Rautatieasemalla minut yhytti kelan virkailija, joka halusi pyurkaa sydäntään yksinhuoltaetuuksien väärinkäytöstä. Heidän lähiössään on kuulemma tapana, että pariskunta ”eroaa”, mies muuttaa Poste restante -osoitteseen ja nainen nostaa kaikki ajateltavissa olevat yksinhuoltajaetuudet. Lasten tuloa sen saman miehen kanssa ero ei mitenkään estä. Kerrostalovaltaisessa lähiössä sana kiirii nopeasti. Kun yksi keksii tämän, kohta sen osaavat kaikki.
Yksinhuoltajaetuudet on taroitettu tukemaan sitä, että (yleensä) äiti joutuu vastaamaan yksin perheestä. On vähän ikävää, jos tälle riisikupille ilmoittautuvat muutkin. Ei se ainakaan helpota yksinhuoltajien aseman parantamista.
Myös anekdoottipohjalta: Vakuutusvirkailija kertoi minulle tapauksesta jossa nelikymppinen pariskunta erosi, nosti eläkevakuutuksensa, ja meni parin vuoden päästä uudestaan naimisiin. Jolloin napsahti syyte petoksesta. Jos kerran tuosta voi nostaa syytten, niin miksei tuosta poste restante -kuviostakin?
Nyt tulee hyvin ilkeä veto: Miksi ihmeessä yksinhuoltajuutta pitäisi tukea? On aivan murskaavaa evidenssiä siitä, että yksinhuoltajuudesta seuraa melkein kaikenlaisia ajateltavissaolevia ikävyyksiä paitsi lapsille myös vanhemmille.
Se, että joidenkin on rationaalista erota tukien takia vain kertoo, että järjestelmä todellakin kannustaa eroamaan. Sellaisessa järjestelmässä on jotain aivan perustavanlaatuista vikaa.
Yksinhuoltajien etuudet lienevät tässä maassa sellainen TABU ettei asiaan pystytä koskemaan. Odelle pisteet kun uskalsit edes asiasta mainita. Kuvittelen että demarien uusi ja raikas naispuheenjohtaja tekee jo hengitysharjoituksia seuraavia vaaleja varten: SIKA SIKA NAISEN EURO ON 8 SENTTIÄ JA YKSINHUOLTAJAT KUOLEVAT NÄLKÄÄN SIKA SIKA KAIKKI ILMAISEKSI YKSINHUOLTAJILLE VALTIO MAKSAA SIKA SIKA! Tai jotain vastaavaa. Voin tietty olla väärässäkin mutta se olisi 1. kerta 🙂
Onhan noita. Tiedän itsekin monta tapausta.
Ainakaan isommissa kerrostaloissa nyt ei kukaan kiinnitä siihen huomiota onko joku talossa tosiasiallisesti asuva kirjoilla vai ei.
Mutta minkäs teet? Miten tuollainen voitaisiin estää? En minä ainakaan keksi mitään keinoa.
tpyyluoma:
”Jolloin napsahti syyte petoksesta”
Sinivihreä:
Syytettiinköhän siinä alkuperäisestä avioliitosta, avioerosta, myöhemmästä avioliitosta vai jostain näiden yhdistelmästä. Epäilen kyllä, että syytteen asteelle jäi. Totalitaristisella yhteiskunnalla olisi todennäköisesti keinot kitkeä aloituksessa kuvattu toiminta, mutta suomalaisessa yhteiskunnassa ainoa tapa reagoida taitaa olla moralisointi ympäröivän yhteisön taholta, mihin tässä tapauksessa ehkä on aihettakin.
Ei yksinhuoltajuutta tueta, pölkkypäät (sori)… vaan lapsia, jotka ovat yhden ihmisen huollossa.
Ainoa yksinhuoltajuuden mukana tuleva etuus muuten on lapsilisän yksinhuoltajakorotus. Ei ole olemassa mitään muita etuuksia, jotka lankeaisivat yksinhuoltajuuden perusteella. Muut etuudet tulevat pienituloisuuden perusteella huoltajien lukumäärään katsomatta.
