Suomessa syntyy tietääkseni 700 alkoholin vaurioittamaa FAS-lasta vuosittain. Äidin alkoholinkäyttö raskauden aikana on tuominnut heidät kehitysvammaisiksi. Tämä tilanne on mieletön.
Joidenkin oikeusoppineiden mielestä äidin alkoholinkäyttöön ei voida puuttua pakkokeinoin sikiön suojelemiseksi, koska sikiö ei ole ihminen eikä sikiöllä siksi ole ihmisoikeuksia. Äiti voidaan kyllä panna pakkohoitoon, jos hänen katsotaan vaarantavan oman terveytensä mutta ei tulevan lapsensa hyväksi.
Minusta tämä on saivartelua. Koko tulkinta sikiön ihmisoikeuksien puuttumisesta on peräisin aborttilaista. Jos sikiöllä olisi ihmisoikeudet, abortti pitäisi kieltää kaikissa olosuhteissa. Eikö voitaisi ajatella, että lapsella, joka on tarkoitus synnyttää, on ihmisoikeudet ja äidin oikeuksia voidaan rajoittaa hänen hyväkseen.
En aikanaan ministerinä lähtenyt ajamaan päihdeäitien pakkohoitoa, jollainen mahdollisuus on esimerkiksi Norjassa. Kun vapaaehtoisestikaan hoitoon hakeutuneet eivät hoitoon päässeet, pakkohoidon ajaminen tuntui vähemmän motivoidulta. Oli myös pelko, että päihderiippuvaiset äidit menisivät pakkohoidon pelossa maan alle.
Kehitimme suunnitelman, jota kutsuimme ”viiden tähden hotelliksi”. Tarkoituksena oli kehittää hoidosta niin ylellinen, että päihdeäidit hakeutuisivat sinne vapaaehtoisesti. Kun kerroin, paljonko yksi FAS-lapsi yhteiskunnalle tulee maksamaan – varovaisesti laskienkin miljoona euroa – olin varma, että saisin tähän tarkoitukseen valtiovarainministeriöltä tukuttain rahaa. En saanut. En ymmärrä miksi.
Ainakin sellainen huumeriippuvaisen äidin pakkohoito pitää hyväksyä, jota hän itse pyytää: äiti hakeutuu hoitoon ja antaa vapaaehtoisesti luvan siihen, että häntä saa pitää hoidossa pakolla, vaikka hänen mielensä vieroitusoireiden vuoksi muuttuisi. Tähänkään ei laki anna mahdollisuutta.
Sikiön kannalta alkoholi on paljon pahempi asia kuin huumeet. Huumeäitien lapsten vaikeudet alkavat synnytysten jälkeen. Silloin sanottiin, että huumeäitien lapsista otetaan huostaan kolmen vuoden ikään mennessä 80 %.
Minä olisin aika tyly. Jos vanhempien huumeriippuvuus on sitä luokkaa, etteivät he pysty lastaan hoitamaan, lapsi pitäisi ottaa huostaan jo synnytyslaitoksella eikä odottaa, että tapahtuu jotain riittävän pahaa oikeuttamaan huostaanoton.
Eikä vain ottaa huostaan, sillä huostaanotto on väliaikainen ja tähtää lapsen palauttamiseen vanhemmilleen. Tällainen lapsi pitäisi antaa adoptoitavaksi. Biologisella vanhemmuudella ei ole merkitystä, jos lapsi vauvasta alkaen on kasvanut toisten kasvattamana. Suomessa on paljon adoptiolasta toivovia perheitä. Annettakoon nuo synnytyslaitokselta huostaan otetut heille.
FAS-lapsia syntyy vuosittain suomessa noin sata, ei 700.
http://www.saunalahti.fi/kup/syndroma/fas.htm
Arvioidaan, että tavalla tai toisella alkoholin vaurioittamia lapsia syntyy Osmon mainitsema määrä. Tällöin on kyse FAE-lapsista. Tämä diagnoosi on verraten epätarkka toisin kuin FAS.
