Olen vähän harmissani hallituksen veronalennuslinjasta. En ota kantaa siihen, onko verojen alentaminen hyvä asia suhdannepoliittisesti tai riittävätkö valtion rahat tämän jälkeen kaikkeen siihen hyvään, jota toivoimme saavamme, vaan veronalennusten kohdentumisesta.
Jos on käytettävissä 800 miljoonaa euroa tuloverojen alentamiseen, sen voisi kohdistaa ansiotulovähennyksenä niin, että jokainen vähintään 15 000 euroa vuodessa ansaitseva palkansaaja saa 300 euroa vuodessa (25 euroa kuussa) lisää. Tätä vähemmän ansaitsevat ovat osa-aika- tai osavuosityössä. Heidän osaltaan veronalennus voisi olla 2 % palkasta. Ansiotulovähennys tehdään valtionverosta, joka voi vähennyksen vuoksi mennä negatiiviseksi, jolloin veronmaksaja saa sen vähennyksenä maksamastaan kunnallisverosta, mutta kunta ei rahoja menetä.
Tuo 25 euroa lisää nettoliksaa jokaiselle tekisi helpommaksi muovata sosiaalipolitiikkaa samanaikaisesti turvaavammaksi että kannustavammaksi. Vielä parempi olisi, jos alennukset kohdistettaisiin tätäkin voimakkaammin pienipalkkaiseen päähän. Se lisäisi marginaaliveroa pienipalkkaisten palkansaajien välillä, mutta en usko, että kovin moni tämän takia jättäytyisi alipalkattuihin roskaduuneihin. On paljon tärkeämpää saada mahdollisimman moni töihin ylipäänsä kuin huolehtia uralla etenemisestä; varsinkin kun tuo uralla eteneminen nykyisellä palkkarakenteella merkitsee, että sosiaalityöntekijää houkutellaan etenemään varastomieheksi.
Mutta ei makeaa mahan täydeltä. Euromääräisesti samansuuruinen alennus kaikille olisi hyvä kompromissi.
Ansiotulovähennys ei koskisi työttömiä tai eläkeläisiä. Työttömyyskorvausten osalta on yksinkertaisempaa nostaa korvauksia kuin manipuloida verotusta. Eläkeläisten osalta en ymmärrä, miksi heidän tulisi saada korvaus palkansaajien veronalennuksista – jotka tämän jälkeenkään eivät vastaa tulonhankkimisesta aiheutuvia kustannuksia – kun heille ei ole luvattu osuutta palkansaajien palkankorotuksistakaan. Eläkeläisille kaavaillaan korotusta pienimpiin eläkkeisiin, mikä osuu paremmin itse ongelmaan.
Suuripalkkaisten korkeat marginaaliverot ovat kyllä ongelma, mutta sen ratkaisisin kustannusneutraalisti nostamalla pääomatulojen verotusta (ei siis yritysten voitostaan maksamia vaan yksityishenkilöiden saamia pääomatuloja koskevaa verotusta) ja käyttämällä tästä koituvat tulot palkansaajien ylimpien marginaaliverojen alentamiseen.
Huomattakoon, että hallituksen ”samansuuruinen veronalennus kaikille” Nostaa nettoansioita jopa suhteellisesti enemmän suuri-kuin pienituloisilla. Jos henkilön tulovero on 40 % eli nettoansiot 60 % palkasta, 1,2 prosenttiyksikön veronalennus nostaa nettoansioita 2 prosentilla. Jos verot ovat 20 %, nettoansioiden nousu onkin vain 1,5 prosenttia.
Ode ja muut enemmän vasemmalle kallella olevat poliitikot eivät mielestäni ajattele asioita korkeakoulutettujen miesten kannalta. Nythän tilanne on se, että korkeasti koulutetut miehet ovat useammin aloilla, joista saa potkut, jos tulosta ei tule. Toista on tilanne kunnan sosiaalityöntekijänä. Vasemmistopoliitikot myös rinnastavat esimerkiksi teoreettisen fysiikan maisterin tutkinnon lastentarhanopettajan maisterin tutkintoon ja käyttävät tätä perusteluna, että heillä tulisi olla sama palkka. Mutta, ihan oikeasti se fysiikka on paljon raskaampi ja haastavampi opiskelulinja.