”Se, että joidenkin on rationaalista erota tukien takia vain kertoo, että järjestelmä todellakin kannustaa eroamaan. Sellaisessa järjestelmässä on jotain aivan perustavanlaatuista vikaa.” (Tiedemies)
Olen ihan samaa mieltä. Rationaaliset ihmiset tekevät sitä, mikä on heille edukkainta. Juuri tämä tukien tarveharkintaisuus ja elämäntilanteenmukaan määriteltävä rahantarve on suoraan sanottuna päin per…ttä. Se kannustaa ihmisiä keplottelemaan eli toimimaan siten, että he saavat parhaan edun. Usein tämä keplottelu johtaa kokonaisuuden kannalta järjettömiin ratkaisuihin.
Tällaiset tarveharkintaisuudet ovat myös juuri niitä seikkoja, jotka ehkä eniten katkeruutta ja turhautumista tukien saajien välillä: ”Tilanteestani johtuen en saa tukea X, koska olen luokiteltu luokkaan B, mutta naapurin juoppo saa tuen X , koska hän on luokassa C ja siksi katsottu tarvitsevan tukea enemmän kuin minä.” ”Ehkäpä minukin pitäisi ruveta juopoksi, niin…”
Mielestäni ainoa ratkaisu olisi perustulo-periaate: Kaikki saa samat tuet ilman mitään rahan tarpeen harkitsemista ja elämäntilanteen luokittelua. Ainakin pääosin kaikki ”tarveharkintaiset” tuet tulisi poistaa. Tämä johtaisi järkevämpiin ratkaisuihin ilman turhaa keplottelua ja byrokratiaa. Monta murhetta poistuisi ja töihinkin olisi työttömänkin helpompi mennä.
Niin ovat ajat muuttuneet (ja hyvä niin), että vielä 1900-luvun alkupuoliskolla pidettiin täysin käsittämättömänä ja suorastaan moraalittomana että muille yksinhuoltajille kuin leskille olisi mitään erityisempiä avustuksia annettu.
Mutta siis, jos kerran yksihuoltajaksi ryhtyminen on taloudellisesti kannattavaa, on ihan sama, mistä se johtuu. Se on yksinhuoltajuuden tukemista de facto, vaikka sitä ei sellaiseksi suoraan nimitettäisikään.
Sinivihreä, ihmettelin samaa. Olisiko veropetos.
Jos tämä Elinan kommentti ”ainoa yksinhuoltajuuden mukana tuleva etuus muuten on lapsilisän yksinhuoltajakorotus” pitää paikkaansa niin kyse taitaa vaaliavustusten tapaan olla siitä, että laki on ihan ok kunhan sitä vain noudatettaisiin.
Nyt lakia vain taidetaan tulkita siten, että kun yksinhuoltaja menee sossuun niin kommenttia tulee tyyliin ”on se rankkaa, kyllä mä ymmärrän, tässä sulle vähän asimistukea, toimeentulotukea ja muuta sellasta” ja sitten siinä toisessa tapauksessa tulee että ”mitenkäs se sun miehes, eikös se vois mennä vaikka töihin”.
Olen yksinhuoltaja.
Otan kiitollisena vastaan nämä ”yksinhuoltajaetuudet”, kunhan vain joku kertoo, mitä ne ovat ja mistä niitä voi hakea.
Ainoa yksinhuoltajuuden perusteella minulle tuleva etu on lapsilisän yksinhuoltajakorotus. Kahdesta lapsesta tällä hetkellä noin 90 euroa kuussa. Tähän tulikin nyt roima korotus. Aikaisemmin se oli 70 euroa.
Tässä on valtakunnan ainoa ”yksinhuoltajaetuus”…
http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/documents/13290/index.htx
En väheksy tätä summaa lainkaan, mutta ehkä nyt meuhkaamien näistä etuuksista voisi päättyä tähän.
Eron, todellisen tai posterestante -eron jälkeen yksinhuoltaja saa korotetun lapsilisän lisäksi selvästi parempaa asumistukea kuin saisi, jos mies tuloineen kuuluisi samaan ruokakuntaan. Lisäksi varsin moni yksinhuoltaja saa kunnalta – myöhemmin valtiolta – elatustukea, jolla yhteiskunta korvaa sen, ettei mies maksa elatusmaksuja lapsesta. Asumistuen taulukko on myös tehty kovin yksinhuoltajia suosivaksi. Käytännössä asumistukea saavat lähinnä vain työttömät ja yksinhuoltajat.
Kyllä Tiedemies on oikeassa siinä, että yhteiskunta tukee avioeroa runsaskätisesti.
”Kyllä Tiedemies on oikeassa siinä, että yhteiskunta tukee avioeroa runsaskätisesti.”
