juk­ka Jon­niselle: mik­si hän ei pahek­su sitä, että uus­tuotan­non keskikoko on Espoos­sa 91 m². Mik­si Espooseen ei pidä rak­en­taa sinkkuyk­siöitä, mut­ta Helsinki­in pitäisi?

    Minäkin olen asunut Kallios­sa, 29 neliön asun­nos­sa kak­sis­taan. Näitä ei tarvitse enää rak­en­taa, kos­ka niitä on niin paljon jo nyt.

  32. “Kan­takaupungis­sa on pulaa isoista asunnoista.”

    Jos samanaikaises­ti rak­en­ta­jat raken­nut­ta­vat kan­takaupunki­in mielum­min pieniä asun­to­ja mielestään suurem­paan kysyn­tään parem­mal­la kat­teel­la niin ehkä “pula” ‑käsite ei aivan sovi tähän argumentointiin.

    On aikalail­la sama mis­sä asun­to­tyypis­sä niukku­ut­ta on niin pitkään kun uud­is­pro­jek­tit ovat vielä piirus­tus­lau­dal­la. Van­hois­sakin asun­nois­sa yksiöi­den seinät kaatu­vat hel­posti jos kysyn­täti­lanne oleel­lis­es­ti muuttuu.

    Ehkä kaupun­gin kan­nat­taisikin kaavoit­taa myös muu­ta­ma uusi sinkkukaupungi­nosa, aloit­taa esimerkik­si Vallilan tyh­jenevistä teollisuus/toimistokortteleista. Kaupungille tämä olisi kohtu­ullisen edullista kun alueelle ei tarvit­taisi uusia lap­siper­hep­alvelu­ja, ja samal­la vaikutet­taisi­in pienten/suurten asun­to­jen kysyn­tä­tas­apain­oon muual­la. Sosi­aal­i­ta­pauk­si­akin alueelle voisi sijoit­taa, nuore­na ja per­heet­tömänä sitä ei niin jak­sa her­mostua vaik­ka joutuukin juop­po­jen yli rap­pukäytävässä hyppimään.

  33. Voisiko joku ker­toa, mik­si Statin asun­to-ongel­maa ei helpote­ta rak­en­ta­mal­la muu­ta­ma todel­la iso raken­nus? Pari­isin tapaan voitaisi­in yksi kaupungi­nosa pyhit­tää pil­ven­pi­irtäjille. HOAS yms. yleishyödyl­liset ja julkiset tahot voisi­vat pistää nyt laman uhates­sa pro­jek­tin pystyyn. Nousukau­den koit­taes­sa löy­ty­isi yksi­ty­istäkin rahaa. 

    Nim­imerk­ki: Suku­lais­ten nurkki­in opiske­li­japoikansa lähettävä

  34. Spot­tu:

    “Sosi­aal­i­ta­pauk­si­akin alueelle voisi sijoit­taa, nuore­na ja per­heet­tömänä sitä ei niin jak­sa her­mostua vaik­ka joutuukin juop­po­jen yli rap­pukäytävässä hyppimään.”

    Olen eri mieltä. Nuo­ria häir­it­see häir­it­sevä käytös aivan samal­la taval­la, kuin muitakin ihmisiä. Tosin itseäni häir­it­see enem­män dynaamiset, men­estyjä-nuoret, joiden samp­pan­japul­lon kork­it kop­sahtel­e­vat lat­ti­aani tai viimeistä huu­toa ole­vat bas­sot tunkeu­tu­vat sänkyni rak­en­teisi­in, kun yritän saa­da lev­ät­tyä ennen seu­raavaa työpäivää. 

    On kyl­lä huolestut­tavaa, mikäli raken­nusalan kil­pailu on niin ankaraa ettei rak­en­t­a­mi­nen nyky­istä pienem­mäl­lä kat­teel­la tule kyseeseen. Joku raken­nus­li­ike pitäisi syn­nyt­tää, jolle rak­en­t­a­mi­nen mais­tu­isi. Eiköhän se mais­tu­isi myös YIT:lle, kun muu­ta­ma mehukas tilaisu­us valuisi nenän edestä.

  35. Spot­tu näyt­täisi jät­tävän asun­topoli­ti­ikan markki­navoimille. Sitä tulee rak­en­taa, mikä kan­nat­taa parhaiten. 

    Asun­topoli­ti­ikas­sa on aina yritet­ty jotenkin tukea huono-osaisimpia. Lap­siper­heil­lä on henkeä kohden vähem­män rahaa kuin työssä käyvil­lä sinkuil­la, dinkuista nyt puhu­mat­takaan. Helsin­gin tarkoituk­se­na on pitää lap­siper­hei­den puol­ta asun­topoli­ti­ikas­sa — tavoite, joka on ollut keskeisiä asun­topoli­ti­ikan peri­aat­tei­ta jo pitkään. Sik­si raken­nusy­htiöitä vaa­di­taan rak­en­ta­maan iso­ja asun­to­ja vaik­ka vähän voitois­taan tinkien. 

    Tämä kesk­ineliö­vaa­timus on ollut raken­nusy­htiöi­den tiedos­sa, kun tar­jouskil­pailun yhtey­dessä. Jos iso­jen asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen on vähem­män kan­nat­tavaa kuin pien­ten, se on vaikut­tanut ton­tin hin­taan. Olisi outoa tar­jouskil­pailun ratket­tua muut­taa sään­töjä niin, että tuo hin­taa alen­tanut rasite pois­tet­taisi­in. Tar­jouskil­pailun hävin­neil­lä olisi aihet­ta valitukseen.

  36. Trav­eller:
    Osmo on jo use­asti ja väkevästi todis­tanut meille että vain Helsinkissä voi elää ekolo­ogis­es­ti ja luke­mat­tomat ker­rat myös vih­jan­nut ettei elämä muual­la ole oikein edes elämisen arvoista.

    Tämä ei kyl­lä pidä paikkaansa. Olen aina sanonut, että ekol­o­gis­in­ta olisi asua Mikke­lin kokoises­sa, van­has­sa kun­nol­lises­sa ruu­tukaavaan raken­netus­sa kaupungis­sa. Se on riit­tävän pieni,jotta matkat voi tehdä kävellen tai fil­lar­il­la ja riit­tävän suuri omavaraisek­si, niin ettei sieltä tarvitse yht­enään matkus­taa isom­paan kaupunki­in töi­hin tai kauppaan.

    Alue­poli­ti­ikkamme suurimpia tehtäviä olisi pikkukaupunkien puo­lus­t­a­mi­nen, mut­ta rahat haaskau­tu­vat kaupungis­tu­misen jarruttamiseen.

  37. Osmo kir­joit­ti:

    “Asun­topoli­ti­ikas­sa on aina yritet­ty jotenkin tukea huono-osaisimpia.”

    Pitääköhän tuo paikkaansa vai onko se vain myyt­ti? Asumisen tukea­han suun­nataan varsin paljon omis­tusasumiseen, esimerkik­si ensi­a­sun­non asun­to­lain­o­jen korko­jen verovähen­nyk­si­in ja eri­laisi­in energia-avustuksiin.

  38. Me puhumme nyt uus­tuotan­nos­ta, jos­sa yksiöt ovat yleen­sä 35 neliötä suurempia.

    Niin­hän niiden on pakko olla, kun muuten ei saataisi sitä 75 neliön vaa­timus­ta täytet­tyä (ja muual­la kuin Helsin­gin keskikaupungilla yksiöt ovat suuria sik­si, että siel­lä neliöt mak­sa­vat vähemmän).

    Helsin­gin kan­takaupun­ki on asumisen suh­teen aivan oma saarek­keen­sa, jos­sa val­lit­se­vat aivan eri lainalaisu­udet kuin muual­la Helsingis­sä, puhu­mat­takaan muus­ta maas­ta. Tääl­lä asu­taan tiivi­im­min, kos­ka neliöt mak­sa­vat niin paljon. Jos tääl­lä olisi enem­män pieniä asun­to­ja, tänne mah­tu­isi enem­män ihmisiä ja entistä harvem­pi­en täy­ty­isi asua kauem­pana ja kulut­taa luon­non­va­ro­ja matkus­tamiseen ja neliöi­den lämmittämiseen.

    Ja niitä pieniä asun­to­ja ei kan­takaupungis­sa todel­lakaan ole riit­tävästi. Jos olisi, niin ei niistä mak­set­taisi sel­l­aisia neliöhin­to­ja, mitä niistä nyt mak­se­taan, sen enem­pää vuokrana kuin ostettaessakaan.

  39. Nikolle: Juuri kan­takaupungis­sa pien­ten asun­to­jen hin­ta suh­teessa suurem­pi­in on pienin. Minä olisin silti kan­nat­tanut peri­aatet­ta, että tuo 75 neliön keskikoko­vaa­timus olisi koskenut koko kaupunkia, ja siitä olisi voitu poike­ta molem­pi­in suun­ti­in alueel­lis­es­ti. Kallioon esimerkik­si sopi­vat sinkkua­sun­not hyvin. Jäin vähemmistöön.

    Harjulle:korkojen verovähen­nysoikeus ei tue asun­non osta­jaa vaan asun­non myyjää. Mik­si siihen tuh­lataan val­tion rahaa, en ymmärrä.

  40. Kuin­ka mon­ta kilo­metriä Helsin­gin keskus­tas­ta (tai muun kaupun­gin keskus­tas­ta) on “jumalan selän takana”? Vai määritel­läänkö se etäisyys taa­ja­man kirkos­ta? Eikö nämä jumalal­liset asi­at kuu­lu lähin­nä kris­til­lis­demokraateille ja kokoomuk­sen kaksinaismoralismisiivelle?

  41. “Spot­tu näyt­täisi jät­tävän asun­topoli­ti­ikan markki­navoimille. Sitä tulee rak­en­taa, mikä kan­nat­taa parhaiten.”

    Kansalaise­na ajat­te­len että yksi­ty­i­somis­teisen raken­nusy­htiön rooli on omis­ta­ja-arvon mak­si­moin­ti. Julkisen val­lan rooli on toteut­taa lain­säädän­nön puit­teis­sa sel­l­aista poli­ti­ikkaa kuin kansalaiset parhaak­si näkevät.

    Raken­nusy­htiö toimii oikein ja johdon­mukaises­ti kun se pyrkii löysään sopimustekni­ikkaan ton­tin­lu­ovu­tuk­sis­sa ja luo­maan julk­i­sis­sa kan­nan­otois­sa pop­ulis­tista painet­ta voimas­saole­via määräyk­siä ja ole­mas­saole­via sopimuk­sia kohtaan. Samoin raken­nusy­htiön tulee rak­en­taa sitä mikä kan­nat­taa parhaiten.

    Julkisen val­lan käyt­täjät eivät toi­mi oikein ja johdon­mukaises­ti sal­lies­saan markki­noiden manip­u­loin­nin kansalais­ten vahin­gok­si. Saman­lainen laimin­lyön­ti on heit­täy­tyä lin­jan­vetäjästä asianhoitajaksi.

    En minä ainakaan ole tulkin­nut että kan­nan­otoil­laan kukaan pyrk­isi tosis­saan ole­mas­saole­via sopimuk­sia pos­tu­umisti yksipuolis­es­ti muut­ta­maan. Pikem­minkin kyse on rehellis­es­tä ja vil­pit­tömästä oman edun tavoit­telus­ta näin vaalien alla, tavoit­teena tuo 75 neliön sään­nön kumoami­nen vaalien jäl­keen ja sopimusten mah­dolli­nen muut­ta­mi­nen tätä kautta.

    Jos tuos­ta 75 neliön sään­nön voimas­saolosta myös jatkos­sa val­lit­sisi selkeä poli­it­ti­nen kon­sen­sus, eivät raken­nusy­htiöt var­maankaan esi­in­ty­isi nyt tiedo­tusvä­lineis­sä siinä laa­ju­udessa kuin esiintyvät.

  42. korko­jen verovähen­nysoikeus ei tue asun­non osta­jaa vaan asun­non myyjää. Mik­si siihen tuh­lataan val­tion rahaa, en ymmärrä. 

    Näin­hän se menisi jos asun­to olisi esim. van­ha pos­timerk­ki tai maalaus jol­la ei sinän­sä ole mitään reaal­ista arvoa. Asun­non tuot­ta­mi­nen vaatii kuitenkin melkoisen panos­tuk­sen kaikissa talousjär­jestelmis­sä, joten ei tuo verovähen­nys nyt pelkästään millekään keinot­televille myyjille mene. Jokainen joka on rak­en­tanut tietää ettei rak­en­t­a­mi­nen nyt mikään eri­tyi­nen kul­takaivos ole, jos olisi niin kyl­lähän tämä maa olisi täyn­nään pieniä raken­nus­li­ikkeitä ja niiden vau­rai­ta omis­ta­jia. Tilanne on tietenkin “parem­pi” ker­rostalop­uolel­la siel­lä PK seudul­la. Asuntoja(kaan) ei voi­da tuot­taa ilman mak­sukyky­isiä asi­akkai­ta ja tuotet­tu­jen asun­to­jen tasokin on melko suo­raan riip­pu­vainen käyte­tys­tä rahas­ta. Keinotekoisen korkeal­la tont­ti­maan hin­nal­la saadaan tietysti se home­inen ja / tai ener­giaa tuh­laa­va “juok­suhau­dantien” mökkikin varas­tomiehen mak­sukyvyn ylit­täväk­si arvoa­sun­nok­si kuten teil­lä siel­lä Helsinkissä on tapahtunut..

  43. Osmo kir­joit­ti:

    “korko­jen verovähen­nysoikeus ei tue asun­non osta­jaa vaan asun­non myyjää.”

    En nyt aivan ymmär­rä logi­ikkaasi. Verovähen­nysoikeus tietysti oma­l­ta osaltaan lisää kysyn­tää, kos­ka se lisää asun­nonos­tamisen houkut­tele­vu­ut­ta, mut­ta merk­it­see­hän se samal­la selvää rahaa asun­non osta­jalle siihen ver­rat­tuna, että hän ei verovähen­nys­tä saisi.

    Pää­point­ti­ni oli kuitenkin se, että val­tio tukee omis­tusasum­ista monin tavoin, ja tuo raha ei kohden­nu kaikkein huono-osaisim­mille, jot­ka eivät voi kuin korkein­taan haaveil­la omistusasumisesta.

  44. Ajatel­laan, että on kak­sisa­taa osta­jaa tavoit­tele­mas­sa sataa asun­toa ja he kaik­ki tarvit­se­vat sitä ja ovat valmi­it mak­samaat, mitä rahkeis­sa riit­tää. Verovähen­nysoikeut­ta ei ensin ole, mut­ta hyvä hal­li­tus tulee hädässä ole­vien asun­nonos­ta­jien avuk­si avuk­si verovähen­nysoikeudel­la. Tämän jäl­keen heistä jokainen voi tar­jo­ta asun­nos­ta enem­män, kos­ka rahkeis­sa taas riit­tää. Asun­to­jen hin­nat nou­se­vat, kunnes asumisen kokon­aiskus­tan­nuk­set ovat yhtä suuret kuin aiem­min. Myyjät kiittävät.

    Rak­en­t­a­mi­nen tulee tietysti kan­nat­tavam­mak­si, mut­ta vain siel­lä, mis­sä tont­ti­maas­ta on ylitarjontaa.Muualla korko­tu­ki kap­i­tal­isoituu tont­tien hin­toi­hin. Maan­omis­tatkin kiittävät.

    Korko­jen verovähen­nysoikeus tukee vapaiden rahamarkki­noiden olois­sa vain asun­to­jen hin­to­ja. Luot­tosään­nöstelyb aikana tilanne oli toinen.

  45. Tuo­hon Osmon kom­ment­ti­in lisään vain sen että tont­tien tar­jon­ta on poli­it­ti­sista päätök­sistä kiin­ni siel­lä PK seudul­lakin. Kaik­ki eivät voi asua krunikas­sa jne. mut­ta pien­rak­en­ta­jat oli­si­vat pitäneet huolen siitä että kohtu­uhin­taista tar­jon­taa olisi hie­man arvoaluei­den ulkop­uolel­la, joten kaikkien asun­to­jen hin­nat oli­si­vat sil­loin alem­mal­la tasolla.

    Taval­liselle per­heelle joku 200 — 250 ke laina on min­un mielestäni jo hyvin suuri ja sil­lä tulisi saa­da kun­nolli­nen asun­to jopa sieltäkin. Toisaal­ta tuon ver­ran se rak­en­t­a­mi­nen mak­saa, joten on arvos­tuskysymys tue­taanko tätä vero­helpo­tuk­sel­la vai ei.

  46. Ode:
    Juk­ka Jon­niselle: mik­si hän ei pahek­su sitä, että uus­tuotan­non keskikoko on Espoos­sa 91 m². Mik­si Espooseen ei pidä rak­en­taa sinkkuyk­siöitä, mut­ta Helsinki­in pitäisi?

    Juk­ka:
    Ei toki ole mil­lään lail­la hyvä jut­tu, että Espoos­sa on vielä isom­pi keskiar­vo kuin Helsingis­sä. Olisi hyvä jos kaupun­git yhdis­ty­i­sivät ja omak­su­isi­vat samat pelisään­nöt ja/tai liiken­teen ulkois­vaiku­tuk­sista laskutet­taisi­in autoil­i­joi­ta enem­män mm. tietul­lien avul­la. Nämähän tuo­hon ainakin jos­sain määrin auttaisivat.

    Joka tapauk­ses­sa sinkkuyk­siöitä lie­nee parem­pi rak­en­taa Helsinki­in kuin Espooseen jo niistä yksinker­tai­sista syistä, että tääl­lä on parem­pi joukkoli­ikenne, vähem­män raken­net­tavaa maa­ta sekä enem­män työ­paikko­ja ja mui­ta matko­jen määrän­päitä. On järkevää, että hyvien joukkoli­iken­ney­hteyk­sien var­rel­la (ja lähel­lä määrän­päitään) asuu mak­si­maa­li­nen määrä ihmisiä (ja osu­us ihmi­sistä). Tämän takia mm. Pasi­laan olisi hyvä rak­en­taa rutkasti pienehköjä yksiöitä.

    75 neliön sään­nön kanssa läh­es kaikille ryh­mille tehdään ylisu­uria asun­to­ja, niin yksin eläville kuin lap­siper­heillekin. Seu­rauk­se­na on asum­isti­hey­den pienen­e­m­i­nen, mikä johtaa suo­raan mm. pitem­pi­in matkoi­hin eri­laisi­in palvelui­hin. Toinen suuri ongel­ma on tämän aiheut­ta­ma asumisku­lu­jen kasvu, mikä on ongel­ma etenkin pien­i­t­u­loisille helsinkiläisille. Jos asun­to­jen keskimääräi­nen koko olisi pienem­pi, oli­si­vat myös asumisku­lut pienempiä.

