Muinaisille suomalaisille karhu oli niin suuri kauhistus, ettei sanaakaan voinut sanoa ääneen, vaan keksittiin mesikämmenen kaltaisia kiertoilmauksia. Harry Potterissa Voldemort oli niin paha, että häntä kutsuttiin nimellä hän-joka-jääköön-nimeämättä.
Tämä tuli mieleeni, kun kirjoitin kolumnia vanhustenhoidosta ja kommentaattori kertoi, ettei sana vanhus ole nykymaailmassa sopiva asiaan liittyvien kielteisten konnotaatioiden vuoksi.
Minusta kiertoilmaukset ovat paljon loukkaavampia kuin kierrettävät sanat, koska tarve kiertoilmaukseen viittaa siihen, että kierrettävä ominaisuus on jotenkin häpeällinen, iljettävä tai muuten niin hirveä, ettei sitä voi sanoa suoraan. Alkoholismi on asia, jota ei kenellekään toivo, mutta minusta on paljon loukkaavampaa sanoa ketään sosiaalisesti työrajoitteiseksi kuin juopoksi. Sosiaalisesti työrajoitteinen tarkoittaa paitsi, että on juoppo, myös sitä, ettei selviä juoppouden takia töistään ja että ilmaisun käyttäjä vertaa juoppoa Voldemortiin.
Olen ymmärtänyt, että jotkut romanit olisivat itsekin mieluummin mustalaisia kuin romaneja. Minulle sana mustalainen tuo mieleen monia myönteisiä asioita mustalaismusiikista ja -tanssista alkaen. Viranomaiskielen romani taas tuo mieleen vain vähemmän myönteisiä viranomaisasioita.
Minusta vanhuudessa ei ole mitään häpeällistä. Minä ainakin toivon eläväni vanhaksi. Ennen viisas vanhus oli jotain hyvin kunnioitettavaa. Vanhuuden peiteilmaisut ovat kaikki huonoja. Seniori – sana tulee kreikasta ja on samaa kantaa kuin seniili – alleviivaa sitä, että ei haluta sanoa, mitä tarkoitetaan. Kolmatta ikää elävä on ilmaisuna vähän pitkä ja tuntuu varta vasten keksityltä ja siksi alleviivaa vanhuuden häpeällisyyttä siinä missä seniorikin. Vanheneva ja ikääntyvä ovat aivan hölmöjä, koska määritelmällisesti kaikki ovat sitä syntyhetkestään alkaen. Vanhaa ihmistä sanotaan vanhenevaksi, eikä se tarkoita, että on nyt vanha ja kohta vielä vanhempi?
Olen kanssasi tismalleen samaa mieltä siitä, ettei vanhus-sana ole loukkaava. Tietysti mitä tahansa sanaa voidaan käyttää loukkaavasti. Esimerkiksi meikäläistä tytöteltiin ennenvanhaan. Nyt ei enää tytötellä. Nyt täditellään, useimmiten loukkaamismielessä. En silti ehdottaisi missään nimessä, että täti-sanan käyttö pitäisi kieltää. Luullakseni sen tilalle tulisi jotain sellaista kuin ikiteini tai kypsymässä oleva naispuolinen henkilö hahahahaa. Sanojen kieltämispaine kertoo kuitenkin erittäin kiinnostavia asioita yhteiskunnastamme, ihmisten arvoista ja siitä, joka tahtoo muuttaa kieltä kiertoilmaisujen suuntaan.
Maailma on täytenään ikäviä asioita, joilla on vielä valitettavasti nimikin. Lievittääksemme ilmiöiden ei-toivottavuutta, pyrimme ilmaisemaan ne mahdollisimman kauniisti. Tämä on inhimillistä eikä tätä tarvetta pidä kieltää.
Kieli elää ja muuttuu jatkuvasti. Sanat saavat omaa syyttään niskoilleen rasitteita, jotka käyvät niille ylivoimaiseksi. Aikansa elettyään ne eivät enää ole lisääntymiskykyisiä ja elinvoimiasia. Evoluutio pätee sanoihinkin.
Vain harva enää puoltaa neekeri-sanan palauttamista korrektiin kielenkäyttöön. Korostan harva.. tiedän, että jotkut puoltavat. Mutta kuinka moni olisi valmis puhumaan idiootista kohdatessaan tuttavansa syvästi kehitysvammaisen lapsen? Tämä oli kuitenkin asiallinen termi vielä 60-luvulla.
Kun jokin sana saa yleisesti ehdottoman kielteisen painotuksen, on se syytä vaihtaa toiseen. Toki tässä tapahtuu ylilyöntejä. Siivoojat olivat hetken siistijöitä, mutta heidän oma ammattijärjestönsä halusi palauttaa siivooja-ammattinimikkeen kokiessaan siistijän sievistelevänä ja keinotekoisena.
Talo on arkkitehdin suunnittelema = Huoneratkaisut ovat epäkäytännölliset. Siksi talo onkin myytävänä.
Pikkuremontin tarpeessa = Kallis remontti edessä.
Remontoijan unelmakohde = Jos ei äkkiä remontoida, niin seuraava myrsky kaataa talon.
