Palvelusetelit

Pääkir­joi­tus­toimit­ta­ja Mar­jut Lind­berg kir­joit­ti tänään Hesaris­sa palveluseteleistä taval­la, joka sai min­ut tark­ista­maan, luenko Hesaria vain demarien vaalile­hteä. Kos­ka olen palvelusetelei­den esil­letu­loon osaltani vähän syylli­nen, kerrattakoon,mihin niil­lä tähdätän. Siinä muo­dos­sa kuin itse palvelusetelit hah­motan, jär­jestelmä toimisi näin:

Jos henkilö on oikeutet­tu vaikka­pa kun­nan jär­jestämään koti­a­pu­un val­takun­nal­lis­es­ti vahvis­tet­tua mak­sua vas­taan, kun­nan on tämä palvelu tar­jot­ta­va, jos asi­akas sitä halu­aa. Kun­ta voi kuitenkin tar­jo­ta palvelun vai­h­toe­hdok­si palvelusetelin, jol­la asi­akas voi osaa palvelun joltakin alan yri­tyk­seltä. Jos palvelu on kalli­impi kuin palvelusetelin arvo, asi­akas mak­saa itse ero­tuk­sen.  Jos halu­aa parem­paa, on oikeus mak­saa enemmän.

Minus­ta tämä ei loogis­es­ti ottaen voi louka­ta asi­akkaan etua,koska sama kun­nan palvelu on joka tapauk­ses­sa tarjolla.

Mitä tämä sit­ten hyödyttäisi?

Se toisi laadun markki­nat sosi­aali­palvelui­hin. Kun­nan mak­samis­sa ostopalveluis­sa on se vika, ettei niistä kan­na­ta kehit­tää hyviä. Kun laatu on vält­tävä, se riit­tää kun­nalle ja sen on sil­loin riitet­tävä myös asi­akkaalle. Vaik­ka kun­ta halu­aisi laadukkai­ta palvelu­ja, niitä sen on vaikea taa­ta — tai edes itse tuot­taa — kos­ka asi­akas voi kokea laadun aivan eri taval­la kuin kun­nan palkkaa­ma tarkas­ta­ja. Laat­ua on vaikea nor­mit­taa. Koet­takaa­pa nor­mit­taa vaik­ka hyvä sin­fo­ni­akon­sert­ti! Kun on mah­dol­lista myy­dä parem­paa vähän kalli­im­mal­la, laatu kohe­nee — ja juuri se laatu, jon­ka asi­akas kokee laaduk­si. Mik­si van­hus ei saisi käyt­tää raho­jaan parem­paan palvelu­un, jos rahaa on? Onko se eri­ar­voisem­paa kuin käyt­tää ne matkusteluun?

Valin­nan­va­paudel­lakin on merk­i­tys­tä. Eri­tyis­es­ti koti­palveluista minä ainakin olisin halukas itse val­it­se­maan, kuka koti­i­ni saa tul­la min­ua hoitamaan.

Van­hus­palveluis­sa on edessä raju työvoima­pu­la. Kaik­ki ne, jot­ka ovazt soveli­ai­ta alalle, eivät ole halukkai­ta kun­nan organ­isaa­tioon. Mon­es­sa kun­nas­sa on vakavia ongelmia sosi­aali- ja ter­veyshuol­lon johtamises­sa. Ne, jot­ka halu­a­vat kehit­tää alaansa, eivät ole kovin halukkai­ta tekemään sitä kun­nan käskyläis­inä ja joskus aika van­hakant­gaisen lau­takun­nan alaisuudessa.

20 vastausta artikkeliin “Palvelusetelit”

  1. Niin­pä. Miten sitä laat­ua sit­ten mitataan? Kuka siihen parem­min pystyy kulut­ta­ja vai vira­nomainen? Kokon­aisu­udessaan ongel­ma ei tai­da ihan pelkil­lä palveluseteleil­lä ratketa. 