    Ode:
    Minäkin olen asunut Kallios­sa, 29 neliön asun­nos­sa kak­sis­taan. Näitä ei tarvitse enää rak­en­taa, kos­ka niitä on niin paljon jo nyt.

    Juk­ka:
    No ei niitä nyt niin hirveän paljon ole, jos niistä joutuu mak­samaan 4000e/neliö. Ja pula vain kove­nee, kun niiden osu­us asun­tokan­nas­ta las­kee, mut­ta per­hekoko las­kee ja hin­nat nou­se­vat. Miten tässä tilanteessa voi sanoa, että niitä on liian paljon jo nyt:)? Ennem­minkin sanois­in, että maas­sa jos­sa kol­men lapsen per­he on jo aikamoinen harv­inaisu­us, on yli 100 neliön kaupunki­a­sun­to­ja jo aivan liikaa…

  47. Annuk­ka oikaisee: 

    “Eli­na, en väit­tänyt, että las­ten lähdet­tyä isoon asu­un­toon jäävät pitäisi karkot­taa pienempiin,…”

    Meil­lä on nyt jotain ylit­sepääsemät­tömiä ymmärtämis­vaikeuk­sia ilmeis­es­ti puolin ja toisin. 

    En minä väit­tänyt että sinä tuol­laista olisit väit­tänyt.… Ihan itse otin esi­in pakkosi­ir­rot eri­ty­isi­in van­hus­reser­vaat­tei­hin yht­enä mah­dol­lisuute­na ratkaista keskus­ta-aluei­den paisu­va eläkeläisongelma.

  48. Kuvit­teleeko joku tosis­saan, että raken­nusy­htiöt tek­i­sivät jotain 30 neliön luukku­ja tai sitäkin pienem­piä, jos 75 neliön keskiar­vos­ta luovut­taisi­in? Kuka mak­saa 270 000 euroa Lep­pä­suol­la 30 neliön yksiöstä, jos viereis­es­tä kort­telista saa samal­la rahal­la 60 neliön läpi­talon kak­sion? Kun se uusi kämp­pä on vielä ekas­sa ker­rokses­sa, van­ha ylimmässä…

    Kuka on valmis mak­samaan 9000 € neliö asun­nos­taan (jos ei siis las­ke­ta venäläisiä, lot­tovoit­ta­jia jne)? Suurin markki­na tuol­laisel­la Etu-Töölön kohteel­la on eläköi­tyvil­la pariskun­nil­la, jot­ka myyvät ison omakoti­talon­sa Espoos­sa tai vieläkin kauem­pana. Heil­lä on lait­taa se 500–600 ton­nia dinkkikämp­pään Helsin­gin keskus­tan liepeil­lä. Markki­nan sweet spot on siis 50–70 neliön kak­sio, 450–600 ton­nia. Sel­l­aisia YIT halu­aisi tehdä. Ei 30 neliön yksiöitä.

  49. “Markki­nan sweet spot on siis 50–70 neliön kak­sio, 450–600 tonnia.”

    Voi olla, mut­ta varsi­nainen vään­tö käy­dään nyt siitä kuka lop­ul­ta saa päät­tää mitä raken­netaan, raken­nusy­htiö vai kaupunki. 

    Yksi­tyisel­lä sek­to­ril­la sil­loin kun kil­pailut­tamis­pros­es­si ei ole lain­säädän­nössä pakotet­tu ei toimit­ta­ja uskaltaisi samal­la tavoin kyseenalais­taa asi­akkaan moti­ive­ja ja jo teh­dyn sopimuk­sen mielekkyyt­tä. Ilmeis­es­ti raken­nusy­htiöt laske­vat että Helsin­gin neu­vot­telu­ase­ma on niin heikko että ris­ki kan­nat­taa ottaa.

  50. Tässä neliöra­jas­sa on toki yksi asia. Raken­nusala on painanut viimeaikoina koko­lail­la laik­ka punaise­na, eli kap­a­siteet­ti näyt­täisi (en ole var­ma, kun en alaa tunne riit­tävän hyvin) ole­van se rajoit­ta­va tek­i­jä. Myös työvoima­pu­las­ta on puhut­tu. Jos tuotan­non­tek­i­jöil­lä saadaan aikaan tiet­ty määrä neliöitä per euro, tämän tyyp­pinen sään­te­ly vähen­tää asun­to­jen määrää, mut­tei raken­net­tu­jen neliöi­den määrää. 

    Kos­ka raken­nut­ta­jien voi olet­taa mak­si­moivan voit­to­jaan, neliöhin­to­jen pitäisi aset­tua ilman sään­te­lyä niin, että kaikenkokois­t­en asun­to­jen kesk­ineliöhin­ta on suun­nilleen sama. Tässä tehti­in nyt paljon ole­tuk­sia; pienem­män asun­non pin­tatyöt, putket jne, tule­vat toden­näköis­es­ti kalli­im­mak­si per neliö, joten uskoisin että pienet asun­not oli­si­vat vapail­la markki­noil­la hiukan kalliimpia.

    Jos todel­la olisi niin kuin Osmo väit­ti, että isot asun­not ovat neliöhinnal­taan kalli­impia kuin pienet, tämä kor­jaan­tu­isi toimivil­la markki­noil­la ilman sään­te­lyä. Ain­oa asia mitä keksin, joka sel­l­aista hin­taraken­net­ta voisi pitää yllä, olisi isom­pi­en asun­to­jen suh­teessa huonom­pi lik­vidi­teet­ti, jol­loin pidem­mät myyn­ti­a­jat tek­i­sivät reaal­i­hin­noista samat. 

    En ota kan­taa asumisen ekol­o­gisu­u­teen muuten, mut­ta ilman perustei­ta tai evi­denssiä väitän, että neliömäärä ei oikeasti ole niin ratkai­se­va kuin jotkut väit­tävät. Käsi­tys toden­näköis­es­ti kumpuaa yleis­es­tä vihamielisyy­destä vau­raut­ta kohtaan ja käsi­tyk­ses­tä, että kaik­ki hyv­in­voin­niksi koet­tu on automaat­tis­es­ti pahak­si ympäristölle.

  51. Tuo iso­jen asun­to­jen korkea neliöhin­ta kan­takaupungis­sa voi olla tilas­to­harha. Eli­nan tieto­jen mukaan yksiöt oli­si­vat taas vähän kalli­impia, mut­ta ero on joka tapauk­ses­sa pienem­pi kuin muual­la, eikä peitä yksiön suurem­pia raken­nuskus­tan­nuk­sia (keit­tiöt, WC:t, ulko-ovet). Syy voi kuitenkin olla siinä, että isot asun­not ovat arvokkaam­mil­la paikoil­la. Jos mallintaisimme neliöhin­nan kun­nol­la, asun­non koko voisi saa­da selvän neg­tati­ivisen kder­toimen. Tämä on kuitenkin vain oletus.

  52. Jeps Tiedemiehen kanssa samaa mieltä.

    Osmo: Mik­si luulet, että YIT ei määrit­tele hin­taa kysyn­nän ja tar­jon­nan perus­teel­la? Mei­dän talousjär­jestelmä on onnek­si vielä sen ver­ran vapaa, että hin­taa ei pääse sanele­maan mikään byrokraat­ti joka tui­jot­taa rakentamiskustannuksia.

    Minä en ainakaan ole ymmärtänyt, että asun­topoli­ti­ikan tehtävä on tukea lap­siper­heitä. Mik­si ihmeessä? Minus­ta jos on jotain julk­ista val­taa niin sen moraa­li­nen velvol­lisu­us on kohdel­la kaikkia val­lan alaisia tasaver­tais­es­ti. Toisek­seen jos halu­taan tukea lap­siper­heitä niin yksi idioot­ti­maisim­mista keinoista on kyl­lä säädel­lä asun­tomarkki­noi­ta. Asun­tomarkki­natkin on niin mon­en pelaa­jan peli, että sääte­lyl­lä kus­taan melko var­masti suur­in­ta osaa kansas­ta nilkoille. Parem­pi keino olisi vaik­ka antaa lap­siper­heille enem­män rahaa puh­taana käteen.
    Lääke tähän Osmon tau­ti­in on kil­pailun lisäämi­nen, eli kaavoituk­sen monop­o­lin purkami­nen + ennen kaikkea rak­en­tamis­määräys­ten purkami­nen. Ei ole mitään järkeä rak­en­taa 75 m² keskikokoon asun­to­ja, jos ihmiset eivät niitä halua (eli markki­nat eivät mak­sa niistä enem­pää.) Samal­la taval­la ei ole mitään järkeä rak­en­taa ves­so­ja ja keit­tiöitä pyörä­tuo­lil­la käytet­täviksi, jokaiseen por­rashuoneeseen hissiä ja autopaikko­ja tont­ti­maalle, jos ihmiset eivät niitä halua.

  53. Osmo,

    Ajat­telin ihan samaa itse, kun postasin nuo Tilas­tokeskuk­sen neliöhinnat. 

    Yksiöitähän on niin kamalis­sa loukois­sa, että luulisi pikem­minkin “asun­non” tyrkyt­täjän joutu­van mak­samaan mal­tai­ta niistä eroon päästäkseen. 

    Karmei­ta kop­per­oi­ta on kaiken maail­man pihan­per­il­lä, joista ain­oa näkymä on kivip­i­ha ja roskalaatikko. Kämp­pää ei tavoita päivän­va­lo edes keskel­lä päivää ja pöly lentää maan tasal­la olev­as­ta ikku­nas­ta sisään huoltoy­htiön vier­al­lessa viikot­taisel­la käyn­nil­lään lehtipuhal­ti­men kanssa. 

    Ker­ran olin erääl­lä opiskelukaver­il­la käymässä täl­laises­sa maan­tasal­la olevas­sa 17 neliön luukus­sa Meche­lin­in- ja Sam­monkadun kul­mas­sa. Siinä sit­ten kahvia nau­tit­ti­in pöy­dän ääressä, kun eräs laita­myötäisessä ole­va katkokäveli­jä kusi suo­raan ikkunaan. 

    Noh, onnek­si vuokralaisel­la ei ollut tuule­tus meneillään.

  54. Tiedemies, työ­panos / kus­tan­nus ei ole vakio per neliö. Kosteat tilaa mak­saa jokusen ker­taa enem­män neliöltä kuin nor­maali maku­uhuone. Pitää tehdä putket ja viemärit, kos­teuseristää, ja han­kkia hin­ta­vat erikoiskalus­teet. Näitä neliöitä on yksiössä suh­teeessa enemmän.

  55. Siitä neliömäärän ekologik­isu­ud­es­ta vielä. Peri­aat­teessa isom­mat asun­not kulut­tuvat enem­män läm­mi­ty­sen­er­giaa, ja epä­suo­rasti tuot­ta­vat pienem­män väestöti­hey­den eli lisäävät liikennettä.

    Käytän­nössä asum­isväljyys on Helsin­gin seudul­la kas­vanut suur­in­pi­irtein neliön per asukas vuodessa vuosikym­meniä, enkä usko että tämä kehi­tys tait­tuu ihan lähi­t­ule­vaisu­udessa kos­ka nyky­ta­so on aika mata­la. Tähän puut­tumi­nen on vaikeaa, eikä mielestäni edes toivottavaa.

    Ensin­näkin, varsinkin kun kyse on uud­is­rak­en­tamis­es­ta, ener­gianku­lu­tuk­sen ja päästö­jen kannal­ta olen­nais­in­ta on raken­nustekniset ratkaisut. Onko 100 neliön pas­si­iv­i­ta­lo parem­pi kuin 200 neliön passiivitalo?

    Toisek­si, asukasti­heyt­tä rajoit­taa mei­dän raken­nuste­hokkuuk­sil­la ensisi­jais­es­ti autoille varat­tu tila ja ylipään­sä teho­ton kaavoitus. Se miten liiku­taan on olen­naisem­paa kuin etäisyy­det sinän­sä. Raide­po­h­jainen joukkoli­ikenne ja käve­lymit­takaa­va edel­lyt­tää haja-asu­tus­ta suurem­pia väestöti­heyk­siä, mut­ta ei mitään Man­hat­tanin massoja.

    Kol­man­nek­si, johonkin se elin­ta­son kasvu val­uu joka tapauk­ses­sa. Tiedemiehen sanoin “ilman mitään evi­denssiä” väitän että ener­giate­hokas uud­is­rak­en­t­a­mi­nen on keskimääräistä parem­pi vaihtoehto.

    Eli lyhyesti, asum­isväljyy­den kasvus­ta valit­ta­mi­nen alkaa men­nä jo raivovihrey­den puolelle. Jos Helsinki­in raken­net­taisi­in 500 neliön McMan­sionei­ta niin pahek­sun­ta olisi paikallaan. mut­ta 75 neliötä ei ole todel­lakaan kohtu­u­ton keskikoko kerrostaloasunnolle.

  56. Mik­si kun­nat myyvät tont­te­ja tukkuhin­taan raken­nus­li­ikkeille? Eikö kun­ta voisi vain kaavoit­taa asuinalueen, kil­pailut­taa raken­nut­ta­jat, jot­ka rak­en­taisi­vat talot, ja sit­ten kun­ta myisi asun­not markkinahintaan?

  57. Osmolle iso kiitos kan­nan­oto­s­ta jälleen ker­ran. Har­va poli­itikko, enti­nenkään, uskaltaa kut­sua esimerkik­si asun­to­lain­o­jen korko­jen verovähen­nysoikeut­ta oikeal­la nimel­lään — tuke­na myyjille ja maanomistajille.

    En tiedä oletko lukenut Hesarin julkaisemia mielipi­dekir­joituk­siani aiheen tiimoil­ta, mut­ta niis­sä koros­tuu muu­ta­ma seik­ka jot­ka ilmeis­es­ti osa vihreistäkin alkaa ymmärtää:

    -Asumisen tuet val­u­vat (maan ja asun­to­jen) hintoihin
    ‑Vero­tus ei rohkaise rak­en­ta­maan (vaan speku­loimaan maan hin­nan nousulla)
    ‑Kaavoitus ei toi­mi, kos­ka se on aina paikalli­nen monop­o­li. Lisäk­si val­i­tuk­sien käsit­te­ly on liian hidasta
    ‑Hal­li­tus tun­tuu toimil­laan pyrkimään aina maan hin­nan nos­tamiseen (viimeisim­pänä esimerkkinä puun myyn­ti­t­u­lo­jen verovähennys)

    Muu­ta­ma kysymys johon toivoisin Osmol­ta kannanottoa:

    Mitä järkeä on siinä, että verovaroin tuet­tua maanvil­je­lyä har­joite­taan esimerkik­si Espoos­sa, Van­taal­la ja Sipoos­sa? Pääkaupunkiseu­tu tuot­taa suuren osan maamme BKT:sta, asum­i­nen on pos­ket­toman kallista, ja veron­mak­sa­jat pakote­taan pen­delöimään ben­saa haaskat­en maakun­nista — samaan aikaan maa­jus­sit tuh­laa­vat tuki­aisia pel­loil­laan? Mitä järkeä tässä on?!

    Toinen asia jota en ymmär­rä, on Sipoonko­r­ven suo­jelu­vim­ma. Yhdyskun­tarak­en­teen tiivistämi­nen pääkaupunkiseudul­la olisi kansalli­nen etu, ja se paran­taisi mah­dol­lisuuk­sia luon­non suo­jelulle pääkaupunkiseudun ulkop­uolel­la. Kasvukeskusten met­sien lisä­suo­jelu­un ei mielestäni ole pien­in­täkään syytä, Suomes­sa riit­tää met­siä suo­jeltavak­si siel­lä mis­sä kukaan ei edes halua asua.

  58. Tpyy­lu­o­ma: tuo­ta juuri tavoit­telin, kun sanoin, että yksiöi­den neliöhin­nan pitäisikin olla vähän isompi.

    Tietenkään ei voi myöskään olla niin, että kysyn­täpuolel­la neliö hin­ta olisi vakio. Kysyn­täpuolel­lä neliöhin­nan pitäisi olla kevyesti laske­va, kos­ka on selvää, ettei 1000 neliön kämp­piä saa kovin mon­taa liikutet­tua samal­la neliöhin­nal­la kuin 40 neliön kak­sioi­ta. Olen tämän nojal­la koko­lail­la vaku­ut­tunut siitä, että iso­jen asun­to­jen pitäisi olla toimivil­la markki­noil­la näkyvästi halvem­pia kuin pienten. 

    Raken­nut­ta­ja­han ratkaisee opti­moin­tite­htävän: on annet­tu rajoit­teet (esim. asun­to­jen kesk­ineliömäärä) ja näi­den rajoit­tei­den puit­teis­sa raken­netaan asun­not niin, että kokon­ais­tu­lot mak­si­moitu­vat. Pidän mah­dol­lise­na, että näin karkea sään­te­ly (siis kesk­ineliöra­joite) hait­taa tehokkuutta. 

    Yleen­sä kan­nat­taa kor­ja­ta sieltä mis­sä vika on ja vain se, mikä on rik­ki. Jos vika on se, ettei raken­neta tarpeek­si per­hea­sun­to­ja, niin pitäisi sään­nel­lä niin, että per­hea­sun­to­ja raken­netaan tarpeek­si. Kesk­ineliömäärän sään­te­ly voi siirtää tas­apain­oa oikeaan suun­taan, mut­ta kus­tan­nus- ja hin­tarak­en­teesta rii­ip­puen, voi raken­nut­ta­jan opti­moin­ti myös jopa hai­ta­ta per­hea­sun­to­jen rak­en­tamista. Näin voi esimerkik­si käy­dä, jos ko. opti­moin­tite­htävä ei ole kon­vek­si. Sil­loin saate­taan (esimerkik­si) rak­en­taa muu­ta­ma luk­sus­luukku ja hiukan liian ahtai­ta kämp­piä, jot­ka menevät joten kuten kaupaksi.

  59. Eli­na, olet oike­as­sa. Turhaa varmis­telua minulta.
    Olen vuosikym­meniä asunut VVO:n vuokrakäm­pässä Kata­janokalla. Tääl­lä vuokrat ovat korkeam­mat kuin kauem­pana keskus­tas­ta. Isoim­mat asun­not ovat vajaa 80 neliön kolme huonet­ta ja keit­tiö. Silti niis­sä viihtyvät kolmi­lap­siset per­heet, vaik­ka läh­es samal­la vuokral­la pää­sisi hel­posti esim. rivari­in Mel­lunkylässä. Yksiöis­sä, 36 neliötä, asu­vat nuoret par­it vuodes­ta toiseen. Se viit­taa siihen, että jotkut arvosta­vat enem­män asuin­seu­tua kuin isom­paa ja varustel­lumpaa asun­toa. Minus­takin on hätä­var­jelun liiot­telua, että jokaiseen uuteen asun­toon on raken­net­ta­va sama varuste­ta­so, isot kylp­pärit joi­hin mah­tuu pesukone ja pyörä­tuoli. Sel­l­aisi­akin asun­to­ja tarvi­taan, mut­ta tääl­läkin useim­mat käyt­tävät talope­su­laa, eivät haaveile kier­toil­mau­u­nista tai induk­ti­oliedestä. Pesukoneen paikalle voi tietysti lait­taa kaapin tai hyl­lykön, mut­ta hillit­tömästä varustelus­ta ei viit­sisi mak­saa, jos sitä ei kaipaa. Jos määrätään keskimääräi­sistä neliöistä, voitaisi­in toisaal­ta antaa mah­dol­lisu­us tehdä osas­ta asun­to­ja “perus­ta­soisia”.