Korkeakoulutettujen miesten kannalta tilanne on se, että heidän tulisi maksaa suuria veroja kunnan (nais)työntekijöille, joilla ei ole suurta irtisanomisuhkaa ja joiden koulutus voi olla myös hyvin kevyt, vaikka se paperilla voi ollakin maisterintutkinto.
Vaikka mielestäni tuloeroja on hyvä tasoittaa, niin kannatan tätä veroalea vain sen takia, että kunnille ei voitaisi syytää rahoja, vaan rahan käyttöä jouduttaisiin miettimään enemmän. Miehen näkökulmasta nykyinen tilanne tuntuu turhauttavalta.
Jotenkin tämä suurituloisten palkkaverotus ja pääomaverotus usein yhdistetään toisiinsa, mutta niillä tavallaan eri funktio. Palkkaverotus tekee työn tekemisestä kannattamattomampaa ja pääomaverotus tekee säästämisestä kannattamattomampaa. Vaikka on selvää, että työn tekoon tulee rohkaista nykyistä enemmän ei ole mielestäni ollenkaan selvää, että säästämistä on syytä vähentää. Pääomaa tarvitaan tuotannossa siinä missä työntekijöidenkin panosta.
En tiedä, miksi säästämistä pitäisi edistää maassa, jolla on krooninen vaihtotaseen ylijäämä, joka siis säästää enemmän kuin maasta löytyy järkeviä investointikohteita.
Antero Kosken käsitystä miesten ja naisten työsuhteiden turvallisuudesta eivät kyllä tilastot tue. Naiset ovat pätkätyösuhteissa miehiä enemmän ja juuri noissa ”turvallisissa” kunnan töissä.
Olisi kiva alentaa kaikkien veroja, mutta matalapalkkaiset työt tarvitsevat verohelpotusta eniten, koska niissä on vaikea nykyverotuksella löytää palkkatasoa, jota toisen kannattaisi maksaa ja toisen ottaa vastaan. Tämä tuottaa rakenteellista työttömyyttä, joka tulee meille kaikille hyvin kalliiksi. Tuossa marginaalissa on ainakin yhtä paljon miehiä kuin naisia, sillä miehet sijoittuvat pärjäämisessä runsain joukon jakauman molempiin päihin. Ongelman kansantaloudellisen hinnan maksamiseen taitavat miehet joutua osallistumaan naisia enemmän, joten sen ratkaiseminen olisi miesten etu.
Minähän sitä paitsi esitin ylimpien marginaaliverojen alentamista – en oikeudenmukaisuussyistä vaan tehokkuussyistä – ja sen rahoittamista pääomatulojen ankarammalla verotuksella.
Olen äänestänyt vihreitä kaikissa vaaleissa koko aikuisikäni mutta pikkuhiljaa on alkanut tökkimään. Joka ainoa veronalennus mitä tulee, pitäisi kohdistaa pienituloisiin keskiluokan kustannuksella.
Perinteisesti vasuripuolueet ovat halunneet tätä kurjuuden jakamista ei niinkään vihreät. Tietysti voi olla, että Osmon näkemys ei ole vihreiden virallinen kanta, sitä en jaksanut tarkastaa.
Koska säästäminen on aina nykyisen kulutuksen siirtämistä tulevaisuuteen ja koska säästöille saadaan tuottoa, eli säästetyillä rahoilla voidaan tulevaisuudessa kuluttaa enemmän kuin mitä niillä voidaan kuluttaa nyt. Mitä haittaa vaihtotaseen ylijäämästä on?
”Eläkeläisten osalta en ymmärrä, miksi heidän tulisi saada korvaus palkansaajien veronalennuksista”
Onko hallitus rajannut lupauksensa koskemaan vain palkansaajia? Entä esimerkiksi yrittäjät?
Olisihan samansuuruinen veronalennus eläkeläisille vain pieni hyvitys eduskunnan tekemästä RAJUSTA eläkkeiden leikkauksesta 1.5.2005 alkaen. Itsekin ihmettelit viime vuonna TV:n Punaisessa langassa miten hiljaisuudessa leikkaukset hyväksyttiin. Lähes ”sammutetuin lyhdyin”. Vai olisiko tarkoitus kurjistaa suhteellisesti eläkeläisten asemaa lisää? Mikä oikeudenmukaisuusnäkökohta edellyttää että eläkeläisten ja palkansaajien verotuksen eroja vielä nykyisestä lisätään?