Asumistuen kriteerit ovat sen verran tiukat, ettei edes yksinhuoltajuus ole mikään asumistukiautomaatti. Totta kai on todennäköisempää, että yhden huoltajan perheessä kriteerit täyttyvät helpommin kuin kahden huoltajan.
Elatustukea saa, jos elatusvelvollinen ei maksa osuuttaan. Toimeentulotukea saa, jos tulojen ei katsota riittävän elämiseen. Yhden huoltajan perheessä näin on useammin, mutta ei pitäisi sotkea yksinhuoltajia könttänä tähän ryhmään. Väärinkäyttäjät ovat asia erikseen – tukiviidakon porsaanreiät ja sekavuus eivät ole peruste syyllistää kaikkia eronneita.
Mutta ei asumistuki ole mikään yksinhuoltajaetuus, vaan ainoastaan pienituloisuuden peruteella tuleva etuus. Jos palkkani on kolme tonnia, en saa mitään asumistukea.
Sen sijaan, jos kotona on mies pienellä sairasleläkkeellä ja minulla kahden tonnin palkka niin riippuen muuten ruokakunnan koosta, niin saamme asumistukea.
Asumistuki nousee ruokakunnan koon mukaan eli ei mitenkään suosi yksinhuoltajuutta. Onko nyt jotenkin vaikea ymmärtää?
Elatustuet valtio perii takaisin ulosoton kautta lasten isältä. Eli sen lisäksi että poste restante -osoite, pitää olla tuloton loppuelälmänsä. Veikkaanpa että hyvin harvinaisia loppujen lopuksi tällaiset järjestelyt ovat. Jos normaali palkkaa saava mies panostaa lapsiinsa ainakin tonnin kuussa, niin valtiolta saa 118 euroa kuussa per lapsi. Pitäisikö tätäkin ilman siis olla, jos lapsen kusipäinen isä ei maksa mitään. Eihän tämä ole mikään etuus vaan pieni korvaus lapselle siitä, että lapsen toinen huoltaja ei osallistu elatukseen.
En vieläkään käyttäisi sanamutoa ”yhteiskunta tukee avioeroja”, kun tarkoitus on tasata lasten hyvinvointia kahden huoltajan perheisin nähden. Kenen etu se on, että yksinhuoltajien lapset syrjäytyvät. Kyllä yksinhuoltajilla on ihan tarpeeksi tiukkaa ilman tällaista propagandaa.
Ja kuka koskaan tietää oman liittonsa kohtalosta. Tiedemieskin voi joku kaunis päivä herätä tilanteeseen, jossa vaimo onkin löytänyt toisen ja paluuta entiseen ei ole. Kaikille yksinhuoltajuus ei todellakaan ole mikään rationaalinen valinta, vaan pakko.
Vielä jankutan ja haluan korostaa esimerkillä, että te Tahvotkin ymmärrätte.
Tyypillisessä avioerotilanteessa äiti ja lapset jäävät perheen omistusasuntoon ja isä maksaa elatusapua. Yhteiskunnalta saa tämän em. lapsilisän korotuksen. Edes toimeentulotukea ei ole mahdollisuutta saada niin kauan kun asuu omassa asunnossta.
Kaikki etuudet tulevat ruokakunnan tulojen mukaan, eivät yksinhuoltajuuden. Voidaan siis sanoa, että yhteiskunta tukee pienituloisuutta runsaskätisesti, jos todella runsaskätisyyttä näissä summissa näkee. Yksinhuoltajien ruokakunnat tietysti ovat pienituloisia useammin kuin kaksinhuoltajaperheet.
Rupesi ärsyttämään siihen malliin, että tekstiä tulee:
Elatustuki on verrattavissa siihen, kun rikoksen uhri ei saa korvauksia varattomalta rikoksentekijältä, vaan Valtionkonttorista. Korvaus on usein olennaisesti pienempi kuin mitä oikeus on määrännyt. Onko se jokin etuus?
Lapsi ei saa hänelle kuuluvaa elatusta toiselta vanhemmaltaan. Hän saa pienen korvauksen siitä valtiolta, reilun tonnin vuodessa. Onko tämä jokin etuus? Ei ole, lapselle kuuluu elatus jo lain mukaan.
Ja kuten sanottu elatustuet menevät äkäisesti ulosottoon ja siellä ne ovat etusijalla kaikkiin muihin saataviin.
