Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puska esittää keskioluen siirtämistä Alkoon ja sen korvaamista ruokakaupoissa 3,7:n kakkosoluella Ruotsin tapaan. Hänen arvionsa mukaan tämä laskisi alkoholin kulutusta kymmenellä prosentilla. Puska käyttää Excel-ohjelmaansa liian yksioikoisesti. Laseklam perustuu siihen, että kaikki pysyy muuten ennallaan paitsi että kolmosen kulutus vaihtoo sellaisenaan kakkosolueksi.
Minulle tehtiin ministeriaikanani sama esitys, mutta hylkäsin sen,koska en uskonut tuohon laskelmaan.
1) Silloin kun olutta juodaan humalahakuisesti — ja siinähän juuri ongelma piilee — on varsin todennäköistä, että juodaan vastaavasti pullo tai pari enemmän. Tätä argumenttianihan sittemmin Uutisvuoto on toistellut yhtenään…
2) Kun keskiolut siirtyy Alkoon, on syytä uskoa, että oluen myynti Alkoissa elpyy uudestaan. Alkosta saa myös A‑olutta ja vieläkin vahvempia oluita. Niinpä on syyrä uskoa, että osa keskioluen kulutuksesta vaihtuu vahvempien oluiden kulutukseen. Katsokaa vain mitä ihmiset raahaavat Tallinnasta, josta toki saa myös keskaria.
…ja viinit ruokakauppoihin paitsi muutenkin, mutta myös lähikauppojen piristykseksi: ALKOt on piilotuki suurille kauppakeskuksille.
Taitaa olla vaikeasti muutettavissa oleva asia, että melkoinen osa keskioluesta ja muista alkoholijuomista juodaan humalahakuisesti vai pitäisikö sanoa ongelmahakuisesti.
Jos keskiolut siirtyisi Alkoon niin sieltä ostetaan todennäköisesti enemmän A‑olutta ja väkevämpääkin. mutta Alkoon mennään harvemmin kuin ruokakauppaan. Myyntipisteitä vahvalla oluella olisi vain jokunen sata kun niitä nyt on tuhansia. Siinä suurin vaikutus, joka varmasti laskisi alkoholin kulutusta. Nythän suurin kulutuksen kasvu on ollut nimenomaan keskioluessa, koska sitä saa joka paikassa.
Pointti ei siis ole siinä kuinka väkevää ostetaan vaan kuinka helposti alkoholia ylipäätään on saatavilla. Jos sitä pitää varta vasten erikseen käydä ostamassa, niin käyttö vähenee. Ja tärkeää sekin on, että Alko ei ole niin aktiivisesti lisämyyntiä tyrkyttämässäkään. Kuten muut kauppiaat.
Ruotsi on hyvä esimerkki. Siellä vedettiin keskiolut pois kaupoista heti lyhyen rajoitetun kokeilun jälkeen 60-luvulla. Suomessa keskiolut on ollut kaupoissa ja kioskeissa ja ero Ruotsiin sekä kulutuksessa että alkoholihaitoissa kasvanut koko ajan villisti.
Osmo Soininvaara:
“1) Silloin kun olutta juodaan humalahakuisesti…”
Sinivihreä:
Sitä minä jaksan ihmetellä, että kuka juo mitään alkoholia, muuten kuin humalahakuisesti.
Mikäli henkilö haluaa juoda humalahakuisesti, henkilö juo juomaa joka aiheuttaa humalan. Mikäli olut on laimennettu pilseneriksi nämä henkilöt juovat jotain muuta. Mikäli näiden juomien saatavuus on tehty hankalaksi, käyttävät humalan hakijat ns. yksityisen sektorin toimijoita kaikkine ikävinen lieveilmiöineen. Mikäli taas juovutusjuomien hinta on hilattu taivaisiin häyttävät nämä henkilöt korvikkeita ja salakuljetettua juomaa, näissä tapauksissa jää verotulot saamatta mutta ongelmat jäävät.
Nämä ovat yksinkertaisia perusasioita jotka esimerkiksi lähes jokainen poliisi voi kokemuksiinsa perustuen vahvistaa. Miksi näitä ääliömäisiä ehdotuksia sitten tehdään Suomessa vuosikymmenestä toiseen? Miksi näillä ehdotuksilla saadaan kaikenmaailman ylijohtajien ja ministerien paikkoja? Olisiko jossain vikaa?
Vuonna 2005 Ruotsissa kulutettiin 10,2 litraa alkoholia henkeä kohden, Suomessa 10,6 litraa. Villi ero. Ennen veron laskua 2003 Suomessa juotiin 9,4 litraa per naamari.
Suomessa viinan osuus on selvästi korkeampi (27 %) kuin Ruotsissa (17 %). Ruotsissa oluen osuus alkoholinkäytöstä näyttää olevan hieman suurempi kuin Suomessa — kun Systeemiin pitää kuitenkin vaivautua, niin ostetaan vähän vahvempaa.
Voisi tietenkin kysyä Ruson kaltoin, ovatko Alkot sijoitteluineen piilotuki ostareille. Siirretään väkevätkin ruokakauppaan, tuskin se rysäys niin suuri on.
Tallinnasta muuten raahataan väkevää olutta sen takia, että sen hintajousto on niin pieni. Sama meni aikanaan myös 80% vodkaan. Ei siellä asuvat suomalaiset kuitenkaan niitä juo sen enempää, vaan aivan normaalisti. Nimimerkillä jokusen vuoden maassa ja kaupungissa asuneena.
Tosin Harjumaalla kiristyy alkoholipolitiikka sen verran rivakasti, että katsotaan miten tuokin kehittyy.
