Edellisessä viestiketjussa sivuttiin useassa kirjoituksessa kysymystä, miksi yhteiskunta tukee lasten päiväkotihoitoa enemmän kuin kotihoitoa. Tämä ei pidä paikkaansa. Kotihoitoa tuetaan selvästi enemmän, kun oletuksena on, että päivähoitolapsen äiti käy töissä ja maksaa veroja.
Päiväkotipaikan kustannus on noin 800 euroa kuussa. Tämä kustannus koostuu suurimmalta osalta palkoista,joista yhteiskunta kerää veroja ehkä noin 30%, jolloin nettokustannukseksi jää 560 euroa kuussa. Päivähoitomaksua hän maksaa 200 euroa kuussa (siis jos ei ole yksinhuoltaja), jolloin kokonaissubventio on noin 360euroa kuussa. Jos äiti (sorry sukupuolettunut ilmaisua, mutta yleensä valinnassa on kyse äidistä) menee töihin ja tienaa vaikkapa 2500 euroa kuussa, hänen veronsa ovat suunnilleen 550 euroa kuussa. Yhteiskunta siis tienaa töihin menevästä ja lapsensa päiväkotiin hoidettavaksi vievästä äidistä, tässä tapauksessa noin 200 euroa kuussa. Vaihtoehtoisessa tapauksessa lapsesta maksettaisiin kotihoidon tukea.
Yhteiskunnan kannalta investoinnin tuottoa lisää vielä se, että kotiin lastaan hoitamaan jäävä äiti jää jälkeen työuransa kehityksessä ja maksaa siis myöhemminkin vähemmän veroja kuin lapsensa päiväkotiin vievä.
Yhteiskunnan kannalta “kannattavaa” kotihoitoa on vain sellainen, jossa päivähoitoikäisiä on monta ja äiti jää pois kohtalaisen matalapalkkaisesta työstä.
Niinpä kotihoidon tukea ei voikaan perustella kunnallistaloudellisella järkevyydellä. Se on tietoinen tuki lasten hoitamiselle kotona. Halutaan antaa perheille mahdollisuus valita omalta kannaltaan paras hoitomuoto, vaikka kaikki apset päiväkotiin olisi julkisen talouden kannalta edullisin ratkaisu.
Itse olen sekä Helsingin kaupunginvaltuustossa että eduskunnassa toiminut kotihoidon tuen puolesta — mutta myös korkeatasoisten päivähoitopalvelujen puolesta.
Kukas Osmon hännän nostaa, ellei Osmo itse:
“Itse olen sekä Helsingin kaupunginvaltuustossa että eduskunnassa toiminut kotihoidon tuen puolesta — mutta myös korkeatasoisten päivähoitopalvelujen puolesta.”
Niin.…. toki me kaikki haluamme kaikkea hyvää kaikille, mutta kun usein on se harmillinen tilanne, että on valittava eri vaihtoehtojen välillä. Ja yksi suuri yhteiskunnallinen valinta on lasten kotihoito versus päivähoito. Tähän kysymykseen tuo vielä oman lisävärinsä yksityisen hoidon tuki.
Itse olen sitä mieltä, että lapsen, joka ei vielä sanallisesti ilmaise itseään, paikka ei ole 12 muun yhtä primitiivisen olion ryhmässä. Siellä purraan, revitään, hakataan palikalla päähän, hoidetaan perustoiminnot tolkuttomassa melussa ja yksilöllisten tarpeiden huomioimisesta ei ole häivääkään.
On tapauskohtaista, milloin lapsi on sillä kehitysasteella, että tällaisissa ryhmissä suurimman osaa päivästä viettäminen ei ole suorastaan vahingollista. Mutta sanoisin että alle kaksivuotias ei ole sillä asteella koskaan.
Elina hyvä. Me muut osaamme lukea ne Osmon tekstit halutessamme kahteen kertaan. Niitä ei tarvitse toistaa kommenttipalstalla. Ja sen jatkuvan naisellisen vi…, tuota, vinoilun voi jättää naisten keskinäiseen kanssakäymiseen.
Soininvaara varmaankin mainitsi toimineensa kotihoidon tuen puolestakin, ettei hänen ‘kannattavuuslaskelmaansa’ tulkittaisi tarkoitushakuiseksi kotihoidon vastustamiseksi. Tiedän poliitikkoja, jotka aivan rehellisesti vastustavat jompaa kumpaa perhetukimuotoa. Itse kuulun niihin, joiden mukaan vanhemmat kasvattakoot ja kustantakoot lapsensa.
Osmo: Onko sinusta muuten molempien hoitomuotojen tukemista, jos toista tuetaan huomattavasti enemmän? Minusta tämä on nimen omaan sen hoitomuodon tukemista, jota tuetaan suuremmalla panostuksella.
Kotihoidon tukea voi perustella myös sillä — tämä on erään ex-poliitikon idea — että ihmisten pitäisi vähentää työntekoa vauraassa Suomessa.
Voisin helposti olettaa kädellisen pennun, pienyhteisöissä elävän sosiaalisen olennon poikasen varsin hyvin olevan varustetun rakenteeltaan oleilemaan pitkiä aikoja nimenomaan juuri suunnilleen samanikäisten parvessa.
Tulojen ja menojen ketjut ovat monimutkaisempia
Tässä ketjussa on mutkat vedetty suoriksi. Asiat ovat paljon monimutkaisempia.
Työttömyyden vallitessa töihin menevä vanhempi vie työpaikan joltain, jolle on maksettava työttömyyskorvausta ja muita tukia. Työpaikka voi olla tuettu, jolloin verotulojen sijasta maksetaankin tukia.
Palkanmaksuun liittyy suurempi eläketurva tulevaisuudessa. Palkasta maksetaan eläkekulut ja monet työnantajakulut. Kun kaikki työpaikan aiheuttamat kustannukset lasketaan, on yksinkertainen nyrkkisääntö kertoa palkka kahdella.
Päiväkodin rakentaminen ja ylläpito tuo työtä, mutta maksaa yhteiskunnalle.