  60. Tarkastel­laan teo­reet­tis­es­ti tätä ongel­maa. Ajatel­laan­pa pien­tä pro­jek­tia, jos­sa rak­en­teil­la on 300 ker­rosneliötä. (Isot pro­jek­tit voi jakaa pieni­in täl­laisi­in). 75 neliöön keskimäärin päästään, jos tehdään neljä asun­toa. On ihan sama, minkäkokoisia ne ovat. 

    Kak­si pro­jek­tia: Toinen tekee 4*75 neliötä, toinen tekee yhden 150 neliöisen ja kolme 50 neliöistä.
    Kokon­aiskus­tan­nus on sama, kos­ka ves­so­ja ja keit­tiöitä tulee yhtä mon­ta. Jos 75 neliöisen neliöhin­ta on 3000 euroa, niin ensim­mäi­nen pro­jek­ti tien­aa 900 000. Jos 150 neliöis­es­tä saa 2800 per neliö ja 50 neliöis­es­tä 3500, niin jälkim­mäi­nen kannattaa. 

    Ääri­ti­lanteessa neliöhin­ta ei paljon kur­vaa alaspäin koon kas­vaes­sa ja kop­per­ot voivat olla neliöhinnal­taan kovi­akin. Vaik­ka yksi 180 neliöi­nen ja kolme 40 neliöistä. Tai 210 ja 3*30. Se riip­puu täysin siitä, miten nuo neliöhin­takäyrät menevät. 

    Tcrown­in point­ti on minus­ta tärkeä: mik­si ihmeessä ton­tit myy­dään pilkkahin­taan tai vuokrataan ja annetaan raken­nut­ta­jan päät­tää? Onko siinä ajatel­tu, että kun raken­nut­ta­ja rak­en­taa tar­jouk­sen mukaan, sen kate jää lop­ul­ta pienem­mäk­si vai kuinka?

  61. Äkkiä Oikotieltä kat­soen van­ho­jen asun­to­jen hin­tata­so keskus­tas­sa on hyvinkin 6000 — 7000 euroa/neliömetri van­hois­sa talois­sa. Raken­nus­li­ik­keet taita­vat yleen­sä hin­noitel­la uudet asun­not ~1000 euroa neliöltä van­ho­ja asun­to­ja kalli­im­mik­si, eli 8000 — 9000 e/m2 pitäisi olla markki­noiden määräämä taso. Myy halvem­mal­la niin job­bar­it osta­vat heti ensiesit­telyssä ja myyvät käypään hin­taan hyväl­lä voitol­la. Eipä tuos­sa hin­nas­sa juuri muu­ta ihme­teltävää ole kuin ton­tin hin­ta, ts 2000 euron neliöhoin­nan sijas­ta olisi voin­ut pyytää reilusti enem­män, tai huu­tokau­pa­ta. Tosin tuol­la Lep­pä­suon ton­til­la saat­toi olla aikaisem­min huoltoasemia tai muu­ta likaisem­paa toim­intaa, mah­dol­liset maan­vai­h­dot tai ton­tin puhdis­tusku­lut mak­sa­vat ja vaikut­ta­vat myyn­ti­hin­toi­hin nekin.

  62. Tiedemies, haarukoidaan nyt sitä mitä se “vähän” enem­män tarkoit­taa. Val­is­tunut arvauk­seni poh­jautuen alan miesten heit­toi­hin ja omaan koke­muk­seen on että ves­sa mak­saa karkeasti viisi ton­nia, kylp­päri, sauna ja keit­tiö kukin kympin kap­pale. Ja tässä ei ole vielä putkia mukana. San­o­taan pyöreästi 40ke per kämp­pä melkein koos­ta riippumatta.

    Tuo on jo 10 — 20% keskimyyn­ti­hin­nas­ta (Helsingis­sä), pelk­istä rak­en­tamiskus­tan­nuk­sista reilusti enem­män. Muitakin huoneis­toko­htaisia kus­tan­nuk­sia toki on. Merkit­tävin täl­lainen on var­maankin kaup­pako­htaiset myyn­tikus­tan­nuk­set. Näp­pitun­tu­mani on että sem­moi­sen 40 neliön yksiön pitäisi mak­saa n. 20–30% enem­män neliöltä kuin 100 neliön huoneiston.

    Tätä ole­tus­ta voi tes­ta­ta. Kaupun­gin omis­ta­ma ATT myy Hitas-asun­to­ja peri­aat­teessa omakus­tan­nehin­taan. Sum­ma­mu­tikas­sa nap­pasin hei­dän kohteen­sa nimeltä Sem­bra (kuka näitä nimeää?) Latokar­tanos­ta (Viikissä), myyn­ti neliöhin­to­ja (ilman maan­hin­ta, tont­ti on vuokralla):
    1h + k + s 44,5 m², 3647 — 3835 /m2
    3h + k + s 80 m², 2757 — 3025 /m2
    5h + k + s 132,5 — 137,5 m² 2533 — 2816 / m2

    Yksinker­tais­taen, jos yksiön neliöhin­ta on 1, niin kolmion on 0,8 ja 5h 0,7. Vilka­isin ver­rokik­si pari yksi­tyisen rak­en­ta­jan kohdet­ta, ja samas­sa lin­jaa nuo oli.

    Se että tämä ei näy käytet­ty­jen asun­to­jen hin­nas­sa ker­too siitä että isom­mista asun­noista on enem­män kysyn­tää. Se että raken­nusy­htiöt ainakin sanovat halu­a­vansa rak­en­taa pienem­piä hiljen­tyvil­lä markki­noil­la johtunee siitä, että asun­to­jen hin­nat jous­ta­vat alaspäin joko niin että ihmiset han­kki­vat pienem­piä asun­to­ja tai niin että isom­pi­en neliöhin­ta las­kee. Raken­nusy­htiöt ymmär­ret­tävistä syistä prefer­oi­vat ensim­mäistä vai­h­toe­htoa pitääk­seen kiin­ni katteistaan.

  63. tpyy­lu­o­ma­lle:
    Sanoit, että asum­isväljyy­den kasvus­ta valit­ta­mi­nen alkaa men­nä ”raivovihrey­den” puolelle. Aika mie­lenki­in­toinen väite, kun ote­taan huomioon, mitä kaikkea (ympäristö)haittaa väljä asum­i­nen aiheut­taa: autois­tu­mista, joukkoli­iken­teen tehon laskua, piden­tynyt­tä etäisyyt­tä palvelui­hin, tavaroiden ostoa (pie­neen tilaan ei edes mah­du), asum­is­meno­jen kasvua, luon­non­va­ro­jen käytön kasvua, pidem­piä työaiko­ja (jot­ta saataisi­in mak­set­tua lyhen­nyk­set), sukupuolten välistä epä­tasa-arvoa (enem­män ansait­se­va joutuu olla töis­sä), mata­la­palk­ka-alo­jen työvoima­pu­laa, muut­toli­iket­tä kehyskun­ti­in, pen­delöin­tiä, sosi­aal­i­meno­jen kasvua, työn­teon insen­ti­ivien laskua (asum­is­tu­ki). Lis­taa voisi jatkaa vaik­ka kuin­ka pitkään.

    Mitä rai­vokas­ta näet näi­den asioiden vas­tus­tamises­sa? Varsinkaan, kun asum­isväljyy­den kasvus­sa ei tietyn rajan (joka on ohitet­tu jo aikaa sit­ten) jäl­keen liene mitään yksiselit­teisiä posi­ti­ivisia vaiku­tuk­sia ter­vey­teen, onnel­lisu­u­teen tai vas­taavaan yksiselit­teisen hyvään arvoon. Asum­isväljyy­den kasvus­sa ei ole mitään yksiselit­teisen hyvää, mut­ta todel­la paljon huonoa.

    tpyy­lu­o­ma: ”Johonkin se elin­ta­son kasvu val­uu joka tapauksessa”.

    No meitä on sel­l­aisi­akin, jot­ka otta­vat ilmas­ton­muu­tok­sen, öljy­huipun ja globaalin oikeu­den­mukaisu­u­den tosis­samme. Ja näin tehdessämme pidämme mah­dol­lise­na, että jos (ja kun) öljy­huip­pu (toden­näköis­es­ti) seu­raa­van kymme­nen vuo­den kulues­sa koit­taa ja samaan aikaan maail­maan saadaan jonkin­lainen markki­noil­la kau­pat­ta­va katto/vero kasvi­huonepäästöille, ei elin­ta­so enää ainakaan kas­va. Varsinkaan, jos samal­la yritämme hie­man tasoit­taa globaalia tulon­jakoa. Tätä taus­taa vas­ten asum­isväljyy­den kasvu on jär­jetön­tä tuh­laus­ta ja oman kuopan kaivamista.

  64. Juk­ka Jonninen
    “Asum­isväljyy­den kasvus­sa ei ole mitään yksiselit­teisen hyvää, mut­ta todel­la paljon huonoa.”

    Pienis­sä asun­nois­sa tulee pidem­män päälle helpom­min pahaa oloa ja riito­ja ahtau­den takia ja mm. sik­si ihmiset muut­ta­vat isom­pi­in asun­toi­hin. Parem­pi kehit­tää mata­laen­er­gia ym. tekni­ikkaa, jol­la isom­mat asun­not saadaan ympäristöys­täväl­lisem­mik­si kuin tuomi­ta ahtaasti asu­via ikuiseen ahtau­teen vail­la toivoa paremmasta.

  65. tpyy­lu­o­ma: se että käyte­tyis­sä asun­nois­sa ei näy tuo hin­taero ei ker­ro siitä, että isom­mista asun­noista on enem­män kysyn­tää. (Tämän­hän pitäisi näkyä myös uusis­sa vapaara­hot­tei­sis­sa kohteis­sa, joi­ta ei tietysti hin­noitel­la rak­en­tamiskus­tan­nusten mukaan vaan sen mukaan mikä on kysyn­tä ja tar­jon­ta!) On mah­dol­lista, että tilavampia käytet­tyjä asun­to­ja on parem­mil­la alueil­la kuin pieniä asun­to­ja, niiden varustelu voi olla parem­paa yms., mihin moni onkin jo viitan­nut tässä keskustelussa.

  66. Mielestäni perustelin min­ka takia asum­isväljyy­den kasvu ei ole sinän­sä ongel­ma turhankin pitkästi, olisin voin­ut vain yksinker­tais­es­ti tode­ta että maail­ma on pul­lol­laan kaupunke­ja jois­sa asu­taan huo­mat­tavasti väl­jem­min, ja niis­sä on siitä huoli­mat­ta huo­mat­tavasti suurem­mat väestön­ti­hey­det kuin Helsingis­sä. En tiedä mitä Jon­nisel­la on tähän san­ot­tavaa, tai asi­aan muutenkaan, kos­ka hän ei sitä sano.

    Vas­taan Jon­nisen konkreet­tiseen väit­teeseen, että elin­ta­son kasvu pysähtyy. Elin­ta­son kasvun pysähtymi­nen edel­lyt­täisi tuot­tavu­uskasvun pysähtymistä. En ymmär­rä miten öjyn puute vaikut­taa tuot­tavu­uskasvu­un, ja pidän suo­raan sanoen toden­näköisenä että ener­giankäytön tehostamis­toimet nos­ta­vat kokon­ais­tuot­tavu­ut­ta. Eli suomek­si enem­män kuin mak­sa­vat itsen­sä takaisin. Esimerkik­si niin, että kun pas­si­iv­i­talo­jen hin­nat laske­vat sar­jatuotan­non myötä, eli asun­non omis­ta­jien ei tarvitse enää mak­saa läm­mi­tyk­ses­tä ja asen­taa kalli­ita läm­pölait­tei­ta, niin tehdään sit­ten samantien isom­pi talo.

  67. Ton­ni käteen:
    “Pienis­sä asun­nois­sa tulee pidem­män päälle helpom­min pahaa oloa ja riito­ja ahtau­den takia ja mm. sik­si ihmiset muut­ta­vat isom­pi­in asuntoihin.”

    Tuo­hon kaipaisi kyl­lä lisäpe­rustelui­ta. Muis­tan näh­neeni jonkin tutkimuk­sen (sori, ei viitet­tä), jos­sa ver­rat­ti­in eri omako­tialuei­ta ja todet­ti­in, että naa­purei­den välit oli­vat huonom­mat alueil­la, joil­la ton­tit oli­vat suurem­pia. Toki tont­tien koko ei ollut ain­oa vaikut­ta­va tek­i­jä, mut­ta kor­reloi kuitenkin.

    Nyt ei tietysti ole puhe omakoti­taloista, mut­ta en pelkkänä heit­tona usko väitet­tä, että tiivi­impi asum­i­nen aiheut­taa enem­män riito­ja. Maaseudul­ta olen kotoisin ja tiedän, että kyl­lä ihmiset siel­läkin osaa­vat riidel­lä, vaik­ka kuin­ka olisi väljää.

    Ja mata­laen­er­giatekni­ik­ka ei vaiku­ta yhdyskun­tarak­en­teen hajau­tu­miseen ja siitä aiheutu­vi­in ongelmi­in. Jos asu­taan väl­jem­min, niin sil­loin taloi­hin mah­tuu vähem­män asukkai­ta, ja ihmis­ten pitää levit­täy­tyä laajemmalle.

  68. “Eikö kun­ta voisi vain kaavoit­taa asuinalueen, kil­pailut­taa raken­nut­ta­jat, jot­ka rak­en­taisi­vat talot, ja sit­ten kun­ta myisi asun­not markkinahintaan?”

    Niin..tai mik­sei kaupun­ki 1) perus­ta kaavoit­ta­malleen ton­tille asun­to-osakey­htiötä 2) jär­jestä arkkite­htik­il­pailua talon suun­nit­telus­ta yhtiön piikki­in 3) jalosta suun­nitel­maa siihen asti että raken­nuslu­pa irtoaa, edelleen yhtiön piikki­in ja 4) huu­tokaup­paa asun­to-osakey­htiön osak­keet tuleville asukkaille, jot­ka kil­pailut­ta­vat raken­nus­pro­jek­tin, ja vas­taa­vat luon­nol­lis­es­ti myös siihen asti syn­tyneistä kuluista.

    Arkkite­hdeillekin saat­taisi olla posi­ti­ivista vai­htelua asioi­da sel­l­aisen tahon kanssa jon­ka moti­iv­ina on kodin han­k­in­ta itselle eikä raken­nusy­htiön omis­ta­ja-arvon kasvattaminen.

  69. Björk, min­un paikallis­tun­te­muk­sel­lani en ihan heti ymmär­rä miten arvoste­tu­im­mil­la alueil­la olisi keskimäärin isom­pia asun­to­ja. Yleis­es­ti ottaen, mitä van­hempi alue sen arvoste­tumpi eli korkeam­mat hin­nat, ja mitä van­hempia talo­ja sen pienem­mät asun­not keskimäärin.

  70. spot­tu: mik­si kaupun­gin pitäis tehdä tuo hom­ma niiden asukkaiden puoles­ta? Mik­si luulet, että kaupun­ki voisi tehdä tuon parem­min tai tehokkaam­min? Ajat­teletko, että ihmiset ovat niin tyh­miä tai saa­mat­to­mia, että eivät saa asun­to-osakey­htiön perus­tamista ja raken­nut­tamista aikaisek­si vaik­ka se olisi hei­dän etu­jen­sa mukaista?

  71. Mielestäni tpyy­lu­o­ma esit­ti täysin validin pointin. Autois­tu­mi­nen, pen­delöin­ti ja kaupunki­rak­en­teen “lev­iämi­nen” jne, eivät johdu lisään­tyneistä asuin­neliöistä. Asuin­neliöi­den tui­jot­ta­mi­nen olisi järkevää, jos hyvien liiken­ney­hteyk­sien päässä olev­as­ta tont­ti­maas­ta olisi pulaa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan ongel­ma on lähin­nä siinä, että raken­netaan väärään paikkaan kuin siinä, että raken­net­taisi­in väärän kokoista.

    Helsingis­sä on alle kymme­nen kilo­metrin säteel­lä rautatiease­mas­ta vielä aika paljon tont­te­ja, joi­hin voisi rak­en­taa. Veikkaan, että vaik­ka raken­net­taisi­in niin, että asun­non keskimääräi­nen neliömäärä olisi espoolainen reilu 90m², niin kehä I:n sisään mah­tu­isi vielä yli 100 000 ihmistä lisää. En vitsaile.

  72. Vielä yksi point­ti niille, jot­ka neliöitä vah­taa­vat. Sin­ga­poren pin­ta-ala on suun­nilleen sama kuin Helsin­gin ja sen asukasluku on noin 4.5 miljoon­aa. Lie­nee tur­val­lista olet­taa, että Helsin­gin asukasti­hey­den ylära­ja on paljon alhaisem­pi kuin se, mitä se nyt on Singaporessa. 

    Sin­ga­pores­sa on keskimäärin 3.7 henkeä taloudessa. Neliömääriä en löytänyt nopeasti kat­sot­tuna, mut­ta vuon­na 2005, 26.5 pros­ent­tia asui 5 huoneen tai isom­mas­sa asun­nos­sa, 32.5 pros­ent­tia 4 huoneen asun­nos­sa, 5.5 pien­talois­sa ja 20.7 kolmiois­sa. Vain 4.4 pros­ent­tia väestöstä asui yksiöis­sä ja kak­siois­sa. Min­un on hyvin hyvin vaikea uskoa, että Sin­ga­pores­sa keskimääräi­nen asun­to olisi pienem­pi kuin tuo 75 neliötä. Itseasi­as­sa min­un on vaikea uskoa, että se olisi pienem­pi kuin 100 neliötä. 

    Sin­ga­poren pin­ta-alas­ta hiukan alle neljännes on met­sää ja luon­non­suo­jelu­aluet­ta, mut­ten tiedä, mikä näi­den laatu on.

