Äskeisessä viestiketjussa vaadittiin liian anteliaan sosiaaliturvan alentamista, jotta pienipalkkainenkin työ kannattaisi. Suomalainen perusturva ei ole mitenkään ylimitoitettu. Se on muihin Euroopan maihin verrattuna varsin vaatimaton. Perusturvalla tarkoitan niitä tulonsiirtoja, joita saa, vaikka pohjalla ei ole mitään ansiotuloja. Perusturvan rinnalla – tai yläpuolella – on ansioturva, jossa henkilön aiemmat ansiotulot on vakuutettu työttömyyden, sairauden, äitiyden tai vanhuuden varalta. Nyt puhutaan perusturvasta, jota saavat
1) Eläkeläiset, jotka saavat pelkkää kansaneläkettä. He eivät ole koskaan olleet ansiotyössä. Tätä joukkoa ovat vanhuuseläkeläisistä maaseudun naiset, jotkut harvat kotirouvat. Tämä on kuitenkin katoavaa kansanperinnettä. Varsinaisen köyhyysongelman ytimessä ovat pelkkää kansaneläkettä työkyvyttömyyseläkkeenä saavat, jotka ennen työkyvyttömyyttään eivät ole olleet koskaan töissä. Heistä lähes puolet on kehitysvammaisia ja syntymästään vammautuneiden osuus on lopuistakin varsin suuri. Aika paljon on mielenterveysongelmaisia. Mielenterveysongelmiin liittyy lähes aina päihderiippuvuus: jokseenkin kaikki tupakoivat. Aski päivässä maksaa 150 euroa kuussa. Tallinasta saa halvemmalla. Kansaneläkkeen suuruus on noin 558 €/kk sinkulle ja 495 €/kk naimissa olevalle. Eläketulovähennyksen ansiosta sen saa käytännössä puhtaana käteen. Tämän päälle tulee eläkeläisen asumistuki, joka maksaa 85 % hyväksyttävistä vuokramenoista. Tämä täysi kansaneläke on jäänyt pahasti jälkeen ympäröivästä elintasosta. Tuolla rahalla pärjää vuoden, mutta sillä on hankala elää pitkään ja ostaa vaatteet, jääkaapit, polkupyörät ja muut romppeet.
2) Sairausvakuutuksen minimipäivärahan turvin sinnittelevät. Tämä päiväraha nousee ensi vuoden alussa kansaneläkkeen tasolle (brutto) mutta koska se on kokonaan verotettavaa toisin kuin eläke, se on vähän yli 400 euroa netto kuussa. Nämä ovat aika surkeaa joukkoa, koska ennen sairautta ei ole ollut työtuloja, eikä sairastaminen tee elämästä ainakaan helpompaa. Paljon on psyykenpotilaita tässäkin joukossa. Yleensä minimipäivärahalla odotellaan työkyvyttömyyseläkettä.
3) Työmarkkinatukilaiset. Ovat olleet työttöminä viimeisen työpaikan jälkeen yli kaksi vuotta tai eivät ole koskaan olleet töissä (nuoret). Tässä joukossa on jokseenkin työkyvyttömiä pitkäaikaistyöttömiä, joita löytää leipäjonoista. Verojen jälkeen työmarkkinatuki on noin 400 €/kk. Tämän päälle tulee asumistuki, joka maksaa 80 % hyväksyttävistä asumismenoista. Helsingissä ei hyväksytä edes kaikkia aravavuokria. Vapailla vuokramarkkinoilla katto ylittyy selvästi, joten tuosta 400 eurosta joutuu kasvukeskuksissa maksamaan aika paljon asumiskuluja. Tai joutuisi, jos ei hakisi toimeentulotukea.
Toimeentulotukea kaikki saavat noin 400 euroa kuussa yksin elävää aikuista kohden. Tämän lisäksi toimeentulotuki maksaa asumismenot kokonaan. Jos vuokra on 500 €/kk, toimeentulotuki (veroton) on noin 900 €/kk. Tämä kilpailee aika vahvasti alimpien palkkojen kanssa, mutta vain Helsingissä, jossa asuminen on kallista ja fatta maksaa aika korkeita vuokria.
Nämä kolme viimeistä artikkelia ovat toki saman asian eri puolia: perusturvan mitoitus, yksinhuoltajien etuudet ja miten nuoret saisi töihin.
Yksi uusi näkökulma tähän keskusteluun voisi olla toivo vs. näköalattomuus (ei nyt viitsitä vitsailla Toivon sukunimellä).
Mielestäni niitä perheitä, joilla menee huonosti, yhdistää toivottomuus, näköalattomuus. Valitettavasti tämä asenne myös siirtyy seuraavalle sukupolvelle: jos perheessä ei ole “aamuisin lähdetään töihin” ‑kulttuuria, ei pidä ihmetellä, jos teinitkään eivät aina ehdi kouluun.
Yksi mielenkiintoinen aspekti on häpeä: vielä 80-luvulla työttömyyttä, juoppoutta jne. hävettiin — vaikka aina ei ollut syytäkään. Nykyään ei hävetä — vaikka joskus olisi syytäkin.