Veroalen jakautumisesta olen lähes samaa mieltä. Lisäksi Suomessa, jossa monilla aloilla (vielä) on työttömyyttä, korkeampien tuloverojen alentaminen kannustaa yli- ja lisätöihin. Tämä ei paranna työllisyystilannetta vaan pikemminkin päinvastoin.
Ja Antero Koski: En tiedä onko fyysikon vai sosiaalityöntekijän koulutus haastavampi, mutta olen melko varma että jälkimmäisen työ on haastavampaa ja raskaampaa. Ei niin että kummankaan seikan pitäisi välttämättä vaikuttaa siihen kuinka valtio heidän tulojaan verottaa…
Valtiolla on aivan riittävästi vielä velkaa, jota tulisi lyhentää vielä kun voidaan. Kovia aikoja vielä edessä, ja mitään muuta puskuria ei ole kuin verotus. Laskusuhdanteessa joutaa kyllä veroja alentaa, varsinkin kun EKP:n prioriteetit tietää.
Antero,
Lastentarhanopettajat eivät ole maistereita, vaan 180 opintopisteen kandidaatteja.
Kyllä miesvaltaisillakin aloilla on ihan pilipali-korkeakoulututkintoja, mikäli nyt lastentarhanopettajan tutkintoa sellaisena pitää. Maa- ja metsätieteellisestä ja teknillisistä oppilaitoksista nyt tulee monilta opintolinjoilta ihan yhtä hölmöjä ulos kuin sisäänkin mennessään.
Teoreettinen fysiikka on toki erittäin vaativaa, ei sitä käy kieltäminen.
Miksi antaa köyhille tai siis pienitulisille rahaa? Eiväthän he taloutta pyöritä.
Sehän riittää, että he juuri ja juuri tulevat toimeen.
Osmo
”En tiedä, miksi säästämistä pitäisi edistää maassa, jolla on krooninen vaihtotaseen ylijäämä, joka siis säästää enemmän kuin maasta löytyy järkeviä investointikohteita.”
Sehän on sinänsä hyvä asia, että rahaa on helposti saatavilla, jos sille on järkevää käyttöä. Pitkäänhän Suomessa asia ei ollut näin, vaan edistyksen pullonkaulana oli pääoman puute. Oleellisempaa on investoiminen kuin säästäminen. Vain investointien avulla taloutemme sopeutuu / mukautuu maailman muutokseen ja parhaiden investointien osalta vie maailman muutosta. Säästämisen funktio on siinä, että muiden säästöjä lainaamalla investoijat voivat saada velkavipua ja tehdä suurempia investointeja.
Koska tavarantuotanto kannattaa monesti tehdä muualla kuin täällä, merkittävimpiä investointejamme ovat investoinnit tuotekehitykseen. Tuotekehityksestä taas on viime vuosina lyhytnäköisesti säästetty / jätetty kasvattamatta sita tarpeeksi monessa yrityksessä, koska muodissa on ollut kvartaalikapitalismi. Lähimman kvartaalin kate / työtunnit nousee, jos tuotekehityksessä pihistellään, mutta se tapahtuu tulevaisuuden kustannuksella.
Ylempi keskiluokka toimii suunnannäyttäjänä kulutustrendeissä. Melkein kaikki kulutushyödykkeet ovat olleet jossain vaiheessa ylellisyystuotteita, vaikkapa jäätelö ja suklaa. Jotta täällä voitaisiin laajamittaisemmin tuotekehittää uusia korkean tuottomarginaalin kuluttajatuotteita, ylemmän keskiluokan ostovoimakehityksen pitää olla kunnossa, jotta omia kotimarkkinoita voidaan tehokkaasti käyttää uusien kulutushyödykkeiden koemarkkinoina.
Suomalaisia luksusmerkkejä pitäisi saada lisää, jotta emme ajautuisi puhtaaksi alihankinta- ja tytäryhtiötaloudeksi ajattelemalla pelkästään efficiency-tyyppistä tuottavuutta ja unohtaisi effectivity-puolta. Esimerkiksi ”Sex and the City”-konseptin markkinoimissa luksustuotteissa korostuvat tyylikkyys ja korkea hinta, muttei juurikaan eettisyys tai muu maailman parantaminen tai pelastaminen.
