Suomessa on se onnellinen tilanne, että hoidon taso on korkein julkisissa sairaaloissa. Jos leikkauksessa tulee komplikaatioita, potilas siirretään yksityissairaalasta julkiseen sairaalaan tehostettua hoitoa varten, ei koskaan toisin päin. Tämä kannattaa aina muistaa, kun verrataan julkista ja yksityistä hoitoa. Moni todella kuvittelee hoidon yksityissairaalassa olevan parempaa.
Yksityisvastaanotolla ei joudu jonottamaan niin kuin joutuu (joskus) terveyskeskuksissa ja lonkkaleikkaukseen pääsee nopeammin, jos maksaa sen itse. Tosin hoitotakuu on vähentänyt tämän seikan merkitystä.
Jonottaminen EI vähennä kustannuksia muuten kuin karsimalla malttamattomat pois. Jonot ovat yleensä osoitus asioiden huonosta organisoinnista.
Se, miksi vakuutusrahoitteinen yksityissairaaloihin perustuva terveydenhoito tulee kalliimmaksi, johtuu siitä, että siinä tehdään toimenpiteitä enemmän. Tästä tarjoaa hyvän esimerkiksin lasten korvien putkittaminen.
Joskus putkien asentaminen on välttämätöntä, joskus täysin turhaa. Väliin mahtuu leveä harmaa vyöhyke, jossa asia on tulkinnanvarainen. Lasten korvia putkitetaan julkisessa terveydenhuollossa verorahoin maksettuna, lapsivakuutuksen turvin ja kokonaan itse maksaen.
En tiedä, paljonko noita kokonaan itse maksavia on, mutta vakuutettujen lasten keskuudessa putkitettuja korvia on noin kymmenen kertaa enemmän kuin julkista terveydenhuoltoa käyttävbiden keskuudessa. Julkisessa terveydenhuollossa toimenpide tehdään, kun siihen on painavat perusteet, vakuutusrahoitteisessa siis paljon herkemmin. Tehdäänkoö niitä siis julkisessa terveydenhuollossa liian vähän vai vakuutusrahoitteiesessa liian paljon. (Vakuutusyhtiöiden mielestä ilmeisesti liian paljon, koska korvat usein rajataan vakuutuksen ulkopuolelle)
Jos ajattelemme vakuutusmjuotoista keskiluokkaa, väitän, että oikea määrä tehdään itse maksaen. Toimenpide on kallis, mutta ei niin kallis, etteikö tavallisilla kotitalouksilla olisi siihen varaa. Tämä siis rajaa tarkastelun uylkopuolelle 20 % vähävaraisia ja jonkin verran niitä normaalituloisia, joiden raha-asiat ovat aina sekaisin. Perhe, jolla on varaa 40 tuuman taulutelevisioon, pystyy maksamaan myös tuon operaation itse.
Jos mietimme kahta sääntöä, joko että korvien putkitukset ja vastaavat harmaan vyöhykkeen kohtuuhintaiset toimet tehdään itse maksaen tai yhteisistä rahoista, molemmat tulevat keskituloisille perheille yhtä kalliiksi. Joko sen maksaa veroina tai sen maksaa toimenopidemaksuna. Yhtä paljon joutuu taulutelevision koosta tinkimään.
Itse maksamisessa on se hyvä puoli, että silloin toimenpidettä ei tehdä turhaan, mutta sen saa myös aina tehdyksi, jos niin haluaa. Verorahoitteisessa voi jäädä aiheettomasti ilman toimenpidettä ja vakuutusrahoitteisessa toimenpiteitä tehdään joskus turhan kevein perustein, jolloin keskiluokkaiset perheet joutuvat tyytymään entistä pienempään taulutelevisioon.
Kun toimenpiteeseen on selkeät ja kiistattomat perusteet, sen saa siis myös julkisessa terveydenhuollossa veronmaksajien rahoittamana.
Joitakin vuosia sitten iltapäivälehdisössä oli kohujuttu HYKSin syöpähoidoista, jossa potilas oli lähetetty kotiin toivottomana tapauksena. Hänen kohdallaan oli siirrytty oireita lievittävään hoitoon. Kun paha HYKS oli potilaan hylännyt, hyvä yksityissairaala tarjosi vielä kallista hoitoa korkeaa maksua vastaan. Sitä iltapäivälehdistö ei kertonut, että hoito oli turhaa, kuten HYKSissä oli arvioitukin, vei potilaan kaikki rahat ja heikensi viimeisten elinkuukausien elämänlaatua.
Valtaosa ihmisistä on sitä mieltä, että HYKS teki väärin, kun vei potilaalta toivon, eikä upottanut kymmeniä tuhansia euroja veronmaksajien rahaa hoitoon, jonka tiesi turhaksi. Samat ihmiset valittavat, että verot ovat liian korkeita. Hoidon priorisointi ei ole helppoa. Joku voisi tietysti kysyä myös yksityissairaalan moraalin perään.
Yksi erittäin nopeasti kasvava turhien tai suorastaan vahingollisten operaatioiden luokka on sektiot.
Raskaana olevat naiset vaativat enenevässä määrin sektioita, joilla ei ole mitään lääketieteellistä perustetta. Hinta on moninkertainen ja riskit äidille moninkertaiset.
Myös jälkihoitoa tarvitaan enemmän, haava tulehtuu usein ja seuraavat hedelmöittymiset ovat vaikeampia raskaudet riskialttiimpia.
Typerillä keskustelupalstoilla käydään ihan tosissaan ajatustenvaihtoa “synnytystavan” valinnasta ikään kuin sektio olisi jokin synnytystapa. Vauva syntyy sektiolla, mutta ei äiti synnytä, vaan lapsi vain vedetään ulos auki viilletystä vatsasta.
Sektio, jonka vaatii muista kuin lääkärin toteamasta tarpeesta tulisi olla itse maksettava. Sektioita tehdään Suomessa vuosittain jo 15 000, joten pikkujutusta ei ole kyse.
Ymmärtääkseni Singaporessa on systeemi, jossa jokainen työssäkävijä maksaa palkastaan pakollista maksua erilliselle henkilökohtaiselle tilille. Jos tulee tarvetta hoidolle, niin rahat otetaan ensisijaisesti tuolta tililtä. Jos rahaa on jäljellä, niin muistaakseni sitä sai ottaa ulos eläkeiässä jollain tavalla. Jos sattuu pahempi onnettomuus tai sairaus ja rahat tilillä eivät riitä, valtio maksaa loput.
Muistaakseni Singaporessa käytetään vähiten rahaa per capita terveydenhoitoon kehittyneissä maissa.
“Kun toimenpiteeseen on selkeät ja kiistattomat perusteet, sen saa siis myös julkisessa terveydenhuollossa veronmaksajien rahoittamana.”
Minusta tämä on sen terveydenhuollon rahoitus ja muiden ongelmien ydin. Terveydenhuolto on hyvin laaja käsite, ja väitän että se on jatkossa sitä enemmän kun krooniset vaivat yleistyvät.
On käsittääkseni joitain tauteja (reuma?) jossa lämmin ilmasto auttaa tautiin. Pitäisikö terveydenhuoltokuluina hyvittää talvi Espanjassa? Useimmat varmaan sanoisivat että ei, mutta mitä jos se tulee halvemmaksi kuin sairaalahoidot?
Ylipäänsä erillaiset asumisjärjestelyt, ruokavaliot, jne. ovat yhä selkeämmin osa hoitosuunnitelmaa. Toisaalta meillä lähdetään siitä, että ihmiset pääsääntöisesti maksaa itse ruokansa ja asumisensa.
Tästä seuraa melkoinen joukko mielivaltaisuuksia. Jos mummo tarvitsee kotona pärjätäksen apulaitteita, julkisista rahoista korvataan näitä vähän miten sattuu, mutta jos mummo ei pärjää kotonaan apulaitteiden puutteista johtuen niin hänen hoitonsa terveyskeskuksessa katetaan loppujen lopuksi 100% verovaroin.
Rahoituksen suhteen hyvä nyrkkisääntö on että se maksaa joka päättää. Jos on kyse hoidoista jotka on “selkeitä ja kiistattomia” loppupelissä lääkärin määrämiä hoitoja, niin maksetaan sitten suoraan verovaroista. Jos taas ei, niin olisi parempi että potilas maksaa itse. Subventoidaan vaikka sitten könttäsummalla sitä mummua, mutta jätetään päätös siitä mitä viime kädessä rahalla tehdään hänelle.