  73. tpyy­lu­o­ma: se oli vain yksi esit­tämäni mah­dol­lisu­us sille mik­si suuret van­hat asun­not ovat suh­teessa kalli­impia kuin uudet suuret asun­not. minä en ole näh­nyt tilas­to­ja, mut­ta olet­taisin, että alueil­la joi­hin on raken­net­tu paljon por­varis­ton edus­tuskote­ja huoneis­to­jen keskip­in­ta-ala voi olla suurem­pi kuin muil­la alueil­la. Nämä ensik­si maini­tut alueet voivat myös olla mui­ta aluei­ta hyvä­maineisem­pia ja tämä hyvä­maineisu­us voi hei­jas­tua huoneis­to­jen hin­toi­hin tehden van­hoista suurista asun­noista kalli­impia ver­rat­tuna uusi­in. Alueista esimerkkeinä Kaivopuis­to, Eira, Kata­janok­ka, Esplana­di (tosin siel­lä kaik­ki huoneis­tot on var­maan muutet­tu toimis­toik­si…) Kru­u­nun­haka. Kiv­i­talo­ja ei paljoa raken­net­tu vähäväk­isille tuo­hon aikaan, joten vas­taavia esimerkke­jä alueista joil­la on pieni huoneis­tokoko ei ole, mut­ta vähän myöhem­mältä ajal­ta esim. Kallio, Vallila ja Kapylä.

    Kiistän siis hypo­teesisi, että mitä van­hempi talo sitä pienem­mät asunnot.

  74. Niko
    “Nyt ei tietysti ole puhe omakoti­taloista, mut­ta en pelkkänä heit­tona usko väitet­tä, että tiivi­impi asum­i­nen aiheut­taa enem­män riito­ja. Maaseudul­ta olen kotoisin ja tiedän, että kyl­lä ihmiset siel­läkin osaa­vat riidel­lä, vaik­ka kuin­ka olisi väljää.”

    Kaupungista kotoisin ole­vana min­ul­la on sub­jek­ti­ivi­nen koke­mus pitkäaikaisen ahtaasti asumisen aiheut­ta­mas­ta ahdis­tavas­ta olosta ja siitä hyvästä olosta jon­ka lisäneliöt toi­vat. Nimeno­maan siitä syys­tä että riidan aihei­ta on muutenkin riit­tävästi, tilan­net­ta ei kan­na­ta enää pahen­taa sil­lä että ihmisil­lä ei olisi edes mah­dol­lisu­ut­ta omaan rauhaan ja reviiriin.

  75. *Sin­ga­poren pin­ta-ala on suun­nilleen sama kuin Helsin­gin ja sen asukasluku on noin 4.5 miljoonaa.*

    Hys hys, Helsingis­sä on pakko olla huu­ta­va pula maasta..
    Onhan se suurkaupun­ki 🙂 täyn­nään kyvykkäitä poliitikkoja.

  76. “spot­tu: mik­si kaupun­gin pitäis tehdä tuo hom­ma niiden asukkaiden puolesta?”

    Asun­to-osakey­htiön perus­t­a­mi­nen olisi vain tekni­nen toi­mi jol­la saadaan aikaan oikeushenkilö jon­ka nimis­sä voidaan tehdä sopimuk­sia ja hoitaa pro­jek­tin taloushallintoa ennen kuin osakkaista on edes tietoa. Arkkite­htik­il­pailu­jen jär­jestämiseen ei riv­i­a­sukkaan kom­pe­tenssi eikä mah­dol­lis­es­ti mie­lenki­in­tokaan riitä, ja raken­nuslu­pa tai Raken­nus­valvon­nan ennakko­lausun­to olisi käytän­nölli­nen vastuunvaihtopiste.

    Varsi­nainen raken­nut­ta­mi­nen alka­en pro­jek­tin kil­pailut­tamis­es­ta kuu­luisi sit­ten asukkaille. Pro­jek­t­in­hallintaan ei riv­i­a­sukas pysty, mut­ta maas­sa on var­masti pil­vin pimein lah­jakkai­ta alan ammat­ti­laisia joista heistäkin ainakin osa saat­taisi halu­ta keskit­tyä pikem­minkin laatu­un kuin raken­nusy­htiön omis­ta­ja-arvon kasvattamiseen.

  77. tpyy­lu­o­ma­lle:
    Kyl­lä – maail­mal­la on vaik­ka kuin­ka paljon kaupunke­ja, jois­sa asu­taan väl­jem­min ja jois­sa on silti suurem­pi väestöti­heys. Yhteistä näille kaupungeille lie­nee se, että niis­sä on joko a) keskimäärin paljon korkeampi raken­nuskan­ta tai b) vähem­män viher­aluei­ta. Yleen­sä luul­tavasti kum­matkin näistä. Mielestäni korkeista raken­nuk­sista olisi syytä ottaa oppia, mut­ta viher­alueista en halu­aisi kovinkaan radikaal­isti tin­kiä (nim­imerkil­lä lap­suuten­sa Koske­lan kallioil­la ja met­sis­sä hyppinyt).

    Ongel­mana nyt vain on se, että Helsingis­sä tuskin ale­taan lana­ta nyky­istä raken­nuskan­taa ja rak­en­taa tilalle 15+ ker­roksista. Ja hyvä näin. Meil­lä ei siis päästä noi­hin tiheyk­si­in muul­la taval­la kuin lanaa­mal­la ne viher­alueet. Korkea ja tiivis mah­dol­lis­taa myös enem­män puis­to­ja, siinä vielä yksi lisä­point­ti 75 neliön sään­nöstä luopumiselle:).

    En väit­tänyt, että elin­ta­son lasku pysähtyy. Sanoin, että pidin sitä toden­näköisenä. Tuskin kukaan voi var­masti tietää resurssien tarkkaa määrää maa­pal­lol­la tai teknolo­gian kehi­tyk­sen vauh­tia, joista tämä on kiin­ni. Mut­ta jos­set usko öljy­huipun aiheut­ta­van talous­vaikeuk­sia, niin käypä vaik­ka ensin kat­se­le­mas­sa blo­gis­sani löy­tyvää pien­tä peakoil-kir­joi­tus­sar­jaa. Tähän aiheeseen on turha men­nä tässä yhtey­dessä sen syvemmälle.

    Tiedemiehelle:
    Helsingis­sä asuu taloudessa keskimäärin läh­es tasan puo­let siitä ihmis­määrästä, mitä Sin­ga­pores­sa, eli 1,85 henkeä. Sin­ga­pores­sa pitäisi siis olla keskimäärin kak­si ker­taa suurem­mat asun­not, mikäli siel­lä olisi isom­pi asum­isväljyys. Tuskin­pa näin on. Käsit­tääk­seni Sin­ga­pore menee tihey­dessä edelle pait­si tuon (olete­tun) ”ahtau­den”, myös korkei­den raken­nusten avul­la. Tästä voisi ottaa oppia esim. Pasi­laan ja uusien metroasemien läheisyyteen.

  78. “mik­si kaupun­gin pitäis tehdä tuo hom­ma niiden asukkaiden puolesta? ”

    Kuu­lostaako mielestäsi jotenkin tehokkaal­ta tai hyvältä, että kun­ta­laise­na omis­ta­masi maa myy­dään gryn­der­ille hin­taan 2, joka ei suos­tu rak­en­ta­maan ja myymään asun­to­ja kun ei saa siitä maas­ta hin­taa 7? Min­un korvi­i­ni tuo tuot­to­vaa­timus kuu­lostaa lähin­nä kohtu­ut­toma­l­ta ja kovin mielel­läni näk­isin maan alku­peräisenä omis­ta­jana saa­vani merkit­tävän osan tuos­ta tuotto-odotuksesta. 

    Odotan mie­lenki­in­nol­la ehdo­tus­ta, miten Art­turi hoitaa tuon ero­tuk­sen kuntalaisille.

    Vai onko Art­turin mielestä vain oikeus ja kohtu­us, että kun raken­nusy­htiö main­os­taa paris­sa puoluele­hdessä enen kun­nal­lis­vaale­ja, niin raken­nusy­htiölle syn­tyy oikeus noi­hin tuot­to-odotuk­si­in? Muu­takaan perustelua käytän­nölle en kek­si, tääl­lä kor­rup­ti­oti­las­to­jen kärkimaassa.

  79. Björk: “Kiistän siis hypo­teesisi, että mitä van­hempi talo sitä pienem­mät asunnot.”

    Tämä nyt on kuitenkin empi­iri­nen asia, kyl­lä se yleis­es­ti ottaen toimii, kts. sivu 5 doku­men­tista http://www.hel2.fi/helakanslia/Kaupunginvaltuusto/Esityslistatruotsi/liitteet/053250187.pdf

    Samas­ta raportista näkee myös, että pienet asun­to­ja on eri­toten itäisessä kan­takaupungis­sa, joka kyl­lä tukee taas näke­mys­tä että ne laske­vat koko kan­takaupun­gin keski­hin­to­ja. Mut­ta kun Kallios­sakin neliöhin­nat eivät oman koke­muk­seni mukaan eivät olen­nais­es­ti laske suurem­pi­in men­täessä, ain­oas­taan aivan pienis­sä 20 neliön kämp­is­sä ne ovat selvästi korkeam­mat… pitäisi tutkia tarkemmin.

  80. Tiedemiehen kom­ment­ti­in, Sin­ga­poren luon­non­suo­jelu­alueet ovat paaosin hyvakun­toista, ei tosin kovin van­haa, sademet­saa. Alueil­la on paljon hyvin merkit­ty­ja kave­lyre­it­te­ja ja luontopolkuja. 

    Suurin osa ihmi­sista asuu isois­sa ker­rostalois­sa, jot­ka on raken­net­tu tiivi­isti klus­tereik­si metroasemien lahet­tyville. Ker­rostalok­lus­terei­den lahet­tyvil­la on tavanomais­es­ti omat palve­lut, mm. koulut, ostoskeskus, paljon ruoka­paikko­ja, seka ‘com­mu­ni­ty cen­ter’, joka tar­joaa har­ras­tustilo­ja ja ‑toim­intaa erit­tain edullis­es­ti. Saarel­la on nel­jan metrolin­jan verkos­to, viides lin­ja on rak­en­teil­la. Kuten tote­sitkin, asun­not nais­sa ker­rostalois­sa on yleen­sa ihan kun­non per­hea­sun­to­ja, ei mitaan bok­se­ja. Ydinkeskus­taa luku­unot­ta­mat­ta, taal­la on miljoon­akaupungik­si varsin val­jaa, vihreaa ja viihty­isaa. Ruuhkia ei juurikaan ole ja ilman­laatu on eri­no­mainen, kos­ka auto­ja ei ole liikaa. 

    Suosit­telisin Helsin­gin kaupung­in­val­tu­ute­tu­ille reis­sua Sin­ga­poreen tutus­tu­maan taal­la tehty­i­hin ratkaisuihin.

  81. Tiedemies:
    “Vielä yksi point­ti niille, jot­ka neliöitä vah­taa­vat. Sin­ga­poren pin­ta-ala on suun­nilleen sama kuin Helsin­gin ja sen asukasluku on noin 4.5 miljoonaa.”

    Voisiko joku heit­tää syyt sille mik­si Helsingis­sä on raken­nusti­la lop­punut? Asun Kumpu­las­sa ja naa­puris­sa Ara­bi­as­sa ainakin raken­netaan kuin viimistä päivää, vaik­ka maa on osit­tain saas­tunut ja siten kallista rak­en­taa maan­si­ir­totöi­den takia. En vas­tus­ta Ara­bi­an rak­en­tamista. Ihmette­len vain, että mik­si ei muualle Helsinki­in nouse kämp­piä samal­la innokku­udel­la kuin Ara­bi­aan, vaik­ka Ara­bi­aan on luul­tavasti kalli­im­paa rakentaa?

  82. Jon­ni­nen, olen­nainen ero Helsin­gin ja nor­maalin euroop­palaisen kaupun­gin välil­lä ei ole kort­te­liko­rkeus tai edes viher­aluei­den koko, vaan se että helsinkiläi­nen pihakatu on suur­in­pi­irtein ital­i­aisen bule­vardin levyi­nen ja että parkkipaikat vie ton­til­la enem­män tilaa kuin talo.

    Suomen ennä­tys asukasti­hey­dessä, 25 000 as. / km^2 (Helsingis­sä päästään kai jos­sain päin Kallio­ta yli 20 000) tarkoit­taa keskimäärin 100 m^2 asun­noil­la, eli 50 m^2 / asukas, ja nelik­er­roksisil­la taloil­la, että asuin­talot peit­tää reilut 30% maap­in­ta-alas­ta (12,5 m^2 / asukas)… ja jos kah­ta asukas­ta kohti on yksi parkkipaik­ka maan pääl­lä niin ne vie toiset 30%.

    Voidaan sitä tietenkin ruve­ta rajoit­ta­maan asun­tokokoakin, että ei tarvitse tin­kiä asfalttipinnasta.

  83. tpyy­lu­o­ma­lle:
    Tiet ja parkkipaikat? Okei, ihan hyvä point­ti ja pitää var­masti suurek­si osak­si paikkaansa, kun Euroopas­sa kaupun­git on suurek­si osak­si raken­net­tu jo sato­ja vuosia ennen kuin polt­to­moot­torista oli tietoakaan. Toki on selvä, että itsekin pidän tätä ongel­mana ja voisin hyvin kokeil­la kokon­aisia kaupungi­nosia täysin vail­la auto­ja. Mut­ta vaik­ka täl­laisen rak­en­taisi, olisi se paljon ekote­hokkaampi pienem­mil­lä asun­noil­la. Mik­si men­nä puoli­tiehen kun voidaan tyh­jen­tää koko pajat­so? Varsinkin, kun ympäristöasi­at ovat vain yksi suurten asun­to­jen huonoista puolista – raha-asi­at ovat toinen tärkeä ongel­mavyy­hti, joka niihin liittyy.

  84. tpyy­lu­o­ma: Min­un mielestä nuo graafit eivät sano asi­as­ta mitään suun­taan eikä toiseen, kos­ka mainit­se­mani alueet ovat suurim­mak­si osak­si raken­net­tu ennen Toista maail­man­so­taa ja nuo graafit taas lop­pu­vat vuo­teen 1950. Huo­maa kuitenkin, että 1800-luvul­la ja 1900-luvun alus­sa kiv­i­talo­ja raken­net­ti­in aivan eri­laisille ihmisille kuin nykyään. Tyyp­illi­nen ker­taustyylisen kiv­i­talon asukas oli virkamies­per­he, joka piti edus­tusko­tia tyyli­in 7h+keittiö ja ne huoneet eivät olleet ihan pieniä. ks. Kahri, Pyykö­nen Asun­toarkkite­htu­uri ja ‑suun­nit­telu s. 109–122. Kir­jas­sa esitel­lään tyyp­il­li­ienä Jugend-taloina Lääkäri­en­ta­lo Fabi­aninkatu 17, jos­sa kolmes­sa por­rashuoneessa on yhteen­sä kolme asun­toa, 2h+k, 10h+k ja 5h+k ja Kata­janokan Olofs­borg, jos­sa on neljässä por­rashuoneessa 7h+k, 8h+k ja 6h+k
    Tärkein vas­ta-argu­ment­ti hypo­teesille­si on kuitenkin se, että uusis­sa asun­nois­sa iso­jen asun­to­jen hin­nat ovat suh­teessa alem­pia kuin van­hois­sa. Jos tämä poikkeavu­us van­hois­sa asun­nois­sa johtuu markki­noil­la ole­vien suurten asun­to­jen puut­teesta tämän saman pitäisi havai­ta myös uusis­sa asun­nois­sa, joi­ta ei suinkaan hin­noitel­la raken­nuskus­tan­nusten perus­teel­la vaan kysyn­nän ja tar­jon­nan perus­teel­la. Tämän eron VOISI selit­tää esim. aikaisem­mas­sa postauk­ses­sani luetel­lut syyt. (Muutkin syyt ovat mahdollisia…)

    tcrown: Ei se ei mielestäni kuul­losta hyvältä vaan pop­ulis­mil­ta, jos­sa mon­imutkaiseen asi­aan esitetään joku yksinker­tainen ratkaisu, kos­ka ei ole ymmär­ret­ty oikeaa ongel­maa. Jos ton­tit on myy­ty huu­tokau­pal­la raken­nusy­htiölle niin hin­ta var­masti aset­tuu riski­in suh­teutet­tuna oikealle tasolle. Se että Osmo speku­loi jol­lain 5000 € / m2 kat­teil­la ei ole minkään arvoista, kos­ka hän ei ensin­näkään osaa arvoi­da asun­to­jen rak­en­tamiseen sisäl­tyvää riskiä ja toisek­seen tuo 5000 € on täysin hatus­ta vedet­ty luku.
    Min­un ehdo­tuk­seni on tietysti, että ton­tit huu­tokau­pataan eniten tar­joavalle ja kun­tien kaavoitus­mo­nop­o­li pure­taan niin, että tont­tien omis­ta­jat saa­vat rak­en­taa niihin läh­es mitä huvit­taa ja raken­nus­määräyk­sistä luovu­taan, että omis­ta­jat saa­vat itse päät­tää mitä ja mil­lä taval­la raken­nuk­sen­sa toteut­ta­vat. (Jonkin­lainen sopimus­menet­te­ly täy­ty­isi kehit­tää viereis­ten tont­tien omis­ta­jil­la, että toinen ei raken­na tehdas­ta ja toinen lin­tu­järveä. vaik­ka lieteal­taat voivatkin olla hyviä tarkkailu­paikko­ja…) Täl­lä taval­la kun­ta­laiset saa­vat suurim­man hyö­dyn, kun ton­tit käytetään mah­dol­lisim­man tehokkaasti jol­loin myös niistä mak­set­ta­va hin­ta aset­tuu mah­dol­lisim­man korkeak­si. JOS ton­tista ei saa­da tyy­dyt­tävää hin­taa, niin se jätetään myymättä.

    spot­tu: Minä en edelleenkään ymmär­rä, että mik­si byrokraat­ti osaisi perus­taa sen asun­to-osakey­htiön parem­min kuin joku niiden asukkaiden palkkaa­ma taho. Mik­si byrokraat­ti osaisi parem­min jär­jestää arkkite­htik­il­pailun tai mik­si sel­l­ainen ylipään­sä pitäisi jär­jestää, jos ker­ta “riv­i­a­sukkaan … mie­lenki­in­tokaan (ei) riitä.” Väität, että suo­ra raken­nut­ta­mi­nen on tehokkaam­paa kuin raken­nus­li­ikkeiltä palvelun ost­a­mi­nen. Jos näin on, niin markki­nat hoita­vat kyl­lä hom­man. Jos taas näin ei ole, niin sit­ten­hän koko tältä ehdot­ta­mal­tasi kaupun­gin suh­muroimiselta menee pohja.