En nyt kauheasti aina luottaisi tuollaisiin kadulla tapahtuviin purkauksiin, jotka auktorisoidaan sillä, että on Kelan virkailija. Tiedän kaksi tapausta, joissa on toimittu näin, että mies tosiasiallisesti asui ex-vaimonsa luona. Toinen pari toimi ihan laskelmoiden, toinen pari oli Matti-Mervi -suhde, jossa tarkoituksena tuskin oli tulojen maksimoiminen, vaan kaikki nyt oli yhtä sekoilua kaikin puolin. Eli jossain vaiheessa oli erottu, mutta sitten mentykin taas yhteen, erottu jne.
Ottaen huomioon, että tiedän varmasti yli sata avioeroperhettä, pidän epäuskottavana, että kyseessä on yleinen ilmiö. Ei hyväksyttävä silti tietenkään. Mutta keksikääpä, miten sen voisi estää?
Myös tarhamaksut taitaa kuulua samaan luokkaan. Kuvitellaan ääritilanne jossa iskä on hyvin tienaava ja äiskä kotona. Yhdessä asuen 230 ekee (niinhän se maksukatto muistaakseni korotettiin) ja yksinhuoltajana se on sitten pyöreä 0. Ja vielä kannattavammaksi käy jos on useampi lapsi. Eli säästö vuositasolla yli 2500 ja kuka nyt ei säästää haluaisi…
Tiedemies: En usko, että kukaan ryhtyisi ”oikeaksi” yksinhuoltajaksi, siis yhden vanhemman perheeksi, vain tukien takia. Eivät ne tuet niin isoja ole. Tukien tarkoituksena ei ole kannustaa yksinhuoltajuuteen tai avioeroon, vaan tarjota yksinhuoltajan muksuille mahdollisuus ponnistaa elämään taloudellisesti samanarvoiselta viivalta muiden lasten kanssa.
Suomessa on ”pula” syntyvistä lapsista. Yksinhuoltajien osuus lapsiperheistä kasvaa. Jos valtio politiikallaan haluaa vähentää yksinhuoltajaperheitä, tippuu myös syntyvien lasten määrä. Ja sehänhän ei ollut tarkoitus.
Oikaisu:
Vilkaistuani Iltasanomia korjaan tuon Matti-Mervi -suhteen Saarela-Karpela -suhteella.
Matti ja Mervihän ovat jo pitkään viettäneet seesteistä elämää Tampereella.
Elinalle kakasi huomiota: elatustukivelkaisen ei tarvitse pakoilla koko ikäänsä, viisi vuotta taitaa riittää velan vanhenemiseen. Nyt kun periminen siirtyy kelalle, pakoilu on asteen verran vaikeampaa, koska kela voi periä sen itse maksamistaan tuista.
Muuten Elinan sotkee keskenään sen, tukeeko yhteiskunta avioeroja siihen pitääkö tukea.
Kun kaksi eroaa ja muuttaa oikeasti kahteen eri asuntoon, tästä aiheutuu heille lisää menoja. Näiden menojen kattamiseen yhteiskunta osallistuu, joten se siis tukee eroamista. Tämän Elina voisi keskustelun pohjaksi myöntää, jotta pääsisimme keskustelemaan siitä, onko oikein että yhteiskunta osallistuu avioeroista aiheutuviin kustannuksiin.
Jos mitään tällaisia etuja ei olisi, miksi ne miehet siirtäisi8vät kirjansa posterestanteen. Se lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen takiako?
Emma Londonille:
Kyllä minuun aikanaan otti yhteyttä monikin sellainen, joka kertoi eronneensa sosiaaliturvan säännösten takia; joitakin jopa oli kelan toimistossa neuvottu niin tekemään. Usein kysymys oli työmarkkinatuesta, jota ei saa lainkaan, jos puoliso on kunnollisessa työsuhteessa.
On tietysti makua asia, eroaminen tukien takia tarkoittaa. Kun ennen pientilavaltaisessa taloudessa ero merkitsi toiselle tai molemmille taloudellista katastrofia, huonossakin suhteessa roikuttiin pitkään. En tarkoita, että tämä olisi mitenkään tavoiteltavaa, mutta toki on tapauksia, joissa eron ratakisee se, että se ylipäänsä on taloudellisesti mahdollinen.
