Jokin aikaa sitten, kun kysymys Santahaminan saattamisesta asuuinkäyttöön oli viimeksi kunnolla esillä, sain kirjeen korkealta eläkkkeellä olevalta upseerilta. Hän ei halunnut esiintyä asiassa julkisesti omalla nimellään, joten alla olevasta viestistä on poistettu kohtia, joista hänet voisi tunnistaa. Näin se hieman lyhennettynä kuului.
Hieman Santahaminasta.
Puolustusvoimien komentaja tv uutisissa viimeviikolla ,kuten myös itäisen maanpuolustusalueen komentaja(kymen sanomat) totesivat, että nykyään operatiivisesti ei olemerkitystä missä rauhan ajan varuskunta sijaitsee, koska sijainti ei liity sodanajan tehtävään, jokainen ammattimies ymmärtää tämän.
Entä Santahamina? Osa rykmentin tehtävistä todennäköisesti on Helsingin alueella, mutta Helsingin puolustamiseen tarvittavia joukkoja ei varmaan perusteta Santahaminassa eikä neljä kuukautta vuodessa alokas- eli peruskoulutuksessa Santahaminassa olevaa alokasjoukkoa käytetä Helsingin puolustukseen.
Koko varuskuntahan sijaitsee ns strategista iskua ajatellen kuin tarjottimella, yhden sillan varassa, kun ottaa huomioon vielä meidän rajallisen ilmavalvonnan ulottuvuuden. Rykmentin infraan ei ole sijoitettu sen enempää kuin minkään muunkaan varuskunnan.
Maanpuolustuskorkeakoulu on varmaan järkevä jättää Santahaminaan siihen on investoitu paljon; eikä yksi korkeakoulukampus muuta asumista haittaa, pääosa kadettien käytännön harjoittelusta nykyään tapahtuu joukko-osastoissa muualla Suomessa.
Onko operatiivisesti tai kaupunkilaisten näkökulmasta mitään järkeä sijoittaa asevarastoja lähes kaupungin keskustaan( 10km presidentin linnaan) tai suorittaa kovapanosammuntoja yhtä lähellä ; varmasti viimeinen kaupunki Euroopassa kun näin tehdään.
Rykmentin siirtäminen on eduksi kaupungille ja palvelee myös hallituksen hajasijoittamispolitiikkaa. Operatiivisesti ei siis mitään perusteita, edelleen Helsinki ei tarvitse niin paljon sotilaita veronmaksajina kuin pienemmät paikkakunnat.
Muutamia asioita miksi Santahaminasta ei puolustushallinto halua luopua; alueella sijaitsee muutamien korkea-arvoisten virkamiesten huviloita jotka on pilkkahinnalla vuokrattu. Puolustusministeriön henkilökunnan kesähuvila sijaitsee saaressa, metsästysoikeus (sorsa pienriista ym) on pienellä arvovaltaisella joukolla ja onhan se saarella asuville pieni idylli keskellä kaupunkia.
On se kummallista jos Pietarin kaupunki saa venäjän valtion palauttamaan alueen keskeltä kaupunkia (uusi hollanti) mutta Suomessa vastaava ei ole mahdollista.
Terveisiä XXXX
P:P:S.Puolustusvoimat pystyy hyvin sumuttamaan siviilejä ns operatiivisilla perusteilla jotka eivät kestä ammattimiesten tarkastelua.
Jos Malmi ja Santahamina, niin eikö myös Tuomarinkylän, Haltialan ja Viikin pellot?
Eläköitynyt kenraali riuhtaisee viimeisenkin maton Santahaminan sotilaskäyttötarkoitukselta.
En toki halua kenujen kesähuviloita purkaa, yksittäiset rakennukset eivät ole santahaminassa se ongelma, vaan laaja alue väärässä tarkoituksessa Helsingin rannoilla. Tottakai Santahaminasta tulee suojella vaikka mitä rakennuksia, mikäli niillä nähdään sen tyyppistä arvoa; sehän vain luo kokonaan uudentyyppisen kaupunginosan. Sotilasteema sopivasti puuttuukin kaupunginosapaletista. Lapsillekin on varmasti mukavaa kun saa vähän leikkiä vanhalla tykillä ampumista.
On tärkeää huomata, että juuri tällä tavalla Santahamina saa samantyyppisen arvon kuin TL:n mainitsemat Tuomarinkylä, Haltiala ja Viikin luonnonsuojelualue. Silloin se on kaikkien käytössä. Nykyisellään se on alokkaiden tetsausmaastoksi aivan liian kallis.
Mutta korkea-arvoisten virkamiesten metsästysmaastoa ei kyllä pelastaisi mikään, se on valitettavaa.
Viikin pellot on jo melkein rakennettu, mistä olen pahoillani.