Työ voi olla haitallista yhteiskunnan kannalta. Se voi tuhota ympäristöä, aiheuttaa sairauksia tai muutoin olla vahingollista tulevaisuudelle. Toki voidaan sanoa, että joku sen tekisi kuitenkin, joten siltä osin on kyse nollasummapelistä.
Mistä aiheutuu nykylasten ja nuorten pahoinvoivaisuus? En nyt syytä mitään, mutta huostaanotot, nuorten kännäämiset ja huumeiden käytöt ovat seurausta jostain, mielenterveysongelmat jostain jne. Ainakin tämä maksaa hirmuisesti.
Itse kritisoin nykymuotoista maahanmuuttoa. Tavoitteet 10.000–20.000:sta työperäisestä maahanmuuttajasta vuosittain tarkoittaa 20 vuodessa yli miljoonaa uutta suomalaista. Omasta mielestäni kaikki sen aiheuttamat kulut ovat yhteiskunnan kannalta turhia, ovat maahanmuuttajien lapset sitten kotihoidossa tai päiväkodissa. Turha siinä on miettiä, mitä tuetaan enemmän kun koko systeemi perustuu tukemiseen. Vai miten luullaan niin paljon uusia asuntoja, päiväkoteja ja kouluja rakennettavan?
Maapallon kannalta perheessä ei saisi olla kahta lasta enempää. Jokainen sen ylittävä lapsi on maapallon säilymisen kannalta onnettomuus siitä riippumatta miten lapsi hoidetaan. Kovaa tekstiä, mutta jonkun se on sanottava ääneen. Enkä nyt puhu yksilöstä, vaan käytän yhteiskunnallisesti samanlaista matematiikkaa, jolla Soininvaara arvottaa lasten päivähoidon kuluja.
Maailmalla kulkiessani näin miehen, jolla oli 50 lasta (9 vaimon kanssa). Hän tarvitsisi oman päiväkodin, mutta kaikki sen aiheuttamat kulut olisivat silkkaa tappiota niin ympäristölle, kehitysavulle kuin kaikille meistä, myös hänen omalle maalleen.
Virhepäätelmä Osmo ! Äidithän tyypillisesti käyvät töissä julkisella sektorilla, eli he saavat palkkansa muilta veromaksajilta ja sitten palauttavat osan siitä takaisin. Eivät he tuota mitään.
Kantsis siis pysyä kotona kotihoidon tuella. Tämä tulisi yhteiskunnalle paljon halvemmaksi.
Homma on ok, jos äiti on töissä yksityisellä sektorilla. Tuottavissa töissä siis.
Nyt tästä ajatuksesta, että kotihoitoa tuetaan selvästi enemmän, on jäänyt kyllä pois ikärajaus. Se on kuitenkin olennainen.
Yhteiskunta ei tue yli kolmivuotiaan kotihoitoa mitenkään. Tällöin kaikki tuet loppuvat kuin seinään. Lapsi on tämän jälkeen 3–4 vuotta vielä hoidettava tavalla tai toisella ennen kouluun menoa.
Sitä paitsi, eikö subjektiivinen päivähoito-oikeus jokaiselle ryömiväiselle yhdeksän kuukauden iässä ole laitoshoidon tukemista? Puhumattakaan siitä, että toisen lapsen syntyessä sisarus saa jatkaa kokopäiväpaikalla äidin hoitaessa vauvaa kotona. Hoitomaksujen tuloporrastus on myös selvä kannustin päivähoitopalveluiden käyttöön.
Osmon esittämä laskelmakaan ei täysin pidä paikkansa ja on kokonaisuuden kannalta harhaanjohtava.
Onko tuossa 800 eurossa kiinteistöt mukana? Päiväkoti-ihmisten palkat ovat niin pienet, että 30 prossaa verokertymää on yläkanttiin. Lisäksi yllättävän pieni osa perheistä on ylimmässä maksuluokassa. Eli eivät suinkaan kaikki kahden huoltajan perheet, kuten Osmo antaa ymmärtää.
Jorma Tapio:
“Itse kuulun niihin, joiden mukaan vanhemmat kasvattakoot ja kustantakoot lapsensa.”
Tämä oli niin ylivertaisen fiksu ja rakentava kommentti, että oli ihan pakko se vielä tähän laittaa, vaikka ojensitkin jo minua turhasta siteeraamisesta ja naisellisesta vi… vinoilusta.
Kannattanet siis maksullista peruskoulutustakin todellisine kustannuksineen? Tämä tekisi neljän koululaisen perheessä 30 000 euroa vuodessa. Taitaisi jäädä lapset Suomeen kyllä tekemättä Jorma Tapion poliitiikalla.
Mikähän mahtaa olla perhepäiväkotipaikan hinta yhteiskunnalle? Tuntuu tuo päiväkodin 800 e aikas suurelta; sehän olisi perhepäivähoitajalle 4,5 * 800 e = 3600 ateriakorvauksineen, leluineen, askartelutarvikeineen jne.. mutta silti. Ja siinähän oli se maksukin suurempi, muistaakseni luokkaa 230 e.
Itseäni huvitti päiväkodin toiminnassa kaikkinainen joustamattomuus ja tiukka hierarkia henkilökunnan roolien välillä. Henkilökunnan työajasta näytti menevän myös melkoinen osa muuhun, epäilemättä tärkeämpään työhön, kuin lasten hoitoon. No ehkäpä se päiväkotijärjestelmä on tekijöidensä näköinen. Se ei kelvannut meille.
Itse olen sitä mieltä, että lapsen, joka ei vielä sanallisesti ilmaise itseään, paikka ei ole 12 muun yhtä primitiivisen olion ryhmässä. Siellä purraan, revitään, hakataan palikalla päähän, hoidetaan perustoiminnot tolkuttomassa melussa ja yksilöllisten tarpeiden huomioimisesta ei ole häivääkään.
Tästä olen kyllä aivan eri mieltä. Joko ihmiskunta on tähän asti elänyt täysin luonnotonta elämää ja elää yhä valtaosassa maailmaa tai meidän tapamme kasvattaa lapsia ydinperheeseen suljettuna ilman ikäistensä seuraa on luonnoton. Yleensä lapset kasvavat lapsilaumoissa.