    Ongel­man ydin lie­nee viimeaikainen EU-lain­säädän­nön kehi­tys. Laki julk­i­sista han­k­in­noista toteut­taa ide­olo­giaa tehokku­ud­es­ta ja vapaasti kil­pailus­ta, mut­ta tosi­asi­as­sa ainakin säästöt ovat jääneet kyseenalaisek­si. Toisek­si han­k­in­ta­la­ki tun­tuu keskit­tävän HANSELin ja muiden han­k­in­tayk­siköi­den han­k­in­nat vain suurille ja har­voille tuot­ta­jille, joten kil­pailu­asetel­makin jää kyseenalaiseksi. 

    Samal­la laatu heikke­nee kaut­ta lin­jan, kos­ka laat­ua ei aina ole ihan help­po etukä­teen määrit­tää — vaik­ka halua olisikin. Han­k­in­ta­lain vaa­timuk­set edel­lyt­tävät sel­l­aista laadun etukäteistä määrit­tämistä, jota ei min­un käsi­tyk­sen mukaan kukaan osaa tehdä. Yri­tyk­sil­lä ei ole myöskään mitään kan­nustin­ta tar­jo­ta hyvää palvelua sen jäl­keen kun tar­jouskil­pailu on voitet­tu. Yri­tyk­selle voi olla ihan sama mil­laista palvelua se tuot­taa, sil­lä han­k­in­tapros­es­sis­sa ei voi­da huomioi­da aiem­pia huono­ja koke­muk­sia, sen­hän markki­naoikeus on jo usein kat­sonut syrjiväksi.

    Vaik­ka Osmo ei automiehiä olekaan, niin voisi kysyä, että miltä se tun­tu­isi vali­ta auto etukä­teen ennen kuin käy autokau­pas­sa kat­so­mas­sa ja kokeile­mas­sa? Auton huolto hoidet­taisi­in tietenkin viro­lais­ten toimes­ta, sil­lä hehän jo nyt vas­taa­vat monista palvelun­tuotan­noista Suomes­sa. Vero­tus- tai kus­tan­nu­songelmi­akaan ei ole, kos­ka henkilöstövuokraus­fir­mo­jen kaut­ta ote­tut työn­tek­i­jät eivät tule Suomes­sa verote­tuk­si ja tekevät hom­mat vielä paljon halvem­mal­la. Suo­ma­lainen työn­tek­i­jä ei tai­da olla ihan samal­la viival­la, mut­ta kai tämä jol­lakin mit­tar­il­la on tehokkaampaa.

    Var­maan sit­ten kun han­k­in­ta­lain­säädän­nöl­lä ja keskit­tämisel­lä on tuhot­tu suo­ma­lainen pienyrit­täjyys, voimme huokaista helpo­tuk­ses­ta ja luot­taa monop­o­lis­tises­sa ase­mas­sa ole­vien yri­tys­ten hyvään tah­toon palvelun­tuot­ta­ji­na. Minäkin aina aika ajoin kil­pailu­tan For­tu­min sähkön­si­ir­tosopimuk­sen ja aina For­tum on kil­pailun voittanut. 

    Pitäisikö tässä vielä maini­ta sit­ten tämä EU:n kil­pailu­lain­säädän­nön ja han­k­in­ta­lain­säädän­nön yhdessä aiheut­ta­ma viimeaikainen kehi­tys… Kol­man­nen sek­torin palvelun­tuotan­to aje­taan alas, vaik­ka aiem­min kol­man­nen sek­torin piti olla avainase­mas­sa ratkaise­mas­sa sosi­aali- ja ter­veyspalvelui­hin liit­tyviä ongelmia. Uusi lin­jaus on se, että aiem­pi yleishyödylli­nen palvelu kat­so­taan yri­tys­toimin­naksi — eli toim­inta lakkaa tai yhtiöitetään.

    Palvelusetelit ovat tiet­ty ihan hyvän kuu­loinen jut­tu, mut­ta sitä voisi ver­ra­ta ensi­avus­sa rei­den avo­mur­tu­maan laitet­tuun laas­tari­in. Siinä sitä palvelua odotel­lessa poti­las ennät­tää vuo­taa kuiviin.