Tämän lisäksi epäillään, että monet oppimis- ja käytöshäiriöt, dysfasia, ADHD ym. saattavat johtua äidin päihteiden käytöstä. Tämä on tietysti erittäin vaikea alue tutkia, koska raskauden aikaisesta päihteiden käytöstä on vaikea saada luotettavaa tietoa.
Voisit Osmo paremmin perehtyä näihin aloituksiin, ettet nyt näin väärää tietoa täällä jakele. Moni lukee vain aloituksesi ja on nyt sitä mieltä, että FAS-lapsia (eli pahasti alkoholin vaurioittamia kehitysvammaisia vauvoja) syntyy seitsenkertainen määrä todelliseen verrattuna. Onneksi tilanne ei ole näin paha, vaikka jokainen elämänsä normaalit mahdollisuudet menettänyt viaton pienokainen on toki liikaa.
”Sikiön kannalta alkoholi on paljon pahempi asia kuin huumeet. ”
Mitä tämä tarkoittaa, voitko perustella tätä?
Vuoden vaihteessa tulee voimaan uusi lastensuojelulaki. Saa nähdä minkälaisia vaikutuksia.
Pikaisen tutustumisen perusteella uusi lainsäädäntö pyrkii ottamaan sosiaalityöntekijät ja muun lastensuojelutyön tiukemmin byrokraattisen valvontaansa. Paperitöitä tulee lisää ja velvoitteet kasvaa. En tiedä pystyykö raskaskaan byrokratia silti tekemään huonosti työnsä tekevästä sosiaalityöntekijästä hyvää tai ehkäisemään virheitä ja laiminlyöntejä. Tunnollisten ihmisten paperityötaakka kyllä kasvaa.
Perinteiseen tapaan byrokratia reagoi epäkohtiin ainoalla tuntemallaan tavalla: lisäämällä byrokratiaa. Maalaisjärjelle ja omalle harkinnalle jätetään aina vähemmän tilaa. Lastensuojelussa on epäkohtia niinkuin tulee kirjoituksestasikin ilmi, mutta uusi lainsäädäntö tuskin niille mitään voi.
Rohkeisiin tärkeisiin päätöksiin ei uskalleta ryhtyä, mutta innolla säädetään yhä yksityiskohtaisempia lakeja. Mielivaltaisuutta pelätään liikaakin. jos säädettäisiin laki päihdeäitien pakkohoidosta, niin kyllä sen toimeenpaneminen aiheuttaisi varmasti MOT-ohjelman ansaitsevia epäoikeudenmukaisuuksia, mutta mielestäni ne olisivat pienempi paha kuin krapulassa syntyvät vauvat.
Lastensuojelussakin pitäisi uskaltaa rohkeasti antaa työtä tekeville enemmän valtaa ja vastuuta. Pitäisi mahdollistaa pienimuotoinen mielivaltaisuuskin, ja vallanhaltija pitäisi laittaa tiukasti vastuuseen siitä miten valtaansa käyttää. Sosiaalityöntekijöille pitäisi antaa enemmän tilaa tehdä enemmän lasten auttamiseksi järkeväksi katsomallaan tavalla eikä alistaa jokaista toimea byrokratian ja toiminta-ohjeen alle.
Elina taitaa olla oikeassa. Vakavasti alkoholin vaurioittamia FAS-lapsia on paljon vähemmän, joskin tuo tieto 700 FAS-lapsesta esiintyy julkisuudessa aika usein. Jonkinasteisista alkoholivaurioista diagnostisoituja oli aikanaan tuo 700 ja nyt vähän enemmän. Diagnostisoimatta jääneitä on myös määrä, jota ei tiedetä.
Päihderiippuvaisille äideille syntyy lapsia noin 5000, siis joka kymmenes syntyvä lapsi (!). Jotkut näistä äideistä pystyvät olemaan kuivilla raskauden ajan, mutta epäily todella on, että osa noista muista oireyhtymistä liittyisi tähän kysymykseen.
Hienoa että Osmo Soininvaara uskallat taistella oikeitten asioiden puolesta. Selvästikin ymmärrät että on äärimmäisen vaikeaa taistella riippuvaisuuksia ja äidin oikeuksia vastaan mutta silti uskallat tuoda esiin sen tärkeän seikan että syntymään tarkoitetulla sikiöllä on kaikki ihmisoikeudet.