Ylempi keskiluokka pätemisen tarpeineen olisi hyvä saada valjastettua omien tyylikkäden korkean hintaluokan eettisten luksustuotteiden koemarkkinoiksi eikä alistaa sitä pelkäksi muiden ex-luksustuotteiden massamarkkinaksi.
”Suuripalkkaisten korkeat marginaaliverot ovat kyllä ongelma, mutta sen ratkaisisin kustannusneutraalisti nostamalla pääomatulojen verotusta (ei siis yritysten voitostaan maksamia vaan yksityishenkilöiden saamia pääomatuloja koskevaa verotusta) ja käyttämällä tästä koituvat tulot palkansaajien ylimpien marginaaliverojen alentamiseen.”
Mitäköhän se ylimpien marginaaliverojen alentaminen mahtaisi maksaa? Tarkennetaan: Jos ylin tuloveroluokka (31,5% yli 62 000 vuosituloista, 2008) poistettaisiin (eli ylin tuloveroluokka olisi 23,5% 32 000 alkaen), niin päästäisiin niistä yli 50% marginaaliveroasteista.
Joskus yritin etsiä jotain laskelmaa tämän kustannuksista, eli kääntäen siitä mitä ylin kireä tulovero todellisuudessa tuottaa verottajalle, enkä löytänyt. Ilman parempaa tietoa, epäilen että tämä on yksi niistä harvinaisista tapauksista missä veronalennus maksaisi itsensä takaisin.
Ensinnäkin, tuo 62 000/v eli vajaa 5 000/kk, on juuri siinä rajoilla missä vaikka päällikkötason tai paremmin palkattujen asiantuntijoiden palkat liikkuvat. Kokonaisveroasteeseen sen vaikutus on tällä ryhmälle pieni, mutta se nostaa marginaaliveron hyvin korkeaksi ja täten tehokkaasti ehkäisee esim. ylitöiden tekoa. Mikä tosin on hyvä asia, sikäli kun halutaan että suurituloiset viettävät enemmän vapaa-aikaa.
Toiseksi, suuremmista tuloista (ja tässä on jo kyse aika pienestä ryhmästä) tuo 8% voi olla hyvinkin ratkaiseva kynnys muuttaa palkkaa pääomatuloiksia. Moni yrittäjä kuitenkin ottaa tuloksen palkkatuloina, koska osakeyhtiö maksaa rahaa ja vaivaa, vaikka veroaste onkin hieman korkeampi. Jos tuloverotus olisi pienempi, niin se tuloraja missä kannatta muuttaa tulonsa pääomatuloiksi nousee, mikä itseasiassa kasvattaisi sekä kokonaisveroprosenttia että verotuloja.
Eli kannustinvaikutus on suuri, vaikutus verokertymään pieni. Mahdollisesti jopa negatiivinen. Jos näin, niin en ymmärrä miksi tämän rahoittamiseksi pitäisi nostaa pääomaveroa, vaikka se muuten onkin ihan kannatettava ajatus.
Olisin kuvitellut, että tuo liiallinen säästäminen ratkea itsestään väestön eläköityessä (kansantalouden tulot pienenevät ja kulut kasvavat). Itseasiassa olisin jopa ajatellut, että olisi hyvä olla vähän enemmän säästöjä (joko varoja ulkomailla, tai suurempi osuus ’suomalaisesta’ varallisuudesta suomalaisissa käsissä) seuraavan parinkymmenen vuoden varalta (hirtehisesti: että saamme suuret ikäluokat kunnialla haudattua).
Toisaalta esimerkiksi osakesäästäjä maksaa jo nykyisellään korkeita veroja (paitsi jos rahat kierrätetään vakuutusyhtiöiden kautta ja heidän hyväkseen), kun taas asuntosäästäjiä tuetaan verovaroista (ja hintakehityksessä sen huomaa). Tiedän, että tuosta tuo viimeinen puoli ei ole Osmonkaan mielestä oikein, mutta käytänössä hänen ehdotuksensa vinouttaisi tilannetta vielä entisestään.