  2. tuo edelli­nen oli siis Osmon postaukseen.

    Yi An: Koko point­ti­han on, että laat­ua ei voi byrokraat­ti mita­ta, mut­ta asi­akas voi sitä arvioi­da! Eli laadun ongel­ma pois­tuu, kun asi­akas pääsee val­it­se­maan. Kir­joituk­sesi autoes­imerk­ki yms. ovat omi­tu­isia. Nykyään­hän asi­at toimi­vat juuri noin ja Osmo ehdot­taa siihen muutosta!

  3. Osmo kysyy “Mik­si van­hus ei saisi käyt­tää raho­jaan parem­paan palvelu­un, jos rahaa on?”

    Mikä ihme nykyäänkään estää rahakkai­ta osta­mas­ta ihan mitä palvelu­ja tahansa ihan mis­tä (maas­ta) tahansa?

    Kysymyshän on yksinker­tais­es­ti vain siitä, halu­taanko käyt­tää vero­tuk­sel­la kerät­tyjä varo­ja yksi­ty­is­ten fir­mo­jen voit­to­jen kas­vat­tamiseen. Toiset halu­a­vat ja saa­vat kylk­iäisenä kun­nal­lis­ten palvelu­jen rapaut­tamisen. Tois­t­en mielestä rahoille on parem­piakin kohtei­ta, mm. kun­nal­lis­ten palvelu­jen kehittäminen.

  4. Palvelusetelistä on tietysti mon­ta eri­laista imple­men­taa­tio­ta. Ollin pelko siitä, että niil­lä voidaan kas­vat­taa fir­mo­jen voit­to­ja, on tietyssä mielessä aiheelli­nen, mut­ta herät­tää yhden kysymyk­sen: onko ne rahat parem­pi tyystin tuhrata? 

    Jos palvelusetelil­lä saadaan kun­tien meno­ja lisäämät­tä parem­mak­si koe­tut palve­lut, niin mik­si yksi­ty­is­ten yri­tys­ten tästä saa­ma hyö­ty painaa jotenkin negati­ivis­es­ti vaakakupis­sa? Vero­ja niistä voitoista mak­se­taan, toisin kuin kun­nal­lis­sis­sa palveluis­sa, jois­sa ei tuote­ta voit­toa, vaan kaik­ki yli­jäävät resurssit tuhlataan.

  5. Tarken­nuk­se­na vielä: Edel­lisen ei ollut tarkoi­tus väit­tää, että kun­nal­lisel­la puolel­la aina tuh­lataan resursse­ja tahal­laan, vaan että resurssien kohden­t­a­mi­nen on haas­tavaa ja eri­tyisen vaikeak­si sen tekee se, että takaisinkytken­tä on heikkoa. Yksi­tyisel­lä on sen­tään yksi mit­tari, joka ker­too jääkö resursse­ja käyt­tämät­tä. On se toki kun­nal­lisel­lakin puolel­la, mut­ta siel­lä ei ole kan­nustei­ta jät­tää jo annet­tua rahoi­tus­ta käyttämättä.

  6. Niin siis Ollin aja­tus on tosi tyyp­illi­nen asenne Suomes­sa. Tärkeää ei ole tar­jo­ta kansalaiselle palvelua vaan tuot­taa sitä.
    Eli val­tio ei ole meitä kansalaisia varten vaan val­tio on työn­tek­i­jöi­den­sä työ­nan­ta­ja ja mitä enem­män val­tio teet­tää työtä sitä parempi.
    Sama asenne hei­jas­tuu myös maat­alous­tuis­sa, lain­säädän­nössä yms. Tärkeä ei ole kulut­ta­ja vaan tuot­ta­ja. Val­tio suosii aina eri­ty­is­ryh­mien etua yleisen edun yli.

