Pyöräilykausi on alkanut ja takana on 900 km. Eräs asia minua harmittaa. Pakolliset pyörätiet. Helsingissä on paljon hyviä pyöräteitä ja sitten huonoja ja täysin turhia. Sellaisia jalkakäytävästä lohkaistuja, jotka pakottavat pyörän pysähtymään joka risteyksessä, eikä siinä välilläkään voi matkavauhtia ajaa. Ajoradalla ajaisi vauhdikkaammin ja turvallisemmin. Jos kaupunki on laittanut pyörätien sunnuntaipyöräilijälle, sitä pitäisi periaatteessa työmatkapyöräilijänkin käyttää, vaikka se ei hänelle sovi lainkaan.
Itävallassa näin tähän ratkaisun: jalkakäytävän merkki, jossa oli lisäkilpenä “sallittu pyöräilijöille”. Saa ajaa, mutta ei ole pakko. Tuollaisen vapaaehtoisen pyörätien merkin me tarvitsisimme Suomeenkin. On pyöräteitä, jotka on rakennettu, jotta pyörät saataisiin pois ajotieltä. Niille on motivoitua pakottaa pyöräilijä. Mutta sitten on niitä tonttikadulla olevia täysin turhia, joista soisi vapautuksen. Niille tarvitaan oma vapaaehtoisen pyörätien merkki!
Mikäpä sitä estää ajamasta ajoradalla, jos huvittaa. Enpä ole koskaan nähnyt tai kokenut, että poliisit siihen puuttuisivat, vaikka pyörätie kulkee vieressä.
En kyllä ymmärrä pointtia, että mikä siinä turvallisempaa olisi?
Laki kieltää ajamasta ajoradalla, jos vieressä on pyörätie. Työmatkapyöräilijä, jonka matkanopeus on 25 km/h on hyvin turvaton ja suorastaan vaarallinen joillakin huonolaatuisilla pyöräteillä.
Äh, sä oot liian lainkuuliainen. Kyllä sen nyt tiesin, että se kiellettyä on.
Aja kuitenkin siellä ajoradalla ihan rauhassa. Kuten sanoin, enpä ole koskaan nähnyt poliisien siihen puuttuvan. Itse ajelen mieluummin pyörätiellä, vaikka ne tosiaan joskus aika huonolaatuisia ovatkin varsinkin Vantaan puolella.
Ei joka lakia nyt tarvitse niin tosissaan ottaa…
Siinä on se ongelma, että olen silloin täysin lainsuojaton. Jos auto ajaa takaa päälleni, vika on minun,siis muodollisesti.
No, joo… mutta kyllä tuollaiset sitten tapauskohtaisesti harkitaan oikeudessa. Ei se poista autoilijan vastuuta olla varovainen ja tarkkaavainen, vaikka joku olisi väärässä paikassa väärään aikaan.
Mutta olen ehkä alun perinkin eri mieltä. Jos pyöräilijöille on järjestetty oma väylä, on kaikkien etu, että sitä myös käytetään.
“Tuollaisen vapaaehtoisen pyörätien merkin me tarvitsisimme Suomeenkin.”
Kannatetaan.
“Ei joka lakia nyt tarvitse niin tosissaan ottaa…”
Oikeastaan pitäisi ottaa, silloinkin kun niiden rikkomisesta ei ole säädetty rangaistusta.
Osmon asemassa olevan ihmisen on kyllä aika pitkälle syytä noudattaa lakia. Itse en tätä (näitä) lakeja täysin sataprosenttisesti noudata silloin, kun ne ovat hyvin epäkäytännöllisiä, mutta jos siitä tulee joku ongelma, niin poliisi antaa minulle huomautuksen ja asia on siinä. Osmon tapauksessa juttu päätyy pahimmassa tapauksessa lehtiin. Asia on valitettavasti näin.