Ode:
Se, miksi vakuutusrahoitteinen yksityissairaaloihin perustuva terveydenhoito tulee kalliimmaksi, johtuu siitä, että siinä tehdään toimenpiteitä enemmän.
Lundqvist
Minusta myös sillä on hintaan merkitystä, että julkinen hoito ei kerää voittoja eli se ei ole bisnes. Osakeyhtiön pitää tuottaa omistajilleen rahaa, kunta ei toimi näin.
tuo Singaporen malli kuullostaa kyllä aika isolta parannukselta verrattuna tähän meidän meininkiin.
Vakuutuksien rahoittamassa terveydenhuollossa on tosissaan se ongelma, että operaatioita tehdään liikaa, mutta markkinat varmaan korjaa tämän ajan kanssa. Jos on kysyntää vakuutukselle, joka maksaa vain tarpeelliset operaatiot, niin varmaan vakuutusyhtiöt alkavat tarjoamaan tällaisia. Nykyään nämä terveydenhuollon kohtuukäyttäjät ovat varmaan julkisen terveydenhuollon asiakkaita, vaikka heillä olisikin varaa maksaa terveydenhuoltonsa itse.
Bjork, Yhdysvalloissa on nyt reilu 30 vuotta odotettu että markkinat korjaa itse itsensä. Vakuutuspohjainen terveydenhoito ei jaa mielipiteitä niinkään oikeisto-vasemmisto, vaan toiveajattelu-todellisuus akselilla.
Eräs GM:n johtaja totesi sen parhaiten, kun häneltä kysyttiin Saabin liittyen mitä hän mieltä Ruotsin korkeista veroista. Vastasi että ruotsalaiset verot ovat huomattavasti pienempi menoerä kuin amerikkalaiset vakuutukset.
Singaporen mallissa on paljon hyvää, siinä on vaan sellainen iso ongelma, että siinä siirretään rahaa muutenkin hyväosaisille. Ihmisen elintavoilla ja valinnoilla on toki vaikutusta terveyteen, mutta perimä ja kasvuympäristö lienevät kuitenkin olennaisempia.
Ihmiset jotka sairastavat paljon, ovat ymmärrettävistä myös keskimäärin pienituloisempia. Ja suurituloisemmin on toisaalta yleensä paremmat mahdollisuudet huolehtia tervydestään. Kai tämän voisi ottaa huomioon, eli esim. astmaatikko saa enemmän rahaa tililleen, mutta hankalalta tämä tuntuu käytännössä määritellä.
Aggressiivisen hoidon jatkamisesta toivottomassa tilanteessa
olen Oden kanssa täsmälleen samaa mieltä. Kaikki eivät näy tietävän, että kuolleisuus on lopulta sata prosenttia.
Sanavalinta “lähetetty kotiin toivottomana tapauksena” kuvastaa kuitenkin valitettavasti monen lääkärin yhä vielä yksiviivaista ammatti-identiteettiä: kun et enää ole parannettavissa, niin ulos ja hyvästi! On tärkeää, että potilasta ei kiusata turhilla ja kärsimystä tuottavilla hoidoilla, mutta on myös tärkeää, että hänelle järjestetään saattohoito, jossa sekä henkisellä tuella että kivunlievityksellä ym. oireenmukaisella hoidolla on sijansa. Helsingissähän Terhokoti on kuuluisa alan edelläkävijä, mutta sinne eivät kaikki mahdu. Saattohoidon pitäisi kuulua jokaisen sairaalan käytäntöihin. Hintaakin sille tullee huomattavasti vähemmän kuin noille epätoivoisille maksoi mitä maksoi ‑parantamisyrityksille.
Elina: Suomessa kukaan ei saa sektiota vain pyytämällä, ei ainakaan julkisessa terveydenhuollossa. Sen sijaan lääkärien asenteet ovat muuttuneet: jos synnytys alkaa pitkittyä, mennään herkemmin sektioon ja tästä hyvästä kaikkein vaarallisimpien hätäsektioiden sijaan tehdään jonkin verran enemmän suunnittelemattomia sektioita.
Kun olin yli 20 tunnin jälkeen vasta 5 senttiä auki, eikä homma ollut oksitosiinin antamisesta huolimatta muutamaan tuntiin edennyt, olin itse vielä valmis jatkamaan, mutta onneksi kätilö näki tilanteen paremmin ja haki lääkärin paikalle tekemään päätöksen sektiosta.
Tuollainen “pakkosäästö” tai mitä nimeä siitä haluaisikin käyttää voisi olla hyväkin idea. Samalla siihen kannattaisi ehkä sitoa työ- tai yrittäjäeläke koska se menisi siinä samalla vaivalla ja hallinnossa voistaisiin ehkä hyödyntää nykyistä koneistoa korvaamalla, eikä uutta suojatyökeskusta B‑luokan poliitikoille rakentamalla.
Porkkanapuolelle niille säästäjille voisi voisi ideoida jotain hieman parempia palveluja esim. rajoitettua mahdollisuutta käyttää yksityisiä palveluja tai nopeampaa pääsyä ei niin kiireelliseen leikkaukseen vanhan erikoismaksuluokan tapaan.
Tärkein hyöty tästä olisi mielestäni kuitenkin se että pienituloisetkin kansalaiset voisivat ylpeänä nähdä että he ITSE kustantavat omat terveydenhoito- ja eläkemenonsa eikä rahoja ammenneta mistään poliitikkojen hallinnoimasta leeninsedän taika-arkusta kuten nykyään suurin osa kansalaisista luulee.
Tämänhetkinen tilanne ruokkii ‚mielestäni epädemokraattista tilannetta jossa ‘uusi raikas’ tai vanhat ‘lööpeistä tutut tukka hyvin kaikki hyvin’ poliitikot voivat luvata kaikille kaikkea ihanaa vaikkei siihen ole mitään taloudellisia edellytyksiä koska kansa äänestää kuitenkin niitä joilla on suurimmat mainokset ja nehän löytyvät aina SAK ja ‘kehittyvien maakuntien’ suosikeilta. Tätä pointtia ei mielestäni kannata väheksyä.
Mikä se lääketieteellinen syy Elinan mielestä sektioon olisi? Jokin fysiologinen syykö?
Miksi naiset sitten haluavat sektion, jos siitä on niin paljon haittaa? Eikö se ole syy sektioon?
Kuka päättää sektion suorittamisesta? Se synnyttäjäkö?
Ciclista:
“Mikä se lääketieteellinen syy Elinan mielestä sektioon olisi?”
Jopas on kysymys! Luuletko, että sektioita eli isoja leikkauksia huvikseen tehdään. Onhan niillä yleensä lääketieteellinen syy. Tässähän näitä ja nämä eivät ole mitenkään minun “mielipiteitäni”.
Suurin osa sektioista tehdään hätäsektioina, kun synnytys ei etene, vauva on pieni keskonen tai esim. istukka irtoaa tai vauvan sydänäänet heikkenevät. On tietysti paljon muitakin syitä. Kynnys hätäsektioon on madaltanut huomattavasti ja moni asiantuntija on sitä mieltä, että niitä tehdään paljolti turhaan etenkin näissä pitkittyneissä synnytyksissä.
Suunnitellut sektiot liittyvät useimmiten naisen lantion rakenteeseen, monikkoraskauksiin tai lapsen väärään tarjontaan. Ensisynnyttäjän korkea ikäkin voi olla yksin syynä sektioon. Suunniteltuja sektioita tehdään myös paljon syrjäseuduilla, joissa ei ole lähellä päivystystä…
Näistäkin sektioista todennäköisesti suurin osa on “turhia”. Esim. perätilassa oleva vauva ei saisi olla rutiininomaisesti sektion syy.
Keisarinleikkauksen riskit ovat tiedossa, mutta naiset haluavat niitä alatiesynnytykseen liittämiensä voimakkaiden kielteisten mielikuvien takia. Pelätään kipua ja alapään löystymistä. Synnytyspelon takia tehtävät sektiot ovat lisääntyneet myös huimasti ihan viimeisen vuosikymmenen aikana.
Vaimolleni on tehty (hätä)sektio, kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Lääkäri ei ollut ollenkaan sympaattinen ajatukselle suunnitellusta sektiosta, vaikka lapsi oli lähtökohtaisesti huonossa asennossa. Elinan juttu kuulostaa minusta aika vihamieliseltä, tavalliseen tapaan, suorastaan loukkaavalta. Mutta se on ilmeisesti tarkoituskin, joten en provosoidu sen enempää.