Yhteistoimintaneuvottelut = Ilmoitetaan irtisanottavien määrä.
Mitään päätöksiä ei ole vielä tehty = Kaikki on päätetty, mutta kerrotaan myöhemmin.
Lapset ovat tulevaisuuden voimavara = Lakkautetaan kouluja, vähennetään tuntiresurssia, rakennetaan leikki- ja liikuntapaikkojen päälle liike- ja virastorakennuksia. Supistetaan neuvolapalveluita.
Neuvoa-antava kansanäänestys = Sano mielipiteesi – Ei se meitä kiinnosta.
Porkkanaraha kuntien yhdistämiseen = Luvataan jokin summa yhdistyville kunnille, jonka valtio sitten säästää pienempinä valtionosuuksina.
Kyllä vaalin tulos tekee nöyräksi = Vaalilupaus? Nyt toimittaja on ymmärtänyt väärin.
Tuli heti mieleen tuo vanha juttu. 🙂 http://www.ylioppilaslehti.fi/2004/04/23/nalkatyota-tyon-nalkaan/
Vaikka suoraanhan se tuossa on sanottu, tiedä sitten millaisia lööppejä olisi revitty termistä vähä-lahjainen työläinen.
Kirsi myötäilee Osmoa:
”Olen kanssasi tismalleen samaa mieltä siitä, ettei vanhus-sana ole loukkaava”
Pitää muistaa, että loukkaantuminen on tunne. Jos joku loukkaantuu, niin ei ulkopuolinen voi mitätöidä tätä tunnetta sanomalla, ettei mitään loukkaavaa tapahtunut.
Kun tarpeeksi moni on yhteisössä sitä mieltä, että sana on loukkaava tai muutoin vaarallinen, niin se voidaan yhteistuumin kieltää. Näinhän on käynyt neekeri-sanalle. Varsinaisesti kriminalisoituja sanoja on vähän, mutta sitä enemmän epäkorrekteiksi määriteltyjä. Vanhus-sanalle näin tulee käymään.
Oma äitini ja hänen tuttavapiirinsä loukkaantuvat vanhus-sanan käytöstä kohdallaan (ovat 70+, käyvät jumpassa, uimassa, monet ovat työelämässä kiinni tavalla tai toisella). Kunnioitan mielummin heidän näkemystään vanhus-sanan käytössä kuin vasta 57-vuotiaan Osmo-nuorukaisen….
Kirjoitin joskus ennen nykyisiä arkistojani samankaltaisesti vanhus-sanasta, ja käytän sitä edelleenkin, vaikka ymmärrän Elinankin näkemyksen.
En yritä väittää, että vanhus-sana olisi objektiivinen. Päinvastoin myönnän, että liitän siihen arvolatauksen. Siihen sisältyy arvostus ikää ja elämänkokemusta kohtaan. Kutsuessani jotakuta vanhukseksi viestin, että kunnioitan häntä ikänsä puolesta riippumatta hänen muista ominaisuuksistaan.
Listaltasi puuttuivat sittenkin ikäihminen ja harmaa pantteri.
Riemullista! Hieno kirjoitus.
Olin muuten tänään kuuntelemassa, kun Bo Rothstein puhui siitä, kuinka eläkeelle jäädään nykyään aikaisemmin, mutta eletään yhä pitempään, niin että kun ennen eläkkeen ja kuoleman välissä oli seitsemän vuoden työtön jakso, siinä on nyt jopa kaksikymmentä viisi vuotta veroilla maksettua lomaa. Rothstein ehdotteli varovaisesti, että osa tästä lomasta voitaisiin antaa työssäkäyville pienten lasten vanhemmille, jotka nyt on kiristetty kovin tiukoille, ja te ikään kuin nyökyttelitte siinä vieressä.
Mietin nyt vain, että millaisen vanhuuden olet ajatellut elää. Eikö senioriuden ja vanhuuden ero arkipuheessa ole siinä, että seniori on aktiivinen ja usein varsin työkykyinen matkailija, ajattelija ja kuluttaja, mutta vanhus lähinnä vanhustenhoidon kohde.
Karhu ”kauhistus”?
Nyt pieni uskontotieteen pikakurssi.
Karhu oli kauhistus ja pirun ilmestys papistolle ja munkeille.
Kansalle karhu oli pyhä Karhuemo. Jota kunnioitettiin sadoilla lempinimillä. Karhu-sanassa oli voimaa, jota ei saanut kutsua paikalle turhaan.
Se, että Rruotsissa on karhusta kalliopiirroksia ja Suomessa ei, kertoo myös nimenomaan siitä pyhyyden voimasta. ”Älä tee kuvaa jumalastasi”-tyyliin.
Kirkko hyökkäsi rajusti karhunpalvojia kohtaa, hakkasi ja poltti kaikki karhulle pyhitetyt karsikkopuut, karhunkallopuut. Kirkot rakennettiin usein juuri palvontapaikoille. Lisäksi luvattiin helvetin kirouksia ja kadotusta karhua kunnioittaville – ja kansa saatiin pelkäämään emoaan, synnyttäjäänsä, esi-äitiään, kansanuskontoa. Mutta lempinimet olivat siis ennen kirkon kirousta uskomuksien voimasta.