Kuka nyt esimerkiksi jää tyhjällä tiellä odottelemaan jalankulkijoiden valojen vaihtumista vihreäksi? Kyllä jotkut lait nyt on yksinkertaisesti tehty rikottaviksi.
Ääliömäistä on myös painaa joissan ylityskohdissa liikennevalojen nappia saadakseen vihreä itselleen ja pysäyttää ehkä kymmeniä autoja, kun ihan hyvin voi livahtaa punaisilla välissäkin. Käsitänkin useat nappiristeykset siten, että lasten vanhemmat ovat niihin valo-ohjausta vaatineet ja nappi on kompromissi.
Jos minusta olisi mukavampaa ja turvallisemman oloista ajaa autotiellä vieressä olevan pyörätien sijaan, niin sitten ajaisin siellä. Autoilija vastaa kyllä siitä, ettei kaada minua pöpelikköön ihan samoin kuin sellaisillakin tieosuuksilla joilla on pyörätie. Tällainen kuski on todennköisesti rattijuoppo tai sairaskohtauksen saanut, jos ajautuu pientareelle tuosta vain.
Mutta ehkä se tosiaan olisi sittenkin parempi, että saisi laillisestikin tehdä niin kuin parhaaksi näkee. Johtaisiko tämä sitten pyörätieverkon kehittämisen laiminlyöntiin?
Onko siis ajatus, että varsinaisen tien puolella ei tarvitsisi pysähtyä risteyksissä, kun siellä olisi etuajo-oikeus?
Minä muistelen, että polkupyöräilijän etuajo-oikeutta huononnettiin muutama vuosi sitten sen vuoksi ilmeisesti, koska autoilijoilla on varsinkin pimeällä sateessa vaikea huomata “liian kovaa” risteykseen kiitävää pyöräilijää. Nyt joutuu pyöräilijä pysähtelemään siellä täällä, mutta oman etunsa vuoksi … ehkä pitäisi sanoa “tilastollisen etunsa vuoksi”, jos nimittäin päälleajoja on näin pystytty vähentämään.
Autoilijoiden keskuuteen on toisaalta leviämässä pysähtelyn kulttuuri. Tietä ei anneta pelkästään suojatien tiimoilla lorvailevalle jalankulkijalle vaan myös pyöräilijöille. Moni kai pitää tällaista käyttäytymistä ihan kivana liikennekulttuurin parannuksena; päästään tässäkin asiassa vihdoin sivistyskansojen tasolle.
Mutta onko se todella järkevää lisätä hidasta–kiihdytä-ajamista entisestään?
Ja kyllähän ne autot ovat ennenkin pysähtyneet kun suojatielle on reippaasti mennyt. Itse en tosin mene, jos näen, että kaksikymmentä autoa joutuu minun takiani hiljentämään (ja sitten taas kiihdyttämään). Siksi harmittaa, kun tuollaisen jonon ensimmäinen on “kohtelias” ja ikään kuin vaatimalla vaatii minua rikkomaan periaatettani vastaan ja lisää tarpeettomasti kasvihuonekaasuja.
Enkä näemmä ole yksin. Monet jalankulkijat jäävät mielenosoituksellisesti seisomaan paikalleen, kun auto suojatien edessä hidastaa: “mene nyt siitä, kyllä minä osaan pitää itsestäni huolta”.
Fundamentalismi on turmiollista melkein missä tahansa asiassa, joskus jopa lain noudattamisessa. Laki on aina olemassa jonkin intressin takia, ei sen itsensä vuoksi.
Menee pöhköksi, jos tehdään painetta lain kirjaimelliseen noudattamiseen sellaisissakin asioissa, joissa kenenkään intressiä ei rikota. Toisaalta koska yrityksillä ja joillakin julkisuuden henkilöillä tuollaista painetta on, tyhmät lait korjataan.
Työmatkapyöräilyssä nopeus on tärkeää. Esim. 15 km työmatkareitin täytyy olla nopea. Vihreitä aaltoja pyörille, ja sileämpiä asfaltteja pitäisi olla. Tuota vapaaehtoisen pyörätien mahdollisuutta kannatan myös.