Olisin kuvitellut, että tuo liiallinen säästäminen ratkea itsestään väestön eläköityessä (kansantalouden tulot pienenevät ja kulut kasvavat). Itseasiassa olisin jopa ajatellut, että olisi hyvä olla vähän enemmän säästöjä (joko varoja ulkomailla, tai suurempi osuus ’suomalaisesta’ varallisuudesta suomalaisissa käsissä) seuraavan parinkymmenen vuoden varalta…
Ajattet samoin tässä asiassa kuin minä siis aivan väärin. Pitää tuhlata heti kaikki rahat kuten Osmo esittää, tai sitten jakaa ne mailmanparannukseen ulkomailla sekä ongelmaryhmien laajaan maahantuontiin kuten kova oikeistohallituksemme tekee.
Juuri keskituloiset lapsiperheet joutuvat pahimpiin kannustinloukkuihin tässä maassa. Kaksilapsinen perhe, jossa toinen vanhemmista tienaa 3000€/kk ja toinen (äiti) 2400€/kk tai jotain sinne päin, kohtaa lähes 100 prosentin efektiivisen marginaaliveron, kun äiti lähtee töihin lasta hoitamasta. Jos tätä pahennetaan niin, että vähän heikommin tienaavan marginaaliverotusta vielä entisestään kiristetään, niin siirretään tavattomasti perheitä alemmasta keskiluokasta nettosaajien joukkoon.
Marginaalit pitää saada kautta linjan alas ja nouseviksi. Laskeva marginaalivero tarkoittaa regressiivistä veroa, eli työnteko on sitä kannattavampaa mitä enemmän tienaa. Nyt suomalainen vero- ja tukiviidakko tekee sen, että progressio on kovin siirryttäessä sosiaalitapauksista alempaan keskiluokkaan ja helpottaa tuntuvasti kun kaikki tulonsiirrot on ohitettu. Korkeampien palkkojen marginaalien karsiminen vain pahentaa ongelmaa. Tärkeämpää olisi saada a) matalapalkkatyö kannattavaksi ja b) keskiluokan marginaalit alas, tai ainakin kohtuullisiksi.
”Kokonaisveroasteeseen sen vaikutus on tällä ryhmälle pieni, mutta se nostaa marginaaliveron hyvin korkeaksi ja täten tehokkaasti ehkäisee esim. ylitöiden tekoa. Mikä tosin on hyvä asia, sikäli kun halutaan että suurituloiset viettävät enemmän vapaa-aikaa”
Ne tekevät nytkin ilmaiseksi ylitöitä (kilpailevat keskenään ylenemisen toivossa), niin missä se korkean tuloveroprosentin ylitöitä ehkäisevä vaikutus näkyy??? Marginaalivero saadaan veronpalautuksissa takaisin.
Kuinka kummassa rahalla voidaan motivoida ihmisiä työntekoon, jos ne eivät nykyisiäkään rahoja kuluta kaikkea, vaan säästävät niitä. Vai onko nämä jotain shoppaajia, jotka kuluttavat kaiken? Näille ei riitä minkäänlaiset tulot.
Niin miksi palkkaa pitäisi maksaa sen mukaan, mitä on tehnyt ennen työelämää. Eikö palkkaa makseta työnteosta??
Nuista kunnan naisista.
Vaikka tilastot(tilastoillahan voidaan halutessa tukea mitä tahnasa asiaa) eivät tukisi kunnan naisten työpaikkojen turvallisuutta, niin terve järki tukee. Suomen laki kieltää esimerkiksi aasialaisten halpatyöntekijöiden tuomisen Suomeen. Samaan aikaan kuitenkin Suomessa saa ostaa vaikka venäläisten paperimiesten tekemää paperia. Toista se on miehillä.
Kirjoitan tämän yksityiselle sektorille hakeutuvana miehenä. Suomen veroprogressio aiheuttaa varmasti suurta pään jomotusta yksityisen sektorin työntekijöille, vaikka monen mielestä heikompiosia on tuettava reilusti. Suomen punavihreässä sosiaalisessa oikeudenmukaisuudessa tämä kuitenkin tarkoittaa, että verorahoja ei ohjata heikoimmassa asemassa oleville, vaan kunnan katkerille työntekijöille, joilla jo menee hyvin.