    Mitä ihmeen väliä sil­lä on, että kuka tuot­taa ja kuka saa tuo­ton, kun tarkoi­tus on nimen omaan se asi­akkaan palvelem­i­nen, joka toimii sitä parem­min mitä enem­män valin­nan varaa asi­akkaalle jätetään.

  7. Lind­ber­gin kri­ti­ik­ki on mielestäni ihan kohtu­ullis­es­ti perusteltua. 

    Hän arvelee, että suuris­sa kun­nis­sa tilanne saat­taisi paran­tua tavoit­tei­den mukaises­ti, kun­han jostain vain löy­tyy riit­tävästi lisää työn­tek­i­jöitä. Muuten­han yksi­tyiset äkkiä imuroi­vat parhaat työn­tek­i­jä itselleen, jol­loin kun­nan palve­lut huononevat, jol­loin yhä use­ampi kok­isi vält­tämät­tömäk­si vali­ta yksi­tyisen palvelun, jol­loin hin­taa voisi nos­taa, jol­loin … syn­ty­isi julk­isia palvelu­ja rapaut­ta­va kierre. 

    Monis­sa pienis­sä kun­nis­sa ajaudut­taisi­in työvoima­pu­lan takia väistämät­tä tuo­hon kier­teeseen. Näin ainakin arve­len Lind­ber­gin ajattelevan.

    Lind­berg epäilee myös, että van­huk­set eivät usein pysty tai jak­sa kil­pailut­taa palvelu­ja. Sil­loin tarvi­taan kun­nan palkkaa­ma neu­vo­ja, eikä säästöjä sik­sikään syn­ny. Tässä kohdin pitänee olet­taa vaik­ka Lind­berg ei sitä teekään, että kun­nan oma palve­lu­tar­jon­ta on jo rapau­tunut niin huonok­si, että sitä ei voi pitää vai­h­toe­htona, jos vain “asi­akkaal­la” rahaa riittää.

    Aika demari­mais­es­ti Lind­berg tosi­aan kuvit­tele, että kun­ta on vähin­tään yhtä hyvä laadun valvo­ja kuin palvelun käyttäjä. 

    Kyl­lä julkisel­la puolel­la tosin on usei­ta tapo­ja valvoa palvelu laat­ua. Jos ei olisi, mik­si ihmiset kek­simäärin ovat niin tyy­tyväisiä julk­isi­in palvelui­hin ja oli­si­vat jopa valmi­ita niitä lisäämään? Ei ole kovin poikkeuk­sel­lista, että tyy­tyväisyys palvelu­un las­kee “yksitäistämisen” jälkeen. 

    Mut­ta kyl­lä kai kuitenkin kulut­ta­ja tietää lop­ul­ta parem­min melkein aina tai ainakin useim­miten, mikä hänelle sopii parhait­en. Ongel­ma on pikem­min se, miten tuo markki­na­malli sopeutetaan tasa-arvoa korostavaan kulttuuriimme.

    Palvelu­ja tuot­ta­van yri­tyskult­tuurin luomista pieni­in kun­ti­in Lind­berg pitää jonkin­laisen sala­juo­ne­na, jon­ka tarkoi­tus on muut­ta kun­nan tehtävä palvelu­jen tuot­ta­jas­ta yri­tys­ten tuk­i­jak­si. Siinä on kak­si vähän nai­ivia aja­tus­ta peräjälkeen.

    Maail­mal­la ja Suomes­sakin on jo ker­tynyt koke­muk­sia eri­lai­sista vouchereista vaik­ka kuin­ka paljon. Itse en oikein tiedä, mitä niistä pitäisi ajatel­la mis­säkin tilanteessa, kun ei ole tul­lut tarpeek­si pere­hdyt­tyä noi­hin koke­muk­si­in. Mut­ta ei kyl­lä ollut tul­lut Lind­bergilläkään tutustuttua.