Äitinä uskallan väittää että pakkohoito on hyvä vaihtoehto päihderiippuvaisille. Koska tietämyksemme raskaudesta on kasvanut voisimme ihan hyvin ulottaa huostaanoton kriteerit raskauden alkuvaiheisiin.
Muistelisin, että taannoin oli jossakin (pohjois?) maassa tarjottu päihdeongelmaisille nuorille naisille rahaa siitä hyvästä, että nämä steriloidaan ja että tästä olisi noussut kauhea kohu ”eugeniikan” harjoittamisena.
Itse en näe kysymyksessä mitään ongelmaa. Moni narkomaani ottaisi varmasti mielellään vastaan vaikka 1000 euroa palkkiona siitä, että menee verraten yksinkertaiseen operaatioon. Tällä säästettäisiin myös monta murhetta.
Ennen tämä ajatus puistatti minua, mutta kun sain omia lapsia ja aloin huomata kaupungilla perheitä, joissa on pieniä lapsia ja vanhemmat aivan tolkku pois, mietin kantaani uudelleen. Eihän tämä koko ongelmaa ratkaisisi, mutta voisi helpottaa kuitenkin.
Joskus kerrottiin päihdeäidistä, joka oli pyöräyttänyt sarjassa kuusi FAS-lasta (Elinalle: nämä olivat oikeista FAS-lapsia).Jotenkin minullekin tuli mieleen, että voisiko tähän jotenkin puuttua.
Eugeniikka on kai sitä, että rajoitetaan syntyvyyttä geneettisen ominaisuuksien perusteella. Se, että sosiaalisesti kelvottomien vanhempien lisääntymistä pyritään rajoittamaan,ei tämän määritelmän mukaan ole eugeniikkaa. Lievin muoto tätä olisi, että terveydenhoitohenkilökunnalla olisi oikeus ehdottaa aborttia. Sitäkään ei nyt saa tehdä, vaan äidin on oltava niin tolkuissaan, että keksii tämän vaihtoehdon itse.
Minun mielestä Suomessa on noin yleisestikin ottaen niin vakava alkoholiongelma, että ihmettelen suuresti miksi siihen ei olla puututtu oikeastaan mitenkään.
En ymmärrä kenen edun mukausta on vaikkapa nykyisin hyvin tavallinen näky, että nuoret, vielä kehittymässä olevat tytöt vetävät ns. viikonloppukännejä.
Näistä aiheutuneet ongelmathan tulevat eteen vasta vuosikymmenen päästä. Siinäkö meillä on satsaus tulevaisuuteen.
Miten alkoholi vaikuttaa vielä kehittymässä olevan tulevan synnyttäjän vartaloon? Ja miten paljon se yleensäkin lisää sitten tulevaisuudessa alkoholin käyttöä raskauden aikana. Ei siitä alkoholismista päästä niin vain eroon raskauden koittaessa vaikka yllättäen. Monet äidit kuitenkin peittelevätkin asiaa, koska potevat asiasta huonoa omaatuntoa.
Miksi tässä maassa ei tehdä aktiivista alkoholin käytön vastausta valistustyötä??
Osmo ”Lievin muoto tätä [syntyyvyden rajoittamista] olisi, että terveydenhoitohenkilökunnalla olisi oikeus ehdottaa aborttia”
Fetaalialkoholisyndrooman syntymekanismi on vielä paljolti hämärän peitossa. Alkoholin vaikutus on kiistaton, mutta suuri osa rappioalkoholistienkin lapsisita syntyy terveinä, joskin usein pienipainoisina. Näin ollen abortin suosittaminen on arpapeliä..
Pakkohoidon yksi keskeinen onglema on kohderyhmän tavoitettavuus. Pahoin alkoholisoitunut äiti usein tajuaa olevansa raskaana vasta ensimmäisen raskauskolmanneksen jälkeen ja vasta tässä vaiheessa hakeutuu neuvolaan jos silloinkaan. FAS:n kannalta ensimmäinen raskauskolmannes on juuri kriittinen. Silloin tapahtuvat solumuutokset, jotka aiheuttavat kehitysvammaisuuden. Pakkohoito tämän jälkeen vaikuttaa lähinnä lapsen kasvuun, ei muuta.