Elinalle: älä nyt ihmeessä moiti, jos kerran peesaan jotakuta. Poliitikkoja peesaan kerran kymmenessä vuodessa. Nyt on se päivä ja hetki 😉
”Kun tarpeeksi moni on yhteisössä sitä mieltä, että sana on loukkaava tai muutoin vaarallinen, niin se voidaan yhteistuumin kieltää. Näinhän on käynyt neekeri-sanalle.”
On jokseenkin naivia kuvitella, että sanan kieltäminen muuttaisi ne negatiiviset asenteet, joita taustalla vaikuttaa. Jos pääosalla ihmisistä on negatiivisia mielikuvia esimerkiksi jostain väestöryhmästä (”neekerit”), ei tilanne muutu mihinkään siitä että käytetään jotain muuta termiä (”tummaihoinen”).
Siinä olet oikeassa, että voihan yhteisö ”kollektiivisella päätöksellä” vaihtaa jonkun sanan tai sanonnan. Mutta mikä siitä on hyöty? Siinähän viimekädessä paetaan ongelmaa (esimerkiksi sitä faktaa, että Suomessa on paljon rasisitisia ihmisiä, tai että tummaihoiset – ja tässä muuten sanavalinta on tyylillinen seikka – tekevät enemmän rikoksia kuin väestö keskimäärin)
”Varsinaisesti kriminalisoituja sanoja on vähän, mutta sitä enemmän epäkorrekteiksi määriteltyjä.”
Kyllä kiertoilmaisujen käyttäminen kertoo aika paljon yhteiskunnasta tai yhteisöstä jossa niitä syntyy. Taikauskoa (”otso”), petkustusta (”persoonalinen pohjaratkaisu”), harhaanjohtamista (”dynaaminen työyhteisö”), teeskentelyä (”core-competence”) tai tekopyhyyttä (”neekeri”). Ei kovin mairittelevaa ko. yhteisön kannalta.
Ja vielä kommenttina termiin ”idiootti” vs. ”neekeri”. Kyse on eri asioista: idioottia käytetään yleisesti haukkumanimenä, neekeriä taas käytetään viitattaessa yhteen rotuun. (ja suoraan sanottuna minun on vaikea uskoa, että vammaisista käytettiin 60-luvulla ”idiootti” -ilmaisua, varsinkin kuin ottaa huomioon sanan alkuperän)
Kari
Osmo Soininvaara oli isosti ajatellen oikeassa. Kiertoilmaisu ei ole ratkaisu.
Sana ”vanhus” on kuitenkin kimurantti juttu. Jos sanot jotain juuri eläköitynyttä, ja viriliteetistään sitkeästi kiinni pitävää vanhukseksi, hän todennäköisesti pahastuu. Jos taas puhuttelet selkeästi vanhemmalle iälle, ja ikääntymisensä kanssa sinuiksi tullutta henkilö vanhukseksi, hän ei siitä todennäköisesti jaksa pahastua. Paino sanalla jaksa.
Yleisemminkin voidaan varmasti todeta hallitsevan eliitin tarve monien sanojen kieltämiseen, Saksassa tässä ollaan varmasti pisimmällä mutta anglosaksinen maailma tulee aivan kannoilla. Tästä alkaa olla jo niin paljon kokemusta, ja vielä melko pitkältä ajaltakin, että monet sanoja kieltävät tahot tuntevat turhautumista pelkkien sanojen kieltämistä kohtaan. Viheliäinen kansa kun keksii aina uusia kietoilmaisuja asioille, aivan niinkuin aina ennenkin. Kuopatussa NL:ssa ja muualla silloisessa Edistyksellisessä Euroopassa erilaiset kiertoilmaisut kehittyivät lähes taiteeksi, aika näyttää käykö meillä samoin.
”Sopivista” sanoista puhuminen on kyllä aivan pirun pelottavaa. Missä on se isoveli joka päättää että jokin sana ei ole ”sopiva” ja millä oikeutuksella se sen päätöksen tekee? Jos joku on vammainen, taikauskoinen, mustalainen, kaljuuntuva, lyhyt ja lihava vanhus, niin sittenpähän on.
Loukkaantumisen ilmapiiri on kamalaa vapaan keskustelun kannalta ja moinen korrektius pitäisi hävittää kokonaan.
Oon samaa mieltä Karin kanssa.
Monesti käy silleen, että jollakin termillä on kielteinen imago, vaikka itse kohteella ei enää sitä olisikaan. Esim. just sanat neekeri, mustalainen tai ryssä on joillekin ihan neutraaleja, kun ovat niitä aina käyttäneet. Omaan korvaan ne kuullostaa pahalta, koska niin moni on käyttänyt niitä myös loukkaamistarkoituksessa. Eli siis kyse ei oo välttämättä siitä käsitteestä sen termin takana, vaan sen termin omasta imagosta.
Osmon mutua:
”Olen ymmärtänyt, että jotkut romanit olisivat itsekin mieluummin mustalaisia kuin romaneja.”
