Televisiossa haastateltiin aamulla kahta Attacin aktivistia, jotka kertoivat, miten kuluttajaboikotti voi vaikuttaa sellaiseen puolirikolliseen toimintaan kuin oli Nokian Bochumin tehtaan siirto Romaniaan. Saksassa tämä siirto on aiheuttanut tunnetusti raivoa, Romaniassa Nokian tehdasta odotetaan kuin kuuta nousevaa osoituksena paremmasta tulevaisuudesta.
En pidä globalisaatioon liittyvistä aluepoliittisista yllätyksistä, mutta aika yksipuolisesti kaverukset näkivät asian rikkaiden maiden näkövinkkelistä. Miltähän sama tilanne olisi näyttänyt, jos se olisi uutisoitu Romanian kannalta? Attacin boikotti vaatii Nokiaa pysymään poissa Romaniasta! Hyvät työpaikat ovat rikkaiden maiden yksinoikeus! Romanialaiset erikoistukoon kerjäämään!
Juuri tämä työnjakoon liittyvä yksisilmäisyys on minustakin ollut vähän kummallista “globalisaatiokritiikissä”. Ymmärrän sen, että kritiikki kohdistuu yrityksiin kiertää sellaiset säädökset, kuten vaikka ympäristönormit, joista aiheutuvat kustannukset yritysten pitäisikin markkinataloudessa maksaa.
Sensijaan rikkaiden puolustaminen on jotenkin epäilyttävää. Ikäänkuin katuja mittaileva romanialainen olisi mieluummin työttömänä kuin tekisi töitä puolta saksalaista halvemmalla. Saksassakaan tuskin noista työntekijöistä kovin suuri osa on enää puolen vuoden päästä töiden loppumisen jälkeen työttömänä. Jos tehdas olisi jäänyt Saksaan, se romanialainen olisi paljon todennäköisemmin kilometritehtaalla edelleen.
Joku kaunis päivä Nokia lähtee Romaniastakin, ja on seuraavan halpismaan vuoro. Tässä pelissä häviäjä häviää enemmän kuin voittaja voittaa.
Länsi-Eurooppa on tehnyt Romanian hyväksi paljon, ja talouskasvu on siellä kovassa vauhdissa kännyköistä riippumatta.
Attack alkaa näyttää todellisen karvansa. Järjestön näkemyksen mukaan saksalainen on hyviin työpaikkoihin oikeutettujen jonossa ennen romanialaista. Olisi henkilökohtaisestikin mielenkiintoista tietää, mihin meidät suomalaiset tuossa jonossa Attacin mielestä sijoitetaan.
Onko ongelmana se, että köyhät jä vähäväkiset romanialaiset, eivät ole pystyneet maksamaan järjestölle suopeasta kommentoinnista?
Olen Oden kanssa täysin samaa mieltä.
Aikanaan Nokia varmasti siirtyy pois myös Romaniasta, kun siellä elintaso ja palkkataso ovat nousseet riittävän korkeiksi.
Oikeastaan positiivisempaa kuin elintason nousu Romaniassa on kuitenkin elintason lasku Saksassa. Vakavimmat globaalit ongelmat ovat kuitenkin enemmän seurausta ylettömästä vauraudesta kuin köyhyydestä.
Romania on EU-maa Brysselistä pystytään varsin mainiosti säätelemään myös sikäläisiä työoloja. Sääli bochumilaisia, mutta kyllä se on pelkästään positiivista, että elintasoerot EU-maiden välillä tasoittuvat.
Koko pienen ikäni olen kuullut, kuinka se on niin väärin, että kehitysmaista tuodaan raaka-aineita länsimaihin, niistä jalostetaan tuotteita ja nämä tuotteet myydään kalliilla takaisin kehitysmaihin. Nyt kun suuryritykset investoivat kehitysmaihin, luovat työpaikkoja, keittävät sellua eteläamerikkalaisesta eivätkä lappilaisesta puusta myydäkseen paperia eteläamerikkalaisille, niin sekään ei ole näemmä oikein.
“Tässä pelissä häviäjä häviää enemmän kuin voittaja voittaa.”
Eikä häviä. Olettaen, että mitkään ulkoisvaikutukset eivät muutu (eli ettei siirrytä paikkaan, jossa saa vapaammin saastuttaa tms.), niin siirto maksaa itsensä siirtäjälle takaisin. Jos katsoo asiaa kapeasti vain työntekijöiden kannalta, niin voi toki olla niin, että lähtömaan (kokonais)palkkasumma pienenee enemmän kuin kohdemaan palkkasumma. Mutta jos tuotantomäärä pysyy samana, niin erotus menee kuluttajille ja omistajille, pahimmillaankin nollasummaisesti (mukaanlukein siirron aiheuttamat kulut).