Tässä vielä lukujen ja terminologian täsmennystä. Erja Halmesmäki on tehnyt aiheesta väitöskirjan.
Lainaus: Duodecim 2005;121:54–61 E. Halmesmäki ja I. Autti-Rämö
55
”Suomessa syntyy vuosittain noin 600 lasta,
joilla on sikiöaikaiseen alkoholialtistukseen liittyviä
oireita. Arvioimme, että näistä lapsista noin 70:llä on
klassinen FAS, 130:lla FAE ja
noin 400:lla yksinomaan keskushermoston toimintahäiriö
tai vain varhaisraskaudessa tapahtuneen
satunnaisen humalahakuisen alkoholinkäytön
aiheuttama epämuodostuma.”
Joten Osmo tapaili tätä kokonaislukua, joka siis on arvio. Kuitenkin etenkin FAS on selkeä oireyhtymä tyypillisine piirteineen, joten luku sen osalta on luotettava.
Minulla on kyllä eri tieto tuosta alkoholivammojen aiheutumisajankohdasta. Ainakin kuusi vuotta sitten, kun tutustuin asiaan viran puolesta, sanottiin, että ensimmäisen kolmanneksen jälkeen vasta alkavat hermoston kannalta ratkaisevat ajat.
Vähän kärjistystä ketjuun.
Lisääntymisoikeutta ei kai vielä olla viemässä keneltäkään pois, mutta pitäisikö ihmisiltä ottaa pois oikeus vanhemmuuteen siinä mielessä, että saa automaattisesti kasvattaa omia lapsiaan. Miksi ainoastaan huumevanhemmat olisi tuomittu menettämään lapsensa? Jonkun toisen mielestä jokin toinen seikka biologisten vanhempien elämäntavoissa, voi olla lapselle vahingoksi.
Jos lähestytään asiaa niin, että kenelläkään ei ole automaattisesti oikeutta kasvattaa lapsia. Oikeuden voisi saavuttaa läpäistyään riittävän tiukat testit.
Markkinatalouden hengessä biologinen vanhemmuus ja kasvatusvanhemmuus erotettaisiin täysin toisistaan, ja kummankin vanhemmuuden lajin saisi osalleen se, joka sen parhaiten taitaa. Ihmiset voisivat myös erikoistua siihen vanhemmuuden lajiin, jonka kokevat itselleen läheisemmäksi. Samalla yhteiskunnan ohjailumahdollisuudet paranisivat oleellisesti ja kustannuksissa säästettäisiin tavattomasti.
Alkoholistiäidit olisi ilman muuta pakkosteriloitava jo ensimmäisen FAS lapsen jälkeen. Toimenpidehän voidaan helposti peruuttaa, mikäli äiti pääsee irti alkoholismistaan.
Sterilointipalkkio olisi erinomainen ajatus, eikä sitä pitäisi rajata ainoastaan alkoholisteihin ja narkomaaneihin, vaan laajemmin koko toimeentulotuella ym. avustuksilla pysyvästi elävien joukkoon. On kiistaton tosiasia että mainitun joukon lapset jatkavat tavallisesti vanhempiensa näyttämällä tiellä aikuisenakin. Palkkio voisi olla huomattavasti suurempikin ja rahat tähän olisi saatavissa helposti siitä välittömästi seuraavista suurista säästöistä. Tästä seuraavaa pientä ihmispopulaation pienenemistäkin pitää tervehtiä ilolla.
Monet alkoholistit hankkivat piittaamattomasti lapsia taatakseen itselleen ”häädöttömän” kaupungin vuokra-asunnon ja suuremmat sosiaaliavustukset.
Traveler ehdottaa pakkosterilisaatiota päihdeäideille:
”Toimenpidehän [sterilisaatio] voidaan helposti peruuttaa, mikäli äiti pääsee irti alkoholismistaan.”
Naisen sterilointi ei ole mikään pikkutoimenpide, mutta vielä huomattavasti suurempi operaatio on sen purku. Hedelmällisyys palaa vain noin puolelle naisista purkuleikkauksen jälkeen.