Hyvä esimerkki tästä on sairaanhoitajat. Heillä on kolmen vuoden(joka sisältää yli vuoden työharjoittelua eli työtä) ammattikorkekoulu ja heitä markkinoidaan korkeasti koulutettuina. Katinvillat sanon minä.Tämän sopimuskauden jälkeen sairaanhoitajien keskipalkka on yli 3000 euroa. Sairaanhoitajien töistä löytyy ikäviä ja haastavia hommia, joista tuo 3000€ on asiallinen palkka. Toisaalta kuitenkin sairaanhoitajien töissä on myös hyvin helppoja työtehtäviä, joissa ei koulutusta tarvitsisi. Miksi kaikille sairaanhoitajille pitää kuitenkin maksaa sama palkka? Ai niin, shän on sosiaalisesti oikeuden mukaista.
”Marginaalit pitää saada kautta linjan alas ja nouseviksi. Laskeva marginaalivero tarkoittaa regressiivistä veroa, eli työnteko on sitä kannattavampaa mitä enemmän tienaa. Nyt suomalainen vero- ja tukiviidakko tekee sen, että progressio on kovin siirryttäessä sosiaalitapauksista alempaan keskiluokkaan ja helpottaa tuntuvasti kun kaikki tulonsiirrot on ohitettu. Korkeampien palkkojen marginaalien karsiminen vain pahentaa ongelmaa.”
En ymmärrä miten se pahentaisi ongelmaa, tai tarkemmin minusta tuo on omituinen tapa määritellä ongelma. Kipukohta on siinä alempien palkkatulojen kohdalla, se nouseeko vai laskeeko marginaalivero siitä tulojen kasvaessa on irrelevanttia tämän epäkohdan kannalta.
Ja Erkki, tarinat ylempien toimihenkilöiden tappotahdista ja palkattomista ylitöistä on yksi kalajuttujen variaatio. Tai sitten minä olen vaan ollut harvinaisen sivistyneillä työpaikoilla töissä.
Tiedemies
”Tärkeämpää olisi saada a) matalapalkkatyö kannattavaksi ja b) keskiluokan marginaalit alas, tai ainakin kohtuullisiksi.”
Otetaan tasajännitelähde, jolla on sisäinen resistanssi Rs. Halutaan ottaa siitä maksimiteho ulos. Käytetään veronmaksajaa jännitelähteenä. Millä tavalla mitoitetaan kuorma Rk, jotta siihen saadaan maksimiteho?
Vastaus:
Rs=Rk. Siis jos jännitelähteestä yritetään ottaa enemmän tehoa kuormavastusta pienentämällä, saatu teho pienenee. Jos jännitelähteestä yritetään ottaa enemmän tehoa kuormavastusta suurentamalla, saatu teho myös pienenee.
Analogia:
Sosiaalidemokratia Suomessa ja Ruotsissa eteni 1980-luvulla siihen pisteeseen, että veroja korottamalla ei ollut enää mahdollista lisätä verokertymän ostovoimaa. Tuloveroja on sen sijaan alennettu ja verokertymä on samanaikaisesti kasvanut.
Vaikka verotulojen maksimointi ei ole itseisarvoinen tavoite, työtulon veroja ei kannattane asettaa ainakaan korkeammiksi kuin taso joka tuottaa maksimaalisen ostovoiman verotuloille. On perusteltua ajatella, että olemme yleisestikin marginaaliveroissa olleet tuon tason yläpuolella. On mahdollista, että olemme edelleen ainakin jonkin verran tuon tason yläpuolella (keskiluokan) ylimmissä marginaaliveroissa.
Ehdotat siis,että säästämistä siis pitäisi verottaa enemmän nostamalla pääomatulojen verotusta. Tarkoittaa käytännössä rahojen ohjautumista kulutukseen kun säästäminen ei kannata. Mielenkiintoista.
Ongelma eivät ole ne verokortissa lukevat prosentit, vaan efektiiviset marginaalit. Kokonaan tulonsiirtojen varassa elävä nelihenkinen, kahden aikuisen perhe saavuttaa saman ostovoiman vasta, kun yhteenlasketut bruttotulot menevät jossain kolmen, neljän tuhannen euron kieppeillä, ja molemmat tienaavat suunnilleen yhtä paljon. Siinä välissä on ns. kannustinloukku.
Efektiivinen marginaalivero vaikuttaa paitsi siihen, millaisia päätöksiä tehdään, myös siihen, miten oikeudenmukaiseksi järjestelmä koetaan. Alemman keskiluokan tuloilla järjestelmä koetaan äärimmäisen epäoikeudenmukaiseksi, koska teet niin tai näin, aina tuntuu, että rangaistaan ja että muut pärjäävät paremmin.