Tilanne on tietysti eri, jos tuottajalla (eli tässä Nokialla) on monopoli ja se pyrkii tuotannon leikkaamiseen tai jos se on kummassakin maassa käytännössä ainoa työnantaja. Ainakaan Saksassa näin ei ole, ja tietääkseni Nokia vielä toistaiseksi pyrkii myymään yhä enemmän kännyköitä.
Tasan samaa mieltä Osmon kanssa. Vaikee ymmärtää miten Nokia ei tällä argumentilla pysty rauhoittamaan riehuvia saksalaisia.
Turkkalolle: Tiedemies on oikeessa. Siirrosta hyötyy siirrettävän maan työntekijät, kuluttajat ja omistajat. Häviäjiin jää saksalaiset työntekijät, mutta niin kauan kuin kuluttajat eivät halua maksaa kännyköissään mitään saksan tehdastyöläisenharrasterahaa, niin yhtiöllä ei oo mahdollisuutta pitää tehtaitaan Saksassa. Tietysti jos saksalaiset olisivat valmiita tinkimään palkoistaan niin paljon, että olisivat yhtä tehokkaita työntekijöitä kuin romanialaiset, niin silloinhan tehtaat pysyis mielellään Saksassa.
Koko tässä uutisoinnissa ärsyttää oletus, että työntantaja olis jotain velkaa työntekijälle sen jälkeen kuin työsuhde päättyy.
Jos nyt pannaan hieman mutkia suoraksi, niin se että yritys sijoittaa toimintansa halvempien palkkakustannusten maahan implikoi että lähtömaassa on vähintään vastaavasti palkattua työtä tarjolla. Jos näin ei olisi, niin palkat lähtömaan tehtaassa olisivat pienemmät.
Yksi niistä mutkista joita oion on se että kansainvälinen kilpailu ei aina ole niin kovin reilua. Meillä on valtioita jotka pitävät valuuttaansa keinotekoisesti alhaalla (Kiina isoimpana), työaika- ja ympäristöstandardit ovat kirjavia, energiaa subventoidaan, ja tietenkin ovat ne tullit ja muut kaupan esteet. Nämä argumentit eivät vaan mielestäni päde toiseen EU-maahan.
Kansainvälinen ay-liikekin on aika neuvoton, yksi vaihoehto olisi nimenomaan pyrkiä korjaamaan kaikkia yllämainittuja ongelmia yhtä aikaa, liittolaisia löytyisi oikealtakin. Mutta ei tuo yhteisen äänen löytäminen helppoa tunnu olevan edes euroopassa, esim. ay-demarin kommentit EMF:n kokouksesta eivät ole kovin rohkaisevia:
“Ikävää — joskin ymmärrettävää — on sekin, että “oman tehtaan” lopettaminen sumentaa ihmisten ajattelukykyä ja halua käydä järkiargumentteihin perustuvaa keskustelua. Eräät ihmiset näkevät tilanteessa vain yhden ja ainoan totuuden, jonka perusteella haluavat tehdä kaikki johtopäätökset kaikkien Euroopan metallityöntekijöiden puolesta. Kun tämä ei aivan onnistukaan, syytetään sitten muita epäsolidaarisuudesta.” http://koobransivallus.blogspot.com/2008_01_30_archive.html
Ymmärrän hyvin, miksi kaikenlaiset saksalaiset tahot pelaavat julkisuuspeliä Nokiaa vastan — ja niin hyvin pelaavat, että ehkä Suomessa voisi ottaa oppia siitä, miten tehtaiden lopettamiskustannuksia korotetaan pelkällä p:n jauhamisella.
Attacin poikain järjenjuoksua en sen sijaan tavoita.
Ollaanpas täällä harvinaisen yksimieliä, että ei ole vaihtoehtoja, kun harjoittaa täysin puhdasta uusliberalistista markkinataloutta. Hyvin tämä saksalaisten nimittämä karavaanikapitalismi on ainakin Suomessa omaksuttu. T
Eikös se tehtaiden siirto ole sitä todellista kehitysapua.
Kylmän sodan aikaisen vastakkainasettelun murentuminen aiheuttaa kaikenlaisia kummallisuuksia. Juuri siitä syystähän Romaniassa länsimaalaisittain pienikin palkka on iso edistysaskel, kun siellä on sovellettu eräiden piirien ihannoimaa sosialistista järjestelmää. Nokian taas kannattaisi löytää keinot pitää saksalaiset ystävinään. Suomalaisilla yrityksillä on viimeaikoina karahdellut asioita hieman kiville, kun paikallisia tapakulttuureita ei ole ymmärretty. Tiiviit työaikataulut eivät ehkä ole antaneet riittävästi tilaa kulttuuriasioille. Toisaalta aikaa saisi jossain määrin ostamalla, kun palkkaisi sopivia kulttuuriasiantuntijoita.