Tietysti romaneiden keskuudessa on erilaisia näkemyksiä tästä asiasta ja jotkut romanit saattavat tosiaan toivoa valtaväestönkin käyttävän sanaa mustalainen. Yleisempää on kuitenkin, että he kutsuvat itse itseään mielellään mustalaisiksi, mutta odottavat valkolaisten käyttävän neutraalia termiä romani. Mustalainen on kuitenkin ollut ja on vieläkin halventamismielessä käytetty sana.
Jos romanikin on saanut tämän painolastin ainakin Osmon mielessä, niin sitten täytyykin taas keksiä jokin uusi kirjainyhdistelmä.
Osmo haaveilee pitkästä iästä:
”Minusta vanhuudessa ei ole mitään häpeällistä. Minä ainakin toivon eläväni vanhaksi.”
Vanhuudessa ei olekaan mitään häpeällistä tai ei ainakaan pitäisi olla. Sen sijaan toimintakyvyn menettämisessä useimmille on. En varmastikaan ole ainoa, jota puistattaa ajatus vuoteeseen sidotusta, täysin muiden avun varassa elämisestä. Vanhus-sana liitetään nykyään enemmän ja enemmän nimenomaan elämänsä hallinnan menettäneeseen vanhaan henkilöön. On siis erotettava, että ihminen on vanha ja että hän on vanhus.
Kirsi, ei ollut tarkoitus moittia, sori. Kyllä Osmon kanssa saa olla samaa mieltä. Minä vain en koskaan ole 😉
Sinivihreä: ”Jos sanot jotain juuri eläköitynyttä, ja viriliteetistään sitkeästi kiinni pitävää vanhukseksi, hän todennäköisesti pahastuu.”
Joten sanotaan sitten vaikka kuinkas vapaaherra, tai jotain sellaista. Mutta tässä on kaksi ongelmaa, joista tuo ratkaisee ensimmäisen, eli sen että vanhus ei halua että häntä nimitellään tavalla joka antaa hänen ymmärtää olevan vanha, raihnainen tai jotain sellaista koska on vaara, että vanhus suuttuu siitä että joku haluaa loukata häntä.
Toisaalta jos ongelma onkin siinä, että kyseinen iäkäs ihminen on näreissään siitä, että toinen pitää häntä vanhana, raihnaisena ja niin edelleen, niin kohtelias kiertoilmaisu voi jopa pahentaa asiaa koska se eriskummallisuudessaan alleviivaa kierrettävää asiaa.
Edes jonkinlaisen kotikasvatuksen saaneet ja/tai muuten täyspäiset ihmiset nyt ymmärtävät muutenkin olla kommentoimatta keskustelukumppaninsa ikää, terveyttä, ulkonäköä tai muuta vastaavaa, ja tämä koskee soveltuvin osin myös tituleeraamista. Ihan lähisuhteissakin, tuttava evästi naimisiin mennessäni, että ei koskaan kannata hukata tilaisuutta pitää turpansa kiinni.
Romaneista vielä, että useimmitenhan he käyttävät itsestään nimitystä kaaleet ja valtaväestöstä kaajeet.. En sitten tiedä, miten suhtautuvat jos ulkopuolinen näitä sanoja käyttää.
Enpä oikeastaan ole heidän kuullut käyttävän itsestään sen enempää romani- kuin mustalais-sanaakaan, että ehkä koko keskustelu on aika teoreettinen.
Miksiköhän aina puhutaan pelkästään ns. pääväestön kilenkäytöstä ja käyttäytymisestä halveksivasti, mutta ”vähemmistöt” saavat käyttää kuinka halventavia ilmaisuja tahansa (”valkolainen”, ”nuorisorikollinen”, jne.). Mielestäni esimerkiksi Suomessa pahimpia rasisteja ovat ns. vähemmistöön kuuluvien ryhmien edustajat. Minut on toistuvasti yritetty hakata Helsingin keskustasta ”etnisten vähemmistöjen” toimesta omasta mielestäni pelkästään siksi, että satun olemaan ”valkoihoinen”.
Mutta tätähän ei tietenkään saa sanoa, koska se on ”rasismia” ja oikeasti oli vain sattumaa että ainoat kaksi ryöstöä joiden kohteeksi olen joutunut elämäni aikana on tehty somaleiden toimesta (joita Suomessa on vielä toistaiseksi varsin vähän).
Voimme sentään lohduttautua sillä, että Ruotsissa asioista vaikenemisessa ollaan vielä pidemmällä:
http://www.halla-aho.com/scripta/ruotsalaisia_madonlukuja.html
Pirteä, hyväkuntoinen, päältä 80-vuotias isoäitini ei tykkää olla vanhus, vaan ikäihminen. Hän perustelee sitä sillä, että muistaa millaisia 80-vuotiaat olivat hänen nuoruudessaan eikä hän ole samanlainen vanhus, hänellä on vasta jonkin verran ikää, mutta ei hän vielä ole pysähtynyt paikalleen.
Suomen väkivaltarikosluvut ovat vanhan EU:n kärkipäässä ja pääosin kotoperäistä ainesta. Paha olo purkautuu väkivallan kautta. Pahaa oloa lienee Ruotsin maahanmuuttajillakin.
Sen sijaan, että hyvää tarkoittaen annetaan erilaisia passivoivia tukia, pitäisi opettaa ja kannustaa vaikeuksissakin olevia ihmisiä huolehtimaan itsestään, toisistaan ja vaikeuksissa olevista kotiseuduistaan / kotimaistaan.