Miksemme steriloisi miehiä, jotka vastuuttomasti ovat yhdynnässä alkoholistinaisten kanssa? Miehen vasektomia on yksinkertainen, päiväkirurginen toimenpide ja purettavissa siinä missä naisenkin.
Traveler jatkaa:
”Monet alkoholistit hankkivat piittaamattomasti lapsia taatakseen itselleen “häädöttömän” kaupungin vuokra-asunnon ja suuremmat sosiaaliavustukset.”
Ja pah! Tunnetko montakin tällaista tapausta henkilökohtaisesti?
Elina, naisen sterilaation purku onnistuu suuremmalla todennäkölisyydellä kuin miehen sterilaation purku. Lisäksi päihdeongelmaisen naisen kanssa seksiä harrastavien miesten sterilointi ei olisi lähimainkaan tehokas tapa puuttua näihin tapauksiin, kun nainen voi helposti hankkia seksikumppanikseen jonkun steriloimattoman miehen.
Jos esimerkiksi on 49 steriloitua päihdeongelmaista naista, 1 steriloimaton nainen ja 50 steriloimatonta miestä, niin vuodessa syntyy korkeintaan yksi lapsi päihdeongelmaiselle naiselle. Jos taas on 50 sterilimatonta päihdeongelmaista naista, 1 sterilimaton mies ja 49 steriloitua miestä – voi syntyä 50 lasta päihdeongelmaisille naisille.
Tosin olen sitä mieltä, että nykypäivänä sterilointi olisi ainakin pakollisena toimena liian radikaali temppu. Melkein yhtä tehokasta olisi esimerkiksi pitkävaikutteisen ehkäisykapselin tms asennus päihdeongelmaisille äideille. Ja niissä onnellisissa tapauksissa, joissa nainen pääisi päihdeongelmasta joskus tulevaisuudessa eroon, olisi lisääntymiskyky kuitenkin edelleen tallella ehkäisykapselin poistamisen tai sen vaikutuksen päättymisen jälkeen.
Kari,
Ainakin kaupungin ylläpitämillä perhesuunnittelun sivuilla sanotaan, että purku onnistuu samalla todennäköisyyellä oli kyseessä mies tai nainen. Eli puolella onnistuu, puolella ei!
http://metku.net/~pesu/ehkaisy/sterilisaatio.php
En nyt syvällisesti perehtynyt matemaattisiin päätelmiisi steriloinnin hyödyllisyydestä sukupuolittain. Teen sen ehkä myöhemmin. (joulukiireitä..)
Kuitenkin, jos yksi holtiton alkoholistinainen on jo raskaana, niin hän on yhdeksän kalenterikuukautta (10 raskauskuukautta) vaaraton tältä kannalta.
Tällä välin syystä tai toisesta holtittoman miehen on mahdollista tehdä sata naista raskaaksi. Kumpi nyt sitten kannattaa steriloida, jos kriteeriksi asetetaan kyvyttömyys ajatella lapsen etua?
Turha keskustella mistään steriloinnista. Kansallismielisetkään eivät pidä naisten sukupuolielimien silpomisesta ;), Vaikka Suomessa surutta leikelläänkin vaikkapa intersukupuolisia lapsia heiltä kysymättä.
Vakavasti opettuna pakkosterilointi tuskin on todellakaan mikään sellainen vaihtoehto, joka voisi mitenkkään nykypäivän maailmassa realistisesti toteutua.
Kyllä ainut keino on valistus, ja yleensä alkoholin käytön vähentäminen. Monissa maissa se ei ole ongelma, ja silti(siksi) ihmiset osaavat pitää aidosti hauskaa ja nauttia elämästäään;)!!
Vielä kuriositeettina sterilointien perumisten onnistumisprosenteista Wikipedian mukaan naisten sterilaatiossa: ”Successful repair of the fallopian tubes is now possible in 98% of women who have had a tubal ligation, regardless of the type of sterilization procedure.”
Miesten sterilaatiosta sanotaan puolestaan, että: ”Vasovasostomy is effective at achieving pregnancy in only 50%-70% of cases”.