Meidän lapset joutuivat päiväkotiin kumpikin jo vaippaiässä. Oppivat elämän arjen aika pienenä. Istuivat potalla vierekkäin saman tyypin kanssa, joka kirjoitti samasta koulusta yhtä aikaa ylioppilaaksi. Sosiaalisuus opittiin kantapäiden kautta.
Minusta lastenhoitoon ei rahamatematiikka oikein päde. Vanhemmille on tarjottava mahdollisuus olla lasten kanssa kotona, pitää heidät päiväkodissa tai perhepäivähoidossa. Maksakoon sitten mitä maksaa.
Päiväkotien suurin ongelma on suuri ryhmäkoko. Suuri ryhmä kasvattaa sosiaalisuuteen, mutta joku tolkku ryhmän koossa on oltava. Jos minulta kysyttäisiin mitä ja miten, niin vastaisin, että rahaa on satsattava erityisesti päiväkotien ryhmäkoon pienentämiseen.
Työttömyyden vallitessa töihin menevä vanhempi vie työpaikan joltain, jolle on maksettava työttömyyskorvausta ja muita tukia.
Tuo väite on yleinen, mutta pitää paikkansa hyvin pienessä osassa tapauksia. Ei ole sattuma, että Suomessa on vähemmän työpaikkoja lukumääräisesti kuin Saksassa, mutta enemmän kuin Luxemburgissa. Työpaikkojen määrä sopeutuu työn tarjontaan eikä siksi yhden meneminen töihin tee toisesta työtöntä kuin joillakin hyvin rajatuilla aloilla tai hyvin pienillä paikkakunnilla.
Pauli Vahtera ei ole tuon käsityksen kanssa kuitenkaan yksin. Nykyinen vuorotteluvapaa perustuu samaan väärinkäsitykseen.
“Virhepäätelmä Osmo ! Äidithän tyypillisesti käyvät töissä julkisella sektorilla, eli he saavat palkkansa muilta veromaksajilta ja sitten palauttavat osan siitä takaisin. Eivät he tuota mitään”
Opettajina kouluissa, hoitajina sairaaloissa ja muissa täysin tuottamattomissa töissä?
“Yhteiskunta ei tue yli kolmivuotiaan kotihoitoa mitenkään. Tällöin kaikki tuet loppuvat kuin seinään. Lapsi on tämän jälkeen 3–4 vuotta vielä hoidettava tavalla tai toisella ennen kouluun menoa.”
Päiväkodissa lapsi “halpenee” kuitenkin huomattavasti kolme vuotta täytettyään, koska hoitajamäärää mitoitettaessa yksi alle kolmevuotias vastaa kahta yli kolmevuotiasta.
Onko tuossa 800 eurossa kiinteistöt mukana?
On, tietysti. Jotkut maasurtupaikkakunnat julkaisevat tiedot ilman kiinteistökustannuksia, minkä vuoksi ne eivät ole vertailukelpoisia minkään asian kanssa, mutta tuossa luvussa ne ovat.
Päiväkoti-ihmisten palkat ovat niin pienet, että 30 prossaa verokertymää on yläkanttiin.
Tuo 30 % on väärin, mutta rajusti alakanttiin. Pelkästään eläkemaksut ovat yli 20 % palkasta ja maksaa työnantaja muitakin välillisiä kustannuksia. Niillä khyllä tienaa eläkettä, mutta matalapalkka-aloilla se korvaa vain asumistukea ja kansaneläkettä.
Lisäksi yllättävän pieni osa perheistä on ylimmässä maksuluokassa. Eli eivät suinkaan kaikki kahden huoltajan perheet, kuten Osmo antaa ymmärtää.
Helsingissä enemmistö lapsista on ylimmässä maksuluokassa ja kahden huoltajan perheistä varmaankin valtaosa.
Traveler,
Perustehtävä tuntui tosiaan olevan hukassa myös nuorimmaiseni päiväkodissa. Siellä vallitsi selvästi kirjoittamaton sääntö, että kolmen hoitajan ollessa paikalla korkeintaan näistä oli kaksi lapsiryhmässä. Yksi oli kahvittelemassa tai “toiminnansuunnittelukokouksessa”, joita tuntui riittävän joka päivälle. Ihmettelin, että mitä suunnittelemista kurahaalareiden pukemisessa on, mutta en ilmeisesti ollut ymmärtänyt työnkuvan syvintä olemusta.
Muutenkin päiväkotihenkilöstö kuuluu niihin ammattiryhmiiin, jotka ovat onnistuneet marttyyrikruunun luomisessa mitä parhaimmin.
Loistavasti lanseerattu “kauhea kiire koko ajan” tarkoitti esim. sitä, että lapset nukutettiin kahdentoista aikaan pariksi tunniksi kahden ryhmän (noin 40 lasta) nukkuessa isossa salissa. Kahden ryhmän hoitohenkilökuntaa oli paikalla tähän kellonaikaan periaatteessa siis kuusi henkeä. Nukutusvaiheessa salissa oli kaksi hoitajaa, jotka rauhoittelivat lapsia. Lasten nukahdettua tilannetta valvomaan jäi yksi hoitaja.
Rauhoitusta tehostettiin satukasetilla. Tämän sain kyllä muutettua, kun olin sitä mieltä, että yksi tyyppi voidaan kahvihuoneesta irroittaa kyllä lukemaan tai laulaman livenä.
Sama työnjako koski ulkoilua, kaksi ryhmää ulkona ja kaksi hoitajaa, neljä sisällä ilman lapsia. Tässä päiväkodissa oli johtaja, joka ei toiminut lapsiryhmässä, joten mitään paperitöitä ei henkilökunnalle kuulunut, päiväkodissa on myös siivoojat ja keittiöhenkilökunta erikseen. Hoitajat olivat todella tässä päiväkodissa sisäistäneet ‘hyvin suunniteltu on puoliksi tehty’ ‑sloganin.
“Yleensä lapset kasvavat lapsilaumoissa.”
Kyllä, mutta lapset ovat eri-ikäisiä, nuoremmat oppivat vanhemmilta ja vanhemmat oppivat hoivaa ja välittämistä huolehtiessaan nuoremmista. Kun nuorin on vauva, on vanhin jo ehkäpä ainakin 16, jos lapsia on siunaantunut perheeseen 12 kuten alle kolmivuotiaiden päiväkotiryhmässä on.