Kyllä moni käyttää alkoholia muuten kuin humalahakuisesti, yleisimpien määritelmien mukaan. Toki kaiken käytön voi aina leimata “humalahakuiseksi” sanomalla, että jos käyttö ei kerran ole humalahakuista, niin miksi ei joisi mehua.
Minä esimerkiksi nautin toisinaani lasillisen viiniä illalla televisiota katsoessani, enkä siitä kyllä voi sanoa humaltuvani, sanan varsinaisessa mielessä. Sama pätee ravintolaillalliseen, pidän viinin mausta tietyjen ruokien kanssa. Edelleen, alkoholi siinä viinissä on osa kokonaisuutta, mutta tämän nauttimisen nimittäminen “humalahakuiseksi” on älytöntä.
Ikäänkuin sillä, että vetää naulan päähän ja sillä, että ottaa saunan päälle keskioluen ei olisi mitään eroa. Kyllä sillä on ero, jonka kaikki hyvin tietävät. Raivopäiset alkoholinvastustajat ja alkoholistit eivät halua sitä myöntää, mutta väitän, että hekin tietävät. Heitä se vain suututtaa, koska se ei sovi mustavalkoiseen maailmankuvaan.
Jottei tulisi epäselvyyttä, tahtoisin vielä huomauttaa, että mielestäni jo keskimääräinen suomalainen juo niin paljon, että se on todennäköisesti epätervettä: 10 litraa absoluuttista alkoholia tarkoittaisi keskimäärin reilut puoli litraa keskiolutta per päivä.
Koska keskimääräinen suomalainen tuskin tasapainottaa juomistaan näin, se tarkoittaa kyllä sitä, että aika usein juodaan itsensä tukevaan humalaan. Vaikka en kannatakaan saatavuuden rajoittamista kovin paljoa, olen silti sitä mieltä, että juomiselle pitäisi voida tehdä jotain, ja olen sitä mieltä, että alkoholiveron alennus oli virhe — vaikka itse sitä kannatinkin silloin. Uskoin ennen virheellisesti, että alkoholin kulutus ei jousta hinnan mukana, mutta nähtävästi olin väärässä.
Itse käytän alkoholia 10 litran keskiarvoon verrattuna liikuttavan vähän, mutta aina kun alkoholia käytän, tavoitteena on tulla hilpeästi humalaan. Itse en viinan mausta, tai oikeammin hajusta, pidä lainkaan.
Vihje: kun alkoholia käyttää vähän, jopa saksalaisen kauppaketjun pilsneristä tulee sopivaan hiprakkaan, ja ykkösoluen maku on mielestäni parempi kuin tyypillisen keskioluen.
Summa summarum. Ehkäpä kakkosoluelle olisi uutuustuotteena markkinarako. Ei välttämättä nykyistä tarjontaa korvaten, vaan täydentäen.
Alkoholin kulutus on riippuvainen alkoholin hinnasta. Ei tämän pitänyt olla päättäjille yllätys. Eri alkoholijuomaryhmien hintajoustoja on Suomessa laskettu vuosikymmenet.
Mutta nyt tuntuu keskustelussa unohtuvan toinen perusasia. Viron ja Suomen välisessä matkustajaliikenteessä ei ole enää tullimuodollisuuksia. Monenlaista “yrittäjyyttä” kumpuaa siitä, että Tallinnassa alkoholin on todella halpaa. Verotasoa alentamalla tämä saatiin pidettyä vielä siedettävänä.
Viinaveroa hieman nostamalla kulutusta ja ongelmia voidaan jossain määrin suitsia, mutta valitettavasti saadaan pimeän viinan ongelmat. Niistäkin on kokemuksia, joten en suosittele kokeilemaan vaan tutustumaan historiaan.
Pitää hyväksyä tosiasiat: Alkoholivero ei enää toimi EU:n aikana samalla tavalla kulutusta rajoittavana elementtinä kuin entisessä maailmanajassa.
Ruotsin lainennetusta oluesta voin todeta sen verran, että ei se yksiselitteisesti niin mene, että jos kaupan olut laimennetaan, ihmiset juovat miedompia oluit. Suomessa pääosa ihmisitä juo ns. keppanaa (4,7 %), mutta Ruotsissa mellanööliä (3,5 %) ei juo “kukaan”, jos vaihtoehtona on juoda vahvempaa. Ja se vahvempi on sitten samalla jo suomalaisen nelosen vahvuista (5,3 %). Tämä nähdään myös tilastoista:
https://www.stakes.fi/tilastot/tilastotiedotteet/2007/liitetaulukot/Tt15_07liitetaulukot.pdf
Alkoholin kulutuksen hintajouston kanssa ei muuten tarvitse luottaa mutuun:
http://yp.stakes.fi/NR/rdonlyres/848AA439-009E-47A0-8D32-78A3811A8D7A/0/061vihmo.pdf
Vaikuttaisi siltä, että suurimmat hintajoustot ovat viineissä, oluen hintajousto on kaikkein pienin.
Ja siitä, miksi keskiolut aikanaan vapautettiin on myös ansiokas selvitys samaisessa lehdessä:
http://yp.stakes.fi/NR/rdonlyres/4EF83CC7-C61B-4E7F-B289-F48880B400C6/0/063warsell.pdf
Kari
Ja lisätään nyt vielä sekin, että oluen “oikea” alkoholiprosentti (siis makua ajatellen) on jossain neljän ja kahdeksan prosentin välillä (lajityypistä riippuen). Ei siis ole ihme, että Suomessa on opittu juomaan keskiolutta, sillä se on ihan kelvollisen makuista. Alle neljän prosentin olut ei ole parhaimmillaan oikeastaan missään lajityypissä. Sen vuoksi Ruotsissa sitä juodaan vain silloin kun ei jakseta lähteä systemiin asti (ravintolassa juodaan lähes pelkästään vahvempia oluita)
Kari