Tuotantorakenteiden muuttuminen niin nopeasti, etteivät ihmiset pysty luottamaan työpaikkoihinsa eivätkä rakentamaan elämäänsä, on suuri ongelma.
Silti minut pysäytti uutinen, jonka mukaan Romaniasta on muuttanut maan EU-jäsenyyden jälkeen 2 miljoonaa ihmistä työn perässä Länsi-Eurooppaan.
Mitä jos saksalaisten — tai meidän suomalaisten — pitäisikin henkemme pitimiksi muuttaa siivoamaan Romaniaan hyvätuloisten tehdastyöläisten koteja? Eikö olisi mukavaa, jos tänne siirtyisi silloin Romaniasta joku tehdas?
Markkinaliberaalissa logiikassa on omat vahvuutensa. Mutta työmarkkinoihin tällainen tarkastelu ei sovellu niin hyvin kuin moniin muihin hyödykkeisiin. Kun työvoiman kysyntä romahtaa yhdellä työssäkäyntialueella, vapaa markkinatalous ei ala automaattisesti paikkailla tilannetta, vaan se saattaa päinvastoin kiihdyttää kierrettä. Ison tehtaan lähtö aiheuttaa ulkoishaittoja, joita ei voi vain sivuuttaa tyyliin “olenhan minäkin joutunut töitä etsimään”, koska suuren väestönosan työttömyys on enemmän kuin osiensa summa.
Käytännössä valtiot kuittaavat osan näistä haitoista maksamalla talouskriisialueille ekstratukia. Valtioiden kannattaisi jotenkin rajoittaa/verottaa/jarruttaa näitä rakennemuutoksia. EU voisi ehkä olla sellainen yhteistyöareena, jonka avulla jotain tämänsuuntaista voitaisiin saada aikaan — mutta toistaiseksi näin ei ole tapahtunut.
Romanian sosiaali‑, työehto- ja ympäristöpolitiikka on EU-jäsenyydestä huolimatta juuri sitä “kirjavaa”, eikä Brysselin ole helppo sitä kontrolloida.
Ihmettelen tosissaan myös miksi Attac vastustaa semmosen haisevan ja saastuttavan tehtaan siirtoa sinne romaniaan! Eikö ne yhtään ajattele ilmaston muutosta ja globalisatio juttuja! Saksankin vihreet toverit vastustaa ydinvoimaa ja miten sit ne saastuttavat voimalat voitas sammuttaa jos kaikki tehtaat vaan työntää saastetta kokoajan ilmaan. Itte en ees tiiä ketään joka haluais olla sellasessa tehtaassa työssä ‚jotain porvarien optio juonia tääkin on.
Turkkalo: Pahinta mitä valtio vois tehdä olis verottaa/rajoittaa resurssien sijoittamista mahdollisimman tehokkaasti. Muuten meillä on kohta maanviljelijöiden rinnalla luokka tehdastyöläisiä, joitten harrastamista ylläpidetään verovaroin. Markkinatalous kyllä korjaa jälkensä. Sitä nopeammin mitä vähemmän kaiken maailman rajoituksia on.
Artturille:
Voisiko ajatella, että Eurooppaan on kehittynyt sekä puhdasoppista kapitalismia että puhdasoppista sosialismia edistyksellisempi kulttuurimuoto?
Tonni käteen:
haetko sanaa puitetalous? Kun sotketaan yhteen vähän vapautta ja paljon pakkoa siinä on silti se pakottaminen liikaa. Vapauden kulttuuri ei sinänsä oo mikään talousjärjestelmä (kapitalismi tai sosialismi). Useimmat ihmiset vaan näyttää valitsevan kapitalismin, jos ne saa tehdä valintansa vapaasti. Eli ymmärrän, että vapauden kulttuuri on helppo sotkee kapitalismiksi.
Ei ole olemassa sellaista mahdollisuutta, että kaikki ihmiset voisivat tehdä absoluuttisen vapaita valintoja muita huomioimatta. Vapauden ideaali on hyvä pitää mielessä, eikä vapautta ole syytä perusteetta tai kevein perustein rajoittaa, mutta jonkun tahon täysi vapaus rajoittaa aina muiden vapautta.
Onko ajateltavissa, että nykyinen järjestelmämme nimenomaan on muodostunut ihmisten vapaan tahdon kautta verrattuna aikaisempiin feodaalisiin, kuningasvaltaisiin ja kapitalistisiin/sosialistisiin järjestelmiin? Aiemman järjestelmän on aina yleensä haastanut ryhmittymä jonka vapautta se on kohtuuttomasti rajoittunut.