Sanopa “luonnonmukaiset” olosuhteet, joissa 12 yksivuotiasta törmäilevät parinkymmenen neliön tilassa?
Ei kotona hoidetut lapset sitä paitsi missään umpiossa ole. Normaalit kotiäidit/isät tapaavat muita samassa elämäntilanteessa olevia jatkuvasti puistoissa, kerhoissa, kyläillen jne. Laumassa ja eristyksissä kasvattamisen väliin mahtuu kyllä paljon liikkumavaraa.
Tuosta eri-ikäisten lasten sekoittamisesta olen kovasti samaa mieltä. Se, että lapset ovat ikäryhmittäin päiväkodeissa on jokseenkin luonnotonta. Sitä voi perustella vain “tuotantotaloudellisilla” syillä. Lapset oppisivat paremmin toisiltaan jos koko ikähaitari olisi tekemisissä keskenään, eivätkä infektiotkaan leviäisi yhtä pahasti.
Valtakunnan tasolla noin 40 prosenttia perheistä on korkeimmassa maksuluokassa.
Huom. perheistä, lapsista varmaan vähemmän?
Tuohon kysymykseen, miksi eri-ikäiset eivät ole samassa ryhmässä, sain päiväkodin johtajalta vastaukseksi: Se vaikeuttaa toiminnan suunnittelua.…
Päivähoito on laitoshoitoa, jota kuvitellaan paremmaksi vaihtoehdoksi kuin mitä se on, oman mielenrauhan takia.
Miksei vanhusten laitoshoidon puolesta näe yhtä ylistäviä kannanottoja? Yleensä näkee vain vanhusten kotihoidon puolustajien puheenvuoroja.
Päiväkodissa lapsuutensa viettäneitä lapsia on verrattu kotona hoidettuihin ja keskimäärin päiväkotilapset menestyvät paremmin elämässään. Tätä on esimerkiksi Ruotsissa käytetty kotihoitoa vastaan, mutta älyllisesti rehellinen tällainen “tutkimus” ei ole.
Hyvin koulutetut äidit ovat useammin töissä kuin huonosti koulutetut ja hyvin koulutettujen äitien lapset menestyvät elämässään paremmin kuin huonosti koulutettujen, joten nämä tutkimukset osoittavat vain, että päiväkoti ei pysty ainakaan tuhoamaan sitä etua, jonka äidin koulutustaso lapselle antaa.
Kyseinen tutkimus on tyrmätty moneltakin metodologiselta kantilta. Yksi vahvimmista vasta-argumenteista tosiaan on korkeasti koulutettujen äitien suurempi osuus päiväkotilapsien vanhempina. Tätä eivät tutkijat olleet ottaneet (käsittämätöntä kyllä) huomioon.
On olemassa suomalaistutkimus, jonka mukaan kotona hoidettujen lasten kielellinen kehitys on merkitsevästi päiväkotilapsia edellä. Tämän tietysti voisi olettaa korreloivan positiivisesti koulumenestykseen.
Nyt en kuitenkaan jaksa kaivaa tutkimusta esiin, vaan lähden äitienpäiväbrunssille.
Hyvää äitienpäivää muillekin äideille! (ja miksei näin tasa-arvon aikoina isillekin 🙂 )
Ei kuulu aiheeseen, mutta kun linjoilla on äitejä ja isiä niin yksi tapaus. Meidän lasten päiväkodissa lapset nukutettiin päivällä. Hirveän huudon jälkeen sovittiin, että meidän lapset ei nuku päivällä.
Kun viisivuotias vetäisee päiväunet, niin illalla sitten kukutaan yhteentoista asti, ja vanhempien pitää mennä nukkumaan, kun vastassa on työpäivä. Kuullostaako tutulta.
“Virhepäätelmä Osmo ! Äidithän tyypillisesti käyvät töissä julkisella sektorilla, eli he saavat palkkansa muilta veromaksajilta ja sitten palauttavat osan siitä takaisin. Eivät he tuota mitään”
Opettajina kouluissa, hoitajina sairaaloissa ja muissa täysin tuottamattomissa töissä?
Ei julkinen sektori mitään tuota.
Ei julkinen sektori mitään tuota.
Olen sanaton.
Se taisi olla sarkasmia…
Tuo 800 euron kustannus lasketaan laskennallista lasta kohden. Alle 2‑vuotias vastaa kahta laskennnallista lasta. Veroja lastentarhanopettajien tuloilla maksetaan 23 % bruttotuloista, eli noin 19 % palkkakuluista. Alle kaksivuotiaan hoito päiväkodissa maksaa siis reilu 1300 euroa kuukaudessa. Kunta tienaa, jos ainoan lapsensa hoitoon vievä äiti maksaa veroja ja päivähoitomaksua 1300 euroa, eli saa palkkaa reilut 5000 euroa kuussa.
Laskelmani oli tehty koko julkisen sektorin (kunta, valtio, eläkejärjestelmä) kannalta, ei vain kunnan kannalta.
Tuo 800 euroa on ymmärtääkseni keskimääräinen kustannus todellista lasta kohden, jolloin alle kolmivuotiaat maksavat enemmän ja yli kolmivuotiaat vähemmän, mutta en ole asiasta kyllä ihan varma, koska lähteeni oli tässä suhteessa epätarkka.
Tässä karua kertomaa “virikkeellisestä” päivähoidosta Lastenlääkäriliiton sivuilta:
Lasten päivähoito suurissa ryhmissä lisää tavallisten hengitystie- ja suolistoinfektioiden ilmaantumisen moninkertaiseksi. Alle 2‑vuotiailla lapsilla päiväkotihoito lisää hengitystieinfektioiden ja välikorvatulehdusten esiintymistä noin 2–3 ‑kertaiseksi ja keuhkokuumeen lähes 10-kertaiseksi kotihoitoon verrattuna. Myös korvatulehdusten vuoksi tehtäviä toimenpiteitä, kuten kitarisanpoistoa ja korvien putkitusta, tehdään päiväkodeissa hoidettaville lapsille 3 kertaa enemmän kuin muille lapsille. Kitarisa poistetaan Suomessa jo lähes joka kolmannelta lapselta.