Puhe pakkosterilisaatiosta edustaa sellaista kantaa, että ihmisyksilöt ovat olemassa yhteisönsä evolutiivisen edun vuoksi. Me liberaalit ajattelemme päinvastoin, että yhteisöt ovat olemassa yksilöiden hyvinvoinnin ja menestyksen mahdollistamiseksi. Ongelmatapauksia on, mutta edes kansakunnan kokonaisetu ei ole peruste ihmisoikeuksien ohittamiselle.
Päihdeäitien kohdalla kysymys on lopulta siitä, voidaanko heidän tekojaan pitää vapaina valintoina. Jos ei, yhteiskunta voi holhota heidän hedelmällisyyttään. Mitään ihan suoraviivaista vastausta kysymykseen ei kai ole.
”Miksemme steriloisi miehiä, jotka vastuuttomasti ovat yhdynnässä alkoholistinaisten kanssa? Miehen vasektomia on yksinkertainen, päiväkirurginen toimenpide ja purettavissa siinä missä naisenkin.”
Ylhäällähän tuo jo tulikin, hyväkuntoinen mies voi saattaa raskaaksi vaikka 100 naista vuodessa.. Siis ongelma on siinä että naiset TEKEVÄT ne lapset, miehet vain vähän avittaa.. Ymmärrän että femakkopiireissä asia närästää ja siksi suosittelenkin kaikille vasemmistolaisille ja muille tiedostaville lapsenteosta pidättäytymistä. Juuri siten vastustatte parhaiten ilmastonmuutosta ja globalisaatiota. Linkola.
”Traveler jatkaa:
“Monet alkoholistit hankkivat piittaamattomasti lapsia taatakseen itselleen “häädöttömän” kaupungin vuokra-asunnon ja suuremmat sosiaaliavustukset.”
Ja pah! Tunnetko montakin tällaista tapausta henkilökohtaisesti?”
No ihan valtavan läheltä en mutta kaveripiiriä asustelee jonkin verran noissa paskalähiöissäkin ja on tuostakin puhuttu; oikeiden esimerkkien valossa. Yksi entinen koulukaveri näyttää myös viettävän keskiluokkaista elämää kakaralaumansa kanssa. Mitään töitä mainittu pariskunta ei ole kyllä koskaan tehnyt jos sossussa valittamista ei lasketa työksi.
Tuosta steriloinnista sen verran että mikäli leikkaus todellakin aiheuttaa noin suurelle osalle pysyvän streriliteetin, pitäisi tietenkin käyttää niitä ihonalaisia ehkäisykapseleita. Ei ihmisten leikkaaminen ole pääasia vaan tulokset.
”Minä olisin aika tyly. Jos vanhempien huumeriippuvuus on sitä luokkaa, etteivät he pysty lastaan hoitamaan, lapsi pitäisi ottaa huostaan jo synnytyslaitoksella eikä odottaa, että tapahtuu jotain riittävän pahaa oikeuttamaan huostaanoton. Eikä vain ottaa huostaan, sillä huostaanotto on väliaikainen ja tähtää lapsen palauttamiseen vanhemmilleen. Tällainen lapsi pitäisi antaa adoptoitavaksi.”
Tylyä kyllä. Adoptoinnin uhka saattaisi ehkä lisätä abortin houkuttelevuutta, mutta myös johtaa päihdeongelman salaamiseen.
Lähinnä jäin miettimään, miten määritellään, että vanhempien huumeriippuvuus on ”sitä luokkaa”? Monet päihdeongelmaiset, jopa opiaattiriippuvaiset, pystyvät huolehtimaan lapsistaan ongelmitta. Eivät läheskään kaikki, mutta yksilöllisen arvioinnin ansiosta nämä muutamat vanhemmat voivat samalla sekä saada apua päihdeongelmaansa että kasvattaa lastaan rakastavien vanhempien tavoin.
Huolehtimiskyvyn määrittäminen on aika harmaata aluetta. Tekstistä tulee sellainen mielikuva, että pelkän päihderiippuvuuden tulisi olla riittävä syy lapsen pakkoadoptointiin. Päihderiippuvuus leimaa ihmisen monissa julkisissa palveluissa, työnhaussa ym. jo nyt ja sulkee helposti yhteiskunnan laidalle. Pitääkö päihdeongelmaisilta vielä viedä viimeinenkin ihmisarvon mitta – mahdollisuus hyvään vanhemmuuteen?
