Lahjakkaiden lasten koulutus

Pro­le­tari­aatin dik­tatu­uris­sa oli eri­tyisk­oulun­sa lah­jakkaille lap­sille, kos­ka pro­le­tari­aat­ti tarvit­si hei­dän eri­ty­isosaamis­taan. En tunne asi­aa kun­nol­la, mut­ta olen ymmärtänyt, ettei tämä päät­tynyt kovin onnel­lis­es­ti.  Eri­tyisk­oulut eivät olleet kovin hyvä hyviä tar­joa­maan sosi­aal­isia taito­ja, eikä pro­le­tari­aat­ti saanut panos­tuk­selleen riit­tävää vastinet­ta. Lah­jakkaiden eri­tyisk­oulu­ja on myös län­si­mais­sa, joskin rikkaiden per­hei­den lap­sil­la tun­tuu ole­van niihin lievem­mät lahjakkuusvaatimukset.

Suomes­sa annetaan veron­mak­sajien rahoil­la eri­ty­isope­tus­ta eri­ty­is­lah­jakkuuk­sille musi­ikin ja urheilun alal­la. Meil­lä on eri­no­mainen musi­ikkik­oulu­jär­jestelmä, joka on tuot­tanut maamme kokoon näh­den paljon kan­sain­välisen luokan kykyjä. Lah­jakkaille urheil­i­joille on oma eri­ty­is­val­men­nuk­sen­sa, joka joukkue­peleis­sä voi sisältää neljätkin treen­it viikossa. 

Eri­ty­is­lah­jakkuuk­sien koulu­tus alkaa ja pikku­laps­es­ta eikä siis vas­ta kaikille yht­enäisen perusk­oulun jäl­keen. Toisin kuin Neu­vos­toli­itossa tai DDR:ssä, musikaalis­es­ti tai urheilullis­es­ti lah­jakkaat käyvät taval­li­sis­sa kouluis­sa ja elävät olo­suhteisi­in näh­den nor­maalia elämää. Eri­tyisk­oulu­tus on koulu­tun­tien jäl­keen urheiluseu­rois­sa ja musi­ikkiopis­tois­sa. Tämä tekee päivästä aika pitkän, mut­ta tun­tuu parem­mal­ta ratkaisul­ta kuin erot­ta­mi­nen ikä­tovereis­taan. Samal­la se merk­it­see, ettei maaseudun lap­sille käytän­nössä ole tätä eri­tyisk­oulu­tus­ta tarjolla.

Musi­ikin ja urheilun lisäk­si matem­ati­ik­ka on ala, jos­sa toiset ovat selvästi lah­jakkaampia kuin toiset. Kun kaik­ki saa­vat perusk­oulun ajan samaa matem­ati­ikan ope­tus­ta, merk­it­see tämä, etteivät matemaat­tis­es­ti lah­jakkaat saa perusk­oulun aikana oikeas­t­aan mitään matem­ati­ikan ope­tus­ta. Toiset ovat his­to­ri­as­sa parem­pia kuin toiset, mut­ta kaik­ki oppi­vat samoil­la his­to­ri­an tun­neil­la edes jotain.

Lukios­sa on omat taso­ryh­män­sä helpon ja vaikean matem­ati­ikan luk­i­joille, mut­ta erot­tau­tu­mi­nen tapah­tuu liian myöhään, eikä myöskään pitkä matem­ati­ik­ka ole matemaat­tis­es­ti lah­jakkaalle eri­tyisen haas­tavaa. (Helpon matem­ati­ikan luk­i­joille on omat helpote­tut yliop­pi­lasko­keen­sa, joista voi saa­da arvokkaan lau­da­turin osaamisel­la, joka vaikean matem­ati­ikan kokeessa tuot­taisi korkein­taan luben­terin) Mitä siitä tulisi, jos kaik­ki soit­taisi­vat perusk­oulun ajan korkein­taan nokkahuilua ja viu­lu­un saisi tart­tua vas­ta lukioiässä? Musi­ikissa suo­ma­laiset ovat maail­man huip­pua, matem­ati­ikan taidois­sa häviämme kore­alaisille, ainakin huiput häviävät.

Eikö siis matem­ati­ikan ope­tus­ta voisi kaupungeis­sa eriyt­tää samal­la taval­la kuin musi­ikin ope­tus­takin – pait­si, ettei eri­ty­is­matem­ati­ik­ka luke­van tarvit­sisi tuh­la­ta aikaansa hitaan matem­ati­ikan kurs­seil­la. Muu ope­tus olisi nor­maalia. Maal­la tämäkään ei onnis­tu, mut­ta tämän ei pitäisi olla este toteut­taa sitä kaupungeissa.