  8. Nyt on valitet­tavasti pakko tode­ta että olen asi­as­ta eri mieltä: Kun­nan tar­joamien palvelu­iden laadun mit­taami­nen on täysin mah­dol­lista, vieläpä varsin yksinker­taista (kyse­lyt, nor­mit, yms., voin pyy­det­täessä kir­joit­taa parem­mal­la ajal­la pitem­mänkin listan). 

    Palvelusetelin idea on lois­ta­va mut­ta siihen sisäl­tyy se valitet­ta­va tosi­a­sia että sil­loin kunnal­ta lop­puu lop­ullis­es­ti intres­si kehit­tää omaa sek­to­ri­aan (esim. van­hus­ten­hoitoa) mikä johtaa 2 kastin ihmisi­in: Niihin joil­la on varaa mak­saa puut­tu­va pala ja niihin joila ei ole ja jot­ka joutu­vat tyy­tymään huonoon palvelu­un. Muis­taak­seni olet itse main­in­ut että köy­hien palvelui­ta ei pahem­min kehitetä.

  9. Luin­pa jutun minäkin. Ja allekir­joi­tan pitkälti siihen liite­tyt kri­it­tiset kom­men­tit edel­lä esite­tyis­sä mielipiteissä. 

    Kahdessa näkökul­mas­sa olen taipu­vainen saman­laiseen ajat­telu­un hänen kanssaan; suurten kun­tien mah­dol­lisu­udet ja yksinäis­ten “ongelma“palveluntarvitsijain mah­dol­lisu­udet ratio­naaliseen valintaan.

    Peru­songel­ma on, että mei­dän jär­jestelmässämme palvelun tuottaja(kunta/kuntayhtymä) ja laadunvalvoja(kunta/kuntayhtymä) ja poten­ti­aa­li­nen palvelun ostaja(kunta) on yksi ja sama(kunta/kuntayhtymä) on sama poruk­ka. Sil­lä yksi­tyi­nen palvelun tuot­ta­ja on edelleen sote-sek­torin kummajainen.

    Taisin siitä joskus jotain kirjoittaakin:
    http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2007/03/03/julkisen-vallan-rooli/

  10. Kyl­lä siitä voitaisi­in lähteä, että julki­nen puoli ei juurikaan osaa valvoa mitään sel­l­aista laat­ua, joka riip­puu asi­akkaan tun­te­muk­sista ja jota ei voi objek­ti­ivis­es­ti mitata.

  11. Tomi:
    Hän arvelee, että suuris­sa kun­nis­sa tilanne saat­taisi paran­tua tavoit­tei­den mukaisesti,.….

    Monis­sa pienis­sä kun­nis­sa ajaudut­taisi­in työvoima­pu­lan takia väistämät­tä tuo­hon kier­teeseen. Näin ainakin arve­len Lind­ber­gin ajattelevan.

    Tomi antaa ymmärtää, että Lind­berg on pait­si demari, vielä kepu­lainenkin. Jos jokin ei toi­mi Uuku­niemel­lä, sitä ei saa toteut­taa myöskään Helsingis­sä tai Tampereella. 

    En myöskään ymmär­rä, miten tämä jär­jestelmä johtaisi sen suurem­paan­työvoima­pu­laan kuin se, että sama toim­inta tehtäisi­in lak­isääteisenä kun­nan monop­o­li­na. Mik­si työvoimaa tarvit­taisi­in enem­män? Väite­hän oli, että toim­inta yksi­tyisessä yri­tyk­sessä saat­taisi kiin­nos­taa jotain sel­l­aista, joka ei suin sur­minkaan suo­tu töi­hin kunnalle. 

    Aja­tus, että laadun­valvon­ta toimisi kun­nis­sa kyse­ly­il­lä, ei päde mikro­ta­sol­la. Jos henikkilökemi­at yhden van­huk­sen ja yhden hoita­jan välil­lä eivät toi­mi, kyse­ly ei sitä pal­jas­ta. Tässä henkilöko­htaises­sa val­in­taoikeudessa sen pitäisi toimia. 