Myös julkisella hallinnolla on suuri paine lain kirjaimelliseen tulkintaan, mutta paine tyhmien lakien korjaamiseen ei ole niin suuri kuin yrityksillä, koska julkinen hallinto on julkisen hallinnon monopoliasemassa ja näin kestää suurempaa tehottomuutta.
Elina: “Kuka nyt esimerkiksi jää tyhjällä tiellä odottelemaan jalankulkijoiden valojen vaihtumista vihreäksi? Kyllä jotkut lait nyt on yksinkertaisesti tehty rikottaviksi.”
Minä jouduin 30 vuotta sitten taksin töytäisemäksi ihan omaa tyhmyyttäni. Ei onneksi käynyt pahemmin, mutta olisi voinut käydä. Se oli sitten viimeinen punaisia päin kävely. Ei vaan ole sen jälkeen ollut niin kiire, etten olisi hetkeä malttanut odottaa. Olen kyllä omasta mielestäni hyvin lainkuuliainen, mutta tässä ei ole pelkästään siitä kysymys.
Toivottavasti et Elina tee tuota temppua ikinä jos samoissa valoissa sattuu seisomaan lapsia. Se on minun mielestäni kaikkein tyhmin temppu, sillä lapsilla on huomattavasti rajoittuneempi kyky seurata ympäristön tapahtumia. Sinä voit ehtiä ennen autoja, kun tiedät tilanteen hyvin tarkkan. Lapsi ei välttämättä kokonaisuutta hahmotakaan samalla tavalla.
Osmon ehdotukselle täysi kannatukseni.
Osmo Soininvaara:
“Pyöräilykausi on alkanut ja takana on 900 km. ”
Sinivihreä:
Olet muutaman sata kilometriä jäljessä, mutta toisaalta minulla kausi kestääkin ympäri vuoden.
Osmo Soininvaara:
“Tuollaisen vapaaehtoisen pyörätien merkin me tarvitsisimme Suomeenkin.”
Sinivihreä:
Kannatan. Toivottavasti uusi liikennemerkki ei kuitenkaan tullessaan vähentäisi pyöräteiden kunnossapitoa. Yksi suuri pyöräteiden tuhoaja tuntuvat olevan suurikasvuiset ja matalajuuriset (lehti)puut, jotka juuristollaan rikkovat pyörätien, joskus hyvinkin huonoon kuntoon.
Idealle täysi tukeni, mutta uusia liikennemerkkejä ei tarvita sotkemaan ennestäänkin tavalliselle kansalle lähes utopistisia pyöräilyliikennesääntöjä. Joten, poistakaamme lakipykälistä pyörätien käyttöpakko ja that’s it.
Samoilla linjoilla Pekan kanssa. Miksi tehdä uusia kylttejä hämäämään jalankulkijoita kun ratkaisu voisi olla paljon yksinkertaisempi kaikille.
Eikö se ollutkaan Elina.. “joka jäi sen taksin alle, joka kääntyessään vasemmalle, suuntamerkkiä ei näyttänyt, vaikka väitti niin.… ” Se olikin Olli?
🙂
“Toivottavasti et Elina tee tuota temppua ikinä jos samoissa valoissa sattuu seisomaan lapsia. ”
En tee koskaan, jos lapsi/lapset ovat ilman aikuista. Jos lapsilla on vanhempi mukana saatan tehdäkin, koska se on sitten perheen sisäinen asia selittää “tyhmästä tädistä”…
Toisaalta lastenkin on hyvä oppia katsomaan AUTOJA, ei niinkään valoja. Se on ihan yhdentekevää mikä violetti tai turkoosi sieltä mollottaa, jos autot eivät pysähdy. Itse olen korostanut lapsilleni nimenomaan liikenteen seuraamista ja valot ovat oikeastaan toissijaiset.