Molemmille lapsille on meillä jouduttu korvat putkittamaan. Putkitus on nopea operaatio nykyään, päiväkirurgisena toimenpiteenä 45 minuuttia sisään-ulos nuorimmaisella. Siksi Osmonkin asenne putkitukseen näyttää minun näkökulmastani aika vihamieliseltä.
Neljännen perättäisen antibioottikuurin jälkeen lapsen maha on aivan hirvittävän sekaisin. En tiedä oliko toistuvilla kuureilla jotain tekemistä asian kanssa, en ole nähnyt tutkimuksia, mutta niiden jälkeen puhkesi aika laaja kirjo erilaisia allergioita. Jos jotain, niin putkitukseen pääsy kesti liian kauan ja siihen ei ryhdytty riittävän herkästi.
Molemmilla pojilla infektiokierre katkesi kuin seinään putkituksen jälkeen.
tpyyluoma: Minusta tuo Singaporen systeemi ei suosi rikkaita. Terveydenhuoltomenojen ylittäessä säätöthän loppu maksettiin valtion pussista. Eli paljon sairastava saa yhteiskunnalta enemmän tuke kuin vähän sairastava. Suomen järjestelmä vaan tukee köyhiä enemmän kuin Singaporelainen.
Riitta,
Yhtä hyvin voisi sanoa, ettei aborttia saa pyytämällä. Käytännössä sen kuitenkin saa.
Ketään ei voida pakottaa synnyttämään alateitse. Jos äiti vaatii, että hänet leikataan, hänet leikataan. Yksinkertaisinta on vedota synnytyspelkoon, joka subjektiivisuutensa vuoksi on mahdotonta ulkopuolelta mitätöidä.
Meilläkin on korvia putkitettu. On mielenkiintoista, että tämä esimerkki herättää aina tunteita niin,ettei itse asiaa sen alta löydetä. Väitteeni oli, että julkisessa terveydenhuollossa toimenpidettä sovelletaan liian vähän, vakuutusmuotoisessa liian paljon. Jos ihmiset olisivat kaikki keskiluokkaa, parasta olisi, että jokainen maksaisi toimenpiteen itse. Se ei tulisi sen kalliimmaksi, että jokainen maksaa sen itse veroina.
Tämä ei tietenkään toimi niiden 20 prosentin osalta, jotka ovat liian vähävaraisia rahoittamaan leikkausta itse.
Sitten vähän aiheen toiselle puolelle. Tilastotieteilijän intuitioni sanoo, että korvatulehduskierteet johtuvat antibiooteista, joista on paljon muutakin haittaa. Haitaksi laskettakoon myös se, että antibioottien liikakäyttö vie niiden tehon, kun bakteerikanta valikoituu vastustuskykyiseksi. Kierteen aiheuttaa se, että kun infektio taltutetaan antibiootilla, ei synny vastustuskykyä.
Homeapaattisella hoidolla on saavutettu korvatulehduksissa hyviä tuloksia. Minulle, joka en oikein osaa uskoa homeapatian tehoon, tämä kertoo, että hoitamatta paras. Paitsi,että kuulo on pienellä osalla potilaista vaarassa.
Korvien putkitus on joka tapauksessa paljon parempi vaihtoehto kuin toistuvat antibioottikuurit.
Okei, ymmärrän tämän. Lapsiin liittyvissä esimerkeissä on sellainen riski, että muuten fiksut ihmiset voivat niistä pahastua. (En väitä olevan muuten fiksu, mutta huomaan selvästi, että lasten suhteen olen välillä vähän liian herkkä.)
Muutenhan tilanne on juuri niinkuin kirjoitat: Vakuutus johtaa liialliseen hoitamiseen. Itse maksaminen voi tietysti johtaa liian vähään hoitamiseen varsinkin, jos ei ole varaa. Meillä itseasiassa hoidettiin asia julkisella puolella, pyysimme terveyskeskuksesta lähetteen korvalääkärille neljännen korvatulehduksen kohdalla (poika oli silloin alle vuoden). Julkisella puolella on se ongelma, että lähetettä täytyy itse pyytää, sitä ei terveyskeskuksessa tarjota.
“Ihmiset jotka sairastavat paljon, ovat ymmärrettävistä myös keskimäärin pienituloisempia. Ja suurituloisemmin on toisaalta yleensä paremmat mahdollisuudet huolehtia tervydestään. Kai tämän voisi ottaa huomioon, eli esim. astmaatikko saa enemmän rahaa tililleen, mutta hankalalta tämä tuntuu käytännössä määritellä.”
Jos tuo pakollinen säästösumma on vaikka kiinteä prosentti palkasta, niin vähätuloisille ei tuonne paljoa kerry ennen kuin valtio (eli “rikkaat”) alkavat maksaa vähätuloisen hoidon. Rikkaat sairaat joutuvat maksamaan hoidostaan enemmän itse.
Ja mitä siihen tulee, että terveille jää enemmän rahaa sairaisiin verrattuna, niin tuohan ei poikkea nykyisestä tilanteesta mitenkään.
Ja ei tuossa mallissa astmaatikko tai kukaan muukaan saa rahaa tililleen, vaan on pakotettu sinne itse säästämään. Vai olisitko tähänkin lisäämässä joitain tarveharkintaisia komponentteja, jossa valtio tuon säästämisen lisäksi tekee talletuksia ihmisten terveystileille?
Heh,
Jos putkitukset herättävät tunteita, niin synnytykset nyt varsinkin. Lähes jokainenhan on ollut kuolemanvaarassa ja kauhukertomukset kiertävät suusta suuhun kuin miesten inttitarinat ikään. Yleensä niin viileän tieteellinen Tiedemieskin älähti.
Totta kai sektio on joskus välttämätön, kuten ilmeisesti Tiedemiehen vaimon tapauksessa. Toin esiin siis sen, että suunniteltuihin sektioihin ja hätäsektioihin päädytään huomattavasti lievemmin indikaatioin kuin ennen ja jopa puhtaasti psyykkisistä syistä.
Kyllä lääkäri varmasti toimi ihan oikein, kun ei lähdetty leikkelemään varmuuden vuoksi, vaan katsottiin josko huonommassakin tarjonnassa oleva vauva tulisi luonnollista kautta ulos. Usemmiten näin käy.
Keisarinleikkaukseen liittyy paljon sellaisia riskejä, joista ei niin paljon puhuta. Esim. seuraavien raskauksien keskemenomahdollisuus monikertaistuu. On todellakin ymmärettävää, että sektiota vältellään loppuun asti.
Kaikki meni kuitenkin hyvin siitä kuvasta päätellen, jossa Tiedemies poseeraa söpön palleron kanssa kotisivullaan 🙂
En usko, että yhtään sektiota tehtään ilman pätevää syytä. Se tosin voi olla jokin muukin kuin Elinan mainitsema. Enkä usko, että kyse on kivusta tai alapään löystymisestä. Aika erikoinen lääkäri on kyseessä jos sellaisen perusteella sektion määrää. Potilas toki voi asiaa pyytää, mutta ratkaisu ei ole hänen. Psyykkinen syykin voi olla tietyissä tapauksissä hyvinkin pätevä syy.
Korvatulehdukset nyt tietysti loppuvat aikanaan joka tapauksessa putkitettiin tai ei.
Meillä kuopus sairasti puolen vuoden sisään alle yksivuotiaana viisi korvatulehdusta ja söi siis viisi antibioottikuuria. Olimme parin kuukauden pituisessa jonossa putkitukseen ja kappas… jonotuksen aikana tulehdukset loppuivat kuin seinään.
Mikäli olisimme menneet putkitukseen yksityiselle lääkäriasemalle ja saaneet operaation tietysti heti, niin minäkin olisin nyt eturivin jäsenenä putkittamisen ylistyskuorossa tajuamatta, että ne olisivat loppuneet putkituksesta huolimatta.
Ja nyt en tarkoita, että kaikki putkitukset ovat turhia enkä tunne mitään vihamielisyyttä ketään kohtaan.… (Tiedemies huom.)
Elinalla näyttää olevan sellainen vanhakantainen asenne, että sektioon pitäisi mennä vain sitten, kun lapsi on todetusti hengenvaarassa. Sillä asenteella on moni lapsi vammautunut synnytykseen. Nykyään lääkärit tuntuvat onneksi ajattelevan toisin: sektioon mennään siinä vaiheessa, kun alatiesynnytykset riskit alkavat olla (esimerkiksi pitkittyneen synnytyksen vuoksi) sektion riskejä isommat. Suunnittelemattoman sektion riskit ovat kumminkin hätäsektion riskejä pienemmät. Todennäköisyyslaskentaahan tämä pohjimmiltaan on. Panoksina äidin ja lapsen terveys.