MInä uskon, että (iän mukaa porrastuva) kansalaispalkka voi olla ainoa ratkaisu — nykyisenkaltaiset tarveharkinnat ja kannustinloukut jäisivät vähemmälle. Oheen on oikeastaan kätevää liittää kotitalousvähennyksen tapainen kannustin hoitaa asiat verollisesti; muuten erityisesti kotipalvelut ja remontit siirtyisivät entistä enemmän verottajan ulottumattomiin. Ja sillä tavoin me keskiluokkaiset veronmaksajatkin saamme “jotakin”.
TM
Miksi kansalaispalkan pitäisi porrastua iän mukaan? Mielestäni 40-vuotias tyhjäntoimittaja on aivan yhtä turha kuin 18-vuotias.
(vammaiset, työkyvyttömät ja muut sitten erikseen)
Tässä jutussa Ode kiilloitti mielestä hienosti suomalaisen hyvinvoinnin ja BKT kehityksen ikiaikaista lähdettä; todellista suomalaista Sampoa joka on taannut niin monille maamme parhaille henkilöille niin upeita maaherran toimeen päättyviä uria kuin toisaalta paikkoja päätöksen teon ytimessä eli valtioneuvostossakin. Siispä kun korottelemme vuoroin viinan, tupakan ja sosiaaliavustuksien tasoja, saavutamme aivan varmasti lopulta esimerkiksi Zimbabwen tason! Eikö näin?
Silläkin uhalla, että jauhan vanhaa vitsiä: entäs opiskelijat? Jos opiskelija saisi kuussa tuollaisia rahoja, olisi juhlaa. Tällä hetkellä opiskelijan bruttoetuudet kuussa ovat noin 450 euroa kuussa, syksyllä noin viisisataa. Tällä pitäisi sekä asua jossakin että monessa tapauksessa perustaa perhettä jne. Opiskelija voi saada lisäksi lainaa, joka nostaa tuloja kolmella sadalla kuussa.
Miksi opiskelijoiden pitää elää vielä (lainasta huolimatta) häpeällisemmän matalalla tulotasolla — joka on kaikenlisäksi ehdollinen tenttien läpäisyn suhteen? Käytännössä opiskelu Suomessa on siis kuitenkin maksullista. Onko tämä ihan ok, vai mikseivät opiskelijat olleet mukana listalla?
Opiskelijat eivät ole perusturvan varassa, siis virallisen terminologian mukaan.
Opintotuki on matala, mutta se, mitä opiskelijat eivät muista korostaa on, että se päälle saa ansaita noin 500 €/kk ilman, että opintotuki alenee. Näin opintotuki toimii perustulon tapaan. Työttömältä tuollainen lisätienesti pudottaisi päivärahaa 250 eurolla.
Niin, tuo on ihan hyvä pointsi — ja tarkoittaa, että opintotuella ei ole tarkoituskaan voida elää, ainakaan samalla elintasolla kuin kaikkein köyhin eläkeläinen. (toki opiskelija-asumista on järjestetty edullisempaan hintaan, mutta korkeampaa elintasoa on asua jossakin muualla kuin hoasilla.)
toki on ihan hyvä idea, että opiskelijat käyvät samalla töissä, mutta se rajoittaa täyspäiväisen opiskelun ja nopean valmistumisen suomat edut ainoastaan rikkaampien ihmisten saataville.
…mutta tämä ihan vaan perushuomautuksena, että on ryhmiä, joiden toimeentulo on näennäisen turvattu, mutta vielä heikompi kuin perusturvan varassa olevilla.
Pieni korjaus (asenteelliseen) sanamuotoon: Kirjoitat että työmarkkinatukea saavat nuoret, jotka eivät ole koskaan olleet töissä. Näin ei ole, vaan työmarkkinatukea saavat he, joiden työssäoloehto ei täyty. En nyt muista montako päivää kuussa pitää olla keskimäärin parin edeltävän vuoden aikana töissä, mutta vielä aika mukavasti saa tehdä keikkahommaa ilman, että työssäolo ehto täyttyy. Tämä tarkoittaa sitä, että valmistuva nuori aloittaa työmarkkinatuella vaikka olisikin käynyt heittämässä osa-aikatyötä tai pientä kesätyötä, ei sitä että nuori “ei olisi ollut koskaan töissä”, kuten kirjoitit.
Emma London on oikeassa. Anteeksi epätarkka sanamuotoni. Tämä asenteellinen ilmaisu tuli siitä, että työmarkkinatukiriippuvaisiksi nuorista valikoituvat ne, jotka eivät juuri lainkaan ole olleetr töissä. Keikkaa heittävät yleensä jatkavat keikkailua.
Touko Miettinen.Ensinnäkin:näköalattomuudella ja toivottomuudella ei ole mitään tekemistä asenteen kanssa.Taustalla on usein “Ryysyranta”-ilmiö, jota sanoisin suomalaisten kansantaudiksi kuten vainoharhaisuuttakin.Johtunevat sukupolvia kestäneestä sisäsiitoksesta?1960-luvulla allergiakin oli mielisairaus , ainakin ympäristön mielestä-monasti lääkärikin näki sen luulotautina.