Kaksi lapsen kuolemaan johtanutta onnettomuutta tässä liepeillä sattuivat kumpikin siten, että jalankulkijoilla paloi vihreä.
Niin kauan kuin liikennekulttuuri on sellainen, että pitämällä polkupyörällä kiinni oikeuksistaan liikenteessä elinajanodote lasketaan korkeintaan päivissä, en osaa kokea, että polkupyörällä liikkuessa olisi juuri velvollisuuksiakaan.
Sakot liikenteen vaarantamisesta polkupyörällä olisi sellainen orwellilainen saavutus, että sen voisi jo ripustaa seinälle.
Laki on tehty noudatettavaksi. Siksi on ikävää ja kohtuutonta, että rakennetaan kalliita ja ala-arvoisia kevyenliikenteen väyliä, joiden myötä pyöräilyolosuhteet yleensä heikkenevät.
Matkalla kohti parempia pyöräilyolosuhteita lienee tarpeen korvata nykyinen kevyenliikenteenpolitiikka “oikeampioppisella” pyörätie- & jalkakäytäväpolitiikalla. Samalla olisi syytä muistaa alle 12-vuotiaiden lakisääteinen oikeus polkea jalkakäytävällä. Kaikkea pyöräliikennettä ei täten aina tarvitsisi pakottaa erillisille mikkihiiri ‑raiteille. Ja toden totta, kokeneelle pyöräilijälle ajaminen on yleensä turvallisempaa ajoradalla kuin erillisellä kevyenliikenteen väylällä.
Olen joissain yhteyksissä ehdottanut yhdistetyn jalkakäytävä/pyörätie ‑merkin käytön rajoittamista, etenkin paikallisreittitasolla. Sen korvaajaksi kävisi juuri tässä keskustelussa ehdotettu lisäkilvellinen jalkakäytävämerkki.
Hollannissa on käytäntö, että “Fietspad” ‑kyltillä osoitetut pyörätiet ovat vapaaehtoisia, ja varsinaisella pyöräsymbolilla osoitetut väylät pakollisia.
Osmolle kiitos pyöräilyn todellisesta edistämisestä.
900km on aika vaikuttavaa. Onko siihen laskettu myös ns. hyötypyöräilyt?
Elina:
“Aja kuitenkin siellä ajoradalla ihan rauhassa. Kuten sanoin, enpä ole koskaan nähnyt poliisien siihen puuttuvan.”
Mutta minä olen. Helsingin Tilkankadulla olen saanut kirjallisen muistuksen ajoradalla pyöräilemisestä, koska vieressä on yhdistetty jalankulku/pyörätie. Samanlaisen muistutuksen sai moni muukin työmatkapyötäilijä sinä aamuna, kun poliisi oli järjestänyt “fillariratsian” kyseiselle kadulle.
Todetaan vielä, että Tilkankadun jalankulku/pyörätie on kohtalaisen kapea ja sen varrella on ainakin yksi vanhainkoti ja lastentarha. Järkevintä olisi tässäkin saada ajaa ajoradalla, jossa muuten nopeusrajoitus taitaa olla 30 km/h.
Tuon tapauksen jälkeen muutin reittiäni niin, että enää ei tarvitse mennä ollenkaan Tilkankadulle.
Ehdottomasti kannatettava idea, koska kevyen liikenteen slummit ovat kesäisin rakennustyömaita ja talvisin auraamatta ei ketään voi millään kohtuudella pakottaa niitä käyttämään.
Mitä tulee näihin nöyryytysnappeihin, niin ne voitaisiin kääntää autoilijoille, saisisvat samalla hieman liikuntaa. Pyöräilijä kun sitä liikuntaa saa jo ilmankin.
Tällainen kevyen liikenteen sortaminen saa minut ajattelemaan, ettei tämän ilmastonmuutoksen kanssa tosissaan olla.
2045 km on takana pyörällä tänä vuonna, Helsingissä pääosin.