  85. Aja­tus, ettei olisi kaavoitus­ta lainkaan johtaisi ensin­näkin aivan hirveän näköiseen kaupunki­in, kos­ka julk­i­sivu­ja ei koordi­noitaisi mitenkään. (Tätä on kokeil­tu eräis­sä lähikun­nis­sa)´. Tiev­erkko voi myös joutua koe­tuk­selle, jos kun­ta on rak­en­tanut tiestön omakoti­talo­ja ajatellen, mut­ta ton­tin­o­mis­ta­ja rak­en­taakin sinne tuhat­paikkaisen hotellin. 

    Yksit­täisen ton­tin kohdal­la ei voi myöskään ajatel­la tuo­ta vain omis­ta­jan lähtöko­hdista lähtevää, kos­ka toimil­la on vaiku­tus­ta naa­purei­den ton­tin arvoon. 

    Silti Björkin ajatuk­ses­sa on eräs kehit­tämisen arvoinen asia. Pitääkö ton­tille rak­en­taa tiivi­isti vai väljästi voitaisi­in ratkaista sil­lä, kum­mas­ta mak­se­taan enem­män. Onko ton­tista enem­män hyö­tyä yhden per­heen omakoti­tont­ti­na vai kymme­nen per­heen ker­rostalona, ratkaistaisi­in hin­nan avul­la. Tämä ei johtaisi siihen, että kaikkialle tulisi suuria ker­rostalo­ja. Kauas ei kan­nat­taisi ker­rostaloa­sun­to­ja rak­en­taa lainkaan.

  86. Osmo: etkö huo­man­nut tätä: (Jonkin­lainen sopimus­menet­te­ly täy­ty­isi kehit­tää viereis­ten tont­tien omis­ta­jil­la, että toinen ei raken­na tehdas­ta ja toinen lin­tu­järveä. vaik­ka lieteal­taat voivatkin olla hyviä tarkkailupaikkoja…)

    Ole­tuk­se­na tuos­sa kaavoitus­mo­nop­o­lin purkamises­sa oli myös, että kaupun­gin velvoite rak­en­taa niitä teitä ja muu­ta kun­nal­lis­tekni­ikkaa poistetaan.

    Aja­tus, että joku virkamies tietäisi parem­min kuin kansan­joukot miltä hyvä julk­i­sivu näyt­tää on minus­ta aika elit­isti­nen ja täysin älytön. Kai tätäkin on tes­tat­tu jos­sain? (Espoon cen­trum anyone?)

  87. Art­turi Björkille:
    Asun­to-osakey­htiön perus­tamisen “osaami­nen” ei tässä nyt ole se point­ti. Arkkite­htik­il­pailuil­la saadaan aikaan esteet­tisem­pää ympäristöä kuin ilman, ja niitä nyt vaan jär­jestävät julkiset tahot, eivät yksi­tyiset ihmiset. Voi sen ajatel­la niinkin että kaupun­ki saisi maalleen lisää arvoa.

    Suo­ra raken­nut­ta­mi­nen siten että raken­nusy­htiö hoitaa rak­en­tamis­pro­jek­tin, ei raken­nut­tamis­pro­jek­tia on var­masti osta­jalle kus­tan­nuste­hokkaam­paa kuin raken­nut­tamis­palvelun ost­a­mi­nen raken­nusy­htiöltä. Raken­nusy­htiö vält­tyy rahoi­tus- ja myyn­tikus­tan­nuk­sil­ta ja han­kkeen taloudelli­nen ris­ki on muutenkin oleel­lis­es­ti pienem­pi, joka jo sinän­sä näkyy loppuhinnassa.

    Mallin merkit­tävämpi puoli olisi raken­nut­tamis­pros­essin kus­tan­nusten läpinäkyvyys ja se ettei raken­nusy­htiö enää voisi luo­da niukku­ut­ta asun­noista ton­tin­lu­ovu­tuk­sen jäl­keen. Kil­pailu oletet­tavasti toimisi parem­min kun mukaan tar­joa­maan tuli­si­vat myös ne toim­i­jat joil­la nykyisel­lä mallil­la taloudelli­nen riskinot­tokyky ei riitä.

  88. Vielä lisähuo­mau­tus keskikokokysymyk­seen. Asun­non 75 neliön keskikoko­vaa­timus aiheut­taa sen, ettei kel­lään taval­lisel­la ihmisel­lä ole varaa uuteen keskus­ta-asun­toon. Ken­ties Lep­pä­suon neliöhin­ta voi jäädä omaan arvoon­sa, mut­ta jos sil­lä las­kee, niin uuden asun­non keski­hin­naksi­han tulee 675000 euroa. Täl­laiseen on tuskin varaa edes lapset­toma­l­la lakimiespariskunnalla.

    Ilman keskikoko­vaa­timus­ta sen­tään osal­la parem­pit­u­loi­sista saat­taisi olla varaa uuteen keskus­ta-asun­toon tekemäl­lä tietoisen valin­nan tin­kiä asun­non koos­ta. Se jäisi sit­ten itse kunkin harkit­tavak­si halu­aako sinkku­na 20 neliön yksiön keskus­tas­ta vai 30 neliön yksiön lähiöstä tai pienenä per­heenä 50 neliön kolmion keskus­tas­ta vai 70 neliön kolmion lähiöstä.

    Toise­na point­ti­na myös se, että kun nyt raken­nusy­htiöt ovat lait­ta­mas­sa jar­run poh­jaan uusien kohtei­den aloit­tamises­sa, ja näin ollen uusien asun­to­jen vuosit­tainen valmis­tu­mis­tavoite on taas karkaa­mas­sa käsistä, pitäisi ehkä miet­tiä myös sitä, voisiko neliösään­te­lyn pois­t­a­mi­nen piristää rak­en­tamista edes vähän, kun yhtiöt saisi­vat rak­en­taa niitä asun­to­ja, joi­ta (rak­en­ta­jan ole­tuk­sen mukaan) eniten kysytään?

  89. Jon­ni­nen, mak­si­mi väestöti­hey­delle on var­maan jotain 100 000 as. km2. Voihan sitä kokeil­la, mut­ta kun jo jol­lain 5000 hoituu käve­lyetäisyy­del­lä palve­lut ja ratikkali­ikenne, niin en vaan oikein näe tarvet­ta Helsin­gin kokoises­sa kaupungis­sa. Ei meil­lä ole sem­moista pulaa tonttimaasta.

    Spot­tu on muuten täysin oike­as­sa. Kaupun­ki voisi nimeno­maan toimia neu­vo­jana ja puolueet­toman asiantun­ti­jata­hona talohankkeissa.

  90. Art­turi Björk:
    Aja­tus, että joku virkamies tietäisi parem­min kuin kansan­joukot miltä hyvä julk­i­sivu näyt­tää on minus­ta aika elit­isti­nen ja täysin älytön. Kai tätäkin on tes­tat­tu jos­sain? (Espoon cen­trum anyone?)

    Hyvän esimerkin tästä ton­tin­o­mis­ta­jan vapaud­es­ta tar­joaa Helsin­gin Huvi­lakatu, jos­sa muut raken­nuk­set nou­dat­ta­vat tiukasti kaavoit­ta­jan nuiv­aa näke­mys­tä ja yksi vas­taa ton­tin­o­mis­ta­jan esteet­tistä makua.

    Alp­pikylien kuri­nalainen arkkite­htu­uri on myös hyvä osoi­tus kaavoit­ta­jan diktatuurista. 

    Aja­tus, että kaavoitus kor­vat­taisi­in viereis­ten ton­tin­o­mis­ta­jien välisil­lä neu­vot­teluil­la on kau­nis, mut­ta entä, jos he eivät pääse sopimuk­seen? Isonyrkkisin voit­taa? Kaavoit­ta­jan kor­vaa tuomioistuin?

  91. “Helsin­gin Sanomat kir­joit­taa, että ker­rostalo­jen rak­en­t­a­mi­nen hiipuu Helsingissä.”
    “niitä, jot­ka suos­tu­vat rak­en­ta­maan jopa vain 5000 neliön kat­teel­la on jonos­sa odottamassa.”

    Huh? Mis­tä on pulaa? Maas­ta vai kaavoituk­ses­ta? Yksiöitä ja kak­sioi­ta on tarpeek­si, mut­ta raken­nus­fir­mat halu­a­vat silti tehdä niitä lisää? Ovatko Helsin­gin raken­nus­markki­nat todel­la sel­l­ainen oli­gop­o­li, että yksi fir­ma voi rak­en­taa hukka­puljua nos­taak­seen hin­to­ja? Vai ostet­ti­inko tont­ti ja jätet­ti­in rak­en­ta­mat­ta ole­tuk­sel­la, että julki­nen myyjä kyl­lä muut­taa kau­pan ehto­ja jälkikäteen?

    Ei mikään ihme, että putkimiehillä on hyvät palkat, jos talo­jen rak­en­t­a­mi­nen on näin vaikeaa.

    “Jos asun­not eivät mene kau­pak­si, on hin­ta liian korkea.”
    Tämä lie­nee sen­tään tot­ta. Raken­nut­ta­ja myynee halvem­mal­la ja ottaa opik­seen seu­raavaa ker­taa varten. (Tosin tässä maat­alous­tukien maail­mas­sa lie­nee mah­dol­lista, että tähän peruste­taan ker­rostalo­tu­ki.. kos­ka muuten ei saa­da talo­ja, ja lapset joutuu kadulle!)

  92. Väite, jon­ka mukaan keskikoko­vaa­timus aiheut­taisi korkean hin­nan, on yksinker­tais­es­ti väärä. Voi olla, että keskimääräi­nen raken­net­tu asun­to olisi ilman vaa­timus­ta vähän pienem­pi ja hin­ta voisi mar­gin­aalis­es­ti laskea kaikkein kysy­ty­im­mil­lä alueil­la, mut­ta niin kauan kun tont­ti­maa ei ole niuk­ka resurssi, ei tämä vaiku­tus voi olla kovin suuri. Hin­to­ja pitää ylhääl­lä niukku­us ja niukku­ut­ta pitää yllä se, ettei rakenneta. 

    Min­ul­la on hypo­teesi: Se, ettei raken­neta, johtuu siitä, että 1) noususuh­dan­teessa tont­ti­maan arvo nousee niin nopeasti, ettei kan­na­ta ja 2) laskusuh­dan­teessa asun­to­jen hin­nan pelätään laske­van, joten raken­nut­ta­jat eivät tee lisää asun­to­ja, ettei valmi­in, vielä myymät­tä ole­van asun­tokan­nan hin­ta putoa. 

    Ei pidä ymmärtää väärin: minä en ole argu­men­toimas­sa keskikoko­vaa­timuk­sen puoles­ta. Mut­ta väärät argu­men­tit ovat vääriä vaik­ka niil­lä perusteltaisi­in oikeaa asiaa.

  93. Osmo: Tilas­toti­eteil­i­jänä oletin sin­un ymmärtävän, että yksi pääsky ei tee kesää. Hyväksytkö min­un kan­tani, jos voin osoit­taa sin­ulle kak­si kaavoituk­sen alaista raken­nus­ta, jot­ka ovat rumia (Makkarat­a­lo ja Espoon kaupung­in­ta­lo) tai vas­taavasti kak­si kau­nista joi­ta ei ole kaavoitet­tu (kak­si mitä tahansa raken­nus­ta keski­aikaises­sa suo­ma­laises­sa puukaupungissa)?

    Arkkite­htu­uri on makua­sia. On sub­jek­ti­ivista, että mikä on kau­nista ja mikä ei. Kaavoit­ta­ja ei siis tiedä tontinomistajaa/suurta yleisöä parem­min. Kaavoit­ta­mi­nen on vaan yksi tapa, jol­la val­taan päässeet päät­tävät muit­ten puoles­ta mikä heille on hyväk­si. Arkkite­hditkin vaa­ti­vat koului­hin jotain arkkite­htu­urikas­va­tus­ta, että kansalaiset osaisi­vat arvostaa oikean­laista raken­nus­taidet­ta. Voisiko vika sit­tenkin olla siinä, että kansa on oike­as­sa ja har­vat val­las­sa ole­vat väärässä? Voit ver­ra­ta raken­nusten sääte­lyä esim. auto­jen sääte­lyyn. Halu­aisitko, että meil­lä olisi viras­to, joka määrit­telisi autoille sopi­van ulkonäön, kun kulut­ta­jat eivät itse osaa arvostaa autois­sa oikei­ta asioita?

    Halu­atko, että myös muis­sa erim­ielisyyk­sis­sä tur­vaudu­taan nyrkkei­hin? Jos et, niin olisi var­maan aika idioot­ti­maista aloit­taa tästä… Tuomiois­tu­in on sen sijaan hyvä ehdo­tus! Siinä, että kaavoit­ta­ja kor­vataan tuomiois­tu­imel­la on usei­ta hyviä puo­lia. Ensin­näkin pitää tietysti määritel­lä mitä omis­tu­soikeus tont­ti­in tarkoit­taa. Esim. ton­tin omis­ta­jal­la on oikeus maaperään joka on ton­tin alla maa­pal­lon keskip­is­teeseen saak­ka ja ilmaan 1km sen yläpuolel­la. Ton­tille ei saa kuu­lua yli 20 db ihmis­ten aiheut­tamia ääniä. Ton­til­la tule­vaa auringonva­l­oa ei saa estää ihmis­ten toimes­ta… jne. Näistä poikkeamiseen tarvit­taisi­in ton­tin omis­ta­jan lupa. Jos toinen ton­tin­o­mis­ta­ja kuitenkin yksipuolis­es­ti näistä poikkeaa, ratko­taan riita aivan kuten muutkin riidat oikeu­sis­tu­imes­sa kaavoit­ta­jan pöy­dän sijaan. Tämä olisi täysin läpinäkyvä tapa hoitaa maao­maisu­ut­tamme ja olisi huo­mat­tavasti vähem­män altis poli­itikko­jen suh­muroin­nille. (vaali­ra­hoi­tus — idea­park) Samal­la tulisi tietysti varmis­tet­tua (niin kuin edel­lisessä postauk­ses­sa huomioitkin) että ton­tit tule­vat parhaaseen mah­dol­liseen käyttöön.

    spot­tu: Eli sin­un ehdo­tus perus­tuu siihen, että ihmiset ovat niin tyh­miä tai saa­mat­to­mia, että eivät tee sitä mikä heille itselleen on parhaak­si? Entä jos kaupunki­laiset eivät olekkaan tyh­miä ja saa­mat­to­mia vaan jät­tävät käyt­tämät­tä itse ansait­semi­aan raho­ja näin, kos­ka eivät koe saa­vansa niille vastinet­ta? Mik­si luulet, että tiedät parem­min mikä kaupunki­laisille on hyväk­si kuin kaupunki­laiset itse? Mik­si vain julkiset yhteisöt käyt­tävät arkkite­htu­urik­il­pailu­ja? Voisiko tämä johtua siitä, että ihmiset koke­vat, että eivät saa rahoilleen vastinet­ta, mut­ta kaupun­gin päät­täjät eivät ole yhtä huolel­lisia rahankäyt­täjiä, kos­ka he eivät käytä omia raho­jaan? Mik­si sinus­ta on hyvä, että markki­noille tulee toim­i­joi­ta, jot­ka eivät pysty kan­ta­maan markki­noil­la olon riskiä? Mik­si ris­ki pitäisi ulkois­taa? Entäs sit­ten kun hom­ma menee perseelleen ja ris­ki alaspäin tote­tuu? Kuka mak­saa? Entäs jos ris­ki ylöspäin tote­tuu? Kuka kerää voitot? Mik­si nykyi­nen raken­nusy­htiö­malli on syn­tynyt ja toimii edelleen, jos se on epäedulli­nen sekä raken­nusy­htiölle, että sen asiakkaille?

  94. Tiedemies: Onko tont­ti pakko luovut­taa rak­en­tamisen yhtey­dessä As Oy:lle? Jos näin ei ole, niin sit­ten­hän rak­en­ta­mat­to­muus ei voi johtua siitä, että ton­tin hin­nan olete­taan nou­se­van, kos­ka raken­nusy­htiö voisi rak­en­taa talon mut­ta säi­lyt­tää tontin. 

    Tont­ti on käyt­tämät­tömänä tuot­tam­a­ton resurssi. Samaan tapaan kuin kul­ta. Sen hin­nal­la voi speku­loi­da, mut­ta sen arvo ei juurikaan vähene siitä, että sitä käytetään.

  95. Tätä gryn­derin suun­nit­telu­oikeut­ta kokeil­tu­un aluer­ak­en­tamis­sopimusten aikana 1960-luvul­la, ja saati­in aikaan hirvi­tyk­siä. Yksit­täiselle ton­tin­o­mis­ta­jalle ei voi antaa oikeut­ta rak­en­taa mitä tahansa, mut­ta olen ehdot­tanut, että aluer­ak­en­tamis­sopimuk­sia voisi varovasti kokeilla.

    Aja­tus, että kaavoitus siir­ret­täisi­in hallinto-oikeuk­sien tuo­mareille, on tolku­ton. Mis­sä hei­dät on arkkiteghdek­si koulutettu?

  96. En tunne raken­nusalaa riit­tävästi, jot­ta voisin sanoa mitään var­maa, mut­ta ton­tille rak­en­t­a­mi­nen on aika kallista. Siitä halu­taan hyvä kate. Jos rak­en­ta­mat­ta saa silti ton­tista hyvän tuo­ton, niin ei kan­na­ta rakentaa. 

    Kun ton­tille on ker­ran raken­net­tu, niin toki se taloi­neen on (yleen­sä) arvokkaampi kuin ilman, mut­ta jos siinä on jo talo, niin sitä tont­tia voi olla vähän vaikea myy­dä. Ei sille enää sit­ten oikein löy­dy markkinoita.

  97. Björk: “Arkkite­htu­uri on makua­sia. On sub­jek­ti­ivista, että mikä on kau­nista ja mikä ei. Kaavoit­ta­ja ei siis tiedä tontinomistajaa/suurta yleisöä paremmin.”

    Tässä aja­tus­ketjus­sa on kaik­ki niin päin honkia, että sen hyväksyy melkein sen takia ettei tiedä mis­tä aloit­taa. Yritän lyhyesti venyt­tämät­tä essee-mittakaavaan:

    Arkkite­htu­uri, niin kuin mikä tahansa suun­nit­telu, on eri sidos­ryh­mien miel­tymys­ten ja tarpei­den yhteenso­vit­tamista, niiden tas­apain­ot­tamista käytet­tävis­sä ole­vien resurssien kanssa, suh­teut­tamista muuhun infra­struk­tu­uri­in, liiken­teeseen, työ­paikkake­hi­tyk­seen, ympäristön­suo­jelu­un, ylipään­sä yhteiskun­taan… Eli jatku­vaa kom­mu­nikoin­tia ja val­in­to­jen tekemistä kerä­tyn tiedon perus­teel­la. Mik­si ihmeessä ton­tin­o­mis­ta­ja suo­ri­u­tu­isi tästä parem­min kuin kaavoittaja?