Se, miksi (pelkkä) korkeampien marginaalien laskeminen vain pahentaa asiaa on se, että keskituloisella perheellä, siis kun perheen tulot menevät jossain viiden tonnin päällä, marginaalit tulevat jo muutenkin ropisten alas, kun kaikki tuet karsiutuvat. Jos marginaaliveroa alennetaan, sanotaan, yli 3000€/kk ansaitsevilta, niin verojen regressiivisyys lisääntyy ja koettu kannustinloukku pahenee entisestään.
Toki se helpottaisi paljon esimerkiksi minun ja perheeni elämää, koska lapsilisiä lukuunottamatta meillä ei ole mitään suoria tulonsiirtoja. Minulla on toisinaan mahdollisuus tehdä vähän ylimääräisiä töitä ja näistä käteenjäävä raha lisääntyisi tällä uudistuksella, ja varmaan ottaisin niitäkin hommia mieluummin. Mutta kaikilla ei ole tätä mahdollisuutta. Ne, joiden tulot jumittaisivat siellä missä ylimääräinen euro on esimerkiksi juuri siinä, että sen tienaaminen veisi vaikka päivähoitomaksut korkeimpaan maksuluokkaan, eivät tekisi lisää työtä, vaikka olisi mahdollisuuskin. Itseasiassa tiedän ihmisiä, jotka ovat pyytäneet työpaikkaa vähentämään tunteja juuri tästä syystä.
Tiedemies
”Ne, joiden tulot jumittaisivat siellä missä ylimääräinen euro on esimerkiksi juuri siinä, että sen tienaaminen veisi vaikka päivähoitomaksut korkeimpaan maksuluokkaan, eivät tekisi lisää työtä, vaikka olisi mahdollisuuskin. Itseasiassa tiedän ihmisiä, jotka ovat pyytäneet työpaikkaa vähentämään tunteja juuri tästä syystä.”
Toisaalta ei ole kauhean kamala asia, jos pienen lapsen vanhemmalla on muutama tunti enemän aikaa viettää valtion / kunnan piikkiin lapsensa kanssa ilman, että tulot muuttuvat mihinkään.
Lapsen vanhemman työnantaja on pelattu nokitus-tilanteeseen valtion / kunnan kanssa. Valtion / kunnan intresseissä on tukea lasten kasvatusta. Vanhemman työnantajan intresseissä on vanhemman työpanos. Vanhemman työnantaja voi halutessaan nokittaa maksamalla parempaa palkkaa. Tämäkin voi tosin olla tyytyväinen siitä, että valtio / kunta osallistuu työntekijänsä lasten hoidon kustannuksiin ja että tämän ei tarvitse enempää huolehtia asiasta.
Tonni käteen: Niin, ei se olekaan huono idea, että vanhemmat viettävät aikaa lastensa kanssa, mutta miksi valtion/kuntien pitäisi pyrkiä vaikuttamaan siihen, kuka niiden lasten kanssa on ja kuka ei. Nyt tilanne on se, että joko hyvin matalat tulot (käytännössä yksinhuoltajat) tai sitten melko suuret tulot omaaville on paljon kannattavampaa laittaa lapset hoitoon. Sensijaan siinä keskituloisten kohdalla, ehkä pikkuisen keskitason alapuolella, (käytännössä) naiset (käytännössä) pakotetaan olemaan kotona.
Väitän, että hyvin suuri osa näistä tuloloukkuihin joutuneista on juurikin julkisella sektorilla työskenteleviä naisia, joiden mies tekee jotain suunnilleen keskipalkkaista työtä. Näitä samoja ihmisiä pidetään pätkätöissä ja näille ihmisille ei uskalleta antaa pitkäaikaisia työsuhteita juuri siksi, että yhteiskunta käytännössä pakottaa heidät kotiin lasten kanssa aina jonnekin tuonne noin kolmen ikävuoden tienoille. Jos lapsia on kaksi (hyvin tavallista) ja ikäeroa kaksi ja puoli- kolme vuotta (myös hyvin tavallista), niin työhistoriaan tulee helposti tuollainen viiden vuoden aukko. Tämä tilanne on synnytetty juuri näillä korkeilla efektiivisillä marginaaleilla.
Se hyväksytään ja siinä on hyviä puolia, mutta siinä on perustavanlaatuinen vika siinä, että se koskee vain tiettyä naisryhmää, eikä käytännössä lainkaan miehiä.