Vastaavasti voitaisiin vähentää yksi liikennemerkki, nimittäin pyöräilijöistä varoittava kolmio. Pyörällä kun sitä lähestyy, niin häkeltyy ja epäilee, että paikassa on jokin salaperäinen etuajo-oikeus pyöräilijöille, mitä useimmiten ei kuitenkaan ole.
Autoilijat ovat kyllä “avautuneet” minulle vaatien minua siirtymään jalkakäytävälle tai pyörätielle, jolla on lunta niin paljon että pystyssä pysyminen pyörällä on mahdotonta.
Ketään ei voida myöskään vaatia ajamaan renkaanpuhkojasorassa talviaan. Ei autotiellekään mattonauloja heitellä.
Ylempänä kommentoitiin, että sakot liikenneturvallisuuden vaarantamisesta pyöräilijälle olisi orwellilainen juttu. Enpä ole itsekään vaarantamissakkoa pyöräilijälle sattunut kirjoittamaan. Kohtuullisen helppoa on kuitenkin keksiä tilanteita, jossa se on aivan ansaittua.
Esimerkiksi, jos Tampereen Hämeenkadun kevyen liikenteen väylällä (eli käytännössä jalankulkijoiden seassa) ajaisi kovaa vauhtia jarruvikaisella pyörällä lauantai-iltapäivänä, kirjoittaisin sakon vaarantamisesta.
Myös erilaiset väistämisvelvollisuuden rikkomiset voivat aiheuttaa esimerkiksi väistämiskolareita sivullisille. Toisaalta kova vauhti kävelykadulla (vauhti sovitettava jalankulkijoiden mukaan) voisi kanssa olla tietyssä tilanteessa vaarantamissakon paikka.
Kannattaa muistaa, että jo pyöränkin törmäysvoima voi aiheuttaa vakaviakin vammoja toisille pyöräilijöille ja kävelijöille. Lisäksi holtittomalla liikennekäyttäytymisellä voi aiheuttaa sivullisille kolareita. Ja ajoradallahan voi törmätä vaikka motoristiin, jolle varmasti myös voi aiheutuu kolarista pyöränkin kanssa vammoja.
Itselle voisin ehkä kirjoittaa näin jälkikäteen sakot, siitä kun ajoin kilpaa jonkun tuntemattoman kanssa Mannerheimintien kevyen liikenteen väylällä ja siitä jalankulkijan päälle. tosin jalankulkija oli kyllä pyörätien puolella ja kilpakumppanini tönäisi minua vahingossa. Sakot kilpakumppanillekin siis.
Pyörälläkin siis voi nähdäkseni ihan oikeasti syyllistyä liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.
Lähinnä ajattelin tilanteita, jossa
-Pyöräilijä vaarantaa nimenomaan autoliikenteen (ajamalla autoliikenteen seassa kevyen liikenteen vaarantaminen tuntuu vaikealta)
‑Pyöräilijällä on edes alkeellinen itsesuojeluvaisto (kovin kehittynyt se ei voi olla jos autojen keskellä helsingissä ajaa…)
‑Polkupyörä ei vikaannu odottamattomasti (ei kai autoilojoitakaan tuomita liikenteen vaarantamisesta jos etuakseli katkeaa tuosta vaan?)
Kuten täällä on ehdotettu, ei asian korjaamiseksi minustakaan tarvita uutta merkkiä. Oikeus ajaa aina autotiellä riittää. Nopeammin ajavat pyöräilijät rikkovat lakia jo nyt. Sama on tilanne monien mopoilijoiden suhteen ‑Luojan kiitos. Ilhaduttavaa on nähdä, etteivät poliisit sakota tästä.
Liikenneministeri sanoo, että mopojen nopeutta ei voi nostaa, koska mopon määritelmä on lyöty lukkoon EU:ssa. Tähänkö asiaa jää? Oulu laittaa mopot autoteille, Tampereella sama ratkaisu vähensi mopo-onnettomuuksia selvästi. Mopojen määrä räjähtää käsiin, sinne tänne ripotellut moporeitit ohjaavat skootterit kaikkialle, jopa kävelyteille. Lainsäätäjä taatusti tietää tilanteen, mutta ei osaa tehdä mitään.
