Hoidon maksajalla on merkitystä

Suomes­sa on se onnelli­nen tilanne, että hoidon taso on korkein julk­i­sis­sa sairaalois­sa. Jos leikkauk­ses­sa tulee kom­p­likaa­tioi­ta, poti­las siir­retään yksi­tyis­sairaalas­ta julkiseen sairaalaan tehostet­tua hoitoa varten, ei koskaan toisin päin. Tämä kan­nat­taa aina muis­taa, kun ver­rataan julk­ista ja yksi­ty­istä hoitoa. Moni todel­la kuvit­telee hoidon yksi­tyis­sairaalas­sa ole­van parempaa.

Yksi­ty­is­vas­taan­otol­la ei joudu jonot­ta­maan niin kuin joutuu (joskus) ter­veyskeskuk­sis­sa ja lonkkaleikkauk­seen pääsee nopeam­min, jos mak­saa sen itse. Tosin hoito­takuu on vähen­tänyt tämän seikan merkitystä.

Jonot­ta­mi­nen EI  vähen­nä kus­tan­nuk­sia muuten kuin kar­si­mal­la malt­ta­mat­tomat pois. Jonot ovat yleen­sä osoi­tus asioiden huonos­ta organisoinnista.

Se, mik­si vaku­u­tus­ra­hoit­teinen yksi­tyis­sairaaloi­hin perus­tu­va ter­vey­den­hoito tulee kalli­im­mak­si, johtuu siitä, että siinä tehdään toimen­piteitä enem­män. Tästä tar­joaa hyvän esimerkiksin las­ten korvien putkittaminen.

Joskus putkien asen­t­a­mi­nen on vält­tämätön­tä, joskus täysin turhaa. Väli­in mah­tuu lev­eä har­maa vyöhyke, jos­sa asia on tulkin­nan­varainen. Las­ten korvia putkite­taan julkises­sa ter­vey­den­huol­los­sa verora­hoin mak­set­tuna, lap­si­vaku­u­tuk­sen turvin ja kokon­aan itse maksaen.

En tiedä, paljonko noi­ta kokon­aan itse mak­savia on, mut­ta vaku­utet­tu­jen las­ten kesku­udessa putkitet­tu­ja korvia on noin kymme­nen ker­taa enem­män kuin julk­ista ter­vey­den­huoltoa käyt­tävbiden kesku­udessa. Julkises­sa ter­vey­den­huol­los­sa toimen­pide tehdään, kun siihen on paina­vat perus­teet,  vaku­u­tus­ra­hoit­teises­sa siis paljon herkem­min. Tehdäänkoö niitä siis julkises­sa ter­vey­den­huol­los­sa liian vähän vai vaku­u­tus­ra­hoit­teieses­sa liian paljon. (Vaku­u­tusy­htiöi­den mielestä ilmeis­es­ti liian paljon, kos­ka kor­vat usein rajataan vaku­u­tuk­sen ulkopuolelle)

Jos ajat­telemme vaku­u­tus­mjuo­toista keskilu­okkaa, väitän, että oikea määrä tehdään itse mak­saen. Toimen­pide on kallis, mut­ta ei niin kallis, etteikö taval­lisil­la koti­talouk­sil­la olisi siihen varaa. Tämä siis rajaa tarkastelun uylkop­uolelle 20 % vähä­varaisia ja jonkin ver­ran niitä nor­maal­i­t­u­loisia, joiden raha-asi­at ovat aina sekaisin. Per­he, jol­la on varaa 40 tuuman taulutele­vi­sioon, pystyy mak­samaan myös tuon oper­aa­tion itse. 

Jos mietimme kah­ta sään­töä, joko että korvien putk­i­tuk­set ja vas­taa­vat har­maan vyöhyk­keen kohtu­uhin­taiset toimet tehdään itse mak­saen tai yhtei­sistä rahoista, molem­mat tule­vat keski­t­u­loisille per­heille yhtä kalli­ik­si. Joko sen mak­saa veroina tai sen mak­saa toimenopi­de­mak­suna. Yhtä paljon joutuu taulutele­vi­sion koos­ta tinkimään.

Itse mak­samises­sa on se hyvä puoli, että sil­loin toimen­pidet­tä ei tehdä turhaan, mut­ta sen saa myös aina tehdyk­si, jos niin halu­aa. Verora­hoit­teises­sa voi jäädä aiheet­tomasti ilman toimen­pidet­tä ja vaku­u­tus­ra­hoit­teises­sa toimen­piteitä tehdään joskus turhan kevein perustein, jol­loin keskilu­okkaiset per­heet joutu­vat tyy­tymään entistä pienem­pään taulutelevisioon. 

Kun toimen­piteeseen on selkeät ja kiis­tat­tomat perus­teet, sen saa siis myös julkises­sa ter­vey­den­huol­los­sa veron­mak­sajien rahoittamana.

Joitakin vuosia sit­ten iltapäiväle­hdis­össä oli kohu­jut­tu HYKSin syöpähoidoista, jos­sa poti­las oli lähetet­ty koti­in toiv­ot­tomana tapauk­se­na. Hänen kohdal­laan oli siir­ryt­ty oire­i­ta lievit­tävään hoitoon. Kun paha HYKS oli poti­laan hylän­nyt, hyvä yksi­tyis­sairaala tar­josi vielä kallista hoitoa korkeaa mak­sua  vas­taan. Sitä iltapäiväle­hdis­tö ei ker­tonut, että hoito oli turhaa, kuten HYK­Sis­sä oli arvioitukin, vei poti­laan kaik­ki rahat ja heiken­si viimeis­ten elinkuukausien elämänlaatua.

Val­taosa ihmi­sistä on sitä mieltä, että HYKS teki väärin, kun vei poti­laal­ta toivon, eikä upot­tanut kym­meniä tuhan­sia euro­ja veron­mak­sajien rahaa hoitoon, jon­ka tiesi turhak­si. Samat ihmiset valit­ta­vat, että verot ovat liian korkei­ta. Hoidon pri­or­isoin­ti ei ole help­poa. Joku voisi tietysti kysyä myös yksi­tyis­sairaalan moraalin perään.