Lisäksi päiväkodeissa aiheuttavat usein ongelmia yksittäisten mikrobien aiheuttamat epidemiat kuten esimerkiksi rotaripuli, vesirokko, tulirokko, täit ja kihomadot. Myös mikrobilääkkeille vastustuskykyisten bakteerien kantaminen nielussa on selvästi tavallisempaa päiväkodissa hoidettavilla lapsilla verrattuna kotona hoidettaviin.
Sairastavuuden lisääntyminen päiväkotihoidon vuoksi nimenomaan pienillä lapsilla on ongelmallista monesta syystä. Vanhempien työstä poissaolot ja lääkärikäynnit, lääkkeet ja toimenpiteet aiheuttavat huomattavia kustannuksia sekä vanhemmille että yhteiskunnalle. Pelkästään korvatulehdusten hoitoon kuluu Suomessa noin 700 miljoonaa markkaa vuosittain. Lisäksi on todettu, että alle 3‑vuotiaana sairastetut toistuvat korvatulehdukset häiritsevät verbaalisen hahmottamisen kehittymistä, mikä näkyy heikompana kykynä hahmottaa esimerkiksi luettua tekstiä, vielä toisena kouluvuonna. Yli 3‑vuotiaana sairastetuilla korvatulehduksilla vastaavaa vaikutusta ei ole.
Marjo Renko, LT, dosentti
Lastentautien ja lasten infektiosairauksien erikoislääkäri
Mielestäni Elina W: n em. lainaus jo yksin riittää perusteeksi tukea yksiselitteisesti alle kolmivuotiaiden kotihoitoa.
Ja mitään vastaväitteitä en suvaitse.. Murrr.….!
Luvut ovat lukuja, mutta on myös huomattava, että sairas lapsi kärsii. Hän kärsii fyysisesti ja psyykkisesti. Sairaus on kipuja, pahaa oloa ja pahimmillaan kehitysviivästymiä. Tämä jää usein numeroiden taakse. Jokainen sairaspäivä on pois lapsen iloisesta ja oppimisen täyteisestä elämästä.
Minua vähän ihmetyttää tämä 800 euroa per päivähoitopaikka/kk, johon Osmon mukaan “tietysti” kuuluu kiinteistöt.
Jos ryhmässä on 12 lasta ja kolme hoitajaa, niin jo ryhmän palkkakulut ovat tämän verran. Otetaan vielä huomioon, että päiväkodissa on paljon muutakin henkilökuntaa: päiväkotiapulaisia, keittiöhenkilökuntaa, johtaja…
Etenkin Itä-Helsingin Onnelassa on päiväkoteja, joita korjataan ilkivallan jäljiltä joka maanantai kymppitonnilla, omassa päiväkodissamme oli homevaurioita, remontti maksoi satoja tuhansia. Ja onhan ne rakennukset täytynyt rakentaakin. Rakennuksia remontoidaan, leikkivälineitä uusitaan ja tiloissa käytetään sähköä ja vettä. Eipä se lasten kolmen aterian päivittäinen ruokailukaan ilmaista ole. Miten nämä kohdennetaan?
Lisäksi mitä tarkoittaa kansantaloudellisesti päiväkotilasten kolminkertainen sairastavuus? Laskepa uusiksi nyt kansantaloustietilijä Soininvaara! En usko tuohon kahdeksaan sataan lainkaan.
Hyvä ja perheellemme ajankohtainen aihe. Olen pohtinut tuota lastenhoidon hintapolitiikkaa. Ihailen, ja vähän ihmettelenkin, miten halvalla yhteiskunta tarjoaa kokopäivähoitoa. Itse olisin olettanut, että lapsen vieminen toisten hoitoon joka arkipäivä olisi kalliimpaa, mutta halpaahan tuo on kuin mikä.
Julkisen päivähoidon halpuuteen nähden kotihoidontuki on mielestäni liian pieni.
Lasten koti- ja perhepäivähoito olisi sikälikin kannatettavampaa että CO2 päästöt pienenisivät lyhyenpien tai peräti olemattomien kuljetusmatkojen ansiosta, lisäksi tietysti lämmitettyjen neliöiden tarve toiminnassa pienenisi. Uskoisin että jopa pieni siirtymä tähän suuntaan vähentäisi enemmän CO2 päästöjä kuin Virheiden ajama hehkulamppukielto ja kaikki Suomen tuulipropellit yhteensä..
Toisaalta päiväkodit työllistävät hallinnossaan, tukitoiminnoissaan (neukkarin täydeltä viisaita tätejä jotka kaakottavat joutavaa, nyökyttelevät, hurskastelevat, vääntävät naamanssan tekopirteään hymyyn tai muuhun luonnottamaan ilmeeseen, jeesustelevat, sosiaalipornoilevat, keksivät olemattomia ongelmia ja lopulta laativat asiasta muistion jota kukaan ei tietenkään lue ja miksi lukisikaan pelkkää itteensä se sisältö kuitenkin on kuten kaikki tiesivät jo etukäteen..) ja muussa tällaisessa välttämättömässä koordinoinnissa koko joukon myös ns. älykkäämpää siis Virheitä useinkin äänestävää väkeä.
Lienee siis selvää että päivähoitotoiminta jatkunee nykymuotoisena tai jopa lisääntyy, tässä DDR — muotoisessa tarhauksessa on toki ansionsa mm. oikean ajattelun levityksessä..
Kiitos valaisevasta laskelmasta. En nyt ehdi kirjoittamaan pitkästi ja laveasti joten pistän mutkat suoriksi komenteissani:
1. Soininvaara siis myöntää että yhteiskunta suosii perheitä joiden hoitoratkaisu tuottaa yhteiskunnan määrittelemän kaavan mukaan rahaa yhteiskunnalle. Painotus on sanoissa yhteiskunnan määrittelemän sillä tosiasiassahan vaikutusta yhteiskunnalle on mahdoton laskea minkä varmasti kaikki myöntävät. Soininvaara siis myöntää suoraan että kansalaisia ei kohdella tasa-arvoisesti.