En missään tapauksessa vastusta sitä, että päihderiippuvaisten vanhempien kykyä huolehtia ja kantaa vastuuta lapsistaan tarkkailtaisiin muita tiiviimmin, vanhempia velvoitettaisiin yhteistyöhön viranomaisten kanssa ja puuttumiskynnys olisi sama kuin muillakin, mutta miksi sen tulisi olla alempi? Useimmat päihdeongelmaiset eivät kykene kypsään vanhemmuuteen, mutta kun kuitenkin osa pystyy…
Isän suunnaton rakkaus ja ikävä tyttäreensä
HELSINGIN SANOMAT
2.4.2008
Isä taistelee suomalaisen tyttärensä saamiseksi Norjasta
Päihdeongelmainen äiti vei Osloon Suomessa huostaan otetun tytön
Irina Vähäsarja
Terhi Width
Isät sivuutetaan usein lasten huoltajuudesta ja sijoituksista päätettäessä.
Sen sai huomata myös helsinkiläismies, jonka 12-vuotias tytär on yhä Norjassa, vaikka mies on saanut lapsen yksinhuoltajuuden Suomessa.
Alun perin tytön huoltajuus oli hänen suomalaisella äidillään. Tytär otettiin huostaan Suomessa vuonna 2002, koska äidin ei katsottu päihteidenkäytön vuoksi kykenevän huolehtimaan lapsestaan.
Kun kuusivuotias tytär oli äitinsä luona lomalla kesällä 2002, äiti vei lapsen Osloon.
Isän mukaan suomalaiset sosiaaliviranomaiset ottivat kyllä norjalaisiin kollegoihinsa yhteyttä kuukauden kuluttua Norjaan menosta, mutta eivät vaatineet lapsen palautusta. Äitiä yritettiin houkutella Suomeen päihdehoitoon.
Pian Oslon lastensuojeluviranomaiset alkoivat saada perheestä huolestuneita ilmoituksia. Kesällä 2003 tytär otettiin huostaan päihtyneeltä äidiltä. Hänet sijoitettiin norjalaiseen lastenkotiin ja sieltä sijoitusperheeseen.
Nyt äiti on palannut Suomeen, mutta tytär asuu yhä sijoitusperheessä. Isä sai yksinhuoltajuuden joulukuussa.
Sama äiti tuomittiin Vantaan käräjäoikeudessa torstaina 11-kuukautisen poikansa heitteillepanosta ehdolliseen vankeuteen vuodeksi ja kahdeksi kuukaudeksi. Hän jätti lapsen viime lokakuussa vähissä vaatteissa pensaaseen bussipysäkin taakse vilkkaan kadun viereen.
Oslossa käräjäoikeus ei selvittänyt, olisiko isästä ollut Norjaan jääneen tytön huoltajaksi.
Myöskään suomalaiset lastensuojeluviranomaiset eivät isän mukaan tutkineet hänen olosuhteitaan ja antoivat totuudenvastaisesti ymmärtää, ettei hän olisi ollut lapsen kanssa tekemisissä.
Isä pitää tapahtunutta selvänä virkavirheenä. Hän on tehnyt sosiaaliviranomaisten toiminnasta rikosilmoituksen, hallintokantelun ja vetoomuksen EU:n parlamentille.
Myös isän norjalainen asianajaja Harald Hodt arvioi, että sekä Suomen että Norjan lastensuojeluviranomaiset tekivät vuonna 2003 aivan liian vähän työtä tytön palauttamiseksi.
”Oikeuskäsittelyssä Norjassa tehtiin karkea virhe, sillä isää ei missään vaiheessa pidetty osapuolena jutussa, vain äitiä. Lastensuojelukysymyksiä ratkova Fylkesnemda antoi tuolloin vastuun lapsesta Oslon kunnalle. Myöhemmässä tuomioistuinkäsittelyssä isä ei taaskaan ollut osapuolena”, Hodt kertoo puhelimessa.