Uskon kyllä, että yksityisellä lasten korvia putkitetaan herkemmin. Pojalla oli ensimmäisenä päiväkotitalvena monta korvatulehdusta ja niitä neuvojia riitti (työkavereita, muita kavereita ja nettituttuja), jotka ehdottivat korvien putkittamista. Yksityislääkärit eivät kumminkaan pitäneet sitä tarpeellisena emmekä itsekään, koska liimakorvasta ei ollut tietoakaan ja putkittamisessakin on omat riskinsä.
Uskoisin, että jos olisimme kovaan ääneen putkitusta toivoneet, pojan korvat olisi “turhaan”
putkitettu.
Hätäsektioon ei kyllä päädytä “varmuuden vuoksi” ikinä. Hätäsektioon mennään sekuntipelillä ja juosten, siinä ei ehdi kysellä, eikä selitellä.
Soininvaara: “Homeapaattisella hoidolla on saavutettu korvatulehduksissa hyviä tuloksia. Minulle, joka en oikein osaa uskoa homeapatian tehoon, tämä kertoo, että hoitamatta paras. Paitsi,että kuulo on pienellä osalla potilaista vaarassa.”
Minun korviani hoidettiin vodkalla. Äitini ei ollut siihen aikaan vielä kotoutunut suomalaiseen tapaan hoitaa lapsia vaan hoiti minua samalla tavalla kuin häntä oli hoidettu Ukrainassa. Korvatulehduksen sattuessa otettiin vanutuppo, kierrettiin se ihan ohueksi, kastettiin viinaan ja työnnettiin korvaan. Sitten vielä lisää vanua tuohon ulkokorvaan, jotta vanutuppo pysyisi korvassa. Ja aina se auttoi, koskaan en ole eläessäni syönyt antibiootteja korvatulehdukseen.
Pikkuveljeni (meillä on ikäeroa 10 vuotta) äiti sitten hoiti jo suomalaiseen tapaan ja kun korva olisi pipi, haettiin lääkäriltä antibiootit ja korvatipat vai mitä lie. Niin pahaksi tilanne ei kuitenkaan mennyt, että olisi putkia laitettu (en edes ennen tätä keskustelua tiennyt, että korviin mitään putkia voidaan laittaa tulehdusten estämiseksi! :).
Mietinpä tässä vain, että tarvitseeko sitä tosiaan aina niitä antibiootteja. En väitä, ettenkö itsekin olisi niitä syönyt, esimerkiksi angiinaa minulla on lääkitty antibiooteilla, mutta ilmeisesti niitä kuitenkin määräillään hiukan liikaa. Osa vaivoista, joihin ne määrätään, olisi hoidettavissa muutenkin.
Ehkä pitäisi perustaa uusi hoitomuoto, vodkahoito! 😉
Moni tosiaan tuntee sekoittavan suunnittelemattoman sektion ja hätäsektion. Uskon (lääkärin kanssa käytyjen keskustelujen perusteella), että meidän tapauksessamme oltaisiin menty hätäsektioon joitakin tunteja myöhemmin, jos ei oltaisi menty synnytyksen jo pahasti pitkittyessä lapsen kannalta turvallisempaan suunnittelemattomaan sektioon.
Meillä suomalaisilla ei sitä vodkaa löydy lääkekaapista. Kaikki kun joudaan mitä löytyy, että on edes hetken hyvä olla.
Ciclista ei usko:
“En usko, että yhtään sektiota tehtään ilman pätevää syytä.”
Miksi sitten synnytysten äiti- ja lapsikuolleisuus on pysynyt tismalleen samoissa lukemissa 20 vuotta? Tänä ajanjaksona kuitenkin sektiot ovat kolminkertaistuneet. Ovatko tosiaan naiset degeneroituneet tässä ajassa siten, että alatiesynnytykset eivät onnistu… ?
Selitäpä nyt niin, että tyhmempikin (Elina) ymmärtää.
Riitalle, joka pitää käsitystäni vanhakantaisena:
Itse asiassa moderni käsitys on nimenomaan, että sektioiden määrä on riistäytymässä käsissä. Monissa edelläkävijäsairaaloissa niitä pyritäänkin aktiivisesti vähentämään. Aiheesta löyty googlaamalla paljonkin.
Joissain aluesairaaloissa sektoiden osuus on noin 10 prosenttia, toisissa liki neljännes. Olemmeko me naiset tosiaan niin erilaisia maakunnittain? Eiköähän syy ole jossain muualla?
hihihihih. luin ekana tuon ciclista postauksen ilman tuota sanaa suomalaisilla… “Meillä ei sitä vodkaa löydy lääkekaapista. Kaikki kun joudaan mitä löytyy, että on edes hetken hyvä olla.”
Korostan nyt vielä, etten minä täällä ole ketään yksittäistä sektio-äitiä syyllistämässä, vaan puhumassa aivan yleisellä tasolla tästä ilmiöstä.
Kuten Tiedemieskin totesi aihe on herkkä ja ihmiset helposti siinä kohden kokevat keskustelun henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi. Kuten Tm sanoi, hätäsektioon todellakin mennään sitä vauhtia, ettei siinä jäädä pohdiskelemaan asian eri puolia…
Kritiikkini on tarkoitus osua suunniteltuihin sektioihin ja mahdollisesti osaan synnytysten kesken tapahtuviin sektiopäätöksiin, jotka eivät siis ole hätäsektioita.
Ja siis vain osaan näistä. Aivan varmasti on tilanteita, joissa jo etukäteen on välttämätöntä päätyä sektioon.
Sektioiden yleistyminen voi selittyä Flynn-efektillä ja paremmalla ruokavaliolla yms. Älykkyyden noustessa pään koko kasvaa. Parempi ruokavalio saa lapset kasvamaan isommiksi.
Luin jutun jokin aika sitten, en valitettavasti muista enää mistä, että ihmisen pään kasvamisen esteenä on ollut Homo Sapiensin kehittymisen jälkeen se, ettei synnytyskanavasta mahdu isompi pää. Ihmisen älykkyys olisi kasvanut nopeamminkin, mutta lantio ei voinut leventyä ilman, että liikkuminen hankaloituisi. Siksi lapsikuolleisuus on ihmisillä luonnonoloissa melko suuri: lapset syntyvät tavallaan keskosina. Laskennallisesti ihmisen kantoajan pitäisi olla kaksinkertainen.
Sektioiden yleistyminen voi olla seurausta siitä, että pään koko on taas lähtenyt kasvuun.
Edellistä viestiä ei sitten kannata ottaa ihan 100% tosissaan.
Elina:
Otapa selvää asiasta. Vai luuletko tosiaan, että sellaiseen operaatioon päädytään mainitsemistasi syistä.
Sellaiseen tulee aina olla selkeä peruste.
Artturi Björk:
Hienoa, että olet niin lahjakas huumorin osalta… Meillä ei valitettavasti vodkaa löydy sen vuoksi, että emme juo ollenkaan alkoholia. Se latinalainen moraali…
Osmolta kysyisin seuraavaa. Eikö olisi mahdollista luoda tietyin kriteerein virallista tietokantaa, josta tarkistettaisiin, onko turhaa hoitoa tajrottu? Potilasraportit lähetettäisiin vaikka kunnan toimistolle ja tietokannan avulla tarkistettaisiin, onko turhaa hoitoa tajottu.
Kirjoitin aiheesta eilen junassa, joten paremman tekemisen puutteessa teksti vähän venähti. Jaan nyt kuitenkin, jos jotakuta vaikka sattuisi kiinnostamaan: (tekstiä on vielä lisääkin, tässä ensimmäinen osa)
—————————-
Tämä terveydenhuollon harmaa vyöhyke muodostaa aika ison osan terveydenhuollon koko sektorista. Rahoitusjärjestelmien pohtimisessa terveydenhuollon voisikin jakaa kolmeen osaan: perusterveydenhuoltoon/ennalta ehkäisevään toimintaan, katastrofaalisten tapahtumien hoitoon sekä elämän viimeisten vuosien hoitoon.