2. Laskelma pitää sisällää oletuksen että vaihtoehtoina on kotihoito ja laitoshoito. Kukaan ei huomioi että lapset voivat olla vahempien itse valitsemass ja maksamassa hoito / virikeympäristössä. Esim. omat lapseni ovat erittäin laadukkaassa englanninkielisessä leikkikoulussa (joka maksaa veronsa), eivät nuku päikkäreitä ja leikkivät rivitalon pihalla muiden lasten kanssa.
3. Välillisesti laskelma pitää mielestäni sisällään myös oletuksen että kotihoidon tukea ei käytetä perheissä hoidon tukemiseen vaan normaalina vanhempien tulona ja lapset eivät saa siitä hyötyä mikä on tietty täysin virheellistä 95 prosentissa perheistä.
Ratkaisu olisi yksinkertaisesti lapsiperheiden etujärjestön ajama tasarahamalli, mutta sehän ei koskaan tule menemään läpi koska se ajaisi päivähoidon kilpailutilanteeseen ja pakottaisi purkamaan päiväkoteihin muodostuneen hierarkian ja joissakin tapauksissa laitostuneen laiskuuden…
Olisin edelleen kiinnostunut tästä päivähoitopaikan 800 euron kustannuksen erittelystä.
Mutta sitä ei taida tulla? Väitän, että jos kiinteistöt ovat mukana tämä ei riitä alkuunkaan. Savelan päiväkodin meneillään oleva remontti esim. maksaa puolitoista miljoonaa euroa.
Jos heittää jonkun lukeman, niin pyydettäessä pitäisi myös pystyä kertomaan sen sisältö. Vai mitä, Osmo?
Travelerilla oli hyvä ekologinen pointti. Moni vanhempi käyttäisi julkisia, polkupyörää tai jalkojaan työmatkaan, ellei matka vaatisi monen kilometrin koukkausta kovassa kiireessä päiväkotiin mennessä ja tullessa. Ja vaikka käyttäisikin autoa, niin se koukkaus jäisi pois kilometreistä. Satoja tuhansia automatkoja jäisi pois valtakunnan liikenteestä.
Katso vaikka googlesta, tai sitten tästä.
http://www.espoo.fi/asiakirja.asp?path=1;31;37423;37424;37425&id=531E79402F61C6A9C2257234002F9782&kanta=Kunnari%5C%5Cintrakun_e.nsf
Linkkisi vie raportin osaan, jossa ei selviä muuta kuin “päivähoidon kokonaiskustannukset” erittelemättä, mistä tämä koostuu.
Löysin kuitenkin kuusikkokuntien muista raporteista, että päivähoitopaikan kustannus laskennallista lasta kohden on Helsingissä 9000 euroa vuodessa (2006).
Mikäli tässä todellakin on kiinteistöinvestoinnit ja ylläpito, niin miksi perhepäivähoidossa olevan lapsen kustannus on yli 10 000 euroa..?
Eli väärässä olet, mikä on hämmästyttävää taustasi huomioon ottaen.
Helsingissä jokainen hallintokunta maksaa kiinteistövirastolle niin sanottua sisäistä vuokraa, joka golfkenttiä lukuun ottamatta on käytännön vuokrien tasolla ja siksi kiinteistökustannukset ovat mukana kaikissa kustannuslaskelmissa, joita Helsinki tekee. Ne ovat tietysti mukana vuokrakuluina eivät investointeina, eli investoinnin kustannus jaetaan sen käyttöiälle kuoletuksina.
Ok, nyt toi on selvä. Kiitos!
Tällaiset vertailut ovat tietysti aina tosi monimutkaisia. Tähänkin pitäisi laskea vanhempien poissaolopäivät töistä lasten sairastuessa ja mahdollisten sijaisten palkat jne. Päiväkotilasten vanhemmat, yleensä äidit ovat vuodessa hyvinkin parikymmentä päivää poissa työpaikalta.
Em. Marjo Renkon tutkimus siitä, että päiväkotilapset sairastavat antibiootteja vaativia tauteja vähintään kolminkertaisesti kotilapsiin nähden, on asia, joka varmasti loistaa poissalolollaan laskelmista. Tutkimus on vuodelta 2001, mutta tuskin tilanne siitä on paremmaksi muuttunut.
Eli ihan siihen alkuperäiseen kysymykseen palaten, mielestäni yhteiskunnan tulisi tukea alle kolmivuotiaiden kotihoitoa nykyistä enemmän.
“Eli ihan siihen alkuperäiseen kysymykseen palaten, mielestäni yhteiskunnan tulisi tukea alle kolmivuotiaiden kotihoitoa nykyistä enemmän.” .… eikä mikään laskelma tai tilasto tule muuttamaan mieltäsi.
LASTEN KOTIHOITO ON YHTEISKUNNALLISTA TYÖTÄ
Omien lasten työaikainen hoito on täsmälleen samassa mielessä yhteiskunnallista työtä kuin toistenkin päiväkodissa tai perhepäivähoiodssa
Kunnallinen päivähoitopaikka on lasten hoidon ohella samalla lapsilisään verrattava tulonsiirto perheille. Siitä peritty, vanhempien tulotasoon sidottu hoitomaksu kattaa tapauksesta riippuen kustannuksista 0 – 25 prosenttia.
Kunnallisen hoidon rinnalla on lakisääteinen kotihoidontuki ja yksityisen hoidon tuki. Edellistä kuitenkin maksetaan vain, jos perheessä on alle 3 ‑vuotiaita lapsia. Kumpikin on riittämätön.
Suurin lakisääteinen yksityisen hoidon tuki on 272 euroa hoitokuukaudesta, kun realistinen päivähoitokustannus yksityisessä perhepäivähoidossa on vähintään 450 e kuukaudessa. Asiaa jonkin verran paikkaavat kunnalliset lisät, mutta niiden saanti riippuu hyvin paljon kunnan päättäjien subjektiivisista mieltymyksistä. ja kunnan taloustilanteesta.