Paljon yleisempää on, ettei uutta suhdetta muodosteta tai ainakaan virallisteta tukien menettämisen vuoksi. Moni ei tunnu ymmärtävän tai hyväksyvän sitä, että uusi suhde vie yksinhuoltajaetuudet, niin elatustuen, yksinhuoltajan lapsilisän, alhaiset päivähoitomaksut ja asumistuen, vaikka uusi miesystävä ei katso olevansa missään vastuussa tyttöystävänsä edellisten puolisoiden lapsista. (Tuosta elatustuesta en ole ihan varma.)
Jopa iäkkäät lesket välttävät yhteen muuttamista,koska se alentaa molempien kansaneläkettä.
Emma London: Kukaan ei yleensä elämässä tee yhtään mitään vain yhden syyn takia. Tämä EI tarkoita sitä, että joku yksittäinen syy ei vaikuttaisi päätökseen.
Jos hyväksyt, että ihmiset reagoivat kannustimiin, siitä seuraa, että jos isän ja äidin yhteenlasketut tulot nousevat, kun he eroavat, heitä kannustetaan eroamaan yhteiskunnan toimesta.
Yksinhuoltajien etuudet pitäisi kyllä yhteishuoltajuudessa tasata isän ja äidin kanssa. Nythän äidit saavat kaiken.
Jostain syystä tasa-arvoa ajavat feministit ovat tässä kohti aivan hiljaa.
”vaikka uusi miesystävä ei katso olevansa missään vastuussa tyttöystävänsä edellisten puolisoiden lapsista. ”
En eka kertaa ihmettele millainen on suhde, jossa puolison lapset eivät mitenkään kuulu uuden suhteen molemmille osapuolille. Biologisen vanhemman kuuluu osaltaan huolehtia lastensa elatuksesta ja toivottavasti muutenkin pitää heistä huolta. Mutta kuka viitsii ottaa kämppäänsä tyypin, jolle sopii yhteinen jääkaappi, mutta eivät lapset?
Tämä nyt menee aiheesta sivuun … sorry.
Jälleen esimerkki siitä miten moraalisella närkästyksellä saataisiin aikaan järkyttäviä ongelmia, jos siis närkästys vietäisiin loppuun saakka.
Nämä ”poste restante” ihmiset tuskin muodostavat mitää sosiaalipummien harmaata massaa joka juhlii meidän hyväosaisten rahoilla.
Yhteiskunta tukee huono-osaisia ja se on hyvä asia. Piste.
”Yksinhuoltajien etuudet pitäisi kyllä yhteishuoltajuudessa tasata isän ja äidin kanssa. Nythän äidit saavat kaiken.”
– Tarkoitat kai, että lasten virallinen huoltaja, jonka luona he asuvat, saa kaiken? Elatusavun maksaja saa vain jonkinlaisen verovähennyksen maksuistaan. Miesten sortamista saattaa olla siinä, että huoltajuus useammin annetaan äidille, mutta etuudet eivät ole sukupuolisidonnaisia.
Vika ei ole siinä, että yhteiskunta tukee huono-osaisia. Vika on siinä, että tuen muoto luo kannusteet toimia tavalla, joka ei ole varmasti ollut tarkoitus.
Olen samaa mieltä siitä, että ihmiset eivät eroa ns. oikeasti siksi, että saisivat paremmat tuet. Mutta kyllä se vaikuttaa heidän päätöksentekoonsa. Enkä minäkään väitä, että ne feikkierot olisivat kovin yleisiä.
Herää kuitenkin kysymys, että miksi ihmeessä yhteiskunnan pitää luoda kannusteet joissa yksilön ja yhteiskunnan edut menevät näinkin pahasti ristiin? Tällä hetkellä se tapa, jolla tuetaan köyhyyttä, synnyttää köyhyyttä. Ei se nyt tainnut olla sen järjestelmän tarkoitus?
Sossun maksamat harkinnanvaraiset tuet ovat juuri niitä jotka aiheuttavat kaikenlaisia vääristymiä. Ei sellaisia pitäisi edes olla, vaan ne tilanteet joissa vanhemmat ovat esimerkiksi juoneet ruokarahat pitäisi hoitaa maksusitoumksilla ruokakauppaan ja jne.
Yhteiskunta tukee huono-osaisia ja se on hyvä asia. Piste.