    Ja siitä että makukoke­muk­set ovat sub­jek­ti­ivisia ei seu­raa yhtään mitään, pikem­minkin esimerkik­si kauneuskäsi­tyk­sis­sä on häm­men­tävän vähän hajon­taa. Ja vielä vähem­män kun puhutaan siitä mikä koetaan rumak­si. Jos Björk on kokki­na rav­in­to­las­sa ja minä palau­tan kala­sopan keit­tiöön kos­ka se on poh­jaan­palanut, niin lähet­tääkö Björk sen takaisin evästyk­sel­lä että tuo on makuasia?

  98. “Ei se ei mielestäni kuul­losta hyvältä vaan pop­ulis­mil­ta, jos­sa mon­imutkaiseen asi­aan esitetään joku yksinker­tainen ratkaisu, kos­ka ei ole ymmär­ret­ty oikeaa ongel­maa. Jos ton­tit on myy­ty huu­tokau­pal­la raken­nusy­htiölle niin hin­ta var­masti aset­tuu riski­in suh­teutet­tuna oikealle tasolle.”

    Mikä seu­raav­ista asioista on populismia/väärin:

    -Raken­nusy­htiö mak­soi maas­ta 2000 euroa/m2

    -Ker­rostalon rak­en­tamisen kus­tan­nus on karkeasti korkein­taan 3000 euroa/m2

    -YIT ei suos­tu rak­en­ta­maan kos­ka ei nykyisel­lä hin­tata­sol­la saa raken­nuk­sista 9000 euroa/m2

    -Raken­nuskus­tan­nuk­si­in sisäl­tynevät pääo­maku­lut, jol­loin edel­lisil­lä (osin kon­ser­vati­ivisil­la) luvuil­la tont­ti­in sijoite­tun pääo­man tuo­tok­si tulee 200%

    -en tiedä kauanko ker­rostalon rak­en­tamiseen menee, mut­ta jos arvataan 2 vuot­ta ja olete­taan, että kaik­ki kulut syn­tyvät heti, sijoite­tun pääo­man vuosi­tuo­tok­si tulee läh­es 100%. Tuol­laisia vuosi­tuot­to­ja lupaa­vat lähin­nä wincapitat.

    Tässä on nyt kak­si ongel­maa, ensim­mäi­nen on se, että näyt­tää vah­vasti siltä, että kun­ta­laiset mak­sa­vat selvästi liikaa riskin kan­tamis­es­ta gryn­dereille, toinen (johon minä puu­tu­in), on että siitä riskin kan­tamis­es­ta ylipäätään maksetaan. 

    Ehdot­ta­mal­lasi huu­tokau­pal­la var­masti saadaan ensim­mäi­nen ongel­ma ratkaistua. En vain usko, että noi­ta tukkuhin­taisia tont­te­ja huu­tokau­pataan. Ainakin viime kesältä tulee mieleen uuti­nen, jos­sa poli­isi alkoi selvit­tämään vaali­ra­ha­sotkun vuok­si rovaniemeläisiä kiinteistökauppoja.

    Mut­ta sil­lä huu­tokau­pal­la ei ratkaista sitä, että kun­nan pitää ylipäätään mak­saa siitä, että gryn­deri ottaa riskin ton­tin omistamisesta.

  99. Osmo: hihi­hi­hi… ei niiden tuo­marei­den tarkoi­tus ookkaan kaavoit­taa vaan pitää huol­ta siitä, että ton­tin omis­ta­jien omis­tu­soikeut­ta ei louka­ta. Tot­ta 1960-luvul­la raken­net­ti­in (melkein kaikkien mielestä) rumia talo­ja, mut­ta vai­h­toe­htona ei ollutkaan, että raken­netaan kau­ni­ita talo­ja vaan se, että ei raken­neta niin paljoa. Tämä val­in­ta saat­toi olla ihan perustel­tu sil­loi­sis­sa olois­sa. Aja­tus­ta, että vain kaavoit­ta­mal­la saadaa hyvää ympäristöä ei voi­da todis­taa pelkil­lä esimerkeil­lä rumista raken­nuk­sista jois­sa kaavoituk­sel­la on ollut pieni osa. Vaa­di­taan myös päättelyä.
    Minäkään en ehdo­ta, että jokainen saa rak­en­taa ton­tilleen mitä tahansa. Ehdotan, että jokainen saa rak­en­taa ton­tilleen mitä tahansa, kun­han ei loukkaa muiden tont­tien halti­joiden oikeut­ta samaan. (Tästä voidaan poike­ta sit­ten tont­tien halti­joiden keskinäisil­lä vapaae­htoisil­la sopimuksilla.)
    Tästä emme pääse ikinä kyl­lä dialogi­in, jos ote­taan ole­tuk­sek­si, että ain­oa oikea raken­nuk­sen suun­nit­teli­ja, arvot­ta­ja ja kaavoit­ta­ja on arkkite­hti. Mut­ta jos nyt hyväksytään tämä olet­ta­mus, nii se ei vielä selitä, että mik­si sen pitää tapah­tua kaupunkien kaavoitu­sosas­toil­la. Entä jos vaik­ka jokaisel­la yli 500 kem2 raken­nuk­sen raken­nut­ta­jal­la olisi velvol­lisu­us käyt­tää arkkite­htia, tai jonkun tietyn kaupun­gin rajan sisäpuolel­la? Tämä tietysti loisi uuden monop­o­lin van­han tilalle, mut­ta se olisi ainakin parem­min kilpailtu.

    tpyy­lu­o­ma: Sik­si, että ton­tin­o­mis­ta­jal­la on oma intres­si saa­da tont­tin­sa mah­dol­lisim­man tehokkaaseen käyt­töön. (En siis luule, että ton­tin­o­mis­ta­ja suun­nit­telee niitä raken­nuk­sia omin käsin, vaan hän osaa palkata itselleen sopi­vam­mat asiantun­ti­jat kuin kaupun­gin kaavoitu­sosas­tossa oleil­e­vat.) En palaut­taisi keit­toa, kos­ka sinä olet asi­akas ja tärkein­tä on se, että sin­un makusi tyy­dytetään. (Kos­ka sinä mak­saisit min­ulle nimen omaan siitä.) Silti jos keit­to on minus­ta hyvää saatan jopa itse syödä sen keit­tiössä! (Jos sinä et kiel­lä sil­lä perus­teel­la, että vain sin­un makusi on oike­as­sa…) Jos kuitenkin makumme ovat yllät­tävän saman­laisia, niin sit­ten minä var­maankin jätän sen keiton syömät­tä. Sama malli pätee muuten tuo­hon rak­en­tamiseenkin, eli jos maut ker­ta ovat niin yht­eneväiset, niin mihin sitä kaavoit­ta­jaa tarvi­taan määrit­telemään tämä yht­enäi­nen maku? Jos rumasti raken­net­tu talo ei ole niin arvokas kuin kau­ni­isti raken­net­tu, (suh­teessa käytet­ty­i­hin resurs­sei­hin) niin har­va var­maan tahal­laan heit­tää rahaa kaivoon?

    tcrown: kan­natatko kaikkien yksi­ty­is­ten yri­tys­ten kansal­lis­tamista? Nimit­täin jokainen yri­tys yrit­tää tuot­taa voit­toa ja tämä voit­to on käytänössä sitä yrit­täjäriskin kan­tamista. Rak­enusy­htiöt tar­joa­vat palvelua mis­tä me kansalaiset olemme valmi­ita maksamaan.
    Populismia/väärin on joko se, että raken­nusy­htiöt saa­vat 100% tuo­ton pääomilleen tai se, että tämä tuot­to ei vas­taa niiden toimin­nataan sisäl­tyviä riske­jä tai se, että tämä joh­tu­isi siitä, että raken­nus­li­ik­keet saisi­vat kil­pail­la rauhas­sa ja että ongel­ma kor­jaan­tu­isi sil­lä, että julk­i­sista varoista alet­taisi­in tar­jo­ta rakennuttamispalvelua.

  100. En ihan tarkkaan ymmärtänyt tcrown­in point­tia. Tot­takai gryn­derin pitää saa­da tuot­toa riskino­to­staan. Jos ei saa, niin ei kukaan ota riskiä. Eri asia on sit­ten, josko se on järkevää ostaa sitä riskinkan­toa. Voihan sen riskin kun­takin kantaa.

  101. Tiedemies: Niin toki se voi. (Siis että sil­lä on kykyä tähän.) Toinen kysymys on, että tekeekö se sen tehokkaam­min kuin yksi­tyi­nen sek­tori? Ja JOS tul­laan siihen lop­putu­lok­seen, että ei tee, niin mik­si kun­nan sit­ten pitäisi se tehdä.

  102. Art­turi Björkille:

    Tpyy­lu­o­ma vas­tasikin arkkite­hti- ja suun­nit­telu­asi­aan, joten vas­tataan tähän riskipuoleen.

    “Mik­si sinus­ta on hyvä, että markki­noille tulee toim­i­joi­ta, jot­ka eivät pysty kan­ta­maan markki­noil­la olon riskiä?”

    Sik­si kos­ka raken­nusalan markki­nat vääristyvät jos kyky hal­li­ta rahoi­tus­riskiä ratkaisee sen kuka pääsee rak­en­ta­maan talo­ja. Jos yksi ja sama osa­puoli päät­tää mil­loin raken­netaan, rahoit­taa, rak­en­taa ja myy, tämä osa­puoli pääsee manip­u­loimaan markki­noi­ta kohtu­ut­tomasti ja hait­taa­maan kil­paile­vien yri­tys­ten tuloa markkinoille.

    Kysessä on vähän sama asia kuin sähkön myyn­ti vs jakelu tai auto­jen valmis­tus vs. huolto, joi­ta tosis­saan yritetään irroit­taa toisistaan.

    Pankeil­la olisi näillä(kin) markki­noil­la todel­la ylivoimainen riskin­si­etokyky, olisitko sitä mieltä että hei­dät pitäisi sik­si päästää alalle ?

    “Mik­si ris­ki pitäisi ulkoistaa?”

    Kos­ka sil­loin ris­ki voidaan jakaa laajemmalle.

    “Entäs sit­ten kun hom­ma menee perseelleen ja ris­ki alaspäin tote­tuu? Kuka mak­saa? Entäs jos ris­ki ylöspäin tote­tuu? Kuka kerää voitot?”

    Riskinot­ta­ja molem­mis­sa tapauk­sis­sa, kuka­pa muukaan. Har­ti­a­pankki­rak­en­ta­ja on esimerk­ki tämänkaltais­es­ta riskinottajasta.

    Mik­si nykyi­nen raken­nusy­htiö­malli on syn­tynyt ja toimii edelleen, jos se on epäedulli­nen sekä raken­nusy­htiölle, että sen asiakkaille?

    Eihän se raken­nusy­htiöille ole epäedulli­nen. Ole­tan että nykyisen mallin epäko­htia ei ole riit­tävän laa­jasti tajut­tu, mut­ta ne jot­ka ovat ansain­tamah­dol­lisu­u­den tajun­neet ja pystyneet han­kki­maan han­kkeilleen rahoituk­sen joko omas­ta tai tois­t­en taskus­ta ovat käsit­tääk­seni myös tien­an­neet kiitet­tävästi vaikkeivät rak­en­taa osaisikaan.

  103. “kan­natatko kaikkien yksi­ty­is­ten yri­tys­ten kansallistamista?”

    Näin asial­lisia tänään. Ter­ve­menoa Soma­li­aan tai etelä­na­pa­man­tereelle, niin ei val­tio pääse sotke­maan vapai­ta markkinoita.

    Kysymys ei todel­lakaan ole siitä, etteikö mielestäni riskin kan­ta­jan pitäisi saa­da kor­vaus­ta, vaan siitä, että tuon riskin myymisessä gryn­der­ille ei tun­nu ole­van mitään järkeä. Tai kukaan ei ainakaan vielä ole onnis­tunut perustele­maan sitä järkevyyttä.

    “Populismia/väärin on joko se, että raken­nusy­htiöt saa­vat 100% tuo­ton pääomilleen ”

    Eli väität että Osmo & Hesari vale­htelee? Mihin lähteisi­in peru­s­tat tietosi?

    “tai se, että tämä tuot­to ei vas­taa niiden toimin­nataan sisäl­tyviä riskejä ”

    Maan omis­tamis­es­ta saata­va 100% vuo­tu­inen tuot­to on todel­lakin ylisu­uri. Pankkien mielestä maan omis­t­a­mi­nen on niin riskitön­tä, että kelpu­ut­ta­vat sen parhaim­mil­laan kokon­aan vaku­udek­si anta­malleen velalle. 

    “riske­jä tai se, että tämä joh­tu­isi siitä, että raken­nus­li­ik­keet saisi­vat kil­pail­la rauhassa ”

    En kai minä tuol­laista ole väit­tänyt? Päin vas­toin, yleen­sä ylisu­uret tuo­tot ovat osoi­tus toimivien markki­noiden puutteesta.

    Ilmeis­es­ti kir­joitin jotenkin sit­ten epä­selvästi, kos­ka point­ti­ni oli juuri tuo mitä Tiedemies kir­joit­ti. Tot­takai gryn­derin pitää saa­da tuot­to riskino­to­staan. Min­un kysymyk­seni on, että mik­si gryn­derin pitäisi ottaa maan omis­tamiseen liit­tyvää riskiä? Rautalankaa:

    Minä omis­tan maatilkun pääkaupunkiseudul­la. Kaupun­ki sat­tuu kaavoit­ta­maan tuon maatilkun ker­rostaloalueek­si. Nyt min­ul­la on kak­si vaihtoehtoa:

    1. Myyn ton­tin gryn­der­ille hin­taan 2000 joka raken(nut)taa talon ja myy sen eteen­päin hin­taan 9000

    2. Kil­pailu­tan raken­nusurakan, raken­nus­li­ike tulee ja rak­en­taa ker­rostalon hin­taan 3000, jon­ka jäl­keen myyn asun­not hin­taan 9000. 

    Art­turi, mik­si min­un pitäisi vali­ta 1?

  104. “Niin toki se voi. (Siis että sil­lä on kykyä tähän.) Toinen kysymys on, että tekeekö se sen tehokkaam­min kuin yksi­tyi­nen sektori?”

    Miten tarkkaan ottaen määrit­telet riskinkan­non tehokkuuden?

  105. Mah­tavaa! Tei­dän kanssa on muka­va keskustel­la. Kiitos siitä.

    Ekana spot­tu: Minus­ta kaik­ki kyn­nelle kykenevät ‑pankit mukaan lukien- pitäisi “päästää” raken­nus­markki­noille, kos­ka markki­noiden vapaus takaa sen, että ne ovat mah­dol­lisim­man ankarasti kil­pail­lut, jol­loin siijoit­ta­jalle jää mah­dol­lisim­man pieni tuot­to. Riskino­ton ulkois­tamisel­la tarkoitin siis tilan­net­ta, jos­sa joku ottaa riskin ja joku toinen taho mak­saa viu­lut, en sitä kun esim. asun­tolu­o­tot­ta­jat jaka­vat riskiään vapaae­htois­es­ti. Ensin maini­tus­ta tilanteesta seu­raa se, että tätä riskiä ei arvoi­da oikein, kos­ka siihen ei ole mitään kan­nustin­ta, mut­ta tästä olem­mekin ilmeis­es­ti samaa mieltä. Minä en ymmär­rä miten raken­nus­markki­nat vääristyvät, jos raken­nusy­htiöt kil­pail­e­vat urakoista tar­joa­vat palveluitaan ja ihmiset ovat vapaae­htois­es­ti valmi­ita näistä palveluista mak­samaan. On hyvin mah­dol­lista, niin kuin mainit­sit, että tämän nykyisen toim­intata­van hait­to­ja on tajut­tu ja niihin on inno­vati­iviset yrit­täjät onnis­tuneet kek­simään paran­nuk­sia. Näin­hän markki­nat juuri toimi­vat. En käsitä, että mik­si julkisen val­lan nyt pitäisi lait­taa oma lusikkansa sop­paan ja alkaa tukea jotakin tuotan­to­muo­toa tois­t­en yli. Ajan kanssa kun tieto näistä kil­paile­vista yri­tyk­sistä lev­iää heillekin syn­tyy kil­pailua ja kat­teet pienenevät, mut­ta täl­lä het­kel­lä hei­dän rikas­tu­misen­sa on täysin oikeu­den­mukaista. Paran­ta­mal­la rak­en­tamisen tehokku­ut­ta he ovat tehneet yhteiskun­nalle suuren palveluksen.

    tcrown: myön­nän; se oli vähän alta vyön, mut­ta jotenkin ymmärsin, että sin­un mielestä yri­tyk­set eivät saa tehdä voit­toa tai että raken­nusy­htiöi­den voit­to-odotuk­sis­sa olisi jotain väärää. Minä en nyt oikeas­t­aan enää tiedä, että mitä me tarkoita­mme puhues­samme tästä riskistä, mut­ta gryn­der­ille ilmeis­es­ti kan­nat­taa mak­saa siitä, että se rak­en­taa talo­ja, kos­ka ihmiset näin vapaas­ta tah­dostaan tekevät. Jos raken­nus­li­ik­keet saa­vat 100% tuo­ton pääomilleen luulisi tämän näkyvän raken­nus­li­ikkei­den vuosik­er­to­muk­sis­sa sekä raken­nus­li­ikkei­den osakekurs­seis­sa. Tiedätkö mis­sä HS:n numerossa tämä tieto oli, niin voisin tark­istaa jutun? Esim. YIT vuosik­er­to­mus vuodelta 2006 http://www.euroland.com/arinhtml/sf-yty/2006/ar_fin_2006/index.htm omaa pääo­maa 5,29€ per osake ja voit­toa 1,36€ per osake. Jos asian halu­aa nyt asetel­la näin vas­takkain niin uskon, että on huo­mat­tavasti toden­näköisem­pää, että Osmo ja Hesari on väärässä kuin sijoit­ta­jat ja ana­lyytikot, jot­ka arvostaisi­vat raken­nus­li­ik­keet HUOMATTAVASTI alle käyvän arvonsa.
    Raken­nus­li­ik­keen riskei­hin kuu­luu maan arvon muu­tosten lisäk­si myös esim. rak­enus­ma­te­ri­aalien kus­tan­nuk­set, työvoimakus­tan­nuk­set sekä uusien huoneis­to­jen myyn­ti­hin­nat. Tästä seu­raa, että raken­nus­li­ik­keet (kuten muutkin yri­tyk­set) tekevät välil­lä suurem­pia, välil­lä pienem­piä voit­to­ja. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että oikeat ja todis­te­tut ylisu­uret voitot ovat osoi­tus markki­noiden toim­i­mat­to­muud­es­ta. Täl­löin ei mielestäni ole kysymys mys­tis­es­tä markki­nahäir­iöstä vaan tilanteesta joka ei voi olla kestävä ilman julkisen val­lan siu­naus­ta, eli lääke on sääte­lyn purkami­nen, jot­ta kil­pail­i­jat voivat tul­la markki­noille. Olemme ilmeis­es­ti siitä samaa mieltä, että mil­lään kil­pail­lul­la alal­la ei voi pitkäl­lä aikavälil­lä saa­da keskimääräistä parem­paa tuot­toa (suh­teessa riskiin).
    Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että maa­ta ei tarvitse myy­dä gryn­der­ille. Pidän toden­näköisenä, että kaupun­gin virkamiehet eivät ole parhai­ta hoita­maan maao­maisu­ut­ta vaan se olisi tuot­tavam­mas­sa käytössä yksi­ty­is­ten sitä hal­lites­sa. Sik­si tont­ti­maa kan­nat­taa mielestäni myy­dä eniten tar­joavalle. Sama pätee kiin­teistö­jen rak­en­tamiseen. Pidän toden­näköisenä, että kaupun­gin virkamiehet eivät ole tehokkaimpia raken­nut­ta­jia. Julkiselta sek­to­ril­ta puut­tuu markki­noiden ja kil­pailun luo­ma kyky tes­ta­ta tehokku­ut­taan sekä kan­nustin kas­vat­taa tehokku­ut­ta. Tehot­to­muus on sik­si julkisen sek­torin krooni­nen ongelma.