    Moni sanoo,etteivät van­huk­set osaa kil­pailut­taa. Palveluiseteli ei ole kil­pailut­tamisen piiris­sä. Mut­ta jos ei yleen­sä osaa tila­ta palvelua koti­in­sa, jäl­jel­lä on aina se kun­nan lak­isääteinen kun­nan tar­joa­ma palvelu. Se, että tämän rin­nalle tuo­daan toinen vai­h­toe­hto, ei loogis­es­ti oikein voi huonon­taa kenenkään tilan­net­ta. Eihän sitä toista vai­h­toe­htoa ole pakko käyttää.

    Sitä en ymmär­rä, että kil­pailu­ti­lanne yksi­ty­is­ten kanssa veisi kunnal­ta halun paran­taa omaa palvelu­aan. Joku voisi väit­tää päin­vas­tais­takin, että lak­isääteinen monop­o­li jar­rut­taa kehitystä.

  12. Voisin jopa kuvitel­la, että jous­tavu­u­den lisään­tymisen ja tekemisen tehos­tu­misen kaut­ta, yksi­ty­is­ten palvelu­jen voimakas kasvu toisi uusia nuo­ria tek­i­jöitä alalle mikä samal­la lieven­täisi työvoimapulaa.

    Minä väitä, että “lak­isääteinen monop­o­li jar­rut­taa kehi­tys­tä.” mm. kaikil­la mah­dol­lisil­la palvelualoilla.

    Mut­ta olen­nais­es­ti nyky­istä suurem­man yksi­tyisen sek­torin onnis­tu­misen edel­ly­tyksinä on toimi­va julkisen sek­torin osto- ja valvon­taosaami­nen ja riit­tävä (=suuri) määrä palvelu­ja tar­joavia yrit­täjiä ja yrityksiä.

  13. Kuka sel­l­aista hul­lua nyt menis väit­tämään!?!?! Täysin älytöntä!

  14. En viit­si ruve­ta hirveästi puo­lus­ta­maan Lin­bergiä– tai arvu­ut­tele­maan hänen puoluekan­taansa. Oli se sen ver­ran huonos­ti raken­net­tu ajatuk­sen­juok­su kum­miskin. Piti itse kek­siä artikke­lista puut­tuvat argumentit. 

    Sanopa­han vain, että ei se nyt niin kaukaa haet­tua ollut, siis se aja­tus, että palvelusetelien myötä kun­nal­liset palve­lut saat­ta­vat huonon­tua, kun setelit osoit­tau­tu­vatkin piilotuek­si yrityksille.

    Hedelmäl­lisem­pää on kuitenkin, kuten jo kir­joitin, tseka­ta, miten hom­ma oikeasti on toimin­ut. Ruotsin Nack­as­sa palveluseteleitä on kokeil­tu jo pitem­män aikaa, vuodes­ta 1992 lähtein vähitellen laajentaen.

    http://pre20031103.stm.fi/suomi/eho/julkaisut/palveluseteli/luku3.htm

    Ja, kas kum­maa, ei tun­nu, että kun­nan palve­lut oli­si­vat rapau­tuneet; 70% asi­akkaista val­it­see kun­nan palvelun.

    Mui­ta epäko­htia kyl­lä löy­tyy: yri­tyk­set kuori­vat ker­man, palvelun laadun valvon­ta on jäänyt yksin asi­akkaan harteille, toimin­nan jatku­vu­us ei ole taat­tu, ei kun­nol­lista kil­pailua, hin­nat kallis­tuneet, yhteiset kehi­tyshankkeet eivät kiin­nos­ta, hallintoku­lut lisään­tyneet ja osaavas­ta henkilökun­nas­ta on pula. Itse keksin vielä yhden poten­ti­aalisen ongel­man: kan­nat­taako yrit­täjän edes pyrk­iä parhaaseen mah­dol­liseen tulok­seen, esim. niin että asi­akas kokon­aan paran­tuu, kun se tarkoit­taa tulonmenetystä?

    Kos­ka nack­alaiset kuitenkin jatka­vat palvelusetelei­den jakamista, ilmeis­es­ti edut (joista myös löy­tyy luet­te­lo em. sivul­ta) voit­ta­vat haitat.

