Edellisessä viestiketjussa sivuttiin useassa kirjoituksessa kysymystä, miksi yhteiskunta tukee lasten päiväkotihoitoa enemmän kuin kotihoitoa. Tämä ei pidä paikkaansa. Kotihoitoa tuetaan selvästi enemmän, kun oletuksena on, että päivähoitolapsen äiti käy töissä ja maksaa veroja.
Päiväkotipaikan kustannus on noin 800 euroa kuussa. Tämä kustannus koostuu suurimmalta osalta palkoista,joista yhteiskunta kerää veroja ehkä noin 30%, jolloin nettokustannukseksi jää 560 euroa kuussa. Päivähoitomaksua hän maksaa 200 euroa kuussa (siis jos ei ole yksinhuoltaja), jolloin kokonaissubventio on noin 360euroa kuussa. Jos äiti (sorry sukupuolettunut ilmaisua, mutta yleensä valinnassa on kyse äidistä) menee töihin ja tienaa vaikkapa 2500 euroa kuussa, hänen veronsa ovat suunnilleen 550 euroa kuussa. Yhteiskunta siis tienaa töihin menevästä ja lapsensa päiväkotiin hoidettavaksi vievästä äidistä, tässä tapauksessa noin 200 euroa kuussa. Vaihtoehtoisessa tapauksessa lapsesta maksettaisiin kotihoidon tukea.
Yhteiskunnan kannalta investoinnin tuottoa lisää vielä se, että kotiin lastaan hoitamaan jäävä äiti jää jälkeen työuransa kehityksessä ja maksaa siis myöhemminkin vähemmän veroja kuin lapsensa päiväkotiin vievä.
Yhteiskunnan kannalta “kannattavaa” kotihoitoa on vain sellainen, jossa päivähoitoikäisiä on monta ja äiti jää pois kohtalaisen matalapalkkaisesta työstä.
Niinpä kotihoidon tukea ei voikaan perustella kunnallistaloudellisella järkevyydellä. Se on tietoinen tuki lasten hoitamiselle kotona. Halutaan antaa perheille mahdollisuus valita omalta kannaltaan paras hoitomuoto, vaikka kaikki apset päiväkotiin olisi julkisen talouden kannalta edullisin ratkaisu.
Itse olen sekä Helsingin kaupunginvaltuustossa että eduskunnassa toiminut kotihoidon tuen puolesta — mutta myös korkeatasoisten päivähoitopalvelujen puolesta.