Kun ihmisiä on maapallolla yli 6 miljardia on täysin selvää, että jokainen ei voi muita huomioimatta itsenäisesti huseerata mitä sattuun, vaan täytyy olla säännöt, jotka määrittävät millä tavalla muut ihmiset ja kokonaisuudet täytyy huomioida ja millainen vastuu mihinkin valta-asemaan liittyy. Demokraattisessa prosessissa on sovitettu erilaisten vapauksien välisiä ristiriitoja parhaaksi taidetulla tavalla. Eurooppa on onnistunut tässä kohtalaisen hyvin sen sotaisan historian huomioiden. Itsekään en tosin pidä hyvänä julkiessa hallinnossa joskus ilmenevää alistamishalua periaatteen vuoksi. Vapauden rajoittamiseen pitäisi olla hyvät perustelut. Minusta esimerkiksi köyhyysrajan alittavista tuloista verottaminen ja EU:n liian yksityiskohtainen sääntely ja eräät muut verotuskysymykset ovat tällaisia.
Globaalilla tasolla väestöräjähdys aiheuttaa sen, että luonnon monimuotoisuutta menetetään kiihtyvällä tahdilla, elämää ylläpitävät mekanismit heikkenevät kiihtyvällä tahdilla, ihmisten määrän lisääntyminen johtaa luonnonresurrssien / henkilö pienenemiseen ja siten vapauden vähenemiseen.
Itse näkisin, että nimenomaan Eurooppa on osoittanut kykenevänsä ottamaan eniten vastuuta elämän edellytysten, hyvinvoinnin ja vapauden kehittämisestä ja ylläpidosta myös globaalilla tasolla ja että Euroopan oman mallin kehittäminen on se tapa jolla kannattaa edetä eikä taas alkaa toteuttamaan jotain uutta ismin kaltaista rakennelmaa.
Siis et kai tarkoita, että Euroopan sivistys‑, kulttuuriarvot ja sosiaaliset arvot kannattaa uhrata marginaalisen taloudellisen volyymihyödyn takia? Jotkut ajattelevat noin ja minusta kummallisinta on se, että useasti he ovat nimenomaan melko varakkaita ja voivat yleensä ostaa sen mitä sattuvat tarvitsemaan, jos nyt kyse on rahalla kaupan olevista asioista. Monesti tuntuu että he sanovat noin, koska ajattelevat, että noin kuuluu sanoa tai että on yksiselitteisesti kannatettava puhdasoppista kapitalismia tai puhdasoppista sosialismia.
Wikipedia sanoo seuraavaa:
“Sekatalous eli puitetalous. Käytännössä lähes kaikki maat ovat sekatalouksia. Demokratia johtaa sekatalouteen, koska kansalaiset, poliitikot tai eturyhmät haluavat oikeuksia ja etuja. Jo monen valtion perustuslain säädökset johtavat sekatalouteen antamalla hyvinvointivaltion etuja, eli taloudellisia, sivistyksellisiä ja sosiaalisia ihmisoikeuksia.”
Jonkinlaisia maailmanparantajia olemme kaikki, jotka tänne olemme hakeutuneet kirjoittamaan kaikki minulle tuli mieleen pelottava ajatus ja tunne, että sen hyväntahtoisen “vapauden kulttuurin” toteutus niillä säädöillä joita olet ajatellut ei ota käytännössä tarpeeksi huomioon elämän monimuotoisuutta ja johtaa itseasiassa vapauden rajoittumiseen. Näin sitten muodostuisi samassa mielessä “vapauden kulttuuri” kuin DDR oli demokraattinen. Toivottavasti olen tuossa väärässä. Esittämäsi perusteet eivät kuitenkaan anna vielä yhtään painavaa syytä demokratian korvaamiseen esittämälläsi järjestelmällä.
heh… Enhän mä nyt millään tavalla esitä demokratian korvaamista millään… Minusta meillä vaan pitäs olla perustuslaki joka rajoittas eduskunnan yms. valtaa puuttua yksilön valintoihin enemmän kuin mitä se tekee nyt. Eli siis harvempi asia pitäsi alistaa enemmistön diktatuurille. Sinänsä, jos joitakin asioita pitää päättää kaikkien muitten puolesta, niin silloin demokratia toki on paras tapa tehdä niitä päätöksiä. Enemmistön mielivaltaa vaan on vaikea haastaa, kun se hyödyttää väestön enemmistöä vähemmistön kustannuksella.
Minun on vaikee hyväksyä, että vapaa yhteiskunta ei ottais huomioon elämän monimuotoisuutta paremmin kuin nykyinen järjestelmä. Jos jokainen saa päättää omalta osaltaan, niin he ovat vapaita elämään kuten haluavat. Silloin säilyy Euroopan monimuotoiset kulttuuri yms. arvotkin parhaiten.