Perusterveydenhuollossa aika iso osa toiminnasta menee tälle harmaalle vyöhykkeelle, jossa erilaiset hoitovaihtoehdot voivat olla toimivia. Murtumat kipsataan, mutta korvatulehduskierteeseen voidaankin jo tarjota antibiootteja, putkia, homeopaattisia lääkkeitä tai vaikkapa vodkaa. Näissä ketjuissa on esitetty, että terveydenhuollossa asiantuntijan päätösvalta on hyvä asia, koska päätökset pitää tehdä ainoastaan lääketieteellisin perustein. Närästykseen tai siitepölyallergiaan lääketiede ei kuitenkaan tarjoa yksiselitteisiä ratkaisuja, vaan ihmisten mielipiteet vaikuttavat.
Verorahoitteisen järjestelmän ongelmana on näiden subjektiivisten puolien huomioimattomuus. Erityisesti näin on erilaisten riskipreferenssien osalta, kun osa sairastelusta johtuu elämäntapavalinnoista. Suomessakin on jo puhuttu läskiverosta tämän kontrolloimiseksi jo olemassa olevien syntiverojen päälle. Vaikka säädettäisiin riittävän terveelliset elämäntavat lailla, eroista ei kuitenkaan päästä eroon ja aina tuetaan korkeamman riskin elämäntapoja.
Vakuutusrahoitteisessa perusterveydenhuollossa on tosiaan näissä viesteissä mainitut ongelmat. Yhdysvallat ei silti tälläkään kertaa ole kovin hyvä esimerkki vapaista markkinoista ja niiden ongelmista, sillä vakuutusmarkkinat eivät ole kovin vapaat. Päinvastoin, amerikkalainen vakuutussääntely kieltää nimenomaan sairausvakuutuksen kattavuudella kilpailun. Kaikista huonoin vaihtoehto terveydenhuollon maksamiseksi onkin pakollinen vakuutusjärjestelmä, jossa palveluntarjoajan ja ehkä käyttäjänkin intressi on tehdä mahdollisimman paljon toimenpiteitä, eikä maksajalla ole enää tähän sanottavaa. En nyt ole googlen ääressä, mutta mutu-tuntumalla suomalainen työterveysjärjestelmä tuntuu toimivan näin; ainakin kovasti haluavat aina myydä kaikkea.
Parasta olisikin tosiaan hoitaa perusterveydenhuolto itse maksaen. Alimman tulokvintiilin terveydenhuollon takaamiseksi tulisi avata terveydenhuollon kilpailua. Suomessa välitön uudistus olisi sairaanhoitajien reseptinkirjoitusoikeus, pidemmällä tähtäimellä koko reseptijärjestelmästä pitäisi luopua. Rahallakin pienituloisia voi tietysti halutessaan tukea, mutta edes terveydenhuollossa ei kannata heittää hintamekanismin tuottamaa informaatiota hukkaan.
Yksityinen terveydenhoito on siis kalliimpaa, koska toimenpiteitä tehdään enemmän, ja näistä osa on turhia? Minun on hieman vaikea uskoa tätä ensimmäiseksi syyksi. Mikä onkaan julkisen ja yksityisen hoitoalan palkkaero? Mitä yksityinen lääkäriasema maksaa vuokraa toimitiloistaan?
Miten olisi, jos julkisen hoidon jonottaminen kertoisi paitsi huonosta jonottamisen organisoinnista, myös muuten tehottomasta ja kalliiksi käyvästä organisoinnista? Yksityiselle ei kukaan tulisi, jos jonotusaika olisi puoli vuotta. Yksityisen on siis pakko organisoida työnsä niin, että lääkärille pääsee heti. julkiselle puolelle tätä pakkoa ei ole saatu aikaan edes lainsäädännöllä. Miksi ei ole. Syynä on joko se, että jonotuttaminen olisi todella halvempi tapa hoitaa ihmisiä, tai se sitten se, että hoitobyrokraatit ovat erinomaisen tietoisia siitä että asiakas ei voi äänestää jaloillaan. Ei siis tarvitse tarjota parasta. Siinähän voisi uudelleenorganisoinnissa ja pyramidia madaltaessa mennä vaikka byrokraatilta itseltään paikka alta…
Julkisella on kieltämättä pahissa tapauksissa paras hoito, mutta entäs lievissä? Tiedän eräänkin tapauksen, jossa astmaattista ja moniallergista lasta oli julkisella hoidettaessa, koko ensimmäiset kolme elinvuotta, joka ikisellä kerralla eri lääkäri. Ainoallakaan kerralla lääkäri ei myöskään osannut puhua suomea, eikä keskusteluyhteyttä löytynyt. Vihdoin kolmen vuoden jälkeen vanhemmat vaihtivat yksityiselle ja kuinka ollakkaan, kokonaisdiaknoosi syntyi ja parhaat lääkkeet löytyivät. Säästyi monta euroa kun lääkärillä ramppaaminen loppui.
Voihan tuon niinkin päin lukea, että sektioiden yleistymisestä huolimatta, ovat kuolleisuusluvut pysyneet parikymmentä vuotta samoissa kantimissa. Kysymys on kumminkin muustakin kuin hengissäsäilymisestä: hätäsektion jälkeen vauva usein kiikutetaan lasten teholle, mutta suunnittelemattomankin sektion jälkeen vauvaa voi imettää heti, kun äidin maha on kursittu kokoon. On se silti hyvä, että sektioiden määrän kasvua selvitetään. Jos riskitkin jätetään huomiotta, niin sektio on niin ikävä kokemus, että kyllä mahdollisimman monen pitää saada synnyttää alakautta.
Mutta jos palataan siihen, mistä koko sektiokeskustelu lähti liikkeelle: ehdotukseen, että turhat sektiot maksaisi synnyttäjä, niin ei se minusta kumminkaan toimi. Tokihan sitä tapahtuu, että tuleva äiti tai isä alkaa painostaa lääkäriä ja vaatia sektiota (yksi tuttu isä kertoi, kuinka oli “joutunut” vaatimaan sektiota, kun synnytys ei edistynyt, mutta kun veistä terotettiin, niin lapsi kerkisikin sillä välin syntyä alateitse ihan ongelmitta), mutta kai sen lopullisen päätöksen kuitenkin tekee lääkäri. Siinä on paha olla synnyttäjänä, jos synnytyksen pitkittyessä uskaltautuu edes kuiskaamaan sanan sektio, niin siitä saa laskun peräänsä.
Ciclistan kehotus minulle:
“Otapa selvää asiasta”
Mistähän asiasta…? Kaikki mitä olen tähän ketjuun kirjoittanut, on kyllä tarkistettavissa. Eli sektiot ovat moninkertaistuneet ja aika hölmö täytyy olla, jos luulee, että lääketieteellinen tarve olisi samassa tahdissa lisääntynyt.
Kulttuurimuutos siis!
Lääketieteellinen tarve sektioille ei lienee lisääntynyt, mutta arviointikriteerit voivat olla. Jos sektioon liittyvät riskit ovat vähentyneet, niin sektioiden määrän pitäisikin olla lisääntynyt, koska sektio pitää tehdä, jos sen riskit (resurssit ja kustannukset huomioiden) alittavat alatiesynnytyksen riskit.
En tunne kaikkia kriteereitä, joilla tarvetta arvioidaan, mutta synnytyksissä rutiininomaisesti seurataan lapsen sykettä ja sydänääniä. Hapenpuutteeseen liittyvät riskit ovat merkittävät. Pienikin hapenpuute voi aiheuttaa aivovaurioita, jotka näkyvät sitten vasta myöhemmin lapsuudessa kehitysviivästyminä ja vastaavina. Jos näitä riskejä on ryhdytty ottamaan systemaattisemmin huomioon esimerkiksi sektiokriteereitä määritettäessa, sektioiden määrän pitäisi olla lisääntynyt.
Pienet hapenpuutteet ovat siis vähenneet synnytyksissä, jos sektioita tehdään niiden välttämiseksi enemmän? Eikö se näin mene loogisesti?
Silloinhan erilasten kehitysviivästyminen ja ‑häiriöiden olisi pitänyt samassa tahdissa vähentyä. Näin ei kuitenkaan ole vaan pikemminkin päinvastoin.
Sektiolapset ovat syntymänsä jälkeen veltompia, oppivat huonommin imemään rintaa ja liikkuvat alkumetreillä huonommin — eli ne ensimmäiset temput: kierähdys, ryömiminen. Tästä on kattava suomalaistutkimus, jossa on otettu huomioon keskosten osuus ja muutkin sektioihin liittyvät eritysipiirteet.