    Toisaal­ta 70 000 asukkaan Nac­ka Tukhol­man naa­puris­sa ei ole sel­l­ainen syr­jäi­nen pikkukun­ta, jolle Lind­berg ennusti vaikeuksia.

  15. Hesarin 26.8.2008 mielipi­de ‑osas­tol­ta löy­tyy tosielämän koke­muk­sia teille teo­riatu­uban tarjoajille…

  16. Siinä taisi olla kyse kun­nas­ta, joka rikkoo suo­raan lakia. Kun­nan on tar­jot­ta­va palvelusetelin vai­h­toe­hdok­si kun­nalli­nen palvelu. Nyt kun­ta tar­josi setelin muo­dos­sa neljän tun­nin hoidon,kun sen velvol­lisu­us olisi ollut tar­jo­ta itse 24 tun­nin hoito. Poli­isi paikalle ja pamp­pu mukaan!

  17. Palvelu­iden avaamises­sa ulkois­tamisel­la ja esimerkik­si täl­laises­sa palvelusetelihankkeessa on yksi omi­naisu­us joka usein uno­hde­taan. Tule­vien tuotet­tavien palvelu­jen kysyn­tä pitää jotenkin ennus­taa, jär­jestää tilat, henkilöstö yms. tukipalve­lut. Jos kil­pailut­ta­mi­nen on oikein raakaa isoil­la volyymeil­lä ja tuot­ta­ja vai­h­tuu joka ker­ta sopimuskau­den välein yksi­tyi­nen tuot­ta­ja joutuu aina jär­jestelemään resursse­jaan uudelleen (eli vähin­tään palkkaa­maan lisää/antamaan kenkää porukalle) sen mukaan miten kil­pailu­tuk­sis­sa pär­jätään. Mut­ta mitä tekee kun­ta, jos­sa per­in­teis­es­ti heikom­paa palkkaus­ta kor­vataan parem­mal­la työ­suhde­tur­val­la? Kun­nan kyky ns. opti­moi­da tuotan­toresursse­ja suurel­la vuo­si­vai­htelul­la ei ole kovin hyvä (vaik­ka virkami­es­ta­so olisikin kovem­man käden muu­tok­si­in valmi­impi, niin viime kädessä luot­ta­mushenkilöi­denkin pitää toim­inta hyväksyä), ja tästä johtuen veikkaan että yksikkökus­tan­nuk­set tup­paisi­vat nousemaan.

  18. “Onko tälle olet­ta­muk­selle vastinetta? 

    Van­hus­palveluis­sa on edessä raju työvoima­pu­la. Kaik­ki ne, jot­ka ovazt soveli­ai­ta alalle, eivät ole halukkai­ta kun­nan organ­isaa­tioon. Mon­es­sa kun­nas­sa on vakavia ongelmia sosi­aali- ja ter­veyshuol­lon johtamises­sa. Ne, jot­ka halu­a­vat kehit­tää alaansa, eivät ole kovin halukkai­ta tekemään sitä kun­nan käskyläis­inä ja joskus aika van­hakant­gaisen lau­takun­nan alaisuudessa.?”

  19. Näin­pä. Nyt 2,5 vuot­ta kir­joituk­sesi jäl­keen näyt­tää tämä teema päivän 27.1.2011 Hesarin perus­teel­la ole­van täl­lainen Mar­jutin lem­pi­lap­si, ja taas sama levy pyörähtänyt jo tut­tuun raitaan ulkois­tamisen vaaroista ja yksi­ty­is­ten palvelun­tar­joa­jien kauheudesta.

    Tässä ei ole mitään muu­ta mie­lenki­in­toista kuin se, että demareil­la on näin isole­vikki­nen pää-äänenkan­nat­ta­ja, ja silti niin pieni markki­nao­su­us suo­ma­lais­ten sieluista.

Vastaa käyttäjälle Jouni Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.