(Kolumni Helsingin Uutisissa 18.4.2008)
Kansallisessa terveysohjelmassa linjattiin, että toimivassa terveyskeskuksessa olisi oltava vähintään kahdeksan lääkäriä. Tämä edellyttää 20 000 asukkaan väestöpohjaa. Tällaisessa minimikokoisessa terveyskeskuksessa lääkärit voivat edes vähän erikoistua – vanhusten hoito esimerkiksi vaatii omanlaistaan osaamista. Yhden lääkärin ollessa poissa muut voivat hoitaa hänen potilaansa.
Kahdeksan lääkärin terveyskeskus oli kompromissi, jonka sanelivat maamme harva asutus ja pitkät etäisyydet.
Helsinkiläisiä palvelee 29 terveysasemaa, jotka toimivat käytännössä kuin oma terveyskeskuksensa. Keskimäärin terveysasemaa kohden on alle 20 000 asukasta.
Leikitäänpä ajatuksella, että Helsingissä olisi vain 8–10 terveysasemaa, joissa olisi kolmisenkymmentä lääkäriä kussakin. Tuohon joukkoon mahtuisi sekä yleislääkäreitä että erikoislääkäreitä. Olisi geriatreja vanhuksille, gynekologeja naisille ja päihdelääkäreitä juopoille. Jotkut erikoistuisivat lapsipotilaisiin. Olisi myös muutama vuodepaikka huonokuntoisimmille potilaille.
Jos yleislääkäri ei potilaan vaivoista selviäisi, tätä ei tarvitsisi lähettää jatkotutkimuksiin muualle, vaan lääkäri kutsuisi spesialistin käytävän toiselta puolelta vilkaisemaan potilasta. Yleislääkäri saisi erikoislääkäriltä välitöntä neuvoa ja osaisi ensikerralla kenties itsekin. Lääkärin ammatti edellyttää jatkuvaa uuden oppimista.
Matkat terveysasemille tietenkin pitenisivät, mutta pitkiä niistä ei tulisi. Viikonloppuostoksilla käydään pitemmällä. Helsinkiläisellä on keskimäärin pitempi matka Alkoon kuin terveysasemalle.
Matkan lyhyys ei ole tärkeä vaan sen helppous. Kun katajanokkalaisten ja kruununhakalaisten terveysasema siirtyi Viiskulmaan, ongelmana ei ollut, että Viiskulma on kaukana vaan että se on syrjässä. Helsingin niemelle riittäisi yksi terveysasema, jos se olisi jossain Sokoksen nurkilla, vaikka Postitalossa. Suuresta lukumäärästään huolimatta terveysasemat ovat monelle hankalan matkan päässä; paikoissa, jonne kaupallisia palveluja ei ikinä perustettaisi.
Esitys 20 terveysaseman lakkauttamisesta tuskin saisi suosionosoituksia. Ihmiset on helppo agitoida tutun asian menettämistä vastaan. Pitäisi aloittaa innostavalla esimerkillä. Itäkeskus on normaali asiointipaikka Herttoniemen itäpuolella asuville. Jospa perustettaisiin sinne super-terveysasema? Pian muut kadehtisivat ja vaatisivat heillekin yhtä hyvää.
Kaupunginosiin voisi jäädä neuvolaverkosto tai laajemminkin terveydenhoitajan vastaanottopiste. Luontevin paikka sellaiselle olisi apteekin yhteydessä.