Synnytyskanavan läpi punkeminen on vauvalle aikamoinen oma suoritus, ehkä siitä nämä erot.
Tämä aihe on tietysti ihan loputon suo, koska kyseessä on monimutkainen vyyhti toinen toisiinsa vaikuttavia asioita.
Miten esim. sektioäidin välttämättömät vahvat viikkoja käyttämät kipulääkkeet vaikuttavat vastasyntyneeseen?
Moni sektioäiti kokee vähintäänkin alitajuisesti olevansa epäonnistuja ja se yhdistettynä fyysiseen huonoon olotilaan ei ole vauvan ja äidin vuorovaikutuksen kannalta hyvä alku. (Huomautan, että moni ei ole kaikki, ettei joku pillastu)
Kehityshäiriöitä diagnosoidaan huomattavasti herkemmin (ehkä) kuin ennen, joten niiden yleistymisestä on varsin vaikea loppujen lopuksi sanoa mitään. Asiantuntijat nyt väittävät, että esim. erilaiset puheen viivästymät, dysfasia ja dysleksia ja käytöshäiriöt olisivat ihan tosiasiallisesti lisääntyneet.
Mene ja tiedä…
Elina, ei muuta kuin lukuja pöytään sitten. Minun parhaan tietoni (joka on aika epävarmaa) mukaan nimenomaan hapenpuutteen aiheuttamat kehitysvammat olisivat merkittävästi vähentyneet kun taas erilaiset kromosomivirheet lisääntyneet, mikä olisi linjassa sen kanssa, että synnyttäjien keski-ikä on kasvanut ja synnytysten valvonta ja komplikaatioiden parantunut. Kuten sanottu, voin olla väärässä.
Tarvitaan kuitenkin muuta kuin yhden trollinimimerkin “se nyt vaan on niin” vakuttaamaan minut.
Nyt pitäisi tarkentaa kyllä aihe, jotta voisin niitä lukuja heittää pöytään.
Kehitysvamma on ihan eri asia kuin kehitysviivästymä, josta vähän ylempänä kirjoitit.
Kehitysvammat voivat olla hyvinkin vakio pitkältä ajalta jo sen takia, että vammaiset usein nykyään abortoidaan. Tätä mahdollisuutta ei ollut ennen kuin ultraäänikuvaukset ja lapsivesitutkimukset tulivat jokaisen raskaana olevan ulottuville. Toisaalta alkoholin ja huumeiden aiheuttamat vauriot sikiöille ovat varmasti kasvaneet ja kasvussa.
Eli kohdussa vammaisia on ehkä enemmän, kadulla vähemmän.
No lukuja pöytään sitten, eikä mitään “se nyt varmasti on niin kun minä sanon näin”. Elinalla on tyhjää puhetta ja puuskutusta viestiketjusta toiseen. Voit olla oikeassa, en kiistä sitä, mutta en usko ennen kuin näen kovaa dataa.
Tämä ei ole mielipideasia. Joko ne sektiot ovat turhia tai sitten eivät. Pelkkä ylimielinen huutelu ei minua vakuuta.
Muutama diletantti-kommentti asiasta (pohjana yleinen rivikansalaiskiinnostus, 5v. USA:ssa ja täällä kantapään kautta koettu kiinnostuksen lisäys aiheeseen sekä perheestä puolet alalla)
* Sektioista (ja terveysjärjestelmien insentiivien hankaluudesta)
Mulla ei välittömästi käsillä tarkkoja lukuja, mutta saanen kaivettua ao. esimerkin tiedot/tarkennettua sen, jos jotain kiinnostaa.
- Anekdoottinen huomio Meksikosta: Osavaltiossa X (*) on kehittynyt sellainen erikoinen tilanne, että siellä luokkaa 90 % synnytyksistä tapahtuu keisarinleikkauksina.
Syy on kuulemma yksinkertainen: järjestelmässä sairaala saa tietyn summan Y jokaisesta keisarinleikkaukesta. Ja tämä summa on ilmeisesti liian suuri suhteessa muiden operaatioiden / perusrahoituksen summiin.
Nyt joku tietysti sanoo, että “ne meksikolaiset lääkärit ..”, mutta olen antanut kertoa itselleni, että tämä perustelu ei kanna — vastaavia esimerkkejä löytyy ilmeisesti kosolti ja jokseenkin kaikista maista. Pointti siinä, että ihmiset reagoivat systeemin rakenteisiin ja insentiiveihin. Hyvässä ja pahassa. Ja joskus toisin kuin oli tarkoitettu.
* Vakuutuspohjaisesta terveydenhuollosta
- USA:ssa asumani vuodet ovat todistaneet itselleni kirkkaasti, että vakuutuspohjaisen terveydenhuollon yksi keskeinen ongelma on juurikin suoritettujen toimenpiteiden käsistä karkaamisessa (pääasiassa) siksi, että maksaja ei ole sama kuin asiakas (tai että maksajalla ei ole juuri mitään linkkiä hoitopäätökseen). Omat kokemukset alla.
- Toinen keskeinen ongelma vakuutusperusteisessa järjestelmässä on, että myös hallintokustannukset karkaavat helposti käsistä (mikä kyllä liittyy edelliseen).
Esim. amerikkalainen (vakuutusperusteinen) vs. kanadalainen (julkisrahoitteinen): hallintokulut luokkaa 31% vs. 16% vertailukelpoisista kokonaiskustannuksista
[via Wikipedia, via http://www.google.com/search?q=health+care+administrative+costs+america%5D
- Ongelmia ei vähennä se, jos regulaatio ei salli “markkinoiden” kilpailla tarjottavan hoidon “tasosta” (coverage), kuten Arho Toikkala totesi. On surullista, että amerikkalaisille köyhille (tai alemmalle keskiluokalle — tai muille ketkä haluaisivat päästä halvemmalla) ei saa tarjota yksinkertaista, esim. “vain” suomalaisen 70-lukulaisen hoidon tason perusterveydenhuoltoa ja sairaanhoitoa takaavaa vakuutusta. Nyt vakuutuksettomat täyttävät ensiapuhuoneet, koska se on (jokseenkin) ainoa paikka, jossa heitä hoidetaan (kyllä, täälläkin on lääkärietiikka). Vaihtoehtoisesti he maksavat itse hoidostaan omilla vähillä rahoillaan niissä muutamissa paikoissa, jotka vakuuttamattomia hoitavat. .. Ei kovin tehokasta.
.. Tässä on paikallan kuitenkin lisätä, että vika ei _välttämättä_ ole (pelkästään) ahneiden vakuutusyhtiöiden / ym. pahojen ihmisten: Valkoisen talon virkamieshallinnossa työskentelevä asioita keskivertoamerikkalaista merkittävsäti paremmin Ymmärtävä ystäväni perusteli em. terveydenhuollon tasolla kilpailun kieltämisen toteamalla (turhautuneena, mutta näin-se-vaan-menee-sävyyn), että kansalaiset nousisivat kapinaan, jos lainsäätäjät sallisivat kansalaisille tarjottavan vähemmän kattavan eli huonomman vakuutuksen kuin heillä itsellään on. Sitä saa mitä tilaa..
- Tilannetta ei myöskään helpota siirtymät kohti juristiyhteiskuntaa ja järjettömiä vastuuriskejä. USA on tässä asiassa syvällä mudassa (kuten kaikki tietävät). Hyvä (sic!) esimerkki vastuuriskien järjettömyydestä on mm. se, että vakuutusyhtiöt suosittelevat etteivät autoilijat pysähdy auttamaan kohtaamilleen onnettomuuspaikoille, sillä lakisyytteen riski on liian suuri. (Hätänumeroon kehotetaan tietysti soittamaan.)
Pari henk.koht kokemusta (amerikkalaisesta) terveysvakuutuksesta:
Olen huomannut perskohtaisesti tilanteen tekevän “varkaaksi”, siis terveysvakuutusetujen houkutuksen kiihottavan maun.
.. Kun kerran vakuutukseni kattaa es. akupunktion vaikka pari kertaa viikossa (omavastuu $15/kerta, vakuutuksen osuus luokkaa $80 .. käyn ehkä keskimäärin joka toinen vko) — ja kun tämä puolentoista tunnin hieronnan ja neulomisen yhdistelmä on selvästi auttanut (sinänsä ei-akuuttiin) selän jäykkyyteen, antaa valtavasti energiaa ja rauhoittaa mieltä arjen hulluuden keskellä, niin miksi ihmeessä en sitä etuutta käyttäisi?