    Esimerkissäsi sin­un ei pidä vali­ta 1 vaan voit tehdä oma­l­la maal­lasi mitä huvit­taa. (Suosit­te­len vai­h­toe­htoa 2.)

    Ymmärsin ehkä väärin mitä Tiedemies tarkoit­ti puhues­saan riskistä. Minä tarkoitin sil­lä lähin­nä liike­toim­intaa, eli tekeekö kun­ta jotain toim­intaa tehokkaam­min kuin yksi­tyi­nen sek­tori. (Eli hallinnoiko kun­ta kiin­teistöjään parem­min kuin yksi­tyiset omiaan.)

  106. Riskil­lä tarkoite­taan sijoituk­sen tuo­ton vai­htelua. Vaik­ka tuot­to olisi aina posi­ti­ivi­nen, mut­ta vai­htelisi paljon, siinä olisi silti “riskiä”. Teo­ri­as­sa toimivil­la markki­noil­la sijoi­tusten riskille muo­dos­tuu markki­nahin­ta, jos­sa riskinot­to palk­i­taan suurem­mal­la tuo­tol­la ja ne, jot­ka riskiä ovat valmi­ita otta­maan, saa­vat siitä näin (keskimäärin) korvauksen.

    Maankäyt­töön ja ‑omis­tamiseen liit­tyvä ris­ki on siinä, että kiin­teistö­jen arvot vai­htel­e­vat. Nämä “ylisu­uret” tuo­tot voivat olla a) seu­raus­ta riskin väärin­hin­noit­telus­ta tai b) sig­naali siitä, että ris­ki on suurem­pi kuin yleis­es­ti ymmärretään.

    Minä uskon, että vika on tässä tapauk­ses­sa pääosin siinä, että markki­nat eivät toi­mi odote­tusti, mut­ta myös toisaal­ta siinä, että riskit ovat oikeasti suurem­mat kuin ymmär­retään. 100% tuo­ton pitäisi nyky­olois­sa tarkoit­ta riskiä, joka on monikym­menker­tainen ver­rat­tuna esim. osake­markki­noi­hin. Maa­ta ja kiin­teistöjä pide­tään, kuten joku sanoikin, kuitenkin yleen­sä erit­täin tur­val­lisi­na sijoituksi­na. Tämä on erit­täin vah­va sig­naali siitä, että riskistä mak­se­taan ylihintaa.

    Tämä on evi­denssiä siitä, että Suomes­sa raken­nusalan markki­nat eivät toi­mi kovin hyvin, että kil­pailu on puut­teel­lista. Toisaal­ta se voidaan tulki­ta myös niin, että ala on yliku­umen­tunut ja kär­sii kap­a­siteet­tion­gelmista. Juuri nyt ei jälkim­mäi­nen tai­da pitää paikkaansa, mut­ten ole varma. 

    Täl­lä vuiosikymmenel­lä myös rahan tar­jon­ta on ollut ehkä vähän turhan suur­ta, eli korot liian alhaal­la. Tämä on omi­aan pump­paa­maan “tur­val­lis­ten” sijoi­tusten — kuten kiin­teistö­jen — arvoa ylöspäin. Nou­se­vat raken­nuskus­tan­nuk­set yhdessä nou­se­van maan hin­nan kanssa kyl­lä tehokkaasti vähen­tävät intoa rak­en­taa. En tiedä, mis­sä määrin tämä on ollut tot­ta Suomes­sa, kos­ka en tunne raken­nusalaa riit­tävän hyvin. Eli tässä on mon­ta poten­ti­aal­ista seikkaa, jot­ka kaik­ki yhdessä tekevät juuri kaikkein parhaimpi­en tont­tien rak­en­tamis­es­ta kannattamatonta. 

    Riskin (siis tässä: sijoituk­sen tuo­ton vai­htelun) siirtämi­nen raken­nut­ta­jal­ta kun­nalle — tai ainakin jollekin muulle kuin raken­nut­ta­jalle — ainakin vähen­täisi kan­nustet­ta “pela­ta” maan hinnalla.

  107. En tietenkään tarkoit­tanut, että raken­nus­li­ike antaisi koko raken­nus­li­ik­keeseen sijoite­tulle pääo­ma­lle 100% vuo­tuisen tuo­ton. Eiköhän maan omis­tamis­es­ta tule­va tuot­to ole suh­teel­lisen pieni osa koko raken­nus­li­ik­keen liike­toim­intaa, joten ana­ly­y­sisi koko yri­tyk­sen tun­nus­lu­vuista on täysin hyödytön­tä. Se (pieni) osa pääo­mas­ta, jon­ka raken­nus­li­ike on sijoit­tanut esimerkin maa­han tuot­taa kuitenkin noiden luku­jen val­os­sa sen 100% vuodessa. Jon­ka vuok­si jokaisen, joka ymmärtää vähääkään markki­noiden toimin­nas­ta, pitäisi alkaa epäilemään kartelle­ja, lahjon­taa, tai jotain muu­ta sivistyneeseen län­si­maa­han kuu­luma­ton­ta toimintaa. 

    “Pidän toden­näköisenä, että kaupun­gin virkamiehet eivät ole tehokkaimpia rakennuttajia.”

    Tuo on itses­tään selvää. Mut­ta onko tuo tehokku­ustap­pio niin suuri, että sen vuok­si kan­nat­taa mak­saa gryn­der­ille siitä, että gryn­deri sitoo pääo­mi­aan maa­han? Uskoisin, että hiukan miet­timäl­lä tuo tehokku­ustap­pio saataisi­in melko pieneksi. 

    “Esimerkissäsi sin­un ei pidä vali­ta 1 vaan voit tehdä oma­l­la maal­lasi mitä huvit­taa. (Suosit­te­len vai­h­toe­htoa 2.)”

    Entä kun kyseessä ei ole min­un maatilkku­ni, vaan min­un, sin­un ja muu­ta­man muun kun­ta­laisen yhdessä omis­ta­ma maatilkku?

  108. Tiedemies sanoo, että markki­nat raken­nusalal­la eivät toi­mi kovin hyvin. 

    Itse asi­as­sa ne eivät toi­mi ollenkaan. Isot raken­nus­li­ik­keet sopi­vat kaik­ki isom­mat kohteet keskenään. Osta­jan mak­sukyvyn kat­to määrää hinnat.

  109. Pitäisiköhän tästä ava­ta toinen ketju…

    Kysytään näin päin, mik­si omakoti­talon rak­en­ta­ja saa valmi­ita neliöitä läh­es puoleen hin­taan sitä mitä raken­nus­li­ik­keeltä ostet­tu maksaa?

    Yleen­sä seli­tyk­sek­si tar­jo­taan oman työn osu­ut­ta. Minus­ta tämä ei ole riit­tävä seli­tys, vaik­ka sil­lä toki ker­tyy säästöä, niin toisaal­ta raken­nus­li­ike saa parem­man ostovoiman ja osaamisen takia mate­ri­aalit ja työvoiman halvemmalla.

    Seli­tys löy­tyy mielestäni rahoi­tus ja riskipuolelta. Ensin­näkin omaa kotia rak­en­taval­la ei ole myyn­tiriskiä, osta­ja eli hän itse on jo ole­mass. Raken­nus­li­ikeet pyrkii pienen­tämään tätä riskiä myymäl­lä asun­noista osan jo ennen kuin rak­en­t­a­mi­nen aloite­taan mut­ta ei siitä kokon­aan päästä eroon.

    Toisek­si, kus­tan­nus­ris­ki on oma­toimi­rak­en­ta­jal­la parem­min hallinnas­sa. Jos kus­tan­nuk­set meinaa­vat kara­ta käsistä oma­toimi­rak­en­ta­jia voi käyt­tää halvem­pia mate­ri­aale­ja, jät­tää toisen ker­roksen sisäti­lat rak­en­ta­mat­ta, jne. muut­taa suun­nitelmi­aan. Jos raken­nus­li­ike on jo myynyt myyn­tiriskin pienen­tämisek­si asun­non, niin suun­nitelmia on vaikea muuttaa.

    Kol­man­nek­si, raken­nusala on suh­dan­neherkkää. Nousukaudel­la talo­ja tehdään hyväl­lä kat­teel­la, laskukaudel­la niitä ei meinaa saa­da kau­pak­si mihinkään hin­taan. Raken­nus­li­ike ei kuitenkaan pysty mukaut­ta­maan kulu­jaan yhtä nopeasti. Myös tämä ris­ki sisäl­tyy asun­non osta­jan mak­samaan hintaan.

    Raken­nusy­htiöitä, siis yhtiöitä jot­ka rak­en­ta­vat talo­ja, tarvi­taan. Mut­ta kun taval­lisen kulut­ta­jan ulot­tuvil­la on rahoi­tus­palve­lut ja riskiä voidaan jakaa ihan taloy­htiön avul­la, niin on vaikea nähdä mikä raken­nus­li­ikkei­den lisäar­vo on.

  110. Ratkaisu markki­noiden toim­i­mat­to­muu­teen on esitet­ty jo mon­ta kertaa.

    1) Rak­en­ta­mat­toman tont­ti­maan kiin­teistövero rajusti ylös
    2) Kaavoituk­seen vauh­tia kasvukeskuksissa

    Sen pitu­inen se. (saduis­sa­han tuo korkein­taan onnis­tuu, ei kepulien korruptiolandiassa)

  111. Tiedemies: Mitä väliä toimi­iko markki­nat odote­tusti, kun­han ne toimi­vat? Se, että joku ei osaa ennus­taa markki­noiden tule­vaisu­ut­ta ei ole mitään uut­ta. Sehän on oikeas­t­aan koko vapaiden markki­noiden idea.

    Minä oon nyt men­nyt jo vähän pihalle siitä mis­tä tässä enää keskustel­laan. Kaik­ki olemme ilmeis­es­ti nyt yhtä mieltä siitä, että raken­nusy­htiöt tar­joa­vat palvelua jos­ta kulut­ta­jat ovat valmi­ita mak­samaan ja tässä ei ole mitään väärää.

  112. Art­turi Björk:
    ‘Minus­ta kaik­ki kyn­nelle kykenevät ‑pankit mukaan lukien- pitäisi “päästää” raken­nus­markki­noille, kos­ka markki­noiden vapaus takaa sen, että ne ovat mah­dol­lisim­man ankarasti kil­pail­lut, jol­loin siijoit­ta­jalle jää mah­dol­lisim­man pieni tuotto.’

    Lais­sez faire ‑anarkia johtaa toimi­vaan markki­na­t­alouteen ? Arvoketjun omis­tuk­sen ja hallinnan keskit­tymi­nen johtaa toimi­vampi­in markki­noi­hin ? Minus­ta tun­tuu ettemme voisi olla syy-seu­raus­suhteista enem­pää eri mieltä.

  113. spot­tu: en tiedä mitä tarkoi­tat sanal­la arvoketju, mut­ta mitä ankaram­min pääo­ma joutuu sijoi­tusko­hteis­taan kil­paile­maan sitä pienem­mäk­si pääo­man kat­teet käy. Suuria tuot­to­ja saa käsi­tyk­seni mukaan ain­oas­taan ansioista, kun paran­taa tehokku­ut­ta tai sit­ten ansiot­ta julkisen val­lan suo­jas­sa toimien. Olet oike­as­sa, oon suuri Lais­sez faire-markki­noiden ystävä ja käsi­tyk­seni toimivista markki­noista vas­taa nimen omaan tilaa, jos­sa jokainen saa toimia markki­noil­la vapaasti kun­han ei rajoi­ta muit­ten vas­taavaa oikeutta.

    Halu­an kor­ja­ta yhden mah­dol­lisen väärinkäsi­tyk­sen. Minus­ta on ehdot­toman väärin, että kaupunki(tai mikä tahansa julki­nen taho) myy omaisu­ut­taan muulle kuin eniten tar­joavalle, kos­ka se mah­dol­lis­taa juuri täl­laiset ansiot­tomat voitot julkisen val­lan suo­jeluk­ses­sa jos­ta kir­joitin edel­lisessä kap­paleessa. Kylk­iäisik­si tulee ris­ki kor­rup­ti­olle, poli­it­tisen val­lan väärin käytölle ja virheille. Eli kyl­lä raken­nusy­htiö sai ton­tin ilmeis­es­ti liian hal­val­la. Tule­vaisu­udessa ton­tit pitää huu­tokau­pa­ta eniten tarjoavalle.

  114. TÄssä käytin sano­ja vähän väärin.
    Eivät toi­mi odote­tusti = Eivät toi­mi kuten teo­ria sanoo. Eli teo­ri­as­sa on jokin vika. Vika voi olla siinä, että ris­ki on isom­pi kuin on luul­tu tai siinä, että markki­nat ovat puut­tel­l­liset. Kos­ka ris­ki toden­näköis­es­ti ei ole kovin iso, on syytä olet­taa, että markki­nat ovat puutteelliset.

  115. Tiedemis: Joo kuul­lostaa järkevältä. Mitä mieltä oot parani­si­vatko (eli käyt­täy­ty­i­sivätkö ne enem­män “teo­ri­an” ennus­ta­mal­la taval­la) markki­nat siitä, jos markki­noille tulis enem­män toim­i­joi­ta? Olisko hyvä tapa saa­da näitä uusia toim­i­joi­ta huu­tokau­pa­ta ton­tit eniten tarjoavalle?
    Kor­jaan­tuisko sin­un mielestä markki­nat silleen, että julki­nen sek­tori ottais osan yksi­tyisen sek­torin täl­lä het­kel­lä hoita­mista tehtävistä kontolleen?

  116. Art­turi Björ­ck; jos tässä puhutaan edelleen Lep­pä­suon ton­teista niin kaupun­ki myi ne tar­jouskil­pailun perus­teel­la, artikkelei­ta löy­tyy Googlel­la, “Lep­pä­suon ton­tit” tms haulla.

  117. Tietääkö joku onko seu­raa­va ton­tin­lu­ovu­tuskil­pailu tyyp­illi­nen esimerkki?

    http://www.hel2.fi/kv/tontti/solvik_esite.pdf

    Pari lain­aus­ta:

    “Kil­pailu poh­jau­tuu kaupun­gin etukä­teen päät­tämi­in tont­tien myyntihintoihin”

    “Kohteeseen on tarkoi­tus rak­en­taa korkeata­soisia vapaarahoitteisia
    asun­to­ja. Kohteeseen ei sovel­leta Hitas-ehtoja.”

    “Voit­ta­ja (tai voit­ta­jat) on velvolli­nen mak­samaan kauppahinnalle
    kol­men pros­entin vuo­tu­ista korkoa heinäku­un 1. päivästä 2009 alkaen
    kau­pan­tekopäivään saak­ka. Korkoa ei kuitenkaan makseta
    mah­dol­liselle lisäkauppahinnalle.”

    Mik­siköhän noi­ta vaali­ra­ha­sotku­ja ei oltu niin halukkai­ta selvittämään? 

    Vetää melkein sanattomaksi.

  118. Antti: Kiitos. Kyl­lä tässä on ainakin min­un käsi­tyk­sen mukaan edelleenkin puhe myös tästä yksit­täis­es­tä tapauksesta. 

    Lukasin tuos­sa vähän tuo­ta Kiin­teistölau­takun­nan kok­ous­pöytäkir­jaa ja siinä san­o­taan, että:“Kilpailu oli avoin raken­nut­ta­jille, raken­nus-liikkeille ja muille organ­isaa­tioille, jot­ka kykenevät toteut­ta­maan kohteet… Kaupun­ki sai osto­tar­jouk­sia kymmeneltä eri tarjoajalta.”

    Eli markki­nat pitivät nyky­isiä Töölön asun­to­jen hin­to­ja hyvin epä­to­den­näköis­inä, kun tont­tikaup­pa tehti­in, tai sit­ten tcrown tuot­toarvio on väärä tai yhdis­telmä näistä kahdes­ta syys­tä. Tässä ei kai ole mitään väärää tai tuomit­tavaa. Tuskin kaupun­gin virkamiehet oli­si­vat osan­neet arvioi­da hin­to­ja yhtään sen parem­min. Luul­tavasti huonom­min, kos­ka heil­lä ei olisi olleet omat rahat pelis­sä, eli kan­nus­timet tehdä hyvää työtä eivät olisi olleet yhtä vah­vat. Ton­tista tar­jot­tua hin­taa tietysti las­ki jonkun ver­ran se, että kil­pailu ei ollut avoin kaikille ja samal­la tietysti nos­ti kil­pailu­un osal­lis­tunei­den tuot­to-odotuk­sia. Jos pääo­man olisi annet­tu vapaasti kil­pail­la ton­teista voitotkin oli­si­vat näin muo­dos­tuneet pienemmiksi.

  119. tcrown: oon sun kanssa tasan samaa mieltä, että tuo ton­tin­lu­ovu­tuskil­pailun selostus on ihan karmi­vaa luettavaa.

    Mikä tässä on muuten sun mielestä vikana:“Voittaja (tai voit­ta­jat) on velvolli­nen mak­samaan kauppahinnalle
    kol­men pros­entin vuo­tu­ista korkoa heinäku­un 1. päivästä 2009 alkaen
    kau­pan­tekopäivään saak­ka. Korkoa ei kuitenkaan makseta
    mah­dol­liselle lisäkauppahinnalle.”