Norjan lastensuojeluviranomaiset eivät ole korjanneet virhettään, vaikka isä on itse ollut aktiivinen osapuoli asiassa. He eivät kommentoi yksittäisiä tapauksia, kuten ei asiaa Suomessa hoitanut Helsingin kaupungin sosiaalivirastokaan.
Sosiaaliviraston lakimies Karri Välimäki sanoo, ettei tunne tapausta. Isän kertoman perusteella kuulostaa kuitenkin siltä, että suomalaisviranomaiset eivät ole menetelleet oikein antaessaan huostaan otetun lapsen jäädä äidin kanssa ulkomaille.
”Vastuu lapsesta säilyy sosiaalilautakunnalla. Jos näin ei olisi, meidät olisi liian helppo hoitaa pois pelistä tahdonvastaisissa lastensuojeluasioissa viemällä lapsi rajan yli.”
Lapsi on ollut Norjassa samassa sijoitusperheessä nelisen vuotta. Mitä kauemmin aikaa kuluu, sitä vaikeampaa sijoituskotipäätöstä on pyörtää.
”Jos lapsi on otettu huostaan vaikka parivuotiaana ja on ollut samassa paikassa kolme neljä vuotta, voi huoltajuuden saaminen olla vaikeaa”, Hodt arvioi. Lapsen siirtämistä sijoituskodista pidetään usein tällaisissa tapauksissa lapselle vahingollisena.
Yksinhuoltajuutta isä rohkaistui hakemaan viime syksynä sen jälkeen, kun kuuli äidin jättäneen toisen lapsensa heitteille Myyrmäessä. Myönteinen huoltajuuspäätös tuli 17. joulukuuta.
Asianajaja Hodt ei ole varma, päteekö isälle Suomessa myönnetty huoltajuuspäätös Norjassa. Suomen oikeusministeriö on isän aloitteesta toimittanut Norjaan Euroopan neuvoston yleissopimuksen mukaisen pyynnön huoltajuuden tunnustamisesta.
Huostaanoton purkamista käsiteltäneen oikeudessa syksyllä. Siihen saakka tytär pysyy Oslossa. Isä jatkaa taisteluaan.
”Jos äiti on mokannut, miksi siitä rangaistaan minua ja lasta”, isä kysyy.
Lähde: http://www.hs.fi/digilehti/kotimaa/artikkeli/1135235232896/
Tätä ainakin tämä päihdeäiti on saanut aikaan. Nyt taistelemme ”tuulimyllyjä” vastaan, että isä, joka sain Suomessa yksinhuoltajuuden, saisi tyttärensä kotiin.
Mutta virkakoneisto Suomessa ja Norjassa ovat tehneet pahoja virkavirheitä, eikä ketään niistä myönnä virheitään eikä auta isää asiassa, sillä olemme tehneet tutkintapyyntöjä poliisille ym. tahoille.
Toisen vanhemman ja lapsen oikeuksia rikotaan kokoajan, kaikkia asiaan liittyviä lakeja rikotaan rankimman kaavan mukaan.
Ehkäpä ylellinen hoito päihdeäideille olisi tuonut kannusteita asunnottomille narkomaaneille hankkiutua raskaaksi sosiaalisen nousun mahdollistamiseksi. Miten ohjelma olisi markkinoitu huumeidenkäyttöä harkitseville? Olisiko se toiminut yhtä hyvin kuin minä se markkinoidaan?
Lasten poisotto synnärill olisi sitä oikeaa ennaltaehkäisyä, ei se, että käytetään tolkuton määrä rahaa kelvottomien vanhempien tukemiseen.
Ei näissä hommissa raha ole ongelma, vaan se että tehdään asiat alusta asti väärin. On ihan selvää että lastensuojelussakin pieni porukka aiheuttaa merkittävimmän vaivan. Jos tältä kelvottomien sakilta otetaan lapset jo synnytyslaitoksella pois, lastensuojelun tarve romahtaisi.
Tanskalaisessa dokumentissa narkomaaniäidit toivoivat pakkohoitoa päihdeäideille. Arvoliberaalius ei ole tässä suhteessa ratkaisu. Ajatelkaa, mikä helvetti lasta odottaa!!