Sama pätee moneen muuhun. Ja saman huomaa lääkäreiden näkökulmasta. Medikalisaatio etenee systeemin salliessa pienin askelin, mutta varmasti. Esimerkki gastroskopiasta: tähystettävät nukutetaan. Kaikki. “Koska amerikkalaiset ovat nössöjä”, sanos lääkäri. Anestesia ei ole ihan halpaa missään. Täällä erityisesti. Nyt puhuttiin kuitenkin vain muutamasta sadasta dollarista.
Only-in-Ameerika ‑sarjasta, esimerkki yksityisen hoidon vaikutuksesta maksujen nousuun: Olin tippua tuolilta käydessäni ensimmäistä kertaa täällä hammashoidossa. Normaalin tarkastuksen yhteydessä hammaslääkäri löysi puolen kymmentä reikää ja tarjosi kolmen vai neljän hieman enemmän paikatun hampaan kruunuttamista: $3000+, kiitos (kruunujen osuus luokkaa $2000). Äimistys muuttui nauruksi, kun ehdotus jatkui perustelulla, että “tästähän ei jää kuin $300 itse maksettavaksi — menetät $2700:n edun, jos jätät operaation tekemättä!” En minäkään tyhjään suostu vakuutusrahojani käytettävän ja kieltäydyin kauniisti, erityisesti kun epäilytti ne löydetyt “reiät”.
.. Ja hyvä niin, sillä visiitti suomalaiselle hammaslääkärilleni kertoi, että “rei’istä” kaksi oli hammaspaikkojen välisiä rajoja ja kolme oli vuosia sitten todettuja reiän alkuja, jotka olivat (vuosia sitten) lakanneet kasvamasta.
Että sillä lailla. Business is business.
Tässä nyt vielä tarkennus, jotta ei tulisi väärinkäsityksiä
En siis puutu mitenkään hätäsektioihin, vaan suunniteltuihin leikkauksiin ja ehkä osaan synnytyksen aikaisista sektiopäätöksistä. Uskon, että jokaikinen hätäsektio on tarpeellinen. Käytin aluksi sanaa huolimattomasti väärin, kun tarkoitin synnytyksen kesken tapahtuvia muita sektiopäätöksiä. Korjasin tämän kyllä jo ketjussa.
Totta kai sektioiden “turhuus” on jossain määrin näkemysasia. Kai ymmärrät, etten minä/eikä kukaan voi esittää mitään lukuja, joista turhuus ilmenisi. Voin esittää vain lukuja sektioiden määrän noususta ja kehitysvammojen, ym komplikaatioiden määrästä. Eli käsitin, että niistä nyt on kyse turhuutta pohtiessa.
Stakesin mukaan (esim. Vauva-lehti 4/2007):
Synnytyspelosta johtuvien keisarileikkausten määrä on noussut jyrkästi viime vuosina. Stakesin mukaan keisarileikkaus tehdään Suomessa jo joka viidennelle ensisynnyttäjälle (noin 10 prosenttia 80-luvun alussa). Esim. Hollannissa osuus on tälläkin hetkellä alle 10 prosenttia. Komlikaatioriski on keisarinleikkauksessa nelinkertainen (Veli-Pekka Ulander, naistenklinikan synnytyslääkäri)
Tietysti jos ajattelee niin, että olemme pelokkaampi kansakunta, niin sitten nämä eivät ole turhia sektioita.
Kehitysvammaisten määrä on pysynyt kutakuinkin samana vuosikymmenten ajan ja on myös Hollannissa suunnilleen sama. (puhelu Kehitysvammaliittoon)
Esim. Down-lapsia on kohdussa entistä enemmän synnytysiän noususta johtuen, mutta heitä abortoidaan paljon enemmän kehittyneiden seulontamenetelmien ansiosta.
Kehitysviivästymät ja ‑häiriöt lapsuudessa ovat niin harmaata aluetta, että niihin ei taida oikein löydy asiantuntijaa ottamaan kantaa synnytystavan näkökulmasta. Sektiovauvat yleensä kehittyvät hieman heikommin aluksi, mutta käsittääkseni ero tasoittuu noin vuoden iässä. Tästä en nyt vaivatta heti löytänyt lähdettä. Se saattaa tulla myöhemmin.
Jos tosiaan tuntuu, että kirjoitan täällä puuta heinää, niin otan tosiaan mielelläni eksaktia palautetta siitä, koska pyrin ehdottomasti siihen, että mitä esitän tietona, sitä se myös on. Mielipiteet ovat sitten eri asia.
Asia on aivan selvä ja ammattipiireissä paljonkin esillä.
Sektiot ovat moninkertaistuneet, mutta synnytyksissä vammautuneiden lasten määrä on ennallaan. Miksi täällä väännetään kättä yleisesti tiedossa olevasta asiasta ja tivataan lähdettä, kun yhdellä puhelinsoitolla tämä selviää vaikkapa lääketieteenlaitokselta?
Sektioiden komplikaatiot ovat sektiloiden myötä lisääntyneet. mitä enemmän sektiota, sitä enemmän komplikaatioita. Joka kymmennennessä sektiossa esiintyy eri vaikeusasteisia komplikaatioita.
Miksi sitten sektioita tehdään enemmän, on vaikea asia käsitellä. Lääkärit menevät niihin helpommin ja naiset itse pyytävät ja vaativat niitä helpommin. Asia on paljolti psykologinen.
Tämä asia ei minulle kuulu, mutta en voi olla puuttumatta tuohon tädittelyyn Tiedemieheltä. Penäät vakuuttavuutta, mutta kaikkein vähiten vakuuttava on se, joka sortuu alatyyliin, jossa toisen pysyvät ominaisuudet ovat kohteena.
Poistin sen tädittelyn, sillä se oli asiallisesti kirjoittavalta Tiedemieheltä vähän tahdittomasti kirjoitettu. Annoin sen ensin olla, koska jokainen vastatkoon tyylistään, eikä Elinakaan muita ihan silkkihansikkain kohtele.
Pahoittelen epäasiallista kielenkäyttöäni.
Keskustelu käy vain helposti turhauttavaksi, kun a) syyllistetään summittaisesti ja b) suhtaudutaan ylimielisesti. Minusta oli alunalkaen selvää, että sektiot ovat lisääntyneet. Minusta tuntui, että Elina aika tuomitsevaan ja holhoavaan sävyyn puhui äideistä, joille on tehty sektio, siitä “täti” nimitys. Se oli epäasiallista, myönnän sen.
Satuinpa tähän blogiin, kun etsin tietoa korvien putkittamisesta. Enkä voi olla kommentoimatta, koska omat lapseni ovat terveydenhuollollisesti ääritapauksia.
Periaatteessa olemme juuri se keskiluokkainen, kohtuullisen hyvätuloinen perhe, jolla olisi varaa maksaa terveydenhuollon kulut itse. Meillä on oikein esimerkillinen ydinperhe, johon kuuluu isä, juuri hetkeksi hoitovapaalle jäänyt äiti ja 2,5v poika sekä vajaan vuoden ikäinen tyttö. Täydellisessä yhteiskunnassa maksaisimme kiltisti veromme, mutta yhteistä hyvää ajatellen maksaisimme lastemme terveydenhuollon omasta pussistamme.
Todellisuus on kuitenkin se, että keskiluokkaisena perheenä maksamme ihan mojovat keskiluokkaiset verot ja meidän pitäisi olla oikeutettuja yhteiskunnan palveluihin siinä missä muidenkin. Tässä kohtaa tulee kuitenkin se iso MUTTA. Julkinen terveydenhuolto on täysin kykenemätön reagoimaan lastemme terveysogelmiin. Yritimme esikoisemme kanssa lähteä selvittämään allergia-asioita julkisella puolella, mutta kun pojan ongelmat osoittautuivat odotettua suuremmiksi, tuli seinä vastaan. Kun lapsemme sattuikin kuulumaan siihen prosentuaalisesti häviävän pieneen moniallergikkojen ryhmään, joka reagoi ainoastaan suolioirein ja hengitystieoirein, ei julkinen terveydenhuolto tunnustanut näiden oireiden olemassaoloa ja saimme avun vasta yksityisen terveydenhuollon kautta. Jotain asiasta kertoo se, että kun infektiokierteen lomassa tarvittavat altistukset saatiin viimein tehtyä, on poikamme vammaistuella. Oireet ovat täysin kiistattomat ja selkeät.