Vastoin usein esitettyä käsitystä itse asiassa kotihoidontuki ei ole mikään ainutlaatuinen järjestelmä. Tosin vastaavaa tukea – kontanstøtt – maksetaan vain Norjassa, mutta mm. Ranskassa on ns. perheverotus, jolloin alemman verotuksen kautta kotiin jäävä puoliso saa itse asiassa suomalaista suurempaa ”kotihoidontukea”. Tämä järjestelmä tukee enemmän suurituloisia ja yksinhuoltajaa se ei lämmitä lainkaan.
Koihoidontuki ja yksityisen hoidon tuki tulisi olla riittävät ja kattaa kaikki päivähoitoikäiset. Se antaa perheille – ja ennen muuta pienituloisille perheille — todellista valinnanvapautta ja — tätä ei le syytä vähätellä – siten myös lisää kunnallisen päivähoidon arvostusta. Lastenhoitojärjestelyt myös antavat vanhemmille mahdollisuuden luonnollisen tavan tutustua toisiinsa ja muodostaa vastavuoroisuuteen perustuvia yhteistyöverkostoja. Nykyinen kunnallinen päivähoitojärjestelmä tekee vanhemmista vain päivähoidon asiakkaita, eräänlaisia palvelualamaisia.
Oikea määrittelytapa olisi antaa perheille kotona tai yksityisessä hoidossa hoidetuista lapsista perhepäivähoitajan palkkauskustannuksia vastaava summa vähennettynä perheen omavastuuosuudella eli kunnallisella päivähoitomaksulla.
Hoitoraha määriteltäisiin perheen kotikunnassa maksetun perhepäivähoitajan palkkauskustannusten perusteella. Palkkauskustannukset käsittäisivät palkan, lomakorvauksen, sosiaaliturva- eläke ja muut työnantajavakuutusmaksut sekä verovapaan kustannuskorvauksen muttei hallintokuluja. Perusteena oleva summa tulisi olemaan n. 600 e hoitokuukautta kohti eli vuodessa 6.600 e. Tästä summasta vähennetään perhekohtainen päivähoitomaksu. Käytännössä tukisumma tietenkin jaettaisiin tasan koko vuodelle
Perussumman määräytyminen (summat likimääräisiäja itse asi):
1. hoitokorvaus 350 e
2. lomakorvaukset 60 e ( n. 17 % palkasta)
3. sosiaalimaksut 100 e (n. 25 % palkkasummasta)
4. kustannuskorvaus 90 e (verovapaa kuten perhepäivähoitajallekin)
perussumma yhteensä n. 600 e kustakin lapsesta h o i t o k u u k a u t t a kohti
Tästä vähennetään perhekohtainen kunnallinen päivähoitomaksu 0 – 200 e / lapsi.
Tilitetään (pääsääntöisesti lasten äidille tai hänen määräämälleen henkilölle)
600– 400 e / lapsesta hoitokuukausi
Tämä voi harkintansa mukaan palkata tuen ja omavastuuosuuden kanssa yhdessä muodostamalla summalla joko itsensä, miehensä (parisuhdekumppaninsa) tai ulkopuolisen hoitamaan lapsiaan tai sopia hoitosuhteesta yksityisen perhepäivähoitajan tai päiväkodin kanssa. Tai tehdä näistä tarpeitaan vastaavan yhdistelmän.
Hoitokorvaus ja lomakorvaus ovat veronalaista työtuloa sille ja vain sille jolle se on palkkana maksettu. (Ts. palkka on verotettavaa tuloa tuen saajalle, mutta toiselle maksettu palkka on siitä verotuksessa vähennyskelpoinen erä.) Tuen saajan tulee vuosittain antaa luotettava selvitys veronpidätyksen ja työnantajan velvoitemaksujen suorittamisesta. Käytännössä tämän voi antaa velotuksetta kunnan sosiaalitoimiston tehtäväksi.
Työstä maksettu palkka on kaikille sama, mutta perheen osuus päivähoitajan palkkauskustannuksista (oli siis kyseessä lapsen äiti, isä tai joku muu) riippuu perheen tulotasosta. Koska lasten kotihoitajat, vanhempien palkkaamat lastenhoitajat tai perhepäivähoitajat rinnastettaisiin, kunnallisiin perhepäivähoitajiin, olen kutsunut periaatetta rinnastusperiaatteeksi.
Yksityisessä päiväkodissa hoidettavasta lapsesta voisi tämän lisäksi lakisääteinen lisätukiosuus, esim. puolet päiväkotipaikan ja perhepäivähoitopaikan kustannuserosta (n. 120 e -. 170 e hoitokuukaudessa).tässä se on se hyvä puoli, että kunnallista palvelua täydentävien yksityisten palveluiden valinta siirtyisi vanhemmille, eikä kunnan itse asiassa tarvitsisi ryhtyä kalliiseen hankintakilpailumenettelyyn ja toisaalta tämä antaa mm. vanhempien kannatusyhdistysten ylläpitämille päiväkodeille varman taloudellisen pohjan.
Kustannusvertailussa kotihoidon ja päiväkotihoidon välillä edellä määritelty lastenhoidontuen perussumma (bruttokustannus) ei sisällä lastenpuistojen, kerhotoiminnan ja leikkikoulujen ylläpitämisen vaatimia menoja. Näille on muuten varattu aivan liian vähän varoja.
Ottamalla lisäksi hoitolapsia lasten kotihoitaja voi saavuttaa perushoitajan tulotason (n.1.500 e/kk), kun otamme huomioon, että hän säästää työmatkoissa, ja kotona tehty työ vähentää talousmenoja. Perhepäivähoitajan ammatti on tehty pienten lasten vanhemmille käytännössä mahdottomaksi sillä, että äiti tai isä ei saa minkäänlaista hoitokorvausta omista yli 3‑vuotiaista lapsistaan. Mm. tämän johdosta kuntien on vaikea palkata kunnallisia perhepäivähoitajia.
Yrittäjä voi usein – ei suinkaan aina – lastenhoidon yhteydessä hoitaa yritystä, esim. tehdä kirjanpitotehtäviä iltaisin tai toimia yksityisenä perhepäivähoitajana. Näennäisesti tämä tapahtuu omien lasten hoidon ohella, mutta koska ns. naisten töissä aika on täysin lomittunutta, niin omien lasten hoidon vaatimaa aktiivista työaikaa (keskimäärin 2 t / päivä ja lapsi) se ei poista. Perhepäivähoitaja saa ottaa enintään 4,5 hoitolasta ja päiväkodeissa henkilökunnan ja hoitopaikkojen suhde on likimain 1:4,5. Työnsä hyvin hallitseva perheenmäntä pystyy työnsä ohessa tekemään mieltämistyötä.