Tonni käteen: !?!?!?!? Väitätkö, että ei ole myöskään kamala asia, että pienen lapsen vanhemmat eivät voi työnteolla parantaa taloudellista tilannettaan? Nykyinen kannustinloukku efektiivisesti pakottaa pienen lapsen vanhemman jäämään kotiin. Kyse ei ole pelkästään työnantajan ja kunnan / valtion ahneuden vastakkain asettelusta, vaan työntekijän, joka on pelattu pois tästä yhtälöstä!
Tiedemies
”Tonni käteen: Niin, ei se olekaan huono idea, että vanhemmat viettävät aikaa lastensa kanssa, mutta miksi valtion/kuntien pitäisi pyrkiä vaikuttamaan siihen, kuka niiden lasten kanssa on ja kuka ei.
Se hyväksytään ja siinä on hyviä puolia, mutta siinä on perustavanlaatuinen vika siinä, että se koskee vain tiettyä naisryhmää, eikä käytännössä lainkaan miehiä.”
Artturi
”Tonni käteen: !?!?!?!? Väitätkö, että ei ole myöskään kamala asia, että pienen lapsen vanhemmat eivät voi työnteolla parantaa taloudellista tilannettaan?”
En tiedä pienten lasten hoidon tukien kokonaisuuden määrittymisperusteita, joten en osaa vertailla erilaisten pienten lasten vanhempien suhteellista asemaa. Eiväthän he kuitenkaan ole noiden tukien takia muuhun väestöön nähden sorretussa asemassa, vaan päinvastoin heitä on katsottu hyväksi suosia ylimääräisillä tuilla, jotta pienet lapset tulevat hoidettua hyvin ja jotta pieniä lapsia ylipäänsä on.
Pitäisikö teidän mielestänne keskituloisten vanhempien saamia pienten lasten hoidon tukia sitten pienentää, jotta he voisivat itse helpommin työtä tekemällä parantaa taloudellista asemaansa?
Eikö päinvastoin pitäisi pyrkiä lisäämään vastentahtoisesti työttömänä olevien tai vajaatyöllistettyjen ansiotyömäärää, eikä niiden joilla on mielestään mieluisampaakin tekemistä?
Teppo: ”Olen äänestänyt vihreitä kaikissa vaaleissa koko aikuisikäni mutta pikkuhiljaa on alkanut tökkimään. Joka ainoa veronalennus mitä tulee, pitäisi kohdistaa pienituloisiin keskiluokan kustannuksella.”
No kun kaikki veroalet todella pitkään aikaan on kohdistettu tasaisesti kaikille. Jo sekin, että veroale olisi pieni- JA keskituloisille olisi hyvä juttu.
Tonni: Se ongelma tässä on mielestäni se, ettei systeemi ole järin tasapuolinen. Siitä voidaan keskustella, olisiko matalamman tuottavuuden työntekijöiden syytäkin, kansantaloudellisesti, hoitaa lapsensa itse kotona mieluummin kuin laittaa päiväkotiin, mutta tästä ei ole edes kysymys. Nyt meillä on tilanne, jossa hyvin matalatuloisen ja toisaalta korkeatuloisen on järkevää laittaa lapset päivähoitoon, mutta keskituloisen ei. Minun on erittäin vaikea uskoa, että tämä olisi se tarkoitettu lopputulos järjestelmässä, vaan uskon vilpittömästi, että tarkoitus on ollut taata mahdollisuus päivähoitoon tasapuolisesti kaikille tuloryhmille.
Tämä voidaan toteuttaa, kuten SDP on ehdottanut, maksuttomalla päivähoidolla. Tulojen mukaan porrastuva maksu, jossa on katto, sensinsijaan synnyttää sen ”kuopan” niille keskituloisille. Se, miten tämä ratkaistaan, onkin vaikeampi kysymys. Kiinteä, tuloista riippumaton tariffi ei ole poliittisesti mahdollinen, vaikka se korjaisikin vääristymää. Toinen vaihtoehto olisi yksityistää koko päivähoitojärjestelmä, mutten usko senkään toteutuvan, enkä pidä sitä välttämättä kovin tehokkaana.
kysymys on tietenkin vaikea. Jos se olisi helppo, niin se olisi jo ratkaistu.