Tässä kohtaa kyseenalaistan tämän lauseen: “Kun toimenpiteeseen on selkeät ja kiistattomat perusteet, sen saa siis myös julkisessa terveydenhuollossa veronmaksajien rahoittamana.”
Julkiselle terveydenhuollolle ei riittänyt perusteeksi se, että poikamme ei maitoa juotuaan enää saanut hengitetyksi. Saimme lukuisia “se nyt on vaan joku infektio” ‑vastauksia keskuslastenneuvolasta, josta kieltäydyttiin antamasta lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. “Meillä on ihan tarpeeksi jonoa muutenkin.” Viimeisimmän keskuslastenneuvolassakäynnin jälkeen veimme pojan suoraan yksityiselle lääkäriasemalle, jossa poika lennätettiin välittömästi spiiraan, kun hengitysääniä ei enää kuulunut.
Onneksi olimme se hyvätuloinen perhe, joka ei ollut vielä ehtinyt sanoa huikean kallista lapsivakuutusta irti, sillä muuten olisi kyllä jossain kohtaa tullut iso itku. Vaikka olemme todella tarkkoja raha-asioidemme suhteen, tuntuisi tuo pojan lääkärikuluihin menevä 3000e vuodessa jo kummasti meidänkin asuntovelallisen perheen pussissa. Ja tuo summa kuluisi, vaikkei olisi vakuutusta.
Hoidon priorisointi ei ole helppoa ja me pienten lasten vanhemmat varmasti sorrumme joskus ylilyönteihin. Mutta samalla julkinen terveydenhuolto syyllistyy välillä todella törkeisiin laiminlyönteihin ääritapausten kohdalla. Jos yksi tuhannesta lapsesta saa vakavia hengitystieoireita ruuasta, niin on hyvä muistaa, että se yksi tuhannesta on olemassa. Ja sillä yhdellä tuhannesta pitäisi olla oikeus hyvään julkiseen terveydenhuoltoon taustaan katsomatta. Siitähän hyvinvointiyhteiskunnassa on kyse. Säästökuurien riivaama julkinen terveydenhuolto ei ole enää käyttäjäystävällinen ja palvelu on välillä erittäin epäystävällistä ja välillä jopa asiatonta. Hoitotakuun lisäksi pitäisi hiljalleen antaa asiakkaille myös palvelutakuu, sen verran lentää lokaa niskaan vaikka asiallisesti yrittää hommia hoitaa. Tilanne helpottaa yleensä sairaalahoitoon päästyä, mutta kärrypolku sinne asti on kyllä luvattoman kivinen. Kiireellisten tapausten tunnistaminen on toki varmasti haastavaa, mutta tässä kohtaa huutelisin kyllä sen asiantuntemuksen perään.
Omalta kohdaltamme voin todeta vain, että onneksi on vakuutus… Turha varmaan lisätä, että tyttäremme kohdalla emme enää lähteneet hakkaamaan päätämme seinään, vaan suunnistimme suoraan yksityiselle puolelle.
Mielestäni kaikille synnytyspelosta kärsiville naisille pitäisi taata subjetiivinen oikeus sektioon.
Nykyinen holhoava ja ylimielinen “koulutus” voitaisiin lopettaa.
Jos kansalainen Osmo Soininvaara tarvitsee palvelua julkisesta terveydenhuollosta hän sen myös todennäköisesti saa. Nopeasti ja laadukkaana. Ja varmaan vielä kymmeniä vuosia eteenpäin. Ja jos ei jostain syystä heti saisi osaisi kyllä varmaan valistuneena kansalaisena vaatia itselleen kuuluvat oikeudet.
Sen sijaan kansalainen Eetu Tavis rajataan helposti ulkopuolelle. Valitettavan usein terveyskeskus ei vaivaudu ohjaamaan erikoislääkärille tai ei viitsi tehdä riittäviä tutkimuksia. Ja jos kansalainen on tyhmän luottavainen asiantuntijoihin voi asianmukainen hoito jäädä saamatta.
Priorisointi onkin sitten mielenkiintoista. Olen seurannut miten 56 vuotiaan epilepsian takia eläkkeellä olevan kohdalla sairaalalääkäri pyytää lähiomaiselta lupaa jättää elvyttämättä, jo sattuisi sellainen tilanne tulemaan, kun nuorehkon lääkärin arvion mukaan hänen elämänsä ei enää ollut riittävän laadukasta. Tästä tehdään aina pieni merkintä DNR (lyhennys sanoista Don Not Resuscitate — älä elvytä) potilaan papereihin koko hoitohenkilökunnalle tiedoksi. Tai kun lääkäri möläyttelee tuntemalleni 70 vuotiaalle syöpähoitoja saavalle potilaalle: “johan te olette elänyt ihan riittävästi”. Mainittakoon että 3–4 kk tuon hetken jälkeen syöpä diagnostisoitiin toisen lääkärin toimesta selätetyksi.
Amerikanjuutalainen väitellyt tohtori-vävypoikani on muotoillut aika mielenkiintoisesti juutalais-filosofisen näkemyksen omalle kohdalleen: hänen henkensä eteen on sairastapauksessa tehtävä kaikki mahdollinen. Sillä jos noita rajoja aletaan asettamaan niin kun kerran on alettu asettamaan rajoja niin rajan siirtäminen asteittain on enää vain pikku juttu ja ollaan hyvin nopeasti tilanteessa joka muistuttaa 30-luvun Saksaa.
Avainsanat tuossa ovat tietenkin mitä tarkoitetaan ilmaisulla “kaikki mahdollinen”. Siinähän se on. Vävypoikani tarkoittaa “kaikki lääketieteellisesti mahdollinen” mutta meidän julkisessa terveydenhuollossahan tuollainen tarkoittaa “kaikki taloudellisesti mahdollinen” ja sitten tuota taloudellisuusrajaa rukataan tietenkin “säästöjen” varjolla koko ajan alaspäin.
Käyttöön on putkahtanutkin eikä mielenkiintoisia eufemismeja: rahaa säästää “huonoa” hoitoa nimitetään perushoidoksi. Uusi perustuslakimmekin turvaa käsittääkseni sellaisen hoidon kaikille.
Ja sitten on erikseen ns tehostettu hoito. Sen piiriin pääsevät sitten työikäiset ja “hyödylliset” kansalaiset. Hyödyllisyyden kriteeri voi sitten olla myös yhteiskunnallinen asema. Ja tehostettua hoitoa saa usein myös jos todella osaa sitä itse vaatia tai vakavasti sairaan omainen osaa sitä riittävän ponnekkaasti vaatia. Näissä tapauksissa on usein kyse terveydenhoitohenkilökunnan varovaisuudesta — kun esimerkiksi eutanasia ei ole vielä virallisesti sallittua eivät oikein uskalla olla antamatta hoitoa jälkiseurausten pelosta jos vaatimuksia esittää riittävänponteva omainen.
Hoitotakuu-käytäntöhän voi tarjota tämän kaltaisissakin tapauksia lääkärin päätöksiä helpottavia reunaehtoja mitä tapauksia ei tarvitsekaan hoitaa.
Näkemykseni on aika kyyninen mutta se perustuu tositapaushavaintoihin joihin olen törmännyt lähi- ja tuttavapiirissäni.
Lisäksi olen tehnyt yllättävän havainnon, että esimerkiksi eutanasiaa tuntuvat eniten kannattavan niukkojen budjettiensa kanssa kamppailevat terveydenhuollon ammattilaiset. Juutalaisen vävypoikani mukaan eutanasia-myönteisyys on protestanttisten maiden ilmiö. Vahvasti katolisissa maissa kannatus on todella vähäistä (tai muuten vain hävettävänä pysyy piilossa).
Kirjoituksen otsikko oli “Hoidon maksajalla on merkitystä”. Tässä tapauksessa siinä ilmeisesti oli pientä kaksimielisyyttä. Kas kun julkispuolen hoitojen maksajaksi voidaan tulkita yhteiskunta mutta jos mennään oikein alkujuurille niin kyllä se maksaja on aina viime kädessä veronmaksaja-kansalainen.
“Turhien” sektioiden valittajat voisivat lukea vaikkapa tämän
http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/lehti.nsf/e1e392ad852e72f5c225680000404fa8/93cf83bad76c9828c225700c001bafdf?OpenDocument&Highlight=0,Lehtinen%40
Kyseessä kun ei ole aina pelkkä näkyvä terveys.