Verottaja hyväksyy verottomaksi korvaukseksi oman auton käytöstä 44 senttiä kilometri. Siis 4400 euroa kymmeneltä tuhannelta kilometriltä ja 22 000 euroa 50 000 kilometriltä.
Eräs kansainvälisen yrityksen johtoportaassa työskentelevä tuttavani valitti, että heidän yhtiössään myyntimiehet ovat ottaneet tämän palkanlisäksi pyrkien ajamaan niin paljon kuin mahdollista. Jos heillä on keikka Hämeenlinnaan ja Lahteen, he käyvät niiden välissä Helsingissä vain saadakseen matkamittarin hyrräämään. Jos samaan paikkaan menee kaksi, molemmat ajavat omilla autoillaan vaikka peräkkäin.
Tuo 44 senttiä kilometri on jollakin tavoin laskettuna oikea keskikustannus autosta, jolla ajetaan vuodessa vähän. Mutta se ylittää selvästi autoilun marginaalikustannuksen, jos auton jo omistaa. Siksi jokainen kilometri tuottaa voittoa.
Journalistiliitto näyttää maksavan tilaisuuksiinsa osallistuville 21 senttiä kilometriltä. Se lienee lähellä oikeaa.
Jos ilmastonmuutosta halutaan torjua, tällaiset älyttömyydet nyt ainakin pitäisi karsia pois. Tuttavani kertoi heidän yrityksessään ihmeteltävän Suomen käytäntöä, joka kuulemma poikkeaa melkoisesti muiden maiden käytännöstä.
Jos suuri osa verotustiedoista on julkisia, miksikä näidenkään pitäisi olla salaisia? Jos tiedot ovat julkisia, miksipä niitä ei julkaistaisi myös yritys/yhteisökohtaisesti yhteen laskettuina? Sen jälkeen pörssinörtit laskeskelevatkin mielellään malleja esim. siitä, montako euroa liikevaihtoa syntyy ajatetulla kilometrillä. Sitten päästäänkin arvioimaan kuinka tehokkaasti ko firma järjestää logistiikkansa ja kauanko asiantuntijoita pidetään autokuskeina poissa varsinaisesta työtehtävästään. Tällaisesta tehokkuudesta voisi myös yhteiskunta palkita/rangaista toisiinsa verrattavissa olevien toimijajoukkojen Gaussin käyrän molempia häntiä: Asia alkaisi tämän jälkeen ehkä kiinnostaa niitä, jotka siihen aidosti voivat vaikuttaa…
Mikäs siinä, jos jotkut saavat palkanlisää, ikävä vain jos se tapahtuu ympäristön kustannuksella. Verottajan antama rajahan on ‘suurin mahdollinen’ veroton korvaus, vaikka yllättävän monet firmat maksavat juuri tämän. Ei kai tässä asiassa mikään muu kuin matkalaskuja maksava firma voi ottaa itseään niskasta kiinni ja miettiä mitä maksaa. Julkisella kulkeville voisi tarjota vaikka paremmat päivärahat tms. Kilometrikorvaus voisi muuten olla kääntäen progressiivinen — jos ajat vuodessa paljon, saat vähemmän kilometria kohden.
Osmo Soininvaara:
“Eräs kansainvälisen yrityksen johtoportaassa työskentelevä tuttavani valitti, että heidän yhtiössään myyntimiehet ovat ottaneet tämän palkanlisäksi pyrkien ajamaan niin paljon kuin mahdollista.”
Sinivihreä:
Minulle tuo kertoo siitä, että kyseinen yritys maksaa liian pientä palkkaa myyntimiehilleen. Itse en kyllä palkkaani haluaisi tienata ajelemalla pimeillä ja liukkailla teillä ristiin rastiin.
Ei tuota nyt kyllä kannattaisi kadehtimaankaan ryhtyä. Miettikääpä omalle kohdallenen vaikka esimerkiksi tuollainen seitsemän kahdeksan tuntia tienpäällä näillä ajokeleillä ja normaalit työt vielä lisäksi.
Osmo Soininvaara:
“Tuttavani kertoi heidän yrityksessään ihmeteltävän Suomen käytäntöä, joka kuulemma poikkeaa melkoisesti muiden maiden käytännöstä.”
Sinivihreä:
Minä taas ihmettelen suomalaisten pientä reaalista ansiotasoa, joka johtaa tuollaisiin käytäntöihin. Voit aivan vinkkinä kertoa tuttavallesi, että kannattaisi maksaa vähän lisää liksaa työntekijöille, niin koettu ongelma todennäköisesti vähenisi. Perustarpeiden tultua tyydytetyiksi, ihmiset eivät todellakaan halua vanhentua autonratissa.
“Ei kai tässä asiassa mikään muu kuin matkalaskuja maksava firma voi ottaa itseään niskasta kiinni ja miettiä mitä maksaa”, sanoo Jussi. Voi toki: maksimia verotonta korvausta voidaan laskea lähemmäs todellisia käyttökustannuksia.
Tuo on ihan yleistä, kun rahat on loppu niin tehdään myynninedistämismatka vaikka Joensuuhun. Tämä on rahaa joka tulee sen normaalitulotason päälle mihin on tottunut, ja tätä Sinivihreä ei ota huomioon: Joka myyntijohtaja tietää, että palkkaan suhteutettuna pienetkin bonukset motivoivat tehokkaasti koska ne ovat lisätuloa. Kuten amerikkalaiset sanovat, myyntimiehet on kolikkokäyttöisiä.
Taitaa olla niin, että ongelma on ennemminkin siinä että suuri osa auton kustannuksista on kiinteitä ja kilometrikorvaus on puhtaasti muuttuva. Taso sinänsä on jotakuinkin oikea. Autoilu on melko kallista eikä ole tarkotuksenmukaista että verottaja pakottaisi työnantajat ulkoistamaan työssä matkustamisen kustannukset työntekijöilleen.
Siis kilometrikorvaus voisi olla sellainen että se pienenee vuosittaisen kilometrimäärän kasvaessa. Ensimmäisistä kilometreista voisi maksaa vaikka euron / km. Taksihan maksaa tuota enemmän. Ongelma tulisi tietenkin siitä että noita ensimmäisiä kilometreja alettaisiin ottaa ja antaa monesta paikasta ja niimpä verokortin lisäksi tarvittaisiin kilometrikortti =).
Lisää pohdittuani nuo euron ensimmäiset kilometrit aiheuttaisivat vääristyneen kannustimen valita oma auto matkustusvälineeksi vaikkei se käytännön kannalta kätevintä olisikaan. Aivan ensimmäisten euron kilometrien kannattaisikin olla paikallisen joukkoliikennejärjestelmän kiinteisiin kustannuksiin maksettavia kynnysrahoja, jotta oma auto ylipäänsä valittaisiin työssä matkustamisen välineeksi vain silloin kun se oikeasti on käytännön kannalta järkevin vaihtoehto.
Taitaa olla tuo 44 senttiä selvästi liian pieni, jos ajalee paljon autoa kuluttavaa ajoa kaupungissa. Esim. lehdenjakajalalla koko “hyöty” hupenee äkkiä kytkin- tai jarruremonttin tapaisiin asioihin, joita ei maantieajoa ajaville tule. Bensaakin kuluu helposti kolmin-nelikertainen määrä. Ainoa tapa tehdä tuosta kannattavaa on ostaa vähän käytetty auto ja myydä se parin vuoden jälkeen ennen kuin paikat hajoaa, eli pistää seuraava auton omistajaparka maksamaan viulut.
Varmaankin paljon auto kaupungeissa ajavia kuuluukin rangaista, jotta yritettäisiin keksiä, miten ajon saisi vähenemään. Mutta joitakin hommia ei vain voi lopettaa ja silloin pitäisi maksaa oikeudenmukainen korvaus.
Ei siis mitään verotonta palkanlisää á la kauppamatkustajat, vaan auton kulumisen, käytön ja pääomakulut korvaava lisä.
Kannattaa huomioida näissä laskuissa, että monilla matka-aikaa ei lasketa automaattisesti työajaksi. Tällöin kilometrikorvaus ei varsinaisesti ole palkanlisää.
Itse suosin ennemmin junaa (silloin kun se on aikataulullisesti mahdollista), koska tällöin matka-ajan voi paremmin käyttää työntekoon.
Valtiolla töissä:
“Tällöin kilometrikorvaus ei varsinaisesti ole palkanlisää.”
Sinivihreä:
Painottaisin tosiaan sitä, että kilometrikorvaus on korvausta kustannuksista, jotka ovat syntyneet oman kulkuneuvon käytöstä. Kilometrikorvaus on työntekijän keino saada omalle kontolleen tulleet, työntekoon liittyvät, kustannukset työnantajan maksettavaksi. Palkan kanssa tällä ei ole mitään tekemistä ja uskoakseni huijaamatta kilometrikorvauksilla ei voi saada taloudellista hyötyä.
Tuo firma voisi torjua ongelman antamalla myyntimiehilleen täyden autoedun käyttöedun sijasta. Tällöin myyntimiehet eivät saisi kilometreistä senttiäkään.
“Tuo firma voisi torjua ongelman antamalla myyntimiehilleen täyden autoedun käyttöedun sijasta. Tällöin myyntimiehet eivät saisi kilometreistä senttiäkään.”
Tavallaan näinkin. Mutta täydessä autoedussa vain on sellainen vika, että siinä autolla ajaminen tuntuu käytännössä “ilmaiselta” ja esimerkiksi taloudellisessa ajotavassa ei ole työntekijän kannalta järkeä, kun autolla ajaminen “ei maksa mitään”.
Yhdelle tuttavalle ehdotin että menisimme bussilla keskustaan, johon hän vastasi että liian kallista, mennään mielummin autolla kun se ei maksa mitään (täysi autoetu).
Kari
Kyseinen firma voisi tietysti maksaa myös oman auton käytöstä pienempää kuin verottajan sallimaa maksimikorvausta. Journalistiliitto esimerkiksi maksaa seminaareihinsa osallistuville 0,21 senttiä kilometriltä. Silloin sen ehdot olisivat huonompia kuin kilpailijoiden ja väki äänestäisi jaloillaan.Kilpailijan kanssa asioista voisi tietysti sopia,mutta se olisi laiton kartelli.
Tietääkö joku kuinka suuri osa henkilöautojen liikenne-suoritteesta on kilometrikorvauksin hyvitettyä?
Jossain vaiheessa noin puolet uusista autoista meni yrityskäyttöön. Johtaisiko järkevästi mitoitettu kääntäen progressiivinen kilometrikorvaus siihen, että autoetua käytettäisiin vähemmän ja turhaa suhaamista jäisi pois niin työ kuin vapaa-ajan ajoista?
Nykyjärjestelmässä järkevältä tuntuisi että yritys, jossa turha suhaaminen on ongelma maksaisi kilometrikorvaukset lyhimmän reitin mukaisesti. Jos niitä ei viitsitä laskea, ei ongelmakaan liene kovin suuri.
Jep, on totta, että tämä on häviävän pieni ongelma. Suurin osa myyntimiehistä saa sen verran palkkaa että ei tarvitse vapaa/työaikaansa kuluttaa kilometrejä keräille. Lisäksi suurimmalla osalla on kotona ja töissä oikeaakin tekemistä.
Jos siis pieni osa myyntimiehistä tekee pienen osan reissuistaan jotain kiertotietä, niin eipä se paljoa paina.…
Jokuhan ne matkalaskut hyväksyy. Jos kiertäisin Turun kautta kun käyn Hämeenlinnan tehtaalla, se tuskin menisi läpi.
vai niin, ei uskoisi tuon tasoisen poliitikon päästelevän suustaan moista. avokkini ajelee työssään terveydenhoitajana ja tämä sosterimme (Savonlinnan seudun terveysyhteenliittymä) se pudottaa kilometrikorvausta kun 5000 km tulee täyteen — eikö olekin vihreää ajattelua.
äskettäin meni autosta tuulilasi, kun tuli vastaantulija reippaasti soratiellä vastaan. onneksi oli vakuutus, mutta omavastuut joutuu maksamaan tuosta ruhtinaallisesta korvauksesta. en ole tähänkään asti politiikon ajatuksen juoksua tajunnut, eikä nuo löpinät ainakaan sitä korjaa.
no, hoidetaan mummot kotiin omilla (työntekijöiden) kustannuksella ?
Alkoi tuossa kiinnostamaan kilometrikorvauksiin hassattujen verorahojen määrä, eikä sitä löytynyt verkosta. Verohallinto vastasi
kysyttäessä näin:
“Tässä sinulle tilastotietoa, jonka työnantajat ovat meille ilmoittaneet.
Verovapaita kilometrikorvauksia verovuodelta 2007: 1 113 363 908 euroa
— palkansaajia 799 622
— ajetut kilometrit 3 906 596 829 km.
Vuodelta 2006 vastaavat luvut:
— korvauksia yhteensä 1 062 275 074 euroa
— palkansaajia 763 510
— ajetut kilometrit 3 150 732 950 km”
Ymmärtääkseni vanhemmalla autonrotiskolla ympäriinsä rällääminen on aika tavanomainen tienestienhankintamenetelmä, tuosta kilometritaksastahan suurin osa on oletettuja uuden kalliin auton pääomakustannuksia/arvonalenemaa.