  120. Jos tpyy­lu­o­man artikke­lin tiivistää, niin siinä sanotaan:

    “Omakoti­talon rak­en­ta­ja saa valmi­ita neliöitä halvem­mal­la kos­ka hänen ei tarvitse han­kkia raken­nut­ta­ja- ja myyntipalveluja”

    Myyn­tipalvelun hin­ta on muu­ta­ma pros­ent­ti. Raken­nut­ta­japalvelu on siis kallista, joten siitä on siis niukku­ut­ta. Raken­nut­ta­jia on selvästikin liian vähän. 

    Raken­nut­ta­jat saa­vat tont­te­ja ostet­tua kaupungilta hal­val­la. Ton­teista ei siis ole niukku­ut­ta, eli kaavoituk­sen vauhdit­ta­mi­nen ei auta. Kaupun­gin tont­ti­hu­u­tokaupois­sa tois­t­en­sa kanssa kil­paile­via osta­jia eli raken­nut­ta­jia on tääl­läkin liian vähän.

    Sekä asun­nonos­ta­jan että kaupun­gin etu siis olisi että raken­nut­ta­jia olisi enem­män. Tähän havain­toon perus­tui aiem­pi ehdo­tuk­seni että kaupun­ki tar­joaisi tarvit­tavaa byrokra­tiatukea jot­ta tavalli­nen ker­rostaloa­sun­non osta­jaryh­mä voisi ryhtyä raken­nut­ta­jak­si. Näin saataisi­in lisää ton­teista kil­paile­via raken­nut­ta­jia jol­loin ker­rostaloaluei­den kaavoituk­sen vauhdit­tamis­es­takin olisi jotain hyötyä.

  121. Nykyisessä luot­tomarkki­nati­lanteessa 3% hin­tainen rahoi­tus raken­nusalan yri­tyk­selle on käytän­nössä sama asia kuin että kun­ta ihan suo­raan lapi­oisi rahaa yri­tyk­sen tasku­un. Voi tietysti olla, että tuo on vain muu­ta­man päivän pikku detalji, jol­loin absolu­ut­tiset sum­mat ovat pieniä, mut­ta sitä suurem­mal­la syyl­lä korko voisi olla korkeakin. Muutenkin sana­muodot paperis­sa oli­vat joko tarkoituk­sel­la tai huoli­mat­to­muut­taan niin epä­selvät, että täyt­tä var­muut­ta kau­pan­tekopäivästä ja siten tuon rahoituk­sen kestos­ta ei ole.

  122. tcrown: kai siinä on tarkoi­tus vaan ottaa inflaa­tio huomioon.

  123. No sovi­taanko, että lainaat min­ulle rahaa ihan kuin­ka ison sum­man halu­at, mak­san siitä sin­ulle 3% korkoa. Ote­taan siinä vain inflaa­tio huomioon. 

    (Tosin inflaa­tio on jo yli 4% muta sehän on sivuseikka)

    Helsin­gin kaupungille voisin tar­jo­ta 3,1%. Mon­tako­han mil­jar­dia saan lainaksi?

  124. Ei tuol­la korol­la ole mitään merk­i­tys­tä, JOS hin­ta on auki. Se kap­i­tal­isoituu hintaan:mitä korkeampi korko mak­sulle, sitä alem­pi tar­jous ja päinvastoin. 

    Tuo kil­pailu, jos­sa hin­ta oli kiin­ni lie­nee täl­lainen kään­teinen kil­pailu, jos­sa kil­pail­laan laadul­la. Hitas-jär­jestelmässä sen ymmär­rän, mut­ta en ymmär­rä sitä oikein vapaara­hoit­teises­sa tuotan­nos­sa, jos­sa myyn­ti­hin­taa ei ole säädel­ty. Pitäisi tutus­tua tuo­hon yksi­tyisko­htaan, ennen kuin osaan sanoa siitä mitään.

  125. “Ei tuol­la korol­la ole mitään merk­i­tys­tä, JOS hin­ta on auki. Se kap­i­tal­isoituu hintaan:mitä korkeampi korko mak­sulle, sitä alem­pi tar­jous ja päinvastoin.”

    Kyl­lä. Tässä tapauk­ses­sa vain hin­ta ei ole avoin, joten tuo on vain piilotet­tua hintasubventiota. 

    Löysin nyt kuitenkin vielä seu­raa­van kappaleen:

    “Voit­ta­ja sitoutuu raken­nut­tamis­sopimuk­ses­sa osta­maan pientalotontit
    54289/2 ja 54288/7 viipymät­tä, kun ton­teille myön­netyt rakennusluvat
    ovat saa­neet lain­voiman, kuitenkin viimeistään
    29.8.2009 mennessä.”

    Joka tarkoit­taa, että tuo on kokon­aisu­udessa mitätön rahasumma.

  126. tcrown: Siis eihän tuo oo mikään laina, kos­ka ton­tin omis­tu­soikeus ja kaup­pahin­ta vai­h­ta­vat omis­ta­jaa kau­pan­tekopäivänä. Esim. jos mä tek­isin nyt sopimuk­sen sun kanssa, että ostan sul­ta tavaran hin­taan x y vuo­den päästä, nii ku toi kau­pan­tekopäivä on avoin niin me voitas määritel­lä toi hin­ta tämän päivän markki­nahin­nan mukaan ja sit sopia, että hin­ta nousee yleisen inflaa­tio­pros­entin mukaan. Ehkä tossa ne vaan ei jak­sanu sitoo sitä mihinkään indek­si­in vaan ne arvioi, että 3% on ok.

  127. Mä menetän kyl­lä mie­len­rauhani vielä tän keskustelun takia. Tei­dän argu­men­tit perus­tuu ihan vil­li­in jälkiviisauteen.

    spot­tu: Se että raken­nuy­htiöil­lä jäi hyvät kat­teet Lep­pä­suon rak­en­tamis­es­ta ei suurim­mal­ta osalta johtunu siitä, että raken­nusy­htiöi­den tar­joa­mas­ta palvelus­ta olis ollu niukku­ut­ta vaan siitä, että ne (eikä kukaan muukaan) arvioinu, että olis toden­näköistä, että asun­noista sais valmis­tut­tuaan täl­laisia hin­to­ja. Jos tämä olis ollu markki­noiden näke­mys siihen aikaan niin asun­not ei olis ollu niin halpo­ja! Niil­lä rak­en­ta­jil­la ei oo mitään velvol­lisu­ut­ta myy­dä valmi­ita asun­to­ja tuotan­tokus­tan­nuk­si­in perustuen vaan kysyn­tä ja tar­jon­ta määrää hin­nan vapail­la markki­noil­la. Ton­teista mak­set­ti­in sen ver­ran kuin niiden arvok­si markki­noil­la arvioiti­in. Jos sil­loin olis tajut­tu, että niiden hin­take­hi­tys on sel­l­aista ku se on ollu, niin niistä olis mak­set­tu huo­mat­tavasti enemmän.

    tcrown: vaik­ka oon siis sun kanssa eri mieltä siitä onko toi 3% korko lainan kus­tan­nus niin silti tiedätkö paljonko esim. 5 vuo­den markki­nako­rot oli sil­lon ku toi sopimus tehti­in? Tämä on ihan olen­nainen tieto, että voit arvioi­da, että oliko korko hal­pa vai kallis.Näin jälkivi­isaan on tiet­ty hyvä sanoo, että joo korko on liian alhainen, mut­ta jos markki­nat olis sil­lon tien­ny, että korot on näin kor­keel­la, niin tuskin sitä lainaa olis sil­lon saanu 3%:lla. Sen lisäks jos kyse oli lainas­ta niin Osmo on jo osoit­tanut, että sil­lä ei oo mitään väliä ku se kom­pen­soituu ton­tin hinnoissa.

    Osmo väit­tää, että raken­nus­li­ik­keet eivät suos­tu rak­en­ta­maan elleivät saa 7000 € neliöltä ei perus­tu mihinkään ja on pelkkää pop­ulis­mia. Sitä samaa mitä hän kri­ti­soi uusim­mas­sa blogimerkin­nässään. Se että raken­nusy­htiöt saa­vat jostakin kohteesta täl­laisen hin­nan ei tarkoi­ta sitä etteivätkö ne tyy­ty­isi myös pienem­pi­in voit­toi­hin. Jos on niin, että raken­nusy­htiöt eivät nyt rakenne kos­ka usko­vat että eivät saa toimin­nas­taan riit­tävää kor­vaus­ta tarkoit­taa käytän­nössä sitä, että joko raken­nuskus­tan­nuk­set ovat nousseet niin, että ne ylit­tävät huo­mat­tavasti 3000 € neliöltä tai sit­ten ne olet­ta­vat, että valmi­ista asun­noista ei saa 9000 € neliöltä. Pörssiy­htiö ei kieltäy­ty­isi rak­en­ta­mas­ta tuol­laisil­la kat­teil­la kos­ka sijoit­ta­jat halu­a­vat tuot­toa rahoilleen. 

    Taloudessa asi­at on epä­var­mo­ja eikä päätök­sien järkevyyt­tä voi arvioi­da jälkikä­teen sil­lä perus­teel­la miten kävi. Jos te kri­ti­soitte kaupunkia tai raken­nus­li­ikkeitä, että ne olis tehny type­r­iä päätök­siä perustuen väärään ana­lyysi­in tule­vaisu­ud­es­ta niin miten siihen aut­taa se, että ale­taan tekeen näitä päätök­siä jos­sain asialle omis­tau­tuneessa virastoissa?

  128. Tämä tieto perus­tui Hesarin uutiseen. Se voi tietysti olla väärä, mut­ta sen mukaan YIT oli pane­mas­sa jäi­hin han­ket­ta, kun ei saanut asun­to­ja myy­dyk­si 9000 euron neliöhinnalla.

  129. Osmo: Jos Hesarin tieto on oikea, niin voiko YIT:tä syyt­tää? (Siis muus­ta kuin sopimus­rikko­muk­ses­ta jos nyt jotain on rak­en­tamis­es­ta sovit­tu.) Eikö yri­tys saa itse päät­tää paljonko se halu­aa tuot­toa liike­toimin­nas­taan? Jos tuos­ta 9000 € neliöstä jää hyvät kat­teet mik­si luulet, että YIT:n osak­keen­o­mis­ta­jat siu­naisi­vat moi­sen käyttäytymisen?

  130. “paljonko esim. 5 vuo­den markki­nako­rot oli sil­lon ku toi sopimus tehtiin?”

    Jos oikein ymmärsin, kyseessä on täl­lä het­kel­lä auki ole­va tar­jouskil­pailu, joten mitään sopimus­ta ei ole tehty. Ja täl­lä het­kel­lä rakn­nusy­htiöt mak­sa­vat lain­ois­taan reilusti yli 3%.

    “Sen lisäks jos kyse oli lainas­ta niin Osmo on jo osoit­tanut, että sil­lä ei oo mitään väliä ku se kom­pen­soituu ton­tin hinnoissa.”

    Pait­si että tässä tapauk­ses­sa ei kom­pen­soidu, kos­ka hin­ta on jo päätetty.

    “Esim. jos mä tek­isin nyt sopimuk­sen sun kanssa, että ostan sul­ta tavaran hin­taan x y vuo­den päästä, nii ku toi kau­pan­tekopäivä on avoin niin me voitas määritel­lä toi hin­ta tämän päivän markki­nahin­nan mukaan ja sit sopia, että hin­ta nousee yleisen inflaa­tio­pros­entin mukaan.”

    Älä nyt pahas­tu, mut­ta suosit­telisin että luk­isit edes jonkun alkeisopuk­sen mikro­taloud­es­ta ja/tai rahoituk­ses­ta, ennen kuin alat saar­naa­maan markki­noiden vapau­den ole­van vas­taus kaikki­in maail­man ongelmi­in. Jos olet jo lukenut, niin lue toisen ker­ran ja yritä ymmärtää luke­masi. Tuos­sa esimerkissäsi inflaa­tion mukainen nousu ei todel­lakaan riitä, vaan riskit­tömältä vastapuolelta vaa­di­taan riskitön korko. (Har­joi­tuste­htävä: Mik­si? Selviää nuo alkeisopuk­set ymmärtämäl­lä.) Ja efek­ti­ivis­es­ti kyseessä on laina raken­nusy­htiön kannal­ta, jos raken­nusy­htiö voi siirtää sovit­tua hin­taa myöhem­mäk­si. Juridis­es­ti kyseessä tietenkään ei ole laina, mut­ta taloudel­lises­sa mielessä se voidaan niin ajatella.

    “Eikö yri­tys saa itse päät­tää paljonko se halu­aa tuot­toa liiketoiminnastaan?”

    Saa. Näil­lä luvuil­la on vain vah­va syy epäil­lä markki­noiden toim­i­mat­to­muut­ta, johon on syy puut­tua. (Monia mui­ta syitä markki­noiden toim­i­mat­to­muudelle kil­pailun vähyy­den lisäk­si löy­tyy niistä alkeisopuksista.)

    Kun vas­tu­s­tat kaikkea markki­noiden sään­te­lyä, niin kun vapail­la markki­noil­la voi syn­tyä kartelle­ja, niin oletko sitä mieltä että se on ok, vai miten ajat­telit estää kartel­lit ilman sääntelyä?

  131. tcrown: Joo. Hyvät vas­tauk­set. Voitko sä selit­tää, että jos se kaup­pa­het­ki on avoin, niin miks sitä diil­iä ei voi tehdä tolleen? Mä en ymmär­rä tätä:“Tuossa esimerkissäsi inflaa­tion mukainen nousu ei todel­lakaan riitä, vaan riskit­tömältä vastapuolelta vaa­di­taan riskitön korko.” Siis joo jos­sain futu­uri­markki­noil­la ne vis­si­in mak­saa jotain aina sen mukaan mis­sä hin­nat oikeesti huitelee, että ei käy niin ku tulee sen diilin teko­het­ki nii toinen ei suos­tukkaan, mut­ta ris­ki tos­ta on var­maan melko min­i­maa­li­nen ku diili tehdään kaupun­gin ja suuren raken­nus­li­ik­keen välil­lä. Toisaal­ta en mä kyl­lä tajua, että miks tohon koko jut­tuun pitäs lait­taa joku tiet­ty pros­ent­ti, ku ne vois sitoa sen kaup­pahin­nan vaan johonkin indek­si­in. Jotenk­in­han se pitää ottaa huomioon, että sopimus myyn­nistä tehdään nyt, mut­ta itse kau­pat myöhemmin?

    Oon sitä mieltä, että vapail­la markki­noil­la ei syn­ny kartelle­ja vaan sään­te­lyn suo­jas­sa. Tämä johtuu ehkä siitä miten sanan kartel­li ymmärtää. On var­masti ole­mas­sa markki­noi­ta joi­hin ei tule kil­pailua, kos­ka se vaatii niin suuria panos­tuk­sia ver­rat­tuna tuot­toi­hin, että sinne mah­tuu vaan yksi toim­i­ja. Kuitenkin jos voitot kas­vaa tarpeeks isoiks, niin sil­loin­han sitä kil­pailu ilmestyy. Ihan nor­maalia markkinatoimintaa.

  132. En oikein tiedä mik­si vaivaudun vään­tämään tätä rauta­lankaa ellei sin­ul­la ole mie­lenki­in­toa opiskel­la ja ymmärtää asioi­ta itse, vaan halu­at vain elää markkin­auskos­sasi, mut­ta menköön tämän kerran. 

    Olete­taan, että min­ul­la on tont­ti, sinä halu­at ostaa sen min­ul­ta , ton­tille on ole­mas­sa markki­nahin­ta (tarkoit­taa, että halutes­sani samal­la hin­nal­la voisin myy­dä ton­tin jollekin muullekin). Lisäk­si olete­taan, että niin kuin yleen­sä on, riskitön korko (5%) on suurem­pi kuin inflaatio(3%). Viimeisenä ole­tuk­se­na, että olen edes hiukan ratio­naa­li­nen yksilö.

    Nyt, sovimme hin­naksi 100. Sit­ten ehdo­tat, että oikeas­t­aan halu­aisit tehdä kau­pat vas­ta vuo­den kulut­tua, ja tar­joat inflaa­tioko­ro­tuk­sen hin­taan, joten tar­joat 103. Suos­tunko? No en tietenkään. Etsin toisen osta­jan, joka mak­saa sen 100 heti, lai­tan rahat pankki­in ja vuo­den kulut­tua min­ul­la on tilil­lä 105, mikä on selvästi enem­män kuin 103. Jos halu­at, että suos­tun tekemään kau­pan vuo­den kulut­tua, sin­un pitää luva­ta mak­saa min­ulle 105 vuo­den kuluttua.

    “Toisaal­ta en mä kyl­lä tajua, että miks tohon koko jut­tuun pitäs lait­taa joku tiet­ty pros­ent­ti, ku ne vois sitoa sen kaup­pahin­nan vaan johonkin indek­si­in. Jotenk­in­han se pitää ottaa huomioon, että sopimus myyn­nistä tehdään nyt, mut­ta itse kau­pat myöhemmin?”

    Toimivil­la markki­noil­la se “joku indek­si” on korko­ta­so. Siihen on ole­mas­sa erit­tän vah­vat fun­da­men­taalit syyt mik­si näin on, kuten yllä selitin. Ei mil­lään pahal­la, mut­ta tun­tuu vähän oudol­ta että näin perus­ta­van­laa­tu­isia markki­noiden toim­intaan liit­tyviä asioi­ta joutuu vään­tämään rauta­lan­gas­ta ihmiselle, joka suh­tau­tuu niinkin fanaat­tis­es­ti markki­noiden vapau­teen kuin sinä.

    “Oon sitä mieltä, että vapail­la markki­noil­la ei syn­ny kartelle­ja vaan sään­te­lyn suojassa.”

    Hienoinen semant­ti­nen tarken­nus. Täy­del­lisil­lä markki­noil­la ei syn­ny kartelle­ja. Ongel­ma vain on siinä, että on suuri määrä syitä mik­si suuri osa markki­noista ei ole täy­del­lisiä. Kehotan kään­tymään jonkun kir­jan puoleen, jon­ka nimessä on “micro­eco­nom­ics”.

  133. tcrown: Mä käsitin, että tossa diilis­sä se osta­ja ei halun­nu siirtää kau­pan­tekopäivää, vaan myyjä halus tehdä sopimuk­sen osta­jan kanssa siitä, että tont­ti ja raha vai­h­ta­vat omis­ta­jaa joskus myöhem­min. Eli siis, että kaupungilla ei ollu mah­dol­lisu­ut­ta myy­dä sitä jollekin muulle, joka olis ostanu sen heti. Tiet­ty jos kyse oli tos­ta sun kuvaa­mas­ta tilanteesta niin ana­ly­y­sis on ihan osu­va ja ymmär­rän sen ihan hyvin näil­läkin tiedoil­lani. Kiitos kuitenkin selityksestä.

Vastaa käyttäjälle Elina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.