Tällä tarkoitetaan yleensä varmasti taloudellista huono-osaisuutta. Raja ns. huono-osaisen ja ei huono-osaisen välillä on kuitenkin epämääräinen kuten täälläkin on todettu monta kertaa. Luulisin että useimpien työtätekevien ihmisten on vaikea käsittää että he ovat enemmän huono-osaisia kuin pelkillä tulonsiirroilla elävät ns. viraliset huono-osaiset..
Tämä suomalainen kommunismi on tarkoituksella tehty niin monimutkaiseksi järjestelmäksi että jo pelkkä siitä keskusteleminen on tavallisille ihmisille lähes mahdotonta ja edes näihin asioihin perehtynyt ammattipoliitikko kuten Ode ei tunne sitä täysin. Eikö tämä jo itsessään todista sen että järjestelmä on mätä? Ei tämä enään fiksaamalla parane vaan purkamalla koko järjestelmä ja tekemällä kokonaan uusi; kansalaisten arvojen ja MAKSUKYVYN mukaan.
En usko että suomalaiset poliitikot pystyisivät luomaan tällaista uutta mallia, mutta esimerkiksi jo Virosta saattaisi löytyä toimiva sosiaalitoimen malli Suomenkin käyttöön.
Aiemmissa puheenvuoroissa on käsitelty sitä kun aviossa oleva pariskunta tekee posterestante-eron ja pyrkii näin maksimoimaan etunsa.
Mutta paljon parempaan tukien hyötysuhteeseen päästään (molemmat työttömiä) kun ei muuteta yhteen osoitteeseen eikä solmita avioliittoa sekä lapsen isyyttä ei tunnusteta. Näin isä välttyy elatustuen takaisinperinnältä.
Kun on vielä kysymyksessä perheestään huolehtivä isä, niin hän ryhtyykin vuokraamaan pimeästi vuokra-asuntoaan muutamaksi kuukaudeksi vuoden aikana. Tällaistakin näkökulmaa on paikallisen kuppilan kerhoilloissa pohdittu.
”Näiden menojen kattamiseen yhteiskunta osallistuu, joten se siis tukee eroamista. Tämän Elina voisi keskustelun pohjaksi myöntää”
Tuohan on ihan hirveätä tuubaa. Ode on jossain, varmaankin aika varhaisessa, vaiheessa huomannut olevansa hyvä käyttämään kieltä ja tottunut siihen että asiat voi vääntää mihin muotoon tahansa sopivasti sanoja väärinkäyttämällä. Kielikuva ”tukea eroamista” tuo sopivasti mieleen että yhteiskunta tavoittelee ja edistää suhteiden kariutumista ja ihmisten epäonnea.
Ei se mitään, noin me kaikki väärinkäytämme sanoja, mutta jos tuollaista työntää ”keskustelun pohjaksi” niin onnea vaan keskustelulle, siitä tulee varmaan tosi rakentavaa.
Ei tavoittele, mutta edistää. Kannustinvaikutukset ovat joskus sellaisia.
”- Tarkoitat kai, että lasten virallinen huoltaja, jonka luona he asuvat, saa kaiken? Elatusavun maksaja saa vain jonkinlaisen verovähennyksen maksuistaan. Miesten sortamista saattaa olla siinä, että huoltajuus useammin annetaan äidille, mutta etuudet eivät ole sukupuolisidonnaisia.”
Tarkoitan, että äidit saavat kaiken, jos vain haluavat. Jo ensimmäinen viesti oli kirjoitettu kuten tarkoitettu.
Ketjun alkuperäiseen pointtiin vielä: maallikon tuntumani on, että Ode on oikeassa. Yhteiskunta haluaa antaa mahdollisuuden eroon ja tukea eron jälkeistä elämää. Tästä syystä alussa kuvatut tilanteet ovat mahdollisia.
Pohjimmiltaan tämä juontaa vasemmistolaiseen ajatteluun, jonka mukaan ydinperhettä ja sukulaissuhteita yleensä pitäisi heikentää ihmisten elämässä. Avioerot ja isän eristäminen lapsistaan edistävät näitä tavoitteita.
BRG:lle:
Taisit lukea rivien välistä sellaista, jota en siihen ole tarkoittanut. Kun sanon,että yhteiskunta tukee avioeroa, tarkoitan, että se osallistuu niiden kulujen kattamiseen, joita erosta aiheutuu. Se ei tarkoita,että tämän toiminnan tarkoitus olisi edistää eroja.