Kannatan kaupunkirakennetta, jota voisi luonnehtia tiiviiksi mutta harvaksi. Se mitä rakennetaan, rakennetaan kohtalaisen hyvällä aluetehokkuudella niin, että yhdyskunnan sisäiset matkat kauppaan, kouluun ja ratikkapysäkille sujuvat kävellen. Tiiviyden vastapainona kaupunginosien väliin tulee jättää kunnollisia viheralueita. Siksi en rakentaisi Tuomarinkylääkään.
Viikin olisi jättänyt rakentamatta ihan muista syistä. Helsingin kaupunkirakenne perustuu sormimalliin, viiteen sormeen.Nämä sormet muodostavat toimivat nauhakaupungit, joihin voidaan järjestää tehokas joukkoliikenne. Sormien väliin jätetään viheraluetta. Viikki rakennettiin tuollaiseen väliin. Se rikkoo kaupunkirakenteen eikä sinne saada tasokasta joukkoliikennettä, koska Viikin kautta ei menee mitään bussilinjoja keskustaan.
Santahamina ei palvele tällaisena tiiviyden vastapainona olevaa viheralue4tta, koska portilla on kaveri rynnäkkökiväärin kanssa pitämässä rahvasta ulkopuolella. Jos siitä rakennettaisiin puolet asunnoiksi ja toinen puoli otettaisiin viheralueeksi, saisimme sekä lisää asuntoja että viheralueita.
Vietin varusmiesajastani viimeiset viisi kuukautta Santahaminassa Kaartin pataljoonan kunniakomppaniassa vuonna -87.
Alokasajan vietin keskellä korpea rumissa betonikasarmeissa Säkylässä. Sen jälkeen Santahamina tuntui taivaalta.
Komppaniamme sijaitsi viimeisenä saaren eteläosassa bussin päätepysäkin vierellä vanhassa tiilikasarmissa.
Mieleeni on jäänyt päälimmäisenä saaren kaunis luonto vankkoine saaristolaismäntyineen. Ja helposti kaivettava hiekkakenttä saaren keskellä.
Muistan myös touku-kesäkuun vaihteen lämpimät illat, jolloin juoksimme tupakaverin kanssa etelärannan vanhoille linnoituksille istumaan, ihmettelemään merta ja miettimään syntyjä syviä.
Jos Helsinki laajenee Santahaminaan, niin se pitää tehdä suurta varovaisuutta noudattaen. Saari on helppo pilata huonolla suunittelulla.
Sotilasalueet Suomessa ovat viimeisiä luontoparatiiseja, joissa moni uhanalainen laji viihtyy, hyvänä esimerkkinä äärimmäisen uhanalainen harjusinisiipi Huovinrinteellä. Sama pätee myös Santahaminan kartoitukseen.
Hauska nähdä, miten vihreä silmät kiiluen haluavat rakentaa Santahaminan, mutta samaan aikaan estävät Espoonlahdessa kaupunkirakenteen tiivistämisen. Onko se tyhmyyttä vai ahneutta?
Tuo yllä mainittu sormimalli on valitettavan huono ratkaisu. Koska mallin kämmen on Helsingin niemi, jää potentiaalisista asuinalueista puolet meren alle.
Toinen ongelma tulee siitä, että malli olettaa kaikkien käyvän töissä Helsingin keskustassa. Kun kuitenkin suuren osan työmatkat kulkevat sormesta toiseen, on tulos nykyisen kaltainen ongelmallinen ruuhkautunut poikittaisliikenne.
Poikittaisliikenteen ongelma tulee lisäksi pahenemaan lyhyiden työsuhteiden lisääntyessä. Ihmisten ei tarvitse eikä kannata valita asuinpaikkaansa työpaikan sijainnin perusteella, kuten paljolti aiemmin on tapahtunut.
Mitä tulee Santahaminan alueeseen ja muuhun pääkaupunkiseudun asunto- ja kaavoituspolitiikkaan, niin tuosta ylläolevasta tulee jälleen kerran hyvin esille se mikä niitä ajaa: tiettyjen tahojen edut ja niiden etujen koskemattomuus. Oikeasti ongelmien ratkaisua ajavia tahoja on valitettavan vähän.
Osmo hei – ensimmäisen kerran olen hieman epäileväinen rehellisyytesi suhteen.
Se silta ei ole kuitenkaan ainoa yhteyskäytävä Sandiksesta tähän muuhuun maailmaan.
Nimimerkki Kullervo
Valtio- ja sotatieteidenmaisteri
Varmasti monet sotilasuran valinneet haluavat nimenomaan asua Helsingissä. Pitäisikö eduskuntalaitoskin hajasijoituksen nimessä siirtää Valkealaan?