Voitaisiinko asioihin suhtautua järjellä?Totuus on kuitenkin se, että ihmiset voivat huonosti, leipäjonot kasvavat ja yhä useampi on putoamassa köyhyysloukkuun mm. kohonneiden lämmitys ja ruokakustannusten takia.Tilanne pahenee niin kauan kuin annamme sen pahentua.
Mitä tulee keskiluokan saamisiin, niin mietipä uudelleen mitä kaikkea saat.Kelakorvaukset lääkäriltä ja hammaslääkäriltä, lapsilisät, opintotuet lapsillesi ja mitä kaikkea sitä onkaan ihan tuettuja bussilippuja ja kirjastoja myöten.Kyllä keskituloinen saa parhaat edut ja hänellä on varaa käyttää niitä.Jos köyhä saa vaikka teatterilipun jostain ei hänellä kuitenkaan ole varaa mennä sinne- ei ole matkarahaa, vaatteita yms.On turhaa nähdä jotain vastakkainasettelua.Kaikki ollaan samassa zimbabwessa.Tervetuloa tänne alas kun kutsu käy.Ehkä siihen ei mene pitkää aikaa.
Jari Suomiselle: Kun kirjoitin, että “me keskiluokkaiset veronmaksajatkin saamme “jotakin”, laitoin tahallani lainausmerkit, ja niiden tarkoitus oli kertoa, että itse asiassa mesaamme ihan kylliksi muutoinkin. Ehkä ennakoin pientä kateutta kaikkia kansalaispalkkaa nauttivia kohtaan.
Jälleen yksi mielekniintoinen kateusnäkökulma: kadehditaan erityisesti huono-osaisia. Kerrankin kesätöissä kahvitunnilla äijät katselivat, kun heinikossa istui ryhmä pultsareita ryyppäämässä Sinolia, ja kaikki kateellisena katsoivat, kun tuolla ne veronmaksajien rahoilla ryyppää.
Touko Mettinen
Mielenkiintoinen kirjoitus. Ihme, että joku poliitikko jaksaa tälläisiä asioita edes miettiä.
Haluaisin vain tuoda esille yhden asian, jonka me suomalaiset yleensä unohdamme.
Meillehän on opetettu, että Suomi on hyvinvointiyhteiskunta joka pitää huolta syystä tai toisesta syrjäytyneistä. Ja kummallista kyllä aika moni on myös tavalla tai toisella kateellinen näille sosiaalipummeille.
Koska meillä suomessa ei oikein ole toimivaa perheyhteisöä, on sosiaaliturvakin annettu virkamiesten byrokration hoidettavaksi. Aika monessa muussa maassa perhe tai suku pitää huolen sairaista tai muuten vaan syrjäytyneistä jäsenistään hautaan asti. Sitä ei koeta taakaksi, vaan se on luonnollinen osa heidän elämää.
Toisaalta aika moni rikas perhe (myös keskituloinenkin) voi palkata kotiapulaisen osaksi perhettä. Meillä täällä Suomessa sellainen koetaan ehkä riistoksi. Vaikka moni noista köyhistä apulaisista pitää asemaansa hyvinkin hyvänä ja ovat siihen tyytyväisiä. Heillä on ruoka, mahdollisesti asunto ja terveydenhoito järjestetty isäntäperheen toimesta.
Kyse on omasta mielestäni erilaisista tavoista järjestää sosiaaliturva. Kumpi sitten on parempi: Kunnan ja valtion byrokraattinen vai sukulaisten tmv. järjestämä? No uskon kyllä, että jälkimmäinen ei toimisi Suomessa meidän luonteemme vuoksi.
Suomessa on hyvä pelastusjärjestelmä olemassa lapsille ja nuorille. Mutta aikuisen sairastuneen osa on hyvin kehno.
Haluaisin huomauttaa kolumnissa mainittujen tukien todellisista laskentaperusteista asumismenojen suhteen.
Eläkkeensaajan asumistuki on 85 % hyväksyttävistä asumismenoista, jotka ylittävät OMAVASTUUOSUUDEN.*
Perusomavastuu on 542,10 euroa vuodessa (noin 45,18 e/kk)*
Tämä tarkoittaa että 400e vuokraan saa tukea 301,59e
Joka tarkoittaa 75,4% reaalikorvausta.
Yleinen asumistuki on 80% (ed. tapauksessa 320e)
Saman reaalisen tuen saavuttamiseksi molemmilla tulomuodoilla vuokran on oltava noin 545e.
Ihan lukijoita armahtaakseni jätän opiskelijan asumislisän tässä yhteydessä käsittelemättä.
Omavastuu siis kannustaa eläkeläistä ottamaan kalliimman asunnon, koska tuen suhteellinen osuus nousee hinnan kasvaessa huomattavasti.
Lopuksi on hienoa todeta, että sekavasta asumistukikäytännöistä todennäköisesti nauttivat vain perverssit (ja) byrokraatit.
* = http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/061101124325EH?openDocument
Osmo, vaikka olet hyvällä asialla, niin ole tarkka faktojen kanssa.