Järjestelmän toteuttaminen tässä muodossa lisäisi kuntien menoja n. 250 miljoonaa euroa eli lisäisi kaikkia pienten lasten hoidon kustannuksia n. 10 prosentilla. Vanhempainpäivärahat, kotihoidon ja yksityisen hoidon tuki sekä kuntien päivähoidon nettomenot nimittäin tekevät yhtensä runsaat 2 miljardia euroa. tietoa tästä ei löydy mistään ainakaan järkevällä vaivalla. Periaatteessa tämä lisäisi verorasitusta 0,3 prosenttiyksikköä. Toisaalta tarve kalliimpiin ratkaisuihin ja muihin perhetukipalveluihin vähenee.
Koska päiväjärjestelmä myös itsessään vieraannuttaa perheitä tosistaan, niin itse asiassa olemme palvelu- ja sitä kautta kustannuskierteessä. Se voidaan ratkaista vain sijoittamalla kerralla ja kunnolla vanhempien omaehtoisten ratkaisujen tukemiseen.
Vertailun vuoksi todettakoon, että ehdotettu koululaisten iltapäivähoitojärjestelmä maksaisi 260 miljoonaa euroa. Saman asian ajaisi paremmin, jos naapuruston lapset voisivat mennä iltapäiväksi jonkun lapsia kotonaan hoitavan kiltin tädin luokse. Kotona olevia kilttejä tätejä ei enää ole, koska lasten hoito kotona ei ole taloudellisesti mahdollista.
Ns. kokopäiväkoulukokeiluista tai eheytetystä koulupäivästä – kuten asia halutaan sosialidemokraattisella eufemismilla ilmaista — on saatu tai ainakin haluttu nähdä myönteisiä tuloksia. Kokopäiväkoulu kuitenkin veisi lapsen ja perheen omaa aikaa ja tilaa. Se saattaa aiheuttaa enemmän ongelmia kuin ratkaisee.
Ehdottomani kotihoidon ja yksityisen hoidon tuki poikkeaa tasarahasta.
Lapsiperheiden Etujärjestön ideoimassa tasarahamallissa kustakin lapsesta maksettaisiin vanhemmille (eli pääsääntöisesti äidille) 400 euroa hoitokuukaudessa tasarahaa. Vanhempien omavastuu olisi tulotasosta riippumatta summasta maksettava sosiaaliturva- ja eläkemaksu eli vajaat 100 euroa kuukaudessa. Lisäksi alle 3‑vuotiaasta kotona hoidettavasta lapsesta maksettaisiin sylirahaa 235 e hoitokuukaudelta.
Jos lapsi viedään kunnalliseen hoitoon, tästä perittäisiin kaikki kustannukset. Kunnallinen hoitopaikka maksaa bruttona keskimäärin vähintään n. 720 euroa lasta kohti kuukaudessa, joten kunnalliseksi päivähoitomaksuksi tulisi periaatteessa 320 euroa. Tätä voi lievittää mahdollistamalla alemman maksun lyhyemmästä hoitopäivästä, mutta ongelmaa se ei poista.
Tasarahasta saa lukija tarkemman kuvan Lapsiperheiden Etujärjestön kotisivuilta: http://www.lapsiperheet.net .
Jos ja kun vanhemmat voivat saada omiin lastenhoitoratkaisuihinsa riittävän julkisen tuen, niin samalla voidaan luopua subjektiivisesta oikeudesta reaaliseen päivähoitopaikkaan. Joka tapauksessa suurimmalle osalle halukkaita riittäisi kunnallisia päivähoitopaikkoja. Loput ovat niin hyvässä asemassa, että hoidon järjestäminen ym. tuen turvin – samoin kustannuksin kuin kunnallinen päivähoitopaikka — ei vaadi muuta kuin vähän viitseliäisyyttä. Suoraan sanoen minun on todettava, että nykyinen päivähoidon tukijärjestelmä suosii ns. tyhmää itsekkyyttä.
Samoin kannatta keskustella minimiäitiysrahan tason radikaalista nostamisesta esim.800 e/kk (sisi 80 % minimipalkasta) . Syy on lyhyesti seuraava. Synnytysiässä oleva vielä lapseton nainen ei voi hankkia lasta, koska hänellä ei ole ollut työpaikkaa ja siitä saatavaa säännöllistä kuukausituloa. Toisaalta hän ei voi saada pysyvää työpaikkaa, koska on selvästi riski, että hän sitten ehti hankkiutuu raskaaksi.
MARKKU AF HEURLIN
Artturi,
Lasten kolminkertainen sairastavuus ei ole mitattavissa pelkästään rahalla, joskin se on rahallisestikin huikea summa yhteiskunnalle.
Kuten sanottu laskelma on siis yksioikoinen. Esim. toistuvat välikorvan tulehdukset aiheuttavat lapsille kehitysviivästymiä ja näin ollen puheterapian ja erityisopetuksen lisääntynyttä tarvetta.
Kotihoidon tuki maksaa per lapsi 5000 euroa vuodessa, päivähoitopaikka 9000 euroa, mutta tässä ovat vain välittömät kustannukset. Uskon, että kun välilliset kustannukset otetaan mukaan, kuva asiasta on aivan toisenlainen.
Ihan vaan mielenkiinnosta. Jos päivähoito on niin kannattavaa, miksi yhteiskunnan tarvitsee sitä tukea ollenkaan.
Parempi olisi poistaa kaikki tuet, jolloin markkinamekanismi pudottaisi päivähoidon hinnan oikealle tasolleen, eli sille toiminnan tasolle, minkä vanhemmat ova valmiita kustantamaan.
Jouni Lundqvistille vielä:
Vanhemmathan voivat jo nyt järjestää omalla kustannuksellaan lapsilleen haluamansa hoitomuodon. Maksoi mitä maksoi.