Vapaus ja vastuu pitäisi aina kietoa samaan pakettiin. Kollektiivisen vastuun ongelma on se ettei kukaan viimekädessä kanna vastuuta ja siksi todellista vastuullisuutta on viedä vastuut aina henkilötasolle asti.
Kun vastuun ottaminen ja kantaminen asetetaan vapauksien ja vallan edellytykseksi vastuut tulevat myös hoidetuksi.
Jos henkilö ei ole valmis olemaan mistään vastuussa, ei tälle kannata paljon vapauksia tai valtaakaan antaa. Jos annetaan, siitä kärsii vain vastuuttomalle vapauksia ja valtaa antanut taho tai yhteisö.
Näkisin että suomalainen kulttuuri muovaa Suomen somalia ottamaan vastuun Somaliasta ja suomen irakilaista ottamaan vastuun Irakista. Tämä tapahtuu viimeistään siirtolaisuuden kolmannessa polvessa, jossa uusien tulijoiden parhaimmisto on täysin integroitunut kulttuuriimme ja samanaikaisesti säilyttänyt voimakkaan siteen omaan perinteeseensä.
Odelle – jälleen kerran – kiitos. Nimittäin sananvapauden ymmärtämisestä.
Tonni käteen höpisee outoja:
”Näkisin että suomalainen kulttuuri muovaa Suomen somalia ottamaan vastuun Somaliasta ja suomen irakilaista ottamaan vastuun Irakista. Tämä tapahtuu viimeistään siirtolaisuuden kolmannessa polvessa, jossa uusien tulijoiden parhaimmisto on täysin integroitunut kulttuuriimme ja samanaikaisesti säilyttänyt voimakkaan siteen omaan perinteeseensä.”
Miksi Suomeen täysin integroitunut suomalainen (suomalainenhan hän tässä vaiheessa on eikä mikään irakilainen) jotenkin erityisesti ottaisi vastuuta Irakista.. ? Ja mitä tekemistä suomalaisella kulttuurilla on tämän kanssa?
Enpä usko, että immigranttien kolmannessa polvessa voidaan olla samanaikaisesti täysin integroituneita asuinmaahan ja voimakkaat siteet isovanhempiensa lähtömaahan ja sen kulttuuriin säilyttäneitä… Tyhjää liturgiaa.
Sitä paitsi: mikä ihmeen ”uusien tulijoiden parhaimmisto kolmannessa polvessa”? Eivät he kai siinä vaiheessa enää mitään ”uusia tulijoita” ole.
Tonnin kommentti sopi kyllä hyvin kiertoilmausotsikon alle, koska tämän tyyppinen idealistinen, todellisuudelle vieras jargon yleensä vilisee kiertoilmauksia: positiivinen diskriminaatio, kulttuurien välinen synergia… jne.
Ulkomaalaisten osuuteen tehdyistä rikoksista Suomessa Tonni voi tutustua oikeusministeriön sivuilla. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkija Hannu Niemi on tehnyt myös laajan selvityksen aiheesta. Muun muuassa tästä tutkimuksesta selviää, että tietyissä rikostyypeissä ulkomaalaisten suhteellinen osuus on moninkertainen suomalaisiin nähden.
Jaakko:” Voimme sentään lohduttautua sillä, että …”
Ja tuohon jatkoksi Scriptan viimeisimmästä tekstistä (Ruotsalaisia madonlukuja, osa2) saa hyvän ohjeen suomalaisten nykypoliitikkojen aiheuttaman masennuksen torjuntaan:
”Aina, kun Suomi masentaa, kannattaa ajatella Ruotsia.”
Elina
”Miksi Suomeen täysin integroitunut suomalainen (suomalainenhan hän tässä vaiheessa on eikä mikään irakilainen) jotenkin erityisesti ottaisi vastuuta Irakista.. ? Ja mitä tekemistä suomalaisella kulttuurilla on tämän kanssa?”
Kyllä hän on kuitenkin välimallin jätkä, koska on erinäköinen kuin muut, harrastaa osin eri perinteitä kuin muut ja joutuu koko elämänsä selittämään miksi on hiukan erilainen kuin muut. Kyllä se oma erilaisuus alkaa tätä välimallin jätkää pakostikin itseänsäkin kiinnostaa ja se miksi isovanhemmat joutuivat aikanaan kotimaastaan lähtemään. Sivistyneistö kaikkialla on kiinnostunut juuristaan ja on luontevaa että muu sivistyneistö joskus kyselee tältä välimallin jätkältä tämän alkuperämaan kuulumisia. Näin tälle syntyy sosiaalinen paine sekä perinteisen kulttuuritaustansa että valtakulttuurin suunnalta kantaa vastuuta isovanhempiensa kotimaasta. On toki selvä että kaikista kolmannen sukupolven maahanmuuttajista ei tule sivistyneistöä, mutta parhaimmistosta tulee. Höpinäni on toki optimistista ajattelua, mutta ei kai se sentään vielä ole kiellettyä?
Muuten suomalaiset ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajat tekivät aikanaan Ruotsissa suhteessa enemmän väkivaltarikoksia kuin kantaväestö. Tuo lienee enemmän juurettomuuteen ja huono-osaisuuteen liittyvä ilmiö kuin tiettyyn etniseen taustaan liittyvä tekijä. Silti toki on niin että ihmisen fyysistä koskemattomuutta arvostetaan joissain kulttuureissa enemmän kuin toisissa.
”Tämä tapahtuu viimeistään siirtolaisuuden kolmannessa polvessa, jossa uusien tulijoiden parhaimmisto on täysin integroitunut kulttuuriimme ja samanaikaisesti säilyttänyt voimakkaan siteen omaan perinteeseensä.”
Minä kyllä suhtaudun lähtökohtaisesti varsin skeptisesti tuohon integroitumiseen ainakin joidenkin etnisten ryhmien osalta. Ranskan katumellakat ja Ruotsin lähiögetot antavat viitteitä siitä, ettei mitään integroitumista tule tapahtumaan ainakaan nykyisin keinoin. Ja tähän tuskin aika auttaa, eiväthän mustalaisetkaan ole integroituneet suomalaiseen järjestelmään vaikka heitä on täällä ollut enemmän ja tai vähemmän ”aina” (milloinkahan mustalaisia on muuten Suomeen saapunut?)
Minusta huolestuttavaa on sekin, että nykyisin toimenpitein eväät integroitumiseen heikkenevät edelleen kun asuinalueet (ja siten myös esimerkiksi koulut) muuttuvat leimallisesti pelkästään maahanmuuttajaväestön alueiksi. Ja tähän ongelmaan suomalainen järjestelmä vastaa järjestämällä ”omankielistä” opetusta.
Kari
”Muuten suomalaiset ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajat tekivät aikanaan Ruotsissa suhteessa enemmän väkivaltarikoksia kuin kantaväestö. Tuo lienee enemmän juurettomuuteen ja huono-osaisuuteen liittyvä ilmiö kuin tiettyyn etniseen taustaan liittyvä tekijä.”
Lopputuloksen kannalta kuitenkin on oikeastaan samantekevää, mistä tuo ”ei toivottava käyttäytyminen” johtuu. Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö Ruotsia vastaava kehitys tule tapahtumaan myöskin Suomessa, vaikka onkin selitetty Suomen olevan hyvässä asemassa maahanmuuttoon nähden, koska voimme ottaa oppia muiden tekemistä virheistä. Tosin monenlaisten ”positiivisten erityistoimenpiteiden” vaikutus on kyllä osattu testata jo Ruotsissakin ja lopputuloksen tiedämme.
Huutava työvoimapula on yksi A. Thors’in peruste tehostaa maahanmuuttajien haalimista Suomeen. Tosin esimerkiksi Kemijärvellä pahin pula on ilmeisesti helpottanut ja näyttää myöskin TietoEnator ”tehostavan toimintaansa” – ilman lisätyövoiman tarvetta.
Ainoastaan hoiva-alat ovat sellaisia, jonne oikeasti tarvittaisiin lisätyövoimaa. Mutta epäilen, että maahanmuuttoministeriön kaavailema rekrytointi muslimimaista tuskin helpottaa tuota pulaa, koska ”positiivinen erityiskohtelu” tulee takaamaan sen, että muslimimies voi kulttuurisiin syihin vedoten kieltäytyä menemästä vanhainkotiin mummojen pyllyjä pyyhkimään ja vaippoja vaihtamaan.
Tonni jatkaa sitkeästi höpinöitään:
(Höpinä kiertoilmaisuna paskan jauhamiselle sopii alkuperäiseen vanhus-teemaan hyvin…mitä se muori höpäjää..? jne. )
”Kyllä hän [kolmannen polven irakilainen] on kuitenkin välimallin jätkä, koska on erinäköinen kuin muut, harrastaa osin eri perinteitä kuin muut ja joutuu koko elämänsä selittämään miksi on hiukan erilainen kuin muut”
Jaahas? Kyllä meitä suomalaisia nyt on sen verran erinäköisiä (vrt. Osmo) ylipäänsä, että enpä pitäisi ketään mahdollisen vähän tummemman tukanvärin vuoksi ”välimallina”.. Suorastaan rasistista puhetta minusta.
Samoin me kaikki harrastamme eri asioita ja jokainen joskus kertoo/joutuu kertomaan taustastaan. Ja jokainen on omalla tavallaan ”hiukan erilainen” Enpä kiinnittäisi mitään huomiota kolmannen polven irakilaiseen tämän isovanhempien irakilaisuuden perusteella.. Mutta jos on komea mies… mmm!
Lisää Tonnin höpötystä:
”Sivistyneistö kaikkialla on kiinnostunut juuristaan”
Emmeköhän me kaikki ole kiinnostuneita juuristamme. Tämä on universaali, yleisinhimillinen tarve. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuuluko ”sivistyneistöön”, mitä sekin sitten lienee…
”Höpinäni on toki optimistista ajattelua, mutta ei kai se sentään vielä ole kiellettyä?”
Ei vielä ole!
Tämä näyttää taas menevän maahanmuuttokeskusteluksi.
Mutta kiertoilmaisuista: Kyllä, ne ovat usein loukkaavia. Ongelma on siinä, että kiertoilmaisuja vastaan käyvät yleensä ne, joilla on eniten halua käyttää alkuperäistä ilmaisua nimenomaan sen loukkaavaksi koetussa merkityksessä (vrt. neekeri).
Tämän vuoksi pitäisin kielenkäyttöön puuttumista huonona asiana noin lähtökohtaisesti. Syynä on se, että kun joku sana laitetaan pannaan, niin silloin sekä ko. sanasta, että sen kiertoilmaisusta tulee loukkaavia. Fiksut ihmiset keksivät kyllä tavan ilmaista asia neutraalisti, ja jos joku loukkaantuu puheenaiheesta, ei mikään kiertoilmaisu voi sitä muuttaa. Viittaan jälleen kerran maahanmuuttajakeskusteluun.
Miksi kenenkään pitäisi välittää siitä loukkaantuko joku jostain sanasta? Jos joku haluaa välittää siitä, että saattaako joku loukkaantua, niin aivan vapaasti.
Täm keskustelu on näköjään mennyt hiemean eri suuntaan mihin minä olisin halunnut sitä viedä. Minä voin olla rasisti, minä voin vastustaa maahanmuuttoa, mutta… Oikeastaan halusin nostaa esiin sen näkökannan, että Suomessa (tai ilmeisesti koko Euroopassa) on erittäin vaikeaa ylipäätään puhua maahanmuutosta, maahanmuuttajista tai ilmiöihin riittyvistä ongelmista.
Esimerkiksi Helsingin sanomat sensuroi keskustelissaan _järjestelmällisesti_ kaikki puheenvuorot, jotka kritisoivat maahan tulleita vähemmistöjä. Perustelu on sinällään järkevä, ei haluta kärjistää ristiriitoja tai suosia ”rasismia”. Ongelma syntyy lähinnä siitä, että kun HS tai mikään muukaan media ei kerro siirtolaisuuden ongelmista, siitä ei myöskään synny keskustelua eikä siihen tule muutosta. Mielestäni suomalainen siirtolaispolitiikka (tai jos haluatte, ”pakolaispolitiikka”) on täydellisen epäonnistunut, mutta sitä ei ikinä sanota missään valtamediassa koska se on ”rasisimia”. Tämä liittyy Osmon otsikkoon siten, että kyse on samasta ilmiöstä, asioiden näennäisestä kaunistelusta.
– Jaakko
Siitä on kyse.
Elinalle:
Jos vastuun kantamiseen kasvattamisen toivominen on mielestäsi paskan jauhamista, mikä mielestäsi ei ole paskan jauhamista? Turha jatkaa samaa ongelmien voivottelua uudelleen ja uudelleen. Ratkaisuhakuisuus on avain. Esitin pohjaksi että vastuu ja valta pitäisi aina paketoida yhteen ja näin kasvattaa ihmiset ottamaan vastuuta.
Tuo on onnistunut käytännössä hyvin ainakin partio-ohjelmassa. Esim. partiolaiset ottavat ja heille annetaan muihin ikätovereihinsa nähden suuria järjestely- ja organisointivastuita kantokykynsä mukaisesti. Näin heille on luontevaa ottaa ja kantaa vastuita myös myöhemmässä elämässään. Partio-ohjelmassa avain on tekemällä oppiminen, jolloin huononkin lukupään omaava voi saavuttaa menestystä ja onnistumisen iloa. Myös teoreettisia opiskelevat saavat iloa partio-ohjelman käytännön tekemisestä.
Siis vastuun ja vallan paketointi onnistuu sekä teoriassa että käytännössä. Ongelmana on se että jotkut tahot haluavat antaa/ottaa vastuuta ilman valtaa ja antaa/ottaa toisaalle valtaa ilman vastuuta. Tällaisia suhareita on kaikissa poliittisissa ja muissakin väreissä ja näille suhareille on ominaista laaja kiertoilmaisujen käyttö.
Vastuut pitää kuitenkin sisäistää eikä ulkoistaa, jotta kokonaisuuksia voi saada toimimaan upeasti. Vastuita voi toki delegoida, mutta silloin täytyy delegoida valtaakin samassa paketissa.
Käytän aika paljon abstrakteja käsitteitä, koska en halua turhaan liikaa osoitella suhareita sormella ja kärjistää ristiriitoja, vaan omalta osaltani keskittyä rakenteellisten ongelmien purkamiseen. Jos muilta samansuuntaisen toivominen on paskan jauhamista, niin en tiedä mitä siitä pitäisi ajatella. Yksin kukaan ei voi kovin paljon saada aikaiseksi, ainakaan jos muille ei voisi esittää edes toivomuksia leimautumatta paskan jauhajaksi.
En tieda onko talla mitaan kuriositeettiarvoa suurenpaa merkitysta, mutta:
”Karhu” on itsessaan kiertoilmaisu, joka viittaa ko. elaimen karheaan turkkiin. Alkuperainen sana ko. elaimelle lienee ollut ”ohto”, joka kai ortografisista syista sittemmin muuttui muotoon ”otso”.
Niin se kieli muuttuu, ennen vaimokin oli nainen ja nyt se on toisin pain.
Pitää erottaa varsinaiset kiertoilmaukset eli eufemismit kielen luonnollisesta muutoksesta ja kehityksestä.
Monien tautiluokitusten kohdalla on luovuttu suomenkielisistä aikaisemmista määreistä: Kaatumatauti on nykykielessä epilepsia, sokeritauti diabetes..jne. Minun korvaani tekee ainakin sivistymättömän vaikutelman, jos joku käyttää edellämainittuja suomenkielisiä versioita. Kieli siis elää.
Vajaamielisyys on nykyään kehitysvammaisuutta. En tätäkään pitäisi varsinaisena kiertoilmauksena. Ei siinä kaunistella asiaa kuten esim. kuolla=nukkua pois, joka on tyyppillinen kiertoilmaus pelottavalle asialle.
Jippo, ei karhu-sana ole mikään kiertoilmaus, vaikka sen kantasana kuvaakin kyseisen eläimen turkkia. Yhtä vähän on kiertoilmaus, kun nimitän jotakuta läskiksi, vaikka se viittaa kehon korkeaan rasvaprosenttiin.
Todelilnen superkiertoilmaus on nykyään sana haaste, jota viljellään aina kun jokin asia on hankala tai suorastaan mahdoton ratkaista. Kun tililläni on nolla euroa on se nykykielellä minulle taloudellinen haaste ja mahdollisuus. Ennen olin vain PA.
Tonni,
Olen laittanut kyllä lainausmerkkeihin ne kohdat joita pidän höpinänä, vastuun kantamiseen kasvattaminen ei niissä ole.
”Käytän aika paljon abstrakteja käsitteitä”
Abstraktiot eivät ole ongelma, vaan se että et oikeastaan sano mitään, esim:
”Ratkaisuhakuisuus on avain. Esitin pohjaksi että vastuu ja valta pitäisi aina paketoida yhteen […]”
Elina:
Abstraktiot eivät ole ongelma, vaan se että et oikeastaan sano mitään, esim:
“Ratkaisuhakuisuus on avain. Esitin pohjaksi että vastuu ja valta pitäisi aina paketoida yhteen […]”
Osan uussuomalaisista ja vanhoistakin ongelmana on heidän haluttomuutensa ja/tai kykenemättömyytensä ottaa ja kantaa vastuuta, jolloin heille ei uskalleta valtaakaan antaa. Tästä syystä tätä osaa uussuomalaisia että vanhojakin tulisi kouluttaa ottamaan vastuuta antamalla heille valtaa vastuun-kannon mukaisesti. Mitkä ovat parhaat konkreettiset toimenpiteet, en osaa sanoa, mutta ajatukseni oli siis tuo vähän konkreettisemmalla tasolla.
Samantyyppistä abstaktia ideaa vallan ja vastuun yhteydestä käytti tasavallan presidentti tänään eduskunnan istuntokauden avajaisissa enkä edelleen ymmärrä miksi tuollaisesta yhteydestä puhuminen on mielestäsi höpinää.
Tasavallan presidentin puheesta sai sellaisen käsityksen, että hänen mielestään Stora Enson ylikapasiteettia purettiin vastuuttomalla tavalla eli valta-asemassa ei olisi kannettu sen edellyttämää vastuuta.
Omasta mielestäni akuuttiin kannattavuuskriisiin reagoitiin kohtuullisen vastuullisesti leikkaamalla ylikapasiteettia. Eduskuntakin reagoi kohtuullisen vastuullisesti kun ei puuttunut lyhyen tähtäimen operatiivisiin ratkaisuihin.
Siinä osittaisten valtionyhtiöiden omistajapolitiikkaa on mielestäni hoidettu vastuuttomasti, että ei ole painotettu korkean osaamisen ja jalostusasteen strategiaa, vaan on kannatettu aliresurssointia tutkimukseen, tuotekehitykseen ja kasvuyritystoimintaan paremman kannattavuuden ja osinkotuoton aikaansaamiseksi lyhyellä tähtäimellä. Tuon takia ei ole syntynyt uusia korkeamman jalostusasteen tuotteita, joita Kemijärvelläkin voitaisiin valmistaa ja saada aikaan parempi kannattavuus ja osinkotuotto pitemmällä tähtäimellä.
Siis jos valtio haluaisi toimia vastuullisen omistajan lailla, se toivoisi tai vaatisi osin omistamiensa yritysten yhtiökokouksissa, että tutkimukseen, tuotekehitykseen ja
kasvuyrityshankkeisiin on käytettävä nykyistä suurempi osa yritysten liikevaihdosta. Se mitä nämä hankkeet tarkalleen ottaen olisivat kannattaisi edelleen jättää yritysten hallitusten ja operatiivisen johdon päätäntävaltaan. Sinne tosin kannattaisi valita riittävästi henkilöitä, jotka ymmärtävät tutkimus, tuotekehitys ja kasvuyritystoimintaa.
Valtion kannattaa pitää kvartaalipituutena neljännesvuosisataa, vaikka vaalikausi onkin neljän vuoden mittainen.
Lapshus, nuorhus, aikuishus, keski-ikäishus, vanhus! 😀