”Kun sanon,että yhteiskunta tukee avioeroa, tarkoitan, että se osallistuu niiden kulujen kattamiseen, joita erosta aiheutuu”
Myönnän että kommentoin välillä hieman liiankin kiivaasti mutta jos todella tarkoitat mitä edellä kuvaat niin ehdottaisin käyttämään sanontaa ”yhteiskunta tukee eronneita” sanonnan ”yhteiskunta tukee avioeroa” sijaan. Jos kukaan muu ei näe näissä mitään eroa niin tunnustaudun vainoharhaiseksi.
Eri asia on jos haluat pitää blogin eläväisenä provokaation keinoin, sekin kyllä on mielestäni ihan hyväksyttävää.
BRG: pointti onkin, että tuo ero on ainoastaan mielikuvissa. Se että tuetaan eronneita tai tuetaan eroja on käytännössä ihan sama asia. Tietysti eduskunta ei ikinä säätäisi lakia, jolla tuetaan eroja, koska se tuntuisi kaikista ”väärältä”, mutta he saavat aikaan tasan saman kannustevaikutuksen tukemalla eronneita.
Tällainen käytäntö on hyvin yleinen täällä Itä-Helsingissä, jossa monet erääseen vähemmistöryhmään kuuluvat noudattavat samaa käytäntöä. Joillain isillä on kaksi, tai jopa kolmekin perhettä. Kun isi ilmoittautuu asunnottomaksi, saa hän usein mukavan matkan päästä oman yksiön, josta voi välillä piipahtaa kotona syömässä ja lisääntymässä. Ja yhteiskunta maksaa. Sosiaalitoimi tietää kyllä ongelman, mutta on usein kykenemätön todistamaan tätä järjestelyä, vaikka lapsia syntyy kuin tyhjästä vuoden välein.
Ja yksinhuotajaetuudet ovat vain yksi monista tukiviidakoista, joissa enemmän rahaa saadakseen kannattaa toimia kokonaisuuden kannalta järjettömästi. Esimerkiksi aikoinani minun kannatti asua eri asunnossa kuin silloinen poikaystäväni, koska olin työssä ja poikaystävä opiskeli. Muutoin hän olisi menettänyt asumislisänsä. Ts tässäkin eroaminen kannattaa.
Yksi pointti
Siinä mielessä on hyvä, että heikoimpia yksinhuoltajia tuetaan, että he eivät ole pakotettuja ottamaan ketä tahansa miestä. Vaihtoehtoinen tilanne johtaisi kurjuuden kierteeseen.
Vahvemmat yksinhuoltajat pärjäävät omillaan ja ovat kovilla. Heillä on kuitenkin yksi etu heikompiin yksinhuoltajiin nähden. Mahdollisen uuden miehen ei tarvitse nokittaa etuusjärjestelmän kanssa kilpaa. Kaikki raha jonka tämä laittaa peliin kasvattaa hyvinvointia. Koska naisten kanssa värkätessä joka tapauksessa kulunkeja kertyy, yksi lapsi ei välttämättä oleellisesti muuta tilannetta uuden miehen kannalta.
=> Heikonkin yksinhuoltajan kannattaa pyrkiä niin vahvaksi että pääsee tulosidonnaisista etuuksista mahdollisimman pitkälti irti.
”Kyllä minuun aikanaan otti yhteyttä monikin sellainen, joka kertoi eronneensa sosiaaliturvan säännösten takia; joitakin jopa oli kelan toimistossa neuvottu niin tekemään. Usein kysymys oli työmarkkinatuesta, jota ei saa lainkaan, jos puoliso on kunnollisessa työsuhteessa.
On tietysti makua asia, eroaminen tukien takia tarkoittaa. Kun ennen pientilavaltaisessa taloudessa ero merkitsi toiselle tai molemmille taloudellista katastrofia, huonossakin suhteessa roikuttiin pitkään.”
Siinäpä se. Jos ihmisillä olisi riittävä toimeentulo ilman eroamista, ei kenenkään tarvitsisi erota vain saadakseen riittävän toimeentulon.
Lasten kannalta ajateltuna kannattaisi valtiovallan paneutua siihen, miten varmistetaan pienituloisten perheiden (myös perheiden, joissa työkyvytön vanhempi!) toimeentulo, varsinkin nyt rankkojen hinnankorotusten jäljiltä.
Liian kireä taloudellinen tilanne sinänsä kärjistää ihmissuhteet, jatkuva huoli ei voi olla vaikuttamatta perheen ilmapiiriin.