Mopo on pieni moottoripyörä, siis miksi ei kevytmoottoripyörä? Sitä saa ajaa 16-vuotiaana ja nopeudeksi voidaan sallia esim. 60 km/h. Suurin osa mopoista kulkee jo nyt tätä vauhtia ‑kuten tehtaalla on tarkoitettukin.
Moottoripyörän paikka on moottoriautojen joukossa. Pyörätien uusi merkki voisi olla “moottorittoman liikenteen väylä”.
Suomalaisen pyöräilyn ja yleensäkin koko liikenteen ongelma on se, että on liikaa sellaisia liikkujia, jotka eivät ole valmiita joustamaan omista oikeuksista tippaakaan. Ymmärrän sen, että jos pyöräilijän perään alkaa kertyä jonoa, niin se aiheuttaa ärtymystä. Mutta jos ohi kulkee yksi ajoneuvo per 5 minuuttia, ja silti pitää osoittaa mieltään joutuessaan mahdollisesti hidastamaan pyöräilijän kohdatessa, on vika asenteissa ja pahasti!
Miksi pyöräily sujuu ongelmitta Euroopassa? Ihmisten suhtautuminen toisiin yhmisiin on periaatteessa myönteinen. Ihmiset ovat heille tärkeitä. Myös tuntemattomat.
Kovaa liikkuvan pyöräilijän paikka on ajoradalla. Kevyen liikenteen väylällä ei saa ajaa kovaa, vaan hiljaa ja turvallisesti. Siellä on lapsia, eläimiä ja täysin liikennesääntöjä tuntemattomia. Kenenkään päälle ei saa ajaa, oli tilanne mikä tahansa. Ei edes pelotella! Sen tulisi olla päivänselvä asia ihan jokaiselle…
Tämä asia on ajankohtainen Saksassakin. Joskus alkuvuodesta eksyin sivun http://www.enhydralutris.de/Fahrrad/ kautta jollekin sivulle, jossa muistaakseni hampurilainen tohtorismies taisteli pakollisia pyöräteitä vastaan merkki kerrallaan. Hänen sivullaan oli kuvia puolen metrin levyisistä yhdistetyistä pyöräteistä ja jalkakäytävistä, joissa siis lain mukaan on pakko ajaa. Saksassa kyseistä lakia myös valvotaan ja pyöräilijöitä on tuomittu oikeudessa. Jossakin pikkukylässä hän oli saanut taistella kuukausia tai vuosia, kunnes pyörätien merkki viimein vaihtui jalkakäytävän merkiksi, jossa oli lisäkilpi “pyöräily sallittu”.
Helpointa olisi säätää laki tai asetus, joka sallii pyörätien viereisellä ajoradalla pyöräilyn silloin, kun lisäkilpi “sallittu mopoille” puuttuu. Tuota lisäkilpeä ei yleensä ole huonoimmilla pyöräteillä eikä sellaisissa paikoissa, joissa pyörätie vähän väliä katkeaa risteysten reunakiviin.
Lisäkilpi “sallittu mopoille” tuli muuten käyttöön Martti Ahtisaaren antamalla asetuksella, jolla lisäkilvettömät pyörätiet kiellettiin mopoilta. Sitä ennenhän oli lisäkilpiä “ei mopoille”. Nykyiset laittomasti pyöräteillä mopoilijat taisivat olla silloin konttausiässä.
Alankomaissa “on käytäntö, että “Fietspad” ‑kyltillä osoitetut pyörätiet ovat vapaaehtoisia, ja varsinaisella pyöräsymbolilla osoitetut väylät pakollisia.”
Sellaisia löytyy Alankomaissa tyypillisesti taajamien ulkopuolella turistisilla reitteillä, joissa kävelijät ja pyöräilijät mahtuvat samalle polulle (‘ulkoilureittejä’). Hiljaisia alueita, kaksisuuntaisia (sora)polkuja, joissa kävelijä kuulee pyörän tulevan takaa. Tarvittaessa soitetaan kelloa. Kävelijä väistää tarvittaessa pientareelle, ruohikkoon t.m.s. Mopoilu on ‘Fietspad’-poluilla kieletty.
Asuinkaduille ei siellä tehdä pakollisia eikä muitakaan pyöräteitä, kuten Helsingissä pakonomaisesti joka paikkaan maalamalla viivaa jalkakäytävälle tai kylttiä laittamalla. Sellaisten ‘pyöräteiden’ ainoa merkitys mielestäni on ‘kaunistaa’ tilastoja. Voidaan siis kirjoittaa julkaisuihin ja lehtiin, että Helsingissä on niin ja niin paljon pyörätiekilometrejä (tehty). Eikä maksa paljon.
Kun pyöräilyoloja on Alankomaissa kehitetty ainakin sata vuotta, miten voi olla tarvetta ‘keksiä pyörää’ täällä uudestaan? Palkatkaa sieltä suunnittelijat. Tuloksista päätellen sitä lajia ei täällä oikein osata, tai sitten asiaa ei oikeisti haluta hoitaa/ei saa maksaa juuri maalipurkkia enempää.
Puutteelliset/huonosti järjestetyt pyöräilyolot eivät kuitenkaan vapauta pyöräilijöitä noudattamasta liikennesääntöjä. Helsinkiläisen keskivertopyöräilijäin käytös on omahyväinen ja hävytön. Poliisin kuuluisi puolustaa jalankulkijain poljettuja oikeuksia sakottamalla sääntöjä rikkovia pyöräilijöitä tukuttain niin, että se tuntuu, muttei tee mitään. Usea poliisi voisi siitä saada useaksi vuodeksi palkkarahansa ja ylimieliset pyöräilijät joutuisivat lopulta ottamaan opiksi.
Ihminenpä syntyy jalankulkijaksi, mutta kulkuvälineen kuljettajaksi, pyöräilijäksi ryhdytään. Pyörän voi jättää kotiin, jos ei halua noudattaa liikenteen pelisääntöjä ja kunnioittaa muita tienkäyttäjiä.
Eläpä osmo hurjastele sillä pyörällä.Pitäisi melkeinpä alkaa suunnittelemaan jonkinlainen nopeusrajoitin siihen munamankeliin.Tuohan on törkeää liikenteen vaarantamista kun halutaan ajaa “vauhdikkaammin”.Ja jos sun nyt pitää päästä sinne autotielle sotkeen sillä pyörällä niin sitten kai saa myös autolla ajaa pyörätiellä=).
ainiin, mopoille korkeampi nopeusrajoitus, 55–60km/h, ettei niitten tarvi pelätä henkensä puolesta autojen seassa keskuksissa. Ja ettei pyöräilijäiden/jalankulkijoiden tartti pelätä niitä mopoja, jotka autojen pelossa ajaa KLV / pyörätiellä.
Nykyisten mopojen jarrut sun muut on suunniteltu kestämään ja toimimaan yli 45km/h nopeuksissa.
Samat vehkeet ajaa Euroopassa 70–80km/h ihan kaupasta ostettuna.
-w
ja vielä lisään sen, että tämä mopon nopeusrajoituksen nosto edellyttäisi mopo-kortin suorittamista, jossa nykyisestä poiketen olisi myös käytännön harjoittelua, eikä vain rasti-ruutuun-testi itsestäänselvyyksistä.
-w
ensimmäinen viestini kolmesta(nyt neljästä) hävis.
kehuin siinä Osmo sinun jalat-maassa asennetta, ja kykyäsi nähdä vieläkin suurituloisena rivikansalaisen silmin.
tänks vaan! 🙂
.w