Vuosi: 2008

Onko julkisen val­lan tarpeen pyrk­iä tor­ju­maan lamaa elvyt­tämäl­lä? Minus­ta on vähän kum­mallista, että tästäkin pitää keskustel­la. Aja­tus, että lama on ran­gais­tus, joka on vain kär­sit­tävä, kos­ka olemme eläneet liian hauskaa elämää, var­maankin liit­tyy jotenkin kaamok­seen. IMF taisi toivoa elvy­tyk­seen noin kak­si pros­ent­tia BKT:sta. En pysty kumoa­maan elvy­tyk­sen vas­taisia argu­ment­te­ja, kos­ka en ole niitä ymmärtänyt.

Miten elvyt­tää, jaka­mal­la rahaa helikopter­ista vai val­tion budjettialijäämällä?

Helikopterielvy­tys­tä on joskus kokeil­tu deflaa­tion paris­sa painiske­le­as­sa Japanis­sa. Rahan jakami­nen kansalle ei toimin­ut, kos­ka koti­taloudet nos­ti­vat vain säästöastet­taan. Krug­man selit­ti tuo­hon aikaan Japanin talouden pysähtymistä huonol­la eläke­jär­jestelmäl­lä, joka pakot­taa säästämään pahan päivän varalle.

Helikopterielvy­tyk­sen sovin­naisem­pi muo­to ovat veronalen­nuk­set. Niiden huono puoli tietysti on, että elvy­tyk­sel­lä on tapana jäädä pysyväk­si; vero­jen korot­ta­mi­nen olo­jen parantues­sa on vähän han­kalaa. Jat­ka lukemista “Vielä elvy­tyk­ses­tä ja setelirahoituksesta”

Perus­palve­lu­min­is­te­ri­aikanani jouduin väit­telemään ter­veyskomis­saari Byr­nen kanssa siitä, saa­vatko suo­ma­laiset syödä silakkaa. EU oli säätämässä direk­ti­iviä elin­tarvikkei­den diok­si­inip­i­toisuuk­sista. Silakan diok­si­inip­i­toisu­udet ylit­tivät rajat selvästi. Neu­vot­telu­un halut­ti­in lähet­tää mielu­um­min vihreä ter­veysmin­is­teri kuin kalas­tusasioista vas­tan­nut maat­alous­min­is­teri Hemilä, kos­ka tämä olisi kuitenkin alka­nut puhua kalas­tuselinkeinon työ­paikoista. Hom­ma olisi kaatunut siihen, kos­ka kaik­ki yrit­tivät puhua työ­paikko­jen­sa puoles­ta, joten se argu­ment­ti olisi puhunut tarkoi­tus­taan vas­taan. Min­un tehtäväni oli osoit­taa, ettei silakan myyn­tikiel­to palvel­lut kansan­ter­vey­del­lisiä tavoit­tei­ta. Jat­ka lukemista “Kan­nat­taako Itämeren loh­ta kalastaa?”

Min­un ana­lyysi­ni luot­to­la­mas­ta on, että rahamarkki­noil­la luoti­in ”inno­vati­ivisia instru­ment­te­ja”, jot­ka luot­toekspan­sion myötä lisä­sivät rahan tar­jon­taa (tai sen kiertonopeut­ta, jos liik­keelle ole­van rahan määrä mitataan ahtaasti) Kun tuo kupla puhke­si, liik­keel­lä ole­van rahan määrä (tai kiertonopeus) väheni radikaal­isti aiheut­taen luot­to­la­man. Tässä tapauk­ses­sa julkisen val­lan (val­tiot ja keskus­pankit) velvol­lisu­us on lisätä liik­keel­lä ole­van rahan määrää alen­ta­mal­la korko­ja, lain­oit­ta­mal­la pankke­ja keskus­pankki­ra­hal­la, velka­elvy­tyk­sel­lä ja ehkä myös setelirahoituksella.

Kaik­ki nämä keinot lisäävät inflaa­tio­ta (tai vähen­tävät deflaa­tio­ta). Onko se varas­tamista säästäjiltä, kuten viestiketjus­sa setelira­hoi­tus moni on väit­tänyt? Jat­ka lukemista “Lama, setelira­hoi­tus, inflaa­tio ja säästö­jen varastaminen”

Tutki­va lääke­te­ol­lisu­us on yleis­maail­mallises­sa kri­i­sis­sä. Tuot­toisat lääkepaten­tit ovat umpeu­tuneet ja vapau­tuneet kaikkien käytet­täväk­si, jol­loin kil­pailu tuet­tuna lääke­vai­h­don kaltaisil­la jär­jestelmil­lä. Syö tulo­ja suuret lääkeyri­tyk­set panevat väkeä pel­lol­la kaikkial­la maail­mas­sa, myös Suomes­sa. Lääk­keek­si on ehdotet­tu patent­tisuo­jan piden­tämistä. Koko lääke­tutkimuk­set rahoi­tusarkkite­htu­uri on surkea ja pitäisi kor­va­ta teol­lisu­us­maid­en yhdessä rahoit­ta­mal­la jär­jestelmäl­lä. Jat­ka lukemista “Lääke­tutkimuk­sen rahoi­tus on uusittava”

Euroop­pa on hanakalan talous­poli­it­tisen päätök­sen edessä. Joko syöksytään lamaan ja ote­taan vas­taan kaik­ki ne taloudel­liset ja sosi­aaliset onnet­to­muudet, joi­ta lamaan liit­tyy tai sit­ten val­tiot elvyt­tävät suurin sum­min ja velka­an­tu­vat aivan jär­jet­tömästi, mikä taas lamaan­nut­taa niiden tule­via toimia ainakin kymmenek­si vuodek­si. Jat­ka lukemista “Setelira­hoi­tus­ta?”

(Tek­sti on julka­istu kolumn­i­na Suomen Kuvalehdessä)
Teol­lisu­us­mais­sa sanomale­htien levikit ovat kiihtyvässä laskus­sa. Inter­net on viemässä niiltä sekä mak­sa­vat tilaa­jat että main­os­tu­lot. Lehtien kannal­ta huolestut­tavin­ta on, että nuoret ovat vähen­täneet niiden lukemista. Noidanke­hää kiihdyt­tää toim­i­tusten supis­t­a­mi­nen. Suomes­sa tilanne on lehtien kannal­ta tois­taisek­si paljon parem­pi — kiitos varhaisjakelun.

Lehdet joutu­vat luop­umaan luokitel­luista ilmoituk­sista ja sen mukana paljos­ta rahas­ta. Jos on osta­mas­sa asun­toa, autoa, venet­tä, van­haa pianoa tai tilaa­mas­sa putkimi­estä, kaik­ki tuo löy­tyy helpom­min, nopeam­min ja halvem­mal­la netistä. Jat­ka lukemista “Sanomale­hden lyhyt tulevaisuus”

Suh­taudun vieroksuen poikien uskon­nol­liseen ympärileikkauk­seen. Kun sitä nyt esitetään tehtäväk­si julk­i­sis­sa sairaalois­sa, jot­ta puoske­rien jäljiltä ei jäisi ikäviä seu­ru­ak­sia. Ehkä sit­ten näin, mut­ta mik­si verovaroin rahoitet­tuna? Kun­tien on kus­tan­net­ta­va sairau­den hoito, mut­ta mitä sairaut­ta tässä hoidetaan?

Ehkä siis julkises­sa sairaalas­sa, mut­ta ei mis­sään tapauk­ses­sa verovaroin.  Jotain kai ihmiset voivat mak­saa myös itse. Mei­dän pitäisi muutenkin päästä käytän­töön, jos­sa kun­nal­lisen ter­vey­den­hoito mak­saa sairaan­hoi­dos­ta, mut­ta ei esimerkik­si ter­veystodis­tuk­sista tai uskon­toon perus­tu­vista silpomisista.

Yleinen käsi­tys on, että teknologi­nen kehi­tys on lisän­nyt ihmis­ten välisiä tuot­tavu­usero­ja. Mod­ernin tietotekni­ikan avul­la jotkut pystyvät entiseen näh­den val­tavi­in työmääri­in ja joidenkin osaamisen ja markki­na-arvo on rom­ah­tanut. Täl­lai­sis­sa olo­suhteis­sa sol­i­daari­nen palkkapoli­ti­ikkaa tuot­taa rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä.  Ris­tiri­ita taloudel­lisen tasa-arvon ja työl­lisyy­den välil­lä on ratkaistavis­sa negati­ivisel­la tuloverol­la, pieni­palkkaisia suo­sivil­la ver­ou­ud­is­tuk­sil­la tai palkkat­uel­la. Jat­ka lukemista “Min­imi­palk­ka, mar­gin­aa­li­nen tuot­tavu­us ja perustulo”

Veden hin­noit­telu on pääkaupunkiseudul­la väärämielistä. Suurin vääryys ei suinkaan ole se, että vesi­laitosten (ehkä) yhdis­tyessä helsinkiläiset tuke­vat espoolaisia vaan se, että ker­rostaloa­sukkaat tuke­vat omako­ti­a­sukkai­ta ja paljon.

Ensim­mäi­nen vääryys on, että veden hin­noit­telus­sa veden käytöstä mak­se­taan aivan liikaa ja kiin­teät mak­sut eli mak­sut johtoy­htey­destä ovat aivan liian pieniä. Veden hin­ta on 74 sent­tiä kuu­ti­ol­ta. Yhdessä jäteves­i­mak­sun kanssa 1,96 euroa kuu­ti­ol­ta. Ves­i­mak­su ylit­tää omakus­tan­nushin­nan noin 20-ker­tais­es­ti. Helsin­ki käyt­tää samaa vesi­jo­htovet­tä Töölön­lah­den puhdis­tamiseen. Tämän pro­jek­tin hin­nas­sa veden hin­ta on arvioitu viidek­si pros­en­tik­si sen myyn­ti­hin­nas­ta. Jat­ka lukemista “Veden väärä hinnoittelu”

Viimeisen työ­nan­ta­jan vas­tuu työkyvyt­tömyy­seläkkeistä johtaa diskrim­i­noin­ti­in työhön oto­ssa. Tätä on yritet­ty kor­ja­ta vuosia, ellei vuosikym­meniä, mut­ta vaikea­ta se on. Kaik­ki rak­en­teel­lisen muu­tok­set ovat näköjään kolmikan­nalle vaikeita.

Työ­nan­ta­jia kan­nuste­taan huole­hti­maan henkilöstön­sä ter­vey­destä sil­lä, että työ­nan­ta­ja joutuu tosi­asi­as­sa mak­samaan työkyvyt­tömyy­seläk­keet. Jos henkilö joutuu eläk­keelle 55-vuo­ti­aana, työ­nan­ta­jalle tulee hel­posti yli sadan ton­nin lasku. Jos työkyvyt­tömyys iskee 30-vuo­ti­aana, lasku voi olla sato­ja tuhan­sia. Alle 50-hern­gen yri­tyk­set jaka­vat riskin keskenään ja yli 500 hen­gen yri­tyk­set mak­sa­vat työkyvyt­tömyy­den kokon­aan itse. Työ­nan­ta­jan vas­tuu kas­vaa lin­eaaris­es­ti henkilökun­nan määrän kas­vaes­sa 50:stä 500:aan. Jat­ka lukemista “Kuka